Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Asuntosektori on eräs tärkeimmistä asiakokonaisuuksista
koko maassa ja myös luonnollisesti täällä eduskunnassa.
Ja jos noin yleisesti ottaen sanoo tilanteesta jotain, niin kaiken
kaikkiaan Suomessa kyllä asuntosektori on hoidettu hyvin
tai ainakin melko hyvin, vaikka tietysti kritiikin aiheita jokapäiväisessä elämässä
aina
löytyy.
Täällä on aikaisemmin tänä päivänä ihmetelty maatalouden
tukiin liittyvän lainsäädännön
monimutkaisuutta. Aivan yhtä monimutkainen lainsäädäntö on
Suomessa myöskin asumisen osalta. Se on todellinen viidakko,
ja mielestäni olisi kokonaisuudistus ehdottomasti tehtävä ja
mahdollisimman pian. Ei voi jatkua sillä tavalla, että tehdään
muutoksia muutoksien päälle ja yhä monimutkaisempi
järjestelmä on perustana ja kunnissa, yksityisissä yrityksissä sekä valtionhallinnossa
tarvitaan koneistoa mielestäni pelkästään
sen vuoksi, että lainsäädäntö on
monimutkainen. Pitäisi yksinkertaistaa, pitäisi
pelkistää ja pistää lainsäädäntöön
vain oleelliset, keskeiset asiat ja siirtää sitten
ministeriöiden päätettäviksi
tai asetuksilla määrättäviksi
kaikki muut asiat. Tätä minusta pitäisi
ryhtyä miettimään mahdollisimman pian.
Tämän lakikokonaisuuden muutosten osalta haluan
puuttua vain tähän asukkaiden valintakohtaan.
Kun on kysymys sosiaalisesta asuntotuotannosta, niin perustelut
tietysti valinnassa ovat myös sosiaalisia, se on ihan selvä asia,
siis se pitää ottaa peruslähtökohdaksi.
Mutta esimerkiksi 4 a §:ssä todetaan, että asukasvalinnan
tavoitteena on, että aravavuokra-asunnot osoitetaan vuokra-asuntoa
eniten tarvitseville ruokakunnille ja samalla pyritään
vuokratalojen monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti
tasapainoiseen asuinalueeseen.
Arvoisa puhemies! Tämä on ongelma monella
paikkakunnalla, eli tulee liian paljon aravavuokrataloja esimerkiksi
samoille alueille ja syntyy sosiaalisesti epätasapainoisia
alueita. Siitä on meillä kaupungeissa paljon esimerkkejä,
ja tämä pitäisi ottaa huomioon jo kaavoituksessa
niin, että tällaisia kohteita sijoitettaisiin
eri puolille vapaarahoitteisen asuntotuotannon kanssa hyvässä sovussa
samalla alueella oleviksi kokonaisuuksiksi.
Sitten 4 b §:ssä todetaan, että etusijajärjestyksestä voidaan
yksittäistapauksessa poiketa, jos se on perusteltua hakijaruokakunnan
erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon
tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen. Tämä on
nyt tämänkin lainsäädännön
osalta yksi kohta, joka on todella tulkinnanvarainen, monimutkainen.
Siinä onkin sitten ihmettelemistä niillä,
jotka valintoja tekevät, kun yleensä näissä asioissa
jonot ovat aika pitkiä ja juuri koskaan ei täysin
tyytyväisiä olla sitten valintoihin, ja kun tuon
pykälän momentin perusteella ratkaisua joutuu
tekemään, niin voi sanoa sataprosenttisella varmuudella,
että myöskin tyytymättömiä sen
jälkeen on. Pitäisi olla selkeämpiä ja
yksinkertaisempia ohjeita.
Sitten saman pykälän eli siis 4 b §:n
3 momentti mahdollistaa sen, että annetaan etusija asunnon
sijaintikunnan jäsenelle. Se on sinänsä aivan
järkevä peruste. Ei ole mielekästä,
että joku kunta rakentaa paljon vuokrataloja, vuokra-asuntoja,
ja sitten oman kunnan asukkaat eivät tavalla tai toisella
tietyissä tilanteissa olisi etusijalla, vaan kenties käytäntö johtaisi
siihen, että he joutuisivat jopa lähtemään
pois paikkakunnalta. Tämä on ihan järkevää rakentamisen
ja asukkaitten sijoittamisen kannalta, mutta se saattaa olla tietyissä tilanteissa
jälleen kohta, joka aiheuttaa vaikeuksia nimenomaan valitsijoille.
Eli tässä vain muutama esimerkki taas tästä uudistuksesta,
joka on vireillä. Täällä on
paljon tulkinnanvaraisuuksia, monimutkaisia pykälien kohtia.
Minä toivon, että kun valiokunta tätä käsittelee,
niin tämä siellä ainakin perustelujen osalta
yksinkertaistuisi.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen
esityshän perustuu mitä ilmeisimmin eduskunnan
oikeusasiamiehen kahteen päätökseen,
jotka koskettavat Helsingin kaupungin valintoja. Niissä päätöksissähän
apulaisoikeusasiamies totesi, että senhetkisen eli tämänhetkisen
lain mukaan kunta, joka on rakentanut vuokrataloja, ei voi asettaa
oman kunnan asukkaita etusijalle. Mielenkiintoista siinä oikeusasiamiehen
päätöksessä oli se, että tämä on niin
sanottua yhteiskunnallista päätöksentekoprosessia,
jolloin viime kädessä eduskunta voi ratkaista,
millä tavoin ratkaistaan sitten tämä valinta,
ja se ei kuulu siltä osin sitten laillisuusvalvojalle.
Siltä osin olen ihan samaa mieltä, mitä ed. Vielma
sanoi, että nämä pykälät
ovat tulkinnanvaraisia. Mutta se on kyllä tällä kertaa
myönnettävä, että tämä hallituksen
esitys kuitenkin selkeyttää nykyistä tilannetta
nimenomaan täällä Pääkaupunkiseudulla,
jolloin ongelmaksi muodostui Helsingin kaupungin asukkaiden valinta niihin
asuntoihin, jotka olivat Helsingin kaupungin määräysvallassa.
Tämä on se sana minun mielestäni, joka
tällä hetkellä tässä hallituksen esityksessä on
ratkaiseva, jolloin etusijalle asetetaan ne henkilöt, jotka
ovat jo kirjoilla siinä kaupungissa.
Mutta myönnän, niin kuin ed. Vielma täällä totesi,
että nämä pykälät kyllä varmasti
aiheuttavat näissä kansalaisissa monenlaisia tulkintoja sen
jälkeen, kun itse eivät ole päässeetkään
niiden valittujen joukkoon.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Itse olen ollut, niin kuin aiemmin
olen todennut, kiinteistövälitysliikkeessä ja
myös isännöitsijätoimistossa,
jossa hoidettiin isännöitsijätehtäviä,
suorittamassa näitä asukasvalintoja. Kuten ed.
Vielma tuossa edellä totesi, niin tämä pykäläviidakko
ja nimenomaan nämä perusteet, joitten perusteella
valinnat tehdään, nämä vaativat
todella paljon selkeyttämistä.
Mutta toisaalta myös nostaisin keskusteluun osittain
senkin, että meillä on paljon vuokrataloja, jotka
ovat jääneet jälkeen, jotka eivät
vastaa enää nykyajan vaatimuksia ja ovat sen takia tyhjillään
ja sitä kautta ajautuneet erittäin vaikeaan
taloudelliseen asemaan. Meidän myös pitäisi
täällä salissa miettiä näitten
talojen kohtaloa.
Keskustelu päättyy.