Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerilta toukokuun alussa saamani neuvon mukaisesti olen pidättäytynyt pääministerinä julkisesti kommentoimasta Irak-vuotoa koskevia tutkimuksia. Olen eilen keskustellut oikeuskanslerin kanssa ja ottanut selville, että voin julkistaa asiaan liittyvät tietoni. Kansleri on tämän hyväksynyt. Samat asiat olen kertonut viime viikolla viranomaisille, kun minua kuultiin asiassa todistajana. Tämän perusteella annan asiasta nyt ilmoituksen eduskunnalle. Halusin tehdä sen ensimmäisessä mahdollisessa tilaisuudessa.

Joudun ensiksi palauttamaan mieliin, mistä vaalien alla käydyssä keskustelussa oli kysymys silloisen opposition näkökulmasta. Pidin silloin ja pidän edelleen tärkeänä, että keskustelua käytiin, koska lähestyvä Irakin sota askarrutti kaikkia kansalaisia. Lisäksi viime eduskuntavaalit olivat ensimmäiset uuden perustuslain aikana, jolloin hallitus on osaltaan eduskunnalle parlamentaarisessa vastuussa myös ulkopolitiikasta. Nykyaikaisessa Suomessa on tärkeätä, että ulkopolitiikan tosiasiat ovat kansalaisten tiedossa ja niistä voidaan käydä avointa keskustelua. Demokraattisessa maassa kansalaisten on saatava tietää, mitä heidän turvallisuudestaan päätetään tai sovitaan.

Käyty keskustelu johti siihen, että hallitus täsmensi Irak-politiikkaansa 7. maaliskuuta, jolloin myös silloinen oppositio saattoi siihen täysin yhtyä. Itse asiassa nykyinen hallituskin on jatkanut tuolloin määritellyllä, laajaan kansalliseen konsensukseen perustuvalla linjalla. Itse sisällön osalta käyty keskustelu on käytännössä vahvistanut johdonmukaiseen politiikkaan perustuvia ulkosuhteitamme.

Vaalikeskustelun aikana sain suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajana runsaasti tietoja useista lähteistä sekä suullisesti että kirjallisesti. Keskustelin Irak-asiastakin hyvin monien ihmisten kanssa. Julkisuudesta poissa olleet tiedot tulivat minulle poikkeuksellista tietä, joten minun on ollut hyvin vaikea puhua asiasta. Välttelevistä lausunnoista on ymmärrettävästi syntynyt epäjohdonmukainen kuva. Uskon, että nyt esittämieni tietojen valossa muodostuu oikea kuva.

Ulkoministeriön salaisia Irak-asiakirjoja en ole pyytänyt enkä saanut. Annoin Irak-vuotoa koskevan todistajalausunnon viranomaisille 11.6. Kuulemisen yhteydessä minulle esitettiin useita ulkoministeriön alkuperäisiä, salaisiksi leimattuja asiakirjoja. Totesin, etten ollut koskaan nähnyt kyseisiä asiakirjoja. On tärkeätä, että tutkinnassa selviää, kuinka kyseiset asiakirjat ovat päätyneet julkisuuteen.

Antaessani Irak-vuotoa koskevan todistajalausunnon viranomaisille 11.6. kerroin, että nettisivuillani ja vaalikeskusteluissani esittämäni tiedot perustuivat Martti Manniselta faksilla saamiini kahteen niin sanottuun briefing-muistioon, joista toinen oli Mannisen kirjoittama ja toinen kooste, joka myöhemmin on ilmennyt koosteeksi ulkoministeriön Grosman-asiakirjasta. En ollut näitäkään muistioita pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä. (Hälinää — Eduskunnasta: Valehtelija!) — En ollut pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä.

Minulle on ollut alusta alkaen selvää, että tosiasioiden on tultava esiin sekä ulkopolitiikassa että siinä, miten nämä tosiasiat on saatu julkisuuteen. Tämän ilmoituksen viivästyminen ei ole johtunut minusta vaan virallisen tutkinnan edellyttämästä pidättyvyydestä.

Nyt kun olen voinut tietoni julkistaa, esitän pahoitteluni tasavallan presidentille. Olen hänen kanssaan asiasta keskustellut. Uskon totuuden parantavaan voimaan demokraattisessa yhteiskunnassa. (Välihuutoja) Maamme on osa muuttuvaa maailmaa. Vain demokraattisen keskustelun ja avoimuuden pohjalta voimme kehittää ja vahvistaa ulkopolitiikkaamme tässä muuttuvassa maailmassa.

Timo Kalli  /kesk (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että meillä on mahdollisuus täällä eduskunnassa saada pääministeriltä ilmoitus ja käydä keskustelua Irak-vuotoa koskevista tutkimuksista. Tämä keskustelu on tarpeen eduskuntavaaleja edeltäneiden tapahtumien selkiyttämiseksi.

Kansainvälisen tilanteen epävakaus ja Irakin sodan uhka askarruttivat suomalaisia. Kansalaiskeskusteluissa ennen vaaleja nousivat esille Suomen ulkopolitiikan linjaukset, koska uuden perustuslain mukaan hallitus on eduskunnalle parlamentaarisessa vastuussa myös ulkopolitiikasta. Jännite hallituksen ja opposition välillä korostui myös näissä kysymyksissä.

Oppositiolla on parlamentarismissa hallituksen politiikan valvontaoikeus, eikä vain oikeus vaan jopa velvollisuus. Tämä koskee myös ulkopolitiikkaa. On erittäin tärkeää, että ulkopolitiikan tosiasiat ovat kansalaisten tiedossa. Silloin niistä voidaan käydä demokraattista keskustelua sekä eduskunnassa että kansalaisten keskuudessa. Ennen vaaleja käyty keskustelu täsmensi Suomen ulkopolitiikkaa, ja siksi on olemassa laaja kansallinen yhteisymmärrys, jonka tavoittelu jo sinällään on edelleen arvo itsessään. Muuttuvassa kansainvälisessä yhteisössä avoin keskustelu Suomen asemasta ja linjauksista on tarpeen.

Pääministeri on kertonut avoimesti kanavan, jota kautta hän sai tietoja keskusteluista. Samalla on tullut selväksi, että myös tutkinnalliset syyt ovat estäneet pääministeriä kertomasta tietoja. Nyt tiedetään, mitä kautta nykyinen pääministeri ja edellinen oppositiojohtaja tulivat informoiduiksi asioista. Edelleen tehdään selvitystyötä siitä, kuinka ulkoministeriön asiakirjat ovat päätyneet julkisuuteen.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen pääministerin ilmoitukseen Irak-asiassa (Naurua) ja antaa tukensa pääministeri Anneli Jäätteenmäelle. Toivottavasti tämän selvityksen jälkeen pääministeri ja hallitus saavat työrauhan.

Jouni Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että eduskunnalle annetaan nyt selvitys nykyisen pääministerin ja vaalien aikaisen oppositiojohtajan toiminnasta niin sanotun Irak-vuodon osalta. On perusteltua, että selvitys annetaan pääministerin ilmoituksen muodossa, koska kysymyksessä on nyt nimenomaan pääministerin toiminta ja osin oppositiojohtajan toiminta ennen vaaleja.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että nyt ei ole kysymys koko hallituksen toiminnan arvioinnista eikä siten ole mitään tarvetta tässä yhteydessä arvioida koko hallituksen toimintapolitiikkaa. Haluan todeta yksiselitteisen selvästi, että meidän mielestämme tehty hallitusratkaisu ja myös hallitusyhteistyö saa tukemme.

Nyt annettu selvitys ja erityisesti sen perustelut herättävät valitettavasti uusia kysymyksiä ja vahvistavat käsitystä toimintatavoista, joita sosialidemokraatit eivät voi hyväksyä, ei ennen vaaleja, ei nyt, ei tulevaisuudessa.

Vaalien alla käydyn keskustelun osalta on todettava, että pääministerin nyt antama kuvaus ei vastaa lainkaan sosialidemokraattien käsitystä tapahtuneesta.

Edelleen esitetään väite, että perusongelma koko asiassa olisi muka edellisen hallituksen Irak-politiikka ja presidentti Bushin kanssa käydyn keskustelun niin sanottu salaaminen. Edes vaalien jälkeen olisi odottanut ja toivonut tunnustettavan, että kysymyksessä oli vain pääministerikampanjaan kuulunut vaaliväite.

Haluan todeta, että myös tasavallan presidentti on todennut useaan kertaan kaikkien Irakia koskeneiden päätösten syntyneen yksimielisesti. Näitä yksimielisiä päätöksiä silloinen pääministeri Lipponen esitteli presidentti Bushille. Tältä osin myös entinen pääministeri ja oppositiojohtaja Esko Aho on todennut asian sellaiseksi, ettei se anna aihetta kritiikkiin, ei varsinkaan nyt esille tulleella menettelytavalla.

On valitettavaa, jos vieläkään ei nähdä vaalien alla tehdyssä mitään väärää. Sosialidemokraatit eivät nyt esille tulleita tapahtumia missään tapauksessa voi hyväksyä ja pitävät asiaa tämän vuoksi hyvin vakavana. Politiikkaan ei voida tuoda hiihtoladuilta tunnetuksi tullutta harmaata aluetta, jossa suurin ongelma näyttää olevan vilpistä kiinni jääminen, ei vilppi sinänsä.

Vaalien alla tapahtuneen niin sanotun Irak-vuodon yhden lähteen — tässä yhteydessä on huomautettava, että lehtiin asiakirjat vuotanut henkilö on vielä selvittämättä — paljastuminen presidentin avustajaksi on sinänsä kova ja vakava uutinen. Vielä vakavampaa on kuitenkin se, että silloinen oppositiojohtaja käytti tietoisesti tätä lähdettä vaalityössään pyrkiessään pääministeriksi.

Politiikan sisällön lisäksi ratkaisevaa on edelleen, ja haluan tätä korostaa, toimintatapa erityisesti keskinäisen luottamuksen ja oikeanlaisen kunnioituksen osalta.

Luottamuksellisten keskustelujen vaatiminen avoimiksi on osa sellaista tarkoitushakuista vihjailua, että keskusteluissa ja edellisen hallituksen toimissa olisi jotain salattavaa. Todellisuudessa kysymys on vain hyviin tapoihin kuuluvasta niin kansainvälisestä kuin kansallisesta käytännöstä. Minun on vaikea kuvitella, miten Suomen valtion johto voisi tulevaisuudessakaan menestyksellisesti hoitaa asioidemme hoitamista, jos kukaan ei suostu keskustelemaan heidän kanssaan pelätessään, että keskustelut vuodetaan julkisuuteen. Tämän asian vääristely salailuksi ei ole mielestämme asiallista eikä kansallisen edun mukaista.

Kansallinen etu on nyt se, että Suomi voi edustautua toimintakykyisenä EU:n tulevassa huippukokouksessa. Kansallinen etu edellyttää myös sellaisen luottamuksen ja uskottavuuden ilmapiirin syntymisen hallituksen johtamiseen, että hallitus voi täysipainoisesti työskennellä hyvin vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa. Valittaen on todettava, että äsken kuultu ilmoitus ja selvitys ei tältä osin ole riittävä ja tyydyttävä.

Ville Itälä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Irak-sotku sai eilen tulleiden tietojen valossa uuden käänteen. Sotkusta tuli skandaali. Tilanne on muuttunut erityisen vakavaksi siksi, että mukaan on kytketty presidentti-instituutio. Nyt olevien tietojen perusteella vakavaa vahinkoa on aiheutettu valtionelinten välisille suhteille. Tulevaisuuden arvioitavaksi jää, mikä vahinko on aiheutettu Suomen ulkopolitiikan uskottavuudelle.

Me odotimme tänään pääministeriltä avoimuutta ja rehellisyyttä, totuuden kertomista. Pääministeri Jäätteenmäki, tasavallan presidentin luottamus on petetty. Te veditte tietoisesti tasavallan presidentin instituutiona mukaan eduskuntavaalikamppailuun. Sen jälkeen te olette antanut peitteleviä ja ristiriitaisia vastauksia.

Arvoisa puhemies! Tämä asia on äärimmäisen vakava. Pääministeri on puolueensa työvaliokunnan pöytäkirjojen perusteella tehnyt hyvin harkitun ja tietoisen teon. Painavan todisteen tästä antaa myös entinen pääministeri Esko Aho kertoessaan, että hänen ainut nykyiselle pääministerille antamansa neuvo koski Irak-muistiota. Aho kehotti teitä olemaan käyttämättä tätä asiaa poliittisena leimakirveenä ja vihjailun välineenä.

Rouva pääministeri, te olette ottanut kovan, tietoisen riskin ja olette nyt kantamassa vastuuta tuosta riskinotosta. Pääministeri on käyttänyt rikoksella hankittuja tietoja hyväkseen. Sen lisäksi hän on, kuten edellä todettiin, antanut hyvin ristiriitaisia selvityksiä ja vastauksia. Muunnellun totuuden puhuminen on ehkä lievin ilmaisu, jota tässä voi käyttää.

Mitä tasavallan presidentin papereiden hyväksikäyttö poliittisessa valtataistelussa kertoo pääministeri Jäätteenmäen harkintakyvystä? Luottamuksen ylläpitämisessä ja sen voittamisessa avoimuus ja rehellisyys ovat avainasemassa. Epäily, salailu, peittely ja tarkoitus pyhittää keinot -ajattelu luo sulkeutuneen ja ummehtuneen poliittisen kulttuurin. Luottamus ei synny pyrkimyksestä puhua niin totta kuin osaa. Se ei riitä. Kyse ei ole onnettomista sananvalinnoista. Kyse on henkilökohtaisesta poliittisesta moraalista ja totuudesta. Tämä on vakava paikka. Kyse ei ole vain pääministerin sanaan luottamisesta tai hallituksen ja opposition välisestä normaalista väittelystä. Kyse on politiikan uskottavuudesta, kaikkien mukana olevien motiiveista, toimintavoista ja moraalista.

Osapuolia eivät ole hallitus ja oppositio. Osapuolia ovat valtiovallan toimielimet, poliittinen kulttuuri, politiikan uskottavuus, avoimuus ja rehellisyys. Tämä skandaali uhkaa viedä suomalaista avoimuutta monta askelta taaksepäin. Salaisten asiakirjojen vuotaminen ja harkittu hyväksikäyttö sulkee politiikan keskustelua. Tällainen suunta ei ole toivottavaa. Siitä kärsii kansanvalta.

Kansanedustaja Jäätteenmäki totesi itse täällä eduskunnassa Alho—Sundqvist-jupakan yhteydessä vuonna 97 seuraavasti:

"Me täällä eduskunnassa toimimme kansan luottamuksen varassa, ja jos tämä luottamus romahtaa, siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.

Kuilu kansalaisten ja vallanpitäjien välillä ei voi kasvaa liian suureksi jälkiä jättämättä. Ristiriidat lain ja moraalin välillä syövät sekä oikeudellisen että poliittisen järjestelmämme uskottavuutta."

Eduskuntakeskustelussa on kysymys nimenomaan pääministerin luotettavuudesta. Samanaikaisesti on käynnissä poliisiviranomaisten toimesta esitutkinta, jossa arvioidaan presidentti Halosen lainopillisen neuvonantajan Martti Mannisen toimien lainmukaisuus. Tämä juridinen prosessi etenee viranomaisten toimesta aikanaan mahdollisesti syyteharkintaan ja jopa tuomioistuinkäsittelyyn. Manninen kantaa vastuun omasta menettelystään, ja pääministeri Jäätteenmäki kantaa vastuun omasta menettelystään.

Pääministeri Jäätteenmäen osalta kysymys on kahdesta asiasta: Ensinnäkin, hän käytti oppositiojohtajana laittomasti saamaansa salassa pidettävää tietoa omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä. Toiseksi, hän pääministerinä pyrki salaamaan sen, miten oli saanut Irak-muistion haltuunsa.

Kokoomuksen osalta haluan todeta painokkaasti seuraavaa: Me emme ole aloittaneet keskustelua Irak-muistioista vaaliväittelyjen yhteydessä. Me emme ole julkistaneet keskustan työvaliokunnan pöytäkirjoja. Me emme ole toimittaneet kyseisiä muistioita lehdistölle. Me olemme halunneet olla asiassa korostetun pidättyväisiä. Meitä on kiinnostanut totuus. Olemme lähteneet siitä, että pääministerin tehtävä on se kertoa. Mielestämme on myös luonnollista, että länsimaisessa demokratiassa lehdistö pyrkii selvittämään sen, mitä asiassa todella on tapahtunut.

Kysymys pääministerin luotettavuudesta Irak-muistioista keskusteltaessa on vakava asia. Me emme voi tyytyä siihen, että asian käsittely päättyy tähän keskusteluun. Kokemuksemme viime viikkojen tapahtumista ovat osoittaneet, että julkisuuteen tulee jatkuvasti uusia tosiseikkoja. On tärkeää, että eduskunta voi huolellisesti perehtyä tähän asiaan. Sitä paitsi poliisitutkinta on vielä kesken.

Kun kokoomuksen eduskuntaryhmä eilen kokoontui käsittelemään pääministerin menettelyä Irak-muistion asiassa, edellytimme vain yhtä asiaa. Halusimme, että pääministeri kertoo vihdoin koko totuuden. Meille ei riitä se, että Jäätteenmäki kiistää tai myöntää tiedotusvälineiden kautta julkisuuteen tulleet tiedot. Haluamme, että pääministeri oma-aloitteisesti kertoo tässä asiassa nyt koko totuuden. Tällöin ei riitä se, että hän kertoo vain sen, mikä nyt on välttämätöntä. Kokemus tämän prosessin edetessä on opettanut meidät erittäin varovaisiksi. Pääministerin selittelyjen jälkeen on aina ilmennyt jotain uutta. Jäätteenmäki tiesikin Irak-muistion vuotaneen virkamiehen henkilöllisyyden. Jäätteenmäki olikin jopa itse allekirjoittanut sen keskustan työvaliokunnan pöytäkirjan, josta tämä ilmenee.

Juuri kuultu pääministerin selvitys tapahtuneesta oli jälleen puutteellinen. Jäätteenmäki ei kertonut, miten ulkoministeriön salaiset muistiot joutuivat iltalehtien palstoille. Presidentin neuvonantajahan myöntäessään faksanneensa tiedot Jäätteenmäelle kiisti vuotaneensa asian lehdistölle. Tätä lausuntoa on kaikki syy uskoa. Tällöin kysymys kuuluukin, kuka on toimittanut tiedot iltapäivälehdille. Haluankin kysyä teiltä, pääministeri Jäätteenmäki: Toimititteko te tai tiedättekö te, kuka on se, joka toimitti nämä tiedot iltapäivälehdille?

Arvoisa puhemies! Työllisyystilanne on erittäin vakava. Taloustilanne on vakava. Euroopan unionin tulevaisuuden hahmotelmat ja neuvottelut ovat tärkeässä vaiheessa. Ihmisten huoli työllisyydestä ja toimeentulosta on aitoa. Suomalaiset yrittäjät elävät epätietoisuudessa verokohtelunsa tulevaisuudesta, eikä meillä ole toimintakykyistä ja luottamusta herättävää hallitusta.

Kokoomus on syvästi huolestunut kansakunnan tilasta. Tällainen tilanne ei voi yksinkertaisesti jatkua. Tämä tärkeä ratkaisu tulee saattaa eduskunnan päätettäväksi. Se merkitsee, että eduskunnan on koko ajan oltava valmiudessa toimia. Tämä tänään annettu pääministerin selvitys ei riitä. Koko totuus on vihdoin saatava esille. Oppositiopuolueet tulevat pitämään huolen siitä, että tämä asia selvitetään täällä eduskunnassa loppuun asti. Tästä ei pikaselvityksillä selvitä. Maa tarvitsee hallituksen, jonka pääministeriin voi luottaa.

Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tälle Irak-vuotosotkulle ovat olleet ominaisia pääministerin muuttuvat ja epätäydelliset selittelyt ja peittelyt ja myös se, että monista muista asioista ei nyt puhuta ollenkaan. Ilman tätä sotkua tässäkin salissa puhuttaisiin nyt työttömyyden kasvusta, taloustilanteen heikkenemisestä, kuntien palveluiden leikkaamisesta ja siitä, miten hallituksen politiikka vastaa, jos vastaa, niissä esiintyviin ongelmiin vai vastaako ollenkaan. Nyt tilanne on se, että niin työttömyys kuin muutkin ihmisten päivittäisen elämän asiat jäävät tämän vuotovirran alle.

Vasemmistoliiton mielestä on ala-arvoista, että myös tasavallan presidentti on sotkettu tähän päättymättömään tarinaan, sillä menestyksekäs toiminta ulkopolitiikan kysymyksissä edellyttää, että valtioneuvosto ja presidentti, nämä ulkopolitiikan kaksi keskeistä instituutiota, kykenevät työskentelemään saumattomasti yhdessä. Tämänkin asian myöhempiä seurauksia on syytä pohtia.

Erikoisinta asiassa on kuitenkin se syvä epäluottamus, jota hallituspuolue sosialidemokraatit nyt ilmaisee nimenomaan pääministeriä kohtaan. Sosialidemokraatit eivät kiistä hallituksen linjaa, he eivät halua muutosta hallituspohjaan, mutta julkisesti he kuitenkin vaativat teiltä selitystä. Juuri tällä hetkellä sosialidemokraatit eivät selvästikään halua, että koko valtioneuvosto ottaisi kantaakseen taakan, joka teidän päällenne on sälytetty. He eivät niin ollen haluaisi myöskään olla äänestämässä teille luottamusta. Tilanne on se, että pääministeri aluksi peitteli hätävalheilla vuotoa ja vuotajaa, nyt SDP peittelee erilaisin selityksin sitä, että sekin on hallituspuolue ja siten omalta osaltaan vastuussa myös pääministerin toimintatavoista. (Välihuutoja)

Minun onkin pakko kysyä pääministeriltä: Miten teidän johtamanne hallitus kykenee tällaisessa tilanteessa hoitamaan kansalaisten asioita? Miten tässä tilanteessa kyetään puolustamaan suomalaisten etua kansainvälisillä areenoilla, muun muassa EU:n huomenna alkavassa huippukokouksessa ja sitä seuraavissa kokoontumisissa?

Sosialidemokraatit peräävät teiltä, arvoisa pääministeri, lisäselvityksiä. Vasemmistoliitolle ei kuitenkaan riitä, että te antaisitte selvityksiä vain sosialidemokraattiselle ryhmälle. Meidän mielestämme olisi parempi antaa asiaan kuuluva selvitys esimerkiksi perustuslakivaliokunnalle, niin että myös valiokunta voisi tehdä lisäkysymyksiä, eivät vain sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet.

Pääministeri Jäätteenmäki, te olette halunnut avointa keskustelua ulkopolitiikasta ja olette käyttänyt hyväksenne salateitse saamianne asiakirjatietoja vaalikeskustelussa. Kysynkin: Oletteko te nyt valtaan päästyänne valmis itse yhtä avoimeen keskusteluun? Lupaatteko te, arvoisa pääministeri, että myös oppositioryhmien puheenjohtajat saavat jatkossa nimenomaan virallista tietä haltuunsa kaikki olennaiset ulkopolitiikan asiakirjat? Ilman sitä avointa keskustelua ei nimittäin ole mahdollista käydä, ja juuri avointa keskusteluahan te halusitte, ainakin ennen vaaleja. Mikä siis on tilanne nyt?

Lupaan omasta puolestani käyttää näin mahdollisesti saatavia asiakirjoja sellaisessa muodossa, vaikka yhdessä sopien, että niistä ei koidu haittaa Suomen edulle, mutta että niillä kuitenkin turvataan avoin keskustelu. Avoimuutta ja luottamustahan tarvitaan paitsi poliitikkojen ja keskeisten valtioelinten kesken myös poliitikkojen ja kansalaisten kesken, ja siksi oikeus saada tärkeitä tietoja kuuluu myös kansalaisille.

Keskeisessä asemassa tämän tiedon levittämisessä on lehdistö ja muu media, jonka toimintaoikeuksien kaventamiseen tulee suhtautua ehdottoman kriittisesti. Myös toimittajien lähdesuojaa tulee kaikesta tapahtuneesta huolimatta kunnioittaa aukottomasti. Ilman sitä aito avoimuus ei nimittäin ole mahdollista, ei ulkopolitiikassa eikä muissakaan poliittisissa kysymyksissä.

Vasemmistoliiton mielestä myös ulkopolitiikka on todella aika avata avoimelle keskustelulle. Vanhasta tunkkaisuuden ja salailun ajasta on päästävä lopullisesti eroon. Mutta, arvoisa pääministeri, oletteko te siihen valmis pääministerinä, niin kuin olitte ennen vaaleja oppositiojohtajana? Teistä riippuu nyt, onko avoin keskustelu tulevaisuudessa mahdollista. Te teitte aloitteen ennen vaaleja. Onko teillä kanttia nyt jatkaa kaikilta osin avoimuuden tiellä ja myös asiakirjojen aiempaa laajemman, mutta tällä kertaa kuitenkin virallista tietä tapahtuvan jakelun tiellä? Odotan teiltä, arvoisa pääministeri, vastausta asiaan tämän keskustelun kuluessa.

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaiken sen jälkeen, mitä niin sanotussa Irak-jupakassa on tapahtunut, joudumme täällä eduskunnassa keskustelemaan siitä, nauttiiko pääministeri Jäätteenmäki sellaista luottamusta kansan ja eduskunnan keskuudessa, että hänellä on edellytykset jatkaa pääministerinä. Pääministerin ilmoitus ei juurikaan tuonut asiaan uutta, ja nyt valitettavasti tarvitsemme asiasta lisää tietoa.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Anneli Jäätteenmäki on pääministerinä ja tätä ennen puheenjohtajana antanut tämän jupakan yhteydessä useita kertoja lausuntoja, jotka joko eivät ole olleet totta tai ovat olleet harhaanjohtavia.

Presidentin kansliassa työskennellyt korkea-arvoinen virkamies on antanut tietoja hallussaan olevista presidentin salaisista asiakirjoista keskustalaiselle poliitikolle auttaakseen tätä vaalitaistelussa. Kyseisen virkamiehen toimi on mitä ilmeisimmin selkeä rikos. Pääministeri on virkakautenaankin suojellut kyseistä virkamiestä kiinni joutumiselta. Olennaista on, että nykyinen pääministeri on käyttänyt luvatta hyväkseen presidentin asiakirjoja ja täten loukannut presidentti-instituutiota.

Suomessa ulkopolitiikan johtamisessa pääministerin ja presidentin on toimittava tiiviissä yhteistyössä keskenään. Miten nämä tapahtumat vaikuttavat tuon yhteistyön edellytykseen?

Julkisuudessa on pääministeri Jäätteenmäen toimintaa perusteltu sillä, että opposition tiedonsaantioikeudet Suomessa ovat heikot ja että tehdään palvelus kansanvallalle, jos yleiseen tietoisuuteen saatetaan tietoja ulkopoliittisista toimista, joita kansan enemmistö ei voi hyväksyä. Tähän myös pääministeri Jäätteenmäki viittasi omassa puheenvuorossaan. Monen maan lainsäädäntö tunteekin salassapitosääntöihin poikkeuksen, jonka mukaan salassa pidettävän tiedon voi paljastaa ja virkamiehet voivat sen paljastaa, jos tämä on ilmeisesti maan edun mukaista tai suuremman edun mukaista. Joissakin tapauksissa tämä voisi Suomessakin olla perusteltua, mutta tämä ei vaikuta sellaiselta tapaukselta. Tosin me emme tiedä siitä kaikkea.

Suomessa eduskunnan, erityisesti sen ulkoasiain- ja suuren valiokunnan, tiedonsaantioikeus ulkopolitiikasta on poikkeuksellisen laaja. Anneli Jäätteenmäki on suuren valiokunnan jäsen. Oppositiojohtaja saa halutessaan tietoja laajasti maan ulkopolitiikasta. Ei tunnu perustellulta, että juuri oppositiojohtajan on tarpeen ryhtyä kansalaistottelemattomaksi tietojen saamiseksi.

Vihreät kannattavat avoimuutta voimakkaasti myös maan ulkopolitiikassa. Olemme nykyisin niin vakiintuneessa ja vakaassa tilassa, että ulkopolitiikasta on voitava keskustella aivan samalla tavalla kuin muistakin politiikan lohkoista: avoimesti ja salailematta.

Pääministeri Jäätteenmäki esitti puheenvuorossaan väitteen, että hänen toimintansa ansiosta Suomen Etyk-linja Irak-kysymyksessä muuttui 7.3. Saattaa olla, että hän käytti sanaa "täsmentyi". Kun pääministeri on ulkopolitiikassa merkittävä toimija, voi tätä ilmoitusta pitää melkoisena uutispommina. Minun tiedossani tällaista ulkopolitiikan suunnanmuutosta ei ole, mutta olisi hyvä kuulla ulkoministeri Tuomiojan kanta asiaan, koska hän on ollut ulkoministerinä sekä ennen 7.3. että sen jälkeen, onko ulkoministerin johtamassa ulkopolitiikassa tapahtunut merkittävä suunnanmuutos. Tämä olisi hyvä tietää ja se auttaisi myös sen arviointia, oliko Suomen Irak-politiikassa sellaisia piirteitä, että poikkeukselliset menettelyt olivat oikeutettuja.

Arvoisa puhemies! Pääministerin ilmoitus ei johda hallituksen tai pääministerin luottamuksen mittaamiseen eduskunnassa. Tämä asia jää epäselväksi, eikä sosialidemokraattien täällä käyttämä ryhmäpuheenvuoro ainakaan asiaa selventänyt. Uhkaa epäselvä tilanne, jossa syksyyn asti hallitus ja erityisesti pääministeri voivat olla ainakin osittain toimintakyvyttömiä. Sellainen ei voi olla maan ja kansakunnan etu. Tällaisen tilanteen estämiseksi ja ilman puhdistamiseksi vihreä eduskuntaryhmä esittää muille oppositioryhmille, että tässä tilanteessa mittautettaisiin pääministerin luottamus välikysymyksellä. Välikysymyksen jälkeen voidaan sitten palata normaaliin tilaan: Joko pääministeri ei nauti eduskunnan luottamusta ja hänen on erottava; jos taas eduskunnan enemmistö katsoo, että pääministeri voi jatkaa, asia on sillä selvä ja pääministeri on taas toimintakykyinen.

Christina Gestrin  /r (ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Situationen som uppstått är på många sätt problematisk. Det är fråga om trovärdighet, ärlighet och öppenhet. Det är viktigt att komma ihåg att det inte är en fråga som hela regeringen varit part i. Inom svenska riksdagsgruppen är vi konfunderade över hela affären och anser att det är nödvändigt att grundligt reda ut problemen och sedan gå vidare.

Statsministern gjorde rätt i att informera riksdagen om sin roll i denna fråga. Det viktiga är att förtroendet för regeringen kvarstår och att regeringen med full kraft skall kunna arbeta vidare. Det finns en juridisk sida av denna fråga som handhas av polisen och som vi i riksdagen inte skall blanda oss i, och en politisk sida som vi måste ta ställning till. I den politiska bedömningen står vi nu i ett vägval. Nu måste regeringen återfå sin handlingskraft och återgå till normal politisk ordning.

Svenska riksdagsgruppen utgår från att statsminister Jäätteenmäki talat sanning. Problemet har varit att informationen givits bitvis och varit otydlig. Med facit i handen kan man säga och se att det hade varit mycket bättre att från början få tydligare uppgifter och att från början redogöra för hela förloppet. Det har varit svårt att förstå hela händelseförloppet och besvärande att mest via kvällspressen bli serverad information vars riktighet har varit svår att bedöma.

Inom svenska riksdagsgruppen hoppas vi att den här saken nu snabbt kan redas ut så att vi kan fortsätta med full handlingskraft i detta regeringssamarbete.

Arvoisa puhemies! Syntynyt tilanne on monella tavalla ongelmallinen. On kyse uskottavuudesta, rehellisyydestä ja avoimuudesta. On tärkeätä muistaa, että koko hallitus ei ole ollut asiassa osallinen. Pääministeri teki oikein tiedottaessaan eduskunnalle osuudestaan tässä asiassa. Tärkeätä on, että luottamus hallitukseen säilyy ja että hallitus täysissä voimissaan voi jatkaa työtään. Asiassa on juridinen puoli, jota poliisi käsittelee ja johon meidän ei tule eduskunnassa puuttua, ja poliittinen puoli, johon meidän on otettava kantaa. Lähdemme siitä, että pääministeri Jäätteenmäki on puhunut totta. Ongelma on ollut, että tietoa on annettu palasina.

Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä toivomme, että tämä asia käsitellään valmiiksi, jotta hallitusyhteistyö voisi jatkua. On tärkeätä, että vakava Tasavallan presidentin kansliasta tapahtunut vuoto selvitetään perusteellisesti.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies, ärade herr talman! On surullista todeta, että tähän saakka olemme saaneet oikeat tiedot pääasiallisesti median kautta. Suurin toivein odotin pääministerin ilmoitusta. En kirjoittanut mitään puhetta etukäteen, vaan odotin, mitä te sanotte, miten minä siihen reagoin, ja sen puheenne perusteella haluan kommentoida teidän puhettanne.

Te sanoitte, että olette pidättäytynyt kommentoimasta Irak-juttua. Kunhan olisitte niin tehnyt, niin kaikki olisi kunnossa. Te olette ulkopuolisille, meille, ilmoittanut, että te ette tiedä, kuka on vuotanut, mutta omille olette kertonut, että te ette halua lähdettä pettää. Eli me olemme saaneet yhden tiedon, yhdenlaisen tiedon: te ette tiedä, ja omille olette kertonut, että te ette halua lähdettä pettää.

Viittasitte vaalien alla käytyyn keskusteluun ja siihen, miten suuri kysymys lähestyvä Irak-sota oli. Se oli kaikkien puolueitten, koko kansan, mielestä erittäin suuri kysymys. Minulla kristillisdemokraattien puheenjohtajana ei ollut minkäänlaista vaikeutta esittää puolueemme kantaa lähestyvään Irak-sotaan. En tarvinnut asiakirjoja, en niitä hankkinut. Kanta ja linja oli sama kuin hallituksen linja, jota tukivat mielestäni kaikki poliittiset puolueet.

Te sanoitte, että te ette ollut pyytänyt mitään tietoa presidentin kansliasta. Kuitenkin sieltä tuli teille faksi. Minulle ei tullut faksia presidentin kansliasta, vaikka minäkin olin oppositiopuolueen johtaja, todennäköisesti siitä syystä, että puolueemme on niin paljon pienempi. Mutta te saitte pyytämättä faksin ja Martti Manninen on oma-aloitteisesti sen teille lähettänyt. Uskon, että tämä pitää paikkansa, kun te kerran olette näin sanonut. (Naurua)

Mutta sitten tulee tämä suuri mutta. Ymmärrän, että te ette vaalien alla halunnut nimeä paljastaa, mutta sen jälkeen ja siitä lähtien, kun teistä tuli pääministeri, olisin odottanut, että olisitte puuttunut asiaan. Jos minulle tulee presidentin kansliasta fakseja, joissa on salaiseksi julistettuja asioita, ja minulle pyytämättä nämä lähetetään, niin minä pelkäisin, että tämä henkilö lähettää myöskin muille tällaisia fakseja, mahdollisesti ne saattavat jopa tulla sellaisten henkilöitten käsiin, jotka käyttävät niitä maan edun vastaisesti. Tästä syystä oletin, että kun pääministerinä tiesitte, että siellä on vuoto, olisitte välittömästi siihen puuttunut niin, ettei tämä olisi jatkunut. Mehän emme tiedä, onko se mahdollisesti jatkunut vielä tuon jälkeen.

Sitten ihan lopuksi: En tiedä, loppuuko tämä keskustelu Irak-asiasta ja -vuodosta tähän. Vihreät ovat esittäneet, että tulee välikysymys. Toivon todella, että vastaatte kaikkiin niihin kysymyksiin, mitä me olemme esittäneet. Jos te olisitte välittömästi pääministeriksi tultuanne ilmoittanut, mikä on totuus, niin tätä keskustelua ei olisi tarvinnut käydä.

Minä olen myöskin samaa mieltä niiden kanssa, jotka katsovat, että tämä vie aivan liian paljon aikaa eduskunnan työstä. On suuria asioita käsittelemättä. Kansalaiset odottavat, että niitä asioita hoidettaisiin, ja pelkään, että EU:ssa jonkin verran Suomen maine on kärsinyt, kun pitää käydä keskustelua tätä maata koskevista hyvin tärkeistä asioista.

Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmisellä on kaksi hetkeä, jolloin ei pidä keinotella: silloin, kun siihen on varaa, ja silloin, kun siihen ei ole varaa. Olemme moraalin ydinjuurilla. Nyt tunnustetaan tipottain vain se, mistä jäädään kiinni, kun olennaista on pitää ajatukset rehellisinä. Moraalia ei voi eikä pidä sitoa kiinnijäämiseen tai paljastumiseen. Totuus on suurin voima, ja se lopulta murtautuu tavalla tai toisella esiin. Valtapeli on tätä: valtaa ja peliä. Kansan, siis suomalaisten, etu on kaukana tästä. Tällainen sotku on yhtä pelottavaa kuin pelätä, onko meidän teinimme sekaantunut huumeisiin. Parhaissa suomalaisissa perinteissä luotamme saunaan, sisuun ja kättä päälle -sopimuksiin. Näin minä ja me perussuomalaiset haluaisimme edelleen luottaa ja uskoa.

Ihminen erehtyy tällä tavalla. Luottamus meni kepulilla tavalla. Tämä koko roska voitaisiin polttaa juhannuskokossa ja ryhtyä jälleen töihin. Kansalainen, perussuomalainen, tarvitsee EU-aikana entistä enemmän sitä, mikä menee nopeimmin ja kasvaa hitaimmin: luottamusta. Kansalaiset kävivät äänestämässä sen vuoksi, että me täällä eduskunnassa hoitaisimme heidän asioitaan. Suomen talous menee alamäkeä, työttömyys kasvaa ja toimeentulohuolet painavat päälle. Ihmiset tarvitsevat tukea ja näkemystä heidän edustajiltaan, joiden tehtävänä on puolustaa heikkoja, rohkaista pelokkaita ja olla esimerkkinä. Me voimme vatvoa ja vatkata tätä asiaa vaikka kuinka kauan.

Tapahtunut on ennen kaikkea moraalinen, ei niinkään ehkä juridinen ongelma. Onko tässä tapauksessa tällä hetkellä esillä vain jäävuoren huippu? Isänmaamme moraalinen selkäranka on nyt koetuksella. Kuinka paljon tässä maassa petetään, vuodetaan ja valehdellaan? Jos yhteiskuntamme on moraaliltaan vääristynyt, niin näitä tapauksia tulee lisää. Kuinka kauan Suomen kansa kestää tätä?

Olennaista on pitää ajatukset rehellisinä, sillä ajatuksista lähtevät teot ja tekojen mukaan tuomitaan. Käry on käynyt, mutta tuo hetki on tilattu jo silloin, kun pelin politiikkaa on päätetty käyttää vallan tavoitteluun. Vallan tavoittelu sokaisi pääministeri Anneli Jäätteenmäen. Hän erehtyi, ja luottamus meni.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Istuvan hallituksen ministerillä ei ole muutoin aihetta puuttua keskusteluun, joka ei koske tämän hallituksen toimia, mutta kun tässä on myös sivuttu edellisen hallituksen ulkopoliittista päätöksentekoa eikä silloinen pääministeri ole tilaisuudessa osallistumaan keskusteluun, on todettava, että edellisen hallituksen linjaukset on, kuten tasavallan presidentti on todennut, kaikissa vaiheissa tehty yhdessä ja yksimielisesti ja niistä on pidetty myös yhdessä kiinni, ja tämä linja on jatkunut myös tämän hallituksen aikana.

Edellinen hallitus ei missään vaiheessa tarkistanut Irak-linjauksiaan tai tehnyt uusia päätöksiä joidenkin julkisuuteen tulleiden salaisten tietojen perusteella, vaan kun hallitus ja tasavallan presidentti kokoontuivat 7.3., se ei tapahtunut siksi, että olisi ollut tarvetta ottaa kantaa kotimaiseen keskusteluun, vaan siksi, että turvallisuusneuvosto kokoontui New Yorkissa samana päivänä hyvin tärkeään istuntoon ja oli tarve käydä tilannetta lävitse. Suomen linja on ollut koko ajan ja on edelleen YK:n tukeminen Irakin konfliktin osalta ja sen korostaminen, että kaikkien toimien on tapahduttava YK:n johdolla ja YK:n puitteissa. Siitä pidettiin kiinni niin pitkälle kuin oli mahdollista. Jouduimme toteamaan, että toimet ilman YK:n valtuutusta eivät olleet hyväksyttäviä. Tämä on ollut alusta alkaen selkeä Suomen linja.

Pääministeri  Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Vastaan kysymyksiin, joita täällä on minulle esitetty.

Ensimmäinen kysymys koski sitä, kuka on vuotanut nämä asiakirjat iltapäivälehdille. Sitä en tiedä ja sen olen myös tässä kuulustelupöytäkirjassa todennut. Olen todennut siellä, että olen julkisuudessa muistion sisältämistä asioista keskustellut ja kirjoittanut niistä nettipäiväkirjassani, muuten en ole tietoja välittänyt eteenpäin. Haluan vielä korostaa, että ei minulla ole ollut ulkoministeriön salaisia asiakirjoja, joten niiden eteenpäinvieminen olisi ollut myös sitten mahdotonta.

Sitten toinen kysymys koski sitä, tiesinkö, että ne olivat salaisia. Olen myös tuossa kuulustelussa todistajanlausuntoa antaessani jättänyt yhden kaksisivuisen muistion, jonka sain, jossa on yhden lauseen lainaus. Ei tästä käy ilmi, mistä tämä lainaus on. (Välihuutoja) — Siinä on, mutta siinä ei ole mitään kirjoitettu, että se olisi salainen. Siinä on yksi lause eikä mitään muuta. (Välihuutoja)

Sitten haluan edelleen korostaa sitä, että lausunnot, mitä tästä asiasta olen monta kertaa antanut, olisivat voineet olla ja niiden olisi pitänyt olla täsmällisempiä. Olen iloinen, että saatoin nämä tiedot, mitä minulla on, nyt saattaa eduskunnan tietoon, ja halusin, että saatan nämä nimenomaan eduskunnan tietoon, että ne eivät tule joittenkin lehtien kautta. (Hälinää)

En tiedä, jos täällä kysytään, mitä minun muuta olisi pitänyt kertoa. Minä olen kertonut, mistä olen saanut tiedot ja millä tavalla. Haluan vieläkin todeta, että se, että olen saanut näitä fakseja Manniselta, on ollut ja on minulle edelleen yllätys. En ole pyytänyt, en ole yhtään kertaa pyytänyt. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Tämä vain on nyt se totuus. (Ed. O. Ojala: Kerroitteko presidentille?) — Olen kertonut presidentille aikaisemmin kuin olen kertonut poliisille.

Ville Itälä  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäki antoi tässä vastauksia kysymyksiin, joita tuli keskustelussa esiin. Olisin toivonut, että olisitte kertonut ne jo etukäteen, ettei tarvitse aina pumpata näitä asioita. Mutta nämäkin vastaukset herättivät lisää kysymyksiä:

Sanoitte, että siinä faksissa, jonka saitte, oli vain yksi lause, ja te ette tiedä, mistä se lause oli peräisin, eikä siinä kerrottu, että se on salainen. Miksi te sitten rupesitte tätä lähdettä suojelemaan? Minkä ihmeen takia tarvitsee lähdettä suojella, jos ei ole mitään salaista eikä mitään epäilyttävää? Tuntuu jotenkin ristiriitaiselta.

Sitten jos teille oli kovin yllätys se, että Manninen lähetti teille paperin, niin eikö olisi ollut sopivaa kysyä häneltä, miksi hän näin tekee ja mikä on tarkoitus? Miksi päätitte kuitenkin tätä yllätystä sitten käyttää vaaleissa hyväksenne?

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin pääministeriltä halunnut hieman täydennystä nyt tähän tietoon, minkä annoitte siitä, että teillä ei ollut oikein kokonaisnäkemystä siitä, mihin briefing-muistionne erilaiset lainaukset ja siinä olevat tiedot perustuvat.

Kysyisin, miten te edes vaalikampanjassa voitte käyttää sellaisia tietoja, joiden todenperäisyydestä, mahdollisesta salaisuudesta tai alkuperästä te ette ole tietoinen. Kai teidän on täytynyt keskustella näiden tietojen toimittajan kanssa, vuotaja Mannisen kanssa, ennen kuin näitä tietoja olette voinut käyttää hyväksenne, ja ei kai teille sentään ole voinut olla yllätys se, että te olitte päättänyt käyttää näitä tietoja vaalikampanjassa, ei vain kerran yhdessä keskustelussa, vaan useamman kerran? Te olette sisäisesti epäjohdonmukainen nyt siinä, että te esitätte tietämätöntä papereiden sisällöstä ja todenperäisyydestä ja kuitenkin aktiivisesti niillä kävitte politiikkaa, joka ulkoministeri Tuomiojankin kertomuksen mukaan ei ole yhtäpitävä sen kanssa, mitä edellisessä hallituksessa Irak-politiikan yhteydessä tapahtui ja päätettiin.

Osmo Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti vähän samoja näkemyksiä, mitä tässä jo eräät muut vastauspuheenvuorojen käyttäjät.

Jos pääministerillä — silloisella puheenjohtaja Jäätteenmäellä — oli se käsitys, että näissä teksteissä ei ole mitään salaista, niin miksi piti suojella lähdettä? Jos hänellä sitten taas oli käsitys, että niissä on salaista, niin silloinhan niiden eteenpäin kertominen myöskään ei ole, ei virkamiehelle eikä kenellekään Suomen kansalaiselle, sallittua. Miksi niistä sitten piti kertoa eteenpäin?

Haluaisin myös kysyä: Kun ulkoministeri nyt tuntui kumoavan tämän teidän ulkopoliittisen lausuntonne siitä, että Suomen ulkopolitiikan linja tässä asiassa muuttui 7.3., niin mikä teidän tavallaan käsityksenne asiasta nyt on?

Edelleen — no, ehkä tämä riittää.

Bjarne Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun pääministeri sanoi, että hän ei tiennyt, että se lainaus oli salainen, niin uskon, että te ette sinä hetkenä tiennyt. Mutta seuraavana päivänä, kun tuo salainen asiakirja oli mediassa ihan kopiona, niin silloinhan ainakin minä tiesin, että se oli salainen, (Naurua) ja silloin tekin tiesitte varmasti, että se on salainen.

Minä kysyin omassa puheenvuorossani, että jos nyt presidentin kansliasta vuotaa salaisia tietoja, niin kai se on meidän kaikkien kansalaisten velvollisuus ilmoittaa siitä presidentille, että häntä lähellä oleva henkilö lähettää fakseja ympäri, en sano maailmaa enkä maata, mutta lähettää fakseja tilaamatta eri henkilöille, niin että tällainen henkilö saadaan välittömästi pois. Nimittäin hänhän voi tehdä valtavan paljon vahinkoa isänmaallemme.

Kysyn: Minkä takia te ette pääministerinä puuttunut siihen?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään paljon puhuttu moraalista. Pääministerin ilmoitus oli sikäli erikoinen, että siinäkin sovellettiin moraalia, jesuiittamoraalia: päämäärä pyhittää keinot. Pääministerin ilmoituksen mukaan keinot, joita käytettiin, olivat valitettavia, mutta päämäärä, jota ajettiin, oli oikea, koska Suomen linja Irak-kysymyksessä saatiin muutettua, näin te kerroitte.

Arvoisa puhemies! Minusta keinot eivät pyhitä päämääriä. Kaiken lisäksi kuulimme juuri ulkoministeriltä sen, että myöskään päämäärät eivät olleet oikeat, ja tässä suhteessa tilanne on erinomaisen ongelmallinen.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa siteerattiin edeltäjänne Esko Ahon lausumaa siitä, että hän antoi teille neuvon, joka koski Irak-muistiota, neuvon, jonka mukaan olisi ollut parempi olla käyttämättä tätä asiaa poliittisena leimakirveenä ja vihjailun välineenä. Ahon lausunto antaa ymmärtää, että myöskin hänellä on ollut käytettävissä näitä muistioita. Miten te kommentoitte tätä kysymystä?

Toinen kysymys vielä toistona: Miksi te ette ottanut kokeneena poliitikkona, myöskin muun muassa suuren valiokunnan jäsenenä, selvää siitä, miksi hän lähetti teille näitä muistioita ja ovatko ne salaisia vai eivät?

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mitä tapahtui ennen vaaleja, on yksi asia, ja se, mitä on tapahtunut vaalien jälkeen, on toinen.

Pääministeri Jäätteenmäki, te tiesitte vaalien jälkeen, vaalivoittonne jälkeen ja hallitusneuvotteluja käydessänne ja pääministeriksi tultuanne, että tämä asia on arka asia ja tämä ei ole voinut tapahtua siten, kuin pitäisi mennä. Te olette käyttänyt puolitotuuksia ja yrittänyt pitää tämän asian salassa; te ette ole halunnut, että siitä keskustellaan avoimesti, ennen kuin pakon edessä.

Nyt minun on tiedusteltava, arvoisa pääministeri, teiltä: Kun te keskustelitte oikeuskanslerin kanssa, niin kerroitteko te oikeuskanslerille siitä, että te olitte saanut Martti Manniselta näitä asiakirjoja, ja pyysittekö te silloin oikeuskanslerilta apua, neuvoa, miten teidän tulisi menetellä?

Toinen asia, jonka haluan teiltä kysyä nyt tässä yhteydessä, on: Oletteko te luovuttanut näitä fakseja, joita saitte, papereita, jollekin toiselle henkilölle?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, jos pääministerin kansliasta löytyy martti manninen, joka lähettää salaisia asiakirjoja ulkopuolelle niitä referoiden, niin mitä te ajattelette niistä tahoista, jotka käyttävät hyväkseen näitä teidän salaisia asiakirjojanne?

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esitän kysymyksen pääministerille: Koska te saitte sen Irak-vuotomuistion Manniselta itsellenne ja koska te esittelitte sen keskustapuolueen päättäville elimille ja oliko teillä tarkoitus kampittaa pääministeri Lipponen pääministerin paikalta pois tämän Irak-muistion kautta?

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että olen tietysti, kuten te jokainen, saanut tähän Irak-asiaan liittyviä tietoja monilta tahoilta ja Irak-politiikan kokonaiskuva muodostuu tietysti siitä koko informaatiosta, mitä itse kukin meistä on saanut. Jos ja kun olen saanut Manniselta yhden muistion, jonka hän on itse tehnyt, ja jos se vastaa sitä kuvaa, mikä minulla on Irak-politiikasta, ei ole ollut tarpeen soittaa hänelle — enkä ole soittanut hänelle enkä ole ollut häneen yhteydessä. Siihen, miksi hän on lähettänyt, minä en pysty vastaamaan. Se pitää kysyä häneltä, ja hän on varmaan sen itse kertonut. Minä voin vain kertoa sen, että olin yllättynyt.

Sitten haluan edelleen todeta, että en ole näitä tietoja julkistanut muuta kuin siinä televisio-ohjelmassa ja Internet-sivuilla. En ole kenellekään mitään muistioita jakanut. (Välihuutoja — Puhemies koputtaa)

Olen keskustellut televisio-ohjelmassa Irak-politiikasta, kuten moni muukin, ja siinä olen käyttänyt kaikkia niitä tietoja, mitä minulla on. En ole ollut yhteydessä edelliseen puheenjohtajaan Ahoon.

Virheeni on se, että en ajoissa ilmoittanut, mistä sain tiedot, ja myönnän, kun nyt ajattelen, että minun olisi pitänyt heti kertoa se tietysti tasavallan presidentille.

Esitän pahoittelut tasavallan presidentille, kuten jo alussa sanoin, mutta haluan vielä sanoa, että kun sain sen muistion, ei siinä ollut — siinä oli yksi lause. (Ed. O. Ojala: Seuraavana päivänä tiesitte!) — Ei, minä sain muistion maaliskuun alussa.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa on peräänkuulutettu uutta poliittista kulttuuria, jonka avainsanaksi on nostettu avoimuus. Tätä avoimuuden ja suoraselkäisyyden linjaa myös pääministeri Jäätteenmäki on ollut meille vaalien alla tarjoamassa. Pääministerin valoisampi vaihtoehto on kuitenkin osoittautunut joksikin aivan muuksi.

Pääministerin uskottavuus horjahti vakavasti jo aivan hallituksen alkumetreillä. Me oppositiossa olemme joutuneet kovan kritiikin kohteeksi siitä, että hallitusohjelman lisäpöytäkirjasta tehty välikysymys olisi ollut perusteiltaan liian kepeä. Näin ei mielestäni ollut. Kysymys oli jo silloin pääministerin kyvystä puhua totta. Tilanne paheni, kun niin sanotussa Irak-kysymyksessä pääministeri on vältellyt ja väistellyt kysymyksiä lähes loputtomiin. Vasta poliisikuulustelussa alkoi löytyä vastauksia. Eikö kaikkien kannalta, ennen kaikkea teidän itsenne, arvoisa pääministeri, olisi ollut viisaampaa kertoa heti totuus? Sen jälkeen käyty keskustelu olisi ollut lähinnä siitä, onko oikein, että oppositiojohtaja käyttää luottamuksellista tietoa vaalitaistossaan. Kiertoilmaisut siitä, että pääministeri puhuu niin totta kuin osaa, murentavat poliitikkojen uskottavuutta edelleen, eikä pääministerin myöntely siitä, että hänen sananvalintansa ovat olleet onnettomia, ainakaan nosta kansalaisten arvostusta.

Ilmiselvää on, että pääministeri on puhunut muunneltua totuutta. Kuitenkin pääministeri jatkaa selvityksissään niukan tiedottamisen linjaa, ja edelleen liian monet kysymykset jäävät auki. Yhteenkään vastaamattomaan kysymykseen pääministerin ilmoitus ei vastaa. Nyt olisi ollut viimeinen hetki kertoa totuus. Kertaalleen menetettyä luottamusta on äärimmäisen vaikea palauttaa. Luottamus ansaitaan näyttöjen myötä, ja tällä hetkellä nuo näytöt ovat kovin heiveröiset.

Itse ministerinä ollessani tein virheen, myönsin sen ja kannoin poliittisen vastuun. Haluaisinkin kuulla pääministeriltä vastauksen siihen, mitä pääministerin mielestä käytännössä poliittisen vastuun kanto tarkoittaa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Keskustelu ulkopolitiikasta on legitiimi osa vaalitaistelua, ja siinä mielessä, niin kuin me kaikki muistamme, Irakin sodan alkaminen oli näköpiirissä ja myöskin keskustelu siitä oli tärkeää käydä Suomenkin vaalitaistelussa. Tosiasia on se, että pääministeri Jäätteenmäki on itse myöntänyt onnettomat sananvalintansa ja onnettomat menettelynsä. Minusta ehkä se grillaaminen, mitä nyt täällä tapahtuu pääministeriä kohtaan, saattaa monen suomalaisen mielestä mennä vähän liiankin pitkälle.

Minun mielestäni tässä asiassa pitäisi nyt päästä eteenpäin. Pitäisi muun muassa keskustella siitä, mikä on opposition oikeus saada tietoja ja miten se turvataan.

Toinen asia on se, että meidän pitäisi myös päästä eteenpäin siinä Irakin jälleenrakennuskeskustelussa. Eduskunta ei ole missään vaiheessa päässyt keskustelemaan siitä, miten Suomen pitäisi osallistua Irakin jälleenrakentamiseen YK:n johdolla.

Puhemies! Minun käsitykseni on, että ei tämä keskustelun jatkaminen, jauhaminen, hyödytä eduskuntaa, se ei varmasti hyödytä Suomen kansaa. Minulla on se käsitys, että mitä nopeammin me saamme tämän keskustelun nyt päättymään, sitä parempi se on eduskunnan kannalta, Suomen kannalta. Väitän, että suomalaiset odottavat nyt hallitukselta tekoja talouden ja työllisyyden osalta. Kun täällä on muun muassa väitetty, että Suomen kansainvälinen maine on kärsinyt, minä väitän kyllä, että Suomen kansainvälinen maine kärsii siitä, että Suomen eduskunta jatkaa tätä jauhamista ilman, että sillä on oikeastaan mitään uutta saatavana.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Vaalien aikana käydystä Irak-keskustelusta on nyt ollut paljon haittaa koko eduskunnan työlle ja koko hallituksen työlle, ja tärkeämmät asiat ovat jääneet käsittelemättä. Mutta sen lisäksi on totta kai tärkeää, että tämä tilanne selvitetään. Itse olen ollut kovasti yllättynyt siitä, pitävätkö todellakin ne tiedot paikkansa, että kyseistä Irak-muistiota on jaettu noin 50—70 virkamiehelle. Ihmettelenkin, eikö tämä salaileva ulkopolitiikan hoito ole demokratian vastaista. Eikö myös tähän pitäisi saada muutos niin, että poliittiset päättäjät, jotka ovat kansalaisille suoraan vastuussa, myös saavat näitä tietoja? Toivoisinkin, jos nykyinen hallitus jatkaa, jos nykyinen pääministeri jatkaa tehtävässään, vastausta siihen, onko tarkoitus vastaisuudessa informoida myös oppositiota, informoida myös eduskuntaa ja sillä tavalla kunnioittaa kansanvaltaa.

Ihan toinen asia on se, jos salaisia asiakirjoja käytetään oman edun tavoitteluun. Sitä en voi hyväksyä. Se on tässä asiassa tuomittavaa, ja se pitää myös ottaa huomioon.

Viime päivien pahin käänne on tietenkin ollut se, että tasavallan presidentin, jonka pitäisi yhdessä perustuslain mukaan valtioneuvoston kanssa hoitaa ulkopolitiikkaa, lähipiiristä löytyy tällainen vuoto ja sitten käy ilmi, että muodollisesti ainakin sitoutumaton virkamies vuotaa tietoja ulkopuolisille eikä ole lojaali omalle työnantajalleen. Tämähän on rikollista, ja rikostutkinta on meneillään. Mutta pitäisi mielestäni myös pohtia, onko meillä väärä systeemi, kun me luotamme sitoutumattomiin virkamiehiin. Kun ministeri vaihtuu, pitäisikö vaihtaa koko virkamieskunta, vai voiko meidän virkamiehiimme luottaa? Kun presidentti vaihtuu, pitääkö presidentin vaihtaa koko virkamieskuntansa, koska nyt tällainen vakava tapaus on käynyt ilmi?

Markku Koski /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Globalisaatio etenee, ja valtiot ovat yhä lähempänä toisiaan. Meidän pitää pystyä keskustelemaan myöskin kansainvälisistä asioista ja kysymyksistä mutta tietysti sillä tavalla, että meillä on suomalainen linja. Mielestäni Irak-asiassa on tukeuduttu lähinnä YK:n linjaan ja se on ihan oikea.

Voisi esittää kysymyksen tämän keskustelun jälkeen, jota nyt on käyty, mikä on sellainen totuus, jota ei hyväksytä. Ei tämä voi olla mikään lynkkauspaikka, missä lynkataan ja epäillään toista, joka sanoo totuuden omasta mielestään. (Naurua) Mielestäni olennaista tässä asiassa on se, että Jäätteenmäki ilmoitti saaneensa faksin, joka ei ollut salainen-merkinnällä varustettu. Sen jälkeen tuli julkisuuteen tietoja salaisesta asiakirjasta, jonka vuoti joku taho, jota me emme tiedä. Ei sitä asiaa voida panna Jäätteenmäen niskaan, vaan siihen on joku toinen vuotaja, ja se saattoi olla myöskin tarkoitushakuista sitä tilannetta ajatellen.

Tässä asiassa mielestäni on lähdettävä siitä, että todennäköisesti poliisi tutkii asiaa niin kuin tutkii, sieltä tulee päätöksiä ja ratkaisuja, mutta ei hallitus tai eduskunta voi niitä ratkaisuja odottaa. Meidän pitää hyväksyä tilanne ja mielestäni myöskin se vastaus, minkä olemme saaneet, ja on mentävä niihin olennaisiin asioihin, mitä Suomessa tällä hetkellä on. Me olemme tavallaan kansainvälisessä lamassa, josta pitää päästä ylös, ja siinä on kyllä hallituksella ja eduskunnalla ihan tarpeeksi töitä, ja niiden asioiden osalta töitä joudutaan tekemään myöskin ensi kesänä. On valitettavaa, jos me lukkiudumme tähän tilanteeseen, syyttelemme ja syyttelemme ja mitään ratkaisua asian osalta ei tule. Siitä ei kärsi mikään muu kuin Suomen kansa.

Me olemme kuulleet totuuden, ja minä uskon ja luotan siihen, että pääministeri Jäätteenmäki on ollut asiassa rehellinen. Annan siinä mielessä hänelle myöskin tunnustusta, että hän kertonut sen, mikä hänen mielestään on totuus, (Naurua) ja me uskomme sen.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen itse henkilökohtaisesti tästä prosessista surullinen. Itse katson, että ulkopoliittisessa keskustelussa pitää pyrkiä suurempaan avoimuuteen, ja ennen vaaleja korostin sitä, että Irakin sotaa pitää pyrkiä välttämään. Olin mukana laatimassa vetoomusta presidentti Bushille sotaa vastaan ja katsoin, että Suomi voisi tukea voimakkaammin Saksan, Ranskan ja Belgian kantaa tässä sotakysymyksessä. Kyse ei kuitenkaan ollut suuresta linjaristiriidasta vaan enemmänkin profiilista, millä asioita ilmaistaan ja manifestoidaan kansainvälisissä yhteyksissä. Siis ainakin vihreiden osalta vaatimus tiukemmasta linjasta oli eri asia kuin se, että väitetään, että Suomi oli osana sotakoalitiota. Tämä on mielestäni ollut virhe, että tällaista käsitystä on levitelty liittyen joulukuun tapahtumiin Washingtonissa. Kuitenkin Irakin sota oli poliittinen kysymys, ja siitä käydään keskustelua, ja katson, että vaalien allakin pitää pystyä käymään rehellisesti keskustelua vaikeista ulkopoliittisista kysymyksistä.

Mitä tulee tähän asiakirjavuotoon, pidän pääministerin käytöksessä ongelmana salailua ja sitä, että hänen käsityksensä on matkan varrella muuttunut. Kuitenkin on selvää, että pääministerin pitää nauttia täyttä luottamusta kaikkien kansanedustajien puolelta, ja rehellisyys on osa juuri tätä luottamusta.

Mitä tulee siihen, kuinka tämä kysymys ulkomailla tulkitaan ja kuinka tämä vaikuttaa hallituksen työskentelyyn, ainakin viime viikolla oli selvää, että niiden tietojen valossa, joita oli kyselytunnilla, tämä vaikutti hallituksen työskentelyyn. Ministeri Tuomioja puolusti pääministeriä niiden tietojen valossa, joita silloin oli käytössä, ja totesi tuolloin, että kyseinen asiakirjavuoto Irak-kysymyksestä ei vaikuta Suomen ulkopolitiikan uskottavuuteen. Itse taas uskon, että tämä valitettavasti vaikuttaa kielteisellä tavalla. Kuinka suuri tuo vaikutus on, on vaikea tarkkaan arvioida. On selvää, että kysymys täytyy käydä läpi perusteellisesti siitäkin huolimatta, että olennaisempaa tietenkin olisi tällä hetkellä keskustella muista asioista, mutta tämä asia voi halvauttaa eduskunnan täysin. Jos asiaa ei perusteellisesti selvitetä, muihin asioihin ei päästä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Näyttää siltä, että sota vaatii aina uhrinsa ja Irakin sota vaatii vielä tänä päivänä täällä Suomessa uhria, korkean virkamiehen ja ehkä pääministerinkin. Se on valitettavaa. Myös voi nostaa tässä yhteydessä perustellusti esille sen, että perustuslakiamme muutettaessa sen seurauksena eduskuntavaaleista tuli kohtuuttoman vahvasti pääministerivaalit, ja kun pääministerin paikasta ja vallasta käydään kamppailua, siinä herkästi yksi ja toinen varmasti sortuu sellaisiin keinoihin, jotka sitten aiheuttavat tällaisen tilanteen. Varmaan kukaan ei näin syvää kriisiä odottanut syntyvän, mutta ehkä tätäkin puolta on tässä syytä miettiä.

Poliisi tutkii näitä sen pohjalta, mikä on oikeudellinen näkökulma näissä kysymyksissä, ja on syytä kiirehtiä poliisin tutkimuksia, jotta siltä osin saadaan selvyys ja totuus esille, mutta myös poliittinen puoli on selvitettävä. Siinä yhteydessä toivon, että opposition ei tarvitsisi tehdä eikä se lähtisi tekemään välikysymystä eikä muita vastaavanlaisia toimenpiteitä vaan että arvoisa pääministeri henkilökohtaisesti ja ennen kaikkea keskustan eduskuntaryhmä ja sosialidemokraattien eduskuntaryhmä ottaisivat asian nyt äärimmäisen vakavasti selvitettäväkseen ja miettisivät, voidaanko tästä jatkaa entisellä tavalla vai tarvitaanko joitakin muutoksia. Korostan, että vastuu on kahdella suurimmalla hallituspuolueella ja niiden eduskuntaryhmillä, onko olemassa edelleen luottamus hallituksen toimintakykyyn.

Käsillä on todellakin ajankohtaisina talouspolitiikassa tavattoman tärkeitä ja vakavia kysymyksiä, joita kansalaiset varmasti odottavat. Euroopan unionin asiat, maatalousuudistus ja ehkä vielä suurempi perustuslakihanke ovat nyt kääntymässä hallituksen syliin, pääministerin vastuulle ajaa Suomen etua näissä vaikeissa väännöissä. Siinä tarvitaan todella vahva pääministeri, vahva hallitus, joka nauttii eduskunnan, ennen kaikkea hallituspuolueitten, vankkumatonta luottamusta mutta myös koko kansan luottamusta ja myös kansainvälisesti arvostusta. Kysymys on vakava, ja näitä on syytä tässä nyt rauhallisesti mutta määrätietoisesti ja nopeasti pohtia.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten ed. Kankaanniemi äsken totesi, kansakunta on tällä hetkellä hyvin suurten ja vakavien haasteiden edessä. Talouskasvu on hidastunut selvästi, ja uhkaavasti ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan lähes päivittäin. Kunnilla on ylivoimaisia vaikeuksia kansalaisten peruspalvelujen turvaamisessa, on kyse terveydenhoidosta, vanhustenhuollosta, koulutuksesta, lasten päivähoidosta jne. Euroopan unionissa on valmistauduttava hallitustenvälisessä konferenssissa puolustamaan Suomen asemaa EU:n uudistuksessa. Nämä ovat niitä asioita, joihin Suomen tasavallan hallituksen tulisi nyt kyetä keskittymään. Nämä ovat niitä asioita, joihin Suomen kansa odottaa maan hallituksen nyt keskittyvän.

Nykyisen hallituksen toimintakyky on kuitenkin vakavasti vaurioitunut, vakavasti rapautunut. Tämä johtuu tästä Irak-skandaalista ja ennen kaikkea siitä, että maan pääministeri ei ole ollut valmis kertomaan koko totuutta tässä asiassa. Tästä on seurannut jatkuva keskustelu, joka selvästi häiritsee hallituksen ja myös eduskunnan keskittymistä oleellisiin asioihin. Keskustelun jatkuminen ei ole niiden vika, jotka pyrkivät totuuden selvittämiseen, vaan niiden vika, jotka pyrkivät totuuden peittelemiseen ja panttaamiseen.

Nyt kuultu pääministerin ilmoitus oli pettymys: ei tyhjentävää selontekoa, ei vastauksia avoimiin kysymyksiin, ei avoimuutta, ei koko totuutta. Lukuisat kysymykset jäivät vielä vaille vastausta. Pääministeri Jäätteenmäki ei näköjään ole valmis, ei eduskunnan edessä eikä julkisuudessa, Irak-skandaalin perinpohjaiseen selvittämiseen, koko totuuden kertomiseen. Päinvastoin: peittely jatkuu, osatotuudet jatkuvat, epäuskottavat selitykset jatkuvat. Kun näin on, pääministerillä ei näköjään ole edellytyksiä palauttaa hallituksensa toimintakykyä. Juuri sitä Suomi nyt kuitenkin tarvitsee. Maa tarvitsee toimintakykyisen hallituksen.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä valitettavassa tapahtumassa on kysymys kansanedustaja ja nyttemmin pääministeri Anneli Jäätteenmäen henkilökohtaisesta asiattomasta menettelystä. Kysymys ei ole hallituksen tai hallituspuolueiden tai keskustapuolueen virheistä. Puheet hallituksen kaatamisesta puhumattakaan puheista eduskunnan hajottamisesta ovat asiattomia ja vievät asian käsittelyn täysin väärälle tolalle. Todettakoon, että eduskunnan hajottaminen ei ole edes mahdollista ilman eduskunnan omaa myötävaikutusta.

Johtopäätökset tilanteesta tulisi tehdä henkilökohtaisella tasolla. Jos siellä tasolla ei johtopäätöksiä tehdä, on tietenkin selvää, että keskustapuolue joutuu niitä tekemään ja mahdollisesti sen jälkeen muut hallituspuolueet, koska jos hallituksella ei ole toimintakykyä sen takia, että pääministerillä ei ole täyttä luottamusta, jokainen meistä ymmärtää, että semmoinen tilanne ei voi jatkua kovin kauan.

Tilanne on valitettava, koska nykyinen hallituspohja sai kansan enemmistön tuen vaaleissa, ja itse haluan tukea sen toiminnan jatkumista niin kokoonpanon kuin hallitusohjelmankin osalta. Pahoittelen eduskunnan puolesta kansalaisille, että olemme joutuneet tähän vaikeaan tilanteeseen. Itse pidän erittäin valitettavana, että vaalien puitteissa silloinen oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki käytti niin epäasiallista menettelyä kuin Irak-politiikkaa, kun hän hyökkäsi silloista pääministeri Paavo Lipposta vastaan ja kylvi myös epäsopua tasavallan presidentti-instituution ja hallituksen välille. Vaikka on vaaleista kysymys, meidän täytyisi muistaa, että elämää on myös vaalien jälkeen.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! En ole pyytänyt puheenvuoroa, mutta voin sen kyllä pitää.

Olisi kiinnostavaa tietää, missä vaiheessa tasavallan presidentti on saanut tämän tietää. Minullekin tulee fakseja päivittäin, vaikkei niissä luekaan salaisia tietoja, mutta jos presidentin kansliasta minä saisin faksin, niin kyllä kysyisin muilta, mitä tämä koskee. Tosiaankin olisi kiva tietää, missä vaiheessa presidentti sai tämän tiedon vai tuliko se vasta sitten poliisilta, pääministeri Jäätteenmäeltä. Minun mielestäni, niin kuin täällä salissa on puhuttu, tämänhetkinen pääministeri ei ansaitse eduskunnan luottamusta ja hänen pitäisi erota virastaan.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Puutun tässä vaiheessa enää vain kahteen kohteen, joita tänään saimme pääministerin ilmoituksessa kuulla.

Ensimmäinen oli se, että tämä faksi olisi siis yllätys, ja kuitenkin sitten päätitte tämän yllättävän faksin tai kaksi saatuanne, kun ne olivat sieltä faksikoneesta tulleet, käyttää niitä sekä televisiokeskustelussa että Internet-sivuilla ottamatta yhteyttä niihin tahoihin. Näin jälkeenpäin arvioiden olette ollut käsittääkseni hiukan pahoillaan tästä menettelystä, mutta minun on pakko kysyä, onko tämän kaltaisia fakseja tullut teille jo aikaisemminkin taikka tämän tapahtuman jälkeen. Kuulostaa hyvin hämmentävältä, että jos todellakin vain kerran on faksista tullut kaksi faksia, niihin luotetaan niin paljon, että niitä käytetään sekä televisiossa juuri ennen vaaleja että Internet-sivuilla. Minusta tässä on jotain hyvin häkellyttävää.

Sitten, arvoisa puhemies, nyt ei ole enää vaalit, vaan te olette toistaiseksi ainakin tasavallan pääministeri, hallituksen johtaja, ja te olette keskeinen uuden perustuslain mukainen ulkopoliittinen toimija, ja te olette täällä tänään väittänyt, että Suomen Irak-politiikassa on ainakin tapahtunut täsmennys ennen vaaleja mainitsemananne päivämääränä. Sen jälkeen teidän johtamanne hallituksen ulkoministeri Tuomioja on hyvin selvästi tänään täällä ilmoittanut olevansa toista mieltä.

Suomen ulkopolitiikkaa ei voida johtaa näin. Nyt ei ole kysymys vaalikeskustelusta, nyt ei ole kysymys opposition mielipiteistä, vaan te olette tänään täällä pääministerinä väittänyt Suomen ulkopolitiikasta toista kuin ulkoministeri. Olisi erittäin kohtuullista, että tämä hämmentävä tilanne korjattaisiin täällä tänään ja kerrottaisiin, kumpi lausunto on Suomen ulkopoliittinen linja.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron alun perin sen takia, että eilen iltapäivällä ja illalla käymieni monien keskustelujen yhteydessä totesin, että kaikkialla ei välttämättä ole oivallettu sitä, kuinka ison ja vakavan kysymyksen ääressä tässä ollaan erityisesti sen jälkeen, kun tasavallan presidentti-instituutio on tähän sekoitettu.

Tänään kuitenkin, erityisesti kuultuani ed. Jouni Backmanin puheenvuoron, minulle syveni se käsitys, että ei tässä oikeastaan mitään muuta tarvitse enää sanoa. Siinä puheenvuorossa oli kyllä tyhjentävästi kerrottu, mistä on kysymys. Sen takia en tätä keskustelua haluakaan pitkittää muuta kuin toteamalla, että puheilla tämä ei enää parane. Nyt on johtopäätösten aika.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, kyse ei todellakaan nyt enää ole mistään onnettomista sananvalinnoista. Niin kuin täällä on monasti tullut ilmi, kyse on erittäin vakavasta asiasta. Kysymys on siitä, voivatko kansalaiset luottaa meihin poliitikkoihin yleensä. Kysymys on myös siitä, onko meillä toimintakykyinen hallitus. Kysymys näyttää olevan myös siitä, voivatko hallituspuolueiden kansanedustajat luottaa toisiinsa, ja ennen kaikkea siitä, onko pääministeri Jäätteenmäellä myöskin suurimman hallituspuolueen luottamus. Te ette saanut täällä ryhmäpuheenvuorojen perusteella synninpäästöä, jos näin sanotaan. Omaa ryhmäänne lukuunottamatta kaikkien ryhmien puheenvuoroissa oli enemmän tai vähemmän suuria varauksia, kritiikkiä, jopa eronpyyntönäkökohtia.

Tässä mielessä tämä asia ja tämä keskustelu ei voi olla se, mikä antaa tyhjentävän vastauksen tähän erittäin valitettavaan tilanteeseen. Kysymys on todellakin siitä, että kansalaiset edelleen ovat varmaan siinä käsityksessä, että salaisia tietoja on vuotanut, niitä on vuodatettu luvattomalla tavalla ja että asiassa on valehdeltu eikä ole puhuttu totuutta ja koko totuus on vielä auki.

Tässä suhteessa täällä ovat vihreät esittäneet, että oppositio, joka kokoontuu kohta, miettisi välikysymystä. Minä kuitenkin kysyn, onko välikysymys tällaisessa menettelyssä ja erityisesti tässä tilanteessa tämän pääministerin ilmoituksen jälkeen se paras keino. Se voi olla se, mitä tarvitaan, jolla voidaan hallituksen luottamus mittauttaa, mutta toisaalta tämä keskustelu jatkuu täällä varmaan samanlaisena, mitään uutta välttämättä emme saa. Silloin minusta on hyvä miettiä myöskin sitä mahdollisuutta, että perustuslakivaliokunta käsittelee asian ja sinne voidaan kutsua sitten myöskin muita asiantuntijoita, jolloin tämä asia saataisiin kokonaisuudessaan käytyä läpi.

Jos tämä asia velloo ja velloo ja velloo, tästä tulee todellakin Suomelle myös kansainvälisesti niin suuri asia, että me emme pärjää kansakuntana. Kuten on käynyt ilmi, meillä on paljon suurempia ongelmia: Meillä on työllisyydessä huono suunta eli työttömyys kääntyy nousuun ja monia muita ihmisten arjessa olevia asioita. Sen takia minä toivon, että kaikki nyt vastuullisesti miettivät, mikä on paras tapa päästä eteenpäin.

Pääministeri Jäätteenmäki, minä ja moni muu olisi toivonut, että te olisitte antanut sen tyhjentävän selvityksen. Sitä te ette valitettavasti nyt tehnyt.

Maija Perho /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Jäätteenmäki edustajantoimessaan on hyvin monessa eri yhteydessä korostanut nimenomaan oikeuden, totuudellisuuden, rehellisyyden ja avoimuuden periaatteita. Näin te toimitte muun muassa Alho—Sundqvist-kysymyksessä, siitä käydyssä välikysymyskeskustelussa. Silloin te totesitte muun muassa seuraavaa: "Kansalaisten närkästys on myös toivon merkki. Oikeudentaju ei ole kadonnut Suomen kansasta. Ihmiset osaavat edelleen erottaa oikean väärästä." Edelleen te totesitte: "Tuntuu kuin hallitus olisi kokonaan unohtanut, mistä elementeistä oikeus rakentuu: laista, tosiasioista ja arvoista."

Kysymys on juuri siitä, että tämä teidän korostamanne arvoperusta, avoimuuden ja rehellisyyden periaatteet, ei voi olla tapauskohtainen. Tästä syystä mielestäni on valitettavaa se, että te olette saanut yli 15 000 kansalaiselta luottamuksen ja valtakirjan uskoakseni paljolti näiden edustajantoimessanne esille tuomienne arvojen ja periaatteiden takia. Tämä koko prosessi, jossa te valitettavasti olette kumonnut vanhoja sanomisianne uusilla, vahvistaa sitä ikävää mielikuvaa, joka on valitettavan yleinen kansalaisten keskuudessa, eli monet kansalaiset kokevat, että silloinen oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki, jonka toivottiin edustavan valoisampaa tulevaisuutta ja nimenomaan näitä arvoja, avoimuuden, rehellisyyden, oikeudentunnon arvoja, ei nyt sitten olekaan menetellyt näiden edustamiensa periaatteiden mukaisesti.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Tämän keskustelun sävy ja etenkin hallituspuolue sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoro ja sieltä tulleet puheenvuorot kertovat, että hallituksen sisäinen tilanne, se tilanne, jossa nyt olemme, on erittäin vakava. Tällaisena ei varmasti voida tilannetta jatkaa, vaan joitakin ratkaisuja täytyy tapahtua.

Se, mikä minua on myös hämmästyttänyt, on se, miten yksin pääministeri Jäätteenmäki näyttää tässä jäävän, niin että suorastaan täältä katsoessa herää säälin tunteita. Kun katselin puhujalistaa, niin totesin, että sieltä ei löydy lainkaan keskustalaisia nimiä. Yksikään keskustalainen ministeri ei ole käyttänyt teidän tueksenne puheenvuoroja. Vain kaksi keskustalaista on tämän keskustelun aikana käyttänyt puheenvuoroja ja Rkp:stä taisi tulla vain yksi ainoa puheenvuoro. Toivoisinkin, että keskustalaiset ministerit ja keskustapuolueen varapuheenjohtajat myös kommentoisivat, miten he näkevät tämän tilanteen.

Ed. Lindén omassa puheenvuorossaan kuvasi sen, miten hän menetteli kantaessaan poliittisen vastuun oman virheensä jälkeen. Toivoisin, että pääministeri Jäätteenmäki vielä kommentoisi sitä, miten koette, olisiko tässä yksi vaihtoehto ratkaista tämä tilanne.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäselle voisin todeta, ettei tässä nyt sääli auta.

Minulta on pyydetty tyhjentäviä vastauksia, ja olen tässä kertonut, mistä olen tietoni saanut, minkälaisessa muodossa olen saanut ja millä tavalla olen saanut. Minusta se on se oleellinen. Olen myös kertonut sen, millä tavalla olen käyttänyt tätä tietoa.

Haluan edelleen kerrata sen, että en ole saanut enkä pyytänyt salaisia Irak-asiakirjoja enkä ole myöskään pyytänyt näitä muistioita, mitkä sain. (Ed. Itälä: Miksi suojasitte lähdettä?)

Sitten haluan todeta, että tämä keskustelu ei ole aiheuttanut vahinkoa Suomen ulkosuhteille tai Suomen asemalle, kuten ulkoministeri Tuomioja viime kyselytunnilla sanoi. 7. maaliskuuta hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta kokoontui ja käsitteli silloin Irak-asiaa, ja sen jälkeen silloinen oppositio saattoi yhtyä silloisen hallituksen määrittelemään kantaan, ja siitä lähtien tämä kanta on nauttinut laajaa konsensusta. Silloin 7.3. totesin, että silloinen oppositio saattoi sitä tukea. (Ed. Siimes: Mitään linjan tarkistusta ei silloin tapahtunut!) — Se on varmaan sitten makukysymys, onko se tarkennus vai täsmennys. (Välihuutoja — Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Suomen hallituksen pitäisi nyt voida keskittyä isoihin, kansalaisille tärkeisiin asioihin. Hallitus on tähän saakka työskennellyt koko ajan tehokkaasti ja yksimielisesti. Meillä on ollut tänä aamuna 8.30 kokous, jossa käsittelimme hallituksen strategioita ja olimme täysin yksimielisiä. (Välihuutoja) Hallituksen työskentelyyn tämä asia ei ole millään tavalla vaikuttanut.

Tässä salissa on kysymys poliittisesta luottamuksesta. Tämä sali ratkaisee, ja tämän salin kaikki jäsenet ja erityisesti hallituspuolueiden kansanedustajat ratkaisevat, onko poliittista luottamusta. Sitten toinen asia on juridiset tutkimukset. Ne menevät omalla painollaan, omassa aikataulussaan. Siihen en minä eikä siihen pysty hallitus vaikuttamaan. Haluan edelleen todeta sen, että tämä sali ratkaisee tämän poliittisen puolen, poliittisen luottamuksen.

Toivon, että tässä asiassa voisin oman rakentavan panokseni antaa niin, että poliittinen luottamus olisi ja tämä hallitus voisi jatkaa ohjelmansa toteuttamista. Meillä on paljon isoja haasteita. Meillä on ollut erittäin hyvä yhteistyöhenki. Hallitus ei ole yhdestäkään asiasta äänestänyt. Päinvastoin, siellä on ollut innostunut, eteenpäin katsova henki ja, olen ymmärtänyt, toinen toistensa kunnioituksen ja luottamuksen henki.