Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunnalla on nyt käsittelyssä neljä pitkälti saman sisältöistä lakiesitystä ja myös saman sisältöistä mietintöä koskien investointisuojasopimuksia eri maiden kanssa. Sopimukset ovat tietenkin kaikki erillisiä. Ne ovat kahdenvälisiä sopimuksia, joista ensimmäisenä on käsittelyssä siis investointisuojasopimus Marokon kanssa. Muut sopimukset koskevat Qataria, Tunisiaa ja Kuubaa.

Arvoisa puhemies! Ensimmäistä kertaa ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt näissä neljässä sopimuksessa huomiota kaupan ja ihmisoikeuksien yhteen nivomiseen. Mietintöön on liitetty virke: "Valiokunta pitää tärkeänä, että taloudellisen yhteistyön avulla edistetään poliittista dialogia Marokon kanssa ihmisoikeuksien edistämiseksi." Vastaavan sisältöinen virke on näissä kolmessa muussakin mietinnössä.

Kun nämä asiat olivat ulkoasiainvaliokunnassa käsittelyssä, pidin tärkeänä, että ihmisoikeusnäkökulma otetaan mietinnöissä esille. Kaikissa näissä neljässä maassa on ongelmia ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen. Marokon osalta mainitsisin erityisesti Länsi-Saharan tilanteen. Marokko miehittää Länsi-Saharaa, ja meneillään ovat neuvottelut, joiden tarkoituksena on YK:n johdolla mahdollistaa kansanäänestys Länsi-Saharan itsehallintomallista, siis joko itsenäisyydestä tai jostakin muusta hallintomallista. Nämä neuvottelut ovat tunnetusti jatkuneet pitkään, koska miehitystä on jatkunut 26 vuotta. Sanotaan, että tämä Länsi-Saharan kriisi on viimeinen kolonialismin jälkikriiseistä. Totta totisesti on syytä toivoa, että nuo neuvottelut saadaan loppumaan.

Miehitetyllä alueella asuvien asemaan liittyy ihmisoikeusongelmia, ja totta kai ongelmallista on se, että tuolta alueelta on siirtynyt joukko ihmisiä Algerian puolelle. He asuvat Tindoufissa, jossa siis on länsisaharalaisia pakolaisia 165 000. Itselläni oli mahdollisuus eduskunnan ihmisoikeusryhmän delegaatiossa käydä tammikuussa tutustumassa näiden pakolaisten tilanteeseen. Delegaatio ehdotti toimenpiteenä muun muassa humanitaarisen avun lisäämistä.

Mainitsen muutaman sanan muiden maiden tilanteesta. Qatarissa, Tuniassa ja Kuubassa on mielipidevankeja ja mielipiteenilmaisun rajoitukset ovat sellaisia, että ne rikkovat ihmisoikeuksia. Vaihdellen on muitakin ongelmia. Näin ollen pidän, puhemies, tärkeänä sitä, että kauppapolitiikka nivotaan myös ihmisoikeuspolitiikkaan ja että eduskunta omissa mietinnöissään tämän asian osoittaa. Toivon myös, että jatkossa, kun mietitään ulkoasiainhallinnon tilaa ja haasteita, ihmisoikeuskysymykset nivotaan laajemmin myös kauppapolitiikkaan.

Kalevi  Olin  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. U. Anttila puhui tässä myös oikeasta asiasta, ja näinhän ulkoasiainvaliokunnassa juuri lisäsimme näitä lausumia. Näitä investointisopimuksia on siis 39 maan kanssa Suomella. Tässä on nimenomaan kyse siitä, että näitä riskejä, joita liittyy sijoitustoimintaan ja yritystoiminnan kansainvälistymiseen, voidaan ikään kuin eliminoida tai riskien toteutuessa voidaan sitten myös turva löytää.

Afrikan maistahan ajatellen kehitysmaita nopeinta on kehitys taloudellisesti ollut Etelä-Afrikassa, mutta esimerkiksi Tunisia, jota käsitellään seuraavassa kohdassa, on nykyään tavallaan kakkostilalla. Nämä maat ovat hyvin mielenkiintoisia silläkin lailla, että muistan, että Tunisiassa esimerkiksi perheissä lasten lukumäärä on rajoitettu kahteen. Joskus se oli kai neljä, muistan, mutta tämä on muistinvaraisesti. Peruskysymys, johon valiokunnan lausunnossa todella nyt on otettu kantaa ja johon ed. Anttila on myös perusteellisesti täällä puuttunut, on se, että kauppa, ihmisoikeudet nähdään myös ikään kuin yhteisdimensiolla, -ulottuvuudella.

Ulla  Anttila  /vihr:

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää se, että myös näitä rajoja arvioidaan eli kun näissä tapauksissa ulkoasiainvaliokunta on katsonut ihan aiheelliseksi sen, että investointisuojasopimukset voidaan toteuttaa, niin kuitenkin ihmisoikeustilannetta seurataan. Jos on syytä rajoittaa kaupallista yhteistyötä, se tehdään sitten sellaisissa tapauksissa, joissa tilanne menee huonompaan suuntaan. On nähtävissä, että esimerkiksi Burmassa, jossa ihmisoikeustilanne on pitkään ollut huono, sillä, että Burman valtio on kaupallisesti eristetty, on ollut myös sellainen vaikutus, että tietoa maan tapahtumista ei tule kansainväliselle yhteisölle, ja näin ollen saartotoimet tuossa tapauksessa ovat heikentäneet ihmisoikeustilannetta. Toisaalta, jos ei mitään tällaisia taloudellisia uhkia ole olemassa, on mahdollista, että sitten sortotoimet jatkuvat myöskin. Tapauskohtaisesti pitää katsoa aina yhteistyön laatu ja miettiä juuri sitä, miten sitten vuorovaikutuksella voidaan edistää myös ihmisoikeuksia, kun on kyse siitä, että taloudellisen yhteistyön kautta opitaan myös muita toimintamalleja.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Juuri siten kuin ed. U. Anttila totesi. Haluan vielä mainita sen, että itse asiassa nykyinen kansainvälispoliittinen pyrkimys on, että jokaisessa maassa ihmisoikeuskysymykset nähdään kokonaisuutena ja myös yhteiskunnan eri instituutioita, kuten kauppaa, taloutta, koulutusta, perhettä, väestöä, turvallisuutta, monia muita, tarkastellaan ikään kuin ihmisoikeusnormien kautta. Tältä osin myös Suomella on parannettavaa. Esimerkiksi meillä ei ole, toisin kuin Ruotsissa ja muissa Euroopan unionin maissa, ihmisoikeusvaltuutettua. Tältä osin myös, jos ajattelemme näitäkin maita, joiden kanssa kauppaa tehdään, pitäisi tarkastella, missä määrin ne täyttävät juuri ihmisoikeuskriteerit noin kansainvälisessä tarkoituksessa.