8) Laki rintamasotilaseläkelain muuttamisesta
Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lakialoitteellani haluan korjata sen epäkohdan,
että meillä ei ole avattu rintamasotilaseläkkeitten
ja rintamasotilastunnuksen myöntämismahdollisuutta
niille henkilöille, jotka kokevat, että heille
tämä kuuluisi. Tiedän, että monet
teistä arvoisista kollegoista ovat ansiokkaasti toimineet
tässä asiassa, muun muassa ed. Pentti Tiusanen
on tehnyt aiemmin lakialoitteen, jonka myös olen allekirjoittanut.
Haluan luoda paineita siihen, että voitaisiin selvittää, onko
henkilöitä, joille kuuluu rintamasotilastunnus,
ja jos todetaan, että heille kuuluisi tämä tunnus,
niin silloin korjattaisiin se epäkohta, että he eivät
ole sitä saaneet, ja nämä henkilöt
voisivat saada sen tunnuksen, mikä heille oikeutetusti kuuluu.
Minusta on liian jäykkä tuo asenne, että on pantu
aikoinaan — jo kauan sitten päättynyt — määräaika,
jonka jälkeen enää ei rintamasotilastunnusta
anneta. Minusta aina pitäisi olla oikeus korjata tehtyjä virheitä ja
nimenomaan, kun ne kohdistuvat yksilöön. Minusta
on yksilön oikeusturvan kannalta oikein, että hän
voi anoa tunnusta tai pyytää selvitettäväksi,
kuuluuko hänelle rintamasotilastunnus. Tähän
voi olla hyvin monia syitä. Veteraanit, jotka ovat pääosin
syntyneet vuonna 1926, ovat ihan erityisryhmänsä. Monet
heistäkin kohta poistuvat keskuudestamme, mutta tämä on
ryhmä, joka kokee, että on niitä, joille
kuuluisi tunnus, ja jos tällaista tunnetta on, niin silloin
tämä asia pitäisi aukottomasti voida
selvittää ja avata mahdollisuus tämän
asian tutkimiselle, sillä virheitä voi sattua.
Virheitä voi sattua tunnuksen myöntämisen yhteydessä,
sen määrittelyn yhteydessä, kenelle tunnukset
tulevat. On aivan ihme, että viime sotien aikana on voitu
pitää niinkin tarkkoja sotapäiväkirjoja
kuin taistelun tilanteissa on pidetty, mutta varmasti niitä on
myös tuhoutunut eri syistä. Silloin pitäisi
voida luottaa siihen, jos henkilö pätevästi
voi selvittää, että hän on ollut
joissakin tehtävissä. Asiakirjoja on voinut tuhoutua.
On ihan ihme, että sodassa niinkin paljon on säilynyt
kuin on säilynyt — siitä tunnustus sen
ajan arkistoja tehneille ja hoitaneille. Mutta kaikkinaisia epäkohtia
voi aina sattua ja asioita pitäisi voida korjata. Samoin
voi olla niitä vaatimattomia veteraaneja, jotka ovat ajatelleet,
että en minä mitään tunnuksia
tarvitse, riittää, että olen työni
tehnyt, ja ovat hiljaa, ovat omaa vaatimattomuuttaan jättäneet
tunnukset anomatta ennen kuin määräajat
ovat menneet umpeen.
Arvoisa puhemies! Lyhyesti ehdotan tätä epäkohtaa
korjattavaksi, niin kuin tässä salissa hyvin monet
kollegat ovat lukuisia kertoja eri aloittein, joista jokaiselle
pitää antaa tunnustus, eri kirjallisin kysymyksin
tätä epäkohtaa koettaneet korjata. Minä toivon,
että tämä voitaisiin oikeusturvan kannalta
selvittää näitten asianomaisten veteraanien
osalta, henkilöitten osalta, niin miesten kuin naisten
osalta, kuuluuko heille tämä tunnus.
Ne eri ministerien ja eri hallituksien aikana annetut vastaukset,
joita olen saanut, että tätä kysymystä ei
enää avata ja pyritään eläkeikäisistä huolehtimaan
muun sosiaaliturvan puitteissa, eivät minua tyydytä.
Tässä on näille henkilöille tarve
saada tunnustus, jonka he itse kokevat tarpeelliseksi, myöskin
jälkipolvien kannalta, että esivanhemmat ovat
olleet sodassa. Minusta asia tulisi avata, ja toivon, että vihdoinkin
tähän asiaan saataisiin se korjaus, jota monet
vielä odottavat.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Lauri Oinosen lakialoite on kannatettava.
Aivan oikein, kahden eri vaalikauden aikana eduskunnassa on kerätty
reilusti yli sata kansanedustajan nimeä lakialoitteen taakse — siis
kahteen kertaan — jossa vaadittiin rintamasotilastunnuksen
uudelleenavaamista. Taustatietojen mukaan tämä epäkohta
koski ja koskee vieläkin todellakin tuhansia ihmisiä.
Tosin heidän määränsä koko
ajan on pienentynyt, tiedämme sen.
Mutta kun asianomainen valiokunta viime vaalikaudella esimerkiksi
jäi kuitenkin tässä asiassa, asian käsittelyssä,
puolitiehen ja tyytyi sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen
vastaukseen, niin tässä mielestäni kyllä parlamentarismi
ei toimi. Kyllä lakialoitteen, jonka takana on selkeä enemmistö kansanedustajista,
pitäisi tämäntyyppisessä asiassa
myös johtaa lainsäädäntöön.
Siinä valiokunta on avainasemassa, valiokunnalla on mahdollisuudet
siihen. Ja viittaan jälleen kerran ympäristövaliokunnan
työhön 2000-luvun alussa, jolloin paikallaolijoistakin
oli mukana muun muassa ed. Pulliainen — ed. Pulliainen
nyt oli ainakin, ed. Tynkkynen ei tainnut silloin vielä olla
täällä jäsenenä — kun
Repoveden kansallispuisto toteutettiin nimenomaan valiokunta-aktiviteetin
kautta; myös tässä asiassa pystyttäisiin
näin tekemään. Toivon ed. Lauri Oinosen
aloitteelle menestystä.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämä on kyllä erikoinen
ikiliikkuja, ennen kaikkea tämä vuonna 1926 syntyneitten
veteraanien kohtelu. Tästä on tehty täällä eduskunnassa
varmasti kymmeniä, ellei satoja, erilaisia aloitteita ja
on otettu vastaan delegaatioita, on tehty kirjallisia kysymyksiä,
lakialoitteita, eikä tälle vieläkään
tehdä mitään. Minä olen kuullut
kanssa samanlaista juttua, että se on sosiaali- ja terveysministeriön
virkamiehistä kiinni. En tiedä, mikä siellä mättää,
eivätkö he kunnioita näitä henkilöitä vai
mistä on kysymys. Joka tapauksessa on erittäin
hyvä asia, että tätä tuodaan
kuitenkin tänne esille, vaikkei tämä varmasti
mihinkään hirveästi yhdellä allekirjoituksella
eteenpäin menekään, mutta toivottavasti
tuolla ministeriössä herättäisiin.
Arvoisa puhemies! Keskuudessamme on edelleen henkilöitä,
joiden panosta maamme yli 60 vuotta sitten päättyneissä sodissa
ei ole julkisen vallan taholta arvostettu. Kyse on siis yli 80-vuotiaista
veteraaneista, jotka eivät ole saaneet kaipaamaansa ja
ansaitsemaansa kunniaa ja yhteiskunnan kädenojennusta.
Vuoden 1926 ikäluokan miehet kutsuttiin palvelukseen koulutuskeskuksiin
vuonna 1944; he eivät ole saaneet rintamasotilastunnusta.
Tästä asiasta on tehty useita lakialoitteita ja
kysymyksiä ja sekä apulaisoikeuskansleri, tasa-arvovaltuutettu
että oikeusasiamies ja viimeksi apulaisoikeusasiamies ovat
todenneet, että kansalaisten yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus
eivät ole toteutuneet vuoden 1926 ikäluokan osalta.
Nämä henkilöt joutuivat hyvin nuorina,
18-vuotiaina, kokemaan kovia, eikä ole heidän
syynsä, että sotilaspasseja poltettiin ja papereita
hävitettiin jatkosodan päättyessä ja
että he jäivät ilman oikeutta rintamasotilastunnukseen.
Arvoisa puhemies! Meillä on myöskin ainakin
kaksi muutakin ryhmää, joiden kunnian ja arvostuksen
tulisi näkyä julkisen vallan taholta. Pieni ryhmä on
niin sanotut kakkoslesket, jotka menettivät uudelleen avioiduttuaan
oikeudet sotaleskien saamiin etuuksiin, ja toinen ryhmä on sotaorvot,
joille sotaorpotunnus merkitsisi paljon. He menettivät
isänsä, ja kunnissa heitä kohdeltiin
kunnanisien hyvästä tai pahasta tahdosta johtuen
eriarvoisesti. Voi vaan kysyä, millähän tavalla
valtiovalta jossakin vaiheessa aikoo osoittaa arvostustaan ja kunnioitustaan
näille sodasta ja sen seurauksista johtuen vakavia elämänkohtaloita
kokeneille ryhmille. Toivon, että tämä aloite
käsiteltäisiin ja se saisi kannatusta.
Toinen varapuhemies:
Todettakoon, että tässä aloite ei
koske tätä asiallista rintamasotilasoikeuksien
laventamista vaan ainoastaan sitä määräajan
jatkamista niistä langettavista määräajoista, joita
aikoinaan on säädetty, ja pyytäisinkin
tähän keskittymään jatkokeskustelussa,
mitä tämä aloite koskee.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Puhemiehen huomautus on ihan aiheellinen,
koska nyt tässä tämä ongelma,
mikä tässä sisällä on,
eli kyse on siitä, jotta ei voi olla oikein, niin kuin
ed. Lauri Oinonen tuolla edessä totesi, se, jotta tehdään
joku määräaika, ja jälestäpäin
todetaan sitten sellainen tilanne, jotta näillä henkilöillä olisikin
ollut oikeus, mutta nyt on luukku isketty kiinni. Kaiken tämmöisen
niin kun oikeustajun mukaan, jos jälestäpäin
voidaan todistaa tämmöinen tilanne, jotta on ollut
siis rintamalla tai sodan jaloissa siellä jossakin tehtävissä,
niin kyllähän se pitäisi olla mahdollista
saada tämä rintamasotilastunnus senkin jälkeen,
ei pelkästään, mitä tämä koskee,
vuonna 1926 syntyneitä, vaan aika montaa muutakin henkilöä.
Itsellenikin on sattunut kansanedustajahommien aikana useampi
henkilö, jolla on ollut tämä tulkintamahdottomuus,
ja tuolta sitten mistään rekistereistä ei
ole löytynyt sitä tietoa, että on sattunut
olemaan siellä rintamalla, vaikka he itse ovat omien kertomustensa
mukaan olleet, ja sitten ne läheiset ovat kuolleet, jotka
olisivat mahdollisesti voineet olla todistamassa. Sen takia minusta
tämä ed. Lauri Oinosen aloite on tosi kannatettava.
Olen miettinyt, onko tässä kyse siitä, jotta
ministeriön virkamiehet tappavat aikaa tässä ja
siinä pikkuhiljaa nämä ihmiset poistuvat
ja ongelma poistuu sieltä kautta. Minusta se on aika ilkeää ajatella,
että tällä tavalla jotkut virkamiehet
voisivat ajatella, mutta kun ei tässä muutakaan
niin kun oikein järkevää syytä näe.
Sitten toinen asia, mikä liittyy siihen, jotta miksi
ei kansanedustajat ole ottaneet tässä niin kuin
käsiinsä tätä, koska täällä on
ollut useampi aloite, niin kuin ed. Tiusanen totesi, jossa on ollut
sata kansanedustajaa allekirjoittajana. Silloinhan valiokunnan pitäisi
se ilman muuta ottaa käsittelyyn ja viedä se asia
läpi, koska se on eduskunnan tahto.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä on ed. Lauri Oinoselta
oikea aloite, ja mielestäni oikeuden pitää vähitellen
tapahtua. Tämä on ollut monelle veteraanille erittäin
tärkeä asia, joka on nyt viime metreillä korjattava.
Kannatan sitä ehdottomasti.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tästä määräajasta,
tämä on aika mielenkiintoinen asia.
Ensinnäkin täällä ed. Rajala
viittasi oikeusasiamiehen kannanottoihin tässä suhteessa.
On jännittävää, että silloin
kun tulin eduskuntaan vuoden 1987 vaalien jälkeen, niin
sen jälkeen kysyttiin tätä, ja oikeusasiamiehen
kanta oli selvästi, että se on kiinni ja sillä siisti.
No, nyt asia on uudelleen arvioitu. Nykyiset oikeusasiamiehet ovat
arvioineet tätä asiaa tämmöisistä yhtäläisen kohtelun
periaatteista ja oikeellisuusperiaatteista, ja sillä tavalla
se asia on niin kun saanut uudenlaisen sävytyksen.
Mutta sitten minä soitin vielä tästä Pääesikuntaan
ja kysyin, missä se jarru on, miksi tämä määräaikajuttu
ei voi aueta, jos on osoitettavissa, että sillä olisi
merkitystä, niin ilmoitettiin, että kun kerran
asia on kerran selvitetty perusteellisesti, niin he vastustavat
jyrkästi avaamista. En voi mitään muuta
sanoa kuin että oikeudenmukaisuuden olisi hyvä toteutua,
mutta tässä sitä nyt ollaan sitten.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Todella ne kaksi yli sadan kansanedustajan
allekirjoittamaa lakialoitetta koskivat jälleen yhtä asiaa:
Kun viimeinen päivä joulukuuta 1994 oli tämä aika,
jolloinka rintamatunnuksen haku suljettiin, niin se aika avattaisiin
ja annettaisiin jatkoaika. Siinä oli määritelty
se, mikä oli näissä kummassakin lakialoitteessa.
Ja tämä tilanne lausuntojen suhteen, lausuntojahan
siihen saatiin, mutta tilanne lausuntojen suhteen muuttui positiivisemmaksi
niin, että Pääesikunnan suunnassa vuosien
mittaan ollaan lähestytty sitä, että hyvä on,
voidaan avata, ja myöskin veteraanijärjestöt, jotka
aikaisemmin todella tiukasti vastustivat tätä,
että voitaisiin avata, niin nekin ovat antaneet periksi,
mutta se, joka ei ole antanut, on ollut sosiaali- ja terveysministeriö.
Kovasti jäi mieleen se heidän edustajansa, virkamiehensä maininta, huudahdus
siitä, että mikään muu asia
ei ole aiheuttanut heille niin paljon puhelinsoittoja kuin tämä.
Eli he ovat niin kuin kokeneet tulleensa tällaiseen vahingonkärsijän
osaan, ja he ovat nyt tässä ikään
kuin niitä, joita lyödään. Tosiasiassa lyödään
näitä ihmisiä, jotka eivät saa
tätä rintamatunnusta, vaikka heillä olisi
kaikki paperit ja kaikki käsillä, mutta kun sitä nyt
ei vaan voi avata, niin sitä ei saada. Sitten kompensoidaan
sitä kuntoutuksella tai jollakin muulla asialla niin kuin
täällä viitattiin.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen on nostanut kipeän
ja tärkeän kysymyksen esiin. Tästä asiasta
on varmaan kaikkia kansanedustajia lähestytty, ja varmaan
nuo ikäluokat ja nuo ihmiset, jotka ovat jääneet
ulkopuolelle tuolloin, kun tämä laki on lyöty
lukkoon, kokevat epäoikeudenmukaista kohtelua osaltaan
saaneeksi, ja ymmärrän, että vielä ehdittäisiin
tältä osin näiden ihmisten arvo tunnustaa. He
ovat nuorina ihmisinä aikoinaan pistäneet panoksensa
isänmaan puolesta, ja varmaan tämmöinen
tunnustus tässä vaiheessa vielä voisi
olla paikallaan heidän osaltaan. Siinä mielessä kyllä mielelläni
olisin avaamassa vielä tämän rintamasotilastunnusten
saannin näiden ihmisten osalta.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Te, arvoisa puhemies, pyysitte hyvin tarkoin
pitäytymään tämän lakialoitteen
esityksen rajoissa, ja siksi puhun hyvin lyhyesti. Haluan yhtyä niihin
moniin edustajiin, jotka täällä ovat
pitäneet ed. Lauri Oinosen lakialoitetta hyvin kannatettavana,
ja toivon, että tämä asia varsin perusteellisesti
käsiteltäisiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa,
kun se nyt sinne on menossa. Minuunkin ovat lukuisat vuonna 1926
syntyneet ottaneet yhteyttä ja toivoneet, että tämä asia
voitaisiin ottaa uuteen tarkasteluun, ja olisi hyvä, että jos
tämän uuden tarkastelun vastustajia on, niin nämä vastustajat
sitten tulisivat ihan julkisuuteen, niin tiedettäisiin,
mistä heidän ajatuksissaan on kysymys.
Keskustelu päättyi.