Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Näiden kahden ulkomaalaislakiin liittyvän EU:n direktiivin pohjalta tehtävien muutosesitysten taustaksi laajemmin ihmiskauppaan liittyvää pohdintaa.

Kyseessä on todella vakava ja kasvanut maailmanlaajuinen ongelma, ja Suomi pitää tärkeänä, että EU:n ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa pysytään sovitussa aikataulussa. Ihmiskaupan vastainen toiminta ja toimintasuunnitelman tehokas toimeenpano on yksi Suomen tulevan puheenjohtajuuskauden kärkiasioista. Olemme sen myös nostaneet Itämeren järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Baltic Sea Task Forcen työssä keskeiseksi. Viime syksynä linjasimme naisten ja lasten ihmiskaupan vastaisen työn yhdeksi maaliasiaksi. Asiaa käsitellään myös toukokuun alussa Kolilla Itämeren alueen poliisiministereiden, muun muassa Venäjän, edustuksen myötä. Suomi tulee järjestämään myös toimintasuunnitelman mukaisesti lapsiuhrien tunnistamista koskevan seminaarin tulevana syksynä, mikä on tärkeätä.

EU:n ihmiskaupan vastaisen toiminnan tulee ollakin määrätietoista ja konkreettista. Suomi painottaa suunnitelman toimeenpanossa kolmea läpileikkaavaa periaatetta: operatiivisen toiminnan kehittämistä, ihmisoikeus- ja uhrikeskeistä näkökulmaa, ihmiskaupan vastaisen toiminnan jatkuvuuden turvaamista. Näissä esitettävissä direktiivipohjaisissa ulkomaalaislain muutoksissa pannaan ensinnäkin täytäntöön pakolaisen määritelmädirektiivin ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevan direktiivin säännökset, joissa jäsenvaltioiden edellytetään pyrkivän suojellakseen ilman huoltajaa olevan alaikäisen etua jäljittämään hänen perheenjäsenensä mahdollisimman nopeasti. Toisaalta toisessa muutosesityksessä lähdetään ihmiskaupan uhreille myönnettävästä oleskeluluvasta ihmiskaupan uhrin suojelun ja auttamisen näkökulmasta, että hän voi toipua järkyttävistä kokemuksistaan, ja toisaalta myöskin, että voidaan päästä pureutumaan myöskin taustalla olevaan rikolliseen toimintaan.

Arvoisa puhemies! Tiedonsaantioikeutta koskevalla säännöksellä pyritään kehittämään vastaanottokeskusten ja lupaviranomaisten välistä yhteistyötä. Säännöksen avulla edistetään lapsen edun toteutumista mahdollistamalla hänen tilanteeseensa nykyistä kokonaisvaltaisempi viranomaiskäsittely ja se, että päätöksenteko perustuu myös kaikkiin tiedossa oleviin tosiasioihin. Tiedonsaantioikeutta koskevalla säännöksellä perustettaisiin Ulkomaalaisvirastolle, poliisille ja Rajavartiolaitokselle oikeus saada nimenomaisen pyynnön perusteella vastaanottokeskukselta tiettyjä ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa koskevia tietoja. Näitä tietoja olisivat alaikäisen syntymäaika, perheenjäsenet ja näiden olinpaikka sekä muut näihin verrattavissa olevat alaikäisen tai hänen perheenjäsentensä henkilökohtaisia olosuhteita koskevat tiedot. Tietojen tulee olla välttämättömiä selvitettäessä alaikäisen henkilöllisyyttä, matkareittiä tai maahantulo- tai oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä.

Tällä pannaan siis täytäntöön EU-direktiivin säännöksiä, mutta kyseessä on nimenomaan myös kansallisen toimintakyvyn vahvistaminen tältä osin koskien nimenomaan ilman huoltajaa tulevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden aseman parantamista. Ilman huoltajaa Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden määrät ovat kasvaneet viime vuosina. Viime vuonna heitä saapui Suomeen 220. Pidän erittäin tärkeänä, että Suomessa pyritään parantamaan alaikäisten asemaa ja lapsen edun toteutumista, ja tämä tavoite saavutetaan parhaiten viranomaisten välisellä yhteistyöllä.

Ihmiskaupan uhreille myönnettävä oleskelulupa tähtää siihen, että EU-direktiivin voimaan saattamisella eli tämän niin sanotun uhridirektiivin kautta yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteeksi, myönnetään oleskelulupa. Kyseessä on myös osa ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman toimeenpanoa, ja tällä tehostetaan ihmiskaupan vastaista työtä, torjuntaa, rikollisten kiinni saamista ja uhrien suojelua. Tässä luodaan uusi oleskelulupatyyppi ihmiskaupan uhreille, määräaikainen oleskelulupa, ja uhrilta ei edellytetä turvattua toimeentuloa kuten useimmilta oleskeluluvan saajilta. Lupa voidaan myöntää, vaikka luvan saajalla ei olisi voimassa olevaa matkustusasiakirjaa. Tilapäisen luvan saaminen edellyttää sitä, että oleskelu on perusteltua ihmiskaupparikoksen esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi, että asianomainen tekee myös yhteistyötä viranomaisten kanssa syyllisten kiinni saamiseksi ja että asianomaisella ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin. Uhrille voidaan ennen luvan myöntämistä antaa myös harkinta-aika.

Ihmiskaupan uhreille tulee tarjota suojelua, neuvontaa ja tukea, jotta he voisivat toipua kokemuksistaan. Tukitoimenpiteistä ei säädetä ulkomaalaislaissa, vaan eri hallinnonalojen on tehtävä tarvittavat järjestelyt riittävän tuen ja suojelun takaamiseksi. Tältä osin ihmiskaupan uhrien suojeluun ja sijoittamiseen liittyviä kysymyksiä valmistellaan työministeriön työryhmässä. Me pidämme erittäin välttämättömänä sisäasiainministeriössä, että ihmiskaupan uhrien suojelu kaikissa tilanteissa on varmistettava ottaen huomioon tämä raaka taustalla oleva rikollisuus.

Yleensä EU:ssa on nyt myönteistä kehitystä konkretian suuntaan. Muun muassa tämän viikon oikeus- ja sisäasiainministereiden kokouksessa sisäministerit käyvät läpi suosituksia ihmiskaupan ja lapsikaupan vastaisiksi toimenpiteiksi, ja niitten keskeinen periaate muun muassa näissäkin tapauksissa on se, että lapsen etu tulee huomioida prosessin jokaisessa vaiheessa ja toimenpiteiden tulee perustua suojeluun sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, jotka on mainittu muun muassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa. Lapsi tulee rekisteröidä ja dokumentoida heti, kun hän tulee viranomaisten tietoon. Lasta tulee auttaa ja suojella, vaikka hän ei olekaan todistajan asemassa tai ei suostu yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Kansallisten lastensuojelujärjestelmien tulee myös toimia paremmin, jotta ne voivat suojella lasta joutumasta seksuaalisen hyväksikäytön, kaupan tai turvattoman maahanmuuton kohteeksi. Tiivis yhteistyö kaikkien asianomaisten viranomaisten kesken on tässä suhteessa erittäin olennaista.

Myöskin tunnistamisen osalta on erittäin tärkeä se periaate, jota käsittelemme, että heti, kun lapsi on tunnistettu uhriksi, hänelle tulee nimetä vartija, joka on lapsen kanssa prosessin joka vaiheessa. Lapsiuhrin henkilöllisyyden selvittäminen on välttämätöntä, jotta nimenomaan voidaan antaa myöskin sitä suojaa, jota tässä kyseisessä tilanteessa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti tarvitaan. Myöskin iän arviointi on ministerineuvostossa esillä, että se tulee tehdä ainoastaan, jos iästä on epäselvyyttä ja jos henkilöllisyyspapereita ei ole olemassa. Tällä hetkellä Suomen osalta meillä oli 220 alaikäisestä turvapaikanhakijasta viime vuonna 35 sellaisia, jotka olivat muissa EU-maissa hakeneet turvapaikkaa täysi-ikäisinä, eli tässä suhteessa kysymys on tullut esille. Eräissä maissa tehdään iän määritykseen liittyvät toimenpiteet.

Lainvalvontaviranomaisten ja tuomioistuinlaitoksen tulee tunnistaa yhteistyön tarve asiantuntijoiden kanssa mukaan lukien sosiaaliviranomaiset. Tämä on tärkeä periaate, jota nyt myöskin oikeus- ja sisäasiainministerineuvostossa erityisesti korostetaan. Myös tutkinnassa lapsikauppa-asiat tulee priorisoida. Jokaisen tutkijan ja toimijan tulee tehdä riskiarvioita lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.

Asia, joka myöskin on tässä yhteydessä syytä noteerata, on, missä määrin eri viranomaisten yhteistyö on välttämätöntä myöskin, etteivät ihmissalakuljetusorganisaatiot pysty hyödyntämään turvapaikkaprosessia. Turvapaikkaprosessihan laillistaa henkilön maassaoleskelun, vaikka henkilö olisikin saapunut maahan ilman maahantuloedellytyksiä, esimerkiksi käyttäen väärennettyjä matkustusasiakirjoja. Samoin turvapaikkaprosessi antaa henkilölle vapaan liikkuvuuden valtion ja nykyisin käytännössä esimerkiksi koko Schengenin alueella. Tällöin esimerkiksi ihmissalakuljetusorganisaatioon kuuluvilla rikollisilla voi olla mahdollisuus vapaasti järjestää henkilöt eteenpäin Schengenin alueella. Tämä on syy, miksi alaikäisten lasten osalta jokaisen viranomaisen on kyettävä tunnistamaan tosiasiat ja nöyryyttä tuntien kyettävä myöskin vakavaan yhteistyöhön näiden asioiden selvittämiseksi.

Tältä osin omalta osaltamme selvitämme parhaamme mukaan muun muassa alaikäisten kiinalaisten katoamisiin liittyviä kysymyksiä. Tältä osin viittaan muun muassa Dagens Nyheterin varsin laajaan artikkeliin 18.4., jossa todetaan, että nimenomaan turvapaikkajärjestelmään liittyen ja organisoidusti sitä hyväksi käyttäen on kyseessä ilmeisesti ihmiskauppa, ihmissalakuljetus lasten osalta, "Ryggsäckar enda spåret efter barnen" -otsakkeella.

Eva Biaudet /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Suomessahan turvapaikkatilanne on siinä mielessä aika hallittu, että meillä turvapaikanhakijoiden määrät ovat vähentyneet vuosi vuodelta noin ainakin keskimäärin ja itse asiassa pysyneet aika tasaisina, samoin kuin koko Euroopassa. Ongelma, yksin tulleiden lasten oikeus perheeseensä, on tietenkin erittäin tärkeä, ja yhdyn tietenkin ministeri Rajamäkeen ja hallitukseen siinä, että tämän asian ratkaiseminen on erittäin keskeistä niin, että löydetään lasten perheet ja että pyritään tekemään töitä niin, että näitä lapsia ei lähetetä ympäri maailmaa. Kuitenkin tähän asti perheen yhdistämisen ongelma tai ihmisoikeusongelma on ainakin oikeusasiamiehen huomautuksissa liittynyt Ulkomaalaisviraston hitauteen käsitellä perheenyhdistämisasioita. Onkin monta kertaa mietitty sitä, onko suoranaisesti haluttu pitää prosessit hitaina niin, että lapset täyttävät 18 vuotta, jolloin tämä oikeus perheen yhdistämiseen loppuu. Kysymyksessä ehkä on ollut nimenomaan tällainen haluttomuus löytää lapselle vanhemmat ja perhe, jotta lasta ei tarvitsisi suojella.

Näitä lapsia, jotka häipyvät ja jotka ovat olleet ihmiskaupan uhreja, onneksi Suomessa ei vielä ole ollut niin paljon — onneksi. (Ed. Vistbacka: Yksikin on liikaa!) Siitä huolimatta asia on tietenkin erittäin vakava. Jos vertaa Ruotsin ja Suomen tilannetta, niin voi sanoa, että Ruotsissahan on tehty tämä uudistus, jossa on tämä tietosuoja, myöskin sosiaalityöntekijöiden ja vastaanottokotien tietosuoja, murrettu, mutta silti tapauksia on satoja Ruotsissa. Se ei ole millään tavalla ratkaissut tätä lapsikauppaongelmaa valitettavasti. Monet sanovat, että se jopa pahentaa sitä.

Haluaisin puuttua nimenomaan keskusteluun siitä, että tässä esitetään, että tehdään ja yritetään toteuttaa lapsen paras ja lapsen etu. On ehkä hyvä tunnustaa, että kun pohditaan ihmisoikeuksia ja lapsen etua ja lapsen edun toteutumista, niin tulkinnan pitää tapahtua yksilökohtaisesti, jokaisen lapsen kohdalla erikseen. Ei riitä, että yritetään kollektiivisesti torjua jotain tiettyä trendiä, mitä tapahtuu, tai se ei myöskään voi olla lapsen etu, että hänen etuaan rikkomalla yritetään ennalta ehkäistä muiden lasten tulo Suomeen. Tämän esityksen ongelma on juuri tässä. Tässä ajatellaan enemmän kansallista ja tällaista yleistä kehitystä kuin ehkä sitä, että ratkaistaan jokaisen lapsen kohdalla hänen etunsa.

Perhekodeissa tällainen salassapitovelvollisuus liittyy sosiaalityöntekijöihin, ja nimenomaan, kun lapset ovat perhekodissa, jonne nämä lapset yleensä laitetaan, ehkä keskeisin asia, jotta heitä voisi auttaa, on luottamuksellisen aikuissuhteen rakentaminen. On erittäin tärkeätä, että lapsi voi lähtökohtaisesti olettaa, että tämä suhde on luottamuksellinen, että hän voi kertoa vaikeista asioista. Tämä aivan korostuu silloin, jos lapsi on lapsikaupan uhri ja ihmiskaupan uhri. Silloinhan lapsella ei ole ketään muuta kuin se aikuinen, joka hoitaa hänen ihmiskauppaansa ja joka käyttää häntä hyväksi. Se on se suhde, joka hänellä on. Silloin perhekodin haaste on nimenomaan jollain tavalla löytää se suhde, jolla lasta voisi oikeasti auttaa ja tietää, mitä hänelle tapahtuu. Lapsen täytyy myöskin osata odottaa, että nämä aikuiset tässä perhekodissa tekevät ratkaisuja hänen yksilökohtaisen etunsa turvaamiseksi eikä niin, että ajatellaan ehkä jotain kansallista trendiä.

Lapsen suojeleminen ja lapsen edun toteutuminenhan tarkoittaa tällaisessa tilanteessa ehkä ennen kaikkea sitä, että lapsi saa ruokaa ja saa asuinpaikan, hän saa opetusta, hänellä on jopa vapaa-aikaakin, mutta kaikkein tärkein on luoda tämä aikuiskontakti, jossa hän voi tuntea oikeasti, että hän on suojeluksen ja suojan alaisena. Käytännössähän tämä on päivittäinen taistelu, lapsen ja henkilökunnan urakka löytää ja yrittää ymmärtää toisiaan. Monta kertaa heillä ei ole edes yhteistä kieltä, täytyy toimia tulkin kautta. Lapsilla on myöskin eri käsitys todellisuudesta kuin ehkä aikuisilla on. Lapsilla on pelkoja, joita ei voi ehkä välttämättä ymmärtää, jotka voivat liittyä heidän tilanteisiinsa ja monesti varmaan liittyvätkin.

On osoittautunut, eri raportit kertovat, että hyvin paljon tapahtuu koko ajan väärinkäsityksiä sosiaaliviranomaisten kanssa, perhekodissa ja lasten kanssa, että jatkuvasti pitää oppia uudestaan. Ei voi ajatella aina, että asia on näin, koska on niin vaikea ymmärtää toisiaan. On myöskin kulttuurillisesti hyvin erilaisia tapoja käsitellä asioita ja kertoa asioista. Tämä luottamushan vie todella pitkän aikaa rakentaa, mutta voi hetkessä romuttaa koko sen työn, mitä siinä on rakennettu. Koska näillä lapsilla on yleensä hyvin vaikea elämäntilanne, he ovat hyvin yksinäisiä, niin tämä luottamus on se perusta, jolla yksilöllisesti lapselle voi antaa sitä tukea silloin, kun hänen mielenterveytensä järkkyy tai lapsen elämänhalu hiipuu tai kun ongelmat ovat kasvaneet hallitsemattomiksi hänen ympärillään. Silloin ratkaisut löytyvät vain tästä keskustelusta, dialogista tämän sosiaalityöntekijän kanssa.

On mielestäni tärkeää tunnustaa, että on olemassa ihan oikea konflikti, kun pyritään ratkaisemaan tätä tilannetta, millä tavalla näistä lapsista saadaan noin yleisellä tasolla tietoa, poliisi saa tietoa ja viranomaiset, kun se, että suojellaan yksilöllisesti lasta, mielestäni tässä hallituksen esityksessä ei toteudu. Hallituksen esitys on myöskin toteutettu tavalla, joka ei mielestäni ole yhteisymmärryksessä direktiivin kanssa, koska siellä nimenomaan puhutaan ihmisoikeuksista ja lapsen edun suojelemisesta.

Perhekotien näkökulmasta tämä voi johtaa siihen, että osa lapsista ei uskalla ottaa yhteyttä vanhempiinsa, koska heitä on näin ohjeistettu ja jopa vanhemmat ovat näin sanoneet tai sitten salakuljettaja on näin heitä ohjeistanut. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen oikea mahdollisuus ottaa yhteyttä ja olla yhteydessä vanhempiinsa vaarantuu todellisuudessa, koska hänellä ei ole tätä ohjetta tai toisenlaista ohjetta sitten tältä luottamukselliselta henkilöltä siellä perhekodissa. Tällaisia kokemuksia löytyy todellisuudessa Ruotsista useita, jolloin ei millään tavalla voi sanoa, että lapsen etu toteutuisi.

On eri asia puhua ihmisoikeuksista ja lapsen edusta kuin sitten pohtia ihan oikeasti, millä tavalla se voi toteutua. Mielestäni tämä esitys ei rehellisesti aja sitä asiaa, mitä se väittää ajavansa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensinnäkin todeta osanottoni ed. Rajamäelle hänen ministerinä vastaanottamastaan tehtävästä: onpahan joutunut hankalat asiat hoitamaan yhteiskunnassa, jotka tämä maapalloistuminen tuo tullessaan.

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt, että hallituksen esitystä 32 saa myöskin tässä jo käsitellä, aivan oikein. Siis mikä koskee hallituksen esitystä 32 elikkä tätä oleskelulupaa koskevaa säännöstä, joka voidaan myöntää henkilölle, jonka voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi ja joka on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisen kanssa rikoksen selvittämiseksi, sen suhteen ei tietenkään voi olla sinänsä mitään huomautettavaa, ei liioin sitä harkinta-aikakohtaa vastaan tässä HE 32:ssa, samoin kuin sitä, että merkitään ulkomaalaisrekisteriin tiedot ihmiskaupan uhreista, joille on annettu harkinta-aika. Tietoja rekisteristä saataisiin luovuttaa ihmiskaupan uhrien vastaanottojärjestelmille. Tämäkin on mielestäni ihan asiallinen asia. Sitten kun on myöskin tukitoimenpideasia tavallaan ratkaistu, senkään suhteen ei ole huomauttamista.

Mutta sen sijaan tullaan siihen asiaan, johon ed. Biaudet äskeisessä puheenvuorossaan kiinnitti huomiota, nimittäin nythän hallitus esittää ulkomaalaislakiin lisättäväksi Ulkomaalaisviraston, poliisin ja Rajavartiolaitoksen oikeutta saada pyynnöstä ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa ja hänen perheenjäsentään koskevia tietoja vastaanottokeskukselta. Lisäksi esitetään säännöstä ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikanhakijan vanhemman tai muun hänen tosiasiallisesta huollostaan vastanneen henkilön jäljittämisestä. Tämä asia jos joku on aiheuttanut yhteydenottoja ja kiinnostusta alan järjestöjen toimesta. Jos olen nyt oikein viestin ymmärtänyt, niin Suomen Punainen Risti on ilmoittanut harkitsevansa omaisten jäljittämistä koskevan toimintansa jatkamista uudelleen, jos esitys tulee voimaan, ja perustelee sitä sillä, että vastaanottokeskusten henkilöille tulisi velvollisuus kertoa viranomaisille pyynnöstä alaikäiseltä turvapaikanhakijalta saamiaan luottamuksellisia tietoja, jolloin tämä murtaisi henkilökunnan ja alaikäisten turvapaikanhakijoiden luottamuksellisen suhteen.

Arvoisa puhemies! Kun ajattelen millä tavalla tahansa asiaa inhimillisen kokemuksen perusteella, niin tämä järjestöjen kannanotto ja lähestymistapa vaikuttaa ainoalta oikealta. Siis se on erittäin vakava havainto, se pitää ottaa vakavasti. Joudun nyt arvoisalta ministeriltä kysymään: Kun laaditte tätä hallituksen esitystä sisäasiainministeriössä, niin harkittiinko tätä puolta asiasta ja kuultiinko järjestöjä ja Suomen Punaista Ristiä ja harkittiinko joitakin muita tapoja hoitaa tätä asiaa, sillä tässä tuntuu siltä kuin asia menisi aivan väärään suuntaan? Samalla kun pyritään varmasti vilpittömästi hyvään, niin kuin arvoisa ministeri esittelypuheenvuorossaan totesi, sitten toisaalta saa sen vaikutelman, että nyt ollaan astumassa sellaiseen käytäntöön, joka ei ole inhimillisesti ja humanitäärisesti perusteltua.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut jo monia arvokkaita näkökulmia ed. Biaudetin ja ed. Pulliaisen puheenvuoroissa. Lähtökohta asiassa on varmasti se, että se vastaanottokeskus tai perhekoti, jossa nämä lapset asuvat, on sillä hetkellä se koti, jossa he asuvat, ja tätä lakia arvioitaessa on nimenomaan pystyttävä harkitsemaan se, mitä lapsen tilanteelle tarkoittaa se, että asiallisesti ottaen kodissaan hän on sellaisessa asemassa, että häntä koskevia tietoja voidaan luovuttaa viranomaisille. Mitä se tarkoittaa sille, syntyykö lapselle luottamukselliset suhteet niihin ihmisiin, jotka tosiasiallisesti hänestä näissä paikoissa huolehtivat?

Olisin kysynyt ministeri Rajamäeltä: Mitkä ovat olleet ne käytännön yksittäistapaukset tai tilanteet, joissa on havaittu, että olisi tällainen epäkohta, että nimenomaan lapsesta huolta pitävät viranomaiset eivät toimi yhteistyössä poliisin tai Rajavartiolaitoksen kanssa, ja millä perusteella ministeriössä on päädytty siihen, että on nimenomaan niinpäin, että näiden lapsesta huolta pitävien viranomaisten tulee pyynnöstä luovuttaa näitä tietoja? Kuinka paljon kysymyksessä ovat olleet jotkut käytännön ongelmat, ja minkälaisia ristiriitoja tässä itse asiassa on ollut? Esityksessä myös lähdetään aika paljon siitä olettamasta, joka varmaan monissa tapauksissa pitääkin paikkansa, että lapsella on oikeus vanhempiinsa, mutta onko esityksessä harkittu ...

Arvoisa puhemies! Tämän lauseen loppuun vaan: onko esityksessä harkittu tarpeeksi myös niitä tapauksia, joissa vanhempien löytäminen välttämättä ei ole lapsen ensisijainen etu?

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana, ehkä paikalta puhuttuna ei puhemies olisi sietänyt, olisin ylittänyt ajan.

Mutta ensiksi, kun en ole lainsäädäntöekspertti, niin jäin hieman pohtimaan vaan sitä, että kun kumpikin hallituksen esitys pohjautuu direktiivimääräyksiin ja nimenomaan muutoksiin ulkomaalaislain ja ulkomaalaisrekisterin osalta ja nämä ovat peräkkäisiä hallituksen esityksiä, onko joku periaatteellinen syy, että niitä ei voitu tuoda yhtenä hallituksen esityksenä.

Mutta, arvoisa puhemies, täällä on mielenkiintoisia puheenvuoroja tullut, ja voi olla arvostuskysymys, miten asiaa lähestyy. Itse kun kuuntelin edustajien Biaudet’n, Pulliaisen ja Sinnemäenkin puheenvuoroja, mieleeni tuli myöskin osittain se, että niitten yhteydenottojen perusteella, joissa meillä kotimaassa lapsia on sijoitettu taikka otettu huostaan ja joissa on annettu sellaisia määräyksiä, että moneen vuoteen vanhemmat eivät saa edes lapsiaan tavata, niin tämä ongelmahan on osittain määrätyllä tavoin kotimaassakin sillä tavoin, että itse en aina ymmärrä, mikä on lapsen etu niissä tilanteissa.

Sen sijaan ymmärrän kyllä sen, että tarpeen on tällainen asioitten esille tuominen, niin kuin tässä lakipykälässä on todettu, tämä tiedonsaantioikeus 105 a §:ssä ja myöskin se, millä tavoin sitten tämä jäljittäminen tapahtuisi 105 b §:n perusteella. Itse jäin vaan pohtimaan sitä, että kun ministeri totesi, että meille on tullut ilman huoltajaa viime vuonna 220 lasta, alaikäistä, ja heistä on todettu, että 35 on ollut turvapaikanhakijana aikuisena jossakin muussa EU-maassa, niin silloin syntyy kyllä ainakin minulle jonkinlainen epävarmuuden tila, että ei nyt EU:ssakaan sitten, EU:n sisällä, kovinkaan tarkasti näitä asioita kaikesta huolimatta selvitetä. Vaikka meillä on tunnistamisoikeuksia, on Dublinin sopimuksia ja muita vastaavia, niin jossakin on suuria aukkoja.

Kun julkisuudessa on ollut hyvin paljon puheita ja kirjoituksia myös siitä, millä tavoin näitä lapsia katoaa, ja kun on tuotu esiin jopa sellaisia väitteitä — nimenomaan väitteitä, arvoisa puhemies, haluan sanoa — että osa olisi kaupattu elinsiirtojärjestelmään, mikä minun mielestäni on kyllä aika kammoksuttavaa, niin jäin pohtimaan, onko tässä kuitenkin periaatteellinen tarkoitus hallituksella ollut se, että pystytään nämä kaikki selvittämään. En halua ottaa sen enempää kantaa enkä ole asianomaisen valiokunnan jäsen. Minä toivon, että valiokunnassa selvitettäisiin näitä määrättyjä ristiriitatilanteita.

Arvoisa puhemies! Sitten tästä hallituksen esityksestä 32. Minun mielestäni yksi asia, jota jäin vaan pohtimaan 52 a §:ssä, on nimenomaan se, että tiedämme ja meillä on ollut aika paljon puhetta tässä salissakin myöskin ihmiskaupasta, törkeästä ihmiskaupasta, tämän kuuluisan seksinostolain yhteydessä, ja tässähän nyt korostuu nimenomaan se, että ihmiskauppa on rangaistavaa jo tällä hetkellä. Tämä on minun mielestäni mielenkiintoinen pykälä, 52 a, joka minun mielestäni ainakin, kun sen lukee, tuo mahdollisuuden sille, että nyt on parempia mahdollisuuksia selvittää näitä niin sanottuja ihmiskauppiaita, ja tavallaan yritetään kannustaa myöskin näitä ihmiskaupan uhreja siihen, että näitä tekijöitä saataisiin kiinni. Kun en ehtinyt ihan tarkasti lukemaan, niin jäi vaan mieleeni se, että tällaisen ihmiskaupan uhrin osalta, vaikka täällä puhutaan myöskin jatkuvan oleskeluluvan myöntämisestä ja sitten harkinta-ajan päättämisestä, kuitenkin toivon, että tähän otetaan sitten tarkemmin, mikäli sitä täällä nyt ei perusteluissa ole, tämä suojelu, koska minun mielestäni ihmiskauppa on todella sen verran raakaa kauppaa, että siellä ihmishengellä ei ole suurtakaan merkitystä, mutta jos henkilö lähtee tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa, tavallaan hänellä olisi erilaisia mahdollisuuksia sitten myös jatkoelämässään, vähän samalla tavalla kuin meillä on keskusteltu todistajan suojasta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella tässä on kaksi ulkomaalaislain ja ulkomaalaisrekisteristä annetun lain uudistusta irrotettu kahteen hallituksen esitykseen.

Ensiksi tästä hallituksen esityksestä 31. Tässä kohdin olisi tietysti mielenkiintoista kysyä arvoisalta ministeriltä, joka hienosti on paikalla myös silloin, kun täysistunto käsittelee asiaa lähetekeskustelussa, sitä asiaa, kun lisäys koskee ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa. Muun muassa viime sunnuntaisessa maan laajimmin leviävässä lehdessä oli teidän laaja haastattelunne, kirjoitus teistä. Sen yhteydessä tuli tämä niin sanottu ankkurilapset-termi esille. Onko se näkökulma, että tänne olisi tarkoituksella lähetetty tai saatettu lapsia ikään kuin muiden sukulaissuhteessa olevien henkilöiden saamiseksi Suomeen tai tulemiseksi perään, edelleenkin mielestänne ongelma tai todellinen asia, jota pitäisi käsitellä?

Sitten tästä toisesta hallituksen esityksestä tässä lyhyesti on syytä todeta, että kansainvälisen rikollisuuden keskeisimpiä ja tuomittavimpia kohteita on toki ihmiskauppa, mutta myöskin juuri elinkauppa, joka liittyy tähän, ihmisen elimillä käytävä kauppa, uhanalaisilla eläimillä ja kasveilla käytävä kauppa, huumekauppa ja laiton asekauppa.

Matti Kauppila /vas:

Rouva puhemies! Periaatteessa nämä kaksi lakiesitystä ovat hyvin tarpeellisia ja hyviä sinänsä. Näitten rekisteritietojen yhdistäminen on sinänsä hyvä asia. Mutta kysyisin kumminkin, jääkö tässä nyt aukkoja viranomaisten välille näitten erilaisten tiedonkulkujen suhteen, onko tässä vielä esteitä erilaisille tiedonkuluille siitä, missä nuori taikka lapsi on, jos hän poistuu taikka katoaa perhekodistaan taikka sitten maasta. Niin kuin olen ymmärtänyt, tieto eri ministeriöiden välillä ei aina kulje, vaan esimerkiksi työministeriön ja sisäasiainministeriön välit ovat välillä aika tiukatkin, niin voiko tässä olla nyt joitakin kohtia, mitkä aiheuttaisivat sitten vielä katkoksia?

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2003 Yhdysvallat kritisoi ihmiskaupparaportissaan Suomea hyvin voimakkaasti. Tuolloin Suomen viranomaiset totesivat, että Suomessa ei ole ihmiskauppaa, mutta pian tämän raportin ilmestymisen jälkeen, kun julkinen sana pohti sitä, onko tämä virallinen totuus oikea vai ei, tätä ihmiskauppa-asiaa on alettu käsitellä ja miettiä myös suomalaisessa lainsäädännössä. Tämä on hyvä asia. Mutta tämä kyseinen esitys liittyy hyvin vaikeaan nivelkohtaan, joka liittyy siis lapsen oikeuksiin, ihmiskauppakysymykseen ja pakolaisuuteen ja turvapaikan hakemiseen. Katson, että näissä kysymyksissä, kun mietitään sitä tapaa, jolla ongelmia ratkaistaan, niin lapsen oikeuksien pitää olla se vahvin periaate. Toivon, että kun valiokunta tätä esitystä käsittelee ja miettii, mikä on se tasapainoinen tapa, jolla lapsen oikeudet parhaiten turvataan, se harkitsee mahdollisesti myös muita säädösvaihtoehtoja ja ainakin tapaa, jolla turvataan lapsen oikeuksien ensisijaisuus, kun näitä hallinnollisia päätöksiä tehdään.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin näistä muutoksista. Tällä hetkellä EU:n turvapaikkajärjestelmän harmonisointipyrkimykset kuin toisaalta myös ihmiskaupan vastaiset toimet, jotka tulevat yhä kiireellisemmiksi monelta osin, aikaansaavat eri asteista etenemistä. Tämä ei ollut niin sanottu tarkoituksellinen yhteensovitus, vaan kerta kaikkiaan näitä on koko ajan myös uusia tulossa toivon mukaan, jotta EU-maissa paremmin puututtaisiin erityisesti tämän räikeimmän, iljettävimmän rikollisuuden eli ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen, jopa elinkaupan ilmentymiin, mitä on syytä pelätä.

Tältä osin olen samaa mieltä, että me olemme erittäin vaikeiden asioiden kanssa tekemisissä. Sen takia lapsen edun, lapsen suojelun pitää olla päällimmäinen lähestymistapa erilaisissa toimenpiteissä. Itse asiassa, kun me puhumme kansainvälisen yhteistyön välttämättömyydestä järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan torjunnassa, niin on aika kestämätöntä, jos me koemme, että meillä omassa maassamme ei viranomaisten pitäisi näiden samojen arvojen eteen tehdä aina lapsen edun mukaista ja ihmiskaupan ja myöskin ihmissalakuljetuksen torjuntaan liittyvää yhteistyötä. Muutenhan me emme onnistu näissä, jos tämä ei ole sisäänkasvanut asia myöskin.

Itse asiassa tämän asian paremmaksi soveltamiseksi olen myöskin sopinut, että asetamme Ulkomaalaisviraston ja työministeriön eli vastaanottokeskusten henkilöstön kanssa yhteisen työryhmän, joka heti tämän lain täytäntöönpanovaiheessa myöskin näitä sopivia käytänteitä, oikeita käytänteitä myöskin kentältä hakee. Minä uskon, että se on arvokasta, koska elävän elämän ja sen lapsen taustan ja hänen asemansa turvaamiseksihan tätä järjestelmää rakennetaan plus sitten, että pystymme torjumaan järjestäytynyttä rikollisuutta, joka ilmenee ihmiskauppana ja ihmissalakuljetuksena.

Tältä osin sanoisin, kun ed. Pulliainen kiinnitti huomiota eräisiin kriittisiin kansalais- ym. järjestöpalautteisiin, että olen valitettavasti huomannut, että jotkut elävät ensimmäisen luonnoksen varassa eli sen ensimmäisen luonnoksen lausunnolla olleen kappaleen varassa. Tältä osin esitystä on muutettu oikeusministeriön kanssa sovitulla tavalla, niin että täsmennetään tarkkaan, mistä ikään kuin tietoa on vaadittavissa tai selvitystä pyydettävissä, ja toisaalta myöskin rajattiin vastaanottokeskuksen johtajan tiedonantovelvollisuus, jolloin se myöskin, toivon mukaan, toimii hyvin ja pysyy hallitusti myöskin käsissä.

Toisaalta on myöskin kentältä tullut turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöön ja myöskin organisoituun toimintaan liittyen monilta vastaanottokeskustenkin henkilöstöiltä yhteydenottoja siitä, että tarvitaan viranomaisten parempaa tiedonvaihtoa ja seurantaa. Tältä osin minä nyt toivon, että kaikki nämä uudistukset auttavat tässä asiassa eteenpäin lapsen edun ja ihmiskaupan vastaisiksi toimiksi.

Haluan tässä todeta ankkurilapsiin liittyvästä tilanteesta, että muutamia kymmeniä ilmeisiä tapauksia vuositasolla on, joissa on selkeästi alaikäinen, pieni lapsi lähetetty ikään kuin vanhempien turvapaikan järjestelijäksi. Tämä on kaikin tavoin tuomittavaa käytäntöä, eikä tällaista voida suosia tai sille antaa jotain vapaata väylää pienen lapsenkaan suojelun näkökulmasta. Tältä osin haluan eduskunnan pöytäkirjoihin lukea hallintovaliokunnan tuoreesta perheenyhdistämisdirektiivin edellyttämää ulkomaalaislain muuttamista koskevasta mietinnöstä seuraavan osan:

"Ratkaisutoiminnan kannalta ongelmallisimpia ovat alaikäisten yksin tulleiden lasten tekemät turvapaikkahakemukset sekä heidän tekemänsä hakemukset perheenyhdistämiseksi sen jälkeen, kun he ovat saaneet oleskeluluvan Suomeen pakolaisuuden tai suojeluntarpeen perusteella. Näissä tapauksissa lapsen todellisen edun selvittäminen saattaa olla hyvin hankalaa.

Valiokunta viittaa myös siihen haitalliseen lieveilmiöön, että jotkut vanhemmat lähettävät niin sanottuja ankkurilapsia joko yksin tai tuttavansa mukana hakemaan turvapaikkaa Euroopan unionin jäsenmaasta. Pahimmassa tapauksessa matkan järjestää ihmissalakuljettaja. Valiokunta katsoo, että ankkurilapsi-ilmiöön tulee puuttua ja etsiä keinot, joilla estetään lapsen käyttäminen maahantulosäännösten kiertämisen välineenä. Erityinen huolenaihe on se, kuinka moni ihmissalakuljettajan mukana lähetetty lapsi ei ole koskaan saapunut Suomeen, vaan on päätynyt esimerkiksi hyväksikäytön uhriksi."

Minulla ei ole tähän mitään lisättävää. Olen iloinen siitä, että se asia, josta olen kantanut huolta, on täysin eduskunnassa yksimielisellä mietinnöllä jaettu tältä osin.

Sen sijaan täällä ed. Kauppila viittasi viranomaisten yhteistyöhön kansallisesti. Tämä on hyvin tärkeä näkökohta. Ei auta, että pidämme juhlapuheita kansainvälisestä yhteistyöstä ja järjestäytyneen rikollisuuden, huumausainerikollisuuden ja ihmiskaupan torjumiseksi. Kyllä meidän on itse myöskin katsottava, että tältä osin viranomaiset tekevät hyvää yhteistyötä. Kun nyt ministerineuvostossa käsitellään tälläkin viikolla ihmiskaupan ja lapsikaupan vastaisia toimia, siellä on keskeistä tunnistaminen, lapsen henkilöllisyyden tunnistaminen mukaan lukien iän arviointi, yhteistyö kansallisella tasolla ja kansainvälinen yhteistyö.

Tässä yhteydessä on todella todettava, että turvapaikkajärjestelmää on selkeästi voitu ja saatettu käyttää organisoituun ihmissalakuljetukseen ja ihmiskauppaan. Ruotsin tapaus 97 kadonneesta kiinalaisesta lapsesta on näistä kyllä järkyttävin. Kaikki tunnusmerkit viittaavat organisoituun toimintaan. Myöskin meillä tehdään tästä määräyksestäni tarkemmat selvitykset alaikäisten kiinalaisten katoamisista. On muistettava, että havaintohan ilmenee Marek-rekisterin eli vastaanottokeskuksia koskevan työministeriön rekisterin kautta vasta, kun majoituksesta tulee tieto häviämisestä. Tässä tapauksessa voi olla hyvin vaikea päästä jäljille, kuten tässä Dagens Nyheterin 18.4. artikkelissa todetaan, että varustukset, vaatteet, selkäreput, kännykät, ohjeistetut esiintymiset lapsilla, kaikki oli yhtäpitävää. Yhtä kaikki, emme tiedä, missä lapset ovat.