Eeva-Maria Maijala /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni pääasiallinen sisältö on se, että rangaistusmääräysmenettelyssä annetut, yli 30 päiväsakon suuruiset sakkorangaistukset voitaisiin muuntaa vankeudeksi, mikäli rikollinen ei maksa sakkoja. Selkokielellä sanottuna kyse on lähinnä poliisin antamien sakkojen muuntamisesta vankeudeksi, ellei sakkoja makseta.

Rangaistusmääräysmenettelyssä rangaistusvaatimuksen antaa poliisi, tullimies tai muu valvontaa suorittava virkamies omasta aloitteestaan tai syyttäjän puolesta. Rangaistusmääräysmenettelyssä on kyse siitä, että pienemmästä rikoksesta ei anneta tuomiota varsinaisessa oikeudenkäynnissä, vaan rangaistusmääräyksen antaa syyttäjä. Kyse on siis eräänlaisesta nopeutetusta prosessista yksinkertaisia juttuja varten. Rangaistusmääräysmenettelyssä voidaan määrätä rangaistukseksi sakkoa sellaisista teoista, joissa maksimirangaistus on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta ehdollista vankeutta.

Jos lakialoitteeni hyväksyttäisiin, niin se merkitsisi tietyiltä osin palaamista ennen vuotta 2008 vallinneeseen oikeustilaan muuntorangaistuksen osalta. Tästä asiastahan on tässäkin salissa puhuttu useita kertoja ja todettu viimeisimmän muutoksen aiheuttamat monet ongelmat. Lakialoitteeni hyväksyminen ei tarkoittaisi kuitenkaan täydellistä paluuta aiempaan, koska rangaistuksen muuntosuhde säilyisi nykyisellään eikä pienimpiä sakkorangaistuksia muunnettaisi vankeudeksi.

Suomalaisessa rikosjärjestelmässä on lähdetty ja lähdetään edelleenkin siitä periaatteesta, että maksamaton sakko muutetaan niin sanotulla muuntorangaistuksella vankeusrangaistukseksi, jos sakkoa ei saada perityksi siihen tuomitulta. Vuonna 2008 tähän asiaan tehtiin kuitenkin merkittävä muutos. Muuntorangaistus nimittäin poistettiin kokonaan sellaisista sakkotuomioista, jotka on annettu rangaistusmääräysmenettelyssä. Elikkä kun on esimerkiksi poliisin antama sakko, niin siitä ei ole mahdollista saada sitten vankeusrangaistusta muunnettuna, mutta käräjillä annetut sakot voidaan muuntaa.

Aikaisemmassa oikeustilassa muuntorangaistusmahdollisuus oli poistettu vain 20 päiväsakon tai sitä pienempien sakkorangaistusten osalta. Nyt mitään ylärajaa ei ole, vaan kaikki rangaistusmääräysmenettelyssä annetut rangaistukset ovat automaattisesti muuntokelvottomia. Tavoitteena lakimuutoksessa oli pudottaa niin sanottujen sakkovankien määrää. Lakimuutosta tehtäessä haluttiin uskoa, että sakkojärjestelmään liittyvät ennalta estävät vaikutukset säilyisivät. Esimerkiksi oikeusministeriön internetsivuilla lukee kriminaalipolitiikkaa koskevassa osiossa muuntorangaistuksen kohdalla muun muassa seuraavasti: "Sakon muuntorangaistuksen käytön vähentämisen taustalla on ajatus siitä, että varallisuusrangaistuksen muuntaminen vapaudenmenetykseksi on periaatteellisesti ongelmallinen."

Arvoisa puhemies! On myönnettävä, että sakon muuttamiseen vankeudeksi liittyy monia periaatteellisia kysymyksiä, mutta eikö ongelmia liity ennen kaikkea siihen, että rikollisille ei anneta mitään rangaistusta, siihen, että lainsäätäjä on jättänyt vapaan tilan rikollisille toimia? Entä kuinka laajasti on hyväksyttävissä se periaate, että rangaistusta ei tule ollenkaan sen vuoksi, ettei rikollisella ole ulosmitattavaa varallisuutta?

Kun lukee eduskunnan pöytäkirjaa tuolta ajalta, huomaa lakimuutoksen herättäneen jo silloin paljon epäilyjä. Julkinen keskustelu asiasta on jatkunut senkin jälkeen. Erityisesti on kannettu huolta siitä, että niin sanotut ammattirikolliset voivat tehdä tietoisen valinnan suorittaa lukuisia rangaistusmääräysmenettelyssä tuomittavia rikoksia tietäen, ettei heille tulla antamaan mitään rangaistusta.

Erityisesti kaupan ala on ottanut tilanteeseen voimakkaasti kantaa. Kauppiaat ovat voimattomia kaupoista varastelevien henkilöiden edessä, kun nämä varastavat henkilöt tietävät, että kiinnijäännistä ei tule mitään rangaistusta. Kaupan liitto on vaatinut muuntorangaistuksen palauttamista ja muistuttanut myymälöistä varastelun aiheuttaman rikollisen hävikin olevan jopa 500 miljoonaa euroa vuosittain.

Nykyistä tilaa on perusteltu muun muassa sillä, että nämä muuntamattomat sakot rangaistuksekseen saavat ovat usein alkoholisteja, syrjäytyneitä ynnä muuta sellaista eikä vankilaan joutuminen heidän elämäntapaansa muuta. Voisi joidenkin kohdalla olla toki näinkin, eikä kovien rangaistusten vaatiminen ole mikään ykkösasia taistella rikollisuutta ja rikollisuuden syitä vastaan. Mutta tosiasia on silti se, että valtiovalta on luonut ja hyväksynyt rikollisuuteen tilan, jossa lainvoimaisella tuomiolla todetuista rikoksista ei anneta mitään rangaistusta. Onko tämä oikein?

Ennen edellistä lakimuutosta sakkorangaistuksia koskevia säädöksiä oli jo lievennetty useita kertoja esimerkiksi muuntosuhteen osalta. Oliko tämä viimeksi tehty lievennys sitten tarpeen?

Pelkät säästösyyt vankeinhoitokuluissa eivät saa riittää perusteiksi, kun säädetään ihmisten lainkunnioituksen perusteisiin vaikuttavista kysymyksistä.

Arvoisa puhemies! Olen tuomioistuimessa tuomarina ollut näkemässä omin silmin, kuinka ehdollisen vankeustuomion saanut rikollinen poistuu käräjäsalista nauraen: "En saanut mitään, ei tullut mitään." Periaatteessa ehdollinen rangaistus on kuitenkin vielä edes jonkinlainen rangaistus, mutta maksamatta ja muuntamatta jäänyt sakko ei ole mikään rangaistus, kun ei ole, mitä ulosmitata, omaisuutta.

Tuomioistuimessa työskennellessäni ennen aiemmin mainitsemaani vuoden 2008 lakimuutosta huomasin, että usein sakkorangaistuksen saaneet henkilöt maksoivat sakkonsa juuri ennen määräajan täyttymistä. Samaisena aamunakin, juuri ennen kuin alettiin tekemään päätöksiä vankeusrangaistuksiksi muuttamisesta, tuli tietoa, että nämä sakot onkin maksettu. Ensin siis voitiin vähän kapinoida, mutta kun se vankilaan joutumisen määräpäivä läheni, niin sakotpa sitten kuitenkin maksettiin.

Keväällä 2010 jätettiin 48 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite, jonka perusteet ovat olennaisilta osin samoja kuin tämän minun jättämäni aloitteen. Erona on kuitenkin se, että esitän rikoslain 2 a luvun 6 §:n 4 momentin säilyttämistä, kun aloitteessa esitettiin sen poistamista. Kyseinen momentti koskee juuri rangaistusmääräysmenettelyssä annetun sakkorangaistuksen muuntamisen kieltoa. Esitän momenttiin sellaista muutosta, että 30 päiväsakon tai sitä pienemmät rangaistukset jäisivät edelleen muuntamatta. Tällöin pienimmät sakot jäisivät edelleen muuntamisen ulkopuolelle ja vankiloihin ei tarvitsisi tulla aivan muutaman päivän käyntejä varten. Lainsäätäjä kuitenkin osoittaisi ottavansa asian vakavasti. Lisäksi aloitteessa esitetään, että myös maksamaton uhkasakko tulee olla muutettavissa vankeudeksi ilman nykylainsäädännön asettamia rajoituksia.

Toivon, että oikeusministeriö ja hallitus tarttuvat tähän asiaan aidosti ja voimakkaasti.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Jos olen oikein ymmärtänyt, niin paraikaa valmistellaan hallituksen toimesta lakiesitystä, joka on palauttamassa sakon muuntorangaistusta. Näin tulemme tulevaisuudessa saamaan nämä henkilöt, jotka tekevät näpistyksiä ja pieniä rikoksia kaupoissa, myös sitten rangaistusten piiriin. Tämä on ollut virhe, joka tehtiin vuonna 2008, jolloin luovuttiin poliisin kirjoittamien sakkojen muuntamisesta vankeusrangaistukseksi siinä tilanteessa, kun rikollisella ei ole varaa maksaa sakkoa. Nyt on hyvä, että hallitus valmistelee tätä palautusta, ja edustaja Maijalan lakialoite tukee hyvin tätä hallituksen työtä.

Myymälävarkaudet ovat lisääntyneet merkittävällä tavalla vuoden 2008 jälkeen, ja me hyvin toimme sen kyllä esille monen kansanedustajan toimesta silloin täällä istuntosalissa. Nyt kaupan arki on sen osoittanut, että näin on käynyt: kaupalle koituu vuosittain jopa yli 500 miljoonaa euroa tappioita näistä näpistyksistä. Sen tiedämme, että me, kaupan asiakkaat, ruuan hinnassa sen lopulta maksamme tavalla tai toisella. Lisäksi valvontaa on jouduttu parantamaan ja siihen on mennyt vuosittain tuollainen 50—100 miljoonaa euroa, eli aika merkittävistä summista on kyse.

On hyvä, että sakon muuntorangaistusta nyt ollaan palauttamassa ja kaikki joutuvat tekosistaan tavalla tai toisella vastuuseen. Ja hyvää on myös se, että siellä on pohdinnassa myös toimenpiteet, joilla sitten päihdeongelmaisiin voitaisiin näissä tilanteissa myös puuttua. Näistä aika moni, valitettavasti, on moniongelmaisia ihmisiä, ei välttämättä nuoria, vaan kaikenikäisiä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Maijalan lakialoite sakkojen muuntorangaistuksesta vankeudeksi on kannatettava etenkin, jos vankeus suunnitellaan siten, että vanki osallistuu työpalveluun tai kuntoutukseen, joka voi antaa tuomitulle mahdollisuuden irtautua alkoholin tai päihteiden käytöstä vankeuden aikana edes hetkeksi. Sopiva henkinen tuki, mitä voitaisiin antaa vankeudessa, saattaisi myöskin joidenkin osalta aiheuttaa käyttäytymistapojen muutosta, vaikka tietysti rikollisuuteen ja alkoholinkäyttöön taipuvilla henkilöillä on suuri mahdollisuus sortua samaan käyttäytymiseen uudestaan palattuaan tuttuun asuinympäristöön.

Mutta käytännön kokemukseen perustuen, olen joskus 70-luvulla tai 80-luvun alkupuolella ollut kolme kesää töissä tämmöisessä päihderiippuvaisten laitoksessa, jossa on silloin ollut näitä muuntorangaistuksen suorittaneita: kyllä se monelle antaa semmoisen selvän jakson elämässä ja ajan pohtia, että mitä kannattaa tehdä sitten, kun vapautuu sieltä laitoksesta.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että tämä lakiesitykseni olisi omalta osaltaan nopeuttamassa tämän asian eteenpäinviemistä ja saisimme tämän lain menemään eteenpäin niin, että rikoksen tehneet joutuisivat rangaistuksensa kärsimään. Tärkeää on se, että ihmiset kunnioittavat lakia ja oikeusjärjestelmäämme oikealla tavalla, ettei käy niin kuin tällä hetkellä, että käydään nauraen varkaissa, että todetaan vain, että sattuipa käymään näin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun tuolta työhuoneestani katselin tätä keskustelua, niin täytyy sanoa, että edustaja Heikkilän puheenvuoro kirvoitti pieniin juoksuaskeliin ja halusin tämän puheenvuoron käyttää. Erittäin hyvä näkemys siitä, että siinä vaiheessa, jos ollaan pakotettuja ja tällainen lainsäädäntöuudistus tehdään, niin rangaistuksen sisään pitää suunnitella juuri se, että se edesauttaa sen tuomitun elämäntilannetta parhaalla mahdollisella tavalla. Minun mielestäni kyllä edustaja Heikkilä kuvasi sen juuri oikein, mitä siinä kohtaa pitää silloin tehdä.

Itse en ole muutamien päivien rangaistuksien kannalla. Ei toki lakialoitteen tekijäkään halua näitä pieniä, muutaman päivän piipahduksia, mutta itse asiassa en usko kyllä siihen ratkaisuun, että vain tuomio tervehdyttää. Aloitteen tekijällä toki on kokemusta siitä, niin kuin tässä keskustelussa ollaan voitu nähdä, että niitä sakkoja sitten maksetaan, kun se linnatuomion uhka tulee todelliseksi.

Mutta näiltä osin täytyi oikein tulla tänne saliin nostamaan edustaja Heikkilän käyttämän puheenvuoron hienot pointit esille, ja toivotaan, että kun tämä valiokunnassa on, niin nämä terveiset menevät edelleen sitten lakialoitetta käsiteltäessä eteenpäin.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Juurikin tästä, että kiitokset tästä asiasta, että tuodaan esille uudenlaisia rangaistusvaihtoehtoja, jotka toivottavasti auttavat ja kehittävät ihmistä eteenpäin.

Mutta sinänsä se, että ihminen käy muutaman päivän vankilassa, ei välttämättä ole paha asia. Olen itse tehnyt toimenpidealoitteen, jonka nimi on "vankilaan tutustuminen". Se tarkoittaa sitä, että lähinnä nuorille rikoksentekijöille, kun he tekevät rikoksia, jo aika lyhyenkin käräjäputken jälkeen tulisi tuomioksi vankilaan tutustuminen, jolloin he kävisivät viikon tai kaksi istumassa siellä vankilassa ja tajuaisivat, että tämä on totta elikkä he voivat joutua todella isoihinkin rangaistuksiin jatkossa, ettei kävisi niin, että siinä vaiheessa, kun tämä ketju on mennyt riittävän pitkäksi, yhtäkkiä onkin edessä pitkä istuminen. Se, jos me voimme tavalla tai toisella ennalta ehkäistä ihmisten vankilaan joutumista pitkiksi ajoiksi, on ehdottomasti eteenpäin.