Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Toimenpidekertomuksen sivulla 190 hallitus kertoo toimenpiteistään lausumien johdosta, jotka tein voimassa olevan autoverolain hyväksymisen yhteydessä jo vuonna 1998, jotka valtiovarainvaliokunta hyväksyi yksimielisesti, otti nimiinsä ja liitti autoverolain käsittelyyn ja jotka sittemmin eduskunta otti omikseen yksimielisesti edellyttäen hallitukselta niiden pikaista selvittämistä ja toimeenpanoa.

Nyt kun kolme vuotta on vierähtänyt, mitään eduskunnan vaatimuksista ei ole toteutettu vaan hallituksen vastaus kuuluu yhä: asia on valtiovarainministeriön selvitettävänä. Hallitus pitää näin eduskunnan edellyttämää täysin pilkkana. Ei ihme, että kansalaiset vuorostaan pilkkaavat eduskuntaa, vaikka pilkan kohteena tässä asiassa pitäisi olla hallituksen.

Puhemies! Ensimmäinen ponsi liittyy auton vuosittaiseen arvonalennukseen ja siten käytettynä maahan tuodun auton arvon määritykseen, joka vuorostaan on lähtökohta autoveron ja arvonlisäveron määräämiselle. Ministeri Sasin, silloin ed. Sasin, 1998 ajama ja hallituksen läpi saattama autoverolaki on peruslähtökohdiltaan tietoisesti täysin totuudenvastainen. Se väittää, että auton arvonalennus on lineaarinen ja 0,6 prosenttia kuukaudessa auton lähtöhinnasta. Mutta ensinnäkään laki ei määrittele, mikä on lähtöhinta. Käytännössä se on hallituksen toimesta jätetty Tullilaitokselle kaikista maailman autotuntijoista. Laki ei sano, onko lähtöhinta uuden auton hinta Suomessa vai ostomaassa vai sen todellinen hankintahinta ulkomailla vai kotimaassa ja mikä se on niiden automallien kohdalla, joita ei enää valmisteta. Seurauksena eri tullipiirit eri puolilla maata arvioivat saman auton verotuksen lähtöhinnan täysin sekavasti, mielivaltaisesti ja kymmenientuhansien markkojen haarukalla.

Toiseksi autoverolaki jättää arvonalennusmäärityksessään täysin huomioimatta, onko kysymyksessä Mersu vai Lada, onko kyseessä oleva auto paljon vai vähän ajettu, hyvin vai huonosti hoidettu, ruosteinen vai ei, kolaroitu vai ei jne. Laki väittää ykskantaan, että arvonalennus tullin mielivaltaisesti määrittämästä lähtöhinnasta on 0,6 prosenttia kuukaudessa lineaarisesti 100 kuukautta ja sen jälkeen 0,9 prosenttia kuukaudessa 100 kuukautta lisää ja sen jälkeen 0,4 prosenttia kuukaudessa vielä 100 kuukautta lisää. Näin päästään lineaarisesti etenevään arvonalennukseen 25 ikävuoteen saakka, kun EU:ssa normaali romutusikä on 10 vuotta ja sen jälkeen on enää vain romutusarvo.

Minä toivon, hallitus ja ministeri Sasi ja ministeri Niinistö ja pääministeri Lipponen, että jokainen teistä ostaa uuden auton ja menee sen jälkeen vuoden kuluttua autokauppiaalle ja sanoo, että auton arvo on alentunut 0,6 prosenttia kuukaudessa eli 7,2 prosenttia vuodessa, koska te olette päättäneet niin ja eduskuntakin on päättänyt niin. Joka ikinen autonmyyjä tulee suosittelemaan kallonkutistajaa, koska todellisuudessa uuden auton arvo putoaa vuodessa ensimmäisen vuoden aikana 25—30 prosenttia uushinnasta ja toisena vuonna lisää 20 prosenttia eli arvonalennus on todellisuudessa uudesta autosta 40—50 prosenttia kahdessa vuodessa siinä, missä nykyinen autoverolaki väittää sen olevan 14,4 prosenttia.

Puhemies! Eduskunta teki aivan oikein hyväksyessään yksimielisesti vuonna 98 autoverolain saatteeksi lausuman: "Eduskunta edellyttää hallituksen pikaisesti selvittävän, miten voidaan oikeudenmukaisesti määrittää lähinnä uuden auton hinta tai muulla tavalla se hinta, josta ikäalennukset lasketaan." Eduskunta siis edellytti pikaista selvitystä. Nyt on kolme vuotta kulunut ja hallitus vastaa yhä eduskunnalle: asia on valtiovarainministeriön selvitettävänä.

Puhemies! Toinen eduskunnan samassa yhteydessä yksimielisesti hyväksymä lausuma liittyy samaan lineaariseen valheeseen. Autoverolain lineaarinen arvonalennus johtaa nimittäin päätepisteessään 8 prosentin autoveroon, kun auto on 24 vuotta ja 11 kuukautta vanha, siihen asti kunnes se on päivää vaille 25 vuotta vanha. Se johtaa siihen, että sitten vain päivää myöhemmin, kun auto täyttää 25 vuotta, se luokitellaan veteraaniautoksi, josta peritäänkin 30 prosenttia veroa, eli autovero arvonlisäveroineen hyppää yhdessä yössä 8:sta 30 prosenttiin. Tämä virhe todettiin yksiselitteisen selvästi autoverolain hyväksymisen yhteydessä, jolloin eduskunta velvoitti hallitusta lausumallaan alentamaan veteraaniautoilta perittävää autoveroa vastaavasti. Lausuma kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin niin sanottujen veteraaniautojen autoverotason alentamiseksi."

Kysyin viime vuonna kyselytunnilla, milloin hallitus aikoo noudattaa eduskunnan yksimielisesti edellyttämää. Ministeri Siimes vastasi naureskellen, että kyllä se sitten tulee tarkasteluun, kun autoveron kokonaisuudistusta joskus taas käsitellään. Eihän eduskunta sellaista edellytä vaan se edellytti, että korjaus tulee heti, vuonna 98. Mutta nyt vielä kolme vuotta myöhemmin hallitus vastaa eduskunnan sille määräämästä tehtävästä päin naamaa: asia on valtiovarainministeriön selvitettävänä.

Puhemies! Kaikista Suomen lapsiperheistä 94 prosentilla ja kaikista Suomen perheistä 84 prosentilla on auto välttämättömistä syistä. Samalla maaltapako kiihtyy, maaseutu autioituu, koska siellä ei enää tule toimeen ilman autoa. Useimmiten tarvitaan perheessä jo jopa kaksi autoa. Auton tarve pitkien välimatkojen maassa ei ole leikin asia, mutta hallitus, valtiovarainministerit ja heidän ministeriönsä pilkkaavat kansaa autoveroasiassa. Se on pilkkaa, joka on herättänyt huomiota koko EU:ssa kyseenalaisella tavalla koko Suomen maineelle.

Vaadin ja epäilemättä koko eduskunta yhä yksimielisesti vaatii, että tämä irvokas leikki ja mauton pilkka eduskunnan kustannuksella loppuu nyt heti ja eduskunnan vuonna 1998 edellyttämät autoverolakilausumat toteutetaan hallituksen toimesta jo nyt vuonna 2001 heti paikalla.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Regeringen presenterar ännu en gång en diger berättelse om åtgärder som har vidtagits, i det här fallet senaste år. Många områden skulle vara värda en kommentar, positiv eller negativ, men jag uppehåller mig likväl endast vid två områden som har varit och är mycket aktuella.

För det första ett hänvisande till sidan 63: Samarbetet mellan kommuner i Sverige och Finland, vilket utreds på riksdagens begäran är en utredning som bör påskyndas. Det här samarbetet gäller inte endast kommuner med gemensamma landgränser, vi bör komma ihåg att också samarbetet över havsområdena är betydande. När det gäller samarbetet på lokal nivå mellan Sverige och Finland framkom det tydligt i aktualitetsdebatten nyligen om det nordiska samarbetet att kontakterna mellan enskilda personer och företag i Norden är livligare än någonsin.

Arvoisa puhemies! Pohjoismainen yhteistyö on vilkasta tänään varsinkin henkilökohtaisella tasolla, ja tämä luo tarpeen parantaa yhteistyötä ja ehkä erityisesti poliittista yhteistyötä ja päätöksentekoa.

Kyse ei ole pelkästään kunnallisesta yhteistyöstä, vaan Suomen ja Ruotsin välisissä suhteissa tarvitaan laajempaa alueellista yhteistyötä. Tällä hetkellä konkreettisia toimenpiteitä vaikeuttavat säännökset ja rajaesteet. Alueviranomaisilla ja alueellisilla toimijoilla ei yksinkertaisesti ole nykyisellään luonnollisia valtuuksia yhteistyön lisäämiseen. Tästä on meillä huomattavia kokemuksia Merenkurkun alueella.

Olemassa olevat vilkkaat yhteydet yli rajojen velvoittavat meitä poliitikkoja poistamaan tarpeettomat rajaesteet maittemme väliltä. Yhteistyötä on kehitettävä siten, että se ottaa huomioon vallitsevan EU-todellisuuden ja kohdistuu alueille, jotka voivat tuottaa lisäarvoa kansalaisille.

Arvoisa puhemies! Toinen seikka, johon haluan puuttua, on merenkulku. Viittaan sivulle 47 ja erityisesti Merenkurkun liikenteeseen.

Ruotsin hallitus esitti eilen kevätbudjettinsa, joka sisälsi odotetusti esityksen matkustaja-alusten niin sanotusta nettopalkkamallista. Ruotsi siirtyy ehdotuksen mukaan nettopalkkajärjestelmään mahdollisimman nopeasti, kuitenkin viimeistään 1. päivänä tammikuuta 2002. Olen tietoinen siitä, että meidän liikenne- ja viestintäministeriömme on seurannut ja seuraa tilannetta ja kehitystä Ruotsissa. Toivonkin, että voimme aloittaa neuvottelut vastaavasta järjestelmästä nopeasti Ruotsin tekemän päätöksen jälkeen ennen kuin jokin matkustaja-aluksistamme liputetaan ulos. Erityisen tärkeä nettopalkkajärjestelmä on Merenkurkussa, jossa tax-free-kauppa ei ole enää sallittua.

Värderade talman! Jag hoppas att regeringen även följer hur det nya rederiet RG Line klarar sig i Kvarkentrafiken och har beredskap att ingripa för att hålla trafiken vid liv, ifall det visar sig att det stöd som nu har beviljats fram till februari 2002 inte räcker till för att få trafiken lönsam igen. Ett faktum är nämligen att lönsamhetsvillkoren i Kvarken är mycket sämre än på de taxfreelinjer som trafikerar på Tallinn och Stockholm.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kertomus tarjoaa mahdollisuuden keskustella melkein mistä hyvänsä asiasta. Itse keskityn nyt Kehitysyhteistyökertomukseen, joka on osa Hallituksen toimenpidekertomusta ja joka tulee ulkoasiainvaliokunnan käsittelyyn.

Tämä kertomus on tälläkin kertaa laaja katsaus, josta saa hyvän kuvan Suomen kehitysyhteistyöstä kansallisesti katsottuna ja myös EU-yhteistyön kautta. Keskeisenä Suomen tavoitteena on köyhyyden poistaminen. Olen sitä mieltä, että näissä tavoitelinjauksissa, jotka liittyvät jo hyväksyttyyn toiminnallistamisasiakirjaan, köyhyyden poistamisen pitää olla keskeisellä sijalla. Suomen kehitysyhteistyön painotukset ovat ihan hyviä. Tulevaisuudessa joudutaan miettimään yhä tarkemmin sitä, mihin asioihin Suomi pystyy nykyisillä resursseillaan keskittymään.

Pidän jossain määrin pulmallisena sitä, että varsinaiset kehitysyhteistyömäärärahat ja Imf:n ja Maailmanpankin kautta koordinoitava tuki eivät kulje aivan käsi kädessä. Näkisin tärkeäksi, että kehitysyhteistyöosaston, valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin yhteistyötä kehitetään niin, että kaikki Imf:n ja Maailmanpankin kautta kulkevat luototukset ja muut avustuserät tukevat Suomen varsinaisen kehitysyhteistyön tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Paljon on keskusteltu myös siitä, mikä on järkevä bkt-osuus Suomen kehitysyhteistyömäärärahoille. Itse olen sitä mieltä, että Suomen pitäisi vakavasti tavoitella YK:n normien mukaista 0,7 prosentin bkt-osuutta. Nythän ollaan kaukana siitä. Tämän vuoden budjetissa tuo osuus on noin 0,34 prosenttia. Tarkoitus oli, että viime vuonnakin osuus olisi tällainen, mutta ilmeisesti bkt:n nopeamman kasvun vuoksi tästäkin prosenttiosuudesta jäädään. Joka tapauksessa luvut ovat puolet siitä tavoitteesta, johon Suomen pitäisi pyrkiä. Edellinen hallitus teki suunnitelman 0,7 bkt-osuuteen pääsemisestä, mutta tästä suunnitelmasta on nyt jääty selvästi jälkeen. On toki myönnettävä, että bkt:n kasvun vuoksi määrärahat ovat kasvaneet, mutta meidän suhteellisessa osuudessamme on jääty jälkeen tavoitteesta. Enää ei voida puhua siitä, että Suomen hallituksen politiikka nojautuisi selvitysmies Paasion raporttiin, vaan ihan muusta eli siitä, että määrärahat ovat jämähtäneet tietylle tasolle eikä näytä siltä, että lähitulevaisuudessa määrärahojen osuutta tultaisiin kasvattamaan.

On esitetty kritiikkiä, että tarkoituksenmukaisella varojen käytöllä saadaan parempia tuloksia kuin määrärahoja kasvattamalla. Itse en näe kysymystä tällä tavalla. Pidän tärkeänä, että kehitysyhteistyömäärärahoja kasvatetaan, siis myös niiden bkt-osuutta kasvatetaan, ja samalla pystytään priorisoimaan ja arvioimaan kehitysyhteistyön laatua. Näen, että näiden molempien prosessien pitäisi kulkea käsi kädessä ja täydentää toisiaan. Ne eivät siis ole toisiaan pois sulkevia.

Mitä sitten tulee Suomen kansainväliseen vastuuseen, näen, että aktiivinen ympäristöpolitiikka kansainvälisissä yhteyksissä ja kehitysyhteistyö ovat ne ulottuvuudet, joilla Suomi voi osoittaa oman kansainvälisen vastuunsa, sen, että kannamme huolta siitä, mitä tapahtuu muualla maailmassa, ei yksinomaan maamme rajojen sisäpuolella.

Eero   Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Nämä molemmat asiakirjat, jotka meille on esitelty, sekä varsinainen hallituksen toimintakertomus että myös kehitysyhteistyötä käsittelevä raportti, ovat minusta erittäin tärkeitä asiakirjoja muun muassa siitä syystä, että ne ovat hyvä hakemisto monessa mielessä. Kuten muutkin ovat todenneet, täällä on paljon asioita, joita voisi kommentoida. Minä yritän lyhyesti kommentoida kolmea eri asiaa: puolustusministeriön sektoria, opetusministeriön sektoria tämänpäiväisen keskustelun takia ja myös kehitysyhteistyömäärärahoja jonkun verran.

Aloitan puolustusministeriöstä; sivu 25 on silloin kysymyksessä. Koko puolustusministeriön alaa tietysti eniten hallitsee nykyisin se, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on aikamoisena puheenaiheena monestakin eri syystä. Meillehän on eduskuntaan tulossa puolustuspoliittinen selonteko. Jotenkin koen mielenkiintoisena sen, että toiseksi viimeisen kappaleen lopussa sanotaan, että tavoitteena on antaa valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kevään 2001 aikana. On mielenkiintoista, jos tässä kertomuksessa sanotaan, että se on pelkkä tavoite. Olisin kyllä toivonut, että se olisi paljon definitiivisemmin sanottu ja että siinä olisi myös pyritty pitäytymään. Nyt kaikki signaalit näkyvät tarkoittavan sitä, että hyvä jos edes kesäkuussa pääsemme käsiksi tähän tosi tärkeään asiaan.

Sitten varsinaisesti näistä muista Puolustusvoimien tehtävistä. Valmiuksien ja valvontatehtävien osalta ei kyllä ole hauska lukea semmoista tekstiä, jossa sanotaan: "Ilmavoimien hävittäjäpäivystys säilyi edellisen vuoden tasolla. Ilmavalvonnan tasoa ei kyetty kertomusvuonna pitämään riittävänä koko valtakunnan alueella, virka-ajan ulkopuolella valvonnan taso oli vain välttävä. Ilmapuolustuksen suorituskykyä heikentävä tekijä on kv. vertailussa mitaten lentäjiemme riittämätön lentotuntimäärä."

Toimintakertomuksessa siis sanotaan, että kalusto, ovat hävittäjät sitten vaikka kuinka hienoja, ei ole läheskään siinä käytössä, missä sen pitäisi olla. Kyllä minusta köyhänkin miehen pitää ostaa vain semmoisia välineitä, joita se pystyy koko ajan käyttämään. Arvoisa puhemies! Muun muassa tästä asiasta on viime vuonna aika paljon jo keskusteltu. On ikävää, että hallitus on joutunut sen tänne tällä lailla taltioimaan, mutta halusin sen ottaa esille sen takia, että tämä muistettaisiin, kun puolustuspoliittista selontekokeskustelua jatkossa käymme.

Koulutuksen osalta pitää todeta, että vaikka yleinen käsitys oli, että määrärahat selvästi koulutuksessa nousivat, niin maastokoulutuksen määrä oli kuusi kuukautta palvelleiden kohdalla 54 vuorokautta, kun tarkoitus oli, että tuona lyhyenä aikana se olisi ollut 60 vuorokautta. Siis siitä jäätiin viikon päähän. Se on itse asiassa aika tärkeä tieto. Samaten kertausharjoituksissa jälkeenjääneisyys on huomattavaa johtuen kertausharjoitusten supistuksista aikaisempina vuosina. Myöskin seikkoja, joita toivoisin muistettavan, kun puolustuspoliittista selontekoa tehdään.

Samaten vielä materiaalipuolelta yksi maininta. Maavoimien kehittämisen ja varustamisen painopistehän on harkitusti ollut valmiusprikaatien ja helikopteritoiminnan kehittämisessä. Siellä myös on tämä jännä aikamuoto, että hankintapäätös tehtäneen vuoden 2001 keväällä. Nyt taidamme tietää, että tokkopa sitä keväällä tehdään. Tietysti hyvä, että hallitus tämän asian näin sanoo, mutta toivottavasti sen täältä hakuteoksesta myös muut edustajat löytävät sitten, kun näitä tietoja tarvitaan.

Tämän jälkeen opetusministeriön kapitteliin ja lähinnä siihen yliopisto-osuuteen, koska siitä on tänään hyvin kattava keskustelu käyty. Pyydän teitä edustajia vaan miettimään, että jos teidän pitäisi tähän kaikkeen yliopisto- ja korkeakoulupolitiikkaan tutustua pelkästään sivulla 35 olevan aineiston perusteella, joka vie vain puolet tästä sivusta, niin kuinka kauaksi jäisimme siitä totuudesta, mikä ilmeisesti useimpien meidän mielestä vallitsee tällä alalla? Asia voidaan, totta kai, sanoa näin, mutta olisin kyllä toivonut, että toimenpidekertomuksessa olisi ollut selvästi toisenlainen ote, ei enemmän palstatilaa palstatilan vuoksi vaan asian tärkeyden vuoksi, ja syvällisempää analyysiä määrärahakehityksistä ja muista. Sen olisi minusta meidän yliopisto- ja korkeakoululaitoksemme tarvinnut tähän toimenpidekertomukseen.

Tämän jälkeen vielä lyhyesti muutama asia kehitysyhteistyötavoitteidemme toteuttamisesta. Minusta tässä on hyvää se, että ministeri Hassin toimesta on viime vuoden keväällä aloitettu kattava arviointiprosessi, jotta määrärahojen käyttö voitaisiin entistä selkeämmin perustella. Mutta kun lukee siltä pohjalta, mitä on saatu aikaan, niin aika vaikeaa on semmoisen henkilön, joka kehitysyhteistyössä on ollut mukana — minullakin on siitä kokemuksia jonkin verran — saada irti sitä, kuinka tehokasta koko tämä toiminta on. Koska tästä puolesta ei oikein näyttöä tule ulos, niin lyhyesti sanoisin olevani eri mieltä ed. U. Anttilan kanssa siitä, että määrärahoja pitäisi tässä vaiheessa nostaa 0,7 prosentin tasolle. En vastusta kehitysyhteistyötä lainkaan, mutta kyllä perään hyvin voimakkaasti sitä, että tehokkuudesta pitäisi olla aivan toisenlaista näyttöä. Pelkkä rahan jakaminen, avun antaminen, semmoisenaan yleensä valuu ei edes niihin kohteisiin, mihin luullaan, vaan herkemmin vielä jonnekin muualle. Niitä teistä, jotka ehkä vähän epäilette näitä asioita, kehotan esimerkiksi lukemaan sivulta 66 eteenpäin Tansaniaa koskevan kappaleen, siellä olevan kehitysyhteistyöraportoinnin. Tansania on Suomen pitkäaikaisin kehitysyhteistyökumppani ja yksi suurimmista avunsaajista.

Itse haluaisin, että materialistisen avun ja yleisen avunannon ohella erityisesti kiinnitettäisiin huomiota avun know-how-luonteeseen, koulutukseen ja sitä kautta vastuun siirtoon kyseisen maan omalle väestölle, joka käytännössä merkitsisi, että vähitellen näistä maista pitäisi myöskin vetäytyä pois. Jos jatkuvasti jäädään sinne pelkästään avun tasolla työskentelemään, se harvoin on lopulta suureksi avuksi edes sille kohdemaalle.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toteaisin ed. Akaan-Penttilälle, että olen samaa mieltä, että kehitysyhteistyön tavoitteena ei tietenkään voi olla se, että yhteistyö on jatkuvaa. Mutta kehottaisin teitä tutustumaan tähän toiminnallistamisasiakirjaan, joka on hyväksytty valtioneuvostossa ja jota käsittelevä seminaari viime syksynä järjestettiin eduskunnassa. Siinä on käyty läpi näitä teidän pohtimianne asioita. Minusta on tärkeää, että asetetaan tavoitteet ja tutkitaan avun tehokkuutta. Näen, että tämän prosessin jälkeen meillä on nyt mahdollisuudet tehdä erittäin hyvin tutkitun työn perusteella päätöksiä kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamisesta, koska nyt tiedetään, mihin kannattaa priorisoida.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama sana kommenttina täältä edestä.

Ed. Bremerin puheenvuoroon voi yhtyä siinä mielessä, jotta ikäautojen osalta on kohtuutonta se, jotta verotus määrätään lähes uushankinnan mukaan. Sen takia minusta pitää päästä eurooppalaiseen käytäntöön, että semmoisia kohtuuttomuuksia ei sallita. Minun käsitykseni mukaan siitä on jopa EU-tuomioistuin jotain lausunut, mutta suomalaiset yhä jukuripäisesti ovat sitä mieltä, että sitä ei lähdetä noudattamaan.

Sitten varsinaiseen asiaan, josta aion puhua. Ensinnäkin liikennepuolella on asia, joka tuntuu tässä salissa ehkä pieneltä, joka koskee kolmi- ja nelipyörämopoja, lähinnä nelipyörämopoa. Meillä maaseudulla on paljon ikääntyneitä ihmisiä, jotka joutuvat elämään mökeissään syystä tai toisesta, tai jos eivät sitten elä siellä, niin siirtyvät kirkonkyliin tai kaupunkeihin asumaan. Sen takia niiden ihmisten asemaa pitäisi pyrkiä turvaamaan sillä tavalla, kun he eivät pysty taksilla ajamaan eikä busseja kulje, jotta heillä olisi mahdollisuus hankkia tämmöisiä nelipyörämopoja, jotka ovat vähän tukevampia kuin tavallinen mopo. Meillä on semmoinen vääristymä yhä edelleen tässä olemassa, mikä kertomuksestakin näkyy: Aikaisemminhan nelipyörämopoon tarvittiin autonajokortti. Se vaatimushan poistui vuonna 2000, joskus puolivälissä vuottako se poistui, mutta siitä huolimatta yhä edelleen verotuksen puolella nelipyörämopoja verotetaan autoverolain mukaan kuten moottoripyöriä. Kun nelipyörämopojen kuutiotilavuudet ovat huomattavasti isommat kuin tavallisissa mopoissa, vaikka nopeus on ihan tavallisen mopon nopeus, nelipyörämopojen verotus on sen verran kova, että ne maksavat auton hinnan, toistasataatuhatta. Sen takia minusta tässä pitäisi siirtyä semmoiseen käytäntöön, että ne ovat samalla tavalla kuin kolmipyörämopotkin saman arvoisia verotuksen osalta kuin tavalliset mopot, jolloin niiden hinta voisi pudota huomattavasti alemmaksi. Sittenkin hinta olisi vielä kohtuuton, mutta putoaisi jonnekin 30 000—40 000 markkaan. Toivoisin, että tämä viesti menee perille, vaikka täällä ei yhtään ministeriä olisikaan, pöytäkirjojen kautta.

Sitten asia, joka on vähän pehmeämpiä asioita ja koskee sosiaali- ja terveysministeriön puolta. Täällä on joka vuosi korostettu omaishoitajien aseman parantamista. Silti yhä edelleen sivulla 298 todetaan, jotta ei ole siitä huolimatta, vaikka eduskunta on edellyttänyt omaishoitajien aseman parantamistoimenpiteitä hallitus tämmöisiin ryhtynyt. Kuitenkin siinä on tärkeä asia kyseessä. Monessa tapauksessa tällä hetkellä lähimmäisenrakkautta on sen verran olemassa, jotta omaiset hoidetaan kotona joko ilman tai hyvin pienellä korvauksella. Jos tämmöinen tahto häviää, niin siinä on mahdollisesti laitoshoito vaihtoehtona, ja se on yhteiskunnan kannalta huomattavasti kalliimpi vaihtoehto. Sen takia minusta nyt meidän pitäisi varustautua siihen ja pyrkiä myös yhteiskunnan toimin ohjeistamaan nämä omaishoitosäännökset siten, jotta jokaisessa kunnassa olisi yhdenmukainen normitus, tehdä minimisäännökset, jotka ovat kohtuulliset myös korvausten osalta, ja olla valmiit myös tarkastelemaan verotusta, olisiko mahdollista, jotta omaishoidon tuet olisivat suoraan verottomia korvauksia. Kun tiedetään kuitenkin, jotta koskaan niitä korvauksia näillä näkymin ja tahdosta ja rahasta riippuen ei pystytä tarpeeksi isoiksi saamaan, niin siinä tapauksessa miksi, kun tämmöistä hyväntekeväisyystyötä tehdään, ei tehtäisi niin, että maksetaan sen tasoisia korvauksia, mihin pystytään, mutta ei peritä niistä enää veroa.

Vielä hurjempia ovat ne tilanteet, jotka lainsäädäntö mahdollistaa omaishoidon tuen osalta. Sellaisessa tilanteessa, kun vaikka tyttö hoitaa isäänsä ja saa omaishoidon tukikorvausta, niin isältä voidaan periä nykyisen lain mukaan sosiaalipalvelumaksua. Siinä nyt ei ole kyllä päätä eikä häntää. Kun katsotaan perheen sisällä oleva tilanne, voi olla, jotta siinä ei oikeastaan jää perheelle mitään hyötyä. Siinä vain verottaja hoitaa omia byrokratioitaan ja kunta maksaa omaishoidon tukea ja perii isältä vielä sosiaaliturvamaksua. Siinä ei välttämättä nettohyöty hyvin isoksi jää. Sen takia voi olla, että joissakin tapauksissa, jos sitä lähimmäisenrakkautta, mistä puhuin aikaisemmin, ei riittävästi ole, tämmöinen henkilö joutuu sitten laitoshoitoon.

Sitten yksi asia liittyen sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan on myös kansaneläkkeen kaksinkertainen leikkaus. Tässähän eduskunta edellytti, jotta hallitus selvittää ensinnäkin, millä tavalla tämä kaksinkertainen leikkaus voidaan kompensoida, oikaista. Minä odotan mielenkiinnolla, millaisia esityksiä tulee. Tässä kertomuksessahan ei vielä sinällään todeta, mihin kaikkiin toimenpiteisiin on ryhdytty, mutta tämänhetkisten tietojen mukaan, mitä olen kuullut tuolta käytäviltä, siellähän on se tilanne, että ilmeisesti ollaan tyrmäämässä tämä kompensointi sillä perusteella, että tämä on niin byrokraattinen systeemi ja joudutaan tekemään niin mahtavia laskutoimituksia, jotta koko uusien eläkkeiden myöntäminen halvaantuisi siinä. Minusta se on huono selitys sinällään, koska jos leikkaus onnistuu tehdä nopeassa aikataulussa, minä uskon, että samalla tavalla pitää onnistua myös kompensoinnin, palautuksen, siinä.

Sitten yksi asia, joka on viimeinen, jota kommentoin vain lyhyesti, on oikeusministeriön puolella koskien velkaongelmia, Yksityishenkilöiden velkaongelmat -otsikolla. Tänä päivänä tässä salissa on lakialoite siihen liittyen. Täällähän todetaan, että oikeusministeriö on ryhtynyt moniin hyviin toimenpiteisiin. Täällä todetaan toimenpiteet ulosottolain osauudistuksen osalta. Tullaan näkemään, mikä se paketti tulee olemaan. Mutta yhtä asiaa tässä voisi arvostella, sitä, jotta kun eduskunta on myös edellyttänyt tässä, jotta hallituksen toimesta tämän velkajärjestelylain epäkohdat tuotaisiin mahdollisimman nopeasti korjauksen alle tänne eduskuntaan, jostain syystä vain, sanoisiko, herrojen kiireet ovat hirveän hitaita. Vie pitkään, ennen kuin tänne mitään tulee. Sen takia olen tehnyt lakialoitteen, jota jokainen pääsee tässä salissa kohta käsittelemään. Toivon mukaan kansanedustajat, missä ovatkin bunkkereissaan, työhuoneissaan, tulevat tänne tästä kommenttia lausumaan.

Sitten tähän liittyy vielä korkojuttu. Oikeusministeri on luvannut tuoda korkolain uudistuksen. Siinä on täysin kohtuuttomia seikkoja olemassa, että peritään vielä viivästyskorkoja, jotka ovat jostakin toisesta maailmasta. Ne ovat ihan toista luokkaa kuin tänä päivänä yleinen korkotaso. Minusta nämä pitää kyllä saada oikaistua, jotta ei tämmöistä hullua hommaa enää ole olemassa, kun korot voivat olla täysin kohtuuttomia ja kasvattaa sillä tavalla velkapääomaa, jotta sitä ei koskaan pysty oikeastaan maksamaan. Sen takia kohtuullistamisen ja jopa anteeksi antamisen pitää olla mahdollista.

Klaus  Bremer  /r:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilä kiinnitti erinomaisella tavalla huomiota määrärahaleikkauksiin, joihin Puolustusvoimamme ovat joutuneet mukautumaan täysin vastoin Mattssonin komitean minimimäärityksiä. Valitettavasti on pakko todeta, että meillä ei enää ole uskottavaa maanpuolustuskykyä, vaikka kuinka kauniisti yrittäisi asiaa katsoa.

Ed. Akaan-Penttilä otti yhtenä esimerkkinä esille leikkaukset, jotka kohdistuvat Ilmavoimiin. En malta olla sanomatta tähän asiaan seuraavaa. Nato vaatii Hornet-lentäjiltä vähintään 140, yleisimmin 180 lentotuntia vuodessa, jotta välttämätön taito säilyisi pitää nämä kalliit laitteet ilmassa turvallisesti, että hallitaan asejärjestelmiä ja koko lentokoneen lentämisen edellyttämä elektroniikka. Siis 140—180 tunnin minimivaatimus, että uskalletaan antaa tällainen kallis laite lentäjän käsiin. Tällä hetkellä Suomen ilmavoimilla on varaa antaa Hornet-lentäjille 30 lentotuntia vuodessa, 30. Sillä riskeerataan 500 miljoonan markan laite asejärjestelmineen. Yksi ainoa sellainen kone mäessä puuttuvan harjaantumisen ja taidon takia kaataa koko valtiovarainministeriön tavoitteleman säästön moninkertaisesti.

Tietysti suomalainen sotilaslentäjä on parempi ja taitavampi kuin kukaan muu maailmassa, mutta ei sentään niin paljon parempi kuin Nato-maiden massoista valikoidut ja moneen kertaan seulotut lentäjät. Jos heiltä vaaditaan 140—180 tunnin minimi vuodessa, on mieletöntä jättää Hornetien lentämiset 30 tunnin kokemuksen varaan vuodessa. Voisin kertoa hyvin paljon siitä, miltä itsestä tuntuu, kun on ruosteessa, kun on lentänyt liian vähän. En pitkitä keskustelua. Sitä ei ymmärrettäisi. Voin vain vakuuttaa, että se on itsemurhamenoa.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa puututtiin myöskin velkajärjestelyyn ja elinikäisen velkavankeuden katkaisemiseen, josta myöskin on tänään ed. E. Lahtelan aloite. On todella kestämätöntä, että luottohäiriöiden rekisteröinnistä aiheutuvat vaikeudet ja elinikäinen velkavankeusasia on edelleenkin meillä keskusteltavana.

Kuitenkin sanoisin, että ed. E. Lahtela näki asiat turhan mustina sikäli, että oikeusministeriö on kyllä Ulosotto 2000 -toimikunnan esitysten mukaisesti lähtenyt valmistelemaan elinikäisen velkavankeuden katkaisujärjestelmää, ja se on erittäin välttämätöntä. Itse olen lakialoitteessa n:o 4/99 esittänyt ulosottolain muutosta sillä tavalla, että täytäntöönpanotoimenpiteitä ei voitaisi jatkaa yli kymmentä vuotta, mikäli tässä ajassa ei ole saatu perityksi yli 80 prosenttia alkuperäisen saamisen korottomasta markkamäärästä. On hyvä, että eduskunnassa on lakialoitteita, ja meidän on omalta osaltamme pidettävä huoli siitä, että oikeusministeriön valmistelu etenee Ulosotto 2000 -toimikunnan esitysten pohjalta ripeästi ja että inhimillisesti kohtuuttomat ja yhteiskunnan kannalta vahingolliset elinikäisen velkavankeuden seuraamukset voidaan katkaista.

Hyvin monethan näistä johtuvat nimenomaan siitä, että pankkien automaattipiikkiin kaadettiin terveitäkin yrityksiä ja saatettiin ihmisiä tähän kurimukseen devalvaatiosta seuranneessa tilanteessa pankkikriisin kärjistyessä. Monet ovat täysin ilman aihetta myöskin joutuneet tähän kurimukseen. Tältä osin on erittäin hyvä, että eduskunnassa tullaan pitämään niin Hallituksen toimenpidekertomuksen kuin erillisten aloitteiden kautta tässä asiassa painetta yllä.

Leena Rauhala /skl:

Arvoisa puhemies! Ainoastaan yhteen asiaan puutun. Täällä on nostettu jo esiin omaishoitajien asema ja tuotu esille se ja tämä kertomus osoittaa sen, että heille ei sitä arvostusta ole riittävästi osoitettu, minkä he ansaitsevat, kun tekevät omaishoitotyötä pyyteettömästi ja lähimmäisenrakkaudella ja muulla.

Vielä haluan nostattaa esiin, että täällä on sosiaali- ja terveysministeriön osalta sivulla 282 nostettu myös erityisryhmien kuntoutus esille. Nämä luvut osoittavat myös erään ryhmän, joka jää ilman sellaista arvostusta, mikä valtion taholta tulisi osoittaa. Täällä on nimenomaan määräraha kuntoutuksiin, mitä sodissa vammautuneille on annettu. Kun katsoi näitä lukuja, miten paljon on anomuksia ja kuinka paljon kuntoutusta on annettu ja kuinka paljon on jonossa hakemuksia ja odottavia ihmisiä, väsyneitä ja vanhoja, jotka ovat Suomen eteen paljon tehneet, nämä olivat kyllä korutonta kertomaa. On tietysti hyvä, että ne ovat täällä olemassa, mutta toivoisi, koska kysymys on muutamista tuhansista, että tulevana vuonna voitaisiin asia korjata.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Bremerille, että olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä Puolustusvoimien vuosibudjetista, että se on tällä hetkellä liian alhainen. Mielestäni se pitäisi nyt konkretisoida sillä tavalla, että se kestää kaikkien puolustushaarojen tarkastelun rahoituksen osalta.

Mitä tulee lentotunteihin Hornetien kohdalla, niin totean, että 30 tuntia on todella alhainen määrä verrattuna Naton vaatimukseen 140—180 tuntia. Mutta meidän täytyy muistaa, että simulaattorikoulutus on erittäin pitkälle vietyä sotilaslentäjien kohdalla ja sillä korvataan osittain lentotuntien määrää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti: Ed. Rajamäki ennätti kyllä poistua salista. Hän totesi, että minä näen liian mustana tämän velkaongelmaisten aseman korjaamisen. Kyllä minä sillä tavalla näen aika mustana sen, että jos katsoo Lipposen ensimmäistä hallitusta ja tätä, niin pieniä toimenpiteitä olemme saaneet aikaan, mutta mitään isompaa emme ole onnistuneet saamaan, jolloin se on kohtuuttoman pitkä aika. Kun 90-luvun alkupuolella on joku konkurssin tehnyt, nytkään vielä ei ole päässyt elämään oikeasti. Minusta se on turhan pitkä aika. Tässä ei pitäisi vetkutella yhtään.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuosmaselle vastaan sen verran, että myöskin Naton lentäjillä on käytössään simulaattorit ja he voivat siellä harjoitella. Siitä huolimatta katsotaan, että 140—180 lentotuntia todellisessa ympäristössä on minimivaatimus, kun Suomella on varaa 30:een.

Jouni Lehtimäki /kok:

Rouva puhemies! On tosiaan sääli, että ed. Rajamäki ehti poistua paikalta. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että elinikäinen velkavankeus pitää tosiaan poistaa. Mutta pitää muistaa se, että saatava on velkojan omaisuutta. Me emme voi lähteä siinäkään niin radikaaliin ehdotukseen kuin ed. Rajamäki näkee. 80 prosenttia on liian paljon. Tämän takia minäkin aika paljon odotan hallituksen esitykseltä, joka nyt on tulossa syksyllä. Lausunnon antaminen on päättynyt maaliskuun loppuun mennessä. Jos päästään siihen, että raja on 50 prosenttia, 5 tai 15 vuotta, 12 vuotta, niin silloin ollaan oikeilla linjoilla. Minunkin lähtökohtani on se, että elinikäinen velkavankeus pitää poistaa, mutta ei kuitenkaan velkojan oikeutta loukaten.