2) Eduskunnan tilintarkastajien tilintarkastuskertomus eduskunnan
tilinpäätöksestä, toimintakertomuksesta
ja kirjanpidosta sekä hallinnosta vuodelta 2006
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Olen pyytänyt tämän
puheenvuoron sen takia, että olin eduskunnan virkamatkalla
silloin, kun tämä asia oli täällä lähetekeskustelussa.
Kysymyshän on nyt tietenkin tästä eduskunnan
tilintarkastajien tilintarkastuskertomuksesta, eduskunnan tilinpäätöksestä,
toimintakertomuksesta ja kirjanpidosta sekä hallinnosta
vuodelta 2006 elikkä viime vuodelta.
Valtiovarainvaliokunta on kuitenkin jostain syystä rajannut
mietintönsä ulkopuolelle tämän kertomuksen
tärkeimmän asian eli eduskunnan 100-vuotisjuhlien
hulvattoman rahankäytön; sana hulvaton tässä asiassa
kyllä kuvaa kaikkea sitä, mitä on tapahtunut.
Kansliatoimikunta puolestaan antoi viime viikolla asiasta oman päätöksensä,
ja voisi tietenkin sanoa, että asia on nyt loppuun käsitelty.
Mutta onko se?
En kuitenkaan ymmärrä, miksi valtiovarainvaliokunta
ja sen hallinto- ja turvallisuusjaosto ei halunnut käsitellä juhlien
rahankäyttöä vaan jätti sen
yksinomaan kansliatoimikunnalle. Tähän toivoisin
vastausta. Onneksi kansliatoimikunta tällä kertaa
ei ole se sama, joka aikanaan hyväksyi menot, yleensä jälkikäteen
tapahtuneena tosiasiana, kun tuli laskunmaksun aika.
Tilintarkastajat ansaitsevat kiitoksen siitä, että he
ovat ottaneet 100-vuotisjuhlat erityiseen tarkasteluun. Kyse ei
ole mistään poikkeuksesta, vaan näin
tarkastettiin myös eduskunnan lisärakennuksen
menot. Ulkopuolisen ammattitilintarkastajan lausunto juhlaprojekteista
on uskomatonta luettavaa maallikolle, saati sitten tiliasioista
jotain tietävälle. Ja teille tiedoksi: en ole
pelkkä maisteri vaan myös merkonomi, joten minua ei
hevin jymäytetä tili- ja raha-asioissa. (Ed. Zyskowicz:
Vai vielä merkonomi!)
KHT-tilintarkastajan lausunnon mukaan jokainen juhlaprojekti
ylitti reippaasti käyttösuunnitelmaan varatut
varat. Kaikkiaan juhlavuoden ylitykset ovat olleet yli 500 000
euroa. Varsinainen 100-vuotisjuhla ja juhlaillallinen ylitti 95 000
eurolla ja maksoi 245 000 euroa. Suurelliseen kuvateokseenkin
upposi yhteensä noin 240 000 euroa. Samalla tavalla
kiertonäyttelyn kustannukset tuplaantuivat 142 000
euroon. KHT-tilintarkastajan muistion mukaan oopperailtojen kustannukset
on aina hyväksytty kansliatoimikunnassa, mutta ei nyt.
Edes hankkeen käyttösuunnitelmassa varatun summan
ylittävää osuutta elikkä tätä 95 000:ta
euroa ei ole hyväksytetty kansliatoimikunnassa.
Kuvakirjan seikkailut olivat yhtä riehakkaat. Kun kansliatoimikunta
hyväksyi hankkeen, päätös ei
sisältänyt kustannusarviota. Sopimukset kirjan
tekijöiden kanssa allekirjoitettiin vasta kirja-aineiston
valmistumisen jälkeen. Tuolloin kustannukset olivat alkuperäisestä suunnitelmasta
jo paisuneet.
Myöskään 100-vuotiskiertonäyttelyn
kustannussopimusta ei hyväksytty kansliatoimikunnassa.
Meno on ollut sellaista, että, arvoisa puhemies, jos
tämä olisi tapahtunut yksityisessä yrityksessä,
niin joku olisi taatusti saanut jo potkut. Meno eduskunnassa on
ollut iloisen riehakasta. Eduskunta on tehnyt tilauksia kysymättä hintaa, ja
eduskunta on maksanut laskut perusteita sen enempää utelematta.
On yhdistetty oopperaa, seminaaria ja matkustelua suorastaan erinomaisen luovalla
tavalla. Tästä voisi suorastaan antaa kiitoksen.
Otetaanpa esimerkki: Savonlinnan Oopperajuhlat teki vierailunäytöksen
Bolshoi-teatteriin viime marraskuun lopussa. Samassa yhteydessä järjestettiin
pohjoinen ulottuvuus -teemaan liittyvä juhlaseminaari,
jonka avasi puhemies Lipponen, joka oli myös 100-vuotisjuhlatoimikunnan puheenjohtaja,
kaksoisrooli siis. Tilaisuus otettiin osaksi eduskuntauudistuksen
100-vuotisjuhlallisuuksia, ja eduskunta osallistui oopperaesityksistä aiheutuviin
kustannuksiin 100 000 eurolla plus arvonlisävero
päälle. Kun muita seminaarista aiheutuvia kuluja
oli noin 36 000 euroa, eduskunta maksoi kahden taidelaitoksen
normaalista vierailuvaihdosta yli 150 000 euroa.
Toisin sanoen kun eduskunnassa ei oltu köyhiä eikä kipeitä,
vaan otettiin juhla tuolta, kirja täältä,
voikin kysyä, onko eduskunnan hyväntahtoista leväperäisyyttä käytetty
hyväksi. Tilintarkastajat moittivat, ja myös valtiovarainvaliokunta
mietinnössään, eduskunnan ylibudjetointia. Ylibudjetointihan
tarkoittaa sitä, että suuretkin menojen ylitykset
voidaan tehdä ilman, että budjetti varsinaisesti
ylittyisi. Jos budjetti ylittyisi, niin ylityksiinhän tarvittaisiin
aina erillinen lupa, ja ehkä joku ryhtyisi miettimään,
mihin se varsinainen budjettiraha on käytetty. Mutta näin
jälkiviisaana voisi kysyä, eikö eduskuntaa
voisi moittia myös siitä, että se omalla
löperöllä menokurillaan on opettanut
yhteistyökumppanit ylilaskutukseen. Ehkä vuosien
varrella on opittu, että kyllä eduskunta suuretkin
laskut maksaa enempiä kyselemättä.
Arvoisa puhemies! 100-vuotisjuhlien rahankäytön
oleellinen asia ei olekaan jääviys tai jäävittömyys — jääviys
tosin on paha virkavirhe — vaan se, että kukaan
ei neuvotellut mistään mitään.
Eduskunta on tilannut eli kulkenut ostoksilla, kuten asian ilmaisi
eräs toimittaja, ja myyjät ovat laskuttaneet mielensä mukaan,
kun mitään budjettia ei ole ollut. Virkamiehillä on
oma vastuunsa, mutta ei edellinen kansliatoimikuntakaan voi vastuusta
livetä, ei ainakaan minun mielestäni, eikä missään
tapauksessa eduskunnan entinen puhemies, joka samalla oli myös
juhlatoimikunnan puheenjohtaja.
Jokainen kansanedustaja on saanut valtakirjansa kansalta, joten
jokainen on teoistaan myös kansalle vastuussa. On ehkä syytä lainata
pääsihteerin sanoja viime torstailta: "Täällä eletään
aina kunkin johdon tunnelmissa ja kunkin johdon ohjeiden mukaan.
Joskus lennetään vähän korkeammalla
ja joskus vähän matalammalla." Aivan niin, edellisen
puhemiehen johdolla on tosiaan lennelty, sananmukaisesti.
Aivan lopuksi on puututtava kiistan toiseen osapuoleen eli Kansallisoopperaan.
Se laitos elää täysin valtion tuen turvin.
Kuitenkin uudella hallituksella ja uuden hallituksen puheenjohtajalla on
otsaa salata potkut saaneen johtajan erosopimus. Tällainen
on minusta täysin sopimatonta, ja tähän
asiaanhan puuttui pääministerikin jo Pääministerin
haastattelutunnilla eilettäin. Eduskunta on edellyttänyt,
että valtionyhtiöiden johtajien palkat ja bonukset
on julkistettava. Minun käsitykseni mukaan sama koskee
myös valtion tuen varassa eläviä taidelaitoksia.
Arvoisa puhemies! Eduskunta määrää itse
menonsa. Se myös valvoo itse omaa rahankäyttöään.
Siksi varojen käytön on oltava tarkkaa ja läpinäkyvää.
Tämän talon, niin edustajien kuin virkamiestenkin,
on kestettävä kriittistä tarkastelua. Onhan
kysymys loppujen lopuksi kansanvallan uskottavuudesta ja arvostuksesta.
Tätähän me juhlimme näissä 100-vuotisjuhlissa.
Yleisten varojen käytön on siis oltava järkevää.
Ja kun kerrankin olen puhumaan päässyt, niin kysynpä yhtä toistakin
asiaa: Onko virkamiesten ylenpalttinen lisäys ollut pakon
sanelemaa, vai tultaisiinko toimeen hieman vähemmällä väellä? Tästä ehkä kannattaisi
teettää selvitys ulkopuolisella asiantuntijalla.
Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan todeta tässä yhteydessä,
että valtiovarainvaliokunta on rajannut tämän
muistion ulkopuolelle siksi, että muistio on osoitettu
kansliatoimikunnalle ja yleisen hallinnollisen käytännön
mukaan tapauksissa, joita nyt kymmeniä vuosia olen tehnyt,
tilintarkastusmuistion käsittelee se, kenelle se on osoitettu,
ja tavallisesti kunnissa esimerkiksi se osoitetaan kaupunginhallitukselle.
Tämä on normaali käytäntö ja
hyvän hallintotavan mukainen, että asia käsitellään
ainoastaan yhdessä toimivaltaisessa elimessä,
ja valtiovarainvaliokunta on käsitellyt vain yleisiä periaatteita
tässä omassa mietinnössään.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Juuri näin tapahtui, ja vielä muistutan
siitä, että tämän muistion käsittely
oli kansliatoimikunnassa alkanut silloin, kun tilintarkastus tuli
valtiovarainvaliokuntaan. Oli johdonmukaista, että, juuri
niin kuin ed. Manninen sanoi, sitä jatkettiin siellä.
Mutta kun sen muistion lukee, niin kyllä ne kaikki
asiat, poisluettuna mahdollinen jääviyskysymys,
myöskin tulevat esiin tässä mietinnössä, jonka
valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaosto valmisteli
ja jonka johdosta sitten valtiovarainvaliokunta huomautti. Kyllä siinä puututaan
kaikkiin niihin seikkoihin, ed. Ukkola. Mikään
ei jäänyt sieltä. Me emme rupea numerotarkastuksiin,
ne kuuluvat kaikille muillekin, ja kiinnitettiin huomiota ylibudjetointiin, tarkkaan
varojen käyttöön ja esimerkillisyyteen jne.
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Hyvät kollegat! Hyvää tässä asiassa
on esimerkiksi se, että kerrankin keskustellaan tästä aiheesta.
Olen monena vuotena esitellyt tilintarkastuskertomuksen ja osallistunut
myöskin sitten tähän keskusteluun siinä vaiheessa,
kun mietintö on valmistunut, ja sali on ollut varsin tyhjä ja
aihe ei ole herättänyt keskustelua. (Eduskunnasta:
Toisin on nyt!) Eli on äärettömän
hyvä, että edustajat keskustelevat eduskunnan
tileistä ja hallinnosta, koska tämä on
erikoinen organisaatio. Tämä ei myönnä tili-
ja vastuuvapautta kenellekään. Emmehän
me voi sitä itsellemme täällä myöntää. (Ed.
Manninen: Eihän koko valtiolla ole sitä!) Siinä mielessä olemme
niin kuin kansakunnan kaapin päällä.
Hyvää on myöskin se, että kaikki
aineisto, mikä liittyy eduskunnan taloushallintoon ja hallintoon
ylipäänsä, on julkista. Tässä on
läpivalaistu kaikki. Tässä on hyvin paljon
tilintarkastusaineistoa. Siihenkin, että Suomen eduskunnan
asioitten hoito herättää aina suurta
julkista mielenkiintoa, pitää lähtökohtaisesti
suhtautua myönteisesti. Sen vuoksi — se on yleinen
ilmiö — kaikkien asioiden, jotka julkisuuteen
täältä nostetaan — mehän
emme tiedä, mikä mediaa kiinnostaa, mutta media
ratkaisee sen — painoarvo myös julkisuudessa kasvaa.
Ne nousevat, urheilutermeillä sanottuna, ylempiin sarjoihin,
että kärpässarjan ja höyhensarjan
asiatkin voivat olla yhtäkkiä superraskaassa sarjassa.
Riippuu vähän, miten niitä uutisoidaan.
Tässä on tätä samaa ilmiötä.
En vähättele mitään siitä aineistosta,
mihin täällä on viitattu. Ed. Ukkolakin
oli erinomaisen hyvin perehtynyt siihen tausta-aineistoon, joka
on siis kaikkien, kenen tahansa, luettavissa, ja suosittelen, että jos
aikaa ja energiaa on, niin lukekaa, se on julkista tietoa.
Sitten myös tämän muistion osalta,
joka tässä pikkasen nousee painoarvoaan raskaampaan
sarjaluokkaan, käsitelläänkö vai
ei, asia on pitkälti niin kuin täällä jaoston
puheenjohtaja Nepponen ja myöskin valtiovarainvaliokunnan
puheenjohtaja Manninen totesivat, että se on ensinnäkin
ollut julkisuudessa, se on kenen tahansa luettavissa ja ne asiat
on tähän mietintöön suurimmaksi osaksi
kirjattu, ja hyvä niin. Sitä tervehdin ilolla, että tällaisessa
muistiossa, mihin tässä viitataan, ei ole mitään
yhtymäkohtia mihinkään sellaisiin muistioihin
tai listoihin, joita sanotaan joissakin kassakaapeissa olevan.
Tilintarkastuksen luonteesta jotain. Julkisuudessa on esitetty
väitteitä, että tässä olisi
esimerkiksi jotenkin henkilökohtaista ajojahtia tai syynätään
jotain. On esitetty tilintarkastustoiminta negatiivisessa valossa.
Oudoksun tällaisen pääkirjoittajan näkökulmaa.
Ajatelkaa, jos julkisessa hallinnossa ei olisi tilintarkastusjärjestelmää eikä tilintarkastusinstituutiota,
mitä sitten tapahtuisi. Eli tilintarkastuksen merkittävin
vaikutus on ennalta vaikuttava, ennalta ehkäisevä,
kun jokainen tietää, että mitä tahansa
voidaan tarkastaa, ja näin tietysti pitää olla.
Vaikka tämä on itsestäänselvyys,
se on hyvä joskus todeta.
Tilintarkastusinstituutio ei ole tietenkään
mikään tuomioistuin. Se tekee havaintoja, että meidän
tarkastuksessamme on tämmöisiä asioita
tullut esiin. Me ikään kuin käännämme
joitakin mielestämme tärkeitä asioita
oikein päin pöydälle ja annamme ne havainnot
talon johdon käyttöön. Talon johto suhtautuu
niihin sitten ihan niin kuin haluaa, ja tässä tapauksessa
talon johto on halunnut reagoida muun muassa meidän tilintarkastushavaintoihimme äärettömän
nopeasti, äärettömän positiivisella
tavalla ja myöskin tehokkaalla tavalla.
Asioihin on puututtu. Viittaan esimerkiksi projektien hallintaan.
On myöskin alettu tutkailla vähän varainkäyttöä,
miten voitaisiin taloudellisemmin toimia. Asioihin on siis monelta
kantilta jo puututtu, koska tilintarkastajathan tulevat rastille
iltajunassa, se on jälkikäteistarkastusta, ja vaikuttavin
osa oli se ennaltaehkäisy. Ja mitä tällaisessa
jälkikäteistarkastuksessa voidaan sitten tehdä?
Pitkälti tutkaillaan ja luotaillaan menettelytapoja, prosesseja,
onko noudatettu sääntöjä, lakeja,
ohjesääntöjä, ja tehdään
muuta tämmöistä hallintoa luotaavaa.
Kun puhutaan tilien ja hallinnon tarkastuksesta, niin nykyaikoina
painopiste on täysin hallinnon suunnalla, koska lähtökohtaisesti
kirjanpito pitää osata jokaisessa organisaatiossa.
Ei tilejä tarvitse laskea, niin kuin ennen vanhaan jossain
koulussa tumma puku päällä laskettiin
lusikoita ja lautasia ja se oli tilintarkastajien hommaa kuulemma.
Nyt hallinnon tarkastuksessa viittaan esimerkiksi vaikkapa matkustusohjesääntöön.
Meillä on tässä talossa hyväksytty
matkustusohjesääntö, ja sitä kaikki
noudattakoot. Tiedän, että sitä kohtaan
on jonkinlaista painetta, ja jos on tarve muuttaa matkustuskäytäntöjä,
niin muutetaan sitten. Kun julkisesta hallinnosta on kysymys, niin
muutetaan niitä normeja, johtosääntöjä ja matkustusohjesääntöjä,
jos ja kun tilanne niin vaatii. Mutta jos toimitaan ristiriidassa
niiden kanssa, niin silloin tilintarkastajien velvollisuus on kertoa
talon johdolle, että täällä on
toimittu näin, ja talon johto reagoi siihen sitten haluamallaan
tavalla.
Kehun tätä mietintöä siltä osin,
että tämä tosiaan käy niillä pinnoilla
ja käsittelee hyvin rakentavassa hengessä niitä asioita,
joita tässä tilintarkastajien tarkastushavaintomuistiossa
on mainittu. Korostan myös sitä, että virallinen
tilintarkastuskertomus on ollut lähtökohtaisesti
alusta alkaen täysin puhdas kertomus. Ei siellä ole
moitteita mistään eikä ketään
kohtaan. Sen sijaan alemman asteisissa havainnoissa, jotka ovat
tämän virallisen tarkastuskertomuksen liitteinä,
olemme kiinnittäneet sitten huomiota erinäisiin
asioihin, jotka lähtevät esimerkiksi siitä,
että on kaikkien edun mukaista, että taloussuunnittelu
toimii mahdollisimman hyvin, että siinä onnistutaan mahdollisimman
hyvin — eduskunnassa emme viime aikoina ole tässä ihan
parhaimmillamme olleet, puhutaan ylibudjetoinnista — ja
että säästäväisyyttä on
syytä noudattaa. Kuitenkin meidän pitää muistaa,
että me olemme eduskunnassa ja että eduskunnalla
on tietyt velvoitteensa, ettemme nyt vieraillekaan voi ihan luusoppaa syöttää,
mutta, miten sanoisi, tolkun miehiä ja tolkun naisia on
syytä olla sitten jatkossakin.
Sitten sillä on, niin kuin ed. Kalli totesi, valtava
ero, sillä on valtava merkitys myöskin signaalin
ja suunnan antajana. Tätä taloa tarkkaillaan. Me
olemme Suomen suurimman luupin alla, mitä täällä tehdään,
miten tehdään, millä asenteella rahaa
käytetään, sillä on kyllä esimerkin voimaa.
Tätä ei pidä yleistää,
että siltä osin kuin tarkastusmuistiossa on tarkastushavaintoja,
jotka vaativat pieniä fiilauksia, pieniä kurssimuutoksia,
sitä ei pidä yleistää koko organisaatioon niin,
että jokainen eduskunnan työntekijä kokisi jollakin
lailla synnintuskia siitä, että nyt täällä puhutaan
eduskunnan taloushallinnosta ja talouden käytöstä,
että kaikki toimisivat jotenkin moitittavalla tavalla.
Ei siitä ole kysymys. Mutta on selvää,
että näin ison laivan ohjaamisessa on silloin
tällöin tarvetta inventoida vähän
toimintatapoja ja käytäntöjä,
voisiko jotain tehdä jollakin lailla taloudellisemmin ja
onnistuneemmin, ja sillä rastilla nyt ollaan.
Tämä on talon johdon hanskassa, ja todella olen
siitä tyytyväinen, miten talon johto on myönteisessä hengessä suhtautunut
myös tilintarkastajien havaintoihin, vaikka tilintarkastajat eivät
ole tietenkään mikään päätöksentekoelin,
ei alkuunkaan. Talolla on oma johtonsa, joka tekee päätöksiä.
Voitaisiin sanoa tilintarkastuksen näkökulmasta
raa’asti pelkistäen, että tilintarkastajilla
ei ole kovin paljon keinoja esimerkiksi varainkäytön
arviointiin, jos rahaa on käytetty. Minä sanon
nyt sen hyvin karkeasti, että jos tyhmyyksiä tehdään
laillisesti, niin tilintarkastajilla ei ole siihen kovin paljon
nokan koputtamista. Se on niin kuin kunnanvaltuustossa, että se
voi tehdä aika ihmeellisiä päätöksiä,
kunhan tekee laillisesti. Sitten jos joku valittaa, niin sitä tutkitaan pääasiassa
siltä pohjalta, onko päätös
syntynyt laillisessa järjestyksessä. On hirveän
vaikea sanoa, että joku päätös
on ollut tyhmä tai epätarkoituksenmukainen, jos
sillä on laillisuuden suoja.
Aivan lopuksi, herra puhemies, (Puhemies: 10 minuuttia!) ihan
loppuhenkosena sanon, että tässä mietinnössä ihan
lopussa kiinnitetään huomiota, että on
välttämätöntä selkeyttää meidän
kansanedustajien avustajajärjestelmän palkkausjärjestelyjä siten,
että varmistetaan varojen käyttö kansanedustajien
eduskuntatyön tukemiseen. Tämä on herkkä,
vaikea, monitahoinen asia, mutta tästä kiitän
erityisesti valiokuntaa, että olette nostaneet myös
tämän asian julkiseenkin keskusteluun. Tämä on
asiallisesti ottaen hyvin tärkeä asia hoitaa niin,
että tämä kestää joka
hetki tutkailun ja päivänvalon ja julkisen käsittelyn.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edellisen eduskunnan tilintarkastajana toimineen — anteeksi,
en muista teidän nimeänne — (Ed. Saarinen:
Saarinen Matti!) — ed, Saarisen esittelemä tilintarkastuskertomushan
sinänsä oli erittäin hyvä, minä luin
sen kyllä kannesta kanteen. Minä olen siitä erittäin tyytyväinen,
että näin on kyetty puuttumaan tämmöisessä mammuttilaitoksessa
niihin ongelmiin, jotka ihan oikeasti ovat ongelmia. Ei rahaa voi
noin vaan, vaikka ollaan tämmöinen laitos, syytää eikä tuhlata.
Siitähän tässä lähinnä on
kysymys, ei niinkään "varomattomuudesta liikenteessä".
Todennäköisesti ei ole tajuttu, missä mennään
ja miten suuriksi kustannukset voivat paisua. Mutta tärkeintä minusta
nyt olisi, kuten ed. Saarinenkin totesi, että näistä pitää ottaa
oppia, ja näin varmasti nyt jatkossa otetaan oppia, ja
minusta se on hyvä asia.
Minä en uskaltanut puuttua tähän
avustajahommaan, koska minä en siitä tiedä riittävästi. Minä ajattelin,
että olisin puuttunut, mutta en puutu, koska minä en
yksinkertaisesti ole siitä perillä, miten se toimii.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on antanut mietinnön
eduskunnan tilintarkastajien kertomuksesta vuodelta 2006. Aivan
kuten jo tämän asian lähetekeskustelussa
yleisesti todettiin, tarkastus on tehty hyvän tilintarkastustavan
mukaisesti ja mitään huomautettavaa
tarkastuksessa ei ole ollut.
Tilintarkastuksen ohessa on syntynyt tilintarkastajien sisäiseen
käyttöön tarkoittama muistio kehittämistoimista.
Tämä kehittämisaspekti on yrityksissä ja
yhteisöissäkin suhteellisen yleinen käytäntö.
Valiokunta on rajannut tämän muistion sellaisenaan
tarkastelun ulkopuolelle, mutta kuitenkin melko laajasti tarkastellut
aihepiiriä kertomuksessaan. Tähän sisäiseen
muistioon ovat sisältyneet kaiken kaikkiaan esteellisyyskysymykset,
budjetointi, projektien hallinta, kiinteistöjen hoito sekä yleinen
taloudenhoito ja varainkäyttö. Aihepiirit ovat
laajoja taloudenpitoa ja hallintoa käsitteleviä kysymyksiä.
Eduskunnan 100-vuotisjuhlaprojektin tarkastelu ja viime vuoden
muut isot kysymykset, muun muassa arvokiinteistömme kunnostus, nostivat
nämä aiheet esille. Pitkähkö lista
ei tarkoita sitä, että toiminnot tai hallinto
olisivat retuperällä. Käytännöt
hallinnossamme ovat kehittyneet vuosien saatossa sellaisiksi, etteivät
säätämämme lainsäädännön
yksityiskohdat ja henki kaikilta osin ole yhteisössämme
toteutuneet. Hallinto kaipaa tarkennusta ja jopa virtaviivaistamista.
Ulkopuolisen asiantuntijan näkemys voisi olla paikallaan
hallintoa kehitettäessä. Tässä yhdyn ryhmämme
puheenjohtajan Timo Kallin tämän asian lähetekeskustelussa
tekemään aloitteeseen ulkopuolisesta asiantuntijasta.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan lisäksi eduskunnan
kansliatoimikunta on käsitellyt tilintarkastajien kertomusta
ja pureutunut sisäisen muistion yksityiskohtiin. Muistion
missiota on toteutettu valmisteltaessa eduskunnan ensi vuoden talousarviota.
Myös projektihallintoa on tarkennettu muistion periaatteiden
mukaisesti, joten tämä henki, jota tuolla muistiolla
on tavoiteltu, on lähtenyt jo hyvin toteutumaan.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Kuten ed. Saarinen totesi, eduskuntatyön
pitää kestää ja myös
varojenkäytön pitää kestää kriittinen
käsittely. Puutuin jo lähetekeskustelussa siihen,
että eduskuntatyön ja kansanvallan hyväksyttävyyden
näkökulmasta on ehdottomasti varmistettava, että avustajien
palkkaukseen tarkoitettuja määrärahoja
ei käytetä edustajan vaalityöhön
tai vaalimainosten maksuun, epäasialliseen kierrätykseen,
mistä julkisuudessa varsin perustellusti on esitetty epäilyksiä.
Minusta on erittäin tärkeätä,
että sen lisäksi, mitä valtiovarainvaliokunnassa
keskustelun jälkeen todettiin, on selkeytettävä ja
varmistettava varojenkäyttö oikealla tavalla eduskuntatyön
tukemiseen, selvitetään myös eduskunnan
itsensä takia epäilyt epäasiallisesta, tuomittavasta
menettelystä. Se on erittäin tärkeää tämän
järjestelmän ja kansanvallan hyväksyttävyyden
näkökulmasta.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä,
että tämä avustajarahojen käyttäminen
on nostettu esille, koska se on, voidaan sanoa jopa, törkeää meidän
yhteiskuntamme varojen käyttämistä, todella
väärinkäyttämistä.
Toivon, että me saamme tälle lopun tämän vaalikauden
aikana. Samoin mielestäni on hirveän tärkeätä,
että meillä on tämmöinen kriittinen arviointi
siitä, mitkä kulut ovat meidän toiminnassamme
olennaisia ja mitkä ovat epäolennaisia, eli aina
tulisi pohtia sitä, mitä me todella tarvitsemme
tässä työssämme ja mistä me
saamme tosiasiassa lisäarvoa.
Meidän, eduskunnan, tulee toimia etunenässä tässä kustannusten
alentamisjahdissa. Ei voida olettaa muiden toimivan etunenässä,
vaan me, jokainen, esimerkillämme näytämme,
mihin suuntaan pitää mennä. Jos ajatellaan
sitä, että meillä on tuottavuusohjelma,
ja jos katson papereita tarkkaan, tuottavuusohjelmassa ei ole kohtaa "eduskunta"
lainkaan. Voidaan kysyä toisten virastojen puolelta, miksi.
Ja näitä hyviä kysymyksiä, joita
on noussut, on myöskin se, kuinka paljon me tarvitsemme
esimerkiksi itse avustajia tässä työssämme:
onko niin, että jokainen meistä tarvitsee yhden
avustajan, vai voidaanko jopa lähteä siitä,
että puolikas avustaja jokaiselle riittää.
Eli lähdetään ensin omasta toiminnasta
säästämään ja näytetään
sillä omalla esimerkillä muille, jotta sitten
päästään tässä kulujahdissa eteenpäin.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Olen samaa
mieltä ed. Saarisen kanssa siitä, että on
erinomainen asia, että aika ajoin täällä salissa
keskustellaan eduskunnan varainkäytöstä ja
eduskunnan talouteen liittyvistä kysymyksistä.
Oma puheenvuoroni ei liity sinänsä paljon esillä olleeseen
juhlatilaisuuteen Oopperassa. Sen olen keskustelusta ymmärtänyt,
että eduskunnan puolelta niistä kustannuksista
ei ollut erityisesti kukaan neuvottelemassa, ja olenkin päätynyt
siihen käsitykseen, että eduskunnan puolesta neuvottelut
ilmeisesti hoiti se kuuluisa oopperan kummitus.
Herra puhemies! Oma puheenvuoroni liittyy asiaan, jolla on taloudellisesti
kauaskantoisempi merkitys kuin tällä eduskunnan
juhlavuoden varainkäytöllä, ja tämä taloudellisesti
kauaskantoisempi merkitys johtuu sekä siitä, että henkilöstökulut
muodostavat valtaosan eduskunnan kuluista, että siitä,
että puhun ongelmasta ja asiasta, joka jatkuu vuodesta
toiseen ja joka ei ole tässä mielessä kertaluontoinen
kuten tämän juhlavuoden vieton kustannukset. Puhun
nimittäin eduskunnan virkamiesten työajasta, joka
kertomusvuonnakin on taas elänyt monella tavalla, ja tähän
työaikaan liittyvistä kompensaatiokysymyksistä.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan
mielestäni kaksi merkittävää seikkaa,
joiden minun mielestäni pitäisi vaikuttaa myös eduskunnan
virkamiesten työaikakysymyksiin. Ensimmäinen näkökohta
on se, että "Valiokunta korostaa, että eduskunnan
tulee näyttää hyvää esimerkkiä muulle
valtionhallinnolle", ja toinen kohta on se, että "Taloudenhoidossa
ja varainkäytössä on myös noudatettava
säästäväisyyttä". Näitä kumpaakaan
periaatetta ei ole missään muodoin noudatettu
eduskunnan virkamiesten työaikakysymyksissä ja
niiden kompensoimisessa. Ei ole noudatettu säästäväisyyttä,
ei ole näytetty esimerkkiä, muuta kuin huonoa
esimerkkiä, muulle valtionhallinnolle, eikä tietystikään
veronmaksajan näkökulma ole millään
tavoin ollut edustettuna niissä pöydissä,
missä eduskunnan virkamiesten työajoista ja työaikakompensaatioista
on neuvoteltu ja joissa pöydän molemmin puolin
on ollut henkilöitä, jotka itse ovat näistä kompensaatioratkaisuista
hyötyneet. Viimeistään työtuomioistuimen äskettäin
antaman ratkaisun jälkeen nämä työaika-asiat
on saatu kyllä aika täydellisesti solmuun tässä talossa.
Olen puhunut näistä asioista aikaisemminkin ja
haluan nytkin eduskunnan pöytäkirjoihin oman kantani
lausua. Olen tässä asiassa tyytymätön
lähes kaikkeen. Olen tyytymätön eduskunnan
vanhoihin työaikoihin. Olen tyytymätön
tapaan, jolla työaikoja lähdettiin yhdenmukaistamaan
ja työaikojen pidennyksiä kompensoimaan. Olen
tyytymätön niihin eduskunnan oikeusasiamiehen
virkamiehiin, jotka tulivat töihin tietäen, että heille
maksetaan normaalista työajasta normaali palkka, mutta
jotka siitä huolimatta oltuaan vähän
aikaa talossa töissä valittivat siitä,
että heille maksetaan normaalista työajasta normaali
palkka. Ja olen erityisen tyytymätön tähän
työtuomioistuimen päätökseen,
jolla asiaa nyt pitäisi sitten hoitaa.
Mitä tulee tähän ensimmäiseen
kohtaan eli eduskunnan työaikoihin, niin johtuen erilaisista historiallisista
syistä eduskunnassa on ollut hyvin kirjavat työajat,
eri talon toiminnoissa erilaiset työajat, alkaen jostain
6 tunnista ja päätyen 6 tuntiin 45 minuuttiin.
Yhteistä kaikille näille työajoille on
ollut se, että ne ovat olleet lyhyemmät kuin muilla
valtion virkamiehillä. Siis yhteistä kaikille
eduskunnan aiemmille työajoille on ollut se, että tässä talossa,
jossa palkat ovat paremmat kuin yleensä valtionhallinnossa,
työajat ovat olleet lyhyemmät kuin yleensä valtiolla.
Ja rusinana pullassa on ollut sitten aikanaan tämä erityinen
kesätyöaika noin 5 tuntia, jota olen aikaisemminkin
kutsunut tällaiseksi mikkihiiri-työajaksi.
Kun näitä aikanaan oli katseltu, että joka
virastossa talossa oli vähän oma työaika
ja yhteistä kaikille oli se, että se oli lyhyempi
kuin muissa valtion virastoissa ja laitoksissa ja valtiolla yleensä,
niin päätettiin sitten lähteä näitä työaikoja
yhdenmukaistamaan. Vuonna 2001 asetettiin toimikunta, jonka tarkoituksena
oli yhtenäistää eduskunnan työaikoja
ja — näin minä ainakin ymmärsin — tarkoituksena
oli myös saattaa eduskunnan työajat vastaaviksi
kuin valtiolla yleensäkin on.
Sanoin, että toinen, mihin olen erityisen tyytymätön,
on tapa, jolla sitten näitä vanhoja, vanhentuneita
työaikoja lähdettiin korjaamaan. Miten tämä toimikunta
esitti niitä korjattavaksi? Se esitti, että eräissä virastoissa — Oikeusasiamiehen
kansliassa ja Valtiontilintarkastajissa — joissa oli aiemmin
tehty 6 tunnin työpäivää, tulisi normaali,
valtiolla noudatettava 7 tunnin 15 minuutin työpäivä.
Mutta kaikkialle muualle talossa se esitti, että työaika
olisi edelleen puolta tuntia lyhyempi kuin muualla valtiolla. Joka
tapauksessa vielä oleellisempaa oli se, että tämä toimikunta
yksimielisesti esitti, että kaikki ne eduskunnan työntekijät,
jotka milloinkaan olivat päässeet näiden
edullisten työaikojen piiriin, säilyttäisivät
kaikki tämän edullisen työaikansa, tämän
lyhennetyn työajan, josta kuitenkin maksetaan täyttä palkkaa,
ja että jos he vapaaehtoisesti sitten suostuisivat pidentämään
työaikaansa, niin se täysimääräisesti
rahassa kompensoitaisiin.
Vastustin silloin tätä esitettyä ratkaisua
ja olin sitä mieltä, että kohtuullisen
siirtymäajan kuluessa, oli se sitten 10 vuotta, 15 vuotta,
tulisi kaikkien, jotka ovat päässeet tällaisen
privilegion piiriin, luopua siitä ja tämän
kohtuullisen siirtymäajan kuluessa eduskunnassa kaikki
tekisivät normaalia työaikaa saaden siitä normaalin
palkan. Tätä esittämääni
ratkaisua myös eduskunnan kansliatoimikunta ja virkamiesjohto
vastustivat. Muistan hyvin, kun kansliatoimikunnan silloinen jäsen
Sirkka-Liisa Anttila eräässä neuvottelussa
selitti minulle, että Suomi on sopimusyhteiskunta eikä täällä voida
näin tehdä, että edes pitkän,
kohtuullisen siirtymäajan kuluessa näihin saavutettuihin
etuihin puututtaisiin.
Tämä johti sitten siihen, että todella
sovittiin — tämähän on tämmöinen
paikallisen sopimisen paratiisi, tämä eduskunta — että kaikki
säilyttävät vanhat työaikansa
ja jos he pidentävät työaikaansa, ei
sellaiseksi kuin on muualla valtiolla, mutta pikkasen pidentävät,
niin se korvataan täysimääräisesti
rahassa, sillä seurauksella, että kun esimerkiksi
Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, jossa aikaisemmin oli tehty
6 tunnin päivää, suostuttiin pidentämään
päivä 6 tuntiin 45 minuuttiin, niin se suostuttiin
korvaamaan 12,5 prosentin palkankorotuksella. Eli lopputulos: kun
teet normaalia lyhyempää työpäivää,
saat normaalia paremman palkan. Näin käytetään
veronmaksajien rahoja tässä talossa. Eduskunnan oikeusasiamiehen
kanslian miehille ja naisille sanottiin, että tehkää puolta
tuntia lyhyempää työpäivää kuin
muut, niin saatte 12,5 prosenttia paremman palkan kuin muut.
Näin sitten elettiin ja tähän päädyttiin,
ja pikkuhiljaa eduskunnassa virkamiehet siirtyivät sitten
vähän pitempään työaikaan,
ei tietysti kuitenkaan normaalipituiseen, ja saivat siitä sitten
korotettua palkkaa. Samalla oli kuitenkin päädytty siihen,
mitä pidin ihan luonnollisena, että edes siihen
päädyttiin, että ne, jotka tulevat tämän
jälkeen töihin eduskuntaan, sen eri laitoksiin
ja virastoihin täällä, toimistoihin,
saavat normaalin työajan ja normaalin palkan. Eli tehtiin
tämmöinen ratkaisu, että sitä ennen
olleet saavat säilyttää nämä vanhat
privilegionsa ja jos vähän pidentävät
työaikaansa, saavat lisää palkkaa — normaalia
lyhyempi työaika, normaalia parempi palkka, se on tämän
talon tapa. Mutta niille, jotka tulivat uusina, sanottiin, että teillä on
normaali työaika ja teillä on normaali palkka,
kuitenkin muistuttaen, että normaalikin työaika
oli puoli tuntia lyhyempi kuin valtiolla yleensä, paitsi
parissa virastossa.
No, nyt tullaan sitten tähän tilanteeseen,
missä tänä päivänä ollaan.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan tuli uusia ihmisiä töihin.
Heille sanottiin, että normaali työaika, normaali
palkka, ja nämä ihmiset, viisi juristia, totesivat,
että hyvä niin, sehän on ihan luonnollista,
normaali työaika, normaali palkka. Mutta kun he olivat
olleet vähän aikaa töissä, niin
se ei ollutkaan enää luonnollista. Heidän
mielestään oli niin väärin, niin
väärin, että samassa talossa oli vanhoja
työntekijöitä, jotka tekivät
lyhyempää työpäivää ja saivat
parempaa palkkaa, vaikka tekivät samoja töitä.
He valittivat siitä työtuomioistuimeen.
Ja nyt tullaan tähän viimeiseen asiaan eli
työtuomioistuimen päätökseen — valitettavasti
aika rupeaa loppumaan. Työtuomioistuimen päätös oli
lyhyesti sanottuna se, että uusille työntekijöille
ei saa samasta työstä maksaa huonompaa palkkaa
kuin vanhoille työntekijöille. Työtuomioistuin
katsoi, että kun nämä tekevät
samaa työtä kuin nämä muutkin,
vaikka ovat tulleet näiden päätösten
jälkeen, niin heille pitää maksaa sama palkka
samasta työstä.
Tämän työtuomioistuimen päätöksen
perustelut ovat kyllä sellaiset, että jos en olisi
jo aikoja sitten oppinut, että tuomioistuimia ei saa kovin reippaasti
arvostella, niin sanoisin kyllä, mitä mieltä olen
tästä päätöksestä.
Täällä on muun muassa tämmöinen
sitaatti: "Hyväksyttävänä keinona
työaikojen pidentämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi
olisi eduskunnan kaikille virkamiehille suoritettava palkkojen tasokorotus.
Tähän eduskunnalla olisi mahdollisuus ainutlaatuisen
taloudellisen itsesääntelyoikeutensa turvin." Eli
koska täällä oli ollut virkamiehiä,
joilla oli lyhyt työaika, jotka olivat sitä pidentäneet,
saaneet parempaa palkkaa, niin työtuomioistuin toteaa, että ratkaisuna
tähän olisi se, että kaikki, myös nämä uudet,
saavat tasokorotuksen, ja eduskunnalla on siihen loistava mahdollisuus,
koska, kuten työtuomioistuin sanoo, sillä on taloudellinen itsesääntelyoikeus,
veronmaksajien intressistä viis.
Ja vielä parempi, herra puhemies, työtuomioistuimen
päätöksen kohta on mielestäni
seuraava: "Työaikauudistuksessa on työtuomioistuimen
käsityksen mukaan alun perin varauduttu siihen, että henkilöstö siirtyy
pidennettyyn yhtenäiseen työaikaan ja saa siitä taloudellisen
korvauksen." Aivan oikein. "Vastauksessa" — siis eduskunnan
vastauksessa tuomioistuimelle — "ei kerrota, miksei samaa
korvausta voitaisi maksaa myös uuteen henkilöstöön
kuuluville kantajille." Korvausta mistä? Kun he eivät
siirry mistään lyhyemmästä työajasta
mihinkään pitempään työaikaan,
niin miten heille voitaisiin maksaa korvausta siitä, että he
siirtyvät lyhyemmästä työajasta
pitempään työaikaan, kun eivät
siirry. He tulevat kadulta, muusta valtionhallinnosta, ovat tottuneet
työaikaan, joka on 7 tuntia 15 minuuttia. Työtuomioistuin
katsoo, että kun näille, jotka siirtyvät
6 tunnista vähän pitempään,
pitää maksaa lisää liksaa, niin
kyllä näillekin, jotka eivät siirry mistään
mihinkään pitempään, pitää maksaa
lisää liksaa.
Lopputulos tästä kaikesta on se, että työtuomioistuimen
päätöksen mukaan — jossa todetaan
laittomaksi se menettely, jonka olen kuvitellut olevan työmarkkinoilla
yleinen, eli että jos tehdään jotain
huononnuksia, ne koskevat uusia mutteivät vanhoja työntekijöitä — eduskunnassa pitää
maailman
tappiin, iankaikkisesti, maksaa korkeampaa palkkaa Eduskunnan oikeusasiamiehen
kanslian juristeille. Jos ei näitä uusia saa nyt
syrjiä näihin vanhoihin verrattuna, joilla on parempi
palkka, koska silloin on ollut se työaikakompensaatio,
niin miten niitä, jotka tulevat viiden vuoden päästä,
saisi syrjiä niihin nähden, jotka ovat tulleet
tänä päivänä, ja miten
niitä, jotka tulevat kymmenen vuoden päästä,
saisi syrjiä taas näihin nähden? Eli
työtuomioistuin on päättänyt,
että maailman tappiin Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa
palkkojen pitää olla korotettuja, ei normaaleja.
Herra puhemies! Tämä on niin käsittämätön vyyhti,
että olen sitä mieltä, että jos
ei voimassa olevan lainsäädännön
varassa tähän ole mitään järjestystä saatavissa,
niin sitten lakia pitää muuttaa. Ei voi olla niin,
että eduskunta on paikka, josta työtuomioistuin
toteaa, että rahaahan löytyy, ja jossa virkamiehille
pitää maksaa lyhyemmästä päivästä parempi
palkka tai ainakin uudemmille virkamiehille normaalista päivästä parempi
palkka.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästähän tässä nyt
on kysymys. Eduskunta on sitä varten, että se
maksaa kaikille, jotka vaan tajuavat pyytää. Eihän
tästä tämmöisestä tule
mitään. Me tässä ed. Lauslahden
kanssa ideoimme, että tästä ei pääse
eroon muuta kuin ulkoistamalla koko Oikeusasiamiehen kanslia.
Sielläpähän sitten riitelevät
omine nokkinensa. Ulkoistetaan Oikeusasiamiehen kanslia.
Toinen asia on, että jos ei tämä onnistu,
niin sitten täytyy muuttaa lakia. Tehdään,
ed. Zyskowicz, lakialoite tästä asiasta.
Timo Kalli /kesk:
Arvoisa puhemies! Kannatan ensinnäkin sitä,
että tämä mietintö menee kansliatoimikunnalle
tiedoksi ja se mahdollisesti tekee tarvittavia toimenpiteitä.
On valtava ero, ed. Saarinen, siinä, jos puhutaan juhlatoimikunnan
menoista ennen juhlia tai juhlien jälkeen. Kansanvalta
on aika kova asia. Puutun tässä ainoastaan tähän
100-vuotisjuhlaan, koska koen itse olleeni siinä aika syvällä. Olin
mukana juhlatoimikunnassa, jossa olivat kaikkien eduskuntaryhmien
puheenjohtajat. Sen lisäksi tähän projektiin
on sitoutunut kansliatoimikunta ja osaltaan puhemiesneuvosto, ja
me kaikki olemme saaneet valtuutuksen 200 kansanedustajalta. Olen
sitä mieltä, että keskustelu on ollut
hyvää ja on hyvä, että keskustellaan,
mutta keskustelulla ei saa leimata ketään erikseen,
vaan meidän pitää kantaa hyvässä ja
pahassa vastuuta laajalla rintamalla.
On syytä muistaa, että päätettiin,
että pidetään kansanvallan 100-vuotisjuhlan
johdosta näkyvät ja näyttävät
juhlallisuudet ja niitä pidetään eri alueilla,
ja tiedostettiin se, että se jopa saattaa maksaa. Sekin
oli tiedossa, että Norjassa 2005 pidettiin vastaavat juhlat,
jotka maksoivat kymmenen kertaa enemmän kuin nämä Suomessa
pidetyt juhlat. En tiedä, olivatko ne sitten kymmenen kertaa
paremmat, ilmeisesti.
Eli minun kertomani on se, ettei välttämättä katsomalla
enää taaksepäin tämä asia
kovinkaan paljon korjaannu, vaan pitää katsoa
eteenpäin. Tästäkin asiasta pitää oppia.
Jokaisessa jutussa on oma tarina, ja se tarina on syytä selvittää ja tietenkin
tehdä parannus.
Niin kuin jo lähetekeskustelussa totesin, pitäisi
katsoa eteenpäin, ja olen edelleen samaa mieltä,
että eduskunnan hallinnosta ja toimintatavoista pitäisi
jonkun ulkopuolisen uskottavan, merkittävän toimijan
tehdä selvitys, onko tämä instituutio,
ovatko sen hallinto- ja toimintatavat sen kaltaiset kuin ne ovat
olleet silloin, kun täällä on ollut viisi
kertaa vähemmän ihmisiä, kun ei ole ollut
avustajajärjestelmää, kun ei ole oltu
Euroopan unionin jäseniä ja kun joku kirjasto
tai joku muu eduskunnan ulkopuolinen laitos ei ole ollut näin
merkittävä kuin tällä hetkellä on.
Jos joku osoittaa, että on olemassa toimintatapa, jolla
pienemmällä ja vähemmällä henkilöstöllä hallintoa
pyritään hoitamaan tehokkaammin ja paremmin, niin
meidän kansanedustajien on siitä otettava oppia
ja yritettävä toimia näin. Mutta varjonyrkkeily
täällä ja sellaisten epäilyjen
esittäminen, että kaikki ei ole kunnossa, ei tätä asiaa
vie eteenpäin. Sen tähden innostaisin teitä kaikkia
vaatimaan sitä, että lähdemme etenemään
asiassa niin, että eduskunnan hallinnointi selvitetään,
varmistetaan se, onko olemassa oleva toimintatapa tämän
päivän ja tämän ajan mukainen
tilanteessa, jossa henkilöstömäärä on kasvanut,
pystytäänkö tulevaisuuden haasteet hoitamaan
nykyisellä tai jopa pienemmällä henkilöstöllä vai
tarvitaanko tulevaisuudessakin ihmisiä entistä enemmän.
Tässä tiedostetaan ja otetaan huomioon ne haasteet,
jotka ovat olemassa, ja yritetään keskustella
enemmälti sitten siitä, mitä pitäisi
tehdä, eikä välttämättä siitä,
miten viisi vuotta tai kaksi vuotta tai vuosi sitten olisi pitänyt
tehdä.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kallilla oli erittäin viisas
puheenvuoro. Ehdotankin, että eduskunnalle tulee oma tuottavuusohjelma,
jossa sitten katsotaan, mitä toimintoja tarvitaan ja mitkä ovat niitä lisäarvoa
tuottavia toimintoja, jotka on ehdottomasti oltava, ja mitkä eivät
ole niitä lisäarvoa tuottavia, joita ei sitten
tarvita.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Kallin puheenvuoroon on helppo yhtyä.
Näin myöskin valtiovarainvaliokunnan hallinto-
ja turvallisuusjaosto halusi katsoa eteenpäin, vaikka se
myöskin tietenkin kuuli sekä tilintarkastajia
että virkamiehiä siitä, mitä on
tapahtunut, ja halusi kirjata asiat niin, että niiden perusteella
tapahtuisi sitten parannuksia. Kun lisäksi olimme jo kuulleet,
että kansliatoimikunnassa oli tehty muistiota ja ehdotuksia
muun muassa tämän muistion perusteella, niin oli
paikallaan, että emme lähteneet sitä enää penkomaan,
ja toisaalta, ei siinä muistiossa nyt ollut sellaisia asioita, mitä siellä pelättiin
olevan. Se oli julkinen asiakirja, joka puuttui eräisiin
asioihin, ja niihin valtiovarainvaliokunta halusi antaa vastauksen. Emme
ole mikään tilintarkastajan tilintarkastaja, joka
penkoo lukuja, kun täällä ed. Ukkola
nosti kaikenlaisia lukuja. Tällaisia lukuja ei ole edes täällä tilintarkastuskertomuksessakaan.
Ne löytyvät tietenkin jostakin tuolta virkamiehiltä,
mutta selkeästi on todettu, että mitään
vääryyksiä ei ole tehty. Sen sijaan ehkä jotain
budjetoinnissa ja muissa on ollut. Ja rahoja on säästynyt,
se on vielä muistettava tässä asiassa.
Se, miten nostimme esiin tämän avustajakysymyksen:
Emme siinäkään kuulleet ketään
asiantuntijoita, mutta koska asia oli nostettu julkiseen keskusteluun,
sen perusteella kirjasimme tuon lausuman sinne, joka toivottavasti
johtaa siihen, että sitten mahdolliset epäilyt
väärinkäytöksistä tulevaisuudessa
voidaan poistaa ja näin päästään hyvään
lopputulokseen. Mielestäni on edetty ihan oikeaan suuntaan
ja kun vielä näitä asioita, mitä ed.
Kalli tässä nosti esiin, kehitetään,
niin varmasti täällä myöskin
käytäntö paranee. Näinhän
on kaikissa hallinnon portaissa tarpeen aina aika ajoin katsella
pitkälle tulevaisuuteen ja muuttaa toimintatapoja vastaamaan
tätä aikaa.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että eduskunnan
taloudenhoidosta käydään keskustelua.
Ja totuus on se, että eduskunnan pitää näyttää hyvää esimerkkiä siinä,
miten maassa viranomaisten pitää hoitaa taloutta,
ja taloudenhoidon pitää olla erityisen tiukkaa
eduskunnan osalta. Pidän myöskin hyvänä sitä,
että valtiovarainvaliokunta on tehnyt lausuman, jossa todetaan,
että avustajien palkkausjärjestelmän selkiyttämistä pitää kehittää niin,
että varmistetaan varojen käyttö kansanedustajien
eduskuntatyön tukemiseen. Kun on esitetty epäilyjä siitä, että rahoja
käytetään väärin, niin
tältä osin sääntöjen
pitää olla ehdottoman tiukkoja ja tarvittavat
selvitykset on myöskin tehtävä, että niitä rahoja
ei ole käytetty väärin.
Ed. Zyskowicz otti täällä hyvin esille
työtuomioistuimen roolin eduskunnan henkilöstön palkkauksessa,
ja tältä osin täytyy sanoa, että ehkä olisi
syytä tarkemmin keskustella työtuomioistuimesta,
sen tulevaisuudesta ja sen asemasta. Voidaan ehkä todeta
se, että työtuomioistuin ei ole aivan aito tuomioistuin,
siellä on oikeastaan osapuolten edustajat ja puolueeton
puheenjohtaja, ja tällainen ei kovin hyvin oikeastaan sovi
enää tämänpäiväiseen
ihmisoikeuskäsitykseen tuomioistuimesta. Myöskin
tavoitteena on ollut se, että pyritään
luopumaan erityistuomioistuimista, ja siinä suhteessa voitaisiin
hyvinkin ajatella, että työtuomioistuinasiat käsiteltäisiin
tavallisissa tuomioistuimissa, ensi kädessä alioikeuksissa.
Täytyy vielä sanoa, että kun ed.
Zyskowiczin laittamattomia perusteluita tuossa eduskuntaa koskevassa
tapauksessa niistä perusteluista, joita työtuomioistuin
on käyttänyt, käy lävitse, niin
eivät kuulosta kovin hyviltä nuo perustelut. Ja
täytyy sanoa, että silloin varsinkin, kun on erityistuomioistuin,
jonka osaaminen keskittyy vain tietylle osaamisalueelle, ja mennään
soveltamaan perustuslakia ohi muitten säännösten,
niin työtuomioistuin on ottanut kyllä varsin pitkän loikan,
jota täytyy kriittisesti arvioida.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana myöskin
tästä eduskunnan tilintarkastuksesta ja hallinnon
tarkastamisesta. Olen mielenkiinnolla seurannut koko tätä keskustelua
ja pannut merkille, että oli monta hyvin viisastakin puheenvuoroa.
Yksi niistä oli ed. Kallin puheenvuoro. Ed. Kalli totesi
sen, että varmasti aika ajoin meidän olisi syytä tämän
sadan vuoden historian aikana tarkastella myöskin itse oikeasti
omia toimintatapojamme, ovatko ne sadan vuoden aikana muotoutuneet,
sinä aikana, kun maailma on kansainvälistynyt.
Esimerkiksi EU:n jäsenyys, täysjäsenyys,
toi suuren muutoksen eduskuntaan. Meillä on paljon kansainvälisiä toimintoja,
kansainvälinen yksikkö.
Meitä kansanedustajia palvellaan edelleen hyvin kahdella
kielellä, mutta myös monella monella muulla kielellä silloin,
kun tarvetta siihen on. Ja on niin tehokas tapa, että kun
tämän puheenvuoron käytän ja
menen tunnin päästä tuonne ulko-ovelle
ja katson kaappiini, niin huomaan, että oma puheeni on
kirjoitettu jo, luonnosmallia voin tarkastella ja tehdä siihen
korjauksia. Se osoittaa tämän talon tehokkuutta.
Kaiken kaikkiaanhan talo toimii erinomaisesti. Palvelu on hyvä,
virkamiehet ovat hyvät, ja me saamme riittävästi
tietoa päätöksen pohjalle. Totta kai
tällaisessa talossa, joka on ollut kovan muutoksen kourissa,
on myöskin käytäntöjä,
jotka eivät välttämättä ole
järkeviä, eivät taloudellisesti järkeviä eivätkä hallinnollisestikaan
järkeviä.
Olen kannattamassa ed. Kallin esittämää näkemystä,
että voitaisiin ottaa ulkopuolinen tarkastelija, joka miettisi
ja ravistelisi meitä sen suhteen, voisimmeko tehdä jotkut
asiat vielä paremmin. Korostan tässä eduskunnan
tilintarkastajien kertomuksessa kuitenkin sitä, että mitään laittomuuksia
ja sitä kautta moitittavuutta ei ole ollut ja yksikään
euro ei ole tästä talosta kadoksissa. Sellaista
väärinkäyttöä ei tässä talossa
ole, vaan niitä varoja hoidetaan oikein, joskin ne summat
ovat joskus vähän karanneet käsistä.
Tässä on kaikki julkinen keskustelu nyt keskittynyt
näihin 100-vuotisjuhlallisuuksiin, jotka eduskunnan tilintarkastajat
ottivat tällaisena painopistealueena tarkasteltaviksi,
koska julkisuudessa oli käyty jo pitkään
ennen näitä juhlallisuuksia hyvin kriittistä keskustelua
varsinkin iltapäivälehdistössä siitä,
että nämä kaikki järjestelyt
eivät ole tarpeellisia tai tarkoituksenmukaisia, ja vihjattiin
siihen suuntaan, että meidän täytyisi
sinne syvemmälle mennä. Me myöskin menimme
ja olemme siitä oman raporttimme kansliatoimikunnalle antaneet.
Yhdyn eduskunnan tilintarkastajien puheenjohtajaan, että se
on saanut nopean, asianmukaisen ja asiallisen käsittelyn
ja osaltaan tekee sitä tehtävää,
mikä on tilintarkastuksen keskeinen tehtävä.
Haluan myöskin kertoa, että edellisen kerran painopisteenä meillä oli
eduskunnan lisärakennuksen rakentamisprojektin toteuttaminen.
Hyvin merkittävä, suuri projekti. Silloin me sanoimme,
eduskunnan tilintarkastajat, että se eduskunnan lisärakennuksen
rakentaminen ja toteuttaminen hoidettiin erinomaisesti, lähes
kympin arvoisesti. Tämä tietenkään
positiivisena uutisena ei ole uutinen kenellekään,
jos joku asia hoidetaan hyvin. Mutta silloin kun moitittavaa löytyy,
niin silloin niistä nousee näitä määrättyjä otsikoita, kuten
hyvin tiedämme.
Lopuksi tähän valtiovarainvaliokunnan hallinto-
ja turvallisuusjaoston laatimaan mietintöön avustajajärjestelmästä:
Tämä on tietenkin asia, joka on hieman monimutkaisempi.
Meillä oli sellaista harrastusta jokin aika sitten eduskunnassa, että avustajajärjestelmä
olisi
pitänyt luoda sellaiseksi, että kaikki avustajat
olisivat toimineet eduskunnasta käsin. Mutta sen jälkeen
ne kansanedustajat varsinkin, jotka asuvat kaukana Helsingistä tuolla
maaseudulla, muualla, halusivat kuitenkin, että heillä edelleen
täytyy olla mahdollisuus palkata avustaja myöskin
maakuntaan palvelemaan niitä tehtäviä,
joissa heidän omat intressinsä ovat. Tilanne olisi
hieman erilainen, jos kaikki kansanedustajat olisivat Helsingin
vaalipiiristä tai Uudeltamaalta. Täältä olevat kansanedustajat
monesti käyvät joka päivä esimerkiksi
kotonaan ja toimivat sitä kautta hieman eri lailla kuin
ne edustajat, jotka matkustavat jopa tuhat kilometriä tullessaan
töihin jne.
Tasapuolisuuden vuoksi täytyy tietenkin sanoa, että ratkaisevaa
on se, minkälaisia palveluja edustaja saa, kun hän
hyväksyy ulkopuolisen palvelun ja siitä oletettavan
laskun. Jokainen lasku kuukausittain täytyy omalla nimellä hyväksyä ja katsoa,
onko saanut ne riittävät palvelut, mitkä eduskunta
on tarjonnut kansanedustajan työn tekemistä ja
teettämistä varten. Suosio on edelleen kova, että maakunta-avustajajärjestelmää täytyisi
jatkaa. Viitisenkymmentä edustajaa käyttää sitä joko
kokoaikaisesti tai puolipäivätoimisesti, ja osa
ostaa palvelun suoraan yrityksiltä. Tietenkään
eduskunnalla ja eduskunnan tilintarkastajilla ja muilla ei ole mahdollisuutta
esimerkiksi tunkeutua yrityksen tai jonkun yhteisön tiliin
ja lähteä katsomaan, mitä he ovat omilla
rahoillaan tehneet. Se on jo hieman vaikeampi keissi lähteä yrityksen
kirjanpitoa selaamaan ja katsoa, mihin tätä rahaa
on käytetty. Yritys käyttää sitä siihen, mihinkä se
tarkoituksenmukaiseksi katsoo.
Mutta olennaista on se, että jokainen kansanedustaja
saa ne palvelut, joita varten tämä ulkopuolinen
palvelunostojärjestelmä on luotu, se on se kaikkein
olennaisin. Toisekseen sitten avustajajärjestelmä toimii
myöskin täällä eduskunnan sisällä,
ja lähtökohtanahan monesti on varoiteltu sitä,
että avustajajärjestelmä ei saa olla
kansanedustajan niin sanottua vaalityötä.
Anteeksi vaan, hyvät edustajat, mutta oman avustajani
kanssa en voi tehdä kovinkaan monta sellaista työtehtävää,
joka ei jollakin lailla olisi vaalityötä. Kyllä minä katson,
että jokainen kirjallinen kysymys, lakialoite tai maakuntamatkakin
omien kannattajien joukkoon on vaalityötä. Tämä on
tietenkin asia, joka on hyvin vaikeaa rajanvetoa, mikä on
kansanedustajan lainsäädäntötyötä ja
mikä on vaalityötä. Hyvin tehty lainsäädäntötyö on
aina myöskin kansanedustajan vaalityötä.
Minun mielestäni näitä on hyvin vaikea erottaa
toisistaan, varsinkin jos käytetään eduskunnan
tietojärjestelmiä, puhelimia ym. hyväksi,
ja myöskin osa Helsingissä päin toimivien kansanedustajien
avustajien matkoista korvataan eduskunnan toimesta, silloin kun
avustajat käyvät kansanedustajan kotivaalipiirissä hoitamassa
mitä erilaisimpia tehtäviä ym.
Eli tämä avustajajärjestelmän
läpivalaisu eduskunnan tilintarkastajienkin osalta on hieman
vaikeampaa toteuttaa käytännössä.
Ratkaisevaa on se, että kun kansanedustaja hyväksyy sen
laskun, niin se täyttää ne kriteerit,
että hän on saanut ne riittävät
palvelut, joita hän tähän lainsäädäntötyöhön
tarvitsee.
Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Salo otti tässä esille
tämän avustaja-asian, jota uutena nuorena kansanedustajana
seurasin mielenkiinnolla eduskuntavaalikampanjaa tehtäessä ja
vielä suuremmalla mielenkiinnolla, kun nämä selvitykset
jätettiin vaalirahoituksesta, ja minun mielestäni
siinä löytyy epäilyttävä yhteys
näiden ostettujen yhdistysten taikka yritysten sekä vaalirahoitusilmoitusten
väliltä. Itse näkisin niin, että on
oikein, että henkilö voi toimia myös
maakunnassa. On aivan reilua, että rovaniemeläisellä taikka
lieksalaisella on avustajapalveluita myös siellä,
mutta minun mielestäni olisi tärkeää,
että tämä palkanmaksu tapahtuisi aidosti
eduskunnan kautta. He olisivat eduskunnan palkkalistoilla, ja näin
siihen tulisi aito läpinäkyvä toiminta
niin, että raha menee avustajan palkkaan ja avustajan tekemään
työhön eikä yritykselle eikä yhdistykselle saatikka
sitten kiertäen vaalityöhön.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vielä edelliseen
puheenvuorooni liittyen haluan selvyyden vuoksi todeta, että pidän
eduskunnan virkamiehiä erittäin pätevinä,
hyvinä, palveluhenkisinä, joustavina, osaavina
ja mukavina työtovereina. Tähän kritiikkiin,
jota olen esittänyt näitä työaikoja
kohtaan, kun veronmaksajien piikistä vaan maksetaan täyttä palkkaa
lyhyemmistä työpäivistä ja korotettua
palkkaa normaalipituisista työpäivistä,
ei liity minkäänlaista moitetta virkamiehiä,
työtovereitani, kohtaan, joihin kaikilta osin olen ollut hyvin
tyytyväinen.
Toiseksi ymmärrän hyvin, että tilintarkastajien
painopisteenä oli nyt tämä 100-vuotisjuhlapuoli,
kun tämä oli herättänyt paljon
keskustelua, mutta toivoisin, että tilintarkastajat voisivat jatkossa
ottaa kirjavat työajat ja niiden kirjavan kompensoinnin
myös tarkastelun kohteeksi. On helppo olla täällä kansanedustajien
mukavia työnantajia veronmaksajien rahoilla, mutta minun
mielestäni se peruskysymys kuuluu, mikä oikeus
meillä on täällä pitää lyhyempiä työaikoja kuin
muualla valtiolla. Ja jos ei meillä ole siihen jotain hyvää oikeutta,
niin minun mielestäni eduskunnassa pitää olla
normaalit työajat ja normaalista työajasta
maksettakoon normaali palkka.
Vielä haluan lopuksi sanoa, että se ratkaisu, johon
kansliatoimikunta päätyi 2005 näissä työaikakysymyksissä,
on nyt työtuomioistuimen kummallisen päätöksen
valossa laiton ja työtuomioistuimen kummallisen päätöksen
valossa se on johtamassa huikeisiin veronmaksajien kukkarosta suoritettaviin
lisäkorvauksiin eduskunnan virkamiehille, joita siis, kun
työaika on lyhyempi, 6 tuntia 45 minuuttia, esimerkiksi
Oikeusasiamiehen kansliassa maksetaan 12,5 prosenttia korvausta
työaikakompensaationa, ja jos työaika olisikin
7 tuntia 15 minuuttia, niin korvaus olisi siis vielä suurempi
...
Puhemies:
Nyt ed. Zyskowiczin pitäisi pidentää puheaikaansa
saapumalla puhujakorokkeelle.
Herra puhemies! Kun puheaika on loppunut, niin lopetan tähän
ja toivon, että asiaan paneudutaan ja tarvittaessa säädöksiä muutetaan.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa puhemies! Haluaisin vaan vahvistaa puoluetoverieni sanoman
siitä, että Suomen eduskunnassa on erinomaisen
osaava ja ahkera virkamieskunta. Olen havainnut, että monet
työskentelevät paljon paljon pitempään
kuin heidän virka-aikansa vaatii.
Pääsihteeri Tiitisen puolustukseksi haluaisin kysyä,
että kun kerran Suomessa on vain yksi valtion ooppera,
niin kenen kanssa te olisitte sitten voinut kilpailuttaa tämän
esityksen.
Keskustelu päättyi.