Miapetra Kumpula /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jätin jo viime vuoden puolella lakialoitteen, joka esittää rikoslain 23 luvun 3 §:n muuttamista. Sen sisältö on se, että uusia ajokortinhaltijoita kohdeltaisiin eri rattijuopumusrajalla, ei 0,5:llä, joka on yleinen Suomessa, vaan 0,2 promillen rajalla ensimmäiset kaksi vuotta uuden ajokortin saatuaan. Promillerajan alentamista voidaan perustella monien tutkimusten valossa. Jo tuon meillä olevan rattijuopumusrajan — 0,5:n alkoholipitoisuuden veressä — alle olevalla rajalla on vaikutusta ajosuorituksiin. Naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa on rattijuopumusrajaa laskettu 0,5 promillesta 0,2 promilleen, Ruotsissa jo vuonna 1990 ja Norjassa vuonna 2001. Molemmissa maissa rattijuopumusrikollisuus on sen jälkeen vähentynyt ja myös asenteet ovat kiristyneet. Suomessa asiaa oikeusministeriön toimesta selvitettiin muutama vuosi sitten, mutta ei päädytty esittämään rattijuoppousrajan alentamista. Kuitenkin tiedämme Suomessa nyt alkoholinkulutuksen lisääntyneen monestakin syystä, ja sen takia asia on hyvin ajankohtainen.

Viidesosa liikenteessä kuolleista on nuoria, ja monista tutkimuksista olen selvitellyt erityisesti nuorten olevan riskiryhmä, ja varsinkin uudet kuljettajat ja nuoret hyötyisivät promillerajan alentamisesta eniten. Heidän onnettomuusriskinsä kasvaa jo pienillä alkoholipitoisuuksilla. Myös asenteet ovat nuorten parissa minusta tänä päivänä hukassa. Kaiken kaikkiaan kolmasosa nuorista pojista on ilmoittanut ajaneensa alkoholin vaikutuksen alaisena, ja vaikka alle 10 prosenttia kiinnijääneistä rattijuopoista on alle 24-vuotiaita, he vastaavat kuitenkin kuolemaan johtaneista onnettomuuksista 30 prosentista. Rattijuoppous näyttää olevan myös sillä lailla kohortti-ilmiö, että kun nuorena ajetaan maistissa tai rattijuoppona, niin on suurempi todennäköisyys, että tällaisena myös jatketaan. Sen takia näen, että tällä lakialoitteen esittämällä tavalla voisi olla myös pedagoginen ja opettava merkitys rattijuoppouteen suhtautumisessa.

Vaikka idea tuli itselleni ihan keskustelun kautta ulkomaalaisten kanssa, niin idea ei ole täysin omani, koska myös Euroopan unionin turvallisuussuunnitelmassa suositellaan nimenomaan nuorille alhaisempaa ja juuri tätä 0,2 promillen rajaa. Esimerkkejä tämmöisestä on jo. Itävallassa nuorille kuljettajille on säädetty 0,1 promillen raja, ja se vähensi myös nuorten kuljettajien onnettomuuksia 33 prosentilla. Yhdysvalloissa on samanlaista alempaa rajaa ainakin joissain osavaltioissa. Espanjassa rattijuoppouden promillerajaa pidetään alempana ensimmäisen vuoden aikana, ja Saksassa taas on kahden vuoden koeaika, jolloin vakavasta liikennerikkomuksesta, kuten rattijuopumuksesta, annetaan kovempia rangaistuksia ja määrätään uudelleen koulutukseen. Tämä 0,2 promillea alempi raja tulisi kaikille muille kuin pysyvän ajo-oikeuden haltijoille esityksessäni.

Perusteluja sille, että esitän tätä myös koskemaan muita kuin vain nuoria uuden ajokortin omaavia, voin löytää näistä tutkimustuloksistakin sillä lailla, että monesti juuri kokemattomuus lisää onnettomuusriskiä niin sanotusti maistissa olevilla kuljettajilla. Kaiken kaikkiaan tehokkain rattijuopumusta estävä tekijähän on kiinnijäämisen riski. Valvontaa on siis syytä tehostaa entisestään. Muita keinoja ovat alkoholikieltojen pidentäminen, rattijuoppojen hoito-ohjelmat, tekniset laitteet, kuten paljon täälläkin keskustellut alkolukot sekä alkoholipoliittiset keinot kaiken kaikkiaan, miten ehkäistä ongelmakäyttäjien syntyä ja raitistaa ongelmakäyttäjiä.

Ajankohtaiseksi tämän asian tekee täällä eduskunnassa ihan mukavasti se, että olen nähnyt, että huomenna liikennevaliokunta järjestää seminaarin Nopeusrajoitukset ja liikenneturvallisuus ja ensi torstaina keskustelemme ajankohtaiskeskustelussa Suomen liikenneturvallisuuden parantamisesta. Toivottavasti eri tahot muistavat myös tämmöisen mahdollisuuden, jolla pureutua toivottavasti näihin nuorten onnettomuuksiin mutta myös ennen kaikkea näistä nuorista kasvattaa tulevaisuudessa raittiita ajelijoita.

Kun olen tässä lakialoitteen taustatietoina käyttänyt muun muassa Liikenneturvan ja Liikennevakuutuskeskuksen tietoja, niin kaivan niistä vielä muutaman kohdan esiin, joita ei välttämättä lakialoitteeni perusteluissa ole. Liikenneturvan tutkimus vuodelta 2004, Sirpa Rajalin on tekijä, kertoo esimerkiksi juuri tämän kasvavan alkoholinkäytön olevan vuoteen 2005 mennessä 11 litraa asukasta kohti. Hän arvioi, että mikäli muut tekijät säilyvät ennallaan, voidaan rattijuopumuskuolemien ennustaa kasvavan jopa 17 prosenttia tänä kuluvana aikana. Liikenneturvan tutkimuksesta, myös Sirpa Rajalinin tekemä elokuussa 2003, voin lainata tämmöisen kohdan, että kun alkoholin kulutus on jo silloin elokuussa 2003 ollut kasvussa ennen näitä meidänkin päättämiämme alkoholipoliittisia linjauksia ja EU-jäsenyyden naapurimaissa aiheuttamia alkoholinkäytön lisääntymisiä, niin hän jo arvioi tuolloin, että rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden määrä on kääntynyt kasvuun liikennekuolemien yleisestä kehityksestä poiketen. Tämä pieni osa tähän kokonaisuuteen. Erittäin huolestuttavaa on myös se, että toisin kuin alkoholiasenteet, rattijuopumusasenteet ovat Suomessa löysentyneet. Maistissa ajaminen on yleistynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Kun jo kerroinkin, että kolmasosa nuorista pojista ilmoittaa ajaneensa moottoriajoneuvoa alkoholin vaikutuksen alaisena, niin se on kasvava osuus, ja nykyään myös naiset kertovat ajavansa humalassa useammin kuin aikaisemmista tutkimuksista on ollut luettavissa.

Kun tämä maistissa ajelu on juuri tämä, mihin haluaisin puuttua, elikkä tämä alle 0,5 promillen humala, niin löysin myös tutkimuksen Liikennevakuutuskeskuksesta, jonka on tehnyt Markku Salusjärvi vuonna 2004. Sen nimi on "Maistelleet kuolonkolareissa", ja täältä voidaan lukea, että maistelleet joutuivat onnettomuuteen sitä alemmilla promillemäärillä, mitä vaikeammaksi ajotehtävä arvioitiin ja mitä kokemattomammasta kuljettajasta oli kyse. Tässä hän ei erottele edes nuoria ja vanhoja. Hän päättää lyhyen yhteenvetonsa siihen, että maistelleiden kuolemaan johtaneitten onnettomuuksien tutkimuksesta saatavat tulokset puoltavat erityisesti nuorten kuljettajien promillerajan laskemista 0,2 promilleen.

Kiitän niitä, jotka ovat tässä allekirjoituksella yhtyneet lakialoitteeseen tai muuten antaneet positiivista palautetta, ja toivon, että tämä kokonaisliikenneturvallisuuskeskusteluissa otetaan myös huomioon.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Miapetra Kumpula on tehnyt hyvän aloitteen. Jos edustaja olisi esittänyt allekirjoituspyynnön, olisin allekirjoittanut, mutta käytän nyt täysistunnon lähetekeskustelussa kannatuspuheenvuoron. Aloite on oikea. Se tähtää liikenneturvallisuuteen. Itse olen tehnyt aivan äskettäin toimenpidealoitteen, josta minulla on myös lakialoitteen valmistelu parhaillaan menossa. Se on aivan saman suuntainen sillä erotuksella, että minä näkisin, että yleensäkin tämä 0,2—0,5 promillea veressä alkoholia on asia, johonka pitäisi puuttua kaikkien tieliikenteessä olijoitten osalta.

Näen, että tämä on tietysti aivan hyvä, että kiinnitetään huomiota nuorten käyttäytymiseen, koska nuorissa on tulevaisuus ja sinänsä luotan nuoriin. Mutta aivan liian monet ajavat, niin nuoret kuin vanhemmatkin, niin sanotusti maistissa tai viineissä, kumpaa ilmaisua vain haluaa käyttää, ja on kyseessä vaaratekijä, jonka seurauksena, niin kuin ed. Kumpula esitti, on kymmenen vuoden aikana kuollut 50 henkilöä. Liikenteessä toki kuolee muutenkin enemmänkin, mutta meillä on tavoitteet kaukana siitä, mihinkä meillä liikennekuolemien määrät pitäisi saada vuosien mittaan. Näitten tavoitteitten saavuttamisessa auttaisi se, että me sanktioisimme tämän lievän rattijuopumuksen, viineissä, maistissa ajamisen, 0,2—0,5 promillen välisen osuuden.

Nyt ovat jotkut sanoneet, että tämä lisäisi byrokratiaa, vaikeuttaisi poliisin toimintoja. Toimenpidealoitteessa esitin rikesakkokäytäntöä. Se on nopea, vaivaton ja aiheuttaisi valtiolle pelkästään tuloja. Nyt saattaisi tietysti olla henkilöitten kohdalla, jotka eivät vielä pysyvää ajo-oikeutta omaa, sanktio, jossa ajo-oikeus otettaisiin pois ja tämä olisi uudelleen sitten suoritettava. Ilmeisesti ed. Miapetra Kumpula tätä tarkoitti. Mutta minä kyllä näkisin, että nuoruudesta ja iästä riippumatta, ajokokemuksesta riippumatta pitäisi olla kaikille samanlainen sanktio tuosta päihteen alaisena ajoneuvon kuljettamisesta.

Näen, että tämä aloite on oikea, synnyttää hyvän keskustelun, mutta kaikki toimet, joilla liikenneturvallisuutta parannetaan, tulisi tehdä. Tämä olisi toimi, joka ei maksaisi yhtään mitään. Tieratkaisut maksavat paljon. Kevytliikenneväylät, nämä kaikki ovat hyviä. Ne maksavat. Tämä ei maksaisi mitään, mutta välittömästi seurauksena olisi ihmishenkien säästymistä, vammautumisten säästymistä, aineellisten vahinkojen vähenemistä ja toivon mukaan asenteen muuttumista rattijuoppouteen kielteisesti suhtautuvaksi.

Aiemmin on ollut iskulause "Jos ajat, et ota. Jos otat, et aja". Meillä pitäisi olla selkeä nollalinja tavoitteena alkoholipolitiikassa liikenteen suhteen ja ajoneuvon kuljettamisen suhteen. Mutta se, että jos tuo raja kuitenkin on joku 0,2 promillea, niin se poistaa mahdolliset mittarivirheet, joittenkin lääkeaineitten, yskänlääkkeen, kosmeettisten aineitten, desinfioimisaineitten jne. vaikutukset. Jos 0,2 promillesta on kyse, niin kyllä silloin on jo selkeästi nautittu jotain muuta kuin näitä aineita. Silloin on jo alkoholia veressä, ja on selkeä yhteiskunnan signaali, että halutaan liikenneraittiutta. Tämä on erittäin hyvä toimi liikenneturvallisuuden parantamiseksi, ja toivon, että aloite saa myönteisen jatkokäsittelyn valiokunnassa ja jalostuisi vielä siihen muotoon, että se olisi kaikille ajoneuvonkuljettajille sama liikennekokemuksesta ja iästä riippumatta. Luotan nuorisoon. Nuorisossa on toivoa. Jos nuorten asenne on liikenneraittiutta suosiva, silloin on toivoa paremmasta tieliikennekulttuurista.

Arto Bryggare /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpulan aloite on mielenkiintoinen, ja nousin lähinnä tänne puhumaan sen takia, että toivon, että valiokunnassa pohditaan laajemmin sitä perusongelmaa, joka tällä hetkellä suomalaisessa liikennekulttuurissa on, ja se on nimenomaan nuoret miehet, se yksi kohderyhmä, joka tällä hetkellä aiheuttaa kuolemankolareita ja vakavista onnettomuuksista, niin kuin tiedätte, kohtuuttoman suuren osan ja suuren murheen ympäristölle, ja tietysti liian monta ihmistä kuolee auton rattiin.

Isäni, joka toimi tuolla Kymen läänissä sekä liikennetutkijalautakunnan hommissa että myös poliisinvirassa, on tästä puhunut minulle usein ja olemme keskustelleet lähinnä siitä ajasta, kun oli tämä kahdeksankympin lätkä (Ed. E. Lahtela: Se pitäisi palauttaa!) niillä henkilöillä, jotka saivat ajokortin, ensimmäisen vuoden ajan. Tuli mieleen, miksihän se on poistettu, siinä oli varmasti jälleen jotain ihmisoikeussyitä, minkä takia se on poistettu, mutta tuli mieleen, miksi sitä välinettä ei voitaisi uudestaan pohtia tässä samaan aikaan. Toivon, että nyt, kun valiokunta asiaa käsittelee, pohtii laajasti tätä nuorten ajokulttuurin rapautumista, samalla kun pohditaan tätä alkoholiongelmaa noin laajemmin tieliikenteessä. Muistan toki kuitenkin esimerkkinä ne poliisin ja virkavallan kommentit siitä, että kun rajaa lasketaan, mitä muita toimia se vaatii.

Ed. Oinosen kommentit täällä käsittelyn nopeuttamisesta ovat oikeita. Minä olen kyllä vähän sitä mieltä, että yhteiskunnassa tällä hetkellä rattijuoppouteen suhtaudutaan hyvin kielteisesti ja se tuomitseminen on erittäin rankkaa. Näin pitääkin olla. Mutta edelleenkin liian moni nuori menettää elämänsä tyhmyyksiin, joita sitten vanhempana ei edes saa katua. Tämän takia toivon todella, että valiokunta miettii myös muita toimia nuorten ihmisten kohdalla siihen, että saisimme otteen siihen kulttuuriin. Silloin poliisilla oli mahdollisuus puuttua nopeasti ja aika terävällä kädellä ajamiseen. Nyt nämä mahdollisuudet ovat pienempiä ja se näkyy yleisessä kulttuurissa. Tämä aloite on erinomainen tähän aikaan, mutta siinä mietinnössä voisi miettiä laajemminkin tätä tilannetta tai antaa vinkkejä hallitukselle, mitä tässä pitää tehdä, koska juuri tämä yksi kohderyhmä, nuoret miehet, ovat aivan liian usein osallisina vakaviin onnettomuuksiin.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Niin aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja kuin ed. Bryggare ovat täysin oikeassa näissä perusteluissa, ja havainnot ovat teräviä ja oikeita. Erikoisesti kiinnitin huomiota siihen ed. Bryggaren puheenvuoron kohtaan, jossa hän kiinnitti huomiota siihen, että asenneilmasto on tällä hetkellä jyrkästi rattijuoppoutta vastaan.

Arvoisa puhemies! Näin voi olla, mutta kylläpä on vaikeaa hallituksen esityksiä saada tänne eduskuntaan, joissa promillerajaan puututaan. Edellisen vaalikauden aikana, se oli liikenneministeriö siihen aikaan, liikenneministeriö teki oivan yli 30-kohtaisen liikenneturvallisuuden parantamissuunnitelman. Siitä on tullut, onko kaksi osaa tullut eduskuntaan neljän viiden vuoden aikana, siis käytännöllisesti ei juuri paljon mitään. Sekin vähä, mikä on tapahtunut, on tapahtunut valiokunnan omasta aloitteellisuudesta lähinnä.

Arvoisa puhemies! Tämä on turvallinen aloite. Tässä on kuusi allekirjoitusta. Minä olisin toivonut, että ensimmäinen allekirjoittaja olisi tsekannut yli sata kansanedustajaa ja tuonut meille tilaston siitä, kuinka moni sanoi ei ja kuinka moni allekirjoitti.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Periaatteessa mielestäni aloite on oikean suuntainen. Jätin itse loppuvuodesta aloitteen, jossa vesiliikenteen promillerajaa vaaditaan laskettavaksi 1 promillesta tieliikenteessä käytettyyn 0,5:een, sillä tällä hetkellä saa vesillä mennä aikamoisessa tuiterissa. Kun tiedetään esimerkiksi lisääntyneet moottoriveneet, vesijetit ja sitten esimerkiksi Suomenlahdella oleva aikamoinen laivaliikenne ja kun siihen sekaan sitten, kun laitetaan niitä humaltuneita huviveneilijöitä, onnettomuusriski, joka on jo olemassa ihan sen laajan liikenteen takia, moninkertaistuu. Toivonkin, että siellä puolella myös toimittaisiin, eli olen ihan samassa suunnassa aloitteentekijän kanssa. Itse asiassa viime kaudella olin uutena eduskuntaan tullessani jättämässä aloitetta, jossa vaadittiin promillerajan laskemista kaikilta, mutta sitten kun liikenne- ja viestintävaliokunnassa on ollut ilo kuunnella alan asiantuntijoita, siellä on tullut aika monelta sellainen viisaus, että ongelmat eivät todellakaan ole tässä 0,5:ssä, vaan ne ovat siellä promillessa ja niissä, jotka ihan oikeasti ajavat kännissä liikenteessä, ja jos tähän promillerajaan puututaan, se tarkoittaa sitä, että myös valvontaa on lisättävä. Kun reaalitilanne on se, että sitä ei voida määrättömästi lisätä, niin ollaan lainsäädännössä, jota ei pystytä seuraamaan, ja meistä jokainen tietää sitten, minkälaista lainsäädäntöä se on.

En sano tätä siksi, että jotenkin vastustaisin tätä hanketta, vaan kerron lähinnä sen, minkälaisen tavallaan ajatuksen muutoksen itse tein enkä ajanut sitten promillerajan kiristyshanketta viime kaudella vaan luotin asiantuntijoihin valiokunnassa, niin kuin aika monessa kohtaa tässä eduskunnassa olen oppinut, että heihin on kuitenkin uskottava.

Itsekin koen kyllä, että promillerajan alentaminen on signaali yhteiskunnalta: jos menet rattiin tai ruoriin, älä ota. Mutta sitten kyllä, sanotaan näin, jos ihan tämmöistä tapajuoppoilua on ja on yleistynyt se, että mennään aikamoisessa tuiterissa rattiin, niin ei kyllä sitten riitä, että puhallutetaan. Täytyy olla sitten jonkinlaista hoitosuunnitelmaa, hoitoon ohjausta, niin kuin tässä alkolukkokokeilussa nyt on mukana, mutta siinä on tietysti ihan erityyppisestä ja isommasta ongelmasta kysymys kuin tämän pohjalla.

Mutta nyt jos mietitään, minkälaisesta asiasta keskustellaan, niin juuri kun tuota omaa lakialoitetta tein — yleensähän 70-kiloinen on semmoinen keskivertohenkilö, jota käytetään mittana — oli kysymyksessä muistaakseni tällainen noin 70-kiloinen henkilö, ja jotta hänen verensä alkoholipitoisuus on 0,5, täytyy juoda esimerkiksi yksi snapsi ja puoli pulloa keskiolutta. Itse en siinä tilassa menisi rattiin, mutta kun ajatellaan sitten tuota veneilyä, niin hyvin voi kuvitella, että snapsi ja puoli pulloa keskiolutta eivät ihan äkkiä monenkaan mielessä tunnu siltä, että siinä vielä on veren alkoholipitoisuus niin noussut. Kun ajatellaan tämä sama tuonne tieliikenteeseen, niin tutkittua tietoa on, että jo 0,4:ssä onnettomuusriski kohoaa huomattavasti. Eli kyllä tässä hyvät perusteet on, mutta edelleen valvontaa pitäisi sitten pystyä tekemään ja jonkinlaista seuraamusta myös, sanotaan, hoitopuolella, että nuori ymmärtäisi oman käytöksensä seuraukset ja syyt ja sen, mihin se johtaa, jos hän siellä humalassa kaahailee.

Sitten toinen asia, jota tässä pohdin, on se, että promilleraja on kuitenkin vain yksi osa kokonaistotuutta. Siellä on myös muut päihteet. Siellä on erilaiset lääkeaineet, joita käytetään huumaamistarkoituksessa, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö, ekstaasi, amfetamiini, kannabis, kaikki tämän tyyppiset huumaavat aineet, jotka eivät sitten tietenkään tässä näy. Nekin ovat oma ongelmakenttänsä, joka, varsinkin kun nuorista kuljettajista puhutaan, on ikävä kyllä varmasti lisääntyvä alue.

Sitten sekin pitää pitää mielessä, että aina ei korttia ajeta nuorena. Se saatetaan ajaa vähän vanhempanakin, ja onko sitten enää oikein, että leimallisesti nuoret laitetaan johonkin kategoriaan ja heillä on sitten oma rangaistusasteikkonsa? Vielä kun otetaan se mukaan, että onnettomuuksissa on hyvin usein mukana väärä tilannenopeus, usein jopa ylinopeus, niin ihan niin kuin edustajakollega Bryggare hetki sitten sanoi, tämä on isompi kokonaisuus, mutta se ei kyllä silti poissulje sitä, että kun näitä liikenteen turvallisuuskysymyksiä pohditaan, otettaisiin tämäkin huomioon. Lisäksi mietin sitä signaalivaikutusta, joka yhteiskunnalla olisi annettavissa, jos alennettaisiin ja kiristettäisiin näitä rajoja.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kumpulan aloite on hyvä ja kannatettava. Voi todeta, että eduskunnan tietopalvelu on huipputasoa. Nimittäin sain tämän valtioneuvoston periaatepäätöksen liikenneturvallisuuden parantamisesta, joka on 18. päivänä tammikuuta vuonna 2001 hyväksytty, ja mehän käsittelimme sitä viime eduskuntakaudella liikennevaliokunnassa hyvinkin perusteellisesti. Se oli täällä isossa salissa keskustelussa, niin kuin silloinen puheenjohtaja ed. Pulliainen totesi. Sen tavoitteena oli, että tänä vuonna eli vuoteen 2005 mennessä Suomessa liikenteessä kuolleiden määrä olisi vain 250, mikä on sama kuin Pohjoismaissa, ja meillä on tämä 400 uhrin taso ollut, eli se on kaukana siitä.

Niin kuin ed. Pulliainen totesi, vähän tästä 30 toimenpiteen ohjelmasta on toteutettu. Siinä ehkä merkittävin on se handsfree-lainsäädäntö, joka astui voimaan. Sitten tuli myöskin tämä veneilyn promillerajan alentaminen siihen 1 promilleen, ja sitten tuli pyöräilyssä kypäräsuositus. Ne ovat ainoat tästä 30 suosituksesta eli erittäin vähän.

Me vierailimme liikkuvassa poliisissakin silloin, osallistuimme Malmilla liikennetarkkailuun ja osallistuimme myöskin puhallusoperaatioon siellä. Samalla reissulla keskustelimme liikkuvan poliisin johdon kanssa tämän promillerajan laskemisesta, sillä tässä periaatepäätöksessä on 14. kohta: "Kaikkien kuljettajien päihteiden käytön vähentämiseksi selvitetään edellytykset rattijuopumuksen promillerajan alentamiseksi 0,5:stä 0,2:een. Selvitetään myös mahdollisuudet ottaa käyttöön huumeiden 0-raja." Sehän on tullut, mutta tämä alkoholin promilleraja on edelleenkin se 0,5. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että sitä tulisi laskea sen takia, että se 0,5 antaa sellaisen signaalin, että tässä voi nyt yhden keskioluen, tuopin, juoda ruuan kanssa eikä se sitten mitään haittaa. Pitääkö se sitten erikseen nuorille asettaa, se on sitten eri kysymys. Mutta jos se siitä lähtee liikkeelle, niin hyvä näin. Parempi kuitenkin olisi se, että se alennettaisiin kaikille. Mutta se, mitä saimme viestiä silloin liikkuvasta poliisista, oli se, että poliisin resurssit eivät riitä. Tämä 0,5 on heille sopiva, mutta yhteiskunnalle se on liian korkea, eli jos myöskin tehdään ratkaisuja tämän promillerajan laskemiseksi, niin sitten myöskin poliisien voimavaroja pitää lisätä.

Täällä on myöskin sellainen kohta, joka ei varmaan olisi rahallisesti kovin merkittävä, joka vaikuttaa asenteisiin, kohta 8 Liikenneturvallisuuden arvostaminen: "Kaikille kansalaisille annetaan elinikäisellä liikennekasvatustyöllä riittävä tieto ja taito liikkua turvallisesti liikenteessä. Varmistetaan liikennekasvatuksen asema kouluissa." Kyllähän siitä nyt varmaan pitäisi lähteä, että ammattikouluissa, jo ehkä ala-asteella, olisi ihan selkeä linja. Otettaisiin siellä tiukka linja liikenteen ja alkoholin suhteeseen toisiinsa eli lähdettäisiin kasvattamaan ihmisiä siihen, että jos otat, et aja, ja sillä periaatteella toimittaisiin. Tämä ei tulisi maksamaan valtiolle paljon, jos opetusministeriö tämän ohjelman ottaisi ohjelmistoonsa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Bryggare taitaa olla sen verran nuori isänsä poliisiurasta huolimatta, että hän ei muista sitä aikaa, kun oli kahdeksankympin lätkä nuorille kuljettajille. Se aiheutti kyllä asennevamman ikään kuin kaikille muille autoilijoille, joilla semmoista lätkää ei enää ollut, eli minä en ainakaan kannattaisi. Muistelen kyllä sitä aikaa niin, että se ei todellakaan antanut minkäänlaista tasa-arvoa liikenteessä.

Ed. Salo ja ed. Elo muistaakseni toissa päivänä tiistaina täällä alkolukkokeskustelun yhteydessä taisivat puhua nollatoleranssiin siirtymisestä. Se olisi selkeä signaali oikeuslaitoksen puolelta ja eduskunnan puolelta tuohon suhtautumiseen.

Ed. Oinonen täällä sanoi, että hän on tehnyt toimenpidealoitteen tästä aiheesta alentaa tuota juttua. Nyt hän on valmistelemassa lakialoitetta. Ed. Oinonen ei ole paikalla, mutta luultavasti työhuoneessa kuulee, että minä olen tällä kertaa pappiakin vikkelämpi, minulla se nimittäin on jo valmiina, eli promilleraja laskettaisiin kaikilta — toisin kuin ed. Kumpulan aloitteessa eli nuorilta kuljettajilta, laskettaisiin kaikilta — 0,2:een, vaikka ed. Karhu täällä kertoikin viime kauden asioita ja varmasti silloisen liikennevaliokunnan puheenjohtaja, joka on täällä kuulolla, oli varmasti kuulemassa samoja asioita poliisin puolelta. Poliisi oli siis sanonut, että heillä eivät riitä resurssit. Mihinkä ne eivät riitä? Minun mielestäni poliisin mittareissa on 0,2 samalla kuin 0,5:nkin. Ei se varmasti resursseihin vaikuta sen kummemmin, mikä luku siellä on. Ei se vaikuta siihen mitään, mutta minun mielestäni se olisi erinomainen signaali tiellä liikkujille.

Vielä tietenkin yksi asia on se, että käräjäoikeudessa lautamiehenä vuosikaudet istuneena ja sitä työtä edelleenkin tekevänä olen kyllä havainnut, että useimmiten, olivatpa he sitten nuoria tai vanhoja, niin sanotusti kännissä, pienessä tai isossa maistissa ajavat ovat kyllä rikoksen uusijoita eli sellaisia, joilla on näitä tuomioita taustalla vaikka kuinka paljon. Heihin yleensä esimerkiksi ajokielto ei vaikuta mitään, sakot ovat huomattavasti kovempi keino, ennen kaikkea — kun ed. Kumpula puhui nuorten ajoasioista — sakot ovat kovempia sanktioita. Ehdollista vankeutta ei mielletä miksikään rangaistukseksi nykyään oikeastaan. Vaikka täällä on moni tänään puhunut siitä, että asenne Suomessa on hyvin rattijuoppoutta vastaan, niin asenne saattaa olla mutta oikeuslaitoksessa on kyllä rangaistuksia aivan äärettömän vaikea saada toimeen. Todellakin hyvin usein kuulee käräjäoikeuden salissa tauolla tai muualla, että en saanut mitään, kun sai ehdollista vankeutta. Se ei ole monen nykynuoren mielestä, ennen kaikkea nuorten mielestä, mikään rangaistus. Sakko olisi paljon pahempi.

Kuten tiedämme, myöskin ehdonalaisia vankeuksiahan tulee päällekkäin ja päällekkäin vaikka kuinka monta. Meillähän on eriskummallinen lainsäädäntö vielä toistaiseksi. Nythän sitä toivottavasti saadaan hiukan muutetuksi, lakivaliokunnassa on käsittelyssä parasta aikaa ja tulee tänne saliin jossakin vaiheessa. Nykyäänhän käytäntö on semmoinen, että vaikka saisit ehdotonta vankeutta kuusi vuotta ja istut sitä ensikertalaisena puolet ja syyllistyt uuteen rikokseen koeajalla, niin sen jälkeen siitä tuomitaan jäännöserää vain yksi kuukausi. Se on erikoinen käytäntö, mikä meillä Suomessa on.

Tämä on hyvä alku, ed. Kumpula, tuohon suuntaan, mutta mielestäni ei eriarvoisteta nuoria sen kummemmin tässä, vaan jos tiputetaan promilleraja 0,5:stä 0,2:een, niin tehdään se kaikille.

Arto  Bryggare  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Rajala vähän arvioi kahdeksankympin lätkän historiaa. Minäkin ajoin kahdeksankympin lätkällä. Tiedän, että 99 prosenttia nuorista kuskeista varmaan ajaa tyylikkäästi ja heidän mielestään tämä on aiheeton, mutta jos sillä kahdeksankympin lätkällä voidaan pelastaa yhden ihmisen henki ja usean loukkaantuminen, niin tässä pitää ajatella myös sitä, että vaikka se vuoden harjoittaminen vähän kirpaisee, se voi olla kuitenkin oikea askel siihen suuntaan, että sen vaarallisen välineen nimeltä auto kanssa opitaan ajamaan kunnolla. Ainakin ammattimiesten eli poliisien mielestä se toimi aika hyvin alussa. Mutta niin kuin kerroin myös, siinä oli ihmisoikeusongelmia. En tiedä, onko se nyt mahdollista, mutta joitakin konsteja pitäisi olla siinä, koska se on nyt niin selkeä se ryhmä, juuri kortin saaneet pojat, jotka tässä tällä hetkellä Suomessa hurjastelevat.

Antti Kaikkonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty hyvää keskustelua, ja lakialoitetta on perusteltu hyvin esimerkiksi aloitteen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuorossa mutta myös monessa muussa puheenvuorossa, jotka tässä on käytetty. Sen takia omasta puolestani riittää, että totean, että kannatan tätä ja otan tästä kaksi faktaa oikeastaan vaan perusteluiksi sille.

Ensinnäkin kymmenessä viime vuodessa on lain sallimalla alkoholimäärällä eli alle 0,5 promillen humalassa ajetuissa onnettomuuksissa kuollut noin 50 henkilöä, ja sitten taas toisaalta, kun ottaa kansainvälisiä kokemuksia esiin, niin nuorille kuljettajille säädetty 0,1 promillen raja Itävallassa puolestaan on vähentänyt uusien kuljettajien onnettomuuksia 33 prosentilla. Näin ollen voi pitää selvänä, että tällä lakialoitteen hyväksymisellä, arvoisa puhemies, ei mitään menetetä. Päinvastoin sillä säästetään ihmishenkiä ja säästytään monilta loukkaantumisilta. Toivon, että tämä lakialoite menee hyvässä myötätuulessa eteenpäin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ed. Kumpula totesi, ensi viikon torstaina keskustelemme laajemminkin liikenneturvallisuudesta, muustakin kuin pelkästään rattijuopumuksen alarajan muuttamisesta, kun käymme ajankohtaiskeskustelua kahden tunnin ajan liikenneturvallisuudesta. Tämä aloite ja myöskin se, että liikenneturvallisuus on pinnalla, osoittavat, että eduskunta on todella huolestunut tämän hetkisestä vallitsevasta tilanteesta ja pyrkii yhdessä miettimään korjauksia. Ed. Kumpulan esitys pyrkii tähän samaan tarkoitukseen, vähentää Suomesta rattijuoppojen määrää mutta vähentää myöskin liikenneonnettomuuksia, joita on tällä hetkellä aivan liikaa.

Hän esittää tässä aloitteessaan, että promilleraja alennettaisiin 0,2 promilleen uusille kuljettajille eli kahden vuoden väliaikaisen ajokortin haltijoille ja ilman ajo-oikeutta ajaneille. Oma mielipiteeni on se, että jos Suomessa asetetaan jonkinlainen raja, niin sen täytyy koskea jo perustuslain hengen mukaisesti kaikkia kansalaisia tasapuolisesti ikään, sukupuoleen tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Me tiedämme, että alkoholin vaikutus on erilainen eri ihmisillä, eri promillemäärät vaikuttavat eri tavalla. On henkilöitä, joille 0,5 promillea vaikuttaa jonkin verran huonontavasti ajosuoritukseen, mutta on myöskin henkilöitä, joilla ei ole vielä merkittävästi todettu 0,5 promillen vaikuttaneen virheettömiin suorituksiin liikenteessä. On myös tutkimuksia, joissa on todettu, että 0,4 saattaa jo aiheuttaa joillakin esimerkiksi lääkkeen kanssa yhteisvaikutuksena sen, että tekee enemmän virheitä liikenteessä, ja taas on päinvastaisiakin tutkimuksia.

Täällä on paljon puhuttu siitä, mikä on lainsäätäjän signaali, mikä on se signaali, minkä lainsäätäjä haluaa antaa liikenneturvallisuuden eteen. Paras signaali on tietenkin se, että olisi kokonaan nollatoleranssi. Se olisi yksiselitteinen ja myöskin selvä. Mutta elävä elämä on muuttunut siihen, että tietyt nautintoaineet, yskänlääkkeet ja suuvedetkin saattavat sisältää sen verran alkoholia, että viisari hyvin pian tämän nauttimisen jälkeen nousee sen verran, että 0,2:n raja voisi olla ehkä se oikeampi raja, koska monet tällaiset lyhytaikaiset suusuihkeet esimerkiksi haihtuvat nopeasti suun limakalvolta ja puhallustilanteessa ei enää mennä yli 0,2:n. Siinä mielessä tämä raja 0,2 on jotenkin perusteltu.

Mutta sen jälkeen täällä on puhuttu hyvin paljon myöskin siitä, että alle 0,5 promillen kuljettajan aiheuttamat kolarit eivät ole Suomessa ollenkaan pääongelma. Täällä on todettu, että kymmenessä vuodessa on lain salliman alkoholimäärän, alle 0,5 promillen, humalassa ajetuissa onnettomuuksissa kuollut noin 50 henkilöä. Tässä pitäisi olla myös se toinen vastaus, moniko näistä onnettomuuksista on aiheutunut nimenomaan tästä alkoholin käytöstä ja sen aiheuttamasta virhetilanteesta tai -arvioinnista, olisivatko nämä tapahtumat tapahtuneet kaikki muutenkin riippumatta siitä, oliko kuljettaja esimerkiksi 0,2:n humalassa vai ei. Se on se olennainen juttu tässä tilastossa.

Sitten puhutaan myöskin valvonnasta ja sen lisääntymisestä, muun muassa edustajat Karhu ja Wallin puhuivat siitä ja puuttuivat siihen. Kerron vain elävää elämää, kuinka se menee esimerkiksi tämän päivän liikennevalvonnassa. Kuten te toteatte, jos Kehäykkösellä on liikkuva poliisi pitänyt valvontaa, niin todetaan lehdistötiedotteessa, että törkeästä rattijuopumuksesta epäiltyjä jäi kiinni 35, tavallisia rattijuoppoja jäi kiinni esimerkiksi 95 ja muita, joilla viisari värähti, 157. Hyvät edustajat, se tarkoittaisi sitä, että jatkossa, jos tämä laki näin hyväksyttäisiin, nämä 157 epäiltyä kuljetettaisiin sen jälkeen tarkkuusalkometriin, ja jos he kieltäytyisivät hyväksymästä tämän tarkkuusalkometrin tuloksen, niin heidät vietäisiin verikokeeseen lääkäriin ja vielä sen jälkeen mahdolliseen kuulusteluun jne. Haja-asutusalueella, niin kuin ed. Vihriälä tietää, jossakin Lapuan kihlakunnassa se tietäisi yhden 0,2 rattijuopon osalta poliisipartiolta jopa 5—6 tunnin kahden henkilön työtä, kun ottaa huomioon matkat ja etäisyydet. No, sitten taas lainsäätäjä kysyy, onko tämä tarkoituksenmukaista. Meidänhän pitäisi poliisin virkoja lisätä aivan olennaisesti Suomessa, jotta tähän päästäisiin. No, mikä olisi sitten ratkaisu tähän, että tällaista byrokratiaa ja mallia ei syntyisi?

Rattijuopumus on Suomessa määritelty niin, että jotta epäillyn oikeusturva säilyy, niin hänellä pitää olla mahdollisuus tarkkuusalkometriin puhaltaa ja myöskin tarvittaessa, jos hän haluaa, hänen pitää päästä verikokeeseen, oikeusturvanäkökohdista. Jos oikeusministeriö ja lakivaliokunta, eduskunta, olisivat sitä mieltä, että kysymyksessä on esimerkiksi tällainen niin sanottu sakkorikos, jossa näyttöä ei vaadita niin tehokkaaksi, että tarvitaan tarkkuusalkometrin tulos tai verikokeen tulos, ja jos Suomessa olisi esimerkiksi tällainen uusi rikoslain lievempi säännös kuin lievä rattijuopumus liikenteessä ja jos eduskunta sanoisi, että silloin kun henkilö syyllistyy lievään rattijuopumukseen liikenteessä, poliisi voi antaa pelkän poliisin autossa olevan mittarin mukaisesti henkilölle sakon siitä, että hän kuljetti ajoneuvoa liikenteessä ja oli 0,205, moraalinen kysymys tulee siitä, voiko henkilö sen jälkeen jatkaa vielä ajoaan vai pitäisikö ajo keskeyttää. Tämä on ehkä se problematiikka.

Mutta näin sakkoperiaatteella pystyttäisiin hoitamaan tavallaan tämä tapaus kerralla pois. Jos näitä sakkoja tulisi samalle henkilölle useita peräkanaa vuoden aikana tai kahden vuoden aikana esimerkiksi kolme tai neljä kappaletta, niin poliisipiirin päällikkö toteaisi, että hän suhtautuu piittaamattomasti rikoslain säännöksiin ja ajaa jatkuvasti pienessä kännissä, ja peruuttaisi hänen ajokorttinsa, mikä vaikuttaisi ennalta estävästi ja yleisestävästi taas näitten rikosten vähentämiseen. Mutta problematiikka näin henkilökohtaisesti, kun itse on poliisintyötä tehnyt 17—18 vuotta, on se, onko sen jälkeen, kun olen sakottanut henkilöä, joka syyllistyy esimerkiksi lievään rattijuopumukseen, mahdollista antaa hänen jatkaa ajoneuvon kuljettamista sen jälkeen.

Herra puhemies! Aivan lopuksi sanoisin, että ed. Kumpulan lakialoite on oikean suuntainen, mutta se on riittämätön. Uskon, että liikenneturvallisuudesta keskustelu jatkuu hyvin vilkkaana ensi viikon torstaina tähän samaan aikaan ja samassa paikassa.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ed. Kumpula on tehnyt erittäin kannatettavan aloitteen nuorten kuljettajien promillerajan alentamiseksi 0,2:een. Kuten aloitteessa todetaan, niin USA:ssa, Itävallassa, Espanjassa ja Saksassa on jo alhaisempi promilleraja nuorille kuljettajille; siitä on saatu hyviä tuloksia. Lisäksi Ruotsissa ja Norjassa — mikä tässäkin keskustelussa on tullut jo esille, että tämän alennuksen pitäisi koskea kaikkia kuljettajia — on pysyvästi 0,2 promillen raja koskien kaikkia kuljettajia. Pitäisikö Suomessakin tähän suuntaan mennä, tästä varmasti keskustelu jatkuu. Mutta joka tapauksessa nuorilla kuljettajilla tätä rajaa pitäisi mielestäni alentaa.

Ylipäätään tarvitaan uusia toimenpiteitä Suomessa siihen, miten rattijuopumusta saataisiin kitkettyä liikenteestä. Itse olen esittänyt myöskin sitä lakialoitteen muodossa pohdittavaksi, että rattijuopoilta otettaisiin autot takavarikkoon siihen asti, kunnes kaikki tuomitut rangaistukset on suoritettu, nimenomaan törkeimmissä tapauksissa. Tämä asia on jo lakivaliokunnan käsittelyssä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kumpulan aloite on hyvä. Jäin miettimään ed. Salon käyttämää puheenvuoroa, joka oli aika perusteellisesti pohtiva, mitä tässä voisi tehdä. Mietin vain sitä kysymystä, mitä hän kysyi tuossa lopussa, jotta pitäisikö siinä tilanteessa henkilö laskea ajamaan jatkossa, jos promillet ovat 0,2—0,5:n välillä ja poliisimies antaa sakot. Tämänhetkisen käsityksen mukaan siitähän ei tule mitään rangaistusta. Jos pidetään se 0,5:n promilleraja ja sitten tulisi tämä sakotusmahdollisuus, niin todennäköisesti se toimisi noinpäin kuin ed. Salo totesi, että se olisi tämmöinen varoitus. Korttia ei vielä otettaisi kokonaan siinä vaiheessa hyllylle, vaan toistuvista tapauksista se lähtisi, jolloin se voisi olla aika toimiva järjestelmä, noin äkkipäätä kun miettii.

Mutta kaiken kaikkiaan, jos ed. Kumpulan aloitetta miettii, niin tässä se tarkoitus on hyvä kuitenkin, jotta tämä kohdentuisi näihin nuoriin, siis juuri kortin saaneisiin henkilöihin, jotka enimmäkseen hurjastelevat, ovat piittaamattomia ja sattuvat olemaan poikia. Viimeaikaisia tilastoja kun katsoo, niin nuoria kavereita on kuollut yllättävän paljon, ja kyllä siihen pitää joku ratkaisu löytää.

Toinen ratkaisu siihen voisi olla myös kahdeksankympin lätkä. En minä näe sitä niin pahana kuin ed. Rajala totesi. Kyllä minä ymmärsin ja koin sen sillä tavalla vaikka omien poikien osalta aikanaan, että kun se kahdeksankympin lätkä oli, niin kyllä se vaan oli sillä tavalla, että ne kaverit hyvin mielellään kokivat noudattaa sitä, koska kyse oli siitä, että voi kortti aika nopeasti livahtaa pois, ja se kuitenkin jarrutti sitä kaasujalkaa. Eihän se kaikilla tietysti vaikuta ollenkaan, jotkuthan ovat piittaamattomia ja saattavat hurjastella siitä huolimatta, onpa lätkää tai ei, mutta kuitenkin se olisi hillitsevää, koska (Puhemies koputtaa) suurin osa nuorista ja vanhemmistakin on lainkuuliaista porukkaa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Perusperiaatteenhan täytyy olla se, että liikenteessä pitäisi olla ehdottoman raittiuden linja. Kaikki tiedämme, että se ei ole käytännössä ollut mahdollista eikä ole. Mielestäni tämä ed. Miapetra Kumpulan lakialoite on erittäin hyvä ja oikean suuntainen.

Täällä esimerkiksi ed. Salo puuttui myöskin niihin ongelmiin, mitä tulee ja ennen kaikkea mihin poliisi joutuu, jos tämmöinen promillerajan muutos toteutettaisiin, mutta jostainhan pitää lähteä liikkeelle. Sitten myöskin on puututtu tähän 80:n kilometrin lätkään, joka aikanaan oli nuorilla kuljettajilla. En minä tiedä, mitä haittaa siitä oli; päinvastoin se oli myönteinen asia. Tiesi silloin, että on nuori kuljettaja liikkeellä, joka kahdeksaakymppiä ajoi. Mutta sekin piti poistaa, ja siihen liittyivät, niin kuin täällä todettiin, nämä ihmisoikeuskysymykset. Kyllä turvallisuutta pitäisi voida katsoa vähän laajemmin ja syvällisemmin kuin lähteä tämmöisiä muutoksia tekemään.

Tämä aloite tietenkin, joka on vain lakialoite, menee lakivaliokuntaan, mutta ei todennäköisesti siellä nyt etene muuta kuin siinä mielessä, että ministeriöön menisi viesti siitä, että asiaa hallituksen pitäisi lähteä viemään eteenpäin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajala viittasi edellisen liikennevaliokunnan visiittiin poliisin luona näissä promilleasioissa, jolloinka kävi ilmi, että poliisi ilmoitti, että jos olisi 0,2:n promilleraja, niin resurssit eivät riittäisi. Ed. Rajala totesi, että siinä mittarissa on kohta 0,2 siinä missä 0,5:kin ja päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Ne syyt, miksi poliisi katsoi, että resurssit eivät riitä, tulivat ed. Salon puheenvuorossa juuri täsmälleen sellaisina esiin kuin ne tulivat liikkuvan poliisin ilmaisemina meille liikennevaliokunnassa, elikkä tämä asia vaatii tältä osalta perusteellisen arvioinnin, millä tavalla toimitaan niin, että poliisin resurssit todellisuudessa riittävät.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Miapetra Kumpulan aloite on synnyttänyt hyvän keskustelun, jossa nähdään eri näkökulmia. Minusta pääasia olisi kuitenkin nopeasti saada lainsäädäntöä, joka edistää liikenneturvallisuutta liikenneraittiuden muodossa. Pidän kaikkia keinoja tässä harkitsemisen ja kokeilemisen arvoisina ja toivon, että tämän asian käsittely ei tarpeettomasti pitkittyisi.

Ed. Salo käytti täällä poliisimiehen kokemuksella hyvän puheenvuoron. Minä en tiedä, ed. Salo tietää paremmin, kuinka usein rattijuopot vaativat, että heitä pitää tarkemmin testata, ja ryhtyvät vastustamaan ja protestoimaan poliisimiehelle, joka on todennut rattijuoppouden, en tiedä, onko tämä kuinka yleistä ja kuinka paljon noita pitkiä kuljetusmatkoja saattaisi tulla. Mielestäni tämän sanktioinnin lievästä rattijuopumuksesta pitäisi olla helppo toteuttaa. Minulla oli siinä suhteessa ajatus, joka on toimenpidealoitteena, rikesakosta, mutta voi olla, että se on liian lievä. Rikesakkohan olisi helppo antaa. Kaikki ymmärtävät, että on jotain tuomittavaa asiassa, ei toivottua, kun rikesakko annetaan. Se olisi käytäntönä helppo, mutta onko se liian lievä, sitä jäin pohtimaan. Ed. Salo voisi verrata sen ja sakon välistä suhdetta. Mutta, sakko on taas prosessi, jonka voi hankala henkilö viedä vankeudessa suoritettavaksi, ja siellä saattaa tulla mutkikkaampia prosesseja.

Näkisin, että tärkeintä olisi mahdollisimman pian päästä siihen, että meillä annettaisiin jonkunlainen ilmaisu siitä, että alkoholia veressä on sanktioitu asia. Rikesakkokin olisi tässä suhteessa parempi käytäntö kuin nyt se, että jos on alle 0,5 promillea veressä, niin sanktiota ei tule, ellei poliisi voi osoittaa, että moottoriajoneuvon kuljettaja on vaarantanut liikennettä, ja osoittaa sitten, että alkoholilla on tähän osuutta. Näin poliisit sanovat, että jo alhaisemmastakin promillemääristä voidaan rangaistus antaa, jos osoitetaan, että on vaarantanut liikennettä. En tunne tässä asiaa. Mutta toivon, että yhteiskunnan signaali olisi selkeä, liikenneraittiutta voimakkaasti edistävä ja tukeva.

Rikesakkomenettely olisi siinä suhteessa kyllä hyvä, että se on kaikille sama. Nythän sakkorangaistus riippuu osaltaan tuloista ja osaltaan, esimerkiksi nuorten ihmisten ollessa kyseessä tai muutoin yhteiskunnan säännöistä piittaamattomien ihmisten kohdalla, ei oikeastaan se sakkorangaistuskaan kovinkaan paljon merkitse. Voi olla, ettei rikesakko merkitse sitäkään, kun siitä ei ole vankilaseuraamusta.

Mutta toivon, arvoisa puhemies, että lakivaliokunta nopeasti löytäisi rangaistusmuodon tai sanktion sille, että alkoholia on veressä tuo 0,2 promillea. Se olisi signaali siitä, että yhteiskunta ei halua hyväksyä rattijuoppoutta. Se vaikuttaisi nuorisoon kasvattavasti, mutta sillä olisi myöskin tervehdyttävä vaikutus kaikenikäisiin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti ensiksi vastauksena ed. Oinoselle, että rikesakkolakihan säädettiin paljon myöhemmin kuin rangaistusmääräyslaki, joka koskettaa sitä vanhaa sakkomenettelyä.

Sakkomenettelyssä on hyvä puoli se, että jos ei sakkoa maksa, niin se voidaan tarvittaessa myöskin muuntaa ja pitää huoli siitä, että rangaistus jollakin lailla aina kärsitään. Sakossa on myöskin se hyvä puoli, että jos henkilö suhtautuu yhä enenevästi piittaamattomasti niihin sakkoihin, niin päiväsakon lukumäärää voidaan toistokerralla aina nostaa ylemmäksi ja ylemmäksi ja sitä kautta ojentaa henkilöä, niin että jos et vieläkään lopeta tämän tyyppistä toimintaa, niin sakon määrä koko ajan nousee. Se on myöskin vahva paperi silloin, kun mietitään ajokortin peruuttamisasioita, koska moitittavuus menee vähän eri lailla rikesakossa suhteessa esimerkiksi suuntamerkin käyttämättä jättämiseen tai turvavyön käyttämättä jättämiseen.

Tämän toisen minuutin aikana yritän lyhyesti vaan puuttua keskusteluun tästä kahdeksankympin lätkästä. Kun kahdeksankympin lätkää mietitään, niin kenelle se on tarkoitettu, onko se muille tielläliikkujille, takana tuleville, onko se tarkoitettu valvovalle henkilölle, poliisille vai kenelle? Silloin, kun kahdeksankympin lätkä on, niin siihen sisältyi myöskin 80 kilometrin rajoitus tällä ajoneuvolla, vaikka ajoneuvo olisi kuinka hyvä, ja myöskin hyvällä tiellä, sellaisella tiellä, missä on satasen nopeusrajoitus. Ongelman paras asiantuntija tässä salissa on ed. Salovaara, joka on monta kertaa korostanut sitä, että jos muu ajoneuvojono ajaa esimerkiksi 100 kilometrin nopeutta ja mukana on henkilöauto, joka ajaa 80 kilometrin tuntinopeutta, tämä aiheuttaa lisääntyvää ohitustarvetta ja lisääntyviä vaaratilanteita enemmän kuin se, että tämä nuori kuljettaja ajaisi satasta verrattuna kahdeksaankymppiin. Kaikkein tärkeintä, ja siitä nyt ensi viikon torstaina tulee jatkumaan se keskustelu, on se, että mikä on turvallinen tilannenopeus. Se on se olennainen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! 18 vuotta täällä oltuani totean, että moneen kertaan tämä asia on käsitelty, esityksiä on tehty. Taisi olla viime kaudella, kun itsekin olin lakivaliokunnassa ja äänestytin tästä asiasta eduskuntaa ja enemmistöä ei löytynyt.

Nyt kuitenkin alkoholin hinnan aivan liian raju alentaminen vuosi sitten on johtanut uuteen tilanteeseen, joka pitäisi nyt eduskunnan ottaa vakavasti huomioon. Toivottavasti viikon kuluttua siihen laajemmalla porukalla paneudutaan kuin nyt. Mutta yhdyn siihen näkemykseen, että ed. Kumpulan tekemä lakialoite on oikean suuntainen, ehkä ei ihan riittävä, mutta erittäin kannatettava kuitenkin.

Minun mielestäni olisi tavattoman tärkeätä, että eduskunta lainsäätäjänä ottaisi selkeän kannan, tahdonilmaisun, täysraittiuden puolesta. Käytännössä 0,2 promillea mielestäni tarkoittaa täysraittiutta liikenteessä, ja siinä mielessä tältä pohjalta pitäisi edetä. Ongelmia tässä valvonnassa aivan varmasti on, mutta uskoisin, että tämä 0,2 promillea kuitenkin veisi pohjan siltä yleiseltä tavalta, mikä nykyisin on, että laskelmoidaan, sietääkö ottaa yksi, kaksi, kolme, neljä kaljaa, ehkä väkevämpiä ja kuinka paljon sietää, että voin vielä lähteä liikenteeseen. Kun oltaisiin näin tiukassa rajassa, niin kaikki tietäisivät, että se ei käytännössä siedä oikeastaan yhtään ottamista, kun lähtee liikenteeseen. Tämän päivän liikenne on niin vilkasta ja nopeata, että siellä ei kyllä ole kenenkään turvallista liikkua, jos siellä kulkee seassa niitä niinkin paljon kuin tänä päivänä liikkuu, jotka ovat humalassa. Tässä suhteessa toivoisin, että todella tästä asiasta päästäisiin eteenpäin lopultakin ja lainsäätäjän selkeä kanta tulisi.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on noin yksitoista henkilöä, jos oikein laskin, käynyt keskustelua, mikä on aika pieni osa tästä salista. Merkittävänä voin puheista todeta, että kaikki olivat tämän kannalla, mutta aika moni myös vielä radikaalimman linjan takana, että koko väestöä koskien laskettaisiin promilleraja alhaisemmaksi. Vain muutama vuosi sitten oikeusministeriö tämän asian selvitti, ja kuten viimeksi ed. Toimi Kankaanniemi totesi, sitä ei saatu eteenpäin silloin poliittisen tahdon takia. Senkin takia näin, että tämä voisi olla hyvä tapa: puuttuminen uuden kortin omaaviin.

Vaikka tässä on korostetusti puhuttu nuorista, niin lakialoitteeni kohdistaa tämän kaikille, vaikka viisikymppisenä ajokortin ajavalle, ja siihen löytyy perustelua näistä tutkimuksista. Elikkä paljon vaikutusta on tällä promillerajan laskulla nimenomaan niille, joilla ei ole ajokokemusta, ja jos viisikymppinen ajaa ajokortin, niin hänelläkään ei ole ajokokemusta. Elikkä nämä ei-automatisoituneet toiminnot kuitenkin ovat niitä, jotka lisäävät riskin määrää. Ennen kaikkea tässä lähdetään myös siitä, että asennekasvatus on hirveän tärkeää ja voisi johtaa siihen, että opittaisiin oikea asenneilmapiiri heti ajokortti saataessa.

Ed. Petri Salo nosti esille tämän, kuinkahan monta kuolemaa — jos tämä maistissa ajavien kuolleisuus on ollut 51 noin 10 vuoden aikana — olisi voitu välttää. Ei ainakaan kaikkia: tutkimuksen mukaan osa näistä ja rattijuopoistakin jopa viidennes yhteensä on itsemurhia ja niissä ei varmaan auta, missä se promilleraja on. Mutta "Maistelleet kuolonkolareissa" -tutkimus nimenomaan suosittaa nuorten kuskien promillerajan alentamista 0,2:een. Itse en usko tähän perustuslailliseen ongelmaan, koska tämä on liitetty muutenkin jo määräaikaiseen ajokorttiin eikä (Puhemies koputtaa) toistaiseksi voimassa olevaan. Jo se mahdollistaa tämmöisen.

Puhemies! Jottei minun tarvitse pyytää toista puheenvuoroa, sanon yhden lauseen: sakkoperiaatteella voisi kehitystä tapahtua senkin takia, että laitteet ovat parantuneet ja verikokeen todistavaan (Puhemies koputtaa) vaikutukseen on silloin vähäisempi tarve.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti tästä paikalta yksi näkökulma vielä.

Tässä joku edustaja totesi siitä, jotta pitäisikö vehkeet ottaa valtiolle joksikin ajaksi. Minusta siinä tilanteessa — ihan käytännön elämässä kun on seurannut lehtien palstoilta ja nähnyt omassa kunnassakin tapauksia — jos on ihan piittaamaton henkilö eli on lukemattomia kertoja palanut jopa yhden vuoden aikana, kärähtänyt rattijuoppoudesta, ja siitä huolimatta hänellä on mahdollisesti jopa oma auto, niin minusta kyllä tietyssä rajassa pitäisi olla semmoinen mahdollisuus, onko se joku kolme neljä kertaa tai mikä se raja onkin sitten. Odottaisi, että kyllä hallituksessa ja tietysti valiokunnassakin voisi pohtia, missä vaiheessa tämmöiseltä henkilöltä voisi ottaa sen ajoneuvon valtion omaisuudeksi kokonaan, koska se on ikään kuin semmoinen rikoksentekoväline, koska tuntuu hassulta, että samalla autolla voi ajaa vaikka miten paljon. Tai jos joku on antanut hänelle sen auton, niin se menisi valtiolle, jos on tiedossa, että tämmöiselle henkilölle on annettu tämä auto.