Päivi Lipponen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen on tutkinut raiskaustuomioita ja verrannut niitä väkivaltatuomioihin. Tulos on yllättävä. Tapon yrityksestä saa neljä vuotta van-keutta, mutta jos raiskaa ihmisen puukko uhrin kaulavaltimolla, saa tekijä vaan kaksi vuotta vankeutta. Senpä takia olen tehnyt lakialoitteen.

Raiskausrikoksia ovat raiskaus, törkeä rais-kaus ja pakottaminen sukupuoliyhdyntään. Raiskaukseen syyllistyy nykyisin voimassa olevan lain mukaan henkilö, joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa. Nykylain mukaan myös sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän henkilön tilaa hyväksi käyttäen on raiskaus edellyttäen kuitenkin, että tekijä on itse saattanut kohteensa tällaiseen tilaan. Rangaistus raiskauksesta on vähintään yksi vuosi ja enintään kuusi vuotta.

Suomessa nykyisin voimassa olevat seksuaalirikoksia koskevat säännökset ovat vanhentuneita. Väkivallan käyttämisen tai sillä uhkaamisen ei tule olla raiskausrikoksen tunnusmerkistön edellytys, vaan lähtökohtana tulee olla henkilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. Tällainen ratkaisu on käytössä muissa Pohjoismaissa.

Nykyisin voimassa olevaan lakiin sisältyvä ratkaisu, joka jakaa raiskausrikokset kolmeen törkeysluokkaan, on epäonnistunut. Rikosnimikkeen ei myöskään tulisi riippua siitä, johtuuko uhrin puolustuskyvytön tila hänen omasta toiminnastaan vai rikoksen tekijän toiminnasta. Lisäksi rangaistusta määrättäessä tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei pelkästään tekijän ensikertalaisuus raiskausrikoksen tekijänä ole peruste vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdollisena.

Toivon, että lakialoite etenee ja sillä uudistetaan raiskauksen tunnusmerkistöä rikoksena.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Lipposen tekemä lakialoite on todellakin aiheellinen. Aivan kuten hän kuvasi puheenvuorossaan, nykylainsäädäntömme on seksuaalirikosten osalta vanhentunut. Nykylain mukaan sukupuoliyhteyteen voi pakottaa henkilön, ilman että joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen raiskauksesta. Perusteluna on se, että uhri on itse saattanut itsensä puolustuskyvyttömään tilaan esimerkiksi liiaksi alkoholia nauttimalla. Ei voi olla niin, että uhrin olotila ja puolustuskyvyttömyys jotenkin oikeuttaa toinen ihmisen raiskaamisen.

Arvoisa puhemies! Kannatan tätä ed. Lipposen aloitetta ja toivon, että eduskunnassa voidaan kiristää lainsäädäntöä tältäkin osin.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Päivi Lipposen tekemää lakialoitetta, jossa pyritään uudistamaan raiskauksen tunnusmerkistöä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut päätöksen, että raiskaus on aina raiskaus ja rikos uhria kohtaan.

Arvoisa puhemies! Suomessa nykyisin voimassa olevat seksuaalirikoksia koskevat säädökset ovat vanhentuneita. Väkivallan käyttämisen tai sillä uhkaamisen ei tule olla raiskausrikoksen tunnusmerkistön edellytys, vaan lähtökohtana tulee olla henkilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. Rikosnimikkeen ei myöskään tulisi riippua siitä, johtuuko uhrin puolustuskyvytön tila hänen omasta toiminnastaan vai rikoksentekijän toiminnasta. Lisäksi rangaistusta määrättäessä tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei pelkästään tekijän ensikertalaisuus raiskausrikoksen tekijänä ole peruste vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdollisena.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Raiskausrikoksia koskevan rangaistussäännöstön uudistaminenhan on tehty 1990-luvun loppupuolella. Vuonna 1999 tulivat voimaan uudet säännökset, jotka ovat nyt sitten kymmenen vuotta olleet arkea. Tosiasiassa jälleen käydään keskustelua siitä, onko raiskausrikoksia koskeva säännöstö ajan tasalla. Itse ainakin näen, että tässä on monia asioita, joita pitäisi tutkia. Minusta on hyvä, että nyt loppujen lopuksi oikeusministeriössäkin herättiin ja on käynnistetty raiskausrikoksiin liittyvä tutkimus. Se kuitenkin vaati oman aikansa, ja valitettavasti siihen olisi pitänyt ryhtyä ihan heti.

Minusta ed. Lipponen nostaa tärkeänä esiin näkökulman, joka on yksi niistä, joita pitäisi tarkastella. Kansainvälisessä vertailussa näyttää siltä, että erilaiset raiskausrikokset ovat rikosnimikkeiltään hyvin vaihtelevia maittain vertailtaessa, ja näyttää siltä, että sellainen teko, jota nimitetään toisessa valtiossa raiskaukseksi, on kuitenkin Suomessa päinvastoin hyväksikäyttörikoksen puolella. Minusta on erittäin järkyttävää, että Suomessa vieläkin lainsäädäntö on sillä tasolla, että tiedottoman uhrin kanssa sukupuoliyhteydessä oleminen ei olekaan raiskaus, vaan se on hyväksikäyttörikos. Minusta tämä pitää kiireellisesti muuttaa. Ei pitäisi ollenkaan uhrin oman toiminnan vaikuttaa siihen, onko rikos raiskaus vai hyväksikäyttörikos. Minusta on pyhäinhäväistys, että tätä asiaa ei ole vielä korjattu. Minusta raiskausrikoksen pitäisi aina olla ehdottomasti myös tässä kategoriassa: raiskausrikoksena pidetty.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisi ihan ihme, jos nyt käsiteltävänä oleva aloite ei etenisi myönteiseen suuntaan valiokuntakäsittelyssä, ja varsinkin kun se on saanut lähetekeskustelussa täysin yksimielisen evästyksen valiokuntakäsittelyä varten. Käsiteltävänä olevassa aihepiirissä usein on ollut semmoinen valitettava, yleinen ilmapiiri, että usein uhri on katsottu syylliseksi, ja tämä minusta on väärin. Kyllä uhri pitää aina nähdä uhrina ja syyllinen syyllisenä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinoselle on todettava, että valitettavasti tulemme näkemään sen teidän pelkäämänne ihmeen. Kyllähän me tiedämme, mitä aloitteille valiokunnassa tapahtuu, ja siksi olisi tietysti välttämätöntä, että hallitus antaisi ed. Lipposen aloitteen sisältöisen lakiesityksen tänne mahdollisimman pian, koska siihen on tietenkin välttämätön tarve niin kauan, kun Suomessa ei jätetä tuomitsematta lievemmin niitä, jotka puukottavat humalaisen kuin selvän, niin on tietenkin täysin naurettavaa, että tämä seksuaalirikoksen uhria vahingoittanut tekijä selviää lievemmällä rangaistuksella kuin tässä vertailtavassa tapauksessa. Kaiken kaikkiaankin ihmisen seksuaaliseen koskemattomuuteen väkisin puuttuminen on sellainen rikos, että siitä tulee tuomita ankarasti.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Väkivaltarikosten, siis pahoinpitelyjen, raiskausten, kaikkien väkivaltarikosten rangaistusasteikkoja pitäisi Suomessa kiristää, pitäisi nostaa ylöspäin. Useimmissa länsimaissa nimittäin esimerkiksi juuri raiskausrikosten rangaistusasteikot ovat paljon ankarammat kuin mitä meillä Suomessa. Myös useissa muissa väkivaltarikoksissa, alkaen pahoinpitelystä, meillä Suomessa pitäisi tarkistaa lainkäyttöä. Ongelma nimenomaan on lainkäytössä, että vaikka meillä lainsäädäntö antaisi mahdollisuuden tuomita näistä vakavista väkivaltarikoksista ehdottomaan vankeuteen, meidän tuomioistuinlaitoksemme ei käytä tätä mahdollisuutta.

Mitä tulee uhrin asemaan, jonka nosti ed. Lauri Oinonen ansiokkaasti esille, useimmiten Suomessa uhrin asema nimenomaan oikeudenkäynnissä, tuomioistuinkäsittelyssä, jää kyllä todella lapsipuolen asemaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen kerää näköjään tilastoa siitä, ketkä kaikki läsnä olevista tukevat tätä lakialoitetta. Minä ilmoittaudun tähän ryhmään kuuluvaksi, eli ed. Lauri Oinonen voi ruksin merkitä sinne ylös.

Arvoisa puhemies! Kun professori Utriainen tuli tällä tutkimushavainnollaan julkisuuteen, letkautin tuolla vähän typerällä tavalla Oulussa, että nyt pitäisi ottaa sekundaattori käyttöön ja katsoa, kuinka monessa minuutissa joku kansanedustaja tekee lakialoitteen tästä, niin että se tulee eduskunnan käsittelyyn. Se olisi varmaan tuottanut muutaman päivän korkeintaan, niin nopeasti tämä, huhtikuun puolivälissä tämä lakialoite tuli eduskuntaan, koska havaintohan on vakuuttava ja lakialoite sen havainnon perusteella vakuuttava. Että toivon todella menestystä tälle hankkeelle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun teemme todella niin arvokasta työtä valiokunnissa, niin asiaa kyllä edesauttaisi se, minkä uskon tässä asiassa tapahtuvan, että hallituksen oikeusministeri huomaa tämän hyvän lakialoitteen ja ryhtyy valmistelemaan hallituksen esitystä. Aloitteen tiehän on yleensä kivinen tie, mutta silloin, jos aloite synnyttää hallituksen esityksen, antaa siihen virikkeen, kuten tässä tapauksessa pitäisin lähes varmana, niin silloin aloitteella esitetty asia on tuottanut lopputuloksen, vaikka tietysti toista kautta.

Ed. Hemmilä kiinnitti huomion aivan oikein siihen, että meillä uhrin asema väkivaltarikoksissa kautta linjan on liian heikko. Tähän puoleen tulisi voida kiinnittää huomiota ja samalla väkivaltarikoksista, kuten tässä tapauksessa raiskauksesta, annettujen tuomioiden tulisi olla sen kaltaiset, että ne eivät houkuttaisi ketään väkivaltarikoksiin.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin jo totesin, minusta ed. Lipposen aloite on erittäin kannatettava. Se perustuu juuri siihen, että raiskausrikos tulisi säätää uhrin suostumuksen puuttumiseen perustuvaksi. Ja näinhän tämänhetkinen lainsäädäntö ei Suomessa ole, sillä meillä on kansallinen harkintavara sen suhteen, minkälaisia tekomuotoja raiskausrikoksen tunnusmerkistö pitää lopulta sisällään.

Erityisiä kansallisia velvoitteita tietynlaisiin tunnusmerkistöihin ei ole, mutta meillä on tämä ed. Kuusiston mainitsema esimerkki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisusta. Sehän oli tämä M.C. vastaan Bulgaria vuodelta 2003, jonka käsittelyssä arvioitiin raiskauksen tutkinnan ja syyteharkinnan näytön arviointia, ja selkeä puute oli se, että suostumuksen puutteesta ei ollut tehty riittäviä päätelmiä. Ja näin ollen on Euroopan alueella sitten katsottu, että suostumuksen puuttuminen on keskeinen kriteeri raiskausrikoksen tunnusmerkistössä.

No, meillä Suomessa raiskausrikossäännökset on kirjoitettu niin, että tekotavoilla ilmaistaan enemmänkin sitä, minkälaisesta raiskauksesta on kysymys. Useimmiten uhrin asianmukaisen suostumuksen katsotaan puuttuvan silloin, kun tapauksessa on esiintynyt väkivallan käyttöä tai sillä uhkaamista. Myöskin oikeustapaukset ovat lähteneet siitä, että pelkotila on yksi sellainen, joka selkeästi ilmaisee vakavaa tekotapaa uhria kohtaan. Jos nyt sitten rangaistussäännöstö asetettaisiin suostumukseen pohjautuvaksi, niin tietysti asiantuntijat ovat pelotelleet jo, että tulisi vakavia kysymyksiä harkittavaksi, miten esimerkiksi tällainen hiljainen suostumus tai minkälainen suostumus loppuviimeksi sitten olisi pätevä suostumus tämän tyyppisen rikoksen pohjalta.

Mutta minusta kansalaisten oikeudentaju ei voi ymmärtää sitä, että meillä on olemassa yksi raiskauksen laji, joka ei kuitenkaan täytä näitä vahvemman raiskauksen kriteerejä. Minusta esimerkiksi ed. Lipposen nostama esimerkki tällaisen tiedottomassa tilassa olevan ihmisen väkisinmakaamisesta johtaa eri kategorian käyttämiseen kuin näissä muissa raiskausrikoksissa. Minusta se on erittäin suuri puute tällaisessa oikeusvaltiossa, jossa me elämme.

Arvoisa puhemies! Kun sitten oikeusministeriö nyt tätä asiaa tutkii, niin minusta meidän pitäisi arvioida samassa yhteydessä laajastikin näitä muutostarpeita. On aivan selvää, että muutostarpeet liittyvät ehkä siihen kaikkein eniten julkisuudessa olleeseen keskusteluun tämän rangaistusasteikon oikeellisuudesta.

Itse olen edustanut sitä linjaa julkisuudessa, että tässä rangaistusasteikossa ehkä ei ole aluksi se kaikkein suurin vika, vaan ongelma on ensinnäkin se, että tätä lainsäätäjän tarjoamaa rangaistusasteikkoa valitettavasti ei vaan käytetä niin hyvin hyväksi kuin pitäisi. Näin ollen joudutaan siihen tilanteeseen, että todellisuudessa tutkimukset ovat osoittaneet, että näiden raiskausrikoksista tuomittujen henkilöiden tuomiot ovat olleet tämän asteikon kaikkein alhaisimmassa päässä eli keskivaiheen alapuolella. Tämä on juuri se iso asia, että meillä näyttää siis olevan enemmän lieviä tapauksia kuin törkeitä tapauksia, ja minusta se on aika erikoinen päätelmä.

Olen itse miettinyt tämän keskustelun aikana, varsinkin kun lakivaliokunta otti tämän omaksi asiakseen — kiitän siitä jo lakivaliokunnan jäseniä, että näin voitiin toimia — että on aivan kummallista, että lieviä tapauksia on siis Suomessa aina enemmän kuin törkeitä. Jotain tämä osoittaa siitä vallitsevasta oikeuskäytännöstä. Minusta meidän pitäisi nyt arvioida ensisijaisesti sitä, pitääkö sitten lainsäädännöllisesti ryhtyä toimiin, jos kerran näyttää siltä, että raiskausrikoksista tuomitaan keskimäärin 2 vuotta vankeutta ja törkeistä 3,5 vuotta vankeutta, kun asteikon yläraja olisi 6 ja 10 vuotta.

Hyvät kansanedustajat, kyllä tämä jotain osoittaa meillä vallitsevasta käytännöstä. Jos se näin kerran on, niin silloin tämä raiskausrikosten rangaistuskäytäntö ei ole kyllä lainsäädännön näkökulmasta onnistunut siellä oikeustapausten osalta. Ja minusta silloin meidän pitää pohtia, pitäisikö rangaistusasteikkojen muutoksella sitten osoittaa sitä linjaa, että me katsomme tämän nykyisen oikeuskäytännön vinoutuneeksi.

Olen itse ainakin alkanut kallistua siihen, että meidän on varmasti sitten ruvettava ankkuroimaan näitä rangaistuksia vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksien korottamisen kautta. Se on huono tie, mutta tässä tilanteessa kansalaisten oikeudentaju ei tunnu kyllä tätä ymmärtävän. Ja täytyy sitten tietysti muistaa myös, että meillä on hirveän vähän korkeimman oikeuden ennakkotapauksia, jotka voisivat sanella sitä linjaa, ja kun näin ei ole, niin minusta ehdottomasti meidän pitäisi sitten harkita näitä muita keinoja.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan vielä korostaa yhtä näkökulmaa, kun tähän oikeusministeriön työryhmän työhön voi nyt vaikuttaa, että on selvää, että meidän pitää ehdottomasti myös pohtia sitä, onko meidän oikeuskäytäntömme yhtenäinen näiden asioiden osalta. On se nyt vaan ihmeellistä, kun ne tilastot ja tutkimukset, jotka meillä on, osoittavat sen, että maassa jaetaan hiukan erityyppisillä käytännöillä näitä rangaistuksia, ja olen sitä ihmetellyt. Mutta valitettavasti siis eri tuomioistuinten välillä eri puolilla maata nämä käytännöt eivät ole niin yhtenäisiä kun me olettaisimme. Ei kai kukaan lainsäätäjä alun perinkään ole ajatellut, että sellaiseen käytäntöön tämä johtaisi. Pitää nyt sitten tutkia, miksi meillä ei ole näissä asioissa yhtenäistä oikeuskäytäntöä niin laajasti, kuin me olemme olettaneet. Ehkä koulutuksella ja muilla tekijöillä on mahdollista tähän asiaan puuttua, mutta aivan saumatonta se ei kyllä ole, että näin voidaan jatkaa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Olen harvinaisen samaa mieltä ed. Lipposen aloitteen kanssa siitä, että nämä säännökset ovat varsin vanhentuneita. Pitää olla kovat rangaistukset raiskauksille ehdottomasti. Se, että jaetaan kolmeen törkeysluokkaan nämä rangaistukset, on todellakin epäonnistunut, niin kuin edustaja täällä aloitteessaan toteaa, ja tämmöisistä lakiteknisistä kikkailuista ja saivarteluista tulee päästä kyllä nopeasti eroon. Vaikka rangaistusasteikon skaala antaisi mahdollisuudet antaa kovempiakin tuomioita, kuitenkaan niitä ei voida kesken kaiken antaa ilman tämmöistä lakimuutosta, koska on nämä ennakkotapaukset olemassa. Se on todellakin hankalaa, kun tuomioistuinten päätökset ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Siihenkin tulisi puuttua. Uhrin asema on ollut aina Suomessa hyvin heikko, on kysymys sitten mistä tahansa tällaisesta rikoksesta, pienestä tai isosta, ja meidän asenteissamme on kovasti puutteita tämän asian suhteen.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Valitettavan usein nämä hyvät lakialoitteet hautautuvat sinne valiokuntiin. Tällä hetkellä tietenkin oikeusministeriössäkin on jo tapahtumassa jotakin vipinää, ja sieltä on ilmeisesti jonkinlaista uudistusta tulossa toukokuun lopussa. Toivottavasti tämä aloite nyt ja tämä keskustelu ohjeistaa sitä ministeriötä, mihin suuntaan täällä eduskunnassa toivotaan lakia muutettavan.

Ed. Pulliainen totesi mainiosti, että kun tulee uutta tutkimusta ja uusia epäkohtia nousee esille, niin niihinhän pitää tietenkin silloin pureutua ja paneutua ja tarttua, ja näin tässä olen toiminut, koska tämä professorin tutkimus todella herätti kysymyksen, että näin ei voi jatkua.

Ed. Kiuru on aivan oikeassa siinä, että meillä on toki tätä rangaistusasteikkoa jo olemassa, mutta se yllättävää kyllä vaihtelee, sen soveltaminen vaihtelee, ja jopa eri alueilla eri tuomioistuimissa annetaan hyvin erityyppisiä rangaistuksia ihan saman tyyppisistä rikoksista.