3) Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille
2004—2007
Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Talousarviokehykset annettiin eduskunnalle
nyt ensimmäistä kertaa selontekona. Vuonna 2000
käsittely tapahtui valtioneuvoston tiedonannon pohjalta
ja vuosina 2001—2002 pääministerin ilmoitukseen
perustuen. Valiokunta pitää selontekomenettelyä tällä kertaa
perusteltuna ja viittaa muun muassa kehysmenettelyn perusteelliseen
uudistamiseen. Esillä ovat vaalikauden ensimmäiset
määrärahakehykset, joiden yhteydessä tehdään
hallitusohjelman pohjalta merkittävät linjaukset
eri uudistusten toteuttamisesta. Mielestäni selontekomenettely
on luonteva menettely myöskin jatkossa kehysten käsittelyyn.
Kehyspäätöksen yhteydessä hallitus
hyväksyi hallitusohjelmassa sovitulla tavalla tarkistetun kehyksen
mukaisen menosäännön. Samalla myös
lisätalousarvioesitykset sisällytettiin kehyksiin.
Valtiovarainvaliokunta pitää sekä kehyspäätöksen
peruslähtökohtia että finanssi- ja talouspolitiikan
peruslinjauksia vallitsevaan ja nähtävissä olevaan
talous- ja suhdannekehitykseen nähden oikeina. Menokehystä voidaan
pitää perustellusti myös hyvin tiukkana.
Mikäli talouden kehitys ei vastaa odotuksia, saattaa finanssipoliittinen
liikkumavara useamman vuoden tähtäyksellä olla
varsin vähäinen. Valtiontalouden pysyminen vahvana
ja vaalikauden lopulla tasapainossa edellyttää ennen
kaikkea onnistumista työllisyyden hoidossa. Julkisen talouden
tehokkuutta se edellyttää myöskin sekä suotuisaa
kansainvälistä talouskehitystä. Keskeisinä keinoina
ovat menosääntöön perustuva
tiukka menojen hallinta ja valtionvelan suhteellisen osuuden pienentäminen.
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota kansainvälisessä taloudessa
oleviin suuriin epävarmuustekijöihin. Kaikki keskeiset
talousalueet ovat lamassa samanaikaisesti, eikä maailmantalouden kasvun
vauhdittajia ole näkyvissä. Tämä antaa aiheen
varautua myös siihen, että heikon talouskasvun
kausi pitkittyy yhä.
Selonteossa on todettu, että jos valtiontalouden alijäämä uhkaa
muodostua suuremmaksi kuin 2,75 prosenttia bruttokansantuotteesta,
hallitus esittää viipymättä tarvittavat
menojen vähentämistoimet ja muut toimenpiteet
ylitysten välttämiseksi. Valtiovarainvaliokunta
katsoo mietinnössään, että alijäämän
korjaamiseen on tarvittaessa voitava puuttua myös tulopuolella tehtävin
ratkaisuin. Liian tiukaksi jätetty vuotuinen alijäämäraja
voi rajoittaa tarpeettomasti suhdanteiden tasausta silloinkin, kun
se olisi perusteltu.
Valtiovarainvaliokunta on pitänyt kehyspäätöksen
verotuloarvioita perusteltuina. Ennusteeseen sisältyy kuitenkin
epävarmuustekijöitä. Ongelmana on myös
se, että keskeisimpiä pääoma- ja
yritysverotusta koskevia ratkaisuja ei vielä ole tehty.
Valiokunta katsookin, että ratkaisujen sisällöstä ja
voimaantulosta pitäisi sopia mahdollisimman pian, jolloin
myös kehysten tulopuolen perusteita voitaisiin tarkentaa.
Veropohjaa voitaisiin valiokunnan mielestä kattaa myös
energia- ja ympäristöverotusta tarkistamalla.
Valiokunta kiirehtii matalapalkka-alojen työnantajamaksujen
keventämiseen tähtäävää valmistelutyötä.
Yksittäisistä hallinnonaloista valtiovarainvaliokunta
on nostanut esille esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön,
jonka osalta uusien kehittämishankkeiden aloittamiseen
ei ole kehyksen puitteissa mahdollisuuksia. Maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalla ei ole voitu varautua hyvin ajankohtaisten EU:n
maatalousuudistuksen sekä artikla 141-neuvottelujen lopputulokseen.
Kehyspäätöksen mukaan kulttuurin
rahoitukseen on osoitettavissa lisämäärärahoja
hyvin vähäisessä määrin.
(Ed. Dromberg: Samaa mieltä!) Tämä johtaa
valiokunnan mielestä kestämättömään
tilanteeseen tieteen, liikunnan, taiteen ja nuorisotyön
rahoituksessa ja estää erityisesti taiteen tärkeiden
kehittämishankkeiden toteuttamisen. (Ed. Dromberg: Aivan
oikein!) Valiokunta, ed. Dromberg, pitää välttämättömänä,
että hallitus jatkotoimillaan korjaa rahoitusvajetta niin, että hallitusohjelman
toteutuminen myös kulttuurin osalta turvataan. (Ed. Dromberg:
Oikein, jäädään odottamaan! — Ed.
Pulliainen: Siinähän vielä odotatte!)
Kehysmenettelyyn sisältyy myös ensimmäistä kertaa
peruspalvelubudjetti. Valiokunta on tyytyväinen siihen,
että peruspalvelujen rahoitus on nostettu esille määrärahakehyksissä ja
että niihin suunnataan lisää voimavaroja.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että peruspalvelubudjetin laadinnassa kiinnitetään
huomiota kuntien rahoituspohjaan ja kuntien talouden alijäämäisyyteen.
Valiokunta painottaa tutkimus- ja kehitystyön osalta
sitä, että myös pk-yritysten tuotekehityshankkeet
edellyttävät osaamisperustasta huolehtimista.
Tutkimusrahoitusta tulee kehittää kokonaisuutena
siten, että panostukset koulutukseen, perustutkimukseen,
soveltavaan tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kansainvälistymiseen
ovat tasapainossa.
Valiokunnan mietintö on suhteellisen laaja ja käytettävissä olevassa
ajassa mielestäni valiokunnalta varsin hyvä saavutus.
Valiokunnan mietintöön sisältyy neljä vastalausetta,
joissa vähän eri lähtökohdista
suhtaudutaan menokehysten käyttöön, lähinnä vasemmistoliiton
vastalauseessa, jossa menokehykset on kyseenalaistettu.
Arvoisa puhemies! Toivon, että tänä politiikan
tärkeänä päivänä paneudutaan
riittävällä tavalla tärkeisiin
vuosien 2004—2007 kehyksiin, jotka määrittelevät
sitten valtiontalouden linjat tälle vaalikaudelle.
Ed. Satu Hassi merkitään
läsnä olevaksi.
Kyösti Karjula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen
on ollut merkittävä tavoite kehitettäessä valtion
talousarvion käsittelyä eduskunnassa. Aikaisemmin
budjettikehyksien heikkoon rooliin eduskuntakäsittelyssä on kiinnitetty
erityistä huomiota. Keskustan eduskuntaryhmän
vaatimuksena on ollut kasvattaa eduskunnan vaikutusmahdollisuuksia
ylintä budjettivaltaa käyttävänä elimenä.
Budjettikehyksien käsittely antaa eduskunnalle mahdollisuuden luoda
suuntaviivoja talousarvion valmisteluun. Nyt käsillä oleva
ensimmäinen valtioneuvoston selonteko eduskunnalle koko
hallituskauden budjettikehyksestä on eduskunnan ja hallituksen vuoropuhelun
vahvistamisessa merkittävä askel.
Anneli Jäätteenmäen hallituksen budjettikehys
vuosille 2004—2007 on jouduttu luomaan poikkeuksellisen
haastavissa olosuhteissa. Tilastokeskus kertoi vastikään,
että Suomen bruttokansantuote supistui vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 1,2
prosenttia verrattuna edelliseen vuosineljännekseen. Hallitus
aloitti siis työnsä supistuvan talouskasvun olosuhteissa.
Talouden heikkous näkyy myös eri tutkimuslaitosten
ennusteissa. Valtiovarainministeriö odottaa kuluvalle vuodelle
1,8 prosentin, Suomen Pankki 1,6 prosentin ja Aktia 0,1 prosentin
talouskasvua.
Maailmantaloudessa vallitsee harvinainen tilanne, sillä kaikki
maailman keskeiset taloudet ovat yhtä aikaa taantumassa.
Kansainväliseen talouskehitykseen liittyy siis suuria epävarmuuksia.
Irakin sodan päättyminen ja öljyn hintakehitykseen
sekä Yhdysvaltain talouteen liittyneet positiiviset odotukset
eivät toteutuneet niin nopeasti kuin oletettiin.
Myös euroalueen talouskasvu on jäänyt
vaatimattomaksi, ja tulevia näkymiä heikentävät muutamien
euroalueen maiden pahat ongelmat omissa talouksissaan. Noin viikko
sitten Euroopan keskuspankki alensi koko euroalueen kasvuennustetta
1—2 prosentin haarukasta 0,4—1 prosenttiin. Voimakkaat
rakenteelliset ongelmat ja euron vahvistuminen aiheuttavat kilpailukyvyn
heikentymistä.
Ohjelmassaan hallitus sitoutui siihen, että valtiontalous
on tavanomaisen talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla tasapainossa.
Tämän tavoitteen toteutumiseen tulevat ratkaisevalla
tavalla vaikuttamaan tulevien vuosien suhdanteet. Anneli Jäätteenmäen
hallitus on puuttunut jo suhdannetilanteeseen muun muassa lisätalousarvion täsmäelvytystoimilla
ja ryhtynyt välittömästi valmistelemaan
muita työllisyyttä ja yrittäjyyttä vahvistavia
toimia.
Suomen talous on heikentyneistä vientinäkymistä huolimatta
edelleen vahvalla pohjalla. Työllisyyskehitys on toistaiseksi
pysynyt kohtuullisena, vaikkakin talouskasvu on hidastunut jo viimeiset
pari vuotta. Suomen talouden kasvu voi jatkua, mikäli hallitus
onnistuu tavoitteissaan luoda uutta yrittäjyyttä ja
työllisyyttä. Sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon
sekä tasapainoisen kehityksen edistäminen ja hyvinvoinnin
korkean tason ylläpitäminen onnistuvat vain voimakkaiden
työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevien toimien
ja päätöksien avulla.
Globalisaatio, väestön ikääntyminen,
teknologian kehitys, työikäisen väestön
väheneminen ja kansallisvaltioiden verokilpailu edellyttävät meiltä päätöksentekijöiltä
pitkän
aikavälin näkemystä siitä, mihin
Suomi on menossa. Talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan
sisältöä on kyettävä jatkuvasti
uudistamaan. Suunnitelmat ja tehtävät päätökset
edellyttävät vahvaa henkistä sitoutumista
valittuun suuntaan ja päätöksiin.
Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen
hallitus osoitti lisätalousarvion yhteydessä tehdyillä ratkaisuilla,
että se kykenee nopeasti vastaamaan heikentyneeseen taloustilanteeseen.
Tehty veroratkaisu, ansiotulon veronkevennys, luo talouteen dynamiikkaa,
jolla luodaan positiivisia edellytyksiä kotimaiselle kysynnälle.
Tehty veroratkaisu oli myös alueiden ja kuntien kannalta
oikeudenmukainen, kun verotulojen menetys korvataan kunnille täysimääräisesti.
(Ed. Dromberg: Ei kaikille kunnille!) Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä alueiden
ja kuntien kehityksen kannalta, että talousarvion yhteydessä suoritetaan
aluepoliittinen arviointi.
Keskusta on korostanut hallituksen työllisyystavoitteen
saavuttamisessa yrittäjyyden merkitystä. Keskusta
pitääkin välttämättömänä,
että talouden kasvu ja nousu rakennetaan yhteistyöllä ja
yhteisymmärryksessä yrittäjien, työntekijöiden
ja palkansaajien kanssa. Usein halutaan turhaan ja osin tahallaankin
luoda jännitettä ja vastakkainasettelua yrittäjien
ja työntekijöiden välille. Keskusta haluaa
osaltaan toimia yhteistyön rakentajana ja avoimen vuoropuhelun
luojana.
Ilman yrittäjyyden merkityksen ja sen vaatimusten tunnustamista
jää talouden uusi nousu yksityisen kulutuksen
kasvun ja perinteisten vientialojemme parantuvien kasvunäkymien
varaan. Sekä kotimaisen kysynnän kasvu että viennin
monipuolistuminen edellyttävät yritysten kasvua,
palvelualojen työllistämisedellytysten vahvistamista
ja uusia yrittäjiä.
Tuloverotuksen kevennysten yhteydessä tehdyt veroratkaisut
ovat yrittäjille tärkeitä. Arvonlisäveron
alarajan muuttamisella liukuvaksi on erittäin suuri merkitys
pienyrityksille. Se myös mahdollistaa merkittävällä tavalla
uusien pienyritysten syntymistä. Yritysten sukupolvenvaihdoksien
verokohtelun huojentaminen mahdollistaa myös uuden yrittäjäpotentiaalin
tulevina vuosina. Näillä veropäätöksillä luodaan
uutta yrittäjyyttä ja helpotetaan sekä kannustetaan
yrittäjäksi ryhtymistä.
Anneli Jäätteenmäen hallituksen onnistuminen
tullaan arvioimaan nimenomaan sen toimissa työllisyyden
ja yrittäjyyden edistämisessä. Uusi linja
ja tehdyt päätökset ovat lupaavia. Yrittäjyys
ja yrittäjyyden edistäminen tarvitsee jatkossakin
voimakkaita toimia ja päätöksiä,
joilla kannustetaan ja palkitaan omatoimisuutta.
Tulevaisuudessa yritysverotusta ei voida kiristää ja
muutoinkin yritysverotuksen kilpailukykyä tulee parantaa.
Kansainvälinen verokilpailu on todellista, ja siihen haasteeseen
on hallituksen kyettävä vastaamaan niin, että yritysten
kokonaisverotus on jatkossakin kansainvälisesti kilpailukykyinen.
Hallituksen satsaukset osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen
ovat tärkeä edellytys suomalaisen kilpailukyvyn
ylläpitämiselle. Hallituksen linjaus, että tutkimus-
ja tuotekehitysmenoja lisätään liki 80
miljoonalla eurolla vaalikauden aikana, on keskustan eduskuntaryhmän mielestä oikea.
Keskustan eduskuntaryhmä esittää, että hallitus
selvittää, kuinka tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta
voitaisiin kohdentaa nykyistä tehokkaammin myös
alueellisesti.
Hallituksella on käytössään
uudenlaisia instrumentteja: politiikkaohjelmat, joilla voidaan toteuttaa
sovitun mukaisesti hallinnonalojen ylittäviä toimenpidekokonaisuuksia.
Keskustan eduskuntaryhmä arvostaa, että hallitus
on sopinut ohjelmista ja niiden käynnistämisestä.
Hallituksen tulee nyt huolehtia, että politiikkaohjelmat,
etenkin työllisyys-, yrittäjyys- ja tietoyhteiskuntaohjelma,
saavat myös riittävät taloudelliset voimavarat.
Tässä suhdannetilanteessa on myös
hyvä, että työllistämisen kannalta
tärkeitä julkisia investointeja kiirehditään.
Hallitus osoitti jo lisätalousarviossa lisäpanostuksia
rata- ja tiemäärärahoihin. Keskustan
eduskuntaryhmän mukaan liikenne- ja tietoliikenneinvestointeihin
on löydettävä uusia rahoitusmuotoja,
jotta ihmisten liikkumistarpeiden ja elinkeinoelämän
edellyttämät yhteydet voidaan säilyttää.
Elinkeinoelämän ja alueiden kilpailukyvyn kannalta
toimivat liikenneyhteydet ja logistiikka ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita,
joista hallituksen tulee kantaa riittävästi huolta.
Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä yhtyy myös
valtiovarainvaliokunnan toivomukseen, että matalapalkkaisen
työn työvoimakustannuksien keventämistä koskevaa
selvitystä kiirehdittäisiin. Nykyisessä suhdannetilanteessa kaikki
työllisyyttä tukevat toimenpiteet on saatava mahdollisimman
nopeasti käyttöön.
Keskustan eduskuntaryhmä kiinnittää myös huomiota
siihen, ettei budjettikehyksissä ole maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalla voitu ottaa huomioon EU:n maatalousuudistuksen eikä artikla
141-neuvottelujen vaikutuksia.
Lisäksi valtiovarainvaliokunnan mietintö ottaa
tarkoituksenmukaisella tavalla kantaa, että hallitus jatkotoimillaan
korjaa rahoitusvajetta niin, että hallitusohjelman toteutuminen
kulttuurin osalta turvataan.
Arvoisa puhemies! Yhteisvastuun ja sosiaalisen sekä alueellisen
tasa-arvon korostuminen on yksi merkittävimpiä muutoksia,
joka hallituksenvaihdoksen yhteydessä on tapahtunut. Sosiaalisten
ongelmien voimakas kärjistyminen, alueellisen kehityksen
epätasa-arvoisuus ja peruspalveluiden heikentyminen viime
vuosina ovat vieneet pohjaa suomalaisten hyvinvoinnilta. Samalla
kansalaisten usko päätöksenteon kykyyn ratkaista
isoja yhteiskunnallisia ongelmia on varmasti ollut koetuksella.
Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta Anneli Jäätteenmäen
hallitus nostaa perusturvan tasoa. Korotukset pienimmissä sairauspäivärahoissa, lapsilisissä,
kotihoidon tuessa ja eläkkeissä ovat merkittävä periaatteellinen
linjamuutos. Keskustan eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta
tulevaisuuden panostuksiin, jotka kohdistuvat perheisiin, lapsiin
ja nuoriin. Budjettikehys varmistaa sen, että tulevien
hallitusvuosien painopiste voi olla pieni- ja keskituloisten sekä lapsiperheiden huomioimisessa.
Arvoisa puhemies! Taloudessa tapahtuvat muutokset, epävarmuus
talouskasvun voimakkuudesta ja monet kansainväliset kilpailutekijät korostavat
pitkäjänteisen ja johdonmukaisen finanssipolitiikan
merkitystä. Tavoitteeksi asetettu valtiontalouden tasapainon
saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii tasapainoa
ja maltillisuutta menopolitiikassa. Tätä tavoitetta
tukemaan hallitusohjelmaan on kirjattu budjettitalouden menojen
kehitystä ohjaava sitova linjaus koko hallituskaudeksi.
Tämä linjaus on oikeaa ja vastuullista talouspolitiikkaa.
Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä käytäntönä hallituksen
nyt antamaa selontekoa hallituskauden budjettikehyksistä.
Vähintään yhtä tärkeää on
kuitenkin, että hallituksen ja eduskunnan vuoropuhelua
budjetin valmistelussa edelleen vuosittain vahvistetaan. Eduskunta
on nähtävä merkittävänä demokraattisena
voimavarana kestävän ja hyvinvointia tukevan budjettipolitiikan
luomisessa.
Toinen varapuhemies:
Tässä yhteydessä yleisenä huomiona,
kun en halunnut ed. Karjulan puheenvuoroa keskeyttää,
totean, että olemme sopineet ryhmäpuheenvuorojen
keston maksimisuositusajaksi 10 minuuttia, jota varmasti tässä yleisesti
pyritään noudattamaan.
Matti Ahde /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit puolustavat suomalaista
hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka ytimenä ovat toimivat ja
kattavat julkiset palvelut koulutuksessa ja sosiaali- sekä terveyspalveluissa.
Nämä perustehtävät on hoidettava
suhdanteista huolimatta. Lasten, perheiden sekä eläkkeensaajien
palveluiden rahoitus on turvattava. On otettava myös huomioon
EU:n laajentumiseen liittyvä palvelujen tarjonnan lisääntyminen lähialueilla,
kansainvälisen verokilpailun kiristyminen ja Suomen kilpailukyvyn
ylläpitäminen. On tärkeää,
että hyvinvointipalvelut ja niiden kehittäminen
ovat vahvasti esillä sekä hallituksen lisäbudjetissa
että nyt käsiteltävänä olevassa
kehysratkaisussa. Molemmissa suunnataan lisää voimavaroja
palvelujen tuottamiseen.
Työllisyystilanteen kohentaminen on palveluiden ohella
ryhmämme keskeinen tavoite. Hallitusohjelma sekä kehys-
ja lisäbudjettipäätökset luovat
tälle tavoitteelle hyvän pohjan. Talouskasvun
vahvistaminen on molempien tavoitteiden kannalta oleellinen asia.
Alkuvuoden taloutta koskevat tiedot osoittavat, että hallitus
kykenee realistisesti reagoimaan talouden kehitykseen. Hallituksen
tekemät etupainotteiset, taloutta tukevat elvytystoimet ovat
oikeita ratkaisuja. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee
voimakkaasti hallituksen työllisyyttä korostavaa
talouspoliittista linjaa. Olemme hyvin myös perillä siitä,
kuinka vaativan työllisyystavoitteen hallitus on itselleen
asettanut tässä kansainvälisesti erittäin
epävakaassa taloudellisessa tilanteessa.
Yritysten investoinnit heikkenivät edelleen alkuvuonna.
Kulutuskysynnän heikkeneminen ei ollut ennustettavissa.
Useat tutkimuslaitokset ovatkin korjanneet talousennusteitaan ja
koko ajan huonompaan suuntaan. Hallituksen on määrätietoisesti
jatkettava palvelu- ja pk-yritysten toimintaedellytysten kehittämistä,
jolla voidaan työllistää sekä nuoria
että työelämästä syrjäytyneitä.
Erityisen huolestuttavia ovat myös metalli- ja it-alan
yritysten lisääntyneet irtisanomiset ja lomautukset.
Monet yritykset ovat siirtäneet tai siirtämässä työvaltaisia
toimintoja halvempien työvoimakustannusten ja verokohtelun
maihin. Valtion toimenpitein on muun muassa Tekesin ja te-keskusten
kautta pyrittävä edesauttamaan sekä yritysten
että sellaisten erityisvaikeuksissa olevien paikkakuntien
kuin Uudenkaupungin ja Otanmäen teollisuuden ylläpitämistä ja
kehittämistä.
Kiskokalusto- ja konepajatuotteita Otanmäellä valmistava
Talgo Oy:n tuotannon kysyntään ja työllisyyteen
on mahdollista vaikuttaa VR:n tarvitsemilla kalustohankinnoilla.
Tässä tarvitaan valtion omistajaohjauspolitiikkaa,
jota pitäisi soveltaa myös muihin valtion osakkuusyhtiöihin niiden
investointien käynnistämiseksi ja kilpailuedellytysten
parantamiseksi.
Vaikka tilanne on kehittynyt huonompaan suuntaan, Suomessa ei
ole syytä liialliseen pessimismiin. Keskeiset talousmittarit
ovat yhä monia EU-maita paremmassa asennossa. Valtiontalouden
tila on vakaa, eikä työllisyyskehityskään ole
vielä ollut niin huonoa kuin pahimmillaan odotettiin.
Lisäbudjetissa taloutta vahvistetaan kuluttajien käytettävissä olevien
tulojen kasvun kautta. Heinäkuun alusta astuvat veronkevennykset
osuvat suhdannepoliittisesti oikeaan ajankohtaan. Valtiovarainvaliokunnan
asiantuntijakuulemisessa hallituksen esittämiä tuloveronalennuksia pidettiin
yleisesti tarpeellisina ja perusteltuina. Ensi vuoden alussa tehtävien
kevennysten painopisteen pitää kuitenkin kohdistua
selvemmin pieni- ja keskituloisiin talouksiin, jotta saadaan mahdollisimman
suuri työllisyys- ja kulutusvaikutus. On tärkeää huolehtia
myös hallitusohjelman mukaisesti täysimääräisen
kompensaation toteuttamisesta kunnille.
Pelkkä lisäraha ei ratkaise edessä olevia
ongelmia. Vaalikaudella tarvitaan myös toimintojen ennakkoluulotonta
tarkistelua. Palvelurakenteita ja toimintatapoja on syytä katsoa
aivan uusista lähtökohdista ja asetettava tavoitteeksi myös
palvelutuotannon tehokkuus ja tuottavuus. Tasavertaisten palvelujen
tuottaminen maamme eri osissa edellyttää julkishallinnon
voimakasta uudistamista. Kunnallisen yhteistyön tiivistäminen
ja kuntien yhdistäminen ovat välttämättömiä niin
suurissa Pääkaupunkiseudun kunnissa kuin pienissä kunnissakin.
Vaikka ympäristönsuojelu ei olekaan kehysasioiden
kärkipäässä, on varsin perusteltua
näin ympäristöministeriön 20-vuotisen
taipaleen kunniaksi tarkastella ympäristönsuojelua
lähinnä Kioton sopimuksen kautta. Useiden maiden
ratifioiman Kioton pöytäkirjan arvioidaan tulevan voimaan
tämän vuoden aikana. Samalla EU-tasolla pyritään
vauhdittamaan päästökauppaa. Lähialueillamme
merkittävä ympäristönsuojelukohde
on Itämeri. Teollisuus-, maatalous- ja yhdyskuntasaasteiden
lisäksi uhkaavaksi on muodostunut lisääntynyt
laivaliikenne ja erityisesti öljynkuljetus- ja päästöongelmat.
Maapallomme suojelu on tärkeä tavoite. Siksi iloitsemme
Kioton sopimuksen voimaan astumisesta.
Talouden ja yritystoiminnan kannalta keskeistä on energian
saatavuuden turvaaminen kilpailukykyisesti ja mahdollisimman ympäristöystävällisesti.
Suomi on sitoutunut ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja velvoitteisiin
esimerkillisesti. On hyvä, että kuljemme jatkossakin
ympäristöasioissa eturintamassa.
Arvoisa puhemies! Lisäbudjetit sisältyvät
aiemmasta menettelystä poiketen kehykseen. Menosäännön
ulkopuolelle jäävät suhdanneherkät
ja hallituksen päätöksistä riippumattomat
menot. Yhteensä kehyksen ulkopuolelle jää noin
9 miljardin euron menot, joista lähes puolet johtuu suoraan
työllisyyskehityksestä. Nämä tekijät
on sidottu valtiontalouden alijäämään,
jonka mukaan alijäämä ei saa alittaa
2,75 prosentin tasoa bruttokansantuotteesta.
Tulopuolen mukanaolo kehystarkastelussa on hyvä asia.
Aikaisemmin näin ei ollut. Tulojen kanssa kehysmenettely
antaa paremman mahdollisuuden arvioida hallitusohjelmassa olevia
yhteiskunnallisia kehitystavoitteita. Kun tulot ja niiden arviot
esitetään avoimesti, lisääntyy
luottamus talouspoliittisiin tavoitteisiin ja politiikan jatkuvuuteen.
Eräät asiantuntijat ovat pitäneet
2,7 prosentin alijäämärajaa liian ankarana.
Tuon rajan alittuminen voisi johtua todella merkittävästä kansainvälisestä taloushäiriöstä.
Tällöin ei voida ainoastaan käyttää menoleikkureita,
vaan vaihtoehtoisesti on harkittava tuloperusteiden, muun muassa
verotuksen, tarkistamista. Sosialidemokraateille hyvinvointipalvelujen
turvaaminen on verotuksen alennustakin tärkeämpi
tavoite.
Hyvistä tavoitteista huolimatta tiukka finanssipolitiikka
aiheuttaa tulevalla vaalikaudella monia ongelmia, kun ahtaita raameja
sovelletaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta hyviin ja perusteltuihin
menolisäyksiin.
Liikenne- ja viestintäministeriön määrärahakehys
ei salli uusien kehittämishankkeiden käynnistämistä.
Pidemmällä aikavälillä esimerkiksi raideliikenteen
ja maanteittemme kehittäminen ja tarpeellisten investointien
tekeminen on välttämätöntä koko
maan kehittämisen ja kilpailukyvyn kannalta. Suomen raideliikennetaso
on vuosikymmeniä jäljessä hyvästä keskieurooppalaisesta
tasosta.
Hallitusohjelman mukaisesti sosialidemokraatit haluavat, että opiskelijoiden
sosiaalista asemaa kohennetaan ja opiskeluedellytykset turvataan.
Kulttuurin lisämäärärahat
ovat jääneet monen muun tarpeen jalkoihin. Kuten
asian valiokuntakäsittely osoitti, tieteen, liikunnan,
taiteen ja nuorisotyön rahoitus voi johtaa kestämättömään
tilanteeseen. (Ed. Dromberg: Oikein!) Ainakin kirjastojen valtionosuudet
on siirrettävä veikkausvoittovaroista budjettirahoiksi
niin sanotun jakosuhdelain säännösten
mukaisesti ja toivottavasti nopeammassa aikataulussa kuin aikaisemmin
on sovittu. (Ed. Dromberg: Sopii!) Meillä ei ole varaa
antaa suomalaisen kulttuurin kuihtua. On myös tärkeää,
että raha-automaattiyhdistyksen voittovarat käytetään
niille alun perin sovittuihin tarkoituksiin.
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevaa kehysmenettelyä on
monelta osin muutettu hyvään suuntaan. Sosialidemokraattisen
eduskuntaryhmän mielestä uudistettu menettely
on aikaisempaa perusteellisempi ja lisää eduskunnan
osallistumismahdollisuuksia budjettipolitiikkaan. Tällä kertaa
koko vaalikautta käsittävät kehysasiakirjat
ovat aiemmin esitettyä laajemmat ja perusteellisemmat,
mikä onkin tärkeää, koska valtion talousarvioesitys
on varsin yleisluontoinen. Tässä mielessä eduskunnan
ja hallituksen välinen vaalikauden yhteistyö tulee
olemaan parlamentaarisempaa.
Jari Koskinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Uudistettu kehysmenettely ja uuden tyyppinen
menosääntö ovat nyt ensimmäistä kertaa
käytössä. Nähtäväksi
jää, miten toimivaksi tämä uudistettu
menettely osoittautuu. Se vaatinee kuitenkin hiomista.
Hallituksen linjauksen mukaisesti kuluvan vaalikauden menolisäykset
rajoitetaan 1,12 miljardiin euroon. Määrärahakehysten
ulkopuolelle jää runsas määrä sellaisia
menoja, joiden mitoituksen annetaan vaihdella suhdannekehityksen mukana
tai joiden sitominen koko vaalikaudeksi ei muuten ole perusteltua.
Näitä menoja on vuosittain arvioitu olevan noin
9 miljardia euroa eli yli neljäsosa kaikista määrärahoista.
Työllisyyskehityksestä suoraan riippuvia menoja
on tästä noin 4 miljardia euroa.
Tässä vaiheessa kehysmenettely ja menosääntö vaikuttavat
periaatteiltaan hyviltä. Tiukka menopoliittinen linjaus
on yhdessä työllisyystavoitteen kanssa hallituksen
talouspolitiikan uskottavuuden kulmakivi. Menokuuri on tarpeen myös tulevaisuuden
haasteissa pärjäämisen osalta. Menojen
kasvu on saatava kuriin, mikäli hyvinvointiyhteiskunnan
tulevista haasteista halutaan selvitä.
Muutama kysymys on kuitenkin noussut esille eduskuntakäsittelyn
yhteydessä.
Ensinnäkin, menosääntö on
hyvä ja toimiva ainoastaan, jos siitä ollaan valmiita
pitämään kiinni. Vaalikaudelle sovittujen
menolisäysten kokonaissummasta on kehysselonteossa käytetty
melkein 90 prosenttia. Jäljelle jäävät
120 miljoonaa euroa on varattu myöhemmin ilmeneviin välttämättömiin
menoihin. Onko tämä summa riittävä kaikkien
niiden menopaineiden kattamiseen, joita välttämättä vaalikauden
aikana ilmenee? Mikäli 120 miljoonaa ei ole riittävä summa, onko
hallitus todella valmis ennakkoluulottomiin resurssien siirtoihin
hallinnonalojen välillä tai hallinnonalojen sisällä?
Toiseksi, maailmantalouden kehityksen riskit ovat yhä suuria.
Jos maailmantalouden elpyminen tapahtuu odotettua hitaammin, voi
olla, ettei Suomessakaan päästä hallituksen
odottamaan ja menokehyslaskelmien perusteena olevaan 2,5 prosentin
kasvuun. Tällainen kehitys voi helposti aiheuttaa valtiontalouden
alijäämän nousemisen yli kehyksissä linjatun
2,75 prosentin rajan. Onko hallituksella tällaisissa tapauksissa
valmius leikkauksiin? Jos on, niin mistä hallitus leikkaa
ensimmäisenä?
Kolmanneksi on muistettava, että menosäännön
pitää toimia niin heikon kuin hyväkin
talouskehityksen aikana. Huonoina aikoina suhdanneherkkien menojen
lisääntyminen ei merkitse hallinnonalojen menojen
leikkaamista vaan velanottoa. Vastaavasti hyvinä aikoina
ei esimerkiksi työttömyyden vähentymisestä vapautuvia
resursseja voida ohjata hallinnonalojen tarpeisiin. Hyvänä aikana
hallituksen on oltava valmis lyhentämään
valtionvelkaa. Viime vaalikaudella kokoomus jäi yksin puolustamaan
valtionvelan lyhennyksiä. Onko valtiovarainpuolue SDP valmis
ottamaan uudessa hallituksessa tämän roolin?
Neljäs ja ehkä tärkein kysymys on
hallitusohjelman ja hallituksen uudistetun menokehyspäätöksen
välinen ristiriita. Jo nyt on selvää,
etteivät menokehyksissä osoitetut määrärahat
tule riittämään kaikkien hallitusohjelmassa
annettujen lupausten toteuttamiseen. Tässä vaiheessa
olisi tarpeen tietää, kumpi näistä hallituksen
sopimuksista on ensisijainen ja kummasta hallitus on valmis joustamaan:
sovitusta poliittisesta linjasta vai sovitusta rahanjaosta.
Esimerkiksi kulttuurin menokehys ei ole hallitusohjelman mukainen.
Hallitusohjelmassa olevia tai jo päätettyjä uusia
hankkeita ei voida toteuttaa uusittujen menokehysten puitteissa.
Kulttuuriministeri saa nyt luvattujen määrärahojen valossa
jättää hyvästit muun muassa
opintotukiuudistukselle, Merimuseon alueellistamiselle, taide- ja
taiteilijapoliittisen ohjelman edellyttämille toimille,
lastenkulttuurin rahoitustarpeelle sekä Näkövammaisten
kirjaston kehittämiselle.
Vastaavia ristiriitoja löytyy muitakin. Perus- ja ammatillisen
koulutuksen kehittämistarpeisiin ei näytä varoja
liikenevän. Liikenne- ja viestintäministeriön
rahoituskehys ei riitä edes turvaamaan liikenneväylästön
kuntoa nykytasollaan. Ministeriön väyläpolitiikkaa
pohtiva työryhmäkin toimii kehysten puitteissa,
joten se tuskin löytää ratkaisuja tähän
perustavanlaatuiseen määrärahapulaan.
Maatalouden osalta voidaan todeta hallitusohjelman
lupaus huolehtia maatalouden rahoituksesta, kunhan saadaan selville
EU:n maatalouspolitiikan uudistus ja niin sanottujen artikla 141
-neuvottelujen lopputulos. Viimeisimmät tiedot EU:n maatalousneuvotteluista
eivät ole kovin lupaavia. Kehyksissä ei kuitenkaan
löydy rahaa kumpaankaan asiaan.
Hallituksen menokuuri on aivan oikein linjattu tiukaksi, muttei
se yksin riitä valtiontalouden tasapainon toteutumiseen
ja väestön ikääntymiseen varautumiseen.
Tarvitaan sellaisia toimenpiteitä, joilla on todellisia
vaikutuksia työllisyyteen, yrittäjyyteen ja julkistalouden
tehokkuuteen. Ainoastaan tätä kautta voidaan luoda
uutta liikkumavaraa valtiontalouteen.
Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan uskottavuutta peräänkuulutimme
jo kehysten lähetekeskustelussa. Tilanne on yhä sama.
Hallituksen talouspolitiikalla ei vieläkään
näytä olevan yhtä yksittäistä linjaa.
Esimerkkinä voidaan mainita kauppa- ja teollisuusministeri
Pekkarisen sekä valtiovarainministeri Kalliomäen
hiljattain antamat toisilleen vastakkaiset lausunnot. Kauppa- ja teollisuusministerihän
ilmoitti Aamulahden haastattelussa, että taloustilanne
vaatii uusia elvyttäviä toimia jo syksyn lisäbudjetin
yhteydessä. Valtiovarainministeri puolestaan ilmoittaa Helsingin
Sanomien haastattelussa, ettei uusiin elvytyspäätöksiin
ole mitään tarvetta. Kysymys kuuluu: Mikä on
hallituksen talouspoliittinen linja ja sen uskottavuus?
Talouspolitiikan avaintehtävä on kannustaminen.
Sen pitää kannustaa yrittämään
ja investoimaan, tekemään ja teettämään
työtä, opiskelemaan ja tekemään
mahdollisimman pitkän työuran. Ollakseen kannustavaa
talouspolitiikan pitää olla uskottavaa ja pitkäjänteistä.
Talouden toimijoiden on annettava selkeä viesti siitä,
mitä hallitus tekee heidän toimintaolosuhteidensa
parantamiseksi. Tarvitaan selkeät tavoitteet ja suunnitelmat,
joita lähdetään määrätietoisesti
toteuttamaan. Hallitusohjelmassa linjattu työllisyystavoite
ei saa jäädä vain tavoitteeksi eikä yrittäjyyden
edistäminen hautautua selvityksiin tai mietintöihin.
Nyt näin kuitenkin näyttää käyvän,
ellei ripeisiin toimiin ryhdytä.
Erityisen tärkeä on kysymys yritys- ja pääomaverotuksen
tulevaisuudesta. Verolinjojen puuttuminen luo markkinoille epävarmuutta, joka
on vahingollista kaikille taloudelliselle toiminnalle. Ennen kuin
yritys- ja pääomatulon tuleva verokohtelu ratkeaa,
on yritysten kynnys investoida ja työllistää entistä korkeampi.
Jo nyt yrityskaupat ovat lisääntyneet ja taseet
tyhjenevät. Ratkaisut on siis tehtävä mahdollisimman
pian.
Selkeä pitkän aikavälin veropoliittinen
linjaus antaisi yrityksille ja myös kotitalouksille mahdollisuuden
suunnitella tulevaisuuttaan. Tällainen varmuus tulevasta
olisi äärimmäisen tärkeä talouskehityksen
muiden riskien ollessa suuret. Ongelman tietysti muodostaa se, ettei
verotuksen keventämiseen ole hallitusohjelmassa varattu
kuin 1,12 miljardia euroa. Tämän summan pitäisi
riittää ansiotulojen veronkevennyksiin, työnantajamaksujen
huojennuksiin, arvonlisäverotukseen tehtäviin
uudistuksiin sekä yritys- ja pääomaverotuksen
keventämiseen. Luvattuun yhteisöverokannan kevennykseen
ei tässä yhteydessä näytä jäävän
kovinkaan paljon pelimerkkejä. Ei ihme, että päätösten
tekemistä yhä venytetään.
Korkea työttömyys on haaste. Se, kuinka hallitus
tarttuu tähän haasteeseen, ratkaisee pitkälti suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden. Suurten ikäluokkien
jäädessä eläkkeelle julkiset
menot lisääntyvät automaattisesti. Samanaikaisesti
työvoiman tarjonta pienenee. Nykyisen kaltaiseen työttömyyteen
ei ole varaa, mikäli hyvinvointiyhteiskunnan palvelut halutaan säilyttää edes
nykyisellään.
Hallitus on lähtenyt nujertamaan työttömyyttä aktiivisen
työvoimapolitiikan keinoin. Aktiivisella työvoimapolitiikalla
on oma tärkeä roolinsa työkyvyn ja ammattitaidon
palauttajana ja ylläpitäjänä.
Uusia työpaikkoja ei aktiivitoimenpiteillä kuitenkaan
luoda. Työllisyyden nosto edellyttää rakenteellisia
uudistuksia. Näihin uudistuksiin pitää ryhtyä vapaaehtoisesti
eikä vasta viimeisen pakon edessä. Verotusta ja
sosiaaliturvaa on yhteensovitettava niin, että työnteko
on yksilölle aina myös rahallisesti kannattavampaa kuin
työttömyys. Työuria on pidennettävä lyhentämällä opiskeluaikoja
ja myöhentämällä eläkkeelle
siirtymistä. Työssäjaksamisesta ja työhyvinvoinnista
on huolehdittava.
Työn tekemisen lisäksi myös työn
teettämisen on kannatettava. Hallituksen linjaama matalapalkka-alojen
työnantajamaksujen alentaminen on toteutettava pikaisesti.
Tämän kaltaiset uuden tyyppiset ratkaisut ovat
juuri niitä, joita myös päähallituspuolue
keskusta toi esille ennen vaaleja.
Työttömyyden vähentämisen
lisäksi julkisen palvelutuotannon rakenteita on ennakkoluulottomasti
kehitettävä. Oecd:n viimeisimmän maaraportin
mukaan Suomen lähiajan suurin haaste on kuntien palvelutuotannon
tuottavuuden nostaminen laatua vaarantamatta. Kehysselonteon taustamuistiossa
todetaankin aivan oikein, ettei pelkkä resurssien määrän
säätely riitä ratkaisemaan palvelutuotannon
ongelmia. Selkeäksi tavoitteeksi on asetettava joustava
ja monipuolinen palvelujärjestelmä, jossa asiakkaiden
valinnanmahdollisuudet merkittävästi lisääntyvät.
Tässä suhteessa hallitusohjelman tavoitetaso on
liian vaatimaton. Julkisen sektorin menojen kasvu- ja kustannuskehitys
eivät pysy hallinnassa, jos palvelutuotannon tehokkuutta
saadaan lisättyä. Tämä ei kuitenkaan
saa merkitä työtahdin kiristymistä, vaan
palvelurakenteiden uudistamista hyödyntämällä kuntien
välistä ja seudullista yhteistyötä,
uutta tieto- ja kommunikaatioteknologiaa sekä yksityistä palvelusektoria.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamiseen
tarvitaan siis rohkeita ratkaisuja, joilla edistetään
työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä uudistetaan
julkisen palvelutuotannon rakenteita. Pääministeri
Jäätteenmäen hallitus on uudistettujen
menokehysten yhteydessä todennut, ettei se tule pääsemään
hallitusohjelmaan kirjatuilla keinoilla omiin tavoitteisiinsa. Tavoitteet
työllisyyden lisääntymisestä ja
valtiontalouden tasapainon saavuttamisesta ovat jäämässä toteutumatta.
Tämä horjuttaisi kansantaloutemme kilpailukykyä ja
vaarantaisi hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden. Kehysselonteossa
viitataankin sellaisiin työllisyyttä ja julkisen
talouden tehokkuutta nostaviin toimiin, joita hallitusohjelmasta
ei löydy. Näiden toimenpiteiden sisältö on
ratkaistava ja tuotava eduskunnan punnittavaksi yhdessä veroratkaisujen
kanssa mahdollisimman pian.
Lopuksi ehdotan, että eduskunta hyväksyy valtiovarainvaliokunnan
mietinnön vastalauseessa 2 esitetyt ponnet, jotka kuuluvat:
"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus
tekee välittömästi päätökset
verotuksen kehittämisestä syntyneen epävarmuuden
poistamiseksi.
2. Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy välittömästi tarvittaviin rakenteellisiin
toimenpiteisiin työllisyyden edistämiseksi.
3. Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin hyvinvointipalvelujen
uudistamiseksi niin, että tavoitteena on joustavampi, monipuolisempi
sekä asiakkaille merkittävästi enemmän
valinnanvapautta tarjoava palvelujärjestelmä."
Kari Uotila /vas (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Liikutaan kohti riskirajaa. Vaikka
työttömyys viime toukokuussa oli alhaisempi kuin
vuotta aikaisemmin, näyttää selvältä, että työttömyys
on kasvussa. Me vasemmistoliitossa emme usko hyvätuloisia
suosivan ylimääräisen verohelpotuksen
tuovan autuutta yksityisen kulutuksen elvyttäjänä ja
työllisyyden parantajana. Maailmantalouden kehitykseen
liittyy suuria epävarmuuksia. Jo pidemmän aikaa
ovat kaikki todenneet, että juuri nyt on hankalaa, mutta
käänne parempaan on aivan ovella. Tätä on toistettu
ja toivottu ja yritetty pitää optimismia yllä.
Mutta entäpä jos käännettä parempaan
ei tule, ei, vaikka Irakin miehittäjä avaisi öljyhanat auki
ja keskuspankit laskisivat vielä lisää korkotasoa?
Tässä tilanteessa on vaara, että hallituksen kiinni
lyömä menosääntö ja
valtiontaloutta koskeva alijäämärajoitus
pakottavat järjenvastaisiin leikkauksiin tai verojen kiristyksiin
juuri silloin, kun meillä pitäisi olla käytössä elvytysvaraa. Edellisen
hallituksen aikana valtiovarainministeri Niinistö vahti
sekä valtioneuvostoa että eduskuntaa, etteivät
menot paisuisi liikaa. Nykyinen hallitus on valinnut toisen tien:
se on laatinut automaattisen järjestelmän. Me
vasemmistoliitossa emme aina olleet tyytyväisiä edellisen
hallituksen valtiovarainministerin linjaan, mutta kyllä hänestä kovan
paikan tullen joustoa löytyi. Siitä meillä on
näyttöä. Viime kaudella valtion korkomenojen
alentuminen toi tilaa parannuksille, nyt menosääntö tukkii
tämänkin mahdollisuuden. Jäätteenmäen
hallitus on nyt korvannut inhimillisen Niinistön mekaanisella
Kalliomäellä, leikkuriautomaatilla.
Arvoisat edustajatoverit! Perusarviomme hallituksen menokehyksistä on,
että ne eivät kelpaa vaalikauden finanssipolitiikan
lähtökohdaksi. Kehyksen mitoituslähtökohta
on väärä ja lopputulos lisää eriarvoisuutta.
Hallitus hylkää kaikkein vaikeimmassa asemassa
olevat. Valiokunnan enemmistö on päätynyt
antamaan tukensa menosäännölle ja sitä täydentävälle
valtiontalouden alijäämää koskevalle
säännölle. Toivottavasti kaikki tämän
pakkopaidan päälleen ottavat edustajat ymmärtävät,
mistä todella on kysymys.
Paitsi että menosääntö ja
alijäämärajoitus voivat osoittautua ongelmallisiksi
vakavissa suhdannehäiriöissä, ne joka
tapauksessa tekevät tyhjiksi monet hyvää tarkoittavat
lauseet hallitusohjelmassa. Ohjelma joustaa ja vesittyy, ei menosääntö.
Kun menot on lyöty kiinni sellaisella tavalla, että hallitus
ryhtyy karsimaan menoja, jos suhdanteet kehittyvät heikosti,
on pakko kysyä, miksi näin on. Euromaita koskeva
Vakaus- ja kasvusopimus koskee koko julkista sektoria eikä vain
valtiontaloutta. Se sallisi Suomelle paljon enemmän harkintaa
ja väljemmän elämän, kuin mihin
hallituksen pakkopaita nyt tahtoo koko maan pakottaa. Miksi sitten
tällainen pakkopaita, tällainen giljotiini, miksi?
Älkäämme syyttäkö valtiovarainministeriön virkamiehiä.
He tekevät selvityksiä, mutta päättäjät
valitsevat, mitä ja missä muodossa toteutetaan.
Hallituspuolueiden valinta käy ymmärrettäväksi,
kun tietää, että hallituksen veronalennuksille
asettama tavoite on vähimmäistavoite, jonka hallitus
valmistautuu ylittämään, ja jotta tavoite
voidaan ylittää, täytyy menot pitää kurissa. Hallituspuolueilla
on varmasti kansallisia syitä siihen, että ne
ovat lähteneet tälle tielle. (Ed. Ala-Nissilä:
Onko tämä Siimeksen linja?) Niitä ei näytä huolettavan
palvelujen kohtalo, ei päivähoidon laatu, koulujen
kehittäminen, leikkausjonot. Muistattehan, miten keskusta,
ed. Ala-Nissilä, piti viimekaudella meteliä leikkausjonoista? No,
sehän oli vain vaalipuhetta. Eikö hallituspuolueita
todellakaan kiinnosta kansalaisten arki, sillä nyt tehdään
hyvätuloisten makea elämä entistä makeammaksi?
Hallitusohjelmasta käydyssä tiedonantokeskustelussa
piti ed. Siimes ryhmäpuheenvuorossamme yllättävänä sitä,
että hallitus ei pyri edeltäjänsä tavoin
määrätietoisesti torjumaan hyvinvointivaltion
rahoituspohjaa rapauttavaa kansainvälistä verokilpailua
EU-maiden välisellä yhteistyöllä.
Sen sijaan hallitus antautuu kansainvälisen verokilpailun
edessä ehdoitta ja pyrkii vain sopeutumaan siihen, mitä verotuksessa muualla
tapahtuu. Kansainvälinen syy veronalennuksiin onkin se,
että hallitus ja hallituspuolueet lähtevät
mukaan verokilpailuun sen sijaan, että veronalennuskierrettä kaikin
voimin EU:n puitteissa vastustettaisiin.
Tämä on, arvoisa puhemies, vaarallista politiikkaa.
(Ed. Ala-Nissilä: Eihän tässä ole
mitään uskottavuutta vasemmiston linjassa!) Jos
me lähdemme kilpailemaan Viron kanssa verotuksen alhaisuudella,
niin me joudumme samalla ottamaan myös Viron sosiaaliturvan
ja hyvinvointipalvelut. Minä tiedän, että hyvätuloisin
5 tai 10 prosenttia suomalaisista iloitsisi tästä,
mutta väestön valtaenemmistölle se olisi
kohtalokas tie. Eikö sittenkin pidä valita toinen
tie, määrätietoinen kamppailu antautumisen
asemesta?
Hyvät edustajatoverit, teille siellä oikealla reunalla
tahdon sanoa, että suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa
on paljon säilytettävää, eikä vain
säilytettävää, vaan myös
kehitettävää. Määrärahakehys
on äärimmäisen tiukka, ja kuntien rahoitustilanne
muodostuu kestämättömäksi tällä kehyksellä.
Kuntasektorin neljän vuoden kumulatiivinen alijäämä nousee
lähes 1,7 miljardiin euroon. Samaan aikaan Kansallisen
terveydenhuoltohankkeen ja Sosiaalialan kehittämishankkeen
tavoitteiden toteuttaminen edellyttää kunnilta
lisäpanostusta, muussa tapauksessa leikkausjonot pitkittyvät
entisestään ja terveydenhuollon henkilökunta
uupuu. Kuntien talousahdinko vaikeuttaa myös tasokkaiden
koulutus- ja päivähoitopalveluiden antamista,
mikäli näistä menoista joudutaan tinkimään
Kansallisen terveydenhuoltohankkeen kuntaosuuden turvaamiseksi.
Ylimääräisten veronkevennysten asemesta olisi
myös ollut perusteltua kohdennetuin toimin tukea kaikkein
heikoimmassa asemassa olevia. Vaikka työllistyminen on
keskeistä köyhyyden torjunnassa, se ei yksin riitä.
Hallituksen tavoite 100 000 työllisen lisäyksestä saattaa
valitettavasti osoittautua vaikeaksi saavutettavaksi talouskehityksen
suurien epävarmuuksien vuoksi. Pienempien etuisuuksien
korottamisella on edelleen tärkeä osa köyhyysongelman
voittamisessa.
Vasemmistoliitto haluaa, että myös toimeentulotukea
saavat lapsiperheet hyötyvät lapsilisien korotuksista.
Lisäksi toimeentulotuen ja asumistuen yhteensovittamisen
7 prosentin omavastuu heikentää vaikeimmassa asemassa
olevien tilannetta. Siksi vasemmistoliitto esittää sen
poistamista. Kun aikaisemmissa keskusteluissa jotkut tässä salissa
ovat halunneet panna sen meidän syyksemme, niin todettakoon,
että tappelimme sen 20 prosentista 7:ään
aikoinaan ja nyt on tavoitteenamme sen poistaminen.
Opiskelijoiden asumislisän ympärivuotistaminen
on ratkaisu moneen ongelmaan. Korjaamalla opiskelijoiden taloustilannetta
nopeutetaan opintojen loppuunsaattamista. Kuntien toimeentulotukimenot
vähenevät tällä uudistuksella. Myös
opintorahaan tarvitaan tasokorotus. Julkisessa keskustelussa on
kannettu huolta siitä, että koulun päättymisen
ja opintojen aloittamisen välinen aika tahtoo venähtää pitkäksi.
Pitää kuitenkin muistaa, että myös
asevelvollisuuden suorittaminen, pitkästä siviilipalvelusajasta
puhumattakaan, venyttää tätä aikaa.
Myös tämä on syytä ottaa vakavaan
tarkasteluun.
Kansaneläkkeeseen tarvitaan tasokorotus välittömästi.
Hallituksen täksi vuodeksi esittämä veronalennus
ei koske valtaosaa tavallisista eläkeläisistä,
toisin kuin tasokorotus ja siihen yhdistyvä eläketulovähennyksen
korottaminen. (Ed. Ala-Nissilä: Onko tämä Siimeksen
talouspolitiikkaa?) — Ed. Ala-Nissilä, varoitan
arvoisia hallituspuolueiden kansanedustajia: Älkää vain yrittäkö peukaloida
eläketulovähennystä ja irrottaa sitä tasokorotuksesta!
Tiedätte kyllä, minkälainen äläkkä siitä seuraisi.
Pienimpiä äitiyspäivärahoja
ja yhdistelmätukea vasemmistoliitto haluaa myös
korottaa osana köyhyydenvastaista ohjelmaa. (Ed. Ala-Nissilä:
Nyt on mennyt 5 miljardia euroa! — Ed. Huotari: Ei ole!)
Vähintä, mitä hallituksen olisi pitänyt
tehdä, on aientaa kansaneläkkeen tasokorotus ensi
vuoden alkuun ja tehdä tasokorotus myös työttömyysturvan
peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen.
Täytyy todeta, että tässä kokonaisuudessa,
mihin sisältyvät tämä kehyskeskustelu,
lisäbudjetti ja lisäbudjettiin liittyvät
verolait, esitimme veronalennuksen kohdentamista niin, että kaikista suurituloisimmille
niitä ei olisi tässä yhteydessä annettu
ja ansiotulovähennys olisi kohdistettu niin, että noin
80 miljoonaa euroa olisi säästynyt vuositasolla
näihin tärkeisiin kohteisiin, joita juuri luettelin.
Hyvät edustajat, hallituksen esittämä menosääntö ja
alijäämärajoitus eivät meille
kelpaa. Viron tie ei ole meidän tiemme tässä verokilpailukeskustelussa.
Parantakaamme kansalaisten arkea, tarjotkaamme kaikille riittävä turva
lapsen syntyessä ja varttuessa, tarjotkaamme parempi turva
työttömyyden varalta, paremmat palvelut sairauden
yllättäessä. Tähän
eivät nämä menokehykset riitä.
Arvoisa herra puhemies! Lopuksi teen vastalauseen 1 mukaiset
ehdotukset lausumiksi, jotka kuuluvat seuraavasti:
"1. Eduskunta ei hyväksy menokehysten perusteena olevaa
menosääntöä ja hallituksen asettamaa
alijäämärajoitusta.
2. Eduskunta toteaa, että kuntien on vaikea ehdotetuissa
puitteissa suoriutua omasta osuudestaan kansallisen terveydenhuoltohankkeen
ja sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteista, ja edellyttää hallituksen
huolehtivan siitä, että kunnilla on siihen riittävät
voimavarat.
3. Eduskunta toteaa, että hallituksen suurituloisia
suosiva linja unohtaa köyhyyden ja syrjäytymisen
ongelmat, ja edellyttää, että tältä osin menokehykset
laaditaan uudestaan ottaen huomioon tarpeet parantaa kaikkein vaikeimmassa asemassa
olevien tilannetta ja tukea hyvätuloisille suunnattuja
verohelpotuksia tehokkaammin kotimaista kulutuskysyntää.
4. Eduskunta ei hyväksy puolustusministeriön toimintamenojen
19,5 miljoonan euron hintakorjausta ja edellyttää,
että lisäys poistetaan menokehyksistä."
Janina Andersson /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tänään aamupäivällä,
kun tämä sali oli täpösen täynnä,
erittäin moni edustaja toi esiin, että meidän
pitäisi nyt keskittyä olennaisimpiin asioihin
elikkä todella tähän erittäin
vakavaan taloudelliseen tilanteeseen ja työttömyystilanteeseen.
Koko ajan kuulemme uusia uutisia yt-neuvotteluista ja talousvaroituksista,
ja tämä todella on vakava tilanne. Mutta sen tästä huomaa,
kun sali nyt on puolityhjä, että meidän
henkinen voimamme, meidän energiamme, sitoutuu nyt ihan
eri asiaan. On erittäin epämiellyttävää,
että kun meidän pitäisi siirtyä luottavaisin
mielin kesätauolle, kaikki leijuu jotenkin epämääräisesti
ilmassa, ja samaan aikaan maailma on äärimmäisen
epävakaa.
Tämä on siinäkin mielessä kummallista,
että elämme valoisinta vuodenaikaa Suomessa: pitäisi
olla kevyt mieli, valoisampi vaihtoehto juuri tässä ja
nyt. Vaalit ovat takana, on uusi hallitus, kaiken pitäisi
olla nyt hyvin ja toivetta ilmassa. Mutta on päinvastoin:
meillä on erittäin epävarma ja huolestunut
olo. Tämä on valitettavaa, sillä psykologialla
on ihmeen tärkeä osa meidän ihmisten
toiminnassa, niin kotitalouksien, yritysten kuin investoijienkin.
Tällä psykologialla yritetään
myös antaa ihmisille toivoa muun muassa veronalennusten
muodossa ja toivotaan tällä saatavan aikaan semmoinen
ilmapiiri, että nyt taas kaikki yrittämään,
mutta kun samaan aikaan tulee näitä muita negatiivisia
viestejä ja sen lisäksi vielä kunnat
antavat veroviestejä, että kunnallisveroa monissa
kunnissa nostetaan, niin lopputulos on aika epämiellyttävä.
Ennen vaaleja etenkin keskustan taktiikka oli maalata epärealistisen
valoisaa tulevaisuutta ja luoda suuria odotuksia meihin kaikkiin.
Se tarttui jopa minuun, täytyy myöntää.
Kaikki muuttuisi paremmaksi, jos keskusta voittaisi vaalit. Tällaisen
propagandan jälkeen pettymisen riski on erittäin
suuri. Jos halutaan rakentaa taloudellista luottamusta, niin jos
ensin maalataan kauniilla pensselillä ja tullaan sieltä alaspäin,
se tuntuu paljon pahemmalta kuin aloittaa alusta alkaen jo ennen
vaaleja rehellisesti ja realistisesti, ettei tule liian suuria odotuksia.
Nyt kun keskusta on päävastuussa pääministeripuolueena,
se ei millään pysty edes kaikkia vaalilupauksiaan
toteuttamaan. Tässä tilanteessa on jopa paradoksaalista
se, että yhtä vaalilupausta kyllä toteutetaan
erittäin aktiivisesti, jota ei kumpikaan puolue, ei keskusta
eikä SDP, vaaleissa toitottanut, vaan kokoomus: yleistä veroalea
kaikille yhtä suurena, joka määrällisesti
antaa eniten hyvätuloisille. (Ed. Ala-Nissilä:
Miten edustaja on noin kriittinen tänään?)
Vaikuttaa vähän siltä, että ihan
puolueista riippumatta valtiovarainministeriössä on
aina löydyttävä hyvät argumentit
yleisille veronalennuksille. Siihen on aina uudet eväät.
Täytyy myöntää, että tällä kertaa
nämä argumentit ovat parempia kuin ennen. Silloin
kun valtiovarainministeri Niinistö sanoi, että nyt
on oikea aika alentaa veroa sen takia, että on liikkumavaraa
budjetissa, se ei ollut hyvä argumentti. Tämä on
paljon parempi, sillä on aivan suhdannepoliittisesti oikea
aika nyt tehdä tämä muutos. (Ed. Vihriälä:
Oikeudenmukaisella tavalla!) Asiassa on vain juuri se ongelma, että veroale
on kohdennettu väärin, ei pelkästään
oikeudenmukaisuuden takia vaan ihan myös työttömyyden
takia, sillä meidän suurin ongelmamme, suurin
haaste meidän hallituksellemme ja meille kaikille, on työttömyys.
Me tiedämme, että se maksaa meille äärimmäisen
paljon niin rahassa kuin henkisessä pahoinvoinnissa. Suomessa
on tällä hetkellä noin 185 000 pitkäaikaistyötöntä.
Nämä usein hyvin vaikeasti työllistettävät
henkilöt ovat hallitukselle haaste, jota yleinen veroale
ei ratkaise. Tämä työttömyys
maksaa yhteiskunnalle aivan liikaa.
Vihreän eduskuntaryhmän mielestä työttömyys
on avainkysymys, johon hallituksen on löydettävä ratkaisu.
Tämän saman tavoitteen hallitus on laittanut myös
itselleen. Työttömyys rapauttaa meidän
hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa, ja se voi johtaa myös
siihen, että lopputulos on vielä huonompi yhteiskunta
meille kaikille. Sen takia, ennen kuin teemme mitään muuta,
meidän on saatava työttömyys vähenemään.
Tämän takia veronalennusvarat olisi käytettävä sellaisiin
veronalennuksiin, jotka oikeasti antavat uutta mahdollisuutta työllistymiseen
niille ihmisille, joiden on vaikea löytää työpaikkoja. Juuri
sen takia veronalennusten pitäisi kohdistua pienipalkkaisen
työn verotukseen sekä työstä maksettaviin
työnantajamaksuihin. Jos tämä onnistuu
ja saamme työllisyyden kääntymään
nousuun, sen jälkeen voimme panostaa enemmän tähän
globaaliseen verokilpailuun, joka sinänsä on meille
erittäin hankala haaste, mutta ensisijaisen tavoitteen
on pakko olla työttömyys.
Tuloverojen alentamista voidaan edistää myös niin
sanotulla vihreällä verouudistuksella, jossa vähennetään
työn verotusta ja korotetaan energia- ja ympäristöveroja,
joilla paikataan budjetin katetta.
Ärade herr talman! Redan riksdagsledamot Uotila talade
om skattekonkurrensen och att den är ett verkligt problem
för Finland. Extremt beklagligt är det att Sverige
inte ger oss något stöd, tvärtom. Nu
när vi håller på och funderar vad konventet
och EU kommer att föra vidare, vad som blir vår
modell och hur vi inom Europa stöder varandra för
att behålla välfärden, att Sverige och
Britannien då av någon mystisk anledning inte
vill att man skall ha möjlighet att utan enhällighet
bestämma om minimigränser för beskattningen är
ofattbart.
Speciellt besvärligt är det nu när
vår statsminister skall förhandla med de andra
EU-länderna. Hon måste ha all den kraft och styrka
som man kan tänka sig för att vrida EU åt
det hållet att man bekämpar skattekonkurrensen
och inte ger sig inför den, speciellt när vi får
nya medlemsländer som tydligen gör allt de kan
för att ösa på skattekonkurrensen. Våra
grannländer har inte någon som helst förståelse
för den välfärdspolitik som vi för.
Arvoisa puhemies! Me vihreät olemme esittäneet
selkeän veromallin, jolla voidaan kohdentaa veronkevennykset
pieni- ja keskituloisille palkansaajille kunnallisveroa nakertamatta.
Myös Veronmaksajain Keskusliitto on esittänyt
tämäntapaista ratkaisua pienipalkkaisten verojen
alentamiseksi. Keskeistä on, että huonotuottoisen työn
tekeminen ja teettäminen on saatava nykyistä kannattavammaksi,
jotta työllisyys kasvaisi myös huonosti koulutettujen
keskuudessa. Samalla tarve korvata työvoimaa koneilla tai
siirtää toimintoja alempien työvoimakustannusten
maihin pienenisi. Tämä ei todellakaan tarkoita
sitä, että haluamme, että ihmiset joutuvat
elämään erittäin pienellä toimeentulolla,
vaan tämän yhteisvaikutus on, että voidaan
tehdä työtä, saada lisää ansioita
ja elää hyvin eikä jouduta kituuttamaan
siellä välimaastossa, kannattaako vai eikö kannata
tehdä töitä.
Suomen kaltaisen yhteiskunnan kilpailuetuja ovat korkea osaaminen
ja kattava sosiaaliturva. Suomalaisten menestys perustuu tulevaisuudessakin
laadukkaaseen koulutukseen ja tutkimukseen. Kenenkään
opinnot eivät saa kaatua lukukausimaksuihin tai vähävaraisuuteen.
Jos luulemme voivamme kilpailla osaajista alentamalla verotusta,
voikin käydä niin, että menetämme parhaan
kilpailuvalttimme: turvallisen ja hyvän elinympäristön
osaajille ja heidän perheilleen. On arvo sinänsä,
että myös jatkossa voisimme sanoa, että on
lottovoitto syntyä Suomeen. Jos katkerien ihmisten määrä kasvaa,
tämä turvallisuus heikkenee eikä mikään
siihen auta. Sen takia myös oikeudenmukaisuus ja työllisyys
ovat äärettömän tärkeitä,
ettei kasvaisi kaiken näköinen viha kaikkeen vieraaseen,
sekä herraviha että muukalaisviha, joka on tässä riskinä.
Arvoisa puhemies! Entä miten hallitus aikoo jatkaa
nyt tämän jälkeen? Hallitusohjelmaan
kirjattu tiukkaakin tiukempi menoraami osoittaa, että budjetin
mahdollista tulevaa liikkumavaraa on ajateltu käyttää uusiin
veronalennuksiin. Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään
seuraavaa: "Myös menosääntö voi
olla suhdannepoliittisesti ongelmallinen, kun talouden liikkumavara
on sovittu käytettäväksi yksinomaan veronalennuksiin.
Samalla kaikkein pienituloisin väestönosa jää helposti
vaille veronalennusten tuomaa etua, jolloin sen suhteellinen köyhyys
lisääntyy. Muun muassa nämä huomiot
antavat valiokunnan mielestä aihetta tarkastella menosäännön
ehtoja ja alijäämärajoitusta jatkossa
vielä tarkemmin."
Jos hallitus toimisi linjakkaasti, olisi myös kokonaisveroasteen
laskemiselle laitettava tiukat raamit, joita ei saa ylittää nousukaudella,
vaikka budjettiin tulisi liikkumavaraa. Silloin liikkumavara tulisi
käytettyä suhdannepoliittisesti oikein velanmaksuun
ja tuleviin koitoksiin varautumiseen.
Arvoisa puhemies! Ed. Uotila puhui jo siitä, että edellisen
hallituksen menoraamit olivat nimeltään Niinistö.
On totta, että silloin oli kuitenkin helpompaa joustaa,
kun oli kysymys vain yhden ihmisen kunniasta, jos joustettiin. Nämä menoraamit
sitovat nyt kaikkia hallituspuolueita ja ministereitä,
ja on paljon suurempi ongelma joustaa sitten siitä, kun
on koko hallituksen kunniasta eikä yhden ihmisen kunniasta
kysymys. Tämä on todella niin tiukka menokehys
ja myös tämä alijäämärajoitus,
että tämä voi pahimmassa tapauksessa
johtaa siihen, että edessämme on samantapaisia
leikkauksia kuin vuonna 95. Tämän takia valtiovarainvaliokunta
huomauttaakin mietinnössään, että kun
pitkittyneen talouden heikkouden tai ylisuurien veronalennuksien
takia joudumme korjaamaan alijäämää,
on voitava puuttua myös tulopuolella tehtäviin
ratkaisuihin. Eli suomeksi sanottuna: on voitava korottaa myös
veroja eikä vain leikata esimerkiksi sosiaaliturvaa.
Meistä on myös erittäin tärkeätä vihreiden ryhmässä,
että muistetaan aina puhua kokonaisveroasteesta eikä pelkästään
tuloveroista. Tämän takia energia- ja ympäristöverot
on pakko ottaa kehiin. Nyt valtiovarainministeri Kalliomäkeä ei
näy, mutta jo ed. Anni Sinnemäki kysyi viimeksi
häneltä lähetekeskustelussa seuraavat kysymykset,
ja nyt rohkenen toistaa ne sen takia, että koko valtiovarainvaliokunta
on ottanut esiin näiden verojen tärkeyden: Onko
hallitusohjelman mukaista ekologista verouudistusta valmisteilla,
ja eikö energiaverojen korotuksille pitäisi esittää edes
jonkinlainen aikataulu, jotta teollisuus samoin kuin yksityiset
kuluttajat voisivat niiden perusteella suunnitella tulevaisuutta?
Nyt odotamme vastausta. Toivon, että viesti menee valtiovarainministerille,
koska tämä on koko valiokunnan yksimielisesti
esiin ottama asia.
Näiden verojen tuloa pitäisi tietenkin käyttää sillä tavalla,
että saadaan työllisyys nousemaan. Palvelualat
ovat tässä hyvin tärkeässä asemassa, sillä palvelualojen
suosiminen verotuksellisesti on ekologisempaa ja myös tapa
ohjata kulutus kotimaiseen kulutukseen, niin että saadaan
pyörät pyörimään. Toivomme,
että tällaisia toimenpiteitä tehtäisiin
nyt eikä vasta seuraavan hallituksen toimesta, sillä nyt
on viimeistään se hetki, jolloin työttömyys
on torjuttava.
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
siitä, että kulttuuri on erittäin suuressa
ahdingossa näissä raameissa, kehyksissä,
ja se on täysin totta. Sen takia vihreissäkin
on erittäin suurta huolestuneisuutta tästä kohdasta.
Samaten myöskään opintotuen kohdalla
ei ole sentin senttiäkään rahaa käytettäväksi,
elikkä kulttuuriministeri Tanja Karpelan tilanne ei ole
helppo, jos hän aikoo toteuttaa hallitusohjelmaa. Se on
melko lailla mahdotonta.
Toinen ministeriö, jolle on erittäin vaikea
toteuttaa tavoitteita, on kehitysyhteistyöministerin alue,
jolla myös on liian tiukat raamit. Me todella toivomme,
että nyt tällä kertaa ei mennä opetusministeriön
tontille hakemaan kulttuuriministerille rahoja, koska sieltä ei
kerta kaikkiaan ole mitään otettavissa, vaan se
ministeri, joka voisi olla nyt solidaarinen eikä pelkästään
tuntea sympatiaa vaan antaa myös rahaa, on puolustusministeri
Vanhanen. Hänellä olisi tähän
eväitä.
Meillä on lisäksi määrärahaesityksiä sosiaali- ja
terveystoimeen ja perhepoliittisiin etuisuuksiin.
Lopuksi haluan vastalauseen 3 mukaisesti esittää seuraavat
lausumaehdotukset:
"1. Eduskunta edellyttää, että hallitus
turvaa kuntien mahdollisuudet tarjota laadukkaat peruspalvelut ja
että hallitus huolehtii siitä, että se
pystyy määrärahojen puolesta toteuttamaan
ohjelmaansa kirjatut tavoitteet, muun muassa kehitysyhteistyön
ja kulttuuripolitiikan osalta.
2. Eduskunta edellyttää, että hallitus
toteuttaa veropolitiikkaa, jolla voidaan alentaa rakenteellista
työttömyyttä ja joka on sosiaalisesti
oikeudenmukaista eikä vaaranna julkisen talouden kestävyyttä."
Eva Biaudet /r (ryhmäpuheenvuoro):
Ärade talman, arvoisa puhemies! Minun täytyy
myöntää, että tuntuu hieman
absurdilta puhua täällä tästä asiasta,
mutta ehkä on hyvä kuitenkin, että työmme
jatkuu normaaleissa puitteissa. Hallitus tulee kuitenkin sen jälkeen,
kun se on selvittänyt tämän akuutin tilanteen,
käsittelemään poliittisia haasteita laajemminkin.
Man kan säkert säga att den största
utmaningen kommer att vara att bekämpa en hotande avmattning
i ekonomin. Den här uppgiften är inte lätt.
Samtidigt som sysselsättningsgraden måste höjas,
bör ökningen av de offentliga utgifterna hållas
under kontroll. Regeringens rambudget för hela perioden
utgår från dessa premisser och möjliggör
att statsskuldens relativa andel fortsätter att minska.
Eftersom det ser ut som om vi inte kommer att få mycken
draghjälp av världsekonomin på kort sikt, är
det centralt för finanspolitiken att den inhemska efterfrågan
hålls stark. Finansutskottet omfattar denna målsättning.
Sysselsättningsgraden skall förbättras
genom arbetskrafts- och socialpolitiska åtgärder,
bland annat för att råda bot på både
ungdomsarbetslösheten och den strukturella arbetslösheten
och genom att stimulera den inhemska efterfrågan.
En sänkning av kostnaderna för arbetet görs nu
i inkomstskatten uttryckligen på grund av dess stimulerande
effekt och kan i fortsättningen inriktas mer på skattekilen.
Hallituksella on epävarmojen talousnäkymien vuoksi
tiukka linja julkisten menojen osalta. Vallitsevassa tilanteessa
tämä on varmasti oikea linja, jonka myös
valtiovarainvaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat vahvistaneet.
Kaikkia kustannuksia on tietenkin harkittava tarkkaan, mutta
samalla haluamme muistuttaa, että säästäminen
väärällä tavalla voi käydä erityisen
kalliiksi. Kansallinen terveysprojekti ja Sosiaalialan kehittämisohjelma
on toteutettava työllisyysasteen ylläpitämiseksi
ja jopa sen nostamiseksi. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi
tarvitsemme myös korkeatasoista opetusta, jossa yhdenkään
lapsen ei tarvitse olla heikoilla.
Uusi kustannuskattoa koskeva sääntö toimii varmasti
parhaiten epärealististen odotusten ehkäisevänä jarruna.
Mutta jos taloudellinen kehitys kuitenkin käy oletettua
heikommaksi, on menojen lisäksi voitava arvioida uudelleen
veronalennusten määrää.
Kotimaista kysyntää elvytetään
laajalla veronalennuspaketilla kaikissa tuloryhmissä. On ehkä hyvä tässäkin
korostaa, että veronalennus toki osoitetaan nyt myös
eläkeläisille. (Hälinää)
Toinen varapuhemies:
(koputtaa)
Anteeksi, ed. Biaudet. — Toivon, että ...
Tarvitseeko sanoa ääneen edes? Olkaa ystävälliset
ja ottakaa paikkanne istuntosalissa, ja keskitytään
siihen, mitä ed. Biaudet’lla on täysistunnolle
sanottavaa.
Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä, että se
on vähän vaikeaa, mutta kuitenkin.
Keskelle kalenterivuotta tulevat veronalennukset ovat monimutkaisia
toteuttaa. Virheiden ja epämukavien jälkiveroyllätysten
välttämiseksi nyt päätetyt veronalennukset
tulevat eläkeläisille vasta ensi vuonna. Joskus
on kuitenkin hyvä pelata varman päälle.
I samband med budgetpropositionen för 2004 kan regeringen
ytterligare rikta de kommande skattesänkningarna efter
behov. Vi i svenska riksdagsgruppen anser det viktigt att regeringen redan
nu klart har deklarerat att beskattningen av arbete fortsätter
att sjunka långsiktigt. Volymen avgörs dock av
det ekonomiska svängrummet där utvecklingen av
arbetslösheten och finansieringen av servicen långt är
utslagsgivande.
De små- och medelstora företagen är
i nyckelställning då det gäller att skapa
nya arbetsplatser. I regeringens budgetbehandling nästa
höst är det därför rätt
tidpunkt att avisera inriktningen på skattesänkningarna
uttryckligen på arbetsgivaravgifterna. Detta skulle sänka
sysselsättningströskeln, men även stimulera
efterfrågan på service och på så sätt
också stöda hemmamarknaden.
Ärade talman! Ramförslaget innehåller
också många goda satsningar, bland annat många
familjepolitiska satsningar som regeringsförhandlarna kom överens
om i april. Barnbidraget för det första barnet
höjs med 10 euro i månaden, likaså ensamförsörjartillägget
som ger ensamförsörjare 3 euro till i månaden
per barn. Inom svenska riksdagsgruppen hade vi prioriterat ensamförsörjartillägget
betydligt mera, eftersom det uttryckligen bättre skulle
ha bidragit till att minska fattigdomen bland barnfamiljerna. De
familjepolitiska satsningarna omfattar nu dessutom den länge
efterlängtade höjningen av den lägsta
moderskapspenningen och av hemvårdsstödet, som
höjs med 42 euro per månad.
När det gäller ökade satsningar
i kommunernas service måste fokuseringen alltjämt
vara inriktad på att genom tidigt ingripande och mångprofessionellt
samarbete stöda familjerna i deras fostrarroll och hindra
mentala problem och senare utslagning.
Trots att regeringen var tvungen att prioritera hårt
bland satsningarna för att hålla sig under det fastslagna
utgiftstaket på 1,12 miljarder euro, finns det även
enligt finansutskottet vissa frågor där finansieringen
ser problematisk ut.
Enligt den förra regeringens kulturpolitiska program
skulle kultursektorn tilldelas 0,4 procent av bnp. Denna målsättning
har nu kommit på skam. Positivt är dock att bibliotekens
finansiering inte längre är beroende av tipsbolagens vinst,
utan att staten äntligen tar sitt ansvar för biblioteken.
Valtiontalouden kehyksissä ei ole myöskään määrärahoja
uuden kielilain toteuttamiseksi. Merkittävä osa
budjettiseurauksista johtuu edellisen kielilain monivuotisista laiminlyönneistä. Uuden
kielilain toteuttaminen vaatii suunnittelua kaikilla hallintosektoreilla.
Perustuslakivaliokunnan mietinnössä todettiin,
että vuoden 2004 budjettiesityksessä pohjana täytyy
olla huolellisia laskelmia. Toivon, että tämä valmistelu on
jo työn alla hallituksessa.
Toinen asia, jota hallitusohjelma korostaa mutta joka ei valitettavasti
kuitenkaan näy kehyksissä, on kehitysavun nostaminen
kohti 0,7 prosentin tasoa. Uskottavuutensa säilyttämiseksi hallituksen
on hyvin pian päätettävä, millä tavalla
ja millä aikataululla saavutamme nämä tavoitteet.
On tärkeää, että poliittiset
ohjelmat, vaalikampanjat ja todelliset päätökset
eivät ole niin kaukana toisistaan, kuin mitä on
tapahtunut kehitysavun osalta.
Arvoisa puhemies! Kuntien talous tulee edelleenkin olemaan heikko.
Sen vuoksi on tärkeää, että valtion
osuutta kuntien peruspalvelujen rahoittamisessa edelleen kasvatetaan.
Tuki kunnille kasvaa kehysten mukaan 550 miljoonaa euroa tällä vaalikaudella.
Tuloveronalennusten kielteinen vaikutus kompensoidaan täysimääräisesti,
ja sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet kasvavat kaikkiaan
422 miljoonalla eurolla ja koulutuksen 120 miljoonalla eurolla.
Voimavarat on kuitenkin käytettävä viisaasti, jotta
niillä saataisiin toivottu tulos. On myös aika tarkistaa
ohjausmekanismeja, erityisesti porkkanoiden vaikutusta peruspalvelujen
kehittämiseen juuri siellä, missä niitä tarvitaan
eniten. Vaikeassa asemassa olevien ryhmien tarpeita ei voida sivuuttaa
ilman, että valtio puuttuisi asiaan.
Svenska folkpartiet har i samband med varje budgetbehandling
de senaste åren krävt att statsandelarnas indexjustering
bör ske fullt ut till 100 procent. Nu sker en förbättring
från den förra regeringen och indexjusteringen
blir 75 procent. Trots det anser svenska riksdagsgruppen att det är
synd att statsandelsökningen som fullt ut borde riktas
på utvecklandet av servicen nu till en del äts
upp av kostnadsökningarna.
Päätös vähentää kuntien
osuutta yhteisöverotuksesta lisäarvonveron takaisinmaksujärjestelmän
rahoittamiseksi on ollut myös kova isku niille kunnille,
joissa yhteisöverotuksella on suuri merkitys kunnan taloudelle.
Samanaikaisesti veropohja on pienentynyt viimeisten kahden vuoden
aikana. Jotta peruspalvelujen rahoitus kaikkien kuntien kohdalla
voisi tapahtua vakaalla pohjalla ja pitkäjänteisesti,
on hallituksen sen vuoksi vuoden 2004 budjettikäsittelyssä korjattava
valtionosuusuudistuksesta ja yhteisöverotuksen uudelleenjakamisesta
aiheutuneet kohtuuttomat tulojen menetykset niille kunnille, jotka
ovat kärsineet tästä eniten. Mahdollisten
valtionosuusjärjestelmän ja yhteisöverotuksen
uudistuksien tulee paremmin huomioida myös isojen kaupunkien
erityisolosuhteet. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä oli
erittäin hyvä, että kuntaministeri valiokunnassa
vakuutti näin tapahtuvan.
Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänään olemme olleet
hyvin vaikeiden ja yllättävienkin asioiden edessä ja siirtyminen
valtiontalouden kehyksiin tuntuu vähän vaikealta,
mutta elämän ja politiikan on jatkuttava.
Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset sisältävät
hallitusohjelman talouspoliittiset linjaukset. Jo hallitusohjelmakeskustelussa
ja sen jälkeen käydyssä välikysymyskeskustelussa
huomio kiinnittyi ristiriitaan, joka vallitsee hallitusohjelman
hyvien tavoitteiden ja niiden toteuttamiseksi menokehyksissä varattujen
määrärahojen välillä.
Lukuisia erinomaisia, mutta ympäripyöreitä tavoitteita
sisältävä hallitusohjelma aiheuttaa väistämättä kokemuksen
katteettomista lupauksista, kun hallitusohjelmaa ja sen toteuttamiseen
varattuja kehysmäärärahoja lähtee
vertailemaan. Näistä tavoitteista, joita uhkaa
katteettomiksi jääminen, on mainittu jo aiemmissa keskusteluissa
esimerkkeinä muun muassa kehitysyhteistyömäärärahojen
taso, Kansallisen terveysohjelman tavoitteiden toteutuminen ja opiskelijoiden
taloudellinen asema.
Kehyspäätöksen yhteydessä hallitus
hyväksyi menosäännön, jossa
suhdanneherkät sekä muut paljolti hallituksen
päätöksistä riippumattomasti muuttuvat
menot jätettiin menoperusteiden muutoksia lukuun ottamatta
sen ulkopuolelle. Lisäksi kehyksiin sisältyy vuosikohtainen
alijäämärajoite ja vaalikaudeksi asetettu
alijäämätavoite. On tärkeää,
että hallitus pyrkii vaalimaan vastuullista talouspolitiikan
linjaa, mutta käytännössä kehyksessä edellytetty
finanssipolitiikan tiukkuus merkitsee sitä, että suhdanteiden
niin vaatiessa ei hallitukselle jatkossa juuri jää mahdollisuuksia
ryhtyä taloutta elvyttäviin toimenpiteisiin.
Menokehys merkitsee valtion menojen lisäystä vuosina
2004—2007 reaalisesti vain 0,75 prosentilla vuodessa. Kun
lisäksi käyttötarkoitukseltaan määrittelemättömien
menolisäysten määrä on vain
120 miljoonaa euroa, jää liikkumavara hyvin vähäiseksi.
Siksi käytössä oleva liikkumavara tulee
käyttää erittäin huolellisesti
sosiaalista oikeudenmukaisuutta parantavasti.
Jäätteenmäen punamultahallitus avasi
kautensa mittavilla tuloveronkevennyksillä, joilla hallitus
tavoittelee työllisyyttä elvyttävää kansalaisten
ostovoiman lisäämistä. Tavoite on oikea, mutta
kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä on vakuuttunut siitä,
että kulutusta lisättäisiin parhaiten
tukemalla lapsiperheitten, eläkeläisten ja vähätuloisten
ostovoimaa. Hallitusohjelmaan kirjattu lupaus pieni- ja keskituloisille
suunnatusta veronalennuksesta ei ainakaan hallituksen ensimmäisenä toimintavuonna
toteudu. Monet kunnat ovat jo ensi vuonna tilanteessa, jossa ne joutuvat
nostamaan veroja, eli kuntien tilanne on todella huono.
Ryhmämme mielestä verotusta tulee kehittää oikeudenmukaisemmin,
kuin mitä hallituksen linja käytännössä merkitsee.
Muun muassa keskustan vaalien alla näkyvästi vaatima
ruuan arvonlisäveron alentaminen on hallituksen suunnitelmissa
tyystin unohdettu. Kuitenkin Suomessa ruuan arvonlisävero
on EU-maista toiseksi korkein. Nykyisen 17 prosenttiyksikön
alv-tason oli tarkoitus unioniin liityttäessä jäädä vain
parin vuoden mittaiseksi.
Yksinomaan tuloverotukseen kohdistetuista veronalennuksista
jäävät paitsi kaikkein pienituloisimmat,
mikä todella on vaikea asia ja merkitsee tuloerojen kasvun
jatkumista. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä suuntaisi
esittämänsä vaihtoehtobudjetin mukaisesti
osan veronkevennysvarasta niin eläkeläisten kuin
lapsiperheiden ostovoimaan korottamalla pienimpiä eläkkeitä sekä lapsilisiä,
kotihoidon tukea ja minimiäitiyspäivärahaa
nimenomaan välittömästi.
Jäätteenmäen hallitusohjelmassa luvataan
korottaa lapsilisiä mallilla, jossa korotus tulisi ainoastaan
perheen ensimmäiselle lapselle. Tämä alun
perin sosialidemokraattien vaaliohjelmaan kuulunut yksilapsimalli
on sosiaalipoliittisesti mielestäni ongelmallinen. Lisäksi,
kun Jäätteenmäen hallitus ei aio sitoa
lapsilisiä indeksiin, tosiasiassa monilapsisten perheiden
lapsilisät tulisivat edelleen arvoltaan leikkaantumaan.
Lapsilisien reaaliarvo on pudonnut kahdeksan vuoden sisällä 18
prosenttia suorien leikkausten vuoksi ja siksi, että niitä ei
ole sidottu indeksiin.
Lapsilisätyöryhmän selvitysten mukaan
kaikkein huonoimmassa taloudellisessa asemassa ovat monilapsiset
perheet. Tämä on yksi syy siihen, että suomalaiset
eivät Väestöliiton tutkimuksen mukaan
uskalla hankkia niin suuria perheitä kuin haluaisivat.
Toinen tärkeä syy on se, että kotihoidon
tuki on leikattu niin alhaiseksi, että lapsen hoito kotona
ei ole kaikille perheille taloudellisesti mahdollista.
Arvoisa puhemies! Kansalaiset ilmoittavat olevansa valmiit jopa
veronmaksun lisäämiseen riittävien terveyspalvelujen
turvaamiseksi. Suomalaisen terveydenhoidon rahoitus suhteutettuna
bruttokansantuotteeseen on alhaisin kaikista EU-maista, mikä tarkoittaa,
että se on 6,6 prosenttia bkt:sta, kun muissa EU:n maissa
käytetään terveydenhuoltoon keskimäärin
yli 8 prosenttia.
Isänmaamme tulevaisuuden suurimpia haasteita on väestön
voimakkaan ikääntymisen seuraukset. Vuonna 2020
Suomen huoltosuhde ennustetaan Euroopan heikoimmaksi. Väestön
voimakas ikääntyminen lähivuosina aiheuttaa
terveyspalveluille suurta painetta, lisäresurssien tarpeita.
Paikoittainen lääkäripula on vasta esimakua tulevasta
hoitohenkilöstön puutteesta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ala on mitä suurimmassa
määrin matalapalkkainen naisvaltainen ala, jolla
palkat ovat esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna huomattavasti
alemmat. Niinpä näen, että sosiaali-
ja terveysalan työntekijöiden palkkoihin on saatava
korotuksia, jos alalle aiotaan jatkossa saada riittävästi
alan ammattilaisia. Tämä edistäisi hallitusohjelmassakin
tavoiteltua palkkatasa-arvon toteutumista. Kuntien mahdollisuudet
palkkatason korjauksiin eivät kuitenkaan riitä nykyisillä talousresursseilla
monessakaan kunnassa.
Lisäksi kuntien haasteet selvitä hyvinvointipalvelujen
tuottamisesta ja parantamisesta nyt annettujen kehysten puitteissa
ovat suuret. Kuntaliiton mukaan valtionosuuksien lisäys
lisää kuntien sosiaali- ja terveystoimen resursseja
vuositasolla noin 1 prosentilla. Kunnat ovat kuitenkin vaikeuksissa
verotulojen vähentyessä. Viime vuonna 42 kuntaa
teki tappiollisen tilinpäätöksen. Vuonna
2005 jo 110 kunnan talouden ennustetaan olevan pakkasella. Tänä vuonna
kunnat saavat veroista 700 miljoonaa euroa vähemmän kuin
viime vuonna. Valtionosuuksien kasvukaan ei korvaa alentuneita verotuloja,
koska menot lisääntyvät vuodessa nelisen
prosenttia. Lisäksi kuntien toimintamenot lisääntyvät
jo sovittujen uudistusten myötä.
Hallitusohjelmassa omaishoitajien tuen perusteisiin, määrään
ja vapaajärjestelmään sekä tukipalveluihin
luvataan parannuksia, mutta epäilyttää suuresti,
miten kehyksissä olevat sosiaali- ja terveydenhuoltovarat
riittävät tähän kaikkeen muiden
Kansallisen terveysohjelman kohteiden ohella.
Hallitusohjelmaan sisältyy myös maksupoliittisia
kannanottoja, jotka toteutuessaan leikkaavat kuntien tuloja, eikä kompensaatiota
niihin ole esitetty. Muun muassa yhtenäinen terveydenhuollon
maksukatto ja omaishoitajan vapaan ajaksi annettavien korvaavien
palvelujen maksuhelpotukset leikkaavat kuntien maksutuloja yli 100
miljoonaa euroa. Siksi huolemme eduskuntaryhmänä on,
että kehyksissä osoitetut varat eivät
riitä Kansallisen terveyshankkeen ja kaavaillun sosiaalihankkeen
tarvitsemiin lisäresursseihin.
Kehyksissä suhtaudutaan varsin toiveikkaasti siihen,
että työllisyystilanne paranee kehyskauden loppua
kohden. Kehysten perustelumuistiossa kuitenkin todetaan useaan otteeseen,
että hallitusohjelman yksilöidyt toimenpiteet
eivät ole riittäviä. Muistion peruslaskelman
mukaan työllisyys lisääntyisi nyt esitetyillä toimenpiteillä vain
25 000 henkilöllä tavoiteltujen 100 000
henkilön työllistymisen sijaan ja työttömyysprosentti
pysyisi lähes nykyisellä tasolla.
Korkeana pysyvän työttömyyden, samaan
aikaan uhkaavan työvoimapulan ja yli 2 miljardin vuosittaisen
valtionlainan kasvamisen pitäisi saada hallituksen herätyskellot
soimaan ja hallitus toimimaan poikkihallinnollisin toimin työttömyyden
vähentämiseksi. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän
mielestä huomioitava on myös perheisiin kasautuvaa
työttömyyttä ehkäisevät
erityistoimenpiteet.
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit edellyttivät
vaalien alla keskeisenä tavoitteenaan, että hallitus
kirjaa päämääräkseen
taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämisen
ja esittää tämän päämäärän
saavuttamiseksi yksityiskohtaisen ohjelman. Hallituksen ohjelmaan ja
sen toteuttamiseksi laadittuun kehyspäätökseen
ei sisälly juurikaan välineitä tähän
tavoitteeseen pääsemiseksi. Sosiaalisesti eheä Suomi
jäi viime hallituskaudella haavekuvaksi, eivätkä myöskään
Jäätteenmäen hallituksen suunnitelmat
ja teot vastaa tuohon huutoon.
Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pani hieman epäilemään, minkähän
hallituksen kehyksistä tässä nyt sitten puhutaan
ja kuinka pitkään.
Arvoisa puhemies! Perussuomalainen eduskuntaryhmä varoitti
nyt käsittelyssä olevan kehysselonteon lähetekeskustelussa
toukokuun lopulla liiasta optimismista, johon valtiontalouden vuosien
2004—2007 kehysten taloudellinen pohja perustui. Talouskasvun
oletettiin olevan kuluvana vuonna vajaat 2 ja ensi vuonna liki 3 prosenttia.
Tähän perustui myös hallituksen odotus
taloudellisesta liikkumavarasta ja työllisyyden paranemisesta.
Kuluneen vajaan kuukaudenkin aikana on maailmantalouden kehitys
mennyt edelleen huonompaan suuntaan niin EU:n alueella kuin Amerikassa
kuin muuallakin maailmassa. Tästä johtuen vientimme
on ollut laskussa ja pikaista paranemista ei ole näköpiirissä.
Myös valtiovarainvaliokunta on noteerannut asian samoin
kuin Suomen Pankin johtaja Matti Vanhala, joka ilmaisi huolensa
siitä, pystytäänkö odotettavissa
olevan talouskasvun avulla pysymään hallitusohjelman tavoitteissa
luoda vaalikauden aikana 100 000 uutta työpaikkaa.
Nyt se näyttää epätodennäköiseltä ainakin
kehyksiin ja hallitusohjelmaan kirjatuilla toimenpiteillä.
Kun valtiontaloudelle lyödään kiinni
näin tiukat raamit neljäksi vuodeksi eteenpäin,
on huomattavasti vaikeampaa sopeutua tilanteeseen, jossa tulot muodostuvat
odotettua pienemmiksi ja menot suuremmiksi. Vaarana on siinä tilanteessa,
että joudutaan kaivamaan vanha juustohöylä esiin
ja teroittamaan se jälleen käyttökuntoon.
Leikkausten kohteetkin jo kokemuksesta tiedämme: ne ovat
pienituloisimpien sosiaalietuudet, kuinkas muuten.
Hallitus lähti toteuttamaan elvyttävää veropolitiikkansa
perussuomalaisten mielestä täysin väärästä päästä osoittaessaan
kevennykset keski- ja hyvätuloisille palkansaajille. Valitettavasti myös
valiokunnan enemmistö näyttää olevan
samalla linjalla, joka tulee merkitsemään elintasokuilun
levenemistä hyvätuloisten ja kaikkein köyhimpien
välillä. Toteutettavat veronkevennykset eivät
tule lisäämään kulutuskysyntää nimeksikään,
vaan varat päätyvät lähinnä pankkien
ottolainaustiskeille. Mikäli kevennykset olisi kohdennettu
esittämällämme tavalla eläkeläisten verotuksen
alentamiseen, verovapaan tulon ylärajan nostamiseen ja
ruuan ja välttämättömyyspalvelujen
arvonlisäveroprosentin laskemiseen, olisivat myönteiset
talousvaikutukset tuntuneet välittömästi.
Ihminen, joka pakosta kuluttaa kaikki tulonsa elääkseen,
lisää heti kulutustansa saadessaan lisätuloja
voidakseen syödä paremmin ja elää normaalimpaa
elämää. Miksi tätä yksinkertaista,
jokaisen kadunmiehenkin tajuamaa totuutta ei haluta käsittää hyväpalkkaisten
talousgurujen ja hallituspuolueiden taholla? Kysymys on tahdon puutteesta.
Arvoisa puhemies! Hallitus toteuttaa samaa pienituloisimpia
väestöryhmiä sortavaa politiikkaa myös
budjetin menopuolen osalta. Lapsiperheet odottivat vaalien alla
yhtenä rintamana kaikkien puolueiden lupaamia etuisuuksia,
lähinnä lapsilisien ja kotihoidon tuen kunnollisia
tasokorotuksia. Kävi kuin sadun räätälille,
kun takkikankaaksi tarkoitetusta palasta ei tullut takkia eikä loppujen
lopuksi edes liivejä. Tasokorotus supistui naurettavaan
10 euron korotukseen ensimmäisestä lapsesta maksettavaan
lapsilisään ja 13 euron yksinhuoltajalisän
korotukseen.
Vaalien alla puhuttiin yksituumaisesti myös pienimpien äitiys-
ja sairauspäivärahojen tasokorotuksista. Tehdyt
verohelpotukset eivät koske myöskään
näitä kansalaisryhmiä, kuten eivät myöskään
työttömiä, koska heillä ei ole
ansiotuloa, mistä tehdä paljon mainostettua korotettua ansiotulovähennystä.
Juuri nämä ihmiset olisivat kuitenkin olleet kaikkein
kipeimmin lisätulojen tarpeessa, ja kaikki lisätulot
olisivat menneet suoraan kotimarkkinoita piristävään
kulutukseen. Myös opiskelijoiden etuuksien osalta tilanne
on aivan vastaavanlainen.
Suurin petos hallituksen budjettiraameissa ja jo käsitellyssä lisäbudjetissa
tehdään ehkä kuitenkin maamme eläkeläisiä kohtaan.
Veronalennukset hyödyttävät vain suurituloisimpia
eläkeläisiä muiden jäädessä täysin
vaille lisätuloa. Pientä tai keskisuurta eläkettä saavat
joutuvat odottamaan omaa osuuttaan hallituksen jakopotista peräti
vuoteen 2006 saakka, jolloin tehdään tasokorotus
kansaneläkkeeseen ja eläketulovähennykseen,
mikäli tämä hallitus nyt sitten enää on
silloin pystyssä. Linja on sama kuin entisen kansakoulun
lukukirjan kertomuksessa, jossa vuosikymmeniä taloa pystyssä pitäneet
ja jälkipolven kasvattaneet vanhukset siirrettiin tuvan nurkkaan
syömään, kun heistä ei ollut
enää hyötyä. Jos tämän
teemme, meidän täytyy vain toivoa, ettei tuleva
sukupolvi ole yhtä johdonmukainen kuin kertomuksen lapset,
jotka lupasivat tehdä omille vanhemmilleen saman näidän
tultua vanhoiksi. Pelkäänpä vain, että näin
käy meillekin vuorostamme. Erona on vain se, että meidän
sukupolvellamme on lähes kattavasti kunnollinen työeläke,
jota sodanjälkeisellä, maan hyvinvoinnin rakentaneella
sukupolvella, jota nyt näytämme väheksyvän,
tai ainakin hallitus, ei ole.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset puuttuivat kehysselonteon
lähetekeskustelussa ja tekemissämme lisätalousarvioaloitteissa
tiemäärärahojen liian alhaiseen tasoon,
jonka myös valiokunta on jossain määrin
noteerannut. Kehykset eivät salli yhtään
uutta merkittävää kehittämishanketta,
ja perustienpidon määrärahat eivät
riitä tiestömme kunnon edes nykykunnossa pitämiseen,
saati vuosia jatkuneen rappeutumisen pysäyttämiseen.
Tie- ja ratatyöt olisivat kuitenkin mitä parhainta
työllistävää ja samalla eri
alueiden elinkelpoisuutta ja kilpailukykyä parantavaa toimintaa.
Siksi on ihmeteltävä, ettei työllisyyden
parantamisen nimeen vannovaa hallitusta näytä kiinnostavan
infrastruktuurimme parantaminen. Tämä nyt viimeksi
nähtiin näissä tie- ja rataäänestyksissä tänään
tässä salissa.
Suomen sisäinen turvallisuus on kehittynyt EU- ja Schengen-jäsenyyksien
toteuduttua huonoon suuntaan. Kansainvälinen rikollisuus
on levittäytynyt ja levittäytyy edelleen maahamme
samalla, kun poliisi potee rahapulaa. Yli 500 poliisinvirkaa on
varojen niukkuuden takia täyttämättä,
ja ylikuormitus töissä olevilla johtaa kiihtyneeseen
sairasteluun ja eläkkeelle joutumiseen. Rikosten selvittämisprosentti
noudattaa nautakäyrää eli sillä on
sama suunta kuin lehmän hännällä:
vakaasti alaspäin. Mikäli emme halua kansalaisten
turvallisuuden ja omaisuuden suojan romuttuvan ja Suomesta
muodostuvan rikollisliigojen pesäpaikkaa, tulee poliisin
toimintamäärärahoja pikaisesti nostaa
tasolle, jolla ne olivat ennen 1990-luvun alkupuolella
alkanutta vajekehitystä.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset katsovat, että hallituksen
selonteossaan ehdottamat valtiontalouden kehykset vuosille 2004—2007 ovat
liian tiukat, perustuvat ylioptimistisiin talouskehitysennusteisiin
ja kohdistavat veronkevennykset ja tulonsiirrot vääriin
kansalaisryhmiin lisäten näin eriarvoisuutta eri
väestöryhmien välillä. Siksi
emme voi olla tukemassa hallituksen ja valtiovarainvaliokunnan enemmistön linjauksia.
Ehkäpä juuri tästä syystä saatamme saada
lähiaikoina uuden hallituksen.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Arvoisa puhemies! Ed. Soini tuossa pohti heti alussa ja vähän
lopussakin, minkähän hallituksen kehyksiä tässä käsitellään.
Minusta eduskunnalle olisi hyvä motto se, että hallituksia
tulee ja menee, mutta kehykset pitävät. Sitä mottoa
hartaasti toivon eduskunnassa kunnioitettavan.
Arvoisa puhemies! On syytä kiittää valtiovarainvaliokuntaa
ja eduskuntaryhmiä vastuullisesta kehysselonteon käsittelystä.
Kyllä näillä eväillä kehykset
pitävät, vaikka tietysti jatkossa on syytä olla
ehkä vieläkin tarkempi kuin tässä mietinnössä.
Ajattelin muutamalla sanalla en niinkään kommentoida
ryhmäpuheenvuoroja kuin katsoa paitsi kehystä,
mitä tässä käsitellään,
siitä hiukan eteenpäinkin ja miten asiat makaavat
tältä osin meillä ja muualla.
Tätä keskustelua, joka kehyksiin liittyy ja oleellisesti
koskettaa rakennepolitiikkaa, on meillä ja muualla Euroopassa
laajemminkin viime aikoina käyty. On nähty selkeästi,
että talouden rakenteiden uudistaminen on enemmän
kuin tarpeellista, se on välttämätöntä.
Hallitukset ovat eri puolilla käynnistäneet uudistusohjelmia
työmarkkinoiden toimintaan liittyen, eläketurvaan ja
sen rahoitusvaikeuksien selvittämiseen liittyen. On tullut
myöskin lunta tupaan sen seurauksena, niin kuin aina tulee:
ankaraa arvostelua ja lakkoliikkeitäkin eri puolilla Eurooppaa
hallituksien politiikkaa vastaan.
Suomessa ei aivan näin onnettomasti asia ole, ja se
johtuu siitä, että meillä rakennepolitiikassa lähtökohdat
keskustelulle ja valmisteluille ovat onneksi paremmat, toisenlaiset.
Meillä esimerkiksi eläkepolitiikassa on tehty
jo varsin näyttäviäkin uudistuksia edellisten
hallitusten aikana ja tässä on mukana ollut työmarkkinapartien
arvokas panos. Se osoittaa, että sopimalla asioissa päästään
eteenpäin, vaikka ne olisivat vaikeita ja painaviakin asioita.
On tietysti luonnollista, että kansalaisten puolelta,
kun nämä päätökset
rakennepolitiikkaan liittyen aika usein ovat niin sanotusti kovia
päätöksiä, on tullut arvostelua,
tulee kritiikkiä jatkossakin, mutta se, mikä minusta
on aina noteerattava ja mikä minusta on, voi sanoa näin,
suomalainen totuus, on se, että kansalaiset kuitenkaan,
vaikka kritisoivat, eivät anna anteeksi heikkoutta ja vastuun
väistelyä poliittisessa päätöksenteossa.
Se on tämän ja tulevien hallitusten ohjenuora,
jos ne aikovat menestyä työssänsä.
Pitkällä tähtäyksellä Suomen
talouden rakenteen kehittäminen on poliittisessa päätöksenteossamme
itse asiassa kaikista tärkein tehtävä.
Kun hallitus tekee finanssipolitiikkaa, on sen syytä pitää mielessä toimenpiteiden
vaikutukset myös talouden rakenteisiin. Näin on
tapahtunut muun muassa tässä kehysvalmistelussa
ja siihen liittyneessä lisäbudjettivalmistelussa
meillä.
Lisäbudjetissa merkittävin väline
oli veropoliittinen väline. Jatkossakin verotuksesta puheen ollen
tulisi erityisesti matalan tuottavuuden työtä kannustaa,
siis pienten ansioiden verotusta keventämällä muitten
toimien ohella. Budjetin menopuolella se kyllä merkitsee
uusien panostusten arviointia niiden tuottavuuden näkökulmasta. Tätä meillä ei
ole riittävästi muistettu, oli sitten näkökulma
fyysistä infrastruktuuria koskeva tai koski se sitten panostuksia
sosiaaliseen hyvinvointiin, terveyteen ja henkiseen pääomaan.
Budjetin menokehysten tiukkuudesta on erilaisia mielipiteitä.
Minusta kuitenkin lähtökohta, joka kaikkien pitäisi
nähdä, kun tätä arvioivat ja läpikäyvät,
on se, että ei tuota menokehystä voi kohtuuttoman
tiukaksi nimetä. Tänään vastikään pöydälleni
tuli Imf:n raportti, aivan tuore sellainen, Suomen tilannetta koskien,
ja huomasin nopealla luvulla, että siellä tietysti
vähän tämän instanssin luonteeseenkin
liittyen mutta hyvin meidän huomiotamme kiinnittävästi
todettiin, että heidän mielestään
se on liian löysä. Nimenomaan perusteena oli se,
että rakennepoliittinen vaade tulevaisuuden osalta on niin
kova, että menopuolella pitäisi olla vieläkin
tiukempi. Me olemme tämän kuitenkin hyvin mielestäni
harkinneet, ja tuo yli miljardin lisäpanostus, joka siellä on,
on kohdennettu, painopisteytetty, myöskin rakennepolitiikan
näkökulmasta hyvällä tavalla.
Sitten menojen lisäyksen vertailu aiempaan, jota on
valiokunnan mietinnössäkin läpikäyty,
on hiukan vaikeaa. Silloin kaudella 1999—2003 budjetista
suurin osa itse asiassa valmisteltiin huomattavan nopean talouskasvun
oloissa ja siinä odotuksessa, että se talouskasvu
pidemmälläkin aikavälillä voisi
jatkua suunnilleen saman kaltaisena. Nyt näemme, että näin
ei suinkaan tapahdu.
Esimerkiksi liikenneinfran osalta kysymys on siitä,
kun täällä on kritisoitu kehyksiä,
että meillä on pohjalla tuleville vuosille erittäin
voimakkaat panostukset, jotka viime eduskunnan aikana tehtiin nimenomaan
kertaluonteisina panostuksina, ja korostettiin sitä, että ne
eivät merkitse tasokorotusta, vaan ne ovat panostuksia,
joista palataan tasoon, ja sitten käytetään
lisäbudjetteja ennen kaikkea, niin kuin nyt on käytetty
tämän hallituksen alkutaipaleella jo, uusien panosten
välineenä. Mutta tietenkin tämä on
tärkeä alue tulevaisuuden menestyksen kannalta
ja hallitus tulee olemaan tarkkana, tämä tai joku
muu hallitus tulee olemaan tarkkana, että niitä panostuksia
kohtuullisesti löytyy.
Arvoisa puhemies! Lopuksi finanssipolitiikasta lyhyesti se,
että siinä tarvitaan rohkeutta. Valtiontaloudessa
olevaa liikkumavaraa on syytä käyttää,
kun on sen aika. Näin on tehty, ja hallituksen ensimmäinen
varsinainen budjetti tulee myöskin jatkamaan tällä toimenpidelinjalla. Mutta
yhtä lailla finanssipolitiikassa tarvitaan vakautta, ja
lähtökohta vakaudelle on pysyminen asetetuissa
menokehyksissä ja varovaisuus veronalennuksissa. Viime
mainitusta esimerkiksi käy päätös
jättää osa veronalennuksista hallituskauden
puolivälissä tehtävän tarkistuksen
varaan. Hallituksen oma aktiivinen päätöksenteko on
talouden vakauden ensisijainen ja tärkein takaaja.
Kehyksiin on otettu lisäksi nimenomainen päätös
valtiontalouden alijäämärajoitteesta,
joka on saanut myöskin osakseen kritiikkiä. Se
on asetettu 2,75 prosenttiin bkt:sta kansantalouden tilinpidon periaatteiden
mukaan laskettuna. Siitä voi sanoa esimerkiksi sen, että hallitus
on ottanut sen itselleen ylimääräiseksi,
voi sanoa ylimääräiseksi, ohjauskeinoksi
vakavan, uskottavuutta heikentävän valtiontalouden
epätasapainon torjumiseksi. Sitä tarvitaan, ja
kun rajoite ja sen taso otetaan julkisesti kehyksiin, voi rajoitetta
kuvata talouden tasapainon ulkoiseksi turvaajaksi, vaikka sitä ei
pidäkään rinnastaa Suomea sitovan Kasvu-
ja vakaussopimuksen mukaiseen koko julkista taloutta koskevaan rajoitteeseen.
Arvoisa puhemies! Olen käyttänyt aikaa niin paljon,
että ehkä on syytä tähän
tällä erää lopettaa. Tänä iltana
meillä on mielenkiintoisia hetkiä koettavana.
Toinen varapuhemies:
Tämän jälkeen tullaan käymään
vastauspuheenvuorokierros, jossa — ensimmäisessä kierroksessa
ainakin — suosin ryhmäpuheenvuorojen käyttäjiä.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki päätti
puheensa puhumalla finanssipoliittisesta rohkeudesta. Minustakin
sitä tarvitaan. Tarvitaan myöskin työllisyyden
eteen rakennepoliittisia toimia. Ministeri on puhunut julkisuudessa työeläkeputken
ongelmasta, ja minusta on oikein nostaa sekin pöydälle.
Arvoisa puhemies! Sitten minä entisen valtiovarainministeri
Siimeksen puolueen vastalauseen linjaa hämmästelen.
Oikeastaan voisi kysyä, onko tämä puheenjohtaja
Siimeksen linja vai onko tämä ed. Uotilan linja.
Tässä teidän vastalauseessannehan ei
ole mitään menokehystä. Kyllä sellainen
politiikka, että ei ole mitään menokehystä käytännössä,
on vastuutonta politiikkaa todella. Sillä ei kyllä suomalaisten
ihmisten hyvinvointipalveluja missään olosuhteissa
voida turvata. Jäin kysymään, kuka tätä vasemmiston talouspoliittista
linjaa vetää vai vetääkö sitä kukaan.
Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäen pohdiskelu
oli arvokasta kuultavaa. Hän totesi, että rakennepolitiikka
on tarpeellista ja sitä pitää jatkaa.
Se on hyvä. Sitä nimenomaan kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin
peräänkuulutimme. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia
monella alalla. Yksi osa rakenneuudistusta on tietysti tulevat veroratkaisut,
kun tiedetään tällä hetkellä, että henkilöverotuksessa
ratkaisuja on tälle vuodelle tehty, mutta monet odottavat,
mitä seuraa jatkossa. Niin suomalaiset tavalliset palkansaajat
kuin muutkin haluaisivat tietää, mitä tapahtuu työn
verottamisessa, mutta myös yrityselämä kaipaa
tietoja siitä, millä tavalla yritysverotusta Suomessa
uudistetaan. Näillä uudistuksilla on kiire, ja
tieto eduskuntaankin ja toimia olisi saatava mahdollisimman pian,
ja toivottavasti syksyllä saamme ne tänne käsittelyyn.
Lopuksi voi vielä todeta, kun ministeri totesi, että kehykset
ovat kovin löysiä tai tiukkoja, riippuen vähän
mistä päin niitä tarkastelee, että varmaankin
sitten kesällä, kun hallitus lähtee miettimään
ensi vuoden budjettia, voimme seurata lehdistön kautta
ja muutenkin, ovatko ne löysiä vai tiukkoja ja
kuinka paljon niitä menopaineita sitten missäkin
ministeriössä on ja mikä on se lopputulos.
Voi olla, että yhtälön loppuunsaattaminen
ja sen summaaminen tasan ei välttämättä sittenkään
ole helppo asia.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilälle toteaisin, että hänen
olisi kannattanut herkällä korvalla kuunnella
myöskin keskustan ryhmäpuheenvuoroa, koska siinä oli
kyllä aikamoista ristiriitaisuutta tähän
kehykseen nähden. Toisaalta kehutaan menosääntöä,
kehutaan alijäämärajoitetta, kehutaan sitä,
että on tiukka kuri, ja samaan aikaan esitetään
hurskaita toiveita politiikkaohjelmien rahoituksen turvaamiseksi,
liikenneinvestointien käynnistämiseksi, perustienpidon
määrärahojen turvaamiseksi, kulttuurirahoituksen
turvaamiseksi ja kaikkien muidenkin hallitusohjelman sinällään
kauniiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Esimerkiksi liikenteen osalta:
Kuka voi väittää, etteikö liikenne-
ja viestintäministeriön kehys olisi todella tiukka?
Se ei koske pelkästään sitä, että ei
ole yhtään kehittämishanketta, yhtään
uutta hanketta, koko kehyskaudella, se koskee myös sitä,
että asiantuntijat ovat kertoneet, että esimerkiksi
joukkoliikenteen ostot tulevat supistumaan 10 prosenttia. Mitä se
merkitsee tasapainoisen alueellisen kehityksen kannalta, että joukkoliikenteen
palvelut syrjäseudulla vähenevät 10 prosenttia?
Kyllä tämä kehys on todella tiukka monelta
osin. Tähän liittyy se, mitä olemme kritisoineet
ja kritisoimme jatkossakin, että tämä pakkopaita,
tämä menosääntö, tämä alijäämärajoite,
on myöskin erittäin suuri riski, mikäli
talouden notkahdus jää ennakoitua pitemmäksi.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerin puheenvuoroa oli mielenkiintoista
kuunnella. Siitä sieppasin sen, minkä tässä edelliset
vastauspuheenvuoron käyttäjätkin ovat
siepanneet, tuon rakennemuutospolitiikan, joka varmasti on omalta
osaltaan ajassa ihan paikallaan.
Mutta, arvoisa valtiovarainministeri, jos ajatellaan sitä,
mitä Euroopassa tällä hetkellä tapahtuu,
siellä tapahtuu muutakin kuin että Imf antaa niitä lausuntoja,
mitä siltä pyydetään. Nehän
tilataan VM:stä teiltä, ja ne tulevat sieltä sitten
takaisin pikkuisen muokattuina tai samanlaisina. Sama koskee Oecd:ta.
Mitä siellä tapahtuu, esimerkiksi Keski-Euroopassa?
Siellä tapahtuu sellaista, että Saksan liittotasavalta
ei saa enää joukkovelkakirjalainoilleen ostajia,
niin kuin olette varmasti lukeneet, kun ne viestit teille sinne
koneisiin tulevat. Mitä tämä merkitsee?
Sehän merkitsee sitä, että kansallisesti
me tarvitsemme erinomaisen aktiivista finanssipolitiikkaa, että me
ajassa sopeutamme kulloinkin sen ehtoihin oman toimintamme.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni täällä ed.
Matti Ahde käytti hyvän sosialidemokraattisen
ryhmäpuheenvuoron ja toi siinä esiin selkeästi
sen, että näiden kehysten kanssa voidaan elää ja
voidaan elää myös siten, että nimenomaan
työllisyys ja hyvinvointipalvelut ovat siellä kärkisijalla.
Mielestäni ihan oikeutetusti täällä on
tuotu niitä ongelmia esiin, mitä kehyksessä varmasti
on. Meille tulee eteen vaikeita aikoja, me tarvitsemme moneen asiaan
rahaa. Siitä huolimatta käsitys, että tässä ei
mitään hyvää olisi tiedossa,
on ylipessimistinen. Onhan tässä kuitenkin yli
miljardi euroa uusiin hyvinvointipalveluihin ja menonlisäyksiin,
joten myös se puoli on tässä kehyksessä kunnossa.
Vaikeaa varmasti tulee joiltain osin olemaan — aivan kuten
ed. Ahde totesi, kulttuurin ja opiskelijoiden rahoitus on turvattava — mutta
pääsääntönä tämän
kanssa voi elää.
Haluaisin tähän loppuun, arvoisa puhemies, kuitenkin
todeta myös sen, että kun puhutaan usein, että on
kuunneltava Imf:ä ja näitä muita puhujia,
mihin ed. Pulliainenkin viittasi, samalla tavalla tavallinen ihminen,
tavallinen tossuntallaaja, on markkinavoima kuin Imf:kin. Uskon, että sen
tavallisen ihmisen ääni kun kuuluu näissä ratkaisuissa,
silloin nimenomaan tämä palvelupuoli ja palveluiden
turvaaminen, palveluiden kehittäminen, on se avainsana,
ja siksipä esimerkiksi mielestäni ei saa tulla
vastaan sellaista tilannetta, että tämä 2,75
prosentin alijäämätavoite jollain tavalla
aiheuttaisi palveluiden karsimista.
Toinen varapuhemies:
Niin kuin hyvin muistamme ja sovittu on, kaikkien yhteinen pyrkimys on
pitäytyä minuutin vastauspuheenvuoroissa.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan
onnistumista mitataan siinä, kuinka hyvin työllisyystavoite
toteutuu, kuinka hyvin tässä menosäännössä pysytään.
Kuitenkin jo nyt hallituksen sisältä on kyseenalaistettu
se, riittävätkö hallitusohjelman toimenpiteet
näiden tavoitteiden saavuttamiseen.
Te, ministeri Kalliomäki, viime sunnuntain Helsingin
Sanomissa myönsitte, että hallitusohjelma jäi
puolitiehen. Työministeri Filatov on todennut, etteivät
hallitusohjelman keinot riitä saavuttamaan työllisyystavoitetta.
Kysynkin: Onko hallitus aloittanut uusien työllisyyspoliittisten toimenpiteiden
valmistelun ja näiden rakenteellisten toimenpiteiden valmistelun,
joita itsekin peräänkuulutitte siinä sunnuntain
Helsingin Sanomissa? Onko mahdollista, että jo budjettiriihessä näistä asioista
sovittaisiin ja eduskunta saisi ne jo syksyllä sitten käsittelyynsä?
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On tärkeätä, että on
jokin näkemys tulevaisuuteen, ja tärkeätä on
sekin, että raamit olisivat realistiset. Tältä osin
viittaan radanpitoon ja perustienpitoon. Siellä on pientä itsepetoksen
ilmettä. Totuus pitäisi kohdata silmästä silmään.
Laki vai raamit? Jakosuhdelaki on olemassa: jos joku joustaa, se
ei ole laki vaan raamit. Tässä viittaan veikkausvoittovarojen
jakosuhteisiin. Lain täytyy olla raameja vahvempi. Eduskunnalla
on silti budjettivalta. Raamit eivät voi olla ristiriidassa
myöskään eduskunnan budjettivallan kanssa,
ja tämä on hyvä muistaa. Kaiken kaikkiaan
kunnioitan kyllä valtiovarainministerin hyvin ymmärtäväistä ja
asiallista asennetta.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäelle siteeraisin
ensin suoraan kehyksen tekstiä ajatellen yhteisöverontuottoa.
Täällähän lukee, että "Kuntien
menojen hallinta on suurien haasteiden edessä. Erityisesti
kansallisen terveydenhuollon hankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen
toteuttaminen edellyttävät myös kuntien
omaa panostusta hyvinvointipalvelujen parantamiseen". Nyt näyttää siltä,
että tämä suunniteltu yhteisöveron
kuntaosuuden poistaminen johtaa kyllä aivan päinvastaiseen
tulokseen kuin kehysteksti edellyttää. Haluaisin
hyvin terävästi sanoa, että ainakin koko
täällä Pääkaupunkiseudulla
tilanne on semmoinen, että kuntien osuus yhteisöveron
tuotosta tulisi vähintäänkin säilyttää nykytasollaan,
jotta kuntien elinmahdollisuudet, huom. elinmahdollisuudet, myös
täällä turvataan ja niitä kannustetaan
aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan. Haluaisin ministerin kommentin tähän
asiaan. Miten yhteisöverontuottoa te olette ajatellut suunnata?
Pidättekö ennallaan vai nostatteko, niin kuin
on koko Pääkaupunkiseudun toivomus?
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En kadehdi hallituksen vaikeaa tehtävää näissä raameissa
ja taloudellisessa tilanteessa valita painopisteitään.
Kuitenkin minusta on itsestäänselvää se,
että jos ja kun haluamme, että kunnat pystyvät
huolehtimaan velvoitteistaan, järjestämään
tarvittavat peruspalvelut, tämäkin asia totta
kai liittyy mitä suurimmassa määrin työllisyyskehitykseen
ja työllisyysasteeseen. Vaikka aivan oikein on tarkoitus lisätä kuntien
valtionosuuksia, toisaalta kunnallisverotuottojen väheneminen
ei kuntien taloutta paranna. Siksi minusta hallituksen pitää esimerkiksi
peruspalvelujen osalta pystyä tekemään
ratkaisuja siitä, mitä ainakin pitää hoitaa
kunnolla, koska nyt tietyt laiminlyönnit johtavat aivan
selkeästi epätaloudellisiin ratkaisuihin, jotka
tuottavat säästöjen sijasta lisäkustannuksia.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus on luvannut ja nimenomaan ed. Karjulakin
toi täällä puheessaan esille, että ansiotulovähennys
korvataan täysimääräisesti kaikille
kunnille. Näin ei kuitenkaan tapahdu esimerkiksi Vantaan,
Raahen ja Haminan kohdalla, joten haluankin tietää,
miten kompensaatiot esimerkiksi näiden kuntien osalla hoidetaan,
sillä tuo menetys on Vantaalla jopa 200 000 euroa,
ja me tiedämme, että tällaisissa kasvavissa
kunnissa on todella suuria palvelutarpeita. Valtiovarainministeri
itsekin on entinen vantaalainen ja on Uudenmaan kansanedustaja, ja
haluaisin teiltä nyt vastauksen juuri tähän
kysymykseen.
Toinen asia, jonka täällä myöskin
ed. Karjula toi esille: Tutkimus- ja tuotekehitykseen satsataan
hallitusohjelmassa. Näin tehdäänkin,
80 miljoonaa euroa, mutta kun hallitusohjelmassa kuitenkin sanotaan,
että tutkimus- ja innovaatiorahoitusta lisätään
tiede- ja teknologianeuvoston suunnitelman pohjalta, niin tämähän
ei pidä ollenkaan paikkaansa. Se on vain noin puolet siitä, mitä neuvoston
esityksessä on ollut. (Ed. Ahde: Reilusti yli puolet!) — Vähän
yli puolet, mutta ei paljoa.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärrettävistä syistä ministeri
Kalliomäki ei ehtinyt olla paikalla ryhmäpuheenvuoroni
ajan. Ymmärrän sen täysin, mutta siinä puheenvuorossani
otin esiin saman asian kuin ed. Sinnemäki jo silloin, kun
tämä asia, kehykset, oli ensimmäisessä keskustelussa, elikkä hallitusohjelmassa
on ekologinen verouudistus hyvin esillä, ja nyt myös
valtiovarainvaliokunta on nostanut esiin ympäristö-
ja energiaverot tärkeänä tapana löytää rahoitusta.
Haluaisin kysyä uudestaan sen asian: Onko teillä nyt
valmiit suunnitelmat ekologiselle verouudistukselle, aikatauluja
ym., jotta kotitaloudet ja yritykset voivat tähän
valmistautua, niin että se ei tule yllätyksenä vaan
suunnitelmallisena asiana?
Toinen varapuhemies:
Tähän yhteyteen pyydetyt vastauspuheenvuorot
ovat kaikki tulleet käytetyiksi, ja kernaasti suon valtioneuvoston
asianomaiselle jäsenelle mahdollisuuden vastata.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Arvoisa puhemies! Ed. Uotila sanoi, että alijäämärajoite
on riski. Se on riskinhallinnan väline. Varsinainen riski
on hallitsematon menokehitys. Sitä välttäkäämme.
Tämän haluan suunnata erityisesti vasemmistoliiton
puoleen, koska huomasin lisäbudjettikäsittelyn
yhteydessä, että teidän elvytysmenetelmänne,
metodinne, perustuu menojen lisäämiseen ensisijaisesti.
(Ed. Uotila: Pienemmät veronkevennykset!) Se on todella
vaarallinen näkemys. Kannattaisi tarkistaa tuota näkemystänne.
Ed. Viitanen otti esiin palveluiden kehittämisen tärkeyden.
Se on tärkeä. Ehkä vielä paremmin
voisi sanoa, että hyvinvointivaltion, hyvinvointijärjestelmän,
perustan turvaaminen on se tärkein asia. En löydä siitä sen
merkittävämpää, tärkeämpää yhteyttä kuin
nimenomaan rakennepolitiikan. Otetaanpa vaikka esimerkiksi verotus rakennepolitiikan
välineenä. Silloin voidaan veroja keventää,
kun siitä on selkeä yhteys ensiksi työllisyysasteeseen
sillä tavalla, että voimme olla sillä työllisyysasteen
kasvu-uralla, jonka tavoite sattuu vuoden 2010 loppuvaiheisiin,
siis 75 prosentin työllisyysastetavoite. Sen tähden
se on äärimmäisen tärkeätä,
että ilman tämän tavoitteen toteutumista
ei ainakaan edes suurin piirtein nykyisen kaltaista hyvinvointijärjestelmän
rahoituspohjaa kyetä hoitamaan. Kaikki keinot, joita käytetään
tämän hyväksi ja jotka kyetään
osoittamaan toimiviksi, kannattaa kyllä käyttää,
oli kysymys verotuksesta taikka muista kohteista, joita muitakin
on tietenkin runsain mitoin, jos rohkeutta, kykyä ja tahtoa
riittää niitä tavoitella ja toteuttaa.
Ed. Sarkomaalle vain tuosta työllisyysohjelmasta, että hallitushan
on liikkeellä asiassa, ja yksi keskeisimpiä välineitä on
tietenkin politiikkaohjelma työllisyyttä koskien,
joka on laaja poikkihallinnollinen ohjelma, ja siihen myöskin satsataan
lisää rahoitusta.
Yhteisöveron tuotosta, josta ed. Akaan-Penttilä kysyi,
toistan sen, minkä olen täällä aikaisemminkin
sanonut: Kun hallitusohjelmassa lähdetään
siitä, että selvitetään mahdollisuus
siitä, että yhteisöveron tuotto tulisi
valtiolle ja valtionosuusjärjestelmää uudistettaisiin
2005 alkaen, niin että se voisi lähteä silloin
liikkeelle, niin on haettava ja kannattaa hakea sellaista välinettä, joka
on varmempi, vähemmän suhdanteiden mukaan heiluva,
kuin yhteisöveron tuotto, mutta jossa on samalla ennen
kaikkea elinkeinopoliittinen insentiivi mukana, niin kuin yhteisöverossa on.
Se on sen positiivinen puoli. Keskusteluun olen pariin otteeseenkin
jo heittänyt sen, että yksi mietittävä vaihtoehto
yhteisöveron korvaajaksi valtionosuuspohjaan voisi olla
se, että se muodostuisi yksityisen, avoimen sektorin työpaikkojen
lukumäärän mukaan kunnassa. Erilaisia
variaatioita tietenkin kannattaa katsoa ja sitten katsoa myöskin
ne ongelmat, joita tuohonkin ehdotukseen liittyy.
Ed. Andersson peräsi lopuksi ympäristö-
ja energiaverotusta, ymmärsin, rahoituksen lähteenä.
Minusta tärkeämpi on juuri ohjaus ympäristön
kehittämiseksi. Tämmöinen rahoituslähdetavoite
ei saa ylittää sitä perustavoitetta.
Sitten meillä on tietysti talouden toimivuuteen liittyviä muita
tavoitteita taikka varauksia, jotka hallitusohjelmankin mukaan tässä on
syytä ottaa huomioon. Asiassa ollaan liikkeellä,
mutta esimerkiksi ympäristöverotuksen kehittäminen
niin, että haetaan rahoituspohjaa, menee helposti tuonne
sähköveron puolelle, sen tyyppisiin asioihin,
joissa tulee ikäviä ongelmia myöskin
aika äkkiä vastaan, muun muassa tulonjakoon liittyviä ongelmia. Sen
lisäksi tietenkin elinkeinoelämän toimivuuden
ja tuottavuuden näkökulma rajoittaa toimia tällä puolella.
Mutta eteenpäin pitää mennä.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan sen verran ministerille todeta, että vasemmistoliiton
lisäbudjettilisäykset, joilla tähdättiin
työllisyyden parempaan hoitamiseen, olimme valmiit rahoittamaan
suuntaamalla veronkevennyksiä eri tavalla kuin hallitus teki
eli jättämällä kaksi suurinta
tuloluokkaa kevennysten ulkopuolelle ja kohdistamalla ansiotulovähennystä enemmän
pienituloisiin. Kun sekä ed. Ahde että ministeri
Kalliomäki jatkon osalta totesivat, että jatkossa
veronkevennyksiä todella suunnataan pieni ja keskituloisiin,
hyvin mielenkiinnolla todella odotan, että se tapahtuu
ensi vuoden budjetissa, koska silloin täytyy jättää suurituloisilta
joitakin kevennyksiä pois, jos näin todella aiotaan
tehdä.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan edelleenkin peräänkuuluttaa
ansiotulovähennystä: Miten näiden kuntien
kohdalla käy, joissa kompensaatiota ei ole nyt budjetissa?
Jos valtiovarainministeri vastaisi siihen. Menetykset ovat esimerkiksi Vantaalla
200 000 euroa. Saanko vastauksen tähän
kysymykseen, miten ne kompensoidaan?
Toinen varapuhemies:
Muita vastauspuheenvuoropyyntöjä ei ollut,
joten ministeri on ystävällinen.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tähän kysymykseen vastaus: Ansiotulovähennys
kompensoidaan kaikille kunnille (Ed. Dromberg: Miten?) valtionosuuksien
kautta. Näin tapahtuu Vantaan kohdalla ja kaikkien kuntien
kohdalla. Sattumalta, ja siinä on tuuria mukana, tämä osuu
Suomen kuntakenttään harvinaisen toimivalla tavalla.
Per asukas heitot ovat todella pieniä, jopa yllättävän
pieniä, koska pelkäsin itse, että ei
löydy sellaista rakennetta, jolla kyettäisiin
kompensaatio tekemään riittävän
tarkasti. Silloin kannattaa katsoa sitten suhteessa kuntakokoon,
kuntien budjettikokoon. Vantaalla ollaan pikkuisen per asukas, aivan
minimaalisen vähän, miinuksella. (Ed. Dromberg:
200 000 euroa!) Ed. Dromberg, 200 000 euroa, niinhän
se oli Vantaan kohdalla, on todella pieni, olematon erä Vantaan
kaupungin budjetissa. Sen verran minäkin, vaikka siitä on
kauan, kun sieltä muutin, sitä budjettia vielä muistan.
Virpa Puisto /sd:
Arvoisa puhemies! Kun näistä menokehyksistä keskustellaan,
niin välillä kuulostaa siltä, ikään
kuin ne olisivat aina olleet ja ne kuuluisivat perinteisesti suomalaiseen
eduskuntatyöhön. Näin ei tietenkään
ole. Tämä on tuore asia, ja vuonna 2000, kun ensimmäisen
kerran käsiteltiin menokehyksiä, ne tulivat käsittelyyn
eduskunnan pyynnöstä, eduskunnan lukuisten eri
edustajien pyynnöstä, myös oman ryhmäni
voimakkaasta tahdosta. Syynä oli se, että koimme,
että budjettiriihen jälkeen syksyllä käsittelyyn
tuleva budjettiesitys oli myöhäinen vaihe vaikuttaa
valtion tulo- ja menoarvioon. Tästä syystä halusimme,
että kevättalvella voimme käsitellä kehykset
seuraavalle vuodelle, vaikuttaa painopisteisiin ja tällä tavalla
myös evästää hallitusta seuraavan
vuoden budjetin valmistelussa.
Nyt hallitusohjelmassa hyväksytty menosääntö neljälle
vuodelle on ikään kuin pidemmälle menevä vaihtoehto
tästä kolme vuotta käytössä olleesta
kehyskeskustelusta. Toivon, että tämä ei kuitenkaan — ja
olen ymmärtänyt, että ei — voi poistaa
sitä, etteikö jatkossa kevättalvella,
maalis—huhtikuussa, käydä seuraavan vuoden
budjettiin liittyvää kehyskeskustelua, kun menoraamin
ulkopuolella vuosittain arvioidaan laskentatavasta riippuen olevan
4—9 miljardia euroa liikkuvaa ja sen lisäksi suhdanteet
voivat oleellisesti muuttua ja menokehyksen sisällä on
mahdollista myös tehdä budjetin sisäisiä ja
hallitusohjelman mukaisia muutoksia.
Kun viitattiin siihen, että menokehyksessä hyväksytty
alijäämäraja 2,75 prosenttia, joka on tiukka,
olisi Imf:n mukaan löyhä, niin sopii kysyä kyllä,
mitä mieltä he ovat, kuten ed. Pulliainen muun
muassa toi vastauspuheenvuorossaan esiin, eri EU-maiden, muun muassa
Saksan, sovitun alijäämän rangaistusrajan,
3 prosentin, jatkuvasta ylittämisestä.
Kun viittaan tähän alijäämään,
sen tärkeämmäksi tulee se, että jos
suhdanteet vaikeutuvat, talouden kasvu entisestään
hidastuu, on selvää se, että näiden
raamien sisällä joudutaan supistuksiin. Jotkut
ovat viitanneet supistusten kohdistuvan automaattisesti rakenteellisesti
palveluihin ja tulonsiirtoihin. Tämä saattaa olla
vaarana tietysti siltä osin, että nämä ovat
merkittävä menoerä. Kukaan ei kuitenkaan
ole kirjannut siten, ja tämä eduskunta tulee päättämään,
jos joudumme taloudelliseen kriisiin, mitkä ovat silloin menettelytavat.
Ed. Uotila yritti maalata mustaksi seinät ja kertoa, miten
katastrofaalisesti meidän hyvinvointiyhteiskunnallemme
käy. Toivon, että hän ja vasemmistoliiton
muut vastaavat puhujat ovat ehdottoman väärässä.
(Ed. Uotila: Niin minäkin toivon!)
Sen sijaan pidän hämmästyttävänä sitä,
että tämän tiukan menoraamin sisällä nämä kaikki
reunaehdot tunnistaen voidaan joku alue sitoa indeksiin. Hämmästyttävää!
Jos joku pitäisi sitoa indeksiin, sen tulisi olla köyhien,
lapsiperheiden ja sairaiden toimeentulo. Sen sijaan tällä hetkellä se
on puolustushallinnon tulevien hankintojen määrärahat.
Tämä on asia, josta varmasti tulemme vielä äänestämään,
kuten äänestettiin tänään päivällä lisätalousarvion
yhteydessä. Ymmärrän hyvin, että vuosiksi
etukäteen tehtyjen hankintojen hinnanmuutokset eivät
ole meillä täällä päätettäviä asioita,
vaan niihin vaikuttavat sekä valuuttakurssit että erilaiset
muut ulkomaiset tekijät, mutta sitten samoin puolustusministeriön
on liikuttava ja elettävä oman raaminsa sisällä kuten
sosiaali-, terveys-, kulttuuri-, opetusalan jne. Kaikkia on käsiteltävä tasavertaisesti
tässä asiassa.
Arvoisa puhemies! Kaiken takana on työllisyys. Toivon
menestystä hallitusohjelmaan kirjatulle poliittiselle ohjelmalle,
poikkihallinnolliselle työskentelylle sekä valtiollisesti
että tiukalle, hyvälle, kannustavalle ohjaukselle
alueellisesti, että muun muassa yhteispalvelukeskukset
toimisivat siten, että pitkäaikaistyöttömät
löytäisivät työtä,
jolla he voivat taata oman toimeentulonsa. Viittaukset ja pelottelut
rakenteellisiin muutoksiin eivät siis tällä hetkellä kirjaudu
mihinkään. Tehkäämme työtä,
että ne eivät ole kansalaisten kannalta vaarallisia.
Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Puisto viittasi tiukkaan menoraamiin.
Tuli mieleen ajat noin kahdeksan vuotta sitten, kun silloinen hallitus,
Lipposen ensimmäinen hallitus, joutui todella vakavien
päätösten eteen. On hyvä, että valtiontaloutta
suunnitellaan pitkällä aikajänteellä ja
kerrotaan faktat eteen, kerrotaan se, mihin tilanteeseen voidaan joutua
siinä vaiheessa, jos menokehykset niin sanotusti paukkuvat
yli. Minun mielestäni tämä reilun 2 prosentin
raja ei ole mahdoton, mutta tässä salissa on hyvä tietää,
että sen yli mentäessä tilanne on huomattavasti
vakavampi, kuin mitä tällä hetkellä tilanne
tässä salissa on. Tällä tavoin pitkällä jänteellä taloutta
suunniteltaessa me vältymme niiltä valtavilta
tilanteilta, jotka silloin kahdeksan vuotta tässä salissa
jouduttiin tekemään.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Koskisen kokoomuksen ryhmäpuheessa
tekemiä lausumaehdotuksia.
Asetettu tiukka menokehys on perusteltu, mutta tämän
uudistetun kehysmenettelyn ja menosäännön
toimivuutta uhkaavat monet asiat. Nämä nousivat
valtiovarain asiantuntijakuulemisessa selkeästi esille.
Menosääntö voi toimia ainoastaan ja vain,
jos siitä ollaan valmiita pitämään
kiinni. Tästä ei voinut kehyskäsittelyssä vakuuttua.
Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää kykyä voimavarojen
siirtoihin kohteista toiseen. Asioita on kyettävä laittamaan tärkeysjärjestykseen.
Näin on tehtävä, vaikka talouskasvu olisi
hallituksen odottama 2,5 prosenttia.
Hallitusohjelman ja menokehyksen välinen ristiriita
on räikeä. Tämä asia pitäisi
hallituksen myöntää ja ajoissa pohtia,
mihin voimavaroja oikeasti aiotaan suunnata ja mitkä hallitusohjelman
tavoitteista jätetään toteuttamatta.
On päätettävä, kumpi joustaa:
hallitusohjelma vai menosääntö. Tästä ei
hallituspuolueiden edustajien kesken näytä olevan
yksimielisyyttä. Hallituksen budjettipäälliköllä oli
kyllä selkeä näkemys. Se on se, että hallitusohjelma
joustaa. Sen me valtiovarainvaliokunnassa selkeästi kuulimme. Hallituksen
uskottavuuden kannalta molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja, (Ed.
Puiston välihuuto) mutta suomalaisten hyvinvoinnin kannalta
on ehdotonta, että menosäännössä pysytään
eikä eletä yli varojen, ed. Puisto.
Hallitusohjelman ylipursuilevat lupaukset suhteessa todellisiin
voimavaroihin ovat monin tavoin ongelma. Suuri huoli on myös
siitä, ovatko hyvinvointipalvelut oikeasti painopiste vai menevätkö voimavarat
sittenkin moneen muuhun hyvään, mutta kuitenkin
vähemmän tärkeään kuin
toimiviin terveyspalveluihin, ikäihmisten hoitoon sekä lasten
ja nuorten koulutukseen. Huoli on sitäkin suurempi, kun
hallitusohjelmassa luvattu peruspalvelubudjettitarkastelu on jäänyt
täysin torsoksi. Eduskunnan päätöksenteon pohjaksi
on viivyttelemättä, viimeistään
niin nopeasti kuin hallitus ehtii, todellakin saatava kokonaisvaltainen
kuva kuntien tehtävien ja niiden rahoituksen kehityksestä,
veroperusteista ja muista asioista, jotka vaikuttavat tehtävien
ja rahoituksen tasapainoon. Tätä peruspalvelubudjettitarkastelua
haluan erityisesti kiirehtiä.
On todellakin hämmästyttävää,
kuinka paljon isoja aukkoja on hallitusohjelman ja kehyspäätöksen
välillä. Esimerkiksi kulttuurille ei ole kehyksissä varattu
lisärahaa ollenkaan, mutta hallitusohjelmaan rahaa vaativia
toimia on kyllä roiskittu oikein urakalla.
Erityisen harmillista on lastenkulttuuria uhkaava alasajo. Tätä työtä ovat
erinomaisesti tehneet kokoomuslaiset kulttuuriministerit. Täällä on
ed. Dromberg paikalla, ja täytyy sanoa, että todellakin
lastenkulttuuriin on panostettu viime vaalikaudella, mutta nyt todellakin
jotakuinkin kaikki hankkeet täytyy rahan puutteessa ajaa alas.
Kyllä tätä hallituksen kulttuurivihamielisyyttä täytyy
kovasti hämmästellä ja myöskin
paheksua.
Opiskelijoille hallitusohjelmassa annetut lupaukset on petetty
tai ne aiotaan pettää. Opintotukeen ei ole tulossa
minkäänlaisia korotuksia. Mielestäni
tässä asiassa eduskunnan on katsottava, mitä me
voimme tehdä. Kyllä valtiovaroissa on katsottava,
että ateriatukeen tarvittavat korotukset ja myöskin
asumislisään liittyvät kysymykset on
todellakin saatava ratkaistua.
Nämä ovat vain esimerkkejä ristiriidoista. Hallitus
onkin myöntänyt useaan otteeseen, että hallitusohjelman
toimenpiteet eivät ole riittäviä, jotta
työllisyyttä ja valtiontaloutta koskevat tavoitteet
toteutuisivat. Viimeksi valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
myönsi hallitusohjelman jääneen hieman
kesken. Hän myös totesi sunnuntain Helsingin Sanomissa,
että keskustalla on ollut halu tuoda julkisuuteen vain
myönteisiä asioita ja jättää ikävät
asiat sanomatta. Sen me olemme tänään
muussakin yhteydessä kyllä ikävällä tavalla
saaneet kokea, mutta ilmeisesti se on myös pätenyt
tässä hallitusohjelman kirjoittamisessa.
Kalliomäen mukaan talouden rakenteita pitäisi
saada työllistämistä tukeviksi. Tässä hän
onkin aivan oikeassa. Mielenkiintoista olisikin tietää,
miten hallitus aikoo tästä tehtävästään
suoriutua, kun kehyspäätöksessä ei
näistä uudistuksista ole jälkeäkään.
Kysynkin, milloin hallitus aikoo tulla ulos kaapista ja tullaanko
sieltä ulos Raimo Sailaksen vai jonkun muun henkilön kanssa.
Kyllä nyt Raimo Sailaksen paperi olisi aika kaivaa sieltä roskakorista,
minne pääministeri sen viskasi ennen vaaleja.
Onhan sieltä jo kaivettu kaikkea muutakin, muun muassa
nämä veropäätökset.
Oli hallitukselta mielestäni ihan rehellinen teko myöntää,
että hallitusohjelman teossa lakaistiin suuria ongelmia
maton alle, mutta vastuutonta olisi jäädä odottelemaan
tilanteen heikentymistä. On ihan selvää,
että hallituksen pitäisi nykyistä aktiivisemmin
toimia työttömyyden kasvun ja talouden taantuman
ehkäisemiseksi. Kyllä kysymys kuuluu, mitkä ovat
ne toimenpiteet, joilla hallitus aikoo toteuttaa asettamansa työllisyystavoitteet.
Tähän pitäisi hallituksen mielestäni
nykyistä paremmin vastata.
Veroasioissa hallituksen kokoomuksen linjoille tuleminen oli
välttämätöntä. Haluan
korostaa, että nämä veronkevennykset
eivät ole vain suhdannetilanteen vaatimaa elvytystä,
vaan tärkeä rakenteellinen toimi, jolla työnteosta
tehdään kannattavampaa. Tätä linjaa
on todellakin jatkettava, jotta hallitus kykenisi saavuttamaan asettamansa
tavoitteet. Myös päätökset välillisten
työvoimakustannusten alentamismallista on tehtävä viivyttelemättä.
Ikävä kyllä hallituksen veropolitiikan
linja on vielä hämärän peitossa, samoin
kuin talous- ja työllisyyspoliittinen linja. Nämä vaativat
tarkennusta.
Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin huolestuneena seurannut Helsingin
muuta Pääkaupunkiseutua heikompaa työllisyyskehitystä.
Se on yleensä ja aina ollut merkki siitä, että muuallakin maassa
alkaa mennä heikommin. Helsingin halvaannuttamistoimien
jatkaminen alkaa todellakin näkyä ja se, miten
koko Pääkaupunkiseutua ollaan kohdeltu näillä yhteisöveropäätöksillä. Mielestäni
hallituksen olisi yksi asia luvattava, ja se on se, että yhteisöveroa
ei saa viedä pois kuntien kassasta valtion kassaan. Toivon,
että tästä asiassa myöskin pidetään
kiinni.
Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi haluan sanoa, että kattamattomia
vastuita ei ole reilua siirtää tuleville sukupolville.
Mielestäni ei ole reilua, että me nyt lakaisemme
ongelmia maton alle, vaan ne on nyt rohkeasti otettava esille ja ratkaistava.
Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan vastata ed. Sarkomaalle, että kuulkaahan,
ed. Sarkomaa, en ole missään vaiheessa esittänyt
yli budjetin rajojen elämistä. Sanoitte, että hallituksen
verolinja ja työllisyyslinja ovat epäselvät.
Nehän ne juuri ovat selvät, joku muu asia voi
olla epäselvä. Voin kertoa teille, että kun
olen neljä hallitusohjelmaa tässä talossa
katsonut, niin yhtäkään valitettavasti
niistä ei ole kokonaan kyetty täydellisesti toteuttamaan,
ja huonoiten viimeiset neljä vuotta, jotka olimme kokoomuksen
kanssa hallituksessa. Hallitusohjelma oli täynnä hyvää tekstiä,
joiden ratkaisumalli puuttui, ja niitä ei hallitusneuvotteluissa
silloin kyetty kirjaamaan kokoomuksen esteistä johtuen.
Nyt te puhutte tiukasta taloudesta ja vaaditte koko ajan lisää menoja.
Jotain logiikkaa pitää olla touhussa.
Toinen varapuhemies:
Nyt jäi hieman epäselväksi, pyysikö ed.
Sarkomaa vastauspuheenvuoron. Minä sanon nyt kahdeksannen
kerran, että vastauspuheenvuorot pyydetään
edellisen puheenvuoron päätyttyä seisomaan
nousten ja ääneen pyytämällä vastauspuheenvuoroa,
ja jos V-painike on käytössä, niin myöskin
sitä käyttämällä.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vähän vielä vaatii
harjoittelua puheenvuoron pyyntö, mutta kiitos puheenvuorosta.
Ed. Puistolle kyllä toteaisin, että jos hallituksen
työministeri ja valtiovarainministeri ovat julkisuudessa
sanoneet, että hallituksen työllisyyspoliittiset
toimenpiteet ovat vajaita ja uusia tarvitaan, niin mielestäni
on aivan oikeutettua, että myöskin oppositiokansanedustaja
voi näin sanoa, että ne ovat epäselviä.
Veropoliittisesta linjasta sanoisin sen, että kyllä hieman
häkellyttävää oli, että ennen
vaaleja te kielsitte sen veropoliittisen linjan, minkä kokoomus
esitti, ja nyt te otitte sen avosylin omaksenne. Se on hyvä asia,
mutta erityisesti yritysverotuksen tilanne tällä hetkellä on
hyvin epäselvä, ja on hyvin hankalaa meidän
työllisyystilanteellemme ja yrittäjillemme, että te
ette ole vieläkään selkeästi
sanoneet, mitä siinä aiotaan tehdä. Mielestäni
puheenvuoroni piti aivan paikkansa.
Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tähän verolinjaan: Emme
me toteutakaan kokoomuksen verolinjaa. Me olemme luvanneet kohtuulliset
veronalennukset ja taata myös palvelut. Siksi me emme voi
luvata ja toteuttaa 2,5 miljardin euron veronalennuksia, joita te
lupasitte. Te lupasitte myös silloisen ministeri Sasin
sanoin yksityistää terveydenhuollon. Me haluamme
säilyttää sen julkisena, ja siksi veronalennukset
ovat rajallisempia. Olemme ne tehneet elvytyksen vuoksi etupainotteisesti.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihan tähän viimeiseen heittoon,
että kokoomus olisi luvannut yksityistää terveyspalvelut:
(Ed. Puisto: Sasi lupasi!) Se ei pidä paikkaansa. Ei myöskään
ed. Kimmo Sasi ole sanonut, että suomalainen terveydenhuolto pitäisi
yksityistää, (Ed. Puisto: Kyllä!) vaan
me olemme sanoneet sen, mikä on ihan välttämätöntä ja
mihin myöskin tämä hallitus joutuu menemään:
Täytyy miettiä, miten meidän hyvinvointipalvelumme
voidaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla järjestää.
Kunnat ovat järjestämisvastuussa. Jossain tapauksessa
on järkevää, että kunta ostaa
palvelut eikä niitä tuota itse.
Toivon todellakin, että tässä asiassa
edetään, koska tärkeintähän
on suomalaisten kannalta, että he saavat ne palvelut. Olennaista
ei ole, kuka sen tuottaa. Mutta kokoomus pitää kiinni
siitä, että terveyspalvelut tuotetaan pääosin
verovaroin, mutta tuotantotavat voivat olla vähän
monimuotoisempia kuin tällä hetkellä.
Toivon, että tässä hallitus etenee, ja
uskon, että teidän on pakko siinä edetäkin,
jos aiotte palvelut turvata, ed. Puisto.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Ajattelin patrioottisesti aloittaa kotikaupungistani,
vaalipiiristäni Helsingistä. Valiokunnan kuulemisessa
kuntaministeri Hannes Manninen totesi, että hän
ei kiistä, etteikö Helsingissä olla niillä rajamailla,
että joitain erityistoimenpiteitä pitäisi
tehdä. Valiokunta on kirjannut yhteiseksi kannakseen koskien
yhteisöveroa ja yhteisöverouudistusta, että valiokunta
edellyttää, että kuntien jako-osuuksien
muuttaminen vaatii sen, että uudella järjestelmällä voidaan
kuntia tasapuolisesti kohdellen tuoda selkeitä parannuksia
nykyjärjestelmään. Kun valiokunnan kuulemisessa käsiteltiin
kuntien yhteisöverotilannetta ja keskusteltiin siitä hallitusohjelman
kirjauksesta, että vuoteen 2005 mennessä selvitetään,
voitaisiinko kunnilta yhteisövero kokonaan poistaa, niin
ministeri Manninen myös hyvin selkeästi totesi
sen seikan, että vaikka malleja on itse asiassa tähän mennessä pohdittu
jo erittäin paljon, ainakaan tähän mennessä ei
missään nimessä ole löytynyt mitään
sellaista mallia, jolla yhteisöverosta voimakkaasti riippuvaiset
kunnat voisivat selvitä. Sellaista ikään
kuin valtionosuusmallia ei tähän mennessä ole
löytynyt. Itse suhtaudun aika skeptisesti siihen, pystytäänkö tällainen
malli löytämään, mutta on joka
tapauksessa hyvä, että valiokunta on ottanut sellaisen
kannan, että tätä yhteisöveroa
ei voida siirtää valtiolle, ellei löydetä järjestelmää,
joka todella toisi huomattavia parannuksia nykytilanteeseen.
Arvoisa puhemies! Muutama sana hallituksen yleisestä talouspolitiikasta
sekä tulojen että menojen suhteen.
Lisätalousarvion ja sen yhteydessä tehtyjen verolakien
kohdalla vihreä eduskuntaryhmä esitti mallia,
jossa veronalennukset oli suunnattu pieni- ja keskituloisille. Tässä keskustelussa
salissa useat sosialidemokraatit sanoivat, esimerkiksi ed. Ahde
ja myös ministeri Kalliomäki taisi puhua, myös
ed. Sinikka Hurskainen on puhunut tähän suuntaan,
että hallituksen tavoitteena on seuraavissa veroratkaisuissa
toimia siten kuin vihreä eduskuntaryhmä nyt tässä yhteydessä esitti,
että veronalennukset tullaan selkeästi kohdistamaan
pieni- ja keskituloisille. Tämä on nähdäkseni
välttämätöntä kahdesta
syystä, toisaalta työllisyyden takia, koska selkeästi
ekonomistit ovat sitä mieltä, että veronalennusten
kohdistaminen alempiin tuloluokkiin tuo selkeämmin parempia
työllisyysvaikutuksia, ja toiseksi, jos ajatellaan meidän
tulonjakomme tasaisuutta, myös siitä näkökulmasta
veronalennusten kohdentaminen taulukon alapäähän
on perusteltua.
Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esitettiin jonkin verran
kritiikkiä siitä, että hallitus on sitoutunut
tekemään vain hieman yli 1 miljardin veronkevennykset.
Itse näen ongelmalliseksi sen, että kun hallitus
on ohjelmaansa kirjannut, että veronkevennyksiä tehdään
vähintään 1,121 miljardia, tähän
asiaan palataan vuonna 2005 ja sen jälkeen taloudelliset
suhdanteet huomioon ottaen harkitaan veronalennuksia. Mielestäni
olisi hyvä, jos hallitus olisi tässä yhteydessä ottanut harkittavaksi
myös menopolitiikan, koska ei mielestäni ole niin
yksiselitteistä, että pelkästään veropolitiikassa
pitäisi liikkua, vaan kyllä myös näitä menokehyksiä voisi
olla perusteltua tarkastella hallitusohjelman puolivälissä.
Tässä keskustelussa on aika paljon käytetty
aikaa alijäämärajoitteen käsittelyyn,
ja olen itse tyytyväinen siihen, että valiokunta
kirjasi jonkin verran kriittisen kannan siihen hallituksen näkemykseen,
että jos tämä alijäämärajoite
tulisi vastaan, silloin ainoa tapa reagoida on menoleikkaukset.
On mielestäni aika selvästi tullut ilmi siitä tutkimustyöstä ja
analyysityöstä, jota on tehty edellisen taloudellisen
laman johdosta ja ikään kuin katsellen sitä taloudellista
lamaa ja niitä ratkaisuja, joita silloin tehtiin, että jos
todella ulkoisista syistä tämä alijäämärajoite
tulisi vastaan, kyllä menoleikkaukset olisivat silloin
viimeinen asia, mitä silloin pitäisi tehdä,
koska silloinhan ikään kuin menoleikkauksilla
vahvistettaisiin taloudellista taantumaa, joka siinä kohtaa
kyllä olisi jo huomattavasti vakavampi, kuin mitä se
on tällä hetkellä. Valiokunta kirjasi
mietintöönsä, että myös
tuloperusteita tulee silloin tarkastella. En usko, että olisi
realistista sellaisessa tilanteessa välttämättä odottaa,
jos todella olisi menty niin syvälle taantumaan, että veroja
nostettaisiin, mutta itse asiassa silloin kai kyse olisi myös
siitä harkinnasta, reagoidaanko taantumaan velkaa ottamalla.
Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on
esittänyt vastalauseessaan oman näkemyksensä veropolitiikan
hoidosta ja myös määrärahakohdentamisista.
Olisin halunnut ottaa esille sen alan, jonka kohdalla nämä määrärahalisäykset erityisesti
näyttivät olevan aivan toivottomat, ja se oli
kulttuurin osuus. Kalevi Kivistö opetusministeriöstä on
todennut, että kulttuuripolitiikalle hallitusohjelmassa
asetettujen tavoitteiden toteuttaminen ei suurimmalta osalta ole
nyt esitetyn kehyksen puitteissa mahdollista. Se tarkoittaa esimerkiksi
sitä, että kansallista elokuvaohjelmaa ei pystytä toteuttamaan,
ja se tarkoittaa lastenkulttuurin kohdalta sitä, että sitä politiikkaa
ei pystytä tekemään. Kulttuurin määrärahat ja
veikkausvoittovarat ja tämä kokonaisuus ovat jonkinlaista
salatiedettä, mutta itselleni oikeastaan vasta tämän
kehyskäsittelyn yhteydessä valkeni, miten huolestuttava
tämä tilanne on. Ed. Rask, joka siinä yhteydessä halusi
puolustaa erityisesti opetuspuolen määrärahoja,
toi esille, että itse asiassa hallitusohjelmassa on lähdetty
alun perin siitä, että kulttuurin määrärahat
tulevat realisesti laskemaan tällä hallituskaudella.
Olen tyytyväinen siitä, että valiokunta
on kirjannut tästä kulttuurin määrärahatilanteesta
mietintöönsä, ja on mielestäni
itsestäänselvää, että eduskunnan tulee
käyttää budjettivaltaansa sillä tavalla,
että tämä tilanne niin sanotusti ei jää tähän.
Sen lisäksi opetusministeriön alalla myös opiskelijoiden
tilanne on sellainen, että niitä rahoja tästä kehyksestä ei
löydy. Mielestäni ei ole perusteltua, kuten valiokunnan
mietinnössäkin todetaan, että määrärahatarpeita
katetaan vain ikään kuin ministeriöiden,
pääluokkien, sisältä, eikä voida
varmaan ajatella niin, että opiskelijoiden toimeentuloa
koskevat ratkaisut tehdään sitten suoraan esimerkiksi
yliopistojen perusrahoituksesta, vaan kyllä silloin, jos
tarkastellaan määrärahoja, joko täytyy
löytyä jostain lisää rahaa tai
sitten niiden määrärahojen pitäisi
löytyä joidenkin muiden ministeriöiden
alalta. Tässä keskustelussa on viitattu esimerkiksi
tähän melko erikoiseen ratkaisuun, että puolustusministeriö on
se, joka on sidottu indeksiin, mutta muilla aloilla tätä ei
ole.
Arvoisa puhemies! Oliko tässä kohtaa 7 minuuttia
toiveena?
Toinen varapuhemies:
Kyllä!
Silloin lopetan tähän.
Roger Jansson /r:
Arvoisa puhemies, värderade talman! Det är
inte tacksamt att framföra sina synpunkter en dag som denna
som man kunde kalla "de långa knivarnas dag" i riksdagen, men
gällande det här ärendet får
det bästa inte bli det godas fiende.
Den gamla sanningen bör fungera som politiskt rättesnöre
för varje diskussion om ekonomiska ramar för de
kommande åren. Det är nödvändigt
att arbeta med rambudgetering för att visa att det finns
långsiktig stabilitet i den planerade och den förda
politiken. Ramarna får inte bli bromsar för flexibilitet,
för anpassning till förändrade behov,
för en innovativ politik som kan skapa andra former av
tillväxt än den som man kunde förutsäga
när ramarna drogs upp.
Alla är i dag medvetna om att årsbudgetarna såsom
instrument för planering av samhällsfunktionerna
berör en alltför kort tid. Samtidigt förstår
vi att ramar för tre eller fyra år innehåller mycket
stora delar osäkerhet. Därför är
det vår utmaning att finna fungerande medelvägar
för planering i det korta årsperspektivet och
i ett medellångt perspektiv på upp till tre fyra år.
Problemet inom den offentliga sektorn vad gäller denna
fråga om funktionell utvecklingsinriktad och realistisk
ekonomisk planering är främst att årsbudgetarna
tar nästan all den kraft som finns för ekonomisk
planering både på tjänstemannanivå och
politikernivå. Därför borde vi flytta över
lite mera krafter och resurser på den medellånga
planeringen såsom en utvecklad del av årsbudgeteringen.
Som det är nu, vilket också Oecd bekräftar
gällande Finland i sin rapport, behäftas vår
rambudgetering av en viss slentrian, brådska och ytlighet.
Så länge det är så måste man
ifrågasätta den verkliga nyttan av ekonomisk planering
på medellång sikt.
Man måste också ifrågasätta
relevansen i den nu av statsrådet framlagda rambudgeten
liksom insikten och bredden i finansutskottets korta tvåveckors
behandling av statens inkomster och utgifter från 2004
fram till 2007. Det ringa intresse som den här viktiga
planeringen visas i offentligheten bär ju syn för
sägen. Om allmänheten och våra massmedier
skulle lägga stor vikt vid den här planeringen
så skulle den säkert röna samma intresse
som de årliga budgetarna, och det borde den ju göra.
Samtidigt konstaterar jag med en suck: "Här står
vi och kan icke annat." Utgående från de bristande
resurser som vi fortfarande lägger ner på planeringen
på medellång sikt utgör både
statsrådets och finansutskottets behandling inklusive de
tre reservationerna till betänkandet ett värdefullt
underlag för detaljbudgeteringen på årsbasis
för de kommande åren.
Herr talman! Låt mig så bli ännu
mera konkret. I statsrådets ramförslag sökte
jag febrilt utan resultat efter resonemang om åtgärder
för en finländsk produktionsgren som i hela sitt
nätverk sysselsätter 50 000 personer,
varav huvuddelen här i Nyland och Helsingforsregionen.
En näringsgren som nu är på väg
att till stora delar flytta sin verksamhet utomlands. När
jag med stora förväntningar tog del av finansutskottet
betänkande drabbades jag av samma tomhet. Ingen hade brytt
sig om att ödsla ord eller tankar på denna näring
som globalt och europeiskt hör till de mest expansiva,
som infrastrukturellt är det mest miljövänliga
alternativet och som för oss finländare hör
till de mest högavlönade branscherna som vi har
i landet.
Herr talman! Självklart talar jag om sjöfartsnäringen
och specifikt om den del av den med de högsta lönerna
och den del som berör oss vanliga medborgare mest, bil-
och passagerartrafiken. En högteknologisk världsledande
verksamhet inom Finland som vi nu med fart håller på att överlåta till
våra grannländer Sverige och Estland med know-how,
kapital, lönsamhet och sysselsättning.
Hur kan det komma sig att sjöfarten i denna hotsituation
med direkt 17 000 anställda och totalt 50 000
anställda beroende av företag inom dess nätverk
inte ägnas ett enda ord i rambudgeten? Hur kommer
det sig att varken statsrådet eller utskottet tagit upp
frågan på sina bord? Jag hoppas för min
del att förklaringen är så enkel att man
tyckt att frågans lösning finns upptagen i regeringens
handlingsprogram och att tidtabellen för lösningar
där uppges att de skall genomföras inom detta år,
2003, men jag är inte säker på att det
här är förklaringen. Jag hoppas att någon ansvarig
i utskottet kunde ta mig ur min osäkerhet.
Under de närmaste veckorna måste vi inom
ramen för regeringssamarbetet mellan de tre regeringspartierna
och finansministeriet, som huvudsakligen har lösningarna
i sina händer, och kommunikationsministeriet finna en lösning
som är förnuftig, som vice statsminister Antti
Kalliomäki uttryckte saken här i plenum för
en tid sedan.
Jag hoppas att det paketet, som inte alls är särskilt
kostsamt eller kostnadsdrivande utan tvärtom bör
vara intäktsdrivande, kan presenteras för riksdagen
i september i samband med budgeten för 2004, och det här
oberoende av att denna viktiga fråga förbigås
med tystnad i samband med föreliggande ramar för
statsfinanserna för 2004—2007.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Jotta tällaisella keskustelulla
olisi jotakin mieltä, niin täytyy tehdä hyvin
selvä arvovalinta. Se arvovalinta tapahtuu sillä tavalla,
että ratkaistaan, onko kysymys vain jakopolitiikan kehysten
maksimien määräämisestä vai
onko kysymys aktiivisesta budjettipolitiikasta, onko kysymys aktiivisesta
toiminnasta, joka ottaa huomioon kansalliset suhdannetekijät
ja kansainvälisen kehityksen. Olen selvästi ja
yksiselitteisesti tämän aktiivisen politiikan
kannattaja, ja tämä puheenvuoro on rakennettu
nimenomaan siltä pohjalta.
Parissa yhteydessä tässä alkukesän
aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, mitä tapahtuu maamme
rajojen ulkopuolella. Vastauspuheenvuorossa kiinnitin huomiota siihen,
että Saksan liittotasavallan, joka on Euroopan unionin
puitteissa ollut se varsinainen talousveturi, niin kuin on tapana
sanoa, joukkovelkakirjalainat eivät mene kaupaksi, niin
että Deutsche Bank joutui ostamaan osan valtion liikkeelle
laskemia joukkovaltakirjalainoja johtuen tästä nykyisestä taloudellisesta
tilanteesta.
Entä sitten muualla, jos näin on Saksan liittotasavallan
kohdalla asianlaita? Mitä on tehnyt ja mitä on
tapahtunut sen toisen ja tällä kertaa koko maailmanlaajuisen
talousveturin kohdalla, siis Yhdysvaltojen? Elvytyspolitiikasta
keskusteltaessa kiinnitin jo huomiota siihen, että Yhdysvallat
on käyttänyt alhaisen korkotason keinoa. Senhän
sanotaan olevan se viimeinen konsti. Se on käyttänyt
runsaskätistä budjettipolitiikkaa teollisuudelle
ja lentoliikenteelle jnp., ei sosiaalipolitiikkaan eikä sellaiseen,
mutta näihin raskaisiin teollisuuden ja kaupan kohteisiin.
Se on käyttänyt vihonviimeiseen saakka veroalepolitiikkaa niin,
että kohta ei tuloveroja makseta ollenkaan. Jopa on esitetty
kongressille, että tuloveroista kokonaan luovuttaisiin.
Tosin se hanke ei mennyt läpi.
Tästä kaikesta on ollut seurauksena dollarin valuuttanoteerauksen
laskeminen suhteessa euroon ja jeniin varsin merkittävässä määrin.
Se on tietysti auttanut Yhdysvaltojen vientiteollisuutta, mistä presidentti
Bush vain on iloinen, että näinhän se
on ja hienosti menee, kun on halpa dollari ja vientikaupat vetävät.
Vielä vihonviimein Korean buumia 50-luvun alusta matkien sitten
otettiin sotakin välineeksi, niin kuin täällä jo
kertaalleen olen toisessa yhteydessä todennut.
Kaikesta tästä huolimatta Yhdysvallat on menettänyt
Bushin regiimin aikana 2,5 miljoonaa työpaikkaa. Sillä on
se elvytyspoliittinen oiremerkitys, mutta sillä on vielä paljon
suurempi merkitys siinä katsannossa, mikä on se
taloudellinen viiteympäristö, jossa Suomen talous
toimii. Mehän olemme globalisoituneet aivan äärimmilleen
saakka, jos näin voidaan sanoa. Varsin monen yhtiön
tuotannosta yli 90 prosenttia menee vientiin. Siis kansainväliset
ostomarkkinat vaikuttavat siihen, millä tavalla nämä firmat menestyvät.
Yhdysvalloissa ollaan jopa deflaatiotilanteen kynnyksellä hyvin
voimakkaasti ylituotannon määrän ollessa
sitä luokkaa.
Tämä on tietysti kaikki sellaista, mikä ehdottomasti
vaikuttaa siihen viitekehykseen, jossa tällaista raamipolitiikkaa,
kehyspolitiikkaa, pitäisi toteuttaa. Mitä tästä sitten
seuraa, arvoisa puhemies? Siitä seuraa se, että se
menosääntö kaikessa vilpittömyydessään,
mikä on upotettu tähän kehyspolitiikkaan,
on väärään aikaan väärässä paikassa
kerta kaikkiaan. Tämä tullaan havaitsemaan, ja
se on erittäin kiusallinen vain siinä mielessä,
että vaikka siitä pääsee eroon,
niin se, että siitä irrottaudutaan ajassa aktiivisen
budjettipolitiikan hyväksi pakkotilanteessa, on talouspoliittinen
epäonnistuminen, ja se on kurja juttu.
Sitten kun on kysymys siitä, mihin sitten pitäisi
erikoisesti satsata silloin, kun ollaan tällaisessa tilanteessa,
niin se on ehdottomasti se perusinfra, millä talouselämä pyörii.
Tässä suhteessa tämä hallituksen
raamiehdotus on suorastaan järkyttävä.
Otan vain yhden ainoan esimerkin: Liikenne- ja viestintäministeriön
kohdalla vuodesta 2004 vuoteen 2007 raami putoaa 1 763
miljoonasta eurosta 1 411 miljoonaan euroon. Tämähän
on huikeaa. Tämä on semmoista, jonka hinta yhteiskunnallisesti
tulee olemaan todella korkea.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Anderssonin tekemiä lausumaehdotuksia.
Arja Alho /sd:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama huomautus kehyskeskusteluun.
Ensinnäkin liityn niiden puhujien joukkoon, jotka kokevat,
että finanssipolitiikan tulee olla aktiivista. Sehän
on oikeastaan niitä ainoita keinoja, joita politiikan työkalupakissa
on käytettävissä suhdanteiden tasaamisessa.
Silti kehysmenettelyä voi pitää perusteltuna.
Se tuo tiettyä vakautta ja uskottavuutta talouspolitiikan
linjalle, mutta tietenkään missään
olosuhteissa kehysmenettelystä ei saa tehdä pakkopaitaa,
vaan sen tulee olla myöskin tämän aktiivisen
finanssipolitiikan keinovalikoimaa tukemassa.
Toinen huomautus on se, että mielestäni menneestä 90-luvun
alun vaikeasta talouskriisistä pitää oppia,
ja haluan tässä yhteydessä kiinnittää pariin
asiaan huomiota.
Kun tuolloin rahoitusmarkkinoiden vapautumisen ongelmat tulivat
ajankohtaisiksi pankkikriisin muodossa, syynä oli hyvin
pitkälti myöskin se, että lainsäätäjä ei
ollut varautunut rahoitusmarkkinoiden vapautumisen aiheuttamiin muutoksiin
käyttäytymisessä. Sen vuoksi nyt täytyy
pitää huoli siitä, että finanssitavaratalojen valvonnan
osalta yhteistoiminta Rahoitustarkastuksen ja Vakuutustarkastuksen
yhteydessä sujuu asianmukaisesti ja saumattomasti. Näkisin kuitenkin
edelleen tarpeellisena selvittää yhteistä tarkastustointa,
jotta voitaisiin olla varmoja siitä, että mitään
porsaanreikiä ei pääse syntymään.
Pidän myöskin tärkeänä sitä,
että tilintarkastusnormistoa ja -säännöstöä ajanmukaistetaan,
ja se tulisi Suomessakin saattaa hyvin nopeasti sellaiselle tasolle,
että voidaan olla luottavaisia sen suhteen, että mitään
sellaisia prosesseja, joita olemme maailmalla nähneet,
ei pääse tapahtumaan tai heijastumaan myöskään
Suomen kansantalouteen. Monet yrityksethän Suomessa toimivat
globaalissa ympäristössä ja ovat monikansallisia.
Mielestäni on ollut hyvä asia, ja tähän
jo viittasin muistamani mukaan kehysmenettelyn ja lisätalousarvion
lähetekeskustelussa, että hallitus on tehnyt politiikkaa
ajassa. Kun taloustaantuma on ollut jo pidemmän aikaa nähtävissä,
on ollut hyvä asia, että tuloverotukseen tehdään
heinäkuun alusta alennuksia, mutta motiivia, miksi näin
tehdään, on syytä vielä tässä alleviivata.
Syy ei ole se, että tällä ratkaisulla
haluttaisiin vastata verokilpailuun, mikä on ollut teollisuuden
ja ehkä jossain määrin poliittisen oikeiston
hellimä ajatus, vaan kysymys on siitä, että tällä ratkaisulla
halutaan nimenomaisesti edistää yksityistä kulutuskysyntää ja
kotitalouksien luottamusta talouden toimintakykyyn. Kysymys ei ole
myöskään siitä, mistä vasemmistoliitto
on kritisoinut, että tällä tavoin vietäisiin
pohjaa pois hyvinvointiyhteiskunnalta ja julkisten palvelujen rahoituspohjalta,
vaan päinvastoin talouskasvu on ainoa tapa säilyttää hyvinvointiyhteiskunta
ja julkiset palvelut.
Lopuksi, arvoisa puhemies, muutama huomautus Kansainvälisen
valuuttarahaston huomautuksiin Suomen taloudenpidon suhteen. Niistä otan
esille vain kaksi asiaa.
Ensinnäkin, työllisyysasteen nostotavoite, joka
on myöskin hallitusohjelmassa ja johon aiemmatkin puhujat
ovat kiinnittäneet huomiota erityisesti ikääntymisen
osalta: Muistamani mukaan saattaa olla näin, että melkein
90 prosenttia jo 63—64-vuotiaista on eläkkeellä.
Jos työllisyysasteen nostossa halutaan päästä eteenpäin, on
tietysti aivan välttämätöntä,
että paitsi eläkkeelle siirtymistä myöskin
työkyvyttömyyden aiheuttamia menetyksiä kansantaloudessa
voidaan vähentää. Silloin on kysymys
työelämästä ja sen kehittämisestä ja
työilmapiiristä jnp. Näihin aihepiireihin
haluan palata myöhemmässä yhteydessä uudelleen.
Toinen asia, joka mielestäni on hyvin tärkeätä todeta
tässä yhteydessä, on sosiaalisten tulonsiirtojen,
verotuksen ja palvelumaksujen yhteensovitus niin, että kannustinongelmia
ei pääse syntymään. Tästä ei
ole valitettavasti kovin yksiselitteistä ohjelmaa hallitusohjelmassa,
mutta se on mielestäni kehysmenettelynkin yhteydessä syytä mainita
sen vuoksi, että vähilläkin rahoilla
voidaan saada aikaan asioita ja toivottavia muutoksia ihmisten käyttäytymisessä ja
paranemista taloudellisessa tilanteessa, mikäli vain pidetään huoli
siitä, että tämä yhteensovitus
tehdään.
Haluan viitata tähän asiaan sen vuoksi, että vasemmistoliiton
taholta on arvosteltu voimakkaasti 7 prosentin omavastuuosuutta
asumiskustannuksissa toimeentulotukiasiakkaiden kohdalla. Täytyy
kuitenkin muistaa, että tällä ratkaisulla
voitiin nostaa selvästi asumistukea, joka kuitenkin tasaa
hyvin merkittävästi kotitalouksien asumismenoja,
ja näin voidaan huolehtia myöskin siitä,
että ei synny pelkästään vuokra-asuntoslummeja
Pääkaupunkiseudulle, ja voidaan tällä tavoin
myöskin estää segregaatiota.
Näihin asioihin, arvoisa puhemies, haluaisin, että hallitus
paneutuisi, kun se nyt sitten ilmeisesti aika pian tulee saamaan
paremman työrauhan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää edustajien
huomiota sellaiseen mielenkiintoiseen seikkaan, että kun
keskustellaan siitä, onko eri poliittisten puolueiden tekemän
politiikan välillä linjaeroja, niin tämän
hallituksen aikana olen löytänyt sellaisen eron,
että kun kokoomus oppositiosta käsin on puolustanut
veronalennuksia, niin heidän perustelunsa on ollut toinen
kuin on ollut sosialidemokraattien perustelu veronalennuksille.
Sosialidemokraatit ovat puhuneet elvytyksestä ja suhdannepolitiikasta,
kun taas kokoomuslaiset ovat puhuneet, että veronalennukset ovat
yleisesti ottaen tarpeen, eli tehdään samat veronalennukset,
mutta politiikan ero löytyy sentään vielä siitä,
että niitä perustellaan eri sanoin. Hyvin mielenkiintoista!
Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ilman muuta motiiveilla ja sillä, minkä vuoksi
joitakin asioita tehdään, on merkitystä.
Tietysti toinen vaihtoehto vaikuttaa kansalaisten kulutuskysyntään
ja kotitalouksien luottamuksen ylläpitämiseen
vaikeassa taloustaantumassa voisi olla arvonlisäverotuksen
alentaminen sekä elintarvikkeiden osalta tai ehkä myöskin
yleisesti, jolloin sillä olisi palveluiden työllistävyyden
kannalta merkitystä. Tämä ei nyt kuitenkaan
tullut hallitusohjelmassa hyväksytyksi, jotenka jäljelle
jää tuloverojen alentaminen, jota mielestäni
voi kyllä puolustaa täysin tässä taloustilanteessa
ja nimenomaan aktiivisen finanssipolitiikan keinovalikoiman näkökulmasta.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin oikeastaan vain halunnut todeta sen,
että en itse myöskään väitä sitä,
ettei tässä tilanteessa olisi syytä tehdä aktiivista
politiikkaa, jolla pyritään pääsemään
tämän taantuman yli, mutta olisin toistanut vielä sen
näkemyksen, että nämä veronalennukset
eivät kohdistuneet oikein ja seuraavan kerran, kun veronalennuksia
tehdään, on ehdottomasti syytä miettiä veronalennuksia
työllisyyskysymyksen näkökulmasta, jolloin
tuloveronalennukset ehdottomasti olisi kohdistettava alempiin tuloluokkiin.
Marjukka Karttunen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä kehyskeskustelussa
näyttää toistuvan sama kuin taannoisessa
keskustelussa hallitusohjelmasta ja sen jälkeen käydyssä välikysymyskeskustelussa.
Kyse on perimmältään siitä,
että tämä nykyinen hallitus ei aiokaan
toteuttaa kaikkia niitä lupauksia, joita se ohjelmassaan
kansalaisille on luvannut.
Välikysymykseen ajauduttiin, kun täällä salissa
hallitusohjelmakeskustelussa toiset olivat paremmin perillä siitä,
mitä hallitus todella aikoo tehdä, kuin toiset.
Toivon todella hartaasti, että tällä kertaa
hallitus on kertonut myös oppositiolle, mitkä ovat
hallituksen tulevat kehykset. Vai onko jollain salaisella paperilla
kenties sovittu jostain muusta? Perinteisesti täällä on
voinut luottaa siihen, että keskustelua käydään
saman informaation pohjalta riippumatta siitä, onko puhujana
oppositio- vai hallituspuolueen edustaja. Nykyisen punamultahallituksen
farssinomainen sähläys lisäpöytäkirjan
pimittämisineen kaikkineen antaa varjon tällekin
puheenvuorolleni. Niinpä kysynkin: Salaako hallitus jotain
oleellista tällä kertaa, onko asiakirjojen jakelulista
ollut oikea?
Arvoisa puhemies! Joudun toistamaan itseäni. Tämä johtuu
siitä, että hallitus on luomassa epävarmuutta.
Hallitusohjelmakeskusteluissa mainitsin, että Anneli Jäätteenmäen
punamultahallitus asettaa tavoitteekseen talouden vahvistamisen
työn ja yrittäjyyden kautta. Hallitusohjelmaan
onkin kirjattu tällä hallituskaudella työllisyyden
lisääminen vähintään
100 000 hengellä tämän vaalikauden
loppuun mennessä. Samaisessa ohjelmassa korostetaan monessa
kohdassa työttömyyden vähentämistä,
alueellisen kehityksen tasapainottamista, talouden kasvattamista
ja sitä, että Suomen tulee olla verotuksellisesti
kilpailukykyinen sijaintipaikka yrityksille ja niiden avaintoiminnoille.
Joudun jälleen toteamaan, että keinot, joilla näihin
tavoitteisiin pyritään, kuulostavat erikoisilta
ja ovat toisiaan korville lyöviä, sillä hallitusohjelmaan
on yksiselitteisesti kirjattu, että osinkoverotusta uudistetaan
luopumalla yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä ja
saattamalla osingot osittain kahdenkertaisen verotuksen piiriin.
Tällaista meininkiä ei voi edelleenkään
kuvata millään perusteella yrittäjäystävälliseksi,
vaan lähimpänä on nimenomaan punavihreä meininki,
kuten aikaisemmin tämän hallituksen ohjelmakeskustelussa
totesin. Kokoomus ei yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopumista
hyväksynyt. Halusimme, että yrittäjyyden
edellytyksiä ei veromuutoksilla vaikeuteta. Yhteiskunnassa
tarvitaan vahvaa yrittäjyyttä, mutta hallituksen
lääkkeet tuntuvat kertakaikkisen erikoisilta.
Tämän viikon maanantain YLEn uutisten mukaan
Suomen Pankki on alentanut ennustettaan tämän
vuoden bruttokansantuotteen kasvusta. Pankki uskoo onneksi talouden
ensi vuonna kääntyvän kuitenkin nousu-uralle.
Suomen Pankin mukaan kasvu on kuitenkin epävarmaa. Siihen
vaikuttavat niin kuluttajien luottamus kuin maailmantalouden tilannekin.
Totesin aiemmin tässä puheenvuorossa, että hallitus
on luomassa epävarmuutta. Nykyisessä Suomen Pankin
kuvaamassa maailmantalouden tilanteessa ja tilanteessa, jossa tarvitsemme
lisää yrittäjiä, on vähintäänkin
outoa ja epävarmuuden luomista, että hallitus
on todellakin ottamassa Suomessa käyttöön
osinkojen kaksinkertaisen verotuksen. Tämä tulee
vääjäämättä näkymään yritysten
omavaraisuuden heikkenemisenä. Tällä asialla
on negatiivinen vaikutus yrittämisen kannattavuuteen ja
sitä kautta työllistämiseen.
Sunnuntain Helsingin Sanomissa valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
totesi, että pienyritykset ovat saamassa helpotuksia. Hän
myöntää, että vielä ei
ole päätöksiä siitä,
missä tämä yrityskoon raja menisi ja
millaisia helpotukset ovat. Ministerin mukaan korkoraja voisi olla
liukuva, ja jos rajasta tulisi ongelmia, kompensaatiota haettaisiin
hänen mukaansa muualta verotuksesta. Lyhyesti sanottuna
Kalliomäen näkemykset tarkoittavat sitä,
että hallitus on laittamassa osingot kahdenkertaiseen verotukseen, mutta
vielä ei ole tiedossa, minkälaiset yritykset saavat
hyvitystä ja minkä verran. Olemme siis menossa
kohti epävarmoja aikoja.
Ongelmallista on myös se, että ministerin
puheet tietyn kokoisista yrityksistä ja kompensaatioista
muualla verotuksessa eivät voi johtaa mihinkään
muuhun kuin keinotekoiseen kikkailuun ja verobyrokratian kasvuun.
Tämä ei suinkaan ole yllätys, kun puhutaan
punamultahallituksen toiminnasta, mutta pettynyt olen kuitenkin.
Arvoisa puhemies! Jatkan vielä yrittäjä-teemaa.
Kuten aikaisemminkin olen täällä todennut,
kaikenlaista yrittäjyyttä on lisättävä.
Esimerkiksi naisyrittäjäjärjestöt
tuovat kantansa varsin selvästi esiin erityisesti siitä,
miten vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset tulisi jakaa sekä isän
että äidin työnantajan kesken. Tällä hetkellä on
nimittäin niin, että naisvaltaiset alat kustantavat
pääosin uuden sukupolven syntymän ja
kasvun. Hallitusohjelmassa lukee, että miehiä kannustetaan
perhevapaiden pitämiseen. Hallitus siis vain kannustaa,
kun tämä isyysloman pidennys toteutettiin jo Paavo
Lipposen toisen hallituksen aikana.
Samainen hallitusohjelmakirjaus jatkuu niin, että perhevapaista
aiheutuvia työnantajakustannuksia tasataan nykyistä enemmän.
Minä kysyn: Millä keinolla? Keinovalikoima puuttuu
täysin tältä hallitukselta. Jo hallitusohjelmaan
olisi sopinut siten seuraavanlainen kappale: Laaditaan kattava selvitys
siitä, miten vanhemmuuden kustannukset rasittavat eri aloja,
ja eritellään, paljonko kustannuksia työnantajalle
koituu raskauden aikaisista poissaoloista, vanhempainvapaista ja lasten
sairastumisista. Tämä asia ei kuitenkaan päässyt
muutoin tasa-arvoa hehkuttavan hallituksen listalla edes selvitystasolle.
Koska näin kävi, kysyin viime kuussa valtioneuvoston
näkemystä vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten
oikeudenmukaisesta jakamisesta. Jokin aika sitten sain sosiaali-
ja terveysministeri Sinikka Mönkäreen vastauksen.
Vastauksessaan ministeri Mönkäre toteaa aivan
oikein, että lasten hankkimisesta aiheutuvat työelämäkustannukset
ovat toistaiseksi rasittaneet eniten juuri naisvaltaisia aloja.
Eteenpäin on kuitenkin päästy, ja ministerin
mukaan on jatkossa muun muassa tarkoitus tasata perhevapaista aiheutuvia
työnantajakustannuksia nykyistä enemmän.
Näin varmaan asianlaita onkin, mutta näkemykseni
on se, että ministerin vastaus on erityisesti naisten ja
naisia työllistävien yrittäjien, usein
naisyrittäjien, näkökulmasta valitettavan vaillinainen.
Vaillinaisuus johtuu siitä, että valtioneuvosto
ei lupaa kattavaa keskittymistä siihen, miten vanhemmuuden
kustannukset rasittavat eri aloja. Tämä puolestaan
tarkoittaa sitä, että yhteiskunnalliselta päätöksenteolta
puuttuu vahva selusta, jonka perusteella tuoda tämä asiakokonaisuus
todella kiireellisten asioiden listalle. Kun valtioneuvosto voisi
tämän noston tehdä, mutta kun se ei sitä tee,
on turha sanoa, että joku muu sen tekee. Katson kuitenkin
velvollisuudekseni korostaa naisyrittäjien aseman parantamista niin
kauan, kunnes tuloksia tulee.
Arvoisa puhemies! Olen edelleenkin sitä mieltä,
että hallituksen ohjelma on pettymys. Liiteasiakirja teki
siitä entistä suuremman surunaiheen. Kehyskeskusteluissa
annetut puitteet tekevät hallituksen toiminnan esimerkiksi
opiskelijoiden aseman parantamiseksi lähinnä naurettavaksi.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden
kehyksistä tuleville neljälle vuodelle on keskimääräiseksi
bruttokansantuotteen kasvuksi arvioitu 2,5 prosenttia vuodessa.
Ratkaisevasti kasvuun luonnollisesti vaikuttavat maailmantaloudessa
tapahtuvat muutokset sekä se, miten me onnistumme tavoitteessamme
lisätä työpaikkoja. Valtiontalouden kehyksen
sisään on ujutettu myös lisäbudjetit,
mikä mielestäni osoittaa jo todella pitkälle
vietyä suunnitelmallisuutta. Tietenkin voidaan kysyä,
että jos tarve lisäbudjeteista on jo tiedossa,
miksi rahoja ei yritetä sisällyttää jo
varsinaiseen budjettiin.
Nostin eilen lisäbudjettia käsiteltäessä esille alueemme
tieverkkoon liittyviä tarpeita ja sosiaalipuolen asioita.
Kulttuuri on lähellä sydäntäni. En
siis malta tänäänkään
olla nostamatta esille muutamia asioita siitä.
Jakosuhdelain mukaan tulisi muun muassa kirjastojen valtionosuudet
siirtää veikkausvaroista rahoitettaviksi budjetin
kautta asteittain. Näin ollen veikkausvoittovaroja voitaisiin
käyttää niille tarkoitettuihin tieteen,
taiteen, kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön menoihin
niin, että taiteelle varattaisiin rahoista 38,5 prosenttia. Lain
määrittelemiä jakosuhteita ei ole voitu
noudattaa valtiontalouden tiukasta tilanteesta johtuen.
Erityisesti minua huolestuttaa opetusministeriön määrärahoissa
se, että kulttuurin osuus on kovin vaatimaton. Oma käsitykseni
on, että kulttuurin vaikutusta ei vieläkään
nähdä kokonaisvaltaisesti. Tutkimusten mukaan
taiteen ja kulttuurin merkitys ihmisten elämänhallinnassa
palvelee luonnollisesti koko yhteiskuntaa. Kulttuuri edistää kansanterveyttä.
Sitä voidaan pitää myös yhteiskunnan
hyvinvointia luovana strategisena voimavarana. Taiteen mahdollisuudet
laajentavat yhteiskunnassa vallitsevaa innovaatioperustaa, kun taiteen
ja yhteiskunnan ja elinkeinoelämän vuorovaikutusta
lisätään. Näin ollen taiteella
voidaan sanoa olevan myös välillisesti taloutta elvyttävä vaikutus.
Uutta taide- ja taiteilijapoliittista ohjelmaa valmistellut
toimikunta onkin halunnut nostaa yhteiskunnan taiteelliseen luovuuteen
panostamisen suomalaisen tiede- ja teknologiajohtoisen kehittämispolitiikan
rinnalle, sillä taiteen ja kulttuurin merkitys yhteiskunnallisen
kehityksen voimavarana tulisi tunnustaa tieteen ja teknologian tapaan.
Olisi lyhytnäköistä olla huomioimatta
taidetta ja kulttuuria laaja-alaisen hyvinvoinnin tuottajana.
Arvoisa puhemies! Uusilla, tuoreilla keinoilla luodaan vastausta
hyvinvoinnin haasteisiin. Kaiken uuden synnyttäminen vaatii
luovuutta rakennusaineekseen. Juuri tässä prosessissa
taiteella ja kulttuurilla on oma kiistämätön
merkityksensä. Julkisen kulttuuripolitiikan tulisi mahdollistaa se,
että taiteen ja kulttuurin merkitystä rajoittavat
esteet häviäisivät suomalaisesta yhteiskunnasta
ja että kulttuuri nähtäisiin laaja-alaisesti
ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä,
työelämän ja yrittäjyyden innostajana
ja ihmisen innovatiivisuuden innoittajana.
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä onkin kauan
istuttu, kunnes ed. Hurskainen toi jotain mielenkiintoista minunkin
ulottuvilleni. Hän sanoi, että kulttuuri on häntä lähellä,
mutta tietääkö ed. Hurskainen, että kulttuuriin
on varattu 180 miljoonaa euroa ja nuorisourheiluun ainoastaan 20
miljoonaa? Olisi kiinnostavaa kuunnella, onko ed. Hurskainen sitä mieltä,
että on tärkeämpää,
että kulttuuria harrastavat lapset — vain 10 prosenttia — saavat
näin paljon rahaa ja urheilua harrastavat lapset — 80
prosenttia — saavat vain 20 miljoonaa. Kumpi on tärkeämpi,
selviytyminen vai taide?
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä en aseta vastakkain missään
tapauksessa nuorisotoimintaa ja liikuntatoimintaa kulttuuritoiminnan
kanssa, koska minä näen, että kulttuuritoiminta
kaikkinensa on myös nuorisotoimintaa.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei pidä paikkaansa, että liikuntaan
on ainoastaan 20 miljoonaa euroa. Siihen on ainakin yli 80 miljoonaa
euroa tämän vuoden budjetissa. Se on hyvin vahvasti
nyt myöskin osoitettu nuorten ja lasten liikuntaan. Se tulee
Veikkauksen määrärahoista. Kun jakosuhdelaki
tulee voimaan, siellä vielä nousee sitten liikunnan
osuus. Tietenkin nämä määrärahat
ovat rajalliset. Meillähän on oikeastaan hienosti
sikäli, että meillä on 30 000
lähi- ja stadionimaista liikuntapaikkaa, enemmän
kuin missään maailmassa. Niitä ei kylläkään
tule asettaa vastakkain. Ne tarvitsevat molemmat myöskin
nämä määrärahat kehittyäkseen
ja viedäkseen eteenpäin liikunnallista kulttuuria,
niin kuin normaalia muutakin kulttuuria.
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Joo, ei minunkaan missään
nimessä ole tarkoitus laittaa näitä vastakkain,
mutta kun nämä ikävä kyllä ovat
saman ministeriön alaisena, elikkä ministeri Karpelan,
ja nämä rahat ovat kulttuuri- ja urheiluvaroja.
Pyydän anteeksi, jos minulla on vanhaa tietoa, mutta ensimmäinen
budjetti oli kyllä 20 miljoonaa. Jos se on siitä sitten
noussut Raha-automaattiyhdistyksen mukana, sehän on vain
hyvä. Tosiaankin ensimmäinen budjettiesitys, minkä minä sain
tähän taloon tullessani, oli vain 20 miljoonaa.
Tosiaankin urheilu- ja kulttuuriraha tulee samasta kassasta. Ehkä se
olisi hyvä laittaa kahteen eri ministeriöön,
jotta ne eivät kilpailisi keskenään.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Mietin tuossa, perunko puheenvuoroni, kun elämme
tietyllä tavalla historiallisia hetkiä täällä eduskunnassa
ja Suomen politiikassa, mutta kun olen aiemmin tämän
puheenvuoroni valmistellut, niin on kai se syytä tässä kehyskeskustelussa tuoda
esille, mitä tästä budjettikehyksestä tuleville
vuosille ajattelen.
Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa otettiin esille budjettikehysten
ja samalla näennäisesti tiukan menokuurin uskottavuuden
puute. Hallitus on kehysselonteossa jo osoittanut käyttöä melkein
koko sille summalle, joka on varattu koko vaalikauden menolisäyksiin.
Ainoastaan 120 miljoonaa euroa on jäänyt korvamerkitsemättä käytettäväksi
myöhemmin ilmeneviin välttämättömiin
menoihin. Tämä ei siis ole kovin uskottavaa, ellei
sitten hallitus tosiaan ole valmis ennakkoluulottomasti tarpeen
vaatiessa ja tarpeen mukaan karsimaan menoja eri hallinnonaloilta
ja siirtämään rahaa hallinnonalan momentilta
toiselle.
Ajankohtaisena esimerkkinä niin sanotuista myöhemmin
ilmenevistä välttämättömistä tarpeista
otan viime keskiviikkona valtioneuvoston yksimielisesti hyväksymän
asetuksen, joka koskee haja-asutusalueiden jätevesien puhdistamista.
Asetus merkitsee sekä kesämökkiläisille
että vakituisten asuntojen omistajille keskimäärin 3 000
euron kulujen lisääntymistä. Rakennuspaikan
maaperästä vielä riippuen kustannukset
saattavat nousta jopa moninkertaisiksi tähän 3 000:een
verrattuna. Ympäristöministeri lupasi heti tuoreeltaan
asetuksen antamisen jälkeen, että valtio tulee
kiinteistöomistajien avuksi myöntämällä rahallista
tukea puhdistusjärjestelmien hankintaan. Mitään
määrärahaa ei näy kehyksissä kuitenkaan
olevan, joten nämä kustannukset jäävät
ilmeisestikin kokonaisuudessaan haja-asutusalueilla asuvien suomalaisten
kiinteistöomistajien maksettaviksi. Ympäristöministeri
ei tosin ole luvannut valtioavustusten suuruutta eikä määritellyt
avustusten saamisen kriteerejä, mutta pahalta näyttää kehyksissä pysymisen
kannalta, vaikka apuja jaettaisiin tiukemminkin perustein. Sekä maa-
ja metsätalousministeriö että MTK vetosivat
voimakkaasti ympäristöministeriöön
ennen asetuksen antamista sen valmisteluvaiheessa, jotta nyt hyväksyttyä ylimitoitetun
tiukkaa
sääntelyä ei olisi toteutettu, vaan asetus olisi
toteutettu kiinteistöomistajien kannalta kohtuullisin ehdoin
ja kustannuksin.
Herra puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan, että maatalouden
kansallinen tuki arvioidaan ottaen huomioon EU:n maatalousneuvottelujen
tulokset. Nyt unionin yhteisen maatalouspolitiikan ratkaisevat muutokset
ovat todennäköisesti lähipäivinä jo
tiedossamme, ja tällä hetkellä näyttää siltä,
että tulemme menettämään EU-rahoitteisia
tukia noin 50 miljoonan euron verran vuodessa. Kun budjettikehyksissä on koko
maa- ja metsätalouden pääluokalle varattu yhteensä vain
30 miljoonaa euroa, ei kehyksiä ylittämättä ole
mitään mahdollisuuksia kompensoida viljelijöille
tästä aiheutuvia menetyksiä. Maa- ja
metsätalouden osalta tuntuu siis mahdottomalta, että pääluokan
sisällä olisi jossain tällä hetkellä olemassa
ne varat, jotka irrotettaisiin kansalliseksi kompensaatioksi EU-rahoituksen vähentyessä.
Näkemykseni mukaan hallitus joutuu siis maa- ja metsätalouden
osalta joko pettämään hallitusohjelmansa
lupaukset tai roimasti ylittämään pääluokan
menokehykset.
Ministeri Korkeaoja on parhaillaan maatalousministerien kokouksessa
Luxemburgissa. Olisin tietysti mieluusti kuullut hänen
ratkaisunsa siihen, miten pysytään kehyksissä ja
lupaukset pidetään. Mutta, herra puhemies, mikäli
hallitus pysyy kasassa, aion juhannuksen jälkeen palata
asiaan ja tiedustella häneltä tätä rahoitusta.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Äsken kun ed. Halme toi esille tämän,
paljonko liikuntaan käytetään rahoja
OPM:n kautta, niin jos oli kysymys nuorisoliikunnasta, silloin voi
pitää paikkansa, että se on 20 miljoonaa
euroa, mutta kokonaismäärä, mikä käytetään
liikuntaan, on yli 80 miljoonaa euroa.
Toisin ensin keskusteluun kuitenkin tämän asian,
miten tällä hetkellä suhtaudutaan ammatilliseen
koulutukseen ja sen arvostukseen tässä valtakunnassa
ja kuinka paljon nykyinen hallitus siihen satsaa. Nykyinen hallitus
on pannut tavoitteekseen Noste-ohjelman, jolloin niille 30—54-vuotiaille
järjestetään ammatillista koulutusta, joilla
ei ole kuin peruskoulutus tai kansakoulupohja. Nyt tuolla valiokunnassa
kun tätä asiaa on käsitelty, niin on
hyvin erilaisia lukumääriä näistä henkilötarpeista,
puhutaan 650 000:sta ja 600 000:sta, 330 000:sta
ja 300 000:sta. Minusta olisi erittäin tärkeätä,
että me saisimme vihdoinkin oikean luvun, mikä on
todellinen tarve. Näillä luvuilla voidaan hyvin
kauniisti leikkiä ja myöskin sitä rahoitustarvetta
mitoittaa. Realistinen tarve käsittääkseni
on noin 330 000, todellinen tarve niin, että se
pystytään hyödyntämään myös
työelämään. Siitä minun
mielestäni pitää lähteä,
että puhumme oikeilla luvuilla.
Samalla tähän liittyy myöskin oppisopimuskoulutus.
Tuolla valiokunnassa kun me olemme näitä eri asiantuntijoita
kuunnelleet, niin oppisopimuskoulutusta pidetään
erittäin tärkeänä osana, nimenomaan
tätä ammatillista koulutusta, jolloin he ovat
työelämässä ja samalla saavat myöskin
teoreettisen opetuksen. Mutta siinä on vain se, että se
määrä, minkä hallitus on asettanut
tavoitteekseen, on kuulemma riittämätön. Kysyntää on
tavattoman paljon, ja sellaista kiintiöjärjestelmää ei
pitäisi olla, vaan voisi olla tarveharkintaista, kuinka
tässä asiassa edetään.
Seuraavana asiana haluaisin tuoda esille opintotuen ja sen merkityksen
opiskelijoille. Nyt on vahvasti keskusteltu siitä, mikä on
opiskelijoiden asema tässä yhteiskunnassa ja myöskin
kuinka paljon opintotuki vaikuttaa siihen, että opinnot
tulevat lyhennetyssä ajassa suoritettua, kuinka paljon
tapahtuu keskeyttämisiä. Pidän erittäin tärkeänä entisenä ministerinä,
joka hoiti tätä opintotukiasiaa, että ensisijaisesti
lähdettäisiin tästä asumislisäkysymyksestä ja
nimenomaan siitä vuokrakatosta, joka tänä päivänä on
liian alhainen. Siihen ovat antaneet tukensa myöskin opiskelijajärjestöt,
että sitä korotettaisiin. Minun mielestäni
se voisi olla myös asteittainen maassa vuokratason huomioon
ottaen. Tietenkin täytyy sanoa, että opintorahaahan
ei ole kymmeneen vuoteen nostettu, joten sekin on minun mielestäni
erittäin tärkeä asia ottaa käsittelyyn.
Hallitusohjelmassahan siitä on maininta, mutta mitään varsinaisia
konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ei kuitenkaan ole olemassa.
Viime kaudella oppilashuoltolakia käsiteltiin täällä eduskunnassa,
ja sen merkitys koulutuksen kannalta on erittäin tärkeä,
syrjäytymisen kannalta, ja myös ne resurssit tulisi
taata. Myöskin hallitus on ottanut tähän
kantaa, mutta resursseista ei ole ollut puhetta, jolloin sen toteutuminen
ei siinä mittakaavassa tule onnistumaan kuin on tavoite.
Sitten peruskoulun resurssit, niistähän me olemme
puhuneet hyvin vahvasti ja kokoomuksen kanta on ollut se, että resursseja
täytyy sinne nimenomaan lisätä siinä mielessä,
että saataisiin pienempiä opetusryhmiä,
mikä olisi myöskin nuorten edun mukaista opetuksellisessa
edistyksessä. Myöskin erityisopetus on ollut erittäin
tärkeässä kriisissä, ja sen
on OAJ:kin tuonut omalta osaltaan esille, että sinne tarvittaisiin
huomattavasti enemmän resursseja kuin tänä päivänä.
Taide- ja taitelijapoliittinen ohjelma hyväksyttiin
viime hallituksen aikana, ja siinä oli tavoite rinnastaa
taide ja tiede toistensa kanssa. Tavoitteeksi asetettiin 0,4 prosenttia
bruttokansantuotteesta, ja nyt toivonkin, koska se oli edellisen hallituksen
aikana ajankohtaiskeskustelussa ja eduskunta yksimielisesti oli
tukemassa tätä tavoitetta, että nykyinen
hallitus vie sen läpi. Siellähän ei ole
euroakaan tähän ohjelmaan, niin kuin myöskin
ylijohtaja Kivistö on sen hyvin huolestuneena tuonut esille.
Taitelijaeläke on semmoinen asia, joka on sinne sisäänrakennettu. Sata
taitelijaeläkettä lisää on sinne
ohjelmaan rakennettu. Toivon, että tähän
asiaan myöskin kiinnitettäisiin huomiota.
Merimuseo oli täällä tänään äänestyksessä,
ja se ei saanut sitä kannatusta, mikä sille olisi
kuulunut, että se olisi saanut lähtölaukauksen
niin kuin edellinen hallitus jo oli vahvasti sen rakentamisen kannalla.
Toivon ja edellytän, että tämä asia
järjestetään myöskin tämän
hallituksen aikana. Se on edellisen hallituksen päätös.
Lastenkulttuuri on se pohja, josta me rakennamme tätä yhteiskuntaa
ja saamme henkisen vahvuuden nuorille. Siellä lähti
liikkeelle toimestani Taikalampun toteuttaminen: kuusi lastenkulttuurikeskusta
on nyt lähtenyt innokkaasti tekemään
työtä. Nyt ei ole kuitenkaan jatkomäärärahoja,
niin kuin ohjelma edellyttäisi.
Myöskin kirjastot ja niiden rooli tänä päivänä myöskin
Veikkauksen jakosuhdelain kautta minun mielestäni pitäisi
toteuttaa niin, että se on peruspalvelu, jonka määräraha
kokonaisuudessaan kuuluu budjetin puolelle eikä Veikkauksen
puolelle, jolloin ne tulevat siirrettyä nopeutetussa tahdissa,
niin kuin sanotaan tässä mietinnössä, joka
on annettu valtiovarainvaliokunnasta. Minusta se on erittäin
hyvä lähtökohta tälle asialle, ja
itsekin olin jo ehdottanut sitä, että laki toteutetaan
ensi vuoden aikana ja sitä kautta saadaan niitä voimavaroja
vapautettua.
Olisin halunnut vielä stadionin kattauksen tuoda tähän
esille. Silloin kun se ratkaisu valtioneuvostossa tehtiin, oletin,
että se myöskin valtion yleisestä budjetista
hoidetaan, se 4,2 miljoonan kattaus, eikä opetusministeriön
kulttuurin sisäisistä rahoista. Se on siinä mielessä kova
paikka, koska siellä ei nyt muutenkaan näköjään
ole yhtään liikkumavaraa, että se edelleenkin
voitaisiin hoitaa jotain muuta kuin kulttuuribudjetin kautta.
Tämä olkoon eväänä,
ja täytyy sanoa, että kulttuuripuolella ei ole
onnistuttu niitä määrärahoja
turvaamaan, jotka tarvitaan tulevaisuuden kulttuurin edistämiseen.
Irja Tulonen /kok:
Arvoisa puhemies! Jotenkin tuntuu aika turhauttavalta tulla
tänne puhujakorokkeelle tilanteessa, jossa tiedän,
että eduskuntaryhmät kokoontuvat ja puhuvat meille vaikeasta
asiasta, pääministerin asemasta, ja tietysti myöskin
tulevasta hallitusohjelmasta, jos tässä muutoksia
tulee, ja tietysti pääministerin vaihdoksesta,
jos se on mahdollista. Sitä taustaa vasten turhauttaa kertoa
täällä omia tavoitteitaan, koska jos
muutoksia tulee, ilmeisesti hallitusohjelmakin muuttuu ja silloin
tämä kehyskeskustelu on historiaa, vaikka hyvä sellainen
on ollutkin.
Mutta, arvoisa puhemies, nyt käsittelyssä oleva
kehysasiakirja on aiempina vuosina käsiteltyjä kehyksiä paljon
perusteellisempi. Sen voi sanoa positiivisena. Hallituksen esittämä menokehysmalli
on hyvin tiukka, ja kun sitä lukee, tulee joskus omaa ministeri
Niinistöä ikävä. Kaikki lisätalousarviotkin
laitetaan nyt kehyksen sisään, kun ennen on voitu,
jos tulee joitakin ongelmia tai yllätyksiä, lisätalousarviolla
niitä paikata. Nyt se ei käy.
Täytyy tietysti sanoa, että kun talousennusteet ovat
nyt jo muuttuneet siitä, kun tätä kehyspaperia
on hallitus tehnyt, niin tietysti tuntuu aika pahalta. Mutta vielä sanoisin,
että onneksi nykyinen hallitus on saanut perinnöksi
hyvässä kunnossa olevan Suomen talouden ja tietysti
siltä osin on helpompi lähteä liikkeelle.
Huolestuttavaa on kuitenkin se, että näiden puitteiden
mukaan valtiontalous on alijäämäinen koko
vaalikauden ajan. Hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena
on valtiontalouden tasapainottaminen vaalikauden loppuun mennessä.
Toivotaan, että tähän tavoitteeseen päästään, lisävelkaa
kun ei voi loputtomiin ottaa. Lisävelan ansiosta kehysbudjetti
yleensä voi olla raamissa.
Monista täällä salissa käytetyistä puheenvuoroista
on tullut ilmi, etteivät menokehyksistä osoitetut
määrärahat tule riittämään
kaikkien hallitusohjelmaan kirjattujen asioiden toteuttamiseen.
Minulle on jäänyt epäselväksi
hallituksen kanta siihen, aiotaanko sovituista poliittisista linjoista
joustaa vai joustaako sovittu rahanjako. Muistan nimittäin
hyvin valtiovarainvaliokunnassa, kun valtiovarainministeriön
budjettipäälliköltä Tuomas Sukselaiselta
kysyin, kumpi joustaa, hallitusohjelma vai tämä kehysbudjetti,
koska löysin kahdeksan kohtaa hallitusohjelmasta, tärkeitä kohtia,
joihin ei ole ollenkaan rahoitusta, niin hän vastasi, että hallitusohjelma
joustaa, kehykset eivät jousta.
Olen huolissani hoitotakuun toteutumisesta. Edellinen eduskunta
ja hallitus päättivät hyvin voimakkaasti
siitä, että Suomen kansalaisille täytyy
taata hoito kohtuuajassa, jonoissa ei ihmisiä voi pitää.
Nyt todetaan, että vaikka kehyksissä on lisäystä kuntien
valtionosuuksiin, ne eivät tule riittämään
siihen, että lakisääteinen hoitotakuu olisi
mahdollista. Niinpä hallitus on nyt jo miettinyt sosiaali-
ja terveysministeriön muistion puolesta, että hoitotakuuta
ei tehdäkään sellaiseksi kuin edellinen
hallitus sen oli muotoillut, vaan se velvoittaa vain tarpeelliseksi
katsottavaan hoitoon. Se on hyvin ympäripyöreä ilmaisu eikä takaa
tasapuolisuutta alueellisesti eikä vanhuksille ja aikuisille
tarpeelliseksi katsottua hoitotukea.
Toinen asia, joka huolestuttaa, on se, miten kunnat rahoittavat
oman osuutensa terveysprojektista, kun hallitus on uhannut jopa
poistaa kokonaan kuntien osuuden yhteisöveron tuotosta. Kuntien
ja valtion rahoitussuhde vaikuttaa suoraan siihen, millaiset peruspalvelut
suomalaisille ovat tarjolla. Uusimpien tutkimusten mukaan kuntien
määrää tulisikin karsia lähes
puoleen nykyisestä, jotta kunnan verotulot voisivat riittää palvelujen
pyörittämiseen. Huoltosuhteiltaan huonoissa kunnissa
päättäjiltä vaaditaan kyllä todella
rohkeita ratkaisuja.
Tekemässäni lakialoitteessa muun muassa lasten
päivähoidon subjektiivinen oikeus voidaan poistaa
niiltä, joidenka jompikumpi vanhempi on kotona. Laskelmissa,
joita olen saanut, säästöt ovat merkittäviä.
Ne voitaisiin kanavoida esimerkiksi kotihoidon tukeen, jota tässä kehyksessä halutaan
nostaa, mutta se nostamisen taso on aika vaatimaton. Se ei ole kilpailukykyinen
päiväkodin maksuille ja on sen tähden
liian pieni.
Täällä on esitetty muun muassa ed.
Drombergin taholta ja myöskin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja
Olavi Ala-Nissilä esitti, että kulttuurimenot
on riisuttu. Ministeri Karpelan budjetti on surkea. Se on riisuttu
budjetti. Ei semmoista saisi kenellekään uudelle
ministerille tehdä, eikä kellekään
vanhemmallekaan, että annetaan hallintokunta käyttöön
ja leikataan kaikki mahdollisuudet toimia. Täällä on
puhuttu opintososiaalisista eduista, mutta huolestunut olen todella
kuntien kulttuurirahoista, kaikista niistä uusista hyvistä avauksista,
jotka siellä oli. On oletettu, että koko kulttuurin
rahoitus tulee arpajaisvoittovaroista. Entäs, jos kansa
ei veikkaakaan? Sitten leikataan lisää. Tuntuu
pahalta.
Toinen huono asia mielestäni on eläkeläisten verokohtelu.
Kovasti keskustasta varsinkin lupailtiin eläkeläisille
hyviä asioita, kansaneläkkeeseen merkittävä tasokorotus.
Korotus tulisi nyt sitten 2006 ja 7 euroa. Vaatimatonta.
Tienpidon rahoista, arvoisa puhemies: Itse olen ollut liikennejaoston
jäsen valtiovarainvaliokunnassa kahdeksan vuotta, ja olemme
taistelleet aika paljon näistä liikennerahoista
ja saaneet perustienpitoon rahaa, kolme suurta tiehanketta aloitettu.
Tuntuu todella masentavalta huomata, että aloitetaan taas
nyt sitten alusta: kaikki ne perustienpitoon merkitys rahat on leikattu,
eikä yhtään ainoaa uutta tiehanketta
aloiteta.
Toivotaan kuitenkin, että päästään
hallituksen kanssa, myöskin oppositio, hyvään
suhteeseen tekemään työtä isänmaan
hyväksi siinä, että rahat riittäisivät,
ja tietysti rakenteellisista uudistuksista, joita tässä kehyksessä ei
ole ollenkaan huomioitu, olisi oppositiolle hyviä esityksiä.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! On harmillista, että näin
tärkeästä asiasta kuin kehyksistä päätettäessä keskustelu
jää varsin erikoisen ja yllättävän
päivänpoliittisen ongelman varjoon. Paikalla ei
ole yhtään nykyisen hallituksen ministeriä ja
hyvin niukasti myös nykyisten hallituspuolueiden kansanedustajia.
Asia on kuitenkin tärkeä.
Valtiontalouden kehykset vuosille 2004—2007 perustuvat
tiukkaan menokuriin ainakin niiden menojen osalta, jotka ovat niin
sanotun menosäännön piirissä.
Toivoa sopii, että tiukka linja tulee jatkumaan riippumatta
siitä, ketkä hallituksessa tulevat olemaan. Varmaa
on, että näiden kehysten puitteissa voidaan toteuttaa
vain osa nyt voimassa olevan hallitusohjelman selvityksen alla olevista
asioista ja vain murto-osa keskustan ennen vaaleja antamista lupauksista.
Hallitus on asettanut tavoitteekseen pitää valtionvelan
suhteessa kokonaistuotantoon 44 prosentissa koko vaalikauden ajan.
Nykyiseen suhdannetilanteeseen nähden päätös
on perusteltavissa, mutta tulee kuitenkin muistaa, että se
merkitsee 2—2,5 miljardin euron velanlisäystä vuosittain,
millä summalla siis lisätään
meidän nuorempien sukupolviemme maksutaakkaa joka vuosi.
Ero edelliseen hallitukseen on melkoinen: silloinhan velkaa ei otettu,
vaan maksettiin pois. Hallituksen itselleen asettama alijäämäkriteeri, maksimissaan
2,75 prosentin vuosittainen alijäämä suhteessa
bruttokansantuotteeseen, on oikea takalauta, kun vain on rohkeutta
tiukan paikan tullen siinä pysyä.
Suomen talouden kehitys lähivuosina riippuu sekä omasta
politiikastamme että ulkoisista tekijöistä.
Tällä hetkellä ulkoiset suhdanteet eivät näytä positiivisilta,
mikä heijastuu vientiimme. Erityisen valitettavaa on se,
että Saksan talouskasvu on lähes pysähtynyt.
Siitä huolimatta sosialidemokraattivetoinen hallitus ei
tunnu kykenevän tekemään merkittäviä uudistuksia.
Sielläkin Sailaksen lista on kirjoitettu, mutta päätöksenteko
ontuu. Saksan vaikeudet heijastuvat koko Eurooppaan ja siten hyvin
voimakkaasti myös Suomeen. Toki paljon voimme myös
itse vaikuttaa.
Edellisen hallituksen aikana Suomi saavutti maailman kärkisijoja
kilpailukykytutkimuksissa. Menestys on kuitenkin ansaittava joka
päivä, ja siksi nykyisenkin hallituksen on kyettävä tekemään
tarvittavia dynaamisia uudistuksia. Pahiten hallitusohjelma on hakoteillä siinä,
että se uskoo 100 000 uuden työpaikan
tavoitteen saavutettavan aktiivisen työvoimapolitiikan
kautta ilman rakenteellisia uudistuksia. Jos hallitus tavoitteensa
näillä keinoin saavuttaa, niin se luo samalla
uutta talousteoriaa.
Hallituksen tekemä veroratkaisu on täällä jo kehuja
saanut, ja ne se ansaitseekin. Veroratkaisussa on kannustavuuden
elementtejä, joilla työnteko tulee kannattavammaksi.
Matkalla kohti dynaamisempaa taloutta on tärkeä toteuttaa
veroratkaisuja, jotka saavat aikaan käyttäytymismuutoksia.
Euroopan unionin laajentuminen on Suomen taloudelle sekä mahdollisuus
että uhka. Vahva jalansijamme Baltiassa antaa mahdollisuuden hyödyntää nopeasti
kehittyviä lähimarkkinoita. Samalla houkutus siirtää yritystoimintaa
kuitenkin maan rajojen ulkopuolelle kasvaa. Verokilpailu tulee entistä kovemmaksi,
kun alhaisen verotuksen Viro liittyy Euroopan unioniin.
Verokilpailuun on vastattava kahdella tavalla. Ensinnäkin
hallituksen tulee alentaa pääomaveroja ja määrätä linja
selkeästi vuosiksi eteenpäin, jotta yrittäjät
pääsevät nykyisestä epävarmuuden tilasta.
Nythän kukaan ei tiedä, miten osinkojen kaksinkertainen
verotus on tarkoitus toteuttaa, mitä yrityksiä se
koskee ja miten se mahdollisesti pk-yrityksille kompensoidaan. Tästä asiasta
on täällä salissa jo paljon puhuttu,
mutta siitä tuleekin puhua niin kauan kuin epätietoisuus
jatkuu. Toisaalta Itä-Euroopan selvästi alhaisempien
verokantojen maiden Euroopan unioniin liittymisen jälkeen
on keskusteltava vakavasti verotuksen harmonisoinnista.
Verotuksen tasosta päättäminen on
olennainen osa jokaisen kansakunnan itsenäisyyttä,
eikä yhtenäisyyteen tulekaan pyrkiä.
Kansainvälistä verokilpailua on kuitenkin hillittävä minimisäännöksillä,
joista ei myönnetä poikkeuksia.
Arvoisa puhemies! Puheeni lopuksi haluan ottaa vielä kantaa
kuntatalouteen, jota tuleva valtionosuusuudistus pitkälti
määrittelee. Valtiovarainministeri Kalliomäki
tuuletti kuntakenttää Helsingin Sanomien viime
sunnuntain haastattelussa. Kuntien palvelutuotannon tehostamisen ohella
ministeri muotoili valtionosuusjärjestelmää,
jossa kunnissa olevien avoimen sektorin työpaikkojen määrä olisi
valtionosuuksien määräytymisperuste.
Sikäli kuin ehdotetulla menettelyllä korvataan
yhteisöveron tuoton siirtäminen kunnilta valtiolle,
voi Kalliomäen esitystä pitää oikean
suuntaisena. Tämä menettely kannustaisi kuntia
hankkimaan työvoimavaltaista yritystoimintaa alueelleen,
ja sen vuoksi se on hyvä tapa kannustaa kuntia aktiiviseen
elinkeinopolitiikkaan.
Mietinnössään valtiovarainvaliokunta
ilmoittaa, että se ei hyväksy sitä, että valtionosuuksien yhtenäistäminen
johtaisi opetustoimen valtionosuuksien pienenemiseen. Tämä päätös
on syytä alleviivata. Suomen hyvinvointi perustuu nyt ja jatkossa
korkeatasoiseen osaamiseen, ja opetuksesta säästäminen
olisi sitten hyvin lyhytnäköistä politiikkaa.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Kun käsittelemme istuvan hallituksen
hallitusohjelmaa, luonnehtivat hyvin monet kansanedustajat sitä liian
pitkäksi, ylimalkaiseksi ja ympäripyöreäksi
asiakirjaksi, jossa varsinaisia yhteiskuntaamme kehittäviä konkreettisia
linjauksia oli niukalti. Kun vertaan nyt esillä olevaa
ehdotusta tuohon hallitusohjelmaan, on todettava, että käsillä oleva
ehdotus on sisällöltään selkeämpi
ja tarkempi. Konkreettinen anti on kuitenkin edelleenkin ylimalkainen
ja vaisu.
Elämme parhaillaan laskusuhdannetta, jolloin pitäisi
löytää lääkkeet uuteen
nousuun. Veneen keula nousee korkeammalle, kun perästä lisätään kaasua.
Nyt kuitenkin laivasta näyttää puuttuvan kapteeni
ja liian monta perämiestä ei löydä yksimielisyyttä oikeasta
suunnasta. Toivottavasti alus ei kuitenkaan jää tuulten
armoille ajelehtimaan. Selonteossa todetaan, että hallituksen
poliittista ohjausta kehyssuunnitelmien laatimisessa on tarkoitus
vahvistaa. Ilmeisesti on siten myös aikomus ryhtyä johtamaan
maamme hallitusta, sen alaisia ministeriöitä ja
koko maamme toimintaa. Kuluvan kevään tapahtumien
jälkeen on jo aikakin. Hallitus on aloittanut työnsä tavalla,
josta ei voi korkeita teknisiä ja tyylillisiä pisteitä antaa.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään,
että eri hallinnonaloilla on vuosittaisten talousarvioiden
yhteydessä tulevaisuudessa kyettävä arvioimaan
muun muassa ehdotusten aluepoliittiset vaikutukset. Tuen kannanottoa
lämpimästi. Maakuntien asukkaat, sieltä valitut
kansanedustajat mukaan lukien, ymmärtävät
hyvin Helsingin seudun merkityksen maamme kehitykselle. Toisaalta
olemme monta kertaa joutuneet toteamaan sen, että ääni
korvesta ei tahdo kuulua tarpeeksi kovana Kehätien eteläpuolella.
Sen vuoksi on mielestäni erittäin tärkeää,
että samalla kun valvomme Pääkaupunkiseudun
kehitystä, muistamme myös kaikkia muita maamme
aluekeskuksia ja alueita. Epäterve kilpailu ja vastakkainasettelu
eivät ole eduksi maamme kehitykselle.
Valtiovarainvaliokunta toteaa toisaalla, että esimerkiksi
liikenne- ja viestintäministeriön osalta uusien
kehittämishankkeiden aloittamiseen ei ole kehyksen puitteissa
mahdollisuuksia. Työryhmä on asetettu selvittämään
uusia rahoitusmuotoja.
Kun edellä annoin ruusuja, on tämän
osalta annettava risuja. Keski-Suomen ja koko maamme kehityksen
kannalta on aivan oleellinen liikennepoliittinen kysymys se, onko
meillä kunnon väylä etelästä pohjoiseen
vai ei. Valtatie 4 Heinola—Jyväskylä—Äänekoski
muodostaa koko eteläisen ja keskisen Suomen liikenteellisen
selkärangan, jonka peruskorjaaminen ja rakentaminen luovat
edellytykset kaikelle muulle ympäröivillä alueilla
tapahtuvalle kehitykselle. Eurooppa 4:n varrelle sijoittuu monia
maamme hyvinvoinnin kannalta avainasemassa olevia yrityksiä,
joiden tulevaisuus on myös liikennepolitiikan osalta turvattava.
Kun yritysten toimintamahdollisuudet turvataan, varmistetaan alueiden asukkaiden
tulevaisuus, jopa kasvava väestön määrä.
Tämä on positiivinen tapa hidastaa muuttoliikettä etelään
ja pysäyttää maamme epätasapainoinen
sekä epätaloudellinen kehitys.
Tielaitos on pystynyt viime vuosina toteuttamaan useita uusia
taajamiin liittyviä hankkeita, muun muassa sisääntulo-
ja ohikulkuväyliä. Se on parantanut liikenneturvallisuutta
panostamalla kevyen liikenteen väyliin jne. Tätä kehityslinjaa
on noudatettava myös jatkossa. Keski-Suomessa on monia
tähän ryhmään kuuluvia kohteita,
joiden toteuttaminen tulee turvata. Esimerkiksi Jämsän
seudun kehitys on juuri nyt sellaisessa vaiheessa, että sen
jatkuminen myönteisenä edellyttää Tielaitoksen
investointeja päätieverkostoon. Keski-Suomen tiepiirin
toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2004—2007 sekä Keski-Suomen
liiton maakuntaohjelma vuosille 2003—2006 antavat hyvän
pohjan hallituksen esittämän kehyksen toteuttamiselle
käytännössä.
Arvoisa puhemies! Pahin ongelma maassamme on jo noin vuosikymmenen
ajan ollut työttömyys. Selonteossa luvataan, että kehyskauden ensimmäisinä vuosina
aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä lisätään
voimakkaasti ja poikkihallinnollinen työllisyysohjelma
käynnistetään. Valitettavasti on todettava,
että tilannetta yritetään korjata edelleenkin
menetelmillä, jotka on jo aikaisemmin todettu tehottomiksi.
Eikö vieläkään hallituksen piirissä ymmärretä sitä, että vaikea
työttömyystilanteemme on korjattavissa keskeisesti
yritystoiminnan avulla? Elinkeinoelämän edellytysten
turvaaminen jää nyt selonteossa aivan liian vähälle
huomiolle.
Viime vuosina on maassamme panostettu voimakkaasti tutkimus-
ja kehittämistyöhön. Tuo panostus on
myös tuottanut tulosta sekä kotimaassa että maailmalla
menestyneitten yritysten myötä. Valtiovarainvaliokunta
korostaa, että tutkimusrahoitusta tulee kehittää kokonaisuutena siten,
että panostukset koulutukseen, perustutkimukseen, tuotekehitykseen
ja kansainvälistymiseen ovat tasapainossa. Kannanotto on
mielestäni oikea. Hallitusohjelmassa jo korostettiin monessa
kohdassa Suomen aseman vahvistamista yhtenä maailman johtavista
tietoyhteiskunnista.
Uusi hallitus on jatkamassa edeltäjänsä linjoilla.
Panostusten tulee kuitenkin olla myös alueellisesti tasapainoisia.
Edellinen hallitus päätti viimeisinä työpäivinään
myöntää Turun yliopistolle diplomi-insinöörin
tutkinnon anto-oikeuden. Jatkossa on välttämätöntä,
että myös Jyväskylän yliopisto
saa vastaavan oikeuden. Ratkaisusta hyötyisivät
sekä keskisuomalaiset merkittävät yritykset
että koko maan elinkeinoelämä ja tutkimustoiminta.
Ajatus on ollut esillä jo parin vuosikymmen ajan, ja nyt
on aika ryhtyä toimenpiteisiin. Jyväskylän
yliopisto on erinomaisella toiminnallaan edesauttanut koko maamme
menestystä, eikä ole mitään
syytä jarruttaa sen kehittymistä jatkossa.
Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä todetaan,
että kulttuurin rahoitukseen on osoitettavissa lisämäärärahoja
hyvin vähän. Kulttuurin kentällä olemme
Keski-Suomessa joutuneet hyvin usein vertailemaan Pääkaupunkiseudun
saamia markkamääriä vastaaviin maakuntaan
esitettyihin lukuihin. Omasta mielestämme emme ole saaneet
tasapuolista kohtelua Helsingin seutuun verrattuna. Ymmärrämme
hyvin, että Pääkaupunkiseudulla on tässäkin
asiassa oma valtakunnallinen roolinsa, emmekä halua vastakkainasettelua,
mutta toivomme myös hallituksen ymmärtävän,
että esimerkiksi Jyväskylällä on
oma maakunnallinen roolinsa, joka edellyttää koko
Keski-Suomen alueen tiettyjen kulttuuripalvelujen järjestämistä.
Sen vuoksi olisi tasapuolisuuden nimissä eroteltava muista
hankkeista maakunnallisesti merkittävät kulttuurihankkeet
ja tuettava niitä valtion varoin aikaisempaa voimakkaammin.
Yhtenä esimerkkinä tältä osin
tuotakoon esille Jyväskylän musiikki- ja taidekeskuksen
toteuttaminen. Hankkeen käynnistyminen lyhyelläkin
aikavälillä olisi mahdollista, mikäli
valtio osoittaa sen toteuttamiseen riittävästi
varoja. Ajankohta laskusuhdanteessa hankkeelle olisi myös
aivan oikea.
Arvoisa puhemies! Yhdistelmänä omalta osaltani
toteaisin, että Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden
kehyksistä vuosille 2004—2007 on varmaankin valtiovarainministerin
näkökulmasta onnistunut rahanjakolistaus. Vaikka
on aivan oikein mitoittaa menot tulojen mukaisesti, tulee muistaa,
että poliittisesti rohkeilla päätöksillä on
aikaisemminkin parannettu tuota tulopuolta ja voitu myös
toteuttaa monia merkittäviä uudistuksia ja hankkeita,
jotka ovat vain kasvattaneet jaettavaa kakkua.
Reijo Kallio /sd:
Herra puhemies! Me käsittelemme vuosien 2004—2007
valtiontalouden kehyksiä tilanteessa, missä kansainvälisen
talouden näkymät ovat edelleen sangen epävarmat. Tosin
monet kansainvälisetkin ennustuslaitokset odottavat teollisuusmaiden
kasvun vähitellen nopeutuvan. Euroalueella talouden kasvu
pysynee kuitenkin vielä tänä vuonna sangen
matalana, koska niin kuluttajien kuin yrittäjienkin luottamus
vahvistuu vain vähitellen. Kuitenkin sekä alhainen
korkotaso että tuontihintojen halpeneminen tukevat yksityistä kulutusta
euroalueella.
Suomessa työllisyyskehitys on toistaiseksi pysynyt
varsin hyvänä ottaen huomioon, että vaisusta
talouskasvusta huolimatta työttömyys ei ole lähtenyt
selvään nousuun. Kuitenkin aivan viime aikoina
usko pikaiseen suhdannekäänteeseen on alkanut
monissa yrityksissä horjua. Erityisesti teollisuuden piiristä on
alkanut tulla enenevässä määrin
lomautus- ja irtisanomisilmoituksia. Toisaalta palvelualojen parantunut
työllisyys on kompensoinut teollisuuden piiristä vähentyneet
työpaikat ja näyttää vahvasti
siltä, että lähitulevaisuudessakin taloutemme
kasvu on riippuvainen kotimarkkinoistamme. Onneksi kuluttajien luottamus
omaan talouteensa on pysynyt korkeana. Myös matala korkotaso
ja hyvä reaaliansiokehitys ovat ylläpitäneet
kotitalouksien kysyntää.
Vuosien 2004—2007 menokehyksiä on täällä luonnehdittu
tiukoiksi. Sitä ne epäilemättä ovat, ja
sitä kireämmiksi ne tulevat, mitä pidempään Suomen
talouden kasvu pysyy nykyisellä varsin alhaisella tasolla.
Mielestäni hallitus onkin aivan oikein pyrkinyt omilla
toimillaan vauhdittamaan talouskasvua. Elvyttävä finanssipolitiikka
on tässä suhdannetilanteessa hyvin perusteltu
toimenpide. Elvyttävä finanssipolitiikka on tarpeen
siksikin, että hallituksen työllisyystavoitteen
saavuttaminen edellyttää vahvaa talouskasvua koko vaalikauden
ajan. Nykyisellä kasvuvauhdilla se ei onnistu. Totta kai
tässä tilanteessa olisi tärkeää,
että omien finanssipoliittisten toimien lisäksi myös
kansainvälinen suhdannetilanne kääntyisi paremmaksi.
Sillä olisi nopeasti positiivinen vaikutus vientikysyntäämme
ja vientiteollisuuteemme.
Olen ministeri Kalliomäen kanssa — viittaan hänen
haastatteluunsa viime sunnuntaina, jonka ed. Satonenkin mainitsi — samaa
mieltä siitä, että ei suhdannekäänteen
myötä kaikki muutu hyväksi. Suhdannekäänne
toki helpottaisi valtiontaloudenkin tilannetta, mutta kyllä meillä pitää olla
myöskin rohkeutta käynnistää hyvinvointipalvelujemme
rahoitusperustan pitkällä tähtäimellä turvaavat
rakennemuutokset. Nykyisen hallituspohjan, johtaapa sitä sitten
kuka tahansa, suuri missio tulisikin olla tarvittavien rakennemuutosten
käynnistäminen ja toteuttaminen. Meidän
on kyettävä lisäämään
julkisen sektorin tehokkuutta. Tämä koskettaa
niin kuntien lukumäärää, julkisen
sektorin tuottavuutta, työllisyyttä edistäviä verotusratkaisuja
kuin työuran pidentämistä, vain joitakin
mainitakseni. Näitä rakenteellisia aineksia toki
sisältyy hallitusohjelmaan jonkin verran. Ne on vain saatava
nopeasti liikkeelle. Pelkoni nimittäin on, että mikäli
näitä rakenteellisia uudistuksia ei saada ripeästi
käyntiin, me voimme olla vielä vaikeuksissa näiden kehysten
kanssa.
Sinänsä, arvoisa puhemies, pidän
kehyspäätöksen lähtökohtia
oikeina ja perusteltuina.
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ensiksi kannatan ed. Uotilan tekemiä lausumaehdotuksia,
jotka sisältyvät valiokunnan mietintöön sisältyvään
vastalauseeseen 1.
Tässä vaiheessa pitkittämättä istuntoa
voisin oikeastaan kiteyttää ajatukseni pelkästään
siihen, että toistan sen arvion, minkä ed. Uotila omassa
puheenvuorossaan vasemmistoliiton näkemyksenä tähän
keskusteluun toi. Perusarviomme hallituksen menokehyksistä on,
että ne eivät kelpaa. Niiden mitoituslähtökohta
on väärä ja tulos on eriarvoisuutta lisäävä.
Hallitus hylkää kaikkein vaikeimmassa asemassa
olevat. Siinä on oikeastaan tiivistettynä ja kiteytettynä se
näkemys, mikä tähän menokehykseen
sisältyy.
Valiokunnan mietintö on rakennettu, niin kuin ymmärrettävää onkin,
tietenkin sen mukaan, että siinä tuetaan valtioneuvoston
selonteossa asettamia kehyksiä. Kuitenkin tuohon mietintöön
sisältyy monia kriittisiä arvioita, jotka sinänsä kuvaavat
tämän menokehyksen epäonnistunutta sisältöä.
Pitkittämättä tosiaan istuntoa otan
pelkästään yhden kohdan, mikä osoittaa
tietyllä tavalla tämän epärealistisuuden.
Kuntien osalta on aivan oikein todettu peruspalveluihin liittyen
myönteisenä peruspalvelubudjetti ja valtionosuuksien tietty
lisäys. Kuitenkin valiokunta toteaa:
"Valiokunta on tyytyväinen siihen, että peruspalvelujen
rahoitus on nostettu esille määrärahakehyksissä ja
että niihin suunnataan lisää voimavaroja.
On myös erittäin tärkeää,
että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia lisätään,
sillä palveluiden järjestäminen aiheuttaa
lähitulevaisuudessa yhteiskunnalle mittavia haasteita muun muassa
väestön ikääntymisen vuoksi.
Nyt tehdyistä lisäyksistä huolimatta
määrärahakehys on odotettavissa oleviin
haasteisiin nähden tiukka. Myös kuntien rahoitustilanne
säilyy erittäin vaikeana, sillä arvioiden
mukaan kuntien talous tulee olemaan alijäämäinen
koko kehyskauden ajan."
Siinä on aivan realistisesti todettu tilanne. Mutta
on syytä kuitenkin todeta, että kehysajattelu
toimii samalla hallituksen keskeisintä tavoitetta, työpaikkojen
lisäämistä, vastaan esimerkiksi kuntatalouden
kiristyvän tilanteen johdosta. Kun kuntien investoinnit
laskevat tämänvuotisesta tasosta 160 miljoonaa
euroa jokaisena tulevana vuonna, voi myös siitä päätellä,
että se johtaa mittavaan työpaikkojen vähentämiseen
nimenomaan julkisen sektorin investointikohteissa.
Samaten voi todeta sen, että kun kumulatiivinen alijäämä kuntataloudessa
menokehyksen mukaan tulee olemaan 1, 852 miljardia euroa, jokainen
voi siitä päätellä, että tilanne
on täysin kestämätön. Niinpä onkin
ymmärrettävää se, että ministeri
Manninen muistaakseni tämän päivän Helsingin
Sanomissakin myöntää sen, että jossakin
se perälauta tulee vastaan. Minusta on täysin kestämätön
se tilanne, että kuntatalouden kumulatiivinen alijäämä 2007
on tuota suuruusluokkaa. Sitä ennen on pakko lisätä kuntien
tulopohjaa keinolla millä tahansa. Mitään
muuta mahdollisuutta ei ole.
Vasemmistoliiton vastalauseessa on todettu myös se,
että tämä kehysajattelu ja siihen sisältyvät
linjaukset johtavat käytännössä hyvin
eriarvoiseen tilanteeseen kansalaisten kannalta. Veroratkaisut,
joista osa on jo tehty, todistavat sen. Niillä osoitetaan
lisätuloa erityisesti suurituloisille. Pienituloisimmat
jäävät käytännössä osattomiksi,
samaten sosiaaliset tulonsiirrot jäävät alimitoitetuiksi.
Ei lisätä niiden kulutusmahdollisuuksia, joiden
lisäämiseen on välttämätöntä tarvetta.
Unohdetaan työttömät, eläkeläiset
ja pienituloinen väestönosa yleensä ottaen
kokonaan.
Vielä toistan, että kannatan ed. Uotilan tekemiä lausumaehdotuksia.
Veijo Puhjo /vas:
Herra puhemies! Käsiteltäessä nyt
hallituksen menokehyksiä vuosille 2004—2007 olen
todella huolissani Kansallisen terveysprojektin rahoituksen onnistumisesta.
Aikaisemminhan esitettiin projektin väliraportissa viime
vuoden alussa, että terveysprojektin pääasialliset
lisärahat tulisivat valtion kustannettaviksi. Sitten loppuraportin
mukaan viime vuoden huhtikuussa päätettiinkin,
että valtio ja kunnat hoitavat projektin puoliksi niin,
että sekä kuntapuoli että valtio panostavat
molemmat 350 miljoonaa euroa.
Pidän tätä uutta rahoitusmallia ongelmallisena
sen takia, että terveysprojektihan polkaistiin käyntiin
nimenomaan sen takia, että kuntien taloudellisten vaikeuksien
takia on tultu siihen vaikeaan tilanteeseen, että hoitoonpääsy
tai leikkausjonot ovat pidentyneet aivan kohtuuttomasti. Siksi on
vaikea ymmärtää, että jotta
kunnat saisivat valtionosuuden tähän projektiin,
niiden pitäisi laittaa lisää rahaa sama
summa, minkä valtiolta saisivat. Sehän johtaisi
automaattisesti kunnan muiden hallinnonalojen toimintojen heikentymiseen.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kehysselonteosta
on luettavissa, että kuntien valtionosuudet nousevat kehyskaudella
550 miljoonaa euroa. Sen lisäksi valtionavuille annetaan
kompensaatiolisäystä kuntien tulonmenetyksistä 370 miljoonaa
euroa, mikä ei ole siis mitään lisärahaa
aikaisempaan. Mutta se luku, mitä mietinnössä pidän
ongelmallisena, on maininta, että sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionavut kunnille nousevat 422 miljoonaa euroa. Kun terveysprojektin
rahoituksesta hoitaa valtio 350 miljoonaa euroa, sosiaalipuolen
rahoitukseen jää enää murusia.
Näin ollen minä ainakin ihmettelen, miten tällä kehyksellä voidaan
tulla toimeen, ja varmasti tulee harkittavaksi tiukan menokehyskaton
avaaminen.
Valtioneuvoston selonteosta on luettavissa vähän
pahaenteisesti se, että terveysprojekti saatetaankin saada
onnistuneeksi lähinnä vain sillä, että kunnat
lisäävät lainanottoaan. Hälyttäviä lukuja
selonteossa oli nettovelkakehityksen kohdassa, missä mainittiin,
että kuntien nettovelka viime vuonna oli 1 400
miljoonaa euroa mutta kehyskauden lopulla vuonna 2007 kuntien nettovelka
olisikin jo 3 240 miljoonaa euroa, eli hallitus katsoo
jo nyt, että kuntien nettovelka lähes kaksi- ja
puolikertaistuu. Tämä aiheuttaa auttamatta kehyskauden
lopulla ja sen jälkeen, mikäli kehitys tällaisena
menee, kunnille entistä suurempia vaikeuksia järjestää muun
muassa terveyspalveluja ja kaikkia muitakin peruspalveluita.
Yksi asia, joka varmasti tulee lisäämään
terveysprojektin lopullisia kustannuksia, on kymmenen vuotta sitten
otettu uusi laskennallisten valtionosuuksien järjestelmä.
Oliko se viime vuoden lopulla vai toissa vuoden lopulla, kun sosiaali-
ja terveysvaliokunnan mietinnössä todettiin aivan
ykskantaan, että silloin kymmenen vuotta sitten otettu
uusi laskennallinen valtionosuusjärjestelmä on
aiheuttanut selviä alueellisia eriarvoistumisia palveluiden
saatavuudessa. Tämä on valiokunnan selvittämä asia.
Se on myöskin meidän edustajien tuntema asia.
Nyt uskon, että tämä ongelma, palveluiden
eriarvoistuminen eri alueilla, pitää voida ratkaista.
Kun me hallintovaliokunnassa olimme ministeri Mannisen vieraina
hiljattain, me saimme kuulla, että palvelut eivät
saa karata. Tähän pitää kovalla
kädellä puuttua. Tuntien ministeri Mannisen tomeruuden
ja asiantuntevuuden uskon, että hän ainakin tulee
ajamaan lisärahoitusta tähän. Onkin katsottava
tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä yksi
kohta, missä valiokunnan enemmistö suhtautuu kovin
vähättelevästi laskennallisten valtionosuuksien
tuomaan uuteen eriarvoistumisongelmaan. Mielestäni tämän
ongelman ratkaisemiseen kuuluu panostaa. Jos vielä katsomme
terveysprojektin onnistumista ei vain siltä kannalta, että kansalaiset
alkaisivat saada palveluita kohtuuajassa ja asianmukaisesti, uskon,
että varojen panostamisella tähän reilusti
olisi myöskin selvää työllistämisvaikutusta.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden vuosien 2004—2007 menokehysten
käsittely eduskunnassa on hyvin perusteltua. Käsittelyssä ovat
nyt vaalikauden ensimmäiset menokehykset. Se tarkoittaa
sitä, että samalla linjataan koko kuluvan kauden
talouspolitiikkaa sekä sovitaan suurimpien hankkeitten
toteuttamisesta. Mielestäni menojen sitominen ennalta määrättyihin
kehyksiin ja tätä kautta hallituksen toiminnan
ohjaaminen on positiivinen asia.
Hallituksen finanssipoliittisen linjan tarkoitus on pitää valtiontalous
vahvana ja tähdätä siihen, että valtiontalous
on vaalikauden lopussa tasapainossa. Tämä on pitkällä tähtäimellä erittäin järkevää
talouspolitiikkaa
varsinkin, kun nyt taloudellinen taantuma uhkaa maailmanlaajuisesti pitkittyä.
Talouden liikkumavara on ennalta sovittu laitettavaksi veronalennuksiin.
Kuten jo aikaisemmin olen useaan otteeseen eri yhteyksissä todennut,
se on tehokas keino talouskasvun vauhdittamiseen. Syytä olisi
kiinnittää huomiota myös matalapalkkaiseen
työhön kohdistuvien välillisten työvoimakustannusten
keventämisen mahdollisuuksiin voimakkaammin.
Hankalaa tässä hallituksen talouspolitiikassa on
kuitenkin se, että keskeisiä yritys- ja pääomaveroratkaisuja
ei ole vielä tehty. Taloudellisen toiminnan kannalta ratkaisut
olisi syytä tehdä mahdollisimman nopeasti ja niin,
ettei yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuta
eikä osinkoja saateta kahdenkertaisen verotuksen piiriin,
se kun olisi varsin käsittämätön
ratkaisu Suomen kansantalouden nykytilassa.
Arvoisa herra puhemies! Toisaalta hallituksen esittämä menokehys
on varsin tiukka. Erityisesti siinä huolestuttaa liikenne-
ja viestintäministeriön kohtalo, jonka uusiin
kehittämishankkeisiin menokehykset eivät anna
mahdollisuutta. Kuten jo eilisessä puheenvuorossani totesin,
perustienpitoon on osoitettu tänä vuonna 606 miljoonaa
euroa. Jatkossa menokehyksien perusteella vuosittainen euromäärä valitettavasti
laskee 560 miljoonaan euroon. Tämä on erittäin
huolestuttavaa tilanteessa, jossa tieverkko on huonossa kunnossa.
Valtiovarainvaliokuntakin toteaa tämän mietinnössään.
Liikennemäärät ovat jatkuvasti kasvussa,
ja määrärahojen väheneminen tarkoittaa
erityisesti alemman tieverkon kunnon heikkenemistä entisestään.
Liikenneyhteyksistä huolehtiminen on elinkeinopoliittinen
kysymys, ja se on olennainen osa myös alueellista kilpailukykyä.
Positiivinen vaikutus niin työllisyyteen kuin liikenneturvallisuuteenkin
ovat täällä pohtimisen arvoisia asioita.
Keskustelu päättyy.