Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Hyvät edustajat! Lepäämässä oleva perustuslain muutosehdotus voidaan käsitellä sellaisenaan. Se voidaan vain joko hyväksyä tai hylätä.

Tässä tapauksessa valmisteluhan on ollut toistakymmentä vuotta kestävää. Meillä oli 2000-luvun alussa pyrkimys kehittää vaalijärjestelmää. Silloin oli vaihtoehtoina lähinnä vaalipiirien koon suurentaminen ja tasaaminen ja sitten tämmöinen alueellinen vaalialuejärjestelmä, jossa kaksi tai kolme naapurivaalipiiriä olisi pantu laskennallisesti yhteen vaalien suhteellisuuden parantamiseksi. Siitä ei silloin löytynyt sopua, ja edellisellä vaalikaudella valmistelu johti tähän ehdotukseen, joka meillä nyt on käsiteltävänä. Se sai tuolloin enemmistön taakseen perustuslakivaliokunnassa ja suuressa salissa, mutta nyt sitten vaalien jälkeen käytyjen neuvottelujen pohjalta ja hallitusohjelmakirjausten perusteella tätä ehdotusta ei hyväksyttäisi, vaan enemmistö perustuslakivaliokunnasta ehdottaa lakiehdotusten hylkäämistä.

Perustuslakivaliokunta toteaa, että eduskuntavaalien vaalijärjestelmän perusperiaatteet ovat pysyneet lähes muuttamattomina vuonna 1906 toteutetusta eduskuntauudistuksesta lähtien. Eduskunta on 1990-luvulla edellyttänyt kahdesti, että selvitetään eduskuntavaalien suhteellisuuden toteutumisessa olevat ongelmat ja tarvittaessa valmistellaan vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi ja toisaalta poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi.

Valiokunta viittaa tuohon edellisen vaalikauden perustuslakivaliokunnan mietintöön, jossa selostettiin vaalialuejärjestelmän hyviä ja huonoja puolia. Siellä tuotiin itse asiassa argumentit molempiin suuntiin: minkä takia se pitäisi hyväksyä, ja toisaalta, minkä takia hylätä. Silloin enemmistö päätyi hyväksymisen taakse, ja nyt sitten kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostetun pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman liitteenä on pöytäkirjamerkintä vaalilainsäädännön uudistamisesta.

Perustuslakivaliokunta ehdottaa lepäämään hyväksyttyjen lakiehdotusten hylkäämistä ja samalla pitää tärkeänä, että eduskuntavaalijärjestelmä uudistetaan tämän vaalikauden kuluessa edellä mainittujen eduskunnan lausumien mukaisesti Suomen vaalijärjestelmän perusperiaatteet säilyttäen. Tähän sisältyy sitten vastalause: kolme perussuomalaisten edustajaa puolestaan esittävät, että lakiehdotukset hyväksyttäisiin siinä muodossa kuin edellinen eduskunta ne käsitteli.

En lähde käymään tarkemmin tuota edellisellä vaalikaudella käsiteltyä esitystä läpi, mutta lyhyesti totean ne keskeiset syyt, minkä takia tuo jo silloisessa mietinnössä herätti kritiikkiä. Siinä silloisessa mietinnössä todettiin, että tämä vaalialuejärjestelmä periaatteessa parantaa suhteellisuutta eduskuntavaaleissa, poistaa piilevän äänikynnyksen osalta vaalipiirien välisiä eroja ja turvaisi myös kansanedustajien alueellista edustavuutta, ei ehkä yhtä hyvin kuin nykyinen mutta kuitenkin. Mutta sitten toisena puolena todettiin se, että ehdotettu tuloslaskentajärjestelmä olisi nykyistä järjestelmää huomattavasti monimutkaisempi ja vaikeaselkoisempi. Erityisesti puolueiden ja muiden ryhmittymien saamien edustajanpaikkojen jakaminen vaalipiireihin olisi monimutkaista ja vaikeasti ymmärrettävää ja voisi heikentää äänestäjien näkökulmasta koko järjestelmän legitimiteettiä.

Toinen keskeinen kysymys olisi se, että tässä olisi otettu käyttöön valtakunnallinen äänikynnys, ja se tällaisessa henkilövaalijärjestelmässä on aina kansalaisten vaikutusvaltaa rajaava tekijä. Itse asiassa kaikki uudet poliittiset liikkeet sotien jälkeen ovat tulleet sillä mallilla, että on saatu yhdestä vaalipiiristä edustaja läpi, sitten saatu valtakunnallista tunnettuisuutta ja sen jälkeen on muodostunut pysyvämpi puoluerakenne. Jos olisi tällainen äänikynnysjärjestelmä otettu käyttöön, niin tällaisten uusien liikkeiden synty vaikeutuisi todella rajusti ja poliittisesta toiminnasta tulisi ikään kuin suljettu klubi olemassa oleville puolueille.

Näitä lukumäärävertailuja käytiin läpi jo siinä edellisen vaalikauden perustuslakivaliokunnan mietinnössä. Siinähän valtakunnallinen äänikynnys olisi tarkoittanut sitä, että kansanedustajanpaikkoja voi saada ehdokasasettaja, joka saa noin 85 000 ääntä. Ja kuten tiedetään, yhdestä vaalipiiristä saa läpi, riippuen äänestysaktiivisuudesta, 10 000—12 000 äänellä edustajan ja myöskin uuden poliittisen liikkeen edustajan. Nyt kun tämä uusi valmistelu lähtisi vaalipiirien tarkistamisen pohjalta, tällaisia ongelmia ei synny. Vaalipiirien remontti on se asia, jota tuolloisissa edellisen vaalikauden vastalauseissa haettiin, ja sille suuntaa haluttiin näyttää. Ja nyt sitten jää hallituksen valmisteluista riippuvaksi, missä muodossa tätä tällä kaudella tuodaan aika pikaisesti eduskunnan käsittelyyn.

Tuolloin vastalauseissa korostettiin sitä, että vaalijärjestelmän kehittämisessä on tärkeää korostaa järjestelmän selkeyttä ja riittävää suhteellisuutta, kansanvaltaisen osallisuuden tukemista ja vaaliliitoista luopumista. Sen pohjalta tulisi vaalijärjestelmää uudistaa vaalipiirijaon pohjalta yhdistämällä pienempiä vaalipiirejä suuremmiksi ja jakamalla suurimpia vaalipiirejä pienemmiksi. Tämä vastaisi myös tätä perinteistä kansalaisajattelua, joka Suomessa eduskuntavaaleihin liittyy.

Vaalipiirien rajojen tarkistamiseen perustuvassa mallissa järjestelmä olisi edelleen äänestäjän kannalta selkeä, ja se tukisi nykyistä paremmin kansanvaltaista osallisuutta keskenään tasavahvemmissa vaalipiireissä. Alkujaanhan vaalipiirit olivat aika lailla samankokoisia, reilu vuosisata sitten, jolloin nuo valittavat edustajamäärät per vaalipiiri vaihtelivat 10:n ja 20:n välillä. Mutta muuttoliike on osaltaan tehnyt sen, että on näitä reilusti alle 10 edustajan vaalipiirejä, ja toisaalta sitten Uudenmaan valtava kasvu on tuonut tänne pitkälti yli 30 edustajaa yhdestä vaalipiiristä valittavaksi. Jotta tämä logiikaltaan muistuttaisi sitä, mitä on aikoinaan tarkoitettu ja edelleenkin vaalipiirijärjestelmällä haetaan, niin pitäisi olla huomattavasti pienemmät vaihtelurajat vaalipiirien välillä. Siinä voisi olla pääsääntönä juuri tuo 10—20 edustajan haarukka, niin että sille välille koetettaisiin nuo vaalipiirien koot saada tasattua.

Tähän liittyy monenlaisia kysymyksiä myöskin siitä, miten tämä vaalipiirijako vaikuttaa vaalien käytännön toimeenpanoon ja vaalikampanjoihin: kallistuvatko ne kovin maantieteellisesti laajoissa piireissä, vai voiko sielläkin sitten kuitenkin keskittyä äänien keräämiseen jollakin suppeammalla alueella. Tällaisia esimerkkejä on olemassa toki meidänkin ajoiltamme, miten eri lailla voidaan samankokoisissakin vaalipiireissä poliittista työtä organisoida. Mutta se on tärkeä huomata, että tämmöisessä suomalaisessa henkilövaalijärjestelmässä on paljon vaikeampi tämmöisiä ihanteellisia suhteellisuuden kehittämismalleja toteuttaa kuin sitten pitkän listan maissa. Tyypillistähän on, että juuri näissä listajärjestelmän maissa on sitten tasauspaikkajärjestelyjä, erilaisia äänikynnyksiä ja suhteellisuutta täydentäviä matemaattisia menetelmiä. Henkilövaalijärjestelmään paremmin sopii, että se valinta, kehen vaalipiirin äänestäjät luottavat, tapahtuu juuri sen vaalipiirin äänillä eikä siirrellä ääniä vaalipiiristä toiseen. Tähän pohjaan nyt sitten varmaan tämä jatkovalmistelukin keskittyy. Siihen päästään palaamaan toki myöhemmin.

Samalla esittelen lyhyesti tuon toisen lepäämässä olevan ehdotuksen, vaikka se tulee erikseen keskusteltavaksi, nimittäin tuon Ahvenanmaan itsehallintolain 59 a §:n muuttamista koskevan lepäämässä olevan ehdotuksen. Sen kohdalla perustuslakivaliokunta puoltaa lepäämään hyväksytyn lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana ja yksimielisesti.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oli melkoinen yllätys, että pitkän parlamentaarisen valmistelutyön jälkeen perustuslakivaliokunnassa vain perussuomalaiset ovat puoltamassa tämän vaalilain uudistamista koskevan edellisen hallituksen esityksen hyväksymistä.

Tässä on puhuttu paljon meidän vaalijärjestelmämme luonteesta. Joidenkin mielestä kyse on henkilövaalista. Itse olen taipuvainen pitämään kuitenkin tätä meidän vaalijärjestelmäämme pääpiirteittäin puoluevaalina, eli aina riippumatta siitä, niin kuin nykytilanteessakin, tuleeko oma ehdokas, jota äänestää, valituksi, ääni menee joka tapauksessa tämän puolueen hyväksi. Tietysti tällä hetkellä se ääni myös jää sinne vaalipiirin sisälle. Mutta kun ajatellaan tätä vaihtoehtoa, että lähdettäisiin tekemään vaalipiireihin muutoksia, niin itse pidän sitä erittäin pahana. Se tarkoittaisi vaalipiirin jakamisia, liittämisiä toisiin, ja tästä ei ole mitään käsitystä, missä päin Suomea minkäkinlaisia muutoksia tehtäisiin. Ja pelkäänpä, että saattaa sitten kaatua siihen koko järjestelmän uudistaminen kohti suhteellisuusperiaatteen parempaa toteuttamista.

Vaikka tässä hallituksen esityksessä, jota nyt perustuslakivaliokunnan enemmistö ei ole viemässä eteenpäin, se äänestäjän ääni voi mennä sitten toisen vaalipiirin edustajan hyväksi, niin paitsi että se menee saman puolueen hyväksi, niin kyllä siinä on myös sellainen aspekti olemassa, että se pakottaa puolueet kertomaan nykyistä tarkemmin esimerkiksi aluepoliittiset näkökantansa, koska kun näin on, että se ääni voi mennä jonkun toisen ehdokkaan hyväksi, tosin saman puolueen edustajan hyväksi, niin silloinhan tällä äänestäjällä on oltava esimerkiksi nykyistä paljon selkeämmin tiedossa se puolueen aluepoliittinen näkemys ja se kannustaa puolueita kertomaan ne. Ja se kannustaa myös puolueita entistä yhtenäisempään linjaan ja vähentää sitten, voisi sanoa, sellaisten ehdokkaitten asettamista, jotka nyt eivät välttämättä ole niin sitoutuneita siihen puolueen linjaan, jos sellaisia ylipäätään on ollut koskaan. Viitteitä siitä ainakin on, jos ottaa huomioon — en nyt lähde yksilöimään — minkälaisia esimerkkejä on äänimäärien heilahteluista esimerkiksi viime vaalien ja näiden vaalien osalta yksittäisten ehdokkaitten kohdalla.

Äänikynnyksen asettaminen on tietysti kielteinen asia tässä esityksessä, mutta toisaalta siellä on myös sitten se esityksenä puoluelain osalta, että puolue, joka saa 2 prosenttia äänistä mutta ei ylitä 3 prosentin äänikynnystä, on oikeutettu puoluetukeen. Tämä äänikynnyshän sinne tuli jonkinlaisena kompromissina. Se ei ole ainakaan perussuomalaisten tahto ollut, mutta ottaen huomioon tämän kokonaisuuden se on ollut hyväksyttävissä.

Arvoisa puhemies! Lepäämässä oleva lakiehdotus perustuslain 25 §:ään tehtävien muutosten osalta tulisi hyväksyä, koska se lisäisi eduskuntavaalituloksen suhteellisuusperiaatteen toteutumista ilman, että vaalipiirijakoihin jouduttaisiin puuttumaan. Esillä olevan vaalilain uudistamisen huonona puolena voidaan pitää tätä 3 prosentin äänikynnystä, jonka eduskunnan enemmistö viime vaalikaudella päätti perustuslakivaliokunnan kannasta poiketen sisällyttää lakiehdotukseen, mutta osana suurempaa kokonaisuutta, niin kuin sanottua, sekin on hyväksyttävissä. Ja tämä puoluelain 9 §:ään tehtävä muutos siitä, että eduskuntavaaleissa yli 2 prosenttia äänistä saanut puolue, joka ei ylitä 3 prosentin äänikynnystä, olisi oikeutettu puoluetukeen, on myös kannatettava.

Edellä esitetyn perusteella esitän, että nämä lakiehdotukset hyväksytään, ja perusteena on tämä perustuslakivaliokunnan perussuomalaisten edustajien jättämä vastalause. Hyväksymistä esitän nimenomaan tämän vastalauseen pohjalta.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuossa edustaja Koskinen viittasikin jo aikaisempaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon, että siellä on selostettu näitä vaalialuemallin hyviä ja huonoja puolia. Se oli kuitenkin parlamentaarisesti tehty kompromissi ja sen takia kannatettavampi kuin mielestäni aikamoisen epädemokraattisesti tehty linjaus hallitusohjelmaneuvotteluissa, että nyt vaan näillä näkymin ilmeisesti Itä-Suomen vaalipiirejä mätkäistään yhteen kysymättä sen kummemmin asiaa kaikilta osallisilta. Aikaisemmin on helposti monikin kansanedustaja kommentoinut, jos jossakin muualla päin maailmaa tällä tavalla muutetaan vaalilakeja — tässä tapauksessa se ei tietysti vaadi sitä muutosta perustuslakiin — tai vaaleihin liittyvää lainsäädäntöä, joka sopii itselle kenties paremmin. Kyllä minä näen erittäin epädemokraattiseksi tämän menettelyn, että tällä tavalla aiotaan Itä-Suomea kohdella. Mieluummin hyväksyisin vaalialuemallin kuin sen, että siellä tullaan nyt ulkopuolelta sanomaan, että lätkäistäänpä vaan kolme vaalipiiriä yhteen ja siinä hyvä. Näen, että tässä myös kansanedustajat ja kansa etääntyvät toisistaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Viime vaalikaudella tämä lepäämässä oleva vaalitavan muutoslaki herätti meidän eduskuntaryhmässämme kovin paljon keskustelua, ja loppumetreillä äänestettäessä ryhmämme jakautuikin suurin piirtein kahtia. Ne, jotka eivät olleet silloinkaan valmiita hyväksymään tätä lakia, kokivat erittäin pahaksi sen, että vaalin laskutapa on niin sekava, että tavallinen kansalainen ei sitä ymmärrä, ja perusteltiin, että d’Hondtin laskutapa opetetaan jo koulussa, että sen kaikki kansalaiset ymmärtävät. Sen takia olenkin ihan ällistynyt kuullessani, että perussuomalaiset haluavat tämän lain hyväksytyksi tässä kokouksessa.

Toinen asia, mikä meidän eduskuntaryhmässä herätti paljon keskustelua, oli se 3 prosentin äänikynnys, joka koettiin hyvin epädemokraattiseksi. Entistä enemmän minua hämmästyttää, että perussuomalaiset nyt haluavat, että tämä epädemokraattiseksi koettu äänikynnys hyväksytään, ja haluavat, että tämä sekavaksi moitittu vaalilaskentatapa hyväksytään. Osaako joku kertoa, miksi?

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on pitkään ollut vakaa, toimiva vaalijärjestelmä. Meillä ei ole nähty, toisin kuin monissa muissa maissa, vaali-iltoina vaalilaskentafarsseja, joissa tulos on saattanut olla avoin monia viikkoja ja lopun kaikkeakin on jäänyt epäilys siitä, onkohan tämä tulos nyt ihan kurantti. Meillä jo vaali-iltana tulokset ovat selvillä, kaikki tietävät, miten ne lasketaan, eikä tuloksia kenenkään ole ollut syytä kyseenalaistaa. Demokraattisessa yhteiskunnassa tämä on valtava arvo.

Tämä viime vaalikaudella esitetty vaalijärjestelmän muutos olisi kokonaisuudessaan monimutkaistanut ja heikentänyt nykytilannetta, ja mielestäni onkin järkevää, niin kuin perustuslakivaliokuntakin on todennut, että Suomen vaalijärjestelmää kehitettäisiin näiden toimivien perusperiaatteitten pohjalta eli ei romuteta toimivaa järjestelmää, vaan korjataan siinä olevat pienet viat.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voin hyvin yhtyä tuohon edustaja Feldt-Rannan puheenvuoroon siitä, että Suomen vaalijärjestelmä on monissa vaaleissa koeteltu ja se on ennustettava ja se on yksinkertainen. Tuo vaalilaskentakaavakin on niin moneen kertaan tutuksi tullut sekä ehdokkaille että äänestäjille, puolueille, että sen suhteen eivät ole perusteltavissa suuret muutokset.

Puheenjohtaja Koskinen toi esille puheenvuorossaan sen, että näitä muutoksia on haettu vaalilainsäädännön suhteellisuuden vahvistamiseksi ja poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi. Mielestäni tuo 3 prosentin äänikynnys on hyvä, mutta hyvää tuossa alkuperäisessä esityksessä oli myös vaaliliittojen kieltäminen. Se tuo varsinkin äänestäjille enemmän varmuutta siitä, kenelle tuo annettu ääni menee.

Hallitusohjelman liitteenä olevassa pöytäkirjamerkinnässä on kirjaus siitä, että vaalilainsäädäntöä uudistetaan, ja sen vuoksi perustuslakivaliokunta on päätynyt tähän esitykseen.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole huomautettavaa tähän valiokunnan mietinnön lopputulemaan, mutta sen haluan tuoda esille, että kun täällä käytiin 13.9. lähetekeskustelua tästä asiasta, silloin toin jo esille sen, että nyt demokratiavajetta aiotaan korjata toisella demokratiavajeella eli tekemällä Itä-Suomeen yksi suuri vaalipiiri, jonka maantieteellinen ulottuvuus on yli 400 kilometriä reunalta reunalle, ja se ei missään tapauksessa ole hyvä kehitys.

Mutta erityisesti jäi siitä keskustelusta mieleen se, että hallitus toteuttaa tässä vaalipiiriuudistuksessa valikoivaa parlamentarismia eli Itä-Suomen vaalipiirit runtataan yhteen nyt tämän vuoden loppuun mennessä ja muilta osin, mitä tulee vaalipiirijakoon, käynnistetään parlamentaarinen työskentely. Tämä ei voi minusta olla oikein, että yhtä osaa maasta käsitellään eri tavalla kuin muuta Suomea.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En nyt oikein ymmärrä, miksi edustaja Komi niin kauheasti pelkää naapurikaupunkia Varkautta. Viiden kilometrin päässä Varkauden kaupungintalolta on Kuvansinjoki, jossa on eri vaalipiiri.

Kyllä tämä vahvistaa edustuksellista demokratiaa ja toisaalta sitouttaa enemmän Itä-Suomea laajasti yhteiseen kohtalonyhteyteen ja edunvalvontaan. Minusta on hyvä linja myös se, minkä Itä-Suomen maakuntaliitot hiljan Savonlinnassa yhteisessä huippukokouksessa ottivat, että Itä-Suomen vaalipiirin toteutuessa on tärkeätä, että Itä-Suomen maakuntia ei pirstota elikkä Etelä-Savo säilytetään myöskin yhtenäisenä ja kokonaisena maakuntana tässä vaalipiirissä.

Mutta tosiaan, ehkä tämä auttaa ylittämään Ohtaansalmen sillan ja myöskin Kuvansinjoen, kun tulee tämä laajempi vaalipiiri.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu on Itä-Suomi-painotteinen hyvin ymmärrettävästi. Itse kuitenkin näen, että ei meidän tarvitse pelätä Varkautta eikä Ohtaansalmen siltaa, asuttiinpa missä tahansa, kyllä me Itä-Suomessa pärjäämme. Mutta kyse on pitkälti demokratiavajeesta. Jos mietitään sitä, että Valtimolta ajetaan Pertunmaalle vaalitilaisuuteen, niin kyllä siihen kaksi päivää on melkein varattava aikaa. Kyllähän tässä tulee melkoisia ongelmia tämän järjestelmän toimivuuden kannalta, ja minusta on hyvä, että täällä on korostettu sitä, että nykyinen järjestelmä on toimiva. Mielestäni tähän mittavaan, massiiviseen Itä-Suomen vaalipiiriin ei ole mitään tarvetta.

Sinänsä kannatan kyllä sitä, että vaaliliitot kielletään, se on demokratiassa hyvä lähtökohta. Mutta semmoinen vastakkainasettelu Varkauden ja jonkun tietyn paikkakunnan välillä ei edistä tätä asiaa lainkaan.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, onko edustaja Rajamäellä jotain salattua tietoa siitä, että Etelä-Savo ei säilyisi yhtenäisenä maakuntana tässä vaalipiirijaossa. En ymmärrä ollenkaan, jos tällaista keskustelua vakavasti käydään. Ilman muuta näin pitää tapahtua.

Täytyy sanoa Varkauden osalta, että vaikka se onkin tosiaan rajan toisella puolella oleva kunta, eri vaalipiiriä kuin mistä itse olen, niin en katso tätä asiaa missään nimessä henkilökohtaiselta kannalta, vaikka henkilökohtaisestihan minulle tulisi todennäköisesti lisää ääniä, kun olisi koko ympyrä käytettävissä äänestäjiä. Mutta katson tätä nimenomaan kansanvallan, demokratian, kannalta ja siltä kannalta, että meillä edes tässä mitassa säilyisi se yhteys kansanedustajien ja kansan välillä. Varmasti se heikkenee, jos tulisi isommat vaalipiirit. Jos kysyttäisiin kansalaisilta, ketkä ovat teidän vaalipiirinne kansanedustajia, niin ei olisi harmainta aavistustakaan yli puolella porukasta, keitä ne ovat, saatikka sitten, että heihin tulisi otettua yhteyttä.

Tosiaan vielä, jos tuossa äsken huonosti sanoin, (Puhemies: Nyt on tullut aika täyteen!) niin vaalilainsäädäntöä tosiaan voidaan muuttaa, mutta perustuslakia ...

... ei tarvitse muuttaa tietenkään Itä-Suomen takia.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En nyt tästä kilometridemokratiasta Itä-Suomen vaalipiirin osalta oikein tiedä, kun katson tuota edustaja Mustajärveä, joka hurauttaa vaalitilaisuuteen Kemijärveltä Kilpisjärvelle, enkä tiedä, paljonko siinä demokratia on sitten heikentynyt.

Mutta kun täällä sanottiin, että nykyisessä järjestelmässä on pari pientä vikaa, jotka pitää korjata, niin siinä on yksi vähän isompikin vika, ja se on se, että se ei turvaa suhteellisuutta. Pienet puolueet ja myöskin nämä vähempiväkiset alueet kärsivät nykyisessä järjestelmässä, ja se olisi pitänyt korjata. Siksi, kun tätä esitettyä järjestelmää jopa minäkin ymmärsin, en nyt oikein usko, että se niin kauhean ymmärtämätön on. Se olisi ollut aivan hyvä. Nyt sitten on vallitseva realiteetti se, että takkia pitää kääntää, ja kun tuloksena on Itä-Suomen vaalipiiri, jota itse pidän todella hyvänä ratkaisuna, niin se onnistuu kohtuullisen helposti.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tätä asiaa käsiteltiin aikoinaan meillä myös puolue-elimissä, ja se herätti monia kysymyksiä. Jos katsotaan tätä lepäämässä olevaa ehdotusta, on päivänselvää, että joku selkeämpi malli vaalin tuloksen laskemiseen tarvitaan. Eihän tästä ehdotuksesta oikein ota selkoa. Mielestäni kansalaisilla on oikeus vaalien jälkeen tietää jo vaali-iltana, mitenkä vaaleissa oikein kävi. Tarvitaan selkeämpi malli, joka on puolueiden kannalta oikeudenmukainen — siitä ei ole ollenkaan kysymys — mutta joka ei vaadi auetakseen kovin korkeita matematiikan yliopistoarvosanoja. Eli mielestäni on ihan paikallaan, että valmistellaan uusi esitys meille päätettäväksi.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavoitteena mielestäni pitää olla se, että äänikynnys madaltuu, ja myöskin se, että vaaliliitot kielletään. Asioita voidaan hoitaa niin, että vaalipiirejä yhdistetään. En poissulje sitäkään, että myös joku iso tai joitakin isoja vaalipiirejä jossain vaiheessa jaetaan pienempiin yksiköihin, jos ja kun se vaikuttaa demokratian toimivuuteen.

Palautan mieliin myös sen, että jos runsaat neljä vuotta sitten Sauli Niinistö olisi ollut ainoana valtakunnallisena ehdokkaana edustamansa puolueen puolesta ja jos meillä olisi ollut käytössä tämä esitys, jota täällä nyt on markkinoitu vaihtoehtona, niin yli 60 000 äänellä hän ei olisi päässyt maan parlamenttiin. Tämä samainen säännöstö olisi estänyt hyvin pitkään myöskin esimerkiksi vihreiden tulon tähän parlamenttiin. Tässä mielessä siinä on sellaisia kynnyksiä, että nykyinen järjestelmä on huomattavasti demokraattisempi minun mielestäni.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Taas kerran huomataan, että perussuomalaiset näyttävät olleen tässä vaaleja edeltävänä aikana ja ovat nyt sitten vaalien jälkeen tästä asiasta samaa mieltä, siitä huolimatta, että saavutettiin tällainen aika vaikeakin kompromissi. Eli kyllä kun tässä salissa on paljon peräänkuulutettu tätä yhteistyötä, on tarjottu yhteistyön kättä, perussuomalaiset tarttuivat siihen viime kaudella ja pidämme siitä yhteistyön kädenpuristuksesta nyt kiinni.

Mutta sen sijaan täytyy kysyä muilta, mitä tässä on taas tapahtunut ennen vaaleja ja vaalien jälkeen, koska ainakaan eduskuntavaalikeskusteluissa — sen takia kai tämä on jätetty lepäämään, että siitä käytäisiin sitä keskustelua — ette kyllä käyneet tästä aiheesta nähdäkseni yhtään keskustelua, joten tuntuu aika uskomattomalta poliittiselta peliltä, että nyt (Puhemies: Nyt on aika täynnä!) olette itsenne kanssa eri mieltä.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuosta Itä-Suomen vaalipiirien yhdistämisestä sen verran Vaasan vaalipiiriläisenä, vaikkei se henkilökohtaisesti siellä kosketa, täytyy sanoa, että kyllä siinä kumminkin paikallisuus täytyisi ottaa huomioon. Aivan kohtuuttomia etäisyyksiä sen jälkeen, kun vaalityötäkin aletaan tehdä, pitäisi voida välttää ilman muuta. Kyllä äänestäjilläkin pitää se kuluttajansuoja olla, että siitä mahdollisimman läheltä niitä ehdokkaita on mahdollisuus äänestää ja saada mahdollisimman hyvin myös läpi.

Mutta ihmettelin hieman tuota edustaja Saarakkalan puheenvuoroa tuossa aluksi. Painotitte niin kovasti puoluenäkökulmaa, nimenomaan sitä, mitä puoluetta äänestetään. Pakko aivan kyllä kysyä: Haluatteko todella, että meille Suomeen tulisi listavaali, jonka perusteella edustajat tänne valittaisiin? Kyllä siinä ainakin sitten äänestäjän kuluttajansuoja on hyvin pieni, jos puolueet päättävät jo valmiiksi, keitä edustajia tänne halutaan valittavaksi.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä tosiaan pitäydytään ihan tässä yhteisesti saavutetussa kompromississa. Emme ole aikeissa tuoda mitään lakialoitetta listavaalista.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Virtaselle on todettava, että jos Lapissa on pitkät etäisyydet, niin miksi tuoda samaa huonoa asiaa, pitkiä etäisyyksiä, myös muualle päin eli miksi heikentää muuallakin tilannetta samantyylisesti. Kyllä täytyy todeta, että tässä asiassa minun mielestäni, ainakin itäsuomalaisesta näkökulmasta katsoen, tulee erittäin hyvin esille se hallituksen keskittämispolitiikka, jota koko hallitusohjelmassa ja budjetin valmistelussa näkyy. Eli samalla lailla vain "suuri on kaunista" -linja tuntuu tälle hallitukselle kelpaavan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko edustaja Komille kyllä ottaa nyt esille, mikä on ollut ongelma maakuntajaon ja vaalipiirijaon ollessa toiminnallisesti jälkeenjääneitä. Jos me ajattelemme Keski-Savoa, niin kyllä siinä selvästi näkyy, että siinä on ei-kenenkään alueita. Ei sitä Joroisen—Varkauden Viitostietäkään olisi rakennettu, jos maakuntien esitystä olisi odotettu. Eli asia on valitettavasti sillä tavalla, että Varkauden seudulla esimerkiksi työssäkäyntialueen ja kansainvälisen teollisuuden toimintaedellytykset ovat selkeästi kärsineet kyllä siitä, että nämä rajat eivät vastaa toiminnallisia tarpeita. Ja vaalipiirijako sitouttaa nimenomaan tuoden paremmin esille keskisen Savonkin painoarvoa ja sen teollisuuden toimintaedellytyksiä. Kyllä tämä nyt pitäisi nimenomaan siltä talousalueelta tulevan edustajan ymmärtää, että me olemme kärsineet erittäin paljon hallinnollisesta hajanaisuudesta, myös vaalipiirien hajanaisuudesta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Komi, teidän keskittämispolitiikastanne en nyt tiedä, mutta jos se keskittämispolitiikka voi johtaa siihen, että vasemmistoliittolainen voi tulla valituksi myöskin Joroisista tai Valtimolta, mikä nyt ei ole mahdollista, niin kannatan sellaista keskittämispolitiikkaa. Se lisää demokratiaa. Se lisää ihmisten mahdollisuutta osallistua politiikkaan ihan riippumatta siitä, missä he asuvat. Ja jos tällaista on keskustan keskittämispolitiikka, niin kannatan sitä lämpimästi, mutta olen vähän nyt joutunut epäilemään, onko asia näin.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkalalle sen verran, että viime kaudella minun kantani esimerkiksi äänikynnyksiin oli ehdottoman kielteinen enkä tule missään tilanteessa hyväksymään semmoista esitystä, jossa on jonkunlainen äänikynnys.

Kun täällä on Lappi mainittu, se tosiaan on raaka vaalipiiri etäisyyksien ja vaadittavien ääniosuuksien suhteen. Helsinkiläiselle kansanedustajalle voisi kertoa semmoisen esimerkin, että kun viime keväänä oikaisin Enontekiöltä Utsjoelle vaalitilaisuuteen, jouduin ajamaan Norjan puolella yli 200 kilometriä. Matka lyheni huomattavasti sillä tavalla. Siitä esimerkistä saapi jonkunlaista kuvaa siitä, minkälainen on laaja vaalipiiri. No, hyvä puoli siinä on se, että kun lähden Itä-Lapista ajamaan Nellimin vaalitilaisuuteen, vielä ei ole joutunut kuitenkaan oikaisemaan Murmanskin kautta. Se voisi olla huomattavasti hankalampaa.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me voimme tietysti kaikki katsoa tätä uudistusta vain oman itsemme kannalta ja oman vaalipiirimme kannalta, mutta kyllä meillä on velvollisuus katsoa tätä myös kansallisen edun kannalta.

Edustaja Virtanen oli huolissaan pienistä puolueista ja niiden mahdollisuuksista toimia suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä. Itse tulen suuresta puolueesta, mutta yhdyn tähän huoleen. Tähän edelliseen esitykseen sisältyi esitys 3 prosentin äänikynnyksestä. Kyllä perussuomalaistenkin minun mielestäni olisi nykyisissä voimantunnoissaan hyvä pohtia sitä tilannetta, että vaaleissa 1995, 1999 ja 2003 ette olisi ylittäneet sitä 3 prosentin äänikynnystä, jos sellainen olisi ollut käytössä. Se on kyllä pienpuolueitten kannalta yksi merkittävä epäkohta, minkä takia sitä edellistä lakiesitystä ei pitäisi hyväksyä.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Veikko Vennamo olisi jäänyt kantamatta jossakin vaiheessa poliittista historiaa, koska ei olisi ollut täällä istumassa, kun ryhmä oli pienimmillään. Ja viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta meillä on kuusi ryhmää, jotka eri vaiheissa olisivat jääneet pois tästä talosta, jos tällainen äänikynnys olisi ollut olemassa.

Tärkeintä on, että tätä vaalipiirijärjestelmää uudistettaessa ei rajoituta pelkästään Itä-Suomeen. Mutta sitä on syytä korostaa tässä keskustelussa, että vaikka nämä kolme vaalipiiriä laitettaisiin yhteen Itä-Suomessa, niin se ei rakenteeltaan olennaisesti poikkeaisi nykyisestä Oulun vaalipiiristä tai Vaasan vaalipiiristä, joissa on monta keskusta ja pitkät etäisyydet. Lappi on tietysti oma kysymyksensä. Minusta on ihan oikein, että sitä ei väkisin nosteta yli 10 hengen vaalipiiriksi, vaikka ehkä jotain Koillismaata voidaan ajatella täydennettäväksi Lapin vaalipiiriin. Mutta täällä muualla Uudenmaan jakaminen tulee välttämättä eteen, jos halutaan ja kun halutaan tehdä näistä vaalipiireistä tasasuhtaisempia eikä rajoittua pelkästään Itä-Suomen vaalipiirien yhdistämiseen.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä lepäämässä oleva lakiehdotus tulisi hyväksyä, koska se puutteineenkin olisi kansanvallan kannalta parannus nykyiseen tilanteeseen. Se lisäisi eduskuntavaalituloksen suhteellisuusperiaatteen toteutumista. Ehdotuksen hyväksyminen merkitsisi myös sitä, että esimerkiksi Uudenmaan toimivaa vaalipiiriä ei tarvitsisi keinotekoisesti jakaa kahtia, kuten on spekuloitu.

Lakiehdotuksen huono puoli kieltämättä on, kuten edustaja Saarakkalakin täällä totesi, että se sisältää 3 prosentin äänikynnyksen ja että laskutapa on monimutkainen, kuten useammatkin täällä ovat tänään todenneet, mutta osana suurempaa kokonaisuutta se on tässä lakiehdotuksessa perussuomalaisten mielestä hyväksyttävissä. Takkia emme halua kääntää vaan pidämme sanamme ennen vaaleja ja vaalien jälkeen.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää esitystä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikki olemme varmasti siitä samaa mieltä, että vaalilain tekeminen sellaiseksi, että olisi tasapainoinen vaalipiirijako, suhteellisuus toteutuisi hyvin ja välimatkat olisivat vielä kohtuullisia, on tietysti erittäin vaikeaa, sen kaikki me myönnämme.

Mutta sitten haluan vielä palata tähän vaalipiirikeskusteluun, myös Itä-Suomen osalta. Kun nyt on puhuttu paljon siitä, että pienet puolueet eivät pysty menestymään, niin kyllä minusta meidän kannattaa muistaa myös se, mitä tapahtui viime huhtikuussa. Silloin näimme, että myös niistä pienistä korkean äänikynnyksen vaalipiireistä voi tulla kansanedustajia läpi ilman vaaliliittoja, kuten kävi vaikka minun omassa vaalipiirissäni Pohjois-Karjalassa. Tämä asia on totta kai niin, että jos on yleistä valtakunnallista hyvää poliittista kannatusta, niin edustajia tulee sieltä jokaisesta, nykyisistäkin vaalipiireistä, läpi.

Edustaja Rajamäelle: Teillä on jonkinlainen ongelma siinä, että asutte kahden maakunnan rajamaastossa. Se kävi teidän puheistanne hyvin äsken esille. (Kari Rajamäki: Vasta kahdeksas vaalikausi!) — No kyllä, mutta tämä kuuluu, että te olette kovin siellä, Rajamäki, rajaseuduilla nyt kyllä näissä omissa argumenteissanne. — Minä sanon teille, kun te puhuitte siitä, että maakunnat säilyvät itsenäisinä, että minä en voi mitään sille, että kyllä minua ainakin epäilyttää se, että teidän presidenttiehdokkaanne Paavo Lipponen on jo moneen kertaan tuonut julkisuuteen sen, että Itä-Suomeen pitäisi muodostaa yksi Itä-Suomen maakunta. Jos meille tehdään Itä-Suomen vaalipiiri, niin eikö se niin ole, että tästä sitten olisi helppo mennä eteenpäin ja muodostaa se yksi Itä-Suomen maakunta? Te sanoitte, että ei ole toimivaa maakuntajakoa. No, minä sanon kyllä, että Pohjois-Karjalassa kyllä ajatellaan, että se maakunta on hyvä, kompakti ja siellä pärjätään, vaikka on pitkät välimatkat sieltäkin Valtimolta sinne Kesälahdelle saakka, ja vaalipiiri on sama. En ole koskaan kokenut omassa maakunnassani, että olisi jonkinlaista tämmöistä ongelmatiikkaa tämän maakunnan toimivuuden kannalta.

No, sitten vielä palaan tähän Itä-Suomen vaalipiiriasiaan. Kun sanoin, että pidän tätä menettelytapaa ja eteenpäinmenoa osaparlamentarismina, niin kyllä se kuulkaa sitä on. Jos Säätytalolla johtoryhmässä, kuusi henkilöä, osa naisia, osa miehiä, puheenjohtajat päättävät, että yhdistetään Itä-Suomen vaalipiirit yhteen, jolloin päästään nykyisestä 14 vaalipiiristä 12 vaalipiiriin, niin ei se kyllä mitään parlamentarismia ole. Ja jos sitten sen ohella aiotaan perustaa erillinen parlamentaarinen työryhmä, jossa sitten katsotaan tätä kokonaisuutta tarkemmin, niin minusta ei kyllä koko maata kohdella tasapuolisesti tässä menettelytavassa.

Toin silloin viimeksi, 13.9., esille sen, miksi en pidä kovin hyvänä sitä, että muodostettaisiin näitä suuraluevaalipiirejä. Minä olen edelleenkin sitä mieltä, että ei ole tavoiteltava tila, että on mahdollisimman pitkät välimatkat vaalipiirin sisällä. Okei, tiedän sen, että nytkin on useita maakuntia joissakin vaalipiireissä ja on vähän semmoinen herrasmiessopimus, että minä kuljen vain oman maakunnan alueella ja en tule sinne vaalipiirin toiselle reunalle, mutta se on myös näennäinen asia. Kyllä minusta vaalipiirin pitää olla sellainen, että sitä todellisuudessa pystyy myös hoitamaan ja siellä kampanjoimaankin.

Minulla on kuudet eduskuntavaalit takana, ja olen syntynyt Pohjois-Savon vaalipiirissä Savossa ja elänyt siellä lapsuuteni ja käynyt Etelä-Savon puolella lukion, joten en voi sanoa, että puhuisin tässä niin sanotusti jonkinlaisella epäluulolla, etten haluaisi tehdä muitten itäsuomalaisten alueitten kanssa yhteistyötä koko Itä-Suomen puolesta, mutta vaalipiirikysymys on eri asia.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläiselle voin todeta, että kieltämättä Paavo Lipponen on välillä kantanut enemmän huolta Itä-Suomen kehittämisestä kuin Itä-Suomi. Ja täytyy sanoa, että olen omalta osaltani kyllä ylpeä siitä, että olen voinut olla Säätytalolla tukemassa sitä kehitystä, jossa tämä itäsuomalainen kohtalonyhteys yhteisen vaalipiirin muodossa myöskin etenee. Meillä ei ole muutoin Itä-Suomen kehityksessä riittävää painoarvoa, jollemme me omaa ylimaakunnallista näkemystä ja edunvalvonnan otetta. Tältä osin, samalla kun edustuksellinen demokratia vahvistuu, vaalikynnys madaltuu, myöskin Itä-Suomen edunvalvonta varmasti paranee tätä kautta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäkeä täytyy tosiaankin kiittää siitä työstä, mitä hän Viitostien kunnostamiseksi Varkaus—Joroinen-välillä teki. Se on kiitoksen arvoinen asia, mutta toisaalta täytyy sanoa, että Varkaus voi milloin tahansa päättää tulla Etelä-Savoon mukaan, jos se raja sillä puolella on jotenkin vaikeampi kuin se olisi kenties siellä toisella puolella kaupunkia.

Maakuntien poistamisesta vähän tuli minullekin samanlainen ajatus mieleen, että halutaanko maakuntia hävittää kartalta, kun tätä vaalipiiriä nyt mietitään Itä-Suomen osalta, suurentamista kolmen maakunnan osalta esimerkiksi. Eli siinähän silloin kävisi vähän samalla tavalla kuin silloin, jos meille tulisi vaan 50 kuntaa Suomeen. Kyllä niitä innovaatiokeskuksia vaan vähenisi aika tavalla tästä maasta. Vähän sama juttu on maakuntienkin osalta: jos kovin suuriin yksiköihin mennään, niin siellä vähenee se porukka, joka todella omasta halustaan haluaa sitä omaa seutuansa ja omaa kulmakuntaansa kehittää. Haluaisin pitää tämän näkökulman myös mielessä.

Edustaja Virtaselle: Tosiaan, ilman muuta, jos on kannatusta, tulee valituksi, se on ehdoton tilanne myös kaikissa vaaleissa.

Toivon, että nämä lakiesitykset nyt tullaan hylkäämään. Sitten milloinka tämä äänestys onkin, niin tosiaan edelleen vakavasti pohdittaisiin tämän vaalialuemallin hyviä puolia, jos siellä on vielä jotakin parannettavaa, mitä voitaisiin tehdä, tai nykyjärjestelmän jatkamista, kunnes saadaan yhteistyössä kehitettyä ja valmisteltua parempi järjestelmä, jonka kaikki puolueet voisivat hyväksyä. Toivon tätä, ja jos tosiaankin vaihtoehtoina ovat Itä-Suomen vaalipiiri ja vaalialuemalli, niin kyllä sitten siinä tilanteessa seuraavassa kohdassa todennäköisesti kallistun sitten äänestämään sen vaalialuemallin puolesta. Mutta tosiaan toivon, että avoimesti tehtäisiin yhdessä työtä hyvän ratkaisun löytämiseksi.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Paavo Lipposen vetäminen tähän keskusteluun kertoo kyllä siitä, että tähänkin asiaan liittyy suuria tunteita. Yleensä sellaista, joka toimii suht hyvin, ei kannata lähteä romuttamaan. Kuten tuossa aikaisemmin sanoin, niin on aidosti arvo tässä demokraattisessa yhteiskunnassa, että meillä on vaalijärjestelmä, jonka kansalaiset tuntevat, tietävät hyvin, miten se toimii, jo peruskoulussa käydään nämä laskentaperusteet läpi. Vaali-iltana tulos on selvillä, kaikkien tiedossa, eikä kenelläkään ole ollut syytä riitauttaa sitä. Olemme nähneet sellaisia epäselvyyksiä muuten aika hyvinkin toimivissa yhteiskunnissa ympäri maailmaa, että vaalitulos on ollut auki päivätolkulla, joskus viikkotolkulla, ja senkin jälkeen ilmaan jää epäilys, onko se tulos luotettava. Tätä meidän toimivaa järjestelmäämme ei ole syytä asettaa alttiiksi tällaisille muutoksille.

Meidän ei ole syytä tehdä sellaisia periaatteellisia muutoksia tähän järjestelmään, vaan tulee tarkastella, millä mahdollisimman pienillä mutta oikeudenmukaisilla muutoksilla voitaisiin selkeyttää, huolehtia suhteellisuuden toteuttamisesta ja alueellisesta edustavuudesta.

Jos ensin tarkastellaan tätä selkeysasiaa, niin kyllä tämä vaalipiirikohtaisesta vaalista luopuminen tekee tästä tuloslaskennasta kovin hankalan. Minä toivon, että jokainen edustaja, joka kannattaa tätä monimutkaista mallia, tutustuu siihen. Minulla oli ilo puoluesihteerinä olla aikanaan mukana siinä työryhmässä, joka teki tässä taustatyötä, mutta päätimme sittemmin jättää vastalauseen sen työryhmän työhön, koska en edes politiikan tai järjestöpolitiikan ammattilaisena kyennyt selvittämään tai selittämään sitä tapaa, miten tämä tulos tällä esitetyllä järjestelmällä laskettaisiin. Ja siinä tapahtuu myös sellainen merkittävä muutos, että ihminen ei enää kynällä ja paperilla kykenisi sitä vaalitulosta laskemaan, vaan se olisi koneen laskutuloksen ja laskutoimituksen varassa.

On tärkeätä, että suomalainen äänestäjä ymmärtää ja tietää ja pystyy läpinäkyvästi näkemään sen, miten hänen antamansa ääni vaikuttaa. Tällainen monimutkainen järjestelmä on omiaan heikentämään myös ihmisten intoa osallistua vaaleihin. Täällä on käytetty monesti tänäänkin jo sanaa "kansanvalta", ja tämä on kansanvaltaisen yhteiskunnan kannalta tärkeä periaate, jota ei myöskään kannata heikentää.

Vaalijärjestelmän suhteellisuus on tärkeää, mutta on hyvä nähdä, että tässä meidän nykyisessä henkilövaalijärjestelmässämme tätä vaalipiirijakoa kyetään parantamaan yksinkertaisemmin tarkistamalla tätä vaalipiirijakoa siten, että vaalipiirit olisivat nykyistä tasavahvuisempia. Tämä ongelma sadan vuoden aikanahan on syntynyt siitä, että suomalaiset ovat muuttaneet vaalipiiristä toiseen ja asutus on keskittynyt vaalipiireihin, ja sen takia meidän pitäisi tarkistaa tätä ihmisten muuttoliikettä eikä romuttaa tätä järjestelmää.

Tähän esitykseen sisältyy tämä 3 prosentin äänikynnys. Sen lisäksi, että se merkittävällä tavalla estää uusien poliittisten järjestelmien tulemisen valtakunnan politiikkaan, siihen sisältyy myös sellainen epäkohta, että sellainen poliittinen liike, jolla on alueellisesti vahva, vahva kannatus, saattaa saada merkittävänkin osan kannatusta jostain vaalipiiristä, mutta jos ei valtakunnan tasolla ylitä tätä 3 prosentin äänikynnystä, niin mitään asiaa ei ole niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään. Tämä on aidosti epäkohta Suomen tyyppisessä maassa, jossa on paljon alueellisia erityspiirteitä ja myös poliittisesti saattaa syntyä — ja on historian saatossa syntynyt — ryhmiä, joilla on vahva alueellinen vaikuttavuus.

Kuten jo aikaisemmin täällä sanoin, niin perussuomalaisten, jotka täällä tänään näyttävät olevan ryhmänä ainoa ryhmä, joka kannattaa tätä viime vaalikaudella esitettyä muutosta (Pia Viitanen: Kun toiset vastustaa, niin täytyy kannattaa!) on kyllä hyvä katsoa yli kulloistenkin poliittisten voimasuhteitten. Ja vaikka itse edustan suurta puoluetta, niin minun demokratiakäsitykseeni ei mahdu se, että sellainen liike, joka itse ei olisi ylittänyt tätä äänikynnystä niinkin tuoreissa vaaleissa kuin 1995, 1999, 2003, nyt tukee sellaisen kynnyksen muodostamista tähän maahan, joka estäisi tällaisen vastaavanlaisen liikkeen. Kun tehdään uudistuksia, joilla on 50-vuotisia tai 100-vuotisia vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, niin on hyvä vähän kohottaa katsetta ja katsoa päivänpoliittisten voimasuhteitten ylitse. (Vesa-Matti Saarakkala: Meidän kanta on ollut sama ennen vaalejakin!)

Puhemies! Tähän äänikynnykseen sisältyy myös sellainen epäkohta, että se saattaa myös äänestäjissä aiheuttaa sellaisen reaktion, että ehkä taktisesti äänestetään suurempia ryhmiä, jos pelätään, että äänikynnyksen ylittyminen on epätodennäköistä. Esimerkiski vuoden 2007 eduskuntavaaleissa tällaisia ääniä olisi ollut 67 482 kappaletta, ja se on kuitenkin aika merkittävä määrä.

Puhemies! Vaalijärjestelmän uudistamista on kehitettävä, järjestelmän selkeyttä ja riittävää suhteellisuutta, mutta nykyistä toimivaa järjestelmää ei tule muuttaa. Perustuslakivaliokunnan ehdotus tästä hylkäämisestä on kannatettava; uudistusta pitää viedä eteenpäin toimivan vaalipiirimallin pohjalta.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia edustaja Feldt-Rannalle erinomaisen avoimesta ja asiaa hyvin tilittävästä puheenvuorosta! Sanoisin myös, että itse asiassa mikään ei ole rehellisempää kuin se, että jos toteaa jonkun ratkaisun vääräksi, niin tekee uuden päätöksen, vaikka se on erilainen. Eli vaikka sanoisi, että pitäytyy siinä, mikä on ollut joskus hyvä päätös, niin kyllä eduskunnassa myös kansanedustajien pitää voida tehdä uusia arvioita. Kyllä viime vaalikaudella, kun tätä nyt lepäämässä olevaa lakiehdotusta käsiteltiin — siitä huolimatta, että eduskunta sen hyväksyi — arviot olivat hyvin samansuuntaisia kuin mitä täällä on epäilevästi esitetty sitä kohtaan, kuinka tämä tulee toimimaan, ja ennen kaikkea, kuinka äänestäjät sen sitten kokevat.

Samassa yhteydessä, kun edustaja Feldt-Ranta aiemmin sanoi siitä, että on kysymys demokratian toteutumisesta ja siitä, kuinka se toteutuu koko maassa, niin, hyvät edustajat, vetoan kyllä edelleenkin, kuten lähetekeskustelussa, siihen, että tehdään vaalilain uudistus kokonaisuudessaan mutta ei tehdä niin kuin palapelinä. Nythän hallitusohjelmaa toki tältä osin ei vielä käsitellä, mutta kuitenkin tiedetään se, että kun hallitusohjelmassa on maininta siitä, että Itä-Suomen vaalipiirien kohdalla ollaan toteuttamassa perustuslainkin sallimaa yhdistämistä, niin sehän on juuri palapeli eli tehdään yksi osa kerrallaan ja sitten vasta kokonaisuus. Siinä mielessä kyllä yhdyn täysin puheenvuoroihin, muun muassa edustaja Vehviläisen puheenvuoroon, siitä, että kun hallitusneuvottelujen poliittisilla päätöksillä tehdään yhdessä osassa maata vaalipiiriuudistusta ja sitten ryhdytään pohtimaan laajemmalti koko maata koskevaa vaalilain uudistamista, niin se ei tunnu hyvälle. Oli lopputulos sitten mikä tahansa, se on toinen asia, ja eduskunta siitä viime kädessä toki päättää, mutta tämä asettaa kansalaiset tietyllä lailla eriarvoiseen asemaan.

Ymmärrän sen toki, että eri vaalipiirien rajoilla on aina vaikeaa, mutta näinhän se vähän tässä rajapolitiikassa on. Oli kysymys maan rajoista, maakunnan rajoista, kunnan rajoista tai mistä tahansa rajoista, aina ne muodostavat tietyn esteen, ja se tietysti kohdalle osuessaan aina tuntuu pahallekin. (Kari Rajamäen välihuuto)

Kun Suomessa tehtiin lääninuudistusta, niin kyllä siinä aika laajalti tunnustetaan nykyinen edustaja Backman tuon lääninuudistuksen isäksi. Sittemminhän läänit lakkautettiin ja on koko valtionhallinto myllertynyt. Minä arvelen ainakin ja rohkenen melkein olettaa, että Rajamäen rykmentillä on tähän vaalipiiriuudistukseen hyvin keskeinen vaikutus hallitusneuvottelujen kautta, siis edustaja Rajamäellä. (Kari Rajamäen välihuuto) Kysymykseni tietysti kuuluu, onko tarkoitus sitten joskus myöhemmin lakkauttaa vaalipiirit kokonaan, "teit’ isäin astumaan", ikään kuin tämän lääniuudistuksen tietä. (Kari Rajamäki: Tuo nyt on aika erikoista! Ei ollut hauskaa! — Matti Saarinen: Huono vitsi!) Kyllä demokratia on joka tapauksessa minusta sellainen, että sitä pitää kunnioittaa ja arvostaa kansalaisia ja myös niitä olevia maakuntien rajoja, mitkä tänäkin päivänä ovat ihan toimivia kaiken kaikkiaan. Tässä mielessä kyllä katson, että tällaista osittaisuudistusta ei pitäisi tehdä (Matti Saarinen: Se oli huono vitsi!) menemällä ikään kuin tästä porsaanreiästä, perustuslain sallimasta reiästä, läpi, vaan pitäisi katsoa koko maa sitten yhdessä.

Arvoisa puhemies! Itä-Suomen maakunnissa olimme valmiita tämän aiemman mallin, vaalialuemallin, pohjalta toteuttamaan uudistuksen, elikkä tällöin olisi pystytty myös sitä suhteellisuutta parantamaan siellä, ja minusta sen ei pitäisi olla poissuljettu vieläkään, koska se antaisi kuitenkin sen mahdollisuuden, että demokratia toteutuisi. Toisaalta on myös pakko todeta, että tännehän pamahti kerralla perussuomalaisia tupa täyteen. Sekin on demokratiaa. Siinä mielessä kyllä meillä muutoksiin nykyinen vaalilaki antaa täyden mahdollisuuden, ja näin tietysti tulee ollakin ja tämän talon ennen kaikkea kunnioittaa demokratiaa ja kansalaisten päätöksiä.

Mutta, arvoisa puhemies, todellakin yhdyn niihin vetoomuksiin ja näkökulmiin, että vaalipiiriuudistus ja vaalilain uudistus toteutetaan yhdessä ja kokonaisuudessaan eikä tekemällä osauudistuksia. Näin myös kansalaiset ovat keskenään koko maassa tasavertaisessa asemassa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Matti Saarinen otti hyvän asian esille, jota tässä uudistamisprosessissa pitää erityisen tarkkaan tarkastella: vaaliliitot. Se on sellainen asia, joka ei ole sen demokratian ja demokratia-käsitteen mukainen, mitä ainakin edustaja Myllykoski kunnioittaa. Eli kyllä ihmisillä pitää olla mahdollisuus olla tietoisia siitä, mikä on poliittisen liikkeen tarkoitus. Tiedetään, että totta kai toisiaan lähellä olevat puolueet voivat tehdä vaaliliittoja, mutta kuitenkin perusperiaatteissa on sellaisia eroavaisuuksia, että ne tulisi huomioida ainakin tämän uudistuksen myötä eikä enää olisi mahdollisuutta vaaliliittojen perustamiselle.

Savolan Mikko puhui myös asiaa, ja siitä arvostuksen osoitus edustajalle, että listavaalit eivät myöskään ole se, jolla tässä maassa demokratiaa edistetään ja mahdollistettaisiin tällainen poliittinen keskustelu kuin nyt tässä eduskunnassa käydään. Eli meillä on rikas eduskunta, erilaisia näkemyksiä. Listavaali toisi meitä lähemmäksi sitä, että meillä olisi kaksipuoluejärjestelmä, ja se ei suomalaiseen kulttuuriin ole sopiva.

Maakuntarajat ovat ainoa oikea vaalipiirien raja. Eduskunta on kuitenkin instituutio, joka itse asiassa säätää lakeja, mutta Suomi on maakuntien maa. Maakunnissa pyritään ajamaan ja edistämään maakuntien kehittymistä ja edellytyksiä, jolloin on erityisen tärkeää, että näissä tapauksissa vaalijärjestelmä tukee maakuntia.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä luulin, että vaalien jälkeen tämän Eurooppa-politiikan suhteen olisin nähnyt takinkääntöjen äidin, ja näinkin mielestäni sen, mutta kyllä nyt nähtiin isoäiti tässä keskustelussa. Kyllä tässä on kansanvallan täydellisestä halventamisesta kyse, täydellisestä halventamisesta kyse, nyt kun tässä ollaan vetämässä viemäristä alas tämä uudistus.

Mitä nyt sitten tulee näihin äänikynnystä koskeviin näkökantoihin, sehän on täydellistä spekulaatiota puhua, miten perussuomalaisten olisi käynyt, miten SMP:n olisi käynyt. On ollut meidän puolueelta tietoinen strategia niissä vaalijärjestelmäolosuhteissa keskittää toiminta tiettyihin vaalipiireihin, hakea sieltä niitä edustajia läpi eikä keskittää koko maahan niillä vähäisillä resursseilla sitä toimintaa. On täydellistä spekulaatiota väittää, etteivät perussuomalaiset olisi täällä, jos vaalijärjestelmä olisi ollut eri.

Nythän tässä uudistuksessa joka tapauksessa on esimerkiksi tämä vaaliliittojen kielto. No, perussuomalaisilla on ollut myös vaaliliittoja aiemmin, mutta olemme valmiit ne kieltämään. Ne vaaliliitot ovat toki vaikuttaneet ratkaisevalla tavalla muun muassa 2003 eduskuntavaaleissa Vaasan vaalipiirissä meidän tulokseemme.

Tässä on monta asiaa. Jos haluaa postuumisti perussuomalaisia tai Suomen Maaseudun Puoluetta ajatella, niin tämä keskustelu on nyt kyllä vähän tarkoitushakuista ollut ja kertoo kyllä paljon niistä puheenvuoroista ja niistä motiiveista, kun tällaisia ruvetaan nyt tähän heittelemään.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Pariin asiaan haluaisin minäkin tässä puuttua. Ensinnäkin on puhuttu paljon vaalimatematiikan ymmärtämisestä, ja haluaisin kyllä siinä tuoda ihan esimerkkinä vuoden 2007 vaalit esille. Silloin allekirjoittanut henkilökohtaisesti sai aika hyvän äänimäärän, niin hyvän, että moni vaalipiirin edustajaksi valittu sai vähemmän ääniä. Jo näin yksinkertaisen vaalimatematiikan ymmärtäminen tuotti monille vaikeuksia, sillä sain hyvin paljon yhteydenottoja ja kysymyksiä, miten sinä, Risto, et päässytkään eduskuntaan, kun sinä sait enemmän ääniä kuin tuo ja tuo. Miten ne ihmiset ymmärtäisivät vielä tätä monimutkaisempaa vaalijärjestelmää, kun tuntuu, ettei tätä nykyistäkään hyvin moni ymmärtänyt, joka perustuu kuitenkin suhteellisuuteen?

Vaalipiirien yhdistämisestä nähdään täällä aika isoja mörköjä, ja vähän tulee viime viikon kuntauudistuskeskustelu mieleen, kun nähdään, että se on maakuntien hävittämistä ja keskittämistä, ja maalaillaan tämmöisiä mörköjä päälle tähän asiaan. Kyse on kuitenkin suhteellisuuden parantamisesta, ja se on tärkein motiivi koko tässä keskustelussa.

Voisin tuoda esimerkin tuolta Oulun vaalipiiristä. Meillä on Himangalta Kuusamoon matkaa 400 kilometriä. Meidän vaalipiirissä on kaksi maakuntaa, Kainuun maakunta, Pohjois-Pohjanmaan maakunta, molemmilla on omat maakuntaliitot. Aluekeskuksia on ainakin puolenkymmentä ympäri vaalipiiriä, eikä silti tässä meidän yhteistyössä eikä demokratiassa ole minkäänlaista ongelmaa, niin että ei tässä nyt pidä ihan mörköjä maalailla.

Kyllä ihmiset tietävät Oulun vaalipiirissäkin, että Kyllönen on ministeri, hän tietää liikenneasioista. Aivan hyvin ihmiset tietävät, että Tölli on ex-ministeri ja hän tietää kunta-asioista. Eli eivät nämä meidänkään poliitikot mihinkään hallintoon ole kadonneet.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaalipiirin laajuudesta on täällä paljonkin puhuttu, ja tuskin kukaan nyt kuitenkaan ymmärsi edustaja Mustajärven puheenvuoroa niin, että on hyvä, että on niin laaja vaalipiiri, että pääsee käymään vaalimatkoilla sekä Norjassa että Venäjällä. Lapissahan todellakin Nuorgamista tuonne Simoon, joka juuri menetti tämän ydinvoimalan, on matkaa 670 kilometriä. On totta, että yhteen päivään autolla ajamista kertyy: kyllä siellä helposti 500:sta 1 000 kilometriin voivat ne kilometrimäärät nousta. Ei ole hyvä asia, että se on näin laaja, se on kyllä todettava niille, jotka ihannoivat näitten vaalipiirien laajentamista. Myöskin Itä-Suomen kohdalta kannattaisi sitä harkita vakavasti. Tässä on todellakin jossakin myöskin semmoinen mahdollisuus nostettu esille, että Koillismaa vielä liitettäisiin, elikkä Kuusamon seutu, Lappiin. Kyllä sitä pitäisin jo aivan mahdottomana ajatuksena. Toivottavasti ne, joilla tämmöinen ajatus on ollut, eivät enää... (Erkki Virtasen välihuuto) — Mitä? (Erkki Virtanen: Liitetään Lappi Kuusamoon!) — Niin, pidetään nyt kuitenkin se edes tuon kokoisena kuin se on.

Mutta tämähän tarjoaa mahdollisuuksia myöskin keskustella sellaisesta syvällisemmästä asiasta, joka liittyy tähän meidän nykyiseen tilanteeseemme kansanvallan kannalta. Suomessa äänestysprosentit näissä vaaleissa ja eduskuntavaaleissakin ovat tahtoneet jäädä 60:n ja 70:n välille. Minä toivoisin, että mietittäisiin, mitä keinoja voitaisiin käyttää, että se saataisiin nousemaan tämmöiselle yleispohjoismaiselle tasolle. Nimittäin näillä naapureilla äänestysprosentti ei kyllä tahdo jäädä alle 80:n ja Tanskassa se taisi lähennellä 90:tä. Samanlaisia sivistysperinteitähän meillä täällä Suomessa on, mutta kansanvallan toteuttamisen kannalta näyttää siltä, että Suomi on takapajuinen maa. Tämä alkaa kohta muistuttaa Yhdysvaltoja, missä äänestysprosentti taitaa olla 50:n kieppeillä. Ei minusta tätä pidä kyllä unohtaa, ja olen vähän harmistellut tässä, kun olen kuunnellut tätä keskustelua, että sen sijaan, että puhutaan vain pelkästään näistä teknisistä ratkaisuista vaalipiirikysymykseen, kannattaisi tätä itse substanssia vähän pohdiskella, mistä se johtuu, koska tämä ajaa meidän kansamme ja kansakuntamme todellisiin ongelmiin, jos tämä kansalaisten aito kiinnostus kansanvallan toteuttamiseen vähenee tätä vauhtia. Ja jos siihen nämä vaalipiirikysymykset liittyvät, niin kuin voivat hyvinkin liittyä, niin pysähdyttäköön nyt kuitenkin miettimään tätäkin näkökulmaa. Tämähän tässä olennainen asia on.

Täällä on väläytetty tätä listavaalikysymystä. Minä olen sitä viime vuosina oikeasti miettinyt myöskin, koska esimerkiksi Ruotsissa on listavaali ja äänestysvilkkaus on huomattavasti korkeampi kuin meillä. Miettikääpä, mistä se johtuu. Siellä puolueet käyvät vaalitaistelun ja ihmiset kuitenkin äänestävät puolueita. Meillä käyvät täällä ihmiset, rossit ja kääriäiset, vaalitaistelun, käyvät yhä laajenevalla alueella, siellä Itä-Suomessa, samassa vaalipiirissä, ja yleensä ihmiset tiedostavat vähän näin, että saman puolueen sisällä olevat ihmiset käyvät keskenään vaalitaistelua. (Markku Rossi: Ei me tietenkään!) — Ette te tietenkään, mutta sellaistakin saattaa jossakin päin ilmentyä. — Mutta se on juuri tämän meidän vaalijärjestelmämme piirre.

Se on johtanut myöskin niihin ongelmiin, jotka viime vaalikaudella olivat jatkuvassa keskustelussa, näihin vaalirahaongelmiin, kun ilman rahaa ei pärjää. Pitää olla hirvittävän suuret henkilökohtaiset rahalliset panokset, että pystyt osallistumaan uskottavasti näihin vaaleihin. 30 000:sta 50 000:een, jopa 100 000 euroon käytetään henkilökohtaisia panoksia, joilla käydään näitä vaaleja, tietenkin sponsoreita etsien.

Kun olen Tornionlaaksossa seurannut rajan toisella puolella vaalitaistelua ja käynyt niissä tilaisuuksissa, niin edustajat ovat hyvin rennolla otteella siellä ja puhuvat puolueensa ohjelmasta, ja selvästi siellä käyvät sosialidemokraatit ja moderaatit keskenään sitä vaalitaistelua eivätkä niinkään ne ehdokkaat. Se on mielenkiintoinen kysymys, koska Suomessakin on kuitenkin järjestelmä sellainen, että sen jälkeen, kun tullaan tähän saliin, kyllä hyvin pieni on se liikkumavara, mikä yksittäisellä edustajalla on puolueen sisällä, varsinkin silloin, kun ollaan hallituksessa. Jokainenhan täälläkin istuva hallituspuolueen edustaja tietää, että sitä vihreätä nappia on painettava, joskus itkettävä ja painettava, ja kuitenkin kentällä on vaalitaistelussa annettu sellainen käsitys, että minulla on oma ohjelma, jota minä täällä ajan loppuun saakka, ja se ei ole kuitenkaan mahdollista. Käytännössä siis meilläkin tässä asetelmassa toimii tämä pitkä lista siinä mielessä, että kaikki ne, jotka sinne hallituspuolueitten riviin tulevat, sitoutuvat tehtyyn hallitusohjelmaan ja puolustavat sitä neljä vuotta. (Pertti Salolainen: Ja aika paljon oppositiossakin!) — Ja oppositiossakin on paljon tätä henkeä, mutta siellä on kuitenkin liikkumavara pikkuisen väljempi. Edustaja Salolainen, niin taitaa olla.

Elikkä, hyvät ystävät, kannattaa pohtia tätä. Minä en esitä tässä jotakin listavaalin käyttöönottoa, minä kerron vaan esimerkin siitä, että maailmassa on erilaisia systeemejä ja ihan meillä täällä Pohjolassakin on erilaisia systeemejä. Ne tuottavat erilaisia tuloksia, esimerkiksi äänestysvilkkauden osalta erittäin suuria eroja. Suomessa tämä nykyinen tilanne on meidän suomalaisten tappioksi. Elikkä minä tuossa mietin vielä tätä meidän kansalaistemme osaamista tässä parlamentaarisessa demokraattisessa järjestelmässä, sen toimimisessa. Muistatte varmaan sen, että ennen vaaleja tiedusteltiin, miten kansalaiset näkevät, mitkä puolueet istuvat hallituksessa ja mitkä oppositiossa. Niitä oli reilusti alle 50 prosenttia suomalaisista, jotka osasivat hahmottaa tämän parlamentaarisen, demokraattisen järjestelmän. Eikö se niin ollut, että se oli 30 prosentin luokkaa, että ihmiset osasivat sanoa, ovatko vihreät nyt hallituksessa vai oppositiossa tai olivatko sosialidemokraatit hallituksessa vai oppositiossa? (Markku Rossi: Eivätkö ne olleet?) — Niin, sitä sopii kysyä, missä itse kukin oli, mutta kansalaiset eivät sitä hahmottaneet. — Minä vähän luulen, että voi olla niin, että kun kansalaiset seuraavat yksittäisiä ehdokkaita enemmän kuin puoluetta ja puolueen aatetta ja linjaa tuolla kentällä, niin heille alkaa muodostua, pikkuhiljaa muokkautua, hyvin epämääräinen käsitys siitä, kuinka tämä parlamentaarinen demokratia täällä oikein toimii.

Eli, arvoisa puhemies, tällaisen niin kuin tähän demokratian substanssiin liittyvän puheenvuoron halusin tässä yhteydessä käyttää, vaikka se ei nyt varsinaisesti tähän Itä-Suomen vaalipiiriasiaan kuulunut. Mutta voihan se olla niin, että juuri silläkin on merkitystä, kuinka monta vaalipiiriä siellä on, sen kannalta, miten läheiseksi ihmiset kokevat tämän demokraattisen kansanvallan ja siihen aktiivisesti osallistumisen.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Rossin kanssa ihan samaa mieltä: se on todella demokratiaa, että perussuomalaisia "pöllähti", niin kuin hän sanoi, suuri joukko tänne eduskuntaan. Sekin on tietysti taas demokratiaa, että neljän vuoden päästä entistä enemmän tulee perussuomalaisia ja taas joudumme ryhmähuonetta laajentamaan.

Mutta itse asiaan. Ihmettelen tosiaan kovasti, mitenkä muitten puolueitten ajatukset ovat muuttuneet. Kaikki ovat yksimielisesti hyväksyneet nyt tämän lepäämässä olevan lakiehdotuksen (Maarit Feldt-Ranta: Ei ole!) kompromissin mukaan. Muistaakseni perussuomalaiset olisivat halunneet 2 prosentin äänikynnyksen, mutta lähdimme siitä, että täällä sanotaan: "Perustuslain 25 §:ään lisättävän 4 momentin mukaan eduskuntavaalien tulos määräytyy ehdokkaita asettaneiden koko maassa saamien äänien perusteella." Eli ainakin minun oikeustajuni mukaan se tarkoittaa sitä, että mikään ääni ei mene hukkaan.

Muistan, kun neljä vuotta sitten tuolla Savon puolessa vihreitten kansanedustajaehdokas sai yli 8 000 ääntä ja hän jäi valitsematta eduskuntaan. (Seppo Kääriäinen: Pohjois-Karjalassa!) Eli minun mielestäni tämä tasauspaikkajärjestelmä, niin kuin siitä sanotaan, on paikallansa.

Ja hyvät edustajat, kyllä tämä tietokoneaika niin on mennyt eteenpäin, että ei siinä viikkotolkkua mene, kun saadaan läpi menevien ehdokkaiden lopullinen määrä.

Ihmetyttää kyllä, että näitä takinkääntäjiä löytyy täällä eduskunnassa yhdessä sun toisessa asiassa. Mutta me perussuomalaiset olimme ennen tätä samaa mieltä kuin me olemme tänäkin päivänä, eli tämä edellä mainittu esitys pitäisi nyt hyväksyä.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Tekisi mieli tarttua tähän pohjoismaiseen täkyyn, jonka edustaja Rundgren tuossa antoi, mutta edellinen puhuja, edustaja Mäkipää, antoi vielä tärkeämmän täkyn, ja haluan kiinnittää muutamaan seikkaan huomiota.

Perussuomalaisten edustaja Saarakkala piti tosiseikkojen läpikäyntiä tarkoitushakuisena. Minun osaltani se ei todellakaan ollut tarkoitushakuista, vaan kyse on periaatteellisuudesta ja johdonmukaisuudesta. Edustaja Saarakkala kertoi, että perussuomalaisten ajatus oli aikanaan keskittää vähäiset voimansa alueellisesti ja sitä kautta hakea kannatuksen kasvua. Mutta hyvät perussuomalaiset edustajat, juuri tämä lepäämässä oleva lakiesitys estäisi tällaisen kannatuksen kasvun, koska vaikka se alueellinen kannatus nousisi kuinka korkeaksi, ei se riitä, jos ei valtakunnallinen kannatus nouse yli 3 prosentin. Silloin sillä alueellisella vahvalla kannatuksella ei ole pääsyä tänne eduskuntaan, vaikka se alueellisen kannatuksen perusteella edellyttäisi useammankin kansanedustajan saamista. Olkaa tässä johdonmukaisia.

Edustaja Mäkipäälle: Sosialidemokraattien kanta on ollut koko ajan sama tähän uudistukseen. Toisin kuin sanoitte, tämä ei ollut yksimielinen esitys, vaan meidän kantamme on muotoutunut jo näissä aikaisemmissa toimikunnissa vuonna 2000 ja 2007, ja koko viime vaalikauden kaikissa työryhmissä kaikkien eduskunnan käsittelyjen yhteydessä olemme olleet samaa mieltä kuin mitä me olemme tänään. Me olemme osoittaneet niitä epäkohtia, joita tähän edellisellä hallituskaudella esitettyyn uudistukseen liittyy. Meidän mielestämme näin tärkeitä päätöksiä ei pidä tehdä suhdanteiden mukaan, vaan tässä vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Henkilökohtaisesti arvostan niitä edellisen vaalikauden hallituspuolueiden edustajia, jotka sen viimekautisen eduskuntakäsittelyn yhteydessä huomasivat ne epäkohdat, mitkä siihen esitykseen liittyivät, ja tulivat nyt tällä vaalikaudella mukaan tähän rintamaan puolustamaan tätä toimivaa järjestelmää ja mukaan siihen ajatukseen, (Puhemies: Arvoisa edustaja, 2 minuuttia on täynnä!) että tämän toimivan järjestelmän pohjalta nämä uudistukset tulee tehdä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Feldt-Rannalle on todettava, että minä en muuttanut kantaani siksi, että olisin tullut siihen tulokseen, että nyt käsiteltävänä oleva järjestelmä olisi heikompi kuin tämä nykyinen — se johtuu muista syistä, jotka me tiedämme.

Valitettavasti edustaja Rundgren poistui täältä salista, koska olisin antanut hänelle tunnustuksen. Tässä nyt on neljän vuoden tauko, kun olen häntä viimeksi kuullut, mutta edustaja Rundgren saattoi pitää edustajanuransa tähän mennessä parhaan puheenvuoron. Minusta se oli erinomaisen ansiokas.

Kävi niin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta teki valiokuntamatkan Tanskaan juuri niinä päivinä, kun siellä oli vaalit meneillään, ja toimin epävirallisena vaalitarkkailijana. Kööpenhaminan raatihuoneella katselin sitä menoa. Ei siellä käynyt äänestäjiä yhtään... Itse asiassa siellä kävi jopa hitaammin kuin suomalaisella äänestyspaikalla. Siitä huolimatta Tanskan äänestysprosentti oli lähes 90 prosenttia. Itse asiassa oli vaikea kuvitella, että Kööpenhaminassa edes oli vaaleja, koska minkäänlaisia vaalitilaisuuksia ei näkynyt. Oli muutama hassu tämmöinen ehkä 80 kertaa 50 senttimetriä oleva vaalimainos, josta ei bussin ikkunasta saanut edes selvää, ketä siinä mainostettiin. No, tämä Helle nyt kyllä näkyi, mutta muuten ei oikein käsitystä syntynyt. Siitä huolimatta tanskalaiset osallistuivat äärimmäisen aktiivisesti.

Mitkä ne syyt ovat? Se ei ole tanskalainen vaalijärjestelmä, joka ei ole yhtään sen monimutkaisempi kuin se järjestelmä, jota nyt ollaan hylkäämässä, itse asiassa. Sen sijaan siellä on todellakin listavaali, ja siellä vaalikampanja kestää vain kolme viikkoa. Vaalithan ikään kuin määrättiin. Toki tiedettiin, että ne olivat tulossa, mutta kuitenkin itse asiassa kolme viikkoa oli se aika käydä sitä kamppailua. Koko sen ajan siellä ovat vaalipaikat auki, siitä päivästä lähtien, kun... Ei mennyt aikaa ehdokasasetteluun eikä mihinkään muuhunkaan. Ihmiset tiesivät puoluetta valitessaan, että näin tämä menee.

Kyllä tästä saattaisi löytyä paljon parempia eväitä kuin siitä, että kiistellään vain, onko tämä hyvä vai ei hyvä järjestelmä, kunhan se on suhteellinen, se järjestelmä, joka takaa oikeudenmukaisen tuloksen.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tätä koko vaalilain muuttamista pitäisi lähestyä äänestäjien näkökulmasta ja erityisesti heidän oikeusturvansa näkökulmasta.

Ehkä yksi kysymys, mikä hämmentää äänestäjiä, on nimenomaan nämä vaaliliitot, ja jos me ajattelemme äänestäjien oikeusturvaa, niin pitäisin sellaista muutosta hyvänä, jossa nämä vaaliliitot kielletään.

Toinen näkökulma, ja periaate yleensä vaaleissa, olivatpa ne kunnallisvaaleja tai kansallisia vaaleja, on se, että äänestäjät edes jollakin tavalla tuntevat sen henkilön, jota äänestävät, ja mitä suuremmaksi nämä vaalipiirit menevät, niin sen epämääräisemmäksi tämä keskeinen periaate tulee.

Vaikka joku voi vetää yhtäläisyyden vaalipiirin koon ja Itä-Suomen tulevan kehityksen välille, niin minun mielestäni näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Meitä on täällä nyt kolme edustajaa Kainuusta — jaa, anteeksi, ei olekaan kuin kaksi, Korhonen on näköjään poistunut — jotka ovat omakohtaisesti saaneet kokea tämän vaalijärjestelmän kahden järjestelmän kautta. Meillähän 2004 käytiin Kainuun maakuntavaalit näillä kahdella järjestelmällä, ja muistaakseni siinä liki viikko meni, ennen kuin saatiin selville, ketkä kaikki olivat valtuutettuja. Seuraavissa, vuoden 2008 vaaleissa sitten palattiin tähän yhden järjestelmän, suhteellisen periaatteen mukaiseen, järjestelmään ja Kainuun maakunta oli yhtä aluetta. Tietenkin tässä haluttiin sillä tavalla ensimmäisessä vaalissa silloin 2004, että kaikista Kainuun kunnista olisi ollut edustaja maakuntavaltuustossa, ja sen takia mentiin näillä kahdella järjestelmällä, mutta se oli todella sekava menetelmä, ja vaikka kuinka hyvä on matematiikassa, niin kyllä siinä aina virheitä tulee. Tosin olihan siinä myös oikeusministeriön järjestelmässä vikaa, mikä edelleen haittasi sitä. Mutta kyllä tämä nykyinen järjestelmä on paljon parempi.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Edustaja Feldt-Ranta mielestäni erittäin hyvin perusteli hylkäysajatuksen. Minulla ei ole mitään siihen lisättävää.

Mitä tulee tähän jatkoon ja sen valmisteluun ensinnä, niin minusta olisi kyllä tärkeä asia, että valmistelu olisi reilusti parlamentaarisella pohjalla. Tähän mennessä on käytetty termiä "poliittinen työryhmä", se valmistelee jatkot. Sehän viittaa vähän siihen, että oppositio pannaan tässä asiassa kylmästi sivuun ja sitten täällä taistellaan se, mikä taistellaan. En pidä sitä hyvänä valmistelutapana. Se on syrjintää.

Sitten tähän Itä-Suomi-kysymykseen ihan lyhyesti. Huomautan siitä, että kaikissa viimeisissä vaaleissa vuoden 1995 jälkeen Itä-Suomen vaalipiirien äänestysaktiivisuus on ollut kaikkein alhaisinta koko maassa, ja näyttääpä jopa, että se on vain laskusuunnassa. Siihen on erittäin monia syitä, ei ole vain yhtä syytä. Siihen on varmasti monia syitä olemassa, mutta pelkäänpä, että jos tässä muodostetaan yksi niin sanottu suuri Itä-Suomen vaalipiiri, niin se edelleen passivoi lisää sitä itäsuomalaista väkeä lähtemään vaaliuurnille ja äänestämään itsellensä edusnaisia ja edusmiehiä. Olen siitä melko varma, että tämä suurentaminen johtaisi vain passiivisuuden lisäämiseen. Sekö on hyvä asia? Sekö lisää kansanvaltaa? Ei se ole, edustaja Virtanen, tällä tavalla.

Pitkät välimatkat missä tahansa asiassa ovat huono juttu. Vedotaan siihen, että onhan Lapissakin pitkät. Ei se ole perustelu sille, että täytyy tehdä iso Itä-Suomen vaalipiiri, päinvastoin. Ei se ole mikään perustelu. Edustaja Mustajärvi oli siinä asiassa ihan oikeassa, kuten edustaja Rundgrenkin viittasi ihan oikeaan näkökohtaan. Minusta maakuntapohjainen edunvalvonta on aina jämerällä pohjalla, enkä näe — yhdyn tässä siihen, mitä edustaja Eestiläkin äsken sanoi — että se uusi vaalipiiri parantaisi edunvalvontaa itäsuomalaisittain, ei se asia näin ole.

Yksi huomautus loppuun: edustaja Rundgrenille vain se, että kyllä me voisimme panna ehdokkaille selvät katot vaalimainonnan rahankäyttöön.