Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen sananlasku sanoo, että kolmas kerta toden sanoo. Sitä on nyt hyvä muuttaa ja todeta, että toivottavasti toinen kerta toden sanoo. Eduskunta saa nyt käsiteltäväkseen yliopistojen kehittämislain, sen 3 §:n muuttamisen.

Rouva puhemies! Aluksi vähän historiaa yliopistojen rahoituksesta. Yliopistojen päätäntävaltaa on lisätty ja on siirrytty tulosohjaukseen, jossa korostetaan toiminnan tavoitteiden ja määrärahojen välistä yhteyttä. Yliopistojen toiminnan laatu on otettu huomioon kohdentamalla osa määrärahoista tuloksellisuuden perusteella. Vuodesta 1966 lähtien yliopistojen määrärahat on turvattu lainsäädännöllä.

On varmasti paikallaan hieman tarkastella, miten yliopistojen määrärahakehitys on tapahtunut viime vuosien aikana. Voidaan todeta, että vuodesta 91 vuoteen 99 yliopistomäärärahojen reaalitaso kohosi jonkin verran. Vuonna 91 vuoden 99 rahatasossa yliopistojen määrärahat olivat 4 800 miljoonaa markkaa. Vuonna 99 yliopistojen määrärahat olivat 4 900 miljoonaa markkaa. Yliopistojen toimintamenot vuonna 2001 ovat noin 5 900 miljoonaa markkaa.

Ilman palkankorotuksia hallituksen maaliskuussa tänä vuonna sopimassa vuoden 2002 kehyksessä on yliopistojen toimintamenoihin lisäystä vuoteen 2001 verrattuna 238 miljoonaa markkaa. Tiedän, että tulevissa puheenvuoroissa kysellään, mitä tämä sisältää. Sen tähden vastaan nyt jo mahdollisesti tuleviin kysymyksiin. Tämä raha sisältää aiemmin sovitun tulevaisuuspaketin mukaisen 75 miljoonan markan lisäyksen ohella eräitä yliopistojen toiminnan laajentumisesta aiheutuvia kustannuksia, kuten esimerkiksi opettajankoulutuksen laajentamisen. Se sisältää tietoteollisuusohjelman, virtuaaliyliopiston ja tilakustannuksia. Lisäksi valtion virka- ja työehtosopimuksiin liittyvien vuosien 2001 ja 2002 palkankorotusten on arvioitu olevan yliopistojen toimintamenojen osalta noin 271 miljoonaa markkaa.

Miltä nyt sitten näyttää? Vuodesta 91 vuoteen 2000 yliopistojen toiminta on laajentunut voimakkaasti. Jos toimintaa mitataan tutkinnoissa, toiminta on laajentunut hyvin voimakkaasti. Maisterintutkintojen määrä on kasvanut 37 prosentilla eli 8 400 tutkinnosta vuonna 91 11 500 tutkintoon vuonna 2000. Näin maistereita. Entä sitten tohtoreita? Tohtorintutkintojen määrä on kasvanut noina vuosina 121 prosenttia, 524 tutkinnosta 1 156 tohtorintutkintoon. Myös uusien opiskelijoiden määrä on kasvanut 26 prosenttia, 17 000:sta uudesta opiskelijasta noin 22 000:een uuteen opiskelijaan.

90-luku oli laman aikaa monella tasolla. Kansanedustajat hyvin muistavat ne ajat, jolloin leikattiin rajusti valtion menoja. Itse asiassa veteraanien määrärahat olivat ainoat, joihin ei koskettu. Myös yliopistojen määrärahoja leikattiin. Leikkauksista ei nyt puhuttu, vaan puhuttiin yliopistoissa vuosina 93—96 toteutetusta rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmasta, jolla pyrittiin vapauttamaan toimintoja kehittämällä ja ajanmukaistamalla voimavaroja yliopistojen toiminnan laadun kehittämiseksi. Toimenpideohjelman lisäksi yliopistot ovat aktiivisesti toteuttaneet omia rakenteellisen kehittämisen toimenpiteitä. Kaikkiaan noiden vuosien toiminnoista voidaan arvioida, että yliopistot ovat rakenteellisen kehittämisen kautta vapauttaneet noin 250 miljoonaa markkaa voimavarojaan uudelleen kohdennettavaksi.

Hyvät kansanedustajat, arvoisa puhemies! Yliopistojen budjettirahoituksen ulkopuolisen rahoituksen määrä on kasvamistaan kasvanut. Vuonna 2000 se oli yhteensä 3 342 miljoonaa markkaa eli 36 prosenttia yliopistojen kokonaisrahoituksesta, ja puolet tästä rahoituksesta on tutkimusrahoitusta. Yliopistojen kanssa käydyissä tulosneuvotteluissa on sovittu pyrittävän kehittämään ulkopuolista rahoitusta niin, että se tukee nykyistä voimakkaammin yliopistojen profiloitumista ja painopistealueita ja tuottaa näin synergiaa yliopistojen perustoiminnoille. Tavoitteet ovat oikein hyvät.

Yliopistojen kustannusseurantaa ja -tietoisuutta on kehitetty koko 90-luvun ajan toiminnan taloudellisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Tätä kehitystä jäntevöittämään otettiin käyttöön vuonna 94 tulosneuvottelujärjestelmä ja vuodesta 97 alkaen asteittain siirryttiin toiminnan tavoitteisiin pohjautuvaan laskennalliseen rahoitukseen.

Arvoisa puhemies! Kehitys 90-luvulla on johtanut siihen, että tietointensiivisten alojen ja teknologian kehityksen myötä inhimillisen osaamispääoman merkitys tuotannontekijänä korostuu. Mielestäni lähes kaikessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tuodaan esille, kuinka tärkeä asia koulutus on, kuinka tärkeä asia nimenomaan korkean tason koulutus on. Kaikki kehittyneet teollisuusmaat pyrkivät siirtymään resurssipohjaisesta taloudesta osaamisperusteiseen talouteen, ja useat maat ovat panostaneet hyvin voimakkaasti tutkimus- ja kehitystoimintaan.

Kansallisessa toiminnassa avainasemassa ovat tutkimus, teknologia ja tuotekehitys sekä koulutus. Suomalaisen innovaatiojärjestelmän vahvuutena voidaan pitää yritysten ja yliopistojen välistä hyvää, tiivistä yhteistyötä. Meidän kansallisen kilpailukykymme kannalta on erittäin merkittävää, että tutkimus- ja kehitystyön bruttokansantuoteosuutta on tietoisesti nostettu hyvälle kansainväliselle tasolle eli kolmeen prosenttiin vuonna 99. Yliopistoissa toteutettu tutkimuspainotteinen strategia ja siihen liittyvä huippuyksikköpolitiikka ovat luoneet suotuisia edellytyksiä tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan ja sitä kautta maamme kansanvälisen kilpailukyvyn kehitykselle.

Kaikesta tästä voi sanoa, että kyllä valtiovallan tehtävänä on turvata koulutetun työvoiman ja tarvittavan osaamisen saatavuus. Tietointensiivisten alojen kasvu korostaa erityisesti yliopistokoulutuksen merkitystä. Voidaksemme vastata nopean kehityksen vaatimuksiin yliopistoilla on oltava käytettävissään ajanmukaiset ja laadukkaat tutkimuksen ja opetuksen perusedellytykset: laitteet, tilat, opettajat ja muu henkilöstö. Yliopistokoulutusta on voitava kohdentaa joustavasti sinne, missä syntyy erityistarpeita. Mielestäni tästä hyvänä esimerkkinä on Tietoteollisuusohjelma ja Opettajankoulutuksen kehittämisohjelma. Aivan itsestään selvää on, että esimerkiksi lääkärinkoulutuksen lisäämisestä joudutaan varmasti käymään lähitulevaisuudessa keskustelua.

Nyt yliopistoille annettava kehittämislaki panostaa opetuksen laatuun ja opintojen ohjaukseen ja kaikkeen siihen tärkeään, mitä yliopistoissa tehdään. Mutta tärkeätä on myös huomata se, että raha yksin ei riitä. Tarvitaan myös muita toimenpiteitä, jollainen on esimerkiksi opintoaikojen lyhentäminen. Meillä on haasteena se, että nuorten pitää päästä mahdollisimman pian ylioppilastutkinnon jälkeen opiskelemaan ilman nykyään muotia olevia välivuosia ja muita asioita, jotka estävät välittömän opiskelun aloittamisen. Tutkintoajat ovat tänä päivänä yliopistoissa aivan liian pitkät. Huomattavaa on se, että noin neljäsosa ei valmistu ollenkaan.

Mitä sitten kehittämislaissa ehdotetaan? Yliopistomäärärahojen reaalitason turvaamiseksi ehdotetaan, että kehittämislain 3 §:ää muutetaan niin, että yliopistojen toimintamomentille osoitetaan määrärahat vuosittain sillä summalla, joka vastaa valtion keskustason palkkauksia koskevia sopimusratkaisuista aiheutuvia palkkauskustannusten kasvumenoja. Eli palkan nousuihin luvataan resurssit. Mutta sen lisäksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että ensi vuonna, vuonna 2002, yliopistojen määrärahoja korotetaan vähintään 40 miljoonalla eurolla. Vuonna 2003 määrärahatasoa nostetaan vähintään 30 miljoonalla eurolla ja vuonna 2004 vähintään 20 miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaa 90 miljoonan euron korotusta yliopistojen määrärahoihin.

Nyt tietysti kysytään, että no, riittääkö tämä. Luulen, että vaikka nämä summat olisivat mitkä hyvänsä, niin varmasti löytyisi joku, joka sanoo, että kyllä tämä on oikean suuntaista, mutta ei tämä ole riittävää. (Ed. Laakso: Lisätään niitä ja katsotaan, onko joku sitä mieltä!) — Minä olen sitä mieltä, että se kompromissi, joka nyt hallituksessa on tehty, ehdotus, joka meillä on nyt käsiteltävänä, on parempi kuin oli edellinen, ja ainakin rehtorineuvoston puheenjohtajan rehtori Urosen mukaan — hän on ollut yhteydessä minuun — tämä on hyvä, tällä pärjätään.

Tietysti voin kertoa teille sen, että yliopistoyksikössä opetusministeriössä käydään parhaillaan tulosneuvotteluja yksittäisten yliopistojen kanssa ja palaute on ollut hyvä. Rehtorit ovat, en nyt tässä viitsi nimeltä ruveta ketään sanomaan, todenneet, että nyt voidaan yliopistoissa kehittää koulutusta ja tutkimusta, että tällä pärjätään. Tietysti on myös niitä, jotka eivät ole kehuneet, mutta kukaan ei ole moittinut.

Minä toivon, että tämä lakiesitys nyt uudelleen eduskuntaan tulleena saa hyvän, monipuolisen käsittelyn tänään eduskunnassa ja myöhemmin sivistysvaliokunnassa. Arvoisalle sivistysvaliokunnan puheenjohtajalle esitän erityisen toivomuksen, että olisi erinomaista, jos saisimme tämän kevään aikana käsitellyksi, vaikka tämä laki kyllä kuuluukin seuraavan vuoden budjettineuvotteluihin.

Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rask viittasi siihen, että yliopistojen rehtoreista kukaan ei ole tätä esitystä moittinut. Kyllä heillä varmasti sen verran tietysti kohteliaisuutta onkin ja vieraskoreutta, että totta kai aina on parempi se, että jotakin rahaa tulee, kuin että ei tule mitään. Mutta jos katsotaan sitä lähtökohtaa, josta lähdettiin, joka oli sivistysvaliokunnan ehdotus, jolla olisi korjattu yhdessä vuodessa se yliopisto-opetuksen ja perustutkimuksen vaje, silloinhan puhuttiin miljardista markasta. Tämän lain osalta puhutaan nyt kolmen vuoden kertymänä hieman alle puolesta siitä määrärahasta, jonka sivistysvaliokunnan mietinnön mukaan olisi pitänyt tulla yhtenä vuonna. Siitä yhtälöstä tietysti nähdään, että huomattavan paljon tiukemmalla linjalla tässä ollaan.

Tietysti on vielä otettava se huomioon, että tästä noin 500 miljoonasta on vähennettävä tulevaisuuspaketin osuus; myöskin vuokramenot lohkaisevat siitä aika suuren osan ja muut jo sidotut erilaiset hankkeet. Toivonkin, että sivistysvaliokunta tutkii myös eri yliopistojen konkreettisen tilanteen tarkasti ja pyrkii käsittelyssään lähemmäksi tuota sivistysvaliokunnan alkuperäistä esitystä.

Ismo   Seivästö  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistot ovat toistuvasti valittaneet sitä, että perusrahoitukseen ja perustutkimukseen ei riitä varoja. Tämä luonnollisesti nyt tuo lievää parannusta tuohon tilanteeseen, mutta hyvin lievää.

Toinen asia, johon jo ed. Aulakin ehti viitata, on kiinteistökulujen huomattava nousu. Kolmas seikka on laitteiden hankintaan sisältyvät menot, koska dollarin kurssi on ollut viime aikoina erittäin korkealla. Täytyy todeta, niin kuin ministeri totesi, että kyllä tämä on ihan oikean suuntainen, mutta hieman pieni paketti.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikein hyvä asia, että hallitus ja ministeri Rask tuovat näin nopeasti uudelleen kehittämislain tänne saliin ja sivistysvaliokunnan käsittelyyn. Me kaikki muistamme, miten edelliselle esitykselle kävi. Toivotaan, että takeita parempaan on nyt tällä kertaa.

Toteaisin kuitenkin sen, että kun ministeri ja pääministeri olivat sivistysvaliokunnan sohvalla istumassa ja keskenämme sovimme siitä, että tehdään parempi laki, niin tämä ei nyt ihan sellainen ole kuin sivistysvaliokunta yksimielisesti esitti, mutta ollaan menossa parempaan suuntaan. Toivotaan, että kun sivistysvaliokunta asiaa käsittelee, siitä löytyisi yhteisymmärrys ja päästäisiin eteenpäin. Kuitenkin yliopistot saavat tällä esityksellä enemmän kuin sillä aikaisemmalla, jonka sivistysvaliokunta hylkäsi.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Yliopistomäärärahoissa on kysymys niin sanotuista tulevaisuusinvestoinneista ilman muuta. Siitä voimme olla täällä yhtä mieltä, ja todella yhdyn tuohon käsitykseen, että valiokunnassa vielä katsottaisiin konkreettisesti eri yliopistojen tilannetta, mikä se todella on, ja voitaisiinko vielä eduskunnassa jotain tehdä, jotta välttämätön rahoitus voidaan turvata.

Tietenkin tässä on vain osa yliopistojen kokonaisrahoituksesta. Valtiovarainvaliokunnan tarkastusjaostossa on käsitelty yksityispuolen rahoitusta. Siinä on viime aikoina ollut ongelmia, niin kuin tiedämme julkisuudesta aika paljon. On hyvä nyt, että siihen on puututtu aika tiukasti ministeriön toimesta. Mielestäni on tärkeätä, että yksityinen rahoitus säilyy nykytasolla ja kehittyy, mutta pelisäännöt ovat riittävän selvät ja tiukat, jottei synny tällaisia ilmiöitä, joita on nähty.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy tietenkin sanoa, että tämä on parempi esitys kuin hallituksen edellinen esitys; ei tämä tietenkään vastaa sitä lopullista esitystä, joka sivistysvaliokunnassa ja täällä salissakin viimeksi hyväksyttiin, mutta tämä on kuitenkin paremman suuntainen kuin se ihan alkuperäinen. Nyt haluamme tietenkin kuunnella asiantuntijoita hyvin laajasti, jotta me saamme sen käsityksen, mikä todellisuudessa kentällä on. Kun ministeri Rask toi esille, että korkeakoulujen rehtorineuvoston puheenjohtaja Reino Uronen sanoi, että tämä on hyvä, niin hän ei ainakaan minulle sanonut niin. Hän sanoi, että kyllä tällä toimeen tullaan.

Eli toisin sanoen kyllä minun mielestäni tämä pitää erittäin laajasti vielä ottaa tuolla valiokunnassa käsittelyyn ja eri asiantuntijatahojen mielipiteet huomioon, kun tätä lakia tullaan viemään eteenpäin. Me pyrimme saamaan, totta kai, tämän keväällä valmiiksi.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä tekee mieli yhtyä tässä enemmän sivistysvaliokunnan puheenjohtajan ed. Drombergin näkemyksiin kuin ministerin näkemyksiin siitä, että laki olisi korkeakouluja ja yliopistoja tyydyttävä. On hyvin vaikea uskoa sitä monestakaan syystä. Ensinnäkin täällä ovat tulleet jo esille aika monin puheenvuoroin konkreettiset luvut, mutta kysymys on myöskin siitä, miten jo hyväksyttyjä valtakunnallisia ohjelmia on mahdollista toteuttaa, kun niitten kokonaissumma on yli 400 miljoonaa.

Jo kuluvan vuoden tilanne, ministeri Rask, on erittäin tukala. Esimerkiksi Oulun yliopistosta sain juuri tiedon, että siellä joudutaan tänä vuonna miettimään ainakin hallinnon kahden viikon mittaisia pakkolomautuksia siitä syystä, että perusmäärärahat ja toimintamäärärahat ovat niin tiukilla kuin ne ovat. (Puhemies koputtaa) Se lisä, mikä on tullut, on mennyt liki kokonaan palkankorotuksiin ja vuokramenoihin.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Mielestäni on syytä katsoa, mitä hallituksen esitys toteaa nykytilasta. Hallituksen esityksessä todetaan juuri niin kuin asia on, että yliopistojen määrärahakehitys on ollut aleneva. Kun sitten katsotaan, mitä uusi esitys merkitsee, niin hallitus aivan avoimesti myöntää, että tällä esityksellä turvataan yliopistojen toimintamenojen reaalitaso. Ei tämä, ministeri Rask, ole mitään lisäystä. Tässä turvataan reaalitaso, mikä on tällä hetkellä.

Ei mielestäni pidä tulla tänne selittämään sellaista, mitä ei tapahdu. Yliopistot tulevat toimeen, ja Reino Uronen on varmasti todennut, että tällä pärjätään, mutta ei tämä merkitse lisääntyviä resursseja. Sen takia odotankin, että eduskunnan sivistysvaliokunta ja eduskunta kokonaisuudessaan (Puhemies koputtaa) pitäisivät lähtökohtana sitä, että katsotaan, mikä on korkeakoulujen ja yliopistojen todellinen tarve, ja sen mukaisesti tehdään myös määrärahaesitykset.

Margareta  Pietikäinen  /r(vastauspuheenvuoro):

Fru talman! Det är bra att vi har kommit så här långt och det skulle vara mycket skönt att kunna säga att "slutet gott, allting gott", men så långt har vi ju ännu inte kommit. Resultatet, förslaget, är någorlunda tillfredsställande. Vi får jobba med det här i kulturutskottet och jag vill speciellt fästa uppmärksamhet på en sak från vårt tidigare betänkande.

Sivistysvaliokunta totesi aikaisemmassa mietinnössä, että valiokunta pitää välttämättömänä, että yliopistojen rahoitusrakennetta pyritään edelleen kehittämään, että yliopistojen tehtäväkenttä koko laajuudessaan voitaisiin huomioida rahoitusta määriteltäessä vielä paremmin. Valiokunta kiirehti tulosohjausjärjestelmän uudelleenarviointia, niin että opetuksen ja tutkimuksen laadulliset kriteerit huomioidaan siinä nykyistä voimakkaammin. Tämä on erittäin tärkeä asia.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien näkemys korkeakouluista on se, että pitää saada tiede kansaa palvelemaan. Sen takia sivistysvaliokunnan saavutus itse asiassa tässä asiassa, lähes 400 miljoonaa markkaa, on erittäin merkittävä. Voisi kysyä kollegoilta noin retorisesti, moniko muu valiokunta on yltänyt hallituksen parannusesitykseen edes tässä mittaluokassa. (Ed. Laakso: Todennäköisesti puolustusvaliokunta!)

Mutta asia on tietysti näin, että tässä nyt mennään rimaa hipoen yli. Ministeri Rask ansaitsee kiitokset tämän asian tiimoilta ripeästä toiminnasta, ja totta kai tämä asia sivistysvaliokunnassa käydään perusteellisesti vielä lävitse. Esimerkiksi opiskelijoiden sisäänottomäärä on asia, (Puhemies koputtaa) johon itse ainakin haluan vielä tarkasti perehtyä.

Lopuksi sanon, että ammatillisen aikuiskoulutuksen kohdalta on huutava lisäresurssien tarve. Me joudumme myöskin katsomaan muita rahan tarpeita ...

... kuin pelkästään yliopistojen kohdalta.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean tässä yhteydessä, että on ihan hyvä, että saamme korkeakoululaitoksen kehittämislain, joka on hyvä, ja jokainen yliopisto voi hyödyntää rahoituksen juuri korkeaan omaan osaamiseensa. Näin olen tämän ymmärtänyt.

Mitä tulee siihen, onko meillä riittävästi perusrahoitukset kunnossa, oman näkemykseni mukaan näitä asioita joudumme käsittelemään vielä tämän vuoden aikana. Toivottavasti saamme käsitellä niitä lisäbudjetissa, ja sitten rahoitukset tietenkin käsitellään varsinaisesti seuraavan budjetin käsittelyn yhteydessä. Siellä varmaan joudumme ottamaan esille muun muassa vuokrakysymyksiin liittyvät rahoitukset eli perusrahoitukset.

Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa rouva puhemies! Se, mikä ero tällä esityksellä on verrattuna siihen, joka eduskunnasta jouduttiin vetämään pois, on se, että meillä on nyt rahat. Se on näiden esitysten ero.

Ed. Laaksolle haluaisin todeta sen, että kyllähän lakiesityksessä sanotaan, että reaalitaso, mutta kun lukee sen, mitä sanotaan 3 §:ssä, niin siellä sanotaan, että lisätään vähintään sillä. (Ed. Laakso: Tuleeko myös budjettiin "vähintään"?) Kun on joitakin muita tarpeita, niihin on mahdollista palata, vaikka ainakin nyt on tilanne se, että se taso, joka on kirjattu pykälään, on todettu kohtalaiseksi.

Kun puhutaan, mikä on perusrahoitusta ja mikä on muuta, on tietysti väärin sanoa, että esimerkiksi valtakunnalliset ohjelmat, jotka ovat osia yliopistojen rahoituksesta, eivät olisi myös perusrahoitusta. Siellä on esimerkiksi opettajankoulutuksen kehittäminen, liiketoimintaosaaminen. Kyllä ne ovat ihan perusrahoitukseen liittyviä asioita samalla tavoin kuin esimerkiksi tutkijakoulukysymykset.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Propositionen är ett resultat av kompromisser och ingen av parterna är väl helt nöjd med resultatet, men resultatet kan försvaras med beaktande av utrymmet i statsfinanserna. Om de föreslagna ändringarna, förhöjningarna räcker till för att säkra en effektiv och resultatrik verksamhet inom universiteten återstår att se. Vi är säkert alla överens om att universiteten är synnerligen viktiga för näringslivet, landets konkurrenskraft och övriga samhällsbehov. Därför vill jag ta fasta på och betona att resurserna höjs med minst, minst alltså, 90 miljoner euro.

Riksdagen har i universitetslagens 4 § ålagt universiteten uppgiften "- - att främja den fria forskningen och den vetenskapliga och konstnärliga bildningen, att meddela på forskning grundad högsta undervisning och att fostra ungdomen till att tjäna fosterlandet och mänskligheten". För att detta skall vara möjligt bör vi skjuta till den budgetfinansiering som behövs för att uppfylla målsättningarna. Det här gäller inom alla vetenskapsområden från de tekniska vetenskaperna till humaniora. Möjligheten att ytterligare höja anslagen om statsfinanserna bara tillåter det bör hållas öppen.

Hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan yliopistojen merkitys Suomen kilpailukyvylle useaan kertaan. Kilpailukyvyn yhtenä ulottuvuutena on, että kaikkien alueiden tulee voida olla siinä mukana. Maassamme on varsin laaja yliopistojen verkosto, mutta joillakin alueilla ei ole tiedekuntia, jotka minusta olisivat ihan välttämättömiä alueen elinkeinoelämälle ja muille yhteiskunnan tarpeille. Paljon puhuvana esimerkkinä on oman vaalipiirini, Vaasan vaalipiirin, tarve saada teknillinen tiedekunta Vaasan yliopistoon. Asiaa on vatvottu lähes 30 vuotta ilman tuloksia, vaikka vahvat perusteet, eivät vähiten teollisuuden tarpeet, puoltavat positiivisen päätöksen tekemistä. Toivottavasti se syntyy lähiaikoina. Korostan toisin sanoen alueellisten tarpeiden ottamista huomioon yliopistolaitoksen kehittämisessä.

Tiedämme, että panostukset teknilliseen koulutukseen ovat 1990-luvulla lisääntyneet niin ulkoisen kuin julkisenkin rahoituksen kautta. Humanistisia tieteitä ja yhteiskuntatieteitä rahoitetaan suuremmassa määrin budjettivarojen kautta, ja niiden on vaikeampaa saada ulkoista rahoitusta. Tällä saattaa olla negatiivisia seurauksia korkeakoulutuksen kokonaisuudelle. Siitä huolimatta, että tulokset näissä tieteissä eivät suoranaisesti näy tuotannon suurina kasvulukuina, ne luovat tärkeää pohjaa henkiselle kasvulle. Julkisten varojen lisäpanostus näille alueille on perusteltua. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena voidaan mainita, että Ruotsin hallitus esittää 200 miljoonan kruunun lisämäärärahaa humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden peruskoulutukseen kahdeksi seuraavaksi vuodeksi eilen esitellyssä budjetissaan.

Statistik går ofta ut på att presentera uppgifterna enligt egna behov, men vi skall inte stirra oss blinda på Oecd-medeltal eller andra jämförelser, utan utgå från de behov som ett litet land som Finland har att upprätthålla konkurrenskraften och se våra möjligheter, men också se våra behov och utmaningar. Att samtidigt satsa på nuet och framtiden kan inte vara fel utan det är klokhet. Ofta klagas det på att studietiden är lång för våra studenter i dag, att man studerar för länge utan att bli klar med sina studier och röster höjs för sanktioner mot studerande som studerar i långsam takt. Det tål ändå frågas om det är rätt väg att gå att införa sanktioner och begränsningar eller kan man tänka sig att ökade resurser till grundutbildningen höjer kvaliteten på undervisningen, betyder mera personlig handledning och bättre kvalitet på vår universitetsutbildning. Det skall nog också synas i studietakten och kvaliteten på studierna.

Avslutningsvis, värderade talman, en förhöjning av anslagen med minst 90 miljoner euro är synnerligen motiverat.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Alla är nöjda, sade riksdagsman Nordman. Är Sfp nöjt, frågar jag nu när det gäller denna lag.

Arvoisa rouva puhemies! Minua hiukan jäi askarruttamaan ed. Nordmanin puheenvuorossa se, kun hän puhui Vaasan teknillisestä korkeakoulusta. Ei todellakaan ole pienintäkään syytä vastustaa sitä, mutta me tiedämme, että yliopistoja ei noin vain perustella ja yliopisto saa merkityksensä vasta silloin, kun sillä on resurssinsa. Luulen, että Suomi alkaa jo nyt olla hiukan keskimääräistäkin suuremmissa vaikeuksissa sen takia, että me olemme joskus luoneet alueellisen yliopistoverkoston, joka kieltämättä on tuottanut paljon hyvää, mutta joka nyt näyttäisi monessakin mielessä olevan tiensä päässä. Kysymys yliopistosta ei ole vain kysymys opetuksesta, kysymys yliopistosta on aina kysymys myös tutkimuksesta.

Håkan  Nordman  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Jag sade uttryckligen att ingen är väl helt nöjd.

Emme ole täysin tyytyväisiä, näin minä sanon. Mutta edustan kyllä edelleen sitä näkökantaa, että teknillinen tiedekunta Vaasassa on varsin perusteltu monista eri syistä. En viitsi toistaa, mutta viittaan esimerkiksi elinkeinoelämän tarpeisiin.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! Maailma on muuttunut niin nopeasti, että on aivan selvää, että opetusministeriö ja valtiovarainministeriö eivät enää ole oikein kunnolla kärryillä. Sen osoittaa tämä lakiesitys, joka ei lainkaan ota huomioon sitä valtavaa riskiä, mihin Suomi joutuu, jos korkeakoululaitosta rahoitetaan näin vaatimattomilla varoilla. Suomen talouden kasvu- ja velanmaksukykyhän riippuvat ratkaisevasti tällä hetkellä elektroniikka-, viestintä- ja tietotekniikka-alan menestymisestä. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden osuus kansantulon kasvusta on viime vuosina ollut lähes puolet. Sen perusteella edelleenkin kasvua voi olla, mutta tämä huipputekniikan alue on hyvin herkkä ala. Sehän perustuu siihen, että on tietoa ja osaamista, ja hieman enemmän kuin kilpailijoilla. Silloin, kun toimittiin vanhan pääoman turvin tai pääoma oli se, joka määräsi, miten asioita kehitetään, useampikin saman alan yritys maailmassa pärjäsi, mutta nyt alkaa olla tilanne se, että jos ei ole johdossa, niin ei pärjää. Sehän on nähty nyt, miten on käynyt Motorolan ja Ericssonin. Miten sitten Suomessa tämä ala voi pärjätä niillä resursseilla, jotka korkeakoululle näillä aloilla annetaan lähivuosina? Ei mitenkään.

Ruotsi on nostanut tutkimus- ja tuotekehitysosuuden bkt:sta lähes 4 prosenttiin ja lisännyt erityisesti perustutkimusta. Esimerkiksi JAS-hävittäjän vapautuneet kehitysrahat on sijoitettu uusien materiaalien tutkimukseen ja Kistaan on luotu ulkomaalaisia yrityksiä erikoisesti kiinnostava tiedepuisto. Tukholman teknillisellä korkeakoululla on siellä ict-alan laboratorioita, joihin vuosittain sijoitetaan kymmeniä miljoonia markkoja. Kista ilmoittaa, että kymmenen vuoden kuluttua se on maailman johtava wireless valley, he voivat houkutella sinne maailman johtavia tiedemiehiä tutkimaan langatonta maailmaa samalla tavalla kuin Silicon Valleyssa houkuteltiin parhaat Kiinasta, Intiasta ja Venäjältä. Kista ei aio lyödä Silicon Valleyta, mutta se aikoo olla ykkönen langattomassa viestinnässä. Tässä on hyvä varoitus siihen, mitä Suomessa pitäisi tehdä. Niillä varoilla, mitkä nyt aiotaan korkeakouluihin sijoittaa, ei ole mitään toivoa tästä, että olisimme ykkönen ict-alalla kymmenen vuoden kuluttua.

Ict-alan sisäänotto teknillisissä korkeakouluissa ja Oulun yliopistossa on kaksinkertaistettu vuodesta 1998 alkaen verrattuna 1990-luvun alkupuoleen. Silloin otettiin 1 000 uutta opiskelijaa vuosittain; nyt otetaan 2 000. Tällä hetkellä nämä lisätyt opiskelijat ovat juuri tulleet kolmannelle vuosikurssille, jossa varsinaisia pääaineita opetetaan. Opiskelijoiden lisäystä varten on olemassa Tietoteollisuushanke, joka on antanut rahan tähän opetukseen. Mutta kun esimerkiksi tänä vuonna on käytettävissä, kun oli jo neljä vuotta otettu lisää opiskelijoita, 4 000 opiskelijaa, 118 miljoonaa markkaa, niin keskimäärin lisävarat opiskelijaa kohti ovat vain 25 000 markkaa. Kun sentään opetusministeriön laskelmien mukaan kaikilla aloilla keskimäärin opiskelija maksaa 50 000 markkaa vuodessa ja tekniikka ei ole niitä halvimpia aloja, niin on aika omituista, että sillä alalla, millä Suomen pitäisi olla maailman ensimmäinen, käytetään puolta vähemmän kuin keskimäärin käytetään opiskelijaa kohti. Sehän merkitsee sitä, että kalliit laboratoriot, joissa on käyttömenoja ja henkilökuntaa — ja laitteet pitää uusia viimeistään joka kolmas vuosi — eivät kerta kaikkiaan ole enää ajan tasalla. Tämä laki ei millään tavalla turvaa Suomen tulevaisuutta. Eduskunta ottaa valtavan riskin, jos se hyväksyy tällaisen lain.

Jos laskee, että tuollainen 100 000 markkaa opiskelijaa kohti pitäisi olla kustannus, jos jotenkuten ajatellaan oltavan Ruotsin tasalla tällä alueella, niin tuon 118 miljoonan markan lisäksi olisi tarvittu jo tänä vuonna 280 miljoonaa markkaa lisää pelkästään ict-alan opetukseen. Lisäksi tulevat vielä tohtorikoulutuksen kustannukset. Tohtoreita tällä alalla tarvitaan kohta parisataa vuodessa. Tällä hetkellä ollaan lähestymässä vasta sataa. Sekin on kallista. Mutta eihän näistä tohtoreista tietenkään voi tulla kovin hyviä, jos he joutuvat toimimaan pelkästään paperin varassa eikä laboratoriota ole käytettävissä.

Oikeastaan hyvä vertailukohde on, kun joku aika sitten kerrottiin tohtorinväitöskirjasta, joka oli tehty kasvatustieteissä. Väittelijä oli lukenut 150 lukiolaisten ainetta siitä, mikä oli heidän lapsuudestaan paras muisto, ja tehnyt sen perusteella väitöskirjan, jossa todettiin, että ne olivat aika tavallisia tapahtumia, mitkä lapsuuden ajassa olivat tärkeitä. Sehän on ihan hyödyllinen väitöskirja, mutta jos vertaa sitä väitöskirjaan, joka tehdään sillä, että kehitetään sinistä valoa tekevä laser, tarvitaan hyvin kalliit laitteet, hyvin paljon apuhenkilökuntaa ja muuta. Opetusministeriössä kuitenkin nämä molemmat tohtorit ovat saman arvoisia rahoituksen kannalta. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Korkeakoulujen määrärahojen lisäys tämän lain mukaan on ensi vuonna realistisesti 240 miljoonaa markkaa. Siitä voidaan heti vähentää noin 40 miljoonaa markkaa, joka on vuokrien nousua. Muuten, kun noita yleisiä tilastoja korkeakoulujen rahoista selvitetään, niissähän yleensä mainitaan, että lähes miljardi markkaa on reaalisesti lisää rahaa tänä vuonna verrattuna vuoteen 91, mutta se miljardi markkaa onkin juuri näitä vuokramenoja. Tosin se on nyt korjattu lakiesityksessä ja todettu, ettei kovin suurta eroa ole. Mutta vuokrat näyttävät nousevan jatkuvasti. Kun annetaan korkeakouluille vähän lisää rahaa, niin se on lähinnä Valtion kiinteistövirasto, joka siitä hyötyy. Varmaan ihan oikein on, että korkeakoulutkin ymmärtävät, etteivät tilatkaan ole ilmaisia, mutta jos sen avulla sitten vedotaan siihen, että korkeakoulut saavat paljon lisää rahaa, niin se on harhaanjohtavaa.

Tästä 240 miljoonasta markasta, josta siis jää 200 jäljelle, on 100 miljoonaa markkaa erityisohjelmia, joissa on mukana äsken mainittu Tietoteollisuushanke, sitten on opettajien ja lääkärien tutkijakoulutuksen lisäämistä ja alueohjelmia. Tässä on se tilanne, että nyt otetaan näillä aloilla jo huomioon opiskelijoiden lisäykset ja toivottavasti kunnolla. Tähän astihan rahoitus on perustunut siihen, paljonko tutkintoja tuli. Nyt kun ict-alalla olisi päästy siihen, että tutkintoja alkaisi tulla, kun opiskelijamäärä on nostettu kaksinkertaiseksi, niin yhtäkkiä siirrytäänkin takaisin siihen, että lisärahaa annetaan vain opiskelijoiden perusteella. Ict-alalla lisäopiskelijat on jo otettu ja tutkintoja olisi tullut. Jos olisi laskettu, kuinka paljon ensi vuonna pitäisi olla lisää rahaa tällä vanhalla tavalla, se olisi ollut 290 miljoonaa markkaa. Nyt korkeakoulut saavat vain noin — riippuen siitä, miten vuokrat ja muut nousevat — alle 200 miljoonaa. Mutta vanhat laskutavat perustuvat vielä siihen, että tekniikan ja luonnontieteiden ala on lähes yhtä halpaa kuin kasvatustieteet. Äsken mainitsemani esimerkin valossa ei mitenkään voi perustella sitä, että kasvatustieteen opiskelija maksaa 1,5 kertaa ja tekniikan opiskelija 1,75 kertaa niin paljon kuin keskimäärin, eli tämä laskuperustekin on pielessä.

Minun mielestäni tässä ei ole muuta mahdollisuutta kuin laatia erityisohjelma ict-alan korkeakouluopetuksen ja perustutkimuksen saattamiseksi kilpailukykyiseksi kansainvälisellä tasolla. Tietenkin on samalla korkeakoulujen toimintaa kehitettävä ja toimintaa saatava joustavammaksi. Nämä lisäinvestoinnit, joita tarvitaan ja jotka ovat siis toista suuruusluokkaa kuin nyt lakiesityksessä on, turvaavat kansantalouden kasvun ja valtiolle miljardien markkojen vuotuiset lisätulot, eli niistä lisätuloista voidaan se rahoittaa.

Kiinnittäisin valtiovarainvaliokunnan huomiota siihen, kuinka valtava riski otetaan siinä, että Suomessa ict-ala alkaa pudota. Se tulee todella kalliiksi. Täytyy ajatella, että kysymys on investoinneista, ei valtion menoista.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn pääosin ed. Tiurin puheenvuoroon. Minusta se oli analyyttinen ja hän otti esille erittäin tärkeitä asioita. Mutta yhdessä kohdassa olen hänen kanssaan täysin eri mieltä, ja se on se, kun ed. Tiuri totesi, että opetusministeriö ei taida oikein olla kärryillä. Minä luulen, että ongelma on juuri se, että opetusministeriö on kärryillä. Kun nykyään pitäisi käyttää aivan toisen tyyppisiä välineitä kulkemiseen ja yhteydenpitoon, pitäisi ehkä kärryjen sijasta käyttää juuri langattomia välineitä, joista ed. Tiurikin puhui. Ict-alan lisäksi minusta bioteknologia on ala, johon korkeakouluissa pitäisi nyt ymmärtää satsata.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kokkosen sanaleikkiin sanoisin, että ei se kyllä hauskalta kuulosta, jos yliopiston pitää olla verkossa. Siihenkin voi sotkeutua.

Minä kannatan kaikin osin ed. Tiurin puheenvuoroa ja toivon, että rouva ministeri kuunteli sitä hyvin herkällä korvalla, niin kuin varmaan teittekin, ja laajentaisitte sen myös teknisten alojen ulkopuolelle koko yliopiston universitas-käsitteen toimintaan. Sehän tarkoittaa hyvin pitkäjänteistä työtä, ja minusta hallituksen esitys ei sitä kyllä kaikilta osin nyt turvaa. Sieltä voidaan lukea, että ulkopuolista rahoitusta on jo 36 prosenttia, ja ihan selvästi myöskin sanotaan, että kaikilla indikaattoreilla määrärahakehitys on ollut aleneva. Nämä ovat hyvin huolestuttavia asioita, kun kirjastomäärärahoistakin jo on jouduttu luopumaan.

Markku   Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Kiistatta tämä lakiehdotus on nyt parempi kuin hallituksen aikaisempi samaa asiaa käsitellyt esitys. Kiistatta myös tämä lakiesitys on huonompi kuin eduskunnan täällä jo ennen joulua kertaalleen täysistunnon ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymä lakiehdotus. Tämä jännite näiden eri ehdotusten välillä tietenkin pakottaa nyt sivistysvaliokunnan paneutumaan tähän asiaan hyvin huolella ja päätymään sitten niin hyvään ratkaisuun kuin aikaan on saatavissa.

Kun hallitus peruutti eduskunnan käsittelyssä olleen esityksensä, hallitus lausumallaan totesi, että hallitus tulee selvittämään, miten hallitusohjelman edellyttämä yliopistojen perusrahoituksen kehityksen turvaaminen lailla voidaan toteuttaa. Uusi hallituksen esitys kiistatta vain eräiltä osilta on tuon hallituksen lausuman tarkoittama vastaus, tai näin ainakin haluan uskoa ja luulla, sillä tuo hallituksen lakiesityshän nyt antaa ainoastaan taloudellisen raamin sille, miten hallituksen näkemyksen mukaan valtiontalouden tila huomioon ottaen yliopistoja lähivuosina tultaisiin resursoimaan.

Ministeri Rask esittelypuheenvuorossaan totesi, että yliopistojen rahojen reaalitaso kohosi jonkin verran 90-luvulla. Näin kiistatta tietenkin tapahtui, mutta on ehkä syytä todella tässäkin korostaa, että määrärahoja pitää tietenkin verrata opiskelijamääriin ja myös siihen rooliin, joka yliopistoilla kaiken kaikkiaan yhteiskunnassa tänä päivänä on. Eduskunta on useissa yhteyksissä kiinnittänyt huomiota yliopistojen perusrahoituksen jälkeenjääneisyyteen. Sivistysvaliokunta silloin, kun hallituksen edellistä esitystä täällä käsiteltiin, oli erityisen huolestunut siitä, että opiskelijaa kohti laskien perusopetuksen määrärahat ovat tuntuvasti supistuneet, vaikka tavoite nostaa opetuksen laatua ja lyhentää opiskeluaikoja edellyttää lisäpanostusta opetus- ja opiskelumenetelmien kehittämiseen. Yliopistojen perusrahoituksen nykyinen taso ei riitä takaamaan hyvinvointimme kehittämisen ja elinkeinoelämämme jatkuvan uusiutumisen koulutus- ja tutkimustarpeita. Tästä ed. Tiurin äsken esittämät havainnolliset esimerkit olivat selkeä näyttö.

Bruttokansantuoteosuudella arvioiden Suomi panostaa kansainvälisesti verraten keskimääräistä vähemmän taloudellisia voimavaroja yliopistokoulutukseen. Nimenomaan yliopistokoulutusta kun nyt tarkastellaan, näin on. Vuonna 95 yliopistokoulutukseen kohdistuneiden koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli Oecd-maissa keskimäärin 1,5 prosenttia, kun se Suomessa oli vain 1,3 prosenttia. Erityisesti haluan korostaa, että kun yliopistokoulutukseen osallistuvien osuus ikäluokassa on Suomessa Oecd-maiden suurimpia, epäsuhta korostuu. Oecd-maissa käytettiin rahaa yliopisto-opetukseen opiskelijaa kohti laskien vuonna 95 keskimäärin 62 prosenttia enemmän kuin Suomessa.

Näihin asioihin sivistysvaliokunta joulun alla käsittelyssä olleessa mietinnössä myös paneutui. Valiokunta erityisesti totesi, että uusia opiskelijoita kohti laskien määrärahat ovat kuitenkin samana aikana, siis 90-luvulla, vähentyneet 13 prosenttia ja maisteri- ja tohtoritutkintojen yhteismäärä kohti 30 prosenttia. Nämä kiistatta osoittavat, että merkittävä jälkeenjääneisyys on olemassa. Tätä kautta sivistysvaliokunnan näkemykselle, että lähes miljardin markan tasokorotus olisi välttämätön, löytyi hyvät perustelut.

Hallituksen lakiesityksen perusteluissa viitataan myös elinkeinoelämän kehitykseen ja nimenomaan perustellaan, että 90-luvulla kehitys on johtanut siihen, että taloudellinen kasvu ei painotu pelkästään luonnollisten tuotannontekijöiden varaan vaan tietointensiivisten alojen ja teknologian kehityksen myötä inhimillisen osaamisen merkitys tuotannontekijänä korostuu. Sanoisin, että tämäkin olisi pitänyt perusteluissa sanoa vielä paljon rajummin. Ei ole kyse pelkästään näistä, mitä tässä todettiin, vaan keskeisesti on nyt kysymys osaamisesta ja kilpailukykyisestä osaamisesta, joka ratkaisee suomalaisten kansalaisten ja koko maamme menestyksen jatkossa. Kehitys, joka elinkeinoelämässä on tapahtunut ja jonka tämä lakiesitys nyt ottaa huomioon sillä tavalla, että määrärahan kasvua ei enää sidota opiskelijamääriin ja tutkintotavoitteisiin, mielestäni johtaa myös kiistatta siihen, että yliopistojen on nostettava toimintansa laatua tarvittaessa opiskelijamääriä supistamalla.

Ministeri Rask totesi esittelyssään, että yksi neljäsosa yliopistojen opiskelijoista ei suorita tutkintoa koskaan. Tämäkin toteamus osoittaa, että jotain merkittävää uutta on laadun nostamiseksi tehtävä. Onkin tärkeää, että sivistysvaliokunta lakiesitystä arvioidessaan saa perusteellisen selvityksen tai sitten todella eri osapuolia kuullen hankkii tällaisen perusteellisen selvityksen nyt käytössä olevasta tulosohjausmenettelystä ja suunnitelmista tulosohjausmenettelyn uudistamiseksi ja paneutuu tällöin nimenomaan laadun turvaamiseen ja siihen, miten yliopistokoulutusta lähivuosina voitaisiin ja tulisi määrätietoisemmin suunnata niille aloille, jotka Suomen tulevaisuuden kannalta ovat keskeisiä.

Hallituksen esityksessähän määrärahojen kasvua ei todella ole enää sidottu tutkintojen määrään, joten tätä kautta nyt valiokunta joutunee arvioimaan, millä kaikilla tavoilla on korkeakoulupolitiikkaa tämän asian käsittelyssä ohjeistettava. Haluan vielä korostaa yhteyttä korkeakoulujen kehittämislakiin. Vaikka se pelkistetysti näiltä osilta, kuin hallituksen esitys voimassa olevaa lakia ehdottaa muutettavaksi, koskettaakin rahoja, siitä huolimatta laki kokonaisuudessaan on mitä suurimmassa määrin laadullisten kysymysten haasteita tulkitsevaa. Tältä osilta eduskunnan nyt tulisikin katsoa asiaa riittävän laaja-alaisesti.

Useilla tieteen osa-alueilla on tarve edetä kansainväliseen kärkeen tai ainakin kärjen tuntumaan. Kansainvälisen tason saavuttaminen ja säilyttäminen edellyttävät yliopistoilta painopistealueiden valitsemista, valtakunnallista työnjakoa ja verkostoyhteistyötä useiden osapuolten kanssa. Tässä valossa onkin, niin kuin jo totesinkin, eduskunnan syytä ohjata omalla mietinnöllään korkeakoulujen, siis yliopistotasoisen opetuksen, rakenteellista muutosta jopa varsin rajusti.

Opetusministeri   Maija  Rask

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Markkulalle haluan todeta lyhyesti sen, että kun puhutaan kansainvälisistä vertailusta, tilastoja voidaan käyttää monella tavalla myös väärin. Tällä hetkellä on tarkoitus Oecd:ssä käynnistää hanke, jolla pyritään koulutusindikaattoreiden vertailukelpoisuuden parantamiseen. Ne eivät tänä päivänä ole vertailukelpoisia.

Ensinnäkin niistä luvuista, jotka Suomesta on ilmoitettu: Meillähän ei ole juurikaan yksityistä rahoitusta korkeakouluille. Monissa muissa maissa sitä on. Meillä on suuri opiskelijoiden määrä, niin kuin ed. Markkula totesi, pitkät opintoajat. Meillä kaikki opiskelijat katsotaan kokopäiväisiksi opiskelijoiksi. Sen lisäksi opintotukea ei Suomessa lasketa näihin lukuihin mukaan, mikä tehdään muualla. Keskusteluissa, jotka Oecd:ssä on ihan hiljattain käyty, on todettu, että näiden lukujen vertailtavuuteen pitää saada parannusta, että niihin voidaan paremmin luottaa. Suomi kuitenkin maksaa aika paljon.

Mutta kyllä meillä ihan hyväkin asia on. Meillä on ihan tuoreet Oecd:n tilastot, joista ilmenee, että esimerkiksi tutkijoiden määrässä Suomi on Oecd:n huippuluokkaa ja patenttien määrässä myös ihan ykkösenä. Molemmissa näissä Suomi on ihan ykkösenä. On ihan tuoreita Oecd:n tilastoja. Kyllä meillä hyvääkin on.

Markku   Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oecd:n lisäksi on tietenkin tehty ja jatkuvasti tehdään useita kansainvälisiä arvioita, joissa eri kansakuntien kokonaiskilpailukykyä ja menestystekijöitä arvioidaan. Siinä mielessä olisi tietenkin erinomaisen hieno asia, jos tässä yhteydessä nyt valiokunnasta löytyisi riittävästi aikaa katsoa hieman laajemmaltikin koko Suomen yliopistolaitoksen tilaa ja omilla linjauksilla sitten evästää ministeriötä niihin kehittämistoimenpiteisiin, joita tarvitaan. Ministeri viittasi Oecd:n indikaattoreihin ja niiden kehittämiseen. Ehkä tämä on samalla oiva tilaisuus, jossa eduskunta voi niidenkin indikaattorien kehitystyötä evästää, jotta ne eivät mittaisi pelkästään määriä vaan ohjaisivat ennen kaikkea laadun kehitystyötä.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos arvioidaan Suomen niin sanottua innovaatiojärjestelmää taikka osaamisperusteista taloutta ja sen tulevaisuutta, kiistatta nykytilanteen suurimmat ongelmat liittyvät juuri yliopisto-opetuksen ja vapaan perustutkimuksen — haluaisin alleviivata sanaa "vapaan" — julkiseen rahoitukseen. Kuten lakiesityksen perusteluista käy ilmi, yliopistoista on kymmenen viime vuoden aikana niin sanotusti vedetty löysät pois ja valtiovallan yliopistoille osoittamat tehtävät ja tutkintomäärien tavoitteet ovat epäsuhteessa yliopistojen saamaan budjettirahoitukseen. Siitä syystä tarvitaan lisärahoitusta, jos halutaan ylläpitää yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen laatua. Laadulla on olennainen kytkentä myös opiskelijoiden hyvään ohjaukseen ja toivon mukaan nopeampiin valmistumisaikoihin.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen kehittämislain erinäisistä vaiheista saa sen käsityksen, että valtioneuvoston puolella yliopistojen tutkintomäärien ja yliopistojen tehtävien kasvattamisen hinku on ollut kovin paljon suurempi kuin vastuun ottaminen niiden laadun rahoittamisesta. Eduskunnalle yliopistot ovat hyvin kyenneet perustelemaan oman merkityksensä, ja eduskunta halusikin tuttuun tapaan korjata rahoitusvajeen kansainvälisesti vertailukelpoiselle tasolle. Mutta jos katsotaan, mitä valtioneuvostossa on tehty, minusta valtiovallan ylipäätänsäkin pitäisi olla omille yliopistoilleen ikään kuin vakaampi ja luotettavampi isäntä. Yliopistojen rehtorit taas allekirjoittivat tulossopimukset, joissa tavoitellaan huomattavia tutkintomäärien kasvua, mutta, niin kuin nyt nähdään, rahoitus ei kuitenkaan vastaa sitä tarvetta, joka tutkintomäärien kasvamisesta pitäisi seurata.

Totta kai tämä lakiesitys on parempi kuin ei mitään. Siinä mielessä sitä on tietysti tervehdittävä ilolla, mutta yhtyen moniin aikaisempiin puhujiin toivon, että sivistysvaliokunta perehtyy ja varmasti me valtiovarainvaliokunnassakin omalta osaltamme perehdymme asiaan hyvin tarkasti arvioiden myös yksittäisten yliopistojen kohdalla esimerkinomaisesti sitä, mitä tämä määräraha todella tarkoittaa, kun otetaan huomioon jo sovittu tulevaisuuspaketti, vuokramenojen, kiinteistömenojen lisäykset ja jo aiemmin sovitut hankkeet, virtuaaliyliopistot ja muut vastaavat, jotka sitovat yliopistoilta tietyn määrän menoja joka tapauksessa.

Haluan myös korostaa sitä, että valtiovalta ei voi jatkuvasti ikään kuin poimia rusinoita jokaisesta pullasta. Kun on kerran yhteisesti hyväksytty se linja yliopistolaissa, että me emme ota käyttöön lukukausimaksuja emmekä myöskään halua, että tänne syntyisi yksityinen yliopistolaitos, se edellyttää silloin, että valtiovalta hyvin vastuuntuntoisesti kantaa sen oman osuutensa julkisen yliopistolaitoksen ja sen opetuksen ja vapaan perustutkimuksen monipuolisesta rahoituksesta, koska jos näin ei tehdä, vaarana on se, että suomalaisten yliopistojen kansainvälinen kilpailukyky houkuttelevana tutkimus- ja opetusyhteisönä vaarantuu. Yliopistomaailmassa eletään yhä enemmän kansainvälisessä kilpailussa. Jos meidän yliopistomme eivät pysty siihen haasteeseen vastaamaan, ovella on odottelemassa muita korkean koulutuksen tarjoajia. Tietysti hyvätuloisilla on mahdollisuus hakeutua myös ulkomaisiin yliopistoihin. Kaikki kynnelle kykenevät maat miettivät parhaillaan sitä, miten ne parantaisivat omien yliopistojensa vahvuuksia, ja näin on syytä tehdä myös Suomessa ja katsoa tarpeeksi kauas.

Ministeri Rask käsitteli edellä puheenvuorossaan myös tutkimusrahoituksen kansantuoteosuutta ja totesi, että se on Suomessa noussut. On hyvä, että se on noussut, mutta ongelma on se, että se on viime vuosina noussut erityisesti yksityisen rahoituksen lisääntymisen kautta. No, hyvä tietenkin, että yritykset satsaavat tutkimukseen, se ei ole sinänsä ongelma. Ongelmahan on se, että julkinen rahoitus ei ole noussut vastaavaa tahtia. Tämä johtaa pitemmällä tähtäimellä, voisi sanoa, innovaatiomaailman vinoutumiseen, koska yksityinen rahoitus on aina vääjäämättä lyhytjännitteisempää eikä voi ottaa sellaisia riskejä uusien keksintöjen, uusien asioiden, kehittämisessä, mitä julkinen rahoitus voi ottaa.

Haluaisin käyttää vähän agraariyhteiskunnan vertausta, jos se nyt on sallittua näin tietoyhteiskunnan aikana. Minusta tilannetta voidaan verrata osittain ryöstöviljelyyn. Sanakirjan mukaan se on maanviljelyä, jossa kasviravinteiden korvaaminen laiminlyödään, kunnes sadot pienenevät niin, että viljely ei enää kannata. Minusta voi ajatella niin, että tietoyhteiskunnassa tämä maahan verrattava tuotannontekijä on osaaminen ja perustutkimus ja yliopisto-opetus ovat niitä kasviravinteita, jotka uudistavat tätä osaamisen ja luovuuden kasvustoa. Kyllä silloin ravinnevaje uhkaa, jos tutkimus keskittyy liiaksi vain lyhytjänteisten hedelmien poimimiseen eikä lannoita kasvustoa tämän vapaan perustutkimuksen ja yliopisto-opetuksen kautta. Tämä voi kostautua tulevina vuosina luovuuden ja uusien keksintöjen hiipumisena.

Tältä pohjalta voi hyvin yhtyä siihen, mitä ed. Tiuri sanoi yliopistorahoituksesta investointina tulevaisuuteen. Ei pitäisikään ajatella, että se on tavanomainen kuluerä, vaan se on myös investointi, jolla parannetaan valtion velanhoitokykyä tulevaisuudessa. On ihan hyvä, että kannamme huolta valtionvelasta, mutta silloin pitää kantaa huolta myös niistä toimenpiteistä, joilla talouden kasvua ja osaamisperusteisen talouden vahvistumista autetaan.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lopuksi muutama näkökulma muihin yliopistojen kannalta olennaisiin kehittämisasioihin.

Ed. M. Pietikäinen kiinnitti jo huomiota tulosohjausjärjestelmän uudistamiseen. Toivon, että erityisesti sivistysvaliokunta, paitsi että miettii rahoituksen volyymia eli mahdollisuuksien mukaan pyrkii korottamaan sitä lähemmäksi sivistysvaliokunnan alkuperäistä tasoa, myös miettii tulosohjausjärjestelmän uudistamista laadun huomioimisen suuntaan. Minusta pitäisi myös tunnustaa se, että eihän yliopisto ole pelkästään tutkintotehdas. Sillä on myös muita merkityksiä. Se on kulttuuriperinnön siirtäjä, sen tutkijoilla pitäisi olla mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, avata uusia näkökulmia, tuoda uusia käsitteitä. Yliopistolla on myös alueellisen kehittämisen tehtäviä yhä enemmän. Ei pitäisi pelkästään myöskään yliopistojen rahoitusta kytkeä tutkintojen määriin.

Edellä on puhuttu paljon teknologia-alojen puolesta. Se on tietysti yrityselämän ja elinkeinoelämän kannalta lyhyellä tähtäimellä hyvin tärkeä asia, mutta haluan kyllä myös muistuttaa humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen rahoitustarpeesta, koska ne juuri eivät voi hyötyä niin paljon tästä yksityisestä ulkoisen rahoituksen kasvusta. On tärkeää sekin, että tunnemme oman ajatteluperintömme ja sen, voisi sanoa, kulttuurin ja käsitteistön taakan, jota me koko ajan tuhansien vuosien takaa perässämme kannamme, että emme toimi pelkästään tämän ajan lyhytjänteisten näkökohtien varassa, vaan että yliopistot todellakin ovat myös kulttuuriperinnön uusintajia.

Ministeri kiinnitti puheenvuorossaan lyhyesti huomiota siihen, että ylioppilaat pääsevät nykyisin liian hitaasti opiskelemaan yliopistoihin, välivuosien runsauteen. Olen siinä aivan samaa mieltä, että olisi hyvin tärkeää saada uudistettua ylioppilastutkinnon ja yliopistojen pääsykokeiden välistä suhdetta niin, että tästä valtavasta valmennuskurssien rumbasta ja avoimen yliopiston opiskelusta päästäisiin pois. Se on kyllä nuorten, heidän vanhempiensa ja kansantalouden voimavarojen hukkakäyttöä, että joudutaan valmentautumaan niin monivuotisesti yliopistoon pääsyyn.

Samaten voi olla tarvetta miettiä myös yliopistojen tutkintojärjestelmää siltä kannalta, että ehkä jossain määrin välitutkintojen asemaa voitaisiin meilläkin vahvistaa ja niin, että välitutkinnon jälkeen yliopistossa voisi myös vaihtaa alaa. Se voisi tuoda enemmän tämmöisiä monitieteellisiä osaajia. Jos ajatellaan vaikka, että joku opiskelisi ensin kirjallisuustiedettä ja sen jälkeen voisi vaihtaa välitutkinnon jälkeen vaikka tietotekniikkaan tai liiketalouteen, niin tämä voisi tuoda paljon monipuolisempia näkökulmia työelämään kuin tämä nykyinen vain yhden alan opiskeluun keskittynyt järjestelmä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, toivon, että opetusministeriö myös ottaisi valmisteltavakseen yliopistojen taloudellisen autonomian vahvistamisen keinot. Sen sijaan, että ne ovat nykyisin valtion tilivirastoja, ne voisivat olla vahvemmin itsenäisiä julkisoikeudellisia yksikköjä. Voidaan verrata tätä tilannetta vaikka ammattikorkeakouluihin. Nehän voivat olla kuntayhtymiä, säätiöitä, osakeyhtiöitä, mutta yliopisto on hyvin kiihkeästi nyt sidoksissa tähän valtion tilivirastoasemaan. Esimerkiksi siirtomäärärahojen käytössä on ollut ongelmia. Tämä liittyy osittain tähän ulkoisen rahoituksen kasvuun. On aika vaikea valtion ja opetusministeriön tulevaisuudessa kontrolloida ja hallita niitä riskejä, joita tähän ulkoiseen rahoitukseen liittyy, pelkästään erilaisilla käskykirjeillä ja yläpuolisella kontrollilla. Sen sijaan yliopistoille pitäisi antaa hallinnolliset toimintamallit, jotka mahdollistavat vastuullisen ja, voisi sanoa, itseohjautuvan toiminnan näillä tieteen ja koulutuksen kansainvälisillä kentillä. Elinkeinoelämän valtuuskuntahan teki tämmöisen raportin, jossa he ehdottivat tämän suuntaista harkintaa. Myös Kauppakorkeakoulun rehtori Eero Kasanen on tästä kirjoittanut. Opetusministeriö on suhtautunut aika nihkeästi, mutta toivon, että kuitenkin tämä valmistelutyö laitettaisiin alulle.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Aula kiinnitti huomiota tärkeään seikkaan, opintojen pidentymiseen, viimeksi tässä yhteydessä siihen pitkään väliin, joka meillä jää lukion ja korkeakouluopintojen aloittamisen väliin. Toinen ongelma on osittain resurssien niukkuudesta johtuva opintojen pidentyminen. Opiskelijaorganisaatiot ovat kiinnittäneet paljon huomiota siihen, että kun opetukseen varattuja resursseja ei ole tarpeeksi, se johtaa siihen, että opinnot vääjäämättä tästä syystä pitenevät. Todellisuudessa tällä tavalla maisterintutkinnon hinta, se kustannus, mikä yhteiskunnalle muodostuu, tuleekin kalliimmaksi sen takia, että tehokkuus on tästä resurssien niukkuudesta kärsinyt. Eli kaiken kaikkiaan tulisikin minusta tällaista kustannusvertailua (Puhemies koputtaa) tehdä sillä tavalla, että katsottaisiin, paljonko nykytilanteessa maisterintutkinto maksaa ottaen huomioon tämän pitenemisen, (Puhemies koputtaa) ja näin ollen voitaisiin osoittaa, että resurssien lisääminen on itse asiassa taloudellisesti edullista.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on hyvä, että olemme saaneet nyt käsiteltäväksi tämän esityksen korkeakoulujen kehittämisestä annetun lain 3 §:n muuttamisesta. Useimmissa puheenvuoroissa on kiinnitetty huomiota nimenomaan rahoitukseen ja rahoihin. Sen sijaan ei ole kiinnitetty huomiota esimerkiksi globaalietiikkaan, jota Joensuun yli-opiston professorit tänä päivänä hyvinkin tarkasti omissa tutkimuksissaan ovat ottaneet huomioon. Sen johdosta toivoisinkin, että tässä opetuksen kehittämisessä ja sivistysvaliokunnan kuulemisessa voitaisiin kuulla Joensuun yliopiston edustajia, koska heillä on olemassa toisenlaista arvopohjaa myöskin tälle kehittämislaille. Eli kaikkea ei voida mitata pelkästään rahoituksella, vaan pitää löytää arvopohjia ja myöskin tietenkin erityisosaamista. Niin kuin täällä on tullutkin esille useiden edustajien puolelta, yliopistot voivat omalta osuudeltaan kehittää toimintaansa, kuten esimerkiksi Kuopiossa on kehitetty bio- ja mikrotekniikan alueella, ja toiset voivat omilla osa-alueillaan viedä kehitystä eteenpäin.

Arvoisa puhemies oli aikanaan ministerinä silloin, kun kehittämislakia on käsitelty aiemmin. Samoin täällä on myös muita ministereitä, jotka ovat osallistuneet tämän lain kehittämiseen. Katsonkin, että on ihan hyvä, että tällä lailla saadaan ohjausta aikaan ja myöskin voidaan saada osittain rahoituksia kuntoon nimenomaan erityisosaamisasiassa.

Perusteluissa todetaan: "Suomalaisen yhteiskunnan kehittäminen lähtee ajatuksesta, jonka mukaan taloudellinen kasvu ja yhteiskunnallinen vakaus ovat hyvinvoinnin keskeinen edellytys." Tässä kiinnitetään huomiota erikoisesti kansalliseen toimintaan, joka on avainasemassa, ja todetaan myöskin yritysten ja yliopistojen yhteistyöstä.

Arvoisa puhemies! Oma puheosuuteni keskittyy ulkopuolisiin rahoituksiin, joista olen hyvin huolissani. Opetusministeri on asettanut työryhmän ulkopuolisten rahoituksien ohjeistusten antamiseen. Tästä tulee varmasti pian ohjeet yliopistoille. Uskon, että tämä puoli osittain on jokseenkin kunnossa. Toivottavasti hallinnollisesti yliopistoissa tämä viedään kuntoon, jos kaikki ei ole sisäisen tarkastuspuolen osuudelta järjestyksessä.

Sen sijaan olen huolestunut niistä rahoituksista, jotka ohjautuvat yrityksiin, mitä perustetaan yliopistojen alaisuuteen. Kun olen selvitellyt asiaa valtiovarain tiede- ja sivistysjaoston puheenjohtajana ja lisäksi hallinto- ja tarkastusjaostossa, olemme kuulleet asiantuntijoita ja todenneet myöskin omassa lausunnossamme, joka tulee varmaan tänne käsittelyyn, että jotakin tähän täytyisi löytyä. Eli tällä hetkellä ulkopuolisiin yrityksiin ei päästä millään lailla muutoin kuin verottajan ja poliisin toimenpitein. Tiedämme jokainen, että ongelmia on ollut niin Kuopiossa kuin viimeisimmät Turussa. Toivoisinkin, että ministeriö voisi omalta osaltaan vaikuttaa asiaan ja erikoisesti sivistysvaliokunta kuunnellessaan asiantuntijoita.

Arvoisa puhemies! Olen kiinnittänyt huomiota erikoisesti siihen, että kun esimerkiksi yliopistojen ulkopuolisia määrärahoja katsellaan vuodelta 2000, siellä on Teknillinen korkeakoulu, jonka ulkopuolinen rahoitus on 44,9 prosenttia. Sitten otan Kuopion yliopiston, jonka ulkopuolinen rahoitus on 43 prosenttia. Kun sitten verrataan esimerkiksi Sibelius-Akatemiaan, joka on tietenkin pienempi yksikkö, siellä on vain 3,2 prosenttia, Joensuun yliopistossa 24,9 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Kaikki varmaankaan ei ihan vielä ole kohdallaan. Toivoisinkin, että nämä kysymykset saataisiin ajanmukaiselle tasolle ja valvontajärjestelmät kuntoon.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tykkyläinen kiinnitti erittäin tärkeään asiaan huomiota ottaessaan kantaa ja toivoessaan, että sivistysvaliokunta perehtyy tähän ulkopuoliseen rahoitukseen ja nimenomaan siihen, ettei sitä käytetä väärin. Mutta ehkä eduskunnan pöytäkirjoihin kannattaa todeta se, että samalla, kun on tarkkaan tiedettävä, että ulkopuolisen rahoituksen osuus on noinkin suuri, parhaimmillaan tai pahimmillaan 50 prosenttia, pitää kuitenkin muistaa se, että kuitenkin tästä rahoituksesta alle 10 prosenttia on niin sanottua yksityistä rahaa eikä sekään välttämättä kaikilta osin ole ollenkaan huonoa. On tärkeää, että se on yliopistojen käytettävissä. Mutta suurin osa ulkopuolisesta rahoituksesta on Tekesin, Akatemian, kuntien jne. rahaa, joka on tavallaan julkista, yhteiskunnallista rahaa, jota ohjataan yliopistojen käyttöön. Silti ulkopuolisen rahoituksen näinkin merkittävää osuutta kannattaa seurata. Se herättää kyllä monia kysymyksiä yliopistojen autonomiasta, ja tästä näkökulmasta sitä ei pidä vähätellä.

Markku  Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää aivan samaan asiaan huomiota, jonka ed. Gustafsson jo totesi, eli ulkopuolisesta rahoituksesta todella vain pieni osa on yritysten ja häviävän pieni osa on ulkomaisten yritysten yliopistoille sopimuksiin perustuen myöntämiä rahoja. Teknillisen korkeakoulun osalta puhutaan ehkä 20 prosentista ulkopuolisessa rahoituksessa, joka tulee yrityksiltä. Sen pitäisi olla tietenkin huomattavasti suurempi, jos ajattelemme yliopiston toiminnan vaikutuksia ja toiminnan luonnetta kaiken kaikkiaan, mutta peruskysymys lähtee aika paljon siitä, mihin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajakin kiinnitti huomiota, siis sitä, mikä tilinpitojärjestelmä kaiken kaikkiaan yliopistoissa on. Jos katsomme, että esimerkiksi ammattikorkeakoulut voivat toimia osakeyhtiöinä, mikä sitten on esteenä, että yliopistojen hallintomallia ja nimenomaan taloushallintoa ei voitaisi modernisoida ja silti tehdä ja pitää sitä nimenomaan tavoitteiden kannalta riittävän läpinäkyvänä? Tämä asia pitää ottaa vakavasti esille.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ulkopuolinen rahoitus on tietenkin tärkeää, mutta parhaimmassakin tapauksessa se on kuitenkin täydentävää, kuten hallituksen esityksessäkin todetaan. Yliopistojen perustehtävien suorittaminen on kuitenkin ensi sijassa kiinni budjettirahoituksesta.

Minua kiinnostaa tämän lakiesityksen 3 § sikäli, kun täällä todellakin puhutaan ensi vuodesta, että korotus on vähintään 40 miljoonaa euroa. Kun budjetissa ei kuitenkaan voida ilmaista, että vähintään 40 miljoonaa euroa, niin haluaisin kysyä opetusministeriltä, mitä te tulette esittämään budjettiin lisärahoitukseksi. Mikä on se summa? Kun se on vähintään 40 miljoonaa euroa, niin mitä te tulette esittämään budjettineuvotteluissa? Se olisi eduskunnan hyvä tietää.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan pöytäkirjoihin haluaisin merkitä ed. Markkulan puheenvuoron johdosta, että on ihan totta, että saamme yrityksiltä rahoituksia ja myöskin Tekesiltä, Akatemialta ja ulkomaisista yrityksistä, mutta se osa, mitä koskettelin puheenvuorossani, tarkoitti sitä, että on olemassa yliopistojen rinnalla olevia yrityksiä, joita perustetaan ulkopuolisten rahoituksien saamiseksi nimenomaan ulkomailta ja yrityksiltä. Tähän ei päästä millään valvonnalla. Haluaisin, että tähän kiinnitettäisiin huomiota. Samoin haluan todeta, kuten ed. Laakso totesi, että valtion on kuitenkin kannettava oma vastuunsa rahoituksesta.

Tytti   Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva lakiesitys on tietenkin tyhjää parempi, mutta eduskunnan tehtävänä onkin arvioida, millaisena käsillä oleva laki tulee näyttäytymään käytännössä. On ilmeistä, että suomalainen yliopistolaitos tarvitsee kehittämislain, ja kun edellinen epäonnistui, tätä lakia on odotettu ja on perusteltua, että ennen ensi vuoden budjettikäsittelyä kyseinen laki eduskunnasta valmistuu.

Se lisä, mikä yliopistoille tämän lain myötä olisi tulossa vuosille 2002—2005, näyttää ainakin tässä vaiheessa itselleni varsin näennäiseltä. Kysymys ei missään tapauksessa ole lisästä yliopistojen toimintaan, eikä kysymys myöskään näytä olevan jälkeenjääneisyyden palauttamisesta. Kysymys on jonkinmoisesta paikkauksesta. Toivottavasti eduskunta rohkenee korjata tätäkin lakia. Tässä tapauksessa jo vähäiselläkin korjauksella voisi olla positiivista merkitystä.

Lain perusteluja lukiessa voi kyllä vain todeta, että opetusministeriö on onnistunut kertomaan, mikä on suomalaisten yliopistojen tila tänä päivänä. Se on varsin surkea, kuten perusteluista käy ilmi. Monille yliopistoille tämä vuosi lienee taloudellisesti pitkästä aikaa raskain vuosi. Esimerkiksi juuri Oulun yliopistosta voi tällaisen arvion tehdä. Sehän saa tänä vuonna opetusministeriöltä jälkeenjääneisyyden takia niin sanottua tasausrahaa, mutta tämäkään ei riitä. Hallinnosta joudutaan tänä vuonna siirtämään tiedekuntien perusrahoitukseen kaikki mahdollinen ja melkein mahdotonkin raha, niin että todellakin parin viikon pakkolomaa yliopiston hallinnossa parhaillaan vakavasti harkitaan. Tämä tapahtuu aikana, jolloin Suomen bruttokansantuote on korkeammalla kuin ikinä maamme historiassa. Tuntuisi kyllä siltä, että tästä bruttokansantuotteen kasvusta olisi järkevää siirtää tulevaisuuteen, investoida tulevaisuuteen myöskin siten, että investoisimme koulutukseen, koska koulutukseen investointi on varmasti parasta tulevaisuuteen investointia.

Toivottavasti opetusministeriössä ymmärretään yliopistojen tukala tilanne. Minä hiukan epäilen, että näin ei kuitenkaan käytännössä ole, kun kuuntelin äsken ministerin puhetta. En kyllä näe mitään syytä tämän lakiesityksen antamisen jälkeenkään siihen, että me olisimme tyytyväisiä olemassa olevaan tilanteeseen.

Mitä kehittämislaki merkitsee yliopistoille ensi vuonna? Tässäkin otan esimerkiksi oman alueeni yliopiston, Oulun yliopiston, koska tiedän, mitä siellä tulee tapahtumaan, jos kyseinen laki toteutuu. Oulun yliopisto tullee saamaan todellista lisäystä tai jälkeenjääneisyyden kompensaatiota palkkojen, vuokrien ja muiden velvoitteiden jälkeen 6—7 miljoonaa markkaa. Tällä rahalla maamme toiseksi suurin yliopisto ei varmasti kartuta riittävällä tavalla kirjastoja, ei varmasti uusi laboratorioitaan, niin kuin pitäisi, eikä varmasti hanki edes välttämättömiä laitehankintoja siinä määrin kuin nyt jo olisi tarpeellista. Tällä rahalla ei myöskään kyetä laajentamaan lähiopetusta, joka melkein kaikissa tiedekunnissa on äärettömän minimaalista ja johon tarvittaisiin todella resursseja.

Tällä lisärahalla ei myöskään kyetä kehittämään yliopistoa sillä tavalla kuin yleisesti yliopistojen arvioidaan kykenevän tulevaisuutta ja menestystä ajatellen. Tai jos otetaan kehittämisvisiot todesta ja ideat pannaan käytäntöön, niin silloin näyttäisi siltä, että vaihtoehdoksi jää se, että yliopisto supistaisi opiskelijamääriään, mutta tämä taas on ristiriidassa koulutuksen kehittämissuunnitelman kanssa, koska siellä olemme yksimielisesti asettaneet aika isoja velvoitteita korkea-asteen koulutuksen laajentamiseksi. Me haluamme kouluttaa mahdollisimman suuren ikäluokan korkea-asteen oppilaitoksissa, mikä tulevaisuutta ajatellen on sekin ihan oikein, mutta nämä tavoitteet käytännössä eivät tahdo millään toteutua, vaan kaikki lyövät toinen toistaan korville.

Näkemykseni on, että kyseinen niin sanottu lisäraha ei siis riitä mitenkään kattamaan myöskään niitä lukuisia valtakunnallisia kehittämisohjelmia, jotka tänä ja ensi vuonna ovat menossa ja joiden tarpeet ovat yhteensä selvästi yli 400 miljoonaa, puhumattakaan seuraaville vuosille, vuodelle 2003 ja niin edespäin, asetetuista uusista lisähaasteista. Tässä viittaan esimerkiksi lääkärinkoulutuksen ja opettajankoulutuksen välttämättömään laajentamiseen, johon kaikki tilastot antavat vain yhdensuuntaista viestiä.

Äsken käytiin keskustelua ulkopuolisesta rahoituksesta. Yliopistothan eivät voi loputtomiin, siinä määrin kuin esimerkiksi ed. Tykkyläisen puheenvuorossa äsken tuli esille, turvautua ulkopuoliseen rahoitukseen. Tähän liittyy, kuten täällä jo todettiin, erittäin monia ja hyvin vakavia ongelmia, joihin on syytä eduskunnassakin paneutua. Opetusministeriön asettamat tavoitteet ulkopuoliselle rahoitukselle ovat toki hyviä yleisiä tavoitteita, mutta esimerkiksi synergiaedun tuottaminen ei käytännössä sekään näillä yhtälöillä voi toimia. Koska yliopistojen on saatava perustoimintoihin nykyään ulkoista rahoitusta, niin siinä jo ensimmäiseksi törmätään näihin hienoihin tavoitteisiin ja niitten epärealistisuuteen.

Nykyinen tilannehan ei myöskään kannusta millään tavalla yliopistoja keskinäiseen yhteistyöhön, mikä olisi suotavaa ja mistä joku vuosi sitten paljon puhuttiin ja mihin syntyi myös paljon ideoita.

Opiskelijamäärä on Suomessa kasvanut erittäin rajusti kymmenen viime vuoden aikana. Se on noin 36 prosenttia. Mutta kaikilla mittareilla mitaten, ja on hyvä, että todellakin kyseisen lain perusteluissakin se selvästi sanotaan, määrärahat ovat laskeneet. Määrärahojen lasku on liki 20 prosenttia.

Yliopistot ovat odottaneet jälkeenjääneisyyden korjaamista jo pitkään. Viime syksynä tietenkin oli hetken jo ilon aihetta, kun sivistysvaliokunnasta tuli varsin hyvä, todella hyvä, esitys tähän saliin jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Minusta kyllä nyt on yliopistojen vuoro. Ei voi ajatella, että kaikki muut menevät aina ohitse, kun prioriteetteja joudumme tekemään. Jossakin vaiheessa täytyy tulla korkea-asteen opetuksen vuoro. Esimerkiksi humanistisella alalla ja opettajankoulutusalalla on niin tiukka tilanne, että siellä ei mitenkään selvitä, ellei sinne saada selkeää panostusta.

Opetusministeriön kehykseen on saatava lisää rahaa. Ei voida ajatella, että näitä lisiä siirretään kehyksen sisällä momentilta toiselle. Lisärahan tarve on tämänkin lakiesityksen jälkeen varmasti tuo puoli miljardia markkaa, jotta päästään tyydyttävälle tasolle. On siis kysymys ihan selkeästä lisätarpeesta. Jo aiemmissa puheenvuoroissa on käynyt aivan selvästi ilmi, että yliopistojen perusrahoituksen nykyinen taso ei riitä takaamaan suomalaisen hyvinvoinnin kehittämisen ja elinkeinoelämän uusiutumisen vaatimia jatkuvia koulutustarpeita. On aivan selvää, että koulutuksen laatu on heikentynyt ja on vaarassa heikentyä edelleen, mutta meillä ei ole varaa pudottaa sitä yhtään enempää. Tästä syystä yliopistojen perusvoimavarojen vaje on mitä pikimmin kunnolla korjattava.

Samalla toivoisin, että yliopistojen roolia yhteiskunnassamme yleisestikin selkiytettäisiin, koska yliopistot eivät voi olla jokaisen mahdollisen projektin kumppani, johon ne nyt ovat joutuneet lisärahoituksen turvin. Yliopistojen ensisijainen tehtävä on huolehtia laadukkaasta opetuksesta ja vapaasta tutkimuksesta isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi, kuten yliopistolaissa kauniisti todetaan.

Puhemies! Vielä lopuksi toivomus, että valiokuntakäsittelyssä pohdittaisiin tulevaisuutta pitemmällekin myöskin siten, että mietittäisiin, miten löydämme luotettavan ja kaikkia osapuolia tyydyttävän laskennallisen mallin yliopistojen keskinäisen rahoituksen jakamiseksi. Yhä useampi taho alkaa onneksi jo vihdoin uskoa, että nykyinen tie on loppuun kuljettu. Arvelen, että sivistysvaliokunnalla on uusia viittoja tarjota tähän.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Isohookana-Asunmaan puheenvuoron johdosta toteaisin yliopistojen yhteistyöstä, että olen ollut näkevinäni esimerkiksi Itä-Suomen yliopistojen yhteistyön olevan hyvää. Toivoisin, että muut ottavat esimerkkiä tästä. Tästä asiasta olen eri mieltä.

Sen sijaan voin yhtyä moneenkin asiaan teidän laaja-alaisen, hyvän puheenvuoronne kohdalla. Olen myöskin samaa mieltä siitä, että meidän pitää saada korjattua perusrahoituksessa olevat ongelmat lisäbudjetin kautta tai varsinaisen budjetin kautta.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti yliopistojen keskinäiseen yhteistyöhön kommenttina, että varmasti nykyinen tulosohjausmallikin hiukan estää yhteistyötä sen takia, että yliopistot joutuvat kilpailemaan esimerkiksi tulevista tohtoriväittelijöistä, kun tietävät, että jokainen tohtorintutkinto tuo lisää rahaa yliopistolle. Sen sijaan olisi mielekkäämpää se, missä aikaisemmin jo aika pitkällä oltiin, että meillä oli esimerkiksi yliopistojen välisiä keskinäisiä tohtorikouluja ja ei ollut niin tarkkaa, missä väittelee. Itsekin olen joutunut tällaisessa ryhmässä olemaan, ja ei ollut mitenkään tärkeätä loppujen lopuksi, missä yliopistossa väittelee, vaan se, että tutkimustulosta tuli.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Viidenkymmenen viime vuoden aikana meidän eurooppalaisten elämään ovat onneksi yliopistot vaikuttaneet ainakin minun mielestäni enemmän kuin armeija. Se kertoo siitä, että ihmiskunta kuitenkin jollakin tavalla menee eteenpäin. Todella pidän yliopistoja keskeisempinä. Minä uskon, että ihminen on aika petomainen olento ja että vain sivistyksen kautta ihmisen jalot ja hyvät mahdollisuudet tulevat esille. Ilman koulutusta me vajoamme barbariaan, joka johtaa moneen muuhunkin ongelmaan. Olen vakaumuksellinen opetuksen ja sivistyksen ystävä, en vain siitä syystä, että se tuottaa maalle kilpailukykyä ja taloudellista hyötyä, vaan se on ydin koko ihmisyydessä.

Siitä syystä on hauskaa, että uudelleen pääsee keskustelemaan kehittämislaista. Se osoittaa, että tämä on meille tärkeä asia. Eduskunnassa jo kertaalleen hyväksytty lakihan vedettiin pois, ja sen jälkeen ymmärtääkseni opetusministeri Rask on hallituksen sisällä yrittänyt parhaansa mukaan eduskunnan tahtoa viedä eteenpäin, ja meillä on tämä esitys edessämme. Itse toivon, että sivistysvaliokunta käsittelee tämän avoimin mielin ja, jos näyttää siltä, että uusi esitys ei ole riittävä, tekee siitä tarvittavat johtopäätökset, esimerkiksi siitä, kuuluvatko tulevaisuuspaketin rahat tähän asiaan.

Toivoisin myös, että sivistysvaliokunta katsoessaan rahoitusrakennetta keksisi keinoja siihen, että kiinteistömenot muodostavat kohtuuttoman suuren osan monen yliopiston menoista. Teknisissä korkeakouluissa, joilla on kalliit isot tilat, tai monissa taidekorkeakouluissa, kuvataideakatemiassa ja teatterikorkeakoulussa, menoista yli kolmannes menee kiinteistö- ja vuokramenoihin. Ymmärtääkseni on niin, että valtion tuottotavoite näille kiinteistöille on 7 prosenttia. Se on mielestäni aika korkea. Melkein itsekin harkitsin, voisinko jotenkin sijoittaa tähän. Se kuulosti aika kohtuulliselta. Olen ottanut selvää, että Helsingin kaupungissa kiinteistömassan keskimääräinen tuottotavoite jälleenhankinta-arvosta on 3 prosenttia vuosittain. Poliittisesti on päätetty, että jonkin yleishyödyllisen rakennuksen, kuten Kaupunginteatterin, tuottotavoite on alhaisempi. Luulen, että tässä on yksi väline, mitä kautta yliopistoille voitaisiin saada lisärahoitusta. Mielestäni tuottotavoite vuokrista on liian korkea. Se johtaa kohtuuttoman korkeisiin kiinteistömenoihin.

Täällä on ollut erittäin paljon hyviä puheenvuoroja. Itse viehätyin kovasti ed. Aulan käyttämästä agraariyhteiskuntavertauksesta, kun hän puhui ryöstöviljelystä. Minusta se on erittäin hyvä ajatus siitä, että jokaisella sukupolvella on myös velvollisuus laittaa jotakin muille sen lisäksi, että me ikään kuin käytämme edellisten sukupolvien työtä. Siitähän on kauniisti sanottu, minä en muista, kuka nobelisti sanoi, kun kysyttiin, miten te tämän keksitte, että helppoahan se oli, kun minä sain seistä jättiläisten harteilla. Hän viittasi Isaac Newtoniin ja muuta. Me ikään kuin näemme pidemmälle, koska joku on jo kavunnut vähän sitä kukkulaa ylöspäin. Itse olen ehkä liikaa istunut täällä ja kuunnellut valtiovarainministeriä niin herkästi, että ajattelen, ettei saa syödä koskaan pääomaa. Meidän pitää sijoittaa yliopiston perustutkimukseen riittävästi resursseja, koska sitten sieltä tulevat ne soveltavat keksinnöt. Me emme tiedä vielä, mikä asia on keksimisen ja soveltamisen väärti, ja siitä syystä pitää hyvin laajalla rintamalla viljellä yliopistossa kaikkia tieteen ja taiteen aloja, ei vain siksi, että se on itseisarvo, vaan myös siksi, että me emme voi tietää, mikä on meille hyödyksi.

Olen samaa mieltä, että tulosohjausta pitää tarkastella tarkkaan: onko se johtanut siihen, että yliopiston ylevä perustarkoitus on ikään kuin — miten sen sanoisi, viinirypäleestä on tullut rusina — jotenkin pienentynyt? Ajatellaan sitä, mistä puhuttiin, että neljännes ei valmistu. Se on tietysti ikävää, koska tutkinto on ihmiselle itselleenkin tärkeä elämänpaalu. Mutta sinänsä voin sanoa, että esimerkiksi aikanaan, kun itse opiskelin Teatterikorkeakoulussa, hyvin harva valmistui. Itse sitten myöhemmin kyllä olen valmistunut maisteriksi. Nyt sieltä taas valmistuu kai kaikkein eniten. Teatterikorkeakoulussa ainakin jossain vaiheessa osuus oli korkein. En usko, että teatteritaide on sinänsä niin muuttunut. Sama on kuvataidepuolella. Tiedän, että eduskunnassakin monet toimittajat, jotka täällä ovat, kirjoittavat varmaan aivan erinomaisesti eikä kaikilla suinkaan ole tiedotusopin maisterintutkintoa.

Mielestäni pitäisi kuitenkin muistaa se, että monet niistäkin, jotka eivät saa yliopiston loppututkintoa, kuitenkin sijoittuvat hyviä henkisiä ominaisuuksia vaativiin tehtäviin eli koulutus ei ole mennyt hukkaan. Tämä pitäisi aina muistaa, että myös koulutus, joka ei johda tutkintoon, varmaan jollakin tavalla palvelee yhteiskuntaa. Eihän voi olla niin, että vasta sitten, kun ihminen saa tutkinnon, tulee se kansantaloudellinen hyöty. Minä uskon, että kaikki koulutus hyödyntää. Siitä syystä itse suhtaudun kielteisesti ajatukseen siitä, että olisi vain tietty määrä opintoviikkoja, mitä saisi opiskella, koska luultavasti opiskelija, joka haluaa opiskella hieman enemmän opintoviikkoja, kyllähän hän sen tietämyksen avulla sitten työelämässä ja elämässä tekee sen verran parempaa työn laatua, että se kustannuserä, joka liiasta opiskelusta on tullut, tulee yhteiskunnan hyväksi.

Kaiken kaikkiaan on siis myönteistä, että eduskunnan sivistysvaliokunnan iso työ, joka tehtiin, on kuitenkin johtanut myös jonkinlaisiin konkreettisiin rahallisiin parannuksiin, mutta en ole vielä valmis sitoutumaan siihen, että tämä on riittävää niihin tavoitteisiin nähden, mitä on asetettu. Meidän täytyy muistaa, että me olemme Suomessa valinneet kaksi merkittävää useista muista maista poikkeavaa linjaa. Yliopistot ovat valtion yksiköitä. Meillä ei ole yksityisiä yliopistoja. Åbo Akademikin on siirtynyt valtiolliseksi. Meidän kaikki yliopistot ovat valtiollisia. Samoin perustutkinnot ovat maksuttomia. Olemme ikään kuin valinneet sen linjan, että yliopistot ovat valtion erityisessä suojeluksessa, ikään kuin muunlaista mallia ei ole. Tästä seuraa valtiolle aivan erilainen rahoitusvastuu kuin ehkä joidenkin muiden maiden toimintaympäristöissä, joissa yliopistoilla on enemmän liikkuvia elementtejä.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus veti viime syksynä pois esityksensä korkeakoulujen kehittämislaista, ja se harmittaa vieläkin. Poisveto oli uhka yliopistojen perustehtävälle. Epävarmuus resurssien riittämisestä on vaikeuttanut suuresti yliopistojen ja korkeakoulujen toimintaa ja sen suunnittelua. Tavoitteet ja määrärahat eivät kohtaa. Yliopistojen rahoitus on turvattava lainsäädännöllä ja parhaiten se turvataan jatkossakin kehittämislailla. Millä muulla tavoin tutkintotavoitteiden kasvun ja määrärahakehyksen välillä oleva aukko kurottaisiin kiinni?

Kehittämislaki on tärkein yksittäinen yliopistojen perusrahoitukseen ja tätä kautta yliopistojen toimintaedellytyksiin vaikuttava laki. Vaadin monien muiden kollegoiden lailla viime syksynä, että yliopistojen kehittämislaki otetaan ensi tilassa uudelleen käsittelyyn ja hyväksytään niin kuin eduskunta lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä sen yksimielisesti teki jo silloin. Olen iloinen siitä, että näin on tehty ja ministeri on kiirehtinyt omalta osaltaan tätä asiaa. Siitä kiitos ministeri Maija Raskille.

Esitys liittyy vuoden 2002 valtion talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä, mutta toivon, että asiasta voitaisiin päättää jo tämän kevään aikana. Meidän on ymmärrettävä ja tunnustettava, mikä merkitys korkeatasoisella yliopisto-opetuksella maallemme on. Suomen kansalliset strategiat nojautuvat hyvin pitkälle koulutukseen ja osaamiseen ja niihin panostamiseen. Täytyy muistaa, että perusrahoituksen turvaaminen lainsäädännöllä on kirjattu sekä hallitusohjelmaan että Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille 1999—2004.

Viime vuonna yliopistojen toimintamenoja on lisätty 47 miljoonalla markalla opiskelijaruokaloiden ja pinta-alatarkistusten perusteella. Myös palkat ovat lisänneet toimintamenoja. Vuosille 2002—2004 hallitus esittää yliopistoille, tulevaisuuspakettikin mukaan lukien, yhteensä noin 514:ää miljoonaa markkaa lisärahoitusta. Tämän lisäksi huomioidaan erikseen palkankorotukset.

Toimenpiteet ovat oikean suuntaisia mutta riittämättömiä. Nämä lisäykset eivät ole lisänneet eivätkä lisää yliopistojen perusvoimavaratasoa. Opetusministeriön laskelmien mukaan rahoitustarve on noin 700 miljoonaa markkaa ja yliopistojärjestöjen mukaan noin 950 miljoonaa markkaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies: On itsestäänselvyys, ettei ulkoista rahoitusta voi käyttää jatkuvana hätävarana yliopistojen perusrahoituksen paikkailussa, vaan meidän tulee osoittaa olevamme yliopistojen asialla tavalla, johon hallitusohjelmassa on sitouduttu. Tällä hetkellä ulkopuolisen rahoituksen osuus kokonaisrahoituksesta on jo noin 35 prosenttia. On vaara, että tämä horjuttaa yliopistojen toimintaan kohdistuvaa luottamusta. Onneksi opetusministeriö on asettanut työryhmän selvittämään ulkopuolisen rahoituksen hallinnointia ja valvontaa.

Ellei yliopistoille turvata riittävää perusrahoitusta, on suuri vaara, että opiskelijoiden vuosittaisia sisäänottoja joudutaan pienentämään ja opetuksen laatua heikentämään. Itse en halua olla mukana vaarantamassa maamme kilpailukykyä. Yliopisto-opetus ja osaaminen ovat maamme kehittämisen tae ja ehdoton edellytys Suomelle globaalisessa kilpailussa. Yliopistojen perusrahoitus on turvattava.

Leena Rauhala /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Edellä olevissa puheenvuoroissa on jo selkeästi tullut esille se huoli, että hallituksen esityksessä lain 3 §:n muuttamisen myötä ei ehkä riittävästi vielä vastata yliopistoissa oleviin tarpeisiin eikä siten saavuteta niitä tavoitteita, mitä yliopistoille on asetettu.

Joka tapauksessa meillä on nyt lähetekeskustelussa laki korkeakoulujen kehittämisestä. Yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa kehittämistä peräänkuulutetaan, mutta samalla on esitetty kysymys, onko tällä määrällä, mitä nyt esitetään, saavutettavissa mahdollisesti olemassaolon turvaaminen. Tietenkin voi sanoa, että jos nyt näillä rahoilla saavutetaan olemassaolon turvaaminen, siinäkin on jo todella hyvää nähtävissä, koska tiedämme, että jo tähän mennessä yliopistot ovat tehneet hyvinkin paljon rakenteellista kehittämistyötä, mikä hallituksen lakiesityksen perusteluissa todetaan, ja yliopistoissa on pyritty myös ohjaamaan voimavaroja uusille painoaloille, niin kuin täällä on tullut esille. On virtuaaliyliopistoa ja tietotekniikkaa ja näitä, mitä meidän yhteiskuntakehityksemme edellyttää. Yliopistot ovat pyrkineet tätä kehitystä tukemaan ja olemaan mukana siinä.

Mutta selkeästi on tullut esiin ja yhdyn niihin huomioihin, että ei ole kysymys nyt riittävistä rahoista. Näin sivistysvaliokunnalla niin kuin eduskunnallakin tästä eteenpäin on vakava haaste, voidaanko saada mahdollisesti, niin kuin täällä on myös peräänkuulutettu, kehyksiin lisää. Täällä on myös hyvin tuotu esille, erityisesti ed. Gustafsson muistaakseni toi esille, että tietysti koulutuksessa on kysymys kokonaisuudesta, ammatillisesta koulutuksesta ja aina peruskoulutuksesta lähtien. Jos lähdemme kehystä tarkastelemaan, nämä eivät saa olla vastakkain, yliopisto-opetus ja muut.

Itse yhdyn myös niihin huolenkantajiin, jotka näkevät, että jos me asetamme tavoitteeksi yhteiskuntakehityksen, yliopistoilla on siinä merkittävä rooli. Täällä erityisesti ed. Krohn toi mielestäni hyvin esille sen, että ei pelkästään ole kysymys ikään kuin tietointensiivisestä kasvusta, tiedon kasvusta, vaan meidän yhteiskuntamme kulttuurin ja sivistyksen varmistamisesta, mitä pidän erityisen tärkeänä, koska olemme kansainvälistyvä ja yhteydessä maailmanlaajuisesti. Näen silloin, että turvaamme suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kehityksen.

Erityisesti yhdyn myös niihin puheenvuoroihin, joissa täällä on tuotu esille, vaikka meillä on tällä hetkellä noin 20 yliopistoa, kysymys uusien yliopistojen tarpeesta. Sekin varmasti voi olla yksi kysymys, joka tulee arvioida, onko näin. Ennen kaikkea näen, että kun meillä nyt on noin 20 yliopistoa, jotka ovat eri puolilla Suomea, siis jos ajatellaan sekä yliopistoja, korkeakouluja, Teatterikorkeakoulua, Kuvataideakatemiaa ja näitä kaikkia, joita tämä laki koskee, niin kun on eri kokoisia yliopistoja, eri alueilla olevia eri alojen yliopistoja, tällä lailla ja tällä jaolla, mikä tässä tulee eteen, tulee mahdollistaa se, että nämä yliopistot, eri korkeakoulut, eivät ole eriarvoisessa asemassa.

Ennen kaikkea haluan nostaa esille nämä, mitkä täällä ovat tulleet esille aikaisemminkin, niin humanistiset kuin yhteiskuntatieteelliset alat. Näen, että juuri jos me peräänkuulutamme sivistystä ja yhteiskuntakehitystä, hyvinvointiyhteiskuntakehitystä, näillä on oma merkityksensä. Sekä kokemukseen että myös joihinkin tilastoihinkin viitaten voi sanoa, että kyllä meillä humanistiset alat ovat jääneet jälkeen. Nyt tietenkin, niin kuin ministeri Rask toi esille, huoli yliopistojen kehityksessä on paitsi näistä eri aloista niin yleensä koko peruskoulutuksesta. Mielestäni ministeri Rask toi erittäin hyvin esille sen, että jos panostamme perusopetuksen laatuun, silloin on lähdettävä opettajankoulutuksen nostattamisesta, kehittämisestä, sen laadun turvaamisesta, ja silloin on kysymys todella suurista uusista määristä. Ei ole pelkästään kehittämisestä kysymys vaan näen, että silloin on kysymys myös koko opettajankoulutuksen rakenteellisesta uudistamisesta ja laajentamisesta.

Tässä yhteydessä, kun puhumme kehittämisestä, näen, että kysymys laajentamisesta koskettaa myös muita aloja. Niin kuin täällä on jo joissain puheenvuoroissa tullut esille, me tarvitsemme työelämässä lisää muun muassa lääkäreitä, ei pelkästään opettajia, vaan myös lääkäreitä ja muita. Niinpä näen, että varmasti on erilaisia aloja ja myös ammatteja, joille korkeakoulujen kehittämisellä on merkitystä. Emme varmasti kaikkea osaa tässä luetellakaan, vaan nyt toivon, että kun sivistysvaliokunnassa lähdemme tätä käsittelemään, voimme saada todella kattavan asiantuntijajoukon myös ajatellen sitä, että meillä on hyvin erilaisia korkeakouluja ja eri alueilla toimivia. Niin kuin ed. Tykkyläinen mielestäni hyvin toi globaalietiikankin esille, meidän on huomioitava nämä alueet ja myös sen, millä tavalla eri korkeakoulut toimivat.

Joillakin korkeakouluilla tietysti on jo tähän mennessä oman kehityksensä myötä syntynyt erilaisia painotuksia, niin kuin täällä tuli yritystoiminta esille jne. Olen myös huolissani siitä, että jos ulkopuolisen rahoituksen varassa toimitaan ja sen osuus on joissakin korkeakouluissa jo lähemmäs 50 prosenttia, joissakin vain muutama prosentti, siinä on jo eriarvoisuutta. Ainakin sitä pitää analyyttisesti lähteä tarkastelemaan nyt asiantuntijoitten kuulemisen myötä, mitä se käytännössä merkitsee koko yliopistoissa tapahtuvalle koulutukselle, että meillä on niin paljon ulkopuolisen rahoituksen varassa. Niin kuin hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, tietysti tämmöinen ulkopuolinen rahoitus voidaan toisaalta ottaa positiivisena, myönteisenä, koska jos rahoitus on vähäistä, sitä on saatava muualta. Mutta millä tavalla sitten kaiken kaikkiaan tämmöisen rahoituksen hankinta jo vie itse yliopistojen toiminnasta niin sanotusti perusvoimavaroja? On esitettävä silloin kysymys, onko se poissa niistä voimavaroista, ajallisista ja henkilöresursseista, joiden pitäisi olla opiskelijoitten käytössä.

Esittelypuheenvuorossaan ministeri Rask toi hyvin esille sen, että nyt on etsittävä toimenpiteitä, joilla vaikutetaan ongelmaan, joka varmasti koko koulutuksen mutta ennen kaikkea korkeakoulujen yhteydessä on noussut esille, eli opintoaikojen pidentymiseen. Toivon, että nimenomaan tähän ongelmaan asiantuntijoitten myötä pystymme sivistysvaliokunnassa saamaan selkeyttä, samoin välivuosien ongelmaan, että opiskelijat eivät joudu odottamaan. Mutta tietysti ennen kaikkea myös olen huolissani siitä, että meillä on ikuisia opiskelijoita, jotka kukin ilmeisesti erilaisten taustojensa mutta myös sen takia, millä tavalla korkeakoulut toimivat, eivät ehkä koskaan valmistu. Silloinhan on kysymys myös ohjauksesta, riittävästä opiskelijoitten saamasta tuesta, jota he opettajien myötä saisivat. Nyt jos toiminta painottuu ehkä ulkopuolisen rahoituksen takia enemmän tutkimukseen, joka on tärkeää, näkisin, että tällä rahoituksella, jota nyt tässä ollaan hakemassa, riittävää rahoitusta, turvattaisiin nimenomaan niin sanottu perusopetus siinä mielessä, että on kysymys opiskelijoitten tiedonsaannista ja niihin tavoitteisiin pääsemisestä, mitä yliopistotavoitteet ja opetuksen tavoitteet ovat olleet.

Arvoisa puhemies! Toivon, että lain käsittely sivistysvaliokunnassa saa vielä lisäarvoa siihen, mitä viime syksynä. Lähden myös siitä, että kun viime syksynä käsittelyssä oli esitys, joka oli vielä suurempi kuin tässä, voitaisiin saada nyt perusteita, mikä on sitten se riittävä ja oikein kohdennettu rahoitus, koska kuitenkin 3 §:n varsinainen sisältö on määrärahan suuruus. Toivon, että me löytäisimme oikean määrärahan suuruuden mutta että tämä esitys tuottaisi myös keskustelun, niin kuin täällä on esitetty, mikä on kaiken kaikkiaan korkeakoulujen rooli, rakenteellinen kehittäminen ja laajemmat yhteiskuntakytkökset.

Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunta on mielestäni evästänyt sivistysvaliokuntaa oikeista asioista, joita on hyvä käsitellä korkeakoulujen kehittämislain käsittelyn yhteydessä. Aivan oikeita asioita on noussut esille liittyen ulkopuoliseen rahoitukseen, alueelliseen kehittämiseen ja muihin asioihin.

Arvoisa puhemies! Kysehän on koulutuspoliittisesta kokonaisuudesta. On haluttu pitää huolta perusopetuksesta, joka on kaiken a ja o, jotta saisimme hyviä yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoita. Mutta on myös pidettävä huolta, aivan niin kuin täällä puheenvuoroissa esimerkiksi ed. Gustafsson toi esille, myös ammatillisesta koulutuksesta. On pidettävä huolta aikuiskoulutuksesta ja myös korkeasta koulutuksesta, johon tällä lailla nyt halutaan puuttua.

Mielestäni hallitus on osoittanut koulutusmyönteisyytensä. Monesti tänä päivänä tuntuu, että perinteiset arvot kauneus, hyvyys ja totuus eivät ole ne tärkeimmät arvot, vaikka niin pitäisi olla, vaan raha tuntuu olevan se arvo, jolla mitataan. Hallituksen onnistumista tai koulutusystävällisyyttä voi mitata mielestäni myös rahassa. Vuodesta 99 vuoden 2002 budjettiin nähden opetusministeriön rahoitusta on lisätty 6 000 miljoonaa markkaa. Se on osoitus ainakin siitä, että hallituksessa halutaan ymmärtää koulutuksen tärkeys hyvin monella tasolla, inhimillisenä tekijänä ja kilpailutekijänä.

Arvoisa puhemies! Kyse on kuitenkin silloin, kun tässä salissa puhutaan, silloin kun hallituksessa puhutaan, politiikasta. Silloin kun puhutaan politiikasta, silloin tehdään aina kompromisseja. Nyt on käsittelyssä kompromissi, joka ei ole ihan sitä, mitä opetusministeriö on ajatellut, mitä eduskunta ajatteli, mitä sivistysvaliokunta ajatteli. Nyt on kysymyksessä kompromissi, johon on nyt rahat. Tässä on nyt se ero — haluan vielä toistaa sen — tässä esityksessä verrattuna pois vedettyyn esitykseen, että meillä on nyt rahat. Mielestäni tämä kompromissi on hyvä esitys, joka nostaa yliopistojen rahoitusta 90 miljoonaa euroa kolmen vuoden aikana.

Toivon, että tämä esitys sivistysvaliokunnassa menisi mahdollisimman pian eteenpäin ja tulisi saliin loppukäsittelyn saamaan. Toivon, että tämä todella tapahtuisi tämän kevään aikana.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rauhalan monipuolisessa puheenvuorossa puuttuisin yhteen kohtaan, kun puhuitte yliopistojen ja korkeakoulujen lukumääristä. Yliopistoja on tässä maassa kymmenen ja korkeakouluja on toiset kymmenen. Lisäksi meillä on ammattikorkeakouluja 26. Tässä on nyt vaikea perustella sitä, mutta väitän, että viisimiljoonaiselle kansalle tässä on aivan liikaa laitoksia. Ne pitäisi saada paljon parempaan yhteistyöhön keskenänsä, jolloin synergistiset edut olisivat aivan toista tasoa. Se on suuren luokan poliittinen ja korkeakoulupoliittinen ja aluepoliittinen asia. Toivon, että valiokunnassa tätä puolta pystyisitte miettimään, vaikka se onkin vaikea pähkinä.

Leena  Rauhala  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä toi esiin todella hyvin myös sen ajatuksen, mikä itseltäni jäi vähän kesken. Hallituksen esityksessä on lueteltu, mitä tämä laki koskee. Puheenvuoroissa on kuitenkin noussut esille, että tarvetta on perustaa ehkä lisääkin. Toivoisin, että jossakin vaiheessa täsmennettäisiin, mitä tämä yliopistojen ja korkeakoulujen määrällinen olemassaolo ja yhteistyö yhteiskunnassamme tarkoittaa. Yhdyn kyllä siihen, mitä ed. Akaan-Penttilä toi esille. Samalla täytyy mielestäni tehdä alueellinen ja alojen välinen arvio, mitä yliopistot ja korkeakoulut kaiken kaikkiaan tuottavat aloina ja alueellisesti.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Rauhalan puheenvuoron johdosta toteaisin, että on tärkeä ja merkittävä asia se, että nyt olemassa olevat yliopistot ja korkeakoulut voidaan säilyttää. Meidän pitää pystyä tekemään sellaisia rakennemuutoksia niin rahoituksen kuin sisältöjenkin kohdalla.

Mitä tulee ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroon, olen samaa mieltä hänen kanssaan, että yhteistyötä pitää löytää yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Vain näin voimme onnistua koulutuksen kehittämisessä Suomessa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys yliopistojen rahoitukseksi lähivuosille on huomattavasti parempi kuin sen viime vuonna tekemä esitys, joka oli rahoituksen osalta täysin puutteellinen. Tätä hallituksen esitystähän sivistysvaliokunta aivan oikeutetusti muutti tunnetuin seurauksin. Onko esitys nyt sitten riittävän hyvä, on selvitettävä. Valiokuntakäsittelyssä on kuunneltava asiantuntijoita, eikä hallituksen esitykseen pidä tässä vaiheessa sitoutua. Uskon, että sivistysvaliokunta tulee asiaan paneutumaan vakavasti ja muutostarpeet esitykseen tullaan varmasti huomioimaan, jos aihetta on.

On selvää, että tutkintojen määrien voimakas lisääntyminen on huomioitava myös rahoituksessa. Ellei näin tehdä, seurauksena on yliopistojen toiminnan laadun tason heikentyminen niin tutkimuksessa kuin opetuksessakin.

Sivistysvaliokunnan puuttuminen viime vuonna yliopistojen rahoitusasiaan varsin voimakkaasti oli hyvä, ja se osoitti myös sen, että eduskunta voi halutessaan muuttaa myös hallituksen huonoja esityksiä. Voimme jo nyt olla varmoja siitä, että sivistysvaliokunnan toimet tuovat satojen miljoonien lisärahoituksen yliopistoille.

Toivottavasti eduskunta osoittaa muissakin asioissa riittävää jämäkkyyttä silloin, kun todellista tarvetta sellaiseen on. Tässä rahoitusasiassa nimenomaan näin oli. Eräs toinen asia, missä eduskunnalta tarvittaisiin samanlaista jämäkkyyttä, on aikuisten lisäkoulutus. Tätä koulutustahan järjestävät myös yliopistot. Määrärahoja on tästä tärkeästä koulutuksesta leikattu noin puoleen tämän vuoden osalta. Tämä on tehty aikana, jolloin aikuiskoulutuksen merkitys muuttuvassa yhteiskunnassa on tullut entistä tärkeämmäksi. Toisaalta, eihän tämän hallituksen pitänyt tehdä enää leikkauksia. Aikuisten lisäkoulutus onkin mielestäni joutunut aivan kohtuuttoman leikkauksen kohteeksi.

Arvoisa puhemies! Nyt kun yliopistojen rahoitus on kehittämislain muutoksen myötä menossa oikeaan suuntaan, me emme saa unohtaa muitakaan koulutussektoreita. Erityisesti aikuisten lisäkoulutus on huomioitava seuraavassa lisäbudjetissa sekä ensi vuoden varsinaisessa talousarviossa. Koulutusmyönteisyyttä on osoitettava myös aikuisten lisäkoulutukseen.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi korkeakoululaitoksen kehittämisestä annetun lain 3 §:n muuttamisesta on oikean suuntainen ja ansaitsee kaiken tuen, mutta sinänsä joudutaan kysymään, niin kuin useassa muussakin puheenvuorossa on jo tuotu esille, onko tämä riittävä. Tämän me toki kaikki myös tiedämme, että enemmänkin voimavaroja tarvitaan yliopisto- ja korkeakoululaitoksen kehittämiseen kuin nyt on mahdollista. Mutta se, että suunta on oikea, on tavattoman hyvä asia.

Suomen taloudellinen ja henkinen tulevaisuus kaikin puolin riippuu hyvin paljon yliopistojen ja korkeakoulujen eteenpäinmenosta, kehittymisestä, siitä, mitenkä nämä voivat täyttää tehtävänsä niin korkeimman opetuksen kuin tutkimuksenkin alalla. Siksi tämä kysymys on hyvin keskeinen koko kansakuntamme kannalta. Se, että meillä Suomessa on varsin hajautettu yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmä, on osa meidän suomalaista yhteiskuntaamme. Presidentti Urho Kekkosen aikana perustettiin hyvin monia yliopistoja maakuntiin, ja nämä ovat hyvin tehokkaasti pitäneet maakuntien kehitystä yllä, olleet vauhdittamassa maakuntien elinkeinoelämää, kulttuurielämää, henkistä elämää. Eräänä hyvänä esimerkkinä on vaikka kotimaakuntani Jyväskylän yliopisto, joka kehittyi ansiokkaasta Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta hyvin monipuoliseksi alansa huippuosaajaksi ja opettajaksi, jollainen se tällä hetkellä on.

Eräs kysymys liittyy myöskin yliopistojen filiaaleihin. Niillä on oma merkityksensä erityisesti niille maakunnille, joissa omaa yliopistoa tai korkeakoulua ei ole, ja niille on uskottu omat tärkeät tehtävänsä. Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokuntana olimme taannoin muun muassa Kainuussa Kajaanissa tutustumassa erääseen tällaiseen yksikköön. Sen vuoksi tulee kiinnittää myös huomiota siihen, että nämä filiaalit voivat edelleen täyttää tehtäväänsä.

Lähellä yliopistoja ovat myöskin avoimet korkeakoulut, jotka tarjoavat erityisesti niille opiskelijoille, jotka ovat etsimässä opintosuuntaa tai pyrkimässä yliopistoihin tai korkeakouluihin, eräänlaisena väliopiskeluvaiheena mahdollisuuden saada tuntumaa korkeakoulu- ja yliopisto-opiskeluihin ja saada myöskin suorituksia aikaan. Pidän tätäkin varsin edullista yliopistomuotoa tuolla opintojen alkuvaiheessa hyvin tarpeellisena ja kehitettävänä asiana. Samalla tämä antaa myöskin aikuisväestölle mahdollisuuden suorittaa lähiopiskeluna merkittävästikin tiettyjä arvosanoja.

Yliopistojen ulkopuolinen rahoitus on kaksitahoinen asia. Ensinnäkin on hyvä asia, että yliopistot voivat saada tätä ulkopuolista rahoitusta, ja siinä suhteessa se on kannatettava asia. Mutta toisaalta, jos sen varaan yksinomaan tai liiallisesti luotetaan yliopistojen kehityksessä, silloin tapahtuu tietty menetys. Toiset alat voivat saada helpommin tätä ulkopuolista rahaa kuin toiset. Helposti yliopistojen akateeminen vapaus saattaa tuossa myöskin kärsiä.

Pitäisin hyvin tärkeänä, että kiinnitettäisiin huomiota myöskin opiskelijoitten jaksamiseen, taloudellisiin toimeentuloedellytyksiin olla tehokkaita opiskelijoita samoin kuin myöskin yliopistojen henkilökunnan ja opettajienkin jaksamiseen. Ehkä takavuosina saattoi joissakin yliopistoissa esiintyä tiettyä simputusta armeijan tyyliin; ikävää molemmissa paikoissa ja tuomittavaa. Yliopistoissa tuota saattoi esiintyä opiskelijoita kohtaan. Toivottavasti enää missään ei tällaista tapahtuisi, vaan voitaisiin toimia rehdisti ja asiallisesti yliopistoissa kuten kaikkialla muuallakin toivoisi tapahtuvan.

Näkisin, että tulisi kiinnittää paljon huomiota opiskelijoitten opintojen ohjaukseen, jotta opinnot voisivat sujua tarkoituksenmukaisella tavalla. Tiedän sen, että yliopistomaailmassa on taloudellisesti niin sanotut löysät otettu pois aikoja sitten. Säästökohteita sieltä ei enää voida etsiä. Resursseja on osoitettava lisää.

Eräs epäkohta on jo aiemminkin tullut tässä salissa esille liittyen valtion uusiin kiinteistöjärjestelyihin. Niiden myötä eräät vuokrat ovat nousseet ja kohtuuttoman paljon ja samalla on unohtunut myös, kuten esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kohdalla, se, että tiettyjä kiinteistöjä on aikoinaan lahjoitettu yliopiston kehittymiseksi ja toiminnan ylläpitämiseksi. Kun ne ovat tulleet Valtion kiinteistölaitokselle, näistä on ryhdytty perimäänkin täysin lahjoittajien tahdon vastaisesti ja tämän unohtaen huippukalliita vuokria. Näin ollen niistä ei suinkaan ole tullut sellaista yliopiston edistymistä, niin kuin on ollut tarkoitus, vaan niistä on tullut kuluja ja taakkaa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on oikean suuntainen. Uskon, että se tulee saamaan vilkkaan keskustelun myönteisessä hengessä asian jatkokäsittelyssä.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Varsinaisessa puheenvuorossani en ottanut huomioon taidealojen opetustoimintaan liittyviä ongelmia tällä hetkellä ja haluankin tässä yhteydessä, kun täällä on sivistysvaliokunnan puheenjohtaja läsnä, tuoda esille Sibelius-Akatemian ongelmat, koska Sibelius-Akatemian yksikköjä on sijoitettu ympäri maata, esimerkiksi Kuopioon. Me olemme joutuneet käsittelemään Kuopion kaupungissa ongelmia liittyen rahoituksiin. Toivoisinkin, että sivistysvaliokunta ottaisi kantaa näihin rahoituksiin niin, etteivät kunnat ja kaupungit joutuisi vastaamaan valtiolle kuuluvista rahoituksista, kuten Sibelius-Akatemian toimintojen säilyttämisestä.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä tätä lähetekeskustelua, mikä täällä salissa on tänään käyty. Yliopistomaailmaa ja sitä työtä, mitä siellä tehdään, on käsitelty hyvin monipuolisesti. Kuten me kaikki tiedämme, täytyy todellakin saada tasapaino aikaan tutkintojen ja rahoituksen välillä. Siinä mielessä tämä laki lähtee ainoastaan euromääräisistä tavoitteista, vähintään 40 miljoonaa euroa ensi vuodelle, mikä antaa myöskin valiokunnalle mahdollisuuden tarkastella, ovatko ensi vuoden ja seuraavan vuoden euromääräiset rahasummat niitä tavoitteita vastaavia, joita yliopistomaailma odottaa, ja mitkä ovat ne todellista tarpeet koulutuksen osalta yliopistoissa.

Täällä on tullut hyvin vahvasti esille myös alueellisuus ja siellä kohdatut asiat sitä taustaa vasten, että tarpeita on hyvin paljon eri puolilla maata alueellisesti katsottuna. Ne kaikki tulee meidän käsitellä myös valiokunnassa. Oli erittäin hyvä, että tuli myöskin tämä toinen puoli eli sivistyksellinen osa, Sibelius-Akatemia ja tämä puoli, esille, koska se on osa myöskin tämän päivän kouluelämää ja opiskeluelämää, että meillä on monipuoliset taidot, kun kehitetään koulutusta eri asteilla ja nimenomaan myöskin yliopistoasteella.

Meillä on hyvin haastava tehtävä valiokunnassa edessä, ja tulemme tietenkin tarkastelemaan uutta lakia uudelta kannalta, mutta emme unohda myöskään niitä edellisiä lausuntoja, jotka olemme saaneet kentältä hyvin vahvasti tietoomme. Tulemme kuuntelemaan uudelleen myöskin asiantuntijoita, samoja ja mahdollisesti uusiakin, jotta saamme hyvän pohjan valmistelutyölle, jotta saamme sellaisen lain, joka toimii myöskin käytännön kannalta. On Suomen edun mukaista, että me valiokunnassa teemme sitä lainsäädäntöä, joka myös käytännössä toimii ja toimii Suomen eduksi.