Kari Tolvanen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen rikoslain 47 luvun 1 §:n muuttamisesta.

Aloitteen pääasiallinen sisältö on seuraava: Ehdotan rikoslain 47 luvun 1 §:ssä mainitun työturvallisuusrikoksen enimmäisrangaistuksen nostamista ja täten myös vanhentumisajan pidentymistä. Työturvallisuusrikoksista tuomitaan nykyisin sakkoihin tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Lakialoitteessa ehdotan, että enimmäisrangaistus nostetaan kahteen vuoteen vankeutta minimirangaistuksen pysyessä ennallaan. Rikoksen vanhentumisaika pitenee tuolloin kahdesta vuodesta viiteen vuoteen.

Perustelen aloitetta seuraavasti: Voimassa olevassa lainsäädännössä erityinen ongelma on etenkin työturvallisuusrikoksen lyhyt vanhentumisaika ja rangaistuksen vähäisyys etenkin törkeissä teoissa. Rikoslain 47 luvun 1 §:ssä työturvallisuusrikoksessa säädetään muun muassa tapauksista, joissa työnantaja tai hänen edustajansa tahallaan tai laiminlyönnillään rikkoo työturvallisuusmääräyksiä taikka valvonnan laiminlyömällä aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan syntymisen. Rangaistavaa on lähinnä työturvallisuuslaissa tai sen nojalla annettujen valtioneuvoston päätöksissä olevien työturvallisuusmääräyksien rikkominen. Enimmäisrangaistus työturvallisuusrikoksesta on nykyisin vuosi vankeutta.

Yhteiskunnassa korostetaan entistä enemmän työntekijän suojaamista työelämän vaaroilta ja haitoilta. Fyysinen työsuojelu on kehittynyt hyvin. Erilaisilla lainsäädännön, ohjeistuksen, koulutuksen ja työtapojen ratkaisuilla on kyetty vähentämään fyysisten työtapaturmien määrää, mikä on loistavaa.

Fyysiseen vammautumiseen tai pahimmillaan työntekijän kuolemaan päättyneeseen tapahtumaan sovelletaan edellä mainitun rikoslain 47 luvun 1 §:n lisäksi rikoslain 21 luvun säännöksiä, muun muassa vamman- ja kuolemantuottamuspykäliä. Suurimmassa osassa oikeuden antamista tuomioista työturvallisuusrikos on yhdistetty juuri kuoleman- tai vammantuottamusrikoksiin. Tällöin rangaistus on ollut ankarampi kuin pelkässä työturvallisuusrikoksessa.

Työelämän ja -olojen muuttuessa on työpaikoilla muodostunut kasvavaksi ongelmaksi erilainen häirintä, kiusaaminen ja henkinen väkivalta. Osa siitä täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Lainvastaisen toiminnan syy-yhteyden muodostaminen rikoslain 21 luvun vammantuottamukseen on erittäin vaikeaa, vaikka työntekijä on pahimmillaan pitkäkestoisen henkisen väkivallan seurauksena sairastunut työkyvyttömäksi. Etenkään tällöin nykyisessä työturvallisuusrikoksessa säädetty vuoden enimmäisrangaistus ei ole riittävä ja suhteessa toiminnan vahingollisuuteen.

Yhteiskunnan rakennemuutoksen vuoksi myös työ on muuttunut yhä enemmän asiantuntijatyöksi ja niin sanotuksi tietotyöksi. Asiantuntijatyössä ei useinkaan kohdata fyysisiä riskejä työturvallisuudessa. Sen sijaan työsuojelun henkinen puoli korostuu aiempaa työelämää enemmän. Tästä huolimatta työturvallisuuslaki keskittyy etupäässä fyysiseen työsuojeluun. Henkisestä väkivallasta poliisille tehtyjen rikosilmoitusten määrä on kasvanut vuosittain.

Henkisen työsuojelun puutteen seuraukset pitkään jatkuessaan ilmenevät muun muassa unettomuutena, masennuksena tai psykofyysisinä oireina. Pahimmillaan tällaiset oireet aiheuttavat sairauslomia ja pitkään jatkuessaan jopa työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Henkistä kuormitusta työssä aiheuttavat toistuvasti ilmenevinä muun muassa epäoikeudenmukainen johtaminen, työn tavoitteiden puuttuminen, työnteon estäminen, ammattitaidon ja osaamisen vähättely tai vastaavasti osaamiseen nähden liian vaativien töiden teettäminen.

Ensisijaisia keinoja puuttua työpaikan ongelmiin ovat esimieheksi nimitettävien ammattitaitoinen ja laadukas rekrytointi, koulutus, työturvallisuuteen liittyvien toimintatapojen luominen ja avoimen ilmapiirin vaatiminen. Mutta ääritilanteissa, kun työyhteisön sisäiset keinot eivät riitä, on voitava käyttää myös tehokkaita keinoja esimerkiksi kiusaamisen kitkemiseksi. Tällöin viranomaisten toiminnan ja lainsäädännön on oltava ajan tasalla. Rikoslain työturvallisuussäädöksen ongelma on tällä hetkellä rangaistusmaksimin alhaisuus ja sitä kautta tapausten lyhyt vanhentumisaika.

Rikoslain 8 luvun 1 §:ssä säädetään rikosten vanhentumisajasta. Tällä hetkellä työturvallisuusrikoksen enimmäisrangaistus on vuosi vankeutta ja täten vanhentumisaika kaksi vuotta. Vanhentumisajan lyhyys on käytännössä osoittautunut ongelmaksi. Osa tapauksista vanhentuu rikosoikeudellisesti, koska viranomaiset eivät ehdi käsitellä laajoja toimenpiteitä vaativia ja vaikeasti selvitettäviä juttuja. Erityisen ongelmallinen tilanne on, mikäli asianomistaja ei heti teon tapahduttua esimerkiksi uskalla tehdä ilmoitusta koston pelossa.

Työturvallisuusrikoksen käsittely vaatii jo ennen mahdollista oikeuden istuntoa lähes aina työsuojeluviranomaisen, poliisin ja syyttäjän toimenpiteitä. Vasta syyttäjän tekemän päätöksen jälkeen vanhentumisaika katkeaa. Eri viranomaiset ovat tehostaneet entisestään yhteistyötä, mutta se ei ole riittävä tae sille, ettei juttuja pääse vanhentumaan.

Mikäli enimmäisrangaistus korotettaisiin kahteen vuoteen, vanhentumisaika nousisi viiteen vuoteen. Se takaisi asianomistajan oikeusturvan toteutumisen ja samalla helpottaisi huomattavasti eri viranomaisten toimintaa vaikeasti selvitettävissä ja paljon työtä vaativissa tapauksissa. Samoin oikeus voisi käyttää entistä enemmän teon vakavuuteen liittyvää harkintaa määrätessään tuomion, koska rangaistusasteikko laajenisi sakosta kahteen vuoteen vankeutta.

Sen takia esitän, että rikoslain 47 luvun 1 § muutetaan siltä osin, että työturvallisuusrikoksesta on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tämän lakialoitteen on allekirjoittanut lisäkseni 17 edustajaa.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tolvasen lakialoite, jossa hän esittää työturvallisuusrikoksen enimmäisrangaistuksen nostamista 2 vuoteen ja joka tarkoittaisi rikoksen vanhentumisajan pidentymistä nykyisestä 2 vuodesta 5 vuoteen, on erittäin kannatettava. Aloite on perusteltu vakuuttavasti ja perusteellisesti. En lähde toistamaan jo kirjattuja seikkoja. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että poliisille tehtyjen rikosilmoitusten määrä henkisestä väkivallasta on kasvanut vuosittain. Tämä tarkoittaa sitä, että henkistä väkivaltaa esiintyy työyhteisöissä nykyään paljon ja se voi pahimmillaan pitkäkestoisena aiheuttaa jopa työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista.

Arvoisa puhemies! Johtamisen puuttuminen tai sen väärin kohdentaminen on yksi henkisen pahoinvoinnin syy työyhteisöissä. Tähän seikkaan tulee kiinnittää erityistä huomiota muun muassa johtamiskoulutuksessa.

Arvoisa puhemies! Oleellinen seikka tässä aloitteessa on myös rikoksen vanhenemisaika. Nykyiset tutkintaresurssit huomioon ottaen nykyinen 2 vuoden vanhenemisaika on lyhyt, ja rangaistusasteikon korottaminen 2 vuoteen nostaisi samalla rikoksen vanhenemisajan 5 vuoteen. Työturvallisuusrikoksen tutkinta on haasteellista eri viranomaisten yhteistyötä, ja näin tutkinta-ajatkin ovat luonnollisesti pitkiä. Tämä aloite parantaa myös uhrin eli asianomistajan asemaa merkittävästi, ja näin ollen kannatan edustaja Tolvasen lakialoitetta.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite, jossa siis esitetään enimmäisrangaistuksen nostamista työturvallisuusrikoksissa kahteen vuoteen ja vastaavasti myös vanhentumisajan pidentämistä, on erittäin kannatettava. Noin perinteisessä ajattelussa on varsin yllättävää, että nimenomaan kokoomuksen ryhmän taholta tulee vaatimuksia työturvallisuusrikosten rangaistusten kiristämiseksi ja sanktioi-den tehostamiseksi.

Tästä on joitakin vuosia, jos vähän historiaa katsotaan, kun työelämän vammantuottamusrikosten maksimirangaistukset, siihen liittyen kiusaamisrikokset ja muut työpaikan väkivaltarikokset, saivat asianomistajarikoksen statuksen ja tätä kautta valtiovallan viesti oli aivan päinvastainen kuin tässä lakialoitteessa. Mutta tähän suuntaan pitäisi mennä ja tehokkaasti pitäisikin.

Oma kokemukseni ammattiyhdistystoimitsijana liki 30 vuoden ajalta kyllä osoittaa sen, että työturvallisuusrikokset, joihin liittyy kuoleman- tai vammantuottamusrikos, tulevat kyllä viranomaistoimin kohtuullisesti tutkituiksi ja oikeusprosessit saadaan käyntiin, mutta tässä aivan oikeutetusti esille nostettu työpaikkakiusaaminen on aivan toinen kysymys.

Työpaikkakiusaaminen on kielletty rikoslain 47 luvun 1 §:n työturvallisuusrikoksena, josta on rangaistusseuraamuksena maksimissaan vuosi vankeutta. Lisäksi vuoden 2003 alusta lukien työnantajalle on työturvallisuuslain 5 luvun 28 §:ssä annettu nimenomaan velvollisuus käytettävissä olevin keinoin estää kiusaamisen jatkuminen siitä tiedon saatuaan. Useinhan kiusaamisrikokset sisältävät myöskin jonkin kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön tai muodostavat yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisrikoksen, jolloin sitten rangaistusmaksimi on tuota vuotta pidempi, kaksi vuotta.

Tässä aivan oikein nostetaan tämä oikeuskäytäntöön ja myös resursseihin liittyvä ongelma elikkä tämä vanhentumisaika. Edellä mainittujen rikosten, työrikosta lukuun ottamatta, osalta on syytä vielä muistaa, että koska ne ovat asianomistajarikoksia, joista syyttäjä ei saa nostaa syytettä, ellei uhri ole tehnyt syytepyyntöä, syytepyyntö joko rikosilmoituksen yhteydessä tai siitä erillään on tehtävä vuoden kuluessa viimeisen konkreettisen kiusaamisteon tekemisestä, vaikka itse syytteeseenpanoaika onkin tätä pidempi. Toisin sanoen ongelma käytännössä on uhrin kannalta kyllä vielä kriittisempi.

Viime kuukausien ja viime vuosienkin työelämäkokemus osoittaa kyllä sen, että lainsäätäjä ei ole riittävällä vakavuudella puuttunut työpaikkakiusaamisiin. Vammantuottamusrikoksen rangaistusmaksimin alentaminen ja teon jääminen asianomistajarikokseksi oli myös kiusaamisrikoksia ja muita työpaikan väkivaltarikoksia ja työturvallisuusrikoksia ajatellen aikanaan aivan väärä signaali valtiovallan taholta ja myös niiden poliittisten voimien taholta, jotka tuolloin vastustivat juuri tämän lakialoitteen linjan mukaista sanktiolinjaa.

Kannatan lämpimästi aloitetta ja toivon, että tässä asiassa mennään ripeästi eteenpäin.

Kari  Tolvanen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän edustajia tästä kannatuksesta ja etenkin Yrttiahoa tästä kannatuksesta, ja kun hän ihmetteli, että kokoomuksesta tällainen aloite tulee, niin kyllä minä luulen, että jokaisen velvollisuus ja tahto tässä salissa on se, että ihmisiä ei työpaikalla kiusata, ja minun mielestäni se on erittäin tärkeä asia työurien jatkamisessa, koska ainakin minä mielelläni jatkaisin työuria sieltä työurien keskeltä, ettei tulisi näitä sairaslomia tai pahimmillaan eläkkeellejäämisiä tämän takia.

Se, miksi minä tämän esitän: Edellisessä työpaikassa olin yksikönjohtajana, jossa tutkittiin muun muassa näitä työrikoksia, ja näin sen ongelman käytännössä hyvin laajalti. Se on Suomessa ainoa yksikkö, jossa on erikoistuttu työrikosten tutkintaan, ja ne ongelmat kasautuivat siellä, etenkin tämä vanhentumisaika.

Todella on toivottavaa, että tämä aloite etenisi, koska näitä tapauksia on minunkin tiedossani nyt viimeisen vuoden aikana, kun täällä olen ollut. On tullut paljon yhteydenottoja, joissa on hyvin tämänkaltaisia tapauksia etenkin erilaisissa valtion ja kunnan firmoissa, koska ne ovat monasti autoritäärisiä ja hierarkkisesti johdettuja, ja siellä tämmöinen pystyy kukkimaan ihan liian pitkään ja ihan liian hyvin, tämmöinen työpaikkakiusaaminen. Kaikki ne eivät ole rikoksia, mutta osa on, ja silloin kun puhutaan rikoksista, niin silloin pitää olla rikosoikeudelliset mahdollisuudet tehokkaasti puuttua siihen. Totta kai ennalta estävä toiminta pitää tehdä työpaikalla pehmeämmin keinoin, mutta näiden pitää olla mahdollisia sitten, näiden jäykkienkin keinojen.

Se on vain valitettavaa, että tähän lakialoitteeseen ei nimiä tullut oikeastaan sieltä vasemmalta laidalta salia kuin yksi nimi. Yllätyin siitä, kun esimerkiksi SAK:han on ajanut tätä aloitetta, mutta valitettavasti näin. Toivottavasti saadaan tämä menemään eteenpäin.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn edustaja Yrttiahon kiittelyihin siitä, että tämä lakialoite on tehty, ja nyt en muista, allekirjoitinko itse tuon, mutta ehkä jatkossa omalta osaltani lupaan parantaa tätä lakialoitetutkaa, että ehtisin kirjoittamaan jatkossa nämä kaikki hyvät lakialoitteet, mitä monia täällä tehdään. Siis kuten sanottu, edustaja Tolvasen kokemus muun muassa näistä rikoksista tuo kyllä sellaisen lisäarvon tähän eduskuntaan, mikä on korvaamatonta.

Oikeastaan tähän puheenvuoroon näiden kiittelyiden lisäksi voisi vielä lisätä sen, että kyllä kokoomuksessa on tätä sivistyspuolueen siipeä vielä kyllä todellakin jäljellä ja mukana, jotka ennakkoluulottomasti, niin kuin edustaja Tolvanen sanoi, nostavat niitä asioita, mitkä yhteiskunnassa koetaan vääriksi ideologisista rajoista riippumatta, ja heitä pitää olla joka puolueessa.

Mutta ehkä varsinaisen puheenvuoron otin sen vuoksi, että mikäli tämä Tolvasen esitys nyt näitten rangaistusten koventamisista menee läpi, niin kyllä minäkin olen sitten valmis tarkistamaan seuraavan päiväjärjestyksen kohdan oman työrikoksia koskevan lakialoitteeni rangaistusasteikkoa.