Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Kataisen hallituksen ensimmäisestä vuodesta ei ole puuttunut haasteita. Varsinkin kansainvälinen taloustaantuma sekä eurokriisi ovat olleet vahvasti vaikuttamassa siihen, ettei hallitus ole voinut välttyä vaikeiden päätösten tekemiseltä. Tilanteessa, jossa on pitänyt valita lainan tai laman väliltä, on hallitus päätynyt oikeaan vaihtoehtoon ja edesauttanut työn ja hyvinvoinnin säilymistä maassamme. Kaiken kaikkiaan hallitus on selviytynyt tulikasteestaan kohtuullisen hyvin ja aloittanut maassamme monia kauan odotettuja uudistuksia. Puheenvuorossani en kuitenkaan käy niitä kaikkia läpi, vaan nostan esille muutaman tärkeän näkökulman.

Arvoisa puhemies! Varmasti yhtenä tärkeimpänä hallituksen työn painopisteistä on kunta- ja palvelurakenneuudistus, jonka aloittaminen viime vuonna ei tullut yhtään liian aikaisin. Tammikuussa valmistuneen valtiovarainministeriön kuntatalouden muutoksia arvioivan selvityksen mukaan ainakin kolmasosa maamme kunnista tulee olemaan suurissa taloudellisissa vaikeuksissa 2020-luvulla ilman kuntauudistusta. Väestömme ikääntyy vauhdilla, palvelut uhkaavat heiketä, eikä kuntien ja valtion taloustilanne mahdollista raskasta lisävelan ottoa, ja on aivan selvää, että jotain on siis tehtävä. Tässä onkin hatunnoston paikka ministeri Virkkuselle, joka on vastarinnasta huolimatta jaksanut kannustaa kuntapäättäjiä ympäri Suomen mukaan kuntarakennetalkoisiin.

Tervehdin ilolla myös hallituksen lupausta aloittaa uuden valtionosuusjärjestelmän valmistelu ensi syksynä. Tavoitteena on oltava vuonna 2015 aloittava uusi järjestelmä, joka esimerkiksi huomioi suurkaupunkien erityispiirteet, kuten maahanmuuttajien tarvitsemat lisäpalvelut.

Hallituksen painopisteen vähittäinen siirtyminen sinne, missä apua kaikkein kipeimmin tarvitaan, näkyy myös vuonna 2011 tehdyssä liikennepolitiikassa. Erityisesti kaupunki- ja seutulippujärjestelmien avustamisella sekä joukkoliikenteen kehittämistoimilla on edesautettu alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon saavuttamista ja tuettu tasapainoista aluekehitystä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi nostan esille vielä yhden valiokuntatyöhöni liittyvän asian.

Perheoikeuden alalla hyväksyttiin joulukuussa uusi adoptiolainsäädäntö, jonka on tarkoitus tulla voimaan heinäkuun alussa. Lakiin sisältyy useita myönteisiä uudistuksia, kuten kotimaisen adoptioprosessin kehittäminen, asiaan osallisten oikeusturvan parantaminen sekä aikaisempien vanhempien, erityisesti biologisen isän, aseman vahvistaminen. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on myös ehkäistä ennalta niin kutsuttuihin itsenäisiin adoptioihin liittyviä riskejä.

Tärkeistä parannuksista huolimatta lakiin jäi yksi huomattava epäkohta. Sen mukaan muut kuin aviopuolisot eivät voi adoptoida yhdessä. Yhteisadoptiota ei näin mahdollistettaisi avopareille tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolille. Tämän seikan korjaamiseen tavalla tai toisella toivon niin hallitukselta kuin yksittäisiltä kansanedustajiltakin rohkeutta tulevina vuosina.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus ja sen selailu on hyvä tapa päivittää keskeisiä poliittisia asioita, mitä on liikkeellä ja joihin pitää puuttua tai olisi pitänyt puuttua. Poimin neljä euromääräisiltä vaikutuksiltaan eri suuruista asiaa mutta kaikki kuitenkin tärkeitä asioita.

Ensinnäkin rahoitusmarkkinoitten sääntelystä, että minua jäi vaivaamaan välikysymyskeskustelussa se, vaikka tiedänkin, kuinka Suomen Pankin valvonta on järjestetty, kuinka tärkeässä osassa eurokriisin hallinnassa ovat Euroopan keskuspankin rahapoliittiset toimet ja Suomen rooli, osana Suomen kansallisen keskuspankin rooli siinä.

Jos puhutaan rahoitusmarkkinoitten sääntelystä, niin kuin täälläkin kertomuksessa puhutaan, ja mainitaan tavoitteeksi tavoitella vakautta, läpinäkyvyyttä ja rahoitusinfrastruktuurin toimivuutta ja halutaan vähentää uusien kriisien todennäköisyyttä ja pyritään hallitsemaan toteutuvia kriisejä tehokkaammin ja vähemmin yhteiskunnallisin kustannuksin, jos nämä ovat ne tavoitteet, niin totta kai meidän pitää tietää, mikä riski sisältyy Euroopan keskuspankin toimiin ja Suomen Pankin taseisiin. Se valitettavasti sivuutettiin, ja vaikka se ei suoraan ole hallituksen päätettäviä asioita, niin totta kai meillä kaikilla päättäjillä pitää olla julkinen tieto siitä, miten nämä riskit voivat vaikuttaa koko Suomen kansantalouden ja valtiontalouden tilanteeseen. Mutta sitä keskustelua ei ole käyty täällä salissa, ei käyty tiistaina, enkä ole huomannut, että pankkivaltuusmiehet ja -naisetkaan olisivat kovin aktiivisia olleet informoimaan sen tiedon pohjalta, mitä heillä asiasta on.

Toiseksi, arvoisa puhemies, sitten tästä louhintamaksusta, kaivoslaista, jota sivuttiin jo. On todellakin niin, että yritimme viime kaudella saada kaivoslakia avattua niin, että kaivosten sijaintikunnat olisivat saaneet kymmenykset kaivostoiminnan taloudellisesta volyymistä. No, hanke ei edistynyt, mutta siihen voidaan palata lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä. Siellä on tehty aloite, lausuma, että työ- ja elinkeinoministeriö aloittaa vuoden 2012 aikana valmistelutyön kaivoslain muuttamiseksi siten, että kaivosyhtiöt joutuvat maksamaan kaivoksen sijaintikunnalle tai -kunnille louhintamaksun.

Tämä muutos on välttämätön sen takia, että kunnillehan koituu monenlaisia kustannuksia ilman, että on mitään lopullista varmuutta kaivostoiminnan aloittamisesta. Pelkät henkilöitten, yritysten verotuloina tuleva potti tai muu rahoitus ei tämän mukaan riitä korvaamaan läheskään kaikissa tapauksissa sitä, mikä kunnille hyvä olisi kohdentaa. Sinällään nämä kaivokset ja ne rikkaudet, mitä maaperässä on, ovat äärimmäisen tärkeitä, ja hyvin suuri osa näistä esiintymistä sijoittuu Keski-Lapin vihreäkiven vyöhykkeelle, mikä on ollut kautta aikain äärimmäisen vaikeaa työttömyysaluetta. Mutta kyllä paikallisille toimijoille ja yhteisöille pitää tulla kunnon korvaus niistä rikkauksista, mitä sieltä maaperästä otetaan.

Arvoisa puhemies! Sitten kolmantena asiana hyvin ajankohtainen asia, ja haluaisin herätellä Ylen hallintoneuvoston jäseniä saamen kielen elvyttämiseen liittyen. On istunut työryhmä, jonka tehtävänä on ollut laatia ehdotus kokonaisvaltaiseksi ja pitkäjänteiseksi saamen kielen elvyttämisohjelmaksi, sekä siihen liittyen ohjausryhmä, joka seuraa ja ohjaa hankkeen etenemistä. No, tällä hetkellä esimerkiksi saamenkielisen lastenohjelman Unna Junnán rahoitus ei ole kunnossa, vaikka osa Ylen hallintoneuvoston jäsenistä on vakuuttanut, että asia on hoidettu.

Neljäntenä vielä riistavahinkolain vaikutuksista. Viime kaudellahan riistakysymyksiä pyrittiin hoitamaan valitettavasti paljon rikoslakia tiukentamalla, mutta tällä hetkellä esimerkiksi porotaloudella on saamatta satojen tuhansien ellei miljoonan euron potti jo toteutuneista petovahingoista. Tämä on sellainen määräraha, jota aikaisempina vuosina on kyetty kesken vuotta lisäämään, ja nyt tarve on kovempi kuin koskaan. Kyllä marssijärjestyksen pitäisi olla aina se, että ensin hoidetaan ne päälle kaatuvat asiat, ja sen jälkeen katsotaan, miten pitkäjänteisesti jonkin elinkeinon toimintaedellytyksiä turvataan.

Sanna  Lauslahti  /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamia poimintoja sinisestä kirjasta.

Ensinnäkin sakon muuntorangaistuksen kehittämisestä, joka edellisellä kaudella oli, voi sanoa, kivi kengässä, ja siitä ei tunnu vieläkään päästävän eroon: Jäin tässä katsomaan, että selvityksiä tehdään, selvityksiä tehdään, selvityksiä tehdään, mutta milloin ne teot tulevat asian korjaamiseksi? Toivoakseni nyt meillä on tulossa tähän jonkinlaista ratkaisua, mutta on se aikakin, kun silloin, kun me teimme tämän lausuman, edellytimme välittömiä toimenpiteitä tämän päätöksen jälkeen, oikeastaan eräällä tavalla pitkien neuvottelujen jälkeen, niin että kyllä tämä ihmetyttää, kuinka kauan tämmöinen asia voi siellä virkamieskoneistossa olla.

En tiedä, onko osa näistä meidän tekemistämme lausumista, jotka ovat eduskunnan demokraattista tahtoa, sellaisessa tilanteessa, että niitä ei yksinkertaisesti vain hyväksytä siellä valmistelukoneessa, minkä vuoksi ne ovat tällaisessa selvityskierteessä, kunnes ne sitten jossain kohdin saadaan poistettua sieltä listoilta, kun selvityksiä on riittävästi tehty.

Mutta on niitä onnistumisiakin. Poimin täältä yhden onnistumisen, joka on myöskin pitkän aikajänteen, voisi sanoa, työvoitto. Täällä on vuonna 99 tehty päivähoidon hallintoa ja ohjausta koskeva lausuma, jossa hallitusta on pyydetty valmistelemaan säännösmuutokset, jotka mahdollistavat päivähoidon hallinnon ja ohjauksen siirtämisen sosiaalilautakunnalta opetustoimesta vastaavalle lautakunnalle. Tältä osin tässä tehtiin säädösmuutoksia 2002, ja sen jälkeen päätösvalta onkin ollut sitten kunnissa, ja kunnissa on ihan hyvin säädöksiä lähdetty viemään eteenpäin. Omassa kotikunnassakin on sijoitettu tänä päivänä varhaiskasvatus opetustoimen yhteyteen, ja tämä on ennen kaikkea ollut lapsen etu, että lasta katsotaan sieltä pienestä sinne vähän isommaksi asti saman lautakunnan kautta.

Tämä on oikeastaan esimerkki siitä, että jossain kohdin eduskunnan tahtokin toteutuu. Toinen ulottuvuus, jossa tämä sama asia tulee esille, on meillä käsillä oleva kehys, jossa päivähoidon hallintoa ollaan siirtämässä opetus- ja kulttuuriministeriön puolelle, ja näin me saamme myös tämän lainsäädännön valmistelutyön valtiotasolla samoihin käsiin, kuten se on kuntatasollakin mahdollista.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Toimenpidekertomuksen lukeminen on hyvä keino arvioida kulunutta vuotta ja samalla visioida tulevaisuutta. Siitä voi myös lukea, mitä hallitus pitää tärkeänä ja miten asioita on priorisoitu.

Hallituksen tavoitteet ovat hyvät ja sidoksissa toisiinsa. Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisyä, julkisen talouden vakauttamista sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistamista on tehtävä yhtä aikaa ja rinnakkain, mikäli aiomme säilyttää hyvinvointivaltion näiden haasteellisten aikojen yli. Tämä hallitus on oppinut menneisyyden virheistä. Me emme heikennä huonoimmassa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa olevien kansalaisten tilannetta, vaikka joudummekin tekemään säästöpäätöksiä.

Tämä hallitus on myös muutoksen hallitus, mikä näkyy selkeästi toimenpidekertomuksessa. Hyvinvointivaltion säilyttäminen edellyttää sekä asenteiden että rakenteiden muuttumista. Pysähtyminen menneisyyteen tarkoittaa taantumista, ja kaiken vastustaminen tarkoittaa vastuuttomuutta. Siksi esimerkiksi kunta- ja palvelurakenneuudistus on tehtävä. Myös hallintorakenteita ja toimintakulttuureita on uudistettava. Sektorikohtaisuudesta on päästävä enemmän yhdessä tekemiseen ja kokonaisuuksien hallintaan. Hyvä esimerkki tästä on yhteiskuntatakuu, jonka suunnittelussa ja toteutuksessa on kolme ministeriötä ollut erittäin aktiivisesti mukana.

Vähintään yhtä tärkeitä kuin edellä mainitut muutokset ovat asenteiden muutokset. Tämä hallitus ei enää puhu, että pitkäaikaistyöttömien tai vaikeasti työllistettävien työllistämishankkeet olisivat tempputyöllistämistä. Nyt puhutaan, että kaikki kansalaiset on saatava osallisiksi. Tämä hallitus hakee kumppanuutta työmarkkinajärjestöjen kanssa, ei särje siltoja. Tämä hallitus haluaa palauttaa peruskoulun tasa-arvon eikä halua, että maahan syntyy eliittikouluja ja huono-osaisten kouluja. Tämä on äärettömän tärkeää syrjäytymisen ehkäisyä, sillä syrjäytyminen alkaa usein koulusta. Näitä esimerkkejä asenteiden muutoksesta voi löytää tästä toimenpidekertomuksesta useita.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tavoitteiden toteutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Sen voi lukea myös tästä toimenpidekertomuksesta. Yhdestä asiasta olen kuitenkin huolissani. Muutokseen pitäisi aina liittää tutkimus- ja kehittämistoimintaa, ja siihen suunnattuja määrärahoja on supistettu. Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen siirtäminen sosiaali- ja terveysministeriöstä opetusministeriöön vaatii rinnalleen kehittämis- ja tutkimustoimintaa, sillä kyseessä on suuri kulttuurinen muutos, ei pelkästään tekninen. Lisäksi työurien pidentämiseen tähtäävien niin sanottujen pehmeiden keinojen tutkimiseen ja kehittämiseen on suunnattava määrärahoja. Hyvien käytäntöjen etsimiseen ja jalkauttamiseen on panostettava. On käsittämätöntä, miten suuria eroja esimerkiksi eri kuntien toimintojen vaikuttavuudessa ja tehokkuudessa tällä hetkellä on. Tutkimuksen kautta kehittäminen takaisi pysyvien tulosten aikaansaamisen ja toisaalta tarvittavien korjaavien toimenpiteiden mahdollisimman aikaisen käynnistämisen.

Sanna  Lauslahti  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkisalo-Ropponen nosti erittäin tärkeän asian esille, nimittäin poikkihallinnollisuuden. Juuri kyselytunnilla tulivat esille esimerkiksi kaksoisdiagnoosit, joissa meillä on päihde- ja mielenterveysongelmaiset. He joutuvat meillä tällä hetkellä hallinnon rajojen takia pompoteltavaksi: kukaan ei huoli. Jos sinulla on päihdeongelma ja samaan aikaan mielenterveysongelma, niin kummatkin osapuolet sanovat, että tämä asiakas ei kuulu minulle.

Tämä on oikeastaan semmoinen perustavaa laatua oleva kysymys ennen kaikkea kuntatasolla, miten me saamme kuntien toimialarajat rikottua niin, että keskiössä on ihminen, se palvelujen käyttäjä, eikä se yksikkö tai toimiala. Tämä vaatii meillä asennemuutoksen, ja samalla me pystymme myös saamaan erittäin merkittäviä säästöjä kuntatalouden puolelle, koska jokainen ylimääräinen yhteydenotto kunnan sisällä maksaa ajallisesti ja myös sille on euromääräinen hinta. Siltä osin parempi asiakaslähtöinen palvelu, joka katsotaan prosessilähtöisesti, tuo myös säästöjä ja samalla myös laadullisesti parempaa palvelua.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Työllisyyspolitiikasta muutama sana ja sieltä ensimmäiseksi tästä nuorten yhteiskuntatakuusta. Siinä on hyvä perusajatus, mutta valitettavasti se jää puolitiehen. Se ei suinkaan takaa nuorelle, ei edes ammattiin valmistuneelle nuorelle, sitä kaikkein tärkeintä eli työpaikkaa, oikeaa työsuhteista työtä, jossa olisivat työn tekemisen ehdot asianmukaiset.

Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, kun puhutaan siitä nettolisäyksestä, mitä nuorten työllistämiseen laitetaan: Siellä on vieläkin ministeriöitten ja momenttien välillä sellainen kupla, että kun toisen ministeriön momentilta lähtee työmarkkinatukiosuus liikkeelle ja siihen laitetaan niin sanotussa aktiivitoimessa ylläpitokorvauslisää, niin sitten hallituspuolueitten puolelta tuodaan esille, että koko se työmarkkinatuen pohjaosa ja ylläpitokorvaus ovat nettolisäystä. Minun mielestäni se työmarkkinatuki ei kasva senttiäkään sillä välillä, kun se lähtee ministeriön momentilta jonkun toisen ministeriön momentille. Se lisäys niissä rahoissa on vain sen ylläpitokorvauksen suuruinen. Tämän me kävimme läpi jo viime kaudella työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, ja kyllä ministeriöitten asiantuntijat joutuivat tunnustamaan, että tämmöinen harha siellä on.

Kolmantena asiana kolmannen sektorin työllistämismahdollisuudet: Jos halutaan päästä aitoihin tuloksiin nuorten ja vaikeasti työllistyvien osalta, niin täytyy ottaa taka-askelia siihen suuntaan, että pidettäisiin yhdistysten ja kolmannen sektorin organisaatioitten työllistämismahdollisuudet voimassa. Viime kaudella tehtiin ikävä lakimuutos. Samalla se vaatii myöskin sitä, että sosiaalisen yrityksen juridinen muoto on rajoitettu osakeyhtiö. Silloin se antaisi liikkumatilaa markkinatilanteessa, kilpailutilanteessa, paljon enemmän kuin yhdistysmuoto.

Vesa-Matti Saarakkala  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Sellainen poikkeuksellinen asia on varmasti syytä tuoda tässä keskustelussa esille liittyen tähän hallituksen toimenpidekertomukseen vuodelta 2011, että kun siellä kerrotaan, mitä hallitus on tehnyt euron kriisin suhteen — joka lähti liikkeelle finanssikriisistä — niin täytyy näin perustuslakivaliokunnan jäsenenä tuoda esille, että eriävien mielipiteiden, vastalauseiden saattelemana on hallitus toiminut. Ja mikä poikkeuksellista, myös perustuslakivaliokunnassa niin ERVV:tä, EVM:ää, talousunionia kuin esimerkiksi 136 artiklaan lisättyä 3 kohtaa on viety eteenpäin valiokunnassa määräenemmistöllä niin sanotusti, eli eriävät mielipiteet, vastalauseet mukana. Tämä on varmasti aika poikkeuksellista.

Toivoisin myös, että julkinen sana kiinnittäisi huomiota tähän tilanteeseen, sillä kun meillä kerran on perustuslakivaliokunta toisin kuin esimerkiksi Saksassa perustuslakituomioistuin, niin se on sama kuin tuomarit olisivat äänestyspäätöksellä antaneet luvan esimerkiksi säätämisjärjestykseen sillä tavoin kuin nyt on näitä asioita säädetty. Ja se on aika merkittävä tekijä. En ole ihan varma, onko Suomessa vielä ymmärretty tätä tilannetta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Muutama asia lapsista ja nuorista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi alkuviikosta tutkimuksen vanhempien koulutustaustan ja taloudellisen aseman vaikutuksista lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin kehitykseen. Tutkimus kertoo karua kieltään siitä, mistä lasten ja nuorten pahoinvoinnin syyt lähtevät. Perheen tulot eivät riitä lasten koulutukseen, terveydenhoitoon ja harrastuksiin. Alueelliset erot ovat myöskin suuria. Täälläkin moneen kertaan todettu lapsiköyhyyden lisääntyminen on merkki tulevaisuudessa yhä kasvavista ongelmista.

Olisinkin kysynyt, jos ministereitä olisi ollut paikalla, mitä hallitus nyt aikoo tehdä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseksi eri alueiden väliltä niin, etteivät taloudelliset ongelmat olisi estämässä lasten ja nuorten koulutus- ja harrastusmahdollisuuksien tasapuolista saantia, ja olisiko suunnitelmia tukea terveellisiä elintapoja erityisesti niissä väestöryhmissä, joiden elintavat ovat muita väestöryhmiä epäterveellisempiä.

Myös kouluterveydenhuollossa todetaan edelleen puutteita eri paikkakunnilla riippumatta kuntien koosta. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon resursseja on edelleen vähennetty. Liikunta- ja harrastetunteja on kouluissa karsittu. Osasyinä ovat kuntatalouksien kiristyvät säästötarpeet sekä valtiovallan vaatimukset tuntijaon muutoksista.

Tähän olisin myös halunnut vastausta, mitä hallitus aikoo tehdä tämän kouluterveydenhuollon ongelmien korjaamiseksi. Olisi erittäin tärkeää, että satsattaisiin todella valtavasti ennalta ehkäisevään työhön. Kuulimme juuri suullisella kyselytunnilla, että näitä traagisia tapauksia on tapahtunut niin nuorten kuin aikuistenkin kohdalla, eli tämä ennaltaehkäisy parantaa ja varmaan tulee yhteiskunnalle ja inhimillisesti ajatellen paljon halvemmaksi, mutta tätä ei ole oikein vielä otettu todesta. Samoin olisi mietittävä, olisiko kuntien valtionosuuksissa osa rahoista korvamerkittävä muun muassa kouluterveydenhuollon tarpeisiin ja samalla asetettava henkilöstömitoitus oppilasmäärän mukaan niin kuin on puhuttu myös vanhuspalvelulaissa.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! On vielä pakko jatkaa valtiotasolla, mitä tämä poikkihallinnollisuus tarkoittaa. Sosiaali- ja terveysministeriön alalla on kaksi pontta. Toinen liittyy lääkehoidon kustannusten rajanvetoon ja siellä olevaan osaoptimointiin, jossa potilasta pallotellaan esimerkiksi erikoissairaanhoidon ja sitten Kelan korvaamien lääkkeiden välillä ja jossa saatetaan tehdä ratkaisu potilaan kannalta niin, että ei annetakaan siellä perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa piikkiä vaan laitetaan potilas hakemaan se apteekista, ja silloin mennään Kelan korvausjärjestelmien puolelle.

Toinen esimerkki ponsista on kuntoutukseen liittyvä tilanne. Tällä hetkellä meillä saattaa olla niin, että potilas on vaikka lonkkansa rikkonut ja sitten on päässyt leikkaukseen ja hänen pitäisi päästä kuntoutukseen ja kuntoutuksessa lääkäri sanoo, että kuntoutusta tarvitaan, mutta sitten Kelan puolella voi tullakin vastaus, että ei tarvitakaan. Sitten on tietenkin pohdinta, mitä meillä tällä hetkellä tapahtuu, jotta nämä kaksi pontta ja osaoptimoinnit tässä järjestelmässä voitaisiin ratkaista. Oleellista on, mitä tapahtuu meidän kuntauudistuksessamme ja ennen kaikkea meidän sosiaali- ja terveydenhuoltomme rakenteissa ja rahoituksessa. Tässä jos meillä on isommat järjestämisalueet terveydenhuollossa, niin silloinhan se mahdollistaa myös Kelan nykyisiä rahoituksia, siirtämistä sinne lähemmäksi kuntalaisia ja näin myös niiden osaoptimointien poistamista. Siltä osin toiveet ovat tänne meidän uudistustemme puolelle. Näissä uudistuksissa pitäisikin katsoa sitä, miltä nämä asiat näyttävät niiden asiakkaiden ja käyttäjien kannalta. Tässä kohdin meillä on erittäin merkittäviä mahdollisuuksia tehdä aivan uudenlaisia ratkaisuja.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lauslahti puhui siitä suuresta haasteesta, minkä edessä olemme sekä täällä eduskunnassa että myöskin kunnissa. Yhteistyön tekemisestä on edettävä yhdessä tekemiseen. Siinä on vielä paljon oppimista, koska se on suuri kulttuurimuutos. Ja edustaja Mäkipään tuoma esimerkki lasten ja nuorten pahoinvoinnista on hyvä. Emme ikinä pääse tässä asiassa eteenpäin, jos kunnissa työskennellään sektorikohtaisesti. Sosiaali- ja terveystoimi, koulut ja nuorisotoimi on saatava tekemään työtä yhdessä.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen toimenpidekertomus viime vuodelta. Kun koetin rauhassa istua ja herkällä korvalla kuunnella, mitä kerrottavaa hallituksella on, niin lopputulos oli se, että hallituksella ei ollut mitään kerrottavaa viime vuoden toimistaan. Yksikään ministeri ei avannut suutansa täällä keskustelussa. Kolme hallituspuolueiden edustajaa yritti kyllä löytää jotain positiivista hallituksen tekemisistä, mutta parhaimmaksi puheenvuoroksi jäi edustaja Lauslahden kysymys siitä, onko hallituksella aikomustakaan eduskunnan lausumia valmistelussa ottaa huomioon ja niitä kenties toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Tämä kertoo kyllä karua kieltä hallituksen tekemättömyydestä. Toimenpidekertomus on juuri niin lyhyt kuin hallituksen toimet. Jos sitä linjanmuutosta tai asenteiden muuttamista, mitä edustaja Mäkisalo-Ropponen täällä hieman hehkutti, kuvaa, niin hallituksen linjanmuutos näkyy sillä tavalla, että parlamentarismille annetaan piut paut. Eduskunnan tahto ja oppositio on sivuutettu kaikissa keskeisissä valmistelutehtävissä. Se sivuutettiin kuntauudistuksessa, puolustusselonteon valmistelussa, vaalipiirijakokin tehtiin ilman parlamentaarista valmistelua.

Toinen hallituksen tekemisiä leimaava piirre on salailu. Vakuussopimus on salattu, salattiin varuskuntien lakkauttamisen perustelaskelmat, myös kuntien painelaskelmat yritettiin salata, kunnes julkisen kohun jälkeen ne oli pakko antaa kunnille tiedoksi.

Demokratian vähättely tulee näkyviin myös kuntauudistuksen valmistelussa ja kuulemisessa siten, että kunnille annettiin hyvin niukasti aikaa antaa omia lausuntojaan. Kunnille annettiin muutama minuutti noissa kuuluisissa kuulemistilaisuuksissa aikaa kertoa omia näkemyksiään. Onneksi nyt sitten hallitus myöntyi edes siihen, että ei tarvitse niitä teatraalisia valmiiksi tehtyjä kysymyksiä ja vastauksia pelkästään kunnissa kelata, vaan voi myös vapaamuotoisesti vastata suurkuntahankkeeseen ja kertoa kuntien mielipiteitä.

Kaiken tämän jälkeen kuntaministeri kertoi olevansa iloisesti yllättynyt, että, oliko se, noin puolet kunnista oli nyt kuitenkin valmis johonkin selvityksiin. No, se siitä.

Haluan vielä puuttua tähän eriarvoisuuteen ja hallitusohjelman kirjauksiin ja toteutukseen.

Hallitusohjelmassa on kyllä kauniita kirjauksia, ja tuntuu siltä, että tuoreet hallituspuolueet vasemmistosta kirjoittelivat niitä korulauseita sillä aikaa, kun kokoomus päätti rahoista siellä hallitusneuvotteluissa. Nimittäin niillä hallitusohjelman teksteillä ja niiden seurauksena tulleilla rahapäätöksillä budjetissa ja kehyksessä ei käytännössä ole kovin paljon tekemistä toistensa kanssa. Hallitus ei ole myöskään onnistunut omien tavoitteittensa mukaan etenemään, tästä kävimme kehyskeskustelussa pitkät puheet.

Kun ei ole paljon toimia, mitä voisi arvioida, on pakko arvioida annettuja lupauksia ennen vaaleja ja sitä, mitä on tapahtunut. Tässä kohtaa räikein esimerkki on SDP:n vaatimus, että kuntapalveluiden rahoittamiseen täytyy saada lisää rahaa valtionosuusjärjestelmään. SDP:n ehdotus ennen vaaleja oli 300 miljoonaa lisärahaa julkisten palveluitten rahoittamiseen kunnille. Mitä on tapahtunut? Hallitusohjelmassa jo valtiovarainministeri Urpilainen niisti 631 miljoonaa kuntien valtionosuuksia, ja nyt kehysneuvotteluissa sovittiin yli 500 miljoonan lisäleikkauksista. 300 miljoonaa luvattiin lisää, yli miljardi on otettu pois. Valitettavasti muitakin esimerkkejä löytyy.

Totean vain vielä sen, että eriarvoisuus tässä maassa lisääntyy sen takia, että kunnallisista palveluista ovat riippuvaisia yleensä pienituloisimmat ihmiset ja ne ihmiset, joiden asuinseudulla ei välttämättä yksityisiä palveluita ole edes olemassa. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset kohdistuvat juuri kuntien lakisääteisesti järjestämiin päivähoitopalveluihin, koulutuspalveluihin, terveyspalveluihin ja vanhuspalveluihin. Kun hallitus täältä leikkaa rahoja, kun ei uskalla tehdä riittäviä verotuspäätöksiä, on seurauksena eriarvoisuuden lisääntyminen sen takia, että julkisia palveluita rapautetaan, tai sitten kunnille jää se vaihtoehto, että kuntaveroja korottamalla yritetään pitää palvelutasoista kiinni.

Erityisen harmissani olen eriarvoisuuden lisääntymisestä siinä, että hallitus tuntuu potkivan lapsiperheitä tässä maassa aina, kun tilaisuus on, ja se on arvovalinta, kuten monet ministerit ovat täällä aiemmin todenneet.

Viime vuoden alussa hallituksen kehuma perusturvauudistus nosti kyllä työttömyyskorvauksia, ja se on hyvä. Raha on varmasti tarpeen kaikille työttömille, mutta samalla pienimmät vanhempainetuudet jätettiin jälkeen työttömyysturvan tasosta. Tästä kuulimme ministerien suulla, että se oli arvovalinta. Uudelleen saman arvovalinnan hallitus teki kehysratkaisun yhteydessä. Kun keskusta välikysymyksellään torppasi kaavaillun kotihoidon tuen leikkauksen, hallitus käänsi katseensa lapsilisiin. (Antti Lindtmanin naurua) Kaikkia muita lakisääteisiä etuuksia korotetaan indeksien mukaan, mutta lapsilisistä indeksitarkistukset jäädytetään ja näin säästetään noin 100 miljoonaa. Se on kaikki pois lapsiperheiltä. Jälleen uusi arvovalinta.

Kun nyt siellä jo aletaan nauruhermoja viritellä, niin totean, että hallituksen uusi talouspoliittinen neuvonantaja — no, Juhana Vartiainen kuitenkin, arvostettu talousmies, joka on nyt kotiutettu Ruotsista Suomeen — piti tätä kotihoidon tuen leikkausta varteenotettavana vaihtoehtona tulevaisuudessa, ja myös valtiovarainministeri Urpilaisen avustajakunta on kovin myönteisesti sitä aiemmin kommentoinut. Onneksi sitä kotihoidon tuen leikkausta ei vielä toteutettu, ja toivottavasti hallitus ymmärtää olla siihen puuttumatta myös jatkossa, ja toivottavasti, arvoisa puhemies, hallituksella on joskus jotain kerrottavaa toimistaan eikä pelkkää hiljaisuutta.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska edustaja Tiilikainen myös minut puheenvuorossaan eräällä tavalla mainitsi, niin on pakko puuttua hieman häneen puheenvuoroonsa. Tiedän, että vuodesta 2011 on tavallaan kulunut jo pitkä aika, mutta edustaja Tiilikainen ei varmasti voi kieltää sitä, etteikö viime vuonna jotain hyvää kaikki yhdessä oltaisi saatu aikaan. Nimittäin Yleisradion rahoituksesta päätimme kaikki yhdessä, kaikki eduskuntaryhmät.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä onkin se ainoa parlamentaarisesti valmisteltu asia, mikä on yhdessä hallituksen ja opposition kesken valmisteltu. Niinpä se onkin hyvällä tolalla täällä eduskunnan käsiteltävänä ja todennäköisesti tulee menemään läpi.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan kommenttina tuossa edustaja Tiilikaiselle: 390 sivua toimenpidekertomuksessa ja lähes kilo painoa, että en minä tätä ihan sisällöttömäksi sanoisi. Kyllä tähän on paljon tehty kovia ratkaisuja, vastuullisia ratkaisuja, että ehkä edustaja Tiilikainen voisi hieman arvostaa kuitenkin hallituksen tekemiä töitä.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin täytyy kysyä, mitä ihmeen kertomusta te olette lukenut, jos puhutte, että mitään ei ole tapahtunut. Hallitus kuitenkin sen puolen vuoden aikana, jonka se työskenteli, todella on ahkerasti paneutunut asioihin ja, kuten te omassa puheessannekin mainitsitte, on useita hallituksen hankkeita, ja asioissa on edetty.

Kuntauudistuksesta on syytä sanoa, että siinä on edetty tahdikkaasti kuntia kuunnellen, kuntien mielipiteet huomioiden, ja prosessi on selkeästi vienyt tätä keskustelua oikeaan suuntaan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että on saatu kuntien näkemykset selvitysalueista, ja seuraavassa vaiheessa lähdetään selvittämään niitä tietoja, joiden perusteella päätökset voidaan tehdä. Eli prosessi menee erittäin loogisesti ja järkevästi ja hyvin eteenpäin, paljon paremmin kuin aikaisempina vuosina. Täytyy sanoa, että tämä tahti on tehnyt hyvää tälle uudistukselle.

Tuosta kotihoidon tuesta tai lapsiperheiden potkimisesta: Hallitus ei todellakaan potki lapsiperheitä, eikä hallitus ole esittänyt kotihoidon tuen leikkauksia. Ei täällä pidä vääristellä niitä hallituksen toimia, joita on tehty, ja varsinkaan niitä, joita ei ole tehty.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totesinkin, että hallitus jätti tekemättä sen kotihoidon tuen leikkauksen. Sen sijaan teitte arvovalintana kaksi lapsiperheisiin kohdistuvaa päätöstä. Viime vuoden puolella päätitte, kun perusturvaa halusitte kohentaa, niin työttömyysturva kyllä nousi, mutta pienimmät äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahat jätettiin jälkeen työttömyysturvan tasosta. Toinen arvovalinta lapsiperheitä koskien oli se, että kun muita etuuksia hintojen nousua vastaavasti tarkistetaan indeksikorotuksilla, lapsilisiä ei tarkisteta indeksikorotuksilla. Nämä ovat arvovalintoja, ja on aivan totta, että on hyvä, että on edes paksu kirja. Totesin vain tuossa puheeni aluksi, että paljon ei ole hallituksella kerrottavaa, koska yksikään ministeri ei halunnut sanoa täällä mitään, vaikka jopa hallituspuolueitten riveistä kyseenalaistettiin se, ottaako hallitus eduskunnan näkemyksiä huomioon.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen, haluan muistuttaa, että hallitus parantaa perusturvaa, sekä euromääräisesti että kokonaisuutena, enemmän kuin te vaaleissa esititte, siis enemmän kuin te lupasitte hallitus parantaa perusturvaa. Nyt työttömät ovat jääneet teidän hallituskausienne aikana yli kymmenen vuotta ilman mitään, ja hallitus nyt tuo siihen parannusta aikana, jolloin on alijäämää. En minä nyt sitä kovin pahana asiana voi nähdä. Se, että viime kaudella parannettiin pienimpiä äitiys-, isyyspäivärahoja oli ihan oikein, mutta kolikolla on toinen puoli. Te jätitte työttömät ilman, ja se piti nyt korjata. Muistutan, arvoisa edustaja Tiilikainen, että 9 miljardin kumulatiiviset veronkevennykset, 8 miljardin alijäämä, minun sukupolveni maksaa tätä vielä silloin, kun te pääsette jo nauttimaan vanhuspalvelulain mukaisista palveluista.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan arvovalinnoista, teidän arvovalintanne viime hallituskaudella oli 8 miljardin alijäämä, jota me nyt sitten koetamme kovasti paikkailla, että meidän arvovalintamme ovat hiukan erilaisia. Nyt sitten maksamme takaisin niitä edellisen hallituskauden tekemisiä.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Valtiovarainministeri Katainen todella valmisteli viime kaudella budjetteja, ja valitettavasti tuo kansainvälinen taantuma johti siihen, että jouduimme myös velkaa ottamaan.

Mutta mitä tulee edustaja Lindtmanin kommenttiin siitä, että te olette parantaneet perusturvaa enemmän kuin keskusta edes vaaleissa lupasi. Se johtui siitä, että pääministeripuolueen asemasta ei voi antaa epärealistisia lupauksia, kuten te teitte. Te lupasitte nostaa 300 miljoonalla kuntien valtionosuuksia, ja te olette leikanneet nelin-viisinkertaisen määrän. Me lupasimme sellaisia, mitkä olisimme pystyneet myös toteuttamaan, ja kiitos kaikkien Suomen työmarkkinatukea saavien puolesta siitä, että edes se nousi. Totesin vain, että arvovalinta on se, että pienimmät vanhempainetuudet jäivät jälkeen, eli oman lapsen hoitaminen kotona on teidän mielestänne vähempiarvoista tehtävää kuin työn hakeminen.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä olen edustaja Tiilikaisen kanssa siltä osin aivan samaa mieltä, että hallitus on kyllä erityisen aktiivinen ollut asioitten salaamisessa. Se koskee kuntarakenneuudistusta, puolustusvoimauudistusta, taustatietojen antamista ja esimerkiksi tätä Kreikka-vakuussopimusta, jonka salaamispäätöksen teki kyllä muodollisesti virkamies, mutta on aivan varma asia se, että pääneuvottelijalle ministeri tai ministerit antoivat poliittisen sitoumuksen ja luvan, että tähän salaamispäätökseen voidaan mennä, toisin kuin valtiova-rainministeri Urpilainen tiistaina sanoi.

Mutta kun puhutaan perusturvasta ja kaiken kaikkiaan tulonsiirroista, veroratkaisuista, kaikesta siitä, mistä me päätämme syksyllä talousarviokäsittelyn yhteydessä ja jälkikäteen keskustelemme esimerkiksi hallituksen toimenpidekertomuksen yhteydessä, niin olisi suotavaa, että toteutuisi puhemies Heinäluoman pyrkimys siihen, että eduskunnan yhteyteen saataisiin semmoinen toimielin Ruotsin mallin mukaan, joka esimerkiksi talousarviota laadittaessa tekisi koelaskelmat, miten ne tulevat vaikuttamaan sosioekonomisesti eri kansalaisryhmien elämään, ja sillä tavalla saataisiin tietoon pohjautuvaa vertailuaineistoa tämäntyyppisenkin poliittisen keskustelun tueksi. Se varmaan auttaisi sekä hallitusta että oppositiota.

Suomesta tämmöinen mekanismi puuttuu. Nythän me tinkaamme siitä, mitä joku Vattin hyvin suppea tutkimus kertoo. Esimerkiksi kummankaan Vattin tutkimuksen, joiden on mainostettu osoittavan, että hallituksen toimenpiteitten ja päätösten seurauksena tuloerot kapenevat, perusteella näin ei voida sanoa. Toisessa tutkimuksessa Vattin tutkijat viime syksynä sanoivat itsekin, että tätä tutkimusta ei voida käyttää kuvaamaan tuloerojen kaventumista Suomessa, ja toisessa oli jätetty puolet hallituksen päätöksistä arvioinnissa ulkopuolelle. Tämäntyyppisiä selvityksiä kaipaisin kyllä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän se tietysti jotain hallituksen tilanteesta kertoo, että täällä on nyt vain kuusi hallituspuolueitten edustajaa tätä omaa esitystään viime vuodelta puolustamassa. Oikeastaan ilmeisesti häpeätte vähän tätä — tai ainakin ne, jotka ovat nyt pois täältä hallituksesta — että kun kerran näin paljon on sivuja, niin eikö, jos on ylpeä saavutuksista, pitäisi tulla julistamaan sitä kirjaa, sitä sanaa, mikä on ikään kuin tullut lihaksi nyt sitten.

Mutta tästä kuntauudistuksesta voi vain yhtyä täällä käytettyihin puheenvuoroihin siltä osin, että se on ollut todella sen tyyppinen hanke, joka nyt näyttää sitten vetävän vesiperän. Te ette selvästikään uskalla sitä enää jatkaa sieltä hallitusrintamasta. Nyt lipeää jo useita. Hyvä niin. Mutta kyllä nyt kuitenkin haluan tässä yhteydessä viestittää kuntakentälle kuntalaisille, että jotta tämä varmistetaan, että tämä prosessi käynnistyy uudestaan uudelta pohjalta, niin nyt on tultava kunnista kuntalaisilta vahva viesti, että hallituspuolueitten edustajia ei tule päästää valtuustoihin siinä määrin kuin tähän asti, koska he tätä prosessia vievät sätkynukkeina eteenpäin. Ja tietysti pitää tietenkin myös keskustalle sillä lailla antaa noottia tässä edelliseltä kaudelta, että kyllähän keskustakin pakotti kunnat tähän 20 000 hengen väestöpohjavelvoitteeseen viimeisinä töinään, eli tietyllä tavalla pakotettu kuntia on aiemminkin.

Tavallaan tässä nyt jää vain jäljelle perussuomalainen vaihtoehto. Meillä on näytön paikka, ja minä luulen, että kuntalaiset myös haluavat muuttaa sitä, voisi sanoa, jonkun sortin poliittisen korruption kulttuuria, mikä monilla paikkakunnilla on vallinnut.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kulttuurin ja linjan muutos on aina hidasta. Vuodessa ei voi tapahtua ihmeitä. Eriarvoistumisen lisääntyminen on jatkunut Suomessa 20 vuotta. Esimerkiksi edellisen hallituksen aikana köyhien määrä lisääntyi Suomessa huomattavasti. Tämä hallitus aikoo pysäyttää tämän kehityksen, ja se näkyy jo nyt tehdyissä päätöksissä. Minä olen ylpeä tämän hallituksen saavutuksista ja tavoitteista.

Mutta kuten edustaja Lindtman totesi, meidän olisi helpompi ja nopeampi tehdä näitä muutoksia ja korjata näitä menneisyyden virheitä, jos meillä ei olisi sitä edellisen hallituksen jäljiltä jäänyttä isoa velkaa maksettavana.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ilolla kiitän edustaja Tiilikaista, kun hän puheenvuorossaan sanoi, miksi keskusta ei vaatinut vaaleissa sellaista perusturvan parannusta, jota hallitus on nyt tehnyt. Ja kun vastaus oli se, että ei voi antaa epärealistisia lupauksia pääministeripuolueen paikalta, niin nyt sitten tämäkin epärealistinen lupaus toteutettiin: sinä aikana kun samalla joudutaan leikkaamaan, korottamaan veroja, niin pystytään historiallisesti katsoen aika iso summa laittamaan perusturvaan, juuri niiden ihmisten perusturvaan, jotka te unohditte. Siis kysehän on nyt siitä, että hallitus muisti niitä ihmisiä, jotka te unohditte.

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen toimenpidekertomusta lukemalla ei ehkä välttämättä huomaa, että kyllähän tämä viime vuosi oli kovin kaksijakoinen. Jos katsotaan tilannetta vähän reilu vuosi sitten, missä tunnelmissa maa odotti vappua: valtion tulopohja oli rapautettu, 8 miljardin alijäämä, joka johtui 9 miljardin kumulatiivisista veronkevennyksistä muun muassa, nuorisotyöttömyys rehotti, kun te olitte lähteneet mukaan kokoomuksen tempputyöllistämisfobiaan, sopimusyhteiskunta oli laitettu hyllylle, palkansaajat katsomoon, heitä odotti eläkeiän pakkonosto, harmaa talous rehotti. (Kimmo Tiilikainen: Oho!) Tämä oli tilanne reilu vuosi sitten.

Mutta nyt täytyy sanoa, että kyllä näyttää siltä, että suomalainen demokratia toimii. Nimittäin kansa sanoi "ei" tälle kehitykselle, ja kansa äänesti muutoksen, ja se näkyi muun muassa sekä keskustan kannatuksessa että muissakin. (Kimmo Tiilikaisen välihuuto) — Arvoisa edustaja Tiilikainen, ei kukaan syytä täällä keskustaa finanssikriisistä tai talouskriisistä, joka iski Eurooppaan. Eikä kukaan täällä ole eri mieltä siitä, etteikö valtion olisi pitänyt elvyttää siinä tilanteessa, niin kuin tekin teitte. Mutta siitä me olemme eri mieltä, mitkä elvytyskeinot te valikkoon otitte. Te valitsitte lähes puhtaasti veroelvytyksen. Ja kun nykyinen pääministeri, silloinen valtiovarainministeri, Katainen sanoi, että Suomi on Euroopan elvyttävin talous, niin se elvytyksen teho oli Euroopan huonointa. (Ari Jalonen: Hallitusrivit rakoilee!) Tästähän on kyse. Te valitsitte väärät keinot, rapautitte tulopohjan, ja nyt on tämä alijäämä käsissä, jota minun sukupolveni vielä maksaa pitkään.

Arvoisa puhemies! Meno muuttui. Tämän hallituksen punainen lanka on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Se näkyy muun muassa siinä, että me toteutamme asioita, joita te viime kaudella itse itseltänne vaaditte mutta teitte toisinpäin, esimerkiksi nämä solidaarisuusverot, joilla kerätään yhteensä 110 miljoonaa euroa vuositasolla. Ja kun suhteutetaan se summa, niin se on sama summa, jonka nyt hallitus käyttää vuositasolla nuorisotakuun toteuttamiseen. Eli teemme sen, mihin te ette pystyneet: otamme suurituloisilta rikkailta vähän enemmän ja annamme nuorille työtä ja koulutusta. Arvoisa edustaja Tiilikainen, ettekö ole samaa mieltä? Jos olette, miksette tehneet tätä aikaisemmin?

Otanpa vielä yhden esimerkin siitä, minkälainen hurlumhei-meininki oli 2010—2011 tässä maassa valloillaan. Kun me usein haukumme Kreikkaa täällä — miten on mahdollista, että siellä on piiloteltu alijäämiä ja piiloteltu tuloja ja menty kuin ykkösluokassa jyrkänteeltä alas — niin otetaan nämä poliisien määrärahat. Kun 2010—2011 poliisit olisivat tarvinneet lisää määrärahaa, että poliisimiesten ja -naisten määrä saadaan pidettyä edes sillä tasolla, millä se silloin oli, niin sen sijaan, että hallitus olisi antanut niitä poliisin tarvitsemia määrärahoja, hallitus sanoi poliisilaitoksille, että syökää edellisten vuosien ja vuosikymmenten aikana kertyneet siirtomäärärahat eli ylijäämät eli syökää kivijalkaa pitääksenne käyttömenot. (Kimmo Tiilikaisen välihuuto) — Ja te olitte hallituksessa, edustaja Tiilikainen, hyväksymässä tämän.

Nyt sitten sen lisäksi, että me tiesimme jo 8 miljardin alijäämän, huomasimme, että poliisien resursseissa täällä oli tämmöistä Kreikka-kikkailua. Ja nyt se johti sitten siihen, että huomasimme, että vaikka sinne ei olisi yhtään leikkausta tehty, niin poliisien määrä olisi tippunut radikaalisti johtuen siitä, että te laitoitte poliisit syömään kivijalkaa. Tämän takia muun muassa nyt kehysriihessä, jolloin jouduttiin leikkaamaan, tekemään ikäviä veronkorotuspäätöksiä, poliisien määrärahat olivat ainoat, joihin nämä leikkaukset eivät kohdistuneet, vaan sinne jo itse asiassa laitettiin lisää määrärahoja.

Eli tässä on osoitus niistä arvovalinnoista: valittiin elvytyksen varjolla oikeistolainen verojenalennuslinja, niistettiin menoista, poliisien osalta harrastettiin tällaista Kreikka-meininkiä ja matkustettiin ykkösluokassa alas sieltä jyrkänteeltä.

Arvoisa puhemies! Onneksi kansa sanoi, että tämä ei käy.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä oli miellyttävää kuunneltavaa tuo Lindtmanin todistus tuolta pöntöstä, lähestulkoon vakuuttavaa puhetta, mutta otetaanpa nyt tämä Kreikan tie. Kreikan tiehän alkoi siitä, että Kreikka vääristeli lukujaan, antoi paremman kuvan omasta taloudestaan kuin mitä se itse asiassa oli. No, mitä on tapahtunut tässä kehyspäätöksen yhteydessä? Ensiksi valtiovarainministeri Urpilainen julisti, että veronkorotuksia tulee yhteensä 1,5 miljardia ja valtiontalouden tasapainotus on 2,7 miljardia, kunnes parin viikon kuluttua todettiin, että, no, eipä niitä nyt tulekaan niin paljon vaan vähän vähemmän, kun keskusta oli ottanut nämä ristiriidat esille.

Toinen esimerkki: Nojasitte laskelmanne siihen, että työurat pitenevät vuodella, siitä tulee 2 miljardin liikkumatila, kunnes todettiin, että eivätpä ne työurat nyt pitenekään vuodella eikä siitä tulekaan kuin 700 miljoonan liikkumavara. Ovatko nämä luvut kenties (Puhemies koputtaa) tietoisia kaunisteluja ja Kreikan tietä?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se on niin, että aina sodan jälkeen, kun keskusta on ollut hallituksessa ja SDP oppositiossa — 1966, 1995 ja 2011 — sellainen alijäämä on ollut kyseessä, että kyllä siinä välillä silmät ihan pajatsolla ovat, ympäri menevät, mistä nämä rahat saadaan kasaan. Ja kun nopeasti joudutaan näitä teidän jälkiänne korjaamaan, niin voi olla, että siellä tällaista tapahtuu, mutta oleellista on tämä mittaluokka ja suunta. Minusta vähän osoittaa se, että te takerrutte näihin pikkujuttuihin — en sano, että isot rahat olisivat pieniä juttuja, mutta pienikin työuramuutos saattaa heilauttaa kestävyysvajetta. Keskitytään nyt näihin päätöksiin ja katsotaan, mikä sitten niiden vaikutus on.

Sanonpa vielä, edustaja Tiilikainen, että kannattaa tutustua siihen työurasopimukseen, myös niihin pehmeisiin keinoihin, joita te olette kyllä kovasti koettanut unohtaa tässä eläkeiän pakkonostokiimassa. (Puhemies koputtaa) Annetaan niitten EK:n herrojen ja tutkijoiden arvioida ja katsotaan sitten, mikä on tulos.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Huh, on kyllä aika mahtipontista puhetta. Taitaa olla vappu tulossa, tai mikä täällä nyt tuulee, kevään puhurit.

Ensinnäkin edustaja Saarakkalalle: Ei hävetä. Ei hävetä, eikä tarvitse hävetä myöskään siellä oppositiossa, vaikka teitä täällä ei ole sen enempää kuin meitä hallituksen edustajiakaan. Kyllä tämä on semmoinen tilanne, että yhteiskunnassa pitää uskaltaa kantaa vastuuta, ja ihmettelen todella, missä on teidän panoksenne vastuunkannosta. Miksi ette lähteneet hallitukseen mukaan? Ei yhteiskunta eikä maailma pyöri pelkästään Euroopan talouden ja Euroopan ympärillä. Missä ovat ne vaihtoehdot, ne todelliset vaihtoehdot, joita oppositiosta olisi hyvä esittää pelkän kritiikin ja vastustamisen lisäksi?

Toisaalta tähän kuntauudistukseen: Ei olla lipeämässä. Ei olla lipeämässä aikataulusta. Ollaan etenemässä siinä aikataulussa, mitä hallitusneuvotteluissa on sovittu, ja prosessi kulkee niin kuin on mietitty. Ministeri Virkkunen on tänään viimeksi todennut, että aikataulu pitää. Ja todellisuudessa tämä kuntauudistus — se on myös teiltä oppositiosta todettu — on välttämätön, ja sen aika on nyt. Ei sitä voi jarruttaa. Siitä, miten edetään, missä järjestyksessä, on käyty keskustelua, mutta käsittääkseni tämä kuntien kuuleminen on se tapa, jota myös te olette tukeneet.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin haluan puuttua siihen edustaja Saarakkalan asiaan, kun hän oli huolissaan meidän läsnäolostamme. Täytyy sanoa, että ei se kovin iso menestystarina sielläkään puolella ole, että montaa ei ole paikalla. Ja jos tämä kirja, opus, todella olisi niin kamalan huono kuin te esitätte, niin tämähän revittäisiin riekaleiksi, täällä olisi koko oppositio paikalla. Nyt nuo tuntuvat lähinnä tuommoisilta vappupuhetyyppisiltä puheilta, yleisö on pienessä simassa, niin että uhotaan vähän puolin ja toisin. Elikkä se osoittaa, että hallitus toimii ihan niin kuin pitääkin.

Enkä malta olla sanomatta — ikävä kyllä edustaja Mustajärvi karkasi täältä salista, mutta hän syyllisti virkamiehiä salailupäätöksistä tässä Kreikka-asiassa — että tosiasiahan on, että virkamiehiä, kuten poliitikkoja, velvoittaa tämmöinen julkisuuslaki, ja se on semmoinen ehdoton laki, että se pitää ottaa huomioon, ja jos siellä on jotain lain piiriin kuuluvaa salattavaa asiaa, se pitää salata. Nythän siinä on muutoksenhakumahdollisuus tämän päätöksen jälkeen, ja voi hakea muutosta, ja oikeus aikanaan päättää asian.

Reijo  Hongisto  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käytetty värikästä kieltä ja mielenkiintoisia puheenvuoroja. Minä poimin tästä toimenpidekertomuksesta sisäasiainministeriön ja lähinnä puolustusministeriön osa-alueelta muutaman kohdan.

Edustaja Lindtman tuossa puhui poliisikehyksistä ja totesi, että sinne on lisätty rahaa. Näin on, mutta on myöskin realistista todeta, että kehyskaudella poliisikehyksestä vähennetään 35 miljoonaa euroa. Lisää on tullut rahaa, mutta myöskin vähennetään. Kun Lindtman totesi tuossa, että edellisellä hallituskaudella harmaa talous rehotti — käytti mennyttä aikamuotoa — niin valitettavasti joudun toteamaan, että se rehottaa kyllä edelleen. Ponnistellaan niin, että me saisimme sitä suittua nyt sitten mahdollisimman pieneksi, että ei se enää tästä valtautuisi.

Sisäasiainministeriön kohdalla mainitaan, että poliisiapu kiireellisissä hälytystehtävissä erityisesti — alleviivasin kohdan — väestökeskittymissä on pystytty turvaamaan hyvin myös vuonna 2011. Tämä kertoo siitä, että poliisia kohdennetaan niille paikoille, missä väestöä on, elikkä väestökeskittymiin. Se tarkoittaa sitä, että tuolla harvemmin asutuilla alueilla sitten poliisipalvelua valitettavasti joudutaan odottamaan entistä pitempään.

Tässä on mainittu myöskin sitten kohta, että rikosten selvitysasteet ovat laskeneet. Tässä on erilaisia lukuja, joita ei liene tarpeen ryhtyä toistamaan, kun kaikilla on kirja käsissä.

Menen sitten kohtaan puolustusministeriö, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen, jossa todetaan, että poliisin ja Puolustusvoimien välinen yhteistoimintasopimus allekirjoitettiin. Näin on varmasti tehty, mutta pelkään, että tämä jää pelkäksi paperitiikeriksi, sillä esimerkiksi varuskuntauudistuksen tiimoilta Kauhavan Lentosotakoulu Pohjanmaalla lakkautetaan. Se antaa turvaa ja virka-apua kolmelle poliisilaitokselle, ja kun Lentosotakoulu Kauhavalta lopettaa toimintansa, niin kolme poliisilaitosta jää virka-apua vaille.

Vielä, arvoisa puhemies, lopuksi, kun edustaja Mäkelä peräänkuulutti vaihtoehtoja, että oppositio esittää vain kritiikkiä, mutta ei koskaan rakentavia vaihtoehtoja, niin minä totean tässä, että meillä perussuomalaisilla on vaihtoehto nimenomaan tämän Puolustusvoimien ja poliisin tekemän yhteistyön lisäämiseksi, että jos Kauhavan Lentosotakoulu säilytetään Kauhavalla, niin yhteistoiminta poliisin ja Puolustusvoimien kohdalla jatkuu saumattomasti.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman kyseenalaisti edellisen hallituksen elvytystoimet. Menemättä historiaan kovin syvälle täytyy vain todeta, että tuon elvytyksen seurauksena viime vuonna verotuloja kertyi huomattavasti ennakoitua enemmän niin, että valtion nettovelkaantumiseksi jäi muistaakseni noin nelisen miljardia. Voi olla, että muisti pätkii tässä joillain kymmenyksillä. Kun te teitte ensimmäisen budjetin, suunnittelitte paljon isompaa velkaa kuluvalle vuodelle.

Näistä opposition vaihtoehdoista: Keskusta esitti viime syksynä oman vaihtoehtoisen talouslinjansa ja vaihtoehtobudjetin, jossa tasapainotettiin valtiontaloutta paremmin kuin hallitus tekee sillä tavalla, että velkaa olisi otettu miljoona euroa vähemmän päivässä. Vaikka näin teimme, tasapainotimme enemmän, pystyimme silti rakentamaan vaihtoehtobudjetin, jossa kunnille taattiin rahoitus palveluitten järjestämiseen ja vieläpä satsattiin tuntuvasti tulevaisuuteen yritystoimintaa kehittämällä, luomalla edellytyksiä uudelle kasvulle ja työllisyydelle. Joitakin näistä meidän esittämistämme toimista hallitus nyt kehyspäätöksissä kertoo aikovansa tehdä tulevaisuudessa. Hyvä niin, mutta esimerkiksi tässä yrittäjyyspaketissa keskustalla oli muutamia kymmeniä konkreettisia toimenpiteitä. Nyt hallitus aikoo toteuttaa niistä kaksi. Myös selvitysmies Eloranta esitti nelisenkymmentä toimenpidettä, millä uutta kasvua, yrittäjyyttä ja työtä Suomeen saataisiin, mutta hallitus siis toteuttaa näistä noin kaksi. (Antti Lindtmanin välihuuto) Keskustan vaihtoehto kuluvan vuoden budjetille oli siis valtiontaloutta tasapainottavampi, loi uutta työtä, uskoa yrittäjyyteen ja sitä kautta uutta kasvua sekä turvasi kansalaisille välttämättömien päivittäisten palveluiden rahoituksen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa puhemies! Se, että perussuomalaiset eivät lopulta neuvottelujen seurauksena lähteneet hallitukseen, oli erittäin vaikea ratkaisu. Minusta on kyllä parlamentarismin halveksumista sanoa tai väittää käytännössä niin, ettei oppositiolla ole mitään merkitystä. Kyllä sillä on merkitystä, ja jos muuta väitätte, niin silloin tavallaan väitätte niin, että se on ihan sama kuin niillä kausilla, kun te olette oppositiosta hakeneet vauhtia, ei olisi ollut mitään merkitystä, siis olisi ihan sama, olisitteko te täällä edes olleet. Näinhän te käytännössä väitätte, jos te väitätte, että on jotenkin epäsopivaa jäädä oppositioon. Kyllä jonkun on kannettava vastuuta myös siitä, että ihmisten usko pitkässä juoksussa oman äänensä voimaan säilyy, jotta vaihtoehto säilyy.

Mietin vain sitä, että kun te perinteiset puolueet, vanhat puolueet, olette aikoinaan tänne rytinällä tulleet enemmän tai vähemmän oikeutetusta syystä kansalaisten lähettämänä 100 vuotta sitten, niin kyllä teillä varmaan tiettyjä kynnyskysymyksiä silloin oli, ja hyvä niin, koska ilman niitä te todennäköisesti ette tässä määrinkään täällä tänä päivänä olisi. Näiden ratkaisujen, mitä olette menneinä vuosikymmeninä tehtailleet, tie on nyt kuljettu loppuun, ja tavallaan muutos käynnistyy. Se ei nyt käynnisty sillä lailla, että perussuomalaiset olisivat lähteneet hallitukseen. Se käynnistyy parhaiten sillä tavalla, että me nyt jäimme oppositioon. Ikävä kyllä tiettyjä asioita emme pääse sitten toteuttamaan ja näin. Mutta hallituksen linja perustuu kyllä ensinnäkin tämän kuntauudistuksen osalta laajojen alueitten pimentämiseen ja sitten tämän perusturvan ym. parantaminenhan tapahtuu täysin velkarahalla. Se tapahtuu tavalla, jolla myydään Suomen itsenäisyys Brysselin alttarille.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Opposition tehtävänä on tietysti arvostella hallitusta, jos hallitus on toiminut huonosti. Pitäisi sanoa niitä epäkohtia, mitkä meidän mielestämme ovat väärin.

Täällä sinisessä kirjassa mainitaan, että Kataisen hallituksen ohjelman painopisteet ovat:

Ensimmäisenä köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Kuinka on tänä päivänä käynyt? Eriarvoisuus entisestään lisääntyy, köyhät köyhtyvät, ja rikkaat rikastuvat, ovat kyseessä lapsiperheet, nuoret tai sitten työlliset tai eläkeläiset. Ja tiedämme myös syrjäytymisestä sen, että tänä päivänä on esimerkiksi 40 000 nuorta, jotka eivät ole minkäänlaatuisissa kirjauksissa ja he ovat aivan heitteillä. Tiedämme myös, että 100 000 ihmistä jää työttömyyseläkkeelle juuri mielenterveysongelmien vuoksi. Se ei tietystikään mistään arvostelusta parane, mutta nämä ovat aika suuria lukuja.

Toisena on julkisen talouden vakauttaminen. Jokainen tietää, että tässä ei nyt varmaan ole kovin hyvin onnistuttu.

Kolmantena painopisteenä on kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Jokainen tietää, että talous ei ole kasvanut, päinvastoin se hiipuu ja odotetaan jopa taantumaa. Työpaikkoja ei ole tullut yhtään lisää, päinvastoin, jatkuvasti niitä menee muualle tai väkeä lomautetaan tai irtisanotaan. Kilpailukyky on heikentynyt, minkä seurauksena vienti entisestään takkuaa, niin että kyllä tässä hallituksellakin on paljon tekemistä, ennen kuin voitaisiin siunata, että täällä on vaan kaikkea hyvää. Tietysti jotain hyvääkin löytyy, mutta tässä nämä muutamat asiat, jotka mielestäni ovat minulle erittäin tärkeitä.

Outi Mäkelä /kok:

Puhemies! Tämä edustaja Tiilikaisen esiin ottama keskustan vaihtoehto perustui todellakin verotukseen, ja paras tapa elvyttää hallituksenkin näkökulmasta on ollut pitää huolta työnteon kannattavuudesta. Toisaalta paras tai tehokkain tapa laittaa kapuloita rattaisiin on verottaa työtä. Suomen on oltava houkutteleva paikka yrittää ja työllistää, tehdä työtä, ja tästä hallitus on omalta osaltaan pyrkinyt pitämään huolta.

Uhraako hallitus sitten Brysselin alttarille, vai kuka sen uhrin sinne kantaa? Se jää tässä ratkaistavaksi. Mutta kyllä hallitus on aidosti tehnyt paljon töitä sen eteen, että saamme eurooppalaisen kriisin talttumaan. Pidämme huolta siitä, että suomalainen hyvinvointi, suomalaiset palvelut ja suomalainen elinkeinoelämä pystyvät tässä kriisin keskellä toimimaan. Nämä ovat niitä tekoja, jotka on tehty ei Euroopan pelastamiseksi, vaan Suomen pelastamiseksi, ja tässä hallitus on ollut vakaa ja vankkumaton. Olisin toivonut, että perussuomalaiset olisivat lähteneet kantamaan vastuuta. (Ari Jalosen välihuuto)

Antti  Lindtman  /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala, sanoitte, että hallitus tekee perusturvaparannuksia velkarahalla — osin totta, mutta aika paksua, että te sitä väitätte. Jos katsotaan teidän varjobudjettianne, niin teidän lisävelkamääränne oli tismalleen sama. Itse asiassa, jos otetaan teidän laskuvirheenne huomioon, niin te ottaisitte enemmän velkaa kuin hallitus. Tämä on fakta, ja sama myös edustaja Mäkipäälle: kun täällä puhutaan tästä velkaannuttamisesta, niin viime syksynähän me kaikki yhdessä totesimme, että tämä iso talouspoliittinen linja täällä on tismalleen sama, mitä tulee näihin isoihin lukuihin. Sitten jos kikkaillaan muutamalla miljoonalla... Keskusta sanoo ottavansa miljoona vähemmän velkaa: jos sieltä ne laskuvirheet otetaan, niin se on todellisuudessa 200 000 euroa enemmän, mutta sekin 200 000 euroa — kun se pitkälle aikavälille laitetaan ja otetaan huomioon muutama laskuvirhe ja 0,1 prosenttiyksikön muutos kasvuennusteessa — kuittaa kaikki nämä. Eli täällä ei tässä suhteessa kannata nippeleistä vääntää. Jos joku tuo esityksen, jossa valtion velkaantuminen pysäytetään ensi vuonna, niin siinä on vaihtoehto, mutta eipä sitä kykyä ole tullut.

Edustaja Saarakkala, kyllä, me teemme sitä osin velkarahalla, mutta me halusimme, että tällä kertaa, kun taloutta tasapainotetaan, pidetään huolta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät joudu tätä eniten maksamaan, ja sen takia, arvoisa edustaja Saarakkala, me paransimme perusturvaa enemmän kuin te vaaleissa esititte.

Mitä tulee sitten siihen, onko oppositiolla arvoa, niin kyllä minä näen suuren arvon oppositiolla, ja jokainen vastaa omille äänestäjilleen. Moni Vantaalla esimerkiksi perussuomalaisia äänestänyt on tullut sanomaan, että palaa SDP:hen, kun perussuomalaiset eivät menneet hallitukseen, mutta jokainen vastaa omille äänestäjilleen, ja oppositiossakin isänmaata voi palvella. Kyllä se näin on.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin perussuomalaiset ovat myös toimineet perusturvan korotuksen puolesta, ja niin kuin olette varmaan huomanneet, emme ole teidän esitystänne täällä vastustaneet, päinvastoin olemme sitä kannattaneet, mutta olemme jättäneet sen kerskumisen, joka hallituksen helmasyntinä on jatkuvasti tällä kaudella ollut. Se nöyryys on varmasti yksi tekijä, miksi perussuomalaiset ovat myös saaneet ääniä ja jatkossakin saavat, koska me olemme nöyriä kansan edessä. Me emme kersku, me emme ilkeile ja ivaile täällä jatkuvalla tavalla, ja sellainen tietynlainen ylimielisyys — varsinkin minusta pääministeri Katainen on siinä ehkä tietyllä tavalla kunnostautunut kaikkein koviten, jos nyt tällaisesta voi ansiota kerätä — on paistanut kyllä hallituksen toiminnasta läpi.

Mitä sitten tulee laskuvirheisiin: mitä nyt siitä, vaikka hallituksen esityksessä — ainakin hallituspuolueittenkin monien edustajien ymmärryksen mukaan — näyttivät korot jääneen pois ERVV-vakausvälineestä? Mitä nyt siitä, muutamat miljardit sinne tai tänne? Ei ehkä kannata lähteä tälle linjalle, jos osoittaa, että meillä olisi joku laskuvirhe. En tiedä, mikä virhe siellä oli, jätitte sen toteamatta. En tiedä, puhuitteko puolitotuuksia vai mitä, koska ette pysty nimeämään, mikä se laskuvirhe oli, mutta teillä se laskuvirhe oli miljardiluokan virhe. Teidän kehyspäätöksissänne oli miljoonien, taisi olla satojen miljoonien heittoja, niin että tavallaan nyt täytyy kyllä asettaa tämä mahdollinen laskuvirhe sitten siihen kehykseen, mistä te toimitte.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän teidän varjobudjettiinne: se tuli Kela-maksun palauttamisesta. Ette olleet laskeneet sitä yhteisöveron tuoton pienenemistä. Myös tuloverotuksessa oli noin 40 miljoonaa, ja sitten tämä Suomen Pankin tuloutuksen nostaminen on aika vaikeata nykyisen korkotason aikana — mutta minusta tämä ei ole oleellista. Minusta tuommoinenkaan parinsadan miljoonan virhe varjobudjetissa ei ole oleellista pitkällä aikavälillä. Se on enemmän semmoista kikkailua.

Oleellista minusta on nyt se, että meidän kaikkien, sekä hallituspuolueiden että perussuomalaisten että keskustan, talouspoliittinen linja valtion velkaantumisen osalta on suurin piirtein sama. Siksi on paksua väittää, että hallitus velkaannuttaa Suomea ja ettei oppositio sitä tekisi.

Reijo  Hongisto  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mäkelä käytti erinomaisen puheenvuoron, jossa hän totesi, että tarkoituksena on pitää Suomi pyörimässä ja antaa töitä ja teetättää töitä suomalaisilla työntekijöillä. Tämä on erinomaisen hyvä ajatus, ja näinhän sen täytyy olla, me olemme varmaan kaikki siitä samaa mieltä. Kun tässä peräänkuulutettiin oppositiolta niitä rakentavia ehdotuksia, niin tässä tulee sitten toinen.

Elikkä kun me kyselytunnilla puhuimme oman auton työmatkaveron vähennyksestä, niin tämä asia jäi vähän kesken. Tuolla maaseudulla monet metsäkoneyrittäjät, taikka sitten tällaiset putkifirmassa työskentelevät henkilöt, joilla on muutaman miehen yritys ja kun tällä yrityksellä ei ole varaa sijoittaa useampiin autoihin, niin työntekijät käyttävät työmatkoillaan omia autojaan ja kuljettavat työvälineitä, materiaalia ja muita, ja työnantaja on sitten korvannut tätä ajoa. Tässä nyt olisi yksi sellainen esimerkki, että jos tämä verovähennysoikeus poistetaan, niin kuin hallitus on esittänyt, niin se nostaa oman auton käyttökuluja ja näin muodoin myöskin sitten vastaavasti hankaloittaa sitä työn tekemistä.

Jos me haluamme tosiaan tarjota työtä ja toimeentuloa, niin kuin edustaja Mäkelä tuossa hyvin kertoi, niin nämä ovat sellaisia pieniä porkkanoita, joilla me saisimme nämä rattaat pidettyä pyörimässä. Sillä ei kovin iso merkitys ole valtion taloudessa, mutta se olisi selvä, selkeä signaali työntekijöille, että tehkää työtä, se kannattaa, koska työn tekemisen on aina oltava kannattavampaa kuin se, että ollaan kotona ja saadaan sitten jonkunnäköisiä avustuksia. Verotuksellisilla keinoilla työn tekemisen on oltava aina kannattavampaa. Tehdään töitä, pidetään Suomi pyörimässä eikä jätetä näitä pelkkien avustusten varaan.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Hongistolle näistä rakentavista kannanotoista ja esityksistä.

Ehkä tässä edustaja Saarakkalalle toteaisin, että nyt on kyse hallituksen toimenpidekertomuksen tarkastelusta, ei tässä mistään kerskumisesta kyse ole. Kannattaa erotella nämä asiat. Eikä ole ylimielisyyttä se, jos yritetään käydä asiallista keskustelua. Kyllä tässä yhteiskunnassa pitää voida keskustella ilman, että mennään ääri-ilmiöihin. Mielestäni tässä on syntynyt tämän hallituskauden aikana jo hyvä vuoropuhelu sekä hallituksen että opposition välillä. Ehkä haemme vähän näitä rooleja, mutta näin sen pitää olla. Toivon jatkossakin, että voimme asiallisella linjalla käydä tätä keskustelua.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Hongisto otti hyvän kipukysymyksen esille, nimittäin nämä kilometrikorvaukset. Jopa valtiovarainministeriöstä kuultiin kommenttien mukaan edellä mainittu alustava ehdotus, joka ei välttämättä ole käytännössä taloudellisesti kestävä. Ongelma on siinä, että leikkaus kohdistuu vain niihin, joilla tosiasiassa ei ole vaihtoehtoa oman auton käytölle. Leikkurin toteutuessa ehdotetussa muodossa, se edellyttäisi todennäköisesti myös sitä, että viime vuosina asiasta sovittu herkkä sopu jouduttaisiin avaamaan uusille neuvotteluille. Kilometrikorvausasiassa kaivataan uutta harkintaa, ja minun mielestäni edustajat Jaskari ja Satonen toivat esille muutamia ehdotuksia, joita kannattaisi tarkastella jatkossa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! En minä tiedä, miksi sitä sitten kutsuisi, ylimielisyydeksi, yhteistyökyvyttömyydeksi vai miksi, että parlamentaarinen valmistelu on laiminlyöty puolustusvoimauudistuksessa ja erityisesti kuntauudistuksessa, joka koskee koko maata. Tavallaan niin kauan, kun on tämän tyyppistä toimintaa, en minä ainakaan ymmärrä, miksi perussuomalaiset on laitettu jotenkin pannaan, että me emme... Ja onko se meidän syymme, että parlamentarismia on nyt ruvettu niin kuin ajamaan alas, vai mikä siinä on, pelätäänkö perussuomalaisia, kun ei tällä kaudella poikkeuksellisesti enää parlamentarismi ole kunniassa näitten isojen yhteiskunnallisten uudistusten valmistelussa, vai mikä siinä on?

Mutta on siinä syynä mikä tahansa, niin tämän tyyppinen toiminta kertoo hallituksen luonteesta hyvin paljon. Nyt sitten on varmasti monille asioille toisaalta käymässäkin niin, että hallitus tulee vielä vetämään vesiperän monessa sinänsä tärkeässä asiassa, koska hallituksen ajama vastakkainasettelu johtaa väkisinkin siihen, että me joudumme sitten kovalla kädellä täällä omat kantamme tuomaan esille, ja todennäköisesti ehkä sitten siinä vaiheessa, että saattaa olla jo myöhäistä, ja sitten sanotaan, että ei teillä ole vaihtoehtoa, tai miksette silloin vaikuttaneet. No, kun ette anna vaikutusmahdollisuutta.