Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuli vähän polemiikkia, kummalta puolelta puhua, mutta minusta edustaja Saarinen ratkaisi tämän oivallisesti: mitä lähempänä ministeriaitiota jo, niin sitä parempi. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Nykyinen, laajennettu kauppojen aukioloaikaa koskeva sääntelyhän on ollut voimassa vuodesta 2009 lähtien. Elikkä kannattaa muistaa, miten asiat olivat sitä ennen, muutama sana siitä: Ennen tuota ajankohtaa tammi—toukokuussa yli 400 neliön päivittäistavarakaupat olivat suljettuina koko tuon ajan, tammikuusta toukokuuhun. Edelleen ne olivat suljettuina syys—lokakuun ja osan marraskuuta aina tuonne isänpäivään saakka, ja siitä sitten eteenpäin jouluun asti tuo sunnuntaiaukioloaika oli sallittu. Ja ehkä sekin kannattaa muistaa, että niinä aikoina, kun kaupat olivat auki sunnuntaisin, siis aikaisemmin, ennen vuotta 2009, ne olivat auki kello 12:sta kello 21:een saakka, aika myöhään sunnuntai-iltana.

Uudistus merkitsi käytännössä sitä, että ensinnäkin alle 400 neliön päivittäistavarakaupalla on arkisin vapaa aukioloaikamahdollisuus. Se muutos koskeekin — ja ennen kaikkea — nimenomaan näitä yli 400 neliön päivittäistavarakauppoja. Nyt ne saavat olla läpi vuoden auki sunnuntaisin, kuitenkin niin, että se sunnuntaikohtainen aukioloaika nyt supistuu siitä 12—21-ajasta 12—18-aikaan. Siis vuodesta 2009 lähtien se päiväkohtainen aukioloaika supistui siihen aikaisempaan tilanteeseen nähden. Ja ehkä vielä sellainen pieni yksityiskohtakin kannattaa muistaa, että samalla jouluaaton aukioloaika supistui niin, että kun se ennen oli kello 13:een saakka, niin siitä tunti otettiin pois ja nyt se on siis kello 12:een saakka. Sitä on paikallaan ehkä vielä tämän verran palauttaa mieleen, miten asiat olivat. Poikkeuksena edelliseen aikana isänpäivästä jouluun kuitenkin nytkin kauppa saa olla auki aina tuonne 21:een saakka. Juhlapyhät tietysti muodostavat tähän kaikkeen sitten oman poikkeuksensa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut selonteon eduskunnalle kokemuksista — osin tutkimuksiin perustuvista, osin erilaisiin haastatteluihin ja havainnointeihin perustuvista arvioista — siitä, miten tämä laki on käytännössä toiminut. Eduskuntahan edellytti tällaista selontekoa myöhemmin. Muutamaan asiaan kannattaa tässä kiinnittää nyt erityisesti huomiota

Ensinnäkin, tämän uuden lain, aika uuden vielä, 4 §:n mukaan elinkeinonharjoittajaa ei saa velvoittaa pitämään kauppakeskuksessa sijaitsevaa liikettä kuitenkaan avoinna kaikkina viikonpäivinä. Tehtiin mahdolliseksi se, että jos kauppakeskuksissa, kun siellä on niitä pienkauppoja, joku pienkauppa kokee erittäin vaikeaksi sen, että on pakko pitää meidän kauppaamme auki, niin sille kauppakeskuksen omistajalle ei tulisi kuitenkaan tällaista velvoittavaa oikeutta määrätä pitämään kauppa auki. Näin säädettiin silloin 2009.

Arvoisa puhemies! Tuo oli vain muistutus siitä, mitä se uudistus tullessaan toi. Nyt kun näitä selvityksiä on tehty, niin täällä on muutama asia noussut selvästi esille sellaisena, joka vaatii jatkossakin — tässä ja nyt, mutta jatkossa — erityistä huomiota.

Ensimmäinen johtopäätös tavallaan näistä ensimmäisistä kokemuksista on se, että työtunnit kaupan alalla ovat lisääntyneet mutta että toisaalta työ hajaantuu tänään entistä useammalle henkilölle. Kokopäiväisten kaupan alalla työskentelevien määrä ei ole lisääntynyt. Toisaalta kaupan alan osa-aikatyöllä on — se on todettu myöskin tässä hallituksen selonteossa — merkittävä rooli työurien avaajana. Varsinkin monille nuorille se osa-aikainenkin vaihtoehto voi olla ihan kelpoinen vaihtoehto.

Toinen merkittävä havainto liittyy siihen, että nämä laajennetut aukioloajat, siis ympärivuotisesti laajennetut aukioloajat, ovat vaikeuttaneet, niin kuin pelättiin lain säätämisen yhteydessä, työntekijöiden työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Erilaiset selvitykset — osaa voidaan kutsua varmasti ihan tutkimuksiksikin — kertovat selvää viestiä tässä, eivät mitään dramaattista huomiota mutta kuitenkin sellaisia selviä viitteitä, joiden perusteella tuo äsken toteamani on varmasti ihan oikea ja paikallaan oleva. Se on itse asiassa hallituksen toteamus, mutta valiokuntakin uskoo, että niin asia ihan oikeasti on.

Edelleen huolta sekä tuon hallituksen selonteon että myöskin valiokunnassa käydyn keskustelun pohjalta liittyy siihen, miten nämä lisääntyneet aukioloajat vaikuttavat työntekijöiden turvallisuuteen, varsinkin pienemmissä yksiköissä, sellaisissa, jotka ovat tuon 400 neliötä mutta joissa ei ole kovin montaa työntekijää. Työntekijät näiden selvitysten mukaan kokevat työturvallisuutensa jonkun verran heikentyneen. Valiokunta kiinnitti tähän seikkaan erityistä huomiota myös siinä ponnessa, jonka tässä sitten lopuksi esittelen.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, tähän kuluttajanäkökulmaan, kuluttajat ovat tyytyväisiä uusiin aukioloaikoihin. Aukioloaikojen erilaistuminen kuitenkin joissakin tapauksissa vähän hämmentää kuluttajia, kun ei välttämättä tiedä, ainakaan vielä, miten tämä järjestelmä oikein toimii.

Pienyrittäjän asemasta, niin kuin, arvoisa puhemies, sanoin äsken, jo lain säätämisen yhteydessä kannettiin huolta. Lakiin otettiin säännös, joka kantaa tavallaan huolta tästä asiasta, mutta käytännössä nämä selvitykset osoittavat, että tuo säännös ei kunnolla toimi. On paljon sellaisia pienkauppoja, joille pienkaupan auki pitäminen sunnuntaina esimerkiksi kauppakeskuksessa ei ole kannattavaa. Työn kuormittavuuskin sitten lisääntyy monta kertaa näissä samoissa tapauksissa, ja kaiken kaikkinensa kaikille tämä aukioloaika, sen asiallinen pakko, ei välttämättä ole kovin hyvä asia. Niinpä valiokunta myöskin tähän seikkaan ponnessa, jonka senkin luen tässä lopuksi, on kiinnittänyt huomiota.

Edelleen valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että on todettu, että se, että poikkeusluvat kaupan auki pitämiseksi juhlapyhinä tällä hetkellä on hajautettu eri virastoihin, ei välttämättä ole johtanut yhtenäiseen käytäntöön näitten poikkeuslupien myöntämisessä, ja jo hallitus vähän indikoi mutta valiokunta voimakkaasti nyt sitten sanoi ajatuksen siitä, että näistä poikkeusluvista päättäminen on perusteltua ja syytä keskittää johonkin yhteen viranomaiseen.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän poikkeuslupamenettelyyn liittyen valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kun toinen viranomainen voi hakea toisen lukuun lupaa aukioloaikaan, niin on syytä selvittää, missä määrin tuo lupa haettaisiin ei yhdelle yritykselle vaan koko paikkakunnan kaikille niille yrityksille, jotka tuolla vähittäiskaupan alalla toimivat.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että valiokunta tämän asian käsittelyn finalisoi siihen, että se lausuu tässä mietinnössään kolme pontta. Lyhyesti luettuna nämä kuuluvat seuraavalla tavalla: Valiokunta edellyttää, että

"1. hallitus ryhtyy toimiin poikkeuslupien hakemusten käsittelyn keskittämiseksi yhteen viranomaiseen,

2. hallitus ryhtyy toimiin pienyrittäjien aseman parantamiseksi kauppakeskuksissa,

3. hallitus hankkii tutkimustietoa aukioloaikojen vaikutuksista kauppojen henkilöstön turvallisuuteen."

Nämä ponnet olivat ne, jotka siinä tärkeimpinä käteen jäivät.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutamaan asiaan mietinnöstä keskityn.

Ensimmäinen: Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tehtyjen työtuntien määrä on tosiaan lisääntynyt kaupan alalla mutta kokoaikaiset työsuhteet sitä vastoin eivät, ja se ei varmasti ole tarkoitus kaiken kaikkiaan ollut. Totta on, että kaupan alalla työskentely on monelle elämän ensimmäinen työpaikka ja se on sitten myöskin merkittävässä roolissa sen työuran avaajana. Mutta ei ole selvää se, missä määrin näitä lyhyitä työvuoroja sitten tehdään olosuhteiden pakosta ja missä määrin sitten omaehtoisesti. Työn ja perheen yhteensovittaminen on selvityksen mukaan tullut hankalammaksi muun muassa työmatkojen järjestämisen osalta, ja näitä vaikutuksiahan on sitten palvelualan työehtosopimuksessa pyritty lievittämään pykälällä, jonka mukaan tätä työvuoroluetteloa laadittaessa on työntekijälle varattava tilaisuus esittää mielipiteensä ja nimenomaan näitä epätarkoituksenmukaisen lyhyitä työvuoroja on sitten vältettävä. Tämä määräys ei ole parantanut tilannetta, ja tämähän kohdistuu tietenkin kaupan alan työntekijöihin sekä alan pienyrittäjiin, ja tilannetta on todellakin tarpeen seurata ja ryhtyä mahdollisesti sitten lisätoimiin.

Muutama sana turvallisuudesta: Näyttää siltä, että työturvallisuuteen tämä aukiolojen laajentaminen on vaikuttanut kielteisesti. Sen sijaan se kaupan sijainti ja kyseisen alueen levottomuus näyttää kuitenkin vaikuttavan turvallisuuteen aukioloaikoja enemmän. Selonteon mukaan tutkimustietoa tästä asiasta ei kunnollista ole käytettävissä, ja valiokunta yhtyy tässäkin asiassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossaan esittämään näkemykseen siitä, että tältä osin tämä selonteko on puutteellinen.

Pienyrittäjien asema tuli asiantuntijakuulemisissa selkeästi esille, ja lakihan lähtee siitä, että se yksi vapaapäivä viikossa siellä pitää pystyä pitämään. Mutta näyttää siltä, että tämä ei suinkaan toteudu lain tarkoittamalla tavalla. Syynä osittain on sopimusvapaus ja osapuolten epätasapainoinen neuvotteluasetelma, ja tämähän tietenkin johtaa siihen jaksamisongelmaan pienyrittäjän osalta ja sitä kautta mahdollisesti sitten, jos hänellä on siellä yksi kaksi työntekijää, jopa työttömyyteen, jos tarpeeksi pitkälle jatkuu. On äärimmäisen tärkeä tämä toinen ponsi, jonka valiokunta tänne lausuu, eli talousvaliokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin pienyrittäjien aseman parantamiseksi näissä kauppakeskuksissa. Se on sen jaksamisen kannalta todella tärkeää.

Sitten lupamenettelyn keskittämiseen. Valiokunta näkee selkeästi sen, että sen olisi yhdellä viranomaisella parempi olla kuin niin, että se on hajautettu. Sieltä tulee epätasa-arvon mukainen kohtelu eri toimijoille, ja sitten näissä lupakäsittelyissä tulee edelleen huomioida paikalliset ja alueelliset tarpeet, ja sitten näitä hakemuksia käsitellessä pitää pyrkiä nojautumaan mahdollisimman paljon julkisesti saatavilla oleviin tietoihin. Meitä itäsuomalaisia esimerkiksi koskettavat rajahaastattelututkimukset ja tämäntapaiset asiat, ja kaiken kaikkiaan tässä se pointti on se, että kohtelun pitää olla kaikille sama, on se sitten hyvä tai huono, samanlaista sen joka tapauksessa pitää olla.

Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan tämä säätely on pääsääntöisesti osoittautunut ihan toimivaksi päälinjoissaan, mutta tämä on niin lyhyen aikaa ollut vielä voimassa, että on vähän vaikea arvioida, ja sen takia niitä vaikutuksia on syytä seurata edelleen ja ryhdytään toimiin puolueettoman tutkimustiedon hankkimiseksi sekä tarvittaessa lainsäädännön muuttamiseksi. Tämä tutkimustieto, mikä tästä on, on pääasiassa eri intressiryhmien tekemää ja toimittamaa, joten se ei välttämättä kaikilta osin ihan puolueetonta ole.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tietysti mielenkiintoista nähdä, mihin talousvaliokunnan ponsiesityksillä päästään, kuinka niitä pystytään seuraamaan. Se on totta, että kaupan keskittymisen myötä erityisesti pienyrittäjien asema näissä kauppakeskuksissa on muodostunut hyvin ahtaaksi. Tässä suhteessa tuon asian selvittäminen on paikallaan.

Puhemies! Syy siihen, miksi oikeastaan haluan kommentoida tätä keskustelua tässä vaiheessa, on se logiikka, mikä on nyt toteutettu liittyen juuri kaupan aukioloaikojen laajentamiseen, ja se on aika olennainen kysymys. Aiemminhan yhteiskunta määritteli ne ajat, jolloinka kaupat voivat olla auki. Nyt määritellään se, milloin niiden tulee olla kiinni. Tämä asia, kun näin päin tulkitaan, on tavallaan hyvin looginen ja ymmärrettävä. Tässä suhteessa tuo kehitys kaupan aukioloaikojen laajentamisesta on osunut kyllä kohdalleen. Se, mitä sitten näitä sivuilmiöitä siitä seuraa — esimerkiksi se, että vapautetaan kauppaa edelleen poikkeusluvilla — (Puhemies koputtaa) on toinen kysymys, mutta suunta on ihan oikea.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Merkittävä osa työntekijöistä kokee aukiolojen laajentamisen vaikuttaneen kielteisesti työturvallisuuteen. Valiokunta tässä mietinnössä toteaa, että turvallisuuteen voidaan tehokkaimmin vaikuttaa muulla lainsäädännöllä mukaan lukien vähäisten rikosten seuraamuksia koskeva sääntely. Minä jäin itse oikeastaan miettimään, kun luin tätä valiokunnan mietintöä, millaisella lainsäädännöllä tai lakimuutoksilla voitaisiin sitten vähentää näitä iltaryöstelyitä tai uhkaavaa toimintaa. Eivät kai rikolliset ole tähänkään asti lain kirjaimesta piitanneet. Jotain semmoista konkretiaa olisin ehkä kaivannut valiokunnalta tässä kohtaa tähän mietintöön.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä selonteko oikeastaan osoittaa sen, että kun eduskunta vaatii selvityksiä hyvin lyhyellä aikavälillä siitä, kun joku laki on tullut voimaan, niin me emme välttämättä saa sellaista tutkittua tietoa, mikä olisi tarpeen siinä vaiheessa, kun arvioidaan. Toivoisin, että jatkossa, kun valiokunnat miettivät näitä aikajänteitä, mahdollistaisimme sen, että meillä olisi oikeasti käytettävissä tutkimustietoa. Siitä tavallaan tulee kritiikki tämän selonteon sisältöä kohtaan, sitä, että on käytetty oikeastaan vain intressiryhmien selvityksiä.

Mielestäni talousvaliokunnan mietintö on erittäin hyvä, kannanotot ovat hyviä, ja tässä lähdetään myös tästä tutkimustiedon lisäämisestä esimerkiksi turvallisuuden suhteen, joka on ehdoton edellytys sille, että voidaan ajatella, että ihmiset työskentelevät tällaisilla työajoilla.

Toisaalta sitten mielestäni, kun tässä on otettu kantaa, että hakemukset keskitettäisiin yhteen viranomaiseen, toiveena olisi se, että tässä olisi myös jonkinlaista ennakoitavuutta, koska nythän saattavat tulla poikkeusluvat hyvinkin lyhyellä aikavälillä, jolloin henkilökunta ei tiedä, onko se juhlapyhä vapaa vai ei, jolloin voisi ajatella, että tällaiset vuosittain toistuvat (Puhemies koputtaa) tilanteet olisi ajoissa hoidettu.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvallisuuteen nimenomaan täytyy pystyä vaikuttamaan monella muullakin tavalla kuin pelkästään aukioloja säätelemällä, koska aivan kuten tuossa edellä tuli edustaja Kärnän puheenvuorossa esiin, pelkästään nämä aukioloajat eivät ole se työntekijän turvallisuuteen liittyvä asia, vaan niitä on monia muitakin. Tämä on lakivaliokunnan asia pohtia sitten enemmän näitä.

Mutta tämä yhteen viranomaiseen keskittäminen: Se nähtiin nimenomaan tarkoituksenmukaisena, ettei tule maakuntarajoissa ongelmia. Samoin on tapahtumia, joista katsotaan, että ne ovat laajemmin osapuolia koskettavia, niin että nähtiin tarpeelliseksi, että pystytään koko Suomea katsomaan samanlaisin kriteerein, ettei sitten tarvitse arvioida näitä kysymyksiä.

Pienyrittäjän asema on erittäin vaikea. Sen me halusimme nostaa korostetusti esiin. Edellinen eduskunta, talousvaliokunta, näki, että tässä on ongelma, ja tämä oli yksi niistä asioista, miksi tämä selonteko silloin pyydettiin tälle eduskunnalle.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Yleisesti ottaen tämä 20 vuoden prosessi, joka tämän lainsäädännön kohdalla on ollut, on tuottanut jokseenkin ne tulokset, jotka jo aika lailla prosessin alkuvaiheessa havaittiin tai ainakin meidän ryhmämme toi esille. Nämä tilastotutkimuksethan kertovat, että se työntekijöiden kannalta haittaa harrastuksia, vaikeuttaa lastenhoidon järjestämistä ja vähentää perheiden yhteistä aikaa. Näinhän tämä oli suurin piirtein menevä. Jos ajatellaan sitä, mistä tässä kaikessa on kysymys, kannattavuutta ja jaksamista, tulokset ovat aika lailla sen suuntaisia, sen sisältöisiä, mitä arvioimme jo varhaisemmassa vaiheessa.

Tietysti kaikkein surullisimpia tilanteita on silloin, kun yrittäjä ei voi pitää oikeasti yhtään vapaapäivää. Se on sitten jo todella hankala tilanne. Nämä valiokunnan kolme ponttahan ovat hyvin asianmukaisia ja ehkä pikkaisen pehmeitä. Luulisin, että tässä jatkotutkimus voisi näitä syventää ja aiheuttaa ajatuksia myöskin siihen liittyen, olisiko lainsäädännön tiukentamiseen sittenkin vielä mahdollisuutta ja tarvetta. Ainakin oireita siihen on olemassa.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana aloitettiin kauppojen sunnuntaiaukiolojen vapauttaminen, niin jo tuolloin esitettiin kriittisiä kysymyksiä, onko hyväksi, että yhteiskunta siirtyy entistä enemmän nonstop-yhteiskunnaksi, 24/7-yhteiskunnaksi. Ei ole yhdentekevää, milloin ihmiset lepäävät. On kulttuurille ja koko yhteiskunnalle hyväksi, että on yhteinen lepopäivä. Lepopäivän pyhittävä käskyhän oli ensimmäinen työsuojelulaki maailmassa, ja jotenkin on hienoa, että liikkuu missäpäin maailmaa tahansa sunnuntaisin, sunnuntaiaamuisin voi olla jopa vaikea Berliinissä tai Lontoossa löytää kahvipaikkaa, joka on avoinna. Se voi tuntua kuluttajan, turistin näkökulmasta tympeältä, mutta se kuitenkin kertoo meidän kulttuurisesta pohjavireestä, ja on hyväksi, että yhteiskunta lepää joskus, (Puhemies koputtaa) säännöllisesti, yhdessä.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Talousvaliokunta on tehnyt erittäin hyvää työtä päätösehdotustaan myöten kiinnittämällä huomiota tähän hakemusten käsittelyyn, keskittämiseen, pienyrittäjän asemaan ja tutkimustietoon, muun muassa turvallisuutta koskien — kaikki tärkeitä pointteja.

Panin merkille, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta oli tämän päälle vielä nostanut sormensa työssäjaksamisen osalta, työllisyyden osalta laajemminkin ja myös työn ja — niin kuin termi kuuluu — yksityiselämän yhteensovittamisen osalta. Minusta nämä ovat tärkeitä asioita. Ne liittyvät ihmisen kokonaishyvinvointiin, myös tällaiseen henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, tämmöiseen todelliseen jaksamiseen omassa elämässä. Minä toivon, että nämäkään näkökohdat eivät pääsisi unohtumaan, kun tätä kauppojen asiaa sortteerataan jatkossa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä jatkaen: Siitä lähtien, kun vuodesta 1983 täällä olen ollut, on ollut tämä kauppojen aukioloaikaan liittyvä keskustelu käynnissä. Itse asiassa voisivat myöskin valiokunnat ehkä peilata myös taaksepäin, mikä on muuttunut. Esimerkiksi nimenomaan, kun puhutaan oikeastaan tämän päivän proletariaatista, kaupan työntekijöistä, jotka ovat niin kuin heikommassa taloudellisessa ja myöskin työolojen osalta heikommassa asemassa oikeastaan verrattuna mihin tahansa ammattikuntaan, voisi pohtia, miten heidän perhetarpeensa — hyvin paljon yksinhuoltajia — ja heidän elämänsä edellytyksiä myöskin työelämä ottaisi huomioon.

Toinen asia on se, että kyllä minun mielestäni myöskin sisäisen turvallisuuden ohjelmassa ja sisäministeriön puolella on tehtävä jatkoselvityksiä yksintyöskentelyn turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tämä ei ole pelkästään talousvaliokunta-asia, vaan tämä liittyy sisäiseen turvallisuuteen laajemmin, ja siihen kyllä tarvitaan huomiota enemmän.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun talousvaliokunta käsitteli tätä selontekoa, niin nostimme esiin neljä keskeistä ongelmaa: ensimmäisenä niistä työn turvallisuusaspektin, toisena työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen, kolmantena poikkeuslupien myöntämisen keskittämisen yhteen paikkaan ja neljäntenä — mistä keskustelimme eniten — pienten kauppojen aseman kauppakeskuksissa ja vastaavissa kauppakeskittymissä.

Oleellista on se, että noin 70 prosenttia pienistä erikoiskaupoista kokee, että sunnuntaikauppa on ollut kannattamatonta mutta silti heidän tulee pitää kauppansa auki silloin. Millä tavalla tätä nyt sitten jatkossa tullaan säätelemään? Muun muassa jo edustaja Jouko Jääskeläinen nosti esiin tämän 4 §:n ja sen säätelymahdollisuuden tulevaisuudessa. Haaste tässä on nyt se, tarvitsemmeko todella sen lainmuutoksen 4 §:n selkiyttämiseksi vai löytyisikö joku muu toimenpide siihen, että pienyrittäjien asemaa parannetaan, koska emme halua tietenkään, että pienyrittäjien asema heikentyy entisestään sillä, että teemme lainsäädännöstä liian tiukkaa, jolloin heidän neuvotteluvaransa (Puhemies koputtaa) pienenee entisestään.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on tehnyt todella hyvää työtä tässä, kun on kannattavuudesta ja jaksamisesta ja turvallisuudesta kysymys. Mutta siinä on unohtunut yksi asia. Kun puhutaan pienyrittäjistä — meillä on maaseutuyrittäjä, siinä kyläkauppa, ja hän on pitänyt varmaan semmoisen kolme neljä päivää vuodessa lomaa — siihen olisi ratkaisu, samanlainen kuin on tuolla maatalouspuolella: Niin kuin siellä on lomittajat, että yrittäjät pääsevät siellä lomalle, niin miksei voitaisi käyttää samalla tavalla kauppakeskuksissa ja maaseudulla semmoisia kuin ovat maatalouslomittajat, vastaavia näissä yrityksissä? Sen voisi jaksottaa, ja saataisiin sillä tavalla nämä yrittäjät lomalle. Muutenhan he eivät koskaan pääse sinne.

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmassa puheenvuorossa viitattiin, että on tärkeää levätä, ja olen ehdottomasti ihan samaa mieltä. Mutta ehkä kuitenkin aika ja yhteiskunta sillä tavalla menevät eteenpäin, että ihminen ikään kuin itse määrittää sen työn ja levon ajan. Meillä on paljon muitakin aloja, millä ihminen tekee töitä vaikka sunnuntaina mutta sitten lepää vaikka maanantaina tai tiistaina.

Tämä on tietysti silleen monijakoinen asia, että jos esimerkiksi miettii näitä lapsiperheitä, niin on ihan relevantti huoli nämä hoitojärjestelyt ja ylipäätään sitä kautta se jaksaminen. Mutta ilmeisesti samaan aikaan myös lapsiperheet ovat niitä, jotka ovat kiittäneet sitä, että aukioloissa on joustavuutta ja palveluita on ikään kuin laajemmin eri aikoina tarjolla. Mutta tämä päivähoitokysymys on ehdottomasti semmoinen, mitä toivottavasti tiiviisti seurataan jatkossakin, ehkä myöskin laajemmin sitä, miten ylipäätään tulevaisuudessa meidän päivähoitojärjestelmä vastaa siihen, että yhä enemmän meillä on ihmisiä, jotka tekevät töitä ihan eri aikoina, eli se semmoinen kahdeksasta neljään- tai kahdeksasta viiteen -ajattelu ei enää pidä valtakunnallisesti ja kaikkialla paikkaansa.

Myös minä tahdon yhtyä tähän huoleen näistä pienyrittäjistä esimerkiksi kauppakeskuksissa, ja toivon, että sitä seurattaisiin tiiviisti, että saadaan ne yhteiset pelisäännöt niin hoidettua, että kauppakeskus voi voida hyvin mutta myöskin jokainen pienyrittäjä.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelälle sanoisin, että jos menee naapurivaltioon, luterilaiseen Ruotsiin, niin sielläpä kaupat ovat auki ihan pääsiäispyhinäkin. Eli näin täällä pohjoisessa näitä asioita ratkaistaan.

Mutta edustaja Filatovin huomio oli erittäin hyvä, eli tässä on ollut aika lyhyt aikajänne, ja me emme saaneet valiokuntaan tietoa muun muassa siitä, kuinka työntekijät kokevat nämä työajat. Valiokunnassa käytiin erittäin paljon keskustelua juuri siitä, kuinka paljon henkilökunta voi vaikuttaa työaikaansa. Monellehan tämmöiset iltatyöt, viikonlopputyöt, pyhätyöt ylipäätään ovat hyvä vaihtoehto, mutta erityisesti perheellisille ja yksinhuoltajille se on hyvin vaikeaa, kuinka yhdistää työ, kuinka yhdistää vastuu ja lasten hoiva. Tähän ei ole ratkaisu, niin kuin äsken kuulimme, julkinen päivähoito, koska useinhan tämä päivähoitopaikka, joka olisi ympäri vuorokauden auki, sijaitsee ihan muulla alueella kuin siellä, missä on oma koti tai työpaikka, ja perheen arki olisi aika vaikeata yhdistää, jos lapsi pitäisi aina viedä hyvin kauaksi kotoa päivähoitoon. Ennemminkin näkisin, (Puhemies koputtaa) että me tarvitsemme uudenlaisessa ajassa uudenlaista sopimuskulttuuria ja työntekijöiden vahvempaa vaikutusmahdollisuutta työajoista sovittaessa.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On oikein hyvä, että talousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota tuohon pienyrittäjien neuvotteluasemaan noissa kauppakeskuksissa aukioloaikojen suhteen ja myös tähän työturvallisuuskysymykseen. Mutta kyllä hiukan, kun lukee tätä talousvaliokunnan mietintöä ja kuuntelee tätä keskustelua, tulee mieleen, eletäänkö nyt vuotta 2013 vai mitä me oikein elämme, koska tässä on kuitenkin kysymys kuluttajien palvelusta, kuluttajien edusta, yrittäjien vapaudesta. Eräskin yrittäjä sanoi minulle, että onko oikein, että tänä päivänä pitää hakea poikkeuslupaa, että saa myydä toppatakkia sunnuntaina. Eli jotenkin käsittämätön juttu, että näitä rajoituksia meillä vielä on. Kauppahan on silloin auki, kun on asiakkaita ja kassavirtaa. Senhän pitää määritellä tämä kauppojen aukioloaika. Se on yksinkertaista yritystoimintaa, ja siinä on se lainalaisuus. Nämä työturvallisuuskysymykset ja muut kysymykset on ratkaistava muun lainsäädännön puitteissa, ja minusta nämä aukiolorajoitukset pitäisi purkaa kokonaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Filatov avasi keskustelun siitä, että tämä on ihan liian aikaisin. Ei meillä ole kunnon tutkimustietoa, se täytyy ihan selvästi sanoa. Se on enemmän tai vähemmän arviota tai selvityksiä, joihin kaikki se perustuu, mitä tässä nyt sanotaan.

Mitä tulee muutoin tämän koko hankkeen yleisarvioon, kannattaa muistaa: nyt tässä valiokunnan mietinnössäkin kiinnitetään ihan oikeutetusti huomiota niihin seikkoihin, jotka ovat ongelmia. Mutta kannattaa muistaa, että mitä tulee koko yleisarvioon, niin kuin edustaja Jokinen ilmeisesti sitä tarkoitti, niin kyllä tässä on paljon sellaista positiivista, minkä tämä uudistus tuo tullessaan.

Muutama yksityiskohta:

Ensinnäkin työturvallisuus. Kannattaa muistaa, että aikaisemmin ne kaupat saivat olla auki sunnuntaina kello 21:een saakka. Nyt ne saavat olla vain kello 18:aan. Turvallisuuden kannalta ne ongelmallisimmat tunnit ovat juuri kello 18:sta lähtien sinne kello 21:een. Eli tämän työturvallisuusasian minä ainakin koen niin, että asia on ollut ongelma jo ennen tätä uudistustakin, ja nyt ei ole enää niitä viimeisiä tunteja ollenkaan.

Ja toinen asia liittyy näihin pieniin yrityksiin ja niitten ongelmiin. Me emme voineet sanoa, mitä tarkkaan ottaen pitää tehdä, mutta huomiota pitää kiinnittää tähän ongelmaan sen takia, että 4 § käytännössä ei toimi. Eli pitää löytää joku menettely, jolla näitten pienten yritysten, sanoisiko, vapaa valinta siihen, että ne pitävät kaupat kiinni myös kauppakeskuksissa, käytännössä toteutuu. Nyt se ei meinaa oikein toteutua. Perheen ja työelämän yhteensovituksesta tässä mietinnössä kyllä aika paljon puhutaan. Se on ilmiö ja asia, joka koskee ei vain kaupan alaa vaan laajemminkin yhteiskuntaa, ja siitä syystä siitä erityistä mainintaa tähän ponteen ei tullut.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kauppojen aukioloaikojen laajentamisen vaikutuksia on selvitetty, ja tässä selvityksessä kyllä nousee päällimmäisenä tämä turvallisuus. On todettava, että talousvaliokunta toteaa, että turvallisuustilanteen parantaminen kaupan aukioloa koskevan sääntelyn keinoin on kuitenkin vaikeaa, että siihen tarvitaan muuta lainsäädäntöä. Toivonkin, että jatkossa myös tähän asiaan kiinnitetään huomiota.

On totta, että tämä on kuluttajille oikein miellyttävä ja hyvä asia, kauppojen aukiolojen laajennus, mutta se aiheuttaa kyllä työntekijöille sitten ongelmia, niin kuin on esiin tullut, päivähoidon järjestämisessä, työn ja perheen yhteensovittamisessa mutta myös ihan sitten liikenneyhteyksien osalta. Esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöön ei pääse kello 21—22:n jälkeen enää moneenkaan kuntaan joukkoliikenteen kyydillä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähtökohtani kauppojen aukiolokeskusteluun on kuluttajalähtöinen, ja kyllä tämä aukiolojen vapauttaminen on tuonut lisäsujuvuutta ja hyvää arkea perheille, ja siinä on ollut hyviä työllisyysnäkökulmia.

Yhdyn täällä edustaja Pekkarisen ja Filatovin puheenvuoroihin siitä, että on tärkeää katsoa, missä aikajänteessä selontekoja tuodaan eduskuntaan, jotta voidaan sitten perusteelliset selvitykset tehdä ja vaikutukset arvioida.

Haluan alleviivata, arvoisa puhemies, sitä, että erityisesti pienten kauppojen ja erikoisliikkeiden osalta on todella tärkeää jatkossa parantaa yrittäjän oikeutta määritellä kauppansa aukioloaika niin, että se liiketoiminta on kannattavaa ja yrittäjälle jää aikaa lepoon. Tämä on erittäin tärkeä asia.

Mutta tuosta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, edustaja Lipponen, haluan sanoa: Siihen ei ole yhtä ratkaisua. On tärkeää, että kun uutta varhaiskasvatuslakia tehdään, niin arvioitaisiin työelämän muutos — tätä arviotahan vielä ei ole tehty — ja katsottaisiin, miten säädetään esimerkiksi vuorohoidosta niin, että erityisesti yksinhuoltajien, pienten lasten perheissä olisi mahdollisuus saada vuorohoitoa, mutta sen lisäksi kannatan sitä, että työelämä olisi joustavampaa ja voitaisiin sopia työajoista. Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi yhtä ratkaisua (Puhemies koputtaa) ei ole. Toivon, että ministeri vie tämän viestin hallitukselle tästä selvityksestä päivähoitolain osalta.

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja Jouko Jääskeläinen puheenvuorossaan nosti esille perheiden yhteisen ajan tärkeyden ja päivähoito-ongelmat, joita tämä aukioloajan laajentaminen on tuonut tullessaan, omalta osaltani olen myös todella huolissani perheiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista sekä perheiden yhteisestä ajasta. Erityisesti yksinhuoltajaperheissä nämä alati vaihtelevat työajat ja vuorotyö hankaloittavat perheen arkea, ja toki tämä aiheuttaa myös haasteita päivähoitoon ja päivähoidon järjestämiseen. Haluan itse ainakin ajatella tästä näkökulmasta tätä asiaa.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkäpä pieneltäkin tuntuva ja tavalliselle kuluttajalle positiivinen muutos on kuitenkin merkitykseltään paljon suurempi työntekijöiden arjessa. Täällä puhuttiin jo päivähoidon järjestämisestä ja vuorohoitopaikoista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittikin huomiota siihen, että kysely oli tehty nyt kuudelle suurimmalle kaupungille, ja kuitenkin kauppoja meillä on niissä pienemmissäkin kunnissa ja päivähoitotarpeet siellä vaihtelevat sitten ehkä vielä entisestään. Tärkeää on tietenkin puuttua päivähoitopaikkojen määrään, mutta yhtä tärkeää on nyt nostaa esille keskustelussa myös työjärjestelyt siellä työpaikan sisällä, kaupoissa. Esimerkiksi sellaiset työvuorot, joissa iltavuoroa seuraa aamuvuoro, voivat aiheuttaa perheessä sen, että lapsi joutuu yöpymään päivähoitopaikassaan ja itse asiassa lapsen vuorokauden mitaksi tulee hirvittävän pitkä aika pois kotoa, nimenomaan siellä päivähoidossa. Sen takia on tärkeää keskustella myös kauppojen aukioloaikojen aiheuttamista ongelmista siellä työntekijöiden arjessa.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Ihalainen on ihan hiljattain vaatinut toimenpiteitä yrittäjiltä nyt, kun hallitus on kuulemma kaiken mahdollisen tehnyt yrittäjien eteen, niin että ei muuta kuin vain työllistämään sitten. Eli pallo on nyt sitten yrittäjillä.

Tässä on selvä sanoma kuitenkin nyt vielä hallituksen suuntaan, että hallitus ryhtyy toimiin pienyrittäjien aseman parantamiseksi kauppakeskuksissa, niin että kyllä nyt hallitukselle vielä jotain tehtävää on tässä kuitenkin.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä poikkeuslupakäsittely sai arvoisensa kohtelun talousvaliokunnassa. Toivon, että hallitus ryhtyy ripeästi toimiin tämän yksityiskohdan muuttamiseksi eli keskittää yhdelle aville poikkeuslupamenettelyn mutta samalla myös vaatii, että avissa ohjeistukset täsmennetään. Tällä hetkellä meillä on villi tilanne turismin ja matkailun näkökulmasta. Lappia ja Kaakkois-Suomea tarkastellaan aivan eri asteilla. Lapissa on pysyvä poikkeuslupa, mutta esimerkiksi Etelä-Karjalassa joka kerta on yllätys, miten avi asioihin suhtautuu.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edellisen hallituksen ajama lakimuutos kauppojen aukioloon tuli voimaan vuoden 2009 lopulla, keskeisenä tavoitteena oli selkeyttää vähittäiskauppojen aukioloaikaa koskevia säännöksiä siten, että lähikauppojen asema turvattaisiin. On erittäin valitettavaa, että tämä hyvä tavoite ei ole toteutunut. Suurten markettien ja kauppakeskusten laajennettu sunnuntaiaukiolo on päinvastoin vaikeuttanut pienyrittäjien ja lähikauppojen asemaa. Aukioloaikojen laajentaminen, kuten on kuultu, on heikentänyt merkittävän työntekijäjoukon mahdollisuuksia perheen yhteiseen aikaan varsinkin viikonloppuisin. Kaupan alan yrittäjistä peräti 61 prosenttia kokee laajentuneen aukioloajan heikentäneen heidän jaksamistaan. Yrittäjät joutuvat siis kilpailullisista syistä pitämään ovensa auki jokaisena viikonpäivänä, vaikka se johtaisi siihen, että yrittäjällä ei ole mahdollisuutta pitää yhtäkään vapaapäivää viikossa, eikä sunnuntaiaukiolo itsessään olisi taloudellisesti kannattavaa. Tämä ei ole oikea linja, kun haluamme tukea ihmisten työssäjaksamista emmekä heikentää sitä ja kun haluamme pidentää työuria ja tukea pienyrittäjyyttä.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämän tiimoilta on nyt herännyt keskustelua myös tästä päivähoidosta ja perheiden yhdessä vietetyn ajan mahdollisuudesta. Minusta on erittäin hyvä, että työelämävaliokunta, jonka jäsen itse olen, kirjasi lausunnossaan pettymyksen siihen, että tätä selvitystä nimenomaan perheiden arjesta laajentuneiden aukioloaikojen myötä ei voida arvioida kattavaksi, koska vastaavasti tulos siitä, että perheet kokevat yhteisen ajan vähentyneen mutta kuitenkaan eivät pidä päivähoitojärjestelmää ongelmallisena, tuottaa selvästi vähän ristiriitaisen lopputuloksen. Olisi erittäin tärkeää, että näiden vaikutuksien arviointia jatkettaisiin myöhemmin. Edustaja Sarkomaan huomio siitä, että varhaiskasvatuslaissa pitäisi käydä läpi perheiden muuttuneet tarpeet — laki on 40 vuotta vanha ja työelämä kovin toisennäköinen — voisi olla siinä yksi erittäin hyvä näkökulma.

Arvoisa puhemies! Totean vielä myös sen, kun me puhumme työturvallisuudesta, että kyllä itse hämmästelen käytyäni tuolla maaseudulla pienessä Siwassa tai vastaavassa elintarvikekaupassa, jossa lauantai-iltanakin kymmenen aikoihin yksi nuori nainen on kaupan kassan takana, (Puhemies koputtaa) että kyllä se turvallisuus on monella tavalla tässä arvioitavissa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä edustaja Filatovin ja edustaja Pekkarisen kanssa siitä, että selonteon yksi suurimmista ongelmista on tutkimustiedon puutteellisuus. Selonteossa esitettävät tiedot perustuvat pääosin kaupan eri osapuolia edustavien järjestöjen jäsenilleen tekemiin kyselyihin. Näin suuressa muutoksessa olisi ilman muuta pitänyt tehdä perusteellisempaa tutkimusta asiasta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuulemisissa monet asiantuntijatkin myönsivät, että tutkimustiedon puutteellisuuden takia on hankala varmuudella ottaa kantaa näihin muutoksen vaikutuksiin.

Koska tätä tutkittua tietoa näistä asioista on nyt niukasti ja kuitenkin näissä tehdyissä selvityksissä epäkohtia on ilmennyt muun muassa työntekijöiden ja pienyrittäjien työskentelyolosuhteissa ja jaksamisessa, on tämän lain toimeenpanon seurantaa jatkettava ja hankittava asiasta luotettavaa tutkimustietoa ja tarvittaessa tiedon perusteella ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni talousvaliokunta on tehnyt todella hyvää työtä ja kohdistanut ne huomionsa toisaalta ihmisten inhimilliseen jaksamiseen niin pienyrittäjien osalta kuin työntekijöittenkin osalta ja toisaalta sitten näiden markkinoiden toimimiseen.

Isossa kuviossa tämä uudistus on ollut myönteinen niin kuluttajan osalta kuin yrittäjienkin osalta, mutta kun tarvitaan poikkeuslupia, niin jossakin silloin on vielä kehittämisen varaa. Tässä sanotaan, että keskitetään yhteen viranomaiseen. No, toisaalta Suomessa tietenkin on erilaisia lähtökohtia, niin itänaapurin osalta tänne tulevat turistit kuin Lapin osalta olevat sesonkiaikaiset turistit, jolloin sitä erilaisuutta kyllä myös tarvitaan.

Lopuksi kiinnittäisin huomiota siihen, että tästä ovat varmaan hyötyneet kuluttajan lisäksi eniten suuret kauppakeskukset (Puhemies koputtaa) ja meillä olevat kaksi suurta ketjua. Toivoisinkin, että nämä ketjut myös inhimillisesti katsoisivat niitä pienyrittäjiä, joita ovat saaneet (Puhemies koputtaa) siihen ovensuuhun palvelemaan asiakkaita.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lasten jaksamisen näkökulmaa harvemmin otetaan esille näissä keskusteluissa, mutta tosiasia on kyllä se, että mitä epäsäännöllisemmät työajat ovat lapsen vanhemmilla, monesti yksinhuoltajilla, kun puhutaan kaupan alan työpaikoista, monesti jopa kahta työtä tekevällä yksinhuoltajalla, se tarkoittaa silloin sitä, että lapsi on vuorohoidossa erittäin pitkiä aikoja. Vuorohoidosta on tullut palautetta — esimerkiksi Jyväskylästä olen sitä saanut — siitä, että meillä on jo paljon semmoisia lapsia, jotka suurin piirtein asuvat vuorohoidossa, ja heille käydään sitten hakemassa puhtaita vaatteita kotoa. Heillä on erittäin pitkät päivät, ja heidän elämänlaatunsa ei kyllä ihan valtavasti kohene ainakaan siitä, että se kotiin jäävä aika ja tämä perheen yhdessäoloaika vielä lyhenee, varsinkaan silloin, kun perheen huoltajia on vain yksi.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salikeskustelussa on käynyt ilmi, että näissä kauppojen aukioloajoissa on sekä myönteistä että kielteistä. Paljon on keskusteltu pienyrittäjien asemasta ja siitä, mitenkä sitä voidaan parantaa, koska tiedämme, että nämä aukioloaikojen pidentymiset eivät ole tuoneet pienyrittäjille mitään paremmuutta, päinvastoin. Kannattavuus on laskenut, ja myyntivolyymit eivät sitten voi kattaa edes näitä palkkakuluja, ja toisaalta pienyrittäjien on tehtävä niin, että kaupat eivät saa olla kiinni. Kyllä tässä työministerillä on kova sarka siinä, mitenkä tämä probleema ratkaistaan.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ihan muutama sana turvallisuudesta. Niin kuin selonteko osoittaa, kaupan sijainti ja sen kyseisen alueen levottomuus näyttää olevan kuitenkin se suurin tekijä turvallisuuden osalta. Niin kuin edustaja Pekkarinen täällä minun mielestäni hyvin totesi, se viimeinen tunti siinä aukiolossa on se vaarallisin aika. Se turvallisuus vaatii toki lainsäädäntötoimenpiteitä ilman muuta, varmasti aika moneenkin lakiin. Mutta kyllähän siinä pitää mukaan ottaa myöskin sitten työmarkkinajärjestöt, ja se vaatii myöskin yhteistä sopimista, että sen viimeisen tunnin, viimeisten tuntien aikojen turvallisuus, koska se on se pahin aika, myöskin sitten saadaan jollain aikavälillä kuntoon. Tästä on puhuttu vuosikausia, varmaan 10—15 vuotta nyt kumminkin, mutta sille ei ole mitään vain vielä tehty.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä talousvaliokunnan lausunto on varsin hyvä. Itsekin ajattelin pariin seikkaan kiinnittää huomiota. Olen — kuten tämä sali — kiinnittänyt huomiota tähän yrittäjien jaksamiseen, eli yrittäjällä tulee olla mahdollisuus vapaapäivään, ja pitää pitää huoli siitä, etteivät yrittäjät joudu liian ahtaalle kauppaketjujen puristuksessa.

Toinen seikka, kuten edustaja Urpalainen hyvin toi esiin, on tämä aluehallintovirastojen rooli näissä pyhäpäivien poikkeuslupahakemuksissa. Ne tulee keskittää yhteen paikkaan ja pitää huoli siitä, että asiantuntemus siellä on sellainen, että kunkin alueen erityispiirteet tullaan huomioimaan, mutta kuitenkin siten, että yrittäjiä ja yrityksiä kohdellaan tasapuolisesti.

Kun sanoin, että talousvaliokunnan lausunto oli hyvä, niin se olisi vallan erinomainen, jos se olisi sisältänyt suositukset siitä, että niin sanottuina arkipyhinä eli loppiaisena, helatorstaina ja helluntaina kauppoja voitaisiin pitää vapaasti auki ilman poikkeuslupaa. Sehän on kuitenkin hallinnonkin kannalta se helpoin tie, eli turhaa byrokratiaa voidaan tällä tavoin välttää. Olisi hauska kuulla talousvaliokunnan puheenjohtajan näkemys, millaista keskustelua valiokunnassa tästä asiasta käytiin.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikaisempi sääntely ja aukioloajat koettiin sekä kuluttajan että kaupan piirissä monimutkaisiksi. Tärkeätä tässä mielestäni on se, että uudistukselle on erityisesti kuluttajien tuki, ja kun ajatellaan liike-elämää, niin asiakkaistahan sitä pitää lähteä liikkeelle, mistäpä muustakaan. Muutama tilastotieto: 75 prosenttia asiakkaista piti laajennettua aukioloaikaa hyvänä, 90 prosenttia kuluttajista on käynyt kaupassa sunnuntaisin. Nyt jos me kannamme huolta siitä, että perheiden pitäisi levätä ja olla yhdessä, niin se on perheen oma asia ja ajankäyttöasia, koska siellä kaupassa käydään tai onko siellä sitten pakko käydä sunnuntaina. Tietysti työntekijöitten osalta se on eri asia, mutta siitäkin löytyy näitä hyviä puolia, kuten osa-aikatyön lisääntyminen nuorille, mikä on aivan hyvä.

Sitten vähän on jo saivartelunkin makua tässä turvallisuusasiassa. Paras turvallisuus saavutetaan tietysti, kun pistetään kaikki kaupat kiinni. Samalla tavalla voitaisiin laittaa elokuvateatterit ja teatterit ja muut yhteiskunnalliset palvelut kiinni ilta-aikaan, (Puhemies koputtaa) niin että turvallisuus taattaisiin. Tällaista suljettua yhteiskuntaa en todellakaan halua.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset kiitoksista, talousvaliokunnalle tulleista kehuista. Hyvän puheenjohtajan myötä teemme aina hyvää ja aktiivista työtä valiokunnassa.

Tässä on hyvin laajasti keskusteltu monestakin aiheesta, mutta nostan esille tämän pienyrittäjien aseman kauppakeskuksissa. Se on todella tärkeää, minkälaisen sopimuksen kauppakeskukseen ovat pienyrittäjät saaneet tehtyä isomman kumppanin kanssa, ja jatkossa on tärkeää myös niihin sopimuksiin viitata.

Toinen asia: Kaikkinensa pienyrityskentästä pienkauppiaitten — niin kioski-, huoltamo- kuin kauppakeskusten kauppiaitten — jaksaminen on heikentynyt. Korkeitten työvoimakustannusten vuoksi he itse joutuvat tekemään sitten sunnuntaipäiviä. Selonteon mukaan kauppiaista ei ilmoittanut kuin vain kymmenesosa, että he ovat ottaneet lisää työvoimaa. Keskustan ehdotus korjaukseen on edelleen se, voisiko hallitus nyt miettiä ja nostaa pöydälle tämän yksinyrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkatukiasian ja palkkauksen, että saisimme lisää työvoimaa myös kaupan alalle.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuusasiat ovat olleet tässä esillä vahvasti, ja hyvä niin. Kuitenkin yksin työskentelevien henkilöiden turvallisuuteen täytyy kiinnittää vielä erityistä huomiota, ja yksi keino voisi olla se, että lisätään teknistä valvontaa.

En malta olla sanomatta ja puhumatta tuosta paljon keskustelua aiheuttaneesta sakkojen muuntorangaistuksen poistamisesta, joka on vaikuttanut rikollisuuteen, nimenomaan taparikollisuuteen. Liian usein taparikolliset käyvät röyhkeästi hakemassa kaupasta tavaraa, jolloin yksin työskentelevien henkilöiden on ollut vaikea, lähes mahdoton, puuttua siihen tilanteeseen. Myöskin hetken mielijohteesta tehdyt ryöstörikokset kohdistuvat liian usein liikkeisiin, joissa on ainoastaan yksi henkilö töissä. Teknisen valvonnan lisäksi työntekijöiden koulutuksen vastaaviin tilanteisiin on tärkeää olla ajan tasalla.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on ottanut kantaa tärkeisiin asioihin, ensiksikin hakemusten käsittelyn keskittämiseen yhteen viranomaiseen. Etenkin Kaakkois-Suomessa on koettu ongelmallisena ja epävarmana avin päätöksentekoprosessi. Toiseksi on tärkeää, että pienyrittäjien asemaa parannetaan kauppakeskuksissa, sillä tosiasia on, että isot kaupat kyllä pärjäävät.

Mutta kun työministeri on paikalla, haluaisin kysyä työministeriltä: Kun kauppojen aukioloaikoja on laajennettu, niin esimerkiksi myös monet opiskelijat ovat saaneet osa-aikaisen työpaikan kaupan kassalta. Mikä on arvoisan työministerin näkökanta tähän asiaan, ja onko tämä hyvä?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä muistutan noin yleisesti, että ennen tätä uudistusta kaupat saivat olla lähes viiden kuukauden ajan vuoden mittaan auki joka sunnuntai juhlapyhiä lukuun ottamatta aina kello 21:een saakka. Nyt kaikki kuukaudet ovat sunnuntaiaukioloajan piirissä, mutta vain kello 18:aan saakka. Vielä kertaalleen, enempää pohtimatta tätä turvallisuuskysymystä: nyt ei enää sunnuntai-iltana pidetä kauppaa myöhään auki.

Mitä tulee siihen, olivatko nämä juhlapyhät laajemmin esillä: No, eivät kyllä olleet. Kyllä tässä valiokunta lähti siitä, että se otti annettuna tämän voimassa olevan lain sanoman ja myöskin hallituksen selonteon viestin tästä. Me emme siihen kajonneet.

Ja ihan vielä viimeiseksi tähän pienyrittäjien tilanteeseen. Niin kuin olen kahteen kertaan sanonut, se on mielestäni erittäin tärkeä. Myös henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että siinä asiassa pitää parannuksia myöskin saada aikaiseksi. Samalla sanon ääneen, että se ei ole ihan helppo juttu. Jos jossakin kauppakeskuksessa niille kuudelle pienelle kaupalle tuleekin mahdolliseksi pitää kauppa kiinni ja sitten pari — ei välttämättä kovin suurta — jää jäljelle, niin niitten kahden maksettavaksi tulevat koko sen kauppakeskuksen kaikki ne kustannukset sillä alueella, millä ne ihmiset silloin kulkevat, niin että se ei ole ihan yksiselitteistä. Siitä huolimatta uskon tässä löytyvän ratkaisuja, millä näiden pienyrittäjien asemaa voidaan parantaa.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää talousvaliokuntaa hyvästä, asiallisesta ja eteenpäin vievästä työstä ja huomasin, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on omalta osaltaan lausunnossaan vahvasti tukenut niitä ajatuksia, joihin talousvaliokunta on päätynyt. Muutama näkökohta:

Aukioloaikojahan todella toki laajennettiin, mutta niin kuin täällä edustaja Pekkarinen hyvin kuvasi äsken, sunnuntain osaltahan tässä tehtiin tämä linjavalinta, että ne ovat kello 18:aan asti. Mutta muutoinhan tämä oli merkittävä uudistus. Totta sekin on, että nyt on aika lyhyt aika tehdä mitään lopullisia arvioita tämän lain vaikutuksista, ja senpä vuoksi hallituskaan ei esityksissään lähtenyt mihinkään isompiin rakenteellisiin liikeaikalain muutosehdotuksiin. Varmaan myöskin näitten arvioiden ja johtopäätösten tekeminen tämän lain vaikutuksista saattaa tulla hyvin varhaisessa vaiheessa nyt, ja sen takia tarvitaan paremmin tutkittua tietoa, niin kuin valiokunta on edellyttänyt monistakin lakiin liittyvistä vaikutuksista.

Työ- ja yksityiselämän ja siihen liittyen perhe-elämän yhteensovittamisen osalta keskeisiä asioita tulee olemaan ilman muuta kysymys, miten lastenhoito ympärivuorokautisesti järjestetään, mutta tämä on paljon laajempi asia, joka ei koske pelkästään kauppojen aukioloasiaa, tämä elämän sirpaloituminen ja muun ja työelämän yhteensovittamisen problematiikka.

Työntekijöiden turvallisuuden osalta siellä on paljon nyt selvitettävää: yksintyöskentely ja monet kuormittavuustekijät. Senpä vuoksi valiokunnan linjaus siitä, että tarvitaan tutkittua tietoa kauppojen aukioloaikojen vaikutuksesta henkilöstön turvallisuuteen, on perusteltu. Kuluttajien kannalta se on juuri näin, että tässä on paljon positiivisia asioita, jotka me kaikki varmasti allekirjoitamme.

Pienyrittäjien aseman parantaminen kauppakeskuksissa on moniulotteinen asia. Jotain tälle asialle meidän on hyvä tehdä. Mutta niin kuin tässä Pekkarinen kuvasi, ei ole ihan yksinkertaista sitten löytää niitä keinoja, onko se loppujen lopuksi tämä liikeaikalain 4 §:n tarkistaminen vai onko kuitenkin menettelytapojen kautta se ratkaisun etsiminen, mutta tähän on syytä nyt tarttua.

Arvostan kovasti sitä, että valiokunta on päätynyt myös tässä poikkeuslupa-asiassa siihen, että nämä keskitettäisiin yhdenmukaisten käytäntöjen ja linjausten kannalta yhdelle viranomaiselle. Tämä tulee monella tapaa selkeyttämään näitä tulkintoja.

Kaikki nämä kolme linjausta, joita valiokunta on esittänyt, ovat minusta sellaisia, joiden osalta on syytä lähteä nyt jatkotyötä tämän esityksen pohjalta suorittamaan. Pikaisella aikataululla on tarkoitus myös sitten tätä ehdotusta tästä poikkeuslupavalvonnan keskittämisestä yhdelle viranomaiselle lähteä valmistelemaan.

Kiitoksia hyvästä valmistelusta ja hyvästä keskustelusta, joka liittyy kauppojen aukioloaikoihin.

Lopuksi sitten osa-aikatyöstä: Osa-aikatyön suurin käyttäjäryhmä Suomessa on opiskelijat, eli opiskelua ja osa-aikatyötä yhdistetään. Minusta siihen ei ole sellaisenaan mitään sanottavaa. Se on yksi tapa tehdä osa-aikatyötä. Sitten pitää vain erottaa se, että on paljon ihmisiä, jotka joutuvat tekemään osa-aikatyötä, ja on kahdenlaista osa-aikatyötä: vapaaehtoista ja vähän pakollista, siis niin, että haluaisi tehdä enempi työtunteja kuin saa tehdä. Tämäkin pitää nähdä, että ihmisten pitäisi tulla toimeen sillä osa-aikatyöllä ja kaikki ihmiset eivät tule toimeen sillä osa-aikatyöllä, joutuvat olemaan useamman työn sankareita, jotta voi ylimalkaan tulla toimeen. Mutta osa-aikatyön ja opiskelun yhdistäminen on ihan tärkeä muoto, ja se on suurin osa-aikatyön käyttäjämuoto tänä päivänä Suomessa.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Monessa puheenvuorossa kauppojen aukioloaikojen onnistumista pidettiin hyvänä asiana sen vuoksi, että kuluttajan valinnanvapaus lisääntyy, tämä on totta, mutta samanaikaisesti monia julkisia palveluita on karsittu, siten että sunnuntaisin ei pääse kirjastoihin — kirjastot eivät ole auki, eivät edes lukusalit, sanomalehtien lukusalit — ja myös liikunta- ja muita kulttuuripalveluita on karsittu. Toki monet voivat mennä shoppailemaan, jos varallisuutta on, viettää sillä tavoin sunnuntaipäivää, mutta myös tällä tavoin yhteiskunnan eriarvoistuminen näyttäytyy, kun kaikilla ei ole varaa shoppailuun ja sitten muita vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on vähemmän, kun julkisia palveluita on karsittu.

Täällä joissakin puheenvuoroissa sanottiin, että ei ole nykyaikaa enää se, että olisi kollektiivinen vapaapäivä, että vapaapäivähän voi olla mikä tahansa. Näinhän tämä poliittinen tähdenlentopuoluekin, nuorsuomalaisten puolue, 1990-luvun puolivälissä tällaisia asioita toi esiin. Itse näen asian toisin. Paitsi että tällaisia yhteisiä vapaapäiviä eri kulttuureissa on ollut maailman sivu, maailmanhistorian halki, niin tällaiset asiat ovat myös yhteiskuntaa koossa pitäviä ja eheyttäviä asioita, ja tällaisia eheyttäviä ja koossa pitäviä asioita tällaisena aikana, jolloin niin monella tapaa vedetään eri suuntaan ja elämä on monin tavoin rikkonaista, tällaisia yhteisöllisyyttä vahvistavia elementtejä, me todella tarvitsemme.

Niin kuin mainitsin tuossa debattipuheenvuorossani, silloin 90-luvun puolivälissä Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, kun ensimmäisen kerran kauppojen sunnuntaiaukioloajat tulivat merkittävällä tavalla esille, esitettiin kriittisiä arvioita siitä, pitääkö meidän ehdoin tahdoin mennä nonstop-yhteiskuntaan, 24/7-yhteiskuntaan. Ei se kauppa siihen nyt yksin ole vaikuttamassa, mutta kyllä sillä keskeinen merkitys on myös ihmisten vapaa-ajan vietossa, viitaten juuri tuohon, että muita vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on karsittu.

Täällä on esitetty olennaisia asioita valiokunnan mietinnön pohjalta: yrittäjien jaksaminen, edelleen erityisesti yksinhuoltajien ja muiden kaupan pienipalkkaisten työajat, työn ja vapaa-ajan, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Nämä ovat tärkeitä inhimillisiä kysymyksiä. Mutta sitten taas toisaalta, jos tätä keskustelua halutaan käydä eettisellä tasolla, kuka voi olla tuomitsemassa sitä tai olla sitä vastaan, että joku nuori opiskelija saisi lisätuloja ja työkokemusta sunnuntaityöskentelyn kautta? Eivät nämä ole yksinkertaisia ja mustavalkoisia asioita. Mutta eniten minulle on henkilökohtaisesti vastenmielisyyttä tullut alun pitäen tästä kauppojen sunnuntaiaukiolon laajentamisesta siksi, että me entistä enemmän olemme menneet tällaiseen suorittamisen yhteiskuntaan, emme osaa yksilöinä ja kollektiivina levätä. Tällainen suorittamisen, jatkuvan pingottamisen kulttuuri ei ole luova ja muutenkaan elämää ylösrakentava.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Sekä talous- että työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnössä on mainittu, että selonteossa esitetyt tiedot perustuvat kaupan eri osapuolia edustavien järjestöjen jäsenistölleen tekemiin kyselyihin. Puolueetonta tutkimusta on siis vähän, ja toisaalta lainsäädäntö on ollut suhteellisen lyhyen ajan voimassa, niin kuin täällä ovat jo monet maininneet.

Kuluttajat ovat suhtautuneet hyvinkin myönteisesti sunnuntaisiin aukioloaikoihin, etenkin lapsiperheet, jotka voivat sovittaa kaupassakäynnin omaan tilanteeseensa sopivaksi. Kuinka järkevää ja hedelmällistä tavaratalon tungoksessa vietetty shoppailu on, onko se laatuaikaa, sitä voi itse kukin miettiä.

Laajentuneet aukiolot ovat hyödyttäneet pääasiassa suuria kauppaketjuja, joiden keskittymistä olemme täällä eduskunnassakin silloin tällöin kauhistelleet. Me teemme usein vertailuja etelän turistikeskuksiin. Siellä elämäntapa on muutenkin toisenlainen: siestaa pidetään päivällä, ja sukulaisyhteisö, joka kaupanteossa on usein mukana, ehtii riittäviin lepoaikoihin.

Kauppoja pyörittävät yrittäjät eivät koe laajentumisen tuoneen etua taloudellisessa mielessä, päinvastoin, erityisesti pienten liikkeiden osalta. Kyläkauppias tuskittelee kannattavuuden kanssa ja tekee pitkää päivää samaan aikaan, kun asiakasvirta suuntautuu suuriin marketteihin ja tavarataloihin. Milloin sitten sitä lepopäivää vietetään? Ei hänellä ole sitä mahdollisuus tehdä.

Tutkimukset osoittavat, että pienistä kaupan alan yrittäjistä yli puolet kokee laajentuneiden kaupan aukioloaikojen vaikuttaneen heidän omaan jaksamiseensa sitä heikentäen. Samaa osoittaa kaupan alan työntekijöiden keskuudessa tehty kysely. Kun on todettu, että työn takia perheen yhteinen aika jää vajavaiseksi, niin kaupan alalla tämä voi olla todellinen ongelma. Päivähoitopalveluiden selvityksen yhteydessä tehdyillä kyselyillä kävi ilmi, että niin sanottu vuorohoidon kysyntä ei ole lisääntynyt — tämä kyselyhän on tehty kuudella isolla paikkakunnalla, kaupungeissa — koska vanhemmat arvioivat, ettei näitä päivähoitopaikkoja löytyisi, ja usein viikonloppuisin lastenhoito järjestyy sukulaisten keskuudesta tai toinen vanhemmista pyritään saamaan olemaan kotona.

PAMin kyselyyn vastanneista osa katsoo, että kauppojen aukioloaikojen laajentumisella on ollut myös myönteistä vaikutusta taloudellisesti. Sunnuntaivuorot ovat olleet hyvän korvauksen vuoksi haluttuja, ja monet opiskelijat haluavat kartuttaa myös kassaansa koulunkäynnin yhteydessä.

Turvallisuutta ajatellen viime aikoina on tapahtunut runsaasti uhkaaviakin tilanteita, varsinkin pienissä kauppaliikkeissä, joissa iltamyöhällä työskennellään minimihenkilökunnalla. Tähän tulisikin kiinnittää erityistä huomiota ja rajoittaa aukioloaikaa. Aina on niitä, jotka tulevat kauppaan viittä vaille, vaikka kauppa olisi auki puoleenyöhön. Tällä ei kauppojen myyntimäärien kannalta olisi mitään merkitystä. Nykyinen kirjava käytäntö ainoastaan vääristää kilpailua.

Arvoisa puhemies! Poikkeuslupien myöntäminen yhdelle taholle on mielestäni kannatettavaa. Ydinkysymys on koko asiassa, miten lupien myöntöprosessi saadaan tasapuoliseksi koko maassa riippumatta lupien myöntämisen mallista. Poikkeuslupien tulee olla tietysti yrittäjien ja henkilökunnan käytössä mahdollisimman aikaisin, niin että voidaan esimerkiksi työvuoroja järjestellä. Ja yhdyn myös niihin mielipiteisiin, että nämä talousvaliokunnassa olevat mietintöjen ponnet ovat kannatettavia — siitä vain eteenpäin. Ja kun täällä myös on kysytty, mitä mieltä ollaan esimerkiksi helluntain ja helatorstain aukioloajoista, niin mielestäni tämä on semmoinen arvokysymys. Nämä ovat, jos ajatellaan kristillisiä juhlapyhiä, niitä tärkeimpiä joulun ja pääsiäisen jälkeen.

Mutta tästä on hyvä jatkaa keskustelua.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Kaupan aukioloaikoja käsittelevän selonteon tarkastelun myötä muutostarpeet voimassa olevaan lakiin ja nykykäytäntöihin ovat tulleet todella selkeästi esille. Ilman poikkeuslupaa siis erikoispyhinä ovensa voivat pitää avoinna vain pienet kaupat, kioskit, huoltamot ja jotkut haja-asutusalueiden kaupat. Kauppojen aukiolon merkitys kasvaa kuitenkin jatkuvasti. Voi sanoa, että nämä nykyiset, ajastaan jääneet vähittäiskaupan aukiolorajoitukset ovat muodostaneet tai ainakin jatkossa muodostavat myös liiketoimintojen kasvulle esteen. Kasvua tämä maa mitä kipeimmin kuitenkin tarvitsee.

Kaupankäyntiä ja talouden kasvua voidaan edesauttaa sillä, että nykyiset aluehallintovirastojen poikkeuslupakäytännöt yhtenäistetään ja yksinkertaistetaan koko maassa. Poikkeuslupia on perustellusti myönnetty loppiaiseen, helatorstaihin, helluntaipäivään ja pyhäpäivään. Kokemukset osoittavat, että niin kauppiaat kuin asiakkaatkin ovat tyytyväisiä näihin kauppapäiviin. Voisi tietysti kysyä, miksi eivät kaupat voisi näinä päivinä olla auki ilman poikkeuslupaa.

Poikkeuslupahakemukset käsitellään nykykäytännön mukaan alueittain kunkin alueen aluehallintovirastossa. Vahvuutena tässä on se, että lupaviranomaisen voidaan odottaa tuntevan alueen erityispiirteet sekä kokonaistilanne. Harmillisesti alueellinen käsittely on kuitenkin johtanut siihen, että lupaprosesseissa on huomattavia eroja eri puolilla maata, eikä elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisesta kohtelusta välttämättä voida näin ollen puhua. Tiedossani on, että jossain päin riittää pelkkä pyyntö, toisaalla taas tarvitaan laajojakin selvityksiä. Siksi kauppoja rasittavan lupabyrokratian on loputtava ja lupakäytäntöjä pitää keventää sekä yhdenmukaistaa koko maassa. Tasapuolisuuden vuoksi tärkeää olisi myös se, että yhdistykset ja esimerkiksi kauppakamarit voisivat hakea poikkeuslupaa kokonaiselle maantieteelliselle alueelle eivätkä vain yksittäiselle yritykselle. Tähän kantaan on ilokseni myös eduskunnan talousvaliokunta yhtynyt.

Arvoisa puhemies! Maailma muuttuu, ja myös lakien pitää muuttua. Kaakkois-Suomen edunvalvojana tiedän hyvin tarkasti, mitä vähittäiskaupan nykyiset aukiolorajoitukset sekä samalla rajusti kasvanut venäläismatkailijoiden määrä ja ostovoima tarkoittavat. Pelkästään venäläisten turistien määrä on kasvanut kymmeniä prosentteja viime vuosien aikana Kaakkois-Suomessa, ja onneksi tämä kehityssuunta jatkuu. Matkailun kehittymisen kannalta on oleellista, että lisääntyvälle matkailijajoukolle on tarjolla riittävästi palveluja. Tässä on kyse reilun miljardin euron vuosittaisesta lisästä Suomen ja erityisesti Kaakkois-Suomen vähittäiskauppaan ja palveluille. Kasvulle ei näy kattoa ainakaan toistaiseksi, ja sille pitää luoda suotuisia edellytyksiä. Etelä-Karjala, eli lähinnä Lappeenranta ja Imatra, painii jo omassa sarjassaan palveluiden tarjoamisessa venäläismatkailijoille, mutta Kymenlaakson puolella käyttämätöntä potentiaalia on tässä suhteessa vielä valtavasti. Varsinkin eteläinen Kymenlaakso — Vaalimaa, Hamina, Kotka — on monien mahdollisuuksien äärellä. Tässä taloudellisessa tilanteessa minkään byrokratian rattaat eivät saa estää taloudellisen hyvinvoinnin ja työllisyyden kasvua. Siksi kaupan aukioloaikojen päivittäminen ajan tasalle on tarpeen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin todeta, että nämä edustaja Pekkarisen ja talousvaliokunnan esittämät kolme pontta ovat kannatettavia ja ne tulisi ottaa huomioon asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pidän lähtökohtaisesti erittäin tärkeänä ja periaatteellisena asiana, että kaikenlainen kilpailua rajoittava lainsäädäntö tulee purkaa. Sääntelyn purkaminen tehostaa kilpailua ja on ennen kaikkea kuluttajan etu. Kuluttajan kannalta kauppojen aukioloaikojen sääntelyn vapauttaminen tarkoittaa edullisempia hintoja, joustavuutta ja valinnanvapautta asioida kaupassa silloin, kun parhaimmalta tuntuu itsestä ja perheestä. Elinkeinonharjoittajan tulisi saada itse päättää, milloin pitää liikettänsä auki. Kauppojen aukiolon sääntelyn purkaminen elävöittää kuntien ja kaupunkien keskustoja ja toisaalta myös syrjäseutujen asutuskeskuksia, mikä samalla luo lisää työtä myös muille aloille, kuten esimerkiksi matkailualalle ja ravintola-alalle.

Arvoisa herra puhemies! Kauppojen aukioloaikojen vapauttamisessa on reilusti enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Erilaiset alueelliset perusteet kauppojen aukioloille on syytä poistaa, mutta ennen kaikkea peräänkuulutan sitä, että kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen lisää työpaikkoja ja lisää suomalaisen työn tuottavuuden määrää. Tätä nimenomaan tarvitsemme näinä taloudellisesti haastavina aikoina.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä kauppojen aukiolon vapauttaminen ja valinnanmahdollisuuksien lisääminen on kuluttajien näkökulmasta ollut hyvä asia, niin kuin tässä selonteossakin on todettu, ja tänään se on jäänyt vähän näiden muiden asioiden varjoon.

On myös todettu se, että nämä sunnuntaiaukiolot ovat hyvää vetoapua erityisesti kaupunkien keskustoille, muille työvoimavaltaisille palvelualoille, kuten ravintola-alalle. Kun mennään täältä pääkaupungista pienempiin kuntiin, niin sitä suurempi merkitys näillä on. Täytyy myös todeta se, että valitettavasti nykyinen säädäntö ja, voisi sanoa, ehkä myös valvomattomuus, on johtanut kaksinaismoralismiin: on ravintolaksi naamioitu kalakauppa, joka pitää ovensa auki, kun pöytiä on tasan kaksi, ja paikan kohteena onkin ravintolatoiminta, mutta silti myynti kalatiskiltä on paljon suurempi ja käytännössä kysymys on kalakaupasta — saati sitten kioskiksi naamioitu kauppa tai huoltoasemat. Tästä asiasta voisimme varmasti keskustella paljonkin.

Olisi erittäin tärkeää, että kun tässä sitten edetään ja aikaa kuluu seuraavaan selontekoon, niin asiaa ratkottaisiin ja tutkittaisiin paljon laajemmin kuin tässä selonteossa nyt on tehty, kokonaisuudessaan, sitä mitä vaikutusta säätelyllä on, onko se oikeasti kasvamisen ja yrittämisen esteenä.

Kun kaakkoisesta Suomesta asiaa katsoo, niin aivan niin kuin täällä edustaja Kopra totesi, meillä erityisesti savupiipputeollisuuspaikkakunnilla matkailun merkitys, turismin merkitys ja kaupan merkitys on hyvin suuri. 70 prosenttia venäläismatkailusta on ostosmatkailua, ja siinä mielessä voi hyvin kysyä, onko Suomen lainsäädäntö ajan tasalla estäessään kehityksen alueella, jolla työttömyys ei näytä hellittävän.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen iloinen huomatessani talousvaliokunnan mietinnössä kohdan, jossa ehdotetaan, että hallitus ryhtyy toimiin pienyrittäjien aseman parantamiseksi kauppakeskuksissa. Epäkohta on todettu olemassa olevaksi yrittäjien toteutumattomien vapaapäivien suhteen ja laajennetun aukiololain 4 §:ää koskevan kauppakeskuksen johdon tekemän yksipuolisen tulkinnan suhteen. Talousvaliokunnan mietinnössä on kovin vähäisesti käsitelty lasten päivähoidon järjestelyä muulla kuin kunnallisella päivähoidolla, vaikka työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa siihen esitettiin melko seikkaperäisiä syitä, muun muassa perheiden haluttomuus lapsen yöpymiseen hoitopaikassaan kodin sijasta ja se tosiasia, että vanhemmat venyvät omissa työjärjestelyissään siten, että toinen vanhemmista on kotona.

Haluaisin kuitenkin tuoda esiin suuren huoleni pienten lasten ja koululaisten sekä vanhempien omasta hyvinvoinnista ja perheajan vähäisyydestä. Kahden aikuisen perheessä työaikojen edessä venyminen pitää lapset omissa sängyissään nukkumassa ja läsnä on toinen vanhemmista, mutta perheen yhteinen aika ja vanhempien yhdessä viettämä aika on repaleista ja jatkuvaa aikatauluttamista. Perheen yhteiset menot ovat satunnaisissa yhteisissä vapaissa ja hyvällä tuurilla yhteen sopivissa lomissa.

Kaupan ala on merkittävä työllistäjä ja erittäin vahvasti naisvaltainen ala, siis monen äidin — toki myös isän — työpaikka. Osa-aikaisuus on etu perheen ja työn yhdistämisessä. Usein vain toimeen tullakseen eivät työtunnit riitä perheen elatukseen, ja osa-aikaisuus ei todellakaan ole aina oma valinta. Kuitenkaan aukioloajan lisääminen ei ole lisännyt merkittävästi kokoaikaisia työsuhteita. Pienistä tuntimääristä omituisiin vuorokaudenaikoihin ei voi mainita olevan suurta etua perheelle.

Arvoisa herra puhemies! Vai mitä olette mieltä seuraavasta esimerkistä? Aamuvuoro aamulla kello kuudesta kymmeneen — onhan siinä vapaa-aikaa olla itsekseenkin kotosalla. Lapselle on kuitenkin täytynyt hankkia jonkinmoinen hoitopaikka, ja siellä osapäivähoito päättyy puolilta päivin. Niin loisteliaasti asiat eivät kuitenkaan ole, että sama rytmi säilyisi koko viikon. Väliin mahtuu puolestapäivästä puoli viiteen oleva vuoro ja seuraavalle illalle viidestä yhdeksään. On siinä sumplimista.

Kuudelle suurimmalle kaupungille suunnatussa kyselyssä vuorohoidon kysyntä ei ollut kasvanut merkittävästi selonteon mukaan. Selvityksessä mainittiin kuitenkin, että yli kahdeksan vastaajaa kymmenestä kokee laajentuneiden aukioloaikojen vaikeuttavan lastenhoidon järjestämistä. Tämän näkemyseron voisi olettaa johtuvan vanhempien haluttomuudesta vaihtaa tuttua päivähoitopaikkaa mahdollisesti kauempana sijaitsevaan päiväkotiin, joka tarjoaa vuorohoitoa, tai iltahoidon muista mahdollisuuksista omassa arjessa, esimerkiksi isovanhempien, naapureiden, ystävien avusta perheiden hoidonjärjestämisessä.

Kaiken pahoinvoinnin, joka lasten ja nuorten keskuudessa tänä päivänä ammattikasvattajien kertoman mukaan on, ei ainakaan voi olettaa vähentyvän tämänkaltaisilla toimenpiteillä, joissa perheen arki on sidottu rytmittömyyteen, jonka määrittelee vanhempien työssäkäyntiaika aamukuudesta iltayhdeksään, unohtamatta niitä työmatkoihin kuluvia aikoja. Kyse ei näissä tapauksissa ole lyhyistä ajanjaksoista, vaan perheet elävät näissä tilanteissa vuosia, lapset koko lapsuutensa. Iso osa kaupan henkilöstöstä on valinnut alan työkseen eikä vain piipahda opiskelujensa rahoittamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Vielä haluan tuoda esiin huoleni pienistä koululaisista, jotka eivät saa mitään iltapäivähoitoa: äiti ei tule kotiin sen aiemmin iltavuorosta, ja yksinhuoltajaperheissä on sukulaisten, tuttavien ja naapureiden avun varassa lapsen päivästä suuri osa — joukossa on toki lapsia, joilla ei ole tätäkään apua ja turvaa. Lapsen etu ei toteudu, ja läsnäolosta ja turvasta on turha puhua. Toki muillakin aloilla on haastavia, normaalista poikkeavia työaikoja, mutta ne perustuvat ihmisten hyvinvointiin, terveyteen, turvallisuuteen tai liikenteeseen ja ovat perusteltuja yhteiskunnan sujuvuuden kannalta. Nyt on kyseessä puhtaasti ja vain liike-elämää varten olevat hyödyt, ajankohdat aukioloille, joita ilman me aikuiset pärjäämme.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Keskityn erityisesti kahteen seikkaan selonteossa: ensinnäkin siihen, että selvityksen mukaan merkittävä osa työntekijöistä koki perheen ajan vähentyneen ja vaikeutuneen; toiseksi siihen, että merkittävä osa yrittäjistä tekee pitempää työviikkoa.

Minä en tiedä, ehkä joku täällä vielä muistaa Metalliliiton propagandajulisteen 1950-luvulta. Siinä haalaripukuinen mies on lähdössä töihin ja lapset ottavat hihasta kiinni ja sanovat: "Isä, lauantai kuuluu meille eikä tehtaalle." Siis lauantai. Siihen aikaan vielä pidettiin itsestään selvänä, että sunnuntait olivat vapaapäiviä kaikilla muilla aloilla paitsi niillä, joilla erityisesti edellytettiin ympäriviikkoista päivystystä.

Itse asiassa vuosisatoja oli ollut periaatteena, että pyhänä tehdään vain pakolliset työt. Pohja tähän haettiin Euroopassa pitkään Jeesuksen sapattipuheenvuoroista, ja esimerkiksi keisari Konstantinus aikanaan antoi jopa orjille helpotuksia työtaakkaan tiettynä päivänä viikossa. Itse asiassa kysymys ei kuitenkaan ole kristillisestä perinteestä vaan jopa vuosituhansia sitä vanhemmasta historiasta. Läpi ihmiskunnan tiedossa olevan historian ainakin näillä Euroopan seuduilla on ollut tapana, että viikossa yksi päivä rauhoitetaan perheelle.

Arvoisa puhemies! Kuten niin monien selvitykseen päätyneiden kuluttajien mielestä myös minun mielestäni on tosi mukavaa ja kätevää käydä kaupassa, koska se sopii minun aikatauluihini parhaiten. Sen sijaan minä en tiedä, onko se niin hauskaa, onko se niin kätevää, että sen vuoksi tulisi purkaa järjestelmä, joka on tuhansia vuosia jäsentänyt meidän yhteisöjä ja meidän perinteitä. Jos näin sitten olisikin, onko riittävästi pohdittu, miten vaikuttaa meidän arkeen, kun perheiden ja sukujen yhteinen aika vähenee? Onko asia otettu riittävän vakavasti? Tunnetaanko ne seuraukset? Onko varma, että 24/7-yhteiskunta on sen hinnan väärti?

Tätä uudistusta yhtenä osana historiallisesti katsoen pienen ajan kuluessa tapahtuneen ajankäytöllisen muutoksen sisällä on perusteltu yrittäjien vapaudella päättää omista aukioloajoistaan. Mutta selvityksen mukaan siitähän tässä ei suinkaan ole kysymys. Selvitys pikemminkin kertoo, että merkittävällä osalla yrittäjistä ei ole mahdollisuutta pitää kauppojaan enää kiinni, vaikka auki pitäminen ei olisi kannattavaa, koska kassavirta jakautuu useammalle päivälle ja se yrittäjä, joka ei ole kaupassaan, jää ilman niitä asiakkaita sinä päivänä.

Toisaalta myyjien vapaus suunnitella omaa ajankäyttöään ei tämän kauppojen aukioloaikojen laajentumisen myötä ainakaan parane. Entä sitten lapset? Kuka heidän vapaudestaan kysyy, kuka siitä kantaa huolta? Vapaus on kiinnostava filosofinen kysymys, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa minä en näe, että yhteiskunnan vapaus, sen ihmisten mahdollisuus päättää omasta elämästään ja ajankäytöstään, merkittävällä tavalla kasvaisi aukioloaikojen venyessä.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun en malta olla kertomatta, että muutamia vuosia sitten minä vietin aikaa pienessä ranskalaisessa kylässä, jossa oli kolme kenkäkauppaa. Ne kaikki olivat auki vain arkipäivisin ja vain muutaman tunnin päivässä. Mutta kas ihmettä, en nähnyt siellä yhtään ranskalaista sukkasillaan, vaan jollakin ihme konstilla he kaikki olivat onnistuneet hankkimaan itselleen kengät jalkaan.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää sekä talousvaliokuntaa että työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa hyvästä työstä. Valiokunnat ovat kiinnittäneet huomiota erittäin tärkeisiin seikkoihin.

Työturvallisuus on mietityttänyt minua kovasti, sillä oma lähikauppani on joutunut usein ryöstön tai sen yrityksen kohteeksi. Selonteosta käy ilmi, ettei lain vaikutuksista henkilöstön turvallisuutta koskien ole saatavilla minkäänlaista tutkimustietoa. Talousvaliokunta toteaakin mietinnössään, että tältä osin selonteko on puutteellinen.

Merkittävä osa työntekijöistä kokee aukioloaikojen laajentumisen vaikuttaneen kielteisesti työturvallisuuteen. Kaupat, joissa on vain yksi myyjä, ovat keskusrikospoliisin mukaan alttiita ryöstöille ja muille uhkaaville tapahtumille, varsinkin ilta-aikaan. Selvityksen mukaan ryöstörikoksen uhriksi joutuvat tyypillisimmin elintarvikeliikkeiden kassoilla ja kioskeissa yksin työskentelevät naiset. Rikokset tehdään pääsääntöisesti yöajan lisäksi juuri sulkemisaikaan. Näin ollen myöhäiset aukioloajat vaikuttavat turvattomuutta lisäävästi. Tärkeää olisi myös selvittää, onko yksintyöskentely lisääntynyt aukiolojen laajennuksen seurauksena ja millä tavoin se on vaikuttanut näiden työntekijöiden asemaan ja työntekoon.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan kaupan alalla tehtyjen työtuntien määrä on lisääntynyt samalla, kun työtunnit jakautuvat yhä useammalle henkilölle. Kokoaikaisten työntekijöiden määrä sen sijaan ei ole lisääntynyt. Kuitenkaan ei ole täysin selvää, missä määrin lyhyitä työvuoroja tehdään olosuhteiden pakosta ja missä määrin omaehtoisesti. Tätä kysymystä olisikin mielestäni syytä selvittää hieman enemmän, ja toivottavaa tietysti olisi, että työtä voitaisiin jakaa kaupan alalla siten, että silppu- ja osa-aikatyötä vasten tahtoaan tekeville voitaisiin tarjota lisää työtunteja ja sitä myötä kokonaisia työpäiviä.

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä on monessa aikaisemmassa puheenvuorossa todettu, yhteiskuntamme on yhä enenevässä määrin ympärivuorokautisesti päivystävä. Aukioloaikojen laajentuminen kuitenkin vaatii sitä, että joidenkin on työskenneltävä iltaisin, viikonloppuisin ja jopa yöaikaan myös kaupan alalla. Saadun selvityksen mukaan työntekijät katsovat aukiolojen laajentamisen vaikeuttaneen työn ja perheen yhteensovittamista ja työmatkojen järjestämistä.

Valiokunta on myös todennut, että lasten päivähoitoon liittyvä vuorohoidon tarpeen selvittäminen on vaikeaa. Kyselyn mukaan vuorohoidon kysyntä ei ole lisääntynyt, vaikka kuitenkin 86 prosenttia kaupan alan luottamushenkilöistä katsoi, että laajentuneet aukioloajat vaikeuttavat lastenhoidon järjestämistä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta onkin kiinnittänyt asiaan huomiota lausunnossaan ja pitää selonteon selvitystä päivähoidon tarpeesta ja hoidon järjestämisestä puutteellisena. Useimmissa vuorohoitopäiväkodeissa iltahoidossa oleva lapsi pitää hakea kello 22:een mennessä. Kymmeneen asti työskentelevä kaupan kassa ei ehdi välttämättä takarajaan mennessä hakea lastaan, ja tällöin lapsi viettää yönsä päiväkodissa. Uskon, että monet vanhemmat pyrkivät tällaisissa tapauksissa käyttämään omia verkostojaan, jos niitä on.

Itse muistelen välillä kauhullakin sitä aikaa, kun omat lapseni olivat vielä päiväkoti-ikäisiä ja sekä minä että puolisoni kävimme vuorotöissä. Töitä tehtiin pitkälti lasten ja päiväkodin ehdoilla ja työvuorot pyrittiin sovittamaan niin, etteivät molemmat vanhemmat olleet samana yönä yövuorossa. Aina tämä työvuorojen sovittaminen ei onnistunut, ja silloin korvaamattomana apuna olivat isovanhemmat. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikilla ei ole olemassa verkostoja tai isovanhempia, joita käyttää avuksi. Siksi pidänkin erittäin tärkeänä, että työntekijöille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä jo työvuorolistoja laadittaessa.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Näen edelleen kauppojen aukioloaikojen laajentumisessa enemmän huonoa kuin hyvää. Suuret päivittäistavaraketjut, S- ja K-kaupat, ovat selvästi hyötyneet tilanteesta. Ne hallitsevat suurta osaa markkinoista. Meillä on kuitenkin edelleen paljon pieniä kauppoja ja yksityisiä yrittäjiä, ja pitkät aukioloajat koituvat heille usein ongelmallisiksi. Työpäivistä tulee kohtuuttoman pitkiä. Sunnuntaityöt tulevat kalliiksi pienyrittäjälle, ja hänellä ei ole usein varaa ottaa palkallista työntekijää. Hän tekee siksi sunnuntait itse.

Esimerkiksi meidän kylällämme on kyläkauppa. Neljä vuorokautta vuodessa on vapaata. Kuka työntekijä rupeaisi niillä ehdoilla töihin? Se olisi kissankokoisilla kirjaimilla joka iltapäivälehden kannessa. Se koituu erittäin raskaaksi. Olen yhä sitä mieltä, että kannattaisi selvittää, voisiko pienille kaupan yrittäjille, myös muille pienille yrittäjille, muodostaa lomittajarenkaita samaan tapaan kuin maatalousyrittäjillä on. Maaseudulla tilanne on erityisen hankala. Kyläkauppojen on vaikea kilpailla hinnoilla. Monille kyläläisille kaupat ovat ihan välttämättömiä, on vaikea lähteä kaukana olevaan isompaan kauppaan. Minä olen paljon puhunut oman alueeni ihmisten kanssa, ja he sanovat, että palvelu lähikaupoissa on henkilökohtaisempaa. He arvostavat tämmöistä kulttuuria.

Kilpailu on saanut ikäviä piirteitä, ja se näkyy myös siinä, että ruuan hinta on Suomessa noussut pelkästään viime vuonna 20 prosenttia. Ja kauppa, nämä suuret nimenomaan, kerää yhä suuremmat voitot. Sekä S- että K-ryhmä ottavat kaiken hyödyn irti siitä, että niitten yhteydessä on esimerkiksi Alko. Kauppojen tulos voi Alkon avulla nousta jopa 10 prosenttia. Kioskit tämä järjestelmä on hävittänyt jo lähes kokonaan.

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu turvallisuudesta, ja se on hyvä asia. Onhan se esimerkiksi työntekijöille, jotka täällä kaupunkiseudulla ovat ilta-aikaan siellä työssä, varmaan vaarallista, mutta otetaanpas se maaseutu taas siihen esille: Meillä on poliisi. Jos tulee varas, se on vasta kahden tunnin päästä paikalla. Se rosvokin on silloin kahden tunnin matkan päässä. Ei siellä tule apua millään tavalla näille yrittäjille, jotka siellä ovat. Tilanne on silloin jo mennyt käsistä. Painotankin tätä, millä tavalla me ottaisimme paremmin nämä yrittäjät huomioon. Me olemme nyt täällä varmasti kaikki samaa mieltä työntekijöistä, mutta painottaisin nimenomaan tätä yrittäjänäkökulmaa.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Hyväksyessään lain vähittäiskauppojen aukioloajoista vuonna 2009 eduskunta edellytti, että hallitus antaa vuoden 2012 loppuun mennessä eduskunnalle selonteon kauppojen aukiolojen laajentamisen vaikutuksista. Annettu selonteko on osittain pettymys, sillä siinä esitettävät tiedot perustuvat pääosin kaupan eri osapuolia edustavien järjestöjen jäsenilleen tekemiin kyselyihin. Näin suuressa muutoksessa olisi ilman muuta pitänyt tehdä perusteellisempaa tutkimusta asiasta.

Selkein asia lienee se, että kuluttajien tyytyväisyys sunnuntaiaukioloihin on kasvanut. Erityisesti lapsiperheet ja nuoret aikuiset arvostavat sunnuntaiaukioloa. Muilta osin selonteon tiedot ovat epävarmempia. Esimerkiksi tutkittua tietoa lain vaikutuksista henkilöstön turvallisuuteen ei siis ole käyttävissä. Keskusrikospoliisin mukaan väkivalta ja häiriökäyttäytyminen kaupan alalla ovat selkeästi lisääntyneet, ja se lisää työntekijöiden henkistä kuormitusta. Mutta mikä vaikutus tällä muutoksella asiaan on ollut, sitä ei ole tutkittu. Väkivallan riski kohdistuu erityisesti kioskeihin, elintarvikeliikkeisiin ja grillikioskeihin, ja rikosten uhreiksi joutuvat usein niissä työskentelevät naiset. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa sitä, että ilta- ja yötyön sekä yksintyöskentelyn työturvallisuutta on parannettava.

Työntekijöiden kokemukset uusista työajoista vaihtelevat elämäntilanteesta riippuen. Osalle työntekijöistä sunnuntaiaukiolot ovat hyviä, koska ne hyödyttävät taloudellisesti, mutta osalla on kielteisiä kokemuksia esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisesta, työn turvallisuudesta ja työmatkojen järjestämisestä. Osaan näistä kielteisistä vaikutuksista voitaisiin vaikuttaa paremmalla työvuorosuunnittelulla. Muilla aloilla tehdyissä tutkimuksissa esimerkiksi mahdollisuudella vaikuttaa omiin työaikoihinsa on jaksamisen ja työhyvinvoinnin kannalta suuri merkitys. Jos tämä onnistuu sosiaali- ja terveydenhuollon kolmivuorotyössä, niin luulisi sen onnistuvan myös kaupan alalla. Työntekijöiden terveyden kannalta huomiota tulee kiinnittää erityisesti työaikojen sijoittumiseen yötyöhön ja myöhään iltaan sekä varhaisiin aamuihin sijoittuvista työvuoroista palautumiseen.

Myös pienten kauppojen kauppiasyrittäjät ovat kokeneet oman työpanoksensa lisääntyneen, ja se on johtanut yrittäjien jaksamisen heikentymiseen. Yrittäjien omaa työpanosta on selvitysten mukaan jouduttu kasvattamaan sunnuntaiaukiolon ja korkeiden työvoimakustannusten sekä joidenkin kauppakeskusten joustamattomien aukioloaikojen vuoksi.

Kauppakeskuksissa palvelun lähtökohtana ovat yhtenäiset aukioloajat, ja niistä sovitaan yleensä vuokrasopimuksissa. Noin kolmanneksella kauppakeskuksissa toimivista kauppiaista ei ole mahdollisuutta pitää liikettä kiinni yhtenä päivänä viikossa vuokrasopimuksen tai kauppakeskussääntöjen takia. Vähittäiskauppojen aukiololain mukaan kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä toimivaa elinkeinonharjoittajaa ei voida velvoittaa pitämään liikettä avoinna kaikkina viikonpäivinä, ellei liikkeen avoinna pitäminen ole kauppakeskuksen tai vastaavan myymäläkeskittymän kannalta välttämätöntä. Tätä välttämättömyyskohtaa on kauppakeskuksissa tulkittu eri tavoin, ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaakin, että säännöstä on tarvittaessa selkeytettävä niin, että pienyrittäjän mahdollisuus pitää yksi vapaapäivä viikossa turvataan.

Suomen Yrittäjien jäsenilleen tekemän kyselyn mukaan sunnuntaiaukiolo on ollut pääosin kannattamatonta kahdelle kolmasosalle kauppakeskuksissa sijaitsevista myymälöistä ja yli puolelle kaikista myymälöistä. Lakimuutoksesta ovat siis taloudellisesti hyötyneet lähinnä suuret kaupat.

Kauppojen aukiolon laajentamisen toivottiin lisäävän myös kaupan alan työllisyyttä. Työllisten määrä onkin kasvanut, mutta se on useimmiten tarkoittanut osa-aikaisten työntekijöiden tuntien lisäämistä ja uusien osa-aikaisten työntekijöiden palkkaamista. Työllisten määrän lisääntyminen on toki hyvä asia, ja osa-aikatyö on tarpeellinen ja hyvä vaihtoehto esimerkiksi opiskelijoille ja pienten lasten vanhemmille. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kuitenkin korostaa, että lisätunteja tulee ensisijaisesti tarjota työsopimuslain edellyttämällä tavalla ennestään osa-aikaisessa työsuhteessa oleville työntekijöille.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaupan aukioloajoista on jo vuosikymmenet kättä väännetty. Ymmärrettävästi aukioloajat ovat lähellä myös arkeamme koskettaen niin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista kuin uskonvakaumuksellisiakin näkemyksiä. Toisaalta aukioloajat ovat olleet pitkään ennen uudistusta osassa Suomea etenkin maaseudulla varsin vapaat. Kolikolla on aina kaksi puolta, ja tyytyväisyys aukioloaikoihin vaihtelee kaupan sisällä niin työntekijöiden ja asiakkaiden keskuudessa kuin sijainnin mukaan.

Mielestäni aukioloaikauudistus on hyvin onnistunut ja osaltaan sitä juuri kaupan näkökulmasta. Sunnuntain aukioloajat on tällä hetkellä moni, niin perheenäiti kuin muukin asiakas, hyvin omaksunut. Aukioloaika oli muun muassa eräällä kauppaketjulla hyvinkin oma markkinointivaltti, että on aina 23:een asti auki, mutta jo tällä hetkellä yhä useammat pienkaupat ovat auki, muun muassa tuossa Liisankadullakin, 23:een asti. Mietin sitä, että mitäs työvoimaa siihen aikaan sitten käytetään. Ainakin hyvin moni opiskelija on saanut sitten osa-aikaisen työpaikan niistä kaupoista, ja hyvin siellä nuoret ja varsinkin nuoret miehet ilta-aikaan sen viimeisen tunnin tekevät. Kuten tuossa selonteossakin tuli esille, se on turvallisuustekijä ja lähinnä aina sen viimeisen tunnin aikana sitten kauppaan kohdistuu näitä murto- ja ryöstöyrityksiä. Se tulee huomioida, kuten talousvaliokunnan selonteossa tähän asiaan kantaa oli otettukin.

Aukioloasia ei ole yksiselitteinen. Kuluttajan valinnanvapauden rinnalla on huomioitava myös yrittäjien valinnanvapaus ja työntekijän asema.

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueitten kauppojen rooli on hyvin kanssa alueen palveluita tarjoava, tarjoavat palveluita vanhenevallekin väestölle ja ovat tukena kylien kehittämiselle. On erittäin hyvä, että meillä on tämä kyläkauppojen investointi- ja kehittämistukijärjestelmä, mutta näkisin myös, mitä edustaja Teuvo Hakkarainen täällä esille otti, jonkintyyppistä lomitusjärjestelmää tai jotain muuta mahdollisuutta.

Itse keskustan osalta ja keskustan kannanottona otan esille tämän yksinyrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkauksen alentamisen ja sen huomioimisen, että saataisiin lisää uutta työvoimaa myös kaupan alalla ja myös näihin yksinyrittäjähaja-asutuskauppoihin.

Keskusta myös painottaa sitä, että kaupan hankinta- ja ostovoimaa tarkasteltaessa on huomioitava hankintaketjun avoimuus ja parannettava paikallisten tuotteiden pääsemistä kaupan jakeluun. Meillä on talousvaliokunnassa tästä kilpailulainsäädäntöpykälä menossa, ja näen, että tämä vaikuttaa myös yhtä lailla pienkauppojen asemaan Suomessa.

Arvoisa puhemies! Koko kaupan kenttää tarkasteltaessa vapaammat aukioloajat ovat avanneet mahdollisuuksia liiketoiminnan kannalta. Enemmistö pystyy nyt myös määrittelemään aukiolonsa vapaasti sääntelyn puitteissa. Mutta kuten tässä talousvaliokunnan lausunnossa on hyvin ponnessa 2 otettu esille, on huolena näiden kauppakeskuksessa toimivien pienyrittäjien asema ja tämä liikeaikalain 4 §, millä tavalla myös kauppakeskuksessa voidaan pitää vapaapäivä. On erittäin hyvä tämä ponsi 2, ja toivon, että se vielä eduskunnassa tullaan hyväksymään ja tähän asiaan paneudutaan. Keskustan huolena ovat kärsijöiksi tässä uudistuksessa jäävät kauppakeskusten pienyrittäjät ja yrittäjäperheet. Keskuksilla on palvelulupauksensa, ymmärrettävästi intressi siinä, että kauppojen aukiolo on yhtenäinen liikekeskuksen osalta.

Arvoisa puhemies! Joka toisen päivittäistavarakaupan, kioskin, huoltamokaupan, kauppakeskuksen kauppiaan jaksaminen on heikentynyt. Korkeiden työvoimakustannusten vuoksi etenkin erikoiskaupassa sunnuntaitunnit tekee useimmin yrittäjä itse, ja tätä kautta myös sitten pienkauppiaiden toiminnan kannattavuus sunnuntaina on hyvinkin arveluttavaa. Myös selonteon mukaan vain yksi kymmenestä kauppiaasta on ilmoittanut palkanneensa lisätyövoimaa myymälän aukiolomuutoksen myötä. Näen tässäkin juuri tämän ensimmäisen työntekijän palkkatuen mahdollisuuden.

Arvoisa puhemies! Tässä on monia hyviä kohtia, kuten tässä keskustelussakin on esiin tullut, tämä kannattavuus mutta myös jaksaminen ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Kolmannessa ponnessa puhutaan paljon työntekijöiden turvallisuudesta, mutta lisäisin siihen kyllä vielä omasta mielestäni sen, mikä myös oli vahvasti meidän talousvaliokunnan osalta esillä: mikä on niin pienyrittäjien kuin yhtä lailla työntekijänkin jaksaminen, kun tehdään myöhää yötä ja tehdään sitä yksin.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kauppojen aukioloaika näyttää kehittyvän lainsäädännön tasolla viiveellä. Käytäntö etenee nopeammin kuin lainsäädäntö pysyy perässä. Luulen, että nytkin tulee käymään niin, että täällä hyväksytty laki vanhenee ennen kuin se on edes syntynyt.

Loppiainen ja helatorstai mielestäni ovat nyky-yhteiskunnassa sellaisia, varsinkin venäläisten matkailijoiden tullessa juuri näinä päivinä ostoksille, jotka kannattaisi pysyvästi päästää jo vapaan aukioloajan piiriin, jolloin myös lupa-anomusten määrä olennaisesti vähenisi. Alueellisilla hallintoviranomaisilla sen sijaan pitäisi olla oikeus myöntää lupia silloin, kun paikkakunnalla tai alueella järjestetään joku kansanjuhla, johonka tulee poikkeuksellisen paljon väkeä, jolloin myös paikallisten olosuhteiden tuntemus päätöstä tehtäessä on taattua.

Ongelmaksi on kauppakeskuksissa jo alun alkaen muodostunut se, että pienten erikoisliikkeiden myynti sunnuntaisin on jäänyt vähäiseksi, ja myös se turvallisuusnäkökohta, että myymälässä olisi suotavaa olla kaksi henkeä, johtaa näiden kohdalla siihen, että kustannukset ovat tuntuvia, korkeita, varsinkin jos ulkopuolista palkkatyövoimaa yrittäjä haluaa sunnuntain osalta käyttää. Työehtosopimusten mukaan palkka on kaksin- tai kolminkertainen. Tämä on ollut sitten omiaan myös johtamaan siihen, että henkilökunnasta yleensä on löytynyt vähänkin isompien yrittäjien kohdalla enemmän halukkaita kuin on ollut mahdollisuutta tehdä sunnuntaityötä. Isossa elintarvikeliikkeessä riittää, kun yksi kassa on auki, ja myymälän pinta-ala voi olla 1 000 tai 2 000 neliötä — yksi kassa viivakoodinlukijalla kyllä pystyy asiakkaista hyvin selviytymään. Erikoisliikkeissä vaaditaan sitten jo osaavaa palvelua. Jokainen ymmärtää, että kello-, kulta- ja tämäntapaisissa liikkeissä myyjän tulee hallita asiansa. Se ei ole pelkkää tavaran luovutusta rahaa vastaan.

Turvallisuuteen liittyen saattaa myös olla omiaan se muutos, joka tehtiin, ettei kaikista asioista syytettä nosteta kuten ennen. Härskimmät, sanoisinko puoliammattilaiset, tuntevat tämän lainmuutoksen ja häikäilemättä käyttävät tätä ei rahan hankkimiseen vaan tavaran hankkimiseen, joka sitten varastetun tavaran markkinoilla muutetaan rahaksi. Se lainmuutos oli sinänsä ehkä tarpeen mutta johtaa tämäntapaisiin sivuilmiöihin. Kaupassahan ei tällä hetkellä kovin suuria kassoja ole, koska valtaosa asiakkaista maksaa luottokorteilla kauppalaskunsa.

Kauppakeskuksessa olevan erikoisliikkeen omistajalle vuokralaisena oleminen sen sijaan on ongelmallista, vaikka laissa edellytetään tiettyjä periaatteita, joilla voidaan vaatia yrittäjää pitämään seitsemänä päivänä myymälää auki. Monissa Yhdysvaltain osavaltioissa tässä on kokemuksesta tehty se perusratkaisu, että jo lainsäädännön tasolla edellytetään, että riippumatta siitä, mitä sopimuksessa on, se on pätemätön, jos sellaista seitsemän päivän aukioloa vaaditaan, eli erikoisliike voi olla aina halutessaan yhden päivän viikossa kiinni. Useimmiten se on maanantaina puoleenpäivään tai kahteen asti, jolloin jonkinnäköinen lepotauko saadaan erikoisliikkeen pienyrittäjätyyppisen toiminnan vetäjille.

Kaiken kaikkiaan on syytä pohtia, onko näin yksityiskohtainen kauppojen aukioloon liittyvä lainsäädäntö enää tarpeellista. Kuten totesin, olisi ehkä syytä pohtia, että nimenomaan loppiainen ja helatorstai olisivat ilman lupaa kauppiaiden auki pidettävissä. Nykyisessä järjestelmässä on vähän ongelmallista myös se, kenellä on oikeus ja miltä osin anoa lupaa, ja se tulisi laissa selventää siten, että kauppakamari tai yrittäjäyhdistys pyytäessään luvan saisi koko alueelle eikä vain tietyille liikkeille.

Tuula  Peltonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukiolot ovat tärkeä arkeamme ja koko yhteiskuntamme toimintaa rytmittävä asia. Selonteon linjaukset ovat pääosin onnistuneita. Meillä päättäjillä on tällaisissa kysymyksissä suuri vastuu huolehtia siitä, millaisella rytmillä yhteiskuntamme pyörii. Kauppojen aukiolo vaikuttaa niin työelämään, päivähoitoon kuin palveluiden saavutettavuuteen. Myös talousvaliokunta on mielestäni kiinnittänyt huomiota juuri oikeisiin asioihin, kuten paremman tutkimustiedon hankintaan, pienyrittäjien aseman parantamiseen sekä oikeuslupakäsittelyn keskittämiseen.

Olen tyytyväinen siihen, ettei selonteossa esitetä uudistusten tekemistä juuri nyt, koska edellinen aukioloaikojen laajennus tehtiin vuonna 2009. Tarvetta uusille suurille muutoksille ei juuri nyt ole. Kauppiaalla on aiempaa laajemmat mahdollisuudet säädellä aukioloaikoja itse, mutta luonnollisesti kuluttajan kannalta voi olla hämmentävää, että osa kauppiaista tätä mahdollisuutta hyödyntää ja osa ei.

Arvoisa puhemies! Kaupan ala on merkittävä työllistäjä. Talousvaliokunnan mietinnön mukaan kaupan alalla tehtyjen työtuntien määrä on lisääntynyt ja työtunnit jakaantuvat yhä useammalle henkilölle, mutta kokoaikaisten työntekijöiden määrä ei ole kuitenkaan lisääntynyt. Kaupan ala tarjoaa toisaalta joustavaa osa-aikatyötä esimerkiksi opiskelijoille, mutta olen myös huolissani siitä, voivatko kaikki halukkaat työntekijät tehdä kaupan alalla kokoaikaista työtä. Epävarmuus ja työtuntien vaihtelevuus voivat kuormittaa esimerkiksi pienten lasten vanhempia kohtuuttomasti.

Toinen olennainen asia kaupan alalla työskentelevien pienten lasten vanhempien kannalta on luonnollisesti päivähoito, josta täällä on jo käyty keskustelua. Monin paikoin tilanne on edelleen se, että vanhemmat eivät edes yritä saada lasta vuorohoitoon, koska paikkoja on niin vähän. Monet varmasti myös turvautuvat esimerkiksi isovanhempien apuun yöhoidon osalta, koska äidin ja isän ikävä voi yllättää pienet lapset yöhoidossa päiväaikaista hoitoa herkemmin. On tärkeää kehittää aitoja vuorohoitomahdollisuuksia perheiden tarpeeseen koko valtakunnassa, jotta pienten lasten vanhemmat voivat osallistua täysipainoisesti työelämään. Meidän päättäjien vastuulla on huolehtia siitä, että lapset saavat turvallista, laadukasta hoitoa ja vanhemmat voivat käydä töissä ilman, että lasten pärjäämistä tarvitsee murehtia. Kaupan ala ja palveluala ovat ylipäätään kasvavia ja työllistäviä, joten meillä ei ole varaa hukata perheellistenkään työpanosta.

On myös huolehdittava kaupan alan työntekijöiden jaksamisesta yleensä. Jos vapaa-aika koko ajan vähenee, se vaikuttaa suoraan elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Ei kenenkään pitäisi elää pelkästä työstä, vaan työn ja vapaan vuorottelusta. Vaarana aukiolon lisäämisessä onkin joko liian raskaat työpäivät tai osa-aikainen työ ja epävarmuus.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista huomata, että tämä keskustelu on paljon maltillisempi kuin ne aikaisemmat keskustelut, joita kauppojen aukiolosta on käyty. Näyttää siltä, että se pandoran lipas, jota osa tuolloin pelkäsi, ei ole avautunut, mutta ei ole kyllä se taivaskaan kohdannut, joka olisi lisännyt huomattavasti työllisyyttä ja työpaikkoja. Vaikka kaupan alan työtunnit ovat lisääntyneet, niin tosiasiassa ne jakautuvat hyvin monen työntekijän kesken ja moni, joka kaupan alalla työskentelee, painii koko ajan sekä matalapalkkaisen että osa-aikaisen ja satunnaisen työn kanssa. Ei ole sattumaa, että opiskelijat ovat lisänneet työntekoaan kaupan alalla, koska moni sellainen ihminen, joka on kokoaikaisesti työtön, ei yksinkertaisesti pysty elämään sillä toimeentulolla, jota kaupan alan osa-aikaiset työtehtävät tarjoavat.

Jos mietimme tätä kokonaisuutta, niin kuluttajien näkemys on selkeästi positiivinen ja osa kaupan alan työntekijöistäkin kokee, että heidän taloutensa on parantunut, kun sunnuntaivuoroista saa lisää palkkaa. Mutta ne ongelmat, jotka tässä selonteossakin näkyvät, ovat ehkä sellaisia, jotka tosiasiassa paljastuvat vasta pidemmän ajan tarkastelussa.

Minusta on oikeasti huolestuttavaa, että turvallisuudesta ja yksintyöskentelystä ei juurikaan ole tehty tutkimusta, miten nämä kauppojen aukioloaikojen vapauttamiset ovat siihen vaikuttaneet. En usko, että sunnuntaiaukiolo on se oleellinen asia vaan nimenomaan nämä iltamyöhän tunnit, jotka vaikuttavat siihen, miten turvallisissa tai miten epäturvallisissa oloissa työntekijät työtänsä tekevät. Mutta jos ajattelee keskusrikospoliisin ja työsuojelutarkastusten havaintoja, niin ne kertovat selvästi, että väkivalta on lisääntynyt ja että epävarmuus näissä työsuhteissa on lisääntynyt, ja se on vaikuttanut paitsi suoraan väkivallan riskiin myös siihen henkiseen kuormitukseen, jota työstä tulee.

No, sitten jos mietimme perheeseen tulleita vaikutuksia, niin jos kaupan alan luottamushenkilöistä 86 prosenttia sanoo, että uusi järjestely on vaikeuttanut esimerkiksi lastenhoitojärjestelyjä, ja samaan aikaan kerrotaan, että sillä on ollut kielteisiä vaikutuksia työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen, niin se kyllä kertoo tiettyä viestiä siitä, että jos perheet elävät jatkuvasti tällaisten paineiden kanssa, niin sillä voi olla myös muita vaikutuksia.

Aika mielenkiintoista oli se, että kun työelämävaliokunnassa kyseltiin näitä kaupan alan työvuorojärjestelyjä, niin siellä ei juurikaan ole kehitetty uudenlaista työvuorojärjestelmää. Monilla muilla aloilla meillä on esimerkiksi työvuorojen suunnittelussa osallistuvaa työaikasuunnittelua tai työaika-autonomiaa ja näillä keinoilla yritetään löytää sellaisia työvuoroja, jotka mahdollistaisivat paremmin yksityiselämän ja satunnaisten työvuorojen yhteensovittamisen.

Lisäksi jos katsomme Työterveyslaitoksen tutkimuksia, niin ne selkeästi osoittavat, että jos työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihinsa, niin se vaikuttaa myös siihen, miten työtä jaksetaan. Mutta myös se, että ihmisellä on yksi selkeä lepopäivä tai viikonloppuvapaa, vaikuttaa siihen jaksamiseen. Kaupan alalla työskentelevien ihmisten ongelma on se, että viikonloput ovat niitä paremmin palkattuja työaikoja mutta toisaalta sitten taas perheen kanssa vietettävälle ajallekin, niille rytmityksille, tarvittaisiin sitä yhteistä aikaa.

Mielestäni on tärkeää, että jatkossa selvitetään, niin kuin talousvaliokunta on linjannutkin, nimenomaan näitä turvallisuuskysymyksiä, koska ei voi olla niin, että me yhteiskunnan lainsäädännöllisillä ja omilla päätöksillämme lisäämme epävarmuutta ja jopa väkivaltariskiä työelämässä.

Ehkä kolmas mielenkiintoinen kysymys on se, minkälaisia vastauksia on saatu päivähoitopalvelujen järjestämisestä. Se selvitys, joka selonteossa on, on tehty vain kuudelle suurimmalle kaupungille, ja lopputulema on ollut se, että päivähoito- ja vuorohoitotarve ei ole lisääntynyt, mutta kuitenkin työntekijät vastaavat, että heillä on tullut vaikeuksia sovittaa työtä ja perhettä yhteen näiden uusien työvuorojen kautta. Kertooko se, että vuorohoitoa ei kysytä, siitä, että kysyntää ei ole, vai kertooko se siitä, että ihmiset eivät enää luota siihen, että meidän julkiset palvelut toimivat siten, että ne tarjoavat hyvää ja laadukasta päivähoitoa myös poikkeusaikoina?

Ehkä viimeisenä asiana on yrittäjien jaksaminen. On mielenkiintoista, että silloin kun tätä lakia aikanaan eduskunnassa säädettiin, olemassa oli selkeä tahtotila, että kauppakeskuksissa ja muissa turvataan yrittäjille, varsinkin yksinyrittäjille, mahdollisuus vapaaseen. Näin kuitenkaan käytännössä ei ole tapahtunut. Voi sanoa, että jokainen solmii vapaaehtoisesti kauppakeskuksen kanssa vuokrasopimuksen, jossa edellytetään jatkuvaa aukioloa, mutta kuinka vapaaehtoista se sitten loppujen lopuksi on, jos hyviä kauppatiloja on rajallisesti tarjolla? Elikkä perheiden ja yksin yrittävien kauppiaiden jaksaminen — ja nämä vaikutukset, mitä jaksamiseen tulee — on se ydinkysymys, johon me emme tällä aikaviiveellä saa vastausta, mutta sitä pitäisi selvittää myös jatkossa sen lisäksi, mitä valiokunta on näistä asioista linjannut.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukioloaikoja vapautettiin merkittävästi vuonna 2009, ja yhtenä vaatimuksena vapauttamisen jälkeen oli nyt käsittelyssä olevan selonteon tekeminen.

Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on muuttanut ihmisten ostoskäyttäytymistä muun muassa siten, että kaupoissa vietetään enemmän aikaa viikonloppuisin. Toisaalta ihmisten elämänrytmi on jo aiemmin muuttunut sellaiseksi, että mitään säännöllisiä vapaa-aikoja on vaikea löytää. Kauppojen aukioloajat ovat seuranneet tätä kehitystä, eli ihmisille annetaan mahdollisuus valita kuluttajina ajankohta, jolloin kaupassa voi käydä. Mielenkiintoista on se, luoko tämä kulttuuria, jossa kuluttamiselle on pyhitetty sekin päivä, jota ennen pidettiin pyhänä, erona arjesta. Toivottavasti ihmisillä on vähintään yhtenä päivänä viikossa mielessään muutkin asiat kuin vain kuluttaminen.

En olisi kuitenkaan supistamassa kauppojen aukioloaikoja, vaan nykyinen järjestely on melko hyvä, eli kauppiaat saavat itse päättää aukipitämisistään ja vapaa-ajoistaan. Toisaalta kauppojen perheellisille työntekijöille ja yrittäjille uudistus on voinut tuottaa hankaluuksia löytää yhteistä aikaa perheen kanssa viikonloppuisin.

Talousvaliokunta on tehnyt mietinnön selonteosta, ja siinä edellytetään, että hallitus ryhtyy toimiin poikkeuslupien hakemusten käsittelyn keskittämiseksi yhteen viranomaiseen sekä että hallitus ryhtyy toimiin pienyrittäjien aseman parantamiseksi kauppakeskuksissa ja että hallitus hankkii tutkimustietoa aukioloaikojen vaikutuksista kauppojen henkilöstön turvallisuuteen. Nyt lupaviidakko on osin kirjava ja lupien saaminen on välillä työlästä ja lupien hakemista joutuu tekemään liian usein, eli on poikkeuksia, ja poikkeukset aiheuttavat kauppiaalle liikaa vaivaa. Toivon, että esimerkiksi matkailusesongit huomioitaisiin nykyistä paremmin, jotta kauppias tai yrittäjä saisi palvella matkailijoita tarvittaessa. Tämä koskee esimerkiksi loppiaista, juhannusta, helatorstaita jne. Etenkin Kaakkois-Suomessa haetaan jatkuvasti poikkeuslupia aukioloaikoihin, jotta palveluja voidaan tarjota kasvaville matkustajamäärille, ja tässä on avin päätökset ja päätöksenteko koettu joskus hyvinkin vaikeiksi.

Pienyrittäjien on isoissa kauppakeskuksissa usein pakko pitää kauppaa auki kauppakeskuksen aukiolopäivinä. Tämä ei ole reilua pienille yrityksille ja niiden yrittäjille. Tätä lainsäädäntöä pitää hioa yrittäjäystävällisemmäksi.

Tietyillä alueilla kauppojen myöhäinen aukioloaika on aiheuttanut ongelmia siten, että kaupan kassa on saattanut joutua asiakkaan ahdistelemaksi, tai se on aiheuttanut muita järjestysongelmia. Kaupan kassojen turvallisuudesta on huolehdittava, ja sitä varten on keksittävä ja rakennettava oikeat menetelmät. Myös tähän asiaan talousvaliokunta on hyvin kiinnittänyt huomiota.

Arvoisa puhemies! Kauppojen aukiolo on lisääntynyt. Näin on tapahtunut monissa muissakin maissa. Kannan huolta erityisesti pienistä kaupoista ja niiden liikkeenharjoittajista. Isot kaupat kyllä pärjäävät. Pienten yritysten kokemuksia on kuunneltava tarkkaan, ja niiden kokemuksia on myös huomioitava alan lainsäädäntöä yhä kehitettäessä.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Jo 60-luvulta lähtien suuntaus on ollut kohti kauppojen vapaampaa aukioloaikaa 2009 voimaan tulleen vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloajoista annetun lain mukaan.

Vuonna 2011 kaupan yritysten liikevaihto nousi Tilastokeskuksen tietojen mukaan 125 miljardiin. Kaupan pienet ja keskisuuret yritykset eli pk-yritykset kattoivat liikevaihdosta 36 prosenttia. Liikevaihtoa näille kertyi 45,6 miljardia.

Suomessa on noin 80 kauppakeskusta, näissä 3 500 liikettä, joissa työskentelee noin 34 000 ihmistä. Tilaston mukaan 70 prosenttia kaupoista on auki pääsääntöisesti seitsemän päivää viikossa. Yrityksistä 60 prosenttia voi päättää vapaasti aukioloaikansa minkään sopimukseen vaikuttamatta niihin. Kaikista vapaimmin aukiolosta voivat päättää pienimmät, alle kymmenen henkeä työllistävät liikkeet.

PAMin mukaan kaupan luottamushenkilöt kokevat heille tehdyn kyselyn mukaan, että kaupan alan henkilöstöstä 86 prosenttia kokee aukioloaikojen laajentamisesta olleen negatiivisia vaikutuksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Kaupan liiton kyselyn mukaan muuttuneilla aukioloajoilla on ollut lievästi positiivinen vaikutus kokonaismyyntiin ja asiakaspalveluun ja lievästi negatiivinen vaikutus kannattavuuteen. Myös kilpailun arvioidaan kiristyneen uuden aukiololain johdosta.

Kaupan liiton kyselyn mukaan 66 prosenttia kaupoista katsoo, että kauppojen pitäisi saada päättää nykyistä vapaammin esimerkiksi loppiaisen aukiolosta. Tätä mieltä ovat tavaratalot ja erikoiskaupat sekä vähintään 50 henkilöä työllistävät yritykset.

Valtaosa myymälöiden asiakasmääristä on viimeisen kahden vuoden ajan pysynyt muuttumattomina niin arkena kuin sunnuntaina.

PAMin kysely selvittää aukioloaikojen vaikutusta työllisyyteen. Sen mukaan syntynyt lisätyö on annettu 92 prosentissa omalle vakituiselle henkilökunnalle ja tarvittaessa työhön kutsutulle omalle työvoimalle.

Kaupan alan turvallisuutta uhkaavia riskejä olivat myymälävarkaudet, tulipalot ja erilaiset asiakkaan taholta tulleet uhkailut ja häiriökäyttäytymiset. Myös yksin työskentely aamuisin ja iltaisin lisää turvattomuutta. Myyjät olivat huolestuneita myös pimeän aikaan tehtävästä työmatkasta.