Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Minulla ei ollut mahdollisuutta ensimmäisessä käsittelyssä
olla
mukana keskustelussa, silloin kun tämä hallituksen
esitys lakivaliokunnan mietintönä oli täällä.
Kokonaisuutena voi todeta, että voi yhtyä hyvin
pitkälle valiokunnan mietintöön ja myöskin hallituksen
esitykseen siltä osin, että täällä kohtuullistetaan
muutamia maksuja ja kohtuuttomuuksia, mitä lakiin sisältyy
tällä hetkellä. Eräs asia, josta
itse haluan muutaman sanan sanoa, liittyy tähän
lausumaehdotukseen, jossa nyt on yksimielisyyteen valiokunta päässyt
sitten tämän osalta, eli että oikeusministeriö seuraa
saatavalle ulosotossa tulevan kertymän ja ulosottomaksujen
suhdetta ulosottotoimessa ja että tämän
suhteen pysyminen velallisen kannalta kohtuullisena turvataan tarvittaessa
ulosottomaksuja koskevaa sääntelyä muuttamalla.
Itse kun olen seurannut joskus enemmän ja tällä hetkellä hieman
vähemmän tätä ulosottotointa,
niin itselleni on monta kertaa jäänyt vaan mieleen
se, että meillä on hyvin paljon sellaisia velallisia,
jotka omatta syyttäänkin ovat joutuneet velkakierteeseen
laman aikana, ja meillä on tämä säännös
muotoutunut sillä tavoin, että ensimmäiseksi
peritään korot ja korkoa korolle ja sen jälkeen
sitten vasta päästään pääomaan. Tämä on
aiheuttanut sen, että meillä on sellaisia ulosottokierteessä olevia
henkilöitä, jotka eivät koskaan elämässään
tule pääsemään siitä irti, vaikka
meillä nyt on oikeusministeriön esityksenä lakivaliokunnassa
eräs laki, joka mahdollistaa perinnän lakkaamisen,
mikäli muistan oikein, vuonna 2008, jos velkoja ei siihen
sitä ennen puutu tai aktivoi uudelleen näitä vanhoja
velkoja.
Meillähän on voimassa olevassa ulosottolain
4 luvun 31 §:ssä, sen loppuosassa maininta, jossa todetaan:
"Jos velkoja on saapa korkoa, pantakoon se korkomäärä,
mikä ensimmäiseen maksuun asti on kasvanut, pääomaan, älköönkä koronlaskua
jatkettako; se mikä korosta puuttuu, sittenkuin ensinmainittu
korko ynnä pääoma on maksettu, niinikään
velkojalle korvattava ulosmitatuista varoista." Tämä säännöshän
koskettaa pykälän alkuosan mukaan erityistilanteita,
joissa puhutaan oikeudesta elinkorkoon tahi muuhun velallisen elinaikana
tai muuten määräämättömänä aikana
suoritettavaan etuun tai tuloon.
Oma käsitykseni on se, että näissä erityistilanteissa
meillä olisi kyllä velvollisuus säätää sellainen
lainsäädäntö, jossa myöskin
näitten perintöjen osalta ensiksi maksettaisiin
se pääoma, lyhennettäisiin sitä,
ja silloin velallisella on edes jokin mahdollisuus siihen, että hän
selviää siitä, koska meillä on
säännöksiä myös siitä,
että tuomioistuin voi kohtuullistaa korkoja. Tiedän, vaikka
en ole valiokunnan jäsen, että tällä lausumalla
on ollut ilmeisesti tarkoitus se, että seurataan tällaisten
kohtuuttomien tilanteitten olemassaoloa.
Tähän liittyvät myös eräät
toiset ongelmatilanteet, jotka ovat konkretisoituneet nimenomaan
tämän johdosta, koska meillä on vielä näitä vanhoja
saatavia, joissa korko on erittäin korkea. Kun puhutaan
niitten päätösten mukaisesta, jopa 16—18
prosentin korosta, niin on aivan luonnollista, että kun
ja jos velallisella on jotakin realisoitavaa omaisuutta, niin eihän
velkoja halua realisoida kovinkaan herkästi sellaista omaisuutta,
vaikka hän saisi siitä kaiken, kun hän
saa kuitenkin kovan tuoton korkojen kautta. Minun käsitykseni
on se, että pankkikorko lienee muutama prosentti ja vähän
sijoitettunakin alle 10, ja tässä saa kuitenkin
hieman alle 20 prosenttia. Nämä ovat sellaisia
ongelmatilanteita, joihin olisin toivonut valiokunnan hieman tarkemmin puuttuvan,
mutta onneksi tämä lausuma nyt on sen suuntainen,
että oikeusministeriössä nyt ainakin
tiedetään, mitä valiokunta on tarkoittanut.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan mietintö 5/2006
hallituksen esityksestä 13/2005 on todella yksimielinen, ja
tätä tehtiin ja rakennettiin kyllä pitkään
ja hartaudella.
Ennen kaikkea tässä mietinnössä aiheutti
valiokunnassa keskustelua 6 luvun 4 § eli varojen kohdentaminen
saatavan eri osille. Tämän pykälän
mukaan ulosottomiehen on kohdennettava kertyneet varat ensin kunkin
saatavan korolle ja sen jälkeen pääomalle
ja viimeksi kuluille, jolleivät asianomaiset ole muuta
sopineet. Valiokunnassa keskusteltiin asiasta ja vaihdettiin erinäisiä mielipiteitä
siitä,
mitä ed. Vistbackakin omassa puheenvuorossaan edellä esitti,
olisiko syytä näitä kohdentaa ensin pääomaan
ja sen jälkeen vasta korkoihin.
Sen vuoksi me valiokunnassa päädyimme yksimielisesti
siihen, että valiokunta pitää välttämättömänä,
että oikeusministeri ulosottolain kokonaisuudistuksen neljännen
vaiheen käsittelyn yhteydessä esittää valiokunnalle
selvityksen siitä, onko nyt hyväksyttävää pykälää perusteltua jossakin
suhteessa muuttaa pitkäaikaisten velkaongelmien helpottamiseksi.
Me todella toivomme, että kun tämä viimeinen
ulosottolain paketti tulee oikeusministeriöstä,
tähän asiaan olisi otettu sitten reipas ja selkeä kanta.
Keskustelu päättyy.