Tero Rönni /sd (esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Työttömien yhdenvertainen kohtelu
on asia, jossa aina riittää painimista ja pohtimista
meillä lainlaatijoilla. Työttömyysturvalainsäädännössä on
nykyiselläänkin liian paljon sellaisia porsaanreikiä,
jotka aiheuttavat ihmisille ikäviä yllätyksiä ja
taloudellisia menetyksiä. Otan yhden esimerkin.
Ihminen on ollut pitkäaikaistyötön
ja työnhakijana työvoimatoimistossa. Hänellä oli
kuitenkin jonkin verran ansiosidonnaisen päivärahan päiviä jäljellä,
ja työllisyysedellytysten tarkemmaksi kartoittamiseksi
työvoimatoimisto osoitti hänet niin sanotulle
aktivointikurssille, joka oli nimeltään "Mitä mahdollisuuksia?",
erittäin idearikas kurssi varmasti. Kurssin ajankohta oli viime
syksynä, ja koulutuksen järjesti työhallinnon
toimeksiannosta Tampereen ammattikurssikeskus. Kurssin aikana tutkittiin
kouluttajan toimesta kurssilaisten työkykyä ja
terveydentilaa. Tässä tutkimuksessa lääkäri
totesi esimerkkihenkilöni työkyvyn alentuneen
niin paljon, että hänet määrättiin
työkyvyttömäksi kurssin päättymispäivää seuraavasta
arkipäivästä eli viime syksyn lokakuun
lopusta lukien toistaiseksi. Henkilö ilmoitti asiasta työvoimatoimistoon
ja ilmoitti myöskin olevansa sairausvakuutuksen omavastuupäivien — eli
sairasloman alkamispäivä ynnä yhdeksän
päivää — aikana työnhakijana
työvoimatoimistossa, joten hänestä annettiin
esteetön päivärahalausunto työttömyyskassalle
kyseiseltä kurssin jälkeiseltä ajalta.
Kuitenkin työttömyyskassa hylkäsi työttömyyspäivärahat
tältä sairausloman ajalta, tältä yhdeksän
päivän ajalta. Perusteluna on: "Teillä ei
ole oikeutta työttömyysetuuteen sairausvakuutuslain
19 §:n 1 momentin mukaiselta omavastuuajalta, koska ette ole
ollut työttömyysetuuden saajana työkyvyttömyyden
alkaessa." Siinäpä sitä ihmettelivät
asiakas ja työvoimavirkailija yhdessä voimassa
olevaa lakia.
Tilannehan on se, että työtön saa
sairastuessaan sairauspäivärahan omavastuupäivät
työttömyyskorvauksena tai työmarkkinatukena,
mutta se, että henkilö kaiken taiteen sääntöjen
mukaan osallistuu työvoimatoimiston määräämälle
kurssille eikä sen päätyttyä saakaan
omavastuuaikoja, on täysin kohtuutonta, eli tiivistettynä:
jos henkilö ei olisi lähtenyt kurssille, hän
olisi saanut karenssin, mutta nyt kun hän teki, niin kuin on
määrätty, kopsahtikin yhdeksän
päivän rangaistus.
Tällainen kuvailemani tilanne johtuu paljolti aikanaan
tehdystä työttömyyspäivärahan
ja sairauspäivärahan yhteensovituksen epäonnistumisesta.
Kantavana ajatuksena aikanaan oli, että työttömän
sairastuessa sairauspäivärahassa ei pidä olla
omavastuuaikaa. Ajatus on oikea. Työttömältähän
on jo yksi omavastuuaika otettu työttömyyspäivärahaan,
joten toinen omavastuuaika olisi kohtuutonta pienipalkkaiselle ihmiselle.
Tämä esitys työttömyysturvalain
3 luvun 3 §:n muuttamisesta tähtää siihen,
että työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen päättyessä sairastunut
ja siihen asti koulutustukea saanut henkilö olisi samassa
asemassa kuin tällaisessa koulutuksessa työmarkkinatuella
ollut henkilö ja sellainen työttömyyspäivärahan
saaja, joka ei osallistu koulutukseen. Niinpä esitänkin
tätä muutosta työttömyysturvalain
3 luvun 3 §:ään, joka kuuluisi näin:
"Työkyvyttömäksi tulleella julkisesta
työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 6
luvun 1 §:n mukaisessa työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa
olleella, joka ei koulutuksen päätyttyä saa
sairausvakuutuslain 19 §:n 1 momentissa olevan rajoituksen
(omavastuu) vuoksi päivärahaa tai muuta vastaavaa
lakisääteistä korvausta taikka työnantajalta
sairausajan palkkaa, on työkyvyttömyydestään
huolimatta ja sen estämättä, mitä 2
luvussa säädetään työnhakijana
olosta, oikeus työttömyysetuuteen."
Keskustelu päättyy.