Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa rouva puhemies! Reumasäätiön omistama yksityinen sairaala on hakeutunut konkurssiin, ja sen toiminta on päättynyt. Sairaala on ollut vuosia etenkin lasten reumasairauksien arvostettu hoitopaikka, jossa on saatu moniammatillista hoitoa ja kuntoutusta. Se oli pitkään nivelreuman hoidon edelläkävijä myös kansainvälisesti.

Toimivan hoitosuhteen päättyminen aiheuttaa aina surua ja huolta. Potilaat ja heidän omaisensa ovat olleet huolissaan hoidon jatkumisesta. Toiminnan loppuminen on hyvin ikävää myös sairaalan henkilökunnalle, joka on huolehtinut potilaista esimerkillisesti erittäin korkealla ammattitaidolla. Lisäksi vajaan 300 työpaikan menetys on kova isku Heinolalle, jolle viime ajat ovat muutenkin olleet vaikeat.

Yksityisen Reumasäätiön sairaalan talousvaikeudet johtuivat pitkälti reuman hoidon kehittymisestä. Tämä on mahdollistanut reuman tuloksellisen hoidon keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa. Lääkehoidon kehittyminen on vähentänyt pitkäaikaisen sairaalahoidon ja etenkin reumakirurgian tarvetta. Näiden seurauksena kuntien ja sairaanhoitopiirien tilaukset Reumasäätiön sairaalalle vähenivät. Reumasäätiön sairaalan tilinpäätös onkin useana vuonna ollut alijäämäinen. Tilausten vähenemistä ei onnistuttu paikkaamaan lääkinnällisen kuntoutuksen ja kuntouttavan hoidon palveluilla. Niistä kilpailevat Reumasäätiön sairaalan ohella monet muutkin hoitolaitokset, jotka ovat menestyneet hyvin Kansaneläkelaitoksen kilpailutuksessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö sai tiedon Reumasäätiön sairaalan vaikeutuneesta taloudellisesta tilanteesta 21. päivänä tammikuuta pidetyssä ministeriön ja Reumasäätiön sairaalan edustajien tapaamisessa. Sairaalan edustajien mukaan toiminta jatkuisi vaikeasta taloustilanteesta huolimatta ainakin kesään saakka ilman erityistoimia. Ministeriön terveyspalveluryhmän johtaja nimettiin välittömästi arvioimaan tilannetta ja olemaan yhteydessä Reumasäätiön sairaalaan.

Jostain syystä sairaalan taloudellisesta tilanteesta annettiin julkisuuteen talven aikana ristiriitaista tietoa. Reumasäätiön hallituksen puheenjohtaja kertoi vielä tammikuun lopussa Reumasäätiön sairaalan jatkavan toimintaansa ainakin vuoden loppuun. Hänen mukaansa kassakriisiä ei ollut ja yt-neuvotteluja ei tarvittu.

Vuoden 2006 asetuksen erityistason sairaanhoidon järjestämisestä ja keskittämisestä mukaan vaativa erikoissairaanhoito on keskitettävä yksiköihin, joilla on parhaimmat edellytykset tuottaa asianmukainen hoito. Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään kyseessä olevan asetuksen päivitys osana työnjaon kehittämistä terveydenhuollossa. Kun Reumasäätiön sairaalan talousvaikeudet tulivat ministeriön tietoon, se päätti aikaistaa keskittämisasetuksen valmistelua erityisesti reuman erityisen vaativan hoidon osalta. Asetus oli reuman hoidon keskittämisen osalta tarkoitus antaa kevään aikana.

Lehdestä saimme kuitenkin lukea 18. päivänä maaliskuuta Reumasäätiön sairaalan hakeutuvan konkurssiin vielä saman kuukauden aikana. Koska Reumasäätiön sairaalan edustajat olivat eri yhteyksissä todenneet, että välitöntä uhkaa sairaalan toiminnalle ei ole, konkurssi ja etenkin sen ajankohta tulivat sosiaali- ja terveysministeriölle ja monille muillekin yllätyksenä. Kun tieto konkurssista tuli, käynnistettiin heti toimet, joilla turvataan Reumasäätiön sairaalan potilaiden hoito ja kuntoutuksen jatkuvuus. Potilaille ja heidän omaisilleen oli tärkeää saada tieto siitä, että hoito ja kuntoutus eivät vaarannu. Yliopistolliset ja muut sairaanhoitopiirit vastasivat sosiaali- ja terveysministeriön kyselyyn voivansa hoitaa lapsi- ja aikuisreumapotilaat. Sen sijaan todettiin, että vaikeaa lastenreumaa sairastavien hoito vaatii edelleen keskittämistä. Reumaerikoislääkärien yhdistykset antoivat samansuuntaiset lausunnot. Samaan päätinkiin ja päätökseen tulivat myös yliopistollisten sairaanhoitopiirien ja reumasairaalan asiantuntijat yhteiskokouksessaan ministeriössä maaliskuun lopussa.

Samaisessa kokouksessa päätettiin myös ensivaiheen järjestelyistä, joilla turvataan reumapotilaiden hoidon ja kuntoutuksen jatkuvuus. Sovittiin, että Reumasäätiön sairaala on kirjeitse yhteydessä potilaisiinsa ja tekee lähetteen potilaan omaan sairaanhoitopiiriin. Sosiaali- ja terveysministeriö edellytti myös, että Reumasäätiön sairaala ja sairaanhoitopiirit järjestävät neuvontapalveluja potilaille ja heidän omaisilleen. Lisäksi lapsipotilaiden jatkohoidon järjestelyjä varten perustettiin ministeriön rahoituksella Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin tilapäinen koordinaatioyksikkö, joka auttaa erityisesti alle 16-vuotiaiden potilaiden jatkohoidon järjestelyissä.

Ministeriö varmisti Kansaneläkelaitokselta, että sen tilaama kuntoutus jatkuu. Kansaneläkelaitos on lähettänyt kirjeen kaikille asiakkaille, joiden piti saada kuntoutusta Reumasäätiön sairaalasta. Kansaneläkelaitos on luvannut ilmoittaa uudesta kuntoutuspaikasta toukokuun loppuun mennessä. Kansaneläkelaitos ostaa kuntoutuspalvelut kuntoutuslain mukaisesti yksityisiltä palveluntuottajilta. Korvaavat palvelut käynnistyvät mahdollisimman pian.

Ministeriö on tavannut myös Suomen Reumaliiton edustajat. Tapaamisessa sovittiin yhteistyöstä muun muassa tiedottamisen suhteen tavoitteena pitää Reumaliiton laaja jäsenkunta ajan tasalla siitä, miten hoito ja kuntoutus turvataan.

Arvoisa puhemies! Näillä toimilla reuman moniammatillinen hoito ja kuntoutus turvataan. Reumapotilaat hoidetaan asianmukaisella tavalla julkisen terveydenhuollon osana keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa. Myös Kansaneläkelaitoksen kuntoutusasiakkaille löydetään uusi kuntoutumispaikka. (Ed. Huovinen: Toivottavasti!)

Reumasäätiön sairaalassa on tehty myös paljon tutkimusta reumataudeista. Tästä syystä ja myös aikaisemmin hoidossa olleiden potilaiden hoidon jatkuvuuden vuoksi on huolehdittava potilasasiakirjojen pitkäaikaisesta arkistoinnista. Tutkimushankkeiden valmistuminen ja arvokkaiden aineistojen säilyminen turvataan yhteistyössä reumatutkimuksesta kiinnostuneiden yliopistojen ja sairaanhoitopiirien kanssa. Reumasäätiön sairaala on ollut myös merkittävä käytännön kouluttaja. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovatkin nyt avainasemassa reumasairauksien osaajien koulutuksen varmistamisessa.

Arvoisa rouva puhemies! Erityisen vaativa reuman hoito keskitetään kolmeen osaamiskeskukseen. Erikoissairaanhoidon tavoitteiden toteuttaminen edellyttää vaativan hoidon alueellista ja valtakunnallista keskittämistä. Alueellista ja valtakunnallista keskittämistä tarvitaan erityisesti silloin, kun sairaus on harvinainen ja sen hoito vaatii erityistason osaamista ja välineitä. Erikoissairaanhoidon valtakunnallisesta keskittämisestä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Vuoden 2006 asetuksen mukaan juveniilin reuman vaativa leikkaushoito keskitetään sellaiseen yksityiseen terveydenhuollon toimintayksikköön, jolla on riittävän pitkäkestoinen ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva laatunäyttö kyseisen toiminnan harjoittamisesta. (Ed. Erkki Virtanen: Ja joka ei ole mennyt konkurssiin!)

Yksityisen Reumasäätiön sairaalan konkurssista seurasi välitön tarve päivittää asetus siltä osin, kun siinä säädetään lastenreuman hoidon keskittämisestä. Keskittämisasetus reuman hoidon osalta annetaan toukokuussa. Sosiaali- ja terveysministeriön, yliopistosairaaloiden ja erikoislääkäriyhdistysten edustajat sopivat viime viikolla työnjaosta reumapotilaiden keskitettävässä hoidossa. Reumatautien vaativa hoito keskitetään viiteen yliopistosairaalaan. Sekä lasten että aikuisten reuma hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa niin, että yliopistosairaalat koordinoivat hoidon kokonaisuutta ja ovat vastuussa vaikeiden tautimuotojen hoitamisesta. Erityisen vaativat hoidot keskitetään kolmeen osaamiskeskukseen. Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistolliset sairaanhoitopiirit ovat ilmoittaneet olevansa halukkaita toimimaan reuman hoidossa valtakunnallisina osaamiskeskuksina. Kansaneläkelaitoksen asiantuntijaryhmä on puolestaan päivittämässä lasten ja nuorten tuki- ja liikuntaelinsairauksien yksilöllisen kuntoutuksen laatuvaatimuksia. Nämä vaatimukset vaikuttavat merkittävästi siihen, missä ja millaista kuntoutusta jatkossa järjestetään.

Arvoisa puhemies! Lastenreuman ilmaantuvuus on vuosien varrella — voi sanoa, että 1980-luvun alusta alkaen — pysynyt lähes samana. Sen sijaan vaikean aikuisreuman ilmaantuvuus on vähentynyt. Vuonna 2009 Kansaneläkelaitoksen kustantamassa avo- ja laitoskuntoutuksessa Reumasäätiön sairaalassa oli 305 alle 16-vuotiasta reumapotilasta, mikä on viitisentoista prosenttia kaikista alle 16-vuotiaista reumapotilaista. Tänä keväänä Reumasäätiön sairaalassa hoito oli kesken tai suunnitteilla noin 2 000 aikuispotilaalla, mikä on alle 2 prosenttia kaikista reuman aikuispotilaista. Hoidon varaus oli 122 lapsipotilaalla, mikä on noin 6 prosenttia kaikista reumaa sairastavista lapsista. Yhteensä reumasairaalan tuottamat kuntoutus- ja hoitojaksot ovat vähentyneet noin puoleen 2000-luvulla verrattuna 1970-luvun lopun tasoon. (Ed. Huovinen: Minkähän takia?)

Reumasäätiön sairaala on vuosien saatossa kehittynyt hoitopaikaksi, jossa monet reumapotilaat ovat saaneet apua vaikeaan tilanteeseensa. Potilasmäärät ovat kuitenkin vähentyneet huomattavasti viime vuosina, koska hoitojen kehittyessä sairaanhoitopiirit ovat itse hoitaneet alueensa reumapotilaita. Sairaanhoitopiirien järjestämä hoitopaikka on usein myös lähempänä potilaiden kotia kuin Reumasäätiön sairaala on ollut.

Toinen pääsyy Reumasäätiön sairaalan konkurssiin oli se, ettei se pärjännyt Kansaneläkelaitoksen kuntoutuksen kilpailutuksessa. Muut yksityiset tuottajat kuntouttavat aikaisempaa suuremman osan Kansaneläkelaitoksen kuntoutettavista. Potilaiden vähentymistä on yritetty korvata muilla terveyspalveluilla Reumasäätiön sairaalassa. Hoitotakuun voimaantulon jälkeen sairaala on osallistunut leikkausjonojen purkamiseen. Pysyvää tulonlähdettä tästä ei kuitenkaan sairaalalle muodostunut.

Arvoisa puhemies! Reumasäätiön sairaala esitti sosiaali- ja terveysministeriölle 21. tammikuuta suunnitelman sairaalan toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta. Ministeriö arvioi suunnitelman lääketieteelliset, taloudelliset ja juridiset edellytykset. Suunnitelmassa esitettiin sosiaali- ja terveysministeriölle muun muassa lainsäädäntömuutosta, jossa reumapotilaille annettaisiin mahdollisuus valita vapaasti hoitopaikkansa reumasairaalasta, eli yksityiseltä sektorilta julkisin varoin. Tällainen säännös ei ole mahdollinen. Suunnitelman osana ollut 2 miljoonan euron avustus ei olisi ollut myöskään kestävä ratkaisu. Näköpiirissä ei ollut palvelujen tilaamisen elpymistä ja sen mukanaan tuomia taloudellisia mahdollisuuksia jatkaa toimintaa. Viitteitä ei ollut siitäkään, että Kansaneläkelaitos palaisi sairaalan suureksi asiakkaaksi. Näistä syistä hallituksen mielestä yksityisen Reumasäätiön sairaalan tukeminen erillisellä määrärahalla verovaroista ei ollut tarkoituksenmukaista.

Valtio tukee yritystoimintaa monin tavoin. Yritykset voivat saada avustusta erikseen määritellyin ehdoin esimerkiksi investointeihin, henkilöstön kouluttamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Reumasäätiön sairaalan suunnitelma ei sisältänyt sellaisia elementtejä, että niiden perusteella olisi voinut myöntää avustusta. Tässä on vielä syytä todeta, että tappiollisen yritystoiminnan ylläpitämiseksi ei voida myöntää valtion tukea.

Arvoisa puhemies! Useissa yhteyksissä on tullut esiin Kansaneläkelaitoksen rooli Reumasäätiön sairaalan toiminnassa. Kansaneläkelaitos on julkisoikeudellinen laitos, joka on päätöksenteossaan itsenäinen ja jota valvovat eduskunnan valitsemat valtuutetut. Maan hallituksella ei ole toimivaltaa puuttua eikä vaikuttaa sen päätöksiin säädösten toimeenpanossa. (Ed. Rajamäki: Valtiovarainministeriön valtiosihteerillä on!) Kansaneläkelaitos on lisäksi osallistunut Reumasäätiön peruspääoman muodostamiseen ja on siten sen perustajayhteisö. Reumasäätiö on kuitenkin itsenäinen oikeushenkilö, joka toimii säätiölain ja sääntöjensä mukaan. Kansaneläkelaitoksella ei ole oikeutta saada tietoja säätiön hallinnosta ja toiminnasta, eikä se voi tämän takia puuttua säätiön toimintaan. Kansaneläkelaitos hankkii kuntoutuspalvelut kilpailuttamalla ne hankintalain säännösten mukaisesti. Reumasäätiön sairaala on osallistunut Kansaneläkelaitoksen kilpailutukseen. Muuttuneen kilpailutilanteen, Euroopan yhteisöjen julkista tukea koskevien säännösten ja uuden hankintalainsäädännön takia Kansaneläkelaitos ei ole enää vuoden 2006 jälkeen myöntänyt perusparannus- tai käyttöavustuksia Reumasäätiölle.

Arvoisa puhemies! Aivan tässä vielä lopuksi, että valtiovallan tehtävänä on huolehtia siitä, että kansalaiset saavat asianmukaiset terveys- ja kuntoutuspalvelut. Palvelujen järjestämisvastuu on kunnilla ja sairaanhoitopiireillä. Ne tuottavat palvelut itse tai ostavat ne muilta julkisilta tai yksityisiltä tuottajilta. Yksityisillä tuottajilla on oma tärkeä asemansa terveydenhuollossa. Julkisen vallan ei tule kuitenkaan verovaroin keinotekoisesti ylläpitää yksityistä palvelutuotantoa. (Ed. Erkki Virtanen: Joka on maailman parasta!)

Potilaat eivät myöskään saa jäädä heitteille, jos yksityinen palveluntuottaja lopettaa toimintansa tai muuttaa sitä olennaisesti. Reumasäätiön sairaalan konkurssi opetti, että toiminnan lopettamiset eivät saa tulla yllätyksenä. Samanaikaisesti kun sosiaali- ja terveysministeriössä on varmistettu reumapotilaiden jatkohoitoa, ministeriössä arvioidaan, miten jatkossa voidaan välttää potilaiden hoidolle aiheutuvat ongelmat silloin, kun yksityinen tuottaja yllättäen lopettaa toimintansa tai muuttaa sitä. Onneksi Reumasäätiön sairaalan tapauksessa on selvitty hyvin.

On ymmärrettävää, ettei konkurssista tavata etukäteen ilmoittaa, mutta tässä siihen olisi ollut enemmän kuin hyvä syy, nimittäin potilaiden hoidon jatkuvuuden turvaaminen hyvissä ajoin. Myös huippuosaava ja työhönsä sitoutunut henkilökunta olisi ansainnut saada tiedon aikaisemmin. Heidän huolensa oli moninkertainen: heillä oli huoli sekä potilaista että omasta toimeentulosta.

Reumasäätiön sairaalan konkurssi on myös Heinolan kaupungille raskas isku. Työ- ja elinkeinoministeriö on yhdessä muiden toimijoiden kanssa luonut toimintatavan, jolla on onnistuneesti hoidettu paikkakuntakohtaisia äkillisiä rakennemuutoksia. Tätä mallia voidaan hyödyntää myös Reumasäätiön sairaalan konkurssin aiheuttamassa tilanteessa etsittäessä muuta käyttöä sairaalan tiloille. Heinolan alue nimitettiin vuonna 2008 äkillisen rakennemuutoksen alueeksi tämän vuoden loppuun saakka. Valtioneuvosto tekee lähiviikkoina päätöksen määräajan jatkumisesta vuoden 2011 loppuun. Heinolan kaupunki ja työ- ja elinkeinohallinto ovat valmiita osaltaan rahoittamaan mallin toimeenpanoa. Sen eteenpäinvieminen vaatii kuitenkin sitä, että Reumasäätiön sairaalan konkurssipesä osallistuu hankkeeseen myös rahoittamalla sitä. Toistaiseksi konkurssipesällä ei ole ollut tällaista valmiutta.

Ja ihan lopuksi. Hyvän ja asianmukaisen terveydenhoidon järjestäminen kansalaisille on julkisen vallan tärkeimpiä tehtäviä. Hyvinvointiyhteiskunnan arvo mitataan erityisesti sillä, miten se pitää huolta heikoista ja sairaista. Hallitus toimi yksityisen Reumasäätiön sairaalan konkurssissa siten kuin jokaisen hyvän hallituksen tulee menetellä. Kansalaisista kyetään vastakin pitämään huolta, vaikka olosuhteet muuttuvat nopeasti ja yllättäen. Reumasairauksien erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen jatkuminen on turvattu. Korkeatasoinen hoito järjestetään julkisen terveydenhuollon osana keskussairaaloissa ja yliopistosairaaloissa. Potilaat ja heidän omaisensa voivat näin luottaa siihen, että jatkossakin he saavat hyvää ja asianmukaista hoitoa, vaikka yksi yksityinen hoitolaitos on lopettanut toimintansa.

Eli tiivistettynä: Yksityisen Reumasäätiön sairaalan potilaiden hoidon ja kuntoutuksen jatkuvuus on turvattu. Vaativan ja erityisen vaativan hoidon keskittämisellä varmistetaan palvelujen saatavuus, laatu, potilasturvallisuus ja kustannusten hallinta.

Peruspalveluministeri Risikon esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Det privata sjukhus som ägs av Reumastiftelsen har gått i konkurs och dess verksamhet har upphört. Sjukhuset har i många år varit en uppskattad vårdplats i synnerhet för barn med reumatiska sjukdomar och det har erbjudit multiprofessionell vård och rehabilitering. Under en lång tid var sjukhuset, även internationellt sett, en föregångare i behandlingen av ledgångsreumatism.

När en fungerande vårdrelation avslutas orsakar det alltid sorg och oro. Patienterna och deras anhöriga har varit oroliga för hur vården ska fortsätta. Att verksamheten lagts ner är mycket ledsamt också för sjukhusets personal som har skött patienterna exemplariskt med god yrkeskunskap. Det faktum att närmare 300 arbetsplatser går förlorade är ett hårt slag för Heinola, som under den senaste tiden även i övrigt har haft det svårt.

De ekonomiska svårigheter som Reumastiftelsens sjukhus hade berodde till stor del på att reumatikervården utvecklats. Detta har möjliggjort en framgångsrik reumatikervård vid centralsjukhus och universitetssjukhus. Utvecklingen av läkemedelsbehandlingen har minskat behovet av långvarig sjukhusvård och i synnerhet behovet av reumakirurgi. Till följd av detta minskade kommunernas och sjukvårdsdistriktens beställningar till Reumastiftelsens sjukhus. Bokslutet för Reumastiftelsens sjukhus har därför uppvisat underskott under många år. Det minskade antalet beställningar kunde inte kompenseras av tjänster som medicinsk rehabilitering och rehabiliteringsvård. Utöver Reumastiftelsens sjukhus är det även många andra vårdinstitutioner som konkurrerar om dessa och som har klarat sig bra i Folkpensionsanstaltens anbudsförfarande.

Social- och hälsovårdsministeriet fick vetskap om den försvårade ekonomiska situationen för Reumastiftelsens sjukhus vid ett möte den 21 januari 2010 mellan representanter för ministeriet och Reumastiftelsens sjukhus. Enligt sjukhusets representanter skulle verksamheten, trots det svåra ekonomiska läget, fortsätta åtminstone fram till sommaren 2010 utan några speciella åtgärder. Chefen för ministeriets grupp för hälsotjänster utsågs att omedelbart göra en bedömning av situationen och stå i kontakt med Reumastiftelsens sjukhus.

Av någon anledning gavs i offentligheten i vintras motstridiga uppgifter om sjukhusets ekonomiska situation. Ordföranden för Reumastiftelsens styrelse berättade i slutet av januari att Reumastiftelsens sjukhus fortsätter sin verksamhet åtminstone fram till årets slut. Enligt ordföranden hade sjukhuset inte drabbats av kassakris och samarbetsförhandlingar behövdes inte.

Enligt förordningen om ordnande och centralisering av den högspecialiserade sjukvården 2006 har den krävande specialiserade sjukvården centraliserats till de enheter som har de bästa förutsättningarna att producera ändamålsenlig vård. Social- och hälsovårdsministeriet uppdaterar som bäst förordningen som en del av utvecklandet av arbetsfördelningen inom hälso- och sjukvården. När ministeriet fick vetskap om de ekonomiska svårigheterna vid Reumastiftelsens sjukhus beslutade ministeriet att tidigarelägga beredningen av förordningen om centralisering i synnerhet när det gäller särskilt krävande reumatikervård. Avsikten var att i fråga om centraliseringen av reumatikervården utfärda förordningen under våren.

I tidningarna kunde vi dock den 18 mars läsa att Reumastiftelsens sjukhus går i konkurs redan samma månad. Eftersom representanter för Reumastiftelsens sjukhus i olika sammanhang hade konstaterat att inget omedelbart hot föreligger för sjukhusets verksamhet, kom konkursen och särskilt tidpunkten för konkursen som en överraskning för social- och hälsovårdsministeriet och många andra. När informationen om konkursen kom, vidtogs omedelbart åtgärder för att säkerställa en fortsatt vård och rehabilitering för patienterna vid Reumastiftelsens sjukhus. För patienterna och deras anhöriga var det viktigt att få veta att vården och rehabiliteringen inte äventyras. På social- och hälsovårdsministeriets förfrågan svarade universitetssjukvårdsdistrikten och de övriga sjukvårdsdistrikten att de kan börja vårda barn- och vuxenpatienter med reumatisk sjukdom. Det konstaterades emellertid att vården av patienter med svår barnreumatism måste centraliseras. Utlåtandena från olika reumaspecialistläkarföreningar var inne på samma linje. Till samma slutsats kom också experter från universitetssjukvårdsdistrikten och Reumastiftelsens sjukhus vid sitt gemensamma möte i ministeriet i slutet av mars.

Vid mötet beslutades också om arrangemang för att säkerställa att vården och rehabiliteringen av reumatiker fortsätter. Man kom överens om att Reumastiftelsens sjukhus kontaktar sina patienter brevledes och ger patienten en remiss till det egna sjukvårdsdistriktet. Social- och hälsovårdsministeriet förutsatte också att Reumastiftelsens sjukhus och sjukvårdsdistrikten ordnar rådgivningstjänster för patienterna och deras anhöriga. För ordnandet av fortsatt vård för barnpatienter inrättades med finansiering från ministeriet dessutom en tillfällig samordningsenhet vid Birkalands sjukvårdsdistrikt som hjälper till med ordnandet av fortsatt vård i synnerhet för barnpatienter under 16 år.

Ministeriet kontrollerade med Folkpensionsanstalten att den rehabilitering som beställts fortsätter. Folkpensionsanstalten har skickat brev till alla klienter som skulle rehabiliteras vid Reumastiftelsens sjukhus. Folkpensionsanstalten har lovat meddela om en ny rehabiliteringsplats före utgången av maj 2010. Folkpensionsanstalten köper rehabiliteringstjänster av privata serviceproducenter i enlighet med rehabiliteringslagen. Ersättande tjänster ordnas så fort som möjligt.

Ministeriet har också träffat representanter för Reumaförbundet i Finland. Vid mötet kom man överens om samarbete bl.a. i fråga om informerande, där syftet är att hålla Reumaförbundets stora medlemskår à jour med hur vården och rehabiliteringen ska säkerställas.

Genom dessa åtgärder kan en multiprofessionell vård och rehabilitering av reumatiker säkerställas. Reumatikerna sköts på ett ändamålsenligt sätt som en del av den offentliga hälso- och sjukvården vid centralsjukhus och universitetssjukhus. Även Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsklienter får en ny rehabiliteringsplats.

Vid Reumastiftelsens sjukhus har det också forskats mycket i reumatiska sjukdomar. Av denna anledning och också med tanke på den fortsatta vården av patienter som vårdats tidigare måste man sörja för en långvarig arkivering av journalhandlingar. Det säkerställs att forskningsprojekt kan avslutas och värdefullt material bevaras i samarbete med universitet och sjukvårdsdistrikt med intresse för reumaforskning. Vid Reumastiftelsens sjukhus har det också i betydande grad ordnats praktisk utbildning. Universiteten och yrkeshögskolorna intar en nyckelställning när det gäller att säkerställa utbildningen av experter på reumatiska sjukdomar.

Den särskilt krävande reumatikervården centraliseras till tre kompetenscentrum. För att målen med den specialiserade sjukvården ska kunna nås måste krävande vård centraliseras regionalt och på riksnivå. Centralisering regionalt och på riksnivå behövs särskilt när en sjukdom är sällsynt och behandlingen av sjukdomen kräver högspecialiserat kunnande och högspecialiserad utrustning. Bestämmelser om centralisering på riksnivå av specialiserad sjukvård utfärdas genom förordning av social- och hälsovårdsministeriet. Enligt förordningen från 2006 ska krävande operativ vård av barnreumatism koncentreras till en sådan privat verksamhetsenhet inom hälso- och sjukvården som har tillräckligt varaktiga på vetenskaplig forskning grundade kvalitetsbevis för att bedriva verksamheten i fråga.

När Reumastiftelsens sjukhus, som var privat, gick i konkurs uppstod ett omedelbart behov att uppdatera förordningen till den del den gäller centralisering av vården av barnreumatism. Förordningen om centralisering av reumatikervården utfärdas i maj. Representanter för social- och hälsovårdsministeriet, universitetssjukhusen och specialistläkarföreningarna kom förra veckan överens om en arbetsfördelning när det gäller den centraliserade reumatikervården. Den krävande reumatikervården koncentreras till fem universitetssjukhus. Barn- och vuxenpatienter med reumatiska sjukdomar vårdas inom den offentliga hälso- och sjukvården så att universitetssjukhusen samordnar behandlingshelheten och ansvarar för behandlingen av svåra former av sjukdomen. Särskilt krävande vård centraliseras till tre kompetenscentrum. Helsingfors, Tammerfors och Åbo universitetssjukvårdsdistrikt har meddelat sig vara villiga att vara nationella kompetenscentrum i reumatikervården. En expertgrupp vid Folkpensionsanstalten uppdaterar som bäst kvalitetskraven för individuell rehabilitering för barn och unga med sjukdomar i stöd- och rörelseorganen. Dessa krav påverkar på ett betydande sätt var och hurdan rehabilitering som ordnas i framtiden.

Förekomsten av reumatism hos barn har legat på samma nivå genom åren, sedan början av 1980-talet. Däremot har det blivit ovanligare med svår vuxenreumatism. År 2009 deltog 305 reumatiker som inte fyllt 16 år i den öppna rehabilitering och anstaltsrehabilitering vid Reumastiftelsens sjukhus som Folkpensionsanstalten bekostar. Detta utgör ungefär 15 procent av alla reumatiker under 16 år. Denna vår pågick eller planerades vård för cirka 2 000 vuxna patienter vid Reumastiftelsens sjukhus. Detta är mindre än 2 procent av alla vuxna reumatiker. Vård hade bokats för 122 barnpatienter, viket utgör cirka 6 procent av alla barn med reumatism. Totalt sett har de rehabiliterings- och vårdperioder som producerats av Reumasjukhuset minskat till ungefär hälften på 2000-talet jämfört med läget på 1970-talet.

Reumastiftelsens sjukhus har under årens lopp utvecklats till en vårdplats där många reumatiker har fått hjälp i sin svåra situation. Antalet patienter har dock minskat avsevärt under de senaste åren eftersom sjukvårdsdistrikten till följd av utvecklade behandlingsmetoder själva har vårdat reumatiker inom det egna distriktet. En vårdplats som sjukvårdsdistriktet ordnar ligger dessutom ofta närmare patientens hem än Reumastiftelsens sjukhus.

Den andra huvudsakliga orsaken till att Reumastiftelsens sjukhus gick i konkurs var att det inte klarade sig i Folkpensionsanstaltens anbudsförfarande för rehabiliteringen. Andra privata producenter rehabiliterar en större del än tidigare av dem som får rehabilitering via Folkpensionsanstalten. Det har gjorts försök att ersätta patientbortfallet med andra hälsovårdstjänster. Sedan vårdgarantin trädde i kraft har sjukhuset varit med och kortat operationsköerna. Detta har ändå inte blivit någon bestående inkomstkälla för sjukhuset.

Den 21 januari 2010 lade Reumastiftelsens sjukhus fram en plan för social- och hälsovårdsministeriet för hur sjukhusets fortsatta verksamhet ska tryggas. Ministeriet har utvärderat planens medicinska, ekonomiska och juridiska förutsättningar. I planen föreslogs bland annat en lagändring som skulle ge reumatiker möjlighet att fritt välja en vårdplats vid Reumasjukhuset, det vill säga inom den privata sektorn men med offentliga medel. En sådan bestämmelse är inte möjlig. Det understöd på 2 miljoner euro som ingick i planen hade inte varit någon hållbar lösning. Det fanns inga utsikter för att beställningen på tjänster skulle öka och föra med sig ekonomiska förutsättningar för fortsatt verksamhet. Inget tydde heller på att Folkpensionsanstalten på nytt skulle bli en stor kund hos sjukhuset. Av dessa orsaker fann regeringen det inte ändamålsenligt att stödja Reumastiftelsens sjukhus med ett separat anslag finansierat med skattemedel.

Staten stöder företagande på många sätt. Företagen kan få understöd på särskilda villkor för exempelvis investeringar, personalutbildning och utveckling av verksamheten. Den plan som Reumastiftelsens sjukhus lade fram innehöll inga element som hade motiverat understöd. Det är ytterligare skäl att påpeka att statsstöd inte kan beviljas för att upprätthålla förlustbringande företagsverksamhet.

Frågan om Folkpensionsanstaltens roll i den verksamhet som Reumastiftelsens sjukhus bedriver har kommit upp i flera sammanhang. Folkpensionsanstalten är en offentligrättslig inrättning som fattar självständiga beslut och övervakas av fullmäktige som väljs av riksdagen. Regeringen saknar behörighet att ingripa i eller påverka anstaltens beslut vid verkställandet av bestämmelser. Folkpensionsanstalten har dessutom bidragit till Reumastiftelsens grundkapital och är således en av stiftelsens grundare. Reumastiftelsen är dock en självständig juridisk person, som verkar i enlighet med lagen om stiftelser och sina stadgar. Folkpensionsanstalten har ingen rätt att få uppgifter om stiftelsens förvaltning och verksamhet, och därför kan den inte heller ingripa i stiftelsens verksamhet. Folkpensionsanstalten skaffar rehabiliteringstjänster genom att konkurrensutsätta dem i enlighet med lagen om offentlig upphandling. Reumastiftelsens sjukhus har deltagit i Folkpensionsanstaltens anbudsförfarande. Till följd av den förändrade konkurrenssituationen, Europeiska gemenskapernas bestämmelser om statligt stöd och den nya upphandlingslagstiftningen har Folkpensionsanstalten efter 2006 inte längre beviljat Reumastiftelsen understöd för grundlig förbättring eller driftsbidrag.

Statsmakten ska se till att medborgarna får adekvata hälsovårds- och rehabiliteringstjänster. Det är kommunerna och sjukvårdsdistrikten som är ansvariga för dessa tjänster. De producerar dem själva eller köper dem av andra offentliga eller privata producenter. Privata tjänsteproducenter spelar en egen viktig roll inom hälso- och sjukvården. Det allmänna ska ändå inte upprätthålla privat serviceproduktion på ett konstgjort sätt med skattemedel.

Patienterna får inte heller lämnas vind för våg om en privat tjänsteproducent lägger ner sin verksamhet eller ändrar den väsentligt. Konkursen vid Reumastiftelsens sjukhus lärde oss att det inte får komma som någon överraskning att verksamhet läggs ner. Samtidigt som social- och hälsovårdsministeriet har tryggat den fortsatta vården av reumatiker bedömer man vid ministeriet hur problem med vården av patienter ska kunna undvikas i fortsättningen när en privat producent överraskande lägger ner eller ändrar sin verksamhet. Lyckligtvis har det gått bra i fallet med Reumastiftelsens sjukhus.

Det är förståeligt att man inte brukar underrätta om konkurser i förväg, men i det aktuella fallet hade det funnits mer än goda skäl att göra så — nämligen tryggandet av patienternas fortsatta vård i god tid. Den högkompetenta och engagerade personalen hade också förtjänat att få veta om konkursen lite tidigare. Deras oro är flerfaldig: oron för patienterna och oron för den egna utkomsten.

Att Reumastiftelsens sjukhus gick i konkurs var ett hårt slag också för Heinola stad. Arbets- och näringsministeriet har tillsammans med andra aktörer utformat en modell som med gott resultat har tillämpats vid plötsliga omstruktureringar på en ort. Denna modell kan utnyttjas också när man efter konkursen vid Reumastiftelsens sjukhus försöker hitta ny användning för sjukhuslokalerna. Heinolaregionen förklarades 2008 som ett område med akuta strukturomvandlingsproblem. Regionen har denna status ända till utgången av detta år. Inom de närmaste veckorna beslutar statsrådet om en förlängning av tiden till utgången av 2011. Heinola stad och arbets- och näringsförvaltningen är redo att vara med och finansiera genomförandet av modellen. För att projektet ska framskrida måste dock även konkursboet för Reumastiftelsens sjukhus delta med finansiering. Hittills har konkursboet inte varit redo för detta.

Slutligen, en av det allmännas viktigaste uppgifter är att tillhandahålla medborgarna god och adekvat hälsovård. Värdet på ett välfärdssamhälle bestäms i synnerhet utifrån hur det tar hand om sina svaga och sjuka. När det privata Reumastiftelsens sjukhus gick i konkurs agerade regeringen på det sätt som varje god regering bör agera. Man förmår också framöver ta hand om medborgarna även när omständigheterna förändras snabbt och oväntat. Fortsättningen är tryggad inom den specialiserade sjukvården och rehabiliteringen för reumatiker. Högklassig vård ordnas inom ramen för den offentliga hälso- och sjukvården vid centralsjukhus och universitetssjukhus. På så sätt kan patienterna och deras anhöriga förlita sig på att de får god och adekvat vård också i fortsättningen, även om en privat vårdinrättning har lagt ner sin verksamhet.

Avslutningsvis en sammanfattning: Den fortsatta vården och rehabiliteringen av patienterna vid Reumastiftelsens sjukhus är tryggad. Genom att centralisera krävande och särskilt krävande vård kan man garantera tillgången på tjänster, tjänsternas kvalitet, patientsäkerheten och kontrollen över kostnaderna.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Yhdeksän kuukauden iässä reumaan sairastunut henkilö kirjoitti minulle pääsiäisenä kirjeen: "Ilman reumasairaalan erikoisosaamista en olisi selviytynyt kunnaneläinlääkärin raskaasta työurasta kolmeakymmentä vuotta. Mielestäni yhteiskunnallisesti merkittävää, kun taitavat lää- kärit pystyivät palauttamaan lapsen pyörätuo- lista työelämään. Tunnen itseni nyt poliittisesti kodittomaksi ja heitteille jätetyksi monien muiden reumasairaiden tavoin hallituksen julmalta ja asiantuntemattomalta tuntuvan laiminlyönnin vuoksi. Kysyisinkin, mahtaisikohan erityisesti reumalapsipotilaiden tilannetta auttaa, jos oppositio tekisi välikysymyksen. On tosiaan kansallinen häpeä ajaa maailmanlaajuisestikin arvostettu osaamisyksikkö alas vaivaisen 2 miljoonan euron takia."

Arvoisa puhemies! Välikysymys reumapotilaiden hoidon sekä terveydenhuollon korkean tason turvaamisesta on syntynyt reumasairaalan alasajosta tuohtuneen kansanliikkeen tunnoista. Me kansanedustajat olemme saaneet sadoittain viestejä hätääntyneiltä potilailta ja heidän omaisiltaan, joilla on, ministeri Risikko, aivan toisenlainen näkemys siitä, millä tavoin tämä asia on hoidettu, kuin mitä te nyt tuossa puheessanne sanoitte.

Te, ministeri Risikko, totesitte Helsingin Sanomien haastattelussa, että Heinolan reumasairaalan ajaminen konkurssiin oli "törkeä temppu" sekä kärsimään joutuvien potilaiden että huippuosaavan ja työhönsä sitoutuneen henkilöstön kannalta. Vastuun törkeästä tempusta te kuitenkin vierititte yksinomaan sairaalan hallinnolle.

Heinolan sairaalan alasajo on kansallinen häpeä. Se on menetys vaativaa erikoissairaanhoitoa ja kuntoutusta tarvitseville potilaille, aivan erityisesti reumalapsille. Sairaalan ansiosta suomalainen reuman hoito, etenkin taitava reumakirurgia, on ollut tasoltaan maailman huippua. Hallitus on ollut tietoinen reumasairaalan vaikeuksista, vaikka nyt väittää, että tieto tuli yllätyksenä vasta tämän vuoden puolella. Te, ministeri Risikko, sanoitte, että Heinolan sairaalan katastrofaalinen taloustilanne paljastui teille vasta 21. tammikuuta, jolloin te myös otitte vastaan adressin sairaalan puolesta.

Tein itse hallitukselle kirjallisen kysymyksen viime vuoden lokakuussa, jossa esitin huoleni Heinolan reumasairaalan toiminnan uhkaavasta alasajosta. Jo silloin vaadin hallitukselta toimenpiteitä lapsireuman ja vaikeimpien reumatautien hoidon turvaamiseksi keskittämällä niiden hoito Heinolan reumasairaalaan. Te, ministeri Risikko, vastasitte kysymykseeni, joten varmaan te olitte myös lukenut sen. (Ed. Huovinen: Toivottavasti!) Miksi ette silloin ottanut tätä huolta vakavasti?

Olen saanut myös haltuuni muistion, jossa päivämäärän tarkkuudella kerrotaan koko vaalikauden ajalta sairaalan yhteydenotot teihin ja teidän ministeriöönne, ja näissä yhteydenotoissa on yritetty kertoa tilanteen kehityksestä, tuoda esiin vakava huoli ja ehdotettu myös lukuisia toimenpiteitä. Lukuisista kutsuista huolimatta te, ministeri Risikko, ette ole saanut kertaakaan aikaiseksi edes vierailla tuossa Heinolan sairaalassa. (Eduskunnasta: Ohhoh!)

Vaativan reumakirurgian ja lasten reuman hoidon keskittäminen ei ole käytännössä toiminut, eikä hallitus ole sitä riittävin ohjeistuksin ja asetuksin tukenut, vaan potilaiden on ollut yhä vaikeampaa viime vuosina saada maksusitoumuksia talousvaikeuksissa pyristelevistä kunnista ja sairaanhoitopiireistä. Hallitus ei kuitenkaan voi sysätä vastuuta kuntien ja sairaanhoitopiirien niskoille, sillä kyllä hallituksen vastuulla on niiden taloudellisten toimintaedellytysten turvaaminen. Ministeri ei saanut aikaan pitkistä jahkailuista huolimatta ohjeistusta vaativan reumaortopedian keskittämisestä, vaikka hallitusohjelmassakin vaaditaan vaativan hoidon keskittämistä. Reumasäätiön taholta on esitetty niin ministeriölle kuin Kelalle useita kertoja, että reumapotilaiden kokonaisvaltaisesta hoidosta laadittaisiin yhteinen suunnitelma. Tähänkään ei ole tartuttu eikä edes ehdotettua työryhmää ole perustettu. Hallituksen toiminta terveyspolitiikassa tältä osin on ollut saamatonta, se on ollut ponnetonta ja linjatonta.

Miten on mahdollista, että kansainvälisen laatupalkinnon voittanut Reuman sairaala hävisi Kelan kuntoutuksen kilpailutukset kiihtyvään tahtiin kuntoutuslaitoksille, joiden osaamisen taso on kaukana Heinolasta? On selvää, että hintaa on painotettu laadun kustannuksella, ja ihmettelen, miksei vaikkapa ministeri Hyssälä puuttunut tähän Kelan kilpailutukseen.

Hoitopäivien määrä vähenikin erityisen paljon muutamassa vuodessa. Eikä ole kysymys siitä, että perheet eivät haluaisi hoitoa ja kuntoutusta lapselleen Heinolassa, vaan siitä, että lähetteitä ja maksusitoumuksia on ollut vaikea saada sinne ja hyvin harvat ovat jaksaneet käydä kaikki valitusasteet läpi taistellakseen itselleen maksusitoumuksen hoitoon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportissa viime vuodelta Reumasäätiön sairaalan tuottavuus oli kuitenkin parempi kuin yliopistollisten sairaaloiden. Reuman sairaala pystyi siis hyvin pitkään näissä muuttuneissa olosuhteissa sopeuttamaan resurssit kysyntään, ja vielä vuonna 2007 ja 2008 vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta kuvaavien tunnuslukujen valossa säätiön velkaantuminen ei ollut mitenkään poikkeuksellista.

Heinolan sairaala on ollut etujoukoissa kehittämässä aktiivista reumanhoitoa, uusia hoitomuotoja, joiden ansiosta hoitotulokset ovat parantuneet ja myös reumaortopedian tarve on kääntynyt laskuun. Silti Suomessa on edelleen suuri joukko keskitettyä, vaativaa hoitoa tarvitsevia ongelmapotilaita. Keskittämisen tarvetta ei suinkaan vähennä se, että tämä reumakirurgian tarve vähenee. Päinvastoin, mitä harvemmin vaativaa reumaleikkausta tarvitaan, sitä vähemmän sitä tulee hajauttaa. Vuosi sitten ministeriön omassa tiedotteessa vaadittiin vaativien hoitojen keskittämistä laadun parantamiseksi ja kirurgian osalta erityisesti todettiin seuraavasti: "Jos vaativia leikkauksia tehdään yksiköissä, joissa leikataan vuodessa vain muutama potilas, tulokset ovat huonompia verrattuna yksiköihin, joissa potilaita leikataan enemmän." No, nyt on juuri näin käymässä tässä hajautetussa järjestelmässä, jota ministeri Risikko äsken esitteli.

Sairaalan toiminnan annettiin loppua täysin hallitsemattomasti. Sairaalan puhelimesta ei vastaa enää kukaan, ja internetsivujakaan ei enää ole, joten potilastietojenkin saaminen on käytännössä ollut vaikeaa. Kahdella miljoonalla eurolla olisi voitu konkurssilta välttyä ja saada vuoden loppuun lisäaikaa hallitun muutoksen rakentamiseksi. Tämä törkeä temppu, ministeri Risikko, olisi voitu välttää tällä panostuksella. (Ed. Zyskowicz: Kovaa tekstiä!)

Olen saanut reumapotilailta ja heidän omaisiltaan epätietoisia ja epätoivoisia kysymyksiä, joiden sisältö on kyllä aivan toinen kuin mitä ministeri Risikko tuossa puheessaan äsken sanoi, kun hän totesi, että onneksi Reumasäätiön sairaalan tapauksesta on selvitty hyvin. (Ed. Asko-Seljavaara: On selvitty!)

Äiti kirjoittaa: "Tyttö itkee kivusta, kun sormissa usea nivel on turvoksissa ja tulehduskipu tykyttää lakkaamatta. Lastenreumatologia ei ole tavattavissa vasta kuin viikon päästä. Kukaan muu lääkäri siellä ei osaa lapsen pieneen niveleen kortisonia pistää." Mitä te vastaatte tälle tytölle ja perheille, jotka kertovat jääneensä heitteille Heinolan sairaalan alasajon seurauksena? Kuka suorittaa tarvittavat nivelpistokset lapsen tulehtuneisiin ja pieniin niveliin, kun keskussairaalasta kerrotaan, että joku sairaalan lääkäreistä on vasta nyt alkanut harjoitella lasten niveliin pistämistä? Nivelten paikallishoidot pitää tehdä kahden viikon kuluessa siitä, kun tämä niveltulehdus ja -turvotus on todettu. Missä ja milloin ja kenen toimesta nyt perutut leikkaukset suoritetaan?

Kahden reumalapsen äiti kirjoittaa: "Julkisuudessa esitetyistä väitteistä huolimatta reumanhoitoasiat eivät ole vielä järjestyneet. Lapsillamme olisi ollut lastenreumakontrolli toukokuussa Heinolassa, mutta se on peruuntunut eikä heille ole saatu järjestettyä korvaavaa lääkärikontrollia keskussairaalaan tai lähimpään yliopistosairaalaan. Viimeksi tällä viikolla olen soittanut useasti keskussairaalaan, ja edes lastenreuma-asioista vastaava hoitaja ei ole ollut tavoitettavissa. Hoitaja oli resurssipulan vuoksi siirretty lastenosastolle töihin! Mitään tietoa tulevasta hoitopaikasta tai ajankohdasta ei ole kenelläkään tiedossa. Tiedän muitakin vastaavassa asemassa olevia lapsireumaperheitä ja kaikilla tilanne on sama."

Nopeaa reagointia ja osaavaa hoitotiimiä vaativassa sairaudessa ei riitä, että sairaalan lopettamisen jälkeen perustetaan puhelinpalvelu ja potilastiedot siirretään, miltä osin sitten siirretään, terveyskeskuksiin ja keskussairaaloihin. Leikkausta odottavan reumalapsen äiti kertoi, että ministeriön perustamasta valtakunnallisesta palvelunumerosta kerrotaan ainoastaan, mihin keskussairaalapiiriin tämä lapsi kuuluu. Mitään muuta tietoa ei ollut tarjolla. Kyllä jokainen reumalapsen perhe tietää, mihin keskussairaalapiiriin kuuluu. (Ed. Rajamäki: Kun ei osata muuta sanoa!)

Reuman hoidossa tarvitaan edelleen Suomen kokoisessa populaatiossa yhtä keskitettyä osaamiskeskusta. Vaativan reumaortopedian taso laskee väistämättä, jos se hajautetaan useampaan yliopistolliseen sairaalaan, puhumattakaan kaikista keskussairaaloista. On ymmärrettävä, että vaikean reumaortopedian taso edellyttää koko osaavaa tiimiä huippukirurgien johdolla. (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) Ei se yhden ainoan kirurgin toimesta hoidu. Hallituksen päätöksenteko kaiken lisäksi on poukkoilevaa ja linjatonta. Kun yliopistouudistuksessa korostettiin huippuosaamista, niin samaan aikaan annetaan Heinolan huippuosaavan yksikön kaatua. Sairaalassa tai sen yhteydessä on tehty yli 60 väitöskirjaa, lukematon määrä tieteellisiä julkaisuja, ja niiden määrä on ollut jatkuvasti nousussa. Viimeisenä toimintavuonna väitteli viisi tutkijaa, ja uusia väitöskirjoja olisi vielä tulossa. (Ed. Zyskowicz: Se on kyllä turha väite!)

Mitä järkeä on lopettaa toiminta yksikössä, jossa on modernit reuman hoitoon räätälöidyt vaikeavammaisille ja lapsille sopivat varustellut tilat kylmähoitohuoneineen, ja siirtää hoito entuudestaan ylikuormitettuihin sairaaloihin? Reumaortopediassa on erityisen tärkeää, että sairaalainfektiot eivät pääse tulehduttaman leikattuja niveliä. Sekä osaamisen että erinomaisten tilojen ansiosta Heinolan sairaala on ollut ainoa täysin mrs-vapaa sairaala, eli siellä ei näitä sairaalainfektioita ole tullut pilaamaan leikkaustulosta. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei siellä ole malariaakaan! — Ed. Skinnari: Kokoomus vaan naureskelee!)

Luen viestin Heinolan sairaalan ammattihenkilöltä, jonka hiljattain sain: "Lähes kaikki lastenosastomme lääkärit odottavat yhteisessä rintamassa, mukana Suomen paras reumasilmälääkäri, tiimimme fysioterapeutit, kaikki muut terapeutit, linjauksia siitä, miten asia etenee lastenreuman hoidon osalta. Me kaikki asumme Heinolassa tai sen tuntumassa, eikä juuri kukaan aio lähteä minkään lastenreuman vaativan hoidon keskittymän perässä esimerkiksi Tampereelle tai Helsinkiin, koska kaikilla on elämä ja perheet täällä. Talot on rakennettu, lapset on koulussa. Lastenreumatologeja tuskin tulee esimerkiksi Tampereen tai Turun vaativaan yksikköön riittämään edes vastaanottotoimintaa varten." Ja hän jatkaa vielä: "Vähän karrikoiden siellä sitten kanditaidoilla tekevät vaativaa hoitoa ja nämä osaajalääkärit Heinolassa katsovat heinolalaisten ja lahtelaisten lasten korvia terveyskeskuksessa." (Ed. Asko-Seljavaara: Eikä!)

Todennäköisesti valtaosa reumasairaalan osaajista on jäämässä töihin Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin alueelle. Muissa sairaanhoitopiireissä asuvilla potilailla ei kuitenkaan ole nyt mahdollisuutta päästä niiden harvojen lääkäreiden hoidettaviksi tai leikattaviksi, joilla on riittävä ammattitaito ja kokemus vaikeasta taudinmuodosta. Potilaat ovatkin jo kyselleet, onko heillä pakkomuutto edessä Lahteen päästäkseen edes lähelle niitä ammattilaisia, joilta he voivat saada avun.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tavoitteena on turvata keskitetty vaativa reuman hoito, erityisesti lapsireuman hoito, yhteen valtakunnalliseen yksikköön, ja siksi, ministeri Risikko, teidän vastauksenne ja hallituksen vastaus oli pettymys. Kysynkin teiltä, ministeri Risikko, miksi ette voisi harkita sellaista ratkaisua, että Heinolan sairaalasta, jossa on todellakin nämä modernit asianmukaiset tilat, tulisi alueen oman yliopistollisen sairaalan reumayksikkö, siis julkisen terveydenhuollon yksikkö, jonne asetuksen tasolla valtakunnallisesti keskitettäisiin vaativa reuman erikoissairaanhoito ja kuntoutus, lapsireuma sekä koulutus ja tutkimus. Hallituksen pitäisi nyt toimia äärimmäisen nopeasti, sillä osaajat hakeutuvat muihin tehtäviin, ja näillä huippuosaajilla on kysyntää niin yksityissektorilla kuin myös ulkomailla.

Kun eduskunta kävi tästä keskustelun 25.3. kyselytunnilla, ed. Akaan-Penttilä vetosi silloin koko hallitukseen, myös pääministeriin ja valtiovarainministeriin Heinolan osaamiskeskuksen säilymisen puolesta ja sanoi: "- - teidän täytyy kyllä ryhdistäytyä kaikkien tässä kunnolla. Muuten minulta menee usko valtioneuvostoon - - ."

Arvoisat edustajat, vetoan, että koko eduskunta nyt ryhdistyisi ja hyväksyisi suurella enemmistöllä ehdotukseni, jolla turvataan suomalainen reuman hoidon huippuosaaminen ja potilaiden hyvä, yksilöllinen hoito.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy viipymättä määrätietoisiin toimenpiteisiin reumasairauksien korkeatasoisen hoidon turvaamiseksi ja laatii ohjeistuksen, jolla reuman vaativa leikkaushoito sekä lastenreuman hoito ja kuntoutus keskitetään erityistason hoidosta vastaavaan Heinolan valtakunnalliseen toimintayksikköön, ja siirtyy päiväjärjestykseen.

Paula Sihto /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! "Minua on aina hoidettu hyvin tutuksi tulleessa reumasairaalassa ystävällisten huippuosaajien toimesta. Miten minulle nyt käy? Missä kahden viikon päästä sovittu leikkaukseni suoritetaan? Olenko turvallisissa ja osaavissa käsissä? Olen hämmentynyt ja peloissani, kuka minusta huolehtii?" (Ed. Skinnari: No Apila tietysti!)

Tällaisia yhteydenottoja olemme saaneet jokainen Heinolan Reumasäätiön sairaalan potilailta ja omaisilta. Ne ovat todella koskettaneet. Heidän hätänsä on aito, eikä siinä ole mitään poliittista värinää. (Ed. Tiusanen: Onko vaikutusta? — Ed. Rajamäki: Ei vaikuttanut Kelan valtuutettujen kokouksessakaan!) Keskustan eduskuntaryhmä on huolestunut reumasairaalan ympärillä vellovasta keskustelusta, jossa potilaiden, erityisesti lasten, hätä on sovitettu poliittiseen kilpalaulantaan.

Arvoisa puhemies! Reumasairaalan syöksyvauhti on viime kuukausina ollut hurjaa. Yksi syy reumasairaalan vaikeuksiin on ollut lähetteiden vähenemisestä johtunut potilasmäärien laskeminen. (Ed. Skinnari: Mistähän se johtuu?) Reumasairaala ei ole pärjännyt Kansaneläkelaitoksen kilpailutuksessa aikuisten reumahoidon osalta. Sairaanhoitopiirit ovat pyrkineet hoitamaan potilaansa itse, eikä näin ollen lähetteitä ole enää tullut. Sairaanhoitopiirit ovat kyenneet toteuttamaan hoitotakuun velvoitteita.

Keskustan eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa toimintatapoja, joilla tämän kaltainen tilanne voidaan tulevaisuudessa välttää. (Ed. Erkki Virtanen: Entäs nyt?) Saattaa olla, ettei Heinolan Reumasäätiön sairaala jää viimeiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköksi, joka lopettaa toimintansa. (Ed. Tiusanen: Mitähän pääjohtaja Huuhtanen sanoo?) Tämän vuoksi on oltava selvät sävelet siitä, miten potilaat muuttuneissa tilanteissa joustavasti hoidetaan. (Ed. Saarinen: Ulkoistakaa enemmän vaan!)

Ministeriöllä oli muutama viikko aikaa reagoida Heinolan tilanteen vakavuuteen. Herää kysymys: Onko tällainen toimintatapa kenenkään edun mukaista?

Arvoisa puhemies! Oppositio väittää, että valtion 2 miljoonan apu olisi pelastanut tilanteen. Tällainen väite on harhaanjohtava ja sitä paitsi kestämätön. Heinolan reumasairaalan omistaa yksityinen Reumasäätiö. Kyseinen summa ei olisi riittänyt, eikä valtio voi lähteä tukemaan yksityistä terveyspalveluiden tuottajaa erillisellä rahoituksella. Näin toimittuna oltaisiin loputtoman suon edessä. Yksityissairaalan toiminta on ollut omatoimista, ja sen toimintaan on ollut vaikea puuttua. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Kannattaako sitten yksityistää?)

Vaikka taloustilanne on ollut haastava, itse sairaalan toiminta on ollut laadukasta. Reumasairaala on ollut toiminnan valtakunnallinen keskus, jossa tilat ovat ensiluokkaiset ja hoitotaito siirtynyt mestareilta eteenpäin vuosien prosesseina. Tätä tosiasiaa täytyy keskustan eduskuntaryhmän mielestä kunnioittaa. (Ed. Tiusanen: Täytyisi muutakin tehdä kuin vain kunnioittaa!)

Heinolan reumasairaalassa lasten hoitaminen on ollut maan huipputasoa. Lisäksi se on ollut ainoa reumaa sairastavien lasten kuntouttavaa hoitoa antava laitos nimenomaan Kelan palveluntuottajana. Nyt on huoli siitä, missä pienet potilaat saavat vastaisuudessa tarvitsemaansa hoitoa. (Ed. Rajamäki: Nytkö vasta?) Tiedossa on myös se tosiasia, että jos reumaan sairastunut lapsi ei pääse nopeasti hoitoon, voi tauti aiheuttaa hänelle korjaamattomia vahinkoja. Lapsireumapotilaat ovat olleet pieni, mutta korkeaa osaamista vaativa potilasryhmä. Sen hoidon vastuu on siirtynyt yliopistosairaaloille, jotka yhdessä useimpien keskussairaaloiden kanssa ovat vastanneet hoidon toteutuksesta.

Keskustan eduskuntaryhmä muistuttaa, että kuluneiden vuosikymmenten aikana Suomeen on kehittynyt sairaalaverkosto, jossa toimivat kattavasti eri erikoisalat. Myös reuman hoidon osaaminen on siirtynyt vähitellen keskussairaaloihin, jotka yhdessä perusterveydenhuollon kanssa ovat rakentaneet reuman hoidon alueellisia hoitoketjuja.

Myös lääkehoidon kehittyminen on viime vuosina ollut nopeaa uusien biologisten lääkkeiden tultua käyttöön. Niillä on pystytty monessa tapauksessa sammuttamaan tautiin liittyvä niveltulehdus kokonaan, jolloin kirurgisen hoidon ja laitoskuntoutuksen tarve on voimakkaasti pienentynyt.

Arvoisa puhemies! Peruspalveluministeri on vakuuttanut ja vakuuttunut siitä, että potilaat saavat tarvittavan hoitonsa keskussairaaloissa ja yliopistollisissa sairaaloissa. Lapsipotilaiden jatkohoidon järjestämiseen tarvitaan erityisjärjestelyjä. Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin muodostetaan tilapäinen koordinaatioyksikkö, joka tukee sairaanhoitopiirejä alle 16-vuotiaiden potilaiden jatkohoidon järjestämisessä. Mutta poikkeusjärjestely on voimassa vain toukokuun loppuun asti. Mitä sen jälkeen?

Keskustan eduskuntaryhmä pitää huolestuttavana reumahoidon hajoamista useaan yksikköön. Maineikasta reumaosaamista hajotetaan ja pirstaloidaan. Mitä siitä seuraa?

Kela selvittää, informoi ja järjestää omien kuntoutusasiakkaidensa jatkokuntoutuksen. Yliopistosairaaloiden ja sairaanhoitopiirien edustajat ovat sitoutuneita ja valmistautuneita Reumasäätiön sairaalasta siirtyvien reumapotilaiden hoitamiseen — niin lasten kuin aikuistenkin. Mutta miten Heinolan reumasairaalan erityisosaaminen saadaan siirretyksi näille yksiköille? (Ed. Asko-Seljavaara: Se on jo siirtynyt!)

Arvoisa puhemies! On täysin kiistatonta, että reumasairaalan lakkauttaminen vaikuttaa eniten potilaisiin ja heidän omaisiinsa. (Ed. Skinnari: Onpa hyvä huomio!) Mutta sillä on myös dramaattiset vaikutukset muutoinkin vaikeassa tilanteessa olevalle alueelle. Se merkitsee ennen kaikkea satojen työpaikkojen menetystä täydestä sydämestä työtä tehneille, kansainvälistäkin tunnustusta saaneille reumaosaajille.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen toimia äkillisen rakennemuutoksen alueella Heinolassa oikea-aikaisina. (Ed. Skinnari: Missäs kirurgi itse on?) Heinolassa on pyritty toimimaan mahdollisimman ennakoivasti siten, että toimenpiteitä on käynnistetty jo ennen kuin rakennemuutoksista on tehty lopullisia päätöksiä. (Välihuutoja) 280 työpaikan menetys on katastrofi alueelle, joka äskettäin koki lähes 500 työpaikan menetyksen.

Hyvä ratkaisu olisi löytää erinomaisessa kunnossa oleville tiloille vastaavanlaista toimintaa. Mutta jos reuman hoito Heinolassa ei enää jatku, keskustan eduskuntaryhmän mielestä on mietittävä vaihtoehtoista toimintaa. Tämä edellyttää kuitenkin, että säätiön konkurssipesä osallistuu hankkeeseen ja sen rahoittamiseen.

Arvoisa rouva puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on tärkeää huolehtia siitä, ettei tällaisia tilanteita enää synny. Keskustan eduskuntaryhmä vaatii, että reumapotilaiden tulevaisuus, tutkimus ja hoidot järjestetään oikeudenmukaisella tavalla mahdollisimman nopeasti. Reumasairaalan kohtalon on jäätävä vain varoittavaksi esimerkiksi. Se ei saa toistua.

Lenita Toivakka /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä jakaa ministeri Risikon aiheellisen huolen siitä, että toimivan hoitosuhteen päättyminen aiheuttaa paljon epävarmuutta. (Ed. Mustajärvi: Huolestuttaa se vähän meitäkin!) Surua ja huolta aiheutuu nyt erityisesti niille Reumasäätiön sairaalan potilaille, jotka eivät vielä tiedä, miten heidän hoitonsa jatkossa järjestetään. Potilaiden onkin nyt saatava mahdollisimman pian tieto hoidon jatkosta: esimerkiksi leikkauksen siirtymisestä, uudesta kuntoutuspaikasta, fysioterapiaohjeista tai lääkehoidosta vastaavasta lääkäristä.

Me kaikki olemme saaneet paljon palautetta erityisesti perheiltä, joita painaa huoli lasten jatkohoidon järjestämisestä. Esimerkiksi juuri vaikeaa lastenreumaa sairastavat ovat pieni mutta erittäin tärkeä potilasryhmä, jota Reumasäätiön sairaala on pystynyt palvelemaan poikkeuksellisen hyvin. Reumapotilailla ja heidän läheisillään on nyt paljon mietittävää. Reumahoitoa ja -kuntoutusta koordinoivien tahojen, sosiaali- ja terveysministeriön, sairaanhoitopiirien ja Kansaneläkelaitoksen, on oltava reumapotilaiden ja heidän läheistensä tukena.

Arvoisa puhemies! Reuman hoito on kehittynyt viime vuosikymmeninä valtavasti. Kun Reumasäätiön sairaala avattiin vuonna 1951, ei parantavia hoitoja reumaan ollut vielä olemassa. Hoitomahdollisuuksiin kuului pääosin lepoa ja kylpyjä. Reumasairauksien hoito ja reumalääkäreiden koulutus keskitettiin Heinolaan, ja jo 1960- ja 1970-luvuilla sairaalasta kehitettiin reumahoidon malliyksikkö, joka oli maailmanlaajuisesti arvostettu. (Ed. Kallis: Ja on edelleen!) 1980-luvulla Heinolassa kehitettiin reumakirurgiaa. Aikuisreumatologian rinnalle tuli myös lastenreumaan keskittynyt yksikkö. Nykyisen erikoissairaanhoidon palvelujärjestelmän vakiintuessa 1990-luvun alussa Heinolasta siirtyi asiantuntijoita keskussairaaloihin ja yliopistollisiin sairaaloihin. Reumatautien hoitoa järjestettiin uudella tavalla, ja Reumasäätiöltä tilattujen palveluiden määrä kääntyi laskuun osaamisen vahvistuttua muualla Suomessa. (Ed. Tiusanen: Säästötoimi!)

Etenkin viime vuosina hoito on kehittynyt edelleen: nivelreuman lääkehoito sekä varhainen taudin määritys ovat vähentäneet uusien reumapotilaiden pitkäaikaisen sairaalahoidon ja reumakirurgian tarvetta. Samaan aikaan muiden palveluntuottajien mahdollisuudet tarjota palveluja ovat lisääntyneet. Koska Reumasäätiön sairaalan tuottamien palveluiden kysyntä on vähentynyt, sen toimintaedellytykset ovat heikenneet merkittävästi pidemmän ajan kuluessa. Reumasäätiön omat toimet muun palveluvalikoiman laajentamiseksi eivät ole onnistuneet. Tämä on valitettava tosiasia.

Reumasäätiön toiminnan loppuminen ei kuitenkaan pyyhi pois säätiön kunniakasta historiaa, eikä reumatutkimus Suomesta lopu (Ed. Tiusanen: Pidetäänkö hiljainen hetki?) vaan jatkuu ja kehittyy muun muassa yliopistosairaaloiden kautta. Hoitotulokset ovat Suomessa huippuluokkaa, ja asiantuntijamme ovat tutkimustyössä maailman kärkeä, ja tähän on luotava edellytykset myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa kaikkein tärkeintä on potilaiden hyvän hoidon jatkumisen varmistaminen ja turvallinen muutoksen läpivienti. Nyt tulee erityisesti keskittyä niihin potilaisiin, jotka tarvitsevat tukea hoitojen siirtyessä ja valitettavasti osin myös viivästyessä, siirryttäessä toisiin palveluyksiköihin.

Reumasairauksien hoidossa osaaminen ratkaisee, ja korkea osaaminen tulee tässä muutoksessa säilyttää. Reumasairauksiin liittyy vammautumisen ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen riski. Lievinäkin reumasairaudet ovat potilaille raskaita. Reumasairauksien hoitaminen on tärkeää paitsi inhimillisesti myös yhteiskunnallisesti. On huolehdittava siitä, etteivät reumaa sairastavat syrjäydy työelämästä taudin hoitamattomuuden vuoksi, jos työkykyä ja -halua kuitenkin on. Hyvällä hoidolla työkyky pystytään turvaamaan. (Ed. Pentti Oinonen: Ei kaikille pystytä!)

Onneksi sairaanhoitopiireistä on jo saatu tietoa siitä, ettei potilaiden hoito vaarannu, vaan nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen voidaan vastata. Reumasäätiön sairaalan tuli ja sairaanhoitopiirien tulee nyt järjestää potilaille neuvontapalveluita. Kuntoutus voidaan aikuisreumaa sairastavien potilaiden osalta järjestää muissa kuntoutuslaitoksissa. Lastenreuman osalta korvaavia kuntoutuspaikkoja selvitetään parhaillaan. Kansaneläkelaitos huolehtii siitä, että korvaavista kuntoutuspalveluista menee asiakkaille tieto toukokuun loppuun mennessä. Epävarmuutta potilaiden keskuudessa valitettavasti on osin edelleen, mutta se on väliaikaista eikä kestä enää pitkään. (Ed. Kuoppa: Väliaikaista kaikki on!)

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaakin kiittää ministeri Risikkoa ja muita terveydenhuollon ammattilaisia, jotka uupumatta tekevät työtä potilaiden hoidon turvaamiseksi ja reumaosaamisen säilyttämiseksi (Ed. Tiusanen: Hyvillä tuloksilla, hyvillä tuloksilla!) tässä yllättävässä ja vaikeassa tilanteessa. Pidämme tärkeänä sitä, että sosiaali- ja terveysministeriö on luvannut seurata tilannetta (Ed. Korkeaoja: Tätä vauhtia ollaan pitkällä!) lähes käsiohjauksella siihen asti, että jokaiselle nyt hoitoa odottavalle reumasairaalan aiemmalle potilaalle on löytynyt korvaava hoitoyksikkö, (Ed. Tiusanen: Jätetäänkö potilaat Risikolle?) ja STM on myös sitoutunut tekemään nopeasti ratkaisuja erityistä osaamista vaativan hoidon keskittämisestä.

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Risikko toi esiin, Reumasäätiön tilanne tuli eteen yllättäen. Kehityskulusta johtuvista vaikeuksista on toki tiedetty, mutta kuten tammikuussa kuultiin, tänä keväänä piti olla vielä hyvin aikaa valmistautua tilanteeseen. Maaliskuinen uutinen oli kovin erilainen. Edellytykset jatkaa Reumasäätiön toimintaa olivat loppuneet paljon aiemmin kuin oli annettu ymmärtää.

Toisin kuin oppositio väittää, kahden miljoonan euron lisäavustuksella ei Reumasäätiötä olisi voitu pelastaa, eikä toiminnan turvallinen jatkaminen muutenkaan olisi ollut pitkään mahdollista. Nyt onkin epärealististen heittojen sijaan keskityttävä luomaan turvaa Reumasäätiön sairaalan palveluita käyttäneille potilaille. Jatkossa on luotava toimintamalli, jolla varaudutaan Reumasäätiön kaltaisten yksityisten palveluntuottajien toiminnan loppumiseen siten, että potilaiden hoidon jatkuvuus ja osaamisen säilyminen turvataan kaikissa olosuhteissa. Tämänkin työn sosiaali- ja terveysministeriö on jo aloittanut.

Arvoisa puhemies! Oppositio väittää välikysymyksessään täysin perusteetta, että hallitus osoittaa saamattomuutta ja haluttomuutta turvata korkeatasoinen, kaikkien saatavilla oleva terveydenhoito. Ministeri Risikon johdolla on tehty paljon työtä terveydenhuollon kehittämiseksi esimerkiksi Kaste-ohjelman, Toimiva terveyskeskus -hankkeen ja terveyden edistämisen politiikkaohjelman myötä. Vielä tänä keväänä annetaan uusi terveydenhuoltolaki, ja Paras-hanketta vauhditetaan esimerkiksi vahvistamalla sosiaali- ja terveyspalvelujen eheyttä. Vailla merkitystä eivät ole myöskään tämän hallituksen vahvat panostukset kuntatalouteen, jotka ovat joka vuosi olleet reilusti plusmerkkisiä, toisin kuin esimerkiksi punamultahallituksen aikana.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä terveydenhuoltoa pitää kehittää palvelua tarvitsevan eli potilaan näkökulmasta. Painopisteen on oltava lähipalveluissa ja perusterveydenhuollossa, erikoisosaamista on pystyttävä nykyistä paremmin keskittämään, aivan kuten tässäkin hankalassa tilanteessa toivovat niin reumapotilaat kuin reuman hoidon ammattilaisetkin. Nämä asiat on huomioitu pian annettavassa terveydenhuoltolaissa ja ne tulee huomioida myös sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistusta jatkettaessa.

Arvoisa puhemies! Reumasäätiön sairaala on tehnyt arvokasta työtä suomalaisen reumahoidon kehittämiseksi. Meidän tehtävämme on edelleen varmistaa laadukas reumatutkimus ja reumahoito Suomessa. Reumapotilailla on oikeus hyvään ja vaikuttavaan hoitoon jatkossakin. Tähän työhön kokoomuksen eduskuntaryhmä on sitoutunut.

Rakel Hiltunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä aamuna saimme lukea jyväskyläläisen terveyskeskuslääkärin ja kahden reumalapsen äidin kuvauksen siitä, missä tilanteessa hän on lastensa hoidon kanssa tänä päivänä. (Ed. Kallis: Helsingin Sanomien palstalla!) Hän kertoo omalla nimellään perheestään hyvin inhimillisesti, koskettavasti. Hän kuvaa, kuinka he ovat saaneet perheenä hoitoa, kuntoutusta ja henkistä tukea Heinolan reumasairaalassa ja hän, ammatti-ihminen, terveyskeskuslääkäri, on yrittänyt nyt juuri selvittää, missä hänen lapsensa saavat hoitoa. (Ed. Asko-Seljavaara: Keski-Suomen keskussairaalassa!) — Keski-Suomen keskussairaalassa ei ole ollut tarjolla sitä hoitoa, mitä hän tarvitsee, eikä myöskään yliopistosairaalassa. — Se, että ihminen kertoo omalla nimellään näin henkilökohtaisesta asiasta, kuvastaa sitä, että ihmisellä on suuri hätä ja huoli. Se on rohkea teko. Omalla nimellään ovat esiintyneet myös ne lukuisat Heinolan reumasairaalan potilaat, jotka ovat kansanedustajille kirjoittaneet. Se kertoo epätoivosta ja hylätyksi tulemisesta.

Ministeri Risikko, täytyy sanoa, että minä toivoin teiltä erityisesti erilaista vastausta siitä, mikä on hallituksen käsitys tästä tilanteesta. Ne ovat ihan oikeita toimia, joihinka hallitus on ryhtynyt, mutta ne olisi pitänyt tehdä niin ajoissa, jo kauan sitten aloittaa, jotta tällaiseen tilanteeseen Heinolan reumasairaalan potilaat eivät olisi joutuneet.

Sairaalan alasajo on ollut järkytys potilaille, henkilökunnalle ja suurelle yleisölle. Siitä, mitä Heinolassa tapahtui, on tullut eräänlainen symboli, toimiiko meidän hyvinvointiyhteiskuntamme silloin, kun ihmiset tarvitsevat apua. Minun mielestäni suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan laiva on saanut tässä tapauksessa pohjakosketuksen. Ihmiset ovat joutuneet avun tarpeeseen, ja hallituksen on vastattava siitä. Sitä vastuuta ei voi ulkoistaa.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on halunnut omalla tavallaan ottaa myös vastuuta, ja siitä syystä välikysymys on tehty ja oli välttämätöntä, että se tehtiin.

Heinolan reumasairaala perustettiin 60 vuotta sitten, ja reuma oli silloin kansansairaus. Perustamisen taustalla oli voimakkaasti marsalkka Mannerheim, joka oli henkilökohtaisten läheiskokemusten kautta saanut tutustua, minkälaista on elää reumasairauden kanssa, tuon kivuliaan elämänkumppanin kanssa. Kansantaudista voidaan reuman yhteydessä puhua edelleen: Suomessa on yli 300 000 reumaa sairastavaa ihmistä. Yksin Suomen Reumaliitossa, joka on valtakunnallinen järjestö, on yli 52 000 jäsentä.

On aivan oikein todeta se, että viimeisten 10 vuoden aikana, viime vuosien aikana, tavallisimmat reumasairaudet pystytään hoitamaan jopa terveyskeskusten vastuulla ja lähellä ihmisten kotipaikkakuntaa, keskussairaaloissa ja erikoissairaanhoidossa. Toki myös näissä tilanteissa on erittäin suuria katkoja hoidon kokonaisuudessa. Terveyskeskuksiin ei ole siirtynyt erikoissairaanhoidosta vielä riittävää asiantuntemusta, jotta vastuu voitaisiin täysin kantaa. Pyrkimykset ovat hyvät. Mutta kun Heinolan tilanteesta puhutaan, niin on kiistaton tosiasia, että lapsireuman hoito vaatii aivan erilaista osaamista ja täydellistä moniammatillista tiimiyhteistyötä, niin kuin Heinolassa on voitu toteuttaa. Hädässä ovat myös ne aikuiset ihmiset, jotka ovat lapsesta saakka reumaa sairastaneet. Olemme tavanneet heitä täällä lähetystöjen mukana. 56 vuotta sitten Heinolassa hoidon aloittanut henkilö kertoi, että häntä on yritetty oman sairaanhoitopiirin vilpittömällä hyvällä tahdolla kyllä hoitaa useaan kertaan, mutta on jopa melkein leikkaussalin ovelta käännytetty pois, koska on todettu, että ei pystytä hoitamaan hänen hauraita ja pieneksi jääneitä niveliään. Pyrkimystä on ollut, mutta aina on ollut paluu Heinolaan, joka on pystynyt antamaan hänen tarvitsemansa hoidon.

Heinolan reumasairaalan henkilöstö on ainutlaatuista osaamisessaan, ja se on näkynyt myös siinä, että sairaala on muodostunut opetuspaikaksi ja tutkimustyön hyväksi maaperäksi, kuten täällä on jo todettu. On aika harvinaista tänä päivänä, että jossakin yksikössä pystytään antamaan moniammatillista apua potilaalle niin, että potilas ei koe olevansa viiden tai kuuden ihmisen palveltavana. Hänelle jää käsitys, että hänen hoitoonsa vastataan kokonaisuutena, juuri sellaisena kuin hän tarvitsee.

Ministeri Risikko, terveydenhoitolaki on nyt tulossa, ja sen verran olen lähtökohtia katsonut, että siellä todetaan, että pyrkimys on toteuttaa kokonaisvaltaista hoitoa. Nyt Heinolan yhteydessä purkautuu kansallisesti ja kansainvälisesti huippuyksikkö, joka on pystynyt antamaan kokonaisvaltaista hoitoa niille ihmisille, joilla on sellainen sairaus, joka on pysyvä elämänkumppani. Se ei ole sarja erilaisia toimenpiteitä, vaan se on elämänkumppani, jonka kanssa eletään, ja siitä ei pääse irti.

On aika järkyttävää miettiä sitä haastetta, joka tuli pienen reumalapsen äidiltä, kun hän kysyy kansanedustajilta, miltä tuntuisi, jos oma lapsi söisi hyvin voimakkaita biologisia lääkkeitä, joita hän tietää jonkun toisen joutuvan ottamaan syövän hoidossa, ja jos tilanne on sellainen, että joka hetki ei ole tiedossa sitä potentiaalia, mistä löytyy vastaus, jos tulee pulmia. Ihmiset pärjäävät hyvin, ja reumasairaat ihmiset ovat yleensä sitkeitä ja he haluavat ottaa omaa vastuuta hoidosta, mutta he tarvitsevat siihen tukea ammattiauttajilta.

Kun nyt puhutaan siitä, että reumasairauksien hoidot siirtyvät keskussairaaloille, yliopistosairaaloille, se on ihan hyvä suunnitelma, mutta akuuttiin hätään se ei vastaa ja sillä ei myöskään vastata siihen, miten säilyy se ainutkertainen osaaminen, joka on nyt näille ammattilaisille Heinolassa kehittynyt. Hajoaako se pirstaleiksi, säilyykö se missään? Se on kansallinen menetys, jos näin tapahtuu. Vaikka sairaanhoitopiirit ottavat vastuuta ja nyt jäntevästi hoidetaan, että niin tapahtuu, niin tämä lasten ja lapsireumaatikkojen hätä ei sillä hoidu.

Minä kysyn myös hallitukselta sitä, kuka hoitaa sen kustannuksen, joka sairaanhoitopiirille syntyy tästä uudesta vastuunkannosta, siitä uudesta rekrytoinnista, johonka nyt sairaanhoitopiirit joutuvat. Me kaikki myös kuntapäättäjinä tiedämme, että ei sairaanhoitopiireillä ole näinä tiukan talouden aikoina kovin paljon liikkumatilaa, eli resursseja kysyn. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä esitti 2 miljoonaa siitä syystä lisätalousarvioon, että olisimme saaneet lisäaikaa kaikkiin niihin selvityksiin, hoidon turvaamiseen ja tähän kehittämistyöhön, jota nyt hallitus esittää.

Arvoisa puhemies! Kun joka tapauksessa nyt jo on ehtinyt syntyä suuri hätä ihmisille, kuinka heidän oma hoitonsa voidaan turvata, katson, että hallituksen vastaus ei ole riittävä ja haluan kannattaa ed. Räsäsen ehdotusta perusteltuun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Erkki Virtanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totisesti elämme synkkää aikaa, suomalaisen terveydenhuollon synkkää aikaa! Jokainen sähköpostinsa lukenut edustaja on voinut vakuuttua siitä huolesta ja murheesta, jonka erityisesti lapsireumapotilaat ja heidän vanhempansa on pakotettu kohtaamaan, kun Heinolan Reumasäätiön sairaala on ajettu konkurssiin.

Reuman konkurssin suurin tragedia on inhimillinen. Se on tragedia erityisesti niille reumapotilaille, joiden hoito Reumalla konkurssin myötä katkeaa eikä kaikista vakuutteluista huolimatta jatku saman tasoisena muualla tai ei jatku ollenkaan. Vanhemmat tietävät ja tekin tiedätte, ministeri Risikko, että juuri niin on nyt käymässä. Konkurssiin täysin syyttömät reumapotilaat pannaan maksamaan haluttomien ja kyvyttömien päätöksentekijöiden ja heidän ohjaamansa järjestelmän toimimattomuuden aiheuttamat kustannukset. Se on täysin kohtuutonta, se on täysin anteeksiantamatonta.

Reuman konkurssi on myös yhteisöllinen tragedia. Lainaan reumatologian ylilääkäri Markku Kaupin sanoja: "Reumasäätiön sairaala on tarjonnut potilaille luotetun ja turvallisen hoitopaikan, jonka henkilökunta on aina antautunut työlleen. Potilaiden kiitos on auttanut jaksamaan, ja hoitosuhteet ovat usein kestäneet vuosikymmeniä. Reuman henki on kantanut silloinkin, kun lääkäri- ja hoitajasukupolvet ovat vaihtuneet. Sairaalan äkillinen lopettaminen onkin järkyttänyt monia. Sitä jää kaipaamaan suuri joukko tyytyväisiä potilaita, jotka tuntevat syvää epävarmuutta hoitonsa jatkumisesta. Myös sairaalan henkilökunta kokee suurta surua arvokkaana pitämänsä laitoksen kuolemasta. Monen elämäntyö on leimattu tarpeettomaksi." Näin sanoo ylilääkäri Markku Kauppi.

Arvoisa puhemies! Reuman konkurssi on vakava uhka julkisen hallinnon ja sen myötä poliittisen päätöksenteon uskottavuudelle. Kansalaiset eivät ymmärrä, miksi maan parasta hoitoa ja kuntoutusta antava sairaala, joka on ollut lastenreuman hoidon edelläkävijä koko maailmassa, päästetään konkurssiin. Täysin mahdotonta ymmärtäminen on ollut niille reumaa sairastaville lapsille ja nuorille ja heidän vanhemmilleen, jotka ovat pysyneet kunnossa ja kivuttomina vain Reumalta saamansa hoidon ja kuntoutuksen ansiosta.

Konkurssissa häviää Suomen merkittävin reumatutkimuksen keskus ja iso osa reumahoidon ja -tutkimuksen kansallisista voimavaroista. Osaajat jäävät työttömiksi tai vaihtavat alaa. Työryhmät hajoavat, ja reuman hoitoon suunnitellut uudenaikaiset ja korkeatasoiset tilat jäävät vaille asianmukaista käyttöä. Kaiken huipuksi Reuman lopetus siirtää sen reumatutkimukseen tuoman erityisvaltionosuuden kokonaan pois kansalliselta reumatutkimukselta.

Arvoisa puhemies! Pikku Prinssin kirjoittaja sanoi kerran, että ihmisenä oleminen tarkoittaa vastuun tuntemista ja syyllisyydentuntoa niistäkin vääryyksistä, joihin oikeastaan itse ei ole syyllinen. Heinolan Reuman konkurssiin ei ole ilmoittautunut vastuunkantajia, eikä syyllisyyttä ole juuri tunnettu, ei ainakaan tunnustettu, kuten täälläkin valitettavasti hallituksen ja hallituspuolueitten puheista olemme kuulleet.

Ministeri Risikko, kun olen kuunnellut selityksiänne tässä Reuman konkurssissa, niin en voi mitään sille, että ääni on kyllä ollut ministeri Risikon ääni, mutta sanat kuin suoraan ministeri Häkämiehen suusta: "Emme me voi tehdä mitään; emme saa puuttua yksityisen säätiön omistaman sairaalan asioihin." Hallitus kohtelee Reuman potilaita kuin Häkämies Kemijärven ja Varkauden paperimiehiä. Toisilta viedään työ, toisilta terveys, ja hallitus vain levittelee käsiään: "Ikävä potilaille, ikävä duunareille, emme me voi mitään, mehän olemme vain maan hallitus". (Ed. Skinnari: Iso ilmoitus lehteen, että kaikki hyvin!)

Arvoisa puhemies! Reuma ajautui konkurssiin, koska se ei menestynyt riittävän hyvin kilpailussa hoidettavista, leikattavista ja kuntoutettavista potilaista. Kapasiteettia jäi käyttämättä, kustannukset ylittivät tuotot, ja toiminta muodostui pysyvästi tappiolliseksi. (Ed. Asko-Seljavaara: Kenen on vika?) Markkinataloudessa sellainen meno johtaa väistämättä konkurssiin. Tästä Reuman kehityksestä kerrottiin esimerkiksi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle jo viime vaalikaudella, kun vierailimme Reumalla. Aikaa toimia kyllä olisi ollut.

Ministeri Risikko, täytyy sanoa, että en ole eläessäni kuullut kenenkään kokoomuslaisen noin totaalisesti ja perusteellisesti irtisanoutuvan vaikeuksissa olevan yksityisen yritystoiminnan tukemisesta kuin te äsken teitte. Muodollisesti toki hallitus ja eduskunta eivät voi puuttua yksittäisen yrityksen toimintaan, mutta nyt on kysymys jostain muusta. On kyse suomalaisen terveydenhuollon yhden erikoisalan keskeisestä ja parhaasta toimijasta ja osaajasta, jonka suurin omistaja kaiken lisäksi on eduskunnan määräysvallassa oleva Kela. Tosin omistaahan Kela Stora Ensoakin, ja sama kaiku tuntuu olevan askeleissa.

Nyt onkin kysyttävä, mitä Reumasäätiössä oikein tapahtuu. Kelan johdon ilmoituksen mukaan sillä ei enää ole määräysvaltaa Reumasäätiössä, vaikka sen valtuuskunnassa sillä kuitenkin on ollut enemmistö. Miten se on mahdollista? Millä tavoin ja kenen valtuuksilla ja kenelle valta säätiössä on luovutettu? Onko Reumasäätiössä kenties kehitetty uusi ja tehokas yksityistämismalli, jota nyt käytännössä testataan?

Miksi sitten Reuma ei menestynyt kilpailussa, jos sen hoidon ja kuntoutuksen taso oikeasti oli maan parasta? Siksi, että sairaanhoitopiirit ovat jo pitkään siirtäneet alueensa reumapotilaiden hoitoja ja leikkauksia mieluummin itselleen kuin ostaneet niitä Reumalta. Laatu ei ole tosin ollut ihan yhtä hyvää, mutta hinta on ollut halvempi. Kamreerista tämä kuulostaa hyvältä, mutta potilaiden hoidon kannalta ei. Miksi sairaanhoitopiirit priorisoivat tällä tavoin taloutta potilaiden hoidon kustannuksella? Siksi, että julkisten sairaaloiden taloudet on tiukasti sidottu omistajiensa eli kuntien talouksiin, ja ne kuntien taloudet Vanhasen hallitusten vero- ja valtionosuuspolitiikka on saattanut katastrofin partaalle, kuten me kaikki täällä hyvin tiedämme. Ja se katastrofin uhka pakottaa osaltaan sairaalat maksimoimaan muuta kuin reumapotilaiden hyvinvointia.

Kela puolestaan vähensi kuntoutuksen ostoa Reumalta vedoten kilpailusäädöksiin. Muodollisesti sekin perustelu on pätevä. Tehokas kilpailu lisää yhteiskunnan jäsenten hyvinvointia. Mutta nyt Reuman tapauksessa kilpailutus pahimmillaan haaskaa yhteisiä voimavaroja ja lisää yksilöiden kärsimystä, eikä kyseessä ole ensimmäinen eikä todennäköisesti viimeinenkään kerta. Tässä sitä terveydenhuoltolakia nyt olisi tarvittu. Missä se viipyy, ministerit Risikko ja Hyssälä?

Arvoisa puhemies! Ei Reuma mikään poikkeus ole. Julkiseen terveydenhuoltoon ajetaan tietoisen poliittisen valinnan seurauksena sisään markkinatalouden toimintatapoja. Tilaaja—tuottaja-malli, tuotteistaminen, ulkoistaminen ja muut liiketaloudesta lainatut temput on poliittisin päätöksin tuotu kuulemma parantamaan terveydenhuollon tuottavuutta ja taloudellisuutta. Sen seurauksena nyt ensimmäisen kerran konkreettisesti nähdään, mitä tapahtuu, kun tuottavuus asetetaan terveydenhuollossa vaikuttavuuden edelle, kilpailutus yhteiskunnallisen ohjauksen edelle ja raha terveyden edelle. Heinolan Reuma on tämän poliittisen valinnan ensimmäinen suuri uhri. Lasku lankeaa, ja nyt sen maksavat sananmukaisesti kipeästi reumaa sairastavat nuoret ja lapset.

Arvoisa puhemies! Reuman alasajo ajaa reumapotilaat kaikista lupauksista huolimatta kohtuuttomiin inhimillisiin kärsimyksiin. Samalla se johtaa terveydenhuollon voimavarojen tehottomaan ja epätarkoituksenmukaiseen käyttöön ja jopa yhteiskunnalliseen tuhlaukseen. Näin ei voi jatkua. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä vaatii, että nyt on otettava aikalisä konkurssiprosessissa ja Kelan ja sosiaali- ja terveysministeriön sekä sairaanhoitopiirien on keskenään sovittava, miten Reuma liitetään nykyistä kiinteämmin osaksi julkista terveydenhuoltoa niin, että kaikki suomalaiset reumapotilaat voivat saada parhaan mahdollisen ennalta ehkäisevän ja korjaavan hoidon sekä kuntoutuksen. Lasten ja nuorten, mutta myös muu vaativin reuman hoito tulee keskittää Heinolaan.

Arvoisa puhemies! Reuma ja reumapotilaat on pelastettava. Sitä vaatii oikeudenmukaisuus, sitä vaatii suomalaisen terveydenhuollon ja politiikan uskottavuus, sitä vaatii inhimillisyys. Siksi kannatan ed. Räsäsen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Kirsi Ojansuu /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Heinolan reumasairaalan konkurssi oli järkytys kaikille. Vaikka taloudellisista vaikeuksista oli jo aiemmin merkkejä, sairaalan ajautuminen vararikkoon näin nopeasti oli odottamatonta. Toimintojen lopettaminen oli sokki erityisesti reumasairaalan asiakkaille, ja tästä olemme saaneet paljon tärkeitä viestejä. Sairaalasta ovat sen pitkän historian aikana saaneet apua tuhannet reumaa sairastavat ja heidän läheisensä. Moni onkin viime viikkoina kysellyt, missä minua tai läheistäni nyt hoidetaan.

Monelle reumaa sairastavalle hoito- ja kuntoutusjaksot Heinolassa ovat olleet hyvin merkityksellisiä. Sairaalan ilmapiiri on ollut kannustava ja myönteinen, mikä on ollut erityisen tärkeää niille asiakkaille, joille reuman sairastaminen tekee arjesta vaivalloista. Niin henkilökunnan kuin myös muiden reumapotilaiden antama tuki on auttanut jaksamaan arjessa eteenpäin. Reumapotilasta ymmärtää parhaiten toinen reumapotilas, siksi vertaistuki on ollut niin tärkeää.

Heinolan reumasairaalan hyvä maine on kiirinyt myös maamme rajojen ulkopuolelle. Sairaalassa on oltu reumahoidon edelläkävijöitä, ja sadat ulkomaalaiset ovat käyneet tutustumassa reumasairaalan hoitotapoihin. Reumasairaala on ollut myös merkittävä reumatutkimuksen keskus. Sen yhteydessä on tehty kymmeniä väitöskirjoja ja suuri määrä tieteellisiä julkaisuja.

Arvoisa rouva puhemies! Reuman hoito on viime vuosina kehittynyt paljon. Tämä on muuttanut myös hoitokäytäntöjä, ja siksi yhä useampi reumapotilas on voinut saada apua tilanteeseensa omasta sairaanhoitopiiristään. Reumasairaalassa oppinsa saaneet ortopedit ja lastenreumatologian erikoislääkärit työskentelevät nykyisin ympäri maata niin keskus- kuin yliopistosairaaloissakin. Myös kaikkein vaativimpia hoitoja, kuten lasten reumaa, hoidetaan yhä enemmän yliopistosairaaloissa. Näin monen reumapotilaan hoito on lähellä kotia, mikä on vaikuttanut reumasairaalan tarjoamien palveluiden kysynnän vähenemiseen. Toisin sanoen sairaanhoitopiireissä on arvioitu, että reuman hoito pystytään järjestämään tarkoituksenmukaisemmin omana toimintona kuin ostamalla se yksityiseksi luokiteltavasta reumasairaalasta. Suurin vastuu reumasairaalan tilanteesta on siis jakautunut sairaanhoitopiireille, jotka eivät ole enää käyttäneet reumasairaalan palveluita.

Kelan roolista reumasairaalan taloudellisessa ahdingossa on puhuttu paljon. Kela on ollut yksi toimija, joka on aikanaan ollut perustamassa reumasairaalaa ylläpitänyttä säätiötä. Säätiöt ovat kuitenkin yksityisiä toimijoita, joiden perustajilla ei ole oikeutta puuttua niiden toimintaan. Kela on ostanut kuntoutusta reumasairaalasta. Kuntoutuksen tarjoajat tulee kuitenkin kilpailulainsäädännön mukaisesti kilpailuttaa. Valitettavasti reumasairaala ei ole pärjännyt näissä kilpailuissa, vaan muut toimijat ovat pystyneet osoittamaan halvempia kuntoutusvaihtoehtoja. Syy reumasairaalaan ahdinkoon ei siis ole Kelassa, ja tällaiset puheet ovat vailla pohjaa.

Reumasairaalaa puolustavissa puheissa on esitetty, että sairaala olisi voitu pelastaa 2 miljoonan euron valtion rahoituksella. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä palveluiden kysynnän vähenemisestä johtuneet talousvaikeudet ovat olleet niin pahoja. Tilanteen näin nopea kärjistyminen herättää kysymyksiä siitä, onko sairaalan johdossa ja säätiön hallituksessa oltu täysin hereillä. Reumasairaalan asiakasmäärän väheneminen on tiedetty jo vuosia mutta siitä huolimatta toimintoja ei ole lähdetty sopeuttamaan uuteen tilanteeseen. Koska yksityissairaalojen luonteeseen kuuluu toiminta tietyllä riskillä, on niiden erityisesti pystyttävä ketterästi reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin.

Niin sosiaali- ja terveysministeriö, Valvira kuin Kelakin edellyttävät, että jokaiselle reumasairaalan asiakkaalle tullaan osoittamaan jatkohoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kelan valtuutettuina me tulemme valvomaan, että näin todella tapahtuu ainakin Kelan asiakkaiden kohdalla. Muiden potilaiden kohdalla vastuu on sairaanhoitopiireillä ja viime kädessä kuntien päättäjillä.

Arvoisa rouva puhemies! Heinolan reumasairaalan alasajo on ollut erittäin valitettava tapahtumaketju. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tästä tulee ottaa opiksi.

Ensinnäkin, jatkossa on huolehdittava siitä, että terveydenhuollon yksiköiden johtamis- ja hallintoratkaisut eivät saa vaarantaa potilaiden hoitoa. Reumasairaalan tapauksessa sairaalan konkurssi tuli niin nopeasti eteen, että ainakin osan potilaista kohdalla jatkohoito on ollut vaarassa. On kohtuutonta, että vaikeasti sairaat ihmiset joutuvat taistelemaan hoitoon pääsystään.

Toiseksi, jatkossakin on järkevää keskittää kaikkein vaativimpia hoitoja tiettyihin yksiköihin. Erityisesti lasten reumahoidot ovat sellaisia, jotka vaativat huippuosaamista. Siksi suunnitelmat siitä, että jatkossa vaativa reumahoito keskitetään tiettyjen yliopistosairaaloiden yhteyteen, ovat hyviä ja perusteltuja.

Kolmanneksi ja lopuksi, reumasairaalan toiminnassa erityisen arvokasta on ollut asiakkaiden kokonaisvaltainen elämäntilanteen huomioiminen. Tässä reumasairaala oli vahvoilla. Valitettavan usein julkisessa sairaanhoidossa hoito nähdään vain kirurgisina operaatioina tai lääkemääräyksinä. Nyt tässä uudessa tilanteessa on huolehdittava siitä, että reumapotilaita hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja heille järjestetään mahdollisuuksia myös vertaistukeen.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Stängningar av sjukhus hör verkligen inte till vanligheten, och bra så. Men klart är att alla instanser, och faktiskt inte minst upprätthållaren själv, måste ta sig en allvarlig funderare på varför det har kunnat ske. Det säger sig självt att det är tragiskt för sjukhusets personal och för Heinola stad som förlorar hundratals arbetsplatser. Men framför allt är det förstås tragiskt för alla de reumapatienter som vant sig vid att få sakkunnig och högklassig vård och rehabilitering i Heinola.

Eftersom konkursen är ett faktum måste ändå något göras. Avsikten nu är att i stället erbjuda specialvård närmare boningsorten på universitets- och centralsjukhus runt om i landet. En del patienter har kontaktats från sjukhusets sida och från sjukhusens sida och fått information om hur deras vård ordnas i fortsättningen eller att deras vård övertas av det egna sjukvårdsdistriktet. Genom att skapa den temporära koordineringsenheten i Birkalands sjukvårdsdistrikt, som hjälper särskilt under 16-åriga barnreumapatienter att få vård, har man visat att barnen och barnens problem också tas på allvar.

Erityisen traagista on, jos reumasairaalan sulkeminen Heinolassa johtaa siihen, että kaikki asiantuntemus ja osaaminen nyt menetetään. Tämähän ei kohdistu ainoastaan nykyisiin reumapotilaisiin vaan myös tulevien sukupolvien reumapotilaisiin, minkä vuoksi se on estettävä hinnalla millä hyvänsä.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, että Kansaneläkelaitoksen hoitojen korvaamista koskevien säännösten tarkistaminen on tarpeen. Jatkuvasti varmaan me kaikki kuulemme tapauksista, joissa Kela on evännyt korvauksen siitä huolimatta, että erikoislääkäri tai erikoislääkärit ovat antaneet lähetteen erikoissairaanhoitoon. Tämä ei tietenkään koske ainoastaan reumaatikkoja vaan myös muita potilasryhmiä.

Arvoisa puhemies! On olemassa monta eri syytä Heinolan konkurssiin. Kuntien taloustilanne globaalin kriisin jäljiltä on varmasti yksi niistä. Ilmeisesti lähetteiden antamisen kynnystä Heinolan tarjoamaan kalliimpaan erikoissairaanhoitoon on korotettu. Myös hankintasäännösten sitomalla Kansaneläkelaitoksella on oma roolinsa, samoin kuin valvonnasta vastuussa olevilla terveysviranomaisilla.

Ändå är sanningen den, vilket också framgår av regeringens svar på interpellationen, att social- och hälsovårdsministeriet av Reumasjukhusets upprätthållare först i slutet av januari i år informerades om det föreliggande konkurshotet. Ministeriet vidtog omedelbart åtgärder för att försöka förhindra konkursen bland annat ge- nom en förordningsändring som hade syftat till att öka patienttillströmningen. Konkursförklaringen kom dock redan innan de här åtgärderna hann vidtas.

Verkligheten är också den att det till vissa delar är utvecklingen som har kört förbi koncentrationen av reumavården till Heinola. Numera kan en allt större del av vården skötas inom bashälsovården, närmare patienterna. Och specialiserad vård kan likaså i ökad utsträckning ges vid universitets- och centralsjukhusen i olika delar av landet. Även det objektiva behovet av remisser till Reumasjukhuset har alltså minskat genom åren. Specialkunnandet finns dock inte nödvändigtvis överallt i bashälsovården eller ens i specialsjukvården. Ofta har det behövts någonting förmer.

Monet argumentit puhuvat sen puolesta, että Heinolan reumasairaalan pitäisi saada nousta uudelleen pitkälle erikoistuneeksi reumasairaiden hoito- ja kuntoutusyksiköksi. Siellä on ollut alan huippuosaaminen samoin kuin lapsipotilaiden vaativa hoito ja kirurginen hoito. Terveysviranomaiset ovat kuitenkin joutuneet välittömästi huolehtimaan potilaiden tarpeista. Heidän hoitojaan ei voida keskeyttää odoteltaessa Heinolan nousevan konkurssista. Hoitojen on jatkuttava keskeytyksettä.

Konkurssin ollessa tosiasia sosiaali- ja terveysministeriö lähetti kiertokirjeen sairaanhoitopiireille ja pyysi selvitystä niiden mahdollisuuksista reumaatikkojen hoitamiseen. Hoitovastuu on tietenkin, kuten kaiken hoidon osalta kunnilla. Mutta kuntien on saatava tietää, missä hoitoa voidaan tarjota. Useilla erikoissairaaloilla on jo nyt ilmennyt olevan tämän alan valmiuksia sekä halukkuutta kehittää valmiuksiaan edelleen. Tämä on hyvä, mutta nyt tarvitaan kokonaisotetta ja valtakunnallista reumahoidon toimenpidesuunnitelmaa.

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen tar mycket allvarligt på det problem interpellationen lyfter fram. Vi vill därför kasta fram tanken på en lösning som måhända kunde tillfredsställa både dem som vill återupprätta Reumasjukhuset i Heinola och dem som tror på en mer decentraliserad vård runt om i landet. All vård bör, så länge det är medicinskt motiverat och rationellt, erbjudas så nära patienterna som möjligt, inom bashälsovården eller i nästa steg specialsjukvården.

Å andra sidan kan vissa mer krävande vårdformer kräva en ytterligare specialisering. Inom reumavården gäller detta inte minst vården av barnpatienter och den mer krävande kirurgiska vården och ortopedin. Det kunde vara motiverat att etablera ett särskilt kunskaps- och kompetenscentrum för denna avancerade vård och för fortsatt forskning på området. Frågan är därför om inte ett av universitetscentralsjukhusen kunde åläggas ett sådant särskilt ansvar för reumavården på samma sätt som andra specialiserat sig på andra sjukdomar eller vårdformer, inklusive rehabilitering. (Ed. Kalliksen välihuuto)

Svenska riksdagsgruppen vill för sin del framkasta tanken på att om detta ansvar skulle åläggas Tammerfors universitetscentralsjukhus, så kunde man kanske förlägga verksamheten till sjukhusbyggnaderna i Heinola och på detta sätt trygga deras fortsatta funktion i reumavårdens tjänst. Detta skulle givetvis förutsätta ett avtal eller rentav ett ägarbyte så att Reumastiftelsen skulle överlåta byggnaderna. Nu tycker vi att man ska ta chansen att bygga upp moderna vård- och rehabiliteringsmetoder utgående från nyaste forskningsresultat.

Värderade talman! Eftersom regeringen inte rimligen kan ställas till svars för det privata Reumasjukhusets konkurs förordar svenska riksdagsgruppen enkel övergång till dagordningen.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallituspuolueiden puheenvuoroista on selvästi käynyt ilmi, että hallituspuolueet pitävät Heinolan sairaalan lopettamista oikeana ratkaisuna. Siis kaikki hallituspuolueet ovat sitä mieltä, että Heinolan lopettaminen on oikea ratkaisu. (Ed. Rossi: Väärä tulkinta!) Se minua hieman kuitenkin ihmetyttää, että kuitenkin kaikista puheenvuoroista on myöskin käynyt ilmi, että he pelkäävät, että taso laskee. (Ed. Asko-Seljavaara: Eikä laske!) Siis halutaan lopettaa tietoisena siitä, että taso laskee.

Ministerin puheenvuorossa, tässä kirjoitetussa puheessa, sivulla 12 ministeri toteaa näin: "Valtiovallan tehtävänä on huolehtia siitä, että kansalaiset saavat asianmukaiset terveys- ja kuntoutuspalvelut." Minä olen täysin samaa mieltä ja olen varma, että jokainen on samaa mieltä siitä. Sitten hän jatkaa samassa kappaleessa, viimeinen virke: "Julkisen vallan ei tule kuitenkaan verovaroin keinotekoisesti ylläpitää yksityistä palvelutuotantoa." Siitäkin minä olen samaa mieltä. Mutta minä olen eri mieltä ministerin ja hallituspuolueiden kanssa siitä, onko Heinolan reumasairaala yksityinen. Voiko sellainen yksikkö olla muun kuin sen omistama, joka hallinnoi sitä? Kelalla on päätäntävallasta kaksi kolmasosaa, kunnilla on hyvin paljon siis äänivaltaa säätiössä. Jos Kelan ja kuntien ja kuntayhtymien äänivalta säätiössä on 60—80 prosenttia, voidaanko silloin enää puhua yksityisestä säätiöstä?

Minä tiedän ja ymmärrän, että hallitus yrittää näin päästä eroon tästä kiusallisesta tilanteesta väittämällä, että se on yksityinen ja yksityistä säätiötä ei saa tukea. Mutta löytyy myöskin paljon oikeusoppineita, jotka sanovat, että se ei ole yksityinen, se on Kelan hallinnoima ja silloin ei olisi tarvinnut kilpailuttaa. No, tästä ei kannata riidellä. Siinä mielipiteet menevät ristiin. (Ed. Rajamäki: Olisi kannattanut kyllä riidellä!) Minä olen ehdottomasti sitä mieltä ja olisin uskaltanut olla kilpailuttamatta näitä palveluja, ja silloin tämä ongelma ei olisi syntynyt.

Julkisen vallan tehtävä on huolehtia siitä, että potilaat saavat mahdollisimman hyvää hoitoa. Tämä on potilaalle tärkeää, se on yhteiskunnalle tärkeää. Reumasairaalan pääkysymykseksi nouseekin kysymys, nouseeko taso, jos sairaala lopetetaan, vai laskeeko taso, jos lopetetaan. Se on pääkysymys, nouseeko taso vai laskeeko taso. Voi kysyä potilailta, jotka ovat parhaat asiantuntijat ja joilta te olette saaneet paljon palautetta. Luen nyt muutaman otteen niistä palautteista, jotka ovat meille tulleet, ja myöskin haastatteluista, mitä on esiintynyt päivälehdissä.

Eräs rakennustyöntekijä kertoo haastattelussa Vasabladetissa, miten hänen työkyvyttömyytensä muuttui työkyvyksi Heinolan käynnin jälkeen. Oli työkyvytön, kävi monessa sairaalassa, monissa tutkimuksissa, ei saanut hoitoa, mutta kun pääsi Heinolaan, niin tuli työkykyiseksi ja tänä päivänä on rakennusalalla työssä. "Lapsi pystyy nyt kävelemään", sanoo äiti Pohjois-Suomesta. Ei aikaisemmin pystynyt kävelemään, nyt pystyy kävelemään. "Heinolan reumasairaala oli pelastukseni", kirjoittaa nainen Kilpisjärveltä. "Leikkaus Heinolassa oli minulle lottovoitto." Eräs rouva Etelä-Pohjanmaalta kirjoittaa: "Onneksi en mahtunut Hyksin listoille vaan minut lähetettiin Heinolaan. Sieltä sain sellaista hoitoa, että vältyin koko jalan amputoimisista." Jos ei olisi Heinolaan päässyt, olisi tänä päivänä pyörätuolissa. "Reumasairaalan alasajo on meille katastrofi. Sydäntäni riipaisee kertoa lapselleni, ettei hän enää pääse Heinolaan."

Siis tällaista palautetta tulee kansanedustajille, tällaista saa lukea lehtien palstoilta. Luuleeko joku, että nämä ihmiset keksivät nämä, vai onko tämä totta? Minä ainakin uskon, että se, mitä he kirjoittavat, pitää paikkansa ja on selkeä osoitus siitä, että Heinola on tarpeellinen sairaala reumapotilaille. Onhan todettu, että se on maailman huippua, laatupalkinto siitä on myöskin saatu.

Voi myöskin yhteenvetona todeta, että reumasairaalan sulkemisen seurauksena taso ei nousisi, taso ei edes säilyisi vaan taso laskisi ja se laskisi selvästi. Oman alueeni keskussairaalan johtava lääkäri totesi paikallisessa lehdessä — mitähän arvelette, että hän totesi siinä, että taso nousee, kun potilas tulee sinne keskussairaalaan, vai että laskee? Siis oman keskussairaalan (Ed. Pulliainen: Laskee tietysti!) lääkäri sanoo, että hoito keskussairaalassa ei tule yltämään Heinolan sairaalan tasolle. No, tämähän on aivan selvä, että taso laskee, ja me päätöksentekijät, jotka sanomme, että meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että kansalaiset saavat asianmukaiset terveys- ja kuntoutuspalvelut ja mahdollisimman hyvät kuntoutuspalvelut, sallimme, että taso laskee.

Kun tässä on väitetty, että kuntayhtymät ja sairaalat ja Kela eivät ole lähettäneet potilaita Heinolaan, niin se pitää ilman muuta paikkansa. Mutta miksi eivät ole lähettäneet? On aivan niin kuin tässä aikaisemmin on todettu, on katsottu, että halvemmalla voidaan antaa, en halua sanoa "jonkinlaista hoitoa", mutta voidaan antaa hoitoa niin, että potilas on jotakin saanut. Mutta se ei ole yhtä laadukasta kuin Heinolasta on saatu. Pitää myöskin muistaa, että vielä vuonna 2007 tehtiin Heinolassa 2 000 leikkausta ja hoitopäiviä oli lähes 40 000.

Sanoin puheenvuoroni alussa, että hallituspuolueet pelkäävät ja ovat kyllä puheenvuoroissaan osoittaneet, että pelko on aiheellinen, taso tulee laskemaan. Mutta kuitenkin puheenvuoroissa on sanottu, että pitäisi tehdä niin, pitäisi tehdä näin, jotta se taso säilyisi. Näin sanoi myöskin Reumasäätiön hallitus. Reumasäätiön hallitus edellyttää, että terveydenhoitoyksiköiden resursseja joudutaan pikaisesti vahvistamaan, ettei hoitojen toteutuksessa tulisi katkoja. (Ed. Asko-Seljavaara: Näin on!) — Näin on, mutta resursseja ei ole annettu. — Aiempaa enemmän tulee panostaa yliopistollisissa sairaaloissa, minkä tulisi näkyä resurssien lisääntymisessä, jotta taso jotenkuten säilyisi. Resursseja ei ole tullut. Reumasäätiö toivoo, että sairaalan henkilökunnan osaava työpanos voisi jatkossakin palvella samaa tavoitetta muissa terveydenhuollon toimipisteissä. Toivoo — on tietenkin hyvä toivoa, mutta ei voida määrätä, ja minä en ymmärrä, että joku voisi edes kuvitella, että nämä henkilöt, joiden määrä on kuitenkin rajallinen, riittäisivät kaikkiin sairaanhoitopiireihin. Sehän on sula mahdottomuus.

Reumasairaala olisi voitu ajaa hallitusti alas myöntämällä lisää rahaa. Kun kansanedustaja Wideroos sanoi, että hallitus sai tämän tiedon vasta tammikuussa, ihmettelen, kun ed. Päivi Räsänen oli lokakuussa tietoinen näistä ongelmista ja teki ministerille kirjallisen kysymyksen, jossa hän totesi, mitkä ovat ongelmat. Siis on jossakin vika, jos hallitus saa sen tiedon vasta tammikuussa ja kansanedustajat saavat sen tiedon paljon paljon aikaisemmin. Minusta on jotenkin, en tiedä oikein, mitä sanaa käyttäisin, mutta ei kuitenkaan rehellistä sanoa, että meillä ei ollut mahdollisuutta tukea Heinolan sairaalaa. Jos eduskunta päättää, että Heinolan sairaalaa tuetaan, niin silloin sitä tuetaan. Jos hallitus esittää rahaa Heinolan sairaalalle, ei eduskunta pane vastaan. Eduskunta voi kyllä panna vastaan, jos esitetään, että annetaan rahaa Kreikalle. Jos rahaa voidaan antaa satoja miljoonia Kreikalle — lainana toki — niin miten voi olla mahdotonta antaa rahaa Heinolalle, jossa hoidetaan suomalaisia potilaita? Minä en vaan sitä ymmärrä.

Pietari Jääskeläinen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät hyväksy reumasairaalan alasajoa. Maan hallitus sekä Kansaneläkelaitos ovat lyöneet viimeiset naulat maan ainoalle reumasairaalalle reumapotilaiden hyvästä, taatusta hoidosta välittämättä. Heinolan reumasairaalan lakkauttaminen on tyrmistyttävän epäinhimillinen teko. Suomen ainoa lastenreuman hoitoon ja kuntoutukseen erikoistunut osaamiskeskus ajetaan konkurssiin. Maan hallitus olisi voinut halutessaan estää konkurssin — halutessaan estää konkurssin.

Kiitos teille kymmenille reumaa sairastaville henkilöille lähettämistänne usein suorastaan sydäntä särkevistä kirjeistä. Näistä kirjeistä ilmenee hätähuuto, pelkonne saada hyvää hoitoa reumaanne lähitulevaisuudessa. Lainaan muutaman lauseen vaikeaa reumaa sairastavien kirjeistä. Niistä käy ilmi, että reuma on vakava sairaus, jota ei todella millään Burana-resepteillä hoideta.

Eräs kirjoittaja toteaa: "Missä ja kuka minut leikkaa jatkossa? Minua on noin 30 kertaa leikattu reuman takia, aina reumasairaalassa. Keinoniveliä on 13, luudutettuja 9, asennon korjauksia 10, ja muut ovat puhdistusleikkauksia ja tähystyksiä."

"Reumaortopedia saa pahan iskun, jos sitä ei keskitetä reumasairaalaan, missä huippuosaamista on. Siellä ovat maan ainoat reumaortopedit, jotka osaavat tehdä vaativia reumaleikkauksia, joita aikuiset lapsireumaatikot tarvitsevat. Miksei potilas saa valita hoitopaikkaansa Suomessa? Onko siis ainoa vaihtoehtoni muutaman vuoden sisällä uhkaava työkyvyttömyys alle 40-vuotiaana ja korkeasti koulutettuna?" Näin kysyy eräs kirjoittaja.

Maan hallitukset ovat jälleen kerran heikentämässä kansalaisten hoitopalveluja tekemättä mitään ja näin tosiasiassa lakkauttamassa reumasairaalan vain kahden miljoonan euron tähden. Se summa reumasairaalan toiminnan jatkamiseksi olisi tarvittu. Me perussuomalaiset pidämme käsittämättömänä, että reumasairauksien hoito hajautetaan erillisiin sairaanhoitopiireihin, joissa ei välttämättä edes ole riittävää tietotaitoa tai resursseja hoitaa tätä erittäin monipuolista osaamista vaativaa sairautta. Tuomioistuimessa tämä menettely voitaisiin tulkita jopa potilaiden heitteillejätöksi, koska hoidon jatkuvuutta ei ole pystytty varmuudella turvaamaan. Tampereen yliopiston professori Matti Korppi totesi MTV:n haastattelussa, että tapa, jolla reumasairaala lakkautettiin, oli katastrofaalinen ja että reuman vaativaan hoitoon tarvittavien tiimien kasaaminen ja koulutus tulee viemään vuosia.

Heinolan reumasairaala on kansainvälisesti arvostettu reumatautien hoidon ja tutkimuksen osaamiskeskus. Se on tuottanut tietoa reumasairauksien luonteesta, kehittänyt lääkehoitoa, leikkaustoimintaa ja hoitotiedettä. Siellä on saavutettu alan kirurginen, kuntoutuksellinen ja tieteellinen huippuosaaminen. Potilaita on hoidettu moniammatillisissa hoitotiimeissä, koska sairaus vaatii monenlaista erityisosaamista. Nyt nämä tiimit hajotetaan kuin tuhka tuuleen. Moniammatillisten hoitotiimien hajottua niitä ei voida koota hetkessä uudelleen. Uusia osaajia ei valmistu suoraan koulunpenkiltä, vaan reumasairauksien hoitoon perehtyminen vaatii kokeneiltakin lääkäreiltä, hoitajilta ja hoitotiimeissä työskenteleviltä vuosia.

Arvoisa puhemies! Hallitus on jälleen kerran asettanut eurot inhimillisyyden ja apua tarvitsevien ihmisten edelle. Raha on saanut suorastaan epäjumalan roolin, kun se säätelee kaikkea inhimillistä toimintaa, ja lasten sekä sairaiden hoito jätetään markkinavoimien armoille. Mikä tätä hallitusta ja hallituspuolueita oikein vaivaa? Onko se unohtanut, että sen tulisi olla ihmisten ja potilaiden asialla eikä toimia kuin kasvoton, voittoa tavoitteleva pörssiyhtiö? Rahan ei tulisi mennä ihmisten hyvinvoinnin ja perusturvallisuuden edelle. Hallituksen tulisi myös asettaa suomalaisten hyvinvoinnin turvaaminen etusijalle. Näin ei kuitenkaan ole.

Samaan aikaan, kun reumasairaalaan ei löytynyt kahta miljoonaa euroa, niin Kreikan talouden pelastamiseen löytyy 500 miljoonaa euroa. Me siis lainoitamme velkarahalla, veronmaksajien rahoilla maata, joka on jo pitkään antanut väärän kuvan taloudellisesta tilanteestaan ja saanut sen perusteella Euroopan unionin ja Euroopan talous- ja rahaliiton Emun jäsenyyden. Suomi ei voi olla pelastamassa koko ajan muuta maailmaa, kun maan omat asiat ovat retuperällä. Tällä menolla suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta tulee pahoinvointiyhteiskunta. Arvojen tulee muuttua. Yhteiskunnassa ensisijaisiksi arvoiksi tulee nostaa rehellisyys, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus ja isänmaallisuus.

Rehellistä olisi tunnustaa, että Heinolan reumasairaalan osalta tehtiin virheellinen ja hätiköity päätös. Alasajon vuoksi on uhkana, että monet potilaat voivat jäädä ilman asiallista hoitoa. Inhimillisyyden nimissä reumasairaalan toimintaa tulee jatkaa. Muita päätöksiä ei tule tehdä, ennen kuin hoidon huippulaadusta ja saatavuudesta sairaanhoitopiireissä on sataprosenttinen varmuus. Reumapotilaita ei saa jäädä heitteille, heikolle hoidolle. Herää epäily, onko tarkoituksena reumanhoidon ulkoistaminen. Hallitus on päätöksellään hoitovastuunsa ulkoistanut. Oikeudenmukaista olisi puolestaan säätää välittömästi laki, missä potilaalle taataan oikeus itse valita hoitopaikkansa sairaanhoitopiirien monopoliaseman sijasta.

Isänmaallista olisi se, että Kreikalle suunnitellut 500 miljoonaa euroa osoitettaisiin maamme hoitopalvelujen, kuten reuman hoidon turvaamiseen. Ilman lisärahoitusta hoitopalvelut tulevat rajusti heikkenemään tulevina vuosina. Toistan: ilman lisärahoitusta hoitopalvelut tulevat rajusti heikkenemään tulevina vuosina.

Perussuomalaiset seisovat yhteisrintamassa reumaa sairastavien kanssa reuman hoidon ja rahoituksen turvaamiseksi reumasairaalassa ja koko Suomessa.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Räsäsen esitystä perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Olen aivan niin kuin tekin, hyvät kollegat, hyvin surullinen siitä, että Reumasäätiön ylläpitämä sairaala on mennyt konkurssiin. Nimittäin kun itse olen toiminut reumapotilaitten hoitajana silloin aikoinansa sairaanhoitajan tehtävässä, niin toimin todella näitten henkilöitten kanssa, jotka tulivat jatkohoitoon Reumasäätiön sairaalasta, ja hyvin moni ystävä lähipiiristäni on saanut hyvän hoidon Reumasäätiön sairaalasta. Myös tutkijana pidän sitä työtä, mitä tutkimustyötä on tehty Reumasäätiön sairaalassa, hyvin arvostettuna ja arvostan sitä työtä kaiken kaikkiaan, mitä koko Suomelle on säteillyt Reumasäätiön sairaalasta.

Aivan kuten täällä tuli esille, niin hoito- ja kuntoutuspalvelut ovat vähentyneet Reumasäätiön sairaalassa. Ja kun oikein otettiin tilastoja, niin kymmenen vuoden aikana nämä hoitopäivät ovat vähentyneet ja nimenomaan hoidettujen vuodeosastopotilaitten määrä on viidennekseen vähentynyt. Ajatelkaa, viidennekseen kymmenen vuoden aikana, ja siitä täällä tulikin eri puheissa. Minä olen hyvin tyytyväinen, että te olette ottaneet selville näitä syitä, mistä tämä johtuu. Tämä johtuu hoitojen kehittymisestä, erityisesti lääkehoidon ja kirurgian kehittymisestä.

Kun täällä nyt on viitattu siihen, että enkö olisi tiennyt tästä: 21.1. kysyin todistajien läsnä ollessa, kuinka kauan teidän rahanne riittävät, koska joudutaan sammuttamaan valot. Minulle sanottiin, että syksyllä, aikaisintaan kesällä, elikkä kesään asti vähintään. Ja minä olen nyt kysynyt tätä hyvin monelta, minulla on tänne mahdollisuus lähettää vaikka kuinka monta henkilöä, jotka todistavat, että näin on sanottu monessa muussakin yhteydessä ihan henkilöstölle myöskin. (Ed. Kuoppa: Mutta se ei pelasta reumasairaalaa kuitenkaan!) — Niin. — No, sitten hallituksen puheenjohtaja antoi lausunnon 29.1., että ei ole mitään likviditeettiongelmaa. No, jos minulle sanotaan näin, niin kai minä nyt voin hallituksen puheenjohtajaa uskoa.

Sitten tämä, mihin ed. Räsänen viittaa, että lasten vaikea reuma pitäisi keskittää: Te varmasti olette tietoinen siitä, että vuoden 2006 asetuksissa se on keskitetty eli meillä on asetus olemassa, ei siihen tarvitse sinänsä tehdä muutoksia. Nyt vaan oli tarkoitus katsoa, voidaanko tehdä jotain muuta tämän sairaalan hyväksi. Me emme ehtineet tekemään sitä, koska tämä meni konkurssiin.

Täällä on tullut myöskin esille se, että kaksi miljoonaa olisi ollut se auttava tekijä, mutta te ette ole ottaneet huomioon sitä, että tämä kaksi miljoonaa oli vain yksi viidestä auttavasta keinosta. Pelkkä kaksi miljoonaa ei olisi nostanut tätä sairaalaa ylös. Siinä olisi tarvittu paljon paljon muutakin, ja niistä neljästä muusta esityksestä, jotka Reumasairaalan säätiön edustajat tekivät, osa oli lainvastaisia. Ei voi tehdä sellaista lakia, jossa yksi potilasryhmä nostetaan muitten edelle. Se ei ole perustuslain mukaista, se ei ole yhdenvertaista. (Ed. Rajamäki: On eduskunta ennenkin puuttunut, lastenpsykiatrista lähtien!)

No, sitten täällä tuli esille myöskin, ettei Reumasäätiön sairaalasta ole nyt sitten saatu sitä hoitoa. Meillä on kuitenkin sovittuna niin, että Reumasäätiön sairaala tekee siirtolähetteet ja ilmoittaa potilaalle. Tänä päivänä tämä on tarkistettu, ja näin todella he ovat tehneet. Sairaanhoitopiirit ovat tarjoamassa palvelujaan, ovat neuvontapalveluja lisänneet. Meillä on myöskin koordinaatioyksikkö Pirkanmaalla, joka on keskittynyt nimenomaan lastenreumapotilaitten niin sanottuun saattaen vaihtamiseen.

Tämä on kansainvälisesti arvostettu yksikkö, niin kuin täällä on todettu, ja laatupalkintokin tuli 2005. Sitä vaan tietysti on pohtinut vanhana laatupäällikkönä, miksi sitten sitä toimintamallia, millä se laatupalkinto saatiin, ei ole jatkettu. Sitten parin vuoden kuluttua siitä on saamani tiedon mukaan se toimintamalli lopetettu. Olisiko se sitten auttanut, en tiedä.

Sitten näistä osaamiskeskuksista. Meillä on sovittu, että kolme osaamiskeskusta tulisi: Helsinki, Varsinais-Suomi ja Pirkanmaa. Nämä sairaanhoitopiirit ovat itse osoittaneet kiinnostusta tähän. Myöskin Oyks ja Kys olivat paikalla, elikkä myös Oulun yliopistolliselta sairaalalta ja Kuopion yliopistolliselta sairaalalta on kysytty tätä, mutta ne eivät ole tarjonneet ja olleet halukkaita nimenomaan tällaiseen osaamiskeskustyyppiseen toimintaan. Mutta eihän se estä, että ne myöskin tarjoavat sellaista erityisosaamista, jos niillä sitä on, ja varmasti löytyykin.

Sitten ed. Räsänen teki esityksen, voisiko vastaavanlainen nyt olla sitten Heinolassa. Heinolahan sijaitsee Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä, joka puolestaan on osa Pirkanmaan erityisvastuualuetta. Olemme pyytäneet lausunnon sieltä, nimenomaan Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä, ja minulla on antaa teille se lausunto, mitä he sanovat tästä, että ovatko he halukkaita sijoittamaan omaa toimintaansa Heinolan sairaalaan. (Ed. Kallis: Ovat!) — Ei, lausunto sanoo näin. Voin sen lukea seuraavassa puheenvuorossani teille.

Sitten vielä ed. Erkki Virtanen käytti täällä hyvän puheenvuoron, analysoi näitä ongelmia, mitä on, ja mielestäni se oli hyvää analyysiä. Mutta te annoitte ymmärtää jotenkin, että nyt se osaaminen on niin kuin hävinnyt ja Suomessa ei ole yhtään ainutta hyvää paikkaa enää. Nyt minä toivon, että te, arvoisa, arvostamani ed. Virtanen, luette ne Reumatologiyhdistyksen puheenvuorot ja lausunnot, reumaortopedien lausunnot, yhdistysten lausunnot. Kyllä täältä osaamista löytyy.

Ja lyhyesti vielä tähän lopuksi: Nämä olivat hyviä puheenvuoroja, joita te käytitte. Reumapotilaat ansaitsevat tulla kuulluksi.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että tämä on ollut teille vaikea tilanne, ministeri Risikko, ja minua vähän harmittaakin, että juuri te, joka olette niin mukava ihminen, (Ed. Rajamäki: Ei vaan pätevä!) olette joutunut tässä tulilinjalle asiassa, josta kyllä koko hallitus on vastuussa. Jäin miettimään sitä, voisiko ongelmana olla se, että teidän avustajakuntanne ei ole oikealla tavalla pitänyt teitä ajan tasalla, missä mennään tässä Reumasäätiön tilanteessa ja reumasairaalan tilanteessa. Kyllähän nyt olisi tärkeintä, että kyettäisiin säilyttämään sellainen valtakunnallinen osaamiskeskus, nimenomaan valtakunnallinen osaamiskeskus, lapsireuman osalta, jossa olisi tämä työyhteisö, nämä huippuosaajat, koko tiimi, ja kun meillä Heinolassa ovat ne valmiit, priimakunnossa olevat tilat, niin kyllä uskon, että jos ministeriössä nyt jämäkästi vedettäisiin, niin nimenomaan tämä Heinolan sairaala (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) saataisiin pidettyä osaamiskeskuksena.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen toi puheessaan esille sen, että Kelan kilpailutukseen olisi pitänyt puuttua. Se ei ole mitenkään mahdollista. Sehän olisi lainvastaista, minkä ed. Räsänenkin varmasti itse osaavana edustajana tietää. Kela kilpailuttaa palvelut kilpailulainsäädännön mukaisesti. (Ed. Rajamäki: Huuhtasen kirjoittama puhe!) Syy Reuman vaikeuksiin ei ole Kelassa, eikä syyllisten etsiminen hyödytä ketään vaan päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Nyt on tärkeintä löytää kaikille reumapotilaille nopeasti mahdollisimman hyvä hoito-, tutkimus- ja kuntoutuspaikka, ettei pääse tapahtumaan korjaamattomia vahinkoja.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korostaisin opposition edustajille, että vaikka reumahoidon kehityksestä johtuvista säätiön vaikeuksista on tiedetty pidempään, tämä konkurssi tuli todellakin eteen yllättäen. Varautumisaika oli paljon lyhyempi kuin oli aiemmin muun muassa ministeri Risikko saanut kuulla. Tiedän tämän myös itse Kelan valtuutettuna. Mekin luimme asiasta lehdestä. En pidä tätä tiedottamista nimenomaan johtuen tästä tilanteen vakavuudesta riittävänä, ja meidän päättäjinä olisi pitänyt saada tietoa tästä tilanteesta aiemmin, jotta olisimme voineet arvioida, olisiko jotain ollut tehtävissä.

Potilaiden hoidon jatkuvuuden turvaaminen on niin tärkeää, että olen kyllä sitä mieltä, että Kelan olisi pitänyt tässä kantaa suurempi vastuu. Siitä huolimatta STM on ministeri Risikon johdolla pystynyt nopeasti varmistamaan sen, että kaikkien potilaiden hoidot nyt jatkuvat ja hoito järjestetään. Tämä epävarmuuden tilanne on potilaille vaikea, ja siksi on nyt todella tärkeää varmistaa, että hoito jatkossa onnistuu ja potilaat saavat tarvitsemansa hoidon.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edelleenkin sanon, että olin kovasti pettynyt ministeri Risikon ja hallituksen vastaukseen. Tässä ei tullut nyt siihen kipeimpään kysymykseen minkäänlaista lisävalaistusta. On tartuttava siihen, miten ihmisille vastataan nyt. Puhelinnumeron ja sairaanhoitopiirin ilmoittaminen ei auta, koska ihmisillä on oikeasti joka arkipäivä hätä, pelko siitä, että lääke ei toimi tai leikkaus jää tekemättä ja tapahtuu tulehduksessa se vaarallinen käänne silloin, kun ei löydy nyt sitä apua. Eli siihen on nyt sovittava joku taho, joka ottaa vastuun näistä ihmisistä.

Sitten vielä, ministeri Risikko, sitä kysyn, kuinka arvelette nyt sitten kuntien voivan rahoittaa sairaanhoitopiireihin nämä lisärekrytoinnit ja sen tarpeen, jotka ovat nyt välttämättömästi edessä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Risikko, en suinkaan sanonut, että se osaaminen häviäisi. Se vaan nyt, kun teidän kertomanne mukaan tulee kolme osaamiskeskusta, jotka ehkä koostuvat myöskin Heinolassa toimineista osaajista, tarkoittaa sitä, että yksi, osaavin keskus hajoaa useampiin osiin, ja kyllä minä ainakin pelkään, että siinä sitä osaamista häviää ainakin joksikin aikaa. Se, mikä tässä on ollut nyt ongelmana, on ollut se, että yksittäiset potilaat ovat joutuneet kärsimään. Sitä ei kukaan voi kiistää. Me tiedämme näistä viesteistä sen.

Sen sijaan voidaan tietenkin sanoa, että no, kyllähän tämä keskimäärin hoituu hyvin, kun toisilla menee paremmin ja sitten joillakin menee huonommin. Sen vuoksi tässä pitäisi pystyä nyt selvittämään se, että ... En minäkään kaipaa syyllisiä, mutta kyllähän tämä koko prosessi näyttää kummalliselta. Esimerkiksi miten on mahdollista, että Reuma häviää nämä kilpailutukset, kun kuitenkin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tiedämme, että siellä on annettu kaikkein parasta hoitoa.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ryhmäpuheenvuorossa jo toin esiin, vihreiden mielestä on tärkeätä, että tulevaisuudessa terveydenhuollon yksiköiden johtamis- ja hallintoratkaisut eivät saa vaarantaa potilaiden hoitoa. Miten ministeriö aikoo tästä eteenpäin seurata yksityissairaaloiden toimintaa ja kehittää ennakointijärjestelmää siten, että kun nähdään näitä hälytysmerkkejä tilinpäätöksistä tai jostain muusta, että nyt on vaaran merkit olemassa, niin tulevaisuudessa voidaan etukäteen valmistautua paremmin ja mahdollisesti puuttua tilanteeseen, ettei se kärjisty tällä tavalla ja tule tämmöistä yleistä hädän tunnetta potilaille?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aika mielenkiintoista kuulla: Keskusta on sitä mieltä, että Kela ei ole lainkaan vastuussa tästä, Kela ei olisi voinut olla kilpailuttamatta näitä palveluja. Kokoomuksen edustaja taas sälyttää pikkasen vastuuta Kelalle. Eli tässä mielipiteet menevät ristiin.

Mutta, ministeri Risikko, kun kaikki ovat antaneet ymmärtää, että Heinolan sairaalan lopettaminen edellyttää sitä, että muut sairaalat, keskussairaalat, yliopistosairaalat, saavat lisäresursseja, niin kun helmikuussa alettiin ymmärtää, että nyt menee huonosti, niin miksi te ette ensimmäiseen lisätalousarvioon tuonut lisää rahaa yliopistosairaaloille ja keskussairaaloille? (Ed. Heinäluoma: Hyvä kysymys!)

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Reumasairaalan potilaat kokevat olevansa heitteillä, kun sairaala lopetetaan. Mikä on ministerin näkemys siitä, kuinka paljon reumasairaalan potilaiden hoidon taso ja saatavuus nyt heikkenee? Mitä sanotte reumapotilaalle, jonka hoito voi nyt viivästyä tämän konkurssin myötä vaikkapa puoli vuotta? Vastaus ei voi olla, että ei voi mittään.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lapsi- ja vaativaa reumahoitoa tarvitsevilla ihmisiä on aito hätä ja huoli. Aivan niin kuin ed. Hiltunen totesi täällä puheenvuorossaan, tässä on samalla kyse myös laajemmasta kysymyksestä terveydenhuoltoon liittyen: Miten me hoidamme ne ihmiset, miten me kannamme vastuuta niistä ihmisistä, joiden terveys on vaarantunut? Itse koen niin, että syyllisten etsintä ei paljon muuta auta kuin kenties jonkun poliitikon omaatuntoa helpottaa. Liian monta ihmistä on ollut oman huolensa kanssa ja vailla vastauksia viime viikkojen aikana. (Ed. Saarinen: Ulkoistakaa vaan!) Minä uskon ja luotan siihen, että hallitus ja hallituksen ministerit tietävät, mitä he tekevät, ja tavoittelevat nykyolosuhteissa parasta mahdollista lopputulosta niin, että tuohon aitoon hätään ja huoleen pystytään vastaamaan niin hyvin kuin näissä olosuhteissa mahdollista on.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja, lääkäri Päivi Räsäsen motivaatiota hänen puheessaan on ihan mahdoton ymmärtää. Minkä ihmeen takia te mollaatte julkista terveydenhuoltoa, kun keskus- ja yliopistosairaaloissa on 170 reumaan erikoistunutta lääkäriä eli reumatologia ja meillä on kolme reumaprofessoria? Luuletteko todella, että he eivät osaa hoitaa näitä potilaita? Hyks ei ole lähettänyt 20 vuoteen enää potilaita Heinolan Reumaan, koska meillä on oma klinikka reumapotilaita varten.

Sitten eniten minä ihmettelen vasemmistopuolueita. Yhtäkkiä te vaaditte valtion rahaa tällaiselle yksityiselle laitokselle, kun julkinen terveydenhoito on jo järjestänyt näiden reumapotilaiden hoidon ja kussakin keskussairaalassa on omat reumalääkärinsä. Olen järjestänyt 50 tällaista potilaista eri keskussairaaloihin, (Puhemies: Minuutti!) ja heidät on ilomielin vastaanotettu.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti Kelasta siinä mielessä, kun tässä on perätty Kelan kuntoutuksen velvollisuutta. Ensinnäkin aikuispotilaiden osalta Kela on joutunut kilpailuttamaan kuntoutuslaitokset siitä syystä, että Kelalle on tarjoutunut useampia laitoksia, jotka haluavat kilpailla Heinolan reumasairaalan ohella tästä kuntoutuksesta. (Ed. Kallis: Haluavat?) Tästä syystä meidän nykyisen lainsäädäntömme mukaisesti tämä kilpailutus on toteutettava.

Lapsipotilaiden osalta tällaista tilannetta ei ole syntynyt, minkä takia Kela on ohjannut kaikki lapsireumapotilaat suoraan Kelan hoitoon ja kuntoutukseen. Elikkä heidän osaltaan tilanne on tämän suuntainen, mikä käytännössä on tarkoittanut sitä, että nyt kun Heinolan reumasairaala on lakkautettu, on mennyt konkurssiin, niin nimenomaan näiden lapsipotilaiden osalta on suuri hätä, missä heidän hoitonsa ja kuntoutuksensa järjestetään, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) koska valtakunnassa ei ole vastaavanlaista laitosta, jossa he tämän tasoista hoitoa ja kuntoutusta voivat saada. Tästä syystä olisin toivonut, että ministeri Risikko ja hallitus olisivat turvanneet tämän 2 miljoonaa euroa ...

... jotta olisimme voineet hallitusti hoitaa myös heidän hoitosuhteensa kuntoon.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kyllä hallitus ja hallitusta tukeva lääkärikansanedustaja Asko-Seljavaara hämäävät. Ed. Asko-Seljavaara tietää varsin hyvin, että tämä Reumasäätiön sairaala ei ole yksityinen sillä tavalla, että se olisi voittoa tavoitteleva pörssiyhtiö, niin kuin ne yksityiset terveydenhoidon laitokset, mitä kokoomus yleensä tukee, ovat. (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) Tämä on nimenomaan varsin lähellä Kansaneläkelaitosta. Kansaneläkelaitos on tuonut sinne varallisuuden mukaan, ja valtuuskunnassa on Kansaneläkelaitoksella ja julkisella puolella enemmistö.

Ed. Asko-Seljavaara, meillä on palovamma-yksikkö Helsingissä. Te professorina ja ammattilaisena tiedätte, miten tärkeätä on erityisosaamisen keskittäminen. Nyt se erityisosaaminen on purettu. (Ed. Asko-Seljavaara: Niin kuin reumasairaalakin!) Se on lääketieteellisesti todella pitkä askel taaksepäin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sähköpostia luettuaan ja tätä keskustelua kuunneltuaan ei voi kyllä tieteellisesti päätyä mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että ristiriitaisuuksia on. Ne ristiriitaisuudet ovat rakenteeltaan sellaisia, että tästä kyllä tulee hätä koko terveydenhuoltojärjestelmälle. (Ed. Asko-Seljavaara: Eikä tule!) Se ei oikeastaan selviä millään muulla kuin sillä, että kun sen sairaalan taustaorganisaatio on mennyt konkurssiin ja sen kaikki asiakirjat ovat periaatteessa julkisia, niin kaikki se kirjeenvaihto, mikä on viimeisen parin vuoden aikana ollut sen ja ministeriön välillä, julkistetaan, niin että tiedetään, mitä on tapahtunut.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun Heinolan reumasairaalan annettiin mennä konkurssiin, puuhaili hallitus merirosvojahtia Somalian rannikolle. Niillä miljoonilla euroilla, jotka hallitus aikoo sijoittaa yhden suomalaisen miinalaivan lähettämiseen ja ylläpitoon Afrikan rannikolla, olisi annettu jatkoaikaa reumasairaalan toiminnalle.

Perussuomalaisten mielestä hallituksen ensisijainen tehtävä on pitää huolta suomalaisista reumasairaista lapsista ja aikuisista eikä leikkiä rosvoa ja poliisia yli 6 000 kilometrin päässä Suomesta. Ja vielä: Maahanmuuttajille on tuhlattu ainakin 100 miljoonaa, jopa satoja miljoonia euroja. Reumasairaala ei saanut edes 2 miljoonaa euroa. Onko tämä, ministeri Risikko, teidän mielestänne oikein?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän reumaa sairastavien hädän, erityisesti lasten. Heidän vaikean reumansa hoito vaatii kyllä todella erityisosaamista. Mutta siitä olen eri mieltä, että kaikissa sairaanhoitopiireissä ei olisi reumaosaamista. Tarkistin vielä Keski-Suomen keskussairaalasta: siellä on kolme reumalääkäriä, kaksi reumaan perehtynyttä ortopediä, yksi reuman hoitoon perehtynyt lastenlääkäri ja kaiken lisäksi vielä professuuri, nimenomaan reumaprofessori.

Kyllä minusta sen kokoisessa sairaanhoitopiirissä he vakuuttavat, että heillä on asiat kohtuullisen hyvin jo nyt organisoitu, ja myös Pirkanmaalla, kuten ministerin puheenvuorossa tuli esille. En haluaisi puhua näin mustavalkoisesti, että mitään ei ole tehty ja peli on menetetty. Nyt pitää kaikki voimat keskittää siihen, että nämä reumasairaat löytäisivät nyt mahdollisimman läheltä sen oikean ja parhaan hoitopaikan tämän jälkeen, kun tämä surullinen konkurssi tapahtui.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan edelliseen puheenvuoroon liittäen: meillähän on nimenomaan järjestetty alle 16-vuotiaiden lasten hoidon koordinaatio Pirkanmaalle, ja se on aina toukokuun loppuun asti voimassa oleva asia. Lisäksi vielä reumasäätiöstä. Jos haluatte sääntöjä lukea, minulla on täällä ne säännöt. Niistä voitte katsoa, miten tämä sairaalan säätiö on hallittu. (Ed. Rajamäki: Sehän on jo nimetty Karhuvaara-projektiksi!)

Lisäksi meillä on aivan selvä tilanne se, että Kela ei voi ruveta yksittäistä säätiötä tai valtio yksittäistä suomalaista yritystä normaalisti toimivilla markkinoilla erikseen tukemaan. (Ed. Kallis: Ei normaali yritys, mutta julkinen säätiö!) — Kyseessä on julkinen säätiö. Meillä on monta muutakin säätiötä, Invalidisäätiö muun muassa, ja uskon, että kaikki olisivat varmaan rahaa siihen tarkoitukseen ottamassa. Minun mielestäni nyt pitäisi kaikki voimat tähdätä siihen, että me aidosti mietimme ja valvomme, että lasten ortopedia (Puhemies: Minuutti on mennyt!) toteutuu jatkossa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulle hyvinvointivaltion yksi tärkeä ominaisuus on se, että se huolehtii ihmisten arjen turvallisuudesta. Se tarkoittaa sitä, että jos ihmisillä on hätä, niin he saavat silloin apua. Tämä ehkä yhdellä kaikista tärkeimmistä tavoista konkretisoituu juuri terveydenhuollon palveluissa. Ja tällä hetkellä, hyvä hallitus, meillä on suuria puutteita terveydenhuollon palveluissa eri puolella Suomea. Ihmiset eivät voi olla enää varmoja siitä, että mikäli heillä on hätä, he saavat apua.

Tänään tietenkin keskustelussa ovat erityisesti pienet reumapotilaat mutta myöskin pitkäaikaissairaat, jotka ovat kärsineet ehkä koko elämänsä tästä sairaudesta. Ja niin minun on pakko kysyä teiltä, hyvä hallitus, että kun hallituksen ja meidän poliittisten päätöksentekijöiden tehtävänä on turvata ihmisille arjen turvallisuus, niin minkä takia te ette ole toimineet kaikilla mahdollisilla tavoilla turvataksenne tämän reumasairaalan toiminnan. Onko kysymys välinpitämättömyydestä, vai onko (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kysymys toimintakyvyttömyydestä? Tähän haluaisin teiltä vastauksen.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyseessä on korvaamattoman erikoissairaanhoidon osaamisen, reumahoidon, turvaaminen kansallisesti. Tässä mielessä Kelan johto laiminlöi kyllä tehtävänsä. Sen olisi pitänyt ministeriön kanssa hakea korvamerkitty tapa turvata välittömästi tämä. Se ei ole vieläkään myöhäistä, ja minä toivon, että hallitus arvioi tätä tilannetta. Niin me olemme tehneet muun muassa pikaisesti lastenpsykiatrian, sydänlasten, lastensuojelun asioissa.

Valtiovarainministeri Katainen, teidän poliittinen valtiosihteerinne Veli-Pekka Nummikoski johtaa kilpailutusta hoitanutta Kelan hallitusta, mikä on kyllä Kelan valtiosäännöllisen aseman kannalta erikoinen tilanne: eduskunnan alaista laitosta johtaa valtiovarainministerin valtiosihteeri. Mitä te keskustelitte poliittisen valtiosihteerinne kanssa siitä, että 2 miljoonalla eurolla olisi estetty tämän tilanteen hallitsematon käsistä karkaaminen?

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitäisi luottaa, että reumasairaiden hätä nyt hoituu, kun elää siinä arkitodellisuudessa, jossa ihmiset tappelevat pääsystä lääkärin hoitoon, sairaat etsivät oikeutusta juristien kanssa ja vaikeavammaiset hakevat lakisääteisiä oikeuksiaan hallinto-oikeuksista. Siinä on usko hukassa. Kuitenkin kokonaiskulujen toteuma vuonna 2009 Kelan osalta oli noin 12,2 miljardia euroa. Siinähän se Reuman sairaalan 2 miljoonaa olisi varmaan romuttanut myös Kelan talouden.

Miten tästä Reuman sairaalan pelastamisesta tuli mahdoton tehtävä Suomen hallitukselle, kun tällainen rahavuoren haltija edustaa sairaalan suurinta äänivaltaa?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niiden potilaiden osuus, joilla hoito Heinolassa jäi kesken tai suunnitteille, on onneksi vain muutama prosentti koko reumasairaiden porukasta ja joukosta: kaksi prosenttia aikuis- ja kuusi prosenttia lapsipotilaista.

En silti vähättele näitä pieniäkään prosenttilukuja, sillä niissäkin on paljon särkyä ja huolta jatkosta. Kaikille heille ei ole vieläkään jatkopaikka varmistunut. On aivan selvää, että valtio tai hallitus ei voi jakaa rahaa yksityisen palveluntuottajan tappiolliseen yritystoimintaan ja sen ylläpitämiseksi. Tämän pitäisi olla kaikille hyvin selvää. Mutta kysyn ministeri Risikolta: Millaisia toimia voidaan tehdä, jotta viimeistenkin potilaiden hoitopolku, joka vielä ei ole selvillä, saadaan varmistettua? Voisiko siihen löytää edes pienen määrärahan?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jotta tulevia vastaavanlaisia ongelmia voitaisiin ehkäistä, kysyn, että onko ministeriö ajatellut tehdä Reuman sairaalan osalta ja koko sen konseption osalta, joka siellä on, tällaista erityisselvitystä, jossa olisi 10—20 vuoden ajalta katsottu tai katsottaisiin, miten asioita on hoidettu, mitkä ovat olleet kilpailulainsäädännön vaikutukset tähän, mihin on jouduttu, ja monet muut tällaiset vaikuttavat tekijät. Mielestäni tällaisen selvityksen tekeminen olisi nyt paikallaan riippumattomasti — ei konkurssipesän toimesta, se hoitaa tietysti sen konkurssipesän — tästä toiminnallisesta puolesta: mitä virheitä mahdollisesti on tehty. Meillä on yksityisiä laitoksia, jotka saattavat tässä EU:n vaatimassa ankarassa kilpailuttamisessa johtaa tähän samanlaiseen tilanteeseen. Ja näin ei saisi käydä kuin hallitukselle nyt kävi, siis maan hallitukselle, että koko pesä lankesi näin tärkeässä asiassa syliin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään Helsingin Sanomissa oli kirjoitus otsikolla "Tuhat reumalasta on heitteillä — eikö asia kiinnosta ketään?". Kirjoittaja kertoo perheensä tilanteesta seuraavalla tavalla: "Lapsillamme olisi ollut lastenreumakontrolli toukokuussa Heinolassa, mutta sairaalan alasajon takia se on peruuntunut, eikä lapsillemme ole saatu järjestettyä korvaavaa lääkärikontrollia Keski-Suomen keskussairaalaan tai lähimpään yliopistosairaalaan. Soitin keskussairaalaan viimeksi tällä viikolla. Mitään tietoa tulevasta hoitopaikasta tai ajankohdasta ei ole. Tiedän muitakin vastaavassa asemassa olevia lapsireumaperheitä, ja kaikilla tilanne on sama."

Tuhat reumalasta on jätetty heitteille. Hoitamaton niveltulehdus voi nopeastikin aiheuttaa nivelvaurioita kasvaviin niveliin. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei se pidä paikkaansa!) — Tämä on murheellista todellisuutta.

Reumasairaala olisi voitu ajaa hallitusti alas ja varmistaa potilaiden jatkohoito. Tämä olisi onnistunut (Puhemies: Minuutti!) maksamalla kaksi miljoonaa euroa sairaalalle. Tämä tahto on puuttunut hallitukselta, ja tämä on kovaa politiikkaa. Kysynkin ministeriltä, mitä hän vastaa näille tuhannelle lapselle, jotka on jätetty heitteille.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Heinolan sairaalan menetys ja sen mukana osaamisen menetys ovat varmasti menetys koko Suomelle. Me tunnistamme sen tässä salissa, mutta tämä keskustelu ei varmasti auta ketään reumapotilasta.

Pohjois-Suomessa olemme tottuneet jo siihen, että kun palvelut eivät ole lähellä ja liikenneyhteydet ovat ongelmalliset, niin siellä on panostettu siihen, että reumaosaamista on vahvistettu, ja läheltä saa lähes yhtä hyvää hoitoa kuin Heinolasta olisi saanut. Ainoita ongelmia ovat nimenomaan lapsipotilaiden hoito ja reumaortopedia, ja toivoisin, että niihin tulevaisuudessa pantaisiin yhä enemmän panoksia. Tärkeää on myös, että Heinolan aluetta kokonaisuudessaan tuetaan, ja sanoisinkin tähän loppuun, että niin kuin olemme nähneet: siellä, missä hätä, sinne Mauri.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Reumapotilaiden ja monien muidenkin suomalaisten mielikuvissa ilman muuta on kysymys katastrofista sen tiedon perusteella, mitä meille on kerrottu. Tämä täytyy meidän muistaa. Hallinto ja talous ovat sitten muita asioita, joilla siihen pitäisi yrittää suhtautua ja operatiivisesti hoitaa asioita.

Minä kysyn tämän asetuksen pohjalta, jossa nyt sanotaan niin, että keskitetään muun muassa juveniilireuman vaativa leikkaushoito sellaiseen yksityisen terveydenhuollon toimintayksikköön, jolla on riittävän pitkäkestoinen ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva laatunäyttö kyseisen toiminnan harjoittamisesta. Tämmöinen osaamiskeskus ja sen loistava timanttinen ydinhän oli Reumasäätiön sairaalan sisällä. On eri asia, että koko reumasairaalaa ei varmaan voitu taloudellisista syistä pitää pystyssä. Miten Suomessa, jossa halutaan osaamiskeskuksia, kävi nyt niin, että tuhottiin osaamiskeskus? Sitä ei löydetty sieltä sisältä, ja se hajotettiin kolmeen paikkaan sattumoisin kolmelle professorille, koska yksi niistä ei voinut olla kahta muuta parempi. Näitä lapsia on sen verran vähän vaativassa lapsireumakirurgiassa, että yksi osaamiskeskus olisi se, mikä tässä olisi pitänyt pelastaa. Mikä ajatuskulku (Puhemies: Minuutti!) on sen takana, että yhtä innovaatiokeskusta ei haluttu säilyttää?

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun täytyy ilmoittaa, että olen hyvin surullinen tämän keskustelun jälkeen ensinnäkin siitä suomalaisen terveydenhuollon tilasta, josta tämä kertoo. Jos jonkin säätiön varassa on tällainen terveydenhuoltojärjestelmä, niin jollakin tavoin täytyy puuttua siihen. Minä olen näitten ihmisten takia suruissani, jotka ovat joutuneet tästä päätöksestä kärsimään.

Suurin ongelma näyttää olevan se, että tämä reumasairaala ajettiin hallitsemattomasti alas, (Ed. Asko-Seljavaara: Se oli se virhe!) ja siitä johtuvat sitten taas nämä muut ongelmat. Ja kun näin on tehty, niin luonnollista on, että jonkun on otettava vastuu seuraamuksista. Minulla on semmoinen käsitys, että niitä vastuita ei pystytä hoitamaan. Kuitenkin haluan kysyä ministeri Risikolta: onko teillä jokin seurantajärjestelmä, että näin ei pääse tapahtumaan kuin kansalaiset pelkäävät?

Mitä sitten tulee tähän muuhun tiedonsaantiin, niin me kävimme muistaakseni, ministeri Risikko sosiaali- ja terveysvaliokunnan mukana, Heinolan reumasairaalassa vuonna 2005, jossa ilmoitettiin, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että jos ostopalvelu kehittyy tähän suuntaan, niin edessä on vaikeuksia. Nämä ovat olleet pitkään tiedossa. Ja sanon vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Nämä kaikki säätiötä koskevat tiedot ovat julkisia. Jos ne olisi haluttu ottaa käyttöön, ne olisivat olleet käytettävissä.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt on varmasti viisasta erottaa se, mikä tässä keskustelussa on olennaista ja mikä on epäolennaista. Meillä on muitakin säätiöitä Suomessa. Haluaisin tietää ministeri Risikon mielipiteen esimerkiksi Invalidisäätiön suhteen, A-klinikkasäätiön suhteen: Onko siellä odotettavissa jotain vastaavaa? Onko hallitus varautunut siihen, niin ettei käy niin kuin tässä Reumasäätiön tilanteessa, että yhtäkkiä puun takaa hallitukselle selviää, että meillä jäävät sellaiset ihmiset hoidotta, jotka ilman sitä hoitoa eivät oikeastaan pysty laadukasta elämää elämään?

Täällä on lueteltu näitä prosentteja, että 2 prosenttia aikuisreumapotilaista on ollut siellä Reuman sairaalassa hoidossa ja maan lapsireumapotilaista 6 prosenttia. Nyt pitää muistaa, ministeri Risikko, että kun me puhumme prosenteista, niin me puhumme ihan aidoista ihmisistä, jotka eivät ole huonekaluja ja joita ei voi laittaa jonnekin odottamaan, että joku tulee ja kiillottaa ne, koska ihminen on ihminen ja se, että ihminen saa oikea-aikaisen hoidon, tässä varmasti on olennaista. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Ja nyt kysynkin: Jos meillä olisi ollut jonkinnäköinen iso onnettomuus ja siinä olisi jäänyt näin monta lapsipotilasta vaille riittävää hoitoa, niin eikö silloin reagoitaisi? Eikö silloin akuutisti mietittäisi, millä tavalla me saamme heidän hoitonsa turvattua ja nopeasti? Nyt vetoan, että löydämme myöskin näille lapsireumapotilaille akuutin hoidon.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kysyisin tästä konkurssimenettelystä tässä. Kun tänä päivänä tapahtuu konkursseja, niin niihin nimetään pesänhoitaja, joka selvittää sitten, mitä palveluja jää jäljelle ja mistä rahat. Tässä nyt sitten voi sanoa, että kertalaakista se loppui kahden viikon jälkeen eikä minkään näköistä ohjausta potilaille. Tässä ovat aika arvokkaat palvelut kyseessä, ihmiset ovat kohteena, ja nyt täällä on jo monen suusta todistettu sitä, että ihmiset on jätetty heitteille. Tämä on minusta aika mystinen seikka, niin että tämän täytyy olla aika hallittu alasajo jostakinpäin kumminkin, koska näin on tehty. Normaalisti näissä asioissa on hyvinkin hallittua, miten alasajo tapahtuu.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on monesta suusta todettu myös se, että kunnat, sairaanhoitopiirit ja myös Kela ovat olleet osaltaan syyllisiä tähän, että ovat jääneet potilaiden lähetteet laittamatta. Muun muassa ed. Kallis käytti tästä asiantuntevan puheenvuoron. Näinhän asia on. Siinähän se syy on: kun potilaat loppuvat, niin silloin toiminta vaikeutuu. Täällä istuu valtava määrä kuntapäättäjiä ja Kelan valtuutettuja. Olisiko aiheellista tämä välikysymys esittää meille itsellemme? Me olemme päättäneet siirtää potilaita pois Heinolan hoidosta, ja näin sairaalan toiminta on niin sanotusti haavoittunut. Eihän hallituksella ole mahdollisuutta kovin montaa lähetettä sinne kirjoittaa. Kysynkin nyt: Miten Reuman osaaminen taataan vaativassa hoidossa, lapsireumassa, ja missä se tulee tapahtumaan 1.6. alkaen?

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Emmekö me kaikki täällä voi yhteisvastuullisesti myöntää, että on tapahtunut virhe, ja jatkaa sitten eteenpäin. Kyllä on ollut tiedossa, että Reumalla on ollut talousvaikeuksia. Itse olen toiminut 12 vuotta Kelan valtuutettuna, ja sen jälkeen kun en enää ole ollut valtuutettu, olen tehnyt vuosina 2007, 2008 ja 2009 talousarvioaloitteen juuri 2 miljoonasta eurosta, jotta kunnat voisivat ostaa näitä palveluita Reumasäätiön sairaalalta. Mielestäni asioita ei ole hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla, ja meillä täytyy olla voimaa myöntää se ja sen jälkeen lähteä tekemään parhaamme sen eteen niin kuin hallitus nyt haluaa. Kyse on ihmisten terveydestä. Ja miksi ei aikaisemmin ole varauduttu, kun jo 1980-luvulta asti on tiedetty, että keskussairaaloihin hajautetaan reuman hoitoa.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Reuman sairaalan tilanne on osoitus siitä, että aitoa kilpailutusta ei ole voitu tehdä, koska toista vastaavaa osaamiskeskusta ei ole Suomessa. Tämän seurauksena Suomen paras reumasairaiden hoito- ja osaamiskeskus on lakkautettu ja reumaa sairastavat ihmiset ovat ihmeissään siitä, miten heidän hoitonsa pystytään turvaamaan. Arvoisa ministeri, onko laatu ja osaaminen huomioitu riittävästi kilpailutuksessa, vai onko niin, että raha ratkaisee?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ovat sekä hallituspuolueiden edustajat että ministeri vakuuttaneet, että homma hoituu, uudet yksiköt perustetaan, potilaista ja kuntoutuksesta huolehditaan. Käsi sydämelle, kollegat: kuka uskoo, että ihan oikeasti tässä tilanteessa tämä toteutuu ja hoito taataan, kun tiedetään kuntien taloustilanne? Tänään viimeksi tarkastusvaliokunta käsitteli henkilökunnan vajetta terveydenhoidossa, jopa 30—40 prosentin lääkäreiden vajaukset joillakin erikoisaloilla.

Eräs yksityiskohta: kunnollinen hoito edellyttää myös tutkimusta. Ministerin puheenvuorossa todettiin, että tutkimuksen osalta taltioidaan asiakirjat, varmistetaan keskeneräisten hankkeiden valmistuminen yhteistyössä tulevien sairaanhoitopiirien tai asiasta kiinnostuneiden kanssa. Ei yhtään sanaa jatkotutkimuksesta, jota kuitenkin tarvitaan, jos aiotaan edelleenkin olla huippua reuman hoidossa, mutta todellakin se päätösesitys, (Puhemies: Minuutti!) joka ed. Räsäsen puheenvuoroon sisältyy, on todella hyvä ja turvaa parhaan mahdollisen ratkaisun.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä asia on todellakin huonosti hoidettu. Kun netistä katsoo reumasairaalan sivuja, siellä lukee: "Ottakaa yhteyttä konkurssipesään. Varatuomari Pekka Rautiala." Miten tällä tavoin voidaan tällaisessa tilanteessa suhtautua niihin ihmisiin, jotka meihin kansanedustajiin ottavat yhteyttä siitä, miten heidän omansa tai heidän lastensa hoito järjestetään?

Tässä on tullut esille se, että on kaikenlaisia epäselvyyksiä, väitteitä siitä, mitä Kansaneläkelaitoksen, Raha-automaattiyhdistyksen, kuntien rahoilla on tehty. Yksi tapa selvittää asia on erityistilintarkastus. Erityistilintarkastuksessa selvitetään, miten julkisia varoja on käytetty ja miten julkinen systeemi on toiminut, kun ei edes osata sanoa sitä, onko tämä Kansaneläkelaitoksen hallitsema Reumasäätiö ollut julkinen laitos vai eikö ole ollut. Koska tulevat tässä suhteessa ministeriön selkeät päätökset siitä, millä tavoin esimerkiksi Heinolan Reuman tiloissa (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tai muulla tavoin reuman hoito tullaan Suomessa järjestämään?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Heinolan reumasairaalan kohtalo on surullinen seuraus jäykän sairaalanhallinnon vaikeudesta sopeutua laskeviin asiakasmääriin ja hoitoihin sekä korkeiden kustannusten kierteeseen. Nyt erityisesti lapsipotilaat tarvitsevat kiireesti korvaavia hoitoja. Reumasairaala ei ole, aivan kuten on kuultu, ainut erikoistunut valtakunnallinen sairaala.

Arvoisa ministeri, päihderiippuvaisten hoidon käyttöasteen kehitys muun muassa A-klinikkasäätiössä on saman tyyppinen kuin Reuman. Miten Heinolan tilanteesta otetaan opiksi, kun tai jos muiden valtakunnallisten erikoissairaaloiden taloudelliset ongelmat syvenevät? Voidaanko jo etukäteen tarttua tuleviin haasteisiin?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On surullista, että ette usko reumasairaita ihmisiä. He ovat kuitenkin oman sairautensa, sen hoidon ja hoito-osaamisen, parhaita asiantuntijoita. Te sanotte, että hoito ei vaarannu. He sanovat muuta. Olemme saaneet kaikki runsaasti viestejä, ja varmasti lähipiirissä on monella meistä tuttuja. Aiheutatte päätöksellänne reumasairaille ja heidän läheisilleen ääretöntä tuskaa ja hätää. Vaikea sairaus olisi jo kylliksi. Nyt laitatte ihmiset altistumaan vääränlaiselle hoidolle ja taistelemaan oikeudestaan saada asianmukaista hoitoa. Moniko heistä oikeasti jaksaa? Heinolan Reuman alasajo on häpeällinen teko hallitukselta. Mielestäni te jätätte nyt reumasairaat heitteille. Ja sanoisin tähän loppuun, ei täällä syyllisiä haeta, täällä haetaan vastuuta.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun haluamme taata laadukkaan reumahoidon ja tutkimuksen Suomessa, se ei valitettavasti toteudu vain Heinolaan keskittämällä. Itse asiassa koen tällaisen vaatimuksen erittäin räikeänä epäluottamuslauseena meidän sairaanhoitopiirejämme kohtaan ja varsinkin, kun Turussa, Tampereella ja Helsingissä on jo vapaaehtoisesti alettu rakentaa reuman osaamiskeskuksia. Olennaista on, että lapsireumapotilaiden kannalta hoito koordinoidaan lasten reumalääkärin toimesta. Kysymys on myös alueellisesta tasa-arvosta, ja tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että reuman hoitotiimit resursoidaan sairaanhoitopiireissä. Kysymyksiä on tullut useasti jo siitä, mistä rahat sairaanhoitopiireille löytyvät. Voin vaan todeta, että eivät ne maksusitoumukset Heinolaankaan ilmaisia olleet.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko, te lopetitte ensimmäisen vastauskierroksen vastauspuheenvuoroihin sanomalla, että "reumapotilaat ansaitsevat tulla kuulluksi". Hyvä ministeri, reumapotilaat ansaitsevat myös tulla hoidetuiksi.

Ministerin puheenvuorosta ei oikein nyt avautunut se, että te yhtäältä sanotte, että te ette ole saanut tietoa siitä, missä jamassa nämä hoitolaitoksen tilanteet Heinolassa ovat olleet, ja samassa puheenvuorossa te kuitenkin vakuutatte, että jo vuosikausia nämä hoitojen tilaukset ovat vähentyneet. Voisitteko nyt vielä selkiyttää, oletteko siis tiennyt, että siellä on ongelmia, vai ettekö ole tiennyt? Tästä teidän puheenvuorostanne jää hyvin kummallinen maku.

Ja olisi kyllä mukava tietää todellakin se, kun täällä useissa puheenvuoroissa nyt väitetään, että hoitohan on järjestetty, hoito on kunnossa, mihin perustuu esimerkiksi (Puhemies: Minuutti!) tämänpäiväisissä Helsingin Sanomissa ollut jyväskyläläisen terveyskeskuslääkärin oma kommentti lastensa hoidosta. (Ed. Asko-Seljavaara: Koska hän ei suostu menemään omaan sairaalaan!) Onko hän sen ihan oikeasti teidän mielestänne keksinyt?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan varma, että näin vakavassa asiassa me olemme kaikki sitä mieltä, että näitten reumapotilaitten laadukas hoito pitää turvata. Se on varmasti ministerin, se on ministeriön mielipide, se on myöskin kansanedustajien mielipide. Aivan kuten täällä ed. Virolainen sanoi, sairaanhoitopiireissä on jo ryhdytty toimimaan. Tiedän itse sen Pirkanmaalta, olen siellä sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja. Aivan välittömästi kun tämä asia tuli esille, lähdettiin toimimaan, perustettiin se koordinaatioryhmä ja ollaan valmiita toimimaan valtakunnallisena osaamiskeskuksena, jos se status saadaan. Ollaan myöskin jo valmiita rekrytoimaan alan huippuosaajia, jotta saadaan se mahdollisimman hyvä hoito järjestettyä. Aivan varmasti näin toimitaan, ja se on yhteinen tahto.

Haluan sanoa näille, jotka siitä kuntarahoituksesta ovat puhuneet, että minä en ole ainakaan kuullut Pirkanmaalla yhtään sellaista puheenvuoroa, en yhdeltäkään kunnanjohtajalta tai keltään kunnanvaltuutetulta, että meillä ei ole rahaa tätä hoitaa, vaan kaikilla on yhteinen huoli ja tahto siihen, että reumapotilaille (Ed. Viitanen: Mutta se ei ole kunnossa tällä hetkellä!) tarjotaan kunnollinen hoito.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On liikuttavaa huomata tässä salissa tänään, kuinka yksimielisiä ja ymmärtäväisiä hallituspuolueiden edustajat ovat olleet. Toivon mukaan tämä ymmärtämys ei ole osoitus siitä, että jatkossa tullaan tekemään saman kaltaisia toimenpiteitä kuten nyt reumasairaalan alasajossa on tehty. Siinä tapauksessa toivon, että ymmärtämystä olisi hieman vähemmän.

Arvoisa puhemies! Minulla on ministerille yksinkertainen kysymys, kysymys, joka esitettiin minulle Mikkelissä maanantaina ja johon en osannut vastata. Iäkäs reumaa sairastava nainen tuli itkien luokseni, kertoi olevansa miehensä omaishoitaja ja miehen hoitoonpääsystä ei ole tietoa sille ajalle, mille tämä rouva oli alun perin ohjattu kuntoutukseen Heinolaan. Elikkä tämän rouvan kuntoutus on nyt aivan retuperällä. Rouva ei pääse Heinolaan eikä pääse minnekään muuallekaan, minkä johdosta myöskään tämä mies ei pääse siihen omaishoidettavan kuntoutukseen. (Puhemies: Minuutti!) Kysyn teiltä, rouva ministeri, te varmasti tiedätte paremmin kuin minä: Mitä minä sanon tälle rouvalle ensi viikonloppuna, miten hänelle tulee käymään, miten hänen miehelleen tulee käymään?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rahan ohjaus on tahdon asia ja myös hoidon ohjaus on tahdon asia, eli alasajo olisi ollut estettävissä, jos olisi toimittu ajoissa, ja myös tämä siirtymäaika olisi ollut hoidettavissa, jos olisi lähdetty toimimaan ajoissa. Ministeri kertoi lukeneensa lehdestä tästä konkurssista. Kuitenkin ministeriä on kutsuttu käymään reumasairaalaan jo vuonna 2008 ja tutustumaan asioihin siellä, mutta ilmeisesti muut asiat ovat ajaneet edelle.

Ministeri Katainen on Päijät-Hämeen vierailun yhteydessä luvannut hoitaa reumasairaalan tilanteen. Olisin nyt halunnut kuulla, miten ministeri Katainen on ajatellut nyt tämän tilanteen hoitaa ja onko valtiovarainministerillä kenties joku salainen kortti taskussa rahoituksen suhteen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minua on kanssa todella ihmetyttänyt, kun täällä käytetään hallituksen toimesta puheenvuoroja, joissa ikään kuin annetaan ymmärtää, että kaikki olisi hyvin, kaikki olisi kunnossa, kaikki olisi järjestyksessä. Kun kysyy niiltä reumapotilailta itseltään, niin onkohan heillä sellainen tunne, että kaikki on kunnossa, tai onkohan heillä sellaisia kokemuksia nyt viime ajoilta ja viime viikoilta ja kenties kokemuksia tulevaisuuden suhteen, että kaikki olisi kunnossa. Ei varmastikaan ole.

Esimerkiksi terveisiä Tampereelta, perheenäiti, jolla on kaksi reumaa sairastavaa lasta, lähettää terveisiä, että kyllä niitä 15 minuutin aikoja saa, mutta huoli onkin siitä, mistä saa sitä kokonaisvaltaista kuntoutusta, saman katon alta kaikkia palveluita, mitä ennen on saanut, ettei niitä joudu ravaamaan paikasta toiseen. Siellä myös pidetään erittäin huolestuttavana sitä, miten tulevaisuudessa nämä lapset, jotka ovat siellä Heinolassa saaneet hyvää hoitoa, saavat esimerkiksi vertaistukea. Tämmöiset kysymykset ovat ihmisten huulilla. (Puhemies: Minuutti!) Ei varmasti silloin tunnu, että kaikki on hyvin, ministeri.

Haluaisin vielä ministeri Kataiselta vastauksen tähän rahoituskysymykseen.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä tilanne on sellainen, jossa on paljon surua ja sitä ihan oikeata fyysistä kipua siellä takana niiden ihmisten kohdalla, joiden tilanteen tämä Heinolan reumasairaalan yllättävä konkurssi on muuttanut täysin.

Minä mietin tätä keskustelua kuunnellessani, mitä tästä meidän pitäisi oppia. Ajattelin, että kyllä tämä koko tilanne kertoo siitä, että meidän julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on eräissä suhteissa hyvin haavoittuvainen. Mistä on kysymys tässä kaikessa? Kun lukee ministerin vastausta, joka oli pitkä ja selvä vastaus, jossa kerrotaan, että "valtiovallan tehtävänä on huolehtia siitä, että kansalaiset saavat asianmukaiset terveys- ja kuntoutuspalvelut". Näinhän me ajattelemme. Sitten täällä tämä jatkuu: "Yksityisillä tuottajilla on oma tärkeä roolinsa terveydenhuollossa. Julkisen vallan ei tule kuitenkaan verovaroin keinotekoisesti ylläpitää yksityistä palvelutuotantoa."

Onko tässä nyt kysymys siitä, että tälle yksityiselle terveydenhuollolle on tullut liian tärkeä rooli ja sen takia me olemme haavoittuvaisia? Sen takia pääsee syntymään tällaisia tilanteita, joissa ihmisten hätä (Puhemies: Minuutti täyttyy jälleen!) on toisella puolella ja hallituksella ei oikein ole välineitä puuttua siihen julkisen vallan keinoin, ja niin joudutaan sitten hakemaan vähän (Puhemies: Pysytään nyt minuutissa!) epätoivoisesti, turvattomuus jatkuu.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä ed. Räsäsen viime syksynä tekemään kirjalliseen kysymykseen, jossa hän ehdotti, että reumaortopedia keskitettäisiin Heinolaan ja yliopistollisiin sairaaloihin, joissa on reumayksikkö. Miksi, ed. Räsänen, yliopistolliset sairaalat ovat nyt muuttuneet huonoiksi hoidon antajiksi? Vähättelemällä yliopistosairaalahoidon reumayksiköiden osaamista oppositio lisää vain poliittisella näytelmällä reumapotilaiden hätää tässä tilanteessa. Ei kai se ole tarkoitus? (Ed. Viitanen: Ei ne varmaan ne potilaat näyttele!)

Sen verran vielä Kelan roolista haluaisin sanoa, että Kela ei voi vaikuttaa säätiöiden toimintaan. Säätiöt toimivat itsenäisinä oikeushenkilöinä säätiölain ja sääntöjensä mukaan. Kela ei voi myöskään vaikuttaa säätiöiden hallitusten nimeämiseen. Säätiöiden toiminnasta ja taloudesta vastaavat säätiöiden hallitukset ja valtuuskunnat.

Mutta lopuksi haluan kysyä vielä peruspalveluministeri Risikolta uudemman kerran, kun on ollut puhetta, että Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin muodostetaan (Puhemies: Minuutti täyttyy!) tilapäinen koordinaatioyksikkö, joka tukee sairaanhoitopiirejä ja alle 16-vuotiaiden potilaiden jatkohoidon järjestämistä, että kun (Puhemies: Pysytään minuutissa!) tämä poikkeusjärjestely on toukokuun loppuun asti voimassa, niin mitä sen jälkeen tapahtuu.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Luuletteko te, hallituspuolueitten edustajat, että me olisimme tehneet välikysymyksen, jos me olisimme saaneet sellaisen viestin, että kaikissa keskussairaaloissa, yliopistollisissa sairaaloissa on resursseja hoitaa näitä reumapotilaita? Jos reumapotilaat eivät olisi protestoineet, eivät olisi kirjoittaneet Ilkkaan — ja keskussairaala Seinäjoella antaa sitten puhelinnumeron yleisöpalstalle, mihin pitää soittaa — jos ei tällaista olisi tullut, mitä on tullut, emme me mitään välikysymystä olisi tehneet. Mutta kun on tullut, niin me olemme tehneet. Te annatte ymmärtää, että kaikki on kunnossa, mutta kun meille on annettu ihan päinvastaista tietoa, ihan päinvastaista tietoa, ja on ihme, jos me emme silloin reagoi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että me jouduimme nyt tähän välikysymyskeskusteluun, niin kuvaa kyllä sitä, että Suomen sairaanhoito, terveydenhoito on kriisissä. Tämä on yksi indikaatio siitä. Sairaanhoitopiireissä on ongelmia ja terveyskeskuspalveluissa on ongelmia. Kuitenkin me olemme olleet yksimielisiä siitä, että Heinolan reumasairaalan taso on erinomainen; niin eikö olisi kuitenkin hallituksenkin näkökulmasta, Kelan näkökulmasta oikea tie mennä sillä tavalla eteenpäin, että katsotaan, mitä on vielä pelastettavissa. Että voiko todella, niin kuin ed. Räsänen esitti, Heinolasta rakentaa tällaisen osaamiskeskuksen vielä tulevaisuudessa, jossa on se kaikkein huippuosaaminen. Koska se potilasjoukko, joka nimenomaan tarvitsee erityistä reumakirurgiaa, lääkehoidon osaamista, tämä juveniilia reumaa sairastavien joukko, on pieni, ja sitä on turha hajottaa kolmeen osaan.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tullut erittäin hyviä kommentteja, kiitos niistä jälleen.

Ensiksi minä muutamaan asiaan sanon. Eli valtaosa näistä Reumasairaalan potilaistahan on tullut siitä lähialueilta ja sitten, aivan niin kuin ed. Paloniemi täällä totesi, Keski-Suomessa on tehty kaikille niille reumalapsipotilaille, jotka ovat sieltä siirtyneet, jo tähän mennessä hoitosuunnitelma. Pirkanmaan edustaja on täällä käyttänyt puheenvuoron myöskin. Myös siellä on otettu — ja meillähän on tämä koordinaatioyksikkökin — eli sairaanhoitopiirit ja yliopistolliset sairaalat ovat kertoneet voivansa ottaa nämä potilaat hoitoon, mutta hekin ovat todenneet sen, että tarvitaan määrättyä keskittämistä, ja se on nimenomaan tämä lasten ortopedinen ja erityisesti tämä, ja todellakin kirurginen hoito kaiken kaikkiaan.

Pirkanmaan koordinaatioyksikkö on valtion rahoilla perustettu, siitä syystä että haluttiin, että on yksi paikka, joka koordinoi sitten, jos eivät sairaanhoitopiirit pysty järjestämään hoitoa, niin tämä Pirkanmaa hoitaa. Ja he vapaaehtoisesti halusivat ottaa sen, ja katsottiin, että se sinne annetaan. Aivan niin kuin ed. Sihto tuolla kysyi, niin sen lopetuspäivä on toukokuun lopussa. Totta kai me jatkamme sitä, jos vielä tarvis vaatii, mutta siihen mennessä on saattanut jo käydä niin, että nämä kolme osaamiskeskittymää ovat saaneet kiinni kaikki ja saaneet nämä hoitosuunnitelmat tehtyä. Jos hoitosuunnitelmat eivät ole tehty, me jatkamme koordinaatiokeskuksen olemassaoloa aivan varmasti. Mutta minä luotan siihen, että sairaanhoitopiirit lupaustensa mukaisesti ottavat nämä potilaat.

Sitten vielä sellainen asia, minkä täällä ovat edustajat Ojansuu, myöskin Valto Koski nostaneet esille: tämä ennakointijärjestelmä tällaisia tilanteita varten. Kyllä. Minä olen aivan samaa mieltä, että tällaiset pitää ennakoida paremmin, koska tilannehan on todellakin ihan hankala, jos kunta on ulkoistanut sellaisen palvelun yksityiselle palveluntuottajalle tai esimerkiksi kolmannelle sektorille, joka on sen vastuulla, mutta joka on tällainen joku kokonaisuus, että kun se sitten haavoittuu, niin menee tällainen iso juttu, kuten tässä Reumasäätiön sairaalassa. Elikkä tämä on — mihin Valto Koski jälleen ansiokkaasti viittasi — eli mielestäni kyllä peruspalveluministerinä, ja tulevia peruspalveluministereitä ajatellen toivon teiltä, hyvät kollegat: älkää kunnissa ulkoistako sellaisia palveluja, jotka ovat tällaisia, jotka sitten haavoittuessaan aiheuttavat näin suurta murhetta potilaille.

Meillä on yksityisellä sektorilla roolinsa. 25 prosenttia tulee yksityiseltä tällä hetkellä, ja minä uskon, että tulevaisuudessa myöskin tarvitaan yksityistä saman verran. Mutta kannattaa miettiä, mitä ostetaan ja mitä ulkoistetaan, koska jos joku kokonaisuus ulkoistetaan, niin siinä on haavoittuessaan juuri tällaiset seuraukset.

Sitten täällä tuli muutamia asioita. Täällä oli esimerkiksi erittäin tärkeä asia, mikä tuli esille, että kun puhuin noista prosenteista, niin sillä halusin vain kuvata sitä, kuinka suuri prosentuaalinen osuus näitä potilaita on siellä Reumassa ollut. Mutta aivan totta, prosentit eivät kerro sitä hätää, ja se, että yksikin henkilö ja hänen hätänsä, siihen pitää puuttua ja sitä pitää estää.

Me teemme aivan varmasti kaikkemme: sairaanhoitopiirit, yliopistolliset sairaalat, sosiaali- ja terveysministeriö. Jos joku väittää, että meidän ministeriömme virkamiehet eivät ole vakavasti ottaneet tätä, niin valehtelee, sanon suoraan. Kyllä meidän ministeriössämme tämä on erittäin vakavasti otettu siitä päivästä lähtien, kun esimerkiksi 21.1. meidän johtajamme lähti seuraamaan tätä Reumasäätiön sairaalan tilannetta ja pyrki auttamaan kaiken valtavan osaamisensa kautta, että näin ei tapahtuisi. Näin nyt kuitenkin tapahtui, ja me myöskin teemme potilaitten hoidon jatkuvuuden puolesta kaiken, mitä voidaan. Minä olen aivan vakuuttunut, että me saamme ...

Mutta totta kai me seuraamme tilannetta. Ja kannustankin teitä, arvoisat kansalaiset ja myöskin reumapotilaat, kertomaan meille niistä tuloksista ja kertomaan tietoja siitä, miten se hoito, se saattaen vaihtaminen on onnistunut. Myöskin Reumaliiton kanssa tehdään nyt yhteistyötä, joten myös Reumaliitto välittää meille niitä tietoja.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tähän Kelan järjestämään kuntoutukseen, niin Kelahan ryhtyi välittömästi tällaiseen uusien kuntoutusta tarjoavien tahojen kartoitukseen, ja siinä deadline oli jo 21.4., ja näitä tarjoajia löytyi. Tavoitteena on, että kesäkuun aikana saadaan paperilla olevat sopimukset jo tältä osin valmiiksi.

Hankintalakihan on se, joka säätelee tätä kilpailutusta, ja sehän nousee sieltä EU-säädöksistä kuten tiedätte, ja se on erittäin tarkkaa se lainsäädäntö tämän hankintalain osalta ja näiden kilpailutusten osalta. Tehän tiedätte kuntapäättäjinä, kuinka paljon näistä kilpailutuksista valitetaan. Täytyy sanoa, että Kela on tässä onnistunut hyvin, koska esimerkiksi Kelan viime vuoden kuntoutuksista näistä kilpailutuksista ei tullut yhtään valitusta. Se on äärettömän harvinaista. Ei tullut yhtään valitusta. Elikkä siellä kyllä nämä asiat varmasti osataan.

Sitten mitä tulee näitten lapsireumaatikkojen kuntoutukseen, niin Heinolassa heitä on saamani tiedon mukaan kuntoutettu 7—10 prosenttia tästä määrästä, elikkä kyllä osaamista on paljon muuallakin. Ja täällä on tullutkin esille se, että maakunnissa on paljon korkeatasoisia laitoksia, joissa reuman kuntoutusosaamista ja muutakin osaamista on erittäin paljon. Ja ministeri Risikko on välittömästi ministeriössä käynnistänyt nämä toimet, joista hän on täällä tänään laajasti kertonut, ja asia on hallituksessa otettu vakavasti. Potilaita ei jätetä heitteille, vaan kaikki potilaat hoidetaan Suomessa korkeatasoisten sairaaloiden ja kuntoutuslaitosten toimesta.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Vielä semmoinen täydennys, kun täällä kysyttiin, miten sairaanhoitopiirit voivat nyt sitten rahoittaa sitä, kun ne reumapotilaat siirtyvät heille. No, sillä samalla rahalla, millä he ovat ostaneet sieltä Reumalta. Elikkä ei saa nyt vaan jäädä sellainen kuva, että valtio olisi jollain muulla subventoinut tätä Reumaa kuin valtionosuuksilla kunnille, jotka omistavat sairaanhoitopiirit, ja sairaanhoitopiirit ovat antaneet näitä maksusitoumuksia ja maksanut niitä hoitoja. Eli se on juuri se sama raha, mikä pitää jatkossakin käyttää sitten reumapotilaiden hyväksi. Nyt sitä vaan ei osteta sieltä yksityiseltä.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä Kymenlaaksossa Heinolan reumasairaalan toiminnan lakkaaminen on tuntunut erityisen kipeästi, koska monet alueemme reumasairaista ovat tottuneet asioimaan Heinolassa. Lähes kaikkien muiden kansanedustajan tapaan olen saanut huomattavan määrän huolestuneiden potilaiden ja heidän omaistensa yhteydenottoja omalta alueeltani.

Pöyristyneinä kansalaiset ihmettelevät, miten näin arvostetun ja tunnetun erikoissairaalan, keskittyneen sairaalan, toiminta voi joutua konkurssiin suoraan sanoen hallitsemattomalla tavalla. Yhteydenotoissa on näkynyt myös se, että oppositio on saanut hyvin läpi harhaluulon siitä, että nuo reilut kaksi miljoonaa euroa, jotka ovat useissa yhteyksissä tulleet esiin, olisivat ratkaisseet säätiön ja sairaalan toiminnan kestävällä tavalla. Tämähän ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Syyt tukalaan tilanteeseen ovat huomattavasti laajemmat ja johtavat juurensa pääosin kuntien ja sairaanhoitopiirien muuttuneisiin käytäntöihin sekä jossain määrin säätiön omaan päätöksentekoonkin.

Arvoisa puhemies! Varsinaiset syyt ongelmiin ovat siinä, että vähän joka puolella Suo- mea kunnat ovat itse alkaneet vastata lievem-pien tapausten hoidosta ja sairaanhoitopiireissäkin näyttää olleen aika ajoin aika paljon vaativamman tason hoitoa jo ennen tämän kevään konkurssista aiheutunutta hässäkkää. Samalla kun palveluita on alettu tuottaa itse, ovat ostot Reumasäätiön sairaalasta vähentyneet dramaattisesti. Esimerkkinä aiemmin kunnat yksistään Kymenlaaksossa ostivat reuman palveluita sadoillatuhansilla euroilla vuodessa. Nyttemmin kuuden kunnan liitoksen jälkeen uuden Kouvolan yhteiset palveluostot eivät liene lähelläkään aiempaa summaa.

Oletan asian olevan kunnissakin melko kiusallinen, sillä en saanut Kouvolan kaupungilta saati Kymenlaakson sairaanhoitopiiriltä mitään vastausta siihen, paljonko tällä hetkellä kokonaisostot ovat ja mitä ne olivat muutama vuosi sitten. Sairaanhoitopiirissä ovat myös kristillisten, perussuomalaisten, vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien paikalliset päätöksentekijät olleet tekemässä näitä ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Ministeriä on arvosteltu tämän konkurssin yhteydessä aika lailla, vaikka me kaikki tiedämme varsin hyvin, ettei ministeri voi suoraan velvoittaa eduskunnan valvonnassa toimivaa laitosta saati puuttua yksityisen säätiön hallintoon. Kelan osuus palveluiden ostajana on ollut kuitenkin merkittävä, ja laitoksen tekemiä linjauksia ostokäytännöissä sekä vaatimuksissa on myös aiheellista tarkastella. Täältä eduskunnasta olemme nimenneet 12 valtuutettua, jotka ovat puolestaan valinneet Kelan hallituksen. Näistä valtuutetuista muun muassa heidän puheenjohtajansa ja muutama muukin ovat allekirjoittaneet tämän välikysymyksen, joten kysyä voi, kenelle tätä epäluottamusta tulisi esittää.

Arvoisa puhemies! Meillä oli olemassa jo ministeri Hyssälän peruspalveluministerinä esittelemä sosiaali- ja terveysministeriön asetus erityisen tason sairaanhoidon järjestämisestä ja keskittämisestä vuodelta 2006. Yhtenä erityisosaamista vaativana alana asetuksessa oli mainittu niin sanotun lapsireuman vaatima hoito ja määrätty se keskitettäväksi sellaiseen yksityiseen terveydenhuollon toimintayksikköön, jolla on riittävän pitkäkestoinen ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva laatunäyttö kyseisen toiminnan harjoittamisesta. Tuon määrittelyn mukaan minusta juuri mikään muu yksikkö kuin Reuman sairaala ei tässä olisi voinut tulla kyseeseen.

Ainoastaan kritiikki sitä kohtaan, onko tätä asetusta noudatettu riittävän tiukasti ministeri Risikon johdolla, on minusta tällä hetkellä paikallaan. Ihmettelin tätä asiaa jo kirjallisessa kysymyksessäni tuolla huhtikuun alussa. Minusta on hiukan outoa, että vähän joka puolelta Suomea tulee nyt viestejä, että siellä on hyvät valmiudet ottaa hoito vastuulleen. Eivät ne valmiudet ole ehkä ihan tyhjästä syntyneet, vaan tätä palveluohjantaa on tapahtunut asetuksesta huolimatta.

Nyt meille on valmistelussa uusi ehdotus hoidon keskittämisestä ja sitä on lupailtu toukokuulle. Tässä vaiheessa meille kaikille tässä salissa istuville on tärkeää, että reumahoidot saadaan nopeasti järjestettyä toimivalle ja kestävälle pohjalle niin, että Heinolan osaaminen ja tietotaito päästään hyödyntämään mahdollisimman hyvin.

Esitän vielä kysymyksen ministeri Risikolle: onko reumahoidon palveluohjauksella siirretty hoitoa pois Heinolasta asetuksesta huolimatta, ja missä erityisen vaativa reumahoito ja lasten reumahoito järjestetään 1.6.2010 alkaen? Tätä tietoa reumapotilaat tällä hetkellä kaipaavat kaikkein eniten.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys on tarkoitusperiltään niitä merkillisimpiä Suomen eduskunnan historiassa. Joko kyseessä ovat vaalipuheet tai sitten arvoisat kollegat eivät ollenkaan luota asiantuntijoihin eivätkä julkiseen terveydenhuoltoon. Hoito ei missään tapauksessa heikkene, jos nämä potilaat, jotka nyt on hoidettu Heinolan Reumalla, hoidetaan keskus- ja yliopistosairaaloissa, joissa on jo isot klinikat reumapotilaita varten.

Rahat tulevat, kuten moni on jo sanonut, maksusitoumuksista, joita on tehty Heinolan Reumaan. Nyt niitä ei tarvitse tehdä vaan rahat jäävät omaan sairaalaan. Osaamiskeskuksia ei voi perustaa muualle kuin yliopistosairaaloihin, koska osaamiskeskus vaatii niin suurta erikoisasiantuntemusta eri aloilta, eikä sitä myöskään pidä keskittää yhteen yliopistosairaalaan, koska suurin osa hoidosta on polikliinistä eikä ole järkevää, että lasta kuljetetaan toiselle puolelle Suomea.

Eniten ihmettelen todella vasemmistopuolueita. Minkä takia te haluatte yhtäkkiä valtion rahaa yksityisen laitoksen ylläpitämiseksi, kun kaikki tiedämme, että se ei ole enää mahdollista? Ettekö todella luota julkiseen terveydenhuoltoon, joka on todettu kaikissa tutkimuksissa pohjoismaisten erikoissairaanhoitojen tehokkaimmaksi? Meillä on yliopistosairaaloissa hyvää reuman hoitoa. Kuten ed. Paloniemi sanoi, Keski-Suomen keskussairaalassa on kolme reumatologia ja yksi alan professori. Eikö se riitä näiden potilaiden hoitamiseksi?

Suomessa on siis reumasairauksia sairastavia henkilöitä 100 000. Se on väestöstä noin yksi prosentti, ja näitä tauteja on hyvin erimuotoisia. Hoitamattomana tauti johtaa vaikeaan vammaisuuteen ja ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Kuitenkin nykyisellä aktiivisella hoidolla tilanne on täysin muuttunut siihen verrattuna, mitä se oli 20—30 vuotta sitten. Reumasairauksien hoidossa on käynyt kuten tuberkuloosin ja mielisairauksien keskitetyssä hoidossa. Tällaisia keskitettyjä yksiköitä ei enää tarvita. Maalle, keskelle mäntymetsää sijoitetut kuntoutus- ja hoitolaitokset ovat poistuneet, ja hoitomalli on nykyaikaistunut siten, että potilaat ovat polikliinisessä hoidossa.

Muutos alkoi tapahtua jo 1980-luvun puolivälissä reumatautien kohdalla, jolloin Sitra teki yhdessä reumatologien kanssa suunnitelman reumasairauksien hoidoksi Suomessa. Tällä hetkellä, kuten sanottu, meillä 170 reumatologiaan erikoistunutta lääkäriä ja kolme reumatologian professoria. Esimerkiksi Hyksissä on viisi taitavaa reumaortopediä, ja biologiset lääkkeet ovat siten kehittyneet, että reuman hoito ei enää vaadi pitkäaikaista laitoshoitoa eikä niin paljon kuntoutusta kuin ennen.

Nyt hoito on siis täysin muuttunut, ja laitoshoito ei ole niin tarpeellista kuin se oli 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin Heinolan Reuman sairaala eli todella kukoistuskauttaan. Heinolan Reumalla oli alun perin 300 sairaansijaa ja nyt viime aikoina vain 30. Hyksin reumasairauksien klinikassa on ainoastaan kaksi vuodepaikkaa, mikä osoittaa sen, että nämä reumapotilaat eivät ole sairaalassa. He ovat kotona ja käyvät saamassa tätä hoitoa.

Reumasairaudet eivät ole erityistason sairaanhoitoa lukuun ottamatta juveniilireumaa, jonka leikkaushoito on keskitetty, ja niin kuin ministeri Risikko sanoi, se keskitetään Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistosairaaloihin. Olemme yhdessä avustajani kanssa vastanneet kaikkiin potilailta saamiimme kirjeisiin ja järjestäneet heille hoitopaikan omassa keskus- ja yliopistosairaalassa. Suuria ongelmia tässä ei ole ollut, vaan kollegat ovat ilomielin vastaanottaneet nämä potilaat.

Syy siihen, miksi näin on käynyt, on todella se, että Reuman toimiva johto ei ole ajoissa kertonut, että konkurssi on lähellä, ja ohjannut näitä potilaita omiin sairaaloihinsa. Mutta hyvä puoli tässä välikysymyksessä on se, että nyt reumataudit nostetaan yleiseen tietoisuuteen ja ne saavat varmasti lisää resursseja, mikä on hyvä asia.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Yritän olla kommentoimatta edellisen puhujan puheenvuoroa, mutta sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi meillä muilla kansanedustajilla ei ole ehkä osaamista tai ei ainakaan ole aikaa tai mielenkiintoa lähteä ohjailemaan potilaita ympäri Suomea heidän tarvitsemiinsa paikkoihin. Me muut luotamme julkiseen terveydenhuoltoon ja yritämme pitää sitä parhaan konstimme mukaan pystyssä.

Arvoisa puhemies! Vaikka reuman hoidossa ja tutkimuksessa on saavutettu merkittäviä tuloksia, se on kuitenkin edelleen yksi vaikeista suomalaisista kansantaudeista. Jotain reumatautia sairastaa suurin piirtein joka kymmenes suomalaisista elämänsä aikana. Hoitamattomana tai väärin hoidettuna tauti johtaa vaikeisiin niveltulehduksiin ja invaliditeettiin. Reumapotilaan hoitoon sijoitetuilla rahoilla yhteiskunnalta säästyy paljon varoja toisaalla.

Aiemmin meillä Suomessa, harvaanasutussa pienessä maassa, suunniteltiin erityisosaamista vaativien sairauksien hoidon, tutkimuksen ja osaamisen keskittämistä erityisiin resurssiyksiköihin, jonkalainen Reuman sairaalakin oli. Tuolloin katsottiin, että kun käytössä on jonkinlaisia kulkuyhteyksiä, potilaalle turvataan parhaan mahdollisen avun saaminen näissä resurssikeskuksissa. Keskusteltiin myös laajemmasta yhteistyöstä Pohjoismaiden ja jopa kaikkien EU-maiden kesken.

Reuman sairaalan sulkemisen kohdalla näyttää nyt siltä, että tämä järkevältä tuntuva suunnittelu on lopetettu. Viime viikolla kuitenkin tiedotettiin, että sosiaali- ja terveysministeriön ja Sitran aloitteesta on käynnistetty selvitystyö mahdollisuudesta perustaa Suomeen kansallinen syöpäkeskus. Selvitystyön on arvioitu valmistuvan ensi lokakuun loppuun mennessä. Miksi tällaista selvitystyötä ei edes harkittu reumasairauksien kohdalla? Miksi reumasairauksien kansallinen osaamiskeskus päästettiin kaatumaan?

Nyt vedotaan siihen, että vastuu erityisosaamista vaativien sairauksien hoidosta on oman kunnan terveydenhoidolla, oli siellä osaamista tai ei. Mielestäni tämä vaarantaa potilaiden oikeuden hyvään hoitoon. Samalla esimerkiksi lapsipotilaat menettivät vertaistuen ja ne erityispalvelut, joita Reuman sairaala pystyi heille räätälöimään aina perusopetuksesta ja ammatinvalinnasta lähtien.

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden tammikuun lopulla ministeri Risikolle jätettiin 7 000:n reumaa potevan henkilön allekirjoittama adressi sairaalan toiminnan turvaamiseksi. Helmikuussa tapahtumat alkoivat vyöryä. Konkurssihakemusta valmisteltiin, ja Reuman sairaalaa puolustavat osoittivat mieltään eduskunnan edessä. Taistelu oli turhaa. Sairaala sulki ovensa huhtikuun alussa. Mitkä tapahtumat edelsivät konkurssia, on jäänyt vähälle julkiselle keskustelulle.

Reumasäätiö on useiden vuosien ajan selvittänyt turhaan yhteistyön mahdollisuuksia, jonka avulla sairaalan toiminta olisi kenties saatu turvatuksi. Viime vuonna käytiin neuvotteluja Reuman ja Invalidisäätiö Ortonin sairaaloiden kanssa yhteistyöstä ja toimintojen yhteen liittämisestä. Eräänä ongelmana neuvotteluissa oli muun muassa Kelan passiivinen rooli ja epätietoisuus siitä, miten Kela jatkossa olisi avustanut uudenlaista reumasairaalaa. Reumasäätiö ja reumasairaala olisivat halunneet jatkaa neuvotteluja edelleen. Lopulta Ortonin hallitus päätti äänestyksen jälkeen lopettaa neuvottelut.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen tavoitteena on ollut luoda edellytyksiä yksityisten hoito- ja hoivamarkkinoiden kasvulle. Erityisenä silmätikkuna sen sijaan ovat olleet niin sanotut kolmannen sektorin palvelut, jotka näihin vuosiin asti ovat olleet julkisten palvelujärjestelmien hyviä yhteistyökumppaneita. Reumaliiton, Sydänliiton, Keuhkovammaliiton, Allergialiiton ja muiden myös pienempien ja harvinaisempien sairauksien potilasjärjestöillä on paljon juuri näihin sairauksiin liittyvää asiantuntemusta ja osaamista. Ne ovat pystyneet räätälöimään tarpeellista kuntoutusta ja muuta apua, johon julkisella palvelusektorilla ei ole ollut yhtä syvällistä osaamista ja tietoa sairaudesta. Pikaisesti silmäillen näyttäisikin siltä, että päätös reumasairaalan alasajamisesta on tehty jo pitkän aikaa sitten. Se on johdonmukaista jatkoa sille, miten porvarihallitus ajaa alas kolmatta sektoria, jonka rooli palvelutuotannossa on ollut tähän asti merkittävä. Kun voittoa tavoittelemattomia kolmannen sektorin palveluja ajetaan alas, syntyy markkinarakoa kaupallisille palveluille.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen havainnut, että maamme hallitus kärsii hapen puutteesta ja muistikatkoksista. Loppukausi on mennyt niin pahasti maitohapoilla, ettei näytä pystyvän enää juuri mihinkään. Vastaus kaikkeen on: ei pysty, ei kykene, happi loppuu ja heikottaa.

Mihin kansa tarvitsee hallitusta, jolla ei ole valtaa puuttua yhtään mihinkään? Ei voi vaikuttaa yliopistoasioihin, valtionyhtiöihin eikä ainakaan reumasairaiden ihmisten hoidon turvaamiseen. Kaikki jutut vaan tipahtavat taivaalta, ja siinä sitä sitten porukalla lapasia levitellään voimattomina ja pystymättöminä.

Arvoisa puhemies! Taas kerran tulivat ongelmat pyytämättä ja yllättäen. Kukaan ei tiennyt, miten meidän veronmaksajien Kelan kaksi kolmasosaa sairaansijojen kautta omistama reumasairaala rimpuili taloudellisen matalaliidon partaalla. Missä olivat ne kokoomuksen kuuluisat korvat, kun sitä viestiä oli tullut pitkän aikaa, mutta viestiä ei kuultu? Miten se voi olla mahdollista, että elinkeinopuolueeksi itseään kehuva kokoomus ei herännyt Heinolan kaupungin hätään, kun suuri työllistäjä rimpuili vaikeuksissa? Kyllä nyt huudetaan Pekkarista hätiin hoitamaan Heinolan kaupungin tilannetta veronmaksajien rahoilla kuntoon. Jälleen kerran toinen käsi otti ja toisen käden on juostava antamaan. Voi miettiä, onko tässä veronmaksajan kannalta yhtään mitään järkeä. Tässä touhussa, jos missään, ei mielestäni järjen ruusu ole kukkinut, vaan hehkuva hulluuden horsmikko rehottaa.

Arvoisa puhemies! Ainakaan heinäntekojärjellä ei ymmärrä, kuinka maailman edelläkävijäksi määritelty Reuman sairaala häviää kilpailutuksen, kun ohjeistus kilpailutuksen osalta lienee tehty painottamalla 60 prosenttia laatua, 40 prosenttia hintaa.

Kun nyt puhutaan, että Suomeen luodaan kolme reuman huippuyksikköä, mitä järkeä siinä on? Oli jo keskitetty vaikeahoitoisen reuman hoitaminen huippuyksikköön, Reuman sairaalaan. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei se enää ollut niin!)

Reuma on sairaus, joka ei odota. Se ei odota poliittisesti pökkelöitä päätöksiä. Se ei ota elimistössä jonotusnumeroa ja odottele siellä tulehdusten jyllätessä ja usein tuhotessa nopeastikin kudoksia ja aiheuttaen elinikäisiä vaurioita. Reuma ei kysy, osaavatko poliitikot arvostaa ammattiosaajia ja kansalaisia, jotka apua tänään tarvitsevat. Työtä on tehty sydämestä, ja todisteena olivat Reuman sairaalan pitkät työurat samassa yhteisössä.

Arvoisa puhemies! Tämän maan arvot ja ihmisyys on myyty pääomalle ja markkinavoimien pelimiehille. Ihmiset arjessa unohtuvat, ja voimavaroja ei näytä olevan heikoimman puolustamiseen. On häpeällistä, että aina kärsivät ne, joiden pitäisi olla järjestelmän parhaassa suojeluksessa. Jälleen kerran sairaat ihmiset ovat yhteiskunnan pelinappuloita. Soita sinne, laula tänne. Kuluja syntyy. Pienet tulot, pienet eläkkeet. Ne eivät riitä. Mutta ainahan voit valittaa omaan sairaanhoitopiiriin, potilasasiamiehelle, päättäjille, Valviralle, lääniin, oikeusasiamiehelle jne. jne. Valittamiseen on vankka koneisto, ja raha pyörii, mutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden turvaamiseen raha on tiukassa. Hallituksen arvoilla on markkinavoimien länget kaulassa, ja siinä puristuksessa ihmiset ja heidän oikeusturvansa jäävät tyhjiksi juhlapuheiksi.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Verovaroin ei ole tarkoituksenmukaista ylläpitää kannattamatonta yksityistä toimintaa, ja ed. Viitamieskin sanoi, että hän kannattaa julkista terveydenhuoltoa ja pitää sitä erittäin hyvänä. Julkisen terveydenhuollon ylläpitäminen edellyttää kyllä jotain muuta kuin rahan vaatimista nimenomaan tappiolliselle yksityiselle säätiölle, varsinkin kun tällä rahalla ei ole pystytty toimintaa turvaamaan. Nyt on tärkeätä katsoa eteenpäin ja pitää huoli, että tämä osaaminen säilyy ja hoito turvataan sitten julkisessa terveydenhuollossa. Asiantuntijoita tulee kuulla, aivan kuten Asko-Seljavaara puhui asiantuntijoiden kuulemisesta tässä vaikeassa tilanteessa nyt, ja tällä hän viittasi nimenomaan reumasairauksien asiantuntijoihin, joiden mukaan erikoisosaamista vaativa hoito tulee keskittää yliopistollisiin sairaaloihin.

Olen kyllä erittäin tyytyväinen siitä, että päinvastoin kuin ed. Kyllönen täällä väitti, nyt meillä on kyllä ministeri, joka on tarttunut tähän asiaan tosissaan. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Häneltä ei ole happi loppunut, ja hän toimii.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies julisti täällä, että me luotamme julkiseen terveydenhoitoon. Niin minäkin olen viimeiset 23 vuotta kuullut jatkuvaa todistelua siitä, että parasta mahdollista hoitoa saa yliopistokeskussairaalasta, jossa on alan viimeisin tutkimustieto ja koulutetaan yhteistyössä yliopiston kanssa. Niin minäkin luotan julkiseen terveydenhoitoon. En vain ymmärrä sitä logiikkaa, että jos Heinolan sairaalasta hoitoa siirretään sairaanhoitopiireihin, jossa on se alan viimeinen tutkimustieto ja koulutus, niin minkä takia tämä nähdään huononemisena, vaan minä näen siinä valtavan kasvupotentiaalin.

Ed. Kyllönen aiheellisesti peräänkuulutti sitä, että kun on kysymys harvinaisesta vaativaa hoitoa edellyttävästä sairaudesta, se vaatii keskittämistä. Varmasti näin on. Se keskittäminen voi aivan hyvin olla yliopistosairaaloihin. Meillä on yli 200 erittäin harvinaista tautiryhmää, ja heillekin riittää keskittäminen yliopistosairaaloihin.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä reumaosaamista on sairaanhoitopiireissä ja terveyskeskuksissakin ja täytyykin olla, sillä eiväthän kaikkien potilaiden kaikki hoidot voisi edes toteutua yhdessä Heinolan yksikössä. Mutta nyt me puhumme muutamasta tuhannesta potilaasta, jotka tarvitsevat sitä erityistason osaamista, huippuosaamista, taudin vaikeassa muodossa. On sellaisia vaikeita leikkauksia, joita on osattu tehdä vain Heinolassa. Vain siellä on ollut se tiimi, joka on hallinnut, ja on korjattu muun muassa epäonnistuneiden leikkausten jälkiä, tehty korjausleikkauksia Heinolassa, ja on muistettava, että juuri tuon Heinolan ansiosta meillä on niitä osaajia muuallakin, koska se on ollut se koulutusyksikkö, ja nyt me menetämme sen. Sen vuoksi vetoan nyt teihin, ministeri Risikko: Käyttäkää, hyvä ministeri, nyt arvovaltaanne siihen, että saatte järjestettyä sinne Heinolan sairaalaan tämän yhden valtakunnallisen huippuosaamisyksikön ja mielellään juuri julkiseen terveydenhuoltoon.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän päivän aikana on kyllä tullut selväksi se, että te rouvat siellä oikealla reunalla ette ymmärrä, mikä logiikka tähän tilanteeseen nyt liittyy. Logiikka liittyy siihen, että nämä ihmiset on jätetty ilman tietoa siitä, mihin heidät seuraavaksi tullaan sijoittamaan, milloin he pääsevät vaativiin toimenpiteisiin jne. Toivon, että ymmärrätte, mistä tässä hädässä on kysymys.

Mitä tulee tähän ed. Räsäsen peräänkuuluttamaan osaamiskeskukseen, niin se on varmasti nyt se ratkaisun avain, mikä ministerillä on käsilaukussaan. Hän voi käyttää sitä avaintaan ja tehdä tästä ikävästä episodista meille kaikille kunniallisen lopun.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä, että tarvitaan valtakunnallinen osaamiskeskus. Se on paras mahdollinen vaihtoehto tässä tilanteessa. Täytyy muistaa, että reumapotilaitten määrä pysyy aivan samana. Heidän hoitotarpeensa on sama. Mikään ei muutu. Ihan yhtä lailla tarvitaan sitä lisärahaa, onko niitä osaamiskeskuksia kolme vai onko vain yksi huippuosaamiskeskus. Yleensä on lähdetty kyllä siitä, että keskittämällä pystytään kustannuksia saamaan leikatuksi.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivoisin kuitenkin, että puhuttaisiin hallitusta keskittämisestä ja asioiden hallitusta hoidosta. Mielestäni se, että ensin joudutaan tekemään totaalinen alasajo ja sen jälkeen lähdetään tekemään totaalista ylösajoa, ei voi vaan tapahtua ilman vahinkoja. Ne ihmiset, jotka ovat nyt tässä rattaanpyörässä, kärsivät niistä päätöksistä, jotka tapahtuvat tällä hetkellä kiiveten takapuoli edellä puuhun.

Minä rohkenen tunnustaa, että tässä hallituksessa osallistuvat ja istuvat toimijat, ministerit Risikko, Hyssälä, Pekkarinen ja Anttila, pysyvät kyllä vielä hapessa ja hoitavat asioita, mutta minua harmittaa, että ne suurimmat rahapussin päällä istujat harvoin ovat täällä kuulemassa sitä murinaa, mikä kansakunnalta kuuluu.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin se, että itse asiassa on ... Tai ed. Viitamiehelle sanoisin, että kun hän ... Ei, nyt minulla meni sekaisin ajatus. — Elikkä joka tapauksessa niin, että mielestäni on oikeastaan järkyttävää kuulla, että osaaminen on keskittynyt Suomessa vaan yhteen ainoaan paikkaan ja itse asiassa siellä muutamiin käsiin. Mielestäni se on haavoittuvaa, ja senkin vuoksi on erittäin tärkeää hoitaa, että osaaminen liikkuu valtakunnan sisällä ja tehdään useampia paikkoja, joissa hoitoa voidaan laadukkaasti antaa. Teidän täytyy muistaa, että myös nämä huippuosaajat voivat liikkua työpisteestä toiseen, ei aina niin, että potilas tulee esimerkiksi Lapista lentokoneella Helsinkiin ja lähtee täältä taksilla Heinolaan hoitoon, kuten tällä hetkellä on käynyt. Lääkäri voi mennä myös sinne, missä potilas voidaan hoitaa lähempänä kotia.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen kasvotusten saadun tiedon mukaan Husissa tähän päivään mennessä ei reumalapsipotilaiden hoito ole ollut pääpainopistealue. Toivottavasti sinne löytyy nyt resurssit, koska siellä on henkilöitä, jotka haluavat hoitaa potilaita ja hoitavat jo näitä reumapotilaita: lääkäri, fysioterapeutti jne. Lisää resursseja tarvittaisiin. Potilaita on. Lisää lääkärinvirkoja tarvittaisiin, lisää fysioterapeutteja ja muita näihin moniammatillisiin tiimiin kuuluvia henkilöitä voitaisiin työllistää, mutta resursseja ei ole. Tahtoa ja osaamista kyllä on. Mutta toivottavasti nyt sitten lastenreumasta tulee myös Husin alueella pääpainopistealue ja sinne löytyy resursseja. Tällä hetkellä nykyisellä henkilökunnalla on niin paljon työtehtäviä, että esimerkiksi moniammatillisiin palavereihin ei päästä, koska toiset kokoukset estävät saapumisen paikan päälle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virolaisen puheenvuoron johdosta totean, että hän oli kyllä aika reipas leidi, kun hän kertoi, että tämä oli tarkoituksellinen operaatio siirtää Heinolasta näihin yliopistollisiin sairaaloihin ja keskussairaaloihin tämä homma. Kyllä sen nyt olisi voinut vähän tyylikkäämminkin hoitaa.

Mutta sen sijaan ed. Asko-Seljavaara osoitti, kuinka näppäriä kokoomuslaiset ovat yksityistämään. Hänhän yksityisti tämän potilasjärjestelyorganisaation hetkessä. Tämmöistä vastaavaa esimerkkiä täällä ei ole ennen nähtykään.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ollenkaan ymmärrä, mitä ed. Pulliainen tarkoittaa. Nimenomaan yritin koko ajan selittää, että reumapotilaat ovat jo 20 vuoden ajan olleet keskus- ja yliopistosairaaloiden hoidossa ja hyvin pienessä määrin vain enää Heinolan Reuman sairaalassa. Reumaortopediaa osataan jo muissakin sairaaloissa, koska Heinolan Reuma on opettanut nämä muutkin ortopedit tekemään näitä leikkauksia.

Ja edelleen ihmettelen, miten vasemmistoliiton edustaja huutaa lisää rahaa yksityisen toiminnan ylläpitämiseen.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on keskusteltu paljon näistä potilaista, jotka lapsena ovat sairastuneet tai ovat vieläkin lapsia, mutta vähän monista niistä potilaista, jotka nyt ovat kenties kolme—nelikymppisiä ja joutuvat noita vaikeita leikkauksia kohtaamaan. Meistä varmaan monet ovat saaneet viestejä nyt näiltä potilailta siitä, mitenkä tekonivelkirurgian leikkaukset vaativat puhtaat leikkaussalit ja toipumistilat myös sitten leikkausten jälkeen. Toivoisin, että ministeri Risikko kommentoisi vähän näitä potilaiden huolia, jotka koskevat tällaisia, sanotaanko, käytännön asioita. Ovatko ne huolet todellisia, vai pystytäänkö tähän vastaamaan?

Toinen asia: Tässä olen pystynyt kuuntelemaan keskustelua aina silloin tällöin, en ihan koko aikaa, ja toivon, etten toista, mutta mitenkä nämä Reuman osaajat, huippuosaajat, ovat sijoittumassa tällä hetkellä eri puolille maamme sairaaloita?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeriö on lähettänyt ohjekirjeen kaikille sairaanhoitopiireille reumapotilaiden hoidon järjestämisestä ja potilaille tiedottamisesta, Valvira on edelleen ohjeistanut asiaa, Kansaneläkelaitos on tiedottanut asiasta ja hankkii kaikille reuman takia kuntoutusasiakkaana oleville korvaavan kuntoutuksen, Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä toimii tilapäinen koordinointiyksikkö jne. Ohjeita siis on, byrokratiaa on luotu, mutta toimenpiteet puuttuvat. Ministeriön ja hallinnon byrokratiassa on siis tuotettu paljon asiakirjoja, mutta nämä ohjeet ja neuvot eivät ole tavoittaneet tärkeintä kohderyhmää eli reumapotilaita ja heidän huoltajiaan. Tämä on näille perheille suuri ongelma. Mutta on hyvä, että täällä eduskunnassa on aktiivinen ja osaava kansanedustaja, (Puhemies: Minuutti!) joka on opastanut potilaita uusiin hoitopaikkoihin, vaikka tietysti tämä tehtävä olisi kuulunut viranomaisille.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! On varmasti meille kaikille hyvin selvää se, että Reumasäätiön sairaalan alasajo ei ole sujunut hallitusti, niin hallitusti kuin olisi pitänyt. Mutta onko se sitten hallituksen vika, se on ihan toinen asia ja siitä olen vahvasti välikysymyksen tekijöiden kanssa eri mieltä. Mutta pari asiaa haluaisin nostaa esiin.

Ensinnäkin, miksei Reumasäätiön johto ja hallitus ole puuttunut tilanteeseen ajoissa ja ryhtynyt sopeuttamaan sairaalan toimintaa käytössä oleviin resursseihin nähden? Kun katsoo Reumasäätiön sairaalan tulosta vuodesta 1977 vuoteen 2009, niin ei kai kukaan vähääkään yritysmaailmassa toiminut voi kuvitella, että mitään muuta mahdollisuutta olisi, kun katsoo tätä käppyrää. (Ed. Räsänen: Mutta ministerille tuli yllätyksenä!) — Mutta ministeri ei ole vastuussa, puhun nyt Reumasäätiön johdosta ja hallituksesta, yksityisen säätiön johdosta ja hallituksesta. — Nyt Reuman alasajo ja potilaiden hoidon turvaaminen on jouduttu hoitamaan niin kovalla kiireellä, ettei se aina ole ollut reumapotilaiden kannalta inhimillistä, ja ymmärrän hyvin, että etenkin lapsireumapotilaiden ja heidän vanhempiensa, läheistensä, on ollut tätä toimintaa vaikea hyväksyä.

Hyvä kysymys jatkoon on myös se, miten on mahdollista, että näin vaativaa erikoissairaanhoitoa voi olla yksityisen säätiön hoidossa. Mitä muuta näin vaativaa erikoissairaanhoitoa meillä on yksityisen säätiön hoidossa ja hallinnassa? Jos muitakin aloja löytyy, niin siihen pitää puuttua.

Toinen hyvä kysymys liittyy Kelan toimintaperiaatteisiin. Miten on mahdollista, että yksi ja sama laitos on sairaalan perustaja, toimii sen kanssa läheisessä yhteistyössä mutta on myös toimintojen kilpailuttaja ja tietysti nyt myös velkoja? Kelan johtaja Jorma Huuhtanen on Suomen Kuvalehdessä numerossa 15 vakuuttanut, ettei koe Kelan olevan omistaja. Siitä huolimatta Reumasäätiön äänivallasta kaksi kolmasosaa on ollut Kelalla. Tässä jutussa sanotaan sanatarkasti näin: "1990-luvun alussa ministeriöt luovuttivat äänivaltansa Reumasäätiössä Kelan käytettäväksi, jotta valtion puolelta joku sitä käyttäisi." Jos näin on, niin tämä ei ole toteutunut. (Ed. Tiusanen: Mutta onko se yksityinen?) Kun sama juttu on otsikoitu "Kela noudatti pelisääntöjä", jos näin on, niin sitten pelisääntöjä pitää muuttaa, mutta ilman muuta äänen pitää ruveta kuulumaan.

On ilman muuta hyvä, että vaativaa reumahoitoa keskitetään muutamaan yliopistosairaalaan. Se takaa hoidon laadun. Kuntoutusta voidaan sitten jakaa useammalle toimijalle. Siitä meillä on hyviä esimerkkejä ympäri Suomea. Täällä on moneen kertaan sanottu jo sitä, että on äärimmäisen tärkeää taata jokaiselle reumapotilaalle hoitopolku ja tietysti myös ammattitaidon jatkuvuus maassa. En puutu niihin enää eteenpäin vaan laajennan tätä kysymystä hieman laajemmalle, jota ei oikeastaan ole vielä tässä keskustelussa ollut mukana, ja puhun koko kuntoutusalan tulevaisuudesta Suomessa.

Me kaikki tiedämme, että sotaveteraanien määrä ja siten kuntoutustarve vähenee. Työkykyä ylläpitävään kuntoutukseen etsitään toimivampia ja tehokkaampia keinoja, ja muidenkin, kuten reumakuntoutettavien, osalta kilpailu kovenee. On syytä muistaa, että reumasairaalan konkurssi on vain yksi vaihe tässä kuntoutuspalveluiden kiristyvässä kilpailussa.

Otan pari esimerkkiä. Esimerkiksi kuntoutuspalveluja tarjonneet Epilepsiasäätiö ja Lomaliitto ovat jo ajautuneet konkurssiin ennen reumasairaalaa. Hengitysliitto Heli, joka on ammatti-ikäisen väestön kuntoutuksen lippulaiva, on tehnyt tappiota jo useita vuosia, viime vuonna 15 miljoonan vuosibudjetilla 3 miljoonan euron tappiot. Kuulostaa aika hurjalta, eivätkä nämä luvut tiedä tulevaisuuden kannalta hyvää. Myös monen muun kuntouttajan toiminta on tappiollista. Nämä ovat selviä merkkejä siitä, että koko suomalainen kuntoutuskulttuuri on myrskyn silmässä ja peiliin pitää katsoa monella tasolla. Kaikkien kuntoutusta tarjoavien yksiköiden pitää tarkasti miettiä tulevaisuuden mahdollisuuksiaan mutta myös uhkakuviaan. Peruskysymys on ehkä, satsataanko sisältöön vai seiniin ja rakenteisiin.

Toinen näkökulma on sitten se, millaista kuntoutuspolitiikkaa tässä maassa tehdään, ja siinä tulee meidän vastuumme mutta myöskin ministeriöiden vastuu. Eduskunnan ja valtioneuvoston on mahdoton kantaa vastuuta yksityisen yrityksen huonosta taloudenpidosta ja siitä johtuvasta toiminnan alasajosta. Sen sijaan vastuu suomalaisen, ammattitaitoisen kuntoutuksen tulevaisuudesta on osin kaikilla meillä, ja siihen työhön pitää pikaisesti ryhtyä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisille kansalaisten keskeisten peruspalvelujen järjestäminen on tärkeää. Juuri tämän vuoksi kansalaiset maksavat veroja. Peruspalveluita ollaan jälleen leikkaamassa. Heinolan reumasairaalan lopettaminen on yksi esimerkki muiden joukossa siitä, kuinka tällä hetkellä noudatetaan kovien arvojen hallituspolitiikkaa. Konkurssiuhka salattiin pitkän aikaa. Yhtäkkiä vaan toiminta päätettiin lopettaa kokonaan. Kysymys on vain 2 miljoonasta eurosta, jolla olisi voitu ajaa toimintaa ikään kuin hallitusti alas ja varmistaa jokaisen potilaan jatkohoito käytännön tasolla.

Olen saanut kymmeniä yhteydenottoja Heinolan reumasairaalan lakkauttamisen vuoksi. Erityisen ahdistavalta tuntuu lukea vanhempien kirjoituksia pienten lastensa kärsimyksistä, kun lapset pelkäävät ja kärsivät odottaessaan leikkaukseen pääsyä ja muita hoitoja. Potilaiden pääsy nopeasti korkeatasoiseen hoitoon on aina tärkeää, jotta vältyttäisiin korjaamattomilta vahingoilta, invaliditeeteilta, jotka aiheuttavat suuria inhimillisiä kärsimyksiä ja tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi.

Arvoisa puhemies! Suomessa eletään aikaa, jolloin keskitetään kuntia, kouluja ja hätäkeskuksia, ihannoidaan suuruutta. Reumahoidossa toimitaan taas aivan päinvastoin, sillä erityisosaamista hajautetaan. Potilaat eivät silti häviä minnekään. Suomen hallituksen harjoittamaan kovien arvojen ja keskittämisen politiikkaan tulee saada stoppi.

Arvoisa puhemies! Heinolan reumasairaalalla on pitkät perinteet. Se on toiminut kymmeniä vuosia. Reumasairaalaa on kutsuttu jopa reumatologian mekaksi, koska sinne on keskittynyt sellaista erityisosaamista, mitä muissa sairaaloissamme ei tällä hetkellä ole. Reuman hoitaminen perustuu potilaan, hoitavan lääkärin ja reumahoidon muiden ammattilaisten tiiviiseen yhteistyöhön. Juuri tämän vuoksi on tärkeää, että luottamukseen perustuva ja hyvin toimiva hoitosuhde on mahdollisimman pitkäaikainen. Siksi jokaisella reumaa sairastavalla tulisi olla omalääkäri ja oma hoitotiimi.

Reumasairauteen kuuluu aina kiputiloja, jotka aiheuttavat potilaalle myös pelkoa, masennusta ja alakuloisuutta. Siksi on tärkeää, että hoitosuhde on tuttu ja turvallinen. Tämä on tärkeää erityisesti lapsipotilaiden kohdalla. Siksi juuri lapsipotilaiden hoitosuhteiden äkillinen katkaisu Heinolan reumasairaalassa on suorastaan tyrmistyttävää. Onko tämä todella sitä hallitusohjelmaan kirjattua vastuullista ja välittävä toimintaa? Sitähän hallitusohjelmassa ja ministereiden lukuisissa puheenvuoroissa on mantran lailla toistettu ja luvattu.

Arvoisa puhemies! Kansalaisilla pitäisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä hoitoon, kun he sairastuvat. Etenkin Kuopion ja Tampereen yliopistosairaaloissa Heinolan reumasairaalan lopettaminen näkyy resurssipulana, koska näiden alueiden potilaat on totuttu vuosikymmenten ajan hoitamaan Heinolassa. Ilmeisesti Etelä-Suomessa korvaavaa hoitoa on jonkin verran paremmin tarjolla.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo vanha sananlasku. Hämmästyttää se, kuinka ministeri Risikko on voinut kertomansa mukaan saada tiedon reumasairaalan tilanteesta vasta tammikuussa 2010, kun tuntuu siltä, että sitä tietoa on niin paljon ollut aikaisemmin muilla henkilöillä. Ihmetyttää Suomen hallituksen kova politiikka. Kuinka on mahdollista, että Heinolan reumasairaalalle ei voitu järjestää tuota 2 miljoonan euron suuruista lisärahoitusta tavalla tai toisella? Summalla olisi turvattu potilaiden jatkohoito ja olisi voitu siten tämä uudistus hoitaa hallitusti. Tämä on käsittämätöntä erityisesti nyt, kun samanaikaisesti Suomen valtio ottaa uuttaa lainaa 550 miljoonaa euroa Kreikan kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin luen osan omasta valmistellusta puheenvuorostani ja sitten haluan kommentoida muuten vähän tätä keskustelua kaikkinensa.

Heinolan Reumasäätiön sairaalan konkurssissa tragediaksi muodostui se, että siinä lopetettiin valtakunnallinen reumatologian ja reumakirurgian osaamiskeskus etenkin lapsireuman hoidon ja leikkausten ja kuntoutusten osalta, siis ainakin kolmen eri asian osalta.

Toimintahan alkoi 17. heinäkuuta 1951 ja kehittyi professori Veikko Laineen ja professori Kauko Vainion ansiosta maailmankuuluksi osaamis- ja innovaatiokeskukseksi aikana, jolloin näitä termejä Suomessa ei edes tunnettu. Ei ole sivistynyttä, että kukaan tässä salissa ei ole näiden professoreiden nimeä kertaakaan aikaisemmin sanonut. Onko niin, että pitkää jännettä tämän taudin hoidosta ei tunneta, kun ei näille varsinaisille kehittäjille, innovatööreille, anneta minkäänlaista elämäntyön tunnustusta?

Hoidon taso ja jatkuvuus kroonisissa, invalidisoivissa sairauksissa oli Heinolassa turvattu ja tunnustettu. Hoitoa oli saatavissa akuuteissa vaiheissa ja aina tarvittaessa potilaiden eri tilanteissa nopeasti, asiallisesti, ammattitaitoisesti ja moniammatillisesti sekä ilman jonotusta. Hoitohenkilöstö tunsi potilaansa kokonaistilanteen ja oli antautunut työlleen. Reuman henki oli maankuulu, ja sairaalan toiminta oli todellinen menestystarina, brändi, johon sadat ulkomaalaiset asiantuntijatkin kävivät tutustumassa. Kyllä, arvon ministerit, molemmat tiedätte tämän kaiken. Ne jotka tietävät reumasta, tietävät tämän kaiken.

Minä olen ollut tämän yhden osaamiskeskuksen kannalla jatkossakin, koska käsitykseni on erilaisten monien kokemusten jälkeen se, että kolmeen hajotettuna nämä edellä luetellut toimet eivät tule toteutumaan. Se on vain minun käsitykseni, siitä on turha kinata tässä. Se on erittäin hienoa, jos kolme eri professoria pystyvät kaikesta tästä pitämään huolta omassa keskuudessaan yhteistyönään, mutta siinä, ikävä kyllä, jäljet pelottavat.

Konkurssissahan kylmät talousnumerot puhuivat puolestaan, ja se on Reumasäätiön sairaalan asia. Se ei ole mitenkään ministeriön asia. Potilaiden kannalta ei säätiössä asiaa ajateltu, koska kaikki loppui kerralla yllättävään päätökseen sairaalan sulkemisesta. Miksi talousjohtaja ei missään vaiheessa tullut esille jnp.?

Timanttista ydintoimintaa ei etsitty eikä yritettykään pelastaa. Tällä tarkoitan erityisen vaativaa lapsikirurgista osaamista. Se on suorastaan lapsellista, jos väitetään, että se voidaan hajottaa kolmeen keskukseen Suomessa. Yksi keskus on semmoinen, jossa on hyvin vaativasta välineistöstä, kokemuksesta ja taidosta kysymys. Miksi se levitetään, koska kohderyhmä on niin pieni, että yksi keskus on tähän asti riittänyt? Tässä konkurssissa kipsit jäivät potilaiden jalkoihin, potilaiden hoitosuunnitelmat aika monilta tuntuivat jäävän kesken, näin he ovat ainakin ilmoittaneet. Heille ilmoitettiin keskussairaalapiireistä puhelinnumeroita, annettiin hallinnollisia lupauksia, hoitosuhteet katkesivat, ja vain vertaistuki muihin reumapotilaisiin ilmeisesti toimii edelleen samalla lailla.

Reumasairaalan viimeisen ylilääkärin Markku Kaupin mukaan — siis ei minun mielipiteitäni vaan hänen julkisuuteen kertomaansa tekstiä — Reumasäätiön sairaalan konkurssi vei valtakunnasta paljon reumahoidon ja -tutkimuksen resursseja. Siis vei, ei siirtänyt vaan vei. Moni osaaja jää työttömäksi, ennenaikaiselle eläkkeelle tai joutuu vaihtamaan alaa tai muuttamaan toiselle paikkakunnalle; saako koko perheensä sinne mukaan? Ja niin edelleen. Työryhmät hajaantuvat, erinomaiset, reuman hoitoon suunnitellut, modernit ja varustetut tilat jäävät pois käytöstä. Tästä on kannettu myös erittäin vähän huolta. Ihmeellistä tämmöisenä aikana. Innovatiivista sen pitäisi olla.

Sairaalassa tai sen yhteydessä oli tehty yli 60 väitöskirjaa ja lukematon määrä tieteellisiä julkaisuja. Uusia väitöskirjoja on vieläkin tulossa. Tieteellisen työn kivijalkana olleen laajan potilasarkiston kohtalo on nyt epäselvä. Samaten röntgenarkisto, joka muodostaa reumasairauksien historiasta kiinnostuneille valtavan tietolähteen, on nyt jäämistö, joka tarvitsee suojelua. Näin kirjoittaa viimeinen ylilääkäri siitä sairaalasta.

On aika rohkeata minusta väittää, että kun kaikki kävi näin, niin se on vähintään yhtä hyvin ellei paremmin nyt kolmeen erilliseen yliopistolliseen keskussairaalaan hajautettuna siellä olevien ilmaisujen ja mielipiteiden perusteella. Minä rohkenen vähän pelätä. Toivon, että ministeri olisi kyllä kriittinen, kun joutuu nyt väkisinkin tähän soppaan mukaan ilman omaa alkuperäistä syytään. Kyllä yksi keskus tässä on parempi. Se on niin kuin formulan korjaaminen. Te tiedätte, että jos te oman autonne laitatte tavalliseen korjaamoon missä päin Suomea vaan, se osataan korjata, mutta kun viette formulan, niin sille ei pystytä tekemään mitään. Lapsikirurgia on yhtä vaativaa ortopedisessa reumassa.

Käsitteet tässä salissa ovat menneet ihanasti sekaisin. Välillä puhutaan reumataudeista, välillä reumakirurgiasta, välillä reumakuntoutuksesta, välillä lapsista, välillä aikuisista. Jokainen heistä on oma yksilönsä. Pitäisi aivan eri lailla ajatella tätä kokonaisuutta. Hyvin vähän on kannettu huolta moniammatillisista kuntoutusryhmistä. Ne hajoavat nyt joka tapauksessa. Se on iso sääli. Niiden rakentaminen uudestaan on tosi vaativa työ. Operatiivinen toiminta saattaa varmaan näissä, arvon ministerit, kolmessa osaamiskeskuksessa onnistua, jos siellä on kaikki tarpeelliset välineet ja se on tarpeeksi suuri. Se on täysin mahdollista. Mutta rohkenen epäillä, että tähän isoon moniammatilliseen kuntoutukseen liittyvään krooniseen, potilaiden koko elämän aikana tapahtuvaan pitkän ajan kuntoutukseen tulee ylimenokauden aikana varmaan hyvin paljon vaikeuksia ja varmaan myöskin jatkossa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Reumasäätiön sairaalan konkurssi oli järkytys noin 300 000:lle reumaa sairastavalle ihmiselle, heidän perheilleen ja läheisilleen sekä suuri takaisku suomalaiselle terveydenhuollolle. Reuman sairaala on vuosikymmenien aikana tuottanut erinomaisia hoitotuloksia. Se on pystynyt potilaiden kokonaisvaltaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Se on vahvistanut suomalaista reumaosaamista ja toiminut monipuolisena osaamiskeskuksena. Ennen kaikkea se on taannut vaikeaa reumaa sairastaville helpotusta kipuihin, ehkäissyt invalidisoitumista ja mahdollistanut potilaille mahdollisimman normaalin elämän vakavan sairauden kanssa.

Nyt kun sairaala on ajautunut konkurssiin, on ollut toisaalta tuskaista lukea epätietoisten ja epätoivoisten potilaiden palautetta. Toisaalta on tuottanut tuskaa myös virkamiesten vastausten lukeminen. Toisaalla on suuri hätä omasta vakavasta sairaudesta ja hoidosta juuri tänään. Toisaalla on ympäripyöreitä vastauksia, keskiarvoja, ennustuksia ja viittauksia tulevaisuuden hoitojärjestelyihin.

Onkin hämmentävää, miten huonosti koko prosessi on hoidettu, miten merkittävän hoitoyksikön annettiin ajautua konkurssiin selvittämättä tarkasti, miten potilaat hoidetaan. Kyse ei ole hoidosta tulevaisuudessa jonkin toukokuisen asetuksen tai vaikkapa terveydenhoitolain hyväksymisen jälkeen vaan yksittäisten potilaiden hoidon jatkuvuudesta, heidän hoidostaan tänään ja huomenna. Kyse on heidän elämästään. Potilaiden hätä on akuutti, sitä ei saa vähätellä.

Arvoisa puhemies! Reuman hoito on olennaisesti kehittynyt siitä, mitä se oli, kun reumasairaalaa perustettiin. Hoitojaksojen pituus on enää murto-osa entisestä, ja lääkehoito on kehittynyt etenkin 2000-luvun uusien lääkkeiden myötä. On kuitenkin tosiasia, ettei reuma sairautena ole kadonnut mihinkään. Maassamme on noin 70 000 reumapotilasta, jotka tarvitsevat edelleen hoitoa.

Reumatologian asiantuntijoiden mukaan valtaosa reuman hoidosta on sellaista, että se voidaan hoitaa omissa sairaanhoitopiireissä. Erityisenä huolena ovat lapsireumapotilaat sekä lapsuusiän reumaan sairastuneet aikuiset henkilöt, jotka tarvitsevat erityisen vaativaa hoitoa ja kuntoutusta. Lapsireumapotilaat tarvitsevat oikea-aikaisen, monialaisen ja laadukkaan hoidon sekä kuntoutuksen. Heidän osaltaan osaamista ei ole kuin harvoissa paikoissa Heinolan sairaalan konkurssin jälkeen. Siksi heidän hoitonsa katkaisu äkillisesti on todella vaikeaa. Tällä ratkaisulla vaikutetaan koko heidän elämäänsä. Nyt ongelmaksi on tullut, että monen potilaan kokonaistilanteen hallinta ja tarpeellisen hoidon järjestäminen on epävarmaa. Epävarmuutta on sekä potilailla itsellään että myös hoitajilla ja lääkäreillä, sillä riittävää kokemusta reumapotilaan hoidosta ei vielä ole saatavilla.

Minun on vaikea edelleenkin ymmärtää tämän keskustelunkin jälkeen, miksi hallitus ei ryhtynyt heti hakemaan ratkaisua Heinolan reumasairaalassa annettavan erityistason hoidon ja kuntoutuksen turvaamiseksi. Siihen olisi pitänyt ryhtyä hakemaan ratkaisua jo silloin, kun tieto sairaalan merkittävistä taloudellisista ja toiminnallisista vaikeuksista tuli ministeriön tietoon. Erityisen vastuulliseksi tämän tekee se, että kyse oli hoidosta, joka oli keskitetty valtakunnassa ainoastaan Heinolan reumasairaalaan. Vastuu näiden potilaiden hoidon järjestämisestä kuuluu siten hallitukselle ja ministeriölle.

Nyt ministeriö on ilmoittanut keskittävänsä vaativamman hoidon kolmeen valtakunnalliseen osaamiskeskukseen ja vaikeiden reumatautien hoitovastuun viiteen yliopistosairaalaan. Reumatauteja koskevaa asetusta päivitetään toukokuun aikana. Tällä halutaan tuoda jonkinlaista lohdutusta reumapotilaille, uskoa siihen, että asia tullaan hoitamaan, mutta se antaa kyllä onnettoman kuvan terveydenhuollon järjestämisen tilanteesta tällä hetkellä maassamme. Se ei kuitenkaan auta reumapotilaiden tilannetta tänään.

Arvoisa puhemies! Kuten sosialidemokraattien ryhmäpuheessakin jo tuotiin esiin, oli sairaalan alasajon nopeus etenkin potilaille suuri järkytys. Tilanne olisi pystytty ottamaan haltuun, jos olisi haluttu ja jos tahtoa olisi ollut. Kyse oli kahdesta miljoonasta eurosta, jonka avulla sairaalan toimintaa olisi pystytty jatkamaan ainakin toistaiseksi. Vaikea tilanne olisi pystytty siten hallitsemaan. Summa ei olisi pelastanut sairaalaa, mutta se olisi turvannut potilaille hoidon jatkuvuuden ja antanut lisäaikaa sairaalan tilanteen perusteelliseen selvittämiseen. Hallitus olisi pystynyt lisäbudjetissaan osoittamaan sairaalalle rahat, mutta ei tehnyt sitä. On onnetonta, että hallitus ei osannut toimia kriisissä vaan käytännössä valitsi potilaiden heitteillejätön.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että kaksi tohtoria täällä istuu hallituksen aitiossa. Oli aikaisemmin paikalla myös valtiovarainministeri, hän ei enää ole, mutta olisi ollut tietysti hyvä, että hän olisi jaksanut kuunnella tätä keskustelua eteenpäin.

Muutama asia ensiksi näistä väärinkäsityksistä. Yksi väärinkäsitys on se, että lääkehoidon tehostaminen ja kehittyminen olisi jollakin tavalla vähentänyt reumaosaamisen tarvetta. Asia on tismalleen päinvastoin. Juveniili reuma, johonka annetaan solusalpaajia ja biologisia lääkkeitä, tarvitsee nimenomaan osaamista, kokemusta näiden lääkkeiden määräämisessä. Näin ollen tämäkin puhuu sen puolesta, että hoito pitäisi keskittää. Siis vaikeimman juveniilin reuman hoidon keskittäminen on tärkeä asia. Samoin se luulo, että reumakirurgia olisi hävinnyt jonnekin, on väärä ja väärinkäsitys. Edelleenkin tarvitaan sitä.

Tämä moniosaamiseen pohjautuvan kuntoutuksen yksikkö on nyt poissa Heinolan alasajon yhteydessä. Mutta sellainen ehdottomasti tarvitaan, jotenka siis edelleenkin tarvitaan reumakirurgiaa, joka kohdistuu ennen muuta niihin, joilla on juveniili reuma todettu jo aikaisemmin ja joita eivät biologiset lääkkeet enää auta, sekä sitten niihin juveniilireumapotilaisiin ja myöskin vanhemmalla iällä reuman saaneisiin potilaisiin, joihinka eivät lääkehoidot ole sillä tavalla auttaneet, että olisivat poistaneet kirurgisen hoidon tarpeen. Tarvitsemme siis operatiivista hoitoa ja kuntoutusta. Tämän kuntoutuksen moniosaamisyksikön aikaansaanti on tärkeätä. Nämä kaikki kolme asiaa tukevat sitä, mitä ed. Räsänen alkupuheenvuorossaan puhui, eli sitä, että Heinolassa, siis fyysisesti siellä, voidaan aloittaa, jos on tahtoa, tämä toiminta uudelleen.

Edelleenkin ed. Akaan-Penttilä puhui siitä, ettei arvosteta Heinolaa ja sen ansioita. Tässä voin olla hänen kanssaan kyllä eri mieltä siinä mielessä, että täällä ministeri Risikko muun muassa omassa puheenvuorossaan kehui ja muutenkin hallituspuolueen puheenvuoroissa on todellakin kehuttu, kuinka hyvä paikka Heinola on ollut. Mutta se, mikä puuttuu, on aktiviteetti siihen, että tehtäisiin siitä edelleenkin toimiva, annettaisiin mahdollisuus tulevaisuudessakin yhdelle keskitetylle hyvälle paikalle, joka voisi olla Heinolassa, jossa on fasiliteetit.

Ed. Järvinen täällä omassa puheenvuorossaan puhui myös yksityisestä toiminnanharjoittajasta, yksityisestä säätiöstä ja yksityisestä terveydenhoidon yksiköstä. Kuitenkin hän samassa puheenvuorossaan todisti sitten sen, että käytännössä kysymyksessä on kuitenkin kahdelta kolmasosalta Kelan laitoksesta, vähintään kahdelta kolmasosalta. Sen lisäksi siellä on kuntien omistusta ja yliopisto-omistusta. Näin ollen se on mielestäni todella hämäämistä ja hämätään sillä, että samaan aikaan kun vähätellään Heinolan loppumista eikä ponnistella sen toiminnan jatkamisen puolesta, puhutaan, että tässä on yksityinen palvelulaitos, yksityinen sairaanhoidon yksikkö. Sitä se käytännössä kuitenkaan ei ole.

Tässä on myös kysytty keskustelun aikana, mitä tämä auttaa, auttaako tämä reumapotilaita. Varmasti tämä keskustelu auttaa, jos tämä keskustelu aikaansaa ministeriössä, hallituksessa sen aktiviteetin, että todellakin lähdetään aktiivisesti keskittämään yhteen pisteeseen — niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi ja moni muu täällä — yhteen toimintayksikköön tämä vaativan reumahoidon antaminen. Se on todellakin päämäärä, ja se silloin myös oikeuttaa tämän välikysymyksen myös siinä mielessä, että siitä on tulos.

Lopuksi, puhemies, kun 25. maaliskuuta tästä asiasta tänne vedottiin, niin monen kansanedustajan silmä kastui myös hallituspuolueiden puolella, mutta silloin asian annettiin mennä. Kyllä tässä eduskunnan vastuu mielestäni nyt on keskeinen ja meidän pitäisi pystyä hoitamaan tämä asia, tämä vastuu, kantamaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Selvennys vastauspuheenvuorooni ed. Asko-Seljavaaralle. Tietysti tarkoitin sitä tällä yksityistämisellä, että hän ilmoitti puolellesadalle hoitopaikan Heinolassa menettäneelle järjestäneensä yksityisenä henkilönä hoitopaikan keskussairaaloissa. Elikkä näppärällä yksityistämisoperaatiolla hän kaappasi tämän tehtävän itselleen. Se oli empaattinen teko.

Arvoisa puhemies! Yhden asian tämä operaatio on selvästi tuonut esille, ja sen ministeri on jo täällä kai varmistanutkin, että näin on asianlaita. Nimittäin sosiaali- ja terveysministeriössä ei ole ilmiselvästi valmiussuunnitelmaa tällaista tilannetta varten. Siis sellainen pitäisi olla joka tapauksessa valmiina tällaisella spesiaaliyksiköllä, jonka ed. Tiusanen hyvin kuvasi. Olenko ymmärtänyt oikein, että vastaavia on muilla sairausalueilla parikymmentä Suomessa? Jos näin on asianlaita, kuten täällä on siteerattu ja todettu, niin näihin kaikkiinhan pitää vastaavanlainen valmiussuunnitelma tehdä, toimia välittömästi, niin että jos siis tämmöinen yksityinen toimija tai julkinen toimijakin tulee toimintakyvyttömäksi, silloin tiedetään, mitä tehdään.

Sitten tästä Kelan kilpailutuskäytännöstä. Minä en ymmärrä, en sitten alkuunkaan, hankintalain valossa tätä asiaa. Jos siis Heinolalla on ylivertainen täysin välttämätön valmius hoitaa näitä tiettyjä asioita, niin miksei sitä tarjouspyynnöissä merkitä ylös laatutekijänä, josta saa niitä pisteitä vaikka 40 prosenttia, ja sitten loppu on sitä hintaa? Sillä tavalla on varmennettu, että tämä erityisvalmius ja laatu otetaan sitten lopullisessa arvioinnissa huomioon. Tästä tuleekin se mieleen, että tässä on ollutkin ilmiselvästi jotakin tarkoituksellista. Niin kuin ed. Virolainen kuvasi, niin tämä oli tarkoituksellinen operaatio siirtää nämä hommat Heinolasta ympäri ämpäri koko Suomea keskussairaaloihin ja yliopistollisiin sairaaloihin. Sinänsä voi olla ihan asiallinen toimenpide, mutta olipa tylyllä tavalla hoidettu.

Sitten olen edelleen samaa mieltä kuin vastauspuheenvuorossa olin mieltä: Elikkä muutaman vuoden ajalta se kirjeenvaihto, johonka tässä on viitattu, sehän on nyt täysin julkista ja on siis tällä hetkellä konkurssihallinnon hallussa, ja se pitää mielestäni kronologisena aineistona saattaa julkisuuteen, mitä tässä asiassa on kaiken kaikkiaan tapahtunut. Jos sillä tavalla täällä suhmuroidaan näissä asioissa, suhmuroinnin toimijat tulevat esiin ja sillä siisti. Se varmasti puhdistaa myöskin monet ihmiset ja ainakin ministerit varmasti puhdistaa ihan kokonaan kaikista epäilyistä. Tässä tapauksessa ei aina kyllä näin ole käynyt eikä varmasti tule käymäänkään.

Ed. Skinnari vaati erityistilintarkastusta tai erityistarkastusta, semmoisellakin nimellä se menee. Se voisi olla ihan paikallaan, jos tämä kirjeenvaihto jo sellaisenaan paljastaa, että siihen aihetta on, mutta se on raskas operaatio ryhtyä ilman epäilystä sen tarpeellisuudesta. Elikkä tässä on niin kuin valmis resepti.

Sitten vielä yksi asia. Jos on olemassa sellainen tilanne, että ei voisi muka puuttua eräänlaisen julkisen tai yksityisen säätiön toimintaan, niin sehän on silloin realiteetti, johonka pitää varautua, ja silloin pitää olla se valmiussuunnitelma, ja se koskee kaikkia tämmöisiä elintärkeitä instituutioita. Minä en ymmärrä oikein tätä ajattelutapaa, mikä täällä on ruvennut viime aikoina leviämään.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Reumapotilaiden kanssa keskustellessa kuulee saman viestin kuin heidän lähettämistään yhteydenotoista. Niistä kuultaa huoli siitä, missä ja koska heitä hoidetaan, ja viittaan tässä siihen ed. Rakel Hiltusen esittämään kirjoitukseen Helsingin Sanomissa tänään 28.4., jossa jyväskyläläinen terveyskeskuslääkäri kertoo lastensa tilasta.

Mielestäni päättävien ja asianomaisten tahojen tulee avoimesti myöntää, että on tehty virhe: olisi tullut toimia toisin. Virhe pitää uskaltaa myöntää. Sen jälkeen, kun on todettu, että virhe on tehty, on lähdettävä korjaamaan tilannetta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Täällä eduskunnassa on kaikin keinoin tuettava sitä, että reumapotilaat pääsevät pikaisesti hoitoketjuunsa. Nyt monet saavat tiedon vasta toukokuun lopussa. Monelle se on liian myöhään.

Kun reumapotilaiden uusi hoitoketju saadaan toimimaan, niin sen jälkeen voidaan käydä jälkipuinti läpi: mitä tapahtui, missä tehtiin virhe ja mitä asiasta opimme? Tämä on tarpeellista, ettei sama toistu tulevaisuudessa.

Henkilökohtaisesti olen ollut mukana sairaalan lakkauttamiseen liittyvässä toiminnassa tukiryhmän lääkärinä. Tämä oli Hämeen sotilassairaalan lakkauttaminen. Toisen kerran olen seurannut Keskussotilassairaalan lakkauttamista. Molemmat päätökset tehtiin, mutta siitä huolimatta henkilökunta ja erityisesti potilaiden jatkohoito oli ajoissa selvillä, toisin kuin nyt.

Reumanhoitoa on hajautettu keskussairaaloihin jo 1980-luvulta lähtien. Miksi hajautusta ei ole hoidettu asianmukaisesti? Nyt nähdään, etteivät resurssit sairaanhoitopiireissä ole olleet riittäviä eikä asiaan ole valmistauduttu asianmukaisesti. Mielestäni nyt tapahtunut vie pohjaa perusturvallisuudelta, joka ihmisillä on ollut suomalaista terveydenhuoltoa kohtaan. Luottamus on menetetty. Sen voittaminen takaisin vie kauan.

Mietin, että Reuma olisi voinut toimia erityisen vaativan hoidon osaamiskeskuksena. Nyt halutaan keskittää asioita. Nyt tässä tapauksessa reumanhoito on ollut hyvin pitkälle keskitettynä Reumasäätiön sairaalaan, kuten olemme kuulleet sen historiasta täällä aikaisemmin. Keskittäminen on siis maan tapa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että yhden keskuksen sijaan keskitetään reuman hoito kolmeen keskukseen. Mitkä ovat hyödyt? Ne tulee selvittää.

Muualla maailmassa erityisosaamista ja tällaisia yksiköitä kuten Reuma tuetaan, meillä ei. Ja kun täällä puhuttiin, että reuman historiaa ei tunneta eikä asioita, niin tuli mieleen tässä, että kansainvälisesti tunnetaan muun muassa Vainion plastian nimellä kulkeva operaatio, jossa kyynärniveleen laitetaan nivelpintojen suojaksi vatsan ihoa. Tämän metodin on professori Vainio keksinyt, ja se kulkee nimellä Vainion plastia.

Kun täällä on puhuttu tästä kahdesta miljoonasta, että se ei olisi pelastanut Reumasäätiön sairaalaa: ei varmaankaan. Ja varmasti kaikki reumapotilaat ovat jo ymmärtäneet, että reumasairaala on menetetty tapaus, totta kai, koska konkurssi on totta. Mutta kaksi miljoonaa, tai mikä se pieni summa sitten olisi kuitenkin ollut, olisi voinut aiheuttaa sen, että olisi voitu voittaa aikaa siihen, että sairaalan alasajo olisi voitu hoitaa inhimillisesti.

Luen vielä Itä-Hämeestä torstailta 22. huhtikuuta: "Reumalla oli konkurssin alkaessa työssä 280 henkeä, joista asuu noin 180 Heinolassa." — Arvoisa puhemies! Vilkuttaa, mutta luen tämän sitaatin loppuun. "Näistä noin 160 on ilmoittautunut työnhakijaksi Heinolan te-toimistossa. Toimisto tarkistaa tilanteen toukokuun alussa." Ja Päijät-Hämeen keskussairaalassa taas rekrytoidaan 31 työntekijää Reumalta. Eli kyllä sairaalat tekevät kaikkensa reumapotilaiden asioiden hyväksi hoidoksi, mutta tämä kaikki on tapahtunut niin nopeasti, että se on hyvin vaikea tehtävä suoritettavaksi.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että Suomessa on 35 000 nivelreumapotilasta ja reumasairaita yhteensä jopa yli 50 000. Nyt, kun reumapotilaiden hoidon huippuyksikön, Heinolassa sijaitsevan Reumasäätiön sairaalan, toiminta on päätynyt konkurssiin, on viimeistään syytä miettiä, mitä tulikaan tehtyä ja mitä nyt pitäisi tehdä.

Hallitus on ollut sitä mieltä, että hätäapua ei tarvita vaan reumaa sairastavat voidaan hoitaa sairaanhoitopiireittäin tai muutamissa sairaaloissa. Mikä tässä on totuus, se meitä nyt pelottaa. Ilmeisesti ei ole väliä sillä, että nyt on vaarana korkeatasoisen reumahoidon häviäminen. Sanotaan, että hoito voidaan hajauttaa ja että reumaosastoja on monissa sairaaloissa. Osastoja voi olla siellä täällä, mutta ydinosaaminen, reumasairauksien ortopedia, lastenreuman hoito ja vaikeaa reumaa sairastavien kuntoutusta on järjestetty vain Heinolassa.

Reuman sairaala on toiminut myös opetussairaalana jopa maailmanlaajuisesti. Potilaiden hoitojaksot Reumassa ovat lyhyitä, mikä kertoo myös osaltaan hyvästä hoitotasosta.

Arvoisa puhemies! Mitä tämä tarkoittaa henkilöstölle ja Heinolan kaupungille? Henkilöstöä on sairaalassa 300 työntekijää. Heinolasta on vajaassa puolessatoista vuodessa kadonnut lähes tuhat työpaikkaa. Heinolan työttömyysprosentti on 14. Todellisuudessa tilanne on vielä synkempi. Heinolan kaupunki menettää heti noin miljoonan euron verotulot, jos reumasairaalan työntekijät hakeutuvat sitä ylläpitävän säätiön konkurssin myötä muualle töihin. Kolme neljästä työntekijästä asuu Heinolassa, nyt vielä liki 300 reumasairaalan työntekijää. Se nostaisi Heinolan työttömyysprosentin jo lähellä 18. Sairaalan sulkeminen on myös kova isku 20 000 asukkaan kaupungille, jonka veroäyri on 21.

Reumasairaalan pelastamisessa kyse on paitsi reumasairauksien hyvästä hoidosta myös alueellistamisesta. On järkevämpää säilyttää maakunnissa jo olevaa erikoisosaamista ja työpaikkoja kuin siirtää niitä keinotekoisesti Pääkaupunkiseudulta maakuntiin.

Arvoisa puhemies! Tiedämme mitä on tilanteen taustalla. Kunnat ovat talousahdingossaan vähentäneet palvelujen ostoja Reuman sairaalasta, ja Kansaneläkelaitos on valinnut kuntoutuspalvelujen tuotteiksi kilpailutusten jälkeen halvempia vaihtoehtoja. Kuntien ja Kelan päätös ostaa palveluita muualta ei ole järkevää, sillä reuma on sairaus, jonka hoito vaatii erityisosaamista.

Tässä jos missä olisi toivonut ministerien hyvää yhteistyötä jo kauan sitten. Eivätkö ministerit Hyssälä ja Risikko olisi voineet tehdä ratkaisua tilanteen kuntoon saattamiseksi: ensin rahoitusapu ja sitten ohjausjärjestyksen kuntoon saattaminen. Kyllä he olisivat voineet mutta ilmeisesti eivät ole halunneet.

Tällainen toiminta on ikävä kyllä tullut ihan liian tutuksi tämän hallituksen valtakaudella. Ja edelleen tässä haluaisin kuulla ministeri Kataisen vastauksen, aikooko hän todella hoitaa Reuman sairaalan tilanteen, kuten hän Päijät-Hämeen vierailulla on luvannut. Hän jostakin syystä poistui täältä salista heti kysymyksen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Me kaikki kansanedustajat olemme saaneet kymmenittäin viestejä reumasairaalalasten vanhemmilta, eli hätä on todellinen. Viimeksi eilen luin jyväskyläläisen reumasairaan lapsen mummon ja äidin hätäviestin siitä, kuinka reumanhoito vaarantuu, kun Heinolan sairaalaa ei enää ole. Perheet ovat hädissään kyselleet, mistä annetaan pistokset, missä kuntoutus, missä hoito jatkuu ja niin edelleen. Sairaanhoitopiirit eivät pysty vastaanottamaan: jonot ovat pitkät, ja osaamista ei ole riittävästi, vaikka toisin väitetään. Pulaa tekijöistä on.

Tätäkö te, ministeri Risikko, haluatte? Lapset kärsivät, joutuvat odottamaan hoitoon pääsyä, kun juuri nopea hoidon aloitus olisi kaikkein tärkeintä. Mitä kerron Jyväskylän mummulle, jonka 3-vuotias tyttären tytär on sairastunut reumaan ja hoito pitäisi aloittaa pian? Mummun oma tytär eli tämän 3-vuotiaan äiti oli reumasairaana lapsena saanut hyvän hoidon Heinolassa ja kuntoutunut työkykyiseksi opiskellen jopa fyysikoksi. Onko hänen tyttärensä kohtalo nyt vaarassa hallituksen toimettomuuden takia? Mitä tähän vastataan ja miten me vastaamme perheelle? Ketään ei voi tämän tunaroinnin takia laittaa odottamaan ja kärsimään.

Sitten vielä lopuksi sitaatti eräästä postista, jollaisia me varmasti kaikki olemme paljon saaneet. "Vetoan teihin kahden reumalapsen äitinä: Pelastakaa Heinolan reumasairaala. Tämä on hätähuuto. Lapsiamme ei pystytä hoitamaan missään muualla samanlaisella ammattitaidolla kuin Heinolan reumasairaalassa." Kyseessä oli Äänekoskelta tullut äidin viesti, 15- ja 6-vuotiaat lapset.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Mietin tässä kumpaa viestiä haluaisin eduskunnan kautta kertoa. Minulla on kaksi mahdollisuutta: toinen oma mielipiteeni ja toinen kansalaisen mielipide, ja päätin kääntyä kansalaisen mielipiteen esittämisen puolelle.

Kansalainen kertoo, että on sairastanut lasten nivelreumaa 26 vuotta. Sairautta on hoidettu pääsääntöisesti leikkauksilla, koska tauti on ollut niin aggressiivinen, että se ei pysy kurissa lääkkeillä. Hän sanoo asuvansa Husin alueella ja sanoo, ettei ole osattu tähänkään mennessä hoitaa Husissa, joten hän kysyy, miten se voisi onnistua yhtäkkiä.

"Meitä aikuisia lapsireumaatikoita on muitakin Husin alueella, jotka hoidettiin Heinolan reumasairaalassa. Ja minulla on sellainen kokemus, ettei Husissa ole annettu maksusitoumuksiakaan Reumalle. Näille ihmisille hoito on ollut kohtalokasta. Heitä on leikkauksilla pilattu, kun ei ole ollut tarvittavaa osaamista vaativasta reumaortopediasta." Hän kysyy: "Ette kai te ole tosissanne, että meidän pitäisi mennä hoitoon sinne, missä ei ole tarvittavaa osaamista. Reumalääkärit ja ortopedit hallitsevat reuman hoidon ja vaativan reumaortopedian ja ovat Päijät-Hämeen alueella. Ihmettelen suuresti, miksi heitä ei kutsuttu sosiaali- ja terveysministeriön edelliseen kokoukseen, missä keskusteltiin muun muassa vaativan hoidon keskittämisestä." — Niin, miksi ei kutsuttu?

"Se, että Helsinki, Turku ja Tampere ovat kiinnostuneet vaativan reuman hoidosta ja reumaortopediasta, ei paljon lämmitä. Kiinnostus ja osaaminen kun eivät ole samoja asioita. Kun nyt puhutaan keskittämisestä, niin onko se keskittämistä, että käy ensin omassa terveyskeskuksessa, sitten Espoossa labrassa, seuraavana päivänä reumalääkärillä Helsingissä, ortopedin vastaanotolla Vantaalla, kolmannessa paikassa silmälääkärillä, neljännessä kuntouttavassa hoidossa ja viidennessä paikassa on laitoskuntoutusjaksot." Sitten hän kysyy: "Entäs jalkaterapeutin hoidot: pääsenkö minä sellaiseen, vai joudunko itse maksamaan ne jossakin kauneussalongissa? Reumasairaalassa nämä kaikki olivat saman katon alla ja paljon muitakin palveluja."

"Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella on myös aikuisia lapsireumaatikoita, jotka hoidettiin Heinolan reumasairaalassa, mutta joille ei ole periaatteessa annettu maksusitoumuksia Reumalle. Näiden ihmisten hoito on ollut kohtalokasta. Heitä on leikkauksilla pilattu, kun ei ole ollut tarvittavaa osaamista vaativasta reumaortopediasta. Minulla on myös Turun seudulla ystäviä, joiden hoito oli reumasairaalassa, kun Turussa ei osattu hoitaa. Sitä osaamista voi olla ehkä 10 vuoden kuluttua, mutta reuma kipuineen ja tulehduksineen ei odota. Reumalääkärit ja ortopedit, jotka hallitsevat reuman hoidon ja vaativan reumaortopedian, ovat siis Päijät-Hämeen alueella töissä. Ihmettelen suuresti, niin kuin äsken jo totesin, että heitä on niin vähän kuultu. He, jos ketkä, tietävät tämän asian."

Sitten viimeisenä hän kysyy: "Kuinka nuorten, yli 16-vuotiaiden käy? Heidän hoito Reumalla oli lasten ja nuorten osastolla kunnes täyttivät 25 vuotta. Nuorten elämässä tapahtuu muutenkin niin paljon muutoksia, täytyy tehdä valintoja ja miettiä tulevaisuutta. Eivät he halua ajatella sairautta vaan olla kuten toisetkin ikäisensä. Reumalla henkilökunta oli heidän tuki ja turva. Heidän ei tarvinnut huolehtia sairautensa hoidosta. He kävivät ammatinvalinnanohjauksessa jne. Heitä valmistettiin jo aikuisuuteen siirtymisessä ja oman vastuun ottamisessa sairautensa hoidosta. Heitä neuvottiin, kuinka menetellä erilaisten etuuksien hakemisessa. Missä nämä nuoret nyt ovat? Missä heistä huolehditaan ja missä heitä neuvotaan? Kuunnelkaa nyt hyvät ihmiset meitä oikeita asiantuntijoita, reumaatikoita, meillä se todellinen kokemus on siitä, missä ja keiden meitä pitäisi hoitaa. Tässä on meidän hyvinvoinnista ja elämänlaadusta kysymys, ja sen te nyt olette tuhoamassa."

Halusin tämän viestin kertoa eduskunnan pöytäkirjoihin, että tässä keskustelussa myöskin kansalaisnäkökulma, reumapotilaan näkökulma tulisi huomioonotetuksi.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Reuman sairaalan lakkauttamiseen johtanut prosessi herättää useita kysymyksiä. Asiasta on tullut todella paljon yhteydenottoja kansalaisilta ja etenkin heiltä, joita asia koskettaa läheltä eli reumasairailta itseltään ja heidän omaisiltaan. Hätä on tämän päätöksen myötä suuri.

Ihmetyttää tämä huippuosaamisen ja toimivan laitoksen hukkaan heittäminen. Kaiken järjen mukaan reuman hyvä hoito säästää pidemmällä aikavälillä yhteiskunnan resursseja. Reumalla on saanut kaiken lisäksi kokonaisvaltaista ja asiantuntevaa hoitoa.

Ihmettelen myös Kelan roolia tämän tapauksen yhteydessä. Kelahan omistaa äänten enemmistön Reumasäätiöstä, jonka sairaala Reuma on. Mistä johtuu, että Kela on vähentänyt kuntoutuspalvelujen ostamista Reumalta? Samoin ovat tehneet sairaanhoitopiirit.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Reuman sairaalan lakkauttaminen on suoraa seurausta porvarihallituksen pyrkimyksestä ajaa julkista terveydenhuoltoa alas Suomessa. (Ed. Karhuvaara: Ohhoh!) Tätä toteutetaan käytännössä monilla tahoilla leikkaamalla rahoitus ja resurssit minimiin.

Oma puolensa on tämän lakkautuksen inhimillinen puoli. Reuman sairaalassa oli ammattitaitoisen ja osaavan henkilökunnan ja hyvän kokonaisvaltaisen hoidon lisäksi myös olemassa esimerkiksi lapsipotilaille tärkeä vertaistuki, jonka merkitys nuorelle reumapotilaalle on välttämätöntä. Tämäkin arvokas puoli menetetään Reuman sairaalan sulkupäätöksen myötä.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun päätös Reuman sairaalan lakkauttamisesta on tehty eikä sitä liene mahdollista peruuttaa, kiinnittyy huomio Reuman potilaiden kohtaloon. Nythän vaikean reuman hoito on päätetty keskittää viiteen yliopistolliseen keskussairaalaan ja erityisen vaativan reuman hoito keskitetään kolmeen osaamiskeskukseen. Huoli siitä, mihin nämä reumapotilaat sijoittuvat pitkissä hoitojonoissa, on suuri. Odotusajat leikkauksiin tulevat pidentymään joka tapauksessa. Tietoa hoidon jatkumisesta odotetaan huolestuneina. Kelan vakuuttelut korvaavasta hoidosta eivät tässä tilanteessa oikein vakuuta ketään.

Oma ongelmakenttänsä on siinä, että Reuman pitkäaikaiset potilaat joutuvat hankkimaan lähetteitä erikoissairaanhoitoon terveyskeskuksista. Tämä asettaa reumapotilaat hankalaan asemaan, kun pitkän sairastamisen jälkeen joudutaan aloittamaan hoito ikään kuin alusta. Reumasairaiden diagnosointi on myös paikoin hankalaa erikoislääkärillekin, saatikka yleislääkärille. Tämä on tullut varsin selväksi reumapotilaita ja heidän omaisiaan kuunnellessani.

Arvoisa herra puhemies! Asiallisesti ottaen tämä Reumasairaalan nopea konkurssiin ajo hävitti kansainvälisesti arvostettua huippuosaamista, jota ei enää ole mahdollista saada takaisin. Uusien hoitotiimien kouluttaminen ja kerääminen yliopistosairaaloihin vie vuosia. Esteenä on ennen kaikkea se, että ei ole kouluttajia eikä koulutuspaikkaa. Vaikka Tampereen yliopistossa on reumatologian professuuri, niin esimerkiksi tk-lääkäreiden ja -hoitajien koulutus tapahtui Heinolassa.

Suomalainen reuman hoito otti takapakkia. Sen, kuinka monta vuotta, aika näyttää, ja kaikki tämä tehtiin reumasairaiden ja heidän läheistensä kustannuksella.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämän asian politisoiminen on täysin asiatonta. Näissä tämän päivän keskusteluissa jotenkin tämä poliittinen osuus tässä Reumasäätiö-asiassa tulee erittäin ikävällä tavalla esiin, koska nyt meidän pitäisi aidosti keskittyä siihen, miten reuman hoito Suomessa ylipäätään järjestetään, ja siihen ei todellakaan kuulu puoluepolitiikka.

Perusterveydenhuollossa on kyettävä heti ohjaamaan hoitoon intensiivistä reumahoitoa vaativat potilaat ja heidän tulee päästä välittömästi toimenpiteisiin. Lapsireumaortopedian erikoisosaamiseen liittyvä koulutus ja erikoistumisopetus on myös toteutettava nykyistä aktiivisemmin, mutta myöskin peruspediatrian, neuvola- ja kouluterveydenhuollon, ammattilaisten reumadiagnostisoinnin tasoa ja hoidon osaamista sekä oirekuvan muutosten ymmärtämistä on lisättävä.

Arvoisa puhemies! Ed. Viitamies täällä aikanaan mainitsi, että vertaistuen tarve on yksi lapsireumaperheiden tärkeä, oikeastaan jaksamiseen liittyvä osa reumalapsen hoitoa, ja näin todella onkin. Tämän vuoksi on tärkeää, että erityisosaamiskeskukset ja reumahoidon koordinaatioyksiköt järjestävät yhteistyössä edelleen koko perheen sopeutumisvalmennusjaksoja juuri sairastuneille ja seurantajaksoja kroonisesti sairastaville.

Ed. Hiltunen täällä ihmetteli, mistä sairaanhoitopiirit ottavat rahaa heille siirtyvien reumapotilaiden hoitoon vaikeassa taloustilanteessa. Siinäpä se. Se oli osaksi juuri tämän takia, miksi sairaanhoitopiirit päättivät hoitaa potilaat omalla tontillaan itse eivätkä maksaneet hoitoa Heinolassa. Heinola onkin faktisesti hoitanut lähinnä lähireumapotilaat kokonaan sekä osin Kymenlaakson ja Mikkelin sairaanhoitopiirin potilaita. Muun muassa Päijät-Häme on lähettänyt muut kuin nivelreumapotilaat Tampereelle ja Helsinkiin.

Uusia lastenreumatapauksia on vuodessa noin 200, ja tautia sairastaa noin 1 500 alle 16-vuotiasta. Aiemmin sairastuneita, tällä hetkellä jo keski-ikäisiä ihmisiä on noin 5 000. Kyse on siis harvinaisesta sairaudesta, jonka osaaminen on taattava riittävän potilasmäärän hoidolla. Hoitoa ei saa jatkossakaan, eikä laadunkaan takia oikeastaan voikaan hajauttaa harkitsemattomasti ympäri maata, ja juuri sen vuoksi on päätetty ehdottaa, että tämä erityisosaamista vaativa reumahoito todella keskitetään kolmeen yksikköön. Lastenreumatologeja on tällä hetkellä maassamme vain 13. Heistäkin osa on osapäivätyössä. Lastenreuman kuntoutukselle laadittiin kriteerit vuonna 2007, ja kaikissa reumataudeissa ja varsinkin lapsireumassa on kuntoutus kytkettävä aktiivisesti osaksi sairaudenhoitoa.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa Kelan vastuusta sairaalan säilyttämisessä on epäilty, että Kela on tahallaan ajanut Reumaa alas lopettamalla kuntoutuksen oston. Reuman lopetettua aikuisreuman kuntouttava hoito järjestetään jatkossakin kuntoutuslaitoksissa. Esimerkiksi Apila ja Kruunupuisto olivat jo niitä laitoksia, jotka Reumasairaalan lisäksi hyväksyttiin kuntouttavaksi paikaksi. Tällä hetkellä esimerkiksi se raha, mikä on mennyt näiden potilaiden mukana muun muassa, voidaan nyt kaiken kaikkiaan siirtää käyttöön sitten muualle. Tämän toiminnan lopettamisen takia Kela seuraa erittäin tarkkaan, miten sekä vaikeavammaisten potilaiden että harkinnanvarainen kuntoutus, terapia ja hoito laadullisesti toteutuvat.

Itse toivoisin myös korkeatasoisempaa ja ennen muuta riittävää kuntoutusta myös perusterveydenhuollon tason reumapotilaiden kohdalle. Ainakin Helsingissä tehdään kalliita reumaleikkauksiakin, joiden jälkeen fysioterapia hoidetaan pelkällä aanelosen jumppaohjeella. Tämänkin takia on hyvä, että reumahoitojen opetus laajennetaan nykyisestä tehokkaammin myöskin avoterveydenhuollon puolelle.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Täällä oltiin myös huolestuneita reuman tutkimuksen ja hoidon kehityksen tulevaisuudesta. Kela ainakin osaltaan huolehtii siitä ohjaamalla edelleen Kelan kuntoutus- ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 12 §:n mukaiset käyttö- ja perusparannusavustukset reuman tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Ed. Pulliaiselle lopuksi sanoisin, että Kelan kilpailuttamiskriteerit ovat harkitut ja myös palvelutuottajien keskuudessa laatua tukevaksi arvioidut. Laadun painoarvo on kilpailutettaessa 60 prosenttia, hinnan 40.

Aluehallintoviraston ja Valviran tehtävänä on jatkossa valvoa, että potilaiden hoito todella järjestetään tässä muuttuvassa tilanteessa. Tärkeää on myös valvoa, miten se järjestetään yleisesti perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidon alalla.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Reumasairaalan ajautuminen konkurssiin on kansallinen häpeä. Se on jatkumoa porvarihallituksen linjaan ajaa palveluita ja hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita määrätietoisesti alas. Samalla se on johdonmukaista jatkoa sille, miten ajetaan alas kolmatta sektoria, jonka rooli palvelutuotannossa on ollut tähän asti merkittävä. Kun voittoa tavoittelemattomia kolmannen sektorin palveluja ajetaan alas, syntyy markkinarakoa usein laatua polkevalle kovan rahan bisnekselle. Tällöin lompakon paksuus alkaa määrittää ihmisen saaman hoidon määrän ja laadun.

Reuman ajautuminen konkurssiin oli laajassa tiedossa jo ennen kuin ministeri Risikko kertoo saaneensa asiasta vihiä. Joko hallitus seuraa eri tietolähteitä kuin oppositio, tai sitten kyse on ollut puhtaasta haluttomuudesta kuulla hätää. Jo vuonna 2008 Reuman johto otti yhteyttä ja toivoi visiittiä vaikeasta tilanteesta puhumiseksi. Vasta tammikuussa 2010 ministeri Risikko havahtui asiaan.

Me oppositiossa näemme reumasairaalan tulevaisuuden suomalaisten laadukkaiden terveyspalvelujen kohtalonkysymyksenä. Pitkälle päässeen kriisitilanteen episodi on nyt tässä vaiheessa, että jouduimme toimimaan välikysymyksen kautta, jotta asia saatiin perinpohjaisen yhteisen keskustelun alle. Toivon, että tämän seurauksena etsitään ratkaisu, joka tyydyttää kansalaisten oikeustajua ja niitä noin 70 000:ta suomalaista, jotka sairastavat vakavaa reumaa.

Sairauden kohdatessa ovat nopeaan, osaavaan erikoishoitoon pääsy, oikea diagnosointi ja oikean lääkityksen aloittaminen sekä jatkuva seuranta olennaisia asioita hoitotulosten saamiseksi. Reumasairauksien hoitoon erikoistuneessa yksikössä potilaan hoito on ollut kokonaisvaltaista, kun se nyt uhkaa pirstoutua sitä myöten, kun potilaita siirretään omiin sairaanhoitopiireihin. Reuma on ajautunut konkurssiin, koska sen oma pääomistaja Kela ei ole ostanut riittävästi reumasairaalan palveluita. Kelan ei olisi tarvinnut kilpailuttaa palveluita, se olisi saanut ostaa ne suoraan omasta yksiköstään. Kela kuitenkin valitsi jo tutuksi käyneen tien: se kilpailutti hintaa, ei laatua. Tässä Reuma ei pärjännyt, koska se tarjoaa korkean tason hoitoa ja kuntoutusta, jossa laatu on ratkaiseva tekijä. Näin kuuluu reuman ja muiden sairauksien hoidossa ollakin. Samaa hinnan kilpailuttamista laadun jäädessä taka-alalle ovat valitettavasti harjoittaneet myös sairaanhoitopiirit. Reuma symboloi nyt surullisella tavalla sitä todellisuutta, johon porvarit ovat maatamme ajamassa.

Hinnan ollessa ratkaiseva tekijä ei korkeata laatua yleensä koskaan synny. Maksajana tässä tapauksessa ovat oman terveytensä kustannuksella ne suomalaiset, joille reumasairaalan palvelut ovat elintärkeitä. Joukossa on kaiken ikäisiä, mutta etenkin reumaa sairastaville lapsille tämä on todellinen karhunpalvelus. Tämä saattaa tuhota monen valoisan tulevaisuuden, mikäli tasokkaan hoidon puute varhaisesta saakka aiheuttaa pysyviä vammoja ja alentaa työkykyä sekä vie elämänilon.

Reuman sairaalan alasajo on tapahtumassa tahdilla ja tavalla, joka ei täytä millään muotoa tasokkaan hoidon edellytyksiä ja kohtuullisuutta. Tällä hetkellä on vielä täysin auki, miten käytännössä voitaisiin taata vaikeasti reumasairaille kyllin osaava leikkaus- ja muu hoito lähitulevaisuudessa. Meneillään oleva kaoottinen tilanne herättää reumapotilaissa ja heidän omaisissaan ymmärrettävästi huolta.

Reuma ei ole yksityinen kovan rahan tahko, vaan sen omistamme todellakin yhdessä me kaikki Kelan ja kuntiemme kautta. Ministeriön suunnitelma Reuman osaamisen siirtämiseksi kolmeen osaamiskeskukseen on vähintään erikoinen. On totta, että vaativinta reumaosaamista ei ole riittävästi ympäri valtakuntaa. Suomessa on jo pitkään vallinnut keskittämisen trendi, ja tämä on paikoin hyvin perusteltua. Näin on esimerkiksi vaikean reuman hoitamisessa. Pienessä maassa ei voi olla monta reumasairauksien erityisosaamiskeskusta. Siihen meillä ei ole edes kyllin pätevää henkilökuntaa, puhumattakaan usean keskuksen perustamisen taloudellisista kustannuksista.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Reuman sairaalan osaaminen on ollut huippua ortopediassa, reumatologiassa ja fysioterapiassa. Sairaala on erikoistunut myös tuki- ja liikuntaelinsairauksien tutkimukseen. Sairaala on toiminut opetussairaalana, ja se tunnetaan maailmanlaajuisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus erityistason sairaanhoidon järjestämisestä ja keskittämisestä säätää, että nuoruusiän reuman vaativa leikkaushoito pitää keskittää sellaiseen terveydenhuollon yksikköön, jolla on riittävän pitkäkestoinen ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva laatunäyttö kyseisen toiminnan harjoittamisesta.

Tällainen lastenreuman vaativa leikkaushoito on toteutettu Reumasäätiön sairaalassa Heinolassa. Kaikista lastenreuman vuoksi tehdyistä kirurgisista toimenpiteistä vain kuusi leikkausta tehtiin vuonna 2008 muualla kuin Reuman sairaalassa. Myös aikuisten reumapotilaiden vaativan leikkaushoidon ja kuntoutuksen ohjaaminen Reuman sairaalaan olisi voitu säätää asetuksella, jolloin olisi huomioitu Reuman sairaalan erityisosaaminen ja -asema hoito- ja tutkimus- ja kehitystyössä sekä kuntoutuksessa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on kirjattu, että kansalaisten yhdenvertaisuus turvataan vahvistamalla palveluiden käyttäjien oikeuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tosiasiassa hallitus osoittaa teoissaan, että se ei turvaa kansalaisille yhdenvertaisuutta. Onko odotettavissa, että pitkään toimineiden ja inhimillisesti katsoen hyvää tulosta tehneiden laitosten alasajo jatkuu? Tällainen tilanne on nyt uhkana esimerkiksi Järvenpään sosiaalisairaalalla, jonka toiminta ja tulokset ovat hyviä mutta talous heikko, kun kunnat joutuvat säästämään ja tinkimään eivätkä kykene antamaan ihmisille tarpeellisia maksusitoumuksia.

Arvoisa puhemies! Hallituksella olisi ollut mahdollisuus pelastaa Reuman sairaala, mutta sillä ei ollut tahtoa. Reuman sairaala on reumaa sairastavien osaamiskeskus, ja se on säilytettävä. Lapsipotilaille on ollut ensiarvoisen tärkeää tavata muita lapsia, joilla on sama sairaus ja samoja hoitoja, lääkkeitä ja apuvälineitä. Myös vanhemmat ovat saaneet vertaistukea keskusteluissa muiden vanhempien kanssa.

Arvoisa puhemies! Lastenreumaa sairastavan 7-vuotiaan pojan vanhemmat kertoivat, että he ovat Reuman sairaalassa saaneet kokonaisvaltaista hoitoa. Lastenreumatologia, fysio- ja toimintaterapia, silmälääkäri, laboratoriokokeet sekä röntgenkuvaukset — kaikki on ollut saatavilla ja tulokset käytettävissä jatkohoitoa ajatellen. Myös sosiaalihoitajan ja psykologin apua on ollut tarjolla. Pojan vanhemmat pahoittelevat, että tämä loistava kokonaisvaltainen hoitopaikka on nyt poissa. Heidän kokemuksensa mukaan alueen keskussairaalassa ei ole pystytty antamaan yhtä hyvää hoitoa.

Miltei koko ikänsä reumaa sairastanut henkilö puolestaan oli huolissaan Reumalla kesken jääneen leikkaushoitonsa jälki- ja jatkohoidosta. Keskussairaalasta hänelle oli todettu, että miten he nyt häntä osaisivat hoitaa, kun eivät ole aiemminkaan osanneet. Keskussairaalassa oli jo aiemmin todettu, että reuman loppuun kuluttamia niveliä voidaan hoitaa vain erittäin ammattitaitoisella ortopedialla ja mikrokirurgialla. Vaativat reumapotilaat, mukaan lukien lapset, tarvitsevat vain yhden sairaalan, jossa saa kokonaisvaltaista hoitoa. Vaativa tietotaito karttuu keskittämisestä, ei hajauttamisesta.

Arvoisa puhemies! Laadulla ja osaamisella on oma hintansa, mutta potilaiden hyvä hoito mahdollistaa paremman elämänlaadun ja toiminta- ja työkyvyn. Näiden arvoa on vaikea rahalla mitata.

Arvoisa puhemies! Tuossa aiemmin keskustelun kuluessa ed. Karhuvaara esitti, että reuma-alan asiantuntijat, lähinnä lääkärit, voisivat lentäen mennä potilaitten luokse. (Ed. Karhuvaara: Ne tekevät sitä jo nyt!) Minun mielestäni se on taloudellisesti kallista, ja se lentokoneessa istuttu aika on myös lääkärin työaikaa. Sinä aikana pystyttäisiin hoitamaan hyvin monta reumapotilasta.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan viitata tässä kaikkeen siihen, mitä olen aikaisemmin sanonut sekä eduskunnassa että myös sitten kirjoituksissa muun muassa nettisivuilla ja muuallakin, koska onhan tämä kova juttu ja surullinen asia, että tähän on päädytty. Nimenomaan Heinolassa, joka muutenkin on kokenut kovia, tämä on ollut tavallaan sellainen viimeinen isku. Kuten tässä on tänään moneen kertaan todettu, niin myös suomalaisessa terveyspolitiikassa tämä on eräänlainen myös etiikan ja moraalin taitekohta, jota täällä on koetettu peitellä, millä tavoin ovat sitten eräät ryhmittymät tehneetkin.

Mielenkiinnolla luin kokoomuksen nettisivuilta, kuinka Timo Ihamäki, joka on ollut myös Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen puheenjohtaja ja tuntee niin Kelaa kuin Heinolan Reumaakin, otsikolla "Risikkoa rusikoidaan" aika seikkaperäisesti selvitti, mistä kaikesta tässä on kysymys. Siinä on nyt todellakin tämä, että rintamaveteraanit ovat aika tavalla ehtynyt luonnonvara tällä hetkellä ja kuntoutuslaitoksissakin on ollut tarvetta etsiä jotain uutta ja aika moni on sitten ottanut tämän Reuman, ja kyllä se on myös herättänyt katkeruutta nimenomaan Heinolassa. He ovat mielestäni oikeutetusti katsoneet, että heillä on paljon parempi ammattitaito. Siellä asuu edelleen lääkäreitä, sairaanhoitajia, jotka ovat koko elämänsä uhranneet Heinolan Reumalle eivätkä sieltä tule muuttamaan pois.

Tämä on minusta nyt yksi sellainen asia, jota toivon arvon ministereitten myös sillä tavoin arvostavan, että kun siellä erilaisia hankkeita on yksi elinkeinoministeriössä ja tavalla tai toisella, niin nämä Heinolan Reuman tilat ovat erinomaiset. Esimerkiksi Anssi Paasivirta, joka Temmin korkeana virkamiehenä kävi siellä katsomassa, sanoi, että onpa todella hienot tilat. On se sääli, että nämä jätetään sitten käyttämättä, kun muutaman kilometrin säteellä asuu vaikka kuinka paljon ammattitaitoisia ihmisiä, jotka voisivat tämän asian hoitaa. Minusta se hallinnollisesti pitäisi niin järjestää, ja siihen ministeriöllä ja Kansaneläkelaitoksella on täysi mahdollisuus, jos te haluatte sen tehdä, koska hallinnossa voidaan myös auttaa eikä ainoastaan katsoa, kuka on nyt sitten pystynyt tekemään parhaimmat paperit lyhyellä tähtäyksellä.

Mutta näissä sairaanhoitopiireissä on tietysti yritetty tehdä parasta. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä on noin 29 henkilöä lääkärit, sairaanhoitajat, avustava henkilökunta mukaan lukien, josta on Heinolan Reuman porukkaa. Monet huippulääkärit ja muut ovat Päijät-Hämeessä, jossa on 4 500 reumapotilasta, tätä asiaa hoitamassa.

Mutta joka tapauksessa muun muassa tämä lastenreuma ja sen hoitaminen järjestykseen on vielä tekemättä, ja siinä on tämä Heinola. Olen niitten lääkäreitten kanssa keskustellut, jotka ovat sitä tehneet pitkään. He ovat valmiit antamaan edelleen oman panoksensa. Myöskään sitten sairaanhoitopiirien kohdalla tämä tilanne ei voi olla niin hyvä kuin täällä on koetettu vakuuttaa, koska ainakin nyt tänäänkin viimeksi nämä reumapotilaat, jotka tuossa portailla olivat tai pikemminkin niitten alapuolella, koska eivät pääse portaita ylös, kertoivat, että tämä asia ei ole järjestyksessä. On pakko uskoa heitä, koska se koskee heitä henkilökohtaisesti.

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että Heinolan Reuman tilat tulevat saamaan sinne toimintaa ja Heinola tulee olemaan tässä edelleen maailmankartalla. Se on ansainnut sen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Välikysymys on todella aiheellinen. Sillä on nostettu tänään tämä tärkeä asia esille keskusteluun ja linjauksiin tulevaisuuttakin varten ja ajatellen mahdollisia uusia vastaavia tilanteita. On hieman valitettavaa, että tämä keskustelu on vain Reuman sairaalaa koskeva ja tätä konkurssia koskeva, joka toki on se vakavin ja tämän koko asian herättänyt. Mutta tässä välikysymyksessä on kolme osaa, ja erityisesti tämä viimeinen osa on hallitukselta ja ministeriltä jäänyt vastaamatta tässä vastauksessa kokonaan. Tähän ensimmäiseen kysymyksen osaan on vastattu tuo koko monisivuinen teksti, minkä ministeriltä kuulimme. Tämä ensimmäinen kysymyshän koski sitä, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että reumasairaalan monialainen, korkeatasoinen erikoissairaanhoito ja kuntoutus voi jatkua. Tähänhän hallitus vastasi, että ei aio ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin vaan reumasairaala on konkurssissa eikä sitä enää sieltä aiota nostaa vaan luodaan hajautettu malli, joka erityisesti lasten ja nuorten osalta vaikuttaa olevan erittäin vajavainen tai ainakin sellainen, että aiheuttaa aiheellisesti ihan suurta hätää näiden ihmisten keskuudessa, jotka tätä sairautta lasten osalta kärsivät.

Herra puhemies! Tämän välikysymyksen aiheellisuudesta voi vielä ottaa pienen vertailun. En ollut täällä eduskunnassa vuonna 1984 mutta muistan, kun Keski-Suomessa Laukaan Lievestuoreella meni Lievestuoreen sellutehdas, yksityinen pieni sellutehdas, konkurssiin. Silloin kansallinen kokoomus teki siitä yhdestä tehtaasta, jossa oli muutama kymmenen työntekijää, ehkä sata, välikysymyksen. Muistan, kun silloinen edustajatoverini, joka täällä oli muutaman kauden, Matti Lahtinen, sai käyttää siitä ensimmäisen ryhmäpuheenvuoronsa. Hän oli tullut maaherraksi siirtyneen Matti Jaatisen tilalle eduskuntaan ja pääsi näin puhumaan ryhmäpuheenvuoron. Sen takia se jäi mieleen ja tietysti, kun oman maakunnan tehtaasta oli kysymys. Ei tehdas palautunut enää koskaan sen jälkeen, mutta ehkä jonkinlainen teollisuuspoliittinen keskustelu täällä käytiin.

Nyt on kysymys kuitenkin, voi sanoa, vielä paljon paljon vaarallisemmasta ja vakavammasta asiasta, kun on kysymys koko maassa satojentuhansien reumapotilaiden hoidosta, siihen liittyvästä tutkimuksesta, kehittämistoiminnasta jne. Välikysymys on todella aiheellinen ja on osunut siihen arkaan paikkaan, niin kuin olemme havainneet. Täällä hallituspuolueittenkin eduskuntaryhmien puheenvuorot oli rakennettu hyvin hyvin taitavasti niin, että niissä kosittiin vahvasti koko kansaa ja näitä kohteena olevia ihmisiä mutta samalla sitten kauniisti ohitettiin ne kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotka tässä tilanteessa eteen tulevat. Kun meillä on erinomaiset ministerit, jotka ovat täällä kuuntelemassakin näitä meidän puheitamme, niin minä kyllä vetoan ja uskon, että he tekevät parhaansa, mutta näyttää siltä, että Heinola on menetetty. Toivottavasti sitten erinomainen elinkeinoministeri Pekkarinen saa niihin tiloihin jotakin hyödyllistä toimintaa, niin kuin tässä on lupauksia ollut. Mutta erittäin huolestunut olen siitä, että erityisesti lasten ja nuorten mutta myös kaikkien muiden reumaa sairastavien satojentuhansien ihmisten tilanne on epäselvä kesäkuun alusta ja siitä eteenpäin, ja tarvitaan kyllä voimakkaita panostuksia, että tilanne pysyy hallinnassa.

Herra puhemies! Tämä kysymyksen kolmas osa, johon hallitus ei vastannut, kuuluu: "miten hallitus aikoo turvata jatkossa terveydenhuollon korkean osaamisen myös muiden erityisen vaativaa hoitoa tarvitsevien potilaiden kohdalla?" Siis haluttiin laajentaa tätä kysymystä vähän muihinkin senkin perusteella, että meillä on yksityisellä puolella aika paljon sairaanhoitoa ja myös sosiaali- ja terveystoimen kaiken kattavastikin näitä palveluja ja kaikki nämä ovat nyt konkurssivaarassa jatkuvasti, kun tämä ankara ja monelta osin aivan käsittämättömän järjetön kilpailulainsäädäntö, hankintalaki, velvoittaa kilpailuttamaan tällaisia toimintoja, jotka eivät kilpailulle sovellu ja joissa eivät perusteet anna riittävää pohjaa valita järkevällä ja vastuullisella tavalla.

Herra puhemies! Mitä sitten nyt pitäisi tehdä? Totean, että reumasairaalan osalta pitäisi kuitenkin tehdä, vaikka se valitettavasti on menetetty itse sairaalana, erityisselvitys, miten siellä on päätöksiä tehty, miten asioita on hoidettu, ei siis mitään erityistilintarkastusta, koska en minä usko, että siellä on syytä epäillä mitään rikoksia, mutta selvitettäisiin ne syyt, jotka ovat johtaneet siihen, että tällainen 60 vuotta toiminut Kansaneläkelaitoksen ja muiden, kunnallistenkin toimijoiden yhteistyökumppani ja omistama laitos, sairaala, menee konkurssiin. Kyllä siihen on selvät syyt, ja niitä ei ole meille tuotu selkeästi esille, ja siksi edellytän ja vaadin, että ministeriö puolueettoman selvitysmiehen panee tutkimaan, mitkä ovat ne syyt, että tähän tilanteeseen on jouduttu. Lisäksi on selvitettävä, onko kansantaloudellisesti viisasta ja kokonaistalouden kannalta ja ihmisten kannalta viisasta lähteä tähän hajautettuun malliin, jota hallitus nyt kuitenkin sitten puolustaa ja näyttää vievän eteenpäin. Vaikka siinä on se Tampereen keskitetty yksikkö, niin kuitenkin itse hoito on hajautettu malli. Onko se tutkimuksen, kehitystoiminnan ja hoidon kannalta paras mahdollinen?

Herra puhemies! Todellakin on vaara, että meillä jatkossakin tulee näitä vastaavia konkursseja. Mehän muutimme täällä jopa konkurssilakia siltä osin, että yliopistot voivat mennä tästä lähtien konkurssiin. Nyt tavallaan Kajaanissa kävikin niin, että ei nyt ajettu konkurssiin mutta kuitenkin lopetettiin yliopiston yksikkö. Tällainen linja on nyt hallituksella, Vanhasen hallituksella, päällä, että peruspalveluita, joita valtio on ylläpitänyt ja yhteiskunta rahoittanut moneltakin osin, nyt on ajettu sellaiseen markkinavoimien pyöritykseen, että konkursseja tulee. Minä pelkään pahoin ja jopa uskon, että kansantaloudellisesti tulee raskaita tappioita, kun tällä tiellä ollaan. Kilpailulainsäädäntö on sopimaton.

Sitten on vielä todettava, että terveydenhuolto on meillä kaiken kaikkiaankin kriisiytymässä. Nyt tarvitaan todella pikaisia, nopeita toimenpiteitä, ettei tule enempää vahinkoa kuin mitä Reumalla nyt on tullut ja mitä tästä seuraa kaiken kaikkiaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Heinolan Reuman asiasta on otettu paljon yhteyksiä. Haluan osaltani kiittää jokaista, joka on tuonut tämän asian myös minun tietoisuuteeni.

Heinolan Reuma käsitteenä oli tuttu jo lapsuudenkodissani. Edesmennyt isäni oli saanut talvisodassa nivelreuman, ja hän oli silloin Heinolan Reuman alkuvaiheessa minun ollessani koulupoika saamassa hoitoa Heinolan Reumalta, jotenka asia on ollut hyvin kaukaa jo tuttu. Minusta on ollut suuri vahvuus, että meillä Suomessa on tällainen huippuosaamiskeskus, mitä Heinolan Reuma merkitsee. Osaaminen ja tutkimus ovat olleet tärkeitä vahvuuksia Heinolan Reumalla, ja varmasti ei erehdy, jos väittää, että ne ovat olleet siellä aivan kansainvälistä kärkiluokkaa.

Reumasairaudet mielestäni ansaitsisivat sellaisen erityisosaamisen, jota Heinolassa on pitkäaikaisen määrätietoisen toiminnan kehittämisen vuoksi tullut. Aivan viime vuosilta minulla ei ole ollut kontakteja Heinolan Reumaan, aivan näitä kontakteja ei ole, mutta Heinolan Reuman myönteinen palaute, jota useat ovat sähköposteilla halunneet tuoda minunkin tietooni niin kuin kollegoittenkin tietoon, kyllä kertoo harvinaisen voimakasta kieltä siitä osaamisesta, ihmisten asioihin yksilöllisesti tapahtuneesta paneutumisesta, jota siellä on ollut. Samoin on kerrottu myöskin lasten saavan hyvää hoitoa. Aikuisia voidaan ehkä pikkuisen siirrellä sairaalasta toiseen, mutta minulla on semmoinen käsitys, että lapsille tietty pysyvyys, hoitosuhteet, tutut hoitopaikat ovat erityisen tavoiteltava ja tärkeä asia.

Kun kansalaisille olen sähköposteihin pyrkinyt vastaamaan, olen tuonut esille sen, että minä uskon, että Heinolan Reuman toiminnat tulevat jollakin tavalla vielä jatkumaan. Yleensä, kun yritys menee konkurssiin, se ei ole loppu vaan syntyy uutta, ja tätä henkilökohtaisesti toivoisin myös Heinolan Reuman kohdalla. Toivon, että löydettäisiin uusia ratkaisuja, joilla toiminnat voisivat siellä edelleen säilyä. Toivon, että näitä asioita todella vilpittömästi ja aidosti voitaisiin selvittää, koska tuo palaute, jota on Heinolan Reuman osalta saatu, on niin ainutkertaisen myönteistä.

Tietysti on niin, että sairaanhoitopiirit osasta maata ovat lähempänä ihmisiä, ei ole matkakuluja, ei mene aikaa matkoihin, mutta toisaalta se, että Keski-Suomestakin on tullut lukuisia palautteita siitä, että Heinolan Reuman hoito on koettu hyväksi, kertoo siitä, että silloin kun hyvään inhimilliseen yksilölliseen hoitoon pääsee, niin silloin voidaan tehdä myöskin pitempiä matkoja. Toisaalta sairaanhoitopiireissä on omat kuormituksensa aivan muistakin tehtävistä, niin että toivoisin, että vielä voitaisiin harkita niitä toimia, joilla tällainen erityisosaaminen, jota Heinolan Reumalla on kehitetty ja jota edelleen tarvitaan, voisi löytää jatkon, jotta ne ihmiset, jotka hoitoa tarvitsevat, voisivat saada myös hoitoa.

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että myönteiset ratkaisut voisivat uusissa muodoissa löytyä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! En ymmärrä, ministeri Risikko, hallituksen logiikkaa tässä vastauksessa, kun ehdotatte, että erityisen vaativat hoidot keskitetään kolmeen osaamiskeskukseen eli Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistollisiin sairaaloihin. Tämä logiikka on mielestäni merkillistä sen vuoksi, että Heinolan sairaalan lopettamista on toisaalta perusteltu sillä, että potilasmäärät ovat vähentyneet, ettei enää tarvita tällaista yksikköä. No, jos potilasmäärät vähenevät nimenomaan, kun puhutaan erityisen vaativasta hoidosta, niin mitä ihmeen järkeä on jakaa näitä vähiä potilaita kolmeen osaamiskeskukseen?

Totta kai valtaosa reuman hoidosta tapahtuu keskussairaaloissa ja terveyskeskuksissa, mutta nyt puhutaan nimenomaan tästä erityisen vaativasta reuman hoidosta ja lapsireuman hoidosta, kun puhutaan esimerkiksi vaikeista leikkauksista. Sen vuoksi toivoisin, että, ministeri, vielä kertoisitte perustelun, minkä vuoksi Tampere, Turku ja Helsinki. Jos siinä on joku aluepolitiikka takana, niin sekin on kummallista, koska Suomi on iso maa ja nämä kaikki keskukset ovat melko lailla lähellä toisiaan, eli aluepoliittisestikaan tässä ratkaisussa ei ole järkeä.

Mielestäni ainoa kestävä ratkaisu olisi todellakin se, että meillä olisi jatkossa yksi valtakunnallinen osaamiskeskus, ja perusteluna se, että potilaita on sen verran vähän, että tässä reilun 5 miljoonan suomalaisessa populaatiossa on viisasta, jos halutaan tavoitella korkeaa tasoa, keskittää nämä potilaat, nimenomaan erityisen vaativaa hoitoa tarvitsevat potilaat, yhteen huippuosaamisyksikköön.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Aivan oikein tässä ed. Räsänen totesi tuon yhden yksikön tarpeen.

Mutta haluaisin vielä muutaman sanan sanoa tästä, miten tähän jouduttiin lopullisesti. Kansaneläkelaitoshan tilasi sitten pääosan aikaisemmin Heinolassa toteutetusta reumapotilaskuntoutuksesta Punkaharjulta. Punkaharjulla oleva kuntoutuslaitos taas on erikoistunut aivoatakkipotilaiden, siis hemiplegia-, aivoverenkiertohäiriöpotilaiden, halvauspotilaiden kuntoutukseen. Tämän jälkeen, kun tämä tieto tuli Punkaharjulle, että siellä pitäisi reumaa alkaa kuntouttaa, niin jo lähti pyyntö Heinolaan, että miten se tehdään. Kysymys haluttiin esittää heti. Tästä on muun muassa ylilääkäri Markku Kauppi kertonut.

Sitten toinen kysymys on todellakin tämä, mitkä muut säätiöt sitten ovat konkurssiuhan alaisia. Pääjohtaja Huuhtanen tuossa täällä jo aikaisemminkin viitatussa Suomen Kuvalehden artikkelissa itse viittaa siihen. Ja todella A-klinikka-säätiö saattaa olla yksi, Orton Invalidisäätiö toinen. Siis näitä ongelmia on tiedossa.

Mutta lopuksi haluaisin vielä kerran sanoa sen, että puhe yksityisestä säätiöstä tässä tapauksessa, kun puhumme Reumasäätiön sairaalasta, on harhaanjohtavaa. Kysymys on siis pääsääntöisesti Kansaneläkelaitoksen hallinnassa olevasta ja sen määräysvallan kohteena olevasta säätiöstä.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Jos muutamaan kysymykseen nyt jo vastaisin tässä.

Minä ihan nyt ensimmäisenä haluan vielä kerran sanoa sen, minkä täällä silloin kyselytunnilla sanoin, että kyllä minä olen siis tiennyt siitä, että reumasairaalan talous ei ole kunnossa. Mutta että siellä on konkurssiuhka, siitä sain tietää ... Olen joka paikassa sanonut, että niistä vakavista ongelmista ... Koska ei oikeastaan tällä hetkellä ole sellaista laitosta, joka ei kärsisi talousongelmista, ja nyt oli kysymys vakavista, ja kysyin, että koska valot sammuu, eli tarkoitin juuri sitä, että milloinka ... Ja minulle annettiin aikaa kevät, ja sitten 18.3. se tieto tuli. Siitä tässä on nyt vain kysymys. Minun mielestäni tässä on toisaalta turha tähän edes juuttua, koska tärkeintä on nyt saada tämä hoito jatkumaan. Me emme olisi voineet sillä kahdella miljoonalla pelastaa tätä Reumasäätiön sairaalaa.

Ja sitten tässä yhteydessä on tullut paljon sellaistakin, että olenko minä nyt tietoinen. Minulle tulee jatkuvasti tietoa erilaisten sairaaloitten tai laitosten taloudellisista ongelmista. Ja nyt jo tässä kaikkien kuullen sanon, että meillä on tehty hiljattainkin selvitys kuntoutusyksiköistä ja kuntoutuslaitoksista ja siellä on taloudellisia ongelmia, aivan niin kuin täällä eräs edustajista käytti puheenvuoron. Meillä on tietoa siitä, että meillä on yksityisiä kuntoutuslaitoksia pahassa jamassa. Ja totta kai me olemme huolissamme siitä, että jos käy niin kuin nyt kävi, niin mitä se tarkoittaa sitten. Siitä syystä me olemmekin käynnistäneet näitä toimia.

Mutta on se kovin kummallista myöskin semmoinen — minun on ihan pakko tämä sanoa — että kopin me totta kai otamme ja saattaen vaihdamme potilaat, mutta kyllä minä olisin toivonut, että pikkuisen ennemmin siitä konkurssista meille olisi ilmoitettu. Minä tiedän, että konkurssilainsäädännössä on määrätyt säännöt ja niistä ei huikita, mutta pieni vinkki olisi voinut tulla.

No, se on asia erikseen. Tämä on toivomusta, ja minä ymmärrän toisaalta säätiön hallitustakin. Minä olen kuullut heidän perustelunsa, olen kuullut, että he olivat henkilökohtaisella omaisuudella vastuussa, ja ymmärrän, miksi se sitten piti niin nopeasti ... Elikkä kaikki on ymmärrettävää, mutta potilaitten kannalta olisi voinut hieman ennemmin tämän ilmoittaa. Tätä mieltä olen joka tapauksessa.

No, sitten tähän itse asiaan. Minä nyt pompin näihin kysymyksiin vastauksia täältä, ne liittyvät vähän eri asioihin ja kysymyksiin.

Eli aluehallintoviranomaiset ja Valvira tekevät siis kyselyä tälläkin hetkellä, että tämä saattaen vaihtaminen varmasti onnistuu. Niiden tehtävänä on valvoa tätä, ja ne selvittävät sen potilaan hoidon jatkuvuuden.

Sitten täällä kysyttiin, mihin ne osaajat ovat menneet. Suurin osa on mennyt Päijät-Hämeen keskussairaalaan, ja Ortonille on myöskin rekrytoitu henkilöitä. Tämä on se tieto, mikä minulle on tullut.

Täällä kysyttiin, olisiko sitä 2006 vuoden asetusta pitänyt jollakin lailla valvoa, että sitä noudatetaan. Meillä aluehallintoviranomaiset ja Valvira ovat niitä, jotka valvovat asetusta ja lakia. Minä ymmärrän toisaalta sen hyvin, että ne eivät ole puuttuneet tähän asiaan, koska on katsottu, että on ollut korvaava toiminta sairaanhoitopiireillä ja on kuitenkin se hoito pystytty järjestämään.

Reumakirurgiasta totean sen, että reumakirurgiahan on myös päiväkirurgiaa ja sitä ei voi tehdä kovin kaukana kotoa. Ja kun tämä päiväkirurgia on lisääntynyt, niin sairaanhoitopiirit ovat sitä tehneet sitten omassa sairaanhoitopiirissään. Se on yksi syy.

Sitten näistä kolmesta osaamiskeskuksesta. Meillähän reumasairaus on systeemisairaus. Se vaikuttaa hyvin monipuolisesti ihmisen kehoon, ja meillä on näitä hyvin vaikeita tautimuotoja, ja niin kuin ed. Räsänen ja samoin ed. Tiusanen lääkärinä tietävät, nämä erikoisen vaikeat tautitapaukset eivät ole mikään homogeeninen joukko, jossa kaikki tarvitsevat just sitä samaa hoitoa. Toiset tarvitsevat toisen tyyppistä kirurgiaa, toiset toisen tyyppistä kirurgiaa jne. Kun nämä kolme osaamiskeskusta nyt perustetaan, niin eivät ne kaikki profiloidu samoihin asioihin. Mutta se, mitä me tulemme edellyttämään, on se, että ne ovat kokonaisvaltaisen hoidon ja tällaisen moniammatillisen hoidon keskuksia — eli moniasiantuntijuushoitoa, koska reuma on systeemisairaus, se vaikuttaa hyvin monella eri tavalla. Arvoisa puhemies! Vielä vähäsen. Huippuasiantuntijat ovat itse esittäneet, että enemmän kuin yksi, koska yksi on liian haavoittuvainen, niin kuin on todettu.

Täällä tuli esille, että Reumasäätiön sairaalan asiantuntijat eivät olisi mukana näissä meidän ministeriön saattaenvaihtamisoperaatioissa. Kyllä he ovat, joka ikisessä kokouksessa on ollut Reumasäätiön sairaalan lääketieteellinen ex-johto, ja he ovat osallistuneet myöskin jatkuvasti, ja kiitos heille siitä, että he ovat jaksaneet sitä tehdä.

Ed. Kankaanniemen kahteen kysymykseen. Teidän välikysymyksenne ensimmäinen kysymys tuli jo vastatuksi, sitten se, miten erityisesti lapsipotilaiden osalta toimitaan, on kerrottu, ja sitten vielä kysytte, miten hallitus aikoo turvata muitten erityisen vaativan hoidon. Meillä on olemassa 2006 vuoden asetus, ja sitä päivitetään. Se tehdään ensiksi reuman osalta toukokuussa, ja viimeistään syksyllä annetaan se kokonaisuus, se loppuosa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama sana tästä reumasairaalan tilanteesta ja sitten yleisestä terveydenhuollosta, ja sitten haluan muutaman sanan sanoa myös Kelasta, koska se on tullut täällä useampaan otteeseen puheeksi.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty läpi myös Heinolan sairaalan historiaa ja sitä, miten sen osaamista on pystytty kehittämään vuosien varrella. Ongelmaksi on syntynyt se, että säätiöpohjainen terveydenhuollon yksikkö on kehittynyt valtakuntamme huippuyksiköksi, ja kun tällainen yksityinen terveydenhuollon yksikkö joutuu taloudellisiin ongelmiin, miten me pystymme vastaamaan siihen, etteivät potilaat tästä tilanteesta tulisi kärsimään.

Reumasäätiön hallituksen puheenjohtaja, joka on ollut hyvin tiiviisti tässä prosessissa mukana, arvioi, ettei sairaala kaatunut kenenkään yksittäisen toimijan pahaan tahtoon, vaan suurin syy on itsenäisiin sairaanhoitopiireihin perustuva terveydenhuoltojärjestelmä ja terveydenhoidon lainsäädäntö. Tässä taloustilanteessa kaikki keskussairaalat haluavat hoitaa potilaansa itse, ja Reuma ei myöskään pärjännyt kuntoutuksen kilpailutuksessa.

Sosiaali- ja terveydenhuoltomme isot kysymykset erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kehittämisestä sekä hoidon keskittämisestä tai hajauttamisesta ovat edelleen auki. Koko sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä on vähän sekavassa ja vaikeassakin tilanteessa. Hoitoketjut katkeilevat, hoidot hajaantuvat, eikä vastuuta tunnu kantavan tällä hetkellä kukaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä on odottavalla kannalla. Odotetaan yhtenäistä linjaa, mihin suuntaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa pitäisi kehittää. Ilmeistä on, että hallituspuolueet ja ministerit näkevät rakenteellisen uudistuksen ja tavoitteet ja sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeet eri lailla. Viime kädessä ongelmaksi tästä ei saa tulla se, että potilaat ja sosiaali- ja terveydenhuollon alan ammattilaiset kärsisivät tästä epämääräisestä tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Reuman osalta näkisin myös perusterveydenhuollossa, että on vastuutonta hajauttaa vähemmän vaativan reuman hoitoa kuntatasolle nykyisessä taloustilanteessa varmistamatta, millaiset resurssit kunnilla on käytössä. Tiedämme, että monilla kunnilla on suuria vaikeuksia palveluiden järjestämisessä ja osaavan hoitohenkilökunnan rekrytoinnissa. Perusterveydenhuoltoon on siirretty jatkuvasti erikoissairaanhoidon toimia siirtämättä kuitenkaan vastaavia resursseja. Lääkäreiden työ on perusterveydenhuollossa muuttunut todella raskaaksi. Hallituksen pitäisikin pystyä talous- ja työllisyyspolitiikallaan viime kädessä turvaamaan kuntien verotulot ja valtionosuudet. Siitä vastuusta hallitus ei voi livetä.

Arvoisa puhemies! Koska olen Kelan toimintaa valvovien valtuutettujen puheenjohtaja, haluan tuoda keskusteluun myös tätä näkökulmaa.

Olemme huhtikuun kokouksessa kuulleet Kelan johtajia asiasta. Pääjohtaja ja johtajat ovat korostaneet, ettei Kela omista Reumasäätiötä eikä sillä ole oikeutta puuttua itsenäisen säätiön toimintaan eikä tukea sitä taloudellisesti. Kela on myös avustanut omia kuntoutusasiakkaitansa jatkohoidon varmistamiseksi.

Asiasta käytiin valtuutettujen kokouksessa kriittinen keskustelu, emmekä kaikilta osin pitäneet saatua selvitystä riittävänä. Siksi annoimme asiasta lausuman, jonka mukaan pidämme niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin arvostetun Reumasäätiön sairaalan ajautumista konkurssiin valtakunnallisesti merkittävänä takaiskuna reumasairaiden hoidossa. Katsomme, että olisi jo huomattavasti aikaisemmin pitänyt ryhtyä aktiivisemmin etsimään toiminnallisia ja rahoituksellisia vaihtoehtoja sairaalan toiminnan jatkumisen turvaamiseksi. Olisimme olleet tähän selvittelyyn myös kansanedustajina halukkaita osallistumaan. Ilmaisimme suuren huolemme korkeatasoisen reuman hoidon kuntoutuksen jatkuvuudesta eli potilaiden asemasta muuttuneessa tilanteessa. Edellytämme, että Kela varmistaa sen vastuulla olevien kuntoutuspotilaiden hoidon jatkumisen ja johto antaa selvityksen asiasta valtuutettujen toukokuun kokouksessa. Tämän jälkeenkin Kelan tulee tarvittaessa reagoida hoitosuhteiden tilanteeseen siihen asti, kunnes jokaisen potilaan kuntoutus ja hoito on järjestetty.

Arvoisa puhemies! Toivon, ettei Reuman huippuosaamista nyt hukata. On järjetöntä resurssien tuhlaamista perustaa virkamiesten valmistelemia huippuyliopistoja, kun samaan aikaan maassamme jo olevaa oikeaa tutkimuksen ja koulutuksen ja käytännön työn kautta syntynyttä huippuosaamista ajetaan alas ja annetaan huippuosaamiskeskuksen hajota. Hallituksen lyhytnäköinen toiminta ei tässäkään asiassa ole suomalaisen yhteiskunnan etujen mukaista, eikä hallitus voi nauttia eduskunnan luottamusta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Tutkin arkistoja ja löysin sieltä — ed. Anneli Kiljunen tässä puhui henkilöstöstä — sitäkin liippaavan, koskevan aloitteen, talousarvioaloitteen 510 vuodelta 2003. Sen on allekirjoittanut kahdeksan päijäthämäläistä kansanedustajaa, ja olen siinä ensimmäinen allekirjoittaja. Se koskee määrärahan osoittamista Reumasäätiön sairaalan Tel-Tules-kehittämisohjelman tietoteknisiin laite- ja osaamisinvestointeihin. Eli kyllä Reumasäätiön sairaalassa on ollut yritystä.

Tässä aloitteessa todetaan: "Valtakunnallinen Reumasäätiön sairaala on panostanut viime vuosina voimakkaasti tuki- ja liikuntaelinsairauksien palvelujärjestelmän kehittämiseen sekä alueellisesti että koko maassa. Uutena kehityskohteena" — tämän esityksen mukaan — "on telelääketieteellisen osaamisen - - kehittäminen ja siihen liittyvän tietoteknisen osaamisen ja valmiuden parantaminen." Siinä tarkoitus oli vastata kahteen ulkoiseen toimintamuutokseen eli tietoyhteiskunnan tulemiseen, sen mahdollisuuksiin ja haasteisiin, kuin myös sairaaloiden roolien muuttumiseen, siihen että ei enää niin paljon ole laitoshoitoa vaan enemmän avohoitoa. Lisäksi kiinnitettiin huomiota siihen, että vastataan myös terveydenhuollon organisaatioiden sisäisiin haasteisiin eli henkilökunnan työssäjaksamiseen, ennenaikaisen eläköitymisen vähentämiseen ja korkeatasoisen osaamisen säilymiseen. Lisäksi katsottiin, että ohjelmalla turvataan tuki- ja liikuntaelinsairauksien osaamisen säilyminen ja kehittyminen kansainvälisenä osaamiskeskuksena jne. jne. Eli kyllä siellä Reumasäätiön sairaalassa yritystä on ollut, ja toivon myös jatkoon, että reumaosaaminen säilyy ja siitä koulutuksesta pidetään huoli. Siinä pitää olla tarkkana.

Palaan vielä tähän Päijät-Hämeen keskussairaalan tilanteeseen. Nyt kun Päijät-Hämeen keskussairaalaan rekrytoidaan työntekijöitä Reumalta ja Päijät-Hämeen keskussairaalaan perustetaan reumahoidon yksikkö ja muutkin sairaanhoitopiirit ovat tästä kiinnostuneita, ainakin reumapotilaat, sillä tämä uusi yksikkö rakentuu Reuman entisten työntekijöiden varaan, niin nämä uudet työsuhteet ovat määräaikaisia. Eihän tällaisella aikataululla ole pystytty hallinnollisesti avaamaan uusia virkoja, vaan ne ovat toistaiseksi määräaikaisia. Siinä suhteessa me Päijät-Hämeessä olemme jälleen hyvässä asemassa, että saamme nämä osaajat sinne Päijät-Hämeen keskussairaalaan.

Kun täällä puhuttiin reumakirurgiasta ja kirurgiasta ylipäätään sikäli, että hoidot ovat päiväkirurgiaa, niin mainitsen tässä yhteydessä, että Päijät-Hämeen keskussairaalassa toimii Suomen suurin päiväkirurginen yksikkö ja taitaa olla uusinkin. Päijät-Hämeen keskussairaala aikoo neuvotella myös sitten muiden kuin vain oman alueensa potilaitten hoitamisesta, eli siellä ollaan kiinnostuneita myymään palveluita ulkopuolisille. Mutta ainakin asiantuntijat ajattelevat niin, että tämä Reumasäätiön sairaalan rakennus ei varmastikaan pystyisi toimimaan sivutoimipisteenä.

Eli kaiken kaikkiaan Päijät-Hämeen keskussairaala ja Päijät-Häme ovat siinä suhteessa hyvin onnellisessa asemassa, että saamme sinne — lehtitietojen mukaan enemmän kuin ed. Skinnari sanoi — noin 30 henkilöä, joista 6 on lääkäriä ja muut muun alan asiantuntijoita: sairaanhoitajia ja fysioterapeutteja ja välinehoitajia. Eli todetaan vielä kerran, että työtä tehdään ja sitä tulee kaikin keinoin tukea ja varsinkin sitä koulutusta ja osaamista ja tutkimusta jatkossakin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikanahan on käynyt ilmi, että nyt jo monet välikysymyksen allekirjoittajatkin alkavat epäillä, oliko tämä oikeastaan oikea tapa hoitaa reumapotilaita, tehdä heidän kustannuksellaan välikysymys. Eikö olisi ollut paljon viisaampaa kuunnella asiantuntijoita ja lisäksi, kun kuulimme, että Reuman sairaalan talous voi huonosti, perustaa näitä reumayksiköitä, kuten äsken ed. Nurmi kertoi Päijät-Hämeen yksiköstä, joka on aivan erinomainen. Samoin meillä on näitä Keski-Suomen keskussairaalassa ja kaikissa yliopistosairaaloissa.

Reuman sairaalan alasajohan on oikeastaan alkanut jo aika kauan sitten, jo vuonna 1982. Tiesimme todella vuosia, että potilasmäärät vähenevät. Siis ainoa etiikka tai moraali tässä asiassa oikeastaan on se, että Heinola kärsii tästä ja se henkilökunta, joka ehkä jää ilman töitä. Sen takia onkin erittäin hyvä, että yritetään löytää Heinolan Reumalle jokin uusi konsepti.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Kyllä tässä ennen muuta kärsivät ne potilaat, joiden hoitosuhteet ovat katkenneet, ja ainakin itse olen tätä välikysymystä ollut nimenomaan näiden potilaiden näkökulmasta tekemässä. Mutta kerron kyllä teille, ed. Asko-Seljavaara, että olen keskustellut erittäin monen reuman hoidon asiantuntijan kanssa, muun muassa näiden Reuman sairaalan huippukirurgien kanssa ja saanut heiltä näkemyksiä tämän välikysymyksen tekemisen tueksi.

Te, ministeri Risikko, sanoitte, että teille annettiin kevät aikaa varautua konkurssiin. Kysynkin: mitä te olisitte tehnyt toisin, jos tuo konkurssi olisi tullutkin vasta kahden kuukauden kuluttua? Olisiko lopputulos ollut jollain tavalla erilainen, tai mihin olitte ryhtymässä tämän ikään kuin luulemanne jatkoajan aikana?

Kysyn myös kysymyksen, jota monet potilaat ovat pyytäneet täällä keskustelun aikana kysymään: Kun on esimerkiksi ne harvat leikkaavat lääkärit, jotka osaavat ylipäänsä näitä vaikeita niveliä leikata, pääsevätkö potilaat myös muualta Suomesta Päijät-Hämeen keskussairaalaan hoidettavaksi? Tässä tietysti tulee esiin myös terveydenhuoltolaki, jossa kovasti toivon, että potilaiden valinnanvapautta laajennettaisiin ihan huomattavasti, jolloin se tulisi myös helpottamaan reumapotilaiden tilannetta. Mutta kun tuolla Päijät-Hämeen alueella ovat nyt ne kullanarvoiset leikkaavat ja hoitavat lääkärit, niin pääsevätkö potilaat heidän hoitoonsa?

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa tuotu esiin yhtenä tällaisessa taloudellisessa vaarassa olevana säätiönä Invalidisäätiö. Tällaiset puheet saattavat usein muuttua totena esitettäviksi huhuiksi ja voivat aivan aidosti myöskin vaarantaa toiminnan luotettavuutta ja palvelumarkkinoilla mahdollisesti yhteistyötahojen yhteistyötoimintaedellytyksiä. Reumasäätiön ja Invalidisäätiön sairaalan ja kuntoutustoiminnan fuusioneuvotteluja koko prosessiajan ed. Jouko Skinnarin kanssa seuranneena haluan todella nyt painottaa, että Invalidisäätiön sairaala Orton ei ole konkurssiuhan alla. Se elää Invalidisäätiön ammatillisen erityisoppilaitoksen tutkimusyksikön apuvälineosaamisen ja sairaala- ja kuntoutusyhtiön tasapainoisesti hoidetun taloudenpidon perusteella tälläkin hetkellä ja voi olosuhteisiin nähden suhteellisen hyvin. Mutta haluaisin ihan sanoa siitä, että nyt varsinkin, kun EU-palveludirektiivit mahdollistavat jatkossa entistä vapaamman hoitopaikkojen valinnan, haluaisin todella toivoa, että koko yhteiskunnan terveydenhuoltojärjestelmä hoidettaisiin mahdollisimman avaralla ja vahvalla taloudenpidolla.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Reumapotilaat ovat olleet todella aktiivisia meidän poliitikkojen suuntaan, ja heillä on ollut aito huoli siitä, kuinka heidän hoitonsa jatkuvuuden ja hoitonsa laadun käy. Erityisesti pienten lasten vanhemmat ovat olleet huolissaan, että kuinka he voivat parhaiten tarjota parasta hoitoa lapselleen ja lapsen tulevaisuuden varmistamiseen. Sen takia kyllä sanon, että tämä välikysymys on ollut varsin aiheellinen.

Terveydenhuollossa etsitään jatkuvasti ratkaisuja siihen, kuinka palveluita voidaan tuottaa entistä tehokkaammin, entistä kustannustehokkaammin. Tämä on johtanut siihen, että kilpailutuksen kautta haetaan tiettyjä mahdollisuuksia, ja myöskin yksityisten palveluiden painotusten suuntaan. Jos äsken ymmärsin oikein, ed. Asko-Seljavaara tavallaan vaati, että myös kunnalliselle puolelle pitää järjestää tämmöinen rinnakkaispalvelu, vaikka nyt olisikin sitten myös yksityisellä puolella tapahtuvaa palvelutuotantoa, jota sitten ostetaan kunnalliselle puolelle. Eihän tämmöinen kaksoisjärjestelmä nyt toisi sitten ehkä niitä säästöjä, joita on itse koko systeemin rakentamisella haluttu saada aikaiseksi.

Näkisin tässä asiassa sen, että kun lähdetään kokeilemaan ja hakemaan nyt näitä uusia ratkaisuja, joskus valitettavasti käy tällä tavalla, että ne eivät sitten toimikaan, palveluja ei osteta kunnan taholta. Eikö silloin olisi erityisen tärkeätä varmistaa hoitoketju ja hoitoketjun sujuvuus, jotka olisivat myös jo selvillä potilaalle, eli kuinka heidän hoitonsa järjestetään, oli tilanne mikä tahansa: mistä he saavat asiantuntevaa apua? Näkisin, että tällaisen hoitoketjun rakentaminen olisi entistä tärkeämpää, kun haetaan erilaisia ratkaisuja terveydenhuollon ja muiden palveluiden tuottamisen suuntaan. Koska tärkeintähän on, että ihminen, potilas, kansalainen saa aina sen avun, mitä hän tarvitsee.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä kun puhuttiin Heinolan alueesta ja siitä, kuinka potilaat ovat tärkeitä, niin haluan mainita sen, että kyllä potilas on aina tärkeä: potilas, joka tarvitsee apua, lääkärin apua, on aina kärsivä tai erittäin kärsivä. Jokaisen ihmisen terveys on tärkeä asia, ja se pitää hoitaa arvokkaasti ja kunnolla. Se on hyvin vaikea tehtävä, mutta se on hoidettava.

Siitä huolimatta uhmaan puhua myös Heinolan alueesta. Kyllä Reumasäätiön sairaalan lakkauttaminen on Heinolan alueelle vakava isku. (Ed. Asko-Seljavaara: Se on totta!) Siellä Heinolassa työttömyysluvut ovat korkealla, se on rakennemuutosaluetta. Sinne tulee nyt tukia onneksi, mutta Heinolalla on ollut se kohtalo, että siellä on ollut työttömyys kohtalona, ja tämä sairaalan lakkauttaminen on vakava takaisku. Heinolaa on nyt tuettava ja autettava, että sieltä löytyy toimintoja ja työpaikkoja. Se on myös huomioitava, kun tätä asiaa käsitellään, ja se on ihan realismia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymys on tehty reumapotilaiden vuoksi ja sen vuoksi, että ollaan hävitetty Suomesta tämä korkeatasoinen erityisosaamispaikka, joka on kodinomainen, turvallinen, tuttu, jossa on ollut eri palvelumuodot samanaikaisesti saatavilla, ja mitään vastaavaa ei ole olemassa. Tämä on myös koko terveydenhoidon näkökulmasta resurssien hukkaamista ja hävittämistä.

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin myös siitä — ed. Karhuvaara viittasi siihen — että väärin pelotellaan. Puhutaan siitä, että jotkin säätiöt ovat taloudellisesti ongelmissa.

Pääjohtaja Huuhtanen Suomen Kuvalehdessä totesi, että tämä tuskin on viimeinen konkurssi, viittasi muihin säätiöihin. Näitä säätiöitä on useampia. Eräs säätiö myös, tai se on nyt osakeyhtiö, on tästä ollut vastikään huolestunut, ja se on nimenomaan se Punkaharjun kuntoutuslaitos, joka sai sitten Kelalta nämä reumakuntoutukset, koska se on erikoistunut aivohalvauspotilaiden kuntoutukseen ja sen erikoisosaaminen on heillä. He ovat nyt huolissaan siitä, mitä Kela tekee heidän kanssaan: hajottaako se myös näiden palvelujen kysynnän useampaan pisteeseen eikä enää käytä heidän erityisosaamistaan, joka ehkä on hiukan kalliimpaa kuin jonkin muun kuntoutuslaitoksen? Näin ollen meidän kuntoutuksen ja muun palvelutason lasku on se, joka tässä uhkaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata ed. Lipposelle, että siis helsinkiläiset ja Uudenmaan reumapotilaat ovat jo vuosikausia olleet hoidossa Hyksissä. Meillä on Reumatologian klinikka, jossa on reumatologian professori, ja iso tiimi eri erikoisaloja, jotka hoitavat näitä potilaita, ja lapsipotilaat on hoidettu Lastenklinikalla. Siis ei ole mitään ongelmaa tällä alueella reuman hoidossa, eikä tätä Reumasairaalaa todellakaan kukaan ole alas ajanut, vaan yksinkertaisesti tämmöinen keskitetty hoito ei ole enää tarpeellinen, koska potilaat voidaan hoitaa polikliinisesti, he kotoa käyvät hoidossa, jolloinka se on huomattavasti miellyttävämpää ja halvempaa.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on nyt aika erikoista sitten, jos kaikki on niin mahdottoman hyvin täällä koko Suomessa. On hieno asia, jos Helsingissä asiat ovat hyvin, mutta täytyy täällä eduskunnassa kantaa vastuuta koko Suomesta. Jos asiat ovat niin hyvin kuin ed. Asko-Seljavaara äsken mainitsi, niin minä ihmettelen, minkä takia nämä reumasairaalan potilaat eivät ole vielä tiedostaneet tätä asioiden todellista tilaa. Senpä takia, jos asiat todella ovat hienosti, niin silloin pitää ehdottomasti tiedottaa siellä alueella tästä hoitoketjusta, miten tämä on nyt siellä paikallisella tasolla järjestetty. Minulle on tullut varsin toisenlainen kuva kansalaispalautteen seurauksena tästä tilanteesta, mutta toki olen iloinen, että Helsingissä, kun olen helsinkiläinen kansanedustaja, asiat ovat ihan mallillaan ja potilaat on tällä tavalla turvattu hoidon suhteen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tähän asiaan vielä haluaisin tuoda esille näkökulman, että meillä Suomessa on erittäin korkeatasoista lääketieteen tutkimusta ja huippuosaamista. Tämä on vahvuus, ja omalta osaltani näkisin, että meidän tulee kantaa huolta siitä, että myös nyt käsiteltävänä olevan reumasairauden osalta suomalainen tutkimus on maailman kärjessä ja sitä kautta myös reumasairauksien hoito.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle sanoisin, että olette aivan oikeassa. Siis nimenomaan aivohalvauspotilaiden, sydänpotilaiden ja esimerkiksi selkäydinvammaisten kuntoutus on reumapotilaiden ohessa Suomessa hoidettu edelleen erittäin heterogeenisesti eri puolilla valtakuntaa. Sen takia olen aivan yhtä huolissani kuin tekin siitä, miten muun muassa Punkaharjulle käy. Mutta toivon, että saamme näiden erityissairauksien kuntoutuksen tässä maassa vihdoinkin sille tolalle, että voimme myöskin mitata kuntoutuksesta saatuja etuja ja vaikuttavuutta.

Mutta nyt jos mietitään vaan pelkästään tätä Reuman tilannetta, niin nimenomaan näiden vaikeiden ortopedisten ja kirurgisten leikkausten hoitaminen on nyt se, johon meidän pitäisi kaikki voimamme ja resurssit tässä maassa keskittää, ja myöskin sen opetuksen ja tiedon siirtämiseen sukupolvelta toiselle.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustelun aikana sain tekstiviestin henkilöltä, jonka tunnen, ja hän tässä kertoo lapsestaan, joka oli Helsingissä Lastenklinikan hoidossa ja siellä kymmenen vuoden ajan ollut Lastenklinikan potilaana, lastenreumatologin potilaana, ja joutunut lähes pyörätuoliin, kunnes sitten pääsi Heinolaan hoidettavaksi. Hänet siellä leikattiin, ja Heinolan lääkäri oli ollut suorastaan raivostunut siitä, minkä takia oli päästetty lapsen nivelet tulehtumaan niin pahasti. Näitä kokemuksia on vaikka kuinka paljon eikä pelkästään Helsingin yliopistollisesta sairaalasta vaan muistakin sairaanhoitopiireistä, ja sen vuoksi potilaat ovat nyt peloissaan tästä tilanteesta, koska kyllä siellä Heinolassa vaan on ollut sitä osaamista, mitä ei ole missään muussa sairaalassa Suomessa ollut.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä Reumasäätiön sairaalan osaaminen on ollut hyvin korkeatasoista, vertaamatta sitä muihin. Se on ollut korkeatasoista, ja sitä ei ole kiistäminen.

Mitä ed. Päivi Lipponen täällä sanoi hoidosta ja hoitoketjuista, on erittäin tärkeää, että nyt tiedotetaan ihmisille asia hyvin. Se on ensiarvoisen tärkeää, koska se tietämättömyys on kaikista pahinta.

Husista, lasten ja nuorten klinikasta: On omia syitä, miksi olen tästä klinikasta erityisen kiinnostunut. Ei siellä oikeastaan ole mitään ongelmaa hoitaa potilaita, jos ei ongelmaksi lasketa sitä, että siellä ei ole tarpeeksi resursseja. Sinne voitaisiin palkata lisää lääkäreitä hoitamaan reumalapsia, fysioterapeutteja jne., mistä jo aikaisemmin puheenvuorossani mainitsin, että siellä on niin paljon päällekkäisiä tehtäviä, että moniammatillisiin kokouksiin ei ehditä, niihin palavereihin, joissa käsitellään potilaitten sairauksia. Eli resursseja sinne tarvitaan kipeästi ja sitten myös tietenkin asianmukaiset kuntoutustilat.

Nyt kun täällä on niin lukuisasti paikalla tehokkaita helsinkiläisiä kansanedustajia, niin kehotan teitä menemään tutustumaan Husin lasten ja nuorten klinikkaan. Menette sinne yhtenä miehenä tai erikseen ja tutustutte, minkälaiset siellä ovat tilat ja toiminnat. Suosittelen sitä teille. (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) — Kyllä. Suosittelen siitä huolimatta käymään siellä. Teidät otetaan siellä varmasti lämpimästi vastaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Ed. Karhuvaara fysioterapeuttina sanoi tärkeän asian. Nimenomaan se raskas, vaativa reumakirurgia ja reumaortopedia, isommat nivelet, erilainen proteesitekniikka jne., se vaatii muutakin kuin päiväkirurgiaa. Se on paljon enemmän. Se vaatii myös osastohoitoa, välitöntä kuntoutusta, fysiatrin ja fysioterapeutin paikallaoloa ja monen muun, myös henkistä tukea näille potilaille samaan aikaan. Tämä on sellainen hoitokohde, potilasryhmä, joka vaatii nimenomaan tällaisen korkeatasoisen yksikön. Se ei ole päiväkirurgiaa, mihinkä ed. Asko-Seljavaara viittasi. Varmasti on niitä erilaisia niveltenjäykistämisiä, artrodeeseja pikkunivelissä ja tällaisia, jotka voidaan päiväkirurgisesti, mutta näissä isoissa, vaativissa toimenpiteissä on sitä erityisosaamista, ja kyllä täytyy sanoa, että reuma on niin ongelmallinen, niin mutkikas ja oikukas sairaus, että se vaatii tiettyä erityisosaamista ja kokemusta, ja sitä saadaan vain suurissa yksiköissä.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ministeri Risikko kommentoisi tätä seuraavaa kummastelun aihettani. Nimittäin terveydenhuollossa on pyritty hakemaan ratkaisuja, kuinka tuottaa palvelu korkealla laadulla kustannustehokkaasti, ja silloin on tarjottu ratkaisuna juuri palveluiden keskittämistä. Ymmärtääkseni tässä Reumassa on juuri pyritty tähän. On tuotettu korkeaa, laadukasta palvelua, mutta nyt on sitten käynyt niin kuin on käynyt, ja ed. Asko-Seljavaara vielä puhuu, että itse asiassa onkin parempi, että se palvelu tuotetaan sitten näissä sairaanhoitopiireissä ja lähellä ihmisiä.

Olisin nyt kysynyt ministeriltä, mikä teillä on nyt tämä vallitseva linja, mihin suuntaan me lähdemme näitä resursseja kohdistamaan täällä Suomessa: keskittämiseen vai hajauttamiseen.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä illan keskustelun aikana on noussut keskeisesti esille tiedottaminen, ja siihen itsekin haluaisin yhtyä, että kaikkein pahinta, mitä olla voi, on se, että ihminen on tietämätön eikä tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Tämä on varmasti sellainen asia, mihin nyt ministerikin, kun on ollut paikalla, varmasti voi kiinnittää huomiota, että tätä tehostetaan. Se helpottaa varmaan monen reumapotilaan ja hänen omaisensa olotilaa kaiken kaikkiaan. Tärkeätä on tietysti, että kaikille potilaille nyt saadaan se hyvä tutkimus-, hoito- tai kuntoutuspaikka. Siitähän tässä on periaatteessa tietysti kyse, ja se on kaikkein tärkein asia.

Mutta olisin ihan kysynyt, kun ministeri odottaa siinä vastatakseen: Kun Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiriin tulee nyt näitä osaajia melkoisesti lisää — täällä joku mainitsi, että kolmisenkymmentä, joista kuusi on lääkäriä ja loput sitten muun alan asiantuntijoita — niin lisätäänkö sinne nyt sitten sairaansijoja esimerkiksi reuman osalta? Sinne varmasti on mahdollisuus ihan lähettää muistakin sairaanhoitopiireistä lähetteellä tavallaan sitten, jos on sellaisia tapauksia, että on pitkä hoitosuhde ollut ja muuta, niin että turvataan sillä lailla se hoito. Tämäkin varmasti kannattaa tiedotuksessa nostaa esille, että kyllä sellainen mahdollisuus edelleenkin on ja se säilyy.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Tässä oli yksi asia, minkä on jäänyt vielä minulta sanomatta ja mikä on minun mielestäni hyvä asia. Vaikka me tiedämme, kuinka hyvä Reumasäätiön sairaala on — ed. Tiusanen toi esille sen, miten vaativia leikkauksia siellä tehdään — niin yksi näkökulma, mitä itse ajattelen yleensä lasten hoidossa ja missä tahansa vaativissa leikkauksissa, on se, että meillä pitää olla myös tehohoitovalmius. Tehohoitovalmiutta ei ole ollut, ja on minun mielestäni tärkeää, että varmistetaan sekin. Se tulee tässä nyt sitten, kun nämä potilaat siirtyvät yliopistollisiin sairaanhoitopiireihin ja toiminta keskitetään sinne osaamiskeskuksiin.

Mutta sitten täällä ed. Räsänen kysyi, mitä olisin tehnyt. Minä kertaan nyt vielä, että meillehän tuli viiden kohdan luettelo siitä, mitä toivottiin tehtävän. Niistä oli kaksi kohtaa semmoista, mitkä olivat erityisesti minun sektorilleni ja STM:ään. Toinen koski sitä, että reumakirurgian keskittämistä tarkasteltaisiin uudelleen siinä asetuksessa, ja sitten toinen oli tämä, että tulisi asetus tai laki siihen, yleensä lainsäädäntö, että reumapotilas voisi vapaasti valita hoitopaikan ja yksityiseltä puolelta. Te tiedätte, että se ei ole mahdollista, mutta tätä keskittämistä ja asetuksen tarkastelua sen suhteen lähti meillä väki miettimään ja nimenomaan ihan lääkärikoulutuksen omaavat johtajatason henkilöt arvioivat sitä. Sitä ei keritty tehdä loppuun asti.

Mutta mitä olisin tehnyt toisin, jos olisin saanut tietää? Nythän on kuukaudessa tehty tämä saattaen vaihtaminen. Siitä lähtien on tehty työtä, kun saatiin tämä tieto, että sairaala hakeutuu konkurssiin. Me olemme siitä lähtien tehneet todella paljon työtä eri ryhmien kanssa, että me olemme saaneet nämä potilaat eräällä lailla saattaen vaihdettua seuraavaan hoitopaikkaan. Jos me olisimme saaneet kuukautta ennemmin tietää, niin me olisimme nyt siinä tilanteessa, että kaikki tietäisivät, missä se hoitopaikka on. Tämä minä olen peräänkuuluttanut, että pienikin vinkki siitä, että nyt sairaala menee konkurssiin, olisi ollut meille kullan arvoinen eikä ainoastaan meidän tähden vaan niitten potilaitten tähden.

Sitten terveydenhuoltolaista kysyitte, miten siinä nyt se valinnanvapaus tulee. Siinä tämänhetkisessä luonnoksessa on juuri sillä tavalla, että erikoissairaanhoitoalueella erikoissairaanhoidossa se erityisvastuualue eli niin sanottu erva-alue olisi se valinnanvapausalue. Oma näkemykseni on, että jossain vaiheessa sen pitää olla koko Suomi. Koska meillä on myös EU-direktiiviehdotus, joka laajentaa koko Euroopan alueelle potilaiden liikkuvuuden, niin lähtökohdan pitää olla se, että alueena on koko Suomi. Tässä vaiheessa on kuitenkin katsottu, että on kuntien taloudellisen tilanteen hallitsemiseksi ja hillitsemiseksi hyväksi, että oikeus olisi kuitenkin erva-alueella ensiksi, mutta tavoitteena koko Suomi.

Aivan niin kuin täällä tuotiin esiin, nyt Pirkanmaan erva-alue ja sen osana Päijät-Hämeen keskussairaala rekrytoi hyvin paljon näitä osaajia, ja me tiedämme jo nyt, että Pirkanmaalla on hyvin paljon osaamista, ja tänäkin päivänä voivat eri sairaanhoitopiirit tehdä maksusitoumuksia toiseen sairaanhoitopiiriin, ja se ei missään vaiheessa ole poistumassa. Se jatkuu huolimatta siitä, että ne sairaanhoitopiirit eivät ole samalla erva-alueella. Silti voi tehdä niitä maksusitoumuksia, eli se on täysin mahdollista, aivan niin kuin ed. Sihto täällä toi esille.

Sitten täällä ed. Lipponen kysyi keskittämisestä. Meidän lähtökohtamme on se, että lähipalvelut tuotetaan mahdollisimman lähellä ihmistä, aivan niin kuin sanakin sanoo: lähipalvelut. Joitain asioita varmasti kunnissa joudutaan keskittämään. Esimerkiksi näistä kuntaliitoskunnista on tullut sellaisia esimerkkejä, että joitain asioita hieman keskitetään myöskin esimerkiksi terveyskeskuspalveluissa, laboratoriopalveluissa, röntgenpalveluissa, mutta lähtökohta on se, että lähipalvelut ovat lähellä.

Mutta kyllä meillä se näkemys on, ja itsekin kannatan sitä, että erityisen vaativa hoito pitää keskittää. Meillä vaan ei riitä niitä osaajia näin pienessä maassa erityisen vaativia hoitoja tekemään joka ikiseen keskussairaalaan. Siitä syystä laadunkin ylläpitämiseksi meillä pitää olla keskittämistä. Varmasti tekin, arvoisat edustajat ja kollegat, jos pitäisi valita hieman pitempi matka ja laadukas hoito tai lähellä mutta ei laadukas, kyllä te sen pitemmän matkan valitsette.

Ihan kaikeksi lopuksi vaan totean, että täällä on ollut hyvää keskustelua. Minä haluan kiittää ed. Räsästä siitä, että te aktivoiduitte muitten edustajien kanssa tämän asian suhteen. Haluan tuoda esille sen, että ei tämä mikään helppo kysymys ollut eikä ollut helppo vastata, koska tässä todella samanaikaisesti — siinä tämä poikkeaa hieman muista välikysymyksistä — kun tehtiin vastausta välikysymykseen, piti kuitenkin luoda koko ajan uutta, koska tieto tuli liian myöhään meille. Eli meillä oli meneillänsä koko ajan tämä niin sanottu saattaen vaihtaminen, ja siinä me olemme hyvällä mallilla. Olen aivan vakuuttunut siitä, että potilaat saavat hyvää hoitoa.

Kaikeksi lopuksi, Heinolan henki elää ikuisesti, sen me tiedämme. Se elää niissä potilaissa, jotka ovat saaneet upeaa hoitoa, se elää niissä osaajissa, jotka ovat tällä hetkellä nyt muissa tehtävissä mutta auttavat näitä potilaita.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ministeri Risikko sanoi, niin tiedän sen, koska puolisoni toimi ortopedinä Reumasäätiön sairaalassa. Hän kertoi useasti, ei hän tietenkään voinut kertoa tapausten yksityiskohtia eikä rikkoa luottamuksellista potilas—lääkäri-suhdetta, mutta kyllä kävi selväksi se, että pitkien matkojen takaa tultiin, Pohjois-Suomestakin ja ympäri Suomea, Heinolaan saamaan hyvää hoitoa ja iloiten tultiin ja oltiin tyytyväisiä, kun saatiin hyvää hoitoa. Kyllä hyvää laatua kannattaa tarjota ja sinne tullaan pitkienkin matkojen päästä saamaan hyvää hoitoa. Linja on aivan oikea.

Nyt kun täällä ministeri otti esiin tämän lasten tehohoidon tässä reumahoidon yhteydessä, niin muistaakseni — pahoittelen, ettei minulla ole eksakteja lukuja tässä, en osannut varautua tähän keskusteluun — Husissa esitettiin tehohoitopaikkamääräksi noin 30:tä, ellei ollut 32:ta, ja nyt sinne muistaakseni tuli parisenkymmentä eli 16. Nyt siellä on vähän päälle 10. Koko Suomessa lasten tehohoitopaikkoja on noin 60 ja niitä tarvittaisiin enemmän. En nyt muista sitä prosenttilukua, se oli muistaakseni muutama prosentti syntyneestä ikäluokasta, joka tarvitsee tehohoitoa.

Kyllä näitä tehohoitopaikkoja tarvitaan, ja toivottavasti Husissa nyt tämä uusi yksikkö ei ole jo heti syntyessään liian pieni tehohoitoyksikkö, jos myöskin ruvetaan Husissa satsaamaan reumapotilaitten hoitoon. Asia koskee tietenkin henkilökohtaisesti minua, koska myös Hämeestä potilaita joutuu joskus lasten teholle liittyen elinsiirtoihin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän edustajatovereita tästä keskustelusta ja erityisesti kiitän ministeri Risikkoa siitä, että olette kärsivällisesti ja sitkeästi jaksanut istua täällä koko tämän keskustelun ajan ja vastailla kysymyksiin. Moneen kysymykseen olemme saaneet vastauksia, jotkut ovat olleet tyydyttäviä, jotkut taas eivät niin tyydyttäviä.

Omalta osaltani totean, että en itse ole saanut siihen perimmäiseen kysymykseen vastausta eli siihen, miksi ihmeessä tämä erityisen vaativa reuman hoito hajautetaan kolmeen sairaalaan yhden osaamiskeskuksen sijaan. Siihen mielestäni ei ole tullut hyvää vastausta eikä toisaalta myöskään siihen, miksi ei näitä Heinolan sairaalan asianmukaisia ja priimakunnossa olevia tiloja voitaisi edelleen käyttää ja hyödyntää reumapotilaiden hoidossa. Mutta työ varmasti jatkuu, ja toivotan ministerille menestystä tehtävissä.