Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvä esitys hallitukselta, elikkä nyt tämä lisäsuoritusvelvollisuus velalliselta muuttuisi niin, että puolet täytyy vain suorittaa, kun aikaisemmin hänelle itselleen jäi kolmasosa. Aikanaan tein tästä lakialoitteen, ja ilmeisesti sieltä lakialoitteesta hallitus on nyt poiminut tämän hyvän asian. Kiitoksia vaan hallitukselle.

Annika Lapintie /vas:

Rouva puhemies! Ihan oikein, kuten ed. Lahtela totesi, niin varmasti tätä velkajärjestelylakia on aina syytä aika ajoin tarkentaa, ja sitähän on paranneltukin. Tällä hetkellä kuitenkin suurin ongelma velkajärjestelyiden osalta on henkilökunnan puute eli se, että velkajärjestelyhenkilökuntaa ei tahdo löytyä tarpeeksi antamaan tätä velka- ja talousneuvontaa. Erittäin huolestuneena olen seurannut niitä kauppa- ja teollisuusministeriön suunnitelmia, että vielä tästäkin lähdetään supistamaan. Toivon todella, että näin ei tapahdu vaan tähän toimintaan varataan myös henkilökuntaa ja rahaa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! En ole ihan täysin ehtinyt tätä hallituksen esitystä käymään lävitse, mutta toivoisin, että valiokunta kiinnittäisi erityisesti huomiota siihen, kun henkilö on velkajärjestelyssä ja kun tuomitaan sakkoon. Ei se kyllä minun mielestäni ihan oikein ole, jos henkilö syyllistyy rangaistavaan tekoon, että se joillakin edellytyksillä sitten huomioidaan ikään kuin velkajärjestelyyn sisään otettavaksi. Eli kyllä minun mielestäni tekosista pitää itse vastata myös silloin, kun seuraamukset ovat sakkoja.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Ed. Lapintien tavoin haluan kiinnittää eduskunnan ja myös valiokunnan, joka tulee asiaa käsittelemään, huomiota siihen, että velkaneuvonnassa ei ole tarpeeksi väkeä, resurssit ovat heikot. Viime viikolla viimeksi tästä asiasta koetettiin selvyyttä saada. Lapin puolessa ihmiset valittavat, velalliset, että neuvontaa ei ole. Ja vastaus on sieltä neuvontapuolelta, että kun rahaa ei ole eikä väkeä, niin ei maha mittään. Ei tämmöinen tilanne ole oikea, että luodaan hyvät lait hyvässä tarkoituksessa, mutta sitten rahattomuus kaataa koko hyvän tarkoituksen. Näin on valitettavasti tiettyyn rajaan saakka käynyt.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Aika traagista on se, että velkajärjestelyjenkin kohdalla ihmiset jakautuvat parempiosaisiin ja huonompiosaisiin. Ne, joilla ei ole mahdollisuutta, ovat jonossa odottamassa, että pääsisivät ehkä vuoden päästä velkajärjestelyneuvotteluihin ja saisivat apua. Ne, jotka jostakin saavat varallisuutta, ostavat sen velkajärjestelytoiminnan ja selvitykset yksityiseltä juristilta ja saavat täten asiansa nopeasti eteenpäin, ja yleensä asia on myös hoidettu niin, että se velkajärjestely silloin hoituu.

Toivon, että tätä henkilöstökysymystä arvioidaan ja seurataan samoin kuin näitä tulkintoja eri puolilla maata, joissa tuntuu olevan kohtuuttoman suuria eroja. Muun muassa joissakin osin on oltu sitä mieltä, että velkajärjestelyssä olevan henkilön kilometrikorvausten määrä voi olla pienempi kuin muiden kansalaisten.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on jo tullut kuvattua näitä käytännön ongelmia vino pino. Niitä on paljon, paljon muitakin. Tässä on minun mielestäni erotettava kaksi kokonaisuutta. Toinen on ne lamavuoden jäljiltä olevat tapaukset, joiden kohdalla kerta kaikkiaan niiltä osin kuin ei ole selvästi rikolliseksi osoittautuneesta toiminnasta kysymys pitäisi saada semmoinen velka-armahdus aikaan ja erikoisesti sen takia, että siellä on sitä yritysosaamista potentiaalisesti ehkä enemmän kuin missään muualla käyttämättömänä voimavarana. Toinen on tämän holtittoman varojenkäytön tuloksena syntynyt velkajärjestelytarve, joka on sitten ihan oman veisunsa väärtti asia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin edelleen riiputetaan ihmisiä löyhässä hirressä tämän ylivelkaantuneisuuden lopputuloksena. Se on kohtuutonta ja kestämätöntä eikä myöskään, niin kuin tuli esille jo, kansantaloudellisesti ja yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Se on ongelmallinen tilanne, että nyt vuonna 2006 edelleen nämä asiat ovat auki huolimatta siitä, että varsinainen syy on 90-luvun pankki- ja kasinotalouden tuloksena syntynyt tilanne, jolloinka yllytettiin jopa ylivelkaantumiseen. Ei ollut minkäänlaista kontrollia lopultakaan siinä, millä vastuulla annettiin lainoja, ja myös devalvaatio, josta silloin lyötiin vetoakin ministeritasolla, että sitä ei tehdä, oli mukana tätä tilannetta luomassa. Näin ollen velkojen anteeksianto on viisasta, inhimillistä ja tarpeellista ja siihen olisi syytä pääsääntöisesti kyllä edetä.

Matti Kauppila /vas:

Rouva puhemies! Tässä pari viikkoa sitten keskusteltiin ulosottolain muutoksista ja niistä ongelmista. Velkajärjestelythän liittyvät nyt siihen, millä tavalla näitä asioita käsitellään. Edelleen kaipaisin velkajärjestelyissä sitä uutta lakia, jolla sitten näitä velkoja annettaisiin anteeksi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttaminen on ihan hyvä esitys, ja se parantaa velallisten asemaa. Kun täällä ed. Pulliainen nosti esille nämä 90-luvun lama-ajan velalliset ja ne, jotka siinä konkurssia tekivät ja muuta, siinä oli kyllä silloin myös yhteiskunta ja varmaan tämäkin talo osaltaan vähän mukana, että silloin piikki aukaistiin ja pankit kaatoivat yrityksiä sinne surutta ja normaalejakin yrityksiä, ja heidät pitäisi nyt laskea vihoviimein pois ja tehdä heistä yhteiskuntakelpoisia ihmisiä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys yksityisen henkilön velkajärjestelylain muuttamisesta on varmasti perusteltu. Silloin kun meillä laki suo mahdollisuuden päästä järjestelyyn, niin tietenkin pitää olla myöskin sitten yhteiskunnan suomat taloudelliset edellytykset, niin että tämä asia voidaan mahdollisimman juohevasti hoitaa.

Haluan kuitenkin tässä yhteydessä korostaa sitä, kun täällä useampaan otteeseen on jo puhuttu, että pitää antaa anteeksi ja pitää tehdä näin ja näin, että kysymys on kuitenkin siitä, että jonkun toisen rahoja annetaan toisten käyttöön. Tämä asia on sellainen, että meidän pitää kyllä käydä tässä yhteiskunnassa entistä syvempää keskustelua myöskin vastuusta. Meidän täytyy hallita oma elämä. Täytyy hallita oma talous. On olemassa tapauksia ja tapahtumia, että varmasti joudutaan vaikeuksiin, mutta pääsääntöisesti meidän pitää pyrkiä kantamaan vastuuta itsestämme, ja erityisesti nyt, kun lehtereillä on paljon nuoria, tässä varmaan on ihan aidosti syytä peräänkuuluttaa niin nuorten kuin vanhempienkin vastuuta omista asioistaan, ja sitten vain äärimmäisessä hädässä tulee näitä asioita järjestellä.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Talousvaliokunta hyväksyi viime syksyn aikana lain, jossa velkaneuvonnan henkilöstön pätevyysvaatimuksia korotettiin. Silloin jo tuon lainsäädännön kuulemisessa tuli esille nykyisten velkaneuvojien huoli siitä, että kun tulevaisuudessa tullaan vaatimaan korkeakoulututkintoja ja kuitenkin meillä tätä velkaneuvonnan määrärahaa vähennettiin miljoonalla eurolla, niin millä ihmeellä saadaan ihmisiä pysyviin työsuhteisiin. Todennäköisesti käy niin, että sitten pystytään palkkaamaan ainoastaan määräaikaisia henkilöitä, ja tämä tulee kyllä vaikuttamaan siihen velkaneuvonnan henkilökunnan ammattitaitoon, joka ennen kaikkea kertyy sen työn ohessa ja niistä, voisiko sanoa, tapauksista, jotka työssä tulevat esille.

Lakiesitys sinällänsä on varmasti hyvä tämän velallisen kannalta. Jonot velkaneuvontaan, aivan niin kuin ed. Lapintie täällä toi esille, ovat vähän kaupungista riippuen huolestuttavan pitkiä. Tänä päivänä meillä on kasvava joukko nuoria, jotka ovat saaneet raha-asiansa perusteellisesti sekaisin muun muassa tällaisilla pikalainoilla, joita todella holtittomasti nykyään markkinoidaan. Meillä tämä velkaneuvonta pitäisi nähdä myös tämmöisenä ennalta ehkäisevänä työnä, ja tässä sen tähden tulisi painottaa sitä, että velkaneuvojat myöskin kouluttaisivat nuoria näkemään läpi tämän epäselvän markkinoinnin, mitä tällä hetkellä meillä harjoitetaan ennen kaikkea näitten pikalainojen kohdalla.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lapintie otti esille hyvin tärkeän asian. Velkaneuvonta ry omassa lausunnossaan pitää tätä hallituksen esitystä pääosin kannatettavana ja tarkoituksenmukaisena ja ennen kaikkea velallisia aktivoivana. Mutta kannattaa muistaa, mitä resursseja on varattu tämän asian hoitamiseen käytännössä. Kuntien rahoitusosuus on kehittynyt niin, että vuonna 2001 rahaa on käytetty pikkusen vajaa miljoona euroa, mutta vuonna 2004 jo 1,6 miljoonaa euroa. Valtion korvaukset vastaavasti ovat muuttuneet: vuonna 2003 ne olivat hieman alle 6 miljoonaa euroa, mutta ne ovat vähentyneet vuoteen 2006 mennessä 2 miljoonalla eurolla, ja vastaavasti henkilömäärä, joka näitä käytännön asioita hoitaa, on pudonnut 180:stä 120:een. Eli eilen sain yhdeltä näitä asioita hoitavalta henkilöltä viestin, joka päättyy sanoihin: "Pitäkää meidän puolia. Me ei kohta itse enää jakseta." Jos auttajat ovat tässä tilanteessa, niin miten käy autettavien?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä velkajärjestelylakiahan on paranneltu tässä sinä aikana, minkä täällä eduskunnassa yli kymmenen vuotta olen ollut, tehty monta pientä korjausta. Mutta jotenkin tuntuu, että tämä hallitus on aina ollut vähän jäykänlainen ja myöhäjunassa tullaan näitä muutoksia tekemään tässäkin. Tämä on hyvä muutos.

Toisaalta jos miettii sitä, mitä tässä muuta esitetään, niin voidaan vähentää matkakulut pois sieltä ja työnhankkimiskustannukset, jotka ovat olleet aika kiveen hakattuja aikaisemmin niin, että niitä ei ole sillä tavalla voinut vähentää.

Mutta iso kysymys koko tähän velkaongelmaan liittyy silloin, kun myytiin nämä 90-luvun roskapankkivelat sitten tuonne ulkolaiselle perintäyhtiölle. Siinä tehtiin kyllä niin iso moka, jotta ei isompaa voi tehdä. Nimittäin silloin olisi 5 prosentilla voitu ostaa vapaiksi nämä ihmiset. Nyt sitten nämä ulkolaiset perintäyhtiöt ovat myyneet ja pantanneet eteenpäin jonnekin Saksaan ja mihin meneekin. Ei kukaan tiedä, kuka on se perijä siellä. Siinä tehtiin semmoinen moka, jolla vietiin kansallisista käsistä pois tämä saatavien perintä, jolloin nyt on meidän, eduskunnan, handusta poissa se homma. Jos se olisi ollut suomalaisten käsissä, niin me olisimme voineet vaikka anteeksi antaa nämä velat ja pienellä rahalla.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Jo valtiontilintarkastajat kannanotossaan velkahallinta- ja maksuhäiriömenettelyihin viime vuonna 2005 kiinnittivät huomiota asiaan, joka nyt sitten on lakiesityksenä tässä meidän kaikkien tarkasteltavana. Valtiontilintarkastajat kiinnittivät huomiota siihen, että velkajärjestelyä on kehitettävä yhä enemmän kannustavaan suuntaan siten, että jäännösvelkaa koskeva maksuohjelma ja maksujen suuruus kannustaisivat velallista tulojen kasvattamiseen ja uuteen yrittäjyyteen.

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme, että erityisen voimakkaasti ylivelkaantuminen koskettaa niitä 90-luvun yrittäjiä, jotka tänä päivänä, osa heistä, edelleen toimivat harmaan markkinan varassa johtuen siitä, että he eivät ehkä halua ja jaksa enää yrittää ja kehittää omaa yritystoimintaa, hakeutua työhön, vaihtaa työpaikkaa, ja siltä osin tämä esitys parantaa tätä kannustavuutta, koska nyt tästä lisätulosta voidaan saada lisääntyvä osa myöskin tämän velan hoitoon. Tällaiset työmatkakustannukset ja työn hankkimisesta ja tekemisestä johtuvat kustannukset voidaan myöskin vähentää tässä uudessa esityksessä ennen velanmaksua, ja tämäkin omalta osaltaan parantaa tätä esitystä huomattavasti nykyiseen tilanteeseen nähden.

Eli kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, minun mielestäni tämä on pitkästä aikaa hyvä, positiivinen ele ihan oikeaan suuntaan, ja me haluamme, että kaikki yrittäjät jaksavat ponnistella edelleen ja pystyvät maksamaan sitä kautta velkansa pois.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Itse olen toiminut pitkään tuolla asuntomarkkinoilla ja olen huolestuneena seurannut jälleen kerran tilannetta, kun asuntojen hinnat nousevat koko ajan ja ihmiset vaihtavat kuitenkin asuntoja ja velkamäärä sitä mukaa kasvaa. Korkohan on tällä hetkellä alhaalla, mutta sanotaan, että jos korkokanta lähtee nousuun ja tulee tällainen korkobuumi vallalle, niin asuntojen hinnat saattavat lähteä romahtamaan. Tässä mielessä nostaisin kyllä varoittavaa sormea ylöspäin siinä mielessä, että meidän pitäisi asuntopolitiikkaa saada tehtyä niin, että saataisiin lisää tontteja ja sitä kautta asuntotuotantoa lisättyä, että pystyttäisiin hillitsemään asuntojen hintoja.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Vastaan kahden ed. Salon puheenvuoroon.

Ensin Petri Salon puheenvuoroon siltä osin, että yhdyn siihen, että on hyvä, että tässä laissa on huomioitu myös tilintarkastajien esiintuoma esitys siitä, että velkajärjestely ei voi olla rangaistus, vaan sen pitää olla mahdollisuus ja sen pitää olla kannustava.

Toisaalta Mauri Salolle siitä, että ei pidä nyt sekoittaa kaikkia asioita. Kuten täällä muissakin puheenvuoroissa on tullut vähän esiin, on eri asia puhua siitä, jos yrittäjänä omasta toiminnasta riippumatta voi joutua konkurssitilanteeseen ja syntyä siitä velkatilanne, kuin on se, jos ottaa luottokorttivelkaa tai ottaa kännykällä pikaluottoa ja on niiden kanssa ongelmissa. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Kun meillä on yrittäjyyskasvatus nyt opetusohjelmissa kaikissa meidän oppiaineissamme ja kannustetaan ihmisiä yrittäjyyteen, niin jos yrittäjyys on suuri riski, kuka siihen enää uskaltaa ryhtyä? Eli on oltava mahdollisuus myös epäonnistua yrittäjänä ja silti selviytyä elämässä eteenpäin mahdollisesti uudelleenkin yrittäjänä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Mauri Salo käytti hyvin arvokkaan puheenvuoron. Olen ihan samaa mieltä siitä, että täytyy yrittäjän kantaa vastuuta tekemisistään ja hoitaa asioita mahdollisimman hyvin. Mutta ymmärsin, että ed. Puistokin kiinnitti huomiota asiaan, jonka Valtion vakuusrahaston valtuuston jäsenenä ed. Mauri Salo erittäin hyvin tietää, nimittäin että moni joutui valuuttalaina-aikana sellaiseen loukkuun, johon loukkuun joutumisesta hän ei voinut millään välttyä. Jopa ajauduttiin tilanteeseen, jossa pankinjohtajat kirjoittivat velallisen nimikirjoituksenkin junaillessaan itseään kuiville, elikkä siis toisin sanoen tällaiset asiat täytyisi pystyä tämmöisellä velka-armahduksella hoitamaan historiaan.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kun nyt puhutaan, että tarvitaan työpaikkoja ja yrittäjiä, niin kuulimme juuri valiokunnassa, että jos noin tuhatkunta pientä yritystä palkkaisi viisi henkilöä lisää, kuinka paljon se toisi uusia työpaikkoja ja sitä kautta toimeliaisuutta alueille. Ne luvut ovat tietenkin laskettavissa tuhansissa, mutta kuitenkin se lisää sitä positiivista virettä.

Yrittäminen on, niin kuin täällä on todettu, riski. Monet ovat joutuneet kärsimään joistakin olosuhteista, on erilaisia tilanteita, eihän sitä voi koskaan ennalta tietää, mitä tulee tapahtumaan, mutta 90-luvun lamasta tiedetään, mitä silloin tapahtui. Kyllä mielestäni ihmisillä pitää olla ihmisarvoinen mahdollisuus elää jatkossakin elämäänsä ja yrittää ilman, että heitä siitä syyllistetään. Kyllä hallituksen pitää taata riittävät määrärahat siihen, että asiantuntemusta ja ohjausta löytyy, että ihmiset löytävät tiensä takaisin järjestäytyneeseen, normaaliin elämään.

Toinen asia on sitten, että tietenkin pitää koulujen riittävästi ohjata yrittämiseen, mutta myös rahankäyttöön niin, että kyllä rahasta pitää osata puhua ja neuvoa, kuinka sitä käytetään vastuullisesti, mutta kouluissa pitää olla yrittäjäopetuksen kudottuna sisään jo ihan sieltä esikouluasteelta asti.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvään suuntaan, kuten ed. Salo sanoi, mutta Suomi tarvitsee lainsäädäntöön henkilökohtaisen konkurssimahdollisuuden. Velkajärjestely ei toimi hyvin eikä tehokkaasti esimerkiksi yrittäjän kohdalla. Tavoitehan on saada mahdollisimman moni yrittäjä takaisin yritystoimintaan ja madaltaa yrittäjäkynnystä. Ymmärsin ed. Puiston puheesta, että hän on samalla linjalla.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on hyvin arvokkaasti otettu kantaa nimenomaan siihen, millä tavoin meidän velkajärjestelylainsäädäntömme on toiminut, ja voi sanoa näin, että aikaisemmin oli todella kohtuuttomuuksia, kun viiden vuoden jälkeen tulkittiin velkojan taholta määrättyjä lisätuloja, mentiin veroilmoituksia ja vanhoja tuloja lävitse veroilmoitusten perusteella ja ne johtivat sellaiseen tilanteeseen, että henkilö lopetti koko järjestelmän maksamisen tavallaan.

Tältä osin voi sanoa näin, että tämä esitys lisää kannustavuutta, mutta niin kuin täällä edustajat Puisto ja Sjöblom totesivat ja myöskin ed. Pulliainen, täytyisi huomioida paremmin se, onko itsestä riippumattomista syistä ajautunut sellaiseen tilanteeseen. Me muistamme, millä tavoin pankit kohtelivat yrittäjiä sen jälkeen, kun eduskunta avasi niin sanotun piikin, ja silloin terveetkin yritykset ajautuivat konkurssiin, kun pankit ajoivat niitä väkisin.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on todella, niin kuin täällä on todettu, oikean suuntainen, mutta tämän asian eteen on vielä tehtävissä varsin paljon. Siksi tällä lähetekeskustelulla ja kannanotoilla myös tässä on merkityksensä.

Arvoisa puhemies! Pääsääntö totta kai on se, että jokainen vastaa veloistaan, mutta jos syntyy ylivoimaisia tilanteita, niin kuin meillä on esimerkkejä, devalvointi aikanaan, ja yrittäjällä riski kaatuu kuin vuori, niin siinä tapauksessa on turvattava yrittäjän osaamisen uudelleenkäyttö ja se, että hänellä on mahdollisuus yrittää myös myöhemmin. Liian moni yrittäjä joutui lopettamaan runsas kymmenen vuotta sitten.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, henkilökohtaiseen konkurssiin, se asia pitäisi oikein kunnolla selvittää. Se pitäisi syvällisesti selvittää. Otaksun, että siitä voisi löytyä sellainen malli, johon liittyy esimerkiksi se, että kun yrittäjä on aidosti tehnyt työtään ja konkurssi sattuu, niin hänelle jää tietty omaisuus, esimerkiksi katto pään päälle. Sen takia nämä kannanotot myös näissä puheenvuoroissa henkilökohtaisen konkurssin osalta — olen ymmärtänyt — ovat olleet sellaisia, että asia pitää tutkia ja selvittää ja tuoda sitten esitys, jos siihen päädytään.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on mietitty näitä velallisten syntyasioita, ja haluaisin osaltani palauttaa mieliin sen ajan, jolloin meillä olivat vielä rahamarkkinat säännösteltyjä ja niitä pikku hiljaa lähdettiin vapauttamaan sillä lailla, että yrityksille sallittiin mahdollisuus ottaa ulkomaista luottoa.

Sen jälkeen ne vapautettiin sillä lailla, että yksityisillä ihmisillä oli myös mahdollisuus ottaa ulkomaista luottoa. Siinä vaiheessa, kun oli ollut tiukat rahamarkkinat ja rahahanat avautuivat ja otettiin luottoa, ei ymmärretty ja muistettu, että siinä on myös devalvaation riski olemassa mukana ja lainaan saattoi yhden yön aikana tulla 30 prosentin lisä, niin kuin tapahtuikin sitten 90-luvun alussa.

Tämän yhteydessä myös meillä kiinteistömarkkinat lähtivät romahtamaan, jolloin vakuudet yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä poistuivat alta. Mielestäni siinä vaiheessa olisi pitänyt hallitusti hoitaa tilanne eikä suinkaan painaa paniikkinappulaa ja lisätä kaasua sillä lailla, vaan hallitusti käsijarru päälle ja ratkaista tämä tilanne. Me emme olisi silloin tässä tilanteessa olleet näiden yritysten ja näitten ihmisten kanssa, missä me olemme eläneet nyt runsaat kymmenen vuotta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Silloin vain 90-luvun alussa valtiovarainministeri vakuutti, ettei devalvoida, ja jotkut uskoivat siihen, (Ed. Pulliainen: Niinhän valtiovarainministerit aina vakuuttavat!) ja näin ollen ei pitäisi varmaan valtiovarainministeriä yleensäkään uskoa näissä asioissa. Mutta kuitenkin silloin lyötiin vetoa asiasta jne. En tiedä, onko veto maksettu, mutta moni henkilö meni silloin nimenomaan tähän lankaan, jossa tarkoituksellista harhaanjohtamista oli.

Arvoisa puhemies! Tosiaan 90-luvun alussa pankinjohtajat jakoivat lainoja. Jos ei sattunut olemaan kassia mukana rahan pois viemiseen, niin kassikin annettiin kyllä konttorista mukaan. Se tilanne, mikä tällä hetkellä on, on periaatteellisesti vähän samanlaista, erittäin pitkät laina-ajat, matalat korot, ja sitten se huoli siitä, mikä on mahdollisuus lainan takaisinmaksuun, jää kyllä varsin helposti lainan antajalta, sen kaupustelijalta tarkistamatta. Silloin, niin kuin täällä joku aikaisemminkin on jo todennut, saatetaan joutua aivan vastaavanlaiseen tilanteeseen, missä nyt moni ylivelkaantunut on.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on kovin positiivisesti käsitelty yrittäjiä, ja erityisesti olen ilahtunut, että myöskin sosialidemokraattiset kansanedustajat, edustajat Puisto ja Olin, jotka käyttivät äsken puheenvuoron, suorastaan pääsivät yllättämään meikäläisen, niin yrittäjäystävällistä puhetta harvoin sieltä vasemmalta laidalta kuulee. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, että ed. Olin suhtautui myöskin yrittäjän henkilökohtaiseen konkurssiin jo lähtökohtaisesti positiivisesti. Muistutan vain siitä äänestyksestä, joka käytiin edellisen ulosottolain yhteydessä täällä salissa, kun käsiteltiin sitä, voivatko vainajan, eli yrittäjän, joka on kuollut, aikaansaamat velat nousta myöhemmin esiin, vaikka ne olisivat anteeksiannettujakin. Ed. Sjöblom teki täällä silloin esityksen ja me äänestimme siitä, mutta silloin me jäimme tällä laidalla kyllä aivan yksin. Eli myöskin yrittäjän velat voivat nousta vielä kuolinpesässäkin maksettavaksi, vaikka ne olisi kerran jo anteeksiannettu. Sellainen on tällä hetkellä meidän ulosottolakimme.

Kiinnitän huomiota tässä esityksessä siihen, että pääsääntöisestihän velkajärjestelyt ja maksuohjelma ovat purkautuneet, kun velallinen on kuollut. Myöskin tähän asiaan tässä esityksessä tuodaan nyt jotakin uutta, ja se tarkoittaisi sitä, että velallisen leski ja lapset voivat joissakin tapauksissa jatkaa tätä velkajärjestelyohjelmaa ja säilyttää kodin, jos koti vielä siinä vaiheessa oli esimerkiksi velallisen omistuksessa. Tämä poistaa monta ylimääräistä tuskaa. Leski ja lapset voivat säilyttää tämän maksuohjelman ja noudattaa sitä, ja samalla he saavat pidettyä oman kodin edelleen asuntokäytössä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Voi tietyllä lailla puhua haudanryöstöstä melkein viitaten tuohon edelliseen puheenvuoroon ja myös ed. Esa Lahtelan puheenvuoroon, jossa hän totesi, että iso moka tehtiin silloin, kun myytiin valtion saamiset ulkomaiselle perintäyhtiölle. Nämä yhtiöt tekevät kaikkensa saadakseen tietystikin sitten rahat pois, koska se on niille bisnestä. Yhteiskunta on omat vastuunsa kantanut, ja koko tämä meidän velkasaneerauslakijärjestelmämme on ollut valitettavasti hitaasti toimiva. Laman jälkeen se on ollut pakko toteuttaa, mutta tämä ei ole vienyt siihen maaliin, mihin olisi pitänyt päästä jo ajat sitten. Kymmenettuhannet suomalaiset ovat edelleenkin siinä velkavankeudessa, mihin reilut kymmenen vuotta sitten olleessa tilanteessa jouduttiin. Tämä laki on askel eteenpäin, siinä mielessä tämä on hyvä. Yrittäjyyden esteenä on paljon näitä vanhoja taloudellisia asioita, ja tänäkin päivänä ne painavat monella mielessä, ryhtyäkö yrittäjäksi vai ei.

Siksi myös, arvoisa puhemies, haluan kannattaa niitä näkökulmia, mitä täällä esitettiin henkilökohtaisesta konkurssista ja sen selvittämisestä, mitä se käytännössä sitten merkitsisi. Hyvin useinhan sanotaan, että se johtaa vastuuttomuuteen. Voi olla niinkin päin, että se johtaa rahoittajien ja luotottajien kohdalla suurempaan vastuullisuuteen, kun joutuu miettimään, että eipä sieltä olekaan ehkä saatavissa sitten ikuisesti kenties jotain pois. Tässä suhteessa ei tämä ole niin yksiselitteinen asia. Vasta sitten, kun henkilökohtainen konkurssi tähän yhteiskuntaan hyväksytään, meillä syntyy yhä enemmän yrittäjiä, yrittäjiksi lähteviä, koska hyvin usein käy niin, että varsinkin kodissa sanotaan, että ainakaan meidän verhoja ei takuiksi laiteta. Se on ymmärrettävä näkökulma.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä on totta se, että yhteiskunta on kantanut vastuunsa 90-luvun, 80-luvulta alkaneen laman seuraamuksista. Se lasku on veronmaksajille ollut todella kallis, todella kallis. Siinähän pelastettiin meidän pankkijärjestelmämme ja se näytti olevan ensisijainen tavoite, ei niinkään sitten ajateltu riittävän pitkälle niitä yksityishenkilöitä, yrittäjiä, yrityksiä ja heidän vaikeuksiaan. Toivon mukaan ikinä tämmöistä lamaa eivät suomalaiset eikä mikään mukaan kansakunta enää kohtaa. Toivon mukaan tästä on jotain opittu.

Tämä laki on varsin tarpeellinen yksityishenkilöiden velkajärjestelyjen järjestämisen osalta, mutta olisi toivonut, että lakiehdotus olisi tullut jo useita vuosia sitten eduskuntaan ja olisi pystytty yksityishenkilöitten osalta tekemään jo aiemmin sellaiset järjestelyt ja ratkaisut, mitä nyt ollaan tekemässä.

Minä olen myöskin huolissani niitten muiden kollegoiden kanssa, jotka ovat puhuneet kunnallisesta velkaneuvonnasta. Se on edelleen tarpeellista johtuen siitä muun muassa, että aika monet nuoret nimenomaan näitten pikavippien, lyhyiden lainojen, johdosta ovat ylivelkaantuneet ja kunnallisella velkaneuvonnalla on edelleenkin tehtävä. Valtiohan on supistanut määrärahoja tältä osin, ja kunnat ovat järjestämässä toimintojaan sillä tavalla, että jopa supistavat resursseja velkaneuvonnan osalta, ja se ei ole oikea suunta.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Oikein sydämestä tuntuu hyvälle, kun on kuunnellut noita kannanottoja, joita ed. Rossi ja jo aikaisemmin edustajat Puisto ja Olin toivat julki henkilökohtaisen konkurssin kysymyksestä. Suomalainen yhteiskunta ei pyöri ilman yrittäjiä, ja me olemme suurten haasteitten edessä monessa suhteessa uusien yrittäjien suhteen. Yrittäjäjärjestöt joka taholla peräänkuuluttavat henkilökohtaisen konkurssin jälkeistä elämää elikkä niin, että silloin, kun aidosti ja oikeasti on yrittäjä yrittänyt ja ajautunut konkurssiin, niin hänet voidaan vapauttaa sieltä. Esimerkiksi ed. Pulliainen on tuonut usein julki tässä salissa harmaan talouden ongelmat. Tällainen yrittäjä joutuu, kun hän ei enää voi palata normaalielämään, toimimaan siellä harmaan talouden puolella. Tältä osin tämän yhteiskunnan pitäisi pystyä huolehtimaan ne yrittäjät pois sieltä, jotka ovat ilman omaa tahtoaan joutuneet sinne. Toivottavasti tässä salissa löytyy mahdollisimman pian sellaista henkeä, että tämä lainsäädäntö saadaan muutettua.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vähän pitää vanhojakin muistella. Silloin 90-luvun lama-aikaan Ahon hallitus veti liian pitkälle kovan rahan politiikkaa ja puolitoista vuotta aikaisemmin olisi pitänyt devalvoida. Sen kovan rahan politiikan seurauksena 100 000 yritystä meni nurin ja tuli 500 000—600 000 työtöntä. Silloin olisi pitänyt sen ministerityöryhmän, joka avasi piikin, vähän rajata tiukemmaksi, keitä sinne kaadetaan. Se jäi liian löysäksi.

Tästä perinnästä sanoisin, että onko tämä kotimainen perintätoimisto sen lauhkeampi kuin joku ulkolainenkaan. Kyllä nämä kotimaiset pankit kaatoivat yrittäjiä säälittä, vaikka ne olivat kotimaisia pankkeja. Taitaa tuolla rahalla olla se oma logiikkansa ja ne hoidetaan, mutta köyhistä ja huono-osaisista, jotka kaatuvat, ei välitetä.

Matti Kauppila /vas:

Rouva puhemies! Esityksen vaikutukset velkajärjestelyasioiden kustannusten suhteen ovat tässä vähän epämääräiset. Täällä sanotaan: "Velkajärjestelyn valtiolle aiheutuvien kustannusten määrä saattaa jonkin verran lisääntyä - - ." Kun ulosottolain merkeissä puhuttiin ihan samasta elikkä valtio vähentää rahaa budjetin kautta, niin jostakinhan täytyy tulla tilalle rahaa. Onko tässäkin nyt sitten joku piilovaikutus sille, että tässä kerätäänkin valtiollekin rahaa, niin että pystytään tämä työ hoitamaan?

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaalle sanoisin sen verran vastauksena, että kyllä sinne syvään lamaan itse asiassa oltiin menossa jo edellisen hallituksen aikana. Neuvostoliiton romahdus tietysti aiheutti sen, että monet alihankkijat, jotka isommille firmoille tekivät töitä, joutuivat luopumaan. Mutta se on totta, että tämän laman myötä kaatui paljon suomalaisia hyviä, rehellisiäkin yrittäjiä. Verovelkojen hoidosta tässä on itselläkin kokemuksia, ja tiedän, millaisia kansainväliset perintätoimistot todella ovat. Suuret pankit pelastettiin, mutta valtavan suuri yrittäjien osaaminen ja se henkinen pääoma ennen kaikkea menetettiin monen osalta ja näistä ihmisistä tuli työkyvyttömiä. Esimerkiksi valuuttalainat oli yksi syy tässä. Lapset ja nuoret ovat nyt sitten kuulleet näitä kauhutarinoita, ja he eivät lähde enää ottamaan velkoja eivätkä yrittämään, koska he ovat pelästyneet tätä, miten vanhemmille on käynyt. Moni mieluummin tekee vaikka tosiaan harmaan talouden puolella näitä töitä. Kyllähän on selvä asia, että meidän täytyy asenteita muuttaa Kalifornian tyyliin, että henkilökohtainen konkurssi on mahdollinen, muuten ei synny innovaatiota, ei osaamista, ei riskien ottamista.

Tässä yhteydessä sanon, että toivottavasti myös tuo ulosottolaki saadaan myös sillä tavalla muutettua ja painotettua, että siellä puree todellakin se ulosotto sitä pääomaa eikä vain niitä kasvavia korkoja, koska koskaan se ihminen ei pääse irti niistä veloistaan, jos hän maksaa loppuikänsä vain pelkkiä korkoja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin miellyttävä osallistua seuraavan hallituksen ohjelmaa koskevaan neuvotteluun, jossa on päästy tulokseen, että a) henkilökohtainen konkurssimahdollisuus tulee, b) 90-luvun alun pankkikriisistä johtuvat velka-armahdustarpeet hoidetaan asianmukaisella armahduksella.

Ainut kiusallinen yksityiskohta on, että nyt on muodostunut kaikkien puolueitten hallitus. Vielä pieni viilaus, joka pudottaa ylimääräiset pois, että parlamentarismi voisi toimia.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa puhemies! Yleensä en hirveän paljon peruutuspeiliin katso, mutta tässä on kuitenkin hyvä katsoa. Ed. Kangas omassa puheenvuorossaan viittasi tuohon Ahon hallituksen aikaan. Kuten täällä jo todettiin, lama lähti liikkeelle 80-luvun loppupuolella, sen osoittavat kaikki mittarit, missä mentiin. Siinä tilanteessa tehty Holkerin hallituksen, rakennemuutoshallituksen, revalvointi oli omalta osaltaan vielä pahentamassa sitä tilannetta. Varmaan Ahon hallituksenkin aikaan tehtiin virheitä, mutta oltiin hirmuisen vaikeiden asioiden kanssa tekemisissä. Mielestäni tuolloin olisi pitänyt tähän maahan pystyä muodostamaan laaja todellisen taloudellisen yhteisvastuun hallitus, mutta osa lähti heti vaalien jälkeen suurin piirtein käpykaartiin, ja näin syntyi sitten hallituspohja.

Kun tänä päivänä pohditaan sitten näitä velkavankeuskysymyksiä, niin nämä ovat enemmältikin inhimillisellä tasolla olevia kovia kysymyksiä kuin valtiontalouden tasolla. Ne on hoidettu valtion näkökulmasta jo moneen kertaan, mutta yksityistasolla tämä ongelma vielä on. Mitä me tästä opimme: on toivottavaa kyllä, että talouspolitiikassa on tänä päivänä nähtävissä, minkälainen vakaus meillä on ollut sekä kotitalouksien että julkisen talouden kannalta. Viime vuoden valtion tilinpäätöstiedot osoittavat omalta osaltaan sen, että meidän taloutemme on kehittynyt hyvin. Verotulojakin on noin 200 miljoonaa euroa enemmän, myyntituloja on tullut lisää, mutta kaiken kaikkiaan voi sanoa, että viime vuoden tilinpäätös on plussalla, ja se on hieno asia. Tästä eteenpäin mentäessä pitää huolehtia tietysti siitä, että meidän yksityiset ihmisemme, eivät myöskään ne yrittäjät, vaikeuksien tullessa joudu sellaisiin vaikeuksiin, että ne ovat vielä sitten 10 tai 15 vuoden päästä heidän kannettavinaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Kangas totesi, että kovia on perintäotteet suomalaisillakin yhtiöillä. Niin se varmasti on, kyllä ne yhtä tiukasti pitävät omistaan kiinni. Mutta siinä on se ero vaan, jotta kun myytiin tuonne ulos nämä roskapankkivarat, niin siinä ilmeisesti oli semmoinen sopimus kuitenkin olemassa, että suomalainen lainsäädäntö jos muuttuu, niin me olemme korvausvastuussa valtiovaltana, jos siellä perintätoimi jotenkin rajoittuu. Se sopimus siinä oli kai aika paha siinä tilanteessa. Jos se olisi ollut kotimaisissa käsissä, me olisimme voineet itse hallita sen kysymyksen.

Monelle näistä henkilöistä, jotka nyt killuvat tämänkin lainsäädännön alla, jota vähän parannellaan, olisi voitu vaikka antaa silloin velat anteeksi mahdollisesti 5 prosentilla koko tästä summasta, mikä saatiin sitä hintaa. Nyt sitä ei kukaan tiedä, mitä se mahtaa olla, koska ulkolaiset perintäyhtiöt, niin kuin täällä on todettu, varmaan haudan takaakin käyvät jahtaamaan perillisiä vielä, jotta saako sieltä jotain tai onko eläke noussut monta euroa kuussa. Nytkin, vaikka velkajärjestely on mennyt läpi, niin siinä tulee sen kahden vuoden sisällä, kun voi tarkastella sitä taustaa, vielä kymppitonnien laskua eläkeläisille siitä, jotta et olekaan läpäissyt velkajärjestelyä, vaan kun maksat tämän, niin sitten pääset siitä yli.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on ollut lähetekeskustelussa hallituksen esitys 30/2006 eli hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta. Täällä on etsitty syitä ja seurauksia, miksi ihmiset ovat joutuneet velkasaneeraukseen, mutta myös on käsitelty hyvin monessa puheenvuorossa ansiokkaasti yrittäjyyttä ja yrittäjyyteen liittyviä asioita.

Kyllähän totuus on se, että meidän tulee lainsäädännöllä hoitaa niin, että yrittäjyyttä on helppo tehdä. Sitä kautta me saamme kitkettyä harmaan talouden pois, mistä ed. Pulliainen täällä hyvin usein ansiokkaasti puhuu, ja myös meidän on lainsäädännöllisesti hyväksyttävä henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus, koska se auttaa tässä harmaan talouden asiassa hyvin pitkästi eteenpäin elikkä me saamme sitä kautta kitkettyä sitä pois.

Kyllähän, rouva puhemies, yksinkertaisesti, ellei meillä ole yrittäjiä, ei meillä ole työpaikkoja, ellei meillä ole työpaikkoja, ei meillä ole palkkatuloja, ja ellei meillä ole palkkatuloja, ei meillä ole verotuloja, eikä ilman verotuloja meillä ole hyvinvointiyhteiskuntaa.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Aina silloin tällöin on tarpeen tietysti katsoa vähän peruutuspeiliin. En minäkään niin kovin usein sitä tee, mutta jotta virheistä oppisi, niin se on aina paikallaan.

Viitaten ed. Rossin puheenvuoroon on tietysti myönnettävä se, että 80-luvun puolenvälin kieppeillä, kun pääomat vapautettiin aika tavalla hallitsemattomasti, kun oli aikaisemmin oltu aika tavalla säännöllisessä taloudessa, siinä vähän ehkä hurahdettiin niin, (Ed. Pulliainen: Vähänkö? 35 miljardia tuli päälle!) että mopo karkasi käsistä ja ajauduttiin melkoisiin ongelmiin, ja sen päälle tulivat sitten nämä Neuvostoliiton järjestelmästä johtuvat romahdukset, Neuvostoliiton kaupan ongelmat, ja siinä oli sellainen tilanne, että sitten oltiin todella suurissa vaikeuksissa.

Kun puhuin aikaisemmin, että me pelastimme pankkijärjestelmän, näinhän kävi, mutta nyt on pakko todeta kyllä se, jotta se jää pöytäkirjoihin, että Osuuspankki meidän keskuspankeistamme oli ainut, joka hoiti itse omat ongelmansa ja sotkunsa sisäisen vakuusrahaston kautta. Siinä ei käytetty veronmaksajien rahaa. Osuuspankki otti valtion pääomalainaa, jonka se maksoi korkoineen takaisin. Muitten pankkien osalta mentiin veronmaksajien kukkarolle.

Mutta kyllä meidän pitäisi ymmärtää nyt tämä tilanne, missä nämä yksityiset henkilöt ovat, yritykset, entiset yrittäjät. Meillä on valtava henkinen pääoma käyttämättä, koska ei anneta mahdollisuutta tämän velkavankeuden johdosta esimerkiksi käynnistää uutta yritystoimintaa, pidetään heitä pannassa, ja se on kyllä tämän kansakunnan kannalta erittäin vahingollista. Kyllä pitää löytyä keinot, millä tämä pääoma vapautetaan niin, että voivat ihmiset saada sen leiman otsastaan pois ja ovat vapaita ihmisiä myöskin yrittämään.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Eläneenä nuo molemmat kaudet, 80-luvun ja tämän 90-luvun, niin silloin 80-luvulla todellakin ne rahoitusmarkkinat vapautuivat, jolloin kaikki hurahtivat ja jokainen kuvitteli olevansa miljonääri. No, sitten kun 90-luvulla taas istuin itse talousvaliokunnassa, jossa näitä asioita käsiteltiin ja pankit tavallaan kaatuivat niskaan, niin oikeastaan se oli säästöpankkijärjestelmä, joka oli loppujen lopuksi se kaikkein vakavin ongelma, ja siltä pohjalta alettiin rakentaa talousvaliokunnassa tätä tulevaisuutta. Se aika oli todella kovaa, ja siinä mielessä oli pakko tehdä niitä päätöksiä, mitkä silloin tehtiin vastuullisestikin, mutta ymmärrän, että varmasti tehtiin myös sellaisia päätöksiä, jotka tarvitsee jälkikäteen korjata, koska tilanteet ovat täysin muuttuneet.

Mutta samalla sanoisin, että tuon yrittäjyyskasvatuksen täytyisi alkaa jo peruskoulun puolelta. Nythän esimerkiksi sivistysvaliokunta on ottanut sen yhdeksi painopistealueekseen, että jo pienestä ja nuoresta lähtien se vastuu myöskin näille nuorille kasvatetaan. Ja kun ajatellaan, kuinka paljon nuoret ihmisetkin ovat jo velkaantuneet, kun se rahan käyttö ei ole heillä tiedossa ja nämä kännykät ja kaikki (Puhemies koputtaa) ovat tulleet, niin tämän kasvatuksen tarvitsee alkaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nyt siihen on saatu pontta, se oli pitkän aikaa sellainen hämärä alue myöskin koulutuksessa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tämä hallituksen esitys puhuu nimenomaan saneerauksessa olevan henkilön lisätuloista ja siitä, millä tavoin tämä nyt hoidetaan, siltä osin todella tämä on myönteinen. Mutta kun täällä on viitattu siihen, millä tavoin perintäyhtiöt lähtivät perimään, niin kyllä täytyy sanoa, että niissä tapauksissa, joita itselleni tuli, jokaisessa oli aina tämä ulkomainen yhtiö, jonne silloinen ministeri, nykyinen kansanedustaja Siimes myi ne, ja olisi mielenkiintoista nähdä, mitkä olivat ne ehdot. Se sopimushan ei ole julkinen. Minä en ainakaan sen sisällöstä tiedä, mutta jos toverit vasemmalla tuntevat sen, niin olisi mielenkiintoista kuulla myös allekirjoittaneen, mitä sinne sisältyy todellisuudessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Laitiselle vaan, että säästöpankkileiri kokonaisuudessaanhan tässä kaatui, (Ed. Dromberg: Niin kaatui!) mutta sen sijaan pääomalainat nyt liikepankkien osalta liikepankit joutuivat maksamaan päästäkseen maksamaan osinkoja, koska se osinkojen maksu oli tästä kiinni. Mutta sen sijaan tämä kansallispankkileirihän yritti puhaltaa valtiolta 300 miljoonaa markkaa siinä kikkailulla, mutta sen Arsenalin tarkastusvaliokunta paljasti ja ne rahat saatiin valtiolle. Elikkä olemme hankkineet edustaja Kantalaisen kanssa valtiolle aika ison tukun puhdasta rahaa aikoinansa, elikkä tämä on sitä historiaa, joka on siis ihan hyvä muistaa, minkälainen se todellisuudessa oli.

Matti Kauppila /vas:

Rouva puhemies! Siimeksen tekstiä en tunne, mutta tällä hetkellä hän ei osallistu meidän ryhmätoimintaamme, tiedoksi sinne ed. Vistbackalle.

Tässä nyt puhutaan tästä laista aika ylevillä periaatteilla, elikkä tällä ikään kuin korjattaisiin nyt menneisyyden rötökset velkojia ja velallisia vastaan, elikkä saa sen kuvan, ikään kuin tällä lakiesityksellä nyt jotakin parannetaan. Kehotan lukemaan tämän tekstin: täällä joka toisessa kappaleessa sanotaan, että merkitykset ovat vähäisiä. Elikkä ei tällä estetä edes tulevaisuuden vastaavia tilanteita. Nyt ovat korot nousussa, asuntomarkkinat lähes samassa tilanteessa ja on monta muuta negatiivista merkkiä, mikä mahdollistaa kyllä taas uudet konkurssit ja velkajärjestelyt.

Juhani  Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Mieltä lämmitti ed. Laitisen kommentointi. Vaikka se ei koske itse tätä lakia, se koskee sitä tulevaa lakiesitystä, joka toivottavasti hallitukselta tulee. Velkavankeudesta vapautumiseen paras lääke on henkilökohtainen konkurssi. Se on tehokkain tapa elvyttää yritystoimintaa ja luoda sitä kannustavaa ilmapiiriä. Siitä on kokemusta monissa maissa jo, se ei ole siis mikään uusi asia. Se on osoittautunut kahdessa eurooppalaisessa valtiossa jo varsin tehokkaaksi. Edellinen oikeusministerihän on suhtautunut siihen kovin kylmäkiskoisesti, toivottavasti nykyinen oikeusministeri suhtautuu siihen paljon positiivisemmin, kuten hänen ryhmätoverinsa suhtautuvat.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Sellainen yleinen piirre tässä salissa on se, että kun jostain hyvinkin tärkeästä asiasta puhutaan, niin puhutaan menneistä kahdestakymmenestä vuodesta enemmän kuin siitä tulevaisuudesta, mihin asianomainen lainmuutos tai laki tähtää. Niin on käynyt tämänkin asian osalta.

Kaikki tässä salissa olevat ovat varmaan tavalla tai toisella olleet sellaisessa tilanteessa, että ovat kohdanneet ylivelkaantuneita ihmisiä, ja 90-luvun alusta on henkilöitä, joilta on mennyt koko elämä pilalle, koko omaisuus, ja he ovat edelleen tänäkin päivänä suurissa ongelmissa. Pitäisi painottaa nyt sitä, mitä tehdään valiokuntakäsittelyssä ja mihin suuntaan ohjaillaan tästä eteenpäin. Minä henkilökohtaisesti kannatan kovasti niitä ajatuksia, että tavalla tai toisella tulisi sieltä ehdotus, tai seuraavassa hallituksessa, hallitusohjelmassa, nimenomaan henkilökohtaisesta konkurssista, jolla sitten se kokonaisuus paremmin pystyttäisiin ratkaisemaan.