Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Olemme tilanteessa, joka on erittäin valitettava kreikkalaisten ihmisten kannalta, erittäin valitettava Suomen eduskunnan kannalta ja suomalaisten veronmaksajien kannalta.

Kreikan taloustilanne on johtuvaista vuosikausien erittäin huonosta, vastuuttomasta talouspolitiikasta. Toisaalta Kreikan tilanne on mennyt oletettuakin huonompaan kuntoon siitä syystä, että Kreikan tilastoviranomaiset, suurella todennäköisyydellä myös poliitikkojen avustamina, ovat tietoisesti johtaneet harhaan sekä omia kansalaisiaan että muita eurooppalaisia. Eli on välitetty väärää tietoa siitä, mikä talouden tila aidosti on. Kreikka on näin ollen tullut kuilun partaalle oman talousongelmansa kannalta, ja moni kysyy aiheellisesti, mitä se meitä liikuttaa, itse ovat soppansa keittäneet, syökööt sen. Tämä kysymys ja ajattelutapa on ymmärrettävä. Se on jollakin tapaa ajateltuna myös oikeutettu: miksi meidän suomalaisten pitäisi kantaa vastuuta tai tuoda apua leväperäiselle talouspolitiikalle tai jopa virheelliselle, tietoisesti virheelliselle, petolliselle viestinviejälle? Ei tätä tarvitse ymmärtää. Ainoa syy, mikä pistää meidät suomalaiset miettimään lainapaketin hyväksymistä Kreikalle, on se, mikä on se vaihtoehto ja seurausvaikutus meille suomalaisille ihmisille, suomalaisille kotitalouksille, suomalaisille yrityksille, jos Kreikka menee selvitystilaan.

Kansainvälinen valuuttarahasto, joka on ehkä maailman paras asiantuntija talouskriisimaiden selvittelyssä, Euroopan keskuspankki, Euroopan komissio ja 16 eurojäsenmaata ovat päätyneet yhdessä siihen arvioon, että vaihtoehto Kreikan selvitystilaan joutumiselle on eurooppalaisille kansalaisille, mukaan lukien Suomen kansalaiset, suomalaiselle, eurooppalaiselle työllisyydelle ja mahdollisesti jopa maailmantaloudelle karmeampi kuin se vaihtoehto, että Kreikkaa luototetaan ankarien ehtojen myötä. Jokainen meistä joutuu pohtimaan sitä samaa kysymystä, jonka edessä itsekin olen joutunut olemaan: Mikä on suomalaiselle ihmiselle, kotitaloudelle ja työllisyydelle tässä tilanteessa parempi vaihtoehto? Pitääkö Kreikan antaa mennä, vai pitääkö meidän olla mukana siinä euroalueen joukossa, joka luotottaa Kreikkaa vastapainona erittäin ankaralle, Imf:nkin historiassa todennäköisesti kaikkein ankarimmalle, talouskuurille?

Oma arvioni on sama kuin edellä mainittujen asiantuntijatahojen arvio, eli se vaihtoehto lainapaketille on meille suomalaisille kovempi ja raskaampi. Me näimme viime vuonna, mitä tarkoittaa se, kun maailmantalous ei vedä, mitä tarkoittaa se, kun eurooppalaiset eivät osta suomalaisten työntekijöitten tuotteita. Me menetimme viime vuonna toistakymmentä miljardia euroa maailmanlaajuisen, eurooppalaisen talouskriisin seurauksena yksinkertaisesti verotuloina, kun meidän tuotteitamme ei ostettu. Jos Kreikka menee selvitystilaan, jos me päätämme niin, että tämä vaihtoehto on parempi, me teemme samalla tietoisen ratkaisun siitä, että hyppäämme tietoisesti johonkin pimeään, synkkään ja kylmään, josta me emme tarkkaan ottaen tiedä, mitä edessä on.

Täällä aivan aiheellisesti sanotaan, että tämä lainoitusvaihtoehtokin on hyppy tuntemattomaan, ja totean, että näin se on. Kukaan ei voi mennä, minä en voi mennä eikä kukaan muukaan tässä maailmassa voi mennä takaamaan Kreikan hallitusta, ei voi mennä takaamaan Kreikan parlamenttia, ei voi mennä takaamaan markkinavoimien reaktioita, ei voi mennä takaamaan mitään, mistä me itse emme ole suoraan vastuussa. Tämä on totuus. Jos emme ole mukana lainoittamassa, niin me tiedämme silloin sen vaihtoehdon: 19. päivä toukokuuta Kreikalla erääntyy 8,5 miljardia euroa lainoja, joita se ei saa uusittua, eli Kreikka joutuu selvitystilaan, ja siitä me tiedämme, että siitä alkaa uusi epävakauden kausi joka tapauksessa. Minä en halua lähteä enkä usko, että kukaan Suomen kansanedustaja haluaa lähteä kreikkalaisten asianajajaksi tässä asiassa. Meidän velvollisuutemme on vain ja ainoastaan katsoa suomalaisten etua.

Arvoisa puhemies! Joitakin yksityiskohtia. Tässä lisätalousarviossa esitämme, että Suomi varautuisi kolmen seuraavan vuoden aikana luotottamaan Kreikkaa osana euroalueen muitten maitten tarjoamaa luottopakettia 1,6 miljardilla eurolla. Tätä rahaa ei anneta kertaheitolla, vaan se annetaan neljännesvuosittain, mikäli Kreikka täyttää äärettömän tiukat talouden sopeutusehdot. Tähän mennessä Euroopan komissio, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Ekp yhdessä Kreikan valtion kanssa ovat sopineet seitsemän neljännesvuosiohjelman yksityiskohdista — esimerkiksi siten, että tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä Kreikan pitää nostaa arvonlisäveroa tietyllä summalla, Kreikan pitää tehdä julkisten palkkojen leikkauksia, Kreikan pitää tehdä eläkkeitten leikkauksia, Kreikan pitää tehdä erilaisia yksittäisiä asioita, jotta se pystyisi saamaan seuraavan lainasiivun. Jos näitä toimenpiteitä ei ole tehty, euroalueen luototus myös loppuu. Eli ohjelma on tiukan ehdollinen, se on yksityiskohtainen seitsemän kvartaalin, seitsemän vuosineljänneksen, suhteen. Loppuvuosien kohdalla ihan samaa tarkkuutta ei ole, mutta pääpiirteissään tiedämme jo, mitä tasapainotusohjelma merkitsee. Eli siis toistan vielä sen, että lainarahaa annetaan erissä, mikäli Kreikka toteuttaa lupaamansa suunnitelman. Sen, onko Kreikka toteuttanut lupaamansa suunnitelmat, verifioi Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan keskuspankki ja komissio. Eli emme ole kreikkalaisten antamien tietojen varassa. Tämän jälkeen sitten euroryhmä aina kunkin käsittelyn jälkeen myöntää tai on myöntämättä seuraavaa lainapakettia.

Moni toteaa, että minkä takia Kreikan on annettu näin toimia. Syyllisiä ei kannata hakea mistään muualta kuin Kreikasta. Jos Kreikka tietoisesti pimittää tietoa, niin yhdelläkään euro-alueen maalla ei ole ollut oikeutta mennä Kreikan valtion tilejä seuraamaan. Tämä on ollut myös Suomen oma mielipide, kun komissio on aikaisemmin ilmoittanut, että he mielellään haluaisivat oikeuden Eurostatille tulla selvittämään kunkin jäsenmaan taloustietoja. Myös Suomi on vastustanut itsenäisen valtion autonomiseen määräysvaltaan puuttumista. Tässä mielipiteet Euroopassa ovat nyt onneksi muuttumassa. Eli Eurostatille tulee tulevina vuosina oikeus mennä tarkastamaan maiden taloustietoja, mikäli on syytä epäillä väärinkäytöksiä.

Arvoisa puhemies! Suomen hallituksen toiminnasta. Vuoden alussa Kreikka pyysi euroalueelta mahdollisuutta lainoitukseen, samoiten markkinat olivat ajamassa euroaluetta siihen tilanteeseen, että meidän olisi pitänyt antaa varsin löysin perustein tai ilman mitään erityisiä vaatimuksia Kreikalle lainarahaa. Me vastustimme sitä erittäin voimakkaasti. Totesimme, että Kreikan on itse tehtävä sopeutusohjelmansa ja näin ollen vakuutettava markkinat. Totesimme myös, että vain kreikkalaiset itse voivat pelastaa Kreikan talousahdingosta.

Tämän jälkeen tilanne muuttui. Tuli ilmeiseksi — varsinkin, kun Kreikan hallituksella kesti jonkun aikaa ymmärtää tilanteen vakavuus — se vaihtoehto, että Kreikka ei välttämättä tulevina kuukausina ja vuosina pysty saamaan markkinoilta rahaa, jolloin Euroopan komissio, euroalue, oli sen tosiasian edessä, että meidän piti valita, annetaanko Kreikan kaatua vai etsitäänkö jotkut järkevät ratkaisut, joilla Euroopan rahoitusvakaus ja talouskehitys voitaisiin turvata.

Tässä työssä Suomi edusti tiukkaa, kovaa linjaa sen suhteen, että halusimme välttämättä Imf:n mukaan lainoituspakettiin. Toinen keskeinen vaatimuksemme oli, että rahoituksen pitää olla kahdenvälistä eikä isännätöntä, komission ottamaa lainaa. Miksi näin? Ensinnäkin luotamme siihen, että Imf oman kokemuksensa, osaamisensa perusteella on paras takuumies kreikkalaisten taloussopeutusohjelman rakentamisessa ja sen seurannassa, ja toiseksi emme halua antaa euroalueen maille sellaista viestiä, että vaikeuksien kohdatessa tai huonon talouspolitiikan seurauksena apua voisi saada helposti ja sitä apua olisi helppo antaa. Saimme vastaamme erittäin kovan kritiikin. Meitä arvosteltiin yhteistyökyvyttömyydestä, epäeurooppalaisuudesta, mutta emme antaneet tässä periksi. Nyt ajatus tästä tiukkuudesta on muuttunut. Yleisesti Euroopassa pidetään positiivisena sitä, että Imf on mukana ja että ehdot ovat erittäin tiukat.

Moni suomalainen kysyy, mitä tästä pitäisi oppia, onko nyt sataprosenttisen varmaa, että tämmöinen vilunkipeli ei ole enää mahdollista. Tämä on opettanut ainakin sen, että euroalueella talouspolitiikkaa pitää koordinoida nykyistä paremmin. Kuten suuri valiokunta Suomessa on kuullut useampaan otteeseen, olemme edustaneet sitä linjaa, että talouspolitiikassa koordinoitavia asioita pitää ottaa enempi, kuten tuottavuuskehitys, yksikkötyökustannukset. Mukaan on otettava myös sanktioita, joita Suomi esitti ensimmäisen kerran vuosi sitten, jotka toimisivat ikään kuin aikaisena varoitusjärjestelmänä maille, jotka eivät toteuta euroalueen sääntöjä omassa taloudenpidossaan. Samoiten tarvitsemme parempaa finanssipolitiikan sääntelyä. Yksi edustamistamme ajatuksista, joita tähän saakka olemme ajaneet, on Ruotsin mallin mukainen pankkien vakausmaksu, jota kutsutaan myös pankkiveroksi. Tällä kerättäisiin rahoja tulevien kriisien varalle. Se ei tietysti auta tätä Kreikkaa, mutta euroalueen uskottavuuden kannalta tämä on järkevä ja hyvä uudistus. Tätä olemme siis ajaneet.

Arvoisa puhemies! Moni on kysynyt, eivätkö nämä valtioiden lainat voisi olla ensisijaisia lainoja, eli jos ongelma syntyy, jos Kreikka kaikesta huolimatta joutuu selvitystilaan, valtioiden lainat maksettaisiin ensisijassa takaisin, tai toisaalta näille tulisi reaalivakuudellisia kiinnityksiä. Valitettavasti tämä ei ole mahdollista. Otin tämän asian esille viimeksi euroryhmässä sunnuntaina puhuttuani suuren valiokunnan puheenjohtajan Erkki Tuomiojan kanssa asiasta. Tätä ennen olimme ottaneet asian virkamiestasolla esille. Syy ja peruste on käytännössä se, että yleensä reaalivakuuksia tai ensisijaisuuksia annetaan vain multilateraaleille luotottajille, mutta se käytännön syy on se, että valtaosa, todennäköisesti valtaosa, yksittäisistä investoijista, yksittäisistä luotonantajista, on tehnyt lainaehtoihinsa sopimuksen, että mikäli Kreikan valtio antaa jollekulle toiselle luotottajalle etuoikeudellisen aseman, lainat joko lankeavat maksuun välittömästi tai heille kuuluu sama reaalivakuus tai etuoikeutettu asema. Eli näin ollen me emme pystyneet saamaan tätä omiin ehtoihimme. Tämä on varsin ymmärrettävä ehto.

Puhemies! Aivan lopuksi vielä kertauksena: Meidän suomalaisten ei tarvitse olla kreikkalaisten asianajajia. Meidän täytyy tehdä hyvin harkittu päätös siitä, mikä on suomalaisen ihmisen, suomalaisen työllisyyden, suomalaisten yritysten kannalta pienempi paha tässä erittäin vaikeassa tilanteessa. Tiedän, että moni tavallinen suomalainen kokee lievimmilläänkin kiukkuisuutta tai vihaa tai kostonhalua. Vastuullisten poliitikkojen tietysti täytyy tehdä vastuullinen päätös, joka perustuu käytettävissä oleviin tosiasioihin, vaikka täyttä varmuutta talouden tulevaisuudesta ja tämän paketin toimivuudesta emme voi valitettavasti antaa. Sitä tietoa ei maailmalla ole. Sitä tietoa ei meillä kenelläkään ole.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Meille on täällä eduskunnassa muistutettu kerta toisensa perään, että Euroopan unioni perustuu yhteisiin arvoihin. Kyllä siinä yhteiset arvot ovat koetteella, jos jatkossa EU:n sisäisessä työnjaossa Kreikka vastaa uskottavasta taloudesta, jäseneksi mahdollisesti hyväksyttävä Turkki ihmisoikeuksista, Italia hyvästä hallinnosta ja katolisen kirkon paavi suvaitsevaisuudesta. Nyt jos koskaan on arvokeskustelun aika.

Eurouskovaiset halusivat laajentaa ja syventää Euroopan unionia hinnalla millä hyvänsä, ja nyt sitä hintaa kertyy, Suomellekin pahimmillaan 1,5 miljardia euroa, eikä ole mitään takeita siitä, mikä loppusumma tulee olemaan. Täytyy muistaa, että esimerkiksi suomalaiset eläkeyhtiöt ovat sijoittaneet Kreikkaan ja muihin riskimaihin 4—5 miljardia euroa, korkean tuoton toivossa totta kai. Mitä epävakaampi talous, sitä korkeammat ovat tuotto-odotukset mutta myös riskit.

Kreikka väärensi kansantalouden kirjanpidon ja talousluvut vuosien ajan. Kaikki tiesivät holtittomasta menosta, mutta siihen ei haluttu puuttua. EU:n valheelle rakentunut kulissi oli tärkeämpi kuin vastuullinen taloudenpito. Itse asiassa vanhaa hokemaa voi jatkaa niin, että vale, emävale, tilasto, kreikkalainen tilasto. Se, mitä tapahtuu Kreikassa, on vain yksi osa maailmankapitalismijärjestelmää ja -kriisiä. Maailmantalous poiki päällekkäiset velka-, pankki- ja finanssikriisit sekä reaalitalouden laman.

Halvan ja löysän rahan, Esko Seppäsen sanassa hötörahan, ylituotanto muuttui kysyntävajeeksi, luottolamaksi, työttömyydeksi ja sosiaaliseksi turvattomuudeksi. Rahatalous eli omaa reaalitaloudesta riippumatonta elämäänsä, mutta velkakriisin aiheuttamat ongelmat siirtyivät täysimääräisinä varsinaiseen tuotantotalouteen. Löysä raha katosi markkinoilta, ja sen tilalle tuli velkavaje, luottolama. Siinä maailmassa me nyt elämme.

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Alexander Stubb hehkutti viime eduskuntavaalien alla EU-autuutta. Hän kertoi: "Euroopan integraatiolla on neljä kirkasta perustavoitetta: rauha, vakaus, turvallisuus ja vauraus. Ne saavuttaakseen jäsenmaat ovat päättäneet jakaa yhdessä toimivaltaa ylikansallisella tasolla. On parempi etsiä yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin."

Ongelmat ovat kyllä yhteisiä mutta niiden aiheuttajat ja maksajat aivan eri tahoja. Syy—seuraus-suhteitten hämärtymisestä ja mittasuhdeharhasta kertoo jotain se, että tämän talouskriisin keskeiseksi syntipukiksi uutisoinnissa on haettu kreikkalainen metsuri. Olisikohan holtittomasti rahaa jakaneilla pankeilla, jotka pitivät velkakierrettä yllä ja saattelivat sen aina uudelle kierrokselle, ollut jotain roolia tämän kuplan puhaltamisessa? (Ed. Laakso: Ei valtiovarainministerin mukaan!)

Taloustieteen professori Nouriel Roubini nosti juuri ennen vappua esille mahdollisuuden, ettei muutaman päivän kuluttua ole olemassa euroaluetta, jonka tulevaisuudesta voisimme keskustella. Roubini ei usko Kreikan mahdollisuuksiin tasapainottaa talouttaan. Tällainenkin vaihtoehto tulee ottaa huomioon, kun päätämme tukipaketista. Se, mikä riittäisi Kreikan akuuttiin ongelmaan, ei ehkä riitä markkinavoimille. Kyse on ajan pelaamisesta ja toiveajattelusta, jossa oletetaan, että parissa vuodessa kriisin pahin vaihe menee ohi ja sen leviäminen muihin maihin pysähtyy ikään kuin itsestään.

Kreikan avustuspaketin valmistuminen viikonloppuna ei onnistunut ainakaan vielä vakuuttamaan markkinoita, sillä yhteisvaluutta on ollut alamäessä dollariin nähden. Jännitteet euroalueen sisällä tulevat varmuudella kasvamaan. Taustalla kummittelee myös se, mitä tapahtuu Yhdysvaltojen ja Kiinan keskinäisissä suhteissa. Se vaikuttaa keskeisesti koko euroalueen tulevaisuuteen. Nyt työnjako on se, että länsi kuluttaa, itä tuottaa ja lainoittaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä todetaan, että lainojen tavoitteena on euroalueen vakauden turvaaminen ja epävakauden leviämisen estäminen euroalueen muihin maihin. Esityksessä ei ole millään lailla analysoitu Kreikan ja euroalueen tilaa. Johtuuko se siitä, että tilannetta ei pysty tällä hetkellä uskottavasti arvioimaan kukaan eikä hallitus halua jäädä kiinni siitä, että perustelut pettävät täysin? Hallituksen esityksessä on tekstiä hyvin vähän, mutta eipä siihen sitten mahdu paljon virheitäkään.

Suomen osuus lainajärjestelystä on alle 2 prosenttia, kun taas Saksan ja Ranskan osuus kahdestaan liki puolet. Valtiovarainministeriö muistuttaa omassa tiedotteessaan, että lainanantajan on kuitenkin aina hyväksyttävä riski siitä, että kaikkia lainattavia varoja ei saadakaan korkojen kera takaisin. Pääministeri Vanhanen on puhunut siihen suuntaan, ettei tämä avustuspaketti ole välttämättä huono sijoitus vaan jopa kannattavaa taloudellista toimintaa. Kanta on vähintäänkin outo.

Vuonna 2009 Suomen kansantuote pieneni 8 prosenttia edellisvuodesta. Se lienee suurempi alenema kuin missään muussa yhteisen eurorahan käyttöön ottaneessa maassa. Valtionvelka kaksinkertaistuu lyhyessä ajassa, ja tänäkin vuonna velkaa otetaan 13 miljardia euroa. Valtiovarainministeri Katainen on useaan kertaan sanonut, että emme voi maksattaa velkaa nuorilla. Tarkoititteko te Suomen vai Kreikan nuoria?

Lisävelan ottaminen voi heikentää Suomen luottoluokitusta ja samalla nostaa myös niiden lainojen hintaa, joita otamme omiin tarpeisiimme. Ei ole myöskään mitään takuuta siitä, että Suomi saa omansa pois. Todennäköisin vaihtoehto on, että kaikki tukipakettiin osallistuvat maat saavat siipeensä. Jos tähän asti kulissien takana on valmisteltu hiljaisesti leikkauslistoja eduskuntavaalien jälkeistä aikaa varten, niin nyt se työ saa kyllä lisää vauhtia.

Arvoisa puhemies! Tässäkin talouskriisissä ja siihen liittyvässä tukipaketissa ministerit kertovat, ettei ole kuin yksi ainoa oikea vaihtoehto ja siitä on valittava. Perusongelma kuplassa on pääoman niukkuus suhteessa yhä suurempaan velkamäärään. Velkaa kasvatettiin Kreikassa kierros kierrokselta, ja pankit, saksalaiset ja ranskalaiset, puhalsivat ilmaa sairaisiin keuhkoihin.

Rajulla sokkihoidolla, jonka maksavat raskaimmin viattomimmat, Kreikan talous voidaan saada vakautettua, mutta ongelmat odottavat jo muissa maissa. Pahimmillaan voi käydä niin, että voitettu peliaika kasvattaa myöhemmin maksettavaa laskua ja realisoituu esimerkiksi Espanjan ja Portugalin taloustilanteen myötä. Siksi myös talouskriisin kiihdyttäjät, kuplan puhaltajat, eli pankit täytyy saada jo nyt kantamaan oma vastuunsa ongelmista. En ainakaan minä omalla päätökselläni suostu maksamaan huijareille lisää siitä, että he huijaisivat.

Suomen eduskunta teki ison periaatteellisen virheen silloin, kun se suostui jälkikäteen takuumieheksi islantilaisessa Kaupthing-pankissa olleiden sijoitusten takaamiseksi paitsi itse pääoman myös ylikorkeitten korkojen osalta. Suureen tuotto-odotukseen täytyy aina erottamattomasti liittyä myös tavallista suurempi riski, eikä valtion pidä mennä siihen väliin. Nyt meillä ei ole varaa antaa samanlaista viestiä. Voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan takuuvarmasti, jos annamme sen tehdä.

Ei pidä kuvitella, että tässäkään tilanteessa kaikki toimijat olisivat mukana talkoohengestä tai yhteisen hyvän perässä. Se sijoittaja, jolla uhkaa palaa omat näpit, yrittää maksimoida omat voittonsa tai ainakin pienentää tappionsa ja maksattaa laskun muilla, jos suinkin pystyy. Edellisen pankkikriisin aikana 1990-luvun alussa porvarihallitus päästi pankit vastuusta avaamalla pankkitukipiikin. Nyt pitää katsoa, ettei käy samalla tapaa kansainvälisellä tasolla.

Isännätöntä ja vastikkeetonta rahaa ei saa olla tässä väkisin paketoidussa EU:n hätäapupaketissa, jossa itse asiassa palkitaan suurimmat syylliset ja kuritetaan syyttömiä aivan samalla tavalla Kreikassa kuin kotimassakin. Ei voi olla niin, että pelisäännöistä ei keskustella, saati että niitä ei noudatettaisi, ja sitten, kun rysähtää, lähetetään vain lasku.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Kreikan poliittisen eliitin holtiton lainanotto ja kansainvälisten pankkien ja rahalaitosten holtiton rahan jakaminen on johtanut tilanteeseen, jossa Kreikan valtio on velkaantunut raskaasti, joutunut syöksykierteeseen.

Euroopan valtiovarainministerit ovat viime viikonloppuna neuvotelleet Kreikalle tukipaketin, jossa Suomen osuus on tällä hetkellä noin 1,6 miljardia euroa lainaa Kreikalle, tässä vaiheessa sen vuoksi, että emme tiedä, mikä tämä lainakokonaisuus tulee olemaan. Viime viikolla puhuttiin vielä 500 miljoonasta, ja 100 miljoonaa tuli päivässäkin lisää. Lisäksi on epäselvää, miten muut huonossa taloudellisessa tilanteessa olevat euroalueen maat, kuten Espanja ja Portugali, ovat mahdollisia hoitamaan osuutensa Kreikan lainasta. Portugalillahan on noin 2 miljardin euron piikki ja Espanjalla lähes 10 miljardin euron piikki. Tämä voi johtaa siihen, että itse asiassa, jos Suomi kuuliaisesti maksaa oman osuutensa niiltä osin, jotka lähtevät mukaan pelastusoperaatioon, Suomen potti tulee vielä selvästi kasvamaan. Pitää myös huomata se, että tässä lainapotissa ovat mukana vain euroalueen maat. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on mukana lainoittamassa Kreikkaa, jos eduskunta sen hyväksyy.

Kun Suomi liittyi Emun kautta Euroopan valuutta-alueeseen, siinä päätöksen yhteydessä ei pitänyt olla mahdollista tällainen, mitä valtiovarainministeri ja hallitus nyt esittävät. (Ed. Laukkanen: Ketkä siinä olivat mukana?) Pääministeri Vanhanen on kehunut julkisuudessa, että tämä olisi jopa hyvää bisnestä Suomelle: ottaa lainaa halvemmalla korolla ja sitten saada paremmalla korolla takaisin Kreikalta. Jos todella näin olisi, niin eikö meidän silloin kannattaisi ottaa mahdollisimman paljon lainaa ja lainata Kreikalle. Kun näin ei kukaan tee, niin tosiasiassa tällä puheella yritetään peittää sitä, että lainan saaminen takaisin on täysin epävarmaa.

Arvoisa puhemies! Tämän Kreikan kriisin suurimpia syyllisiä ovat poliittinen eliitti, luotonantajat, pankit ja sijoittajat. Heidät tällä valtiovarainministerien neuvottelemalla paketilla myös pelastetaan. Holtittomasta taloudenpidosta Kreikassa hyötyi Kreikan eliitti. Siitä hyötyivät pankit, sijoittajat. Nyt pienituloiset kreikkalaiset ollaan laittamassa maksumiehiksi, ja tämän lainapaketin kautta myös suomalaiset pienituloiset ollaan laittamassa maksumiehiksi. (Ed. Salo: Entäs hyvätuloiset kreikkalaiset?) Jos hallituksen esitys Kreikka-paketista menee läpi, finanssikriisin aiheuttajat pääsevät jälleen kerran kuin koirat veräjästä.

Ministeri Kataisella tässä puheenvuorossa tuntui löytyvän ymmärrystä pankeille mutta ei niinkään kreikkalaisille. Jälleen kerran hallitus haluaa toteuttaa sitä mallia, jossa voitot on yksityistetty ja nyt tappioiden kohdalla tappiot ollaan sosialisoimassa ja maksu lankeaa tavallisten ihmisten niskoille. Tällä paketilla vapautetaan pankit sijoitustoimintansa riskeistä julkisilla eurooppalaisten varoilla. Jos tällä tiellä jatketaan, on edessä loputon ylivelkaantuneiden valtiontalouksien rahoittamisen tarve. Kreikan kriisi on osa kapitalistista finanssikriisiä, josta nousemiseksi on nyt laadittava uudet pelisäännöt.

Jos ajattelemme tätä tukipakettia, niin se on Naomi Kleinin kirjassaan hyvin kuvaamaa sokkikapitalismia. On nähty, miten Imf:n ohjeet sotkevat valtioiden talouksia, ajavat tavalliset ihmiset polvilleen. Esimerkkinä tästä on Argentiina.

Pitää muistaa, että vaikka kaikki me olemme lukeneet esimerkkejä Kreikan erilaisista eduista, miettineet, pitääkö itkeä vai nauraa niiden edessä, niin tosiasiassa valtaosa kreikkalaisista on hyvin pienituloisia. Kreikassa minimipalkka on 900 euroa kuukaudessa, minimieläke noin 450 euroa kuukaudessa. Tämä on tässä keskustelussa unohtunut, ja nyt Imf:n sokkikapitalismilla halutaan nämä, jotka nyt jo elävät vähällä, panna vielä entistä ahtaammalle. (Ed. Manninen: Entä kuka maksaa?)

Vasemmistoliitto vaatii, että mahdolliset tukipaketit on neuvoteltava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tällöin Kreikalta on vaadittava raha-avun ehdoksi sellaisia toimenpiteitä, jotka oikeasti koskettavat niitä, jotka tämän ongelman ovat aiheuttaneet ja jotka ovat tästä voiton itselleen keränneet. Tämä kanta ei ole, arvoisa puhemies, vain vasemmistoliiton kanta, vaan tämä on eurooppalainen näkemys vasemmistossa. Esimerkiksi vasemmistoliiton sisarpuolue Synaspismos Kreikassa ei hyväksy tätä lainapakettia. Kun täällä maalaillaan, miten hieno paketti se on kreikkalaisille, niin se, että sitä ei hyväksytä edes Kreikassa, on osoitus siitä, ketkä tässä joutuvat maksamaan. Euroalueen valtiovarainministerien ja Kansainvälisen valuuttarahaston ajama tukipaketti johtaa siihen, että talouskriisin syypäät, pankit ja sijoittajat, pelastuvat. Samalla tavallisten kansalaisten taloustilanne mittavien leikkausten takia heikkenee ja ostovoima pienenee.

Kun, ministeri Katainen, te olette ollut huolestunut siitä, että Eurooppa ajautuu lamaan, jos Kreikkaa ei auteta, niin kyllä se sillä ajautuu lamaan, jos yksi kerrallaan vedetään pienituloiset matalaksi. Ei ole sitäkään mahdollisuutta taloudelliseen toimeliaisuuteen kuin on tällä hetkellä. On ensiarvoisen tärkeää, että finanssiteollisuus, pankit ja pääomasijoittajat saadaan vastuuseen. Siihen tarvitaan avoimempaa keskustelua talouspolitiikan pelisäännöistä ja yhteisten pelisääntöjen noudattamisen tiukempaa valvontaa. Apua on annettava sitä tarvitseville, ei finanssikriisin aiheuttajille. Tämä paketti on apua niille, jotka ovat ensin juhlineet ja nyt haluavat tappiot laittaa kaiken kansan niskoille.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen johtama hallitus kärsii supersankarisyndroomasta. Milloin on hallitus viemässä sotilaallisen kriisinhallinnan nimissä suomalaisia sotaa käyvään maahan, milloin törsätään rahaa holtittomaan maahanmuuttoon, ja milloin ollaan lompakko auki pelastamassa Baltian maita, Islantia tai Kreikkaa heidän kasinopelien tai suoranaisen valehtelun suostaan.

Hallitus on myöntämässä 1,6 miljardin lainan Kreikalle ja perustelee lainanantoa myös tuottavalla bisneksellä, niin kuin pääministeri Vanhanen taannoin lausui. Saadaan kuulemma hyvällä korolla rahat takaisin. Millä luulette Kreikan maksavan nämä epäilemättä vielä moninkertaisiksi kohoavat lainansa? Oliiveillako, tupakallako, sitruunoillako? Nämäkö ovat Kreikan vakuudet suomalaiselle veronmaksajalle.

Ei vakuuta suomalaisia. Suomen on saatava Kreikalta konkreettiset vakuudet lainan vastineeksi. (Ed. Laakso: Ja aiotte kuitenkin hyväksyä lain!) Kreetan saari olisi sopivan suuri, joskin se on Savosta turhan kaukana. Kreikka tulee pikemminkin hieromaan sitruunamehua suomalaisten ja muiden Euroopan maiden veronmaksajien kirveleviin silmiin niin, että nauru voi raikaa Hellaanmaassa Ateenalaisten laulun soidessa.

Vakaa uskoni on, että EU:ta nöyristelevä Suomi antaa Kreikalle anteeksi kaikki lainat, kun voimattomina havaitsemme, että sinne menivät kaiken maailman Onassisten ja sorbusketkujen taskuihin nekin vähät rahat, jotka olisi tarvittu suomalaisten toimeentulon turvaamiseen. Perussuomalaisten mielestä Kreikka on itse tämän sopan keittänyt, itse myös soppansa syököön.

Sitten muutama kysymys: Missä maassa metsurille maksetaan ulkoilmalisää? Missä maassa maksetaan työntekijöille, että he tulevat ajoissa töihin? Missä maassa ihmiset pääsevät eläkkeelle 50-vuotiaina? (Ed. Laakso: Älkää uskoko kaikkea mitä luette!) Missä maassa virkamiesten naimattomat tyttäret saavat valtiolta taskurahaa ja lukemattomia muita naurettavia etuuksia? Vastaus on: no, Kreikassa.

Mitä ihmettä tällainen maa ylipäätänsä tekee Euroopan unionissa, jossa pitäisi olla mukaanpääsykriteerit? Ai niin, mutta unioniinhan kelpaavat kaikki, jotka suostuvat leikkimään samalla hiekkalaatikolla. Syyllisiä tähän sotkuun — huom. — ei tarvitse kaukaa etsiä, sillä osa heistä istuu vieläkin tässä salissa. Nämä syylliset ovat niitä edustajia, jotka äänestivät vuonna 1994 Euroopan unioniin liittymisen puolesta. Silloinen pääministeri Esko Aho ja keskustapuolue tiesivät tasan tarkkaan, mitä Euroopan unioniin liittymisestä seuraa. Luvattiin, että ruuan hinta laskee, ei laskenut. Luvattiin hunajaa ja kultaa, edes taivas ei ollut rajana sille kaikelle hyvälle, mitä Suomelle Euroopan unionin jäsenyydestä seuraa.

Seuraavan hallituksen pääministeri Paavo Lipponen vei demarien johdolla Suomen perustuslain rimaa hipoen ilmoitusluontoisesti Emuun. Nyt me niitämme sitä satoa, jonka Lipponen EU:n ytimeenmenointoilullaan ja Euroopan presidenttihaaveillaan kylvi.

Täytyy kummastella istuvan hallituksen arvomaailmaa. Suomessa on 300 000 työtöntä. Nuoristamme joka neljäs on ilman työtä ja tulevaisuutta. Reumasairaala vedettiin konkurssiin ja sairaat lapset jätettiin oman onnensa nojaan. Ruokajonot pitenevät päivä päivältä, eriarvoisuus kasvaa, ja Suomen kansalaisilla on paha olla. Ja mitä tekee Suomen heikkojen ja sorrettujen vainoojahallitus? Selittelee yhtenä päivänä, ettei valtiolta löydy 2:ta miljoonaa euroa Heinolan Reumasairaalalle, mutta sitten meillä onkin toisena päivänä varaa ottaa yli 1,5 miljardia euroa lainaa asiansa itse sotkeneen Kreikan talouden pelastamiseen. Kaikki tämä tapahtuu Kataisen ja Vanhasen luvattua rahaa suomalaisen veronmaksajan piikiltä. Siellä suomalaisen eläkeläisen, työttömän, invalidin, yksinhuoltajan ja veteraanin taskulla onkin niin kätevää käydä ottamassa reilut 300 euroa. Sen verran jokainen meistä tästä lainasta maksaa. Kaiken huipuksi meidän veronmaksajien taskulla käyntiä perustellaan sillä, että muutoin koko Euroopan talous uhkaa kaatua, ja tämä on olevinaan se parempi vaihtoehto. Asia on vaan niin, että paras vaihtoehto on hajottaa koko hyvä veli -verkoston saastuttama Euroopan unioni. Antaa unionin kaatua.

Ministeri Katainen, te tulette tänne saliin joka päivä vaatimaan vastuullista talouspolitiikkaa suomalaisilta politiikoilta, mutta ette vaadi sitä EU-kavereiltanne. Mitä me sanomme lähitulevaisuudessa lastenlapsillemme, kun he kysyvät, miksi heidän pitää maksaa Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden vastuuttoman taloudenpidon ja suoranaisen valehtelun kustannukset? Miksi te ette Brysselin kabineteissa liikkuessanne lyöneet nyrkkiä pöytään ja vaatineet EU:ta korjaamaan tapansa? Miksi Euroopan unionin kirjanpitäjät joutuvat vuodesta toiseen antamaan negatiivisia lausuntoja EU:n rahankäytöstä? Miksi te seurasitte tuppisuina Kreikan valehtelua, vaikka kaikki tiesivät jo vuonna 2004, millä kyseenalaisilla kepulikonsteilla Kreikka euroon liittyi?

Kreikka antaa nyt kasvot koko Euroopan unionille ja sen taloutta koskevalle hällä väliä -mentaliteetille. Kurkuista ja tomaateista, mummonmökin jätevesistä puhumattakaan, jaksetaan kyllä tehdä millintarkkoja direktiivejä, mutta kun on kyse miljardeista, niillä sytytellään sikareita. Ja te, pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen, olette siunanneet tämän menon jatkumisen — hävytöntä! Tällaiseen liittovaltioonko te todella haluatte Suomen ottavan osaa?

Ministeri Katainen, sanoitte olevanne vihainen Kreikalle. Ette te kovin vihainen voi olla, kun kuitenkin lupaatte Suomen kansan maksavan kreikkalaisten töppäilyt ja olette nyt tuoneet tähän saliin paperin, jolla kehotatte meitä hyväksymään neuvottelemanne laskun. Perussuomalaiset sanovat: ei käy. (Ed. Rönni: Soinin olisi pitänyt hoitaa tämä asia!)

Hyvä Suomen kansa, tämä tilanne Kreikan kanssa on nyt sama kuin naapurisi ottaisi kännykällään pikavippejä omiin nimiinsä, mutta ohjaisi laskut sinulle ja muille naapureilleen. Kuinka moni suomalainen suostuisi tällaiseen? Ei yksikään. Mutta arvatkaapa, mitä: EU:ssa tämä on näköjään mahdollista. Yksi sotkee asiansa, ja kaikkia rangaistaan. Ollaan sitä nyt niin kollektiivisia.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset vastustavat jyrkästi Kreikan ja sitä seuraavien maiden tukemista suomalaisen veronmaksajan varoilla. Me emme tule missään olosuhteissa kannattamaan sellaista Euroopan laajuista tukipolitiikkaa, joka on suunnattu suomalaisia veronmaksajia vastaan. Ne niin sanotut hyvät lainadiilit ja niiden seuraukset nähtiin jo 1990-luvun alussa. Ministeri Katainen, ettekö ole oppinut historiasta mitään? Me perussuomalaiset olemme arvostelleet hallituksen löysää maahanmuuttopolitiikkaa ja kritisoineet EU:ta alusta lähtien. Kuten huomaatte, oikeassa olemme olleet. Vieläkään ei aio istuva hallitus parantaa tapojaan, vaan haluaa edelleen pelastaa koko maailman. (Puhemies: Nyt on mennyt suositeltu 11 minuuttiakin!) Nyt on korkea aika hallituksen tehdä parannus EU-nuoleskelussa ja lopettaa nämä miljardiluokan eurohölmöilyt.

Arvoisa puhemies! Jos vielä ihan pieni hetki.

Hallituspuolueiden edustajat, tämä voi tulla teille järkytyksenä, mutta kylmä totuus on, ettei Suomi pysty koko maailmaa pelastamaan. Te ette pysty pelastamaan Kreikkaa. Miten pystyisittekään, kun oma kansakin on jäänyt tältä hallitukselta heitteille?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2008 puhjennut finanssikriisi jatkuu. Lyhyesti ilmaistuna luottamus ei ole palautunut globaaleille rahoitusmarkkinoille. Finanssikriisillä on ollut monet juuret Yhdysvaltojen asuntorahoitusmarkkinoista veroparatiisien operointiin kansallisvaltioiden verokantojen kustannuksella ja Kiinan pelaamiseen runsailla valuuttavarainnoillaan pitämällä lainakorkoja kohtalokkaan alhaisella tasolla.

Nyt huomion keskipisteeseen ovat nousseet lähinnä Euroopan talous- ja rahaliiton eteläiset jäsenvaltiot Portugali, Italia, Irlanti, Kreikka ja Espanja, jotka tunnetaan lyhenteellä PIIGS. Niitä yhdistävät massiiviset valtiontalouksien alijäämät ja vaikeudet suoriutua ottamiensa lainojen hoidosta. Viimeistään finanssikriisin hallintaan tähdänneet, julkisten talouksien ylläpitämien rakenteiden kohentamiseen tarkoitetut elvytysrahoitukset romuttivat Euroopan talous- ja rahaliiton keskinäisen kasvu- ja vakaussopimuksen ehdot.

Euroopan keskuspankki ajautui hyväksymään pankeille myöntämiensä halpakorkoisten lainojen vakuudeksi jo entuudestaan talousvaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden liikkeelle laskemia joukkovelkakirjalainoja, mikä käytännössä merkitsi setelirahoitusinstrumentin luomista. Tuore tieto eiliseltä päivältä taitaa kertoa siitä, että luottoluokituslaitosten todistuksetkin ovat jo menettäneet merkitystään, mikä vain lisää setelirahoitusluonnetta. Alussa tämä mekanismi suosi Euroopan keskuspankilta lainaa ottaneita pankkeja, jotka kanavoivat rahoja korkeammalla korolla rahapulassa oleville valtioille. Tilanne on nyt muuttunut, kun rahaa saaneet valtiot eivät enää pystykään hoitamaan lainojaan. Kreikka on historiansa painolastin rasittamana valikoitunut koetapaukseksi. Nyt katsotaan, mitä yhteisvaluutta käytännössä merkitsee.

Arvoisa puhemies! Tässä saumassa on sopivaa palata muisteloissa toisaalta 1990-luvun alun pankkikriisin ja toisaalta vajaan kymmenen vuoden takaiseen aikaan, jolloin talouselämä ajoi Suomea Emu-kriteerein Talous- ja rahaliiton euromaailmaan. Edellisen aikana kansanedustajia muistutettiin toistuvasti siitä, että kansainvälisillä lainamarkkinoilla Suomen julkinen talous muodostaa yhden kokonaisuuden. Jos yksikin kunta ajautuisi maksukyvyttömäksi, koko julkisen lohkomme luokitusluokka laskisi, mikä nostaisi sen ottamien lainojen korkoja. Tämä mekanismi näyttää viime viikkojen kokemusten perusteella toimivan laajemmallakin kuin kansallisvaltiotasolla. Kreikan maksuvaikeudet ovat alentaneet euron arvoa jopa suhteessa Yhdysvaltain dollariin. Samalla Kreikan hyvällä onnella saamien uusien lainojen korot ovat todella korkealla tasolla verrattuna niiden euromaiden maksamiin korkoihin, joiden julkisilla talouksilla lainanhoitovaikeuksia ei ole esiintynyt.

Eurokampanjakeskusteluissa esillä oli yleisesti kaksi asiaa: voisiko edelleen itsekkäin pyrkimyksin käyttää devalvaatiota kotivaltion talouselämän kohentamisessa, ja kuinka julkisen talouden massiiviset alijäämät näkyisivät ennen pitkää arkipäivän elämässä. Höplissä ilmaistuna kansalliseuron devalvaatio loppui. Mutta miten nimittää sitä ilmiötä, kun Kreikan talouskurjuus alentaa euron arvoa ja parantaa siinä sivussa kuin ennen vanhaan koko euroalueen vientiteollisuuden kilpailukykyä kovilla kansainvälisillä markkinoilla? Euro-oppikirja on pitänyt kutinsakin. Kun kolikot loppuvat, niin ne loppuvat. Silloin on lähdettävä kerjuulle. Kreikka on nyt kerjuulla tästä syystä. Mielenkiintoista on se, mistä mediassa kerrotaan ja mistä visusti vaietaan.

Ensin muutama sana jälkimmäisestä parin esimerkin avulla. Käsitettä korruptio Kreikalle tyypillisenä ilmiönä ei juurikaan mainita Suomen julkisessa sanassa, vaikka vähäisetkin kotimaiset vaalirahoitukseen liittyvät ilmiöt tuottavat koko sivun juttuja. Suomen Kreikkaan akkreditoitu suurlähettiläs lähti maaesittelyssään valiokunnan siellä vieraillessa liikkeelle juuri korruption yleisyydestä ja sen tuottamista ongelmista. (Ed. Laakso: Siemens rahoitti puolueita yli sadalla miljoonalla!) Julkinen tutkimuslaitostason arviointi tuo sen sijaan esiin massiivisen harmaan talouden ja talousrikollisuuden, joiden osuus Kreikan bruttokansantuotteesta arvioidaan jopa 40 prosentiksi, vähintään neljännekseksi. Tyypillistä on, että lääkärit ja juristit hoitavat raha-asiansa veroparatiisien kautta jättäen siten kotivaltionsa mopen osille.

Varaa kuvattuun yhteiskuntavastuun kiertämiseen Kreikalla ei todellakaan ole. Vanhoista Euroopan unionin jäsenmaista vain Portugali on Kreikkaa köyhempi. Portugali onkin listalla seuraavana kurimusvaltiona. Lähinnä kauppataseen alijäämäisyydestä johtuen Kreikan vaihtotase on pitkään ollut alijäämäinen. Vuoden 2007, siis rauhan vuoden, vaihtotaseen alijäämä oli yli 40 miljardia dollaria. Merkittävyyttä tälle luvulle antaa tieto, että maan viennin arvo oli 20 miljardia dollaria tätä pienempi. Tuonnin arvo oli puolestaan peräti noin 80 miljardia dollaria. Maksa tässä sitten ottamiesi lainojen hoitokustannukset.

Saksa ja liittokansleri Angela Merkel ovat ottaneet pääroolin Kreikan ja euron pelastamisessa tällä erää. Tämä rooli Saksalle luontevasti kuuluukin. Sehän on Euroopan unionin toiminnan päärahoittaja ja Kreikan tärkein ulkomainen kauppakumppani. Italia, talousrikollisuuden toinen suurvalta, on muuten sekä tuonti- että vientitilastossa kakkosena. Maailmanlaajuisestikin erityisen merkityksellistä on, että kansainvälinen uutisvälitys ei kerro siitä, että Saksa tai vaikkapa EU olisi edes vaatinut Kreikkaa laittamaan veronkiertäjät kuriin. Ollakseen uskottava harmaan talouden kuriin laittaja valtiovarainministeri Kataisella on juuri nyt profiloitumisen paikka tässä asiassa.

Julkisuutta sen sijaan ovat saaneet eräät Kreikan valtiontalouteen suoranaisesti vaikuttavat muutosvaatimukset. Täällä on jo viitattu eläköitymisikään. Siinä on muuten jo vanhojen tietojen perusteella se tieto, että vuonna 2015 ne eläkkeet jäisivät maksamatta aivan riippumatta tästä nykyisestä tilanteesta. Edelleen hyvin mielenkiintoinen palkkausjärjestelmä, jossa on joulubonuspalkka, kokonainen kuukausipalkka, pääsiäisbonus, puolet kuukausipalkasta, ja kesälomakorvaus, niin ikään puolet kuukausipalkasta. Mutta tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Se kertoo vain sen, että se on mielenkiintoinen järjestelmä, koska peruspalkkahan sen ratkaisee, mikä se palkkataso on.

Joka tapauksessa se on antanut onneksi sellaisen instrumentin, jolla voidaan osoittamalla muutoksia puuttua johonkin. Joka tapauksessa nyt on tiedossa se, mihinkä kaikkeen pyritään ja mikä Suomen velvoite tässä asiassa on. Saksan velvoite on 22 miljardia, siinä missä Suomen 1,5 miljardia. Mutta, arvoisa puhemies, osa Euroopan unionia on euron ulkopuolella. Tuohon ryhmään lukeutuu muun muassa Britannia. Britannian julkisen talouden vaje on bkt:hen suhteutettuna täsmälleen sama kuin Kreikalla eli noin 12 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Suo siellä, vetelä täällä. Oma johtopäätökseni on, että tämän näin perustellun lisäbudjetin hyväksyminen on kova juttu, olletikin kun harmaa talous ja talousrikollisuus ovat täällä kotimaassa karkaamassa käsistä. Suomi ei ole tässä suhteessa kaukana Kreikan tien päästä.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on meidän kaikkien kannalta erittäin vaikea päätös, kun olemme joutuneet toteamaan, että meitä on petetty ja meille on valehdeltu. Kuitenkaan se ei lämmitä, että katsomme taaksepäin tai jäämme tähän paikallemme. Meidän on syytä katsoa eteenpäin, mitenkä tästä voidaan edetä ja mitenkä suomalaisten edut voidaan turvata parhaalla mahdollisella tavalla. Minusta ainakin kolme asiaa pitää hoitaa.

Ensimmäiseksi, tämä roihu ja palo pitää pysäyttää, ja sen tähden jotain pitää nopeasti tehdä.

Toiseksi, meidän on muutettava sääntelyä, muutettava niin, että jos jatkossa tämän kaltaista tapahtuu, pitää olla mahdollisuus, että voidaan erottaa yhteisestä alueesta vaikka perussääntöä muuttamalla.

Kolmanneksi, mitä me voimme ottaa opiksi? Kyllä opiksi ottaminen edellyttää, että me ja muut euromaat pidämme oman julkisen talouden kunnossa niin, että valtiot ja julkiset taloudet eivät velkaannu sillä tavalla kuin nyt ovat velkaantumassa. Eli jos haluamme turvata pitkälle tulevaisuutta, ainut kestävä tae on se, että me hoidamme valtioiden ja muuten julkisia talouksia niin, että ne ovat kestäviä. Ainoastaan sillä voidaan turvata.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi ja Suomen eduskunta on todella vaikean ja varmaan myöskin vastenmielisen ratkaisun edessä, olletikin kun muistamme sen, että olemme itse pyrkineet toimimaan vastuullisesti ja pitämään julkisen taloutemme erinomaisessa kunnossa, mikä muuten näkyy tietysti myöskin siitä, että Suomen maksama korko ulkomaisista lainoistaan on erinomaisen alhaisella tasolla.

Täällä joku aikaisempi puhuja kysyi, onko historiasta opittu mitään. Ironista kyllä, vastausta voisi hakea Kreikan mytologiasta, jossa Odysseus harharetkillään joutui valitsemaan Skyllan ja Kharybdiksen välillä elikkä täydellisen tuhon tai osittaisen pelastumisen, ja viisas valitsee aina tässä tilanteessa tietenkin sen ratkaisun, joka antaa toivoa tulevaisuuteen. Niin muuten teki Odysseuskin.

Tämä ratkaisu, mitä me olemme tekemässä, on minusta tehtävä Suomen ja suomalaisten etujen mukaisesti ja pitäen sitä ohjenuorana ratkaisussa. Kreikan päästäminen selvitysmenettelyyn on useimpien asiantuntijoitten mukaan tuhoisaa euroalueen taloudelle ja vakaudelle, ja siitä saattaisi olla arvaamattomat seuraukset myöskin Suomelle ja suomalaisille.

Niin kuin kuultiin valtiovarainministerin avauspuheenvuorossa, Suomi on ollut euroalueen kokouksissa ja EU:n piirissä varsin tiukka ja vaatinut tiukempaa sääntelyä ja parempia valvontamenetelmiä. Kysynkin, ministeri Katainen: Mitä kuuluu kahdelle keskeiselle valvontainstrumentille, rahoitusjärjestelmän vakausmaksulle ja finanssitoimintaverolle? Minkälaiset näkymät niitten voimaansaattamiseen ovat olemassa?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikan taloustilanne on hyvin vakava, ja on tärkeää, että Kreikan tilanne pystytään vakauttamaan ja ennen kaikkea ehkäisemään Kreikan-taudin leviäminen muihin euromaihin. Tässä salissa ei tällä hetkellä kukaan, ei kukaan, pysty täsmälleen ottaen vastaamaan, miten me voimme varmistaa tämän taudin leviämisen ehkäisyn. Edes valtiovarainministeri Katainen ei tähän takuita pystynyt tänään antamaan.

Kreikan kohdalla meillä on käsissämme vakava moraaliongelma. Niin kuin ministerikin totesi, on täysin tuomittavaa, että Kreikassa on vääristelty taloustietoja, suorastaan valehdeltu. Näin ollen haluaisinkin kuulla ministerin näkemyksen, miten nämä tietojen vääristelijät ja valehtelijat saatetaan myös omalta osaltaan vastuuseen teoistaan, koska minusta se on tässä tilanteessa hyvin tärkeää. Toisaalta, kun täällä on moneen otteeseen viitattu, että Suomi on ollut tiukkana Euroopassa neuvotteluissa, minua hieman jäi vaivaamaan tässä ministerin puheenvuorossa, että missä se tiukkuuden tulos nyt näkyy.

Erityisesti kysyisin, kun nyt kuitenkin pankit ja muut rahoituslaitokset ovat olleet niitä holtittomia toimijoita, jotka näitä lainoja ovat antaneet, ottaneet suuria riskejä mutta saaneet myös suuria voittoja, mikä on pankkien ja rahoituslaitosten vastuu ja rooli tässä tilanteessa. Ei kai voi olla niin, että voitot yksityistetään mutta tappiot sosialisoidaan tavallisten veronmaksajien maksettavaksi. Näin ollen haluaisinkin kysyä teiltä, valtiovarainministeri Katainen: missä ja millä konkreettisilla teoilla nyt näkyy pankkien ja muiden rahoituslaitosten vastuunkanto Kreikan talouskriisin hoitamisessa?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oleellista on nyt nähdä, ketkä ovat syypäitä tähän Kreikan kriisiin. Eivät näitä ole ne pienipalkkaiset opettajat tai erittäin pienellä eläkkeellä elävät kreikkalaiset, vaan syypäänä on poliittinen eliitti Kreikassa, syypäinä ovat kansainväliset pankit ja muut rahoituslaitokset. Nyt oleellinen kysymys on se, joutuvatko nämä suuria voittoja sijoituksillaan hankkineet pankit ja muut rahalaitokset myös omalta osaltaan kantamaan tämän romahduksen riskit. Tämä paketti on jälleen kerran avoin valtakirja pelastaa pankit, rahoituslaitokset. Tämä ei sisällä selkeitä keinoja, joilla puututtaisiin tähän toimintaan, joka ajoi ensin Yhdysvallat ja sitten Euroopan finanssikriisiin ja jossa nyt Kreikan osalta käydään toista kierrosta.

Haluaisin siis ministeri Kataiselta kuulla ne selkeät, perustellut kannat: Miksi pankit, jotka ovat ottaneet valtavia voittoja, eivät nyt kanna vastuuta tappioista? Miksi te haluatte kaataa ne myös suomalaisten, kuten muidenkin eurooppalaisten, veronmaksajien niskoille, ja miksi te ette edes tämän jälkeen halua laittaa pankkeja ja muita rahoituslaitoksia kuriin, vaan haluatte kurittaa pienituloisia tavallisia eurooppalaisia niin Kreikassa kuin Suomessa? Koska näihin kysymyksiin ei ole tullut tässä paketissa mitään vastauksia, vasemmisto ei voi hyväksyä tätä pakettia.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme joutuneet tilanteeseen, johon meidän ei olisi pitänyt joutua. Tämä on selvää, ja koko Eurooppa, koko euroalue, joutuu nyt arvioimaan tulevaisuuttaan, miten voidaan jatkossa ennalta ehkäistä tämän kaltaisia tilanteita. On selvää kuitenkin, että huonoista vaihtoehdoista se, että lainoitamme nyt Kreikkaa, on kuitenkin se vähiten huono vaihtoehto. Me emme voi ottaa sitä riskiä, että eurooppalaiset pankit kaatuisivat tai euroalueen vakaus vaarantuisi sitä kautta, että Kreikan kriisin annetaan syventyä yhä enemmän. Tämä tervehdyttämispaketti on Kreikalle myös kova, mutta toisaalta Kreikan hallitus on luvannut, toisin kuin vasemmistoliitto antoi ymmärtää, suojata pienituloisia ja ennen kaikkea varmistaa sen, että Kreikan talous saadaan pitkällä aikavälillä kestävälle pohjalle lainoituksen myötä.

Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt korostaa kahta keskeistä seurausta, mitkä asiat pitää korjata, minkä asioiden olisi pitänyt olla jo aikaisemmin kunnossa.

Ensimmäinen on se, että meilläkin on aikaisemmin kritisoitu euroalueen Vakaus- ja kasvusopimusta, mutta itse asiassa nyt näyttäytyy siten, että sitä olisi pitänyt seurata aikaisemmin huomattavasti tiukemmin ja olisi ennen kaikkea pitänyt varmistaa se, että seuranta toimii, tieto on luotettavaa ja korruption torjunta ja harmaan talouden torjunta on yhä olennaisempaa tässä valvonnassa jatkossa. Tässä Eurostat on saamassa lisää oikeuksia, ja se on aivan oikein, ettei pääse enää uudestaan syntymään tällaista suuren luokan huijausta, minkä eteen me olemme nyt Kreikan toiminnan seurauksena joutuneet.

Toinen keskeinen asia on se, että meidän pitää saada avoimet, reilut pelisäännöt kansainvälisille finanssimarkkinoille. Meidän pitää saada valoon kaikki ne transaktiot, jotka ovat tällä hetkellä meiltä pimeydessä, on saatava riskit tietoisuuteen, julkisuuteen, ja toisaalta varmistettava, että myös yksityinen sektori, pankit, kantaa osaltaan riskejä eikä vaan niin, että riskit kaatuvat julkisten talouksien niskaan. Näin ollen toivon todella, että Suomen hallitus on siinä aktiivinen, niin kuin Suomen hallitus nyt on ollut, että me tuemme Euroopan laajuista pankkiveroa tai tällaista vakausrahastoa, johon pankit taseestaan sijoittavat (Puhemies: 2 minuuttia on kulunut!) maksun säännöllisesti, ja sen rinnalla harkitaan myös yleistä rahoitusmarkkinaveroa.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Euroområdets länder står den här veckan inför en mycket stor fråga. Grekland har förskönat statistik om ekonomin i landet och grovt misskött sig, och förtroendet för Grekland har fått sig en allvarlig törn.

Vaikka Kreikka onkin itse syypää siihen, että maa on nyt akuutissa kriisissä, ei muilla euroalueen mailla ole varaa käskeä Kreikkaa selviytymään itse ongelmistaan. Todennäköisyys sille, että Kreikka siinä tapauksessa joutuu selvitystilaan, on suuri, ja riski sille, että siitä seuraa uuden finanssikriisin leviäminen euroalueelle, on olemassa. Toivoa saa siksi, että kaikki euroalueen parlamentit hyväksyvät lainapaketin ja että Kreikan parlamentti hyväksyy ne ehdot, jotka Imf ja euroalueen maat lainan antamiseksi ovat edellyttäneet.

Viktigt är att euroområdet lär sig av det som har skett, att det behövs en större insyn och granskning. Jag frågar också minister Katainen vad Finlands regering kan göra för att se till att den situation vi nu har råkat ut för inte upprepas.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä esitystä on kyllä vaikea hyväksyä, sillä Kreikan tukilainan takaisin saamisesta ei ole mitään takuita. On vaikea luottaa, että 10 miljoonan asukkaan Kreikka kykenisi maksamaan 110 miljardin euron velkansa takaisin, kun Kreikalla on tekemistä jo siinä, että se ylipäänsä saa tulonsa ja menonsa tasapainoon, ja yleislakko sekä helleenien tuen puute tälle tukilainalle eivät myöskään vahvista luottamusta Kreikan kykyyn muuttaa riittävästi taloutensa kurssia, ja kyllä vastuuseen tulisi todellakin nyt asettaa ne poliittiset toimijat, jotka antoivat väärää tietoa Kreikan taloustilanteesta maan liittyessä euroalueeseen.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen sitäkin, miksi eduskunnan tulee tehdä kerralla päätös tästä 1,6 miljardin euron tukilainasta, kun lainaa on kuitenkin tarkoitus antaa kolmen vuoden ajan jaksoittain, mikäli Kreikka edistyy. Kun tämän esityksen mukaan tänä vuonna on tarkoitus maksaa 555 miljoonaa euroa Kreikalle, niin miksi ehdotuksenne ei nyt tällä erää sitten rajoitu tähän summaan? Ensi vuonnahan rakennetaan sitten uutta budjettia. Ajattelen, että myös Kreikalle lähtee väärä viesti tuen antamisen ehdoista, jos kansalliset päätökset koskevat koko tukiohjelmaa.

Valtiovarainministeri Katainen, kyllä teidän esityksenne oli kovin vaihtoehdoton. Eikö olisi ollut mahdollista sopia Kreikan päävelkojien kanssa niin, että velkojen korot olisi kohtuullistettu? Euromaiden osalta olisi kyllä ollut mielestäni parempi antaa takuita kuin suoraa rahaa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aina tuntuu jotenkin pahalta se, että kun vääryydellä saadaan jotakin, niin sitten ei joudu siitä vastuuseen lainkaan. Tässä Kreikan tilanteessahan on niin, että tilinpitoa on väärennetty, huijattu EU:ta, hyväntahtoisesti otettu yhteisvaluuttaan.

Erityisen järkyttävää, jos näin voi sanoa, on minun mielestäni tällainen, että suomalaiset veronmaksajat joutuvat nyt osallistumaan tällaisten väärintekijöitten pelastamiseen ja sitten suuren rahan tukemiseen, joka on korkean koron avittelemana lähtenyt rahoittamaan ja lainoittamaan Kreikkaa.

Arvoisa puhemies! Jotenkin tuntuu oudolta myöskin se, onko todella Emu-sopimuksessa sellainen solidaarisuuspykälä, jossa mahdollistetaan ylipäänsä tällainen tuki, mistä tässä minun mielestäni on kyse, vaikka se on peitelty nimenomaan lainoitukseksi. Tämähän on, ainakin monet asiantuntijat toteavat, sama kuin tuki eli tällainen riskilainoitus, jossa ei ole minkäänlaisia vakuuksia eikä käsitykseni mukaan myöskään ensisijaista takaisinmaksuvakuutta niin, että EU-maat saisivat lainoistaan maksua ensisijaisesti.

Arvoisa puhemies! Oma käsitykseni on se, että Kreikan kilpailukyky ei parane nimenomaan rahaa kaatamalla, vaan maalle on saatava sellainen valuutta, joka on oikeassa arvossa, kun ottaa huomioon sen, paljonko Kreikka esimerkiksi vuonna 2008 sai EU-tukia: ylivoimaisesti eniten tällainen pienehkö maa, yli 6,2 miljardia euroa. Se on valtava summa verrattuna moneen muuhun maahan, esimerkiksi Suomeen, kun Suomi oli nettomaksaja yli 300 miljoonalla.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Suuret kiitokset puheenvuoroista. Sävy oli jokaisessa puheenvuorossa sama, ja uskon, että kaikki jakavat sen saman perussävyn, omassa temperamentissaan tietenkin, ja ehkä hieman sävyeroja oli.

Hallituksella ei ole mitään erityistä syytä huvin vuoksi luotottaa Kreikkaa tai mistään erityisestä solidaarisuudesta toista euromaata kohtaan. Tässä ei ole kysymyksessä meiltä vähimmässäkään määrin mikään hyväntahtoisuus tai kohteliaisuus. Olemme tehneet vaan sen arvion — sen saman arvion, jonka ovat tehneet Euroopan keskuspankki, komissio, Imf, 16 jäsenmaata — että lainapaketti ja sen toisena puolena oleva äärettömän tiukka sopeutusohjelma on suomalaiselle ihmiselle ja suomalaiselle työllisyyskehitykselle kuitenkin pienempi paha kuin se, että Kreikka ajetaan tai sen annetaan mennä selvitystilaan.

Meillä ei ole eikä voi olla, niin kuin totesin ja niin kuin täällä moni muukin on todennut, mitään sataprosenttista varmuutta siitä, toimiiko tämä paketti, mutta tämä on maailman parhaiden voimien rakentama paketti, jonka tarkoitus on se, että lainaa annetaan ja laina saadaan takaisin. Se on se tarkoitus, mutta minä en sitä voi teille taata. Ei sitä voi kukaan tässä maailmassa taata, koska me emme ole kukaan vastuussa kreikkalaisesta parlamentista emmekä hallituksesta emmekä siitä kansasta emmekä markkinavoimista, mutta tämä on tehty niin suurella asiantuntemuksella kuin maan päältä löytyy.

Jos jollakin eduskuntaryhmällä on sellainen ajatus, että pitäisi neuvotella ehtoja uusiksi, niin minä toivoisin, että eduskuntaryhmät käyttäisivät kaikki mahdolliset asiantuntijat sekä Suomesta että ulkomailta nyt ehkä 18.5. mennessä. Siihen mennessä on mahdollisuus tehdä se, mikä on tehtävissä. Sen jälkeen Kreikka menee selvitystilaan, mikäli lainapakettia ei ole. Täällä vasemmistoliitto ja perussuomalaiset olivat sitä mieltä, että he toivovat, että Kreikka menee selvitystilaan, mikä siis tapahtuu, jos tätä kansainvälistä lainapakettia ei ole.

Meidän pitää kertoa avoimesti, ja uskon, että kerrottekin kaikille avoimesti, mitä se tarkoittaa. Minä en ole eikä täällä ole kukaan muukaan kreikkalaisten asianajaja, mutta se, että yksi euromaa menee selvitystilaan, parhaiden arvioiden mukaan lisää tartuntariskiä muissa euromaissa. Se johtaa todennäköisesti joidenkin rahoituslaitosten kaatumiseen. Finanssikriisistähän meillä on kokemusta viime vuodelta. Me menetimme toistakymmentä miljardia euroa kansainvälisen talouskriisin seurauksena verotulojen menetyksenä, ja se todennäköisesti tarkoittaa Suomessa erittäin suurta kasvavaa työttömyyttä. Eli pitää kertoa se, jos kannattaa Kreikan selvitystilaan viemistä, että tämä on todennäköisesti siinä edessä.

Jos on sitten päätynyt omassa talousharkinnassaan siihen, että Kreikan selvitystilaan meneminen ei aiheuta mitään seurannaisvaikutuksia, ainakaan negatiivisia, vaan pikemminkin positiivisia — talous alkaa kasvaa, Suomessa työllisyys kasvaa, euroalue vahvistuu — niin se on tietysti mielenkiintoinen näkemys, ja jokaisella kansanedustajalla on oikeus päätyä tähän tulokseen. Minä en ole voinut siihen päätyä enkä usko, että kovin moni muukaan, mutta ymmärsin, että täällä on joitakin eduskuntaryhmiä, jotka ovat sitä mieltä, että talouskasvun, Suomen työllisyyden kannalta on parempi, että Kreikka menee selvitystilaan.

Tätä keskustelua kannattaa meillä nyt käydä. Suomalaisen ihmisen pitää saada vastaus joka ikiseen asiaan, mikä häntä tässä askarruttaa, ihan joka ikiseen. Minä annan oman vastaukseni niin kuin sen näen. Puhuin Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen kanssa. Hän sanoi, että eduskunnan pankki, Suomen Pankki, tarjoaa kaiken mahdollisen tiedon kansanedustajien käyttöön. Valtiovarainministeriön nettisivuilla on yleisimmin kysyttyjä kysymyksiä ja niihin vastauksia. Suomalaisten pitää saada kaikki tiedot. Tässä ei saa jäädä mitään epäselvyyden varaa. Silti me olemme kaikki siinä tilanteessa, että täyttä varmuutta me emme voi kellekään antaa. Eli meidän pitää tehdä vastuullinen päätös kaiken kostonhalun ja vihan keskellä siitä, mikä on suomalaisen ihmisen kannalta parasta.

Päätösten aikataulu on siis se, että Saksa ja Ranska tekevät parlamenteissaan päätöksen tämän viikon aikana. Suomi tulee siis päätöksenteossa vähän jäljessä, mutta sehän on ihan vaan ok. Jos muutamat maat irtaantuvat tästä, koko paketti vaarantuu. Silloin olemme lähtöpisteessä.

Vakuudet Suomelle. Toistan vielä sen, että Kreikan yksityisissä lainoissa, mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikissa, on sellainen ehto, että jos Kreikka antaa ensisijaisen aseman jollekin, niin se pitää silloin antaa myös heille, tai vaihtoehtoisesti lainat irtisanotaan välittömästi, ja tämä tietysti pahentaa koko tätä talousongelmaa entisestään.

Moni on sitä mieltä, että pankit ovat syyllisiä. Kyllä syyllinen on kreikkalainen poliittinen päätöksenteko. Siellä ovat eriväriset hallitukset eläneet leväperäisesti, pistäneet maansa siihen tilanteeseen, että lainaa on pitänyt nostaa. Tietysti pankit voidaan syyllistää siitä, että ne luotottavat valtioita, mutta kyllä se syy yleensä on sillä, joka asettaa valtionsa siihen tilanteeseen, että joudutaan lainaamaan.

Paljon on käytetty historiallisia vertauksia. Monet ovat sanoneet, että Kreikka on ikään kuin valtiollinen Lehman Brothers eli kaatuessaan aiheuttaa ketjureaktion, josta kärsivät myös syyttömät. Tämä on helppo uskoa. Kuka tietää?

Ed. Ravi kysyi, mitä kuuluu vakausmaksulle eli pankkiverolle. Sitä me olemme ajaneet Ruotsin mallin mukaisena. Sitä käsitellään Ecofinissä eli valtiovarainministerien Eurooppa-kokouksessa tulevina kuukausina jatkuvasti. Todennäköistä on, että tämmöiseen Ruotsin mallin mukaiseen eurooppalaiseen ratkaisuun päästään.

Ed. Urpilainen kysyi, mitä Kreikassa vääristelijöille tehdään. Siellä on oikeusprosessi menossa, niin kuin kuuluukin olla. On yhtä lailla rikollista toimittaa vääriä tietoja julkisuuteen taloudestaan Kreikassa kuin kaikkialla muuallakin. En tunne sitä oikeusprosessia sen tarkemmin.

Missä näkyy Suomen tiukkuuden tulos? Siinä, että vaadimme mittavaa sopeutuspakettia, siinä, että Imf on mukana, ja siinä, että nämä lainat ovat kahdenvälisiä eivätkä EU:n ottamia yleisiä lainoja. Pidimme sitä tärkeänä, että avun antamisen pitää olla vaikeaa, niin kuin meille se nyt kaikille on, ettei tule sellaista mielikuvaa, että hoitamalla huonosti asiat EU tulee ja pelastaa. Semmoista mielikuvaa ei saa antaa.

Pankeista on paljon puhuttu. Nyt on olennaista ja tärkeää se, että pankit, joitten exposure on suuri Kreikassa, pysyvät Kreikassa, etteivät lähde sieltä pois eivätkä lähde myöskään muualta Etelä-Euroopasta pois, mikä pahentaisi tätä taloustilannetta. Tämä on tärkeää tämän kokonaisuuden kannalta.

Ed. Räsänen kysyi, miksi nyt jo 1,6 miljardia, vaikka tämä annetaan siivuissa. Tämä johtuu siitä — ja tässä on myös vastaus siihen, miksi tämä luku, joka oli vielä muutama viikko sitten 550 miljoonaa tästä kokonaisuudesta — että muutamia viikkoa sitten arvioimme, että Kreikan tilanne voitaisiin rauhoittaa, mikäli tälle vuodelle luvataan lainapaketti uudistuksia vastaan. Mutta hyvin pian nähtiin, että ei riitä yhden vuoden ohjelma vaan pitää olla pidempi ohjelma. Jotta markkinat voisivat luottaa siihen, että Kreikka ei kaadu lainarahan puutteeseen kolmessa vuodessa, pitää olla sitoumukset mailta, että ne ovat sitoutuneet koko tähän ohjelmaan parlamenteissaan, joilla on se vastuu tietysti, siis tämän takia. Mutta joka tapauksessa lainaa annetaan neljännesvuosittain, mikäli kreikkalaiset ovat tehneet nämä uudistustoimet, joita sitten katsotaan hyvin tarkkaan.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä sanoa, että hallituksen linjan käännökset herättävät suurta ihmetystä. Ensin valtiovarainministeri julisti, että asia kuuluu kreikkalaisten hoidettavaksi, tässä ei voi Suomi olla mukana. Tämä oli alkuvuoden viesti. Sitten tuli pääministeri, joka sanoi maaliskuun lopulla EU:n huippukokouksessa, että tämä onkin oikeastaan tuottoisa bisnes: lainaamme hyvällä korolla, ja suomalaisilla veronmaksajilla ei ole mitään aihetta huoleen. Nyt kerrotaan lasku, että se on 1,6 miljardia euroa.

Kun katsoo tämän hallituksen lisäbudjettiesityksen, niin kukaan ei ole Suomelta ollut saamassa tämmöistä summaa ilman yhtään ehtoa, mutta tähän päätökseen ei ole ehtoja pantu, ei yhtään ehtoa ole. Kysynkin nyt, kun on oltu ja puhuttu tiukkana, mutta mitään siitä tiukkuudesta ei näy tässä päätöksessä, ja kun te, valtiovarainministeri, sanoitte, että olette haukkatarhan kukko, niin kävikö tässä nyt niin, että haukkatarhan kukosta tuli kettutarhan kana.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Saksan CDU:n ryhmäpuheenjohtaja on korostanut, että pankkeja pitää panna vastuuseen, huom. CDU:n ryhmäpuheenjohtaja. Hän on myöskin antanut ymmärtää, että Saksan hallitus aikoo tällaisiin toimenpiteisiin ryhtyä.

On mukava kuulla kyllä täällä, miten tiukkana on oltu ja mitä on vaadittu, mutta ei ole kyllä mitään tulosta tullut eikä näyttöä. Nyt minä toivon, että valtiovarainministeri yhdessä saksalaisten kanssa rupeaa toimimaan niin, että pankit joutuvat vastuuseen. Tässä tapauksessahan on kyse pankkituesta, veromarkat menevät pankeille. Olisi paljon parempi vaikkapa se, että euromaat antaisivat vakuudet pankeille ja, lainausmerkeissä, pakotettaisiin pankkeja alentamaan korkoa kohtuulliselle tasolle. Sillähän olisi aivan sama vaikutus kuin tällä. Samaa mieltä ovat myöskin saksalaiset asiantuntijat, CDU:n ryhmäpuheenjohtaja etunenässä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä on suora pankkituki saksalaisille, ranskalaisille ja osittain amerikkalaisille pankeille, sillä tässähän nimenomaan veronmaksajat Kreikassa tai Suomessa pannaan maksamaan, että nämä pankit voivat kerätä Kreikalta korkeaa korkoa ja maksaa suuret osingot pankkien omistajille. Sinnehän loppujen lopuksi tämä meidän tuki menee, koska pankkien korkoja ei millään tavalla rajoiteta. Ne voivat edelleenkin periä 10 prosentin korkoa Kreikalta. Ja mitä suurempi korko, sen suurempi osinko on pankkien omistajilla. Kreikkalaiset ja suomalaiset veronmaksajat pahimmassa tapauksessa maksavat nämä osingot pankkien omistajille.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on tietysti vaihtoehtoja. Meillä on vaihtoehdot ruton ja koleran välillä, jompikumpi on valittava. (Ed. Tennilä: Kummanko te otatte?) Kreikkalaisillakin on vaihtoehtoja. He joutuvat maksamaan tästä kalliin laskun, ja toinen vaihtoehto on, että he maksavat vielä kalliimman laskun. Siinä ovat kreikkalaistenkin vaihtoehdot todellisuudessa.

Mitä tulee sitten vasemmistoliiton syyttelyyn Emu-uskovaisista, niin eiköhän se ole vasemmistoliitto itse, joka on ollut meitä ensimmäisenä sinne viemässä — ja myöskin sosialidemokraatit, mutta he eivät ole syyttäneetkään muita. Pitäisi muistaa vähän, mitkä ovat lähtökohdat, ennen kuin ryhdytään syyttelemään ja esittämään sellaisia perusteettomia väitteitä, jotka ovat aivan hatusta vetäistyjä asioita.

Mitä tulee sitten perussuomalaisten asiaan, niin kun kaikkia asioita vastustaa, niin eihän sitä tiedä, vaikka joskus olisi jossakin oikeassa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on kyse eurooppalaisen taloudellisen vakauden tukemisesta, ja se on viime kädessä myös suomalaisen veronmaksajan etu. Mutta kyllä tästä tuesta hyötyvät välillisesti myös ne pankit ja rahoituslaitokset, jotka ovat tehneet hyvää bisnestä luotottamalla Kreikkaa.

Vakaumuksellisena markkinatalouden kannattajana minua hirvittää ja raivostuttaa se tilanne, että tällaisissa tilanteissa voitot ovat yksityisiä mutta tappiot menevät veronmaksajien piikkiin. Miten sellaiset pankit, jotka ovat ottaneet nämä valtavat riskit, jotka nyt sitten eivät realisoidu, voivat jakaa omistajilleen osinkoa ja johtajilleen bonuksia näistä erinomaisista liiketoimista? Kyllä todella toivon, että sekä Suomen hallitus että muiden euromaiden hallitukset kiinnittävät tähän puoleen enenevässä määrin huomiota. Jos pankki on liian suuri kaatuakseen, pitää kysyä, onko se liian suuri.

Mutta onko meillä vaihtoehtoa? Ei ole. Vertaisin jalkapalloon. Jos me pelaamme Kreikan kanssa jalkapalloa ja he pelaavat väärin, pelaavat kädellä, potkivat jalkoihin, niin ei oikea vastaus siihen ole se, että potkaisemme pallon omaan maaliin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen, viime joulukuussa tyrmäsitte kaikki sosialidemokraattien esitykset työllisyyden hoitoon, sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetustoimeen, noin 400 miljoonaa euroa. Ei ollut velkarahaa siihen. Nyt te panette hukkaputkeen salamavauhtia 1 600 miljoonaa euroa Suomen valtiontalouden pelivaraa. Siihen maksupöytään kelpaavat palkansaajat, työttömät ja työeläkeläiset. Nyt pitäisi varmistaa välittömästi Suomen valtiontalouden tilanne tässä vakavassa talous- ja työttömyyskriisissä, Suomen oma toimintakyky, koska Kreikan tilanne tulee pahenemaan.

Valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble esittää selkeästi, että myös Kreikan etu on valuuttansa arvon heikentäminen eli irtautuminen euroalueesta, lähde Der Spiegel. Minusta kannattaisi kuunnella kollega Wolfgang Schäublea myöskin ylipäänsä tämän euroalueen, valuuttaunionin, kyvystä erottaa myöskin pois ne jäsenet, jotka häiritsevät vakautta euroalueella.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu osoittaa sen, että Suomeen näyttää syntyneen uusi poliittinen koalitio, jonka ideologinen johto on perussuomalaisilla, ja koalitiossa ovat mukana SDP ja vasemmistoliitto, ja sen yhteinen sävelmä on ei, ei-liike.

Arvoisa puhemies! Nyt on tärkeää, että huolehditaan siitä, että Kreikka laittaa täytäntöön talouden tervehdyttämistoimet kaikin keinoin. On hyvä, että tässä rahoituspaketissa on neljännesvuosittainen seuranta siitä, että nämä toimet pannaan täytäntöön. Sillä tavalla Kreikka hoitaa omat asiansa kuntoon pitkällä tähtäimellä, ja tämä tuo uskottavuutta myöskin rahoittajatahoille.

Suomen intressihän tässä on se, että me olemme erittäin riippuvaisia viennistä. Noin puolet kansantulosta tulee vientiin perustuvista toiminnoista, ja jos siellä tapahtuu häiriöitä, niin suomalainen veronmaksaja maksaa viime kädessä siitä eniten. Samalla tavalla asuntolainan ottajat maksavat korkeammista korkotasoista. Tämä on yhteinen projekti, jossa meidän on oltava mukana, mutta tiukoilla ehdoilla ja vastuullisella tavalla. (Ed. Heinäluoma: Missä ne tiukat ehdot ovat?)

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikan ongelmien takana on populismi. Kreikassa vaaleja on aina edeltänyt huutokauppa: on luvattu alhaisempia eläkeikiä, on luvattu työtä valtion komiteoissa ja ylimääräisiä palkkakuukausia, ja houkutus tarttua näihin lupauksiin on ollut suuri, sen ymmärrämme myös kreikkalaisista. Populismi on nostanut päätään myös Suomessa, kun me nyt joudumme pelastamaan törkeästi meitä vedättäneen Kreikan täydelliseltä kurimukselta.

On totta, että petturin pelastaminen on väärin. Se on todella väärin, mutta se on viisasta. Vaihtoehto Kreikan luotottamiselle on koko euroalueen lama. Mikäli Kreikan annetaan kaatua, kaatuu moni muu valtio, pankki ja teollinen yritys. Työttömyys ja pahoinvointi lisääntyisivät siis myös Suomessa. Me emme siis ole pelastamassa ensisijaisesti kreikkalaisia, emme edes pankkeja, vaan suomalaisia ja suomalaisten hyvinvointia.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa valtiovarainministeri, tässä EU:n valtiovarainministerien paketissa, Kreikka-asiassa, on valuvika. Tässä pelastetaan Kreikalle jättimäisiä lainoja erittäin kovalla korolla antaneet pankit, kreikkalaiset pankit, saksalaiset, ranskalaiset, amerikkalaiset pankit, mutta kansalle tyrkytetään nälkäkuuria. Ne budjettileikkaukset, joita te vaaditte, ovat hirvittävän rankkoja. Niiden rinnalla viikate, jota Viinanen heilutti, teidän edeltäjänne, oli vielä pientä. Sen kuurin jäljiltä Suomessa tuli jättityöttömyys, ja nyt, kun te tämmöisiä esitätte Kreikalle, näitä leikkauksia sinne arkikansan elämään, siellä tulee työttömyys räjähtämään käsiin ostovoiman heiketessä. Miten semmoinen maa nousee jaloilleen, miten se maksaa velat takaisin? Tämä valuvika tässä teidän ohjelmassanne selvästi on.

Mitä, ed. Manninen, Emuun menoon tulee, minä muistan hyvin, kun täällä äänestettiin Emusta eli eurosta. Tuolla oikealla ilkuttiin meitä, jotka olimme vastaan. Silloin te tyrkytitte euroa ja sanoitte meitä eristäytyjiksi, mutta mitä vikaa Ruotsin tilanteessa on ollut tai on nyt? Vastatkaapa siihen kysymykseen.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jäin kyllä hieman ihmettelemään valtiovarainministeri Kataisen puhetta. Ettekö todellakaan näe, että pankit ja rahoituslaitokset ovat toimineet tässä väärin? Oma arvioni on kyllä vahvasti se, että pankit ja rahoituslaitokset ovat varsin holtittomasti luotottaneet Kreikkaa ja sitä kautta ottaneet isoja riskejä mutta saaneet myöskin kohtuuttomia voittoja. Näin ollen toivoisin teiltä nyt konkreettista vastausta myös siihen kysymykseen, miten tässä tilanteessa, kun siivotaan sitten sotkuja, tämän kriisin jälkiä, pankit ja rahoituslaitokset tulevat omalta osaltaan osallistumaan näihin siivoustalkoisiin. Eivätkö ne kanna minkäänlaista vastuuta niistä jäljistä, joita ovat olleet myöskin itse synnyttämässä? Käykö tässä nyt niin, että pelkästään veronmaksajat eri puolilla Eurooppaa laitetaan siivoamaan ne jäljet, joita kuitenkin pankit eri puolilla Eurooppaa ovat olleet synnyttämässä?

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen, ministeri Katainen, teille kertonut useamman kerran tässä, että globaali velkakupla on sellainen asia, jota voi verrata pyramidihuijaukseen. Kun te vielä kerroitte, että lama ei koske Suomea, minä kerroin, että pankkeja ei saa pelastaa, kun rytinä lopulta alkaa. Se koskee myös muita valtioita.

Ainoa tapa pelastaa tämä tuleva talouskatastrofi olisi, että te siellä runnoisitte, niissä pöydissä, joissa istutte, Euroopan unionin pankin, josta tämä kyseinen pankki voi luoda rahaa tyhjästä ja antaa nollakorkoisena lainana. Siihen te voitte sitten laittaa mitä ehtoja tahansa, niitä ehtoja, joita tässä nyt Kreikalle esimerkiksi laitetaan. Se on ainoa tapa pelastaa likviditeetti euroalueelle ja estää pahemmat katastrofit. 3 prosenttia on Kreikan määrä näistä lainoista. Iso-Britannia, 274 miljardia lisää lainaa vuoden aikana. Italia, kokonaislainamäärä 1 760 miljardia, sama bkt-suhde kuin Kreikalla. Luetteko te näitä lukuja ollenkaan, katsotteko tällaisia tilastoja?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lainan antaminen Kreikalle on hyvin vastenmielistä, ja siihen todellakin liittyy isoja riskejä, mutta kyllä se on välttämätöntä. Emme me sitä tee sen takia, että me haluaisimme pelastaa kreikkalaiset, jotka ovat huijanneet ja valehdelleet ja olleet vastuuttomia, vaan me todellakin haluamme turvata sen vakaan talous- ja työllisyyskehityksen Suomessa. Haluamme pelastaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan.

Varsin moni suomalainen tässä parhaillaan miettii ja kuuntelee ja kysyisi varmasti ministeri Kataiselta, jos täällä olisi, onko nyt varmasti tehty kaikki mahdollinen tämän lainapaketin kokoamisen lisäksi, että tämä kriisi ei todellakaan eskaloidu Euroopassa, ja mitä tästä meidän pitää oppia, mitä muutoksia tulee tapahtumaan euromaiden kesken. Täällä on monta kertaa viitattu rahoituslaitoksiin, pankkeihin. Minkälaista valvontaa esimerkiksi sillä saralla tullaan tekemään tulevaisuudessa, eli mitä tästä opimme?

Toivon, että tähän ministeri Katainen vielä vastaa niin, että jokaiseen kysymykseen on vastattu. Tämä on erittäin hankala päätös, ja on tärkeää, että nämä faktat ovat meillä ja myöskin suomalaisilla, joiden tätä on vaikea ymmärtää. Toivon, että he ymmärtävät, että tämä tehdään heidän parhaakseen.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 1990-luvulla suomalaiset hoitivat nämä suuret ongelmansa itse, ja tässä mielessä kysyisin nyt sitä, eikö näitten pankkien osalta, jotka ovat selvästi menetelleet väärin ja virheellisesti, olisi suuri mahdollisuus toteuttaa tämä pankkien varainsiirtovero. Rahan siirtäminen on ihan samanlaista kuin tavaran siirtäminen, johon sisältyy arvonlisävero. Miksei rahan siirtämisestä peritä veroa ja niin, että myös arvo-osuuksista, rahastosijoituksista, jotka Suomestakin ulkomaille ovat 140 miljardia, niin kuin täällä olen moneen kertaan todennut, perittäisiin vero? Ei se sitä systeemiä kaada, mutta se toisi jonkun tyyppistä oikeudenmukaisuutta tällaisiin tilanteisiin, joissa nyt ollaan kysymässä rahaa näiltä ihmisiltä, jotka muutoinkin näitä joutuvat erityisesti maksamaan.

Sitten ihan vielä kysymys näistä pankkien johdon optioista ja osingoista ja muista. Millä tavoin te nyt meinaatte katsoa, että Kreikassa ei tässä suhteessa menetellä väärin?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se, mitkä ovat vakuudet Kreikalta Suomelle ja muille maille, on tietysti iso kysymys, jota voi täälläkin aprikoida, mutta kyllähän käytännössä tämä talousohjelma tulee olemaan tietyn tyyppinen vakuus. Me emme pysty saamaan Mykonosta emmekä Kosia tähän meidän vakuudeksemme, niin miellyttävää kuin se saattaisi ollakin, mutta se, että Kreikka joutuu tuota talousohjelmaa toteuttamaan, on ehto sille, että ylipäätänsäkin tämä lainoitus voi toteutua. Ja lopuksi tietysti, jos Kreikka ei kykene sitten eikä halua lähteä tähän — voihan se olla, että Arhinmäen sisarpuolue estää siellä Kreikassa myös tämän Kreikan mahdollisuuden lähteä tätä lainoitusta saamaan — niin sitten tietysti on myös Kreikan EU-tukien alentaminen ja kenties niiden poistaminen. 3 miljardia on tällä hetkellä tukimäärä, joka on Kreikan suuntaan kulkemassa. Kun mennään tuonne koheesiopuolelle, niin kyllä se rupeaa puremaan. Eli tässä mielessä kyllä Kreikka on siinä tilanteessa, että heillä ei ole käytännössä muita vaihtoehtoja kuin toteuttaa juuri niitä säästötoimenpiteitä ja veronkorotuksia (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) ja toivoa, että muut valtiot tulevat heitä auttamaan.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On niin, että me olemme tässä mukana vain ja ainoastaan puhtaan itsekkäistä syistä. Suomella ei ole varaa eikä oikeastaan vaihtoehtoa olla lähtemättä tähän itse asiassa aika vastenmieliseenkin pelastusoperaatioon. Euroalue tekee tässä tilanteessa sen, mikä on välttämätöntä. Olisi erittäin kohtalokasta, jos tämä tilanne eskaloituisi. Se taloudellinen kriisi, joka siitä seuraisi, olisi koko euroalueelle ja Suomelle erittäin kohtalokasta. On hyvä, että Imf on mukana projektissa. Se tuo tiettyä ja suurtakin uskottavuutta tälle hankkeelle. Kysyisin kuitenkin, kun on tiedossa, että Kreikkaa ovat lainoittaneet myöskin monet muut maat kuin euroalueen maat, olisiko lähitulevaisuudessa tai tämänkin ratkaisun yhteydessä vielä mahdollista harkita sellaista ratkaisua tai neuvotella ratkaisusta, jossa nämä muutkin Kreikkaa lainoittaneet maat osallistuisivat tähän hankkeeseen.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tulipa luettua joku aika sitten sellainen kirja pääsykokeeseen kuin Aristoteleksen Nikomakhoksen etiikka, ja siinä kirjassahan Nikomakhos pohtii sitä, minkälaisissa oloissa vaihtoehdot ovat joko hyvin sumeita tai kauheita. Hän puhui sumeista ja kauheista vaihtoehdoista. Sumeat ovat tietysti sellaisia, joista ei tiedä, mitä edessä on, ja kauheat sellaisia, joissa joutuu tekemään huonoja ratkaisuita. Varmasti muu Eurooppa on nyt vähän tämän muinaisen Kreikan ongelman edessä: on vain sumeita ja kauheita vaihtoehtoja edessä. Pysähtyisin kuitenkin siihen, että siitä huolimatta toivoisin, että herra valtiovarainministerikään ei käyttäisi ihan tämmöistä vaihtoehdottomuuden retoriikkaa kuitenkaan. Aina on olemassa vaihtoehtoja. Kysyisinkin sitä, kuinka paljon olette pohtineet sitä, voimmeko me löytää vaihtoehtoja tälle asialle, joka ei ole missään tapauksessa eikä kenenkään mielestä miellyttävä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tullut selväksi, että veronmaksajat joutuvat maksumiehiksi silloin, kun taloudessa tulee ryppyjä, on sitten kyse vientihäiriöistä tai korkohäiriöistä, mutta nyt viime aikoina on tullut liian kalliiksi veronmaksajille se, että pankkien riskien toteutuminen kaadetaan veronmaksajien niskoille. Sen takia minusta vastaus, jonka valtiovarainministeri antoi pankkien vastuusta, oli ainoastaan yksi lause, etteivät ne lähde pois Kreikasta tai Välimeren maista. Jotain muuta tarvitaan pankkien vastuuseen laittamiseen. Me olemme pankkikriisejä kokenut maa, ja meillä on jotain tuntumaa siitä, miten pankkeja voidaan laittaa jonkinlaisiin vastuisiin, ja näitä toimia haluaisin nähdä tässä Suomen tiukkuuslinjassa. Mikä on pankkien vastuu? Mitä Suomi siellä on ajanut? Mitä yhdessä on EU-maissa sovittu? Kun sanotte, että kaikkiin kysymyksiin pitää saada vastaukset täällä, niin tähän emme ole saaneet mitään vastausta. Siitä on esitetty useita puheenvuoroja, ja toivon, että se tulisi myös selväksi. Kun tässä kysyttiin, menevätkö rahat Kreikkaan vai pankeille, niin kyllä asiantuntijat sanovat, että pankkien pelastamiseen, ja se on huolestuttavaa.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on epämiellyttävä mutta vastuullinen päätös. Kysyisin tästä sopimuksesta ministeri Kataiselta. Tässä nimittäin sanotaan niin, että on syitä, joiden perusteella euromaat voivat vetäytyä. Toinen on siis se, että parlamentti ei hyväksy sitä, ja toinen on se, että valtio on itse asiassa samassa taloudellisessa jamassa kuin Kreikka. Me tiedämme, että Portugali ja itse asiassa Espanja ovat hyvin lähellä tätä tilannetta. Portugalilta pyydetään 2,1:tä miljardia lainaa ja Espanjalta 9,8:aa miljardia, eli yhteensä liki 12 miljardia on näiden kahden maan harteilla. Mitä jos käy niin, että tämän prosessin aikana nämä maat luisuvat samaan tilanteeseen kun Kreikka? Tässä sopimuksessa sanotaan, että silloin tämä rahamäärä jaetaan uudelleen meidän muiden maiden kesken. Kuinka realistista on se, että tämä koko sopimus raukeaa siinä tapauksessa, että näiden maiden tilanne — ja siinä on vielä mukana sitten Irlanti, ja Italia kuuluu myös näihin riskimaihin — menee pahemmaksi, vai, tosiaan, raukeaako sopimus, (Puhemies: Nyt on runsaastikin minuutti kulunut!) vai tuleeko se raha meille maksettavaksi?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä vielä palaan tähän euroon menoon, koska se on se iso kriisin tausta tässä. Siinähän kävi todella niin, että meitä, jotka sanoimme silloin, että vaihtoehtoja on, syytettiin eristäytyjiksi. (Eduskunnasta: Sinä sanoit jo tuon!) — Ja kysynpä vielä, mikä vika Ruotsin tilanteessa on.

Mutta, herra valtiovarainministeri, minä todella tivaan teiltä nyt kantaa tähän kysymykseen, miten tällä paketilla sitten voidaan Kreikka saada jaloilleen, kun leikataan äärimmäisen rajusti budjettia 30 prosenttia. Se tarkoittaa, että hyvin pienituloisesti pääsääntöisesti elävät kreikkalaiset menettävät ostovoimansa, työttömyys räjähtää käsiin. Miten semmoinen maa lähtee vaikkapa sitten niitä velkojaan maksamaan tai muutenkaan selviää? Oletteko te tullut ajatelleeksi tätä puolta ollenkaan? Sitä kuria on luettu sinne kreikkalaisille, mutta tämä nousemisen idea sieltä puuttuu nyt kokonaan. Pankeille olitte höölejä kyllä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sen verran historiasta, että tämähän runnottiin Suomessa huhtikuussa 1998 hyvin nopealla aikataululla läpi. Tämä oli pääministeri Lipposen suuri idea saada Suomi osallistumaan euroalueeseen ensimmäisten joukossa. (Eduskunnasta: Ytimeen!) — Ytimeen, kovaan ytimeen, kuten tuolloin oli tapana sanoa. — Nyt sopii kysyä, jäikö tuohon jotain valuvikoja. Yksi oli esimerkiksi se, pitäisikö yhteisvaluuttaryhmään osallistumisen edellyttää yhteisen finanssipolitiikan lisäksi myöskin yhteistä talouspolitiikkaa, koska silloin pitää olla hyvin samankaltaisia taloudellisia häiriöitä ja samanlainen taloustilanne, jotta voidaan yhteisvaluutan oloissa sitten niihin myöskin talouspoliittisin keinoin vastata. Tuolloin pohdittiin myöskin silloisessa keskustelussa sitä, että jos Suomeen kohdistuu tällainen epäsymmetrinen häiriö, miten meidän taloudellemme tuolloin käy. Mutta se jäi pohtimatta, että entä jos se kohdistuu johonkin toiseen euromaahan, miten käy sitten Suomen ja mikä on muiden euromaiden vastuu tästä.

Arvoisa puhemies! Kysynkin nyt vielä valtiovarainministeri Kataiselta, miksi tähän ei todellakaan puututtu aikaisemmin. Meillä kuitenkin on vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt olemassa, (Puhemies: Nyt on mennyt runsaasti yli minuutti!) meillä on euroryhmän johtokunta. Onko keinoja tätä etukäteiskontrollia parantaa?

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lainan antaminen ei ilahduta minuakaan. On kuitenkin selvää, että lainapäätös tehdään osin sen estämiseksi, että muiden EU-maiden taloudet ajautuisivat samanlaiseen kriisiin. Kreikka on yksinään varsin pieni tekijä euroalueemme taloudessa, mutta se ei ole ainut talouskriisin kanssa kamppaileva maa. Portugali, Italia, Irlanti ja Espanja ovat aivan samalla tavoin pulassa velkojen ja työttömyyden kanssa. Kreikan osalta suuri kysymysmerkki koskee sen kykyä viedä läpi suuret menojen leikkaukset, joihin maa nyt sitoutuu. Toimenpiteet tulevat olemaan kivuliaita. Onkin toivottavaa, etteivät Kreikassa vallitsevat protestiaaltojen liikkeet vie tilannetta täysin kontrolloimattomaksi. Tämä vaikuttaisi myös luotonantajiin ja koko EU:hun.

Toinen kysymysmerkki on se, kun Kreikka on antanut harhaanjohtavia tietoja taloudestaan, kyetäänkö nyt riittävällä tarkkuudella arvioimaan se, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että Kreikka pystyy tekemään ne temput, joita siltä edellytetään.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen, totesitte aivan oikein, että suomalaiset haluavat ja suomalaisten pitää saada vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Tässä mielessä olisi tarpeellista analysoida vaihtoehtoja vähän tarkemmin kuin toistaiseksi on tapahtunut. Pitää kysyä, mitä tarkoittaa, jos Kreikka ajautuu selvitystilaan. Selvitystila yleensä tarkoittaa sitä, että velkojat joutuvat miettimään mitä tehdä, jokainen velkoja joutuu luopumaan osasta saataviaan, korkoja alennetaan jne. Kävisikö tällainen vaihtoehto, olisiko tällainen vaihtoehto mahdollinen?

Sanotaan, että parin viikon päästä muutama kymmenen miljardia velkoja erääntyy. Mitkä ovat ne pankit, jotka tällöin olisivat sitten ne, jotka nyt pelastetaan ja jotka selvitystilaan joutuessaan eivät ilmeisesti saisi rahojaan takaisin jne.? On siis olemassa paljon kysymyksiä, joihin haluttaisiin vastauksia. Varmaan kaikki olemme sitä mieltä, että näiden pohdintojen jälkeen, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) analyysin jälkeen, tarvitaan sitten johtopäätös, ja luultavasti se on se, mihin yhdessä on tultu. Mutta jotta voitaisiin olla varmoja siitä, näitä vaihtoehtoja pitäisi tarkemmin analysoida.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvää rahaa ei kannata heittää huonon perään, ja se tuntuu pitävän erityisesti paikkansa tilanteessa, jossa kaikki asiantuntijat, lukuun ottamatta niitä, jotka esiintyvät viran puolesta, uskovat, että Kreikka ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa ajautuu selvitystilaan. Luotan siihen, että valtiovarainministerit vilpittömästi toivovat, että näin ei kävisi, mutta on kyllä vaikea uskoa siihen, että sisimmissään tähän uskoisivat. Silloin todellakin on kysymys siitä, eikö olisi parempi ottaa tämä tilanne nyt. Nythän tässä ostetaan aikaa ja toivotaan, että vuodessa ehkä sitten ei enää olisi yhtä laajoja seurausvaikutuksia.

Mutta se mitä tässä tapahtuu, on se, että pankit ja vakuutuslaitokset pääsevät vetäytymään osittain sieltä tänä aikana, ja sitten me Euroopan maat olemme tulleet veronmaksajina mukaan siihen pottiin, josta kaikilta leikataan saatavia. Tämä on pankkitukea. Eikö olisi parempi tehdä se avoimesti ja käyttää selviä pankkitukisääntöjä, joilla on viime vuosina kuitenkin jollain lailla pystytty paremmin ratkomaan kriisejä kuin aikaisemmin, silloin kun Suomessa pankkikriisi sattui? Tällöin saataisiin oikeat tahot (Puhemies: Minuutti on kulunut!) vastaamaan myöskin riskeistään, mikä nyt tässä ei tule tapahtumaan oikeudenmukaisella tavalla.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pankkien ja kansainvälisten luottolaitosten ohella myös aseteollisuus on se, joka pääsee kuin koira veräjästä. En tiedä, oletteko huomannut, valtiovarainministeri Katainen, että Kreikka aikoo pitää asehankintaohjelmansa suurin piirtein nykyisellä tasolla. Se on leikkaamassa sitä vain 700 miljoonalla eurolla tänä vuonna, ja kysymys on sentään Euroopan unionin toiseksi suurimmista asehankintamäärärahoista. Yksi syy, miksi esimerkiksi Saksa on taipunut tukemaan tätä pakettia, on se, että Saksa on myymässä sukellusveneen, Saksa on myymässä 150 tankkia Kreikalle. Kaiken kaikkiaan aseteollisuus pitää huolta siitä, että Kreikka ei puutu siihen osaan budjetista, johon voitaisiin hyvin puuttua. Eli kyse on lyhyesti siitä, että te, herra valtiovarainministeri, näissä neuvotteluissa ette ole pannut ainuttakaan sellaista ehtoa, joka kohdistuisi rahalaitoksiin tai aseteollisuuteen. Kaikki ehdot merkitsevät vain sitä, että niillä kreikkalaisilla, joilla muutenkin menee huonosti, menee tulevaisuudessa vielä huonommin. Älkää uskoko niitä höpötyksiä, (Puhemies: Nyt minuutti on kulunut!) joita täällä puhuttiin muun muassa eläkkeistä. Normaali eläke on todella pieni Kreikassa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon pankkien vastuusta ja veronmaksajien vastuusta. Varmaan niissäkin pelisäännöissä on kehitettävää, mutta asian ydin on kuitenkin se, että Kreikka on elänyt vuosikausia holtittomasti yli varojensa. Se on se kaiken a ja o, mistä tämä asia lähtee liikkeelle. Toivon, että tästä olisi semmoinen positiivinen tulema, että äänestäjä vaatisi poliittiselta päättäjältä budjettikuria. Jos se tästä opittaisiin, niin se olisi paljon.

Suomalaisen veronmaksajan kannalta olennaista tässä on se, että tämä laina on sananmukaisesti tiukan ehdollinen eli lainaa myönnetään vain, jos siihen kytketyt julkisen talouden leikkaukset ja poliittiset uudistukset toteutuvat ajallaan. Tämä on ihan välttämätöntä, koska me olemme kuulleet siitä, että vaikka hallitus on nyt nöyränä ottamassa tätä vastaan, niin välttämättä esimerkiksi työntekijäjärjestöt eivät ole siellä valmiita, ja tämä asia pitää siellä päässä pystyä hoitamaan, ja tämä momentti, että rahaa annetaan vähitellen, on se keino, millä me pidämme sen kurissa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä yllämme oleva kreikkalainen tulivuori poikkeaa islantilaisesta siinä, että se on ihmisten itse luoma. Mutta näillä on yhteistäkin: sitä on tiedetty odottaa, se voi purkautua uudelleen, ja tavallinen kansa maksaa laskut. Se, minkä takia tämä asia on vaikea ja vastenmielinen, johtuu siitä, että tämä on niin syvästi kansan oikeustajun vastainen. Tätä kansan oikeustajun ikään kuin ymmärrystä olisi, valtiovarainministeri, parantanut paljon se, jos te olisitte oikeasti ottaneet vastuuseen, maksumieheksi, eurooppalaiset pankit, aivan kuin täällä sosialidemokraatit, vasemmistoliitto ja oppositio ovat vaatineet. Kansa ei ymmärrä sitä, että ne, jotka itse asiassa ovat keskeisiä syyllisiä ja ovat holtittomasti levittäneet rahaa Kreikkaan, seuraavat katseella eivätkä osallistu näihin talkoisiin.

Te sanoitte täällä, että Ecofin neuvottelee nyt kuukausikaupalla tämän vakausveron aikaansaamiseksi. Se olisi pitänyt nyt kytkeä tähän yhtä nopealla aikataululla kuin meitä nyt runtataan tekemään tämä päätös. Miksi se kestää Ecofinissä kuukausikaupalla ja tämä tehdään suunnilleen muutamassa viikossa?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Kiitos jälleen hyvistä puheenvuoroista.

Minä en koe, että tässä nyt on ihan perinteistä hallitus—oppositio-asetelmaa. Ei täällä kukaan ole yhtään toistaan innostuneempi tähän lainapakettiin.

Erilaisia arvioita sitten on siitä, mikä on suomalaisen etu. Onko Kreikan selvitystilaan meneminen ja sitä kautta ehkä ongelman leviäminen muualle Eurooppaan ja sitä kautta massatyöttömyyden tuleminen Suomeen enemmän suomalaisen etu, vai joku toinen? Siitä on vähän erilaisia näkemyksiä.

Ed. Tennilä sanoi, että tämä paketti on liian tiukka, se johtaa massatyöttömyyteen Kreikassa. Jos sitä pakettia ei ole, se johtaa massatyöttömyyteen Suomessa. Näin se vaan on. Jos hoitaa asiansa huonosti, niin valitettavia ovat ne seuraukset. Ihmiset kärsivät siitä, että on holtitonta taloudenpitoa, jota Kreikassa on vuosikausia tehty. Minä en ole siihen syyllinen, minä en ole yhtään budjettipäätöstä Kreikassa tehnyt, että älkää minua nyt näistä Kreikan taloudenpidon virheistä syyttäkö. Minä yritän katsoa vaan suomalaisen veronmaksajan, suomalaisen kansalaisen, etua tässä, mikä on suomalaiselle ihmiselle pienempi paha. Jos se on se, mitä te sanotte, että parempi mennä selvitystilaan, niin se on sitten teidän mielipiteenne. Minä en oikein usko siihen.

Mitä ed. Tuomioja sanoi, että voisiko olla parempi se, että päästettäisiin nyt selvitystilaan, elikkä ei hyvää rahaa huonon rahan päälle. Minä en henkilökohtaisesti usko, että se olisi hyvä vaihtoehto, koska tartuntavaara muualle Eurooppaan on niin suuri ainakin tällä hetkellä ja sitä kautta suomalainen ihminen tulisi kärsimään enemmän. Mutta kuka tietää, oletteko te oikeassa. Aika moni muu on toista mieltä. Niin kuin olen todennut monta kertaa, minä en pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin aukottomasti, ei tästä maailmasta löydy yhtä ainutta sellaista ihmistä. Olen vaan päätynyt siihen, että suomalaisen ihmisen ja työllisyyden kannalta on pienempi paha, ettemme päästä, niin kuin Olli Rehn toteaa, pensaspaloa muuttumaan metsäpaloksi. Pensaspalo Kreikassa ei saa muuttua metsäpaloksi Euroopassa. Näin minä olen itse myös taipuvainen ajattelemaan.

Missä näkyy sitten suomalainen tiukkuus? Voisin vielä kerran sen todeta. Tammikuussa, kun kreikkalaiset vaativat ehdoitta lainaa, totesin, että ei käy. Moni muukin totesi, että ei käy. Markkinat vaativat sitä, nostivat korkoa kreikkalaisilta, kreikkalaiset tarjosivat jotain hyvin vaatimatonta tähän nykyiseen pakettiin verrattuna, ja totesin silloin, että kreikkalaisten pitää tehdä kotiläksyt itse. Ainoastaan kreikkalainen voi kreikkalaista auttaa. Sen jälkeen, niin kuin moni, joka on kansainvälistä taloutta seurannut, on huomannut, tilanne on mennyt huomattavalla nopeudella huomattavasti huonompaan suuntaan kuin kukaan kuvitteli. Tuli ilmeiseksi, että Kreikka ei saa millään hinnalla lainarahaa, jolloin tuli ajankohtaiseksi laatia eurooppalaiset pelisäännöt tämän tilanteen varalle. Ja siinä me vaadimme Imf:ää — kaikki, jotka nyt vähänkään kansainvälistä taloutta seuraavat, tiesivät, että Euroopassa valtaosa ei halunnut Imf:ää mukaan. Euroopassa valtaosa ei halunnut kahdenvälisiä lainajärjestelyjä, Suomi halusi. Meitä arvosteltiin siitä, meitä haukuttiin siitä, annettiin ymmärtää, että poliittinen painoarvo Suomelta on mennyt pitkäksi aikaa, mutta nyt mielipiteet ovat tietysti Euroopassa muuttuneet. Nyt avoimesti sanotaan, että onpa hyvä, että Imf on mukana, ja onpa hyvä, että meillä on tiukat säännöt. Tämä on se suomalainen tiukkuus.

Mitä muuta ovat tiukat säännöt? Toivon, että pystyisin toimittamaan suomenkielisen version kvartaalikohtaisesta sopeutusohjelmasta Kreikalle — se on luottamuksellista — jotta kansanedustajat voisivat siihen tutustua. Toivon, että komissiosta saadaan se aikaiseksi. Siinä lukee kvartaali kvartaalilta, mitkä ovat ne tiukat ehdot. Toiset ovat täällä sitä mieltä, että se on liian tiukka. Se on tiukka.

No, mennään tähän pankkikysymykseen. Se on erittäin tärkeä kysymys, ja siitä pitää meidän keskustella. Eli meidän pitää nyt valita, asetammeko me ehdot Kreikan kohdalle ja asetammeko me ehdot Portugalille ja Espanjalle ym. maille siitä, millä ehdoilla pankki saa lainata rahaa näille maille. Jos me ne asetamme, niin pelkään pahoin, että lainahanat hyytyvät, ja tätä me emme halua. Me emme halua sitä, että pankit lähtevät Kreikasta. Pankithan ovat toimineet esimerkiksi Unkarissa esimerkillisellä tavalla. Ne ovat pysyneet siellä, ovat osittain jopa kohtuullistaneet ehtoja, mitä täällä on vaadittu, mikä on aivan oikein, ja toivon mukaan tämmöistä järkiperäisyyttä löytyy. Nyt tehdään tiukat ehdot Kreikalle. On lainapaketti olemassa. Toivon mukaan markkinatalous myös tältä yhdeltä kulmalta näkee oman vastuunsa. Mutta meidän täytyy lainsäätäjinä olla hyvin varovaisia siinä, ettemme tee hyvää tarkoittaessamme lisää tuhoa eli aja pankkeja pois Kreikasta tai muualta Etelä-Euroopasta. Mutta mitä täällä on mielipiteitä esitetty vastuun kantamisesta, niin pystyn siihen kyllä hyvin itse yhtymään. Eli nyt tarvitaan kyllä vastuun kantamista muiltakin kuin jäsenvaltioilta.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että tämä Kreikan taloushuijaus osoittaa, että me tarvitsemme parempaa finanssimarkkinoiden säätelyä, parempaa valvontaa ja luottamuksen palauttamista. Mielestäni sekä pääministeri Vanhanen että ministeri Katainen olette erittäin voimakkaasti tämän valvonnan säätelyn uudentyyppistä toimintatapaa tuoneet Euroopassa julki. Nyt toivon, että te molemmat, teillä on etsikkoaika ja koko Suomella on etsikkoaika liittyen myöskin meidän kokemukseemme omasta taloudenhoidostamme, tätä linjaa jatkatte ja voimistatte.

Kysynkin: miten tämä linja nyt kaikkine siihen liittyvine toimenpiteineen on otettu vastaan, ja onko nyt mahdollista, että aidosti saamme sen luottamuksen palautettua ja että tämä Suomen ja teidän hyvin aloittamanne tapa toimia menee läpi koko Euroopan? Nyt on kysymys erittäin isoista asioista, ja pitää varmistaa, että tämä ei toistu. Nyt se on meillä housuissa tämän Kreikan osalta, ja se ei saa toistua Euroopan unionissa enää tästä eteenpäin.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että pääministerikin tuli paikalle. Nimittäin kysymykseni tai kommenttini koskee juuri tätä Eurooppa-neuvostosta liikkeelle lähtenyttä mallia, että euromaat sitoutuvat toistensa puolesta ikään kuin omavelkaiseen takaukseen sen varalta, että joku maa oman taloutensa takia tai sitten parlamentin kieltäytyessä jättää osallistumatta tähän tukipakettiin.

Nythän on hyvin mahdollista, että tulemme törmäämään siihen, että esimerkiksi Italiasta ja Espanjasta tämän taloudellisen kriteerin takia ei niitä summia tulekaan. Ja joissakin maissa jopa nämä juridiset tulkinnat — perustuslaki tai Maastrichtin sopimuksen, Euroopan perussopimuksen tulkinta — estävät sen, että tukea voitaisiin antaa. Tällöin periaatteessa voisi tämä Suomen osuus moninkertaistua, ja vielä tämä malli, että siellä ne, jotka ovat ehtineet tehdä päätöksiä, joutuisivat ensikädessä paljon isommankin osuuden rahoittamaan tästä paketista, on käsittämätön oikeastaan, toisaalta myös se, että Imf:n osuus ei kasva siinä tilanteessa, että joku (Puhemies: Minuutti!) maista jää tulematta tähän pakettiin mukaan.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On väitetty, että Kreikan vanhat lainat ja vakuudettomat lainat irtisanotaan, jos Kreikan kahdenvälisissä uusissa lainoissa on reaalivakuusehto. Mikäli tämä irtisanomisehto on olemassa, niin sen kiertäminenhän on sangen yksinkertaista toteamalla, että vastavakuus ei muuta lainojen etuoikeusasemaa. Mutta kysyä sopii, mitä tapahtuisi, jos vanhat, vastavakuudettomat lainat irtisanottaisiin. Eikö tämä vastavakuuksien vaatiminen johtaisi käytännössä siihen, että myös vanhoihin lainoihin tulisi vastaava reaalivakuusehto? Kysyn tätä, koska on hyvin ilmeistä, että reaalivakuudettomuus ja siitä seuraava uskottavuuspula on juuri tämän kriisin syy, johon Euroopan on syytä hakea muutosta vakuuskäytäntöjen muuttamisella eikä suinkaan jatkaa samaa reaalivakuudetonta lainan antamista.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on monta tunnusomaista piirrettä, näissä kriiseissä ja siinä, miten niitä Suomessa käsitellään, ja yksi ehkä tunnusomaisin piirre on se, minkä valtiovarainministerikin tässä antaa ymmärtää, että ei ole vaihtoehtoja. Aina kumminkin on ollut vaihtoehtoja eri mailla, jotka ovat hoitaneet esimerkiksi omia pankkikriisejään. Nyt viimeksi finanssikriisissä, joka levisi Amerikasta, annettiin ymmärtää, ettei ole vaihtoehtoja. Islannin kohdalla ei ole ollut vaihtoehtoja jne. Kyllä vaihtoehtoja on.

Toinen yhtä tunnusomainen piirre, joka näihin liittyy, on se, että ahneudella ei ole koskaan moraalia eikä sillä ahneudella ole koskaan vastuuta mistään. Jos siihen ahneuteen ei puuta, meille on turha hakea mitään vaihtoehtoja. Kun te tässä puhutte kovista ehdoista, niin eiväthän ne ehdot kyllä ole kovia niitä kohtaan, jotka tämänkin ongelman ovat aiheuttaneet: riskirahoittajia, riskirahalla pelaajia kohtaan. Heitähän tässä pitäisi myös vastuuttaa eikä pelkästään kreikkalaista ja suomalaista kansanosaa, ja se on se ongelma, joka tähän liittyy, ja se on se syy, mihin pitää hakea vastauksia.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme päättämässä Kreikan avustuksista sillä perusteella, että haluamme antaa oikean viestin eurooppalaisille pankeille ja haluamme vakauttaa rahamarkkinoita. Kun kuitenkin tämä kaikki tapahtuu sellaisen maan avustamisen suhteen, joka tietoisesti pimittää ja väärentää taloustietojaan, huijaa keinotekoisilla tilastoilla, niin onko tämä viesti siitä, että peliä saa pelata millä säännöillä tahansa ja me tulemme ja autamme? Millainen viesti rahamarkkinoille ja niiden vakauttamiselle olisi se, jos selkeästi tehtäisiin pelisäännöt selväksi, Kreikka erotettaisiin euroalueesta ja EU:sta, ihan näin hypoteettisessa mielessä? Toivoisin vastausta siihen kysymykseen. Millainen jatko se olisi rehellistä peliä pelaaville Euroopan unionin jäsenmaille?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisiko mahdollista, että Imf maksaisi nyt tämän 19.5. osuuden 8,5 miljardia euroa, kun se kerran pakettiin osallistuu 30 miljardilla? Näin saataisiin muutama kuukausi lisäaikaa, jolloin näitten Kreikan rahoittajien kanssa voitaisiin sopia joko lainojen osittaisesta anteeksiantamisesta, joka ei varmasti kaataisi näitä rikkaita pankkeja vielä, tai sitten tästä korkojen alentamisesta. Näin voitaisiin menetellä niin, ettei veronmaksajille otettaisi todellakaan tällaista taakka, joka kuuluu hulvattomille rahoittajille ja edesvastuuttomalle Kreikalle.

Totean lisäksi, että virhe oli silloin 1998, kun Välimeren maat otettiin tähän Talous- ja rahaliittoon. Se oli Lipposen hallituksen virhe. Ja sitten 2004, kun sosialistihallitus Kreikassa kaatui ja sen tekemät tilastoväärennykset tulivat julki, niin silloin ei puututtu siihen, että sosialistit, Pasok-puolue, olivat väärentäneet tilastot. Olisi ehdottomasti pitänyt silloin puuttua ja panna Kreikka kuriin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyin tässä salissa 11. päivä maaliskuuta ministeri Kataiselta Kreikan pelastuspaketista. Tuolloin ministeri pelkäsi kovasti väärinkäsityksiä, joita voisi syntyä perussuomalaisten kysymyksestä, ja vakuutti, että meillä ei ole huolta: "Euroalueen säännöissä lukee, että euroalueen mailla ei ole tämmöistä pelastusmahdollisuutta. No bail out -klausuuli kuuluu euroalueen sääntöihin. Eli me olemme nimenomaan sitä linjaa ajaneet, että Kreikan pitää hoitaa omat asiansa kuntoon." Näin ministeri Katainen kertoi Kreikan pelastuspaketista vajaat kaksi kuukautta sitten.

Kysynkin arvoisalta ministeri Kataiselta: onko Suomen hallituksen EU:n perussopimuksen 125 artiklan tiettävästi ensimmäinen tulkinta no bail out -klausuulista muuttunut, kun nyt yllättäen esitetäänkin, vastoin siis aikaisempia vakuutteluja, että järjestetäänkin Kreikalle 1,5 miljardin euron pelastuspaketti?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys lainaksi Kreikalle perustuu aika lailla olettamuksiin. Valtiovarainministeri Katainen sanoi, että tämä lainamalli tarkoittaisi sitä, että se estäisi konkurssiaallon Euroopassa. Oletteko te ihan varma? Eikö tämä laina voisi olla myös viesti siitä, että antakaa vaan mennä, kyllä Euroopan naapurimaat maksavat muittenkin maitten konkurssit?

Toinen asia: Tiedättekö oikeasti, mikä on Kreikan velkataso kaiken kaikkiaan? Mitkä kaikki pankit ja maat ovat tässä velkarevohkassa mukana? Onko se kuinka tarkkaan tarkistettu?

Ja sitten kolmantena: Kun nyt sitten syksyä kohti mennään ja alatte valmistella budjettia ensi vuodelle, miten te vastaatte suomalaisille ihmisille ja kuntalaisille, kun te sanotte, että valtion velkaa ei voi lisätä, jotta kunnille voitaisiin antaa lisää rahoitusta, jotta ne voisivat suoriutua peruspalveluitten järjestämisestä? Tämä on sellainen asetelma, josta, minä luulen, teillä tulee olemaan vaikeuksia selvitä tämän lainarevohkan jälkeen.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Historiasta tiedämme, että sivistys lähti Kreikasta antiikin aikoina, ja tänä päivänä voidaan nähdä, että se ei ole koskaan sinne takaisin palannut.

Kysynkin molemmilta ministereiltä: Uskovatko ministerit, tai kukaan tässä salissa, että Kreikka voi noudattaa näitä tiukkoja ehtoja? (Eduskunnasta: Ei usko!) Maan vastuulliset johtajat, joihin ammattiyhdistysjohtajatkin lasken kuuluviksi, yllyttävät kansansa kaduille ja kuvittelevat, että talous tulee sillä kuntoon, että särjetään akkunoita ja kivitetään poliiseja. Työnteolla maan talous kunnostetaan eikä lakkoilemalla. Uskotaanko todella, että sikäläiset poliitikot voivat noudattaa näitä ehtoja, jos johtajien käsitys on näin heikko?

Sitten toinen asia. Kreikalle asetettiin ehtoja. Miksei asetettu pankeille? Kreikkalaisia eläkkeitä leikataan. Miksei bonuksia kielletty pankeilta?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos eläisimme vielä vanhaa aikaa eikä Emua eikä euroa olisi, niin Kreikka selviäisi kohtuullisilla vaivoilla devalvoimalla 20 prosenttia, 30 prosenttia, 40 prosenttia. Ihmisten elintaso laskisi, mutta he eivät huomaisi sitä. Näinhän Suomi on aina ennen Emua ja euroa toiminut.

Mutta olisin puuttunut siihen asiaan, että tässähän ei ole kysymys pelkästään siitä, että tuetaan yhtä valtiota, vaan tässä yksinkertaisesti tuetaan, kuten monessa puheenvuorossa sillä puolella ja tällä puolella on todettu, lainoittajia, pankkeja. Pankkejahan tässä tuetaan, kun ei anneta yhden velallisen elikkä Kreikan mennä konkurssiin. On kyllä ihan oikeutettua vaatia, kuten esimerkiksi ed. Zyskowicz toi puheessaan esille, että on jonkinlainen vakausrahasto, johon pankeilta voidaan kerätä tietty pankkimaksu (Puhemies: Minuutti!), jolla varaudutaan tulevaisuuteen. Ei tämä tällainen voi jatkua jatkuvasti. Joka kymmenes vuosi on joku kriisi.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minua vaivaa se, että hallitus kuljettaa tätä asiaa markkinavoimien sanelemaa, ihan vaihtoehdotonta tietä. Tässä on vaihtoehtoja. Esimerkiksi nyt arvioidaan, miten käy, jos Kreikkaa ei pelasteta. Miten käy, jos Kreikan antaa mennä, keskitetään varat Portugaliin, pelastetaan se, mitä on pelastettavissa? Onko mahdollista kytkeä näitä lainan vakuuksia EU-avustuksiin? Tässä on vaihtoehtoja. Ihmisiä kiinnostaa se, minkälaiset mahdollisuudet on saada mahdollisesti myönnettävää lainaa takaisin ja voidaanko se kytkeä EU:n maksamiin avustuksiin. Ja millä tavalla on peilattu tulevaisuutta? Missä tilanteessa ovat Portugali, Espanja, Italia? Pitäisikö sinne nyt jo laittaa talousohjelma EU-johtajien toimesta? Pitäisikö sinne lähettää ulkopuoliset tarkkailijat ja tarkastajat, ettei tämä koko järjestelmä lähde kaatumaan? Tässä on vaihtoehtoja ja avoimia kysymyksiä vaikka kuinka paljon, ja näihin me toivomme vastauksia.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavallisen suomalaisen veronmaksajan on kyllä ihan mahdotonta ymmärtää sitä, että edellisen valtionvelan päälle Suomi ottaa lisää valtionvelkaa antaakseen tämän rahan sitten Kreikalle. Minä ihmettelen, ministeri Katainen, kun te olitte niin kovin varma siitä, tai ensinnäkin ihan oikeasti myönsitte, että ette voi kertoa, mitä tapahtuu, kun annetaan tämä laina: maksetaanko sitä takaisin koskaan, onko sillä oikeasti vaikutusta siihen, että Kreikan talous tulee kuntoon. Se oli varmaan ihan rehellistä puhetta. Mutta entäs se toinen vaihtoehto? Ilmoititte hyvin varmana tuosta puhujapöntöstä, että mikäli eduskunta ei hyväksy tätä hallituksen esitystä, niin silloin Suomessa työttömyys lähtee kasvuun. Eikö se sama rehellisyys pätisi myös tähän, että rehellisesti sanoisitte, ettei tästäkään, mitä kutsutte konkurssi- ja selvitystilavaihtoehdoksi, pystytä varmasti sanomaan, mihin se johtaa? Ehkä se voisikin olla ihan hyvä tapa saada pankit vastuuseen ja vastaamaan siitä, että Kreikan talous saadaan kuntoon esimerkiksi, niin kuin näissä puheenvuoroissa on ollut, antamalla osan lainoista anteeksi.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on käynyt varsin selväksi, että käsiteltävä asia on vastenmielinen, mutta se on myös välttämätön. Positiivisena asiana voidaan nähdä se, että Suomen tilanne on niin hyvä, että me saamme markkinoilta lainaa sen verran edullisesti, että sitä kannattaa lainata eteenpäinkin, mutta kukaan meistä ei tiedä miten Kreikka selviää avusta huolimatta. On myös käynyt selväksi, että EU:n on tärkeää tehdä kaikkensa, että tällainen tilanne ei pääse toistumaan. Vakaus- ja kasvusopimuksen leväperäinen toteuttaminen on osoittanut sen, kuinka hampaaton EU on ollut. Nyt on suunnitteilla, että Eurostatin toimivaltaa tullaan lisäämään, ja se on tehtävä nopeasti. Mutta kysyisin lisäksi, onko totta, että monet muutkin valtiot nyt osallistuvat näihin talkoisiin Imf:n rahoituksen kautta, eivät pelkästään euroalueen maat.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä päätöksellä Kreikka on velkasaneerauksen piirissä, eli velkasaneerausmenettely on käynnistetty. Lainanantajat edellyttävät velallisilta tiettyjä säästötoimenpiteitä, jotka on listattu päätökseen, mutta tietääkseni velkojen anteeksiantoa ei tähän järjestelyyn sisälly.

Ei ole tullut tämän päivän keskustelussa vielä esille lainkaan se, mikä on Kreikan kokonaisvelka näitten järjestelyjen jälkeen ja mitä se on suhteessa bkt:hen. Koska jonkunlainen maksukyky pitää aina olla, että se lainan maksu on realistinen. Minä haluaisin kuulla, onko tätä oikeasti mietitty ja mennäänkö semmoiseen tilanteeseen, että mahdollisesti sen jälkeen, kun on tehty ne vakauttamistoimenpiteet, joita on edellytetty, markkinat lainaavat rahaa, jotta valtiot saavat oman rahansa ja muut Emu-maat lainat takaisin. Itse en usko kovin paljon siihen, että kahdessa vuodessa nämä lainat olisi kuitattu takaisin.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin valtiovarainministeriltä kysyä: kertokaa konkreettinen esimerkki, kuinka suvereeni toimija eli valtio menee konkurssiin, sillä on aina pakko-oton mahdollisuus. Tässä tapauksessa, kun tämä paketti on nyt rakennettu, niin a) tässä on selvästi rakennettu sitä tiukoilla ehdoilla kreikkalaisille, tavallisille ihmisille, heidän elämäänsä tullaan tässä kuristamaan, b) me suomalaiset veronmaksajat, eurooppalaiset veronmaksajat, tavalliset kansalaiset maksamme tätä pakettia, joka on rakennettu. Me olemme kaikki oppositiossa nyt kysyneet koko ajan sitä, miten finanssisektori ja pankkisektori pannaan tästä vastuulle.

Ed. Skinnari kysyi suoraan teiltä sitä, että tämä pankkivakausmaksuasia, jota nyt olette vihdoin ryhtynyt kannattamaan — tukemaan Ruotsin hallitusta — ei riitä. Me sosialidemokraatit ympäri Eurooppaa olemme markkinoineet rahamarkkinaveroa, jossa pankit maksavat säännöllisesti koko ajan, osallistuvat yhteisiin talkoisiin hyvinvoinnin rakentamiseksi meille. Miksi te ette vastaa kunnolla näihin kysymyksiin, miten pankit pannaan vastuuseen?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohdituttaa myös Ekp:n rooli, joka on hyväksynyt matkan varrella valtion, esimerkiksi Kreikan, lainat vakuutena ja näin ollen mahdollistanut hyvän bisneksen pankeille. Tältä osin on syytä tiukentaa myös Ekp:n ohjaksissa olevaa toimintaa. Tämä päivä on osoitus siitä, että valtiotkin voivat mennä konkurssiin.

Täällä on aiheellisesti kysytty, olisiko voitu pohtia velkasaneerausta myös Kreikan kohdalla, jolloin valtiot eivät olisi tulleet tässä määrin mukaan. Jos lähdetään pohtimaan, saammeko me ikinä sitä rahaa takaisin, on syytä tarkastella lukuja. Kreikan valtion osalta heidän tulonsa ovat 25 miljardia pienemmät kuin heidän menonsa ja valtion säästöpaketti on 30 miljardia. Kreikan valtion velat ovat lähes viisi kertaa enemmän kuin Kreikan valtion tulot. Epäilen, että elinaikanamme (Puhemies: Minuutti!) emme näe Kreikan olevan ilman velkaa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Lauslahden kanssa, että tuskin me tulemme näkemään velatonta Kreikan valtiota. Nämä kaikki ennusteet lähtevät siitä, että Kreikan valtion velka nousee noin 140 prosenttiin kansantuotteesta ja siitä sitten vähitellen lähtee alenemaan. Eli meillä tulee olemaan euroalueella hyvin velkainen maa, joka on kaukana siitä 60 prosentin hyväksyttävästä rajasta tämänkin jälkeen.

Mutta olennaisinta tässä on tietysti se, että saadaan tämä velkakehitys pysähtymään ja asteittain kansantuotteeseen nähden supistuvalle uralle, ja kyllähän Kreikan kansa tämän kaiken tulee maksamaan. Lainan takaisinmaksun kohdallahan Kreikan valtio ei tule pitkään aikaan semmoista ylijäämää tekemään, millä se tätä kokonaisvelkaa maksaa, vaan kyllä takaisinmaksun täytyy perustua siihen, että nyt Kreikka tulee maksamaan näille muille eurovaltioille sen verran kovempaa korkoa, että mikäli tervehdyttämisohjelmat toimivat ja he alkavat taas markkinoilla olemaan normaali lainanottaja, niin heidän kannattaa ottaa se laina markkinoilta ja maksaa nämä kalliimmat valtioiden lainat pois.

Mutta tämä kaikki on nyt olettamusta. Ei meillä ole takuita siitä, että näin tapahtuu. Me emme ole, voisi sanoa, meidän aikanamme eläneet tällaista vaihetta, jossa nykyaikainen valtio uhkaa joutua selvitystilaan, ja tämä on se ongelma tässä. En tiedä, olisiko täällä enemmän valmiutta hyväksyä jonkun toisen maan velkaohjelma, jos yhden maan panisi ensin selvitystilaan. Mutta tämä selvitystilatie — halusin sen tässä alussa sanoa, että kyllä tätä on mietitty monin päin. Jos päästettäisiin selvitystilaan yksi valtio, jolla on noin 300 miljardia euroa velkaa, ja en tiedä, kuinka paljon siellä yksityisellä sektorilla mahtaa sitten sen päälle ollakaan, niin sen seurausvaikutusten arviointi olisi äärimmäisen vaikeaa. Me olemme ristiin rastiin naimissa talouden kanssa maailmassa ja erityisesti Euroopassa, ja sen häiriötilan määrää, joka siitä rahoitusmarkkinoille aiheutuu, on aika vaikea mitata. Jos jollakin on siitä varma käsitys, niin se varmaan päätöksenteossa näkyy. Tähän on kuukausien ajan haettu ratkaisua Euroopassa, voi sanoa, parhailla mahdollisilla voimilla, mikä olisi oikea tapa vakauttaa tilanne niin, että häiriöt euroalueen vakaudelle jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Ed. Koskinen arveli, voisiko Suomen osuus nousta moninkertaiseksi. Ei näin voi tapahtua. Se tarkoittaisi silloin sitä, että esimerkiksi Saksan osuus nousisi reilusta 20 miljardista yli 60 miljardiin. Ei varmasti sellaista pakettia tule, että näin saattaisi käydä.

Kysyttiin, voiko mitä peliä hyvänsä millä säännöillä tahansa pelata. Tähän asti on pystynyt, mutta rajansa silläkin näemmä on. Lopulta markkinat rankaisivat, jopa 18 prosentin korkopyynnöillä, mikä on täysin tappava korkotaso. Ei mikään valtio, ei Suomikaan, sellaisella voisi montaa viikkoa elää. Toisekseen tämän seurauksena Kreikkahan joutuu käytännössä muiden holhoukseen. Lista päätöksistä, joita heidän pitää tehdä, on niin raju, että ei todellakaan tule olemaan miellyttävää eikä tule menemään lävitse ilman melkoista yhteiskunnallista kuohuntaa. Minusta ed. Vilkunan kysymys tässä oli ehkä kaikkein olennaisin: menevätkö nämä päätökset Kreikassa läpi? Vaatimukset, joita siinä on esitetty, joilla erittäin nopeassa tahdissa alijäämää ruvetaan kaventamaan, ovat yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti todella rajuja. Ylimääräisiä palkkoja pois, eläkeratkaisuja, menoja pois rajusti, veroihin erittäin kovia korotuksia.

Sitten tämä kysymys pankeista. Minä ymmärrän sen, että pahaa mieltä tästä mielellään kaataisi pankkien ja rahoituslaitosten päälle, ja ne ovat tässä koko talouskriisissä tehneet virheitä 2000-luvulla. Siitä me olemme saaneet kärsiä paljon enemmän kuin nyt tästä Kreikan lainasta. Valtiovarainministeriö on todennut, että menetimme verotuloja toistakymmentä miljardia rahoituslaitosten aiheuttaman tilanteen takia. Mutta tässä Kreikan kohdalla, jos tässä syyllisiä haetaan, kyllä vaan monet parlamentit ja monet hallitukset Kreikassa ovat tehneet poliittisia päätöksiä, joilla alijäämä on viety kestämättömälle tasolle. Eivät pankit ole sitä rahaa niille työntäneet, vaan kyllä rahaa on pyydetty niiden demokraattisten päätösten toteuttamiseen, jota vanha kansanvalta on Kreikassa tehnyt. Myös tässä suhteessa tasapainottaminen on sielläkin tämän demokraattisen järjestelmän vastuulla, jota nyt muut kumppanimaat ja Imf ohjeistavat erittäin tiukasti ja rajusti.

Tämä järjestely, joka on tehty Kreikan kanssa, on no bail out -järjestelmän mukainen. Se ei ole tukea, vaan se on korollista velkaa, jossa on Imf mukana erittäin kovilla ehdoilla. Tämä oli koko talven ajan Suomen ehdoton vaatimus. Meille oli erittäin tärkeätä, että tähän saadaan myös Imf, ja nyt jälkeen päin on itsestään selvää, että jos Imf ei olisi tässä mukana, niin kritiikki olisi vielä paljon rajumpaa. Sen lisäksi on ollut hyvin tärkeätä meille, että tästä seuraa myös jatkotoimia EU:n sisällä. Herman Van Rompuyn johdolla käynnistyy työryhmä, joka ryhtyy selvittämään näitä jatkotöitä. Suomen edustajana työryhmässä on valtiovarainministeri Katainen. Tämän työryhmän kerta kaikkiaan pitää luoda järjestelmä, tarvittaessa vaikka esittää perussopimuksiin uusia muutoksia, joilla luodaan välineet, joilla viimeistään siinä vaiheessa, kun komissio joutuu antamaan varoituksen liiallisesta alijäämästä, on tiedossa myös sellaiset välineet, jolla kyseisen maan talouspolitiikka saadaan terveeksi huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa kuin tähän kriisiin ajautumisen vaiheessa.

Tämä päätös, jota hallitus nyt esittää ja pyytää eduskunnalta, ei ole miellyttävä. Emme me kukaan haluaisi tällaista tehdä. Tässä salissa kukaan ei ole sen enempää syyllinen tai aiheellinen niihin päätöksiin, joita Kreikassa on tehty. Me joudumme valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta. Näitä vaihtoehtoja on koko talvi etsitty, ja tämä malli, jota tässä esitetään, on se, joka on yhdessä kaikkien muiden euromaiden, komission ja Imf:n kanssa yhdessä Kreikan kanssa neuvoteltu. Meillä ei ole tässä parempaa mallia tarjolla. Tällä eristetään Kreikka nyt muutamaksi vuodeksi, ikään kuin kapseloidaan, pyritään rajaamaan se ongelma Kreikan sisälle. Tietyllä tapaa Kreikkahan pääsee tässä markkinavoimilta rauhaan, ja he toteuttavat ne päätökset, jotka on yhdessä heidän kanssaan sovittu. Kun he pystyvät osoittamaan ne päätökset — jo lähikuukausina ensimmäisten päätösten, erittäin rajujen päätösten, pitää olla — siinä vaiheessa esimerkiksi meidän lainaosuudesta vasta menee vajaat 200 miljoonaa euroa. Itse asiassa jo muutaman kuukauden päästä nähdään, ovatko he panneet toimeksi näitä uudistuksia. Elleivät ole, silloin tästä paketista menee uskottavuus. Tässä on tässä mielessä näitä takuita paljon, ennen kuin koko pyydetty 1,6 miljardin lainavaltuus on edes käytössä. Tämä on ilman muuta meidän kannalta järkevää. Kreikka pystyy osoittamaan heti tekemillään demokraattisilla päätöksillä, että he ovat nyt sanansa mittaisia tässä asiassa.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sinivihreän hallituksen sanoma on minusta selkeän kristallinkirkas suomalaisille veronmaksajille ja kansainvälisille keinottelijoille. Korruptiokapitalismi ja keinottelukupla jatkukoot, veronmaksajat maksavat laskun.

Tavallisia kreikkalaisia tämä paketti ei hyödytä. Kreikkalaiset pienituloiset, yhtä lailla kuin suomalaisetkin pienituloiset, ovat jälleen pankkikriisin maksajina. Samaan aikaan kuin koira veräjästä pääsevät itse asiassa ne keinottelijat, jotka vielä viime viikkoina työnsivät Kreikan markkinoille eivät 18 prosentin vaan 24 prosentin korolla lainoja.

Vääntäkää edes yhden kerran tällaiselle yksinkertaiselle kansanedustajalle syy, miksi olette niin haluttomia laittamaan näitä keinottelijoita vastuuseen aiheuttamastaan tuhosta tai miksi olette haluttomia edes istuttamaan heidät neuvottelupöytiin, joissa mietittäisiin korkojen kohtuullistamista tai lainaehtojen muuttamista.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on hyvin tullut esille, että tämä on erittäin vastenmielinen päätös, joka meidän täytyy tässä eduskunnassa tehdä, mutta myöskin vastuullinen päätös. On hyvä, että hallitus on tämän esityksen heti tänne tuonut, jotta me voimme tehdä niitä toimia, joita sinivihreältä hallitukselta odotetaan: vaikkakin vaikeita mutta vastuullisia toimia, jotta me voimme tehdä sen pienimmän pahan, jolla me voimme turvata talous- ja työllisyyskehityksen ja pelastaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan.

Tämä Kreikan tapaus osoittaa, kuinka tärkeää on tiivistää talouspoliittista koordinaatiota euromaiden välillä. Tarvitaan keskinäistä seurantaa ja valvontaa, ja myöskin tarvitaan niitä sanktioita, joiden käyttöönottoon pitää olla poliittinen valmius. Tiedän, että ministeri Katainen on työryhmässä, jossa näitä sanktioita mietitään. Toivoisin, että vielä tässä valaisisitte, minkälaisia sanktioita Suomi ajaa, sillä eihän voi olla niin, että tämä meno jatkuu, että euromaat lipsuvat yhteisistä tavoitteista, kuten koira veräjästä tai kuten Kreikka totuudesta.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa aika ajoin perustellaan meidän kotimaisia päätöksiämme sillä, että markkinat tietävät, markkinat sanelevat. Kyllä Suomen kansalainen, johon täällä tänään on vedottu monesti, pohtii nyt, miksi nyt markkinat eivät saa toimia vapaasti ja tehdä tekojaan niin, että nähtäisiin sitten, mitä oikeasti tapahtuu: miten se kupla puhkeaa. Onhan niin, että itse en ainakaan jaksa uskoa siihen, että tämä nyt esitetty, lisätalousarvion muodossa tuleva ehkäisytoimi toimisi varoittavana esimerkkinä muille Välimeren maille: Portugalille, Espanjalle ja mahdollisesti myös Italialle.

Arvoisa puhemies! Haluaisin ministeri Kataiselta kysyä — te hiukan jo vilautitte sitä — oikein rautalankamallia kansalaisille siitä, mitä ne tehokkaat helleenien säästötoimenpiteet ovat, koska ne minusta ovat erityisen kipeitä meille suomalaisille päättäjille. Siellä puhutaan mahdollisesti työurista, armeijasta, joka on erittäin raskaasti viritetty ja kallis, ja toisaalta sellaisista eläke-eduista, joista täällä ei edes unta nähdä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laina on normaalisti laina, joka maksetaan korkoineen takaisin, ja nyt jo eräät hallituspuolueiden edustajat ovat tätä lainaa perustellessaan ottaneet kantaa, että näitä rahoja tuskin tullaan koskaan saamaan ainakaan kokonaisuudessaan takaisin. Ihmettelen kovasti lähtökohtaisesti jo näin löperöä suhtautumista suomalaisten maksettavaksi jäävään velkarahaan.

Kysynkin: miten hallitus aikoo varmistaa sen, että tämä raha todella saadaan takaisin, ettei se ole avustusta, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa sanottu, tukea vain pankeille?

Toinen kysymys on — te ette koskaan vastannut täällä tähän kysymykseen: jos nämä muut konkurssikypsät maat eivät kykene kantamaan omaa korttaan kekoon, mikä sitten tulee olemaan Suomen osuus, kuinka paljon meidän osuutemme paisuu?

Ja kolmas kysymys — lupasitte vastata meidän suomalaisten kysymyksiin, tässä on nyt kolme kysymystä: kun me nyt etujoukoissa lähdemme hallituksen tahdolla näköjään tähän turneeseen mukaan, niin kysyn, että jos nyt käy niin, että muut eivät tulekaan mukaan, mitä sitten tapahtuu.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti Kreikan talous on hautautunu syvälle suohon, ja Suomi on ny lupautunu, mielestäni ihan oikeen, auttamahan Kreikkaa. (Ed. Vistbackan välihuuto) — Arvoisa ed. Vistbacka siinä vieressä, älä naurata. — Eli haluaasinki kysyä arvoisalta valtiovarainministeriltä: onko nyt takuut siitä, että ku Kreikalle on nämä tukipaketit tavallaan luvattu, ne myös nourattaa sitä, että työuria pirennetähän eli otetahan härkää sarvista kiinni ja tajutahan mist on kysymys? Saatee sieltä tuloo nopiassa tahrissa perässä isompia maita: Espanjaa, Italiaa, Irlantia. Onko sielä kaiken aikana kermapäässä, Brysselissä ja valtiovarainministerissä ympäri Euroopan sellaanen tahto, että (Puhemies: Minuutti!) näille signaalit annetahan, kuinka pelatahan jatkossa?

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kiinnitetty myöskin hieman huomiota tähän kreikkalaisten työmoraaliin. Joka tapauksessa kaikki ne velat, mitä kreikkalaiset joutuvat maksamaan, maksetaan pääsääntöisesti yrittämisellä ja työnteolla. Ne merkit, mitä tänä päivänä Kreikasta kuuluvat, eivät ole kovin positiivisia. Siellä on yleislakko julkisella sektorilla, huomenna se jatkuu yksityisellä puolella, ja jos tällainen mentaliteetti jatkuu koko kolme vuotta, niin tämä takaisinmaksu on kovinkin haasteellinen.

Meille on valtiovarainvaliokunnassa sanottu joskus, että mikäli työttömyys nousee Suomessa noin prosentin, sen hintalappu on julkisella sektorilla noin miljardi. Jos valtion korot euroalueella nousisivat esimerkiksi tämän vaikutuksesta, jos Kreikka menisi konkurssiin, noin 0,5 prosenttia, niin voitaisiin puhua, että noin 1,5 prosentin työttömyyden nousu ja 0,5 prosentin velan nousu olisi sen 1,6 miljardia, mitä puhutaan, jos se kokonaan menetettäisiin, vuositasolla. Ja kun puhutaan 3 vuoden tasolla, niin päästään lukuun, joka on noin 5 miljardia pelkästään 1,5 prosentin työttömyyden kasvulla ja (Puhemies: Minuutti!) 0,5 prosentin valtionvelan kasvulla.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varsin vastenmielistä, suoraan sanottuna, olla päättämässä isosta lainasta yli varojensa eläneelle ja korruptoituneelle Kreikalle, mutta mielestäni on myös pään pistämistä pensaaseen se, ellemme pysty arvioimaan sitten sitä tilannetta, miten Suomen talouden ja työllisyyden ja viennin käy, jos me emme nyt auta Kreikkaa muiden mukana ja päästämme ongelmat EU:ssa leviämään. Minusta tätä on pakko kyllä pohtia. Eli mikä on Kreikan auttamatta jättämisen seuraus Suomelle? Mikä on se todellinen vaihtoehto? Tätä asiaa kannattaa nyt miettiä.

Kreikan tietenkin viimeistään nyt pitää pistää taloutensa ja hallintonsa ja julkinen sektorinsa remonttiin, ja ellei se siihen pysty tai halua tai suostu, niin lainahanat on kyllä sitten suljettava.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teidän puolestanne pelkäsin jo, etten VaV:n jäsenenä lainkaan pääse osallistumaan debattiin.

Suomi on jo ollut maksamassa Islannin lainoja. Nyt tuemme Kreikkaa seuraavaksi, mikä on valitettavasti siitä kaikesta huolimatta, että se on niin vastenmielistä, lähinnä pakollista. Imf on laittanut erittäin tarkat lainaehdot, joista sanottiin jopa, että Kreikka on niiden myötä selvitystilassa. Kysymys kuuluu: onko EU:lla keinoja laittaa esimerkiksi tukipolitiikalleen joitakin samanlaisia reunaehtoja jatkossa maille, jotka eivät täytä tämänhetkisiä budjettisääntöjä? Esimerkiksi tulee mieleen Portugali: pitäisikö nyt puuttua siihen tukipolitiikkaan, mitä annetaan Portugalille, jotta viesti olisi selvä, että talous on saatava kuntoon?

Samalla kysyn myös sitä, että jos Suomea ei johdettaisi niin kuin Kreikkaa — ottaen huomioon kaikki eläkepolitiikka ja palkkakulut jnp. — kuinka monta vuotta Suomi selviäisi ja kuka sen jälkeen maksaisi Suomen ulos siitä kriisistä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kysyttiin bail outista. Euroalueella ei ole bail out -mahdollisuutta, ja sen takia tämä paketti on semmoinen kuin se on. Saksan perustuslakituomioistuin hyvin tarkkaan, ehkä kaikkein tarkimmin Euroopassa, on arvioinut, mitä on bail out eli siis ... bail outin suomenkielinen ... (Eduskunnasta: Lunnaiden maksaminen!) — lunnaiden maksaminen — mitä se käytännössä tarkoittaisi. Nyt tämä paketti on tehty sellaiseksi, että korko on sen verran kova ja tämä on tiukan ehdollinen, joten ei voida ajatella, että tässä olisi puhdas bail out -tapaus, ja sen takia Suomi pystyi tähän lähtemään mukaan.

Ed. Sirnö kysyi, että kun kreikkalaiset ovat pankkikriisin uhreja. Eivät he ole niinkään pankkikriisin, Kreikassa eivät ole pankit menneet nurin, vaan vastuuttoman talouspolitiikan uhreja. Mutta näistä pankkien lainoista: Kreikan lainasalkku on tällä hetkellä 300 miljardia. Valtaosa niistä on ihan järkevän hintaisia lainoja tällä hetkellä. Mutta niin kuin jokainen tietää, joka vuosi erääntyy aina uusia. Tänä vuonna erääntyy noin 45 miljardin edestä lainoja, ja niille on nyt tarjolla markkinoilta järjettömiä korkoja tai sitten tämä euroalueen tarjoama.

Meidän pitää sitten kysyä, millä me voisimme pakottaa pankit, jotka antavat uusia luottoja, toimimaan sillä tavalla kuin poliittinen päätöksentekijä haluaisi ja samaan aikaan pysymään Euroopassa. Tämä on hirveän vaikea kysymys. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, eikä varmaan kellään muullakaan, niin kun pääministeri totesi, että otetaan tähän laajempia harteita, pakotetaan eri toimijat yhteisvastuuseen. Mutta meidän on hirveän vaikea saada pankit pysymään Etelä-Euroopassa ja samaan aikaan sitten tekemään poliittisen toiminnan pakottamana jotakin järkevää. Mutta kuten sanoin, Unkarissa on tehty vapaaehtoispohjalta, ja se on hyvä ratkaisu.

Millaisia sanktioita, ed. Sarkomaa kysyi. Esimerkiksi se, mitä Suomi on ajanut, on rakennerahastovarojen jäädyttäminen, mikäli maa ei toimi euroalueen sääntöjen mukaan. Tämä olisi tämmöinen aikaisen varoituksen malli. Tarkoittaa sitä, että kun maa ylittää 3 prosentin alijäämärajan, joka on liiallisen alijäämän raja euroalueella, sille annetaan aina muutama, kaksi vuotta, yleensä kolme vuotta maksimissaan, aikaa sopeuttaa taloutensa. Jos on toimettomuutta eikä päästä näihin tavoitteisiin, sitten voitaisiin jäädyttää rakennerahastovarat. Se on iso potti rahaa, ja monelle maalle sitä paitsi se on erittäin suuri häpeä.

Pienelle maalle tämä on äärettömän tärkeää, että meillä on yhteiset säännöt, joita noudatetaan niin isoissa kuin pienissä maissa. Tätä me ajamme plus sitten erilaisia uusia koordinoitavia asioita, jotka ovat tulleet hyvin pitkälti suomalaisten aloitteesta, kuten yksikkötyökustannukset tai tuottavuuden seuranta. Nämä ovat niitä, mitä me ajamme.

Tämä Kreikan kriisi, toisin kuin täällä ovat jotkut sanoneet, on äärettömän vakava esimerkki muille Etelä-Euroopan maille. Toiset ovat näyttäneet ajattelevan, että jos EU ei anna sanktioita, niin sitten tässä ei ole sanktiota ollenkaan. Käykääpäs kysymässä kreikkalaisilta, onko heidän elämässään sanktioita nyt jo ihan riittävästi. Vastaus on, että kyllä. Ja kyllä tämä jälki pelottaa kaikkia. Tämä on valitettavan kova koirakoulu kaikille euroalueen maille siitä, mihin voi johtaa, jos osaaminen ja vastuunkantamisen kyky eivät riitä terveeseen taloudenpitoon.

Miten hallitus varmistaa sen, että rahat saadaan? Olen useampaan kertaan sanonut, että en voi sataprosenttisesti luvata, että näin on. Luin juuri internetistä uutisia, pääjohtaja Liikanen on todennut jotakuinkin näin, että on erittäin todennäköistä, että kaikki saadaan korkojen kera takaisin. Meillä on tämmöinen arvio tästä, ja tämä paketti on tehty sellaiseksi, että Kreikan talous voisi tervehtyä, jotta se voi maksaa lainat takaisin. Jos Kreikka ei maksa lainojaan takaisin joko pankeille tai valtioille, niin kuvitelkaa, missä tilassa se on. Se olisi ensinnäkin taloudellisesti romuna, mutta mikä se maa on enää jatkossa? Se ei ole minkään yhteisön jäsen, sillä ei ole yhtään kaveria tässä universumissa. (Ed. Lahtela: Paitsi Suomi!) Eli kannattaa suhteuttaa näihin kysymyksiin.

Sanon vielä sen, että Suomella ei ole mitään erityisiä sääntöjä, jotka olisivat löysempiä tai tiukempia kuin muilla euroalueilla. Kaikilla euroalueen mailla on yhteiset ehdot suhteessa Kreikan lainapakettiin. Suomi ei ole antamassa lainaa etujunassa, vaan pikemminkin vähän niissä jälkivaunuissa. Tämän viikon aikana Ranskan parlamentti ja Saksan parlamentti tekevät päätökset tästä asiasta. Tämän viikon torstaina Kreikan parlamentti tekee päätöksen, hyväksyykö se tämän vakautusohjelman. Mikäli ei hyväksy, olemme lähtöpisteessä, eli silloin ei myöskään velkarahaa tulla antamaan.

Vaihtoehdoista on todettu, että niitä on. Voi olla, että on, mutta ei kyllä euroalueella ole kovin montaa vaihtoehtoa löydetty. Jos Kreikka menee selvitystilaan, hyvin todennäköistä on, että Suomen valtionkin lainan korot nousevat. Se on vaan veronmaksajille erittäin paljon kalliimpaa kuin tämä ensin mainittu vaihtoehto, mikäli kaikki menee hyvin.

Kun täällä kysyttiin, minkälaisia toimenpiteitä kreikkalaiset joutuvat ottamaan vastaan, niin luen nyt ihan vaan nopeasti: arvonlisäveronkorotus, polttoaineveronkorotus, tupakkavero, alkoholivero tämän vuoden aikana, julkisen sektorin palkkojen alennus, eläkkeiden alennus, julkisten investointien alennus. Ensi vuodelle on vähän samoja asioita, niitä vaan tehdään lisää. Sitten täällä on pelirojaltien korotus, pelilisenssien korotus, erilaisia toimia. Eli tämmöisiä, mitä nyt voi kuvitella, mitä mahdollisia veroja voidaan nostaa ja mitä kaikkea voidaan tehdä. Samoiten erittäin kovat rakenteelliset uudistukset, muun muassa eläkeuudistus, joka nyt on ihan normaali eurooppalainen taso eli yleinen eläkeikä nousee 65:een. Tämmöiset erikoisedut, jotka ovat olleet aivan käsittämättömiä monella erikoisalalla, muun muassa pankkialalla reilut 50-vuotiaana on voinut päästä eläkkeelle, poistetaan. Samoiten eri ammattiryhmillä on ollut verovähennyskelpoisia palkkoja, niitä poistetaan, eli kyllä siellä kovia uudistuksia on. Minä olen yrittänyt kannustaa kollegaani Giorgios Papakonstantinouta, joka on hyvä mies, sanomalla, että kun nämä kaikki teette, niin te olette Euroopan kilpailukykyisin talous 10 vuoden päästä. Toivotaan näin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! EU:n jäsenvaltioiden taloudet ovat järjestään velkavetoisia. Jäsenmaiden yhteinen velka oli viime vuonna 8 688 miljardia euroa, kun se vuonna 2007 oli 7 269 miljardia. Tänä vuonna velka voi kasvaa jo 9 400 miljardiin euroon. Näin massiivinen velka rasittaa EU:n valtioiden taloudellista liikkumavaraa ja on erittäin suuri riski, ja mikä kauheinta, taantumisvauhti vain tuntuu kiihtyvän.

Kun tarkastellaan yksittäisten EU-maiden velkaa, esimerkiksi Saksan velka oli viime vuonna 1 762 miljardia, Italian velka oli yhtä suuri, kun se on kuitenkin tuntuvasti pienempi maa. Väestöltään samansuuruisen Ison-Britannian velka oli 1 067 miljardia euroa. Todettakoon, että Kreikan velka oli viime vuonna 273 miljardia euroa, väestömäärältään saman kokoisen Bulgarian velka oli 326 miljardia, Irlannin 104 miljardia, Espanjan 559 miljardia.

Ovatko EU:n tilastot faktaa? Sitä voi epäillä. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että EU:n komissiolle myönnetään oikeus tarkastaa jäsenvaltioiden kirjanpito. Maakohtaisten tarkastusraporttien tulisi olla julkisia. Mielestäni EU:n pitäisi nyt ottaa aikalisä sekä keskittyä selvittämään Kreikan, Espanjan, Italian ja Irlannin tilanne juurta jaksain. EU voinee neuvotella pankkien ja rahoituslaitosten kanssa näiden maiden velkojen maksun järjestämisestä esimerkiksi puolella vuodella eteenpäin. Näin olisi aikaa selvittää riskialueilla olevien jäsenmaiden tosiasiallinen tilanne ja mahdollisuudet selviytyä veloistaan. Nyt me kannamme säkillä valoa pimeään huoneeseen.

Arvoisa puhemies! Valtio ei voi mennä konkurssiin, mutta jos Kreikka ei maksa velkojaan, seuraa siitä nykyistä enemmän lamaa. Euron asema valuuttana horjuu, eurooppalainen pankki- ja rahoitussektori saattaa ajautua täydelliseen sekasortoon. Huolenaiheeni on se, toteuttaako Kreikka pilkuntarkasti tai edes tarkasti EU:n vaatimat säätötoimet ja menoleikkaukset ja valvooko EU Kreikan taloudenhoitoa. Myös kreikkalaisten on ymmärrettävä, ettei ylpeys ja itsekkyys auta, kun valtio on konkurssitilassa ja holtiton taloudenhoito uhkaa koko Euroopan tulevaisuutta. Edesvastuuseen on pantava myös ne pankit ja rahoituslaitokset, jotka ovat lainoittaneet surutta Kreikkaa ymmärtämättä toimintansa seurauksia.

Arvoisa puhemies! SDP esittää EU:n laajuista pankki- ja rahoitusmarkkinaveroa, jolloin pankkeihin ja kaikkiin rahoitusmarkkinoilla toimiviin yrityksiin kohdistetulla verolla kerättäisiin etukäteen rahaa konkurssien varalta. Se merkitsisi käytännössä korkotason ja palvelumaksujen nousua. En ole aivan samaa mieltä tästä ehdotuksesta tässä taloustilanteessa.

EU-maiden taloudelliset riskit ovat lisääntyneet valtavasti massiivisen elvytyksen takia. Nyt pitää irtautua elvytyksestä ja julkisen talouden velkavetoisesta rahoittamisesta. Nyt tarvitaan inhorealistinen analyysi EU:n jäsenmaiden velkaantumisesta ja iso valikoima keinoja, joilla menoja leikataan, verotuloja lisätään, palvelurakennetta karsitaan ja velkaa lyhennetään. Tavoitteeksi tulisi asettaa, että EU-maiden velka asettuu 5 000 miljardin euron tasolle vuoteen 2025 mennessä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhanen on esittänyt talouden kolmatta tietä, jossa valtioilla olisi aikaisempaa vahvempi rooli talouden pelisääntöjen rakentamisessa ja myöskin valvonnassa. (Ed. Heinäluoma: Ja tässä se toteutuu!) Nyt tarvitaan siis uusi suunta myöskin eurooppalaiseen talouspolitiikkaan, tarvitaan entistä pitävämpiä päätöksiä Kasvu- ja vakaussopimuksen täyttämisestä.

Meillähän on sinänsä hyviä strategioita ja sopimuksia ja ohjelmia Euroopan unionissa ja rahaliitossakin, mutta ongelma on siinä, että vain osa maista aidosti sitoutuu toteuttamaan niitä toimenpiteitä, joilla Euroopan kilpailukykyä lisätään. Tämä on se iso ongelma, joka pitää pystyä ratkaisemaan. Muutoin Euroopan unioni ei missään vaiheessa pysty saavuttamaan esimerkiksi Lissabonin strategian tavoitteita maailman kilpailukykyisimmästä talousalueesta monessa mielessä. Tässä mielessä tulevien aikojen tärkein tehtävä on saada sitoutumisastetta parannettua näihin Kasvu- ja vakaussopimuksen ehtoihin liittyen ja myöskin sanktioita niille, jotka eivät täytä näitä yhteisiä pelisääntöjä.

Sitten on täysin selvää, että täällä rahamarkkinoilla, ns. markkinoilla, tarvitaan aikaisempaa enemmän sääntelyä ja valvontaa. Suomihan on ajanut tätä linjaa jo pidempään. Toivon mukaan nyt tämä Kreikan kriisi saa päät kääntymään myös niillä mailla, jotka ovat olleet nihkeitä tämän valvonnan ja sääntelyn lisäämiseen. Se on aivan välttämätöntä ja väistämätöntä, jotta vastaavilta ongelmilta jatkossa voidaan välttyä.

Tämä Kreikan tapaushan on oma lukunsa. Täälläkin on korostettu, miten järjestelmällistä — käytän sanaa "petos" — lainausmerkeissä, petosta on harjoitettu muita rahaliiton maita kohtaan vääristelemällä tilastoja ja antamalla täysin harhaanjohtava kuva Kreikan taloudesta varmasti jo rahaliittoon liittymisen yhteydessä mutta myöskin sen jälkeen. Täysin holtittomalla tavalla Kreikan taloutta on hoidettu myöskin hallitusten ja parlamenttien toimesta useita kausia. Tämä ylivelkaantuminen on sallittu, ja Kreikalta on puuttunut vastuuntunto hoitaa maan asioita pitkällä tähtäimellä vastuullisesti. Kyllä nyt tämä Kreikan tie on tullut tiensä päähän, ja sen takia on aivan välttämätöntä, että Kreikka laittaa oman taloutensa kuntoon, toteuttaa ne kipeät leikkauksetkin, joita tarvitaan budjettitasapainon saavuttamiseksi ja uskottavuuden parantamiseksi. Kun siellä on tehty virheet, niin siellä täytyy myöskin vastuu kantaa. Tietenkin on niin, että nyt euromaat ovat, voi sanoa, erittäin epämiellyttävän tehtävän edessä, kun tämä rahoituspaketti pitää kasata. Suomen osuus on 1,85 prosenttia eli noin 1,6 miljardia tästä paketista. Muut maat maksavat 98,15 prosenttia eli ylivoimaisen valtaosan, niin kuin kuuluukin, tästä rahoitusjärjestelystä.

Täällä keskustelussa erityisesti vasemmistoliitto ja perussuomalaiset ovat kritisoineet tätä esitystä. Vaikka kuuntelin hyvin tarkalla korvalla kaikki puheenvuorot, mitä tässä käytettiin, niin ei sieltä löytynyt aitoa vaihtoehtoa, mikä olisi tämän rahoitusjärjestelyn vaihtoehto, jonka turvin tämän kriisin paheneminen ja laajeneminen voitaisiin estää. Ei mitään vaihtoehtoa, vain kritiikkiä ja tällaista populismia, joka tietenkin tässä tilanteessa on herkullinen paikka. Osa vasemmisto-oppositiosta ei voi välttää tietenkään sitä kiusausta, mikä tulee tehdä populismin kierroksia useita, jotta oma kannatus maksimoitaisiin. Mutta olen iloinen siitä, että SDP tätä tahtia vähän hiljensi siihen ennakkojulkisuuteen nähden, mitä tämän asian tiimoilta oli. Toivon, että vastuullisuutta löytyy siinä vaiheessa, kun nappia pitää painaa. Onko vastuuta vai onko populismia? Siitähän tässä asiallisesti ottaen on kyse, kun mitään konkreettisia vaihtoehtoja ei ole esitetty. (Ed. Vistbacka: Kansan etujen puolustamista!)

Se, miksi Suomikin joutuu tähän osallistumaan, lähtee Suomen kansallisesta edusta. Me olemme erittäin riippuvaisia viennistä ja vientituloista. Noin puolet meidän bruttokansantuotteestamme perustuu vientiin. Viime vuosi osoitti sen, että kun maailmalla ei ollut tuotteille riittävästi kysyntää, niin suomalaiset yritykset, erityisesti vientiyritykset, joutuivat isoihin vaikeuksiin, joutuivat vähentämään työntekijöitään. Siitä seurasi paitsi työttömyyden kasvua myös valtion verotulojen merkittävää alenemista, joka näkyy sitten Suomenkin velkamäärän lisääntymisenä. Nyt jos täällä finanssimarkkinoilla tapahtuu lisää häiriötekijöitä, niin on päivänselvä asia, että se tulee heijastumaan talouskasvuun, se tulee vaikuttamaan meidän yritysten tilanteeseen ja sitä kautta myöskin veronmaksajien tilanteeseen hyvin konkreettisella tavalla.

Toiseksi tämä liittyy sitten esimerkiksi asuntovelallisten tilanteeseen. On selvää, että jos Suomen maksaman rahan hinta nousee, niin se tulee heijastumaan asuntolainojen korkoihin, ja kukapa sen muu maksaa kuin nämä lainanottajat, kotitaloudet, tavalliset palkansaajat, jotka ovat investoineet ja hankkineet koteja. Tässäkin mielessä Suomen veronmaksajienkin etu on, että tämä tilanne saataisiin vakautettua ja pidettyä hallinnassa elikkä pystyttäisiin rajaamaan tämä kriisi Kreikkaan ja estämään tämän laajemmat vaikutukset.

Tässä on myöskin, arvoisa puhemies, käynyt hyvin selväksi, että Suomen pitää jatkossakin huolehtia siitä, että meidän oma taloutemme on kunnossa myös pitkällä aikavälillä. Suomellakinhan on se uhka, että meidän julkisen velan määrä on lisääntymässä tulevina vuosina, ja on selvää, että meidän pitää saada uskottava ohjelma, jolla pystymme pysäyttämään tulevina aikoina tämän velkaantumiskehityksen ja huolehtimaan siitä, että meillä kansantalouden kasvun edellytykset ovat kunnossa. Sekin edellyttää myös ei aina niin miellyttäviä päätöksiä, joita joudutaan tulevaisuudessa tekemään. Mutta tämän Vanhasen hallituksen viisas linja on ollut se, että tässä ensivaiheessa ei ole lähdetty perusturvaleikkauksiin, kuntien valtionsosuusleikkauksiin ja niihin ratkaisuihin, joita 1990-luvun puolivälissä SDP:n johdolla tehtiin. Niillä lyötiin polvilleen Suomea tilanteessa, jossa vedettiin kansalaisten luottamusta tulevaisuuteen heikentämällä juuri tätä perusturvan ydintä.

Nyt Vanhasen hallituksen linja on toinen. Halutaan vahvistaa, parantaa talouden kasvua, luoda vahvaa näkymää tulevaisuuteen mutta myöskin tarttua kipeisiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi tähän työuran pidentämiseen, joka on aivan väistämätön asia tulevien vuosien aikana, kuitenkin niin, että luotamme tähän kolmikantaiseen valmistelujärjestelmään, että siellä työmarkkinaosapuolet löytävät lääkkeet ja keinot, koska silloin ne lääkkeet varmasti maistuvatkin kaikille parhaimmilta. Toivomme, että syksyyn mennessä täällä löytyy ratkaisuja, joilla uskottavasti toimitaan. Ja sitten nämä muut Vanhasen ideoiman kasvuohjelman elementit pitää totta kai toteuttaa ja saada tätä kautta Suomen talouteen lisää vauhtia. Elikkä se talouden kolmas tie: enemmän valtion roolia, sääntelyä ja tiukempia pelisääntöjä ja sanktioita ja sitten kaikkia niitä toimia, joilla Suomen talouden kilpailukykyä lisätään.

Nyt tämä esitys, joka meillä on käsillä, on valitettava ja ikävä päätös. Olen aivan varma, että hallitus ei olisi sitä tuonut, jos näköpiirissä olisi ollut parempia vaihtoehtoja. Mutta vastuullinen hallitus hoitaa myöskin ikäviä asioita. Pääministeri Vanhanen kyllä ansaitsee täyden tunnustuksen siitä, että kaikki ne asiat, mitkä asialistalle ovat tulleet, on hoidettu moitteettomasti ja vastuullisesti. Tätä vastuuta erityisesti tässä päätöksessä tarvitaan nyt myöskin poliittiselta oppositiolta. Tässä punnitaan ikään kuin niitä perusasetelmia myöskin tilanteeseen vuoden kuluttua, kun silloin rakennetaan tulevien eduskuntavaalien jälkeen asetelmaa, ketkä kantavat vastuuta myös aidosti suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Nyt kannattaa populismi jättää vähän taka-alalle ja ottaa vastuullisuus ykkösasiaksi.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ymmärrän kyllä, että keskustassa on sinisiä silmiä runsaasti, mutta ihmettelen, että niinkin kokenut talousmies kuin ed. Rantakangas ei huomaa, että tässähän nyt menivät ne kolmannen tien investointirahat, tässä 1,6 miljardissa, mikä tässä käytetään. Siis tämä on huikea summa. Tätä ennen on joka ikinen kerta julistettu täällä, miten rahaa ei ole, ei edes kahta miljoonaa euroa, jotta Heinolan reumasairaalan konkurssi olisi voitu estää. Nämä ihmisten kysymykset ovat relevantteja ja oikeutettuja, ja on vaikea sanoa, että tässä olisi kovin huolellista harkintaa tehty, kun tämä jättisumma nyt ehdotetaan siirrettäväksi. Yhdenmukaista tämä kuitenkin on historiankirjoitukseen siltä osin — kun ed. Rantakangas on sen verran nuori mies, hän ei muista Ahon hallituksen aikaa — että Ahon hallituksen tunnusmerkkihän oli vastikkeeton pankkituki, joka synnytti ison moraaliongelman, ja se on tämänkin ratkaisun ydin. Pankit eivät ota vastuuta siitä, mitä ne ovat tehneet ja luotottaneet Kreikan hallitusta, tehneet isoja tilejä tällä, ja hallitus ei esitä tähän minkäänlaista (Puhemies: Minuutti on mennyt!) puuttumista, ei esitä minkäänlaista puuttumista tähän ongelmaan.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rantakankaan puheenvuoron johdosta haluan ensinnäkin todeta, että pääministeri totesi ihan joitakin päiviä sitten, että tämä Kreikan keissi on hyvä bisnes. Meille ei ole nyt tämän bisneksen hyvyydestä kukaan antanut mitään vakuuksia täällä. Sellaista vastuuta pääministeri on viime aikoina kantanut.

Kolmikanta on romutettu, ed. Rantakangas, juuri teidän puolueenne johdolla. Tehän ette ole tehneet mitään sen asian hyväksi, että maassa olisi kolmikanta. Se olisi auttanut meitä näinä vaikeina aikoina aika paljon.

Sitten varoituksen sanat. Kreikasta on tullut nyt asiantuntijakuulemisen yhteydessä tietoon, että harmaan talouden arvioidaan olevan Kreikan taloudesta noin 30—40 prosenttia. Se on yksi suurimmista yksittäisistä syistä Kreikan ongelmiin. Suomen hallitus on ollut erittäin löysä, suorastaan välinpitämätön, laittamaan harmaata taloutta kuriin. Meillä on lakkautettu yksiköitä, jotka (Puhemies: Minuutti!) tutkivat harmaata taloutta, ja tähän pitäisi puuttua. Tämä on vakava signaali tämä Kreikan signaali.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hämmästelen hieman ed. Rantakankaan puheen sisältöä. En ole pitänyt häntä EU:n myötäjuoksijana, mutta nyt hänen puheensa oli juuri samanlaista kuin näillä myötäjuoksijoilla on: ei ole muuta vaihtoehtoa, ei ole muuta vaihtoehtoa. Minun mielestäni tämä on aivan käsittämätöntä puhetta ed. Rantakankaalta; olen tottunut siihen, että hän esittää aika merkittäviäkin kannanottoja ainakin viikonloppuisin lehtireferaateissa, että reuna-alueitten tiet ovat huonossa kunnossa. Se on ollut ihan oikea toteamus, mutta kannattaisi toimia sen puolesta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Heinäluomalle totean, että eduskunta teki varsin yksimielisen päätöksen 1990-luvun alussa pankkituesta, koska muuta vaihtoehtoa ei siinä ollut, kun Holkerin—Liikasen hallitus oli ajanut maan talouden sellaiseen umpikujaan, että vaihtoehtoja ei löytynyt. Pankit olisivat kaatuneet. Silloin tehtiin todella myös virheitä sikäli, että pelastettiin pankkien omistajat mutta ei pankkien asiakkaita, ja siitä kannan syyllisyyttä itsekin. Nyt on nimenomaan tärkeää se, että ei pelasteta pankkien omistajia, niin kuin hallitus tällä ratkaisullaan esittää.

Mitä tulee harmaaseen talouteen Kreikassa, niin siellä on palvelusektori valtavan suuri, niin kuin tiedämme, matkailu esimerkiksi. Minä en kyllä valitettavasti usko, että sitä harmaata taloutta Kreikan hallitus saa kahdessa kolmessa vuodessa kuriin. Siinä on niin tavattoman helppo kuititta myydä, ja se on perimmäinen tapa siellä, maan tapa, ja siihen pitäisi todella puuttua, ennen kuin saadaan Kreikka jollain tavalla jaloilleen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On se hyvä, että ed. Rantakangas uskoo Kreikan avustuspaketin ainoaan autuaaksi tekevään vaihtoehtoon tässä tapauksessa. Esimerkiksi saksalainen Ifo-instituutin taloustutkija Hans-Werner Sinn ei ole yhtä hyväuskoinen. Sinn ei usko, että Kreikka maksaisi lainat joskus takaisin, mutta keskustapuolueen edustajat ovat näin uskovaisia.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen puheenvuoro synnytti minussa kysymyksen: entä jos tässä salissa tammikuussa 1993 ei olisikaan hyväksytty pankkitukipäätöstä, olisiko Kreikan työttömyys räjähtänyt kasvuun? Nythän sitä perustellaan juuri sillä, että jos me nyt päästämme Kreikan talouden meidän päätöksellämme tai heidän päätöksillään ikään kuin nurin, niin Suomen työttömyys räjähtää täydelliseen kasvuun. Siis jos voidaan olla sitä mieltä, että varmaan näin ei olisi tapahtunut silloin, niin miksi ei? Miksi nyt tapahtuu? Tämä on aika hyvä kysymys, kun puhutaan näistä välttämättömyyksistä.

Ed. Rantakangas, teidän äänenne oli ed. Antti Rantakankaan ääni, mutta puheet olivat kyllä EK:n.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuutti ei oikein tähän vastauspuheenvuoroon riittäisi, mutta onneksi ed. Kankaanniemi tuli hallituksen tueksi muistuttamalla tosiasioista muun opposition suuntaan. Kiitoksia, ed. Kankaanniemi.

1,6 miljardia on erittäin iso rahamäärä. Minusta ed. Salo hyvin kiteytti sen, miten nopeasti se vuodessa menee, jos meillä työttömyys lisääntyy ja korkotaso kasvaa. Yhdessä vuodessa se summa menee lisääntyneinä työttömyysturvamenoina, lisääntyneinä korkomenoina ulkomaille. Sen takia tähän pelastusoperaatioon on meillä iso intressi lähteä mukaan, että meillä vientiteollisuus voisi toimia ja rahamarkkinat voisivat toimia, koska Suomen velka valitettavasti kasvaa jatkossa, ja jos korkotaso nousee, se heijastuu meille korkomenoihin ja lyö paineita talouden tasapainottamiseen.

Keskusta pitää tärkeänä kolmikantaa jatkossakin, ja toisin kuin ed. Saarinen, me luotamme siihen, että syntyy järkeviä ratkaisuja. Tänä päivänä ammattiyhdistysliike on hyvin valistunut ja vastuullinen, ja toivon, että myöskin tämä elintarvikealan ratkaisu tänään ratkeaa, ettei tule työtaisteluja. (Puhemies: Minuutti!) Nyt ei työtaisteluja tarvita, vaan tarvitaan kansallista sopua siitä, millä Suomi pärjää myöskin tulevaisuudessa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Kreikan myötä Eurooppa on ajautunut talouskriisiin ja meille tänne eduskuntaan on tuotu esitys 1,6 miljardin euron lainoituksesta Kreikalle. Syyt tähän ovat tulleet esille jo moneen otteeseen.

Pankeillakin on tietysti vastuunsa, enkä puolusta niitä sen enempää. Mutta ihmettelen vain sitä opposition ja ed. Urpilaisen logiikkaa, että olisi pankkien vika, että velallinen on antanut vääriä tietoja lainaa hakiessaan. Ovatko pankit jotenkin syyllisiä myös siksi, että ne ovat olleet rahoittamassa myös Suomen 13 miljardin lainoja tänä vuonna? Kumpi siis on syyllinen, pankki vai se asiakas, joka lainaa hakiessaan antaa pankille huolellisesti vääristeltyjä tietoja?

Arvoisa puhemies! Kreikan taloudessa on jäänyt huomaamatta omalaatuinen seikka. Valtio omistaa noin 330 miljardin euron verran erilaista omaisuutta, joka ei yleensä kuulu valtion omistuksen piiriin: hotelleja, ravintoloita ja kaikkea, mitä on tullut mieleen hankkia valtiolle. Taseella mitaten Kreikka ei suinkaan ole köyhä valtio. Se on vain haluton ja näköalaton järjestelemään omaisuuttaan samaan tapaan kuin rahapulassa oleva, vippiä kysyvä mutta kohtuullista omaisuutta takanaan pitävä sukulainen.

Hallituksen esityksessä on kaksi kohtaa, joihin haluan puuttua. Ensimmäinen koskee Kreikalle myönnettävän lainan ehtoja, toinen koskee lainan vakuuksia.

Hallitus toteaa esityksessään sanatarkasti: "Lainojen ehtona on talousohjelman noudattaminen." Mitkä nämä talousohjelman ehdot ovat? Näiden ehtojen osalta hallituksen esitys on puutteellinen. Hallituksen esityksessä ei ole riviäkään selvitystä talousohjelmasta. Kysyä sopii, miten eduskunta ja sen valvontaelimet voivat valvoa siirtomäärärahan toteutumista ja tarkoituksenmukaisuutta, kun talousohjelmaa ei avata eduskunnalle.

Hallituksen esityksen mukainen siirtomäärärahan myöntäminen sitouttaa ja sen tulee sitouttaa Suomen hallitus myöntämään lainoitusta Kreikalle tulevan kolmen vuoden aikana vain, mikäli Kreikka toteuttaa sille asetettua talousohjelmaa. Eduskunnan antama vakuutus tulee kirjoittaa selkeästi auki tukipaketin yksityiskohtia myöten. Eduskunnan tulee seurata tukipaketin ehtojen toteutumista. Valtuuksia tässä asiassa ei tule antaa hallitukselle, koska se heikentää Suomen neuvotteluasemaa Euroopassa ratkaisevasti. Miksi näin? Tulevan kolmen vuoden aikana Suomen hallituksen edustajat tulevat neuvottelemaan yhä uudestaan Kreikan lainoituksesta, koska talousohjelman toteutuminen on hyvin epävarmaa. Noissa neuvotteluissa tulee nousemaan esiin kysymys eduskunnan myöntämän määrärahan käytöstä tilanteessa, jossa Kreikka ei olekaan kyennyt noudattamaan tukipaketin ehtoja.

Tuota tulevaisuudessa häämöttävää neuvottelutilannetta varten tulee varautua jo nyt hyvissä ajoin tekemällä selväksi, että siirtomäärärahan käytön edellytyksenä todellakin on hallituksen esityksen mukaisesti talousohjelman toteutuminen. Mikäli talousohjelma ei toteudu, ei siirtomäärärahan käytölle ole toimeenpanon edellytyksiä, vaan toimeenpanon edellytykset tulee uudelleen käsitellä eduskunnassa. Siirtomäärärahan käytön sitominen talousohjelman toteutumiseen parantaa Suomen neuvotteluasemaa merkittävästi, kun talouspaketin kohtalosta ja jatkosta päätetään Euroopassa. Kun talousohjelma jää puutteellisesti toteutetuksi, joutuvat Suomen edustajat toteamaan, että uudet valtuudet tulee hakea uudestaan Suomesta asti eduskunnalta.

Arvoisa puhemies! Tämä asetelma tarjoaa Suomelle erinomaiset mahdollisuudet tuoda uutta ajattelua ja uusia taloudellisesti järkeviä menettelytapoja tukemaan Euroopan vakautta. Tärkein uusi avaus koskee lainan vakuuksia. Hallituksen esityksessä todetaan, että laina voidaan myöntää ilman vakuuksia, toisin sanoen hallituksen esityksen mukaan laina voidaan myöntää myös vakuuksia vastaan. On esitetty myös väittämiä, että Kreikan lainat olisivat nyt jo vastavakuudellisia. Tämä väittämä ei pidä paikkaansa. Jos suomalainen eläkevakuutusyhtiö ei nyt saa Kreikan valtion joukkovelkakirjalainastaan rahojaan täysimääräisinä takaisin, ei suomalaisella eläkevakuutusyhtiöllä ole oikeudellisia mahdollisuuksia ryhtyä realisoimaan Kreikan valtion omaisuutta tappioittensa katteeksi. Jos Kreikan valtiolle myönnettävillä vastavakuudellisilla lainoilla maksettaisiin takaisin nyt ilman vastavakuutta olevia lainoja, kuten tarkoitus on, muuttuisivat myös suomalaisten eläkevakuutusyhtiöiden kreikkalaiset lainat vastavakuudellisiksi ja siksi turvallisiksi.

On myös esitetty, että Kreikalta ei voida vaatia reaalivakuuksia, koska vanhat lainat voitaisiin irtisanoa. On mahdollista, että Kreikan lainaehdoissa todella on tätä koskeva ehto ainakin jossakin määrin. Käytännössä tämä johtaisi siihen, että vanhojen lainojen omistajille tulisi sama ehto myös lainojen uudelleenjärjestelyjen myötä, mutta tämä kehitys ei suinkaan ole este vaatia lainoille reaalivakuuksia, päinvastoin: tämä menettely avaa aivan uuden ulospääsyn talouskriisistä, jonka ytimessä on lainojen vakuudettomuus.

Haluan korostaa tässä yhteydessä, että vakuuksilla en todellakaan nyt tarkoita Rodoksen saarta tai mitään muutakaan saarta Kreikasta vaan sitä 330 miljardin omaisuutta eli niitä hotelleja, ravintoloita ja kaikkea, mitä on tullut mieleen hankkia valtiolle ja mitä on ympäri Eurooppaa. Miksi Kreikan valtio ei myy näitä tai anna näitä vakuudeksi? Miksi näitä ei Eurooppa vaadi, miksi Suomi ei vaadi?

Kun Kreikan lainoja koskeva hallituksen esitys on tuotu eduskuntaan päätettäväksi, odotan, että sitä täydennetään ja että siirtomäärärahojen käyttö sidotaan Kreikan talousohjelman toteutumiseen. Talousohjelma tulee kirjoittaa auki hallituksen esitykseen. Tämän menettelyn tarkoituksena on turvata suomalaista veronmaksajaa ja varustaa Suomen hallituksen edustajat vahvalla selkänojalla, kun Kreikan ja mahdollisesti muiden maiden tukipaketteja käsitellään Euroopan unionin elimissä. Linjan tulee olla lyhyesti tämä: lainaa kyllä, mutta vain vakuuksia vastaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän puheenvuoroon ja ministeri Kataisen moneen puheenvuoroon liittyen kiinnitän huomiota yhteen erittäin vakavaan asiaan. Kenenkä kanssa tässä keskustellaan? Tässä keskustellaan kuuden kymmenesosan osalta Kreikka-nimisen instituution kanssa, neljä kymmenesosaa on ulkopuolella kaiken. Siellä on rahat, siellä on rahavirrat, siellä on pankit, siellä on kaikki. Miksi te, kokoomuslaiset, unohdatte systemaattisesti tämän realiteetin?

Pietari  Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Kreikka ei voi olla euroalueen jäsen. Kreikan valtio on antamillaan valheellisilla tiedoilla aikoinaan päässyt euroalueen jäseneksi. Kreikka on itse toimillaan ajanut maan vararikkotilaan. Suomi ei voi olla tukemassa ja suorastaan lainoittamassa tällaisen moraaliltaan ala-arvoisen valtion toimintaa, maan, jonka lainatarve on kolmen vuoden aikana ainakin 110 000 miljoonaa euroa. Suomi ei voi olla tukemassa holtittomasti Kreikalle lainoja myöntäneitä, tästä jättivoittoja saaneita ja nyt ongelmiin joutuneita pankkeja.

Millä vuosituhannella maamme hallitus otaksuu Kreikan valtion haluavan maksaa ja pystyvän maksamaan 1 600 miljoonan euron lainansa Suomelle? Kreikan valtio on jo nyt maksukyvytön, ja tilanne vain pahenee velkarahasta huolimatta. Kreikan julkinen velka nousee lähes 400 000 miljoonaan euroon kolmen vuoden sisällä. Kreikalla tulee olemaan julkista velkaa yli puolitoista kertaa enemmän kuin koko maan kansantuote.

Jos Suomi olisi näin velkainen kuin Kreikka, niin meidän julkinen velkamme nousisi peräti nelinkertaiseksi. Kun nyt julkinen velkamme on asukasta kohden noin 14 000 euroa, merkitsisi Kreikan tuhon tie meille lähes 60 000:n euron velkaa asukasta kohden imeväiset mukaan lukien. Tällainen meno olisi täysin tolkutonta ja vastuutonta.

Miksi maan hallitus ei vaadi Kreikalta turvaavia vakuuksia? Valtiollahan on reaaliomaisuutta. Täällä on puhuttu vaikkapa Kreikan saarista joidenkin kansanedustajakollegoiden toimesta edellytyksenä saada Suomelta lainaa. Tämähän on lainanhaun normaali ja välttämätön edellytys. Eihän kukaan normaali kuolevainen saa lainaa lainan päälle ilman mitään panttia, ilman mitään tietoa tulevastakaan lainanmaksukyvystä. Kansa pitäisi tällaista lainanantajaa kansanomaisesti sanottuna hulluna.

Lainan terve Kreikalle on jatkuvasti kasvanut. Ensimmäinen arvio Suomen antaman lainan määräksi oli noin 150 miljoonaa euroa. Nyt se on kymmenkertaistunut ja tulee lähes varmasti edelleen kasvamaan. Mikäli jonkun euroalueen maan eduskunta ei viisaudessaan lähde rahoittamaan uppoavaa laivaa, sen rahoitusosuus siirtyy muiden, kuten Suomen, maksettavaksi.

Arvoisa puhemies! 1,6 miljardin euron lainan takaisinmaksua Suomelle emme tule näkemään elinaikanamme, ja tuskin lapsemmekaan tulevat niitä rahoja koskaan näkemään. Tuolla valtavalla rahasummalla tulisi elvyttää talouttamme ja työllistää yli 100 000 työtöntä ottaen huomioon saatavat verotulot ja säästyvät sosiaalimenot. Varoja riittäisi myös rapautuvien hoitopalvelujen parantamiseen ja tästä 1 600 miljoonasta eurosta vaivaiset 2 miljoonaa reumasairaiden lasten hoitoon Suomen ainoassa reumasairaalassa.

Arvoisa puhemies! Paras ratkaisu on, että Kreikan katsotaan toimineen vastoin euroalueen vakautta ja taloudellisia periaatteita ja eduskunta tekee esityksen, että Kreikka ei voi olla enää euroalueen jäsen. Annetaan Kreikalle vapaus. Kreikka voi vapaasti ottaa historiallisen drakmansa ja setelipainot käyttöön. Se on Kreikalle oikein.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tehnyt tällä tämän vuoden toisella lisätalousarviolla oikean päätöksen, jota toivon myös täällä eduskunnassa kannatettavan. Oululaisen Kalevan tämän päivän pääkirjoitus otsikoltaan "Pienimmän riesan tie" kertoo kohtuullisen selkeästi, mistä on kysymys. Siteeraan siitä muutaman lauseen. "Käytännössä sen enempää Kataisella, Vanhasella kuin koko Suomen hallituksellakaan ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos Kreikka romahtaisi, laineet löisivät Suomeen saakka. Tärkein syy Kreikan auttamiseen on poliittinen väistämättömyys. Kaikkineen noin 110 miljardiin euroon nousevasta rahoituspaketista ei pidä kukaan, kaikkein vähiten Saksa, jolle avustuspakettiin taipuminen otti todella lujille. Ja kun Saksa euroalueen ankkurina leikkiin lähtee, Suomen on mentävä mukaan."

On todella surkuhupaisaa millaisia kepulikonsteja Kreikka on esittänyt taloutensa vakauden varmistukseksi. Maassa on säilytetty muinaisia rälssioikeuksiakin suurempia etuuksia myös jälkipolville. Edesmenneen virkamiehen tytär nauttii koko elämänsä isänsä etuuksia, mikäli ei ole naimisissa tai on eronnut. Eläkkeelle loikataan viisikymppisenä jne. Viime aikoina näitä järjettömyyksiä on pulpahtanut pintaan päivittäin.

Ihmettelen, kuinka aikoinaan jäsenyysneuvotteluissa tällaiset maan tavat eivät ole tulleet julki. Minkälainen Euroopan unionin ja Emun kontrollijärjestelmä nykyisille tai uusille, jäseniksi pyrkiville valtioille oikein on? Olisiko siis oikein jättää Kreikka lojumaan omiin liemiinsä tai peräti hukkumaan omaan soppaansa? Näin varmasti ajattelevat useat kansalaiset, samalla kun heittävät vertauksia naapureistamme, jotka eivät euromaihin kuulu.

Riskilainoissa on aina antaja ja ottaja. Aiemmin Kreikkaan sijoittaneet valtiot, eläkeyhtiöt ja muut sijoittajat saavat katteettomalle toiminnalleen tällä nyt annettavalla suunnattomalla korjauspaketilla ikään kuin synninpäästön typeryydestään. Tämä suurlaina päästää heidät pälkähästä, mutta se antaa myös virheellisen signaalin, että valtioille annettujen lainojen riskit kyllä korvataan aina ja iankaikkisesti ilman poikkeusta muiden, vastuullisten euromaiden kukkarosta. Markkinataloudessa kaikilla on vapaat kädet sijoittaa rahansa mihin haluavat, mutta tämä laina saattaa olla virheellinen signaali käyttäytyä typerästi myös tulevaisuudessa tarvitsematta pelätä mitään riskiä, kun yhteisö kuitenkin tulee hätiin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni meillä ei kuitenkaan ole valinnanvaraa, sillä olemme kreikkalaista tarustoa sopivasti lainatakseni Skyllan ja Kharybdiksen välissä: joko tuki tai talouselämän laman tie. Kontrollin tulee olla tuhannesti parempi tästä lähtien, ja jäsenvaltioiden sekä sellaisiksi pyrkivien pitää oikeasti näyttää luotettavuus ja rehellisen politiikan halu ja kyky.

Vaikka osa ihmisiltä tulvivista tarinoista, miten eteläisissä maissa tuhlataan EU:n rahoja, olisikin osa niin sanottuja kaupunkilegendoja, ei kaikki ole valhetta. Pieniä ja suuria esimerkkejä löytyy, kuten erään tuttavani kertomus kreikkalaisesta löytöeläinkodista, johon saatiin 70 000 euroa EU:lta ja joka on kuitenkin kokonaisuudessaan kaksi häkkihökkeliä, hoito vapaaehtoisvoimin ja ruuantähteitä naapureilta eläinparoille. Jonkun liiveissä ui tätäkin rahaa. Esimerkkejä on muualtakin kuin Kreikasta.

Onneksi Suomella on, kiitos huolellisen taloudenhoidon, hyvä tilanne sikäli, että meidän bruttokansantuotteestamme on julkisen talouden velka velanotostamme huolimatta vain 44 prosenttia senkin jälkeen, kun tänä vuonna otamme 13 miljardia euroa lainaa, kun se esimerkiksi Saksalla on 73,2 prosenttia ja koko euroalueella 78,7 prosenttia. Kreikalla se on ennen tätä suurpakettia 115,1 prosenttia ja nousee varmaan tuonne 140 prosenttiin tämän paketin myötä.

Ymmärrän, että tästä asiasta on helppo noukkia suosiopisteitä moittimalla ja syyttämällä hallitusta ja etenkin pääministeriä ja valtiovarainministeriä. Olemme kuitenkin osa EU:ta ja euroaluetta ja kannamme vastuuta itsemme lisäksi yhteisestä edusta. Voimme osoittaa kymmeniä rahanreikiä, mihin lainarahat tarvittaisiin täällä kotimaassa. Se ei kuitenkaan auta, koska jos euromaita alkaa kaatua, on omakin horjumisemme edessä.

Arvoisa puhemies! Kritiikistä huolimatta ja tiettyä epäluuloa Kreikan luotettavuuteen tuntien katson, että maan, joka toi valon länteen, kuten he itse sanoivat lähes 3 000 vuotta sitten, pelastaminen yhteisin voimin on välttämättömyys, ei vanhan kulttuurin vaan yhteisen edun vuoksi. Tiukka seuranta ja kontrolli ovat tarpeen. Kreikan hallitus on kovan paikan edessä. Kansa ei siellä kuitenkaan tunnu ymmärtävän tilannetta. Suomen 1990-luvun lamaan verrattuna Kreikassa joudutaan kymmen-, jopa kaksikymmenkertaisiin leikkauksiin. Siinä on työsarkaa vanhojen syntien korjaamiseksi. Ei tehdä tästä populistista vaaliasetta. Nyt on tosi kyseessä koko EU:n ja oman maammekin kannalta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vakavalla asialla ei saisi irvailla, mutta tähän on nyt tultu. Kokoomuksen seuraavaan valkopesukampanjaan sopisi mielestäni hyvin hokema tai paremminkin mainoslause "Hei, me puhutaan kreikkaa". Jään odottamaan tuota mainoskampanjaa.

Mutta, herra puhemies, vakavasti ottaen on todettava perustavaa laatua oleva virhe, nimittäin se, että nämä meidän kuuluisat vanhat puolueet veivät Suomen EU:n kolhoosivaluuttaan euroon pelkällä ilmoitusmenettelyllä. Euro on EU:n liittovaltioprojektin lippulaiva, joka on nyt karahtanut kiville. Talouden tosiasioista ei piitattu pätkääkään, kun on runnottu läpi EU:n perustuslaki ja rahaliitto, joka ei yksinkertaisesti toimi. Eurovaluutta on perustunut valheelle. Erilaiset kansantaloudet, joiden kehitysaste on hyvin erilainen, eivät kerta kaikkiaan sovi yhteisvaluuttaan.

Kreikka on johdonmukaisesti tahallaan väärentänyt kansantaloutensa tilinpidot, valehdellut suut ja silmät täyteen. Se on elänyt kuin tuhlaajapoika pitopöydässä. Nyt on ouzo alkanut yskittää ja Zorbas-tanssi hikoilun jälkeen väsyttää. Nyt maksutalkoisiin hälytetään suomalaista veronmaksajaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät anna, eivät myönnä eivätkä kannata euroakaan eikä senttiäkään lainaa väärinpelaajille. Kreikalle on annettava potkut euroalueesta, jonne se valheilla otettiin. Lainaa lapioimalla eivät kreikkalaiset pelastu. Tässä ei sitä paitsi pelasteta yksin kreikkalaisia, vaan erityisesti suurta rahaa, joka on riskisijoitellut Kreikkaan suurten voittojen toivossa. Kreikan kilpailukyky ei parane sinne rahaa kaatamalla vaan saattamalla maalle sellainen valuutan arvo, joka vastaa sen kansantalouden tilaa: ei muuta kuin drakma takaisin käyttöön ja 30—40 prosentin devalvaatio päälle. Eihän Kreikan talous ole koskaan ollut eikä ole eurokunnossa, eikä se rahaa lainaamalla eurokuntoon tule. Euroopassa on merkittäviä talousoppineita, kuten Wilhelm Hankel ja Karl Albreht, joiden mielestä edellä kuvattu on ainoa oikea tie. Se tie on raskas, mutta siinä ei muu auta.

Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa, että Suomi selvisi 1990-luvun alun suuresta lamastaan ja pankkikriisistään omin voimin. Hevoskuuri oli kova, ja siinä koeteltiin kansalaisia ankarasti ja kovalla kädellä. Osa sen ajan etuuksien heikennyksistä on valitettavasti vieläkin voimassa.

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt monta kertaa vedottu perussuomalaisiin, mutta uskallan väittää, että me olemme olleet oikeassa: missä EU, siellä ongelma. EU:n myötäjuoksijapuolueet eivät pysty hokemaan kuin yhtä vaihtoehtoa, kuten ed. Rantakangaskin täällä omassa puheenvuorossaan totesi: ei ole vaihtoehtoa. Itse sanoisin, että kyllä on. Se on EU:n hajauttaminen talous- ja vapaakauppaliitoksi. EU:n on eurooppalaisten vanhojen puolueiden, suuren rahan ja järjestövallan suuruudenhullu suurvaltahanke, joka nykymuodossaan joutaa kaatua. Mieleen tulee väistämättä suuri ja mahtava Neuvostoliitto.

Mitä väsyneet Euroopan vanhat puolueet ja kasvottomat byrokraatit tarjoavat kriisin lääkkeeksi? Lisää integraatiota. Päinvastoin, minun mielestäni ja perussuomalaisten mielestä tarvitaan enemmän itsenäisyyttä. Kuten puolueemme puheenjohtaja on todennut, itsenäisyyden aika ei vanhene koskaan. Jos haluaa nähdä selkärangattomia matelijoita, niin kuin eräässä saamassani viestissä todettiin, voi mennä Sturenkadun Tropicarioon. Nyt näitä selkärangattomia vilisee ympäri Eurooppaa lypsämässä veronmaksajien rahaa lainoihin, joiden takaisinmaksusta ei ole mitään takeita.

Arvoisa puhemies! Valtaosan EU-maista talous on kuralla. Budjettialijäämät ovat massiivisia. Tuoreimmat budjettivajetiedot vuodelta 2009 ovat seuraavia: Irlanti 14,3; Kreikka 13,6; Iso-Britannia 11,5; Espanja 11,2; Portugali 9,4; Latvia 9; Liettua 8,9; Romania 8,3; Ranska 7,5; Puola 7,1. EU:n oman talous- ja vakaussopimuksen mukaan budjettivaje saa olla 3 prosenttia. Mitä virkaa on säännöillä, kun niitä ei noudateta? Suomen budjettivaje on ennusteiden mukaan tänä vuonna 3,6. Pärjäämme kohtuullisesti, mutta muualla EU:ssa on ryvetty kuin sika vatukossa, kuten Pohjanmaalla tavataan tällaisissa tilanteissa sanoa.

Perussuomalaiset ovat olleet EU- ja Emu-kriittisyydessään oikeassa. Oman valuutan Ruotsi ja Tanska eivät joudu tätä hulluutta rahoittamaan. Miten muuten suu nyt laitetaan yhteisvaluutan intoilijoiden kesken puhuttaessa Ruotsin ja Tanskan jäämisestä yhteisvaluutan ulkopuolelle? Perussuomalaiset eivät tule hyväksymään Kreikan lainapakettia ainakaan hallituksen esittämillä ehdoilla. Lainojen takaisinmaksusta ei ole mitään takeita. Vakuuksista ei puhuta mitään, vaikka kyseessä on selvä riskirahoitus.

Onko tässä muuten perustuslaillinen ongelma, kun Suomen valtio ensin lainaa rahaa itselleen ja sitten lainaa sitä edelleen konkurssikypsälle valtiolle ilman minkäänlaisia vakuuksia? Voiko valtio todella toimia muiden maiden riskirahoittajana ja kaataa vastuun lopulta omien kansalaisten, veronmaksajien, niskaan? Herääkin kysymys, onko kyseinen toiminta, jota hallitus nyt ajaa, voimassa olevan perustuslain vastainen.

Arvoisa puhemies! Ainakin niillä tiedoilla, jotka käyvät ilmi hallituksen toisesta lisätalousarvioesityksestä, tulee perussuomalaisten eduskuntaryhmä esittämään, ettei eduskunta anna suostumusta 1,6 miljardin euron nimellisarvoiseen nettolainanottoon.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Redan en längre tid har det stått klart att Greklands ekonomiska problem är allvarliga. Att problemet till stor del uppstått på grund av att landet, eller landets politiker och tjänstemän under en längre tid förvrängt siffror och fått Greklands ekonomi att se bättre ut än den är, är redan det en extremt dålig nyhet för euroområdet. Att Grekland tagits med i euroområdet på basis av uppgifter som varit falska är naturligtvis helt oacceptabelt.

Problemet vi står inför väcker en hel del frågor. Hur är det möjligt att Grekland i åratal har kunnat föra alla andra länder inom euroområdet bakom ljuset? Hur fungerar den interna granskningen och revisionen inom euroområdet, och vad kan göras för att förhindra att en sådan här situation upprepar sig? Analytiker och ekonomer har varnat för att också andra länder inom euroområdet kan ha liknande problem. Hur går det för Spanien och Portugal, hur går det för Irland, och i vilket skick är eurolandet Italien? Det förefaller i alla fall vara klart att även de övriga euroländerna med stora ekonomiska problem får det ännu värre om Grekland går i konkurs.

Jälkiviisaus on helppoa. Samalla tavalla kuin silloin, kun finanssikriisi, jonka vain harvat olivat pystyneet ennustamaan, yhtäkkiä synkän pilven lailla petti koko maailman, euroalueen maat on nyt asetettu sen yhtäkkisen tosiasian eteen, että Kreikan talouden romahdus on lähellä, ellei toimenpiteisiin ryhdytä nopeasti.

Vaikka Kreikka onkin itse syypää siihen, että maa on nyt syvässä kriisissä ja talouden romahtamisen partaalla, eivät muut maat voi kääntää selkäänsä ja käskeä Kreikkaa selviytymään itse omista ongelmistaan. Erityisesti euroalueeseen kuuluvien maiden on autettava Kreikkaa. Samalla tavoin kuin Islannin talouden romahtamisen aiheutti pääasiassa viitisenkymmentä riskinottoon taipuvaista miestä, on todennäköistä, että Kreikassakin pieni ryhmä henkilöitä on tietoisesti ottanut riskejä ja johtanut epärehellisiä puuhia.

Men på den aktuella frågan om Finland ska delta i långivningen till Grekland, om vi ska godkänna en tilläggsbudget på cirka 1,6 miljarder euro, är mitt svar ja. Om Grekland inte snabbt får ett lån som räddar landet från omedelbar ekonomisk kollaps så kommer följderna att bli ännu värre. Följderna sprider sig till de övriga euroländerna i första hand, men sannolikt även till de övriga EU-länderna som inte är en del av euroområdet.

Om alternativet är en finansiell djupdykning för euroområdet så säger det sig självt att det är självklart att Finland är med och beviljar ett lån, som förhoppningsvis kan innebära att följderna inte blir så allvarliga utan som tar Grekland upp ur den akuta krisen, ger Greklands ekonomi en chans till återhämtning. Men en förutsättning är att Greklands parlament godkänner de krav som Imf och euroområdet ställer som ett garanti för lånen.

Vaarana on, etteivät kreikkalaiset maksa lainojaan takaisin. Lähtökohtanamme tulee siitä huolimatta olla se, että laina maksetaan takaisin. Suomen tulee myös EU:ssa ja osana euroaluetta toimia avoimuuden ja eri maiden talouksien läpinäkyvyyden lisäämiseksi. EU:n tulee pystyä puuttumaan asioihin aikaisemmin ja vaatimaan jäsenmaitaan tekemään selkoa ilmoittamistaan tiedoista.

Granskningen och insynen bör skärpas. Det måste också finnas metoder att straffa länder som brutit mot gemensamma regler och som medvetet förskönat sina siffror för att komma i åtnjutande av förmåner. Dessutom bör arbetet för att motarbeta grå ekonomi och korruption inom euroområdet prioriteras. En förutsättning för lånet är att Grekland själv blir tvunget att dra svångremmen och ta bort oskäliga förmåner som stötts med statliga medel. Övervakningen kommer att ske med internationell expertis från EU-kommissionen och Imf.

Riksdagen har redan tidigare gjort beslut om att uppta cirka 13 miljarder lån 2010, och nu förstoras lånesumman med 1,6 miljarder euro. Det svider, men i den situation vi nu befinner oss måste vi vara lojala med de andra euroländerna och ställa upp för Grekland och försvara euroområdets trovärdighet. För Finland är det tryggare och klokare att vara med än att lämna sig utanför den gemensamma stödinsatsen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun kuluessa on esitetty niin monia vankkumattomia totuuksia ja välttämättömyyksiä, että ajattelin keskittyä enemmän kysymysten esittämiseen.

Ensinnäkin tulee mieleen kysyä, olisiko tämä koko kriisi voitu välttää, eikö tätä keskusteluakaan nyt tarvitsisi käydä, jos ne, jotka Kreikassa olivat vastuussa Eurostat-tilastoinnista, olisivat puhuneet totta. Jos olisimme tienneet — ja kuten täällä on todettu, niin itse asiassa mehän olemme tienneet — että ne luvut, joita Kreikan taloudesta on esitetty, eivät ole todellisia, siitä huolimatta minun tekee mieli vastata tähän kysymykseen, että ei tilanne siitä miksikään olisi muuttunut.

Kreikka olisi muista syistä, siis EU:n poliittisen paineen seurauksena, todennäköisesti ehkä nyt sitten vuotta tai kahta myöhemmin mutta joka tapauksessa, hyväksytty sinne, mihin se on hyväksytty, ja Kreikan talous olisi joka tapauksessa ollut rapakunnossa. Jos tiukkuus olisi herännyt oikeitten tilastotietojen johdosta, niin mitä se olisi muuttanut tästä tilanteesta? Edelleen olisi jouduttu keskustelemaan siitä, koska Kreikan talous sitten oikeasti romahtaa. Olisiko se estänyt pankkeja, niitä, joita tässä nyt on syytetty ihan aiheesta suurella riskillä suurten voittojen keräämisestä? Jos tarjolla olisi ollut 24 prosentin korkoa tai 20 prosentin korkoa, niin olisivatko ahneet pankit tulleet yhtään varovaisemmiksi? Tuskinpa.

Nyt on vaadittu, näistäkin pöntöistä tänään monta kertaa, että tästä eteenpäin on oltava äärimmäisen tiukkana Kreikan suhteen. Kuka uskoo, että se tiukkuus oikeasti tästä muuttuu minnekään? Kyllähän me olemme tienneet tähänkin saakka, että Kreikan ja eräiden muidenkin Välimeren maiden taloudellinen meno on ollut kutakuinkin hulvatonta. Kyllähän me tiesimme jo Lehman Brothersin ja muitten amerikkalaisten ahneuteensa kaatuneitten pankkiiriliikkeitten antamasta kokemuksesta, että meno rahamarkkinoilla silloin, kun on kysymys suurten voittojen vähintäänkin kyseenalaisesta hankkimisesta, on joka tapauksessa hulvatonta. Voi kysyä, että jos olisimme asettaneet tiukempia ehtoja jo aiemmin, niin mitä olisi seurannut.

Tai jos nyt tästä eteenpäin sitten, jos tämä lainajärjestelmä menee läpi ja siihen liitetyt ehdot — joista nyt ihan tarkasti emme tiedä, mitä ne ovat, mutta olemme täällä nyt valtiovarainministeriltäkin kuulleet, mitä ne saattaisivat olla — eivät mene läpi, jos tämä tässäkin salissa parjattu kreikkalainen ammattiyhdistysliike lähtee jatkuvasti kaduille ja ne ehdot eivät toteudu sen jälkeen, kun muutama lainaerä on maksettu, mitä sitten tehdään? Pannaan lainahanat kiinni. Mikä on seuraus? Kreikka on edelleen selvitystilassa. Mitä tiukkuus auttaa tästä eteenpäin, koska vaihtoehtoja ei ilmeisesti nyt, mutta ei myöskään sen jälkeen, kun ne uudet lainat on annettu, oikeasti ole? Siis jos, kuten täällä on todettu, meillä ei ole vaihtoehtoja, niin turhaahan sitten on asettaa itse asiassa minkäänlaisia ehtoja, koska Kreikalle on aivan sama, noudattaako se niitä vai eikö se noudata. Sillehän käy huonosti, ja sen seurauksena, jos se logiikka, jolla tätä lainan välttämättömyyttä on nyt perusteltu täällä, toimii, myöskin meille käy huonosti. Itse asiassa tekee mieli väittää, että meille käy joka tapauksessa huonosti.

Kun täällä on puhuttu lainojen vakuudesta, niin tietysti voisi olla mukava saada Kos ja Kreeta ja perussuomalaisten varmaan tämä Lesbos-saarikin vakuudeksi, mutta yleensä kuitenkin arvioisin, että se, että valtiot ovat saaneet helpommin lainaa, ovat saaneet niitä ilman vakuuksia ja ovat saaneet niitä myöskin pienemmällä, matalammalla korolla kuin yksityiset ja yrityslainan ottajat, johtuu siitä, että valtioilla perinteisesti on yksi ylivertainen vakuus. Niillä on verotusoikeus, ja sen vuoksi on voitu aika pitkälle uskoa, että valtiot eivät joudu selvitystilaan, koska hätätilassa ne voivat aina kuitenkin verottaa ankaramminkin kansalaisia.

Kuinka paljon Kreikka voi sitten verottaa nyt kansalaisiaan, on tietenkin mielenkiintoinen kysymys. Tuntuu pikemminkin siltä, että saattaisi riittää, jos Kreikka pystyisi verottamaan kansalaisia edes aivan normaalisti, jos se vain saisi verotettua kaiken sen, mikä verotettavaksi kuuluu. Siellä kai se ongelma etupäässä sijaitsee.

Mutta minusta sinänsä reaalivakuuksien vaatiminen tässä tilanteessa on aika turhanaikaista, kun kysymys on lopulta kuitenkin siitä, säilyykö kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla usko siihen, että valtiot eivät ryhdy kaatumaan. Minusta se vaara, joka Kreikan tilanteeseen liittyy, liittyy juuri siihen, että jos yksi valtio romahtaa, niin sitten markkinoille leviää pelko siitä, että myöskin muut valtiot romahtavat, ja sen jälkeen me olemme todella suurissa vaikeuksissa, emme pelkästään me Suomessa vaan tietenkin muutkin koko Euroopassa ja todennäköisesti koko maailmassakin.

Mutta kysymys tässä tapauksessa on minusta nyt siitä, että kun tämä keskustelu on käyty näin perin pohjin ja vaarassa on nyt muutama saksalainen ja ranskalainen pankki, niin syntyykö oikeasti sellaista efektiä, jota täällä on maalailtu, sitä kauhukuvaa, että eurooppalaiset rahamarkkinat romahtavat, kun kaikki kuitenkin tietävät, mitä siinä on tapahtumassa, jos ne saksalaiset ja ranskalaiset pankit päästetään nurin. Tässä mielessä minusta tämän lainajärjestelmän rakentamisen hyväksyttävyys on hieman kyseenalaista. Minä kannan kyllä huolta aidosti, olen aina kantanut, tästä maailman rahoitusjärjestelmän kestävyydestä, koska seuraukset olivat nähtävissä tässä 1,5—2 vuotta sitten, mitä tapahtuu, kun se päästetään turbulenssitilaan. Mutta pikkuisen epäilen, mahtaakohan Kreikan ja Kreikkaa rahoittaneitten rahalaitosten asettaminen vähän tiukempaan tilanteeseen johtaa niihin kauhukuviin, joita on maalailtu. En minäkään pysty siihen varmuudella vastaamaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, se kysymys, joka minulle tässä on myöskin mieleeni putkahtanut, on se, että mistähän johtuu, että ne ehdot, joita valtiovarainministeri tuossa ilmoitti Kreikalle asetettavan, kuulostavat jotenkin tutuilta. Minusta ne kuulostavat aika lailla samoilta, joita EK-niminen järjestö Suomessa on tässä viime vuosina kohdistanut suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään, ja se on aika mielenkiintoista, kun muistamme samalla, että elinkeinoelämän valtuuskuntaa tai EK:ta lähellä olevat puolueet ovat kohtuullisen innokkaasti puhuneet samalla äänellä tässäkin salissa ja toisaalta vaatineet, että suomalaista valtionvelkaa, julkista velkaa, ei saa lisätä. Nyt samat puolueet vaativat voimallisesti, että nyt tässä tapauksessa sitä velkaa pitää ottaa, jotta voidaan antaa toiselle velkaa.

Tästä saattaa syntyä paljon uusia kysymyksiä, mutta luulen, että tässä salissa ja etenkin tulevilla vaalikentillä niihin kysymyksiin päästään kyllä vastailemaan aivan riittävästi, joten lopetan tähän.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tosiaan tässä Kreikan kysymyksessä voi sanoa sen, että Kreikka ei ole yksin. Siis se ei ole ainut, jolla EU:n piirissä on todella ongelmia, niitä on Italialla, niin kuin olemme kuulleet, Espanjalla, Portugalilla. Heti ensi hätään ovat nämä siinä jonossa. Kreikka on vain tällainen esimerkkimaa, jossa nämä ongelmat ovat nyt kärjistyneet. Sitten ovat nämä Kreikan tunnuspiirteet: muitakin ehkä näyttävämpi ja vahvempi korruptio, maan tavat, jotka ovat enemmän silmille hyppääviä kuin monissa muissa maissa. Mutta korruptiosta puheen ollen kyllä Italiakin hyvin siinä sijoittuu.

Ahneus on varmasti tässä takana ja piittaamattomuus. Valheellisuutta on mukana, ja myös on pankkeja, jotka ovat olleet neuvomassa Kreikkaa, millä tavalla se tämän velkatilanteen pystyy piilottamaan. Eli kyllä pankit ovat ihan käytännön neuvoja olleen maksusta antamassa.

Pankkitukena tämä on nähtävä, ja nyt annetaan nyt todella merkittävää pankkitukea suomalaisten veronmaksajien vastuulla. Viime viikolla valtiovarainministeriön virkamiehen käsitys oli, että noin 30—50 prosenttia on se todennäköisyys, jolla saadaan Kreikalle lainatut rahat takaisin. Suomalaiset ovat myös tässä ahneudessa olleet mukana. Kyllä siellä suomalaista rahaa myös eläkevakuutusyhtiöiltä on, Kevalta jne. Kreikkaan sijoitettuna nimenomaan siinä toiveessa, että saadaan kaksinumeroisia prosentteja sieltä tuloutettua korkoina.

Tästä salikeskustelusta voidaan myös todeta se, että tässähän on hallitukseenpääsy ollut jo myös esillä ed. Rantakankaan puheenvuorossa, eli tällainen Kreikka nyt Kerberoksena, joka vahtii, kuka pääsee lauttaan mukaan, hallitusihanuuteen, ja jos ei täällä äänestetä oikein, niin ei ole sitten mahdollisuutta siihen. En tiedä, miten suurempi oppositiopuolue kuin vasemmistoliitto katsoo tätä asiaa tuolta kannalta.

Mutta oleellista on suomalaisten, Suomen kansalaisten, oikeudentunto. Siihen tämä hallituksen esitys ei asetu, se ei siihen sisään mahdu, se on siihen mahdoton. Tästä on aivan selvä yleinen mielipide, ja varmasti, niin kuin ed. Erkki Virtanen totesi, tämän asian kanssa mennään ihan vaaleihin saakka.

Euroalueeseen liittymisestä äänestettiin 17.4.1998 äänin 135—61. Yksi, tuolloin tietysti silloinen oppositiopuolue keskusta, oli vastaan, silloinen Skl myös ollessaan oppositiopuolueena, vihreistä kaksi kansanedustajaa, ed. Pulliainen ja ed. Krohn, sosialidemokraateista ed. Rinne ja kuusi vasemmalta eli vasemmistoryhmästä kolme ja vasemmistoliitosta samoin kolme. Ne perustelut olisikin tietysti hyvä katsoa vielä, millä perusteilla tosiaan tuolloin vastustettiin tätä euromaailmaa.

Lopuksi, puhemies, voidaan todeta, että Suomessa tehtiin suuria virheitä 1990-luvun alkupuolella pankkitukiasiassa. Tällä hetkellä ollaan tekemässä virhe siinä, että lähdetään jälleen hyvin laajalla tavalla tukemaan pankkeja, tuetaan samalla myös vanhan käytännön jatkumista. Ja niin kuin täällä todettiin, huolimatta siitä, että tämä tuki on vaiheittainen ja seurataan, miten Kreikka omat velvoitteensa täyttää, jos se ei niitä täytä, sama ääni on jälleen salissa, eli pitää toki tukea jatkaa, koska muuten on valtion olemassaolo kyseenalainen, tapahtuu katastrofaalinen konkurssi, valtion kaatuminen. Kyseessä on kuitenkin tähän talousjärjestelmään liittyvä epävakaus, joka nyt tulee hyvin selkeästi esille. Tämä talousjärjestelmä ei pysty sitä vakautta säilyttämään. Se on sille ominaista, tämä epävakaus. Mutta siihen, että todella voitot yksityistetään ja tappiot tasataan veronmaksajille, sosialisoidaan, toivon, että Suomen eduskunta ei nyt tässä tapauksessa lähde eikä tule tätä 1 600 miljoonan euron tukea pankeille ja kreikkalaiselle korruptiolle myöntämään.

Ulla-Maj Wideroos /r:

Herr talman, arvoisa puhemies! Grekland befinner sig i en djup, djup ekonomisk kris till följd av en långvarig misshushållning med de statliga finanserna. Det är ingen tvekan om att krisen är självförvållad, även om den förstås fördjupades i och med den internationella ekonomiska krisen. Allt det här vet vi, och nu måste vi ta beslut i förhållande till den situation som har uppstått. För första gången sätts vårt EU- och eurobygge riktigt på allvar på prov, och det är ett prov som vi måste klara av. Annars riskerar hela det här bygget att rämna.

Lösningen på Greklands problem består egentligen enbart av en lång rad dåliga alternativ. Alltså: alternativen finns, men de är alla dåliga. Då måste vi välja något av de här alternativen, och då är ett internationellt hjälpprogram det enda som på något sätt känns relevant och riktigt. Solidaritet är inte ett ord som bara ska användas i festtal eller som valpropaganda, och jag vet att minister Katainen inte tycker om att man i det här sammanhanget också använder solidaritet, men ändå använder jag det, för jag tycker att solidaritet är någonting som måste kunna tilllämpas också i praktiken. Internationella valutafonden, EU och euroländerna måste visa den här formen av solidaritet, inte med de grekiska beslutsfattarna men nog med det grekiska folket, och det är ganska stor skillnad på det.

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että meidän on autettava Kreikan kansaa, jolla on erittäin vaikea aika edessään. Samanaikaisesti haluan muistuttaa tämän solidaarisuuden olevan ehdottoman välttämätöntä myös toisesta näkökulmasta, nimittäin puhtaasti egoistisesta näkökulmasta. Jos sallimme Kreikan talouden romahtavan kokonaan, niin tiedämme aivan varmasti tämän vaikuttavan euroon, koko EU:hun ja kaikella varmuudella myös Suomen talouteen. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi — siis vaihtoehtoja on, vaikka ne ovat kaikki huonoja — jää Kreikan auttaminen. Tällöin autamme myös pidemmän päälle omaa talouttamme.

Lainaamme 1,6 miljardia euroa Kreikalle kolmen vuoden ajanjaksolla. Ensimmäisenä vuotena kyse on 555 miljoonasta eurosta, ja on sekä epäoikeudenmukaista että väärin asettaa tämä suhteessa siihen, mitä me olisimme voineet tehdä näillä rahoilla. Ne eivät ole käytettävissä nykyisessä valtion talousarviossamme, ja niitä ei olisi lainattu, jos kyseessä ei olisi tämä Kreikan kriisi. Nämä rahat eivät siis ole pois keneltäkään muulta, eikä tätä lainaa olisi otettu ilman Kreikan kriisiä. Kyse on siis puhtaasta lainasta. Lainaamme rahaa lainataksemme ne edelleen Kreikalle. Kyse ei ole avustuksesta eikä suorasta tuesta, kyse on lainasta. Kolmen vuoden kuluttua on tarkoitus, että Kreikka alkaa maksaa lainaa takaisin, mikä tapahtuu korkoineen, siis vähintään samalla korolla, jota Suomi on maksanut.

Herr talman! Det är egentligen inte det här som är den springande punkten. I stället är det nog den internationella solidariteten, hur konstigt det än låter, som är det. En solidaritet som egentligen handlar om att tänka på vårt egen lands bästa, konstigt nog, och riskerna med att låta bli att göra någonting. Grekland får låna sammanlagt 110 miljarder euro. 30 miljarder av dem kommer från Internationella valutafonden och de övriga 80 miljarderna kommer från euroländerna. Vad varje enskilt euroland betalar utgår sedan från bnp per capita, och det innebär att Finlands andel på 1,6 miljarder utgör ungefär 1,85 procent av euroländernas andel. Per invånare faller det sedan ganska jämnt med vad de övriga länderna betalar.

Tanken med låneförfarandet är att alla euroländer ska delta i lånen till Grekland. Naturligtvis är detta i förhållande till vart och ett lands ekonomiska realiteter. Det finns dock två optioner till att ett land kan ställa sig utanför: dels att det nationella parlamentet inte godkänner ett lån och dels att ett land tvingas låna till lika dåliga villkor som Grekland, vilket alltså i praktiken innebär att det landet skulle anses vara i lika djup kris om Grekland.

Problematiskt blir det nog om något parlament röstar ner lånet och landet inte ställer upp för Grekland. Då lider faktiskt solidariteten med det grekiska folket och då skulle trovärdigheten för ett handlingskraftigt och starkt euroområde minska. Samtidigt kan vi inte heller riskera att hela paketet faller om ett land visar tummen ner. Till detta är paketet alltför viktigt. Men låt mig också uttrycka min förvåning över förslaget att ta någon ö som säkerhet för lånen. Det bor ju faktiskt människor på de här öarna och jag har åtminstone aldrig hört talas om att människor tas som säkerhet för lån.

Samalla pidän valitettavana sitä, että tämä taloudellinen solidaarisuus ei ulotu koko EU:hun. On itsestään selvää, että euromaiden tulee huolehtia valuutastaan. Tietenkin niiden tulee pyrkiä vakauttamaan se mahdollisuuksien mukaan. Samanaikaisesti tosiasia kuitenkin on, että jos euro on uhattuna, silloin koko unioni on uhattuna. Ei pidä luulla, että EU voisi olla vahva ja yhtenäinen, jos yksi sen tärkeimmistä tekijöistä, nimittäin valuutta, yhtäkkiä romahtaisi. Pidemmän päälle tämän pitäisi merkitä, että myös rikkaiden EU-maiden euroalueen ulkopuolella tulisi avustaa Kreikkaa lainoin. Tätä emme valitettavasti tule nyt näkemään, ja tämä on kyllä naarmu solidaarisuudessa.

Mutta asia ei ole millään lailla niin, että annamme miljardeja maalle, joka ei kykene hoitamaan julkista talouttaan tulevaisuudessa. Näihin lainoihin on liitetty kovat, neljännesvuosittain tarkistettavat ehdot. Jos nämä ehdot jostain syystä eivät täyty ja jos Kreikan taloudenpitoa ei tiukenneta, silloin ei myöskään makseta seuraavaa osuutta lainarahoista, mikä on tietysti ongelmallista mutta valitettavan totta. Kreikan taloutta on siis saneerattava, ja tämän on toki Kreikan hallitus myös ymmärtänyt ja myöntänyt.

On myös korostettava, että kyse on lyhyestä, määräaikaisesta ohjelmasta, aika tiukasta ohjelmasta. Kyse on ohjelmasta, joka osoittaa, että mitään maata ei kuitenkaan jätetä tuuliajolle. Samanaikaisesti kyse on avustusohjelmasta, joka pyrkii siihen, että maa pystyy auttamaan itseään. Tämän ohjelman tulee antaa Kreikalle mahdollisuus päästä nopeasti jaloilleen. Samanaikaisesti se asettaa kovia vaatimuksia Kreikan taloudessa tehtäville toimenpiteille.

Kun ohjelma on lopussa, se on toivottavasti myös lopussa. Silloin Kreikan on selvittävä itse. Sillä on oltava mahdollisuudet alkaa maksaa lainoja takaisin ja hoitaa samalla julkista sektoriaan. Kreikalle asetetaan kovat vaatimukset, ja on tietenkin oikeutettua pohtia, onko Kreikassa niin vahvaa poliittista tahtoa, että saneerausohjelman toteuttamisesta selvittäisiin. Kreikkalaisten poliitikkojen on annettava kovia vastauksia kansalle. Jos ohjelmaa ei onnistuta viemään läpi, euroalueen ja Imf:n lupaukset tietenkin raukeavat.

Tämän ohjelman hyväksyminen ei ole helppo päätös. Kyse ei ole päätöksestä, jonka joutuisimme toistamaan. Taloutemme ei menetä mitään tämän vuoksi lukuun ottamatta sitä, että nettolainanottomme kasvaa hiukan. Kyse on tietenkin suurista eikä aivan tyydyttävistä luvuista sinänsä, mutta taloutemme menettää pidemmän päälle enemmän siinä tapauksessa, että emme auta Kreikkaa, verrattuna siihen, että autamme.

Greklandspaketet är inte heller på något sätt ett prejudikat som andra länder kan ta del av när det passar dem. Det finns ingen som helst automatik i att ett dylikt hjälppaket också skulle beviljas andra svaga ekonomier, tvärtom är det nog varje lands ansvar att hushålla med sin statskassa på ett sådant sätt att ekonomin inte bara hålls på fötter utan faktiskt också kan växa. Grekland är ett unikt fall i euroområdet och som sådant måste det också få unik hjälp, en hjälp som delas ut med fast hand och en hjälp som onekligen ställer hårda krav, men som förväntas vara en riktig hjälp, inte bara ett understöd som försvinner ner i den grekiska statskassans bottenlösa hål.

Herr talman! Regeringen föreslår alltså ett paket på sammanlagt 1,6 miljarder euro till Grekland. Det är inte helt lätt att smälta, men i solidaritetens och egoismens namn bör vi göra det. Vi måste ta hand om vår egen och hela euroområdets ekonomi och det gör vi genom ett lån till Grekland, hur konstigt det än låter.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Alkuun toteamus. On vaikea ymmärtää vasemmiston ja koko perussuomalaisten logiikkaa. Jos menen pankkiin, valehtelen tuloni, työpaikkani ja muut luotot ja saan näillä väärillä tiedoilla lainan, niin vasemmiston logiikan mukaan väärintekijä tässä on pankki. Näin on tätä Kreikan kohdalla hoettu tänään tässä salissa.

Arvoisa rouva puhemies! Olemme kylläkin äärimmäisen kovan päätöksen edessä. Kreikan kansa tarvitsee apua, vaikka suuren lainan antaminen talouslukujaan vääristelleelle ja erittäin holtittomasti talouttaan hoitaneelle maalle maistuu karvaalle. Euroalueen jäsenvaltiot ovat sitoutumassa yksimielisesti Kreikan talouden tukemiseen edellytyksellä, että Kreikka sitoutuu tiukkoihin talouskuurin ehtoihin ja ohjelmiin. Ilman totaalista muutosta Kreikka ajautuu konkurssiin, jos nyt maa yleensä voi konkurssiin ajautua. Tuo Kreikan ajautuminen konkurssiin olisi taatusti katastrofaalinen vaihtoehto Euroopassa. Tuntuu hämmästyttävältä kuulla keskustelua lainasta, että viisautta oikeiden päätösten tekoon ei ole muualla kuin Suomessa ja sielläkin vain oppositiossa tai kansan syvissä riveissä. Seurausvaikutukset koskettaisivat taatusti suomalaisia kotitalouksia, yrityksiä, työllisyyttä. Tällä lainalla pyritään turvaamaan euroalueen vakaus ja estämään kriisin leviäminen muihin heikoissa kantimissa oleviin maihin.

Hallitus esittää käsillä olevassa lisätalousarviossa 1,6 miljardin menolisäystä, jolla Suomen osuus Kreikan avusta katetaan. Kreikalle myönnettävän lainan rahoittamiseksi joudumme valitettavasti ottamaan lisälainaa. Tilanne kuulostaa kyllä varmasti tavallisen kadunmiehen korvaan oudolta, ja sitä vielä tuolta opposition puolelta on julkisuudessa hämmennetty poliittisilla näkemyksillä. Suomen ottama laina on kuitenkin alempikorkoista kuin millä se Kreikalle tulee lainaamaan. Lainajärjestely on euromaiden yhteinen voimainponnistus, jolla uskotaan olevan vakauttava vaikutus kaikkien euromaiden rahoitustilanteeseen sekä talous- ja työllisyyskehitykseen. Koordinoidut kahdenväliset lainat ovat osa rahoitusjärjestelyä, jossa euromaiden lisäksi myös kansainvälinen valuuttarahasto auttaa Kreikkaa.

Vaikka lainan antaminen Kreikalle on välttämätöntä ja osa euroalueen toisilleen osoittamaa solidaarisuutta, liittyy asiaan monta epävarmuustekijää. Jos jokin euroryhmän maista jättäytyy omien talousvaikeuksiensa vuoksi lainaoperaatiosta pois, saattaa suomalaisten niskoille tuleva lainasumma kasvaa entisestään. Toivottavasti tähän tilanteeseen ei kuitenkaan jouduta. Omasta mielestäni Suomen osuus on nyt täysin tapissa. Kun puhutaan euroryhmän sisäisestä solidaarisuudesta, se ei mitä ilmeisemmin merkitse kaikille samaa asiaa. Kreikka on viilannut euromaita linssiin ilman suurempia tunnontuskia. Käy helposti mielessä, että sama meno olisi jatkunut, ellei maa olisi ajautunut konkurssitilanteeseen, ja pakon edessä on pitänyt kääntyä eurokumppaneiden puoleen.

Lainojen takaisinmaksua on kyseenalaistettu, mutta meidän on pakko luottaa, että Kreikka pystyy sen hoitamaan. Takaisinmaksu alkaa kolmen vuoden kuluttua lainan nostamisesta. Toukokuussa 2010 annettavaksi aiotun lainaerän takaisinmaksu alkaisi siten vuoden 2013 toukokuussa. On perusteltua kysyä mitä tapahtuu, jos Kreikka ei maksa lainojaan. Onko mahdollinen rangaistus euroalueesta tai koko EU:sta erottaminen? On olemassa todellinen riski, ettei Kreikka maksa lainojaan takaisin ja epäonnistuu taloutensa remontissa. Siksi lainojen ehtona on tiukka talousohjelma, joka on aiheuttanut mielenosoituksia ja nurinaa yli varojensa eläneessä Kreikassa. Kreikan talouspolitiikalle asetettavien ehtojen toteuttamista tulevat seuraamaan komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Silti mielessä kaihertaa epäilys, ovatko nämäkään valvontatoimet riittäviä.

Mielestäni EU:n sisäistä järjestelmää on muutettava radikaalisti. On pystyttävä varmistamaan, että talousvaikeuksiin ajautuneet valtiot noudattavat tinkimättä talouden tervehdyttämisohjelmiaan. Ministeri Katainen on pitänyt tässä asiassa kiitettävän tiukkaa linjaa. Jatkossa talouspoliittisen koordinaation ja euromaiden keskeisen seurannan on oltava tiiviimpää. Myös uskottavan sanktio- ja valvontajärjestelmän rakentaminen on kaikille unionin maille välttämätöntä.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen päätös tänään, jota olemme täällä hieromassa ja jonka teemme lähipäivinä, on karvasta myrkkyä kaikille meille. Islannin jälkeen joudumme nyt tukemaan Kreikkaa, ja kaikilla on suuri huoli, onko Portugali seuraava ja Espanja sitä seuraava.

Kun keskustellaan siitä, kenen syy tämä tilanne on, olen samaa mieltä kuin ed. Paajanen, että vasemmiston retoriikka siitä, että tämä on pankkien syytä, on käsittämätöntä. Kuitenkin täytyy muistaa, että Kreikka on rakentanut maallensa vuosien aikana julkisen talouden, joka on perustunut myös hyvinä talouden suhdanteiden aikana pelkästään lainaan. Ja jotta se kaikki mukava, leveä elämä, mitä kreikkalaiset ovat meidän näkökulmastamme katsottuna tottuneet elämään, on saatu mitenkään kustannettua, on tarvittu aina lisälainaa. Kun pankeilla on alkanut hymy hyytyä, niin nyt kreikkalaiset itkevät meitä muita apuun, kun korko alkaa olla jo sellainen, että sitä ei ole varaa kenelläkään enää maksaa.

Tästä päästään siihen keskeiseen asiaan, että niin Islannin kuin nyt Kreikankin kohdalla me olemme sammuttaneet tulipaloja, kun vastassa pitäisi olla se, että me estämme niitten syttymistä. Tämän takia on hirveän tärkeää jatkossa miettiä niitä keinoja, millä EU pystyy puuttumaan budjettien säännönmukaisiin alijäämiin siinä vaiheessa, kun kunkin maan kohdalla on vielä taloudellisesti mahdollista puuttua ulkopuolisin toimin, ettei tarvitse mennä näin extremeihin keinoihin kuin mihin nyt on jouduttu menemään. Etsimättä tulee mieleen muun muassa EU-tukien jäädyttäminen, jos budjetin alijäämä säännöllisesti ylittää sen alun perin sovitun 3 prosentin rajan.

Nyt tänään on keskusteltu myöskin, miten Kreikkaa kuuluisi sanktioida tästä tilanteesta, jonka se on aiheuttanut muille. Valtiovarainministeri aivan oikein sanoi, että rahalliset sanktiot ovat poissuljettuja, että sillä ei ole enää merkitystä, laitetaanko siihen sitten joku miljardi sanktiota vielä päälle, tämä on sen verran kova kuuri jo muutenkin. Samoin varmasti kreikkalaiset, jotka nostavat eläkeikäänsä 52 vuodesta 67 vuoteen, varmasti kokevat, että sanktioita on tullut. Olisin silti sitä mieltä, että esimerkiksi kreikkalaisen komissaarin uskottavuus minkään maan asioitten hoitajana voitaisiin tässä tilanteessa asettaa kyseenalaiseksi. Jos maa ei pysty millään lailla luotettavaa tietoa antamaan omista asioistaan, niin miten se pystyy EU-alueella hoitamaan kenenkään asioita?

Mikä tässä lainassa — josta me joudumme nyt Suomen eduskuntana päättämään lisätalousarvion muodossa — kaihertaa, on se ensinnäkin, että Suomen lainaosuus on henkeä kohden laskettuna yksi lainaanosallistujamaitten korkeimmista. Tähän olisi ollut mukava saada täällä debattivaiheessa aiemmin vastauksia. Mutta tietysti on selvää, että kun kysyjiä on paljon, niin kaikkia kysymyksiä ei voida esittää, saatikka että joihinkin kysymyksiin saataisiin edes vastauksia.

Eduskunta joutuu myös tekemään tämän lainapäätöksen sikäli hyvin puutteellisin tiedoin, että olemme lehdistä voineet lukea niistä ehdoista, joita Imf on asettanut Kreikalle kunkin kvartaalin päättyessä, mihin toimiin on pitänyt ryhtyä, jotta seuraava lainasiivu myönnetään. Meillä eduskunnassa tieto näistä ehdoista perustuu siihen, mitä me olemme median kautta lukeneet, muun muassa että puolustusmäärärahoja Kreikassa joudutaan supistamaan, eläkeikää nostamaan, tiettyjä palkkaeriä jäädyttämään jnp. Kuitenkin ed. Matikainen-Kallström aikaisemmin täällä otti erittäin hyvin kantaa siihen — ja hänellä oli opintojensa takia loistavat tiedot siitä — mikä on Kreikan todellinen likviditeetti ja minkälaisin pääomin se pystyy edistämään omaa hyvinvointiansa muutenkin. Eli meidän pitäisi tietää, mitä omaisuuseriä esimerkiksi Imf vaatii myytäväksi tässä tilanteessa, mitä sellaista omaisuutta Kreikalla, hallituksella, on, josta nyt olisi järkevää katsoa, että luovutaan ennen kuin muut maat joutuvat kattamaan näitä velkoja.

On selvää, että näiden lainaehtojen täyttymisestä, Imf:n vaatimuksista on pidettävä kiinni. Huoleni herää kuitenkin siitä, että kun me teemme nyt päätöksen 1,6 miljardin lainasta — johon sosialidemokraatit täällä tuntuvat vielä suhtautuvan penseästi — voiko seuraava hallitus jonkun kvartaalin kohdalla sanoa, että meitä ei nyt ihan miellytäkään tämä, mitä Kreikka on tehnyt. Ja mitä siinä vaiheessa tapahtuu seuraavalle lainaerälle, kun siitä on sovittu, ja jatkona myöskin, että valuuko se, mitä uhrauksia Suomi nyt tekee nostaakseen Kreikan, sitten ihan hukkaan ja Kreikka sortuu kaikkien pelastusyritysten jälkeen kuitenkin?

Kysymyksiä lisää: Miksi vain euromaat osallistuvat Kreikan lainoittamiseen? Kuitenkin Kreikan luhistumisen vaikutukset näkyvät aivan varmasti myöskin Ruotsissa, Tanskassa ja Britanniassa. Tästä olisi ollut hyvä käydä keskustelu, mikä on näiden muiden EU-maiden velvollisuus tässä kriisin hoidossa. Kaiken kaikkiaan tästä jää meille suomalaisille kuitenkin opetus tässä meidänkin taantumassamme, ja kysymys kuuluu, kuinka leveästi voi maa elää ja kuinka pitkään etenkin velaksi. Syyllisiä on turha etsiä, olkoot ne sitten ahneita kreikkalaisia tai ahneita pankkeja. Meillä on omat huolemme. Meillä on oma julkinen taloutemme ylläpidettävänä. Mitään holtittomuutta täälläkään ei ole varaa ylläpitää. Tässä on peiliin katsomista, kun katsomme, millä intensiteetillä olemme saattamassa suomalaisia esimerkiksi lakkoon eläkeiän nostamiskysymyksessä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin ed. Hemmingin puheenvuoron johdosta todeta, ettei ole vasemmistolaista retoriikkaa viitata siihen, että pankkimaailma on ollut mukana tässä Kreikan suorittamassa operaatiossa, jossa on ollut hämäystä, selvää valehtelemista, väärien tietojen antamista ja myös pankkimaailmasta annettu ohjeita, miten tällaiseen ylivelkaantumiseen päästään euroalueella ilman, että se paljastuisi selkeästi ja ajoissa. Toinen asia on se, että pankit ovat tehneet varsin hyvää tiliä toimimalla sijoittajien välikätenä ja maksamalla sitten ylisuuria korkoja sijoituksista, ja tämä kysymys siitä, miten pankit saadaan mukaan tähän velanhoitoon, tähän ongelman ratkaisemiseen, on se, mitä me tavoittelemme.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoittaako ed. Tiusanen sitä, että pankkien olisi pitänyt sanoa jo paljon aiemmin, että emme anna Kreikalle enää velkaa? Ja pitäisikö pankkien sitten sanoa esimerkiksi Suomelle, että Suomessakin velkaantuminen on tällä hetkellä sen verran kovaa, että emme enää anna velkaa? Tietysti kyse on siitä, minkälaisella hinnalla sitä rahaa annetaan, ja on ihan selvää, että kun riskit kasvavat, niin se rahan hinta myöskin nousee. On tietysti aivan oikein puuttua siihen, jos täällä on selvää väärinkäytöstä, mutta niinpähän on ollut asuntolainoituksessakin ihan selvää väärinkäytöstä, ja siihen onkin puututtu. On kuitenkin tärkeää, että jokainen itse tajuaa, mikä on se taloudellinen liikkumavara, joka kullakin on, olkoon kyse henkilökohtaisesta liikkumavarasta tai sitten maan liikkumavarasta. Pankit luonnollisesti ottavat sen rahan, minkä saavat.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Avun antaminen on Suomelle tuttua. Apua olemme antaneet jo Islannille ja Latvialle 350 miljoonan lainaerinä. Nyt Kreikka pyytää apua ja EU:n valtiovarainministerit ovat päättäneet auttaa.

Miksi olemme tässä tilanteessa? Yksi syy on löysä, helposti saatavissa oleva matalakorkoinen lainaraha. Tässä katse on käännettävä myös Ekp:hen, joka on hyväksynyt konkurssikypsän Kreikan valtion velkakirjat vakuudeksi rahoituslaitoksille, jotka ovat lainanneet Ekp:n rahaa eteenpäin Kreikan valtiolle. Pankit ovat tehneet hyvät korkokatteet: prosentilla Ekp:stä, viidellä kuudella prosentilla eteenpäin — erinomaista liiketoimintaa. Lisäksi on mainittava kreikkalaisten pankkien riippuvuus Ekp:n tarjoamasta rahoituksesta. Se on ymmärtääkseni euroalueen korkein.

Toinen syy on Kreikan valheellinen talous. Kolmas syy on harhaanjohtavat tunnusluvut ja käsitteet, joita mekin käytämme. Kreikka käsittelee lainat tuloina. Lainat eivät ole verotuloja, saati muitakaan tuloja. Laina on lainaa, joka on maksettava pois. Harhaa syntyy, kun puhumme velan määrästä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämäkin on toistunut useampaan kertaan tänäkin päivänä. Siihen verrattuna velat saattavat näyttää pieniltä. Bruttokansantuote kertookin vain potentiaalista, ei sitä, kykeneekö valtio hoitamaan velkansa ikinä pois. Esimerkiksi Suomen valtio saa tänä vuonna tuottoja 38 miljardia. Velkaa meillä on tämän vuoden lopussa noin 80 miljardia. Tänä vuonna meillä on velkaa tuplasti enemmän kuin meillä on vuosituloja. 2014 velkamme voi olla lähes kolminkertainen tuloihimme nähden. Tilanne ei ole hyvä omassakaan maassamme.

Puhemies! Sanonta, että valtio ei voi mennä konkurssiin, voidaan haudata. Tänään se on totta. Euromaista velkaisinta uhkaa konkurssi. Maan velka on 120 prosenttia bkt:sta. Kreikan 2010 budjetin mukaan vero- ja muita tuloja on 58 miljardia euroa. Velkoja Kreikalla on 273 miljardia eli lähes viisi kertaa tuloihinsa nähden. Kreikan valtion menot ovat 83 miljardia, joista vähintään 13 miljardia eli 16 prosenttia menee korkoihin. Menoja Kreikalla on 25 miljardia enemmän kuin on tuloja eli 44 prosenttia tuloista.

Voidaan olettaa, että Kreikka ei kykene maksamaan velkojaan meidän elinaikanamme pois. On asiallista tunnuslukujen valossa kysyä, saammeko lainan takaisin. Voidaanko edes olettaa, että saamme lainamme takaisin, koska ekonomistitkin selittävät itsekin lainatessamme, että valtion lainoja ei tarvitse maksaa pois? Veikkaukseni on, että lainojen erääntyessä Kreikka hakee lisämaksuaikaa. Tarpeelliset talouden sopeuttamisohjelman toimenpiteet tulevat valitettavasti lyhyellä tähtäimellä näkymään Kreikan talouden jyrkähkönä sukelluksena. On vaikea realistina edes kuvitella, että kolmen vuoden kuluttua tilanne olisi huomattavasti parempi.

Keitä apupaketilla pelastamme? Emme pelkästään Kreikkaa vaan myös Kreikan velkojia, muun muassa ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja. Tällöin herää kysymys, mikä on lainanantajien vastuu. Onko sitä lainkaan? Miksi ei otettu käyttöön yrityksistä tuttua velkasaneerausmenettelyä jo tässä vaiheessa? Miten pelastustoimet vaikuttavat jatkoon? Käykö niin, että pankit olettavat, että muiden vaikeuksissa olevien euromaiden erääntyviä lainoja tulevat jälleen maksamaan muut euromaat? Kreikan ja muiden maiden lainoittajat pääsevät kuin koira veräjästä. Se ei ole oikein. Pahimmassa tapauksessa pankkien mustapekka jää euromaiden käsiin. Lainoittajilla on oltava vastuu riskeistä. Lainariskejä ei saa laittaa valtioiden maksettavaksi. Jos annamme tilanteen valua pelkästään valtioiden käsiin, niin tällöin rahoittajat tekevät hyvinä aikoina tulosta, ja huonoina aikoina tullaan sitten valtiota penäämään apuun. On hyvä, että vakausmaksu otetaan tulevaisuudessa käyttöön. Rahoituslaitosten tulee kantaa oma kortensa kekoon.

Miksi osallistua lainatalkoisiin? Varmastikin Kreikan auttamisella on vaikutusta korkotasoomme. Operaation arvioidaan johtavan siihen, että korot tulevat olemaan ainakin vähän pidemmän aikaa matalahkoja. Todennäköisesti Suomen valtiokin maksaa vähemmän korkoa tällä operaatiolla kansainvälisillä lainamarkkinoilla. On tärkeää samalla myös välttää uusi lama. Kreikan heijastusvaikutukset näkyisivät ympäri Eurooppaa edeten kuin tsunami. Rajat on kuitenkin asetettava, tiukat ehdot ja siivuttaminen. Samalla, kuten on aikaisemminkin tullut esille, Kreikalta voisi edellyttää myös oman omaisuutensa realisoimista.

Eivätkä muutkaan euromaat kummoisessa talouskunnossa ole. Kornia on, että velkaiset maat antavat velkaa. Missä menee raja? Kuinka pitkälle olemme valmiit velkaantumaan muiden maiden pelastamiseksi? 1,6 miljardia on paljon rahaa. Käyttöä löytyisi kotimaassakin.

Hyvänolontunnetta ei lisää, kun katsoo uutisista kiukkuisia kreikkalaisia, lakkoja ja mellakoita. Arvostus apua kohtaan on olematonta, lähes vihamielistä. Toisaalta kolikon toinen puoli huolestuttaa vielä enemmän. Siihen liittyy vielä enemmän vakavia seurausvaikutuksia. Elämme kuilun kynnyksellä. Pienikin tönäisy voi kaataa euromaat kuilun pohjalle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Lauslahdelle kommentti, kun sanoitte, että laina on maksettava takaisin, se ei varmaan koskenut Suomea ollenkaan, kun otetaan huomioon, mitä Suomi otti 1990-luvun alun laman tiimoilta velkaa — yhtenä ainoana vuonna 60 miljardia markkaa — ja ne ovat edelleen tänä päivänä euroiksi muuttuneina mutta edelleen maksamattomina. Hoidettu nyt kuitenkin on niitä lainoja ja korot maksettu.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti kysymys on siitä, kuinka paljon velkaa valtiolla voi olla, ettei se tule ylitsepääsemättömäksi korkoineen päivinensä. Sinänsä aina pohdituttaa, että ennen edellistä lamaa meillä oli lähes velaton talous. Kysymys on myöskin sukupolvien välisestä tasa-arvosta: miksi me jätämme yli 100 miljardin velan meidän jälkipolvillemme, kun me olemme saaneet velattoman talouden, kun me olemme tulleet yhteiskuntaan?

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Maastrichtin sopimuksessa, jolla euro perustettiin, määriteltiin ne ehdot, joilla jäsenmaat pääsisivät mukaan euroalueeseen. Tärkeimmät niistä olivat, että jäsenmaan julkisen talouden alijäämä on alle 30 prosenttia bkt:stä ja julkinen velka vastaavasti alle 60 prosenttia bkt:stä. Lisäksi hyväksyttiin niin sanottu Vakaus- ja kasvusopimus, jolla haluttiin tehostaa Maastrichtin sopimuksen säännöstä liiallisesta alijäämästä.

Kreikan alijäämä on noin 13 prosenttia ja muutamien muiden Välimeren maiden alijäämä yli 10 prosenttia bkt:stä. Vastaavasti Kreikan julkinen velka lienee pitkälti yli 100 prosenttia bkt:stä. Miten tämä ei ole paljastunut aikaisemmin? Sekä Euroopan komissiolla että Euroopan keskuspankilla on ollut velvollisuus valvoa jäsenmaiden taloudellista vakautta ja säännösten noudattamista. On turha väittää, että Kreikan antamat virheelliset tilastotiedot olisivat peittäneet näin suuret epäkohdat. Kreikka jäi jo vuosia sitten kiinni väärän tilastotiedon antamisesta Eurostatille. Perusteltuja epäilyjä esitettiin myös siitä, että Kreikan euroalueeseen liittymistä pohjustaneet tiedot olivat virheellisiä. Kun tämän päivän finanssiskandaalin syyllisiä joskus ryhdytään etsimään Kreikan ulkopuolelta, niin kannattaisi aloittaa Euroopan komissiosta ja Euroopan keskuspankista. Ne ovat ilmeisesti laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Euroaluetta perustettaessa hyväksyttiin perustamissopimuksen säännös siitä, että unioni ei ota vastuulleen jäsenvaltioiden sitoumuksia. Jäsenvaltio ei liioin ole vastuussa eikä ota vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksista. Näiden niin sanottujen no bail out -ehtojen tarkoituksena oli tehostaa julkiseen velkaantumiseen kohdistuvaa markkinakontrollia. Jos jonkin EU-maan julkisen talouden kestävyys kaikesta huolimatta vaarantuu, sen liikkeelle laskemiin obligaatioihin liittyvän luottoriskin ja siten valtionvelan koron arvioitiin kohoavan jyrkemmin, kun keskuspankkia ja muita hallituksia on kielletty tulemasta avuksi. Näin uskottiin, että euroalueella voitaisiin välttyä siitä, että yhteisen rahapolitiikan uskottavuus heikkenee ja koko Talous- ja rahaliiton korkotaso vaarantuu.

Edellä mainittu säännös on edelleen voimassa perustamissopimuksen 125 artiklassa. Näin ollen niin sanottu älykäs lukija uskoisi, ettei tämäntapaisia Kreikan tukipaketteja voitaisi EU:n piirissä lainkaan panna toimeen, koska se on ilmeisesti no bail out -säännön vastaista.

Arvoisa puhemies! Kävin kerran Italiassa ja tapasin erään alueparlamentin puhemiehen, joka oli älykäs, itseironiaan taipuvainen kirurgi. Hän sanoi minulle, että kyllä me täällä noudatamme lakia. Ero maahanne on vain siinä, että me ystävillemme tulkitsemme lakia. Näin on ilmeisesti käynyt myös EU:n piirissä. Kysymys siitä, että perustamissopimusta ei haluta noudattaa, on verhottu apupakettiin näennäisesti korollisen lainanoton muotoon, vaikka tarkoitus on rikkoa selvää säännöstä. Tämän apupaketin hyväksyminen tarkoittaa sitä, ettei EU:ssa enää ole lainkaan pidikkeitä julkisen lainanoton rajoittamiseen.

Apupaketti on tavallaan järjen vastainen. Kun tulisi vähentää Kreikan lainotusta, EU päättää lainata Kreikalle enemmän rahaa. Samalla rikotaan vanhan, viisaan pankkimiehen sanontaa, että huonon rahan perään ei saa koskaan heittää hyvää rahaa. Suomen lainamarkkinoilta hyvän maineensa vuoksi saamaa lainarahaa, josta suomalaiset veronmaksajat vastaavat lopulta joka sentistä, on tällaista hyvää rahaa.

Tätä apupakettia on perusteltu sillä, että sen avulla vakautetaan Kreikan talous. Todellisuudessa kreikkalaiset joutuvat kovan säästökuurin uhreiksi eikä tästä lainarahasta Kreikkaan taida kulkea euroakaan. Lainaraha kulkee niille pankeille, jotka spekulaatiomielessä ovat estottomasti lainanneet rahaa Kreikalle tietäen tämän maan surkeasta taloudellisesta tilanteesta, ainoana toivona kerätä suuret korkotulot.

Koska jäsenmailla on ollut mahdollisuus valvoa näiden omien pankkiensa toimintaa, olisi mielestäni paras vaihtoehto ollut se, että esimerkiksi Ranska vastaisi omien pankkiensa mahdollisista luottotappioista ja Saksa omien pankkiensa luottotappioista siihen laajuuteen asti, kuin se on yhteiskunnallisesti puolustettavissa. Jokin vastuu näillä pankeilla tietysti tulisi itselläänkin olla. Vaikka lainaa myöntäneillä pankeilla ja rahoituslaitoksilla on käsittääkseni päävastuu siitä, että Kreikan tilanne on luisunut lähes mahdottomaksi, juuri nämä hyötyisivät kaikkein eniten tästä käsiteltävänä olevasta apupaketista. Se ei voi olla oikein.

Mainitsemani alueparlamentin puhemies totesi myös, kun puhuimme mahdollisen oikeusasiamiehen viran perustamisesta hänen alueelleen, että se saattaisi olla hyvä idea. Hän tosin lisäsi pirullisesti, että aikaisemmin täällä maakunnassa he ovat luottaneet siihen, että riitti, kun heillä oli ystävä korkeassa virka-asemassa. Voi vain todeta, että tietyillä eurooppalaisilla suurpankeilla näyttää olevan hyviä ystäviä korkeassa asemassa Euroopan unionissa.

Arvoisa puhemies! Jos joku kysyy, eikö tähän apupakettiin kukaan puutu, jos se todella on EU:n perussopimuksen vastainen: Saksan osalta on ilmeistä, että asia viedään Saksan perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi, jossa perinteisesti on ollut rohkeutta tulkita perussopimusta rehellisesti. Toivottavasti saamme viimeistään silloin tietää, mikä tässä asiassa on oikein, mikä väärin.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kansainväliset finanssitalot, sijoittajat ja keinottelijat ovat ostaneet tietoisesti Kreikan riskilainoja suurten tuotto-odotusten toivossa muun muassa siksi, että finanssiyhtiöiden johdolle voitaisiin jälleen kerran maksaa isoja bonuksia. Kreikka-riskien realisoituessa finanssitalot, sijoittajat ja keinottelijat haluavat nyt välttää syntyvät tappiot ja siirtää riskit eri maiden veronmaksajien kannettavaksi pelotellen meitä uudella kriisillä ja laman uhalla ja kysellen, olemmeko me vastuullisia poliitikkoja tekemässä vastuullisia päätöksiä.

Nytkö siis Suomen veronmaksajien tulisi ottaa kannettavakseen ranskalaisten, saksalaisten ja yhdysvaltalaisten finanssitalojen ja keinottelijoiden riskejä 1,6 miljardia euroa? Kysyn sitä siksi, että hallituksen esityksessä ei mielestäni ole kunnollisia selvityksiä Kreikan tämänhetkisestä tilanteesta. Käsittääkseni näin kevein perustein ei koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ole haettu lainaa 1,6 miljardia, puhumattakaan siitä, että sitä olisi kenellekään myönnetty.

Missä ovat ne kuuluisat vakuudet, ja missä on se kuuluisa valtiovarainministerin tiukka linja, jolla asiasta on neuvoteltu? Ainakaan allekirjoittaneelle ei riitä tiukaksi linjaksi se, että sitä toistellaan tästä pöntöstä, että kylläpä minulla on ollut tiukka linja. Missä on tiukka linja sitten, kun tulee ilmi, että Espanja tarvitsee valtaisan tuen, koska maan finanssitalojen taseet ovat täynnä noin 40—70-prosenttisesti yliarvostettuja lainoja ja suoraa kiinteistömassaa? Mitäpä jos Espanja onkin seuraava, jopa kymmenkertainen tasekupla Kreikkaan verrattuna ja nyt avatessamme tien tälle rötösherrojen tukemiselle seuraava rahoitettu töröttää jo odottamassa vuoroaan putken päässä?

Voi hyvin kysyä, miksei finanssiyhtiöiltä aleta periä riskiveroa valtiollisiin rahastoihin otettujen riskien suuruuden suhteessa. Ei ole tehty Euroopassa mitään poliittisia päätöksiä siihen suuntaan, jolla suitsittaisiin tätä järjetöntä pääomalla pelaamista ja ihmisten rahastamista. Kyllä Kreikan kansakin tietää, ettei tässä ole heidän tukemisestaan kysymys. Ulkomaisia yhtiöitä, pankkeja, finanssimaailmaa tässä ollaan pelastamassa ja tukemassa.

Täysin sairaalle ja vääristyneelle finanssimaailman nykymenolle on laitettava vihdoin ja viimein piste. Riskit on kannettava niiden, jotka ovat niitä tietoisesti ottaneet, joiden ne kuuluu tietoisesti myös kantaa. On kummallista, että pelimiehet pelaavat ja tavallinen kansa, veronmaksaja, on aina maksumiehenä.

Tässä salissa on puhuttu moraalista, moraaliongelmasta. Minä näen sen niin, että siellä ei ole moraaliongelmaa, missä ei ole edes moraalia, ei minkäänlaista. Mielestäni tämä lainoituspäätös on ennakkopäätös. Se ei ole pelkkä mielikuva. Se on selkeä uusi toimintamalli, ja jatkossa kaikki voivat olla vaatimassa sitä samaa: kansan maksavan kaikki riskit. Ja pelimiehet keräävät voiton taskuun.

En ole tämän ajatteluni kanssa yksin. Tämän päivän Turun Sanomissa professori Kai Carstensen kritisoi vahvasti EU:n Kreikalle viikonloppuna sorvaamaa tukipakettia. Hänen mielestään EU-maat antavat markkinoille vahvan signaalin siitä, että vaikka kuinka riskeeraisi, vaikka kuinka pelaisi, niin euroalueelle sijoitettava raha tulee aina takaisin, kansan maksettavana. Tavoite on ehkä ollut kuuliaisesti ja kiltisti auttaa Kreikkaa ja kreikkalaisia, mutta nyt autetaan investoijaa, investointipankkeja, pankkiireja. He eivät menetä rahojaan investoituaan kreikkalaisiin valtionlainoihin. Nyt signaali markkinoille on se, että voitte luotottaa mitä tahansa euromaata ilman ongelmia ja saatte rahanne aina takaisin, kuka sen sitten maksaakin, Carstensen varoittaa. Niin pankit, eläkerahastot, vakuutuslaitokset kuin yksityiset rahastosijoittajatkin ovat tahkonneet rahaa Kreikassa, vaikka riskeistä on varoitettu jo pitkään. Markkinatalouden perusta on se, että jokainen on vapaa valitsemaan, mutta olkaa hyvä ja ottakaa huomioon myös seuraukset. Tämä tietoisuus hukkuu parhaillaan. Näin toteaa Carstensen tämän päivän Turun Sanomissa.

Jottei kulttuuriosuus jäisi huomioimatta, niin pieni värssy tähän loppuun: "Joko herää Suomen kansa, kun porvarit halki Euroopan maksattavat kansalla toivotalkoitansa?"

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan päämiesten ja EU:n valtiovarainministerien Kreikalle lupaama 110 miljardin euron lainapaketti on laajuudeltaan käsittämättömän kokoinen aikaisempiin vastaaviin pelastusoperaatioihin verrattuna. Pitää muistaa, että koko Suomen valtionvelka on vain vähän päälle puolet siitä ja kansantaloutena Kreikka ei ole kovinkaan paljon Suomea isompi.

Kaiken lisäksi jo maanantaina näytti siltä, että sijoittajat epäilevät, riittääkö edes tuon kokoinen potti. Täällä on paljon puhuttu siitä riskistä, että ongelma vyöryy Välimerelle naapurimaihin, joissa valtiontalouden tilanne on samansuuntainen. Selvää on, että jos tauti tarttuu Portugaliin ja Espanjaan, puhutaan sitten jo sadoista miljardeista tarpeena ja Italian osalta vielä suuremmista summista.

Tuntuu selvältä, että eurooppalaisten etu vaatii tilanteen vakauttamista. Valitettavasti jälleen maksumiehiksi pannaan tavalliset palkansaajat ja eläkeläiset sekä Kreikassa että myös muualla Euroopassa, Suomi mukaan lukien. Valtiovarainministeri Kataisen ja pääministeri Vanhasen lupaamalle Suomen 1,5 tai 1,6 miljardin euron osuudelle olisi toki käyttöä myös suomalaisten työllistämisessä.

Keskustelussa on viitattu jo useamman kerran siihen, että olisi oikeudenmukaista, että osan taakasta jakaisivat myös Kreikalle avokätisesti lainaa myöntäneet yksityiset pankit. Keskustelussa on puhuttu näistä kansainvälisistä pankeista. Siellähän suurimmat luotottajat ovat ranskalaiset ja saksalaiset pankit, mutta onhan siellä tietysti iso osa myös kreikkalaisia rahoja. Tämä on ehkä unohtunut tuossa keskustelussa, että sen osalta luottohanojen tiukentaminen tai saatavien vaarantaminen johtaisi Kreikan sisäisen tilanteen kärjistymiseen vielä jyrkemmin ja nopeammin kuin tämä kansainvälisen tervehdyttämisohjelma.

Tähänastisten talouskriisien julkilausumattomana oletusarvona on pidetty sitä, että pankkeja ei voi päästää kaatumaan. Nytkin apu Kreikalle menee välillisesti sitä lainoittaneille pankeille. On todella yhdestoista hetki lähteä rakentamaan sellaisia malleja, joissa sitten kohtuudella myös nämä tuottoa riskistä saaneet rahoittajat, pankit joutuisivat maksamaan siitä riskistä, ettei kaikkea pistetä veronmaksajien piikkiin.

Tämä on mitä poliittisin kysymys myös eurooppalaisella tasolla. Jokaisessa maassa tietysti joudutaan tekemään kansallisesti tämä ratkaisu yksittäisen valtion luotosta Kreikalle, mutta ennen kaikkea vaaditaan toimia Euroopan unionin tasolla, jotta vastaavilta ongelmilta tulevaisuudessa vältyttäisiin. Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue vaati viime viikolla nopeita toimia sekä näistä taloudellisista syistä että moraalisista syistä Kreikan tukemiseksi, mutta asetti selväksi ehdoksi sen, että edettäisiin kolmessa isossa asiassa. Euroopan päämiesten, Euroopan komission, Euroopan keskuspankin pitää lähteä liikkeelle ensinnäkin rakentamaan uudenlaista eurooppalaista mekanismia taloudellisesta yhteisvastuusta.

On puhuttu eurobondien, euroluottojen, järjestämisestä, joilla sitten tähän yhteiseen alueeseen tukeutuen saataisiin halvemmalla rahaa valtiontalouksien kuntoon laittamiseksi ilman, että muiden valtioiden veronmaksajat joutuisivat sitä tekemään.

Toiseksi pitäisi ottaa käyttöön eurooppalainen finanssitransaktiovero, tämä Tobinin verosta kehitetty malli, jossa esimerkiksi 0,05 prosentin suuruisena kerättäisiin. Sillä lailla koottaisiin 200 miljardia euroa vuosittain taloutta vakauttaviin, taloudellista kasvua vahvistaviin käyttötarkoituksiin.

Ja kolmanneksi voimakkaammalla finanssisääntelyllä, rahoitusmarkkinoiden sääntelyllä, estetään sitten spekulaatioiden kehittäminen järjettömiin mittasuhteisiin. Tällaisten isojen kuoppien, isojen kuplien estäminen olisi sen tavoitteena. Tästähän on keskusteltu jo nyt puolitoista vuotta, mutta mitään konkreettista, tuntuvaa ei ole vielä saatu aikaan.

Näissä kaikissa kolmessa asiaryhmässä tarvitaan nopeaa etenemistä, jotta saisivat uskottavuutta myös nämä pelastustoimet. Ilman ehtoja nämä johtavat vain väärien maksumiesten rankaisemiseen.

No, tätä poliittista keskustelua käydään nyt kussakin maassa. Erityisen mielenkiintoinen on Saksan tilanne. Siellä myös kristillisdemokraattien, hallituspuolueen, puolella on puhuttu siitä, että pankit pitää saada vastuuseen. Siellä ed. Södermanin viittaamista perustuslaillisista syistä on myös poikkeuksellinen järjestely, että valtion sijasta tämän ison luoton Kreikalle antaa Kreditanstalt für Wiederaufbau, sodan jälkeen perustettu valtavan kokoinen jälleenrakennuspankki KfW, jota reittiä käyttäen voidaan sanoa, että se ei olekaan nyt Saksan valtio, joka luotottaa, vaan se on tällainen, tosin valtion käsissä oleva, luottolaitos. Tällä voidaan selvitä Saksan perustuslain ongelmista, mutta edelleen jää kysymys siitä, miten EU:n perussopimukset tätä järjestelyä tulkitsevat, miten sitä pidetään hyväksyttävinä.

Joka tapauksessa Saksassa myös sikäläinen sosiaalidemokraattinen liike joutuu tätä pohtimaan. He ovat oppositiossa. Toki Saksan kansantalous on tiiviimmin kytköksissä Kreikan kansantalouteen kuin Suomen, mutta siellä selvästi kritiikki on noussut sekä hallitusrintamasta että sosiaalidemokraattien sisällä siitä, että saksalaiset eivät halua maksaa toistamiseen saksalaispankkien spekulaatiosta. Ja siellä SPD:n puheenjohtaja Sigmar Gabriel on, samoin kuin tämä Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue, vaatinut rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa ja nopeita toimia tämän rahoitussääntelyn vahvistamiseksi. Siellä ei ole otettu lopullista kantaa siihen, miten hallituksen tukipakettiin suhtaudutaan, mutta näitä neuvotteluja käydään siitä, mitä sikäläinen hallitus lupaa sitten jatkossa tehdä juuri näiden isojen uudistusten aikaansaamiseksi.

Myös Saksan liittopresidentti Horst Köhler, joka on kristillisdemokraatteja lähellä taustaltaan ja on aikaisemmin toiminut kansainvälisen valuuttarahasto Imf:n johtajana, on ottanut saman linjan periaatteessa kuin eurooppalainen sosiaalidemokratia. Hän korosti, että sen kaltainen finanssikapitalismi, jota tänään nähdään, pohjautuu liiaksi uhkapelin tyyppisiin toimiin lainarahalla. Sitä ei voida enää pitää mallina. Se romuttaa kansakuntien hyvinvointia, Köhler totesi. Hän vaatii samoin nopeasti tiukempia toimia finanssiregulaation vahvistamiseksi ja tällaisten vaarallisten rahoitusmarkkinatoimien kieltämiseksikin jopa. Hän toteaa, että meidän täytyy riisua itsemme näistä rahoitusmarkkinoiden joukkotuhoaseista viitaten juuri näihin johdannaisiin, joissa riskit siirretään väärille tahoille. Ja edelleen hänkin on asettunut kannattamaan kansainvälisten rahoitustransaktioiden verottamista, joka hillitsisi näitä spekulaatioita ja samalla toisi oikeudenmukaista tapaa rahoittaa näitä eurooppalaisia ponnisteluja ja myös kansallisvaltioiden vakautta.

No, tämän linjan eteneminen on mielenkiintoista nähdä. Mutta outoa on, että Suomen hallitus, jossa kuitenkin on näiden Saksan kristillisdemokraattien veljespuolue ja Saksan liberaalidemokraattien veljespuolue myöskin hallituksen johdossa, ei ole tällä painolla nostanut esiin näitä vaatimuksia eurooppalaisen talousjärjestelmän kehittämisestä tai finanssiveron käyttöönotosta. Sosialidemokraatit pitävät näitä toimia välttämättöminä, ja suhtautuminen tähän esitettyyn rahoituspakettiin riippuu paljolti myös niistä ja tietysti myös niistä ehdoista, mitä Kreikan rahoittamiselle asetetaan ja miten niitä pystytään valvomaan.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva kuluvan vuoden toinen lisätalousarvio on vastenmielinen, mutta välttämätön. Asiasta on kuitenkin käytävä perusteellinen keskustelu, jotta kaikille olisi selvää, ettei kukaan pysty ennakoimaan Kreikan lainoituksen riskejä. Toisaalta on vielä sekin riski, etteivät kaikki euroalueen maat hyväksy lainapakettia.

Mikäli jonkin maan oma taloustilanne on tarpeeksi huono, voidaan tämä joutua vapauttamaan osallistumisvastuusta. Tällöin mukana olevien maiden vastuut kasvavat entisestään. Arviot seurauksista, jos lainajärjestelyjä ei hyväksyttäisi, ovat niin haitallisia, että nyt on yritettävä pelastaa, mitä pelastettavissa on. Kreikan lisäksi Espanjan, Portugalin, Italian ja Irlannin taloustilanteet ovat erittäin haavoittuvassa vaiheessa. Kreikan avustamisella saadaan ostettua näille muille maille aikaa tasapainottaa omia talouksiaan.

EU:n on kuitenkin kehitettävä keinoja, joilla tarkempi taloudellinen ja tasapainottamisen seuranta on mahdollista. Tällaiseen katastrofiin ei ole varaa, ja nyt on kysymys lainaohjelmasta, joka on kokonaisuudessaan suuruudeltaan 110 miljardia euroa. Kreikka on käyttäytynyt valheellisesti pimittäessään oikeita tietoja tilanteestaan, ja se aiheuttaa vieläkin enemmän närää muissa euromaissa.

Tässä tilanteessa toivoisi Kreikan yhtenäistävän rivinsä ja kreikkalaisten olisi syytä ottaa lusikka kauniisti käteen. Kaikki tiedämme, miten vaikeaa on luopua saavutetuista eduista, mutta nyt maassa olisi aihetta tehdä vertailua muun muassa muihin maihin. Esimerkiksi Suomi kamppailee eläkeiän nostamisen kanssa, mutta aivan eri kokoluokassa kuin mistä Kreikan tilanteessa olisi kysymys. Sieltä tulisi löytyä järkeä eläkejärjestelyihin, jotka ovat taloudellisesti ja rakenteellisesti täysin kestämättömät. (Ed. Kuoppa: 65 vuotta yleinen eläkeikä siellä!)

Positiivisena asiana voidaan nähdä se, että Suomen tilanne vaikean globaalin talouskriisin aikanakin on kohtuullinen. Tilanne on niin hyvä, että me saamme markkinoilta lainaa sen verran edullisesti, että sitä kannattaa lainata eteenpäinkin. Mikäli takaisinmaksuriskit eivät toteudu, on sijoitus Kreikan lainoihin meille ongelmaton, mutta kukaan ei tiedä, miten Kreikka selviää avusta huolimatta.

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on nyt kuitenkin yrittää ajatella euroalueen kokonaisuutta ja tulevaisuutta. Tällä hinnalla yritetään nyt taata koko euroalueen vakautta, mutta lainajärjestelyjen ehtojen on toteuduttava. Järjestelyissä on osallisena myös Imf, jonka mukanaolo normaalisti takaa tiukan kontrollin ehtojen toteutumisessa. Näin on uskottava tässäkin tapauksessa olevan, mutta EU:n on nyt ehdottomasti ryhdyttävä tiukkoihin seurannan kehittämistoimiin.

Aiemmin esimerkiksi Vakaus- ja kasvusopimuksen toteuttaminen on osoittautunut leväperäiseksi joissakin maissa, ja tulevaisuudessa tällaista ei voida hyväksyä. Yhteiset päätökset ovat kaikkia sitovia, muutoin koko Euroopan tulevaisuus on vaakalaudalla. 1,6 miljoonaa euroa on paljon rahaa, ja sillä varmasti olisi muutakin käyttöä kuin lainata eteenpäin. Tällä lainatoimenpiteellä on kuitenkin uskottava olevan myös meidän suomalaisten kannalta ratkaiseva merkitys, joka turvaa oman tulevaisuutemme.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa rouva puhemies! "Suo siellä, vetelä täällä" on ollut tämän päivän poliittista retoriikkaa täällä salissa, kun käsittelemme Kreikan valtion muilta EU:n rahaliiton jäsenvaltioilta ehdottomasti tarvitsemaa lainamäärää. Emme ole pelastamassa pelkästään Kreikkaa vaan koko euroaluetta pitkältä lamakaudelta.

Olemme tilanteessa, jossa meidän ei pitäisi olla missään tapauksessa. Yhteisen rahaliiton piti tuoda vakautta eikä epävarmuutta euromaihin. Nyt kuitenkin huomaamme, että joissain kansaintalouksissa ei juurikaan ole tunnettu sanoja "kontrolli" tai "vastuullinen taloudenpito" tai "julkisen talouden menokuri". Kreikka ei ole asiassaan yksin, ja pelko siitä, että muitakin valioita joutuu kohta Kreikan kaltaiseen kurimukseen, on laittanut vastuulliset valtiot nyt liikkeelle. Mutta tässä kohtaa täytyy huomata, että nämä vastuullisetkin valtiot velkaantuvat huimaa vauhtia vain elvytyksen nimissä.

Toivottavasti emme ole kuitenkaan myöhässä operaatiomme kanssa, sillä asialla on suuri merkitys kaikille Euroopan kansalaisille, myös meille suomalaisille. Vaihtoehtomme ovat varsin karut: laina tai lama. Vaikka ongelma näyttäytyy meille tällä hetkellä vain Kreikan rahoituksellisena ongelmana, en voi olla näkemättä takana myös ihan arkipäiväistä politiikan tekemisen perusongelmaa. Poliitikon on huomattavasti helpompaa myydä vaikka velaksi kansalaisille hyvinvointiyhteiskuntaa kaikilla herkuilla ja eduilla kuin pyytää heitä elämään reaalitaloudessa. Politiikan populismissahan on usein menestyksen salaisuus.

Kun sitten kupla puhkeaa, ovat hyvät vaihtoehdot vähissä, kuten nyt on käynyt. Asian käsittelyä ei juuri helpota tieto, että kreikkalaiset ovat itse antaneet erheellistä tietoa taloutensa oikeasta tilasta jo vuosikausien ajan. Nyt, mikäli tämä lainapaketti onnistuu, Kreikka joutuu noudattamaan tiukkaa talouspolitiikkaa, jota tulevat seuraamaan niin komissio kuin Euroopan keskuspankki sekä Kansainvälinen valuuttarahasto. Vakauden turvaaminen on meille nyt kuitenkin tärkeämpää kuin syyllisten etsiminen. Voimme myös uskoa vastavuoroisuuden periaatteen olemassaoloon, kun näin nyt itse esimerkillisesti toimimme.

Vakaan euroalueen synnyttäminen on ollut näin jälkeenpäin ajateltuna vaikeampaa ja kalliimpaa kuin olemme aikanaan ajatelleet. Sen olemassaolon välttämättömyys ei kuitenkaan ole vähentynyt. Globaali maailmankauppa ja sen mukana tulleet uudet, vahvat ja nousevat kansantaloudet laittavat meidät tulevaisuudessa vielä monesti kovien ratkaisuiden eteen. Silloin tarvitaan yhtenäistä ja kilpailukykyistä Eurooppaa, eikä vähiten siksi, että kaikki ne haasteet ja jalot tavoitteet, joita varten tämä eurooppalainen valtioiden liitto on rakennettu, ovat todellisuudessa aivan varmasti vielä edessä. Toivon, että nyt toimemme riittävät ja kaikki maailmanlopun ennustajat ovat jälleen kerran väärässä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä ajassa tulevaisuutta ehkä parhaiten kuvaava sana on "yllätyksellisyys". Jos ajatellaan muutama viikko sitten, aika harva meistä olisi ollut valmis näkemään ja tunnistamaan sen, että islantilaisen tulivuoren purkautuminen pysäyttää Euroopan lentoliikenteen. Aivan samalla tavalla muutama viikko sitten, jos tässä salissa olisi tehty kysely, onko seuraava lisätalousarvio, Suomen valtion lisätalousarvio, sisällöltään Kreikalle annettava 1,6 miljardin euron laina, uskon, että aika harva meistä olisi pannut ruksin ruutuun, että tämä on seuraavan lisätalousarvion sisältö. Tämä antaa kuvaa siitä, mitä tarkoittavat globalisaation yllätykselliset seuraukset, ja ennen kaikkea meidän Suomen eduskunnassa on syytä pysähtyä arvioimaan sitä, mitkä mahdollisuudet demokraattisella päätöksenteolla on vastata ja vaikuttaa tähän yllätyksellisyyteen.

Arvoisa puhemies! Ajattelenkin, että tässä on edellä käytetty monia hyviä puheenvuoroja, jotka ovat tarkastelleet niitten asiayhteyksien merkitystä, jotka ovat johtaneet Kreikan siihen talouskurimukseen, missä tämä Euroopan unionin jäsenvaltio tällä hetkellä on. Mutta vähemmän on arvioitu sitä, mitä merkitsee se, että ollaan demokratian synnyn juurilla, jossa tällä hetkellä demokratian rapautumisen erilaiset ilmiöt synnyttävät myös talouden ja taloudellisen toiminnan hallitsemattomuutta.

Tämähän on merkittävältä osaltaan seurausta siitä, että jo pitempään on jatkunut kehitys länsimaisen demokratian irrottamiseksi taloudesta, mikä merkitsee käytännössä sitä, niin kuin tässäkin tapauksessa, että kansallisvaltiot ovat niitä, jotka kuitenkin kantavat viime käden vastuun, vaikka hyvin merkittävät taloudelliset päätökset tehdään riippumattomina demokraattisesta päätöksenteosta. Minusta tämän yhteyden tunnistaminen Kreikan tapauksessakin on erittäin vaikeaa, ja lähtökohtaisesti meillä päättäjillä pitäisi olla parempi tieto siitä kokonaissisällöstä, mitä merkitsee noin 300 miljardin euron Kreikan valtion lainakanta. Mitkä ovat Kreikan lainoittajia? Minun tiedossani on se, että Ranskan valtion osuus on noin 54 miljardia euroa, Saksan valtion osuus noin 30 miljardia euroa, mutta tämän jälkeen on vielä suuruusluokkaa 220—230 miljardia euroa lainoja, joidenka alkuperää en ole saanut tietooni.

Miksikä tämän kokonaisuuden parempi hahmottaminen olisi täysin välttämätöntä? Juuri sen vuoksi, että kun Kreikka on rapauttanut yhteiskuntaansa, demokratiaansa, tällä hetkellä talouden merkittävät virtaukset kulkevat tämän järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Me olemme kuulleet tänä päivänä, että noin 30—40 prosenttia taloudesta virtaa harmaan talouden alueella, ja kuitenkin me puhumme jäsenmaasta, jonka pitäisi toimia samoilla tiukoilla pelisäännöillä, tällä yhteisellä valuutta-alueella, jossa me suomalaisinakin toimimme. Se, millä tavalla tämän tyyppiset kysymykset otetaan hallintaan, kun ollaan tilanteessa, että Euroopan unionissa ei ole lainsäädäntöä ylikansalliseen tarkastustoimintaan, tämä edellyttää erityistä järjestystä ja kurinalaisuutta jokaiselta jäsenvaltiolta ja jokaiselta rahaliiton jäseneltä. Tässä tapauksessa voidaan sanoa, että Kreikka on kaikella tavalla hyllyvällä suolla. Nyt ollaan harkitsemassa niin, että on välttämätöntä mennä mukaan tähän Kreikan järjestelyyn. En ota omassa puheenvuorossani yksiselitteisesti kantaa siihen suuntaan, ettei näin pitäisi menetellä. Ymmärrän tämän äärimmäisen vaativan tilanteen, mutta kyllä esitän hyvin vahvan kysymyksen siitä, johtaako tämä taloudellisen tilanteen haltuunottoa.

Nimittäin, arvoisa puhemies, tällä hetkellä globaalitalouden kehitys valitettavasti etenee niin, että ne maat, joissa ei ole toimivaa demokratiaa, hallitsevat globaalitalouden kasvun ja kehityksen etenemistä. Vastaavasti ne maat, joissa on vahva demokraattinen toiminta, ovat niitä, joissa etsitään kasvun uusia sisältöjä. Muun muassa Kiinan osalta Pekingin konsensus merkitsee sitä, että varsin kevein kriteerein rahoitetaan esimerkiksi tällä hetkellä Afrikan kasvua, Afrikan kehitystä, jossa toiminnassa me suomalaiset ja monet Euroopan unionin jäsenmaat olemme hyvin kriittisin perustein mukana. Tässä on tavallaan se keskeinen näkökulma siihen, miten me luomme Eurooppaan puitteet, jotka muodostavat riittävän vahvan ja kestävän perustan sille taloudelliselle kasvulle ja kehitykselle, joka varmistaa sen, että me pystymme vastaamaan niistä velvoitteista, jotka ovat kullakin jäsenmaalla, ja vastaamaan ennen kaikkea suomalaisina päättäjinä niistä vastuista ja velvoitteista, jotka ovat Suomella.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä käsillä olevaa aihetta on kaluttu hyvin monipuolisesti nyt tämän päivän keskustelussa, ja oman puheenvuoroni käytän nyt lähinnä sen takia, että ikään kuin haluan kirjata myös oman näkemykseni tästä täysistunnon pöytäkirjaan, ettei näkemys jää pelkästään vain sen varaan, millä tavalla tämän asian osalta on sitten tullut äänestettyä.

Joka tapauksessa ymmärrän itse niin, että me olemme pelastamassa ennen kaikkea tässä nyt Euroopan pankkijärjestelmää ja eurooppalaisen talouden vakautta, emme ensisijaisesti Kreikkaa. Kuten monessa puheenvuorossa on todettu, niin käsillä on vain huonoja vaihtoehtoja, mutta nykytietämyksellä on vaikea ottaa sitä riskiä, että Kreikasta kriisi laajenee koko Eurooppaan arvaamattoman suureksi eli tilanteeksi, jossa Suomenkin talous ajautuisi samanlaiseen kriisiin kuin syksyllä 2008. Tähän riskiin meillä ei ole varaa, ja siksi näenkin, että tämä hallituksen esitys on pakko hyväksyä niin Suomen kuin muidenkin Euroopan maiden vakaan talous- ja työllisyyskehityksen turvaamiseksi.

On kuitenkin pakko todeta tai ottaa esille ehkä neljä tämmöistä erityiskommenttia.

Ensinnäkin siitä, toteutetaanko tämä rahoituspaketti nyt täysin oikein, voidaan epäilemättä olla erilaistakin mieltä. On pakko sanoa, että itseäni kyllä hämmentää esimerkiksi se, että Kreikkaan sijoittaneet riskisijoittajat eivät näytä joutuvan ehkä minkäänlaiseen osavastuuseen tästä tilanteesta. Sopii kysyä, onko tämä oikeanlaatuinen signaali nyt sitten luototukselle jatkoa ajatellen.

Ehkä toisena kommenttina on erittäin tärkeää, että kaikin tavoin huolehditaan siitä, että Kreikka vie lävitse tuntuvat ja uskottavat talouden tasapainottamistoimet ja -toimenpiteet, ja näinhän meille täällä on monessa ministereitten ja pääministerinkin puheenvuorossa todettu.

Kolmas kommentti liittyy siihen, että tämän prosessin seurauksena on aivan välttämätöntä, että EU:hun on luotava selvät pelisäännöt sille, että Kreikan kaltaisia tilanteita ei pääse enää syntymään. Eli meidän on ehdottomasti otettava tästä monella tavalla koko unionissa myös sitten opiksi.

Neljäs kommentti liittyy siihen, että meidän on ehkä syytä myös miettiä, mitä vaikutuksia tämän tyyppisellä tilanteella on unionin yhteiseen budjettipolitiikkaan ja ennen kaikkea niihin sektoreihin, jotka ovat kokonaisuudessaan unionin budjettivallan alla. On aivan selvä asia, että kaikilla niillä heijastusvaikutuksilla, mitä tästä seuraa, on epäilemättä aika suuria paineita esimerkiksi siihen, millä tavalla vaikkapa nyt täysin integroitunutta maatalouspolitiikkaa ja maatalouden budjettipolitiikkaa kohtaan tällä prosessilla on.

Arvoisa puhemies! Näillä muutamalla kommentilla siis totean sen, että hyväksyn tämän hallituksen esityksen.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin osa suomalaisista kuin usean muunkin EU-maan kansalaisista on raivoissaan siitä, että verovaroja käytetään toisen EU-maan huonon ja jopa vilpillisen talouspolitiikan pelastamiseksi. Se on tullut täällä esille jo useaan, useaan kertaan.

Hallitus on esittänyt lisätalousarviossaan 1,6 miljardin euron määrärahaa lainattavaksi Kreikan valtiolle. Hallitus myös esittää, että tämä katetaan ottamalla lisälainaa Suomen valtiolle. Suomi odottaa saavansa Kreikalta noin 5 prosenttia korkeampaa korkoa kuin mitä valtio maksaa.

Suomi on Euroopan talous- ja rahaliiton jäsen, ja olemme siihen liittyessämme suostuneet määrättyihin sääntöihin, ja nyt ne säännöt ovat konkreettisesti käsillä ja esillä. Minulla oli mahdollisuus keskustella Euroopan neuvostossa tammikuussa Kreikan pääministerin Papandreoun kanssa Kreikan tilanteesta. Tuolloin ei ollut vielä tarkemmin tiedossa, millaisella yhteisellä sopimuksella EU-maat auttavat Kreikkaa. Tuolloin juuri pääministeri kiersi eri EU-maita.

Ministeri Katainen on ollut nyt neuvottelemassa Suomen osuudesta, joka on mielestäni kohtuuttoman suuri. Myös johdonmukaisuudessa on paljon parantamisen varaa. Ensin ministeri Kataisen kanta oli, että Suomen tukea ei tarvita, sen jälkeen alkoi kuulua puhetta pienestä lainoituksesta, ja nyt edessämme on 1,6 miljardin euron esitys. Olisi todella tarpeellista kuulla, mitkä ovat ne perusteet ja missä vaiheessa tilanne muuttui näin ratkaisevasti. Yritin debatin aikana saada puheenvuoroa, mutta en taaskaan saanut, joten nämä kysymykset jäivät vaille vastausta.

Suomen on kuitenkin jollain tavalla oltava mukana auttamassa, sillä tällä tavoin suojelemme yhdessä EU-aluetta vielä pahemmalta, kokonaisvaltaisemmalta taantumalta, joka uhkaisi tätä kautta myös Suomea. Nyt EU-maat ovat rientäneet hätiin Kreikan joutuessa kriisiin, eikä Kreikka ole suinkaan ainoa maa, jossa ongelmat ovat kärjistyneet. Sekin olisi ollut mielenkiintoista kuulla täällä, edes valistunut arvaus siitä, onko tämä vain alku, pieni lumipallo, joka kasvaa kasvamistaan. Onko tuettavia maita jo jonossa muitakin? Siitä keskusteltiin, mutta vastausta me emme saaneet. Kohtelemmeko tässä tapauksessa kaikkia tasapuolisesti? Kuinka tarkkaan on todella selvitetty, miten Kreikka aikoo maksaa velkojaan takaisin niin meille kuin muillekin? Jos Suomi tässäkin asiassa on mallioppilas ja ensimmäisten joukossa sitoutuu luotottamiseen, miten meille käy, jos muut maat eivät lähdekään mukaan? Kasvaako summa entistä suuremmaksi? Nämä ovat todella tärkeitä kysymyksiä, ja ne jäivät vaille vastausta.

Lisävelan otto vaikuttaa luonnollisesti maamme talouteen. Yksi kysymys lisää on, miten tämä Kreikka-paketti tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa meidän kansalaistemme talouteen ja toimeentuloon. Olisi ollut hyvä, että joku ministereistä olisi jaksanut kuunnella tätä keskusteluakin, kun tämä on niin tärkeä kysymys Suomen kannalta ja mittavista rahoista on kyse.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Edesmennyt hyvä ystäväni tapasi joskus sanoa, että siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Me olemme juuri nyt siinä tilanteessa tämän Kreikan suhteen. Meillä on käytettävissä vain vaikeita ja huonoja vaihtoehtoja, ja niistä on valittava vähiten huonoin. Sitä hallitus on nyt esittämässä.

Tätä keskustelua on käyty vilkkaasti ja monipuolisesti, eikä tästä keskustelusta ole puuttunut myöskään jälkiviisautta. On syytä todeta se, että kun vuonna 1998 päätettiin tähän yhteisvaluuttaan siirtymisestä suurella enemmistöllä, se päätös tarkoitti myös sitä, että on varauduttava erilaisiin riskeihin, ja niistä nyt yksi toteutuu. Ja se, että otan tämän esille, ei tarkoita sitä, että syyllistäisin yhtään silloisia päätöksentekijöitä tässä salissa, vaan haluan ottaa sen esille, että niiden, jotka myös olivat silloin äänestämässä ja tukemassa sitä ratkaisua, ei ole oikein perusteltua sitten esiintyä niin kuin eivät olisi olleetkaan. Vastuunkanto tarkoittaa vastuun kantamista loppuun saakka. Päätöksiä tehdään kussakin ajassa ja niiden tekijöiden ja tietojen perusteella, joita on käytettävissä. Olosuhteet saattavat muuttua varsin nopeastikin, niin kuin nyt tämä Kreikan tilanne osoittaa.

Huolenaihe ja suuri huolenaihe on se, riittävätkö ne toimenpiteet, joita nyt on suunniteltu. Tämä päätös, mitä nyt valmistellaan meidän eduskunnassamme ja mitä valmistellaan monessa muussa EU-jäsenmaassa, edellyttää sitä, että myös huolehditaan siitä, että Kreikassa toteutetaan ne toimenpiteet, joita on edellytetty sen tekevän. Pelkkä luottamus siihen ei riitä, vaan on myös pystyttävä sitä asiaa valvomaan.

Tämä lisäbudjettiesitys on aiheuttanut jokaiselle kansanedustajalle lukuisia yhteydenottoja ja kysymyksiä ja ihmettelyä, ihmettelyä myös siitä, miten EU toimii ja miten EU-järjestelmät toimivat. Pystytään valvomaan hyvin yksityiskohtaisesti, vaikkapa maatalouteen liittyviä monia asioita hyvin tarkasti — toteutetaanko yksittäisellä tilalla jotakin — mutta kun tulee eteen se, toteuttaako joku valtio talouspolitiikassaan yhteisesti päätettyjä periaatteita ja asioita, niin valvonta ei toimikaan. Tämä herättää kysymyksiä koko EU:n osalta, millä tavalla tämä meidän suuri yhteisömme toimii. Me joudumme varautumaan myös siihen, että tämä ei pysähdy tähän. En tarkoita sitä, tarvitaanko uusia lisäbudjetteja, mutta sitä, että tämä talouskriisi voi laajeta, ja siksi kussakin tilanteessa, myöskin silloin, jos tilanne kriisiytyy, on pystyttävä asian vaatimiin päätöksiin.

Arvoisa puhemies! Tämä Kreikan tilanne on nostanut esille myös sen, miten merkittävä tällainen kulttuuriero on vaikkapa Pohjoismaiden ja Etelä-Euroopan maiden välillä. Suomessa on totuttu pitämään kiinni sopimuksesta. Vanhastaan muistetaan periaate "maa on lailla rakennettava". Meillä noudatetaan varmasti eri sopimuksia, direktiivejä, lakeja, määräyksiä tarkemmin ja tiukemmin kuin monessa, monessa muussa EU-maassa. Tämä suhtautumistapa ja suhtautumistavan ero tulee näkyviin monessa muussakin asiassa kuin vaan talouspolitiikassa. Se heijastuu ympäristöasioihin, maatalouspolitiikkaan ja moneen, moneen muuhun. Toivottavasti tämä tilanne omalta osaltaan pysähdyttää näiden asioiden äärelle, että sopimuksista, määräyksistä pidetään yhteneväisin periaattein kiinni. Nimittäin on niin, että siitä eniten kärsivät sitten ne, jotka toimivat niin kuin pitäisi toimia.

Arvoisa puhemies! Tämä on vaikea ja tuskainen, vaikeasti hyväksyttävä asia, mutta ei nähdäkseni näistä huonoista vaihtoehdoista ole muuta niin toteuttamiskelpoista kuin tämä, mitä nyt hallitus esittää, mutta se edellyttää, että huolehditaan siitä, että ne säästö-, rationalisointi- ja muut toimenpiteet, joita Kreikalta edellytetään, myös toteutuvat ja näitä toimenpiteitä ulotetaan myös muihin maihin, jotta tämä kriisi ei leviäisi kovin laajalle.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä nyt käsittelyssä oleva lisätalousarvio on äärimmäisen vaikea. Se on ollut aistittavissa kaikista niistä puheenvuoroista, mitä täällä tänään on pidetty.

Ensinnäkin se, miksi Suomi on tässä mukana, pohjautuu tietysti siihen vuonna 1998 tehtyyn päätökseen, jolloinka Suomi liittyi yhteiseen rahaliittoon. Tämän edessä olevan tilanteen perusteella on otettava huomioon, että se päätös oli virhe. Eli olemme nyt rahaliiton jäsenenä velvollisia osallistumaan näihin lainajärjestelyihin.

Nämä asiat ovat herättäneet todella paljon kysymyksiä, eikä niihin kaikkiin vastausta täällä ole tullut. Yksi hyvin keskeinen kysymys on se, onko meidän laina käytännössä pankkituki suurille eurooppalaisille pankeille ja onko tästä muodostumassa ympyrä, että kun me lainaamme rahaa Kreikalle, niin se raha kulkeutuu eurooppalaisille pankeille, joista me itse asiassa sitä rahaa sitten taas nostamme. Eli muodostuu tämmöinen ympyrä, ja raha kiertää, ja kortti jää sitten meidän käteen. Me emme lisäksi tiedä sitä, onko tämä Kreikan rahoittaminen yksi pala ketjussa, joka nyt on kaatumassa Euroopassa. Kun katsoo julkisen talouden alijäämiä eri maissa, se on Irlannissa miinus 14,2 prosenttia, Kreikassa se on toiseksi suurin, miinus 13,6 prosenttia, Espanjassa miinus 11,2 prosenttia, Portugalissa miinus 9,4 ja Italiassa miinus 5,3 prosenttia. Eli nämä luvut osoittavat, että on hyvin suuri vaara, että myös nämä maat tarvitsevat apua. Ja jäljelle jäävät rahaliiton maat eivät kyllä kykene tätä kakkua sitten enää hoitamaan. Eli suuri vaara on, että rahaliitto tuolloin tulisi kaatumaan.

Tämä Kreikan lainaohjelma on yhteensä 110 miljardia euroa, joista meidän Suomen osuus on 1,6 miljardia. Tuntuu ihmeelliseltä, että kun Kreikan omat verotulot ovat noin 50 miljardia euroa vuodessa ja maalla on lainakantaa nyt noin 300 miljardia euroa, niin yhtäkkiä on muodostunut tilanne, että he tarvitsevat neljäsosan lisää lainaa. Herää kysymys, mistä ihmeestä Kreikka on kyennyt huijaamaan jo tähän mennessä 300 miljardia euroa, kun sen verotulot ovat näin alhaiset. En ollenkaan ihmettele sitä, että valtiovarainministeri Katainenkin täällä tänään käytti Kreikan yhteydessä nimitystä "petollista toimintaa". Sen on täytynyt olla petollista toimintaa, että maan taloutta hoidetaan tällä tavalla.

Äärimmäisen tärkeää on se, että me saisimme vakuudet niille lainoille, mitä sinne ollaan antamassa. Ja tärkeää on myös se, että kaikki Unionin rahaliiton maat olisivat tässä mukana. Mielestäni on selvää, että mikäli näin ei tule tapahtumaan, niin silloin meidänkin lainanmaksuohjelma tulisi katkaista. Ja kun tämä lainaohjelma on jaettu kolmelle vuodelle ja Kreikan on täytettävä ne velvoitteet neljännesvuosittain, niin siinä tilanteessa vaaditaan kyllä suurta päättäväisyyttä, että lainahanat väännetään kiinni, mikäli nämä ehdot eivät täyty. Mutta mielestäni se on ainut ehto tällaisten lainamäärien myöntämiselle tai maksamiselle maalle, jonka talous on todella surkeassa kunnossa.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Edelliselle puhujalle voin todeta, että mitään vakuuksia ei tämän lainan takaisinmaksuun ole saatavissa eikä saada. Näin valtiovarainministeri Katainen on vakuuttanut useaan kertaan, ja on todettava, että tämä on ota tai jätä -sopimus. Joko se hyväksytään sellaisenaan tai sitä ei hyväksytä. Ja jos vielä katsoo tätä tilannetta, niin tilannehan on niin, että tämä 8,5 miljardia euroa pitää saada nopeasti ja se menee suoraan näille lainaa antaneille pankeille lankeavien Kreikan lainojen maksuun. Näin ollen tämä on vain ensimmäinen hätäapu Kreikalle.

Tällä paketilla pelastetaan Kreikan poliittinen eliitti vastuusta siitä, mikä on aiheuttanut tämän tilanteen, mikä Kreikassa on syntynyt. Tässä myöskin tuetaan sitä ja varmistetaan se, että eurooppalaiset suurpankit, jotka ovat lainanneet paljon rahaa Kreikalle, eivät tule kärsimään tappiota, vaan ne tulevat hyötymään tästä täysimääräisesti. Ensinnäkin ne ovat ottaneet suuret, korkeat, korot Kreikan lainoista, ja nyt sitten EU ja Imf takaavat sen, että nämä lainat tulee maksettua näille pankeille. Näin ollen nämä, jotka ovat aiheuttaneet tämän koko kriisin, selviytyvät tässä kuivin jaloin. Näinhän on aina käynyt, että pankit pelastetaan ja tavalliset pienituloiset veronmaksajat pistetään maksamaan sitten laskut. Tuki tässä muodossa, jossa hallitus tuen esittää Kreikalle, on suoraa tukea Kreikkaa lainoittaneille pankeille ja pankkien osakkeenomistajille, jotka saivat varsin hyvät tulokset muun muassa viime vuonna osinkojen muodossa. Imf on päättänyt pienituloisten kreikkalaisten kurittamisesta, ja heistä on nyt tehty syyllisiä tähän Kreikan talouslamaan. Elikkä nämä ihmisryhmät, jotka Kreikassa ovat pienituloisia, joutuvat tässä kovaan kuristusotteeseen — ilmoitetaan palkkojen alennuksista, eläkkeitten leikkauksista, hintojen korotuksista — vaikka he eivät varmasti ole tähän syyllisiä, vaan syyllinen on nimenomaan Kreikan poliittinen eliitti, joka selviää jälleen kuivin jaloin, niin kuin yleensä muissakin maissa käy, kun pankkeja on lähdetty pelastamaan, kun ensin on tehty talouspolitiikassa virheitä.

Näin ollen en voi pitää oikeana tätä ratkaisua, mitä nyt hallitus esittää, elikkä sitä, että Kreikalle annetaan nämä lainat. Tässähän on vielä se vaara, että jos joku euromaa ei hyväksy tätä sopimusta, niin nämä jäljelle jäävät maat sitten jakavat uudelleen nämä osuudet. Elikkä tämä ei välttämättä ole se 1,6 miljardia, mikä Suomelle tulee. Se voi olla jotain aivan muuta. Ja kaiken lisäksi ministeri Katainen ei ole vakuuttanut sitä, että tällä paketilla selvitään. Hän on kaiken aikaa sanonut, että ei hän voi taata mitään, riittääkö tämä, vaan uhkana on edelleenkin, että tarvitaan lisää tukipaketteja, ja täällä on mainittu Espanja, Portugali, Irlanti esimerkiksi. Ja jos näihin uusiin tukipaketteihin joudutaan, niin silloin ei riitä Suomen eikä monen muunkaan rahat eikä tulla enää saamaan lainaa. Mielestäni tässä suomalaisille veronmaksajille asetetaan melkoinen riski, että tämä 1,6 miljardia euroa lankeaa aikaa myöten suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi, jos Kreikan talous ei tule kuntoon. Ja vaikeaa on uskoa, että se tulee kuntoon, kun kansan ostovoima otetaan pois nostamalla hintoja, alentamalla palkkoja ja leikkaamalla eläkkeitä. On mielenkiintoista nähdä, miten talous siitä lähtee nousuun ja sitä kautta Kreikan velanmaksukyky paranee.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei voi tämän tapaista lakiesitystä kyllä tukea.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä nykyinen tilanne, mihin Kreikka on joutunut, on tietenkin äärimmäisen valitettava ja erittäin vaikea.

Suomi liittyi aikanaan euroon. Kaikkihan johtuu tässä tapauksessa eurosta ja siitä Euroopan valuutta-alueesta, johon kuuluu erilaisessa taloudellisessa asemassa olevia valtioita. Suomi liittyi euroon nimenomaan vuonna 1998, kun asia päätettiin. Vuonna 1999 ensimmäinen tammikuuta tuli voimaan euro, joka oli tilivaluutta, ja silloin tehtiin se yksi merkittävä virhe, että otettiin mukaan tähän euroalueeseen sellaisia valtioita, joiden taloudellinen asema todellakin oli äärimmäisen erilainen. Tässä yhteydessä voi sanoa, että esimerkiksi Kreikan kirjanpito ja asioiden ilmaiseminen Euroopan unioniin päin oli äärimmäisen sekavaa, ja ihan selkeästi myös oli annettu tahallisesti vääriä lukuja, joiden seurauksia tässä tänä päivänä nautimme.

Suomen kannalta tässä eurossa on se suuri ongelma, että meidän rakas kilpailijamme Ruotsi jäi silloin eurosta pois. Moni talousviisas varoitti tästä tilanteesta meitä silloin, että meidän pitäisi mennä yhtä aikaa euroon Ruotsin kanssa, jolloin meidän suurin piirtein yhtenäiset talouslukumme ja samanlaiset valtiojärjestelmämme, vapaat demokratiat, joilla talouselämä on suurin piirtein samanlainen, olisivat olleet kilpailukykyisessä asemassa toisiinsa nähden. Näitä epäileviä puheenvuoroja ei silloin kuultu, ja tässä sitä nyt ollaan.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys on aikaamme kuuluva kansantalouden ylivelkaantumisen tilinpäätös, jota ollaan vierittämässä eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Tuoreessa muistissa on meidän oma tilanteemme Holkerin hallituksen holtittomasta taloudenpidosta 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Ne villin velkaantumisen vuodet maksoivat yli 50 miljardia markkaa veronmaksajille. Lisäksi tulee kymmenientuhansien yritysten menetykset, joiden maksumiehinä olivat yksityiset ihmiset. Tänä päivänä on syytä muistaa, että 1. päivänä huhtikuuta tänä vuonna astui voimaan laki, jolla vapautettiin velkavankeudesta, velkavastuistaan, kaksi vuosikymmentä sitten tapahtuneiden konkurssien takia toivottomaan asemaan joutuneet ihmiset. Tuolloin ylivelkaantuminen oli nimenomaan suomalainen, itse aiheutettu ongelma. Nyt käsitellään Euroopan unionin sisäistä euroalueen ongelmaa, joka alkoi kasinotaloutta harjoittaneiden vastuuttomasta velanotosta, jonka ensimmäistä laskua ollaan nyt tarjoamassa veronmaksajien maksettavaksi. Näillä kahdella lamalla on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä: veronmaksaja maksaa laskun. Tätä menettelyä en missään nimessä voi hyväksyä.

Kun katsoo sitten suomalaisten vastuita Kreikassa, tietojen mukaan suomalaisten yritysten ja pankkien vastuut Kreikassa ovat 2,2 miljardia euroa. Kreikan valtion ja julkisen talouden velka on yhteensä 300 miljardia euroa, joka koostuu valtion, kuntien sekä erilaisten sosiaalirahastojen velasta. Tämä on se summa, jonka velanmaksusta puhumme nyt.

Nyt olisi oikeudenmukaista, että Euroopan keskuspankki itsenäisenä toimijana ja Euroopan unioni jäsenmaittensa yhteisenä toimijana neuvottelisivat Kreikalle holtittomasti velkaa myöntäneiden pankkien kanssa velkojen kohtuullistamisesta. Menettely olisi sama kuin suomalainen velkajärjestely, joka on osoittautunut erinomaiseksi kaikkien osapuolten kannalta, ja tämä menettely on myös oikeudellisesti sitova ja hyväksi havaittu.

Jos Euroopan unionin jäsenmaat ottavat sinisilmäisesti vastuulleen pankkien Kreikalle myöntämät lainat edes osittain, tunnustetaan samalla näiden pankkien epäeettinen valuutoilla sekä koroilla keinottelu, joka on tuomittavaa jo sellaisenaan. On hyvä muistaa, että näiden suurten kansainvälisten pankkien voitot valuvat muun muassa johtajien valtaviin palkkioihin ja optioihin. Koko tämä Kreikkaan kohdistuva tapahtuma kaipaa kunnollista selvittämistä ennen kuin lähdetään myöntämään lisälainaa. Kreikka on itse aiheuttanut taloudelliset ongelmansa, ja tuomittavinta on se, että se on johtanut harhaan muita Euroopan unionin jäsenmaita antamalla vääriä tietoja taloutensa tilasta. Nämä onnettomat tapahtumasarjat ovat johtaneet tähän tilanteeseen, että Suomen eduskunnassa tänä päivänä käsittelemme hallituksen lisätalousarviota, joka maksaa suomalaisille veronmaksajille 1,6 miljardia euroa.

Koko Euroopan unionin Kreikalle nyt tässä lisätalousarvioesityksessä yhteisesti eurooppalaisella vastuulla jaettava rahasumma on 110 miljardia euroa, jos se menee unionin jäsenmaissa läpi. Suomen osuus paketista on tuo äsken mainittu 1,6 miljardia euroa. Onneksi tässä on oltu viisaita, niin että esitykseen on kuitenkin saatu sisään ehtoja sen mukaan, että rahaa myönnetään Kreikalle vähitellen, kun talouden vakauttamistoimet pannaan täytäntöön. Nyt olisi kuitenkin välttämätöntä, että koko EU-alueelle tehtäisiin selvä talouden tarkastus ja nimenomaan pankkien stressitesti. Tätähän pääministeri Matti Vanhanen on moneen kertaan esittänyt, mutta valitettavasti se on kaikunut Euroopan unionin käytävillä kuuroille korville, ja kun se on kaikunut kuuroille korville, niin sitten yksi pieni osa seuraamuksista on tässä edessämme. Kreikan toivottoman tilanteen jälkeen ovat edessämme myös Italian, Espanjan, Portugalin ja Irlannin valtavat ongelmat, jotka johtuvat myöskin holtittomasta taloudenpidosta ja ylivelkaantumisesta.

On mielestäni aivan käsittämätöntä, että heti kättelyssä, kun tämä velkakriisi pääsee kärjistymään ja on edessä suurten velkasummien takaisinmaksu, ensimmäisenä takaisinmaksajana esitetään aina veronmaksajaa. En voi sitä millään hyväksyä, ja käyttäydyn äänestyksessä sillä tavalla, että en voi tätä hyväksyä. Jos tämä asia olisi perusteellisesti selvitetty ja kansalaisille annettu edes mahdollisuus sovitella velkoja niin, että Euroopan unioni olisi Euroopan keskuspankin kanssa neuvotellut näiden velkojien kanssa siitä, että kohtuullistetaan tätä velkaa ja saadaan jollakin lailla vastuu kaadettua myös näiden Kreikkaa luotottaneitten pankkien vastuulle, niin olisin ollut hyväksymässä tätä. Mutta sitä, että tämä annetaan suoraan veronmaksajien maksettavaksi, en voi missään nimessä hyväksyä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On turhauttavaa ja kaukaa haetun tuntuista, että eteläeurooppalainen maa elää reilusti yli varojensa, jää siitä kiinni, ajaa niin sanotusti karille ja vetää muut euroalueen maat siihen samaan lokaan mukaan. Vähintäänkin irvokasta on se, että oman ja yhteisen edun nimissä Suomenkin on huomattavalla summalla osallistuttava Kreikan ja koko euroalueen maiden pelastamiseen, ja vieläpä se, että tämä huono vaihtoehto on kuitenkin ainoa vaihtoehto. Todella valitettavaa ja vastenmielistä, erityisesti kun meillä täällä Suomessa ja Pohjoismaissa kuitenkin vielä lainkuuliaisuus on arvossaan.

Myönteisellä lainapäätöksellä joudumme toistuvasti selittämään kansalaisille sitä, miten tätä päätöstä voi perustella ja puolustaa sitä, miksi Suomen valtio ja veronmaksajat joutuvat vastuuseen toisen maan holtittomasta taloudenhoidosta. Kreikka on toiminut sääntöjen vastaisesti. Miten tähän ei ole puututtu aiemmin, kysytään. Jos Kreikasta olisi annettu oikeaa tietoa ulos, olisi siihen pystytty puuttumaan. Niinpä komissiolle onkin annettava aiempaa suuremmat valtuudet selvittää jäsenmaan taloudellinen tilanne, jos epäilystä sen hoidosta on olemassa.

Vaikka Suomen osuus ei ole kokonaisuudessaan suuri, noin vajaat pari prosenttia, voi Suomen pois jättäytymisellä olla dramaattiset vaikutukset Euroopan ja lopulta Suomenkin taloudelliseen tilanteeseen ja työllisyyteen. EU:n sisäistä solidaarisuutta en nyt kuitenkaan lähtisi itse hehkuttamaan, joudummehan itse usein pienenä jäsenmaana jäämään yksin monissa meille tärkeissä asioissa, vaikkapa aluepolitiikassa tai maatalouden elinvoimaisuudessa. Olemme kuitenkin hyvin viennistä riippuvainen maa, ja siksi meidän on turvattava omakin kilpailukykymme ja pelikenttämme maamme rajojen ulkopuolella.

Kukaan ei tosiaankaan pysty takaamaan sitä, että Kreikka maksaisi lainoja takaisin kokonaan. Siinäpä onkin tämän hankkeen jännitysmomentti, ja se asettaa kyseenalaiseksi sen, onko lainoitus kannattavaa ja toteutuuko odotus oletetusta korkohyödystä, jolla lainapäätöstä itse asiassa pitkälti perustellaan. Tässä vaiheessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sumeasti luottaa siihen.

Vasemmiston puheenjohtaja Arhinmäki sanoi päivällä, että olennaisinta tässä on löytää syylliset. Minun mielestäni vieläkin olennaisempaa on löytää ulospääsy tilanteesta, jossa Suomenkin talous ja työllisyys voivat vaarantua. Konkreettinen vaihtoehto lainapäätökselle taisi tulla perussuomalaisilta, jotka esittivät vaihtoehdoksi koko unionin hajottamista. Muuta oikeasti todeksi otettavaa vaihtoehtoa ei ole kuulunut.

Arvoisa puhemies! Täytyy myös ihmetellä kaikkea sitä, mitä uutisissa näemme: mellakoivia ja kapinoivia kreikkalaisia, jotka eivät ilmeisesti ole lainkaan tietoisia siitä, mihin heidän talouspolitiikkansa on maan syössyt, että heidän oma elämäntyylinsä on itse asiassa ajanut heidät tilanteeseen, jossa on pakko luopua kaikesta siitä ekstrasta, mitä esimerkiksi heidän työehdoissaan tai eläkejärjestelyissään on ollut. On tosin esitetty sellaisiakin ajatuksia, että Kreikan hallituksen hyväksymät toimet olisivat liian kovia tavalliselle kreikkalaiselle ja siksi niitä ei pitäisi hyväksyä. Tämä ajatus on kuolleena syntynyt. Kovat talouden talkoot ovat nyt ainoa vaihtoehto. Uudenlaiset ajat maassa totisesti koittavat, koska Kreikka on ottanut lainaa yli sietokykynsä jo 1980-luvulta lähtien. Toivottavasti siellä kuitenkin ymmärretään arvostaa euromaiden apua.

Arvoisa puhemies! Jatkossa Kreikan on sitouduttava talouden tasapainottamistoimiin ja vietävä läpi koko talouden uudistava ohjelma. Se merkitsee Kreikalle täyskäännöstä taloudenhoidossa, ja sen toteutumisen valvonnan on oltava tiivistä. Enää jatkossa yksikään euroalueen maa ei voi toimia niin itsenäisesti talouden suhteen kuin tähän mennessä on voinut, vaikka hälytyskellot ovat jo soineet. Asioihin on pystyttävä tarttumaan jo paljon aiemmin. Jos jotain hyvää tästä katastrofista voi koitua, niin sen täytyy olla uusien toimintatapojen omaksuminen, valvonnan tehostuminen komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston taholta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa rouva puhemies! EU:n suunnittelema Kreikan talouden pelastuspaketti on huolestuttanut useita kansalaisia. Kansalaiset kysyvät, miksi Suomen valtio eli suomalaiset veronmaksajat menisivät rahoittamaan konkurssikypsää Kreikan valtiota ja sitä pönkittäneitä suurpankkeja puolentoista miljardin euron tukipaketilla. Pääministeri Matti Vanhanen on todennut julkisesti, että Kreikan lainoittaminen on hänen näkemyksensä mukaan hyvää bisnestä. Jos pääministeri Vanhasen lausuma olisi totta, niin eikö Suomen kannattaisi tarjota puolentoista miljardin sijasta vaikkapa 3 miljardin tukipakettia Kreikalle, niin että tekisimme Vanhasen laskuopin mukaisesti tuplavoittoja?

Arvoisa rouva puhemies! Hallituspuolueiden useat edustajat ovat tänään vaatineet vakuuksia Kreikan tukipaketille. Tätä vasteen hämmästyttää se, miksi Kreikalle suunnitellun tukipaketin perusteluteksteissä todetaan, että lainat voidaan myöntää ilman vakuutta. Kuka tavallinen ihminen, joka on saanut sukanvarteen säästöjä, olisi niin sinisilmäinen, että lainaisi edes pientä summaa omia rahojaan konkurssikypsälle taholle ja ilman minkäänlaisia vakuuksia, kun on hyvin todennäköistä, että lainalla voidaan vain lykätä konkurssin alkamista?

Tavallinen kansalainen pitää kyllä kiinni omista rahoistaan eikä lähtisi tällaista konkurssipesää elvyttämään. Toivottavasti eduskunnan enemmistö ei suostu Kreikan avustuspaketin maksumiehiksi, vaikka sinisilmäinen hallituksemme onkin valmis työntämään yhteisiä verovarojamme ilman vakuuksia Kreikan valtion pohjattomaan konkurssipesään.

Arvoisa rouva puhemies! Kreikan valtiolla on paljon omaisuutta, kuten kiinteistöjä. Vähintä, mitä Suomen valtion edustajat voisivat tehdä, on vaatia Kreikan valtiolta kiinteistöjä ja muuta omaisuutta koko rahan edestä pantiksi. Se, että ei edes yritetä vaatia vakuuksia Kreikan tukipaketille, on osoitus holtittomasta taloudenhoidosta. Eikö olisi reilumpaa puhua jatkossa joka yhteydessä pelastuspaketista, sillä lainasta ilman minkäänlaisia vakuuksia puhuminen tuntuu karkealta kansalaisten sumuttamiselta?

Kreikassa rehottaa laaja korruptio ja harmaa talous, jotka näyttävät levittäytyvän nopeasti ja vahvasti meille Suomeen EU:n myötä. EU:n myötä on ovet avattu tällaiselle rikollisuudelle. Miksi Suomen valtio tukisi Kreikan valtion laajan ja tehottoman virkamieskunnan ylläpitoa, kun samanaikaisesti omassa maassamme valtion tuottavuusohjelman takia omia virkamiehiämme potkitaan pihalle tuhatmäärin? Eikö nyt olisi syytä palkata Suomeen lisää talousrikostutkijoita, syyttäjiä, tuomareita ja verotarkastajia, jotta voisimme tehokkaasti ennaltaehkäistä Kreikan taudin leviämistä omaan maahamme? Kaikki tiedämme, että harmaan talouden torjunta tuottaa rikoshyötyjen takaisinsaantina myös suuria tuloja valtion kassaan.

Viime viikolla hallitukselta ei löytynyt kahta miljoonaa euroa avustusta Heinolan reumasairaalalle. 1 600 miljoonaa euroa on valtava rahasumma. Suomen oma talous on heikoissa kantimissa: jatkuvasti tehtaita suljetaan ja työläisiä irtisanotaan. Meillä on omassa maassamme 700 000 köyhää kansalaista. Vanhasen hallituksen harjoittama politiikka on jakanut ja jakaa edelleen kansaa entistä enemmän kahtia. On menestyneitä kansalaisia ja syrjäytyneitä kansalaisia. Työttömyys ja monet ongelmat muuttuvat vakavimmiksi ja periytyvät, koska syrjäytymiskierteessä elävät vanhemmat eivät yksinkertaisesti jaksa paneutua omiin ja lastensa ongelmiin.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä taloudellisessa tilanteessa tuntuu aivan kohtuuttomalta se, että suomalaiset, joista niin monet kärsivät edelleen 1990-luvun laman seuraamuksista, osallistuisivat Kreikan talouden pönkittämiseen ja siten kreikkalaisten hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseen. Ei Suomi pyytänyt apua 1990-luvun ongelmiin muilta, vaan itse oli selviydyttävä. Tässä tilanteessa, kun pelkän uskomuksen ja luottamuksen perusteella ollaan tekemässä näin isoja taloudellisia päätöksiä, ainoa oikea vaihtoehto on ajaa Kreikka ulos euroalueesta.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin lyhyesti vaan todennut, että jos samalla periaatteella, jolla ed. Ruohonen-Lerner mietti tässä Kreikan tilannetta, toimittaisiin Suomessa tällä hetkellä, niin että kaikki pitäisivät kiinni vain omista rahoistaan, niin suuri osa suomalaisia pieniä ja keskisuuria, ehkä isompiakin, yrityksiä menisi saman tien nurin.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kreikan tukipaketti on 110 miljardia euroa. Se on todella iso ja esimerkiksi kaksinkertainen koko Suomen valtionvelkaan verrattuna. Se on suunnilleen samansuuruinen kuin koko Kreikan vuosibudjetti, joka on vuonna 2010 102 miljardia euroa. Kreikan budjetista puolet katetaan verotuloilla ja velalla yli 40 prosenttia. Suomi lainaa Kreikalle 1,6 miljardia euroa seuraavan kolmen vuoden aikana.

On huolestuttavaa, että vaikka rahaliiton alueella on olevinaan tiukat kriteerit taloudenpidosta, niin näin pääsee käymään. Toki Kreikka on kertonut kumppaneilleen kuuluisaa muunneltua totuutta, mutta silti. Vietävänä ovat olleet sekä pankit että muut Emu-maat. Kyllä globaalissa tietoyhteiskunnassa pitää pystyä siihen, että järjestelmät ovat läpinäkyviä, vastaavat todellisia kustannuksia ja ohjaavat ja kannustavat valtioita järkevään toimintaan ja taloudellisuuteen. Tosin samaa asiaahan voisi edellyttää myöskin Suomen valtionosuusjärjestelmältä, niin kuin kaikki hyvin tiedämme.

On hyvä, että lainan maksatus tapahtuu neljännesvuosittain. Jokainen maksuerä edellyttää, että Kreikka on toteuttanut ne rakenteelliset uudistukset, joilla sen talous saataisiin kestävälle pohjalle. Toimenpiteet vastaavat kokoluokaltaan suunnilleen samoja, mitkä Suomessa 1990-luvulla tehtiin. On erinomaisen tärkeätä edellyttää, että näitä rakenteellisia muutoksia tehdään. Muuten maksettavat tukirahat toimivat ikään kuin itseään vastaan. Se on ehdoton edellytys sille, että tästä päästäisiin oikeaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Suomen on toimittava tässä asiassa suomalaisten etujen puolesta ja samalla koko EU-alueen etujen puolesta. Pohjimmiltaan on kysymys Kreikan kilpailukyvystä, ja pahimmillaan on kysymys koko Euroopan unionin kilpailukyvystä, markkinoista ja vakaudesta. Sekä Kreikkaa että Euroopan unionia koskee sama asia: jos kilpailukykyä ei ole, se on hankittava. Esimerkiksi Suomen, vientivetoisen maan, etu on kilpailukykyinen Euroopan unioni, Euroopan unionin markkinat. Yksittäisenä maana Suomen on vaikea kilpailla sellaisten markkina-alueiden kanssa kuin Kiina tai Yhdysvallat. Yksin suomalainen vientiteollisuus ei näissä pärjää.

On erinomaisen tärkeätä, että pystytään tämmöisen vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa Kreikassa pääsemään eteenpäin. Tiukka menokuri — tai ainakin tiukentuva menokuri, tiukasta menokurista on ehkä vaikea vielä puhua — auttaa tässä tilanteessa, se parantaa Kreikan kilpailukykyä.

Mutta pitää olla myöskin muita tekijöitä Kreikan taloudessa, jotka antavat uskoa tulevaisuuteen. Niitä on käsitelty huomattavan vähän tässä keskustelussa, ja ehkä itse näkisin sen erittäin huolestuttavana. Jos katsoo Kreikan bruttokansantuotetta, niin muistaakseni vuonna 2009 se oli miinus 2 prosenttia työttömyyden ollessa noin 10 prosentin hujakoilla. Tärkeimmät vientituotteet Kreikalla ovat oliivit, oliiviöljy ja viinit. Niitä meidän tulisi nyt sitten riittävästi nauttia. Ja tietenkin Kreikalla matkailu, kalastus, kauppa ja merenkulku ovat tärkeitä elinkeinoja, mutta täytyisi olla hyvät ohjelmat siitä, millä näitä asioita saataisiin vietyä eteenpäin: Kreikassa talous ja työllisyys pidettyä hyvällä tasolla. Olen erittäin huolestunut näistä asioista.

Arvoisa puhemies! Ehkä vielä lopuksi: Jos tästä jotain hyötyä hakee, niin toivottavasti tästä episodista on se hyöty, että niissä maissa, joilla Euroopassa on peiliin katsomisen paikka julkisen talouden osalta, tämä Kreikan tilanne ja nöyryytys saavat nyt sekä päättäjät että kansat uskomaan, että tässä Vakaus- ja kasvusopimuksessa ja niissä sitoumuksissa, mitä on annettu, pitää myöskin pysyä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Jukka Mäkelälle kommenttina tässä, että turha toivo. Se porukka, jota tämä asia erityisesti koskee, on tottunut hoitamaan suoralla demokratialla asiansa. Ne, joilla kaikki on hyvin, ovat turvassa veroparatiisien takana jnp.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, tässä asiassa on tavallaan kaksi puolta. Kaikki puhuvat Kreikasta, mutta hyvin harva on kiinnostunut siitä tahosta, joka toimii tässä lainanottajana ja mielenkiintoisella tavalla tekstin mukaan lainanantajana. Kiinnittää aivan erikoista huomiota varmasti ex-valtiovarainministerinkin lukemana se, että tässä onkin lainananto-operaatiosta kysymys. Siinä voisi käyttää jotakin muutakin termiä.

Tässähän ei ole mitään hämmentävää sinänsä Suomen kannalta, niin kauan kuin Suomen luottokelpoisuus on siinä määrin kunnossa kuin se tällä hetkellä on. Pelkkää a:ta siellä, ettei parempi voisi ollakaan. Tosin luottokelpoisuusluokitushan on julistettu pannaan tässä alkuviikosta, niin että sillä nyt ei sen suurempaa merkitystä ole kuin ehkä korkotasoihin jonkun mielestä. Elikkä siis toisin sanoen Suomella ei ole tässä mitään hätää. Niin kauan kuin vielä vaihtotase pysyy ylijäämäisenä, elikkä Suomi ei kansantaloutena velkaannu, kaikki on kunnossa. Tämä homma voidaan hoitaa ilman muuta. Mutta se, missä se tulee vastaan, on se, että jos valtiontalous ja julkinen talous velkaantuvat tuhdisti, niin silloin tietysti se velan kokonaismäärä rupeaa vaikuttamaan, ja sitten tulee kysymykseen se, meneekö överiksi, niin kuin se nyt tällä toisella elikkä Kreikalla on mennyt överiksi.

Sitten asia, joka minua erikoisesti henkilökohtaisesti kiinnostaa tässä tarkastelussa sen lisäksi, mitä olen jo tänä päivänä julki tuonut, on se, minkä ihmeen takia ministeri Katainen ei pysty suustaan sanomaan sanoja "harmaa talous" ja "talousrikollisuus". Oletteko, arvoisat edustajatoverit, koskaan kuulleet hänen käyttäneen tällaisia sanoja? Ei lainkaan, ne puuttuvat hänen sanarepertoaaristaan täydellisesti. Sama koskee ministeri Kiviniemeä. Ei kumpikaan osaa sanoa reilusti "harmaa talous" ja "talousrikollisuus", ja se on paha asia. Se on todella paha asia.

Ja mitä se merkitsee tässä yhteydessä? Se merkitsee sitä, että koko tämä keskustelu käydään Kreikan osalta, niin kuin olen jo muutamaan kertaan todennut, kuudesta kymmenesosasta. Neljä kymmenesosaa on kokonaan tämän diilin ulkopuolella kaikilta osiltaan. Se on valmis vetämään omien pankkiensa avulla kaiken profitin, mitä tästä tulee, siis ikään kuin imaisemaan Suomen antamat, huom. antamat, lainat sinne päin. Tämä näyttää myöskin olevan, minä ymmärrän, valtiovarainministerille vaikea asia. Minä ymmärrän, että hän on tupella. Jos olisin tuossa tehtävässä joutunut olemaan, niin olisin varmasti tupella. Kaikki, jotka ovat Lapissa käyneet, tietävät, mitä merkitsee ilmaisu "olla tupella". Se on se tila, joka ministerille tulee ensimmäisen työpäivän iltapäivänä. Näin minulle opetettiin 23 vuotta sitten tänne taloon tultuani.

Sitten myöskin tästä koituvia kustannuksia voidaan tarkastella jäsenmaksuna. Se on Emu-jäsenyyden jäsenmaksu. Jos siinä suhteessa tehtäisiin nyt analyysi, kannattiko Emuun mennä, kun Britannia, Ruotsi jnp. ovat ulkopuolella, niin voisipa rehellinen, aito analyysi osoittaa, että eipä tuossa nyt paljon jäänyt plussan puolelle, viivan alle. Elikkä siinä suhteessa ne, jotka olivat kriittisiä silloin aikanaan, saattaisivat nyt röyhistää rintojansa. Kuulin myöskin sen tuossa käytävällä, että kun kirjoitin siitä liittymisestä kirjan aikoinaan, sieltä kuulemma löytyy tämä. Se, mistä olemme tänään keskustelleet, on Markka vai ecu -kirjassani sanottu valmiiksi jo 15 vuotta sitten. Itse olen unohtanut sen jo, että olen silloin keksinyt kaiken tämän jo valmiiksi reseptiksi.

Se, mikä on hallituksen kannalta kiusallista tässä hommassa, on se, että tämä vaikeuttaa normaalia politiikan tekoa. Tässä oppositiolle tarjotaan kyllä herkkupaloja haarukkaan aivan tunnittain nykyisin. Nämä suhdeluvut toimivat hallitusta vastaan. Reumasairaala sattui hyvin kiusalliseen aikaan juuri ennen tätä jnp. Elikkä sillä tavalla se Emu-jäsenmaksun hinta entisestään vaan nousee. Mutta lopputulemahan on ihan selvä, että senhän hallituspuolueet siunaavat ja sillä sipuli.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää 1,6 miljardin euron lainaamista Kreikalle, jotta Kreikka pystyisi selviytymään eteenpäin. Komission ja Euroopan keskuspankin tekemän arvion mukaan Kreikka ei saa rahoitusmarkkinoilta lainaa sellaisella hinnalla, joka mahdollistaisi talouden tervehdyttämisen. Jos euromaat eivät anna Kreikalle lainaa, maa ajautuu maksukyvyttömyyden tilaan. Tällöin seurauksena voi olla samanlainen kriisitilanne kuin vuoden 2008 syksyllä, jolloin Lehman Brothers -pankki ajautui konkurssiin. Euromaat joutuvat siis lainoittamaan maksuvaikeuksiin joutunutta Kreikkaa, jotta uutta talouskriisiä ei tulisi, juuri kun olemme edellisestäkin vasta selviämässä, ehkä.

Suomi ja muut euromaat eivät kestäisi uutta takaiskua talouteensa. Kreikan lainapaketilla turvataan euroalueen myönteistä talous- ja työllisyyskehitystä. On aivan oikeutettua kysyä, miksi Suomen pitää auttaa Kreikkaa, joka on toimittanut muille EU-maille väärää tietoa taloutensa tilasta. Kreikan tapaus on osoitus siitä, mihin erheellisten tietojen antaminen voi kansainvälisessä taloudessa johtaa. Kreikkalaisten lisäksi voimme osoittaa syyttävän sormemme kohti eurooppalaisia pankkeja, jotka ovat Kreikkaa luotottaneet.

Syyttely ei nyt kuitenkaan auta. Jos Suomi ei yhdessä muiden eurovaltioiden kanssa auta vaikeuksiin itsensä ajanutta Kreikkaa, seuraukset voivat maailmantalouden kannalta olla hyvinkin haitalliset. Toisaalta meillä ei voi olla käsitystä siitä, mikä tulee olemaan Kreikan lainan takaisinmaksukyky. Esimerkiksi Bloombergin tämänhetkinen ennuste on, että lainasta maksettaisiin takaisin noin puolet.

Arvoisa puhemies! Kahdesta huonosta vaihtoehdosta pitää valita se, joka tuottaa vähemmän huonoja seurauksia. Jos Kreikan annetaan luisua taloudelliseen kaaokseen, pahimmillaan seurauksena olisi euroalueen talouden supistuminen, mikä johtaisi Suomen kannalta vientimarkkinoiden hyytymiseen ja työttömyyden pahenemiseen. Tällaiseen tilanteeseen emme halua päätyä.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Sopiiko, että käytän puheenvuoroni ajan voittamiseksi paikalta?

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä on ollut mielessä laulunpätkä, jossa sanotaan, että "ainahan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu". Mutta sitten on tullut mieleen, että tämähän taitaa olla suomalainen laulu eikä kreikkalainen, ja sen takia tässä on oltu vähän murhemielellä siitä syystä, että kaikki me tässä arvioimme, maksetaanko laina takaisin. (Ed. Pulliainen: Sanotaan myös, että "ei koskaan sunnuntaisin"!) Niin kuin ed. Kiviranta äsken totesi, kansainväliset tahot jo arvioivat, että lainaa ei maksettaisi kokonaan takaisin.

Kuitenkin epäilemättä paljon paremmin asiaan perehtyneet ihmiset ja asiantuntijatahot kuin minä olen ja mitä olen voinut henkilökohtaisesti kuulla ja lukea, ovat komissiossa ja unionin tasolla päätyneet siihen, että nyt esiteltävä Kreikan talouden vakautus- ja lainapaketti on paras niistä vaihtoehdoista, mitkä tällä hetkellä ovat käytettävissä vielä suurempien ongelmien välttämiseksi. Näin todennäköisesti on, mutta jotta voisimme vakuuttaa Suomen kansan siitä, että kaikki vaihtoehdot on tutkittu, niin muitakin vaihtoehtoja pitäisi vähän tarkemmin analysoida, ja toivottavasti näin tapahtuu asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä.

On nostettu esiin kysymys pankkien roolista. Pankit ovat saaneet korkeata korkoa Kreikalle myönnetyistä lainoista, ja sitä on perusteltu sillä, että Kreikan lainoissa on korkea riski. Nyt sitten kun tämä riski realisoituu, niin eipä käykään niin, että se jäisi pankkien kannettavaksi, vaan ainakin osittain valtiot kantavat tämän riskin. Eli jälkikäteen tulee kuvaan takaaja, joka ottaa vastatakseen. Varmaan on niin, että jos tällainen takaaja olisi ollut etukäteen tiedossa, niin kaiken järjen mukaan Kreikan valtion olisi pitänyt saada paljon halvemmalla luottoa, ja tällä tavalla ehkä niitä vaikeuksia, mitä Kreikalla nyt on, ei olisi ainakaan tässä mitassa tullut ollenkaan. Näin vääjäämättä nousee oikeutettu kysymys, mikä on pankkien rooli ja olisiko ollut joku vaihtoehto, jossa tämä riski, jonka pankit ovat ottaneet ja josta ne ovat hyötyä saaneet, olisi jollain tavalla voitu realisoida myöskin pankeille.

Toinen kysymys on se, mitä tapahtuisi, jos Kreikan valtio päästettäisiin selvitystilaan. Aivan ilmeistä on, sen voi maallikkokin päätellä, että jos parin viikon päästä, tai koska nämä ensimmäiset lainat erääntyvät, Kreikka ei pystyisi näitä lainoja hoitamaan, rahoittajat ryhtyisivät miettimään kaikkien Kreikan lainojen osalta, mutta todennäköisesti myös Portugalin lainojen, Espanjan lainojen, ehkä Italian lainojen osalta, onkohan niissäkin tällaista riskiä. Tällainen lainojen pako olisi todennäköistä ja johtaisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä nopeasti pahenevaan kierteeseen, joka veisi mukanaan myöskin näitä rahoittajapankkeja. Ja epäilemättä, näin voi maallikkokin kuvitella, syntyisi todellinen kaaos eurooppalaisille markkinoille.

Eli johtopäätös nopeasti on se, että ei taida olla paljon vaihtoehtoja ja tämänkään vaihtoehdon, tämän lääkkeen, toimimisesta ei varmoja voida olla, mutta parempaakaan ilmeisesti ei ole voitu löytää. Vielä jää kuitenkin askarruttamaan se, kuinka pitkälle tässä nyt pelastetaan pankkeja, jotka ovat jo hyötyneet näistä korkeista koroista, ja olisiko joku keino, jolla myöskin pankkien tätä korkeaa korkoa vastaava riski jollain tavalla tässä käytännössä konkurssitilanteessa olisi käännettävissä näiden pankkien vastuiksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Eikö se kreikkalainen versio siitä laulusta mennyt, jotta "lupauksiahan on annettava, eikös juu". Siihen liittyen voitaisiin aloittaa tämä puhe siitä, jotta mitä tapahtuu muuten Kreikassa lähiaikoina. Minä veikkaan sillä tavalla, jotta siellä mielenosoitukset ja lakot yltyvät, siellä hajotetaan hallitus ja kaikki vanhat lupaukset ovat mennyttä. Sehän tarkoittaa sitä, jotta kun vaalit käydään, niin siellähän tulee joku uusi ryhmittymä valtaan, joka ei varmaan lupaa pahempaa kuin nyt nämä kriteerit näissä ovat olemassa, koska kansa ei todennäköisesti äänestä semmoisia ihmisiä, vaan lupaavat vähän helpompaa tilaa, joka tarkoittaa silloin sitä, jos he sen vaalilupauksen toteuttavat, jotta siinä käy sitten sillä tavalla, jotta nämä kuvitelmat, kun tänään on puhuttu tiukoista ehdoista, ovat ihan höpöpuheita, ne ehdot eivät vaan sillä tavalla toteudu. Se on vaan ihan arkirealismia. Sen takia suhtaudun hyvin hyvin tiukan kielteisesti koko tähän asiaan.

Tätä pitää tarkastella myös siltä kantilta, vähän historiaan katsoa, mitä 1990-luvun lamassa tapahtui. Suomi on hyvä esimerkki. Meillä siis laman aikaan velan määrä, siis valtion ja myös kuntien velan määrä, viisin—kuusinkertaistui. No, mistä se raha tuli? Se tuli yksityisiltä tahoilta. Siis yhteiskunta velkaantui ja yksityiset tahot saivat tukevan sijoituskohteen. Samahan tässä keississä on tässäkin tilanteessa.

Silloin aikanaan, kun puhuttiin vahvasta euroalueesta, miksi siihen pitää liittyä ja saada tämmöinen vahva, iso valuutta-alue, sillähän oli se tarkoitus, että saadaan vähän tukevaa pohjaa, jotta sitä eivät horjuta nämä valuuttakeinottelijat. Nyt tässä nähdään, että yhtä nurkkaa syödään sieltä. Siellä on annettu holtittomasti velkaa tietoisena siitä, jotta siellä ei pystytä maksamaan, mutta tiedetään kuitenkin, jotta eihän se valtio voi mennä konkurssiin, koska tämä historiahan on sellainen, jotta sieltähän tullaan apuun, niin kuin nyt mennään apuun. Siis rahan valta on siellä takana. Siellä on isot sijoittajat takana ja isot pankit. Nythän tässä ollaan pelkästään pelastamassa just niitä pankkeja.

Veikkaan, että tämä tulipalo ei jää pensaspaloksi ihan oikeasti vaan siinä lähimaisemissa on useampi Välimeren valtio, joka tulee samaan tilanteeseen. Sitten pitää kysyä, olemmeko me valmiit rahoittamaan tasapuolisuuden nimissä. Ja Suomihan pelastaa koko unionin aina ja pelastaa koko maailman kaikki asiat. (Ed. Pulliainen: Ja Pohjois-Karjalan!) — Pohjois-Karjala on jo pelastettu. Ensin pelastettiin Pohjois-Karjala. — Sehän tarkoittaa sitä, jotta kyllä meillä rahareikää riittää.

Mutta minä toivotan teille onnea. Teillä on vahva usko siitä, jotta Suomi nimittäin pystyy kaikki tämmöiset maksamaan ja pitämään euroalueen pystyssä vahvasti. Siinä mielessä, kun täällä ministerin puheita kuuli, jotkut olivat pahoittaneet siitä mielensä. Äskenkin soitti tästä Helsingin seudulta yksi ihminen ja sanoi, että hänelle tuli ihan paha olo ja onko tässä taas menossa se sama juttu, on vaan yksi vaihtoehto, on vaan yksi asia, yksi totuus. Hän on kuunnellut näitä kaikkia juttuja, mitä on tapahtunut tässä. Se yksi totuus vaan muuttuu aina sitten jäljestäpäin, se ikään kuin lipeää. Tosin onneksi tänä päivänä jo ministeri Katainen kävi lipsumaan siinä, jotta hän ei ihan varma ollutkaan, onko tämä ihan varma näin, vaan etevänä ihmisenä ja ministerinä jättää takaportin, jotta voi siinä olla jotain vähän ikään kuin välissä vettä, jotta ei ihan välttämättä pidä paikkaansa.

Kysehän on kuitenkin siitä, millä tavalla myös tämän laman jälkeen rahat on jaettu uudelleen. Minä veikkaan, että tässä valtioiden taloudet ja kuntien taloudet ja koko yhteiskuntien taloudet, kun katsoo, ovat yhä enemmän velkaa näille sijoittajapiireille. Nyt me olemme tekemässä juuri semmoista ratkaisua, auttamassa sitä, jotta ei tule se tosiasia eteen. Me jopa teemme tässä karhunpalveluksen sillä tavalla, jotta kun on tämmöistä toimintaa harrastettu kuin Kreikka, antanut vääriä tietoja, niin ei ole väliä sillä, ja tämähän kannustaa siihen, jotta tavallaan epärehellisyyttäkin palkitaan siinä hommassa ja se on ikään kuin hyväksyttävää.

No, tämmöiseen kristilliseen arvomaailmaan kuuluu anteeksianto tietysti, se pitää myöntää. Mutta tässä ei ole henkilöstä kyse, tässä on toisenlaisesta asiasta kyse. Jos olisi pelkästään kyse yhdestä ihmisestä, sen minä ymmärrän, että tulee katumus, mutta valtiotasolla ei Kreikassa tule katumus, koska siellä on poliittisia puolueita olemassa ja siellä äkkiä muuttuvat ne arvot ja muuttuu se politiikka kokonaan, mitä tehdään. Sen takia en käsittele tätä niin kuin täällä on puhuttu Kreikasta, että se olisi niin kuin yksi ihminen.

Ministeri Kataisen puheesta jäi vielä semmoinen epävarmuus, kun en saanut vastauspuheenvuoroa. Olisin kysynyt, mitä tarkoittaa, kun hän puhui kahteen kertaan, että "mitä suurimmalla todennäköisyydellä" pankeilla on tämmöinen lainojen etusijajärjestys. Eikö sitä hommaa ole tarkistettu? "Mitä suurimmalla todennäköisyydellä" sanotaan semmoisesta, mitä ei ole tarkistettu. Eduskunnan eteen kun tullaan vakuuttelemaan, pitäisi edes semmoinen perusasia katsoa, onko se etusijajärjestys olemassa tai onko mahdollisesti vaikka Suomella etusijajärjestys siinä, kun lähtee mukaan, vai eikö ole.

Sitten näistä meidän eläkerahastoistamme olen sitä mieltä, jotta antaa Kreikan tehdä, mitä tekee, ja pelastetaan niilläkin rahoilla meidän omia eläkerahastoja ja katsotaan jatkossa niitä sijoituksia sillä tavalla, jotta sitä helppoa rahaa nämä meidän työeläkerahastomme eivät lähde hakemaan, sitä helppoa, joka nyt on tässä, vaan niin kuin koko ajan, mitä eduskunnassa olen ollut, olen puhunut, jotta siis Suomessa on kaikkein turvallisimmat sijoitukset. Me tiedämme, jotta on pienimmät riskit. Se tuotto on pienempi, mutta ei tapahdu tämmöisiä kuin tässä on tapahtumassa nytkin, joita joudutaan pönkittämään kaikella tavalla sitten tukipaketeilla ympäri Eurooppaa, miten se kestäisi koko valtio kasassa.

Sitten ihan lopuksi yksi näkökulma, kun täällä on peloteltu kaiken näköisellä, että työttömyys tulee kasvamaan ja tietysti raekuurothan iskevät ja heinäsirkat tulevat ja tulivuoret purkautuvat, jos ei tätä nyt hyväksytä. Tämä on vanhaa taktiikkaa, taas pelotellaan. Joku voi sen uskoa, ne ovat perusteluja. Mutta minä en usko siihen sillä tavalla ihan oikeasti. Jos tässä nyt tapahtuu sillä lailla, että joku valtio laitetaan vastuuseen, se nytkähtää jonkun verran, mutta en usko, että se Suomeen vaikuttaa sillä tavalla, mitä tässä nyt on sanottu, koska Suomi lienee aika vähäisissä kauppasuhteissa, mitä tarkistin tuolta, Kreikan kanssa. Taitaa olla niin päin, että matkailueuroja viedään enemmän kuin saadaan sieltä päin.

Sitten korkojen nouseminen: Jos ei lähdetä, niin asuntoluotot tulevat Suomessa nousemaan, kuulin täällä semmoisiakin väittämiä. Ne muuten tulevat joka tapauksessa nousemaan, tai jos pystytte lupaamaan, jotta asuntoluottojen korot eivät nouse tässä vuoden sisällä, niin sitten minä äänestän tämän puolesta.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti tästä paikalta: Tässä monet hallituspuolueiden edustajat ovat vakuuttaneet, että asialle ei ole vaihtoehtoa. Ilmeisesti hallituspuolueissa on jo sitouduttu siihen, että tämä laina myönnetään, ja nyt kriittisesti sitä asiaa tietysti arvioidaan, ja näin pitääkin tehdä.

Itse kyllä suhtaudun erittäin varauksellisesti koko asiaan, varsinkin, kun muistelee nyt, mitä viimeisten kahden vuoden aikana Suomen taloudessa on tapahtunut. Täällä on pitkään menty ikään kuin käsijarru päällä, ja vaivoin on pysynyt nenä pinnalla, ja Suomi velkaantuu joka vuosi kymmenillä miljardeilla, ja kunnat velkaantuvat. Työläisiä, jopa opettajia, lomautetaan kunnissa rahan puutteen takia. Julkisia palveluita leikataan ja kuntaveroprosentit nostetaan sekä palvelumaksuja korotetaan.

Viimeisin epäkohta oli nyt viime viikolla se, kun oli tämä välikysymysäänestys, jossa ei hallitukselta riittänyt tukea tähän Heinolan reumasairaalan tapaukseen, jossa kärsijöinä ovat reumaa sairastavat suomalaiset lapset ja aikuiset. Nyt kuitenkin Kreikan talouden vaikeudet ovat menossa sitten tämän edelle ja sinne pitäisi suunnata 1,6 miljardia, joilla olisi tuhat semmoista sairaalaa pystynyt pelastamaan konkurssilta. En voi oikein tätä hyväksyä. Tulen todennäköisesti äänestämään tässä vastaan.

Herää vielä muutama kysymys. Esimerkiksi kreikkalaisten viranomaisten vastuu tässä: Jatkavatko siellä Kreikassa sopeutusohjelman toteutusta ja raportointia ne samat viranomaiset, jotka ovat tähän asti huijanneet EU:ta ja koko Eurooppaa? Mikä on näiden viranomaisten vastuu, ja mikä on myös Kreikkaa luotottaneiden vastuu ja rooli rahoitusmarkkinoiden kriisin synnyssä? Myöskin tämä takaisinmaksu kyllä epäilyttää hyvin paljon.

Ja myöskin olen huolestunut siitä — tässä vielä loppuun sanon — että on julkisuudessa arvioitu, että Suomen sitoutuminen näiden velkojen maksajaksi heikentäisi mutkan kautta myös Suomen luottoluokitusta ja tällöin rahan lainaaminen tulisi Suomelle entistä kalliimmiksi. Tässä on monia asioita, joiden takia kyllä, täytyy sanoa, suhtaudun erittäin kriittisesti koko asiaan.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Niinpä vain tällä viikolla päättyi se jokakeväinen arvailu, mahdetaanko tässä salissa päästä käsittelemään hallituksen esitystä toiseksi lisätalousarvioiksi. Tämä tuli enemmänkin yllättäen ja pyytämättä ja nopeasti, (Ed. Pulliainen: Keskustalaisten perinteen mukaan!) ja aihe on hyvin valitettava. Sitä tänään täällä puheenvuoroissa on laajasti käsitelty. Voisi kuvailla yhdellä sanalla: vastenmielinen.

Monet kansanedustajat puheenvuoroissaan ovat tuoneet esille sen, että päätöstä ollaan tekemässä toki kansanedustajan vapaaehtoisuudella, mutta ase ohimolla. Vaihtoehdot ovat huonoja, niin kuin moni on puheenvuorossaan todennut, ja niistä sitten pitää valita se vähemmän huono.

Sen sijaan tässä salissa ei ole kuulunut enää sellaisia puheenvuoroja, joita vielä nousukauden loppumetreilläkin kuuli: Miksi Suomi huolehtii taloudenpidostaan, on EU:n mallioppilas? Miksi Suomi huolehtii euromaana kestävyyskriteereistä ja tekee sen paremmin kuin kukaan muu? Täytyy todeta, että se vallinnut talouspolitiikka, jota viimeisten hallitusten aikana Suomessa on harjoitettu, tällaisessa tilanteessa kyllä osoittaa oikeutuksensa.

Vastaavalla lailla tietysti sopii kysyä, miksi näin ei ole samojen pelisääntöjen mukaan toimittu muualla, Välimeren maissa, tässä tapauksessa Kreikassa, ja muutamissa muissakin euroalueiden maissa. Kestävyyskriteereiden olemassaolo on tiedetty, mutta niitä on toistuvasti rikottu, ja lopputulos on nyt käsillä. Näiden eri euromaita koskevien kriteereiden osalta täytyy todeta, että ei kyse ole ollut ainoastaan näistä nyt käsitellyistä maista. Kyllä siellä on ollut mukana myös suuria euromaita, jotka ovat uhmanneet yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, ja tällaisen kriisin hetkellä nyt sitten käydään läpi sitä, mitenkä tämä tilanne tulevaisuudessa voidaan välttää.

Mutta tämä pensaspalo-, metsäpaloefekti, joka tässä Kreikan kohdalla on käsittelyssä, täytyy tietysti kyetä hoitamaan tässä välissä. Onko olemassa aitoja vaihtoehtoja? Itse toteaisin, että tuskinpa on. On olemassa tämä vaihtoehto, jota nyt käsittelemme, johon Suomen omaa panosta tarvitaan, ja siinä on sitten olemassa oma riskinsä. Realisoituuko se riski kokonaan, osittain vai ei ollenkaan, se jää sitten nähtäväksi.

Haluaisin kuitenkin nostaa esille saman asian, jonka ed. Korkeaoja nosti omassa puheenvuorossaan, nimittäin lainoittajien vastuun tällaisessa tilanteessa. Tuntuu käsittämättömältä, että rahoituslaitokset ovat lainoittaneet Kreikkaa näihin päiviin asti, ja kun viimeisimmät lausunnot tässä tunti tunnilta päivittyvässä tragediassa kertovat, että perälautana on pidetty sitä, että joka tapauksessa lainoittajien, rahoituslaitosten, vastuut tullaan perälaudalla eli muiden valtioiden tuella turvaamaan, niin todellista riskiä niiden osalta ei ole ollut olemassakaan. Siksi on ihan aiheellista kysyä, mikä on näiden rahoituslaitosten vastuu tässä tilanteessa ja millä tavalla tulevaisuudessa vastaavalla lailla sitten voidaan tätäkin tilannetta arvioida.

Puhutaan markkinoiden luottamuksesta, puhutaan tukitoimien uskottavuudesta, ja tässä mielessä aikaa on tietysti vähän. Ei voi kuin toivoa, että näillä toimenpiteillä, joihin Suomi osallistuu, tilanne saadaan hallintaan ja ne isommat vahingot, jotka jo talouskriisin aikana tänne rantautuivat ja orastavan nousun alkaessa olivat poistumassa, eivät uusiutuisi. Nimittäin se jälki tulisi todennäköisesti olemaan erinomaisen rumaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on todella kreikkalainen tragedia menossa, ja kyllä Suomen osa hiukan tuollainen Sven Dufvan tyyppinen, laitetaan nyt sinne sillalle kamppailemaan kokonaisuuden puolesta, mutta siinä kyllä lähinnä on yksinkertaisuudesta tässä kohdassa kysymys. Kreikkahan on muun ohella logiikan lähtökohtamaa, ja siinä mielessä meidän logiikkammekin paljon siihen pohjautuu. Yksi tällainen kreikkalaisen logiikan esimerkkihän on se, että kreikkalainen valehtelee aina, sanoo kreikkalainen. Siinä on sitten pähkäilemistä meille muille, mitä se merkitse noin kokonaisuutena.

Puhemies! Tämän 1 600 miljoonan euron takaisinsaannista. Myös Suomen valtiovarainministeriössä on viime viikolla pohdittu, että todennäköisyys on siinä 30 prosentista 50 prosenttiin saada lainattu raha takaisin. Tiedetään, että Kreikan sisäiset mielipiteet, ristiriitainen tilanne siellä, sisäpoliittiset ongelmat, saattavat johtaa siihen, että siellä ensinnäkään ei löydy poliittista konsensusta, se on yksi asia. Toisaalta, jos sisäpoliittisesti viedään kuitenkin läpi nämä taloustavoitteet Kreikassa, niin se ajaa Kreikan talouden alamäkeen, jolloin siellä ei ole sitten kuitenkaan bruttokansantuote samassa mitassa, vaan se laskee ja työttömyyttä tulee, leikataan julkista palvelua jne., eli ei ole mistä ottaa. Näin ollen tässä ollaan, on sekä nokka että pyrstö tervassa.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jäi tuossa äsken, kun debatissa sain puheenvuoron, pari olennaista asiaa sanomatta, ja palasin siksi nyt tänne puhujakorokkeelle.

Uskooko todella joku, että Kreikka panee asiat kuntoon? Jos maan johtajat houkuttelevat kansaa kadulle särkemään akkunoita ja pitämään mielenosoitusta silloin, kun pitäisi ruveta työntekoon, niin minä pahasti epäilen, että nämä samat henkilöt eivät pysty koskaan noudattamaan EU:n tai rahoitustahojen antamia ohjeita, vaikka kuinka neljännesvuosittain sinne sitä rahaa annetaan. Tulee käymään niin, että he lipsuvat ensimmäisen kerran ohi ja sitten päätetään antaa anteeksi ja annetaan lisää seuraava erä. Pari kolme kertaa käy näin, ja sitten lopetetaan se rahoittaminen. Silloin ollaan kaaoksessa. Eli ei tämä ole mitään muuta kuin sytytyslangan jatkamista, tämä meidän tekohengityksemme, mitä tänään tehdään. Räjähdys on jo alkanut.

Mutta suurin syy, miksi minä tulen äänestämään vastaan tässä asiassa, on se, että voiko puhua, että on tasa-arvoinen yhteisö, jos vain yhtä ainutta ihmisryhmää rangaistaan virheistä, olipa ne tehty vahingossa tai tahallaan. Ei rangaista virkamiestä, ei rangaista poliittisia päättäjiä, ei rangaista pankkimiehiä muutoin kuin korkeintaan bonuksilla ja palkankorotuksilla. Mutta auta armias, jos viljelijä tekee pienenkään virheen, tekee satasen virheen vahingossa, siitä tulee vähintään tuhannen euron sanktiot. Ei se voi olla mitenkään perusteltavissa, että vain yksi ihmisryhmä on sanktioiden kohteena, kaikki muut saavat mellastaa niin kuin haluavat. Tosin minulle yksi kirjanoppinut tänä päivänä sanoi, että paratiisissahan me silloin eläisimme, jos ei ketään koskaan rangaistaisi.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! On todella pöyristyttävää, miten yksi jäsenvaltio on pystynyt käyttämään näin räikeällä tavalla hyväkseen sitä luottamusta, joka Euroopan unionin sisälle on rakennettu ja rakentunut. Ja nyt sitten tietysti Kreikka saa maistaa omaa lääkettään, ja tämän tilanteen täytyy näkyä myöskin Kreikan taloudenpidossa ja siinä toimintatavassa ja myöskin siinä päätöksentekoon osallistumisen mahdollisuudessa, joka Kreikalla on ollut. Sitä on välttämätöntä ja väistämätöntä rajoittaa siksi aikaa, kunnes maa jaloilleen pääsee ja noudattaa jälleen yhteisiä pelisääntöjä.

Puhemies! Tärkeintä on nyt huolehtia siitä, ettei näin pääse tapahtumaan enää uudelleen vastaisuudessa. Me tarvitsemme unionin alueelle uudenlaista luottamusta luovaa toimintatapaa, talouden ja finanssimarkkinoiden valvontaa, säätelyä ja seurantaa. Ja oli mieluista kuultavaa tänään, kun ministeri Katainen totesi, että Eurostat saa oikeuden valtioiden tilinpidon oikeellisuuden tarkastuksiin silloin, jos on perusteltua syytä epäillä, etteivät tilit ole asianmukaisesti ja oikein laadittuja. Tämä on erittäin tärkeä ja hyvä havainto, ja tätä Suomen pitää hyvin voimakkaasti viedä kaikilla pöydillä, kaikissa tilanteissa eteenpäin unionin päätöksentekoon.

Unionin on myöskin syytä mitoittaa valvontatoimensa oikeudenmukaisemmin kuin tällä hetkellä tapahtuu. Otan esimerkin samasta aihepiiristä kuin ed. Vilkuna edellä. Saimaalla pystytään valvomaan verkkojen silmäkokoa ja langan paksuutta, mutta jäsenmaan taloudenpitoa ei pystytä valvomaan edes sen vertaa, että tiedetään, onko raha velkaa vai saatavaa. Kyllä tässä mitoituksessa jotakin pielessä on. Toivottavasti tähän nyt vihdoin viimein muutos saadaan.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Jos aloitan ikään kuin väärinpäin ja hämmästelen ensin, miksi meillä on tässä asiassa tämmöinen aikataulu, kun mielelläni olisin ainakin halunnut nähdä sen Kreikan päätöksen ensin, sen Kreikan valtion päätöksen siitä, että he suostuvat tähän muiden maiden lainoitukseen, sen saamiseen, ja sitten niihin ehtoihin, mitä Imf:n ja täältä EU:n puolelta on sinne tulossa. Ja sen jälkeen me olisimme vasta tekemässä sitten oman maamme kautta päätöstä siitä, miten paljon me satsaamme sinne rahoja.

Kaikki, jotka ovat olleet tässä salissa, ovat varmaan keskustelleet yhteisistä rahamarkkinoista niin globaalilla tasolla kuin EU-tasolla. Ei voi varmaan olla enää semmoista maailmaa, jossa Suomi ainoastaan tekee omat säädökset ja sitten suojaa itsensä. Siitä syystä varmaankin se apu tässä Euroopan tasolla on ihan ymmärrettävä. Mutta sitä, millä ehdoilla tai mitkä olisivat muut vaihtoehdot, pitää yhä edelleen miettiä. Vielä en ole itse aivan vakuuttunut siitä, onko velkasaneeraus joka tapauksessa Kreikan tuleva vaihtoehto, vaikka sinne näitä apuja annettaisiin, tai ehkäistäänkö tällä Kreikan tukemisella todellakin nämä tilanteet Espanjan tai Portugalin kohdalla — näiden maiden ongelmat ovat tietenkin hieman erilaiset, mutta joka tapauksessa — voidaanko tällä ehkäistä näiden kaatuminen sitten myöhemmin, mikä on se suora yhteys.

Tässä äsken kävimme tutustumassa ja keskustelimme finanssivalvonnan kanssa, ja ne hälyttävät merkit tämän päivän tiedoista ovat mielestäni ne, että rahoitusmarkkinat eivät niinkään ole rauhoittuneet, vaan yhä enemmän siellä on ehkä epävarmuutta. Vaikka on tämä ajatus, että kun EU:n valtiovarainministerit pääsevät yhteisymmärrykseen, se rauhoittaa markkinoita, niin nyt on kuitenkin menty toiseen suuntaan. Muun muassa kello 16:n jälkeen luottoriskimääritys on koholla huomattavasti, tai on kohonnut vielä tämän päivän aikana, jotenka onko tapahtumassa sama kuin silloin vuonna 2006, kun Kreikka päätti noin vaan päätöksellä muokata omaa bruttokansantuotettaan? Silloinhan finanssimarkkinat eivät reagoineet oikeastaan siihen tilanteeseen. Voiko olla, että nyt siitä huolimatta, että muut valtiot Kreikan lisäksi tekevät joitakin päätöksiä, se heilahdus finanssimarkkinoilla ei välttämättä sitten näy.

Minun mielestäni aiheellinen on yksi suuri kysymys, mistä on täällä huolta kannettu: miten on mahdollista, että jos Kreikan valtiolla on omaisuutta saman verran, 300 miljardia, kuin sillä on lainaa, niin ei pystytä siellä realisoimaan edes osaa siitä omaisuudesta ja saamaan käyttöön sitten katteeksi näille lainoille?

Toinen kysymys koskee tietenkin sitä — mikä ei ole niin nopea keino — mitenkä voitaisiin saada tätä harmaata taloutta kuriin. Kuulimme täällä, että jopa 20—30 miljardia olisi tällä hetkellä mahdollisuus saada näistä, veronkierrosta ja muun harmaan talouden vilungeista, jotenka jo näillä keinoilla Kreikka pystyisi omin toimin jonkun verran saamaan itseään jaloilleen.

Sitten näistä osuuksista. Kreikka on tällä hetkellä tekemässä päätöstä tai esitystä omien pankkiensa pääomittamiseksi 15 miljardilla. Vielä kysyn: Miksi emme odottaisi sitä päätöstä, lähteekö Kreikan valtio itse tukemaan omia pankkejansa, ennen kuin sijoitetaan sinne muiden maiden rahoituksia? Ja mitä ovat sitten nämä osuudet? Jos nämä valtiot tässä Euroopan puolella eivät päätä lähteä, niin nyt on suunnitelma se, että jos joku jää pois, niin muiden valtioiden osuus kasvaa. Minun päässäni on vielä kysymys, miksi se osuus, mikä kasvaa ei ole Imf:n osuus. Miksi se on valtioiden rahoituksen osuus, josta ainoastaan tulee se kasvu? (Ed. Pulliainen: Yhdysvallat ei halua rahoittaa!) — No, tämä on ed. Pulliaisen näkemys, että Yhdysvaltojen rahoitus on tässä se, mitä ei voida kasvattaa, mutta toisten Euroopan valtioiden rahoitus tuntuu olevan pelkästään sillä nuijan kopautuksella, niin kuin meilläkin tämä summa jo tässä ottaa pienen etunojan, että varaudumme maksamaan jopa hieman suurempaa summaa kuin mitä meille alun perin kuuluisi. — Sen takia toivon, että valiokuntakuulemisessa meillä on vaikkakin tiivis mutta laaja kuuleminen niin, että saamme myöskin täältä käytännön kentältä tietoa, miten tämä Suomen talouteen eläkeyhtiöiden tai muitten kautta tulisi oikeasti vaikuttamaan, sillä valtiovarainministerin vakuutukset siitä, että yhtäkkiä tämä vaan vaikuttaa työttömyyteen tai muihin, eivät vielä vakuuttaneet. Mitkä olisivat ne oikeat seuraukset? Ei mitään uhkailua vaan ihan reaalisesti.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Sellainen peruslähtökohtavirhe on Euroopan talous- ja rahaliitossa, että siihen otettiin mukaan sekä Välimeren maat että Saksa ja Suomi. Ne ovat kulttuuriltaan ja taloudeltaan, kaikelta perustaltaan, niin erilaisia, että niitä ei voida ajatellakaan kestävällä tavalla samaan taloudelliseen liittoon. Tämä on nyt paljastunut hyvin karmealla tavalla. Kun 17.4.1998 äänestettiin Suomen liittymisestä euroalueeseen, niin sitä äänestystä edeltäneessä keskustelussa keskusteltiin paljon nykyisen ministeri Pekkarisen tekemän keskustan selvityksen pohjalta niin sanotusta epäsymmetrisestä syklistä. No, sellaista ei ole tässä varsinaisesti ilmennyt Emu-aikana, mutta ei keskusteltu riittävän paljon tästä euroalueen kokonaisuudesta ja sen kokonaisuuden osista. Välimeren maat kerta kaikkiaan ovat niin etäällä ja erilaisia. Harmaa talous, korruptiokulttuuri ja sitten elinkeinoelämä, rahoitusvalvonta, valtionhallinto, taloudenhoito, kaikki nämä kysymykset ovat kaukana siitä, mihin on totuttu Pohjoismaissa ja Saksassa ja eräissä muissa Keski-Euroopan maissa.

Tämä ongelma on ollut siis sisään rakennettuna koko ajan Euroopan talous- ja rahaliitossa. Kun sitten vielä ilmeni suunnilleen vuonna 2004 se, että Kreikka, Pasok, sosialistipuolueen hallitus, jota johti Kostas Simitis, oli väärentänyt ne tilastotiedot, joiden perusteella Kreikka sai paikan Emussa, euroalueella, niin se loi sairaan perustan. Ja kun tämän tyyppisessä järjestelmässä on yksi sairas, niin se sairaus on silloin kaikkien sairaus. Tämä näkyy nyt.

Se tuli todellakin ainakin itselleni tietoon 2004, kun suuressa valiokunnassa oli pääministeri ja valtiovarainministeri Kalliomäki, jotka selvittivät Euroopan Kasvu- ja vakaussopimuksen mukaisia toimenpiteitä kohteena Kreikka. Silloin kysyttiin, taisin itsekin kysyä, ministereiltä, mihin toimenpiteisiin Ecofin-neuvostossa ryhdytään sen johdosta, että Kreikka on väärentänyt tietojaan ja näin harhauttanut itsensä euroalueeseen. Muistelen, että ministeri totesi, että kyllä asiasta varmasti keskustellaan. Ehkä siellä keskusteltiinkin, sitä emme koskaan saaneet tietää. Mutta mitään toimenpiteitä se ei synnyttänyt, vaan Kreikan annettiin olla rauhassa, ja sen annettiin jopa jatkaa entiseen malliin taloudenpitoaan, josta täällä on paljon kuultu.

Herra puhemies! Nyt on kaksi oleellista kysymystä, kun meillä on tämä hallituksen lisäbudjettiesitys käsillä. Ensimmäinen on se, selviääkö Kreikka tällä paketilla, ja toinen on se, jos tämä laukeaa tai ei toteudu, mitkä ovat seuraukset Kreikalle, Euroopan talous- ja rahaliitolle, Euroopan unionille ja vielä sitäkin laajemmalti. Näihin kysymyksiin pitäisi saada vastauksia. Mutta äsken todella, niin kun ed. Paatero totesi, olimme Finanssivalvonnassa ja keskustelimme näistä asioista, mutta selviä vastauksia ei ole tullut sieltä eikä ministereiltä. Eli emme tiedä kumpaankaan kysymykseen vastausta.

Kreikalla on tällä hetkellä julkista velkaa noin 300 miljardia. Tämä paketti kattaa siitä noin 110 miljardia, eli kaksi kolmasosaa jää edelleen Kreikan nykyisten lainoittajien vastuulle, ja huomattavaa on, että koko velkamäärä jää Kreikan vastuulle kuitenkin. Yhtään velkaa ei poistu tällä paketilla. Ja jos ajatellaan, että Kreikalla on 300 miljardia julkista velkaa, niin sen täytyy tehdä todella rajut toimenpiteet, että se pärjää, pystyy ne hoitamaan. Vaikka tämä paketti auttaisi sen, että Kreikan lainojen korot putoaisivat, niin en usko, että ne putoavat esimerkiksi 6 prosentin alapuolelle. Vaikka ne putoaisivat 5 prosenttiin, niin silloinkin Kreikan velkakorot olisivat 15 miljardia euroa vuodessa. Ja jos se ei riitä, niin vielä suurempi summa ja alijäämät ovat pohjalla, ja köyhyyttä on nyt jo ja työttömyyttä niin, että ostovoima on erittäin huono.

Meille on täällä koko ajan Suomen talouden osalta todettu, että pitää veroja alentaa, jotta ostovoima säilyy, ja se pitää työllisyyttä yllä. Kreikassa nyt pakotetaan heidät nostamaan verotusta, leikkaamaan sosiaaliturvaa ja kaikkia etuuksia, palkkoja, eläkkeitä jne. Se alentaa ostovoimaa merkittävästi. Samanaikaisesti pitäisi saada lisää verotuloja. Arvonlisäveron korotus 2 prosenttiyksiköllä ei varmastikaan tuota juuri mitään, kun ostovoima hiipuu ja ihmiset eivät pysty eivätkä halua ostaa juuri mitään. Köyhyys, työttömyys ja sitten levottomuudet tekevät oman osansa, eli valitettavasti en voi uskoa, että Kreikka tällä ohjelmalla selviää tästä tilanteesta.

Täällä on ollut puhetta tästä Imf:stä, Kansainvälisestä valuuttarahastosta. Kysyin tuossa debatissa, miksi Kansainvälinen valuuttarahasto ei maksa tuota 8,5 miljardin euron osuutta 19.5. tänä vuonna, kun sillä saataisiin lisää aikaa hoitaa asia sillä tavalla, että pantaisiin myös nämä Kreikkaa rahoittaneet ahneet pankit omaan vastuuseensa. En saanut vastausta kummaltakaan paikalla olleelta ministeriltä. Tämä asia kannattaa kyllä ja mielestäni pitäisi selvittää.

Taannoin talousvaliokunnassa kerrottiin, valtiovarainministeriön Kajaste kertoi ja kirjallisestikin totesi, että Imf:ää ei haluttu alun perin ylpeyssyistä mukaan Kreikan asioiden hoitamiseen sen tähden, että katsottiin, että se on häpeäksi, jos euroalue itse ei pysty jäsenmaataan nostamaan jaloilleen. Nyt on siitä kuitenkin luovuttu, ja Imf on luvannut 30 miljardia tähän pakettiin. Voitaisiin siitä tämä vajaa kolmannes ottaa nyt käyttöön ja sillä sitten hoitaa tuo ensimmäinen erä pois, ja sen jälkeen olisi aikaa syksyyn rakentaa paketti, jolla hoidettaisiin Kreikan muut osuudet tästä ongelmasta mahdollisesti muulla tavalla. Ja se tapa voisi olla se, että Kreikka, Euroopan unionin komissio ja Imf yhdessä ilmoittaisivat, että Kreikka maksaa puolet tai kaksi kolmasosaa veloistaan ja loput jäisivät pankkien tappioksi. Yksikään pankki ei tähän kaatuisi, mutta saisi sormilleen sen, että on rahoittanut tällä tavalla yhtä kelvotonta valtiota.

Silloin Kreikalle jäisi ehkä 150 miljardia tai 200 miljardia velkaa. Jos jäisi esimerkiksi 150 miljardia, niin nämä euromaat voisivat antaa vaikkapa takuut siitä, että loppukin tulee maksetuksi. Silloin Kreikan velkarasite ja korkorasite putoaisivat niin merkittävästi, että se selviäisi tästä eikä kukaan kärsisi mitään paitsi ne rahoittajat, muun muassa kyllä suomalaisetkin muutamalla sadalla miljoonalla, jotka ovat sinne varojaan sijoittaneet, eläkevakuutusyhtiöt ja pankit. Se olisi oikeudenmukaista mielestäni, että vastuulliset kaikilla tasoilla joutuisivat tähän ottamaan osaa. Samalla huolehdittaisiin siitä, että Kreikka toteuttaa nämä ankarat säästötoimenpiteet, jotka sille on nyt määritelty. Minä uskoisin, että tällainenkin vaihtoehto voisi olla käyttökelpoinen, ja se pitäisi selvittää, mutta aikaa on valitettavasti aivan liian vähän.

Herra puhemies! Lopuksi vielä totean, että kun täällä vaaditaan euromaille yhteistä talouspolitiikkaa, niin se merkitsee, että Euroopan unionista tai ainakin rahaliittoon kuuluvista maista pitäisi tehdä liittovaltio, jolla olisi keskitetty talouspoliittinenkin valta. Pidän sitä kyllä isona askeleena, eikä tällaista pitäisi mennä noin vain ajattelemaan. Se on vähän sama kuin aselain muutos Suomessa näiden ampumistapausten vuoksi: ammuttiin yli heti, kun tehtiin tämmöisessä kiihkossa tuo lakiesitys. Tässä on nyt Euroopan unionilla se vaara, että mennään sitten jo taas liian pitkälle liittovaltiomalliin. Pitäisi purkaa Euroopan unionia siihen suuntaan, että se olisi vain löyhempi yhteistyöelin eikä tällainen, joka on sitten kaatumassa yhden holtittoman jäsenmaan ongelmiin, joista nyt pankit vapautetaan ja veronmaksajat pannaan vastuuseen.