Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta arvioi mietinnössään runsas kaksi vuotta sitten voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen toteutumista ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta. Lissabonin sopimuksen muutoksella pyrittiin luomaan vahvempi johtajuus ja johdonmukaisempi ulkopolitiikka. On selvää, että tätä tavoitetta ei ole vielä saavutettu.

Valiokunta kävi avointa ja kriittistä keskustelua EU:n ulkopolitiikan tilasta. Lopputuloksena on keskustelujen jälkeen yksimielinen mietintö erittäin ajankohtaisesta ja Suomelle tärkeästä asiasta. On tärkeää, että valiokunta saavutti tämän mietinnön yksimielisesti niin, että kaikkien mukana olleiden ryhmien näkökohdat tulivat huomioiduiksi. Haluamme korostaa, että ulkopolitiikassa Suomen yhteisten intressien saavuttamisen on oltava keskeinen tavoite. Suomella voi olla vain yksi ulkopolitiikka. Tässä yhteydessä kiitän valiokunnan jäseniä hyvästä yhteistyöstä ja joustavuudesta.

Arvoisa puhemies! Meneillään olevan talous- ja eurokriisin aikana unionin toiminnan legitimiteetti eli hyväksyttävyys on perustellusti kyseenalaistettu. Valiokunta toteaa, että kriittinen keskustelu EU:n tuomasta lisäarvosta on ollut tarpeellista ja se on selkeyttänyt kansalaisten mielipiteitä unionista. Yhteisenä nimittäjänä voidaan todeta olevan se, että EU:n on nyt kyettävä osoittamaan kansalaisilleen, että se voi tuottaa lisäarvoa. Talouskriisin vaikutus jäsenvaltioiden yhteiskunnalliseen vakauteen on valiokunnan mielestä otettava vakavasti, koska se vesittää EU:n keskeisen tavoitteen: vakauden luomisen Eurooppaan keskinäisriippuvuutta vahvistamalla.

Valiokunta käsitteli EU:n suhteellisen aseman heikkenemistä globaalitasolla. Mainitsen tässä muutamia huomioita.

Talouden ja politiikan välinen vuorovaikutus korostuu nykyisessä uhka- ja sodankäyntiympäristössä sekä kilpailtaessa vähenevistä luonnonvaroista. Yhdysvaltojen huomio siintyy ja kiintyy yhä enemmän Aasian ja Kiinan kasvavaan taloudelliseen ja poliittiseen vaikutusvaltaan sekä sotilaalliseen varustautumiseen ja siihen liittyviin jännitteisiin erityisesti Tyynenmeren alueella. Euroopan unionin niin sanotut strategiset kumppanuudet ovat globaalin voimatasapainon muutoksissa yhä keskeisempiä. Valiokunta katsoo, että unioni ei ole riittävissä määrin kyennyt analysoimaan kunkin strategisen kumppanin erityispiirteitä. Erityisesti tässä on huomattava Venäjä, Yhdysvallat, Kiina ja siltä pohjalta kartoitettava yhteisiä poliittisia ja taloudellisia intressejä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta katsoo, että EU:n talouskriisi on heikentänyt unionin poliittista merkitystä ja vaikutusvaltaa. Tietyt laajentumiseen ja euroon liittyvät aikaisemmat päätökset eivät ole helpottaneet kriiseistä selviämistä. EU:n ulkosuhteita leimaa yhteisen tavoitteen puute. Toiminta on ollut pitkälti reagoivaa ja ollut etenkin viime aikoina yksittäisten jäsenmaiden johdettavissa. Talouskasvun vahvistaminen on keskeistä myös ulkoisen vaikutusvallan palauttamiseksi.

Unioni etenee yhä selvemmin kohti eriytyvää integraatiota. Iso-Britannia säilyy vahvana vaikuttajana, mutta sen politiikkaa leimaa yhä selvemmin syvenevän integraation vastustaminen. Saksa, mutta myös Ranska, on vahvistanut asemiaan, ja niiden välinen yhteistyö antaa suunnan yhä suorasukaisemmin unionin keskeisissä politiikkalinjauksissa. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Valiokunta on huolissaan, että EU:ssa ollaan siirtymässä sääntöpohjaisuudesta valtapohjaisuuteen. Ratkaisevaa on jäsenmaiden valmius sitoutua yhtenäisempään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Valiokunta katsoo, että demokratian ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen korostamisen tulee olla jatkossakin keskeinen osa EU:n ulkoista toimintaa. Valiokunta muistuttaa, että vaikeuksien lisäksi ja niiden rinnalla on myös saavutuksia. Esimerkiksi laaja-alainen Afrikan sarvi -strategia on yksi sellainen.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan esittämistä toimintalinjauksista todettakoon seuraavaa: Valiokunnan saaman selvityksen perusteella Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne muuttuu, kun Yhdysvaltojen kiinnostus ja panostus Nato-yhteistyöhön ja Eurooppaan heikkenee seuraavien 5—10 vuoden aikana ja EU ei arvioiden mukaan käytännössä kykene näin lyhyellä aikavälillä luomaan uskottavaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Valiokunta korostaa, että Suomen tulee omassa turvallisuuspolitiikassaan ottaa tämä kehityssuunta huomioon ja sisällyttää sitä koskevat arviot ja suunnitelmat seuraavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.

Valiokunta kiirehtii EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Valiokunta katsoo, että Euroopan on otettava yhä enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan. Yhteistyöpaineita lisäävät puolustusbudjettien pieneneminen ja Yhdysvaltojen kiinnostuksen siirtyminen Aasiaan ja ilmeinen halu siirtää alueellista turvallisuusvastuuta Eurooppaan. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee arvioida rakenteellisen yhteistyön lisäarvoa ja osallistumistarvetta muuttuvassa turvallisuusympäristössä, koska myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa eritahtinen kehitys on todennäköistä. Valiokunta kiirehtii mietinnössään myös EU:n ihmisoikeus- ja pakotepolitiikan kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi muutamia valiokunnan Suomen kansallisten intressien turvaamiseen liittyviä kantoja. Valiokunta katsoo, että Suomen keskeinen tavoite on kansallisten ulkopoliittisten intressien toteutuminen joko kahdenvälisesti tai EU-tasolla. Suomen tulisikin arvioida eri toimintamuotojen tarkoituksenmukaisuutta Suomen etujen edistämisessä nykyisessä tilanteessa. Suomen mahdollinen YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyys vuoden 2013 alusta korostaa tarvetta laatia selvitys keskeisistä linjauksista. Loppuponnessa valiokunta edellyttääkin, että valtioneuvosto antaa valiokunnalle vuoden 2012 loppuun mennessä selvityksen Suomen toimintalinjasta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseksi ja Suomen kansallisten intressien turvaamiseksi eri yhteistyömuotoja hyväksi käyttäen ottaen huomioon mietinnössä esitetyt kannat. Näistä valiokunnan yksityiskohtaisista kannoista todettakoon vielä muutama esimerkki.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella tulevaisuudessa turvallisuuspolitiikassa korostuvat yhä enemmän geopoliittiset tavoitteet ja valtioiden yhteiset alueelliset intressit esimerkiksi arktisella alueella tai Itämerellä eikä niinkään se, mihin järjestöön kukin maa kuuluu. Pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteistyön lisäarvo korostuu, ja sitä tulisi hyödyntää johdonmukaisemmin ulkopolitiikassa. Valiokunta katsoo, että tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa suunnittelussa tulisi pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksia pyrkiä hyödyntämään täysimääräisesti.

Itämeren alueen kehittäminen ja arktinen alue vaativat nimenomaan alueiden valtioiden yhteistä toimintaa. Kahdenvälisissä suhteissa Suomella on esimerkiksi Venäjän suhteen taloudellisia intressejä, joita tulisi edistää aktiivisesti samanmielisten maiden kanssa, mikäli EU ei pysty yhteiseen toimintaan. Valiokunta muistuttaa niin ikään, että kansalliset resurssit tulisi suunnata keskeisiin asiakysymyksiin. Hallituksen ja tasavallan presidentin tiivis yhteistyö EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan koordinaatiossa ja kahdenvälisen ulkopolitiikan hoidossa luo mahdollisuuksia vaikuttavuuden lisäämiseen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää mietinnön lopussa huomiota nykyiseen lausumien käsittelytapaan kertomuksessa. Valiokunta ei pidä menettelyä tehokkaana hallituksen toiminnan seurannassa. Valiokunta katsoo, että hallituksen kertomuksiin liittyvää lausumaprosessia tulisi uudistaa sekä sisällön että menettelytapojen osalta, jotta se vastaisi perustuslain hengen mukaisesti parlamentaariselle valvonnalle asetettuja vaatimuksia.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomen puolustusvoimat on menettänyt toimintamahdollisuuksiaan määrärahojen supistamisen vuoksi. Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö ei ole toiminut sillä tavalla kuin alun perin on edellytetty ja toivottu. Tätä on jossain määrin kompensoinut sitten parempi pohjoismainen yhteistyö, ja se tietenkin on ollut erittäin tärkeätä, mutta täytyy huomata, että siitä puuttuu kuitenkin varsinainen puolustuksellinen torahammas. Se tarkoittaa sitä, että jos kova paikka tulee, niin tämä yhteistyö ei ole velvoittavaa. Se perustuu ainoastaan tämmöisiin intentioihin, joissa pyritään ainakin poliittista tukea sitten antamaan, mutta kovan paikan tullen Suomi ei voi siihen luottaa.

Mielestäni tilanne on aika huolestuttava. Meidän on kaikki nämä ulkomaiset mahdollisuudet nyt selvitettävä hyvin tarkkaan, millä tavalla me voimme kompensoida Puolustusvoimien materiaalista ja budjettileikkausta sillä, että me tehostamme yhteistyötä kansainvälisesti. Tällöin on edelleen tärkeätä kehittää tätä pohjoismaista yhteistyötä, ja olisin mielelläni näkemässä, että Suomi ja Ruotsi etenisivät lähelle puolustusliittoa, jos se vain suinkin olisi mahdollista, mutta se ei liene mahdollista nykyisissä olosuhteissa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Puheenjohtaja Soini esitteli valiokunnan mietinnön minusta ansiokkaasti, ja hän on johtanut tätä mietinnön valmistelua kiitettävästi. Tässä suhteessa hänen puheessaan myöskin esitettiin perustellusti parikin viittausta siihen, että peruslinjauksia pitää nyt todella vakavasti miettiä ennakkoluulottomallakin tavalla uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon merkeissä, selonteon, jonka aikarajan alkupiste on 2015, takaraja siitä sitten 10—20 vuotta eteenpäin. Tässä mielessä on erittäin tärkeää, että nämä näkökannat, joihin hän perustellusti viittasi, tulisivat myös perussuomalaisten osalta hyvin esitetyiksi ja myöskin perussuomalaisten näkemykset tulisivat mukaan vaikuttamiseen silloin, kun tätä turvallisuuspoliittista selontekoa Suomessa nyt valmistellaan. Sen takia esitän julkisesti tässä yhteydessä vielä kerran näkemykseni siitä, että se parlamentaarinen työ, jota ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkeissä nimenomaan puheenjohtajan kertomalla tavalla yksimielisesti pyritään tekemään, merkitsisi myös sitä kaikkien eduskuntapuolueiden osalta, että ovat rakentavasti mukana tässä työssä, niin kuin puheenjohtajan äskeinen puheenvuoro antoi kertoa.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä on kyllä oivallisella tavalla nostettu esiin niitä ongelmakohtia, joita on tässä EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Se, että siinä ei ole saavutettu sellaisia tuloksia kuin mitä alun perin on ajateltu, ei selity pelkästään sillä, että on ollut EU:ssa talouskriisi, jota on pitänyt selvittää, eikä sillä, että on erilaisia näkemyksiä ulkopolitiikan yksityiskohdista jäsenmaiden kesken, vaan kyllä kyse on myös siitä, että niitä välineitä, mitkä Lissabonin sopimuksen myötä on otettu käyttöön, ei ole pystytty täysimääräisesti hyödyntämään. Huomattavasti parempaan olisi eväitä ja edellytyksiä näillä välineillä, jotka Euroopan unionilla on. Valiokuntahan erityisesti korosti sitä, että tarvittaisiin tällaista kokonaisvaltaista strategiaa EU:n ulkosuhteiden hoidossa, ja sellaisen luomista on todellakin syytä kiirehtiä samoin kuin sitten sitä, että kehitettäisiin tätä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa voimallisemmin kuin mitä tähän mennessä on tehty.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista kuulla ulkoasiainvaliokunnan osalta Euroopan unionin toiminnasta ulkoasiain asioissa, ja arvioni on, että kuva toiminnasta on aika paljon kriittisempi kuin mitä yleisesti EU-politiikassa olen saanut suuren valiokunnan työssä nähdä. Tässä on aika rapsakasti arvioitu unionin kriisin vaikuttaneen myös ulkopolitiikan hoitoon, ja kyllä näinkin voi ehkä myös uutisista päätellä, että on, ja en ollenkaan aliarvioi valiokunnan kokemusta ja kirjoittamistapaa siinä. Mutta minun käsityksessäni EU toimii hirveän monella sektorilla ihan päiväjärjestyksen mukaisesti, vaikka uutisointia määrittää tuo talouskriisi, joka eduskunnan työssäkin suuren osan vie ja mediatilastakin suuren osan vie. Kuvaannollisesti, vaikka valtiovarainministeri Urpilainen suuren valiokunnan kokouksessa käy, niin siihen menee 3 asiakohtaa ja 52 asiakohtaa saattaa listalla olla, eli käsittelemme erikoisvaliokuntiin lähteviä tietoja, ja sitä kautta ei näytä siltä, että unioni olisi lamaantunut. Mutta nämä toimenpidepäätökset, mitä tässä esitetään, on kyllä myös tärkeitä ottaa kokonaisuudessa huomioon, sillä eritahtista kehitystä tulee useillakin sektoreilla, ja mikä on se Suomen asemointi tämmöisessä uudenlaisessa Euroopassa, siitä olen iloinen, että legitimiteettiä täälläkin haetaan EU:n toimintaan, mutta minun käsitykseni oli hieman eri kuin valiokunnan mietinnön tästä EU:n sisäisestä tilasta.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Salolainen kiinnitti huomiota olennaiseen asiaan: puolustuskykymme rapautumiseen ja pohjoismaiseen yhteistyöhön. Puolustusvoimien alasajo tämän hallituksen toimesta on totta, pohjoismainen yhteistyö ilman sitovia valtiosopimuksia pilvilinnojen rakentamista.

Mitä tulee edustaja Kanervan toiveeseen saada perussuomalaiset mukaan parlamentaariseen kontaktiryhmään takaisin, totean vain, että olemme siihen toki valmiit, kuten olemme julkisuudessakin sanoneet, jos kontaktiryhmän mandaatti muuttuu eli se ei ole enää pelkkä keskustelukerho vaan aito vaikutuskanava selontekotyössä ja jos puolustusministeri Wallin vaihtuu, sillä perussuomalaisilla ei ole luottamusta häneen.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa mietinnössään, että taloudesta on tullut yhä merkittävämpi osatekijä myös turvallisuuspolitiikassa. Tästä olemme nähneet varoittavia esimerkkejä vaikkapa Lontoon kaduilta. Korkea nuorisotyöttömyys ja peruspalveluihin kohdistuvat taloudelliset leikkaukset saavat kansan barrikadeille, ja tämä on syytä ottaa vakavasti myös täällä Suomessa. Siksi meillä ei ole varaa viivytellä taloutemme kuntoon laittamisen kanssa. Romahtava talous on viime kädessä uhka sisäiselle turvallisuudelle. Siksi olisi myös ensiarvoisen tärkeää, että pystymme unionin tasolla luomaan jäsenmaille edellytyksiä panostaa taloudelliseen kasvuun. Suomessa haasteena on koko 2000-luvun ajan ollut yritysten heikkenevä kansallinen kilpailukyky, joka on johtanut siihen, että isommat yrityksemme lisäävät työpaikkoja ja alihankintoja siellä, missä markkinat kasvavat, kuten Kiinassa, Intiassa tai Brasiliassa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä näistä Puolustusvoimain hankinnoista: Kyllä sitä rahaa näyttää nyt olevan, kun kahdella ohjuskaupalla saadaan kulumaan liki 0,5 miljardia euroa. Päälle 180 miljoonaa euroa menee JASSM-ohjushankintaan, jolla muutetaan Hornetien käytön luonne kokonaan niin, että mahdollistetaan ilmasta maahan -iskukyky elikkä kyky Nato-yhteensopiviin hyökkäysoperaatioihin. 0,5 miljardia menee siihen, ja mitä enemmän tätä Nato-yhteensopivaa teknoarmeijaa rakennetaan, sitä vähemmän jää rahaa kaikkeen muuhun.

Mielenkiintoista on, että silloin kun tämä JASSM-ohjushankinta tuli raha-asiainvaliokuntaan, niin osa hallituksen ministereistä sai vasta edellisiltana tietää, että se asia on seuraavana päivänä päätettävien joukossa. Eli näin hyvin tieto kulkee hallituspuolueitten sisälläkin. Ja mielenkiintoista on seurata, koska tällä Nato-polulla astellessa kokoomus laittaa sitten sen ison vaihteen päälle.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja edustaja Jussi Niinistö kertoi perussuomalaisten ehdoksi sen, minkä kaikki eduskuntaryhmät jakavat, että tuolla kontaktiryhmällä pitää olla todellinen mandaatti olla mukana tekemässä selontekoa yhdessä hallituksen kanssa. Sieltähän on täällä lainattu tuota vanhaa edellisen vaalikauden lausumaakin: "Eduskunta edellyttää, että selkeään toimeksiantoon perustuva parlamentaarinen seurantaryhmä asetetaan jatkossakin tukemaan selonteon valmistelua." Tältä osin tilanne varmaan oikenee.

Sitten tämä toinen ehto tuntui vaan kovin oudolta, että puolustusministerin pitäisi vaihtua ennen kuin perussuomalaisten ryhmä osallistuu normaaliin parlamentaariseen työhön. Tuossa selonteon valmistelussa on marssijärjestys semmoinen, että sitä vetää pääministeri hallituksen puolesta, ulkoministeri substanssiltaan tekee suurimman osan työstä ja puolustusministeri tulee vasta kolmantena, ja kaikilla on takanaan eduskunnan enemmistön mandaatti normaalien parlamentarismin periaatteiden mukaan. Kovin outoa on, jos tällaiseen työhön ei osallistuta eduskunnan keskeisen ryhmän toimesta.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Kanerva nosti ihan oikein esiin tämän parlamentaarisen valmistelutyön nykytilan. Se on tietysti myös ainoa keino yrittää löytää suuriin yhteisiin asioihin yhteisymmärrystä yli poliittisten rajojen. Kysymys kuuluu, missä on nyt tämä selonteon eteenpäinvieminen, milloinka se oikein toden teolla alkaa, niin että voitaisiin ryhtyä keskustelemaan näistä asioista, joihin muun muassa edustaja Salolainenkin puheenvuorossaan viittasi. Se on sanottava ihan suoraan ilman mitään murisemista, että puolustusvoimauudistuksen läpivieminen koetulla tavalla on jättänyt erittäin huonon perinnön ja henkisen maun tähän jatkotyöhön. On syntynyt epäluottamusta enemmän kuin luottamusta, ja se on vakava asia politiikassa, kun epäluottamus pääsee voittamaan luottamuksen. Tähän tarvittaisiin oikein reilu uusi alku, jotta tähän työhön sitten voisi ottautua semmoisella tavalla, että tuloksia rupeaa syntymään.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvostan kovasti sitä, että kontaktiryhmän puheenjohtaja Ilkka Kanerva esittää tämän vetoomuksen, mutta asia on niin, kuten puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö sanoi, että muutoksia pitää tulla. Ensimmäinen muutos on tietysti parlamentaarinen selonteko, se, mistä meillä on aika monella hyvääkin kokemusta, itseltäni kaksikin kertaa aikaisemmin. Ja sitten toinen, puolustusvoimauudistus: sehän meni täysin pieleen. Oikeuskanslerilta tuli moitteet. Eikö tätä muisteta? Siis se on alusta asti mennyt pieleen, leikkaukset olivat liian suuria, 200 miljoonaa vuodessa on liian suuri summa. Valtava vahinko on jo tapahtunut, motivaatio kärsinyt kantahenkilökunnalla, ja tämä sotku on esissä. Tätä tulee tarkastella, mutta se on selvää, että perussuomalaiset katsovat, että ministeri Wallin johti eduskunnassa eduskuntaa harhaan, ja se on sellainen asia, että se luottamus ei hetkessä palaudu.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minun täytyy vakavasti vedota edustaja Soiniin tässä asiassa, koska hän on aina korostanut — ja minusta aivan oikein — että Suomella pitää olla vain yksi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ja hän on erittäin taitavasti tätä asiaa ajanut ulkoasiainvaliokunnassa. Minusta tässä olisi erittäin suuri hyppäys väärään suuntaan puolueen kannalta, jos jättäydyttäisiin pois ulko- ja turvallisuuspolitiikan jatkosuunnittelusta. Siinähän eivät ole kysymyksessä vain Puolustusvoimien määrärahat tai Puolustusvoimien tilanne, vaan se, mikä on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunta tulevaisuudessa.

Sitä paitsi pieni huomio vain tästä keskustelusta: on aika ihmeellistä, että yhtään ministeriä ei ole vastaamassa ja osallistumassa tähän keskusteluun, (Seppo Kääriäinen: Ei ne pidä eduskuntaa missään arvossa!) joka on ymmärtääkseni eräs kaikkein tärkeimmistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskusteluista, joita tässä salissa tänä vuonna tullaan käymään.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Edustaja Niinistöstä ja edustaja Soinista lähtien: Ensinnäkin mitä tulee mandaattiin, puhemies, minulla on mahdollisuus kertoa tässä julkisestikin, että pääministeri, joka on asettanut tämän kontaktiryhmän, on henkilökohtaisesti todennut, että mandaatti tulee olemaan jatkossa täysin sama kuin aikaisemmillakin turvallisuuspoliittisen selonteon seurantaryhmillä on ollut. Tässä ei ole enää epäselvyyttä. Eli tämä peruslähtökohta on todettu niin kuin edustaja Kääriäinenkin totesi, että pitää ottaa reilu uusi alku, ja näin tulee tapahtumaan. Tämän on pääministeri myöskin henkilökohtaisesti ilmoittanut.

Mitä tulee tähän toiseen näkökantaan ministeri Wallinista, niin harvoin voisi ajatella, että perussuomalaisten tahto olisi RKP:n puoluekokouksen taskussa. En usko, että näin oikeasti todellisuudessa voisi asianlaita olla, vaan sanon uudestaan sen, että pidän täysin normaalina sitä, että merkittävä eduskuntapuolue, perussuomalaiset, on mukana normaalien parlamenttiin kuuluvien työvelvoitteitten piirissä ja tulee antamaan rakentavan panoksensa tähän työskentelyyn, jossa todella on tarkoitus pureutua ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ydinkysymysten linjaamiseen vuoden 2015 jälkeistä aikaa ajatellen.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina on syytä antaa mahdollisuus uuteen alkuun myöskin hallitukselle, ja siinä mielessä on hyvä, että hallitus on nyt palaamassa normaaliin päiväjärjestykseen ja tätä mandaattia ollaan muuttamassa sellaiseksi kuin se on aikaisemmissa selontekovalmisteluissa ollut. Mutta sehän on selvää, että toki se ei ole mikään kauneusvirhe, vaan iso puute, että tätä toimintatapaa ei noudatettu jo aikaisemmin.

Edustaja Kumpula-Natri täällä sanoi, että hänen käsityksensä tästä EU:n toiminnasta on myönteisempi. On varmaan niin, että kun ajatellaan koko Euroopan unionin toimintaa, niin ikään kuin asiat ovat rullanneet eteenpäin ihan sillä vauhdilla kuin normaalistikin huolimatta talouskriisistä, mutta kyllä asiantuntijoiden analyyseissä ja myöskin siinä, mitä kuulimme, minkälaista käytännössä tämän yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittaminen on ollut, käy ilmi se, että näitä ongelmia on ollut erityisesti tässä ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittamisessa ja tekemisessä ihan monissa sellaisissa käytännön asioissa: miten kussakin maassa, jossa EU:lla on omia edustustoja, se yhteistyö edes nyt Lissabonin sopimuksen aikanakaan ei kunnolla toimi. Eli niitä välineitä, mitkä yhdessä on luotu, ei ole osattu oikealla tavalla vielä ollenkaan hyödyntää.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unionihan on itsessään rauhanprosessi, ja minusta tämä on tärkeä osa tätä keskustelua. Silloin täytyy todellakin kiinnittää huomiota siihen, miten Euroopan unioni siinä omassa toiminnassaan toimii, eli pohjana on se, että ollaan likeisesti riippuvaisia toisistaan ja sillä tavalla estetään sitten mahdolliset konfliktit.

Tässä mielin on erittäin kiinnostavaa ja tärkeätä keskustella siitä, miten Lissabonin sopimusta on toteutettu eri jäsenmaissa. Siinähän yhteisömetodi otettiin kaikessa päätöksenteossa pääsääntöiseksi päätöksenteon malliksi, ja tämä on tärkeää huomata nyt, kun näitten talouskriisien kautta on ikään kuin ajauduttu enemmän hallitustenväliseen toimintaan. Tämä yhteisömetodi merkitsee sitä, että siinä nimenomaan kaikilla on yhtäläiset oikeudet, ne oikeudet, jotka on perussopimuksissa päätöksenteolle asetettu. Myöskin kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa tämän yhteisömetodin kautta ovat huomattavasti paremmat kuin siinä, että ajaudutaan takaisin tähän hallitustenvälisyyteen.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan ponsiesityksessä on erittäin hyvää se, kun sanotaan, että valtioneuvosto antaa selvityksen Suomen toimintalinjasta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseksi ja Suomen kansallisten intressien turvaamiseksi.

Suomen etu on varmasti se, että me olemme hyvässä yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa ja Baltian maiden kanssa. Ne ovat meidän lähimaitamme. Siihen suuntaan meidän on varmasti syytä yhteistyötä ja yhteistyölinjaa tiivistää ja tehdä se entistä paremmaksi. Kahdenväliset suhteet lähialueilla ovat äärimmäisen tärkeitä riippumatta siitä, ovatko maat EU:n jäseniä vaiko eivät. Ihan kaikkiin asioihin me emme välttämättä tarvitse EU:ta silloin, kun me puhumme niistä asioista, jotka ovat Suomelle tärkeitä ja jotka vievät Suomea eteenpäin ja jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä silloin, kun puhutaan Suomen turvallisuuspolitiikasta ja myös kauppapolitiikasta.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Östman nosti erittäin tärkeän asian esille eli nuorten työttömyyden. Eteläisten kumppaneitten Espanjan ja Kreikan nuorisotyöttömyysasteet paukkuivat yli 50 prosentin rajan, ja meillä Suomessa lähes joka viides nuori on työtön.

On erittäin hyvä asia, että ministeri Lauri Ihalaisen johdolla on tehty päätös siitä, että nuorten yhteiskuntatakuu tulee ensi vuoden alusta voimaan, mikä tarkoittaa sitä, että alle 25-vuotiaat työttömät ja koulusta vastavalmistuneet nuoret saavat joko työ- tai opiskelupaikan tai jotain muuta aktiviteettia. On koko Euroopan suuri hätä, että meillä on Euroopan alueella niin suuri nuorisotyöttömyys, ja on hyvä, että Suomi toimii tässä nyt hyvän mallin näyttäjänä ja takaa nuorille työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Salolainen sanoi sen nyt ääneen: Puolustusvoimien leikkaukset tekevät niin suuren uskottavuusloven Suomen puolustukseen, että sitä on paikattava jotenkin, ja hän ehdotti siihen Nato-liittoutuman tarkastelua. Tuntuu jotenkin, että se on ehkä ollut jopa tarkoituksena: on tahallaan leikattu, että voidaan ottaa siitä selkänoja tälle Nato-myönteisyydelle.

Oletteko nyt kysynyt esimerkiksi näiltä Afganistanin-vierailijoilta, miten siellä vaikuttaa Naton läsnäolo ilmapiiriin, kuinka paljon se viha näkyy siellä jokapäiväisessä elämässä ja kuinka paljon se nostaa terrorismin vaaraa? Nyt nämä Puolustusvoimien leikkaukset viimeistään näyttävät sen, että se on todella kallista säästämistä.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En kuitenkaan ehdottanut mitään Nato-jäsenyyden tarkastelua, vaan puhujalla ei liene tiedossa se, että Suomi harrastaa mitä monipuolisinta ja laajaa harjoitus- ja muuta yhteistyötä Naton kanssa jo nykyisin, ja se on erittäin tervetullutta, koska se lisää meidän Puolustusvoimiemme yhteensopivuutta kaikissa niissä kansainvälisissä yhteisöissä ja harjoituksissa ja kriiseissä, joissa meidän joukkojamme on läsnä. Silloin ne ovat valmiita operoimaan yhdessä muiden kansainvälisten joukkojen kanssa. Eli tämä on se myönteinen panos, mikä siinä on.

Samalla pari sanaa myöskin siitä Euroopan unionin puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta vielä, sen verran, että eihän se ole onnistunut erittäin hyvin, kun se on jo hajaantunut muun muassa keskusteluihin Weimarin unionista ja keskusteluihin pohjoismaisesta yhteistyöstä. Kun esimerkiksi Iso-Britannia jatkuvasti vastustaa kaikkea yhteistä toimintaa, niin silloin on tullut tätä palapeliä tänne alusrakenteeseen, ja se ei ole toiminut sillä tavalla kuin alun perin odotettiin.

Jyrki  Yrttiaho  /vr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Salolaisen huoli siitä, että Puolustusvoimien materiaalihankintojen varat loppuisivat tai uhkaisivat Suomen puolustusta on kyllä aivan turha. Harvalla ministeriöllä on 1,5 miljardin puskureita, kuten puolustusministeriöllä nimenomaan näiden jo myönnettyjen tilausvaltuuksien muodossa, ja lisäksi siirtyviä varoja viime vuodelta 300 miljoonaa. Tällaisten puskurien olemassa ollessa ei kannata kyllä kokea suurta pelkoa. Täällä ilmeisesti leivotaan seuraavaan puolustusselontekoon mittavia uusia hankintoja: Hornetien uudistamista, Laivue 2020 Merivoimille ja koko panssarivaunu- ja -torjunta-arsenaalin uudistaminen — siis useiden, jopa kymmenien miljardien varustautumisohjelmia.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana valiokunnan mielestäni erinomaisesta arviosta globaalin toimintaympäristön muutoksesta, kun näyttää siltä, että Yhdysvaltain huomio kiinnittyy tuonne Aasiaan ja sinne kasvaviin talouksiin ja samaan aikaan se on myöskin vetämässä joukkoja, kymmeniä tuhansia henkilöitä, tuolta Afganistanistakin pois, mikä on tietenkin sille Afganistanille erinomaisen huono asia. Nämä Yhdysvaltojen toimet, sen sisäpoliittinen tilanne ja talousleikkaukset — jotka näyttävät vähän vaikuttavan maan ulkopoliittisen aktiivisuuden heikentymiseen, eli maa käpertyy vähän ehkä pikkusen sisäänpäin — tulevat myöskin sitten vaikuttamaan jollain aikavälillä Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan, niin kuin valiokunta minun mielestäni hyvin toteaa, ja tämä on myöskin tässä jatkotyössä otettava huomioon.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutamissa puheenvuoroissa on viitattu puolustusministeri Wallinin toimintaan ja sanomisiin ja sanottu, ettei häneen voisi luottaa sen takia, kun hän on toiminut niin kuin on toiminut tässä puolustusvoimauudistuksessa. Kysyn siksi, arvoisat kollegat, edustajat Niinistö ja Soini, onko riski, että me tässä salissa syyllistymme siihen, että annamme vääristynyttä tietoa julkisuuteen? Otan pari esimerkkiä tästä käydystä debatista.

Edustaja Niinistö, mainitsitte, että hallitus ajaa puolustusvoimauudistuksessa Puolustusvoimia alas — on kyse siis alasajosta. Minä ymmärrän alasajon lopettamisena. Edustaja Soini lainasi oikeuskansleria, kun hän puhui siitä, miten puolustusvoimauudistus on mennyt pieleen. Sekin saattaa antaa ihan väärän kuvan, koska en minä ole nähnyt, että oikeuskansleri olisi sanonut, että se on mennyt pieleen. Hän on kyseenalaistanut tiettyjä osioita siinä prosessissa. Nämä nyt vain muutamina esimerkkeinä siitä, miten me myös edustajan roolissamme saatamme värittää sanomaamme, mikä johtaa väärinkäsityksiin.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Östmanille toteaisin tuoreeltaan, että tarkoitin, että uskottavaa kansallista puolustusjärjestelmää ollaan hallituksen toimesta alas ajamassa. Tämä on absoluuttinen fakta.

On hyvä, kuten edustaja Kiviniemi totesi, että Kataisen hallitus on palaamassa normaaliin päiväjärjestykseen selontekotyön etenemisen osalta. Tarvitaan tosiaankin uusi alku, ja perussuomalaiset ovat valmiit olemaan rakentavassa hengessä tässä parlamentaarisessa prosessissa mukana, jos ministeri Wallin vaihtuu. Jos luottamusta ei ole, sitä ei yksinkertaisesti ole. Oikeuskanslerin tuore päätös ei tätä luottamuspulaa ole ainakaan kaventanut.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleen edustaja Salolaisen kommentin kirvoittamana: Nato-yhteistyössä ei ole mitään pahaa. Se on aivan hyvää ja siitä on opittukin paljon. Mutta minulle jäi kyllä se käsitys puheestanne, että te haikailette Nato-liittouman perään, ja tämä Puolustusvoimien uskottavuuden alasajo, mistä edustaja Niinistö puhui, antaa teille siihen selkänojan.

Mutta edelleenkin haluaisin katsoa ulkopolitiikkaa myös muulla tavoin. Tiedämme, että Ranskan presidentti tulee tuossa luultavasti vaihtumaan, ja Kreikassakin käydään vaalit. Espanjasta asiantuntijat sanovat, että se tulee käsi ojossa seuraavaksi. Nyt pitäisi varautua myös ulkopolitiikan muihin dramaattisiin muutoksiin, ja kysymys kuuluukin: oletteko te varautuneet esimerkiksi siihen, että euro ja EU kaatuvat?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy nyt kuitenkin varmuuden vuoksi sanoa, että edustajan kannattaisi lukea se, mitä sanoin, vielä kerran tarkkaan. Enhän minä ole täällä mitään Nato-jäsenyyttä ehdottanut. Olen ehdottanut sen yhteistyön syventämistä, mikä meillä on harjoituksissa ja muissa, samoin Euroopan unionin bg:issä, näissä taistelujoukoissa, ja myöskin pohjoismaisissa yhteyksissä.

Uusi ehdotus oli se, että toivoisin, että voisi syntyä Suomen ja Ruotsin puolustusliitto, mutta se ei ole tätä päivää. Se ei ole vielä mitenkään kypsä ja valmis asia. Mutta kun tässä pari viikkoa sitten osallistuimme erääseen seminaariin, jossa oli myöskin Ruotsin ulkoministeriön edustaja, niin hän totesi, että Ruotsi tässä EU:n puitteissa on valmis myöskin aseellisin toimin puolustautumaan lähialueella tapahtuvia hyökkäyksiä vastaan, jos sellaisia tapahtuu, mikä oli aika yllättävää ja ainakin minulle uusi tieto, vaikka olen ulkoasiainvaliokunnassa näitä asioita kuullut useita kymmeniä kertoja. Se oli uusi tieto.

Edustaja Yrttiaholle: ei ole kysymys vain materiaalisesta valmiudesta Suomen puolustusvoimissa. Sielläkin voitaisiin tietysti tehdä parannuksia. Minä olen enemmän huolissani siitä, minkä myöskin sanoin puheenvuorossani, että esimerkiksi kertausharjoituksiin ei ole riittävästi resursseja, taisteluharjoituksiin ei ole riittävästi resursseja, ja vastikään kuulin radiosta, että reserviläiset suunnittelevat, että ryhtyvät itse järjestämään kertausharjoituksia Puolustusvoimien puolesta. Kai tämä jotain kertoo siitä, että kyllä siellä on vaikeuksia näitten valmiuksien ylläpitämisessä.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä, muutama huomio vielä.

Ministeriöt ovat päällikkövirastoja, ja onhan se nyt ihme, jos ei vastaava ministeri ole vastuussa siitä, miten puolustusvoimauudistus on mennyt. Mikä oli se järki ja keillä se oli vai eikö sitä ollut, kun normaali menettelytapa parlamentaarisesta selontekoryhmästä, aivan kuten edustaja Kanerva totesi, missä vaiheessa ja kenen toimesta, muuttui kontaktiryhmäksi? Kuitenkin tässä on lakkautettu puolenkymmentä varuskuntaa, saatu oikeuskanslerin rapsut, ministerin luottamus on mitattu. Ei tämä nyt kaikki mennyt niin kuin Strömsössä eikä yleensä missään öössä, koska tämä tilanne ei ole tällä hetkellä hyvä.

Valtava vahinko on tapahtunut ilman kunnon valmistelua, ilman että on saatu tehtyä parlamentaariselta pohjalta tutkintaa, ja nyt vedotaan — ihan hyvä että vedotaan, sen otan vakavasti — että sitten kun tämä iso vahinko on tehty, niin ruvetaan vuosien päästä tekemään paremmin. Ei, hyvät ystävät, kollegat, ei maata tällä lailla voi puolustuspoliittisesti johtaa. Ilmaisen kuitenkin kiitokseni kollegoille siitä, että tämä mietintö on saanut hyvän vastaanoton, ja vielä kerran kiitän kollegoita valiokunnassa, että saatiin tämä johdateltua siihen.

Siitä lähden kyllä, että Suomella voi olla vain yksi ulkopolitiikka, koska se on Suomen kansan etu.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka nyt käsittelyssä oleva toimenpidekertomus on niin sanottua vanhaa tavaraa, niin tämän ajankohtaisempaa keskustelua tuskin voisimme tässä salissa käydä. Euroopan unioni on monella yhteiskunnan osa-alueella haasteiden ja sitä myötä myös suurten linjavalintojen edessä. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö tarjoaa tämän aiheen käsittelyyn hyvän viitekehyksen.

Värderade talman! Den Europeiska unionen är summan av dess medlemsnationer. När en medlemsnation har problem så inverkar det oundvikligt på hela unionens verksamhet. Å andra sidan kan man också säga att de enskilda medlemsnationernas styrkor bär upp hela unionen.

Finanskrisen har under senare år skakat om den här balansen i dess grundvalar och man kan säga att krisen har mätt ut både styrkorna och svagheterna i unionen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta nostaa mietinnössään esiin huolen Euroopan unionin ulkopolitiikan yhtenäisyydestä ja kysyy, onko EU:lla rohkeutta kantaa vastuunsa globaaleissa kysymyksissä. Meillä on suuria maailmanlaajuisia riskejä, jotka liittyvät terrorismiin, rikollisuuteen, valvomattomiin aseisiin, ympäristöuhkiin, alueellisiin kriiseihin ja kansanryhmien välisiin jännitteisiin. Tämän mittaluokan uhkia torjuttaessa yhteistyöstä on hyötyä.

Yhteisen äänen löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa. EU on maantieteellisesti laaja alue ja sen jäsenvaltioiden geopoliittisissa sijainneissa on eroja. Tämän vuoksi jäsenvaltioilla on globaaleissa konfliktitilanteissa usein toisistaan poikkeavia poliittisia ja taloudellisia intressejä. Yksi esimerkki tästä on EU:n Lähi-idän politiikka. Yhteistä näkemystä on ollut vaikea löytää. Vaikka monella äänellä puhuminen voikin ulkopolitiikassa olla heikkous, on tämän luokan linjanvedot kuitenkin pystyttävä tekemään kansallisella tasolla.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit haluavat tukea pysyvän rauhan saavuttamista Lähi-idän alueella ja tunnustavat Israelin valtion oikeuden turvallisiin rajoihin. Suomen tulee toimia EU:ssa sen hyväksi, että EU toimii tasapuolisesti Lähi-idän kriisejä käsiteltäessä. Tämä nyt vain esimerkkinä yhteisen ulkopolitiikan haasteista.

Arvoisa puhemies! Globaali talous on muutettava uhasta mahdollisuudeksi. Tarvitsemme uuden elinkeinostrategian, koska tällä hetkellä olemme menettämässä liian suuren osan teollisuudestamme halpatuotantomaihin. Emme enää voi luottaa yhteen teknologia-alaan ja sen rajattomaan kasvuun, vaan tarvitsemme monta pientä menestystarinaa. Euroopan komission ehdotus EU:n tutkimuksen ja innovaatioiden uudeksi puiteohjelmaksi vuosille 2014—2020 on mittava kokonaisuus. Ohjelmalle on varattu 80 miljardia euroa. Mielenkiintoista on nähdä ja arvioida, miten ohjelma voi palvella mikro- ja pienyrityksiä. Yrittäjät kokevat tukijärjestelmän monimutkaiseksi ja hyvin kankeaksi. EU-tukiin vaadittavien hakemusten laatiminen kysyy erityisosaamista ja hankkeiden hallinto on byrokraattista.

Arvoisa puhemies! Tämäntyyppisissä ohjelmissa ei ole vain EU-byrokratia ollut haasteena, vaan kotimainen byrokratia on ollut yhtä mittava ongelma. Molempia näitä tulisi vähentää. Suomen menestyksellä on nimittäin yrittäjyyden kanssa kohtalonyhteys. Viimeisen 10 vuoden aikana nimenomaan pk-yritykset ovat luoneet 77 000 uutta työpaikkaa. Jos ei ole yrityksien luomia työpaikkoja, ei ole myöskään julkisen sektorin työpaikkoja. Näin ollen yrittäjyyden edistäminen ei ole vastoin muiden suomalaisten etua. Siksi hallituksen tulee tehdä kaikki voitavansa edistääkseen suomalaisen työn ja yrittämisen kilpailukykyä avoimilla maailmanmarkkinoilla.

Värderade talman! Det är viktigt att varje medlemsnation för en aktiv debatt om i vilken riktning den Europeiska unionen borde utvecklas samt vilken roll respektive land ska ha inom unionen. Kristdemokraterna vill poängtera att EU i den framtida verksamheten ska fokusera på sådana ärenden som berör och är viktiga för den enskilda medborgaren.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: On tärkeää, että jokainen jäsenmaa käy myös sisäistä keskustelua siitä, mihin suuntaan Euroopan unionia tulisi kehittää ja mikä kyseisen jäsenmaan rooli unionissa on. Kristillisdemokraatit haluaa painottaa, että unionin on keskityttävä toiminnassaan niihin asioihin, joissa yhteistyöllä voidaan saavuttaa olennaista lisäarvoa kansalaisten arkeen.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Utrikesutskottets betänkande om regeringens berättelse om åtgärder inom ramen för Europeiska unionens utrikes- och säkerhetspolitik 2010 blev de facto ett betänkande om hur utrikes- och säkerhetspolitiken i EU har utvecklats och förändrats fram till i dag och en analys om hur Finland borde positionera sig med tanke på dagens trender inför framtiden.

Stora förändringar har skett i EU:s utrikespolitik i och med Lissabonfördraget som trädde i kraft för drygt två år sedan. Det känns som om EU:s betydelse i säkerhets- och utrikespolitiken skulle ha försvagats trots att avsikten med förnyelsen och de nya institutionerna för utrikespolitiken var att förstärka EU som utrikespolitisk aktör. En orsak till att förändringen inte på kort sikt lett till det önskade är att den politiska tyngdpunkten funnits i den ekonomiska krisen, inte i utrikespolitiken.

För oss i Finland är det fortfarande av stor betydelse att EU är starkt och fungerar bra. Det förbättrar också säkerheten i medlemsländerna. Därför föreslår utrikesutskottet att Finland bör ta konkreta initiativ och backa upp insatser för en mer strategisk styrning av EU:s verksamhet och ett mera samordnat och konsekvent arbetssätt för kommissionen, den höga representanten och Europeiska rådets ordförande och Europeiska utrikestjänster.

För att EU ska ha genomslagskraft globalt och på bästa sätt kunna tackla globala hot krävs det en samordning av säkerhets- och utrikespolitiken. Utskottet har också påpekat att EU:s utmaning är att konkretisera den gemensamma viljan och att det behövs en gemensam samlad strategi för unionens yttre förbindelser. I strategin måste man kombinera olika politikområden såsom hållbar utveckling, miljö, mänskliga rättigheter, handel och säkerhet till stöd för varandra. Det är viktigt att EU kan enas om principerna för samarbete i frågor om den civila och militära krishanteringen och fredsmedling. Ett enat EU har större tyngd och kan också planera och genomföra uppdrag på ett kostnadseffektivare sätt.

Se, että EU on ulkopoliittinen toimija ja Suomi EU:n jäsenmaa, ei tarkoita sitä, että meidän maana tulisi olla vähemmän aktiivisia kansainvälisessä yhteisössä. EU:n ulkopolitiikka tuo lisän kansalliselle politiikallemme. Suomen on jatkossakin aktiivisesti hoidettava bilateraaleja kontakteja ja osallistuttava YK:n toimintaan ja muihin kansainvälisiin yhteisöihin. Suomen tavoite tulla YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi on tärkeä ja hyvä esimerkki siitä, että otamme vakavasti tehtävämme toimia kansainvälisenä vaikuttajana.

Huomioiden parhaillaan tapahtuvan muutoksen USA:n ja Naton prioriteeteissa, kun näyttää siltä, että taloudellinen ja turvallisuuspoliittinen painopiste siirtyy yhä suuremmassa määrin Euroopasta Aasiaan, on vahvoja syitä tarkastaa EU:n turvallisuuspoliittiset haasteet ja myös erikseen kaikissa jäsenmaassa. On myös muistettava, että sotilaallinen ulottuvuus on ainoastaan yksi turvallisuuspoliittisista haasteista ja on monta muuta turvallisuuspoliittista ulottuvuutta, jotka on analysoitava ja huomioitava.

Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä esitellään selkeästi, kuinka maantieteelliset alueet saavat ja ovat saaneet yhä suuremman merkityksen viime aikoina. Kun EU:n vaikutus ja aktiviteetit ovat vähentyneet ulkopolitiikassa, on alueellisen tason merkitys kasvanut. Pohjoismaiden yhteistyö on jälleen saanut suuremman merkityksen.

Viime vuosikymmenten aikana, sen jälkeen kun myös Ruotsista ja Suomesta tuli EU:n jäseniä, monet uskoivat Pohjoismaiden yhteistyön tarpeen vähenevän EU:n vuoksi. Tänään voidaan sanoa, että näin ei ole tapahtunut. On edelleen olemassa kysyntää tiiviimmälle pohjoismaiselle yhteistyölle useilla alueilla. Esimerkkinä siitä myös täällä eduskunnassa viime viikolla keskusteltiin rajaesteistä ja niiden poistamistavasta.

Särskilt intressanta är alla de initiativ och utredningar och rapporter som gjorts för ett utökat samarbete i utrikes- och försvarssamarbetet i Norden och i det nordisk—baltiska samarbetet. Den nordliga dimensionen, det vill säga samarbetet med Ryssland, också Ryssland—EU, och samarbetet inom Östersjörådet är mycket viktigt.

Det går inte en dag utan att frågan om ett mera integrerat nordiskt försvarssamarbete skulle diskuteras. Frågan om en uppgiftsfördelning mellan de nordiska länderna är aktuell av många skäl, inte minst av pragmatiska ekonomiska orsaker. Det har också påpekats att det att några nordiska länder är Natoländer och några står utanför inte behöver vara ett problem för ett närmare nordiskt försvarssamarbete. Utrikesutskottet betonar i sitt betänkande de möjligheter som det nordiska samarbetet ger och säger att möjligheterna till samarbete måste utnyttjas fullt ut i den säkerhets- och försvarspolitiska planeringen.

Det finns många regionala samarbetsforum som Finland är en del av som har betydelse för stabiliteten och säkerheten i vår världsända. Finland bör lyfta fram ansvaret för miljön i alla samarbetsforum där säkerheten diskuteras. Finland och de övriga nordiska länderna bör också föra fram de styrkor vi har i våra samhällen, såsom öppenhet, jämställdhet, nolltolerans till korruption, utbildningsmöjligheter för alla, miljöhänsyn i all verksamhet. Genom att ha ett samhälle som är öppet och delaktigt och betonar demokratins betydelse främjas samtidigt samhällssäkerheten.

I en värld där klyftorna mellan människorna är djupa och förutsättningarna för att komma fram i livet är mycket olika får missnöje grogrund och där ökar otrygghetskänslan. Därför är det viktigt att Finland företräder en syn, värderingar och en politisk linje som försvarar rättsstaten, jämställdheten och demokratin och som tar ansvar för att kommande generationer ges en möjlighet att leva i en trygg omgivning. Det parlamentariska samarbetet är viktigt för att öka dialogen mellan parlamentariker i olika länder och inom olika samarbetsorgan.

Sist och slutligen är det genom en dialog mellan människor som både små och stora problem blir lösta. Därför ska vi inte underskatta allt det arbete som läggs ner på att lära känna varandras kulturer och politiska vardag parlamentariker emellan. Parlamentarikerna kan vara i nyckelposition då det gäller att bryta isen och knyta kontakter mellan folk.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäisenä ja ihan hyvällä mielin ja hyvällä tarkoituksella haluan huomauttaa edustaja Salolaiselle, kun hän totesi, että yhtään ministeriä ei ole salissa: silloin työministeri Lauri Ihalainen istui aika pitkäänkin täällä salissa, kyllä toki omalla paikallaan, ei aitiossa, mutta siitä kaikki.

Tarkastelen tässä omassa puheessani valiokunnan mielestäni erinomaisesti kuvaamaa globaalin toimintaympäristön muutosta. Taloudesta on kaiken kaikkiaan tullut yhä merkittävämpi tekijä turvallisuuspolitiikassa. Sinällään siinähän ei ole mitään uutta, mutta tässä nykyisessä uhka- ja sodankäyntiympäristössä sekä kilpailtaessa näistä vähenevistä voimavaroista, muun muassa vedestä, se kaiken kaikkiaan korostuu, ja nousevat taloudet ja sen geopolitiikan tavallaan vahvistuminen ohjaavat myöskin globaalia muutosta. G20-ryhmä on noussut tämän talouskriisin ja -kriisien myötä keskeiseksi kansainväliseksi vallankäyttäjäksi, vaikka sen ryhmän yhtenäisten päätösten vaikuttavuus on heikentynyt finanssikriisin alkuvaiheen jälkeen. Se aktivoituminen näissä globaaleissa kysymyksissä on tietenkin aina ollut näiden maiden taloudellisen vallankäytön jatke.

Täällä on moneen kertaan todettu tämä, että Amerikka, Yhdysvallat, on siirtymässä tuonne Aasiaan ja Kiinaan niitten kasvavan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan ja sen sotilaallisen varustautumisen takia. Silloin ne resurssit täältä Euroopasta ovat muun muassa Afganistanista pois, ja tosiaan näyttää vähän, että Yhdysvallat käpertyy ehkä hieman sisäänpäin ja sitten samalla myöskin ne omat voimavaransa sitten keskittää sinne Aasiaan ja Kiinaan.

Euroopan unionin sisäinen talouskriisi on selkeästi heikentänyt uskottavuutta poliittisessa ja vaikutusvaltamielessä, ja tämä kriisi on vienyt kaiken kaikkiaan sen päähuomion ulkosuhteiden kustannuksella käytännössä. Se on myöskin vähän sisäänpäin käpertymistä ehkä. EU:n aseman heikentyminen ehkä nähdään suurempana kuin se onkaan ollut, koska ne odotukset Euroopan unionia kohtaan taisivat olla hieman ylimitoitetut, kun puhutaan globaaleista haasteista, terrorismista, ilmastonmuutoksesta, köyhyyden vähentämisestä ja noin. Mutta huolimatta tästä keskinäisriippuvuuden vahvistumisesta EU:n sisällä on asiantuntijan ja valiokunnan mielestä myöskin mahdollista, että ollaan siirtymässä enemmän tällaiseen kilpailulliseen moninapaisuuteen. Minun mielestäni valiokunta aivan loistavasti korostaa sitä, että tämä maailmanpoliittinen taloudellinen ja poliittinen muutos päinvastoin vahvistaa perusteita tukea poliittisesti yhtenäistä ja kilpailukykyistä Euroopan unionia, kun tavallaan se isojen maittenkin suhteellinen painoarvo siitä hieman vähenee. Matkaa tähän toki on, mutta sitä työtä pitää vain jatkaa.

Pertti  Salolainen  /kok:

Herra puhemies! Tässä on varsin hyvä keskustelu, ja luonnollisesti, kun sanoin, että oli hieman harmillista, että ei ollut ministereitä paikalla, niin tietysti tarkoitin sitä, ettei ollut tähän keskusteluun tarvittavia ministereitä paikalla ja että heidän olisi pitänyt olla tuolla edessä eikä sitten missään muualla.

Mutta mitä tähän itse asiaan tulee, niin erittäin hyvä, että täällä on käyty tätä laajaa keskustelua. Tämä luo hyvää pohjaa sille ulko- ja turvallisuuspoliittiselle selontekovalmistelulle, joka sitten alkaa aika pian. Vielä toistan sen, että kyllä on aivan välttämätöntä, että perussuomalaiset ovat siinä valmistelussa mukana. On vaikea ajatella, että niin suuri puolue olisi ulkopuolella, ja varsinkin kun sovitaan sellaisista pelisäännöistä, että keskustelujen valmistelu on avointa, niin silloin se on kyllä täysin välttämätöntä, että he ovat mukana. Eli vetoan vielä edustaja Soiniin, että hän saa tällaisen ratkaisun aikaan. Se, että vaaditaan jonkun ministerin eroa, ennen kuin tällaiseen yhteistyöhön voidaan lähteä, se on kyllä aika erikoista ja outoa.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! On heti alkuun paikallaan jakaa kiitoksia kahteen suuntaan.

Valtioneuvosto ansaitsee kiitokset kaukonäköisyydestä. Euroopan unioni ja ulko- ja turvallisuuspolitiikka on läpikäynyt erittäin merkittäviä muutoksia viimeisten vuosien aikana. Lissabonin sopimus sekä sen myötä synnytetyt uudet ulko- ja turvallisuuspoliittiset rakenteet ovat tehneet EU:sta kovin erilaisen toimijan kuin mihin Suomessa on totuttu. Siksi on hyvä, että myös eduskunnalla on mahdollisuus keskustella tänään tästä merkittävästä ja ajankohtaisesta aiheesta.

Ulkoasianvaliokunta ansaitsee puolestaan kiitokset erinomaisen ja analyyttisen lausunnon laatimisesta. Tarpeettoman hyssyttelyn sijasta valiokunta tuo rohkeasti esille EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kipupisteet. Tunnetustihan kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Arvoisa puhemies! EU:n uutta ulkopoliittista arkkitehtuuria lähdettiin aikoinaan muuttamaan uuteen globaaliin toimintaympäristöön sopivammaksi. Maailman moninapaistumisen ja uusien nousevien talouksien esiinmarssin katsottiin aivan perustellusti vaativan ulko- ja turvallisuuspoliittisestikin vahvemman EU:n rakentamista. Konkreettisesti tähän katsottiin päästävän luomalla uusi EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan tehtävä sekä ulkosuhteita koordinoimaan uusi EU:n ulkosuhdehallinto. Sen sijaan jäsenmaiden väliseen konsensuspakkoon ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa Lissabonin sopimus ei tuonut muutosta. Yhteisen kannan muodostamiseen tarvitaan edelleen 27 jäsenmaan hyväksyntä.

Nyt pari vuotta Lissabonin sopimuksen jälkeistä todellisuutta eläneenä tulokset ovat etäällä toivotusta. Euroopalla on toki nimellisesti se toivottu yksi yhteinen ääni, mutta heikkotasoisena se on jäänyt muiden maiden, joskus jopa omien jäsenmaiden, äänten alle. EU:lla on myös nykyään se kuuluisa puhelinnumero, mutta muotoutuneen käytännön mukaisesti siihen ovat muut maailman mahtavat soittaneet kovin harvoin. Tällöinkin se on tapahtunut vasta sen jälkeen, kun Britannian, Ranskan, Saksan kannat ulkopoliittisiin kysymyksiin on kuultu. Konsensusjärjestelmän toiminnan kannalta kriittistä poliittista tahtoa ei ole löytynyt. Päällä oleva talouskriisi ja sen myötä vahvistunut valtapohjainen EU-politiikan toimintakulttuuri on entisestään vaikeuttanut yhteisen sävelen löytämistä tärkeimmissä ulkopolitiikan kysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Yhteistä ulkopolitiikkaakin enemmän poliittisen tahdon puute näkyy nyt EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puolella. Tällä sektorilla tapahtunutta edistystä ei pidä vähätellä, mutta tavoitteesta, jonka mukaan EU:n tulisi jatkossa vastata yhä enemmän omasta turvallisuudestaan, on jääty kelkasta. Naton ja Yhdysvaltain rooli on edelleen keskeinen koko maanosan turvallisuuden takaajana. Toisaalta viime vuosina ilmassa on ollut viitteitä siitä, että Yhdysvaltain intressi nykytilanteen jatkamiselle olisi hiljalleen hiipumassa. Jos tämä Yhdysvaltain läsnäolon loppuminen tapahtuisi esimerkiksi 10 vuoden sisällä, ei EU:lla olisi tällä hetkellä mahdollisuutta korvata syntynyttä turvallisuusvajetta omilla keinoilla. Tällainen tilanne ei varmastikaan ole kenenkään EU-maan toivoma tilanne, varsinkin kun Venäjä panostaa armeijansa modernisointiin noin 500 miljardia euroa lähiaikoina. Siksi yhteiseurooppalaisia toimia, joilla yhteisten turvallisuus- ja puolustuspo-litiikan uskottavuutta voitaisiin lyhyellä tähtäimellä lisätä, tulisi ajaa määrätietoisesti eteenpäin.

Arvoisa puhemies! On helppoa yhtyä valiokunnan analyysiin, että EU on tällä hetkellä ehkä historiansa merkittävimmässä tienhaarassa. Meidän on valittava, jatketaanko jo vuosikymmeniä jatkunutta yhteistyön tiivistämistä edelleen vai haluammeko kääntää Euroopan vakaan kuihtumisen tielle. Omasta mielestäni yhteistyön tiellä on järkevä jatkaa. Tätä mieltä on myös valiokunta lausunnossaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassakin tehokkaampi, voimakkaampi ja omat intressinsä tietävä Euroopan unioni on myös Suomen etu. Tätä varten EU tarvitsee kokonaisvaltaisen ulkosuhteiden strategian. Pienenä, hyvän maineen omaavana jäsenmaana Suomi voi tehdä paljon jäsenmaiden välisen luottamuksen lisäämiseksi. Suomalaista osaamista tarvittaisiin myös koko ulko- ja turvallisuuspoliittisen koordinaation parantamiseksi. Näitä toimia toivottavasti käsitellään tarkemmin tämän vuoden loppuun mennessä valmistuvassa valtioneuvoston EU-politiikan selvityksessä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Salolainen ojensi äsken kättään aivan oikeaan suuntaan, mutta silloin, kun yhteistyötä lähdetään tekemään, pelisääntöjen täytyy olla kunnossa, kuten sekin tuossa äsken todettiin. Voin vakuuttaa, että perussuomalaiset ovat valmiit tekemään yhteistyötä; silloin, kun tiedämme, minkälaista yhteistyötä tehdään, ja kun tiedämme, että olemme tasavertaisesti mukana tekemässä sitä yhteistyötä, että saamme samat tiedot kuin muut samassa ajassa kuin muut, niin varmasti yhteistyö onnistuu.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä todetaan, että EU:n asema ja ulkoinen toiminta on jopa heikentynyt ja hajautunut sopimuksen voimaan tultua erityisesti Euroopan talous- ja eurokriisin myötä. Tämä on totisinta totta. Euroalueen tökerö taloudenhoito on aiheuttanut sen, että alue ei enää ole houkutteleva sijoituskohde, pääomat kaikkoavat muualle veroparatiiseihin ja rikollisten taskuihin. Silti täällä Suomessa hoetaan, että vahva komissio on pienempien ja pienten maiden turva, mutta onko se? Minusta se ei ole. Herätänkin kysymyksen: kannattaako ylipäätään epädemokraattiselle komissiolle antaa kovin paljon valtaa? Vai kannattaisiko ajatella ja uhrata muutama ajatus tulevaisuuden uhkakuville, koska niitäkin on tiedossa?

Arvoisa puhemies! EU:n lähiajan uhkia tulevat olemaan paitsi pääomien ulosvirtaus myös aivovienti, teollisten lippulaivojen, kuten kotoisen Nokiamme, ulosliputus ja teollisuuden töiden vieminen halvan työvoiman maihin, kuten Aasian maihin. Kun tätä jatkuu tarpeeksi kauan, jää luu jakajan käteen. Painajainen on se, että EU siirtää ahneuttaan elämisen edellytykset EU:n ulkopuolelle, unionin ulkopuolelle, ja tekee siten omilla toimillaan euroalueesta varsinaisen harvainvallan alueen, josta tulee lopulta kehitysmaa. Tämä on yhteinen uhkakuva, johon meidän on kaikkien tartuttava. Suomi ei ole ainoa maa, joka ulosliputtaa teollisuuttaan, Suomi ei ole ainoa maa, joka kärsii tälläkin hetkellä aivoviennistä, eikä Suomi ole ainoa maa, joka itse omatahtoisesti tekee työttömyyttä tähän maahan viemällä työt pois maasta. Näin tapahtuu valitettavasti myös muissa Euroopan maissa. Tätä asiaa kannattaisi miettiä joskus vaikka iltasella siinä uutisten jälkeen ja ajatella, mitä siitä seuraa.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jäin tämän kyseessä olevan asian debatin jälkeen pohtimaan edustaja Niinistön poliittisen retoriikan uutta kukkasta "Puolustusvoimien alasajo". Tätä te, edustaja, olette eri yhteyksissä, nyt myös täällä suuressa salissa, taajaan käyttänyt, kun olette ottanut kantaa Puolustusvoimien uudistukseen. Edustajatehtävänne lisäksi olette puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, ja näin saman valiokunnan jäsenenä jäin pohtimaan sitä, miksi valiokunnan puheenjohtajana annatte Suomen puolustusvoimista tällaista kuvaa, aivan kuin olisimme täällä kukat kädessä odottamassa mahdollista maahan tunkeutujaa.

Puolustusvoimia ei olla ajamassa alas, ei tällä hetkellä eikä tulevaisuudessa. Kannustaisinkin perussuomalaisia edustajia tarttumaan yhteisen turvallisuuspoliittisen selonteon valmisteluun. Suomella tulee olla jatkossakin vain yksi turvallisuuspoliittinen peruslinja. Edustaja Niinistö ja edustaja Soini: nyt ei ole aika mennä RKP:n selän taakse mököttämään eikä jäädä puolueena pitämään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta pekkaspäiviä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä täällä esillä olleisiin oikeuskanslerin moitteisiin puolustusministeriölle ja -ministerille. Kun kuunteli ennen vappua puolustusministeriön kannanottoja oikeuskanslerin selkeisiin moitteisiin, ainakin minusta välittyi se käsitys, että ministeriö veti tulkinnoillaan vahvasti kotiinpäin ja teki koko moitteista ikään kuin tulkintakiistelyn. Oikeuskanslerin moitteet kyllä valuvat kuin vesi hanhen selästä. Tämä ei tietenkään ennusta hyvää tämän hallituksen kyvystä johtaa turvallisuus- ja puolustusselonteon parlamentaarista valmistelua. Asenne ei ole kohdallaan eikä se ole oikea, mutta toivon, että nämä ehdotukset ja mielipiteet, joita edustaja Kanerva täällä esitti, saisivat suuremman painoarvon myöskin siellä hallituspuolueiden keskuudessa.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Puolustusyhteistyön tarve, monipuolisen monikansallisen puolustusyhteistyön tarve, on erittäin keskeinen teema koko Euroopan unionissa tänä päivänä. Meidän valiokuntamme mietintö sitä hyvin heijastaa. Se on sitä siis yleisesti Euroopassa ja eritoten se on sitä Pohjoismaissa.

Kylmä tosiasia on se, että tänä päivänä vain todellisilla supervaltioilla on riittävät voimavarat ylläpitää täydellistä, nykyaikaista, nykyaikaisen armeijan vaatimaa aseistusta. Asejärjestelmien ja laukaisualustojen kustannusten nousukehitys on se taloudellinen perusta tälle, minkä takia on tähän asetelmaan tultu, ja se merkitsee sitä, että eurooppalaiset asevoimat ovat erittäin suuren haasteen edessä. Tämä kohtelee erityisesti Euroopassa pieniä ja keskisuuria maita, johon kategoriaan luonnollisesti me ja muut Pohjoismaat keskeisesti lukeudumme. Sen takia kaikkien Euroopan maitten on jatkossa ennemmin tahi myöhemmin joko suostuttava jonkinlaiseen puolustusyhteistyöhön tai hyväksyttävä puolustuskyvyn rapautuminen. Sitä jälkimmäistä vaihtoehtoa tuskin kukaan tässä salissa haluaa pitää toivottavana kehityskulkuna. Jälkimmäinen vaihtoehto tekisi Euroopasta paitsi sotilaallisesti heikon myöskin ymmärrettävästi poliittisesti merkityksettömämmän, ainakin silloin, kun kyse on ainoastaan sotilaallisesti ratkaistavista tilanteista.

Meidän kaltaisemme asukasmäärältään pienet valtiot Pohjoismaissa eivät kykene aivan yksinään ylläpitämään täydellisesti varustettuja asevoimia. Sen takia puolustusyhteistyö on meille huomioon otettava vaihtoehto, mikäli me haluamme säilyttää korkeatasoisen puolustuskykymme Suomen tapauksessa myös jatkossa. Voi jopa kärjistää hieman siihen tapaan, herra puhemies, että kysymys ei enää olekaan siitä, pitääkö puolustusyhteistyöhön ryhtyä, vaan siitä, miten se aiotaan kukaties toteuttaa meidän peruskansalliset intressimme huomioon ottavalla tavalla. Sen takia pari kolme mahdollisuutta tämän ajatuskuvan vaihtoehdoiksi, skenaarioiksi, joista ensimmäinen hahmoteltavissa oleva malli on sellainen, että siinä tehtävien eriyttämiseksi ja yhteisten asevoimien malliksi voitaisiin hahmottaa puolustusyhteistyötä hyvinkin kiinteästi. Tällöin voisimme jakaa puolustusvastuut keskenämme eri Pohjoismaitten välillä, jossa kukin Pohjoismaa, oli se sitten Suomi tai Ruotsi, Suomi—Ruotsi—Norja tai mikä muu malli tahansa, säilyttäisi jonkun puolustuksen osa-alueen. Osaamme myös samaan hengenvetoon sanoa monia, monia haittavaikutuksia tämän kaltaiselle mallille.

Toinen vaihtoehto olisi se, että kaikki sopimuskumppanit osallistuisivat hankintoihin ja operaatioihin omien resurssiensa, oman kokonsa ja taloudellisten voimavarojensa mukaisessa suhteessa. Se olisi jonkinlaista voimavarojen yhdistämistä ja jakamista malliksi sen tyyppisesti, mistä Euroopan unionissakin puhutaan pooling and sharing -ajatteluna. Maat voisivat tässä strategiassa saada hyötyä myös jakamalla keskenään erilaisia voimavaroja ja puolustukseen liittyviä palveluja. Tässäkin mallissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Tässä vaiheessa luultavasti huolten lista olisi painokkaampi kuin saatavien etujen malli. Mutta on huomionarvoista, että Euroopan unionin sisällä tänä päivänä tehdään tämän kaltaista työtä hyvin pitkälle menevästi Euroopan yhteisen puolustuspolitiikan sijasta. Onhan Weimar-aloite, siis Saksan, Ranskan, Puolan, Espanjan ja Italian yhteinen Weimar-aloite, juuri tämän tyyppinen lähtökohdiltaan, ja siinä edellä kuvattuja strategisia vaihtoehtokaavioita on lähdetty toteamaan. Heillä se ei niinkään tietysti perustu tarpeeseen saavuttaa puolustusyhteistyöllä taloudellisia säästöjä, niin kuin meidän tapauksessamme on asianlaita, vaan se on enemmän turvallisuuspoliittinen yritys hankkia eurooppalaisille valtioille kyky toimia Yhdysvalloista riippumatta operaatioissa Euroopan ulkopuolella.

Kolmas vaihtoehto, johon katseeni kiinnittyy ja jota pidän ehkä todennäköisimpänä eri seikat huomioon ottaen, on sellainen yhteisen puolustuksen strategia, jossa eri Pohjoismaat asevoimien yhteisen kehittämisen mallin kautta koettavat löytää yhteistä etenemistietä. Siinä jokainen osallistuva valtio säilyttäisi laajan asejärjestelmien kirjonsa, mutta ne yhdistäisivät sen sijaan asevoimien tuotanto- ja kehitysprosesseja. Tällainen asevoimien yhteisen kehittämisen malli olisi suuri etu meille kaikille Pohjoismaille sekä puolustuksellisesti että taloudellisesti, ja johonkin tämän kaltaiseen meillä olen kannustamassa valmistelijoita ja myöskin poliittisia päätöksentekijöitä, sillä joitakin siirtoja tässä on pakko rohjeta tehdä, tilanteessa, jossa mihinkään radikaaleihin fundamentaalisiin kuvioihin ei ole mahdollisuuksia.

Tämmöinen strategioitten yhdistäminen Pohjoismaitten välisen puolustusyhteistyön merkeissä on mielestäni rauhallisen, maltillisen kehittämisen linja, ja malliin turvautumalla Pohjoismaat pystyisivät säilyttämään asevoimien operatiivisen toimintakyvyn kansallisella tasolla mutta pääsevät kuitenkin nauttimaan mallin tarjoamista hyödyistä. Sen vuoksi tällaiset mallit olkoot nyt keskustelun pohjana, kun arvioidaan Suomen puolustusvoimien kehittämistarpeita alkaneessa Puolustusvoimien ja turvallisuuspolitiikan strategian kehittämis- ja uudistamistyössä ja tilanteessa, jossa se on luonnollisesti sovitettava yhteen Euroopan unionin yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kari kysyi puheessaan poliittisesta retoriikastani. Voi olla, että puhuin epäselvästi. On syytä selventää.

Puolustusvoimat tekevät parhaansa hallituksen antamissa taloudellisissa puitteissa, jotka ovat heikot. Ei Puolustusvoimia olla ajamassa alas, mutta uskottavaa, kansallista koko maan puolustuskykyämme ollaan vakavalla tavalla rapauttamassa. Tästä olin ja tästä olen huolissani, uskottavasta, kansallisesta puolustuksesta, ja tästä perussuomalaiset yleensäkin ovat huolissaan. Jos näin jatketaan Kataisen hallituksen linjalla, on koko puolustusratkaisuamme muutettava. Sitä ehkä kokoomus tahtoo, mutta tätäkö myös edustaja Kari ja sosialidemokraattinen puolue tahtoo?