Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Elintarvikelakia siis ehdotetaan muutettavaksi Euroopan unionin elintarvikelainsäädännön muutosten ja kansallisen lainsäädännön tarpeiden vuoksi.

Erityisesti tässä on kolme asiaa, jotka muutoksen eteen tulevat. Yksi niistä koskee vapaaehtoisia laatujärjestelmiä ja niihin tulevia uusia kansallisia hyväksymissäädöksiä, ja tämä asia on aivan erityisen tärkeä alalle itselleen, niin että se pystyy tekemään näitä uuteen järjestelmään liittyviä hankkeita, ja siksi myöskin tällä lain uudistuksella on kiire. Toinen asia on kalastustuotteiden jäljitettävyyttä, kuluttajille annettavia tietoja ja valvontaviranomaisia koskevat muutokset. Kolmas asia on muun muassa se, että esimerkiksi itujen alkutuotantopaikkojen hyväksymiseen tulee uudet säädökset.

Puhemies! Valiokunta pitää erittäin tärkeänä elintarvikkeiden vapaaehtoisten laatujärjestelmien hyväksymisen mahdollistavaa lainsäädäntöä ja näiden järjestelmien nopeaa käyttöönottoa. Vapaaehtoiset elintarvikkeiden vastuullisuus- ja jäljitettävyysjärjestelmät ovat keskeisiä välineitä koko elintarvikeketjun avoimuuden, läpinäkyvyyden lisäämisessä. Valiokunta korostaakin myös sitä, että tuottajan tulee saada laatujärjestelmään liittymisestä riittävä lisäarvo tuotteelleen laatujärjestelmästä aiheutuvien lisäkustannuksien kattamiseksi, koska väistämättä jonkun verran lisäkustannuksia tämäkin tuottajille aiheuttaa. Tämän lakiehdotuksen mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto Evira hyväksyisi sitten kansalliset laatujärjestelmät hakemusten perusteella.

Valiokunta korostaa kalan osalta sitä, että Suomeen tuotavalle kalalle on sovellettava kaikilta osin samoja säännöksiä merkintöjen osalta kuin kotimaiselle kalalle. Tässä on opiksi otettavaa myöskin muussa elintarvikekaupassa ja niihin liittyvissä säädöksissä ja myöskin siinä kilpailuasetelman tasapuolisuudessa, jonka tämä tuo tullessaan, eli samat säädökset niin omassa maassa tuotetuille elintarvikkeille kuin myöskin tänne tuoduille.

Puhemies! Ihan yksi yksityiskohta tästä kalojen jäljitettävyydestä. Niinkin yksinkertainen asia kuin perkauksen salliminen rannassa tulee nyt mahdolliseksi, jos EU hyväksyy tämän Suomen anoman poikkeuksen. Tähän astihan tilanne on niin, että kun pienimuotoisesti kalastetaan sisävesillä ja tuodaan kalansaalis, joka aiotaan myydä, se pitää perata veneessä. Siksi on erittäin oleellista, että se voidaan tuoda edes rannalle, jossa asiallisissa olosuhteissa voidaan perkaus tehdä ja sen jälkeen toimittaa myyntiin. Nyt tämä mahdollistuu tämän lainsäädännön myötä, kun sitten — ja toivon mukaan mahdollisimman pikaisesti — myös EU tämän poikkeuksen Suomelle antaa. Valiokunta piti kyllä aika erikoisena tätä, että tästä pitää poikkeus hakea, mutta näin se nyt vain tässä tapauksessa menee.

Puhemies! Ihan lyhyesti vielä yksityiskohtaisesti muutama asia. Kolmeen lain pykälän kohtaan valiokunta esittää muutosta: 30 §:ään, joka koskettelee keskusviranomaista, 34 §:ään, joka on muita viranomaisia koskettava pykälä, ja 55 §:ään, elintarvikemääräysten vastaisuuden poistaminen, ja tämä on kokonaan nykyiseen verrattuna uusi pykälä. Valiokunta oli näissä kaikissa toimissaan ja tässä mietinnössä yksimielinen.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käytän tämän puheenvuoron ihan vain sen takia, että haluan kannustaa ministeriötä silloin, kun tehdään järkeviä, maalaisjärkisiä päätöksiä. Onhan se ollut hullua, että meillä oli Suomessa muikunkalastajia, jotka halusivat kalastaa, ja oli kalakukontekijöitä, jotka halusivat ostaa sen muikun, mutta kun perinteiseen menetelmään ei kuulu, että siellä on valtavia elintarvikelaitoksia, hyväksyttyjä elintarvikelaitoksia, joissa tämä perkaus tapahtuisi, niin tätä normaalia käytäntöä ei voinut tehdä. Kalastaja ei voinut puhkoa muikkuja, että toinen olisi voinut leipoa kalakukkoja. Mutta nyt tämä ongelma on ratkaistu vähän rimaa hipoen. Tämän puheenvuoron tarkoitus on se, että meidän pitäisi tämmöisiä rimaa hipoen maalaisjärkisiä tulkintoja tehdä jatkossa yhä useammassa paikassa, niin meidän olisi helpompi elää täällä Suomessa.