12) Hallituksen esitys laiksi opintotukilain muuttamisesta
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa herra puhemies! Teen seuraavan sisältöisen
lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin opintotuen kokonaisuudistuksen valmistelemiseksi
pitäen tavoitteena, että vanhempien tulorajoista
alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotuessa
luovutaan, että opintoraha sidotaan indeksiin ja että opiskelijoiden
asumislisä ympärivuotistetaan."
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Muistelin tässä, että noin
neljä vuotta sitten sain ensimmäistä debattiharjoitusta
ed. Zyskowiczilta. Puolen tunnin keskustelu tässä salissa,
kaksintaistelu, käytiin aiheesta, onko opiskelijoilla oikeus
itsenäiseen elämään ja itsemääräämisoikeuteen
sen jälkeen, kun he ovat aloittaneet opiskelun. Silloin
olimme ehkä vähän eri linjoillakin, koska
kyse oli lainapainotteisesta tuesta ja ylipäätänsä vanhempien
osallistumispakosta lastensa elämään.
Tässä ed. Paavo Arhinmäen tekemässä lausumaehdotuksessa
mielestäni kyse on kuitenkin aika perustavan laatuisesta
kysymyksestä, olemmeko sitä mieltä, että ihminen,
joka asuu ja elää itsenäistä elämää,
on myös oikeutettu itse määrittämään
elintasonsa ja siihen liittyvät asiat vai onko todellakin
niin, että vanhempien, jotka välttämättä eivät
osallistu millään lailla tähän
itsenäiseen elämään, tulot vaikuttavat
siihen, saako nuori opiskelija opintorahaa ylipäätänsä tai
minkä suuruista opintorahaa.
Siksi kannatan ed. Paavo Arhinmäen tekemää lausumaesitystä.
Jutta Urpilainen /sd:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että opiskelijoiden
opintososiaalista asemaa parannetaan, sillä parannettavaa
nuorten elinolosuhteissa valitettavasti edelleen riittää.
On varmasti lama-ajan jäänne, että alle
20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden oikeus opintotukeen on
sidottu vanhempien varallisuuteen. Erityisen epäoikeudenmukaiseksi
sen tekee se, ettei näin ole korkeakouluopiskelijoiden
kohdalla. Opiskelijat ovat siis eriarvoisessa asemassa eri koulutusasteilla.
Sosialidemokraattinen valiokuntaryhmä esitti omassa
vastalauseessaan ja myös eduskuntaryhmä, että vanhempien
tulosidonnaisuus poistuisi myös toisen asteen opiskelijoiden
kohdalla.
Haluan tässä yhteydessä todeta ed.
Laxellille, joka täällä ensimmäisen
käsittelyn yhteydessä tulkitsi väärin
vastalausettamme, että meidän tarkoituksenamme
nimenomaan oli poistaa toisen asteen opiskelijoilta vanhempien tulosidonnaisuus.
Valitettavasti äänestyksessä tuon hävisimme
ensimmäisen käsittelyn yhteydessä ja
nyt sitten tuemme hallituksen esitystä.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Myönnän, että nykytilanteessa
lainsäädäntö on erilainen toisen
asteen oppilaitosten opiskelijoiden kohdalla, jotka ovat 18 vuotta
täyttäneitä ja alle 20-vuotiaita ja asuvat
kodin ulkopuolella, ja korkeakouluopiskelijoiden, jotka ovat vastaavassa
tilanteessa. Tällaista erilaista kohtelua en minäkään,
kuten ei tässä talossa varmaan kukaan muukaan,
pidä sinänsä perusteltuna.
Periaatteellinen kantani asiaan on kuitenkin edelleen se, että vanhempien
tulojen tulisi vaikuttaa opiskelijoiden opintotukeen, vaikka nämä olisivat
täyttäneet 18 vuotta ja vaikka asuisivat kodin
ulkopuolella, esimerkiksi siihen saakka, kun opiskelijat ovat täyttäneet
24 vuotta tai ovat perustaneet jo oman perheensä. Ne, jotka
vastustavat tätä periaatteellista kantaani, perustelevat sitä yleensä kahdella
tavalla.
Ehkä menen puhujapönttöön
jatkamaan.
Herra puhemies! Ensimmäinen argumentti, joka on täälläkin
salissa moneen kertaan kuulunut, on se, että kun nuori
on täyttänyt 18 vuotta ja on tullut täysi-ikäiseksi,
on sen vuoksi muka perusteetonta, että vanhempien tulot
vaikuttaisivat tällaisen nuoren mahdollisuuteen saada opintorahaa.
Tätä näkökohtaa perustellaan
edelleen sillä, että on tärkeätä,
että 18 vuotta täyttänyt nuori, joka
ei enää asu vanhempiensa kodissa, saa mahdollisuuden
itsenäiseen elämään ja tätä itsenäistä elämää ja
nuoren vastuuta itsestään tietyllä tavalla
rajoittaisi se, että vanhempien tulot vaikuttaisivat opintotukeen.
Tähän esitän vasta-argumenttina sen
näkökohdan, että en voi pitää kovin
itsenäisenä elämänä ja
kovin suurena itsenäistymisenä sitä,
että tällainen nuori itsenäistyy veronmaksajien
piikkiin. Siitähän on kyse, kun te korostatte
tätä nuoren omaa itsenäistä elämää.
Sitä itsenäistä elämää, jota
te korostatte, rajoittaisi vain vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen.
Tietystikään vanhempien tulot eivät vaikuta
esimerkiksi tällaisen nuoren itse ansiotyöllään
ansaitsemiin tuloihin.
Jos halutaan keskustelussa korostaa näiden nuorten
itsenäisyyttä ja itsenäistymistä ja
omaehtoista elämää, niin minun mielestäni
se sopisi mielestäni paremmin siihen yhteyteen, että puhuttaisiin
näiden nuorten työssäkäymisestä ja
siitä, että nämä todella itse
tienaavat oman elantonsa ja näin itsenäisesti
elävät oman elantonsa varassa. Mutta on mielestäni
jotenkin nurinkurista perustella vanhempien tulojen poissuljentaa
tällä nuorten itsenäistymisellä ja
itsenäisellä elämällä,
jos tällä itsenäistymisellä ja
itsenäisellä elämällä tarkoitetaan,
kuten tässä keskustelussakin ja yleensä tätä koskevassa
keskustelussa tarkoitetaan, nuoren itsenäistä oikeutta
yhteiskunnan veronmaksajien rahoista maksamiin tukiin.
Herra puhemies! Toinen argumentti, jolla tätä vanhempien
tulojen vaikutusta opintotukeen vastustetaan, on sitten se, että kaikki
vanhemmat, vaikka olisivat hyvätuloisia, varakkaita, eivät
ole valmiita omien lastensa elämää taloudellisesti
tukemaan. Tällaisia tilanteita varmasti elävässä elämässä on,
ja suhteet lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa
välillä voivat olla sillä tavoin tulehtuneita,
että vanhemmat eivät todella anna taloudellista
tukea omille lapsilleen. Mutta kuten hyvin elävästä elämästä tiedämme,
niin aivan valtaosa kaikista hyvätuloisista, varakkaista
vanhemmista on valmiita tukemaan ja myös käytännössä hyvin
monet tukevat omien lastensa ja nuortensa opiskeluaikaista elämää.
Kysymys kuuluu: Pitääkö tästä poikkeuksesta tehdä eräänlainen
pääsääntö, siis siitä,
että vanhemmat eivät suostu tukemaan, vaikka heillä olisi
hyvät taloudelliset edellytykset? Minun mielestäni
ei pidä, ja nämä poikkeustilanteet voitaisiin
hoitaa toki erikseen, jos palattaisiin siihen tilanteeseen,
että vanhempien tuloilla on vaikutusta ja että hyvätuloisten
varakkaiden vanhempien lapset eivät saisi opintotukea samassa
määrin kuin köyhien ja pienituloisten
vanhempien lapset.
Arvoisa herra puhemies! Vielä vasta-argumenttina omaan
ajatteluuni on viitattu siihen, että kun lapsi täyttää 18
vuotta, hän on täysi-ikäinen ja kun lapsi
on täysi-ikäinen, niin on se niin väärin,
että vanhempien tulot sitten vaikuttaisivat. Jos olette
johdonmukaisesti tätä mieltä, niin silloinhan
teidän pitäisi olla sitä mieltä,
että 18-vuotiaiden kohdalla vanhempien tulot eivät
vaikuttaisi opintotukeen, vaikka lapset asuisivat kotona. Kuitenkin
te hyväksytte nyt sen, että vanhempien
tulot vaikuttavat 18 vuotta täyttäneidenkin lasten
ja nuorten opintotukeen, jos nämä lapset asuvat
edelleen vanhempiensa taloudessa. Eli jos tämä täysi-ikäisyys
on keskeinen argumentti, niin silloinhan sillä, asuuko
lapsi vanhempiensa kotona vai ei asu, ei pitäisi olla merkitystä. Mutta
tämä täysi-ikäisyys, jota usein korostetaan,
ei tässä valossa sitten olekaan keskeinen argumentti.
Herra puhemies! Totean vielä lopuksi, että tämä on
tällaista periaatteellista keskustelua, jota aika ajoin
täällä olen yrittänyt virittää silloin,
kun näistä asioista on kyse. Mutta toisin kuin
ed. Urpilainen arveli, tämä nyt esillä oleva
asia ei ole laman jälkiä niinkään,
vaan tässä asiassa, vanhempien tulojen vaikutuksissa,
on koko ajan menty siihen suuntaan, että on etäännytetty
opintotukijärjestelmää vanhempien tulojen
vaikutuksesta. Tässä nyt lähinnä tulorajoja
korjataan, mutta ehkä otetaan askel askeleelta näitä askeleita,
ja lopputuloksena varmasti on se, että kaikkien opiskelijoiden,
ainakin 18 vuotta täyttäneiden kodin ulkopuolella
asuvien, kohdalla vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen kokonaan
loppujen lopuksi tullaan poistamaan.
Minun mielestäni tämä ei ole hyvää kehitystä. Minun
mielestäni yhteiskunta antaa silloin sen väärän
signaalin, että edes hyvätuloisten varakkaiden
vanhempien ei pitäisi kantaa taloudellista vastuuta omista
lapsistaan, jos lapset ovat jo 18 vuotta täyttäneitä ja
asuvat kodin ulkopuolella. Minun mielestäni päinvastoin
yhteiskunnan, lainsäätäjän ja
eduskunnan pitäisi antaa sellaista signaalia, että on
hyvin luonnollinen asia, ja siitä myös yhteiskunnan
tukijärjestelmät voisivat lähteä,
että hyvätuloiset varakkaat vanhemmat tukevat
omia lapsiaan näiden opiskellessa, vaikka lapset olisivat
jo täysi-ikäisiä ja asuisivat kodin ulkopuolella,
ainakin muutaman vuoden siitä täysi-ikäisyydestä eteenpäin.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Ihan ed. Zyskowiczille tiedoksi, että jos
hän kantaa huolta siitä, että varakkaitten
perheitten lapset sekä nostavat opintotukea että saavat
samanaikaisesti vanhemmiltaan rahaa, niin toki tietysti on aina
olemassa se moraalinen vaihtoehto, että sitä opintotukea
ei haeta. Kaikilla tätä ylellisyyttä vaan
valitettavasti ei ole, ja toisaalta aika pienetkin vanhempien tulot
vaikuttavat jo heikentävästi opintotuen suuruuteen,
jolloin kyse ei ole vain varakkaitten lasten vanhemmista, vaan aika keskituloisten
ja pienituloistenkin vanhempien lapsista.
Mielestäni ed. Zyskowiczin logiikka edustaa kahdessa
asiassa aika ikävää puolta. Ensinnäkin hän
ensiksi myöntää, että yhdenvertaisuuden osalta
tässä on iso moka, että korkeakoulupuolella
samassa asemassa olevien samanikäisten kohdalla vanhempien
tuloja ei oteta huomioon, mutta hänen mielestään
on kuitenkin samanaikaisesti ok, että ammatillisen koulutuksen
puolella näin jatkossakin tapahtuu, ainakin niistä perusteluista päätellen,
mitä hän äsken tuossa puheenvuorossansa
totesi.
Toinen ontuva seikka on se, että taas osoittautuu se
kokoomuksen kupla ammatillisen koulutuksen arvostuksesta käytännössä.
Eli mielestäni, kun kyse on erityisesti nyt juuri niistä tulevaisuuden
tekijöistä, joista meillä on iso pula,
niin yksi syy, minkä takia ammatillista koulutusta aikuistuvat,
itsenäistyvät ihmiset vierastavat, on juuri tämä meidän
nurinkurinen opintotukijärjestelmämme, joka on
joiltakin osin este silloin, kun ei ole koulutusta sellaisella paikkakunnalla,
jolla sitä opiskelun ohessa tapahtuvaa työskentelymahdollisuutta
on, eikä ole niitä rikkaita, varakkaita vanhempia
ja silti vanhempien tulot vaikuttavat tähän saatavaan
opintotukeen. (Ed. Zyskowicz: Eivät ne pienituloisilla
vaikuta!)
Jutta Urpilainen /sd:
Arvoisa puhemies! Ensiksi totean ed. Zyskowiczille, että opetusministeriön
virkamies kyllä totesi sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa,
että tämä vanhempien tulosidonnaisuus
on laman jäänne, se on silloin luotu, mutta en
tiedä, ehkä edustajalla on parempaa tietoa asiasta.
Sitten kysyisin ed. Zyskowiczilta, mikä teidän mielestänne
on hyvätuloinen ja varakas perhe, koska tällä hetkellä tuo
opintotuki nuoren kohdalla alkaa leikkaantua, jos vanhemmat ovat
alle keskituloisia, eli tällä hetkellä se
koskettaa kyllä hyvin pienituloisiakin perheitä.
Mihin te vedätte rajan hyväosaisen ja varakkaan
henkilön tulojen osalta?
Sitten toteaisin myös ed. Zyskowiczille, että perhetilanteet
ovat hyvin erilaisia. Miten te kohtelisitte esimerkiksi seitsenlapsista
perhettä, jossa vanhemmat ovat kohtuullisen hyvätuloisia, mutta
heillä on seitsemän opiskelijaa perheessä? Näettekö sitten,
että jollain lailla lapsilukumäärä otettaisiin
huomioon opintotukia määriteltäessä?
Sitten myös edustajan logiikalla ajateltuna kaikkien
muidenkin sosiaalietuuksien tulisi ilmeisesti teidän mielestänne
olla vanhempien tuloihin sidottuja. Eli jos on 18—19-vuotias
työtön, tulisiko hänenkin työttömyysturvansa
olla sidoksissa vanhempien tuloihin?
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan ed. Zyskowiczille toteaisin, kun
hän puheenvuorossaan totesi, ettei tämä olisi
laman jäänne, että kyllä näin
on. Vuonna 95 korkeakouluopiskelijoiden osalta tämä korjattiin,
ja tarkoitus oli, että sama rata olisi jatkunut myös
toisen asteen opiskelijoiden osalta. Eli tämä on
kyllä selkeä jäänne, ja tämä on
opetusministeriön silloisen kulttuuriministerin, joka vastasi
opintotuesta, näkemys, ja kaikki tietävät tämän,
joten tältä osin on ehkä vähän
vanhentunutta tietoa. Muilta osin en nyt lähde käymään sitä keskustelua
uudestaan, jonka me hyvin värikkäästi
ja monipolvisesti ed. Zyskowiczin kanssa kävimme jo ensimmäisen
käsittelyn osalta tästä asiasta.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirnön argumentti siitä,
että eihän sitä ilmaista rahaa, joka
on tarjolla, ole pakko hakea, nyt on hyvin ontuva argumentti. Kaikki
tiedämme, että juuri sellaista moraalista ryhtiä harvoin löytyy
kansanedustajan lapsista tai muistakaan, jotka eivät sitä opintorahaa
nostaisi, kun opintorahaa on tarjolla. Mitä tulee sitten
tulorajoihin, miten ne asettuvat, miten otetaan huomioon monilapsiset
perheet, nämähän ovat ihan käytännön asioita.
Niitä tulorajoja voidaan säätää eri
kohtiin, lapsista voidaan antaa erilaisia vähennyksiä, kuten
annetaan monissa muissakin järjestelmissä. Ja
kolmanneksi, jos luullaan, että tämä kertoisi
jotain suhtautumisestamme nimenomaan ammatilliseen koulutukseen,
niin näin, ed. Sirnö, nimenomaan ei ole, vaan
toin esiin sen, että haluaisin kohdeltavan samalla tavalla
sekä ammatillisissa toisen asteen oppilaitoksissa että korkeakouluissa
opiskelevia, mutta tapa, jolla kohtelisin heitä samalla
tavalla, jos minä yksin saisin päättää,
olisi eri kuin se tapa, jolla te kohtelisitte molemmissa oppilaitoksissa
olevia.
Ja sitten ed. Urpilaiselle lopuksi, herra puhemies: Ehkä on
ed. Urpilaiselle yllätys, mutta meillä todella
on järjestelmiä, esimerkiksi toimeentulotuki,
joissa opiskelevan nuoren, vaikka hän on 18 vuotta täyttänyt,
toimeentulotuen kohdalla otetaan vanhempien tulot huomioon. Eli
ei tämä nyt niin aivan tavatonta ole kuin tästä keskustelusta
voisi kuvitella.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Ajatuksena: Eivätkö opiskelijat
turvallisemmalla mielellä lähtisi opiskelemaan,
kun tietävät, että siellä on
vanhemmat semmoisena turvana ja lukkona takana?
Keskustelu päättyi.