Erkki Pulliainen /vihr(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on siis kaksi lakialoitetta
nyt sovittelemalla laitettu peräjälkeen. Ed. Kähkönen
ystävällisesti kertoi, että oli tehnyt
tämmöisen lakialoitteen. Tässähän
on historia semmoinen, että minä tein tästä kirjallisen
kysymyksen joku aika sitten ja keräsin siihen aikamoisen
määrän nimiä ja tarkoituksena
oli muuttaa tämä lakialoitteeksi ihan erityisestä syystä. Mutta
sitten oli näitä muita askareita niin paljon, että tämä pikkuisen
viivästyi, koska ne pitää tehdä huolella
ja asiallisesti.
Nimittäin merkittävää tässä on
se, että kun kirjallinen kysymys oli siis suurella joukolla
tehty ja jätetty ja siihen ministeri Johannes Koskinen vastasi,
niin sitten siinä vastauksessa suhtauduttiin tämän
törkeän tekomuodon aikaansaamiseen, metsästysrikokseen,
varsin nuivasti, voisiko sanoa, että suorastaan tyrmäävästi.
Tämä tietysti merkitsi silloin sitä,
että tässä täytyy nyt vielä keskustelua
jatkaa niillä keinoilla, mitä yksittäisillä kansanedustajilla
on. Tässähän on kysymys muutoksesta.
Tässä on nimenomaan kysymys kulttuurimuutoksesta.
Siinä, että harrastetaan salametsästystä,
nyt ei ole mitään uutisen arvoista. Silloin, kun
60-luvulla Lappiin tutkijaksi änkeydyin, niin siellä salametsästys
oli hyvin organisoitunutta ja oli sillä tavalla, että kokonainen
kyläkunta oli mukana hirven salakaadoissa ja lihat jaettiin
jokaiseen savuun, ja kaikki olivat sillä tavalla rikoksessa
mukana. (Ed. S. Lahtela: Mutta siitä ei jäänyt
kiinni!) Kukaan ei sitten siitä sen enempää,
kunnes vallesmanni joutui tilanteeseen, että oli pakko
polttaa, kun tuli lipsahduksia näihin sovittuihin pelisääntöihin. Tämä oli
niin yleistä silloin, että tästä tehtiin
suosikkinäytelmäkin, jota näytettiin
sitten niin Lapin läänissä kuin muualla
Pohjois-Suomessa ja taisi sitten jo yhyttää Etelä-Suomen
arvokkaat näyttämötkin.
Sitten siirryttiin vähän toisenlaiseen kulttuuriin.
Toisenlaiseen kulttuuriin siirtyminen tapahtui 70-luvulla. Siinä oli
kysymys siitä, että kahden riistaeläimen
kannat alkoivat runsastua, elikkä hirven ja karhun. Se,
että tämmöinen runsastuminen tapahtui,
mahdollisti materiaalin puolesta järjestäytyneen
rikollisuuden syntymisen. Kun tässä ed. Kähkönen
on kuvannut hyvin varovaisin sanoin sitä tilannetta, mikä vallitsee
tuolla hänen omalla reviirillään Pohjois-Karjalassa
ja Ylä-Savossa ja vähän Kainuun puolellakin,
niin minä, vaikka olen sieltä Kainuun reviiristä kansanedustajaksi
valittu, totean, ettei sitä olisi syytä yhtään
peitellä eikä vähätellä sitä ilmiötä.
Nimittäin sen tapaussarjan ohella, mikä nyt on
käsitelty, jossa syytteet on nostettu ja tuomioistuinkäsittelytkin
on jo päätöksiä myöten
saatu aikaiseksi, on tutkinnassa paljon muutakin, ja on asetettu
nyt erityinen työryhmä, jossa on laajalti poliisimiehiä ja
alan tutkijoita mukana ja jossa hyvin laaja asiantuntijakuuleminen
on lähdössä käyntiin, millä tavalla
tähän voitaisiin puuttua.
Nimittäin tähän on sitten pääkaupunkiseutukin
kytketty hyvin reippaalla tavalla. Hyvin merkittävät
ravintolat ovat jotenkin lipsahtaneet tähän renkaaseen
mukaan, ja se, mikä tässä on erinomaisen
kiusallista, on se, minkä ed. Kähkönenkin äsken
juuri toi julki, nimittäin se, että tässä vaarannetaan
asiakkaitten henki. Kylmäketjut eivät toimi, elikkä tässä on
ruokamyrkytyksen vaara olemassa hyvin ilmeinen. Karhun lihaa ei
trikiinitarkasteta sattuneesta syystä, kun on kysymys salakaadosta,
silloinhan se siinä paljastuisi, kun kaikki on lupapyyntiin
perustuvaa jne.
Siis toisin sanoen tässä on kysymys laajamittaisesta
ilmiöstä, ja sitten se, mikä tässä on
erittäin kiusallista, on se, mitä ed. Kähkönen
oman lakialoitteensa osalta juuri kuvasi, että nykyinen lainsäädäntö ei
mahdollista poliisille tehokkaita toimenpiteitä, keinoja
saada näitä asioita kunnolla tutkintaan. Kaikkein
kiusallisinta on se, ettei pysty tekemään kotietsintöjä jnp.,
kun eväät ovat loppuneet. Minuunkin ovat eräät
vallesmannit olleet yhteydessä siitä, mitenkä sitten,
kun on varastetun tavaran kätkemisestä kysymys
ja on niitä piiloja ruvettu etsimään,
niin onkin löytynytkin ihan muuta tavaraa, elikkä riistaa,
laittomasti kaadettua riistaa vaikka kuinka paljon pakastimet täynnä,
ja ne ovat olleet Helsingin markkinoille menossa ollutta tavaraa.
Poliisimiehet ovat olleet sillä tavalla huolissaan tästä tilanteesta
ja toivoneet, että tässä ryhdyttäisiin
toimenpiteisiin.
Nämä lakialoitteet eivät lakitekstien
puolelta ole yhteneväiset. Tässä on kyllä 32
luvun 1 § kuvassa mukana, sitten on 48 a luvun luonnonvararikoksien
lukuun saatettu tämä törkeä metsästysrikos,
jossa kuitenkin kolmoskohdat poikkeavat, eroavat toisistaan, elikkä tässä minun
lakialoitteessani on mukana, että on tehty "tavoitellen
erityisen suurta hyötyä", ja se on tässä hyvin merkittävä näkökohta.
Sitten vielä syyteoikeusasiat on käsitelty 5 §:ssä ja
sitten 4 § esitetään poistettavaksi.
Elikkä tässä on nyt sitten lakivaliokunnalla,
jos se nyt sitten kiinnostuisi tästä asiasta,
mahdollisuus verrata kahta erilaista ratkaisutapaa, joista minun
vaihtoehdossani on valittu ne mahdollisuudet, joissa törkeästä metsästysrikoksesta
ja kätkemisrikoksesta saa ankarammat rangaistukset, jotta
niillä olisi semmoinen pelottava vaikutuskin.
Keskustelu päättyy.