Liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi se, että valtionosuusjärjestelmää uudistetaan osana kuntauudistusta ja että järjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään. Myös järjestelmän kannustavuutta haluttiin parantaa.

Tuon parivuotisen valmistelutyön tulos on nyt tänään täällä eduskunnan käsittelyssä, ja voi sanoa, että tuo valmistelu on ollut varsin vaativaa. Vaikka kaikki yhteisesti tiedostavat sen, että nykyinen valtionosuusjärjestelmä on todella sekava ja vanhentunut ja sisältää lukuisia päällekkäisiä kriteerejä, toisaalta on tiedostettu myös se, että järjestelmän täydellinen uudistaminen on vaikeaa sen johdosta, että se merkitsee isoja kuntakohtaisia muutoksia. Tämän kaiken valmistelutyön jälkeen, jota nyt on tehty siihen nähden hyvin vaativissa olosuhteissa, että valtiontalouden tilasta johtuen samaan aikaan on jouduttu ylipäätään leikkaamaan valtionosuuksia, mikä on merkinnyt yhdessä näiden muutosten kanssa varsin isoja miinuksia monien kuntien valtionosuuksiin, olen erittäin tyytyväinen tähän lopputulokseen, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä.

Tämän uudistuksenkin pohjana on edelleen se, että valtionosuusjärjestelmän tehtävä kaiken kaikkiaan on tasata niitä tarve- ja olosuhdetekijöistä johtuvia eroja, joita kuntien välillä on. Tavoitteena on siis turvata peruspalveluiden järjestämistä kaikkialla maassa. Nyt kaikkein merkittävimmät uudistukset liittyvät ilman muuta siihen, että päällekkäisyyksiä on pystytty nykyjärjestelmästä merkittävästi poistamaan. Meillä on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan lähes 50 kriteeriä nykyjärjestelmässä, ja tämän uudistuksen tuloksena ehdotetaan, että kriteerejä olisi 11. Se on todella merkittävä uudistus.

Edelleenkin kaikkein suurin osa valtionosuuksista määräytyisi pitkälti väestön ikärakenteen ja sairastavuuden perusteella, mutta nyt näiden molempien sisällöt on täysin uudistettu: sairastavuuskriteerit perustuvat Kelan tietoihin yleisimmistä kansansairauksista, jotka tuottavat kunnille kustannuksia, ja myös ikärakenne perustuu VATTin yhdessä THL:n kanssa tekemiin tutkimuksiin siitä, minkä verran tulee kustannuksia palveluiden järjestämisestä eri ikäluokkien osalta, ja nykyjärjestelmään verrattuna myös ikäluokkia on uudistettu siten, että meillä on vain yksi ikäryhmittely käytössä. Nykyjärjestelmässähän meillä on useita päällekkäisiä ikäryhmiä, mikä osaltaan tekee järjestelmästä varsin vaikeasti aukenevan ja varsin sekavan.

Eli merkittävimmät uudistukset liittyvät nimenomaan siihen, että nyt sekä ikärakenteen sisältö että sairastavuuskriteerit on uudistettu ja ne perustuvat tuoreimpaan tilasto- ja tutkimustietoon, jota THL ja VATT ovat tämän projektin aikana tuottaneet. Tässä uudistuksessa kannustavuutta on haettu sillä, että järjestelmän painopistettä on siirretty kustannusten tasauksesta tulojen tasauksen puolelle, ja ylipäätään on haluttu yksinkertaistaa ja muuttaa järjestelmä läpinäkyvämmäksi sillä, että näitä laskentakriteerejä ja päällekkäisyyksiä on merkittävästi poistettu.

Yksi nykyjärjestelmän ongelma on ollut myös runsaat porrastukset, joita sisältyy eri kriteereihin, ja tässä uudessa järjestelmässä nuo porrastukset on mahdollisimman pitkälti pyritty poistamaan. Niistä ei pystytty täysin luopumaan. Kun katsottiin kaikkein syrjäisimpiä alueita, todettiin, että siellä on välttämätöntä säilyttää edelleenkin porrastuksia, mutta näitä on voitu merkittävästi nykyjärjestelmään verrattuna vähentää.

Aivan uutena elementtinä vieraskielisyyden määräytymisperuste on nyt laajennettu koskemaan koko väestöä. Meillähän nykyjärjestelmä lähtee siitä, että ainoastaan peruskouluikäisiä maahanmuuttajalapsia on tuettu valtionosuusjärjestelmän kautta, mutta nyt tuo vieraskielisyysperuste on laajennettu koskemaan koko väestöä, koska kunnille tulee myös tästä omia kustannuksiaan.

Järjestelmään on haluttu tuoda lisää kannustavuutta myös sillä, että nykyinen taajamarakennekriteeri on korvattu työpaikkaomavaraisuudella. Tällä hetkellähän tuo taajamarakennekriteeri on koskenut vain osaa kunnista, mutta nykyinen työpaikkaomavaraisuus, joka on tuotu uutena sitä korvaavana kriteerinä, koskee nyt kaikkia kuntia, eli mitä enemmän kunnassa on työpaikkoja, sitä enemmän se voi tätä rahoitusta myös saada. Tällä on haluttu osaltaan tulla vastaan sitä, että kunnat tänä päivänä rahoittavat hyvin paljon myös infrastruktuuria ja ne kunnat, missä on paljon työpaikkoja, ovat osallistuneet tähän rahoitukseen merkittävästi.

Osana uudistusta on lähdetty siitä, että kustannustenjaon tarkistus tulee säilymään osana järjestelmää, ja nyt aiotaan siirtyä nykyistä tiheämpään kustannustenjaon tarkistukseen eli vuosittaiseen tarkistukseen nykyisen neljän vuoden syklin sijasta. Tavoitteena on se, että tämä uusi järjestelmä otettaisiin käyttöön ensi vuoden alussa.

Näihin olosuhteisiin nähden, siihen nähden, että olemme joutuneet samaan aikaan leikkaamaan valtionosuuksista ja tekemään erittäin ison järjestelmän muutoksen, joka merkitsee isoja kuntakohtaisia muutoksia, olen hyvin iloinen siitä myönteisestä palautteesta, jonka uudistus on kuitenkin saanut. Tätä on valmisteltu nyt noin kahden vuoden ajan, ja viime vuoden loppupuolella kuntakohtaiset koelaskelmat saatiin kuntien arvioitaviksi, ja jo tuolla alustavalla kierroksella uudistus sai erittäin myönteisen palautteen, eli noin 90 prosenttia kunnista oli sitä mieltä, että uudistus on tehtävä, vaikka se monelle kunnalle merkitsikin miinusmerkkistä tulosta.

Nyt tuon koekierroksen jälkeen valmisteltiin hallituksen esitysluonnos, joka oli lausuntokierroksella, ja tuon lausuntokierroksen perusteella hallitus teki muutoksia selvitysmies Arno Miettisen alkuperäiseen ehdotukseen lähinnä siltä osin, että ikärakenteen painoarvoja jonkin verran muutettiin — kunnilta tuli paljon palautetta siitä, että korkeimpia ikäryhmiä, kaikkein ikääntyneimpiä asukkaita, pitäisi painottaa esitettyä enemmän, ja tässä mielessä tehtiin muutos verrattuna tuohon hallituksen esitysluonnokseen — samoin syrjäisyyskertoimiin lisättiin yksi porrastus, ja alkuperäinen ehdotus siitä, että kaikki voimalaitokset siirrettäisiin osittain kiinteistöveron tasauksen piiriin, uudistettiin siten, että se koskee nyt ainoastaan ydinvoimalaitoksia. Eli niiden kuntien, joissa on ydinvoimalaitos, kiinteistöverosta puolet siirretään tasaukseen tuosta voimalaitoksen korotetusta kiinteistöverosta, mutta muun muassa tuulivoimalat ja vesivoimalat eivät nyt ole tuon tasauksen piirissä, koska tästä tuli kunnilta paljon palautetta. Siellä nähtiin erittäin tärkeänä energiakehittämisen ja tuulivoimahankkeiden kannalta se, että tuo kiinteistövero jäisi kunnan omaan käyttöön.

Tietäen sen, että tämä iso järjestelmän muutos merkitsee suuria kuntakohtaisia vaikutuksia, hallituksen esitykseen sisältyy myös ehdotus viiden vuoden siirtymäajasta, jossa tuota muutosta jarrutetaan siten, että niissä kunnissa, jotka olisivat kaikkein eniten menettämässä tai saamassa lisää valtionosuuksia, muutos rajoitetaan ensimmäisinä vuosina 50 euroon per asukas. Tällä osaltaan pehmennetään sitä muutosta, mitä tämän hyvin vanhentuneen ja vinoutuneen valtionosuusjärjestelmän uudistaminen tietää.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä yllätän tältä paikalta: annan ministerille tunnustusta siitä, että lähes mahdoton tehtävä eli valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus on vähintäänkin tyydyttävällä tavalla saatettu tähän vaiheeseen. Tämä yhtälö on aivan mahdoton — sovittaa yhteen näin monia tekijöitä ja erilaisia paineita — mutta kun katsoo kuitenkin tämän uudistuksen lopputulemaa, niin kun vuosia on puhuttu tämän sairastavuuden huomioimisesta nykyistä paremmin, ikärakenteen huomioimisesta ja myöskin kannustavuudesta työpaikkaomavaraisuuden lisäämiseksi, niin tässä näitä tekijöitä on huomioitu, ja kun kunnista annettiin lausuntoja tähän luonnokseen, parannettiin juuri näitten syrjäisyyskertoimien osalta kaikista syrjäisimpien kuntien tilannetta. Myös tämä voimalaitoskuntien tilanne parani, ja jos näin ei olisi käynyt, niin uskon, että ainakin monet tuulivoimahankkeet olisivat pienen jarrun kohteeksi joutuneet. Elikkä tässä mielessä täytyy sanoa, että poikkeuksellinen puheenvuoro tältä paikalta. Mutta silloin pitää antaa myös myönteistä palautetta, kun asia sitä edellyttää, ja haluan sen vilpittömästi antaa. (Kari Rajamäki: On jo seuraava hallitus valmisteilla!)

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Myös suuremmalta oppositiopuolueelta positiivista palautetta ministerille, koska silloin kun mennään erittäin monimutkaisesta järjestelmästä monimutkaiseen järjestelmään, niin mennään eteenpäin. Eihän tämä nyt helppo vieläkään ole, kun tätä lukee, mutta todella iso askel positiiviseen suuntaan.

Kun itse katselin tätä — olen tässä lueskellut varmaan toista tuntia tätä pumaskaa — niin täällä on paljon sellaisia asioita, mihinkä kiinnittää huomiota, mutta yksi varsinkin on semmoinen. Kun täällä on ihan lopussa nämä taulukot näistä kuntien tilanteista, missä kunnat tällä hetkellä makaavat, niin onko teillä hajua siitä, minkälainen paine tässä sitten on? Kun täältä katselee esimerkiksi näitä velkaantumisasteita, niin kyllähän monet kunnat ovat liemessä, olivat ne sitten isoja tai pieniä. Miten hallitus aikoo nytten jatkossa puuttua sitten tähän puoleen, koska isotkin kunnat alkavat olla jo lirissä, esimerkkinä vaikka naapurikaupunki Kotka?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus on hyvä, koska se on oikeudenmukainen, se ottaa huomioon ikääntyneen väestön etupäässä ja sairastavuuden, koska niihinhän kunnat todellisuudessa tarvitsevat rahaa. Sitten on toinen juttu, mihin kuntiin tämä kohdistuu ja mitkä ovat rahan liikkeet. Ne ovat seurausta oikeasta järjestelmästä, ja niitäkin tulee hoitaa.

Ja oikeastaan kysymys ministerille kuuluu: kun meillä on harkinnanvaraisten avustusten määräraha nyt 20 miljoonaa ja nehän vähennetään itse kultakin kunnalta, vajaa euro per asukas, niin onko mahdollista, että jos kohtuuttomia vaikeuksia joissakin kunnissa tämän uudistuksen jälkeenkin ilmenee, niin pikkuisen voidaan korottaa tätä harkinnanvaraista, joka kylläkin syö kokonaan sitten kunnille jaettavan valtionosuuden?

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille kiitoksia tästä korjauksesta. Ensiarvio näytti oman maakuntani kohdalta todella surulliselta, oli miinusta 4 euroa per asukas, ja nyt on sitten plussaa 50 euroa asukasta kohti. Niin kuin tässä edellinenkin puhuja viittasi tähän tasaisuuteen, se ei kaikkia kuntia kohtele todellakaan tasaisesti, mutta jos maakuntatasolla tarkastellaan, niin suhteellisen tasainen kumminkin tämä on.

Ja ennen kaikkea tästä kiitokset, että tätä vesivoimalaitosten kiinteistöveroa ei otettu tähän 50 prosentin osuuteen mukaan. Se oli kyllä Pohjois-Suomen kunnille merkittävä apu.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyväähän tässä todella on paljon mukana, ennen kaikkea varmaan tämä yksinkertaistaminen koko tässä järjestelmässä, jonka rakenteellinen muutos on todella tarpeen.

Mutta itse asiassa, kun ministeri on paikalla, haluaisin kysyä ehkä sitä, että kun tämä uudistushan tuodaan nyt ehkä hyvin tähän päivään, niin vastaako tämä riittävästi tulevaisuuteen. Minun mielestäni se on se ison luokan kysymys. Jos me katsomme koko kuntarakennetta, niin mehän voimme löytää sieltä semmoisen kolminaisuuden, joka tässä liikkuu nyt, elikkä on sote, sitten valtionosuusuudistus ja kuntauudistus. Minä olen vähän huolissani tämän kuntauudistuksen kohtalosta nyt tässä kokonaisuudessa. Tämä koko harjoitushan lähti liikkeelle kuntauudistuksesta, ja valtionosuusuudistuksen piti tukea sitä, että me saamme kuntauudistuksen aikaan ja sitä kautta syntyy vahvoja peruskuntia ja sitä kautta turvataan ne kansalaisten palvelut sitten tulevaisuudessa ja saadaan demokratiaulottuvuus sinne mukaan. Miten te näette tämän tässä nyt toteutuvan?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen yllättynyt tästä tyytyväisyyden hyrinästä, mikä täällä laajalti kuuluu. Vaikka tuolla uudistuksella on hyvät tarkoitusperät ja jotkut tietyt kriteerit jopa puoltavat sitä, että ollaan oikealla tiellä, niin kyllähän yleisnäkymä on se, että pienimpiä kuritetaan ja ihmisten mahdollisuudet saada tasavertaisesti tässä maassa peruspalveluja vaarantuvat aivan selkeästi. Sitä ei voi kieltää, etteikö suurin osa keskuskaupungeista hyödy juuri tästä tilanteesta ja tästä uudistuksesta, jos se tällä tavalla toteutuu. Itse asiassa tämä tilanne on aika kestämätön. Onko, arvoisa ministeri, esimerkiksi sellainen asia kuin perustuslaista johdettu rahoitusvastuun periaate unohdettu kokonaan? Onko tehty vertailevia laskelmia? Tai ollaanko ollenkaan mietitty sitä, onko kunnilla tosiasiallista mahdollisuutta järjestää tasa-arvoisesti kaikille kansalaisille palveluja?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille esittelystä, ja haluan osaltani myös kiittää pohjoisen kunnan edustajana siitä, että tämä kiinteistövero on jätetty tasausjärjestelmän ulkopuolelle. Se on pohjoisen kunnille merkittävä asia ja toisaalta estää myös näitä kuntia joutumasta tällaiseen harkinnanvaraisen valtionosuuden anomisen kierteeseen.

Haluaisin kysyä ministeriltä aika yksityiskohtaista asiaa, mutta kuitenkin se nousee aika ajoin esille tietyissä kunnissa, joissa on sijoitettuja lapsia, jotka suorittavat oppivelvollisuuttaan. Kun oppivelvollisuusikä tulee täyteen, niin sitten ei oikeastaan oikein helposti löydy enää sitä kotikuntaa, joka tämän koulun maksaisi loppuun. Siitä kyllä sitten kunnat neuvottelevat keskenään ja jonkinlaiseen ratkaisuun päästään, mutta mitään velvoitetta ei ole sillä alkuperäisellä kotikunnalla ilmeisesti maksaa edes tämmöistä lyhyttä pätkää näiden sijoitettujen lapsien oppivelvollisuuden suorittamisesta loppuun.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinen länsisuomalainen veronmaksaja, mutta jossakin tule raja vastaan. Tämän esityksen myötä nykyisiltä nettomaksajilta nyhdetään yhä enemmän ja enemmän, esimerkiksi Merikarvialla noin 500 euroa per henkilö lisää joka ikinen vuosi tästä eteenpäin. Ei ole mitenkään kestävää väittää, että esitys on hyvä, jos enemmistö sitä kannattaa, jos kuitenkin vähemmistö menettää täysin kohtuuttomasti, niin kuin nyt tapahtuu. Enemmistö ei siis takaa oikeudenmukaisuutta. Kun alueiden ja valtion ja niiden myötä toisten alueiden rahavirrat otetaan kokonaisuudessaan huomioon, niin tätä esitystä ei, arvoisa puhemies, mitenkään voi pitää oikeudenmukaisena.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on koko tämän valmistelun ajan kannattanut tätä uudistusta. Vanha valtionosuusjärjestelmä oli kasvanut sellaiseksi yli viidenkymmenen kriteerin ryteiköksi, että ei siitä enää ottanut erkkikään selvää, mistä ne kriteerit oikein tulevat ja miten ne käyttäytyvät ja miten niillä vastataan tulevaisuuden haasteisiin. Oli hyvä, että tämä uudistus on pistetty liikkeelle ja viedään maaliin. Hyvää oli tässä loppuvaiheessa se, että näiden syrjäisten alueiden, niin kuin täällä on kuultu, kohtaloa lievennettiin. Siitä, että tämä asutus on historiallisista syistä harvassa, aiheutuu palveluiden tuottamiselle ylimääräisiä kustannuksia, ja niitä pitää kompensoida.

Mutta kun tätä kehyskuntien tilannetta on aika monella tavalla tulkittu — että tällä esimerkiksi pakotetaan kehyskuntia yhteen — niin kysyisin, miten tämä nyt käyttäytyy, koska esimerkiksi Kempele ja Muhos, jotka ovat Oulun kehyskuntia, saavat lisää. Itse olen tulkinnut niin, että tällaiset pendelöintiin perustuvat lähiökunnat, joissa ei ole omaa työpaikkatoimintaa ja elinkeinopolitiikkaa, ne kärsivät, mutta ne, jotka ovat olleet aktiivisia elinkeinopolitiikassa, pärjäävät tässäkin uudistuksessa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joitain parannuksia alkuperäiseen luonnokseen tässä toki on tapahtunut muun muassa tämän ikäkertoimen osalta, mutta on se erittäinkin iso muutos edelleenkin tässä pohjassa nykytilanteeseen verrattuna. 85—100-vuotiaiden ihmisten rasite yksittäiselle kunnalle ei ole niin hirveän paljon suurempi kuin 13—16-vuotiaiden nuorten. Minun mielestäni käytännön elämäntilanne on erittäin rankasti toinen. En pidä vieläkään kohdallaan olevina näitä esityksen kaikkia kriteereitä. Edelleen, että ta-saus jää 80 prosenttiin, ei ole oikein. Myöhemmässä puheenvuorossa perustelen, miksi näin ajattelen.

Mutta se iso kysymys mielestäni nyt liittyy kuitenkin siihen, miksi tehdään nyt tämä uudistus, kun sote on auki ja kun sen rahoitus jää joka tapauksessa ratkaistavaksi vasta vaalien jälkeisessä elämässä. Eikö siinä samassa yhteydessä olisi ollut tarkoituksenmukaista katsoa koko valtionosuusjärjestelmä, koska sote-rahat valtionosuusjärjestelmässä kuitenkin ovat lähes likimain 50 prosenttia?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn myös onnitteluihin, että ministeri on saanut paineen alla työskennellessään tämän tähän vaiheeseen. Järjestelmä on ollut sekava ja täynnä päällekkäisyyksiä. Reformi on sinänsä ollut välttämätön.

Mutta en myöskään malta olla puhumatta niiden kuntien puolesta, joiden tilanteeseen saatiin vähän fiksattua korjausta, mutta kyllä todellisuudessa alle 10 000 asukkaan kunnat, joissa on hyvin iäkäs väestö, ovat suuria menettäjiä, erityisesti jos niiden sijainti on äärimmäisen syrjäinen, enkä näe oikein mahdolliseksi, että Rautavaaran kaltaiset syrjäiset kunnat, joissa on ikääntyvä väestö ja vähenevä väestöpohja, tulevat vastaisuudessa selviämään. Mitä ministeri antaisi neuvoksi tämänkaltaisille ehkä noin 60 kunnalle, miten selviytyä eteenpäin?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä aivan perustellusti oppositiostakin satelee kiitoksia tälle esitykselle. Kataisen hallitus oli epäilemättä miltei mahdottoman edessä tarttuessaan valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen. Se on ollut kaikilla hallituksilla tavoitteena, ja kaikilla olisi ollut vaikeata, mutta kyllä tästä aika tasapainoinen esitys on saatu aikaiseksi.

Kun tämä on ollut eräänlaista nollasummapeliä — resurssejahan ei ole saatu lisää — niin selvää on, että joihinkin se osuu ikävästi ja toisiin se osuu positiivisella tavalla, ja se kyllä kuultaa nyt tämänkin salin puheenvuoroista. Se on aivan inhimillistä ja ymmärrettävää. Mutta tärkeätä on se, että me löytäisimme jonkinlaisen yhteisen linjan siinä, että ne kriteerit, jotka taustalla ovat, ovat sellaisia luotettavia, joiden perusteella rahoitus tulee jakaa.

Itse annan kiitosta sille, että esityksessä on viiden vuoden siirtymäaika, ja myös sille, että lausuntopalaute kuultiin. Myös minulle pohjoissuomalaisena edustajana on tärkeätä, että vesivoimalaitoskuntien kiinteistövero jää kuntiin, sinne, missä ne haitatkin ovat vesivoimalaitoksista aiheutuneet.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä on kieltämättä aika erikoista kuunnella: ollaan tyytyväisiä siihen, että tämä esitys ei viekään niin paljon kuin edellinen esitys, ja siitä kiitellään.

Mutta, arvoisa puhemies, todella, sote-kokonaisuus on auki, rahoitus mukaan lukien, ja kuten tiedetään, valtionosuuksissa nämä sote-palvelut ovat kaikkein keskeisimmät. Me emme tällä hetkellä tiedä, miten sotessa tämä ajateltu kapitaatio nyt kaiken kaikkiaan toteutuu tai määritellään. Me emme tiedä, miten kunnille maksetaan palvelujen tuotannosta sitten tässä sote-ratkaisussa, ja on myös niin, että tässä sote-mallissahan voidaan päätyä käyttämään muita maksuperusteita kuin valtionosuusuudistuksessa ja valtionosuusjärjestelmässä, eli on täysin mahdollista, että nämä valtionosuusjärjestelmän muutokset romuttuvat aika totaalisestikin.

Eli vähän samalla tavalla kuin edustaja Pekkarinen: mitä mieltä te ministerinä olette, olisiko mahdollista kuitenkin nyt tehdä niin, että jäädään odottamaan niitä sote-linjauksia ennen tämän valtionosuusuudistuksen toteuttamista?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy satakuntalaisena todeta, että nettomaksajataakan kasvaminen entisestään vie maakunnalta sen mahdollisuudet sopeutua teollisuuden rakenteelliseen muutokseen ja mahdollisuudet piristää ja kehittää elinkeinoelämää sillä sektorilla. Tämä osuusjärjestelmä syö kyllä satakuntalaisen mahdollisuudet toipua siitä rakennemuutoksesta, mikä tällä hetkellä maakunnassa on meneillään.

Toisaalta täytyy kysyä, kun tässä on edellä tuotu esille sitä, että tämä soten keskeneräisyys on sellainen kuin se on: tulisiko tarkastella tässä hetkessä sitä, että kun nyt mennään yli maakuntarajojen tämän sote-uudistusasian osalta eli ervat tulevat käyttöön, niin muodostaako se eräänlaisen kysymysmerkin siitä, onko tämä kuntiin perustuva uudistusjärjestelmä tasapainoinen ja pystyy tuottamaan tällä järjestelmällä ne sote-palvelut, joita näillä erva-alueilla tehdään, ja onko se nyt oikeudenmukainen jakotapa, että se on kuntakohtaista tarkastelua?

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joku rahoitusjärjestelmähän tässä pohjana pitää olla, kun mennään eteenpäin. Erikoista päättämättömyyden ajattelua mielestäni tässä salissa on. Kiitän ministeriä sitkeästä ja perusteellisesta työstä, jota tämän asian osalta on tehty. Tämä nykyinen vanhentunut ja vinoutunut järjestelmä on aikansa todellakin elänyt, ja siinä mielessä, vaikka eri kuntien rahoja tällä hetkellä vertaillaan, kysymys on tulevaisuuden ratkaisusta ja tulevaisuuden kriteereistä, jotka on nyt sitten tutkimusta hyödyntäen ja kriteereitä selkeyttäen saatu tähän esitykseen.

Olisin kysynyt ministeriltä vielä tätä tulevaisuutta ajatellen tätä kannustavuuden vaikutusta siinä mielessä, että kun sitten kunnat paneutuvat entistä vahvemmin ennaltaehkäisevään ja terveyttä edistävään työhön ja saavat aikaan kuntalaisissa hyvää, niin kuinka tämä järjestelmä kenties sitä sitten palkitsee.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuslainen ideologia on sitä, että annetaan niille, jotka menestyvät, ja ajatellaan, että se sitten säteilee hyvinvointia muualle. Näin sekä yksilön kohdalla (Rajamäen välihuuto) että myös kuntapolitiikassa. Esimerkiksi Jyväskylä ei säteile yhtään tippaa pohjoiseen Keski-Suomeen, mistä leikataan todella rajusti valtionosuuksia. Maaseudun Tulevaisuus tiivisti tämän valtionosuusuudistuksen niin, että pienet ja köyhät kunnat antavat vauraille kasvukeskuksille. (Kari Rajamäki: On keskusta sekaisin ja pahasti!) Mitä mieltä, ministeri Virkkunen, olette tästä arviosta?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei eduskunnan eikä kansanedustajien pidä tarkastella asiaa, valtionosuusuudistusta siis, yhden kunnan tai edes oman maakunnan vaan koko Suomen kannalta, koko kuntakentän palveluiden kannalta. Tässä suhteessa tämä — ainakin keskustan — tavoite, että pystytään turvaamaan palvelut myös pienissä kunnissa, ei tämän valtionosuusuudistuksen kautta toteudu. Tämä on hallituksen suoraa, johdonmukaista politiikkaa pienten kuntien toimintojen alas ajamiseksi. Valtionosuusleikkaukset ja nyt tämä uudistus — kyllä tämä on samaa jatkumoa tälle asialle.

Arvoisa puhemies! Kriisikunnat ovat yksi asia, joka kytkeytyy myös tähän kokonaisuuteen eli myös kuntatalouteen, ja tässä suhteessa kyllä on toivottavaa, että silloin kun kriisikunta ajautuu siihen tilanteeseen, että se myös johonkin keskuskuntaan yhdistetään, niin kyllä valtion pitäisi olla siinä mukana ja auttamassa tuota työtä. Muutoin se jää sitten sen yhteisen kunnan veronmaksajien hoteille ja hoitoon.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi näkökulma: ministeri, sanoitte omassa puheenvuorossanne, että tämän uudistuksen yksi lähtökohta on, että vuosittain arvioidaan sitten valtionosuusuudistusta ja kehitystä eteenpäin. (Puhemies koputtaa) Tavallaan — jos en kuullut väärin, tuon mielelläni sitten kuulen korjattavan — jos näin olisi, niin sehän johtaisi siihen, että kuntataloudessa oltaisiin hyvin lyhyellä syklillä, ja se ei ainakaan pitkäjänteisyyttä veisi eteenpäin.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse kiitän tätä, että saadaan yksinkertaisempi, selkeämpi ja kannustavampi järjestelmä aikaiseksi, ja erityisesti tässä tämän vuoden aikana tapahtunut muutos, jossa voimalaitoksien kiinteistöverosta jätetään koko potti siihen kuntaan, missä se syntyy, on hyvä järjestely. Sitten tämän ikärakenteen painoarvojen muutokset ja myös tämän syrjäisyyslisän korottaminen ovat hyviä asioita.

Nyt aikaisemmin oli kuntayhtymillä ja vastuukunnilla ajatuksena se, että kapitaation periaatteella sinne rahaa laitetaan kunnista ja tulevaisuudessa sosiaali- ja terveystoimen osuus näistä valtionosuuksista on ainakin puolet, jos ei paljon isompi. Sitä olisin kysynyt ministeriltä, miten iso osuus se on. Eikö se tasaa sitten kaikkien kuntien osuutta sillä tavalla, että kapitaation periaatteella menee ensiksi alussa kuntien kautta se raha sinne sote-erikoisvastuualueisiin, ja meneekö se sitten myöhemmin suoraan sinne, jos näistä kunnista tulee verotuksen perusteella pienempi osuus?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei varmaankaan kovin hyödyllistä ole tässä yhteydessä vertailla eri kuntien ja alueitten kohtelua. Se näkökulma kyllä, jonka edustaja Rossi nosti esille, että pienimpienkin on pärjättävä, on tärkeä. Haluan omalta osaltani tässä todeta sen, että pohjoisen äänekäs kritiikki sitä edellistä luonnosta kohtaan on näköjään huomioitu ja vesivoimalakunnatkin saavat kiinteistöveronsa nyt pitää.

Mutta, puhemies, kun tämä sote-järjestelmä on auki ja kun sen rahoitus on auki, aivan niin kuin edustaja Suutari, ministerin puoluetoveri, tässä juuri sitä kyseli, kun aivan olennainen osa on meillä nyt hämärän peitossa, miten kuntien rahoitus jatkossa toteutetaan, niin ei riitä oikeastaan perusteluksi se, että joku järjestelmä täytyy olla käytössä. Meillähän on entinen järjestelmä käytössä. Nyt kun tulee tämmöinen historiallinen suuri muutos, suurin osa kuntien budjetista siirtyi jo toiselle taholle, niin siinä mielessä oli kyllä mielestäni paikallaan tämä edustaja Korhosen kritiikki, sattuuko tämä tehty valtionosuusuudistus ollenkaan oikeaan aikaan.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuolla työhuoneessa kuuntelin tätä hehkutusta vähän hämmästyneenä. Sitten hoksasin, että suurin osa kansanedustajistahan on keskuskaupungeista ja syvän maaseudun edustajia on entistä vähempi, ja sehän nyt tulee selkeästi tässä keskustelussa esille. Kun on nollasummapeli, joltakin otetaan ja jollekin annetaan, ja hallituksen ideologia tässä näkyy selkeästi, että suurille kaupunkikeskuksille annetaan ja pieniltä kunnilta otetaan. Onko se oikein tai väärin, siitä voi itse kukin tehdä johtopäätökset.

Minua huolestuttaa enempi se, että ministeri hehkutti, että kuntien lausunnot on otettu huomioon. Ainakin mitä Pohjois-Karjalasta on tullut ja mitä minä itse olen lukenut, niin ei niitä nyt kovin paljon ole otettu huomioon. Sikäli on todettava, että tämä on tehty hyvin virkamiesmäisesti ja ministeri on kuitannut sen ja kuntien näkemyksiä ei kovin paljon ole otettu huomioon. Menettäjiä ovat pienet kunnat, joissa tämä elinkeinopolitiikkakin on aika vaikea hoitaa, ja sen takia olisi valtionosuuksilla tultava vastaan, että ne peruspalvelut niissä pienissä kunnissa pystyttäisiin hoitamaan, mutta näillä varmaan nyt mennään, ja oma kotikunta tietysti sai kohtuullisen hyvin, en minä sitä valita, mutta maaseutukuntien, pienten kuntien asemaa tulee tässäkin salissa puolustaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On kyllä todella mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua. Kun ensin valitaan kriteerit ja niitten kriteerien pohjalta lähdetään tekemään rahoitusjärjestelyjä, sehän johtaa johonkin tulokseen. Ei tämä voi olla niin, että me katsomme omaa kuntaa tai omaa maakuntaa. Kyllä tätä on pakko katsoa kokonaisuutena ja sitten vaikuttaa niihin kriteereihin, jotka sitten ai-heuttavat sen jakoperän, jota siellä rahoituksessa jää, ja minun mielestäni tämä on kohtuullisen onnistunut nyt, jos nyt katsotaan esimerkiksi Lapin lääniä.

Kun sanoitte, että pienet häviävät, suuret voittavat, no, eihän siellä niin käy. Siellä on pieniä voittajia ja pieniä häviäjiä ja suuria voittajia ja sitten suuria häviäjiä, eli tämä pitäisi nyt pystyä näkemään tässä salissa, että te olette kansanedustajia, ette te ole mitään kunnan ihmisiä. Siellä kunnanvaltuustossa ja tupailloissa voi puhua sitten ihan, mitä sattuu, mutta täällä yritetään hahmottaa kokonaisuuksia ja hallita kokonaisuuksia. Se on vaikeaa muttei toivotonta.

Liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kyllä itse arvelen, että tämän muutoksen suuruudesta huolimatta juuri se, että kunnilta tuli niin myönteinen palaute, liittyy siihen, että kriteerit ovat tässä järjestelmässä nyt kaikille samat. Ne ovat mahdollisimman läpinäkyvät, ja ne ovat kaikille samat. Tässä ei ole erillisiä kriteerejä pienille kunnille tai suurille kunnille, kehyskunnille tai keskuskunnille. Eli eihän se väite, mikä täällä esiintyy, että tässä on rakennettu kriteerit, joilla keskuskunnat voittavat, pidä paikkaansa. Jos te katsotte niitä kuntakohtaisia tuloksia, se osoittaa, että vaikkapa 20 suurimmassa kaupungissa noin puolet menettää ja noin puolet on plussan puolella. Tässä ei voida vetää sellaisia johtopäätöksiä, että jonkun tietyn kokoiset kunnat tai tietyn alueen kunnat yksiselitteisesti olisivat miinuksella tai plussalla.

Se suurin muutos nykyjärjestelmään tulee nimenomaan siitä, että ikäluokkien osalta entistä enemmän on painotettu palveluiden tarvetta. Meillähän nykyjärjestelmä lähtee siitä, että varsinkin ikääntyneistä asukkaista saa todella korkeita valtionosuuksia, vaikka he olisivat täysin terveitä. Ja välttämättä taas lapsista ei saa samalla tavalla valtionosuuksia, vaikka siellä olisi paljon tuen tarvetta. Nyt nämä kriteerit ja sisällöt on uudistettu siten, että entistä paremmin otetaan huomioon se palveluiden tarve. Eihän se vastaa nykytilannetta kunnassa, että rahoituksellisesti on se tilanne, että tällä hetkellä esimerkiksi 75-vuotiaasta asukkaasta saa yli kaksinkertaisen valtionosuuden verrattuna alakoululaiseen lapseen, ja kuitenkaan läheskään kaikki 75-vuotiaat eivät ole mitenkään laajasti kunnan palveluiden tarpeessa, mutta jokainen alakoululainen lapsi saa joka päivä opetusta, oppimateriaalit, koulukuljetukset, kouluruokailut, eli palveluihin satsataan tätäkin kautta jo huomattavasti.

Nyt tuo palveluiden tarve on pyritty entistä paremmin ottamaan huomioon myös näissä ikäluokkien painotuksissa. Lasten painoarvo on tässä noussut verrattuna nykyjärjestelmään, ja se muun muassa nostaa monien niin sanottujen kehyskuntien asemaa, missä on paljon lapsi- ja nuorisoikäluokkia. Aivan uutena ikäluokkana tässä ovat mukana myös 16—18-vuotiaat, koska siinä on haluttu huomioida lastensuojelusta muun muassa tulevia kustannuksia, joita ei tällä hetkellä ole huomioitu lainkaan.

Puolestaan ikääntyvien ja muunkin ikäisten palvelutarpeet on pyritty ottamaan paremmin huomioon sairastavuuskriteerin kautta. Tänä päivänähän sairastavuuskriteeri kattaa ainoastaan sen, minkä verran kunnassa on työkyvyttömiä työikäisiä. Eihän se kuvaa kunnan sairastavuutta ja niitä kustannuksia, joita väestöstä koituu. Näin ollen nyt nuo tilastot on tässä täysin uudistettu ja se kriteerin sisältö perustuu näihin suurimpiin kansansairauksiin, joista tulee kunnille eniten kustannuksia. Näin on pyritty tulemaan vastaan nimenomaan niitä tarpeita, mitkä kunnille tulevat olosuhteiden eroista.

Täällä esitettiin myös keskustan osalta sitä, että ei pitäisi tehdä järjestelmäuudistusta ennen kuin nähdään, minkälaiseksi sote muodostuu. Itse näen tilanteen täysin eri tavalla. Tämä uudistus nimenomaan palvelee tuota sosiaali- ja ter-veydenhuollon uudistusta. Kun on lähdetty siitä, kaikki puolueet yhteisesti, että rahoitus tulee kunnilta kapitaatioperusteisesti, en pidä ollenkaan kestävänä sitä, että rahoitus rakennettaisiin nykyisen valtionosuusjärjestelmän pohjalle, joka on todella vanhentunut ja vinoutunut. Se ei perustu mihinkään tutkimukselliseen tietoon. Eli ilman muuta sotea palvelee se, että meillä sekä sairastavuus- että ikäluokkakriteerit on nyt uusimpiin THL:n ja Vattin tutkimusaineistoihin pohjautuen uudistettu, ja se tuo myös paremman rahoituspohjan arvioinnin tulevaisuuteen.

Totta kai on niin, että tulevaisuudessa on tärkeää, että valtionosuusjärjestelmän kehittämis- ja tutkimustyö jatkuu. Mutta tämä merkittävä uudistus, mikä nyt tehdään koko järjestelmän oikaisemiseksi, läpinäkyvyyden lisäämiseksi, kriteerien yhdenmukaistamiseksi, on erittäin tärkeä askel.

Edustaja Rossi oli ymmärtänyt, että jatkossa valtionosuusjärjestelmää uudistettaisiin vuosittain. Se ei suinkaan ole tavoite, vaan nimenomaan valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus tehtäisiin vuosittain. Se tehdään tällä hetkellä neljän vuoden välein, ja se on johtanut usein siihen, että kunnat ovat neljän vuoden välein saaneet useamman sadan miljoonan euron ikään kuin lisätulon sen johdosta, että valtio on maksanut liian vähän valtionosuuksia siihen nähden, kuinka paljon kuntien kustannukset ovat kasvaneet. Paremman taloussuunnittelun mahdollistamiseksi tuo kustannustenjaon tarkistus aiotaan nyt tihentää jokavuotiseksi.

Täällä myös esitettiin kritiikkiä siitä, että todellakin pienet kunnat menettäisivät tässä jollakin tavalla erityisen paljon. Mutta mielestäni on tärkeää katsoa ei pelkästään sitä plussaa tai miinusta, mikä jokaisen kunnan kohdalla näkyy, vaan sitä, mikä se lopputulos on. Saatamme havaita, että edelleen monet pienet kunnat, joissa on ikääntynyt väestö ja sairastavuutta, saavat valtionosuutta tämän uudistuksenkin jälkeen 3 000—4 000 euroa per asukas, kun taas suuret kaupungit saavat 1 000 euroa per asukas. Eli on tärkeää katsoa myös sitä lopputulosta, ei pelkästään sitä miinusta tai plussaa.

Nykytilan valossa on todellakin niin, että monet pienet — tai suuret — kunnat, missä on hyvin ikääntynyt mutta terve väestö, ovat saaneet ikään kuin liian paljon valtionosuuksia olosuhteisiin nähden verrattuna moniin muihin kuntiin, joissa olosuhteet ovat vaikeammat vaikkapa sairastavuuden osalta, ja ne eivät ole samalla tavalla saaneet rahoitusta. (Markku Rossi: Kuinkas ne nyt pärjäävät?)

Tässä kokonaiskeskustelussa on tärkeää muistaa myös se — vaikka valtionosuudet ja kriteerit ja niiden painotukset varmasti herättävät paljon erilaisia intohimoja — että kuitenkin valtionosuuksien osuus kuntien tuloista on keskimäärin se reilu viidennes. Toki tässä on isoja kuntakohtaisia eroja, mutta kyllä se kuntien oma verotulopohja ja verotulokertymä on se tärkein tulonlähde myös tulevaisuudessa.

Täällä edustaja Urpalainen nosti esiin tuon ennaltaehkäisyn merkityksen, ja jonkin verranhan sitä huolta on esitetty tässä keskustelussa, että nyt kun tuon sairastavuuskriteerin ikään kuin kerroin ja painotus on kasvanut, niin tukeeko se riittävästi ennaltaehkäisyä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että peruspalveluista valtionosuudet ovat noin 30 prosenttia, eli kunta itse rahoittaa sen 70 prosenttia, ja kunta aina hyötyy siitä, jos väestö on mahdollisimman tervettä ja hyvinvoivaa, koska ilman muuta se tuo paljon kunnalle lisäkustannuksia, jos on ongelmia, koska kunta itse joka tapauksessa aina maksaa sen suurimman osan.

Täällä pohdittiin myös sitä, miten hyvin tämä vastaa tulevaisuuteen. Kyllä itse arvioin, että pitemmällä aikajänteellä tämä on omiaan tervehdyttämään kuntarakennetta. Kyllähän meillä tämä sekava, päällekkäinen kuntien valtionosuusjärjestelmä on osaltaan voinut aiheuttaa sen, että tietyillä alueilla kuntarakenne on epäterveessä tilanteessa, ja varmasti pitemmällä aikajänteellä se, että meille tulee yhteiset, läpinäkyvät, kaikille samat kriteerit, tulee myös tuota oikaisemaan.

Täällä nostettiin esiin myös se, millä tavalla tämä vastaa perustuslain vaatimuksiin. Olemme esittäneet, että perustuslakivaliokunta arvioi myös tätä näkökulmaa, mutta valtionosuusjärjestelmän ja tämänkin uudistuksen tavoitteena on se, että peruspalveluiden järjestäminen tämän avulla turvataan koko maassa ja että tässä aidosti otettaisiin huomioon ne kuntien olosuhdetekijöistä johtuvat erot. On pyritty mahdollisimman hyvin tutkimuksellisesti tuomaan esiin, mitkä ovat niitä eroja, jotka tuovat tosiasiassa niitä kustannuksia.

Täällä nousi myös yksittäisenä kysymyksenä esiin... — Anteeksi, puhemies! [Puhuja kävi hakemassa paikaltaan muistiinpanoja.]

Muistiinpanot jäivät tuonne. — Eli edustaja Mattila kysyi tuosta, että miten se opetuksen järjestäjä saa korvausta silloin, jos oppilas käy toisessa kunnassa koulua. Nykyisen järjestelmänkin mukaan meillä on jo kotikuntakorvausjärjestelmä olemassa, ja se sisältyy myös tähän uudistukseen, eli silloin, jos oppilas käy muualla kuin omassa kunnassaan esi- tai perusopetusta tai tekee sitä suoritusta yksityisen ylläpitämässä oppilaitoksessa, hän saa kotikunnaltaan korvauksen, ja se sisältyy osaksi tätä lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Uskoisin, että tässä pääasiassa tuli vastauksia näihin kysymyksiin, jotka tässä keskustelussa nousivat esiin. Pyrimme mahdollisimman hyvin huomioimaan kuntien lausuntopalautteen, ja tätä keskustelua on luonnollisesti käyty muulloinkin kuin tämän viime viikkojen lausuntokierroksen aikana, eli tätä uudistusta on valmisteltu noin kaksi vuotta tiiviissä yhteistyössä kuntakentän kanssa. Nuo pääperiaatteet julkaistiin jo reilu vuosi sitten julkiseen keskusteluun, mutta ne eivät silloin herättäneet niin kovin paljon kiinnostusta ennen kuin saatiin kuntakohtaiset koelaskelmat. Sen jälkeen varsinaisesti tuo keskustelu käynnistyi, ja itse olin kyllä yllättynyt siitä, että palaute oli myönteinen, siihen nähden, että me olemme todella joutuneet miljardin euron edestä tekemään kunnille valtionosuusleikkauksia, ja nyt vielä samaan aikaan toteutetaan suuri järjestelmämuutos. Mutta varmasti osaltaan helpottaa se, että tähän sisältyy todella tuo viiden vuoden siirtymäaika, jonka aikana pyritään tasaamaan näitä kuntakohtaisia muutoksia niin, että jokainen kunta voi tähän varautua mahdollisimman hyvin.

Edustaja Lindström oli huolissaan kuntien velkaantumiskierteestä, ja siitä ilman muuta on syytä olla huolissaan. Siihen on pyrittävä vastaamaan toisaalta sillä, että valtio keventää kuntiin kohdistuvaa tehtävätaakkaa, kuntien itsensä on tehtävä merkittäviä rakennemuutoksia ja toisaalta myös nyt uuden kuntalain kautta tullaan tiukentamaan kuntien taloudenpitoon liittyvää normistoa. Eli kunnille tulee ehdoton alijäämien kattamisvelvollisuus. Se aiotaan ulottaa myös kuntayhtymiin, ja jatkossa kriisikuntakriteerejä ryhdytään arvioimaan koko konsernin tasolla, ei pelkästään emokunnan tunnuslukujen tasolla. Eli tältä osinkin velvoittavuutta tullaan tiukentamaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todella otettu. — Kaksi kommenttia:

Vielä tähän ikäkysymykseen. Joudun retorisesti vain kysymään: kuka ihan oikein uskoo, että 75—84-vuotiaan ikäryhmän hinta kunnalle on 5 626 euroa mutta 13—15-vuotiaan 12 349 euroa asukasta kohti? Väitän, että tämä ei ole kohdallaan tällä hetkellä vieläkään, vaikka pieni korjaus tapahtui.

Toinen havainto liittyy tähän tasaukseen. Verotulojen tasauksen ideahan on se, että sellaisessa kunnassa, joka tuottaa palvelut keskimääräiseen hintaan tai niitä edullisemmin, valtio tulee tiettyyn rajaan asti vastaan, aikaisemmin yli 91—92 prosenttiin. Nyt tuo tasausraja tuntuvasti laskee, eli palkitaan entistä vähemmän siitä, jos kunta tuottaa hyvin tehokkaasti ja tuottavasti ja taloudellisesti palvelut. Monella kunnalla se tuloperusta ei ole vahva, mutta siitä huolimatta se voi tuottaa palvelut tehokkaasti. Nyt siitä tämä järjestelmä rankaisee. Kun tämän kaiken puhun, en puhu oman kotikuntani asiassa, koska oma kotikuntani täpärästi voittaa, vaan puhun koko tämän järjestelmän oikeaan osuvuuden puolesta, jossa mielestäni on puutteita.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen kansanvallan perusta on kunnissa. Kunnalliseen päätöksentekoon osallistumalla ihmiset pääsevät vaikuttamaan hyvinvointiyhteiskunnan toimintaan käytännössä, sillä suurin osa julkisten palveluiden järjestämisvastuusta kuuluu kunnille. Kunnallinen päätöksenteko on myös kouluttanut suurimman osan kansanedustajista yhteisten asioiden hoitamiseen. Kunnallisen kansanvallan perusta puolestaan on kuntien taloudellisessa vastuussa omasta päätöksenteostaan. On tärkeätä, että kuntalaiset voivat nähdä, miten kuntaa ja kunnan taloutta on hoidettu. Kuntapäättäjän vastuu on taloudellista vastuuta.

Hallituksen esitykseen sisältyvä verotulojen tasausjärjestelmän muutos on omiaan kannustamaan kuntia pitämään huolta toimintansa tulopuolesta. Kuntien vastuuta taloudesta on kuitenkin tasapainotettava. Alueellisesta yhdenvertaisuudesta on pidettävä kiinni. Ketään ei suljeta hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle. Esityksessä on huolehdittu siitä, että muutokset ovat kohtuullisia ja suuriin muutoksiin on aikaa sopeutua. Kuntapäättäjien omavastuun ja kuntalaisten alueellisen tasa-arvon yhteensovittaminen on vaikeaa ja työlästä. Tästä syystä on ymmärrettävää, että uudistuksen hyvää tavoitetta järjestelmän yksinkertaistamiseksi ei ole voitu viedä aivan äärimmilleen: eri näkökohtia on otettava huomioon ja niitä punnittava toisiinsa nähden.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusuudistusta on vaikea kommentoida ilman, että siihen ottaa alueellisia ja paikallisia näkökohtia. Pohjoissuomalaisena kansanedustajana voi esitykseen ottaa kantaa melko tyytyväisin mielin. Valtionosuuksia ei leikata rakennemuutoksen kourissa olevilta Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuulta. Vesivoimalaitoskuntien kiinteistöveron kohtelu säilyy järkevänä. Kaiken kaikkiaan uudistusta voi pitää sekä kansallisesta että alueellisesta näkökulmasta tarpeellisena ja hyvänä askeleena.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja Pekkarinen tuossa nosti esille, ei ole niin, etteivätkö iäkkäät ihmiset toisi palveluntarvetta kuntaan, ja ne kunnat, jotka hoitavat niidenkin ihmisten vanhemmat, jotka ovat työn perässä lähteneet muualle, yksiselitteisesti häviävät tässä uudistuksessa.

Lisäksi tässä esityksessä ei ole lainkaan perusteltu sitä, miksi verotulojen tasauksessa kunnille ollaan asettamassa uutena tekijänä erittäin suurta omavastuuosuutta, 20:tä prosenttiyksikköä, miksi tasausjärjestelmä rahoitetaan valtionosuusjärjestelmän sisältä leikkaamalla jokaiselta kunnalta 134 euroa per asukas ja miksi tasausrajan ylittävien kuntien kesken jää tasauksen jälkeen suuret erot tasatuissa kuntien käyttöön jäävissä verotuloissa. Itse asiassa syntyy monia kuntia, joissa palvelujen rahoittaminen on kerta kaikkiaan mahdotonta.

Jos ajatellaan esimerkiksi piskuista Kannonkosken kuntaa, joka lähestyi ministeriä kirjeellä monien muiden vaikeuksien jälkeen — nyt siellä oli tuhopolttaja, joka oli polttanut kunnantalon — kiitoksena he saavat nyt teiltä, ministeri, 348 euron negatiivisen laskun per henkilö, eli pie-neltä, alle 2 000 asukkaan kunnalta leikattiin 540 000 euroa. Tällaiset leikkaukset ovat sietämättömiä niitten kannalta, joitten pitäisi ne palvelut siellä hoitaa.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä pitää nyt keskittyä näihin kriteereihin ja tähän järjestelmään, eikä pidä todellakaan katsoa yksittäisten kuntien kohtaloita, koska, aivan niin kuin ministeri totesi, tässä on kysymys myös siitä, mitä kunnat itse tekevät ja millä tavalla he palvelunsa järjestävät, kuinka tehokkaasti ja minkälaisella hinnalla, osaltaan omalla tulorahoituksellaan. Tällainen vanhentunut ja vinoutunut järjestelmä, joka meillä nyt on, on todellakin tullut tiensä päähän, ja on äärimmäisen hyvä, että nyt saamme sellaisen järjestelmän, valtionosuusjärjestelmän, joka kestää sitten myös nämä tulevat sote-ratkaisut ja monet muut uudet lainsäädännöt muidenkin toimien osalta.

Uudistus on ollut todellakin vaativa. Niin kuin täällä on todettu, kukaan ei tähän mennessä ole pystynyt muuta kuin paikkaamaan, lisäämään edellisen järjestelmän kriteeristöjä. Tämä on todellakin merkittävä uudistus, jolla on isot vaikutukset, ja uskon, että todellakin positiiviset ja kannustavat vaikutukset siten, että kunnat joutuvat nyt tässä kuntarakenneselvityksessä totuuden eteen: katsomaan ja vertailemaan palveluitaan toisten kuntien palveluihin ja katsomaan todellakin sitä laatua ja järjestelmän tehokkuutta. Tämä tulee myös vauhdittamaan keskustelua näissä kuntarakennetilaisuuksissa. Palvelujen tarve on todellakin se olennainen ja se, että päällekkäisyydet poistetaan, mutta myös se, että ymmärretään eri kuntien tämänhetkinen tilanne, niin että on tämä viiden vuoden siirtymäaika.

Itse koen, että toivottavasti kunnissa todellakin kannustetaan tähän ennalta ehkäisevään työhön ja ihmisten omatoimisuutta ja aktiivisuutta herätellään. Siihen varmasti myös tuleva kuntalain uudistus demokratiakeskusteluineen tulee antamaan uutta pontta ja uusia työmuotoja sitten meille tähän kansalaisaktiivisuuteen ja kuntalaisaktiivisuuteen. — Kiitoksia.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuuksilla ja niihin kuuluvalla verotuloihin perustuvalla valtionosuuksien tasauksella pyritään ja niillä tulee pyrkiä turvaamaan kuntien mahdollisuudet järjestää riittävän yhtenäiset peruspalvelut maan eri osissa kohtuullisella vero- ja maksutasolla. Kuntien harkinnanvaraisilla valtionosuuksilla ja valtionosuuksien korotuksilla taasen pyritään huolehtimaan vaikeimmassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien edellytyksistä tuottaa ja järjestää tarvittavat palvelut. Myös perustuslakimme, muistaakseni taisi olla sen 6 §, puhuu kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta, joka valtionosuusjärjestelmässä pitää ehdottomasti huomioida.

Kun nyt puhumme valtionosuusjärjestelmämme uudistamisesta, on hyvä muistaa, että tällä hallituskaudella mittavat valtionosuusleikkaukset sekä verotulojen tasausjärjestelmän murentaminen monella tavalla ovat eriarvoistaneet kuntia ja kokonaisia alueita. Tänä vuonna ero matalimman ja korkeimman kunnallisveroprosentin välillä on jo 6 prosenttiyksikköä ja tämä ero tulee edelleen kasvamaan. Tähän eriarvoistamiseen ja eriarvoistumiskehitykseen myös muun muassa perustuslakivaliokunta on puuttunut käsitellessään kuntien valtionosuusleikkauksia tällä vaalikaudella ja sitä kautta onkin äärettömän tärkeä ja hyvä, että myös perustuslakivaliokunta käsittelee tämän valtionosuusjärjestelmän uudistuksen.

Lähtökohtaisesti valtionosuusuudistuksen tavoite järjestelmän yksinkertaistamisesta, selkiyttämisestä ja päällekkäisyyksien poistamisesta on kannatettava ja tarpeellinen. Valtionosuusuudistuksen on kuitenkin perustuttava ajantasaiseen ja tehtävälähtöiseen kunta—valtio-suhteen arviointiin. Ja koska näin on, joudun väistämättä tässäkin vielä pohtimaan sitä, onko nyt syytä tehdä näin mittavaa uudistusta tilanteessa, jossa meillä on menossa massiivinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, vai olisiko syytä odottaa siellä tapahtuvat muutokset, päätökset ja vasta sen jälkeen lähteä määrittelemään valtionosuusuudistus. Onhan kuitenkin niin, että merkittävin osa valtionosuuksista kohdistuu nimenomaan sote-palveluitten tuottamiseen ja järjestämiseen. Jos tässä tulevassa sote-uudistuksessa valtionosuudet maksetaan kunnille, niin periaatteessa valtionosuusperusteet voisivat toki toimia tässä esitetyssä muodossaan, mutta ymmärtääkseni tähän soteen liittyy ja siihen tulee liittyä myös koko sote-rahoitusjärjestelmän arviointi ja läpikäynti.

Joka tapauksessa sote-muutokset vaikuttavat tähän valtionosuusjärjestelmään, ja pidänkin välttämättömänä, että myös näiden kahden massiivisen muutoksen kytköstä ja aikataulutusta arvioidaan nyt eduskuntakäsittelyssä. Pahimmillaanhan soten maksuperustemalli voi romuttaa tämän nyt tehtävän valtionosuusuudistuksen keskeisiltä osin.

Arvoisa puhemies! Uudistus ei saa olla itsetarkoitus, jollei sen lopputulos ole ennen mainitun valtionosuusjärjestelmän perustarkoituksen mukainen. Olikin hyvin valitettavaa, että valtionosuusjärjestelmäuudistus kytkettiin palvelemaan hallituksen kuntarakenneuudistusta. Valtionosuusjärjestelmää ei missään tapauksessa pitäisi käyttää eikä pidä käyttää peukaloruuvina kuntaliitoksille.

Muutama huomio tästä esityksestä. Vaikka toista väitetään, niin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vahvan verotulopohjan keskuskaupungit näyttäisivät voittavan uudistuksessa. Vastaavasti mitä kauempana keskuskaupungista kunta sijaitsee, sitä suuremmat keskimäärin olisivat valtionosuusmenetykset. Tämä on puhtaasti tilastoista katsottavissa myös, edustaja Piirainen.

Lausuntokierroksen palautteen perusteella hallitus muutti lausunnolla olevaa esitystä kolmessa kohdassa. Syrjäisyyskertoimiin lisättiin yksi porras lisää, vesi- ja tuulivoimalaitoksista kunnalle maksettavat kiinteistöverot säilytetään verotulotasauksen ulkopuolella ja ikäryhmien painoarvoa muutettiin. Ok, hyviä tärkeitä muutoksia, joiden pohjalta nyt sitten täälläkin monet puheenvuorot käytetään iloisina siitä, että kävikin paremmin kuin edellisessä esityksessä.

Esityksessä on kuitenkin jätetty muuttamatta yksi keskeinen lausuntopalautteen kohta eli valtion budjetista maksettavan verotulojen tasausjärjestelmän korkean omavastuuosuuden pienentäminen tai poistaminen, siis 20 prosentin omavastuuosuuden poistaminen. Varsinkin omavastuuosuus vesittää nykyistäkin tasausjärjestelmää, aiheuttaa suuria eroja kuntien välillä. Erityisesti sellaisissa kunnissa, joiden asukkaat ovat pienituloisia, iäkkäämpiä ja terveitä, menetykset ovat erittäin rajuja. Joukossa on sellaisiakin kuntia, joille ei ole luontevaa kuntaliitoskumppania.

Erikoista tässä 20 prosentin omavastuuosuudessa on vielä se, että keväällähän selvitysmies kiersi puhumassa 15 prosentin omavastuuosuudesta, joka hänen mukaansa kohtelisi kuntia ja maakuntia paljon tasapuolisemmin eikä repisi muutoksia näin rajuiksi kuin on käymässä. Omavastuutahan korotettiin hallituksen käsittelyn yhteydessä. Onkin todettava tässäkin, että uudistusesitykseen on sisällytetty syksyn 2013 jatkovalmisteluissa poikkeuksellisen runsaasti poliittista ohjausta ja tarkoituksenmukaisuusharkintaa.

Niin sanottu työpaikkaomavaraisuuskerroin on aivan uusi kriteeri, jossa pottiin muistaakseni laitettiin uusjakoa varten 200 miljoonaa euroa, eli käytännössähän rahaa virratetaan keskuskaupungeille, joissa ihmisiä käy kehyskunnista ja muualta töissä. Kriteeri ei ole välttämättä keskuskaupungin etu, sillä jos suljetaan esimerkiksi joku iso tehdas, niin sieltähän lähtee verotulojen ohessa myös valtionosuuslisä. Tätä työpaikkaomavaraisuuskriteeriä, 20:tä prosenttia, ei ole oikein pystytty perustelemaan, se ei perustu mihinkään tieteeseen, vaikka tässä joitain perusteluja ministeri omassa puheenvuorossaan toki nosti esille.

Kiinteistöverojen tasauksessa tehtiin, kuten jo sanoin, pientä myönteistä muutosta.

Toisen asteen koulutuksen osalta taas on aika erikoista se, että toisen asteen koulutuskokonaisuus jätettiin tämän VOS-uudistuksen ulkopuolelle. Minkä vuoksi, siihen ehkä kuulemme tänä iltana vielä vastauksen.

Kuntakohtaisten vaikutusten osalta: Vaikutukset ovat monille kunnille kaikissa kuntatyypeissä vähän vaihtelevia. Kun ajatellaan kaikkia niitä valtionosuusleikkauksia, mukaan lukien tämä uudistus, korotuspaineet eräissä kunnissa ovat jopa 7 veroprosenttiyksikön luokkaa ja näissä ei missään tapauksessa mikään viiden vuoden siirtymäaikakaan auta, eli jonkinlainen muutos tällaisia tilanteita varten ehdottomasti tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi. Iso ongelma tässä valtionosuusesityksessä on se, että hyvin monet valtionosuusjärjestelmän määräytymistekijät perustuvat esityksessä arvionvaraisiin lukuihin, kuten tässä on todettu. Esimerkiksi vieraskielisten painoa korotettiin roimasti ilman minkäänlaista tutkimustietoa. Sairastavuuskerroin ei noudata THL:n esitystä, vaikka toista ikään kuin todisteltiin. Työpaikkaomavaraisuuden paino ei perustu mihinkään, kuntien omavastuu ei perustu mihinkään ja niin edelleen.

Nyt olisikin kaiken kaikkiaan järkevää arvioida, odotetaanko sote-esitys ja sen rahoitusratkaisut ennen VOS-päätöksiä, ja joka tapauksessa on käynnistettävä, näin olen ymmärtänyt, selvitysmiehenkin esityksen mukaisesti uuden valtion-osuusjärjestelmän valmistelutyö mahdollisimman nopeasti, jotta kaikki nämä kriteerit saadaan paremmin perustumaan tutkimustietoon, ei poliittiseen ohjaukseen. Eli kannattaa panna merkille, että myös ymmärtääkseni selvitysmies on todennut, että tätä valtionosuusjärjestelmää täytyy jo lähteä selvittelemään, valmistelemaan uutta esitystä kriteereillä, jotka perustuvat todella varmaan tutkimustietoon.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtionosuusuudistuksen keskustelun tässä vaiheessa on hyvä peruuttaa ihan perusasioiden äärelle. Sen tarkoituksenahan on ollut ainakin aikaisemmin periaate, kunnioitettava periaate, tasata kuntakohtaisia eroja siten, että asuinkunnasta riippumatta jokaisella suomalaisella on ollut saatavilla yhdenvertaiset palvelut.

Tällä vaalikaudella hallitus on jo leikannut kuntien valtionosuuksia miljardeilla. Tämä uusi uudistus pureutuu itse valtionosuusjärjestelmään. Monimutkaisia, osin sekaviakin kriteereitä karsitaan ja selkeytetään, hyvä niin. Yksinkertaistaminen on hyvä tavoite, mutta se ei kuitenkaan tee järjestelmää eikä sen vaikutuksia mitenkään autuaiksi, jos lopputulos on järjestelmän tehtävien kannalta katastrofaalinen.

Tämä uudistus saa edelleen kuntien väliset erot Suomessa repeämään. Uudistus on kustannusneutraali: jos yhdelle maksetaan uusien kriteerien mukaan lisää, niin se on toiselta sitten pois. Olosuhdetekijöiden, kuten saaristoisuuden tai pitkien etäisyyksien, painoarvoa vähennetään ja kunnan ulkopuolella työssä käymisestä sakotetaan. Työssäkäyntialueen painottaminen yhden kunnan sisälle kertoo selvästi, että valtionosuusjärjestelmän uudistuksen tavoitteena ovat suuremmat kuntakokonaisuudet, kuntaliitokset. Hallituksen tiedotteissakin on ääneen sanottu se, että uudistus on osa kuntarakenneuudistusta, siis lähinnä poliittinen kuntaliitoshanke, vaikka pakkoliitospykälä sinänsä onkin toivottavasti kuopattu.

Uudistus noudattaa tämän hallituksen aika lailla selväksi käynyttä keskittämislinjaa. Maakuntien keskuskunnat näyttäisivät olevan voittajia ja reunakunnat häviäjiä, tällainen yleisvaikutelma on selvä. Pääkaupunkiseudun muutoinkin vahvan veropohjan kolmikon Helsingin, Espoon ja Vantaan saldo näyttää selvästi eniten plussaa tässä pelissä. Se ei näytä hyvältä, jos kriteerinä pidetään kansalaisten yhdenvertaisuutta ja valtionosuusjärjestelmän alkuperäisen tarkoituksen kunnioittamista.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat saaneet lausua asiasta parikin kertaa. Niillä ei ole kuitenkaan ollut mitään kättä pidempää lausuntojensa tueksi, sillä laskelmien perusteita uudistuksen takana ei olla avattu — syystäkin, koska ne perusteet näyttävät aika tarkoitushakuisilta. Esitys on vain yksi osa mutta hyvin kriittinen osa hallituksen kuntajärjestelmän kokonaismyllerrystä. Uudistuksen perustana ei ole otettu asiantuntijoiden näkemyksiä huomioon vaan se on valjastettu aika lailla keskittävälle ja usein myös maaseutua väheksyvälle kuntarakennetavoitteelle.

Jo osa uusista kriteeripainotuksista paljastaa poliittisuuden. Työpaikkaomavaraisuudesta esimerkiksi palkitaan. Niitä reuna-alueita, joilta on ennen käyty töissä keskuksissa, ikään kuin rangaistaan. Kuitenkin jätetään huomioimatta se, että myös näille keskuspaikoille, työpaikkoja tarjoaville paikoille, tuo työssä käyvä väestönosa on aivan ehdoton edellytys. Vanhusväestön osuuden painoarvoa vähennetään suhteessa nuoriin, ja niin kuin tässä keskustelussa aikaisemmin on tullut jo esille, niin ollaan tässä menty vähän suhteettomuuksiin. Valtionosuusuudistus muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myös kasvattaa keskuskaupunkien rahoitusta harvaan asuttujen kuntien kustannuksella. Toki hyviä ja oikeansuuntaisiakin kriteerejä on, esimerkiksi tuo sairastavuuskertoimen painotus.

Esitys pyrkii, aivan oikein, siis yksinkertaistamaan tätä monimutkaista järjestelmää. Portaiden poistaminen vie kuitenkin mukanaan myöskin siinä sivussa oikeudenmukaisuutta. Jotta järjestelmä ottaisi huomioon maan kaikkien kuntien hyvinkin erilaiset tilanteet, sen on mahdotonta olla aivan suoraviivainen. Valtionosuusuudistus yhdistettynä jo päätettyihin ja tuleviin valtionosuusleikkauksiin ja kuntien kasvaneeseen tehtävätaakkaan tekee monissa paikoin kuntatalouden yhtälöstä aivan kestämättömän. On valmistauduttava rajuihin veroprosenttien korotuspaineisiin myös jatkossa.

Keskeinen kysymys on myös se, onko koko uudistus aloitettava miettimään uudelta pohjalta, niin kuin esille on tullut, koska sote-maasto on nyt kokonaisuudessaan radikaalisti muuttumassa verrattuna siihen tilanteeseen, jossa uudistus on valmisteltu. Koko järjestelmän tarkoituksenahan on kuitenkin olla turvaamassa nimenomaan peruspalvelujen järjestämistä ja tasaamassa maan eri osien välisiä eroja. Entäs nyt, kun tilanne on muuttumassa kokonaan? Miksi siinä ei nähtäisi niin paljon järkeä, että odotettaisiin, miten sote-asiat muotoutuvat, ja sitten valtionosuusjärjestelmä palvelisi sitä?

Arvoisa puhemies! Lausunnossaan perustuslakivaliokunta on muistuttanut hallitusta siitä, ettei esitykseen sisälly tälläkään kertaa perustuslakivaliokunnan syksyllä 2011 edellyttämää riittävää ja täsmällistä tietoa esityksen vaikutuksista kuntien kokonaistalouteen ja myöskin yksittäisiin kuntiin. Myöskään arvioita kuntien mahdollisuuksista vastata niille kuuluvien palvelujen tuottamisesta ei ole missään vaiheessa esitetty. Se tilanne on oikeastaan kestämätön. Kysyn uudestaan ministeriltä: onko tämä rahoitusvastuun periaate unohdettu kokonaan? Näyttää, että kuntakohtaiset vaikuttavuusarviot kuntien talouteen ja niiden kykyyn tuottaa palveluja on sivuutettu täysin.

Valtionosuusleikkausten suuruus riippuu nyt pelkästään hallituksen poliittisesta harkinnasta. Tämä perustuslaista johdettu rahoitusvastuun periaate uhkaa politisoitua, vaikka perustuslain hienona tarkoituksena on luoda yhteiskunnallista vakautta huolimatta vaihtelevista poliittisista olosuhteista.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tuossa aikaisemmin debatissa kehuin ministeriä, niin tarkoitin kehumista siihen verrattuna, mikä aikaisemmin oli tämän joulukuun osalta, että tässä nyt ymmärrettiin sitten se kova paine ja Pohjois-Suomen ja ennen kaikkea harvaan asuttujen seutujen asema. (Timo Korhonen: Nyt tämä osui jo paremmin kohdalleen!) — Niin, kun Sotkamoonkin sattuisi.

No, joo, mutta onhan tässä paljon hyvää. Siitä vanhasta sillisalaatista on päästy eroon ja tästä on saatu selkeämpi muutamalla kriteerillä, mutta niin kuin täällä on aikaisemminkin todettu, onhan se todellakin hankalaa tasata, kun ei ole käytettävissä lisäeuroja, koko valtakuntaa tasaisesti, mutta sitähän tässä on varmasti hyvällä tahdolla haettu.

Tämän työpaikkaomavaraisuuden minä näen semmoisena aktivoivana elinkeinopolitiikkana. Elikkä sillä kunnan elinkeinoa vahvistetaan, ja sitä kautta myös valtio on mukana omalla kehittämispanoksellaan. Niin kuin aikaisemmin sanoin, syrjäisyys ja harva asutus on erittäin tärkeä ottaa huomioon valtionosuuksissa.

Sitten näitten vesivoimalaitosten osalta: Se on todella hyvä, että vesivoimalaitosten kiinteistövero, tämä 50 prosentin siirto, ei mennyt valtionosuuksiin, vaan kunnat saavat sen nyt itselleen, koska ne ongelmat ovat vesivoimaloitten ympärillä ja vaihteluväleissä allaspintojen osalta.

Yksi semmoinen seikka, mikä on joskus noussut esille, on ennakoiva toiminta esimerkiksi terveydenhoidossa tai lasten huostaanotossa. Sille ei löydy kriteerejä. Monesti huostaanotot on paljon kalliimpia kuin jos otetaan lapset jo hyvissä ajoin perheessä hoitoon ja sillä tavalla. Kustannukset kumminkin kunnalle ovat merkittävät, mutta siihen ei tule sitten valtiolta apua. Elikkä tämäntyyppisistä tietenkin vielä toivoisi keskusteltavan ennen kaikkea siinä yhteydessä, kun käydään läpi tätä sote-keskustelun rahoitusta.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minä en korjaa tätä debattipuheenvuoron sanomaa, mutta haluan jatkaa siitä, että liian paljon tässä viimeaikaisessa kunta- ja sote-keskustelussa ovat korostuneet erilaiset rakenteet, keskustelu rakenteista, ja tämä sisältö on jäänyt liian suuresti taustalle. Nyt jatkossa pitää kyllä tätä tulokulmaa muuttaa, ja oli hyvä, että tämä sote-ratkaisu syntyi kaikkien eduskuntapuolueitten toimesta, linjaus ja kuoret, mutta se sisällön rakentaminen on äärettömän iso juttu, koska tähän kytkeytyy myöskin valtavan suuria tehostamisedellytyksiä valtiontalouden kestävyysvajeen kannalta.

Toinen huomio on siinä, että liian vähälle huomiolle ovat jääneet nämä elinvoimaa vahvistavat toimenpiteet ja ne toimet, joilla saataisiin niitä verotuloja lisää, vetovoimaa kuntiin ja niin edelleen, ja tässä on jäänyt tämä sivistyssektorin merkitys aivan liian vähälle, se, mikä merkitys on osaamisella ja koulutuksella ja sen edellytyksiä luovilla ratkaisuilla. Toivon, että tässä nyt seuraavan vuoden aikana tätä tulokulmaa voisimme muuttaa enempi sitä tulevaisuutta rakentavaksi. Jos meillä ei ole vahvempaa elinkeinopohjaa, ei meillä ole edellytyksiä pitää yllä myöskään niitä peruspalveluita.

Sitten ehkä yhtenä kysymyksenä, joka on jo ollut keskustelussa, se, miten kuntien tehtäviä ja velvoitteita voidaan vähentää: kyllä niitä kunnilla on tällä hetkellä voimavaroihin nähden liikaa, ja pitäisi pystyä hakemaan kuntakentän ja valtionhallinnon kesken yhteisesti ratkaisuja, missä ne todelliset tehtävien vähentämiset olisivat.

Ehkä lopuksi sitten kommentti tähän kuntalain uudistamiseen. Minusta nämä linjaukset, mitä ministeri mainitsi, olivat hyviä, elikkä se, että kuntakonsernin lukuja katsotaan kokonaisuutena, jotta sinne ei esimerkiksi vierasta pääomaa ole siirretty näitten yhtiöitten piiriin vaan ne näkyvät myös siinä arviossa kunnan taloudellisesta tilanteesta. Samoin tämä alijäämän kattamisvelvoite: se on kuitenkin kaikkien veronmaksajien kannalta yhteinen etu, että niitä asioita laitetaan kuntoon mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys oikeudenmukaisuudesta on vaikea kysymys niin yhteiskunnallisesti kuin filosofisella tasolla ja monilla muillakin tavoilla. Jos olemassa olevia järjestelmiä ja rakenteita pyritään muuttamaan, muutos tuo aina enemmän tai vähemmän voittajia ja häviäjiä.

Kuntakenttä sinänsä on ollut rajujen muutosten kourissa. Niin kuin on todettu, valtionosuuksia on leikattu kovalla kädellä. Monet kunnat ovat perustuslain rajoilla: kykenevätkö ne enää täyttämään peruspalveluiden tuottamisvelvollisuuden kohtuullisella tavalla?

Toin esille debatissa sen ja olen asiasta tehnyt kirjallisen kysymyksenkin, kuinka erityisesti on 60 kuntaa, joissa valtionosuus laskisi rajusti, esimerkiksi Rautavaaralla 960 000 euroa vuositasolla eli 550 euroa asukasta kohden. Katson, että olisi välttämätöntä säätää jonkinlainen Lex Rautavaara tällaisia syrjäisiä, pieniä häviäjäkuntia kohtaan. Darwinistinen luonnonvalinta ei kuulu kuitenkaan inhimilliseen yhteiselämään.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Monimutkainen valtionosuusjärjestelmä oli mielestäni uusittava, se on selvää. Tulevaisuuteen on katsottava ja mentävä uusituilla rakenteilla. Aiemmatkin leikkaukset valtionosuuksiin toki kirpaisevat tämän uudistuksen kera, mutta rakennettahan se ei sinällänsä muuta, ja niin kuin täällä todettiin, valtionosuusjärjestelmä on nollasummapeliä eli rakenne erikseen ja sitten muuten budjetti erikseen.

Kuntia on tietenkin puolustettava, kunnat tekevät oikeita töitä. Kunnat kasvattavat ja sivistävät, hoitavat vanhuksia ja muuta väestöä, rakennetaan teitä ja huolehditaan vapaa-aikatoimesta. No, mitä täällä sitten on todettu eri kuntien erilaisista kohtaloista, se on totta, mutta se on myöskin budjettikysymys sinällänsä, ei pelkästään rakennekysymys. Joihinkin sattuu enemmän.

Täällä edustaja Kalliorinne epäili kehyskuntien nyt hyötyvän liikaa ja mainitsi muun muassa kotikuntani Muhoksen ja totesi, että olemme kehyskunta, mutta kyllä meillä on ymmärtääkseni ihan kohtalainen työpaikkaomavaraisuus, joten kohtalaisesti pärjättäneen, emmekä ihan tällainen kehyskunta sinällänsä ole.

Sitten on maakuntia, jotka häviävät enemmän, ja sitten myös maakuntien sisällä ovat suuret kunnat, jotka näyttävät pärjäävän paremmin tässä uudistuksessa. Suurin hyppy kustannusvaikutuksissa on muistaakseni kaaviossa 18, jossa näyttää olevan edelleen tämä maaginen raja, 20 000 asukasta, joka on kummitellut aiemminkin tässä kuntarakenteen uudistamisessa, aiemmilla hallituskausilla, joten kyllä tässä varmasti myöskin Suomen Keskustalla jotakin tehtävää olisi aikanaan ollut.

Pieniä kuntia on kyllä määrällisesti sen verran vähän, että tokkopa näillä kuntataloutta pelastetaan tai julkisen talouden velkoja maksellaan. Kuntalain kokonaisuudistus sitten tuonee lisää työkaluja kunnille ja myöskin näitä kuntatalouden hoidon kriteereitä, rotia myös kuntapäättäjille.

Tietysti meillä on hallinnollista taakkaa monessa mielessä, monella sektorilla, myös julkisella aika lailla kestämättömästi. 1970-luvulla 100:aa työllistä kohti oli reilu kolmisenkymmentä virkamiestä, ja tällä hetkellä se luku on yli 58. Julkinen sektori tekee varmastikin ihan oikeita töitä, mutta meillä täytyy olla myös kantokykyä, jolla näitä julkisen sektorin tehtäviä maksaa.

Kun oli nyt puhetta monessa puheenvuorossa maakunnista ja itsekin tässä olen näitä maakuntien tilanteita katsonut, on todettava: Lappi, mahdollisuuksien Lappi, mahdollisuuksien maakunta, mutta miltei mahdottomien etäisyyksien alue. Lappi maakuntana mielestäni menettää liikaa, kun samaan aikaan me haemme tulevaisuuden kasvua ja vientialoja arktisesta ulottuvuudesta, pohjoisesta ulottuvuudesta ja pohjoisen mahdollisuuksista, eli miltei niin sanottua Lapin-lisää kaipaan jo tässä vaiheessa, sillä Lapista jos mistä puuttuvat myöskin tämmöiset luontevat kuntaliitoskaverit, mikäli sitä kautta säästöjä pyrittäisiin ylipäätään hakemaan.

En sinällään osaa vastustaakaan tuota työpaikkaomavaraisuutta valtionosuusjärjestelmissä. Työpaikkaomavaraisuuden kautta kunnille tulee tätä kantokykyä, tulopohjaa, mutta se, riittääkö kunnilla sitten aikaa olla esimerkiksi tärkeässä elinkeinoelämän kehittämistehtävässä mukana, jää nähtäväksi tässä kuntauudistusmyllerryksessä.

No, vielä haluan kertaalleen kiittää ministeriä siitä, että vesivoimalaitosten kiinteistövero poistettiin verotulojen tasausjärjestelmästä. Se on pohjoisen kunnille tärkeä asia. Tulvavedet eivät ole kenenkään omaisuutta, mutta ne virtaavat pohjoisessa ja haittaavatkin juuri siellä sijallaan, missä ovat. Kotikunnassani Muhoksella nähdään kyllä Oulu-joen rantatöyräiden siirtyminen, ja se haittaa rantojen asukkaita, ja myöskin jos ajatellaan, että näitten vesivoimayhtiöiden pääkonttorit ovat Helsingissä, olisi todella kyllä kummallista, että hyöty karkaisi sitten Espooseen pääkonttoriin.

Kiitos myös tästä siirtymäajasta, joka kunnille nyt on annettu ainakin tämän esityksen puitteissa, ja uskoakseni tämä nyt varmasti valiokuntakäsittelyssä tällaisenaan säilyy.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä hallituksen esitystä ja myös ministeri Virkkusen esittelyä erinomaisena ja hyvänä asiana. Itse asiassa tämä valtionosuus ja siihen oleellisesti liittyvä verotulojen tasausjärjestelmä on yhteispohjoismaisen hyvinvoinnin perusta, ja siitä meidän pitää jatkossakin pitää kiinni.

Pidän oikeudenmukaisena sitä, että pääasiassa tämä valtionosuus kohdentuu ikärakenteen ja sairastavuuden perusteella. Täällä salissa esiin tuotu monien pienten kuntien häviämä tässä valtionosuusjärjestelmässä johtuu käsittääkseni siitä, että siellä ei näitä lapsi-ikäluokkia kovin paljon ole, ja tämä kriteeristö johtaa siihen, että valtionosuutta näin ollen heille ei tule.

Mutta täytyy todeta, että kyllähän tämän koko kriteeristön uusimisen tarkoitus, kun se perustuu ikäluokkiin, jotka kuluttavat palvelujen muodossa kuntien rahoja, ja sairastavuuteen, on oikeudenmukainen, ja siitä seuraa, mitä seuraa. Ne kunnat, joissa on esimerkiksi ikärakenteessa nuorten kohdalla ikään kuin suuri pudotus, eivät sitten saa niitä valtionosuusrahoja, mitä ne ennen saivat. (Markku Rossi: Onko se oikein?) Oleellista on tietenkin huomata, että tämä on nollasummapeliä kuntien välillä. Kun kriteeristöä muutetaan, niin silloin tavallaan ne menettäjät ja saajat ovat eri kuntia kuin aiemmin.

Mutta pidän sitä kuitenkin esimerkiksi sairaanhoidon, erikoissairaanhoidon ja myös sosiaalihuollon näkökulmasta oikeudenmukaisena, että kansansairauksille on myös annettu tietyt kertoimet ja esimerkiksi dementia ja syöpäsairaudet ovat saaneet suuren kertoimen. Kuten täällä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Rossi tietää, niin nämä ovat niitä sairauksia, jotka sitten kuntien rahoja myös merkittävällä tavalla syövät.

En tiedä, onko se sitten kovin suuren kehumisen tai maininnan arvoinen asia, että esimerkiksi Pohjois-Savo on sairastavuusindeksillä mitaten Suomen sairain maakunta. Lienee oikeudenmukaista kuitenkin, että Pohjois-Savo on tässä valtionosuusuudistuksessa tämän maan suurin voittaja. Mutta se perustuu siihen, että kunnat tarvitsevat siellä enemmän rahaa yliopistollisen sairaalan antamaan hoitoon, ja sen takia pidän sitä järjestelmää oikeudenmukaisena.

Pohjoismaiseen järjestelmään kuuluu tämä verotulojen tasausjärjestelmä, joka tässä valtionosuusuudistuksessa on 674 miljoonaa. Tämä verotulojen tasausjärjestelmä on aivan oleellisen tärkeä, ja siitä pitää myös jatkossa pitää kiinni. Kun täällä nostettiin esille se, että monet kasvukeskukset ovat tässä valtionosuusuudistuksessa voittajia, niin jos se pitää paikkansa, toivotaan, että nämä kasvukeskukset jatkossakin pärjäävät hyvin, sillä mitä enemmän kunnat leipovat tässä maassa rahaa, sitä enemmän tätä verotulojen tasausjärjestelmän rahaa on sitten käytettävissä näillä pienemmilläkin kunnilla, niin että ei kannattaisi kovin kateellinen olla eikä vertailla keskenään, että pärjääkö joku hyvin vai huonosti. Mitä paremmin kunnat pärjäävät kokonaisuutena ottaen Suomessa, sitä paremmin kaikilla tulee menemään, niin että tämäkin pitäisi rehellisesti tunnustaa. Tämä järjestelmä on sillä tavalla rakennettu.

Tuossa debattipuheenvuoron aikana kysyin ministeriltä, että kun tällä hetkellä harkinnanvarainen valtionosuus on budjetissa 20 miljoonaa euroa, niin jos todella ollaan huolissaan, että tämän uudistuksen myötä jotkut kunnat joutuvat merkittäviin vaikeuksiin, niin minä pitäisin oikeudenmukaisena järjestelmää, jossa korotettaisiin harkinnanvaraista valtionosuutta. En ota kantaa, onko se 10 miljoonaa vai 15 miljoonaa. Sehän kuitenkin maksatetaan sitten kaikilla kunnilla, ovatpa ne rikkaita tai köyhiä, ja se tasaa ikään kuin sitä yhteisvastuuta. Sen takiahan nämä järjestelmät on tehty, että Suomessa jokainen kansalainen iästä riippumatta saa sitten yhdenvertaista palvelua. Se on tämän kaiken takana.

En malta olla vertaamatta mallia Ruotsiin, jossa se on samantapainen, mutta siellähän yhteisövero ja kiinteistövero menevät valtiolle muilta osin, paitsi asuntojen kiinteistövero menee kunnille. Jos tätä mallia vertaa Suomeen, niin meillähän se on hieman erilainen. Tässä uudistuksessa ministeri sitten tämän kuulemiskierroksen jälkeen poisti vesivoiman ja tuulivoiman kiinteistöverojen menemisen tänne tasausjärjestelmään. Nyt sinne menee puolet ydinvoiman kiinteistöverosta, ja se kerroin ydinvoimallehan on aika iso, se on 2,20 muistaakseni, joten on ymmärrettävää, että sieltä puolet pannaan tähän verotulojen tasausjärjestelmään.

Mutta jos tämä järjestelmä jatkossa osoittaa uudistamisen tarpeen merkkejä nimenomaan syrjäisempien kuntien ja pienten kuntien kohdalla, varsinkin kun tulevat nämä erva-alueet, joille sitten tämä rahoitus menee jopa kokonaisuudessaan niin, että se korostaa kapitaatiomallissa tätä sairastavuutta, niin silloin saatetaan joutua Suomessakin siihen tilanteeseen, että tätä kiinteistöveroa joudutaan uudelleen arvioimaan, ja esimerkiksi tämä Ruotsin mallin mukainen arviointi, jossa asuinhuoneistot ja asuintalot antaisivat sitten kunnille sen kiinteistöveron mutta nämä julkiset rakennukset ja muut sitten menisivät valtion pooliin, josta se ohjautuu valtionosuusjärjestelmään, on minun mielestäni aivan mielenkiintoinen ajatus, sillä mitä enemmän tästä verotulojen tasauksesta irrotetaan erinäköisiä verokomponentteja, niin sitä epäselvemmäksi ja epäoikeudenmukaisemmaksi se väistämättä tulee.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys peruspalvelujen valtionosuudesta on nykyistä yksinkertaisempi, selkeämpi, entistä kannustavampi ja perustuu kuntien palautteessaan esittämiin korjattuihin kriteereihin. Parannusta alustavaan esitykseen helmikuulta on erityisesti se, että voimalaitosten kiinteistöverot jätetään kokonaisuudessaan siihen kuntaan, missä esimerkiksi vesivoimala sijaitsee. Myös syrjäisyyskertoimen uusi porrastus ottaa paremmin huomioon pohjoisen harvaan asuttua kuntakenttää. Myös ikärakenteiden painoarvojen muutos on muutos parempaan.

Erityisesti pidän hyvänä sitä, että yli 50 kriteeristä siirrytään 11:een. Tämä auttaa ymmärtämään kokonaisuutta entistä paremmin, ja tämä toimii myös ohjaavana tekijänä, kun on selkeät periaatteet.

Hyvää on myös se, että jatkossa käytetään oikeita ja ajanmukaisia tietoja valtionosuutta kuntakohtaisesti laskettaessa. Tämä johtaa ilman muuta kannustavampaan toimintaan siellä kunnassa. Erityisesti työpaikkaomavaraisuuden tulevat muutokset johtavat oikeisiin kuntapäätöksiin. Voittajina voivat siis tulevaisuudessa olla kaikki, mikäli kunnat tekevät kauaskantoisia päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Sairastavuuskorjattua kapitaatioperiaatetta olisi jatkossa syytä käyttää perusteena myös kuntien maksuosuudelle tulevissa sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvastuualueissa. Tällöin koko tulevalle erva-alueelle syntyy mielestäni yhteisvastuuta.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Eestilä tuossa aiemmin viittasi muun muassa Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriin ja KYS-erva-alueeseen. Kun valtionosuusleik-kauksia on tehty, kuntatalous on kiristynyt. Omalla laillaan se on heijastunut ilman muuta suoraan myös koko valtakunnassa erikoissairaanhoidon tilanteeseen. Pohjois-Savossa olemme rakentaneet tälle vuodelle mallin niin, että kuntalaskutuksen osuus on maksimissaan 2,6 prosenttia. Ensi vuotta kaavaillaan jo pienemmille prosenteille, ehkä 1 prosenttiyksikön kasvun varaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että silloin myös tuon suuren itäsuomalaisen yksikön kustannuksia lasketaan ja sitä kautta helpotetaan myös kuntien maksuosuutta.

Kaikki liittyvät toisiinsa, ja tämä on tietysti äärimmäisen tärkeä asia myös sitten tämän uuden erva-uudistuksen yhteydessä, koska lähtökohtana tietysti tulee olla, kun nyt sitten perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä olevia raja-aitoja pystytään poistamaan, että sen panostuksen tulee tapahtua hyvin voimakkaasti nimenomaan perusterveydenhuollon piiriin, jolloinka ei synny sitä kalliimman kustannuksen piirissä olevaa hoitoa niin paljon. Miten tämä tehdään, siinä on meillä nyt sitten yhteisesti eri maakunnissa ja erva-alueilla kyllä tekemistä, mutta lähtökohta tietysti on portaattomuus ja se, että terveydenhuolto kulkee ihmisennäköisenä eteenpäin ja näistä raja-aidoista pystytään pääsemään tavallaan eroon.

Mutta, herra puhemies, tähän valtionosuusuudistukseen liittyen: Kuntien peruspalvelujen valtionosuuksien määräytymisperusteita on todellakin tarpeen uudistaa, ja tässä mielessä tuo hallituksen esitys on oikeansuuntainen, kun tavoitteena on järjestelmän yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen. Mutta tämä esitys sisältää myös selkeitä puutteita, ja kokonaisuuteen on upotettu poliittisia tarkoitusperiä, jotka ovat ristiriidassa valtionosuuksien perustarkoituksen kanssa. Valtionosuusjärjestelmän tarkoituksenahan on tasata kuntien välisiä taloudellisia eroja ja turvata edellytykset järjestää lakisääteiset peruspalvelut. Palvelut tulee kyetä järjestämään koko maassa ilman kohtuutonta verorasitusta.

Näihin tavoitteisiin nähden hallituksen VOS-uudistus ei täytä tarkoitusta. Uudistus jatkaa tämän hallituksen linjaa, jolla kuntia eriarvoistetaan. Köyhät, syrjäiset ja vaikeuksissa olevat kunnat kurjistuvat entisestään. Kuntien välisen eriarvoisuuden lisäksi eriarvoisuus kasvaa maakuntienkin välillä. Eduskunnan tulee tarkastella, kuten debatissakin jo aiemmin todettiin, asioita kokonaisuudessaan: ei yhden kunnan eikä oman maakunnan kannalta vaan sen kannalta, kuinka kuntalaisten peruspalvelut pystytään käytännössä turvaamaan. Esimerkiksi voi nostaa verotulojen tasausjärjestelmään mukaan otetun korkean, 20 prosentin omavastuuosuuden. Tämän maksumiehinä ovat kunnat, joissa on paljon pienituloisia kuntalaisia. Tämä kurjistaa pienituloisten palveluita ja eriarvoistaa suomalaisia.

Herra puhemies! Kun arvioidaan Kataisen hallituksen valtionosuuksiin tekemiä muutoksia koko eduskuntakauden ajalta, siis kiinteistöveron tasauksen poistamista, VOS-leikkauksia eli siis valtionosuusleikkauksia ja nyt käsitteillä olevaa VOS-uudistusta, on kokonaisuus osalle kunnista täysin kohtuuton. Esimerkiksi montakin kertaa mainittu Merikarvia menettää kaikkiaan 797 euroa asukasta kohden, mikä tarkoittaa 7 prosenttiyksikön korotuspainetta kunnallisveroon, siis kun mukaan lasketaan kiinteistöveron tasauksen poistaminen, VOS-leikkaukset ja nyt sitten VOS-uudistus. Pohjoissavolainen Rautavaaran kunta menettää 679 euroa samalla periaatteella laskettuna. Se on lähes 7 prosenttiyksikköä, kun verrataan kyseisen kunnan kunnallisveroon. Voi kysyä, ovatko näin suuret muutokset todellakin oikein. Se saattaa myös kunnat eriarvoiseen asemaan.

Tietysti, jos hallitus haluaa todeta, arvoisa puhemies, että nuo kunnat joutavat mennä ja niiden pitää liittyä jonnekin, olisi paljon rehellisempää sanoa silloin, että Suomessa ei pidä olla sellaisia kuntia. Mutta jos se tehdään tämän taloudellisen ruuvin kautta, mielestäni silloin tehdään vääryyttä. Tällaiset muutokset ovat kuoliniskuja, joita ei siirtymäaika muuta. Käsissämme on pian suuri määrä lisää kriisikuntia ympäri Suomea. Kuka kantaa silloin vastuun ja huolen jatkossa näiden kuntien veloista ja palveluista? Todennäköisesti kriisikunnat pakkoliitetään keskuskaupunkiin, mikä toimenpide ei tuo lopuksi lisäarvoa palveluiden tuottamiseen tai kaupunkirakenteeseen. Päinvastoin kustannukset saattavat paisua entisestään.

Puhemies! Tähän loppuun vielä voin nostaa esimerkiksi Pohjois-Savosta Juankosken kaupungin, jota ollaan liittämässä kriisikuntana Kuopioon. Taustalla on valtion sanelema pakko, mutta valtio ei ole käytännössä kuitenkaan millään tavalla osallistumassa taloustalkoisiin. Talousongelmat ollaan siis heittämässä yhden yksittäisen kunnan veronmaksajien harteille, siis tässä tapauksessa uuden, yhdistyneen kunnan. Tämä ei ole mielestäni oikeudenmukaista, ja jatkossa valtion onkin kannettava suurempi vastuu kriisikuntien tukemisesta. Näin teimme 90-luvullakin, kun kriisikunta-asia myös eduskunnassa oli käsittelyssä.

Tärkeintä on tietysti pitää huolta kuntien rahoituksen turvaamisesta myös muuttuvissa olosuhteissa, jolloin kriisikuntia ei käytännössä pääse juuri syntymään. Nyt valitettavasti näyttää siltä, että tehdyt valtionosuusleikkaukset, VOS-uudistus kokonaisuudessaan ja yleinen taloudellinen tilanne johtavat siihen, että kuntakentän taloudellinen arvioiminen ja pitkäjänteinen suun-nittelu on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa.

Lea Mäkipää /ps:

Puhemies! Olen hyvin hatarasti lukenut tätä kirjaa, mutta tuntuu näin äkkiseltään, että tässä olisi selkeämmät ohjeet siitä, mitenkä valtionosuuksia lasketaan. Mutta aika näyttää, mitenkä kunnissa ollaan tyytyväisiä.

Itse edustan Pirkanmaata, ja siellä ovat suuret kaupungit ja pienemmät kunnatkin menettäjiä. Kokonansa, kun Pirkanmaalla on 21 kuntaa, niin siellä tuloveroprosenttia pitäisi kaiken kaikkiaan nostaa 0,4 prosenttia. Itse olen yhdestä niistä harvoista kunnista, joille tulee hieman enemmän valtionosuutta, ja tietysti on kysyttävä, miksi.

Nyt otetaan esimerkiksi tämä sairastavuuskerroin. Meillä on paljon esimerkiksi dementia- ja syöpäsairaita, ja se johtuu siitä, että kun Tšernobylin ydinvoimala oli, niin nämä laskeutumat olivat juuri Pohjois-Pirkanmaalla valtavat ja niistä sitten monet ihmiset kärsivät syöpäsairauksien osalta. Tämä on yksi kriteeri.

Samoin meidän kunnassa niin kuin muuallakin Pirkanmaalla pohjoisosassa on ylitse 85-vuotiaita suhteellisen paljon, ja on ymmärrettävää, että he eivät ole kaikki terhakoita, että heillä on jos jonkinlaista dementiaa, ja sitten on mietittävä, että pitäisi rakentaa heille omia osastoja, ja kyllä sen sitten taas kustantaa kunta. Siinä mielessä on katsottu nämä asiat, ja myös nämä syrjäisyyslisät otetaan tässä laskennassa mukaan. Mutta niin kuin sanoin, minä en näistä kaikista yksityiskohdista tiedä mutta äkkiseltään tuntuu, että ainakin jos ei ole ennemmin oikeastaan lukenut, millä lailla niitä valtionosuuksia lasketaan, niin nämä olisivat selkeämmät. Mutta toivottavasti näille suurille menettäjille ne jotensakin sitten korjataan. Esimerkiksi pieni Juupajoen kunta, jossa on alle 2 000 asukasta, menettää henkilöä kohden pitkälti yli 300 euroa, joten kyllä siellä sitten mietitään, kuinka tästä eteenpäin.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus toteuttaa mittavan valtionosuusuudistuksen samaan aikaan rankkojen valtionosuusleik-kausten kanssa. Valtionosuusleikkaukset ovat ajaneet monet kunnat kunnallisveroprosentin korottamiseen, ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen luo lisäkorotuspaineita kunnallisveroprosenttiin, sillä moni kunta jää häviäjän asemaan valtionosuusremontissa.

Kuntaliiton tekemien koelaskelmien mukaan valtionosuuksia menettää 192 kuntaa. Koelaskelmien mukaan alle 10 000 asukkaan kunnat menettävät valtionosuuksia uudistuksessa. Valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa voittavat pääasiassa vahvan verotulopohjan omaavat keskuskaupungit.

Uudistuksen merkittävimpiin asioihin lukeutuu ikärakenteen painoarvon vähentäminen ja sairastavuuden vaikutuksen lisääminen. Sairastavuuden painoarvoa ollaan nostamassa noin 2,5-kertaiseksi verrattuna nykyiseen valtionosuusjärjestelmään. Voidaan sinänsä pitää perusteltuna, että sairastavuuden painoarvoa jatkossa kasvatetaan. Näillä muutoksilla on kuitenkin suuria kuntakohtaisia vaikutuksia. Valtionosuuksia menettävät näiden kriteerien valossa kunnat, joissa on paljon terveitä ja iäkkäitä asukkaita. Kuinka ollakaan, Varsinais-Suomessa menetykset ovat varsin suuria.

Edustaja Eestilä oli täällä lupaamassa hankalissa tapauksissa harkinnanvaraisia valtionosuuksien korotuksia. Mutta jos olen oikein havainnut, niin ne ollaan kokonaan poistamassa julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2015—2018.

Arvoisa puhemies! Uutena kriteerinä valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteisiin otettaisiin työpaikkaomavaraisuuskerroin. Käytännössä tämä tarkoittaisi rahansiirtoa valtionosuusjärjestelmän sisällä lähinnä kehyskunnilta keskuskaupungeille. Hallituksen esityksestä ei löydy riittäviä perusteluja työpaikkaomavaraisuuskriteerille. Kriteerillä vaikuttaisi olevan selkeä poliittinen tarkoitusperä. On otettava huomioon, että toisella paikkakunnalla töissä käyvät henkilöt eivät käytä työssäolokunnan peruspalveluja ja rahoitusvastuu palvelujen tuottamisesta säilyy kotikunnalla. Selvää on, että esitetty muutos huonontaa niiden kuntien asemaa, joiden työpaikkaomavaraisuus on heikko.

Hallitus on muuttamassa myös verotulojen tasausjärjestelmää. Hallituksen esittämä uusi valtionosuuksien tasausjärjestelmä rapauttaa verotulojen tasauksen alkuperäisiä tavoitteita tasata kuntien välisiä tuloeroja. Esityksen mukaan tulojen tasauksen painoarvoa lisätään siirtämällä peruspalvelujen valtionosuudesta 720 miljoonaa euroa tulopohjan tasaukseen. Tällä siirrolla on valtionosuuksia vähentävä vaikutus, mikä on jokaiselle kunnalle saman suuruinen eli 134 euroa per asukas. Lisäksi hallitus esittää tasaukselle 20 prosentin omavastuuosuutta. Korkealla omarahoitusosuudella leikataan merkittävästi alhaisten verotulojen kuntien saamaa tasauslisää ja lisätään veronkorotuspaineita noissa kunnissa. Tällainen tasausjärjestelmä sorsii alhaisen verotulokertymän kuntia.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän perimmäisenä tarkoituksena on turvata kunnallisten palvelujen järjestäminen tehokkaasti koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Näin on oltava jatkossakin. Hallituksen esittämä valtionosuusuudistus kuitenkin kasvattaa kuntien välisiä eroja ja vaikeuttaa kuntien kykyä tuottaa peruspalveluja kuntalaisille. Lienee perusteltua kysyä, rikotaanko tällä valtionosuusuudistuksella perustuslaista johdettua rahoitusperiaatetta, jonka mukaan valtion on osoitettava kunnille riittävä rahoitus niille annettujen tehtävien hoitamiseen.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on käytetty useampi puheenvuoro siitä, että keskuskaupungit olisivat kautta linjan voittajia. Voin vain vakuuttaa, että näin ei ole. Jos katsoo näitä yksittäisiä kaupunkeja — vaikkapa Pori, Turku, Hämeenlinna jne — niin huomaa, että sieltä löytyy poikkeuksia, jolloin tällaista selkeää keskuskaupunkikriteeriä täällä sisällä ei ole piilotettuna johonkin muuhun kriteeriin. Esimerkiksi Hämeenlinna, kotikaupunkini, menettää lähes 6 miljoonaa euroa, mutta sitä voi suhteuttaa sitä kautta, että Lehman Brothers vei meiltä lähes tuplasti. Elikkä kyse on siitä, miten loppujen lopuksi työllisyys kehittyy. Sen vaikutus kuntien talouteen ja siihen, miten ylipäätään kuntien mahdollisuus tuottaa palveluita kehittyy, on paljon suurempi kuin tämän uudistuksen. Vaikka kokonaisuutta ei pidä koskaan tarkastella yksittäisten kuntien tai kaupunkien näkökulmasta, niin tämä muutamien keskuskaupunkien katsominen todistaa sen, että keskuskaupungit taikka kehyskunnat taikka syrjäseutu -asetelmaa näistä luvuista ei varsinaisesti voi saada.

Tässä uudistuksessa lähdetään siitä, että koska terveydenhuolto on yksi kunnan suurimmista menoeristä, niin on sinänsä perusteltua, että sairastavuus on myös isosti kiinni näissä kriteereissä. Mutta kun sote-uudistus on irrottautunut koko lailla kuntapohjaisuudesta, niin pistää miettimään, onko valtionosuusuudistuksessakaan enää terveys- tai sairastavuuskriteeri samalla tavalla sidottuna siihen, mitä kunta tekee eniten. Onko se yhtä perusteltua kuin se oli valmistelun yhteydessä, ja olisivatko lausunnot olleet samanlaisia, jos sote-uudistuksen pohja olisi ollut tiedossa kunnissa siinä vaiheessa, kun valtionosuuslausuntoja pyydettiin? Jos kunnista tulee terveydenhuollossa lähinnä sosiaalipuolen rahoituksessa läpivirtausyksikköjä, niin jää miettimään ei pelkästään valtionosuusuudistuksen kokonaisuutta, vaan valtionosuuksien ja sote-uudistuksen kokonaisuutta.

Sinänsä on hyvä ja perusteltua, että kriteerien määrää vähennetään ja järjestelmää selkiytetään, mutta ne alueet, jotka ovat menettäjiä, joutuvat nyt miettimään, onko lasi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä. Ovatko ne onnistuneet jotenkin aivan väärillä kriteereillä tähän asti saamaan enemmän rahaa ja nyt sitten tulevat ikään kuin oikeudenmukaisemman järjestelmän piiriin, vai ovatko ne vain yksinkertaisesti tässä jaossa menettäjiä? Muutos on aina erityisen vaikeaa, ja siksi on erittäin tärkeää, että tähän lakiin on otettu selkeä siirtymäaika, jotta kunnat pystyvät sopeutumaan. Mutta työllisyyden paraneminen on kaikkein paras sopeutumislääke.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Filatov täällä hyvin toi esille, mikä tämän koko uudistuksen perusta on, ja ainakin itse pidän edelleen opposition väitteestä huolimatta oikeudenmukaisena, että valtionosuus kohdennetaan niille ihmisille, jotka sitä tarvitsevat joko terveydenhuollon muodossa tai sitten hoivan tai hoidon muodossa. Ja näin ollen, kun tätä uudistusta on tehty, joutuu kysymään, mihinkähän ihmeen kriteereihin tämä entinen valtionosuusjärjestelmä on perustunut, kun siitä ei kukaan ole minun käsittääkseni saanut selvää. Jos se nyt jaetaan näitten tosiasiallisten hoidon ja rahan tarpeittein mukaan, niin silloin kai kysymys lienee oikeudenmukaisesta järjestelmästä.

Kun edustaja Kiviranta totesi, että lupasin täällä lisää harkinnanvaraisia valtionosuuksia, niin sitä minä en ole tehnyt, mutta olen pohtinut, että jos yhteistä halua löytyy — jos jossakin päin Suomea joissakin kunnissa on kohtuuttomia vaikeuksia — niin periaatteessa on mahdollista nostaa harkinnanvaraista valtionosuutta. Se toki merkitsee, että euroakaan tässä järjestelmässä kuntien välillä ei tule olemaan lisää rahaa, koska se sisältyy valtionosuusjärjestelmään,. Mistään lupauksesta ei ollut kysymys, mutta näitä joutuu aina pohtimaan, koska me emme tiedä, minkälaisia ongelmia tulevaisuudessa missäkin kunnassa tulee olemaan, ja sen takia on hyvä tässä salissa käyttää myös ennakoivia puheenvuoroja.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Filatov painotti aivan oikein sitä, että yleinen taloudellinen tilanne totta kai ratkaisee, miten yhteiskunnassa, kunnissa, yrityksissä, ihmisten kotitalouksissa, kaikessa tässä menee. Se on keskeinen asia. Mutta mitä tekee sitten valtio, jonka lainsäädännön myötä kunnat ovat käytännössä ainakin tällä hetkellä järjestämässä ja tuottamassakin meidän perusterveydenhuoltomme ja sosiaaliturvamme eri palveluja? Se, miten tämä jatko tulee menemään, on tietysti iso kysymys, jota meistä ei ihan taida kukaan tietää. Mutta lähtökohdanhan tulee olla, että pystytään turvaamaan se kokonaisrahoitus, ja tässä kyllä valtiolla on oma vastuu, ei se voi siitä lähteä, ja keskusta on oppositiona ollut erityisesti arvostelemassa sitä, että on paljon pieniä kuntia, joille tulee niin suuria muutoksia, että ne siirtymä-ajatkaan eivät auta enää sen palvelutason turvaamiseen.

Herra puhemies! Ontarion osavaltion puhemies totesi tuossa kerran — viittaan edustaja Filatovin puheenvuoroon Lehman Brothersista ja tästä Yhdysvalloista liikkeelle lähteneestä taloudellisesta kaaoksesta — että ne kuusi miestä, jotka saivat tuon maailmanlaajuisen talouslaman tietyllä lailla aikaan, ovat työelämässä. Mutta hän jatkoi: "Heidän pitäisi olla linnassa." Tässä mielessä myös tämä yhteiskuntavastuu on meille yhteinen. Eduskunnan tulee kantaa laillisella tavalla vastuuta yhteiskunnan toimintojen turvaamisesta, ja tässä mielessä me puhumme myös siitä, että kunnissa, myös pienissä kunnissa, pitää olla, mihin edustaja Kiviranta hyvin viittasi, myös perustuslain mukaan oikeus saada ne valtion tuet ja avut, jotka niille kuuluvat.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Panin suurella tyydytyksellä merkille edustaja Eestilän ajatuksen siitä, että harkinnanvaraiset valtionosuuden korotukset joissain tapauksissa pitäisi säilyttää. Olemme samoilla linjoilla edustaja Eestilän kanssa siis. Valitettavasti nyt hallitus vain näyttää olevan eri linjalla ja on lopettamassa nämä julkisen talouden suunnitelmassaan.