6) Laki nimilain 2 §:n muuttamisesta
Christina Gestrin /r(esittelypuheenvuoro):
Ärade talman! Enligt finsk namnlagstiftning ska en
person ha förnamn och efternamn. Då ett barn föds
får hon eller han sina föräldrars gemensamma
efternamn men om föräldrarna har olika efternamn
så måste man välja någondera
förälderns efternamn. Barnet kan inte få ett
efternamn som är sammansatt av föräldrarnas
efternamn enligt den nuvarande namnlagstiftningen.
Eftersom det i dag är lagligt att som gift par bära
olika efternamn så skulle det vara en naturlig utveckling
att göra det möjligt för barnet att bära
båda föräldrarnas efternamn. Det här
förekommer redan i bland annat våra nordiska grannländer,
i Storbritannien, Kanada och USA och helt säkert också i
andra länder.
I Sverige omnämns det första efternamnet
i namnlagen som ett så kallat mellannamn, ett element som
helt saknas i finsk lagstiftning. Barn som ges mellannamn kan då ha
två efternamn som båda förknippar barnet
till föräldrarna. Den svenska namnlagens 25 § föreskriver
följande: "Har barn förvärvat ett efternamn
som bärs av enbart den ena av föräldrarna
får barnet bära den andra förälderns
efternamn som mellannamn". Då personen gifter sig gäller
samma regler för efternamn som för personer utan
mellannamn, det vill säga man kan välja att ta
ett gemensamt efternamn med maken eller hålla kvar sitt
ursprungliga.
Sukunimen valitseminen lapselle on hyvin henkilökohtainen
valinta. Tämän takia Suomessa on halua välinimen
käyttöönottoon siten, että eri
sukunimisten vanhempien ei tarvitsisi valita, kumman sukunimen he
antavat lapselleen. Lapsella sen sijaan olisi molempien sukunimi,
toinen välinimenä ja toinen sukunimenä.
Maahanmuuton lisääntyessä Suomeen ja
kansainvälisten avioliittojen yleistyessä olisi
keinotekoista pitää kiinni nykyisestä tiukasta
nimikäytänteestä. Myös naisten
ja miesten välisen tasa-arvon näkökulmasta
tällä sukunimiasialla on merkitystä.
Muut pohjoismaat ovat jo lisänneet nimilakeihinsa mahdollisuuden
välinimeen. Ottaen huomioon, että näiden
maiden oikeusjärjestelmä ja oikeuskulttuuri vastaavat
Suomen oikeusjärjestelmää ja oikeuskulttuuria,
olisi todellakin suotavaa, että myös Suomi tekisi
tämän muutoksen.
Nykyinenkin lainsäädäntö antaa
puolisolle mahdollisuuden käyttää puolisoiden
yhteisen sukunimen edessä puolison aikaisempaa sukunimeä.
Lainsäädäntö mahdollistaa siis
jo kaksiosaisen sukunimen käytön. Välinimi
ei siten olisi mikään uusi elementti vaan päinvastoin
selkeyttäisi, miten yhdistelmänimi muodostetaan
ja käsitellään.
Lapselle välinimen antaminen, joka olisi käytännössä jommankumman
vanhemman sukunimi, olisi mahdollisuus vanhemmille eikä pakollista.
Täyssisaruksilla olisi edelleenkin sama sukunimi myös
silloin kun siihen yhdistetään välinimi.
Välinimi olisi henkilökohtainen eikä periytyisi
nimenhaltijan lapsille. Lakiehdotus estäisi sen, että muutaman
sukupolven jälkeen meillä olisi henkilöitä,
joilla olisi kahdeksan sukunimeä.
Den nuvarande namnlagen härstammar från mitten
av 1980-talet. Sedan dess har mycket hänt i vårt
samhälle och mycket håller även på att
hända. Bara den här veckan har vi här
i plenum diskuterat en ändring av partnerskapslagen så att samkönade
par skulle ha en möjlighet att adoptera den andras barn.
Minister Brax skrev ifjol i svaret på ett spörsmål
som jag lämnat in om en eventuell ändring av namnlagen
så här: "Justitieministeriet har gjort iakttagelser
om att namnlagen huvudsakligen har visat sig vara ändamålsenlig
till de delar som gäller släktnamn. Det är
däremot skäl att noggrant följa behovet
av eventuella ändringar. Allmänhetens intresse
för hur släktnamn bestäms har minskat
då personbeteckningarna delvis har ersatt namnet som identifieringsinstrument.
Ett friare förhållningssätt till den
enskildas släktnamnsönskemål är
därför möjligt."
Jag kan intyga att det bland allmänheten finns ett
intresse i den här frågan och det är
många, framförallt kvinnor, som planerar att bilda
familj eller som redan har små barn, som har tagit kontakt
med mig angående den här lagmotionen och uttryckt
sitt stöd för en ändring av namnlagen.
Med de här motiveringarna föreslår
jag i den lagmotion som vi nu alltså behandlar att namnlagens
2 § ändras så att det läggs
till ett 3 mom. där det föreskrivs att det även
i Finland ska vara möjligt att ta i bruk ett mellannamn.
Barnet skulle då få båda föräldrarnas
efternamn så att det ena är mellannamn och det
andra är efternamn. Mellannamnet skulle vara personligt
och inte nedärvas till följande generation. Ifall
den som har ett mellannamn senare gifter sig och tar ett dubbelnamn faller
mellannamnet bort. En person skulle allstå inte kunna ha
fler än två efternamn.
Heikki A. Ollila /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Gestrinin lisäksi tässä salissa
on nyt neljä edustajaa, jotka kaikki ovat tulleet vuonna
1987 tähän taloon. Luulen kuitenkin, että kaikki
he muistavat sen, että Suomessa käytiin vilkasta
keskustelua sukunimilaista, joka vuonna 1985 kirvoitti tässä salissa
kiivaan ja huolestuneen keskustelun siitä, mitä seuraa,
jos miehellä ja vaimolla avioliitossa voi olla eri sukunimi.
Sillä lailla se nimittäin mahdollistettiin. Olen
käynyt jonkin verran noita keskusteluja läpi,
ja ihan silloisia tunnelmia kuvatakseni poimin täältä muutaman
esimerkin siitä, mitä silloin puhuttiin.
No niin, nyt tulee lakia säätämässä ollut
ed. Tennilä paikalle.
Ed. Raudaskoski käytti puheenvuoron, josta siteeraan
osaa: "Ennen kaikkea, jos asiaa katsoo lapsen omalta kannalta, yksi
yhteinen sukunimi perheellä olisi aivan välttämätön.
Lapset vielä joutuvat pohtimaan sitä, minkähänlainen
meidänkin perheemme tilanne on. Minulla on tällainen
sukunimi, äidillä tällainen, isällä tällainen jne.
Hän voi sulkeutuneena pohtia sitä, minkälainen
tämä tilanne on." Se oli ed. Raudaskoski.
Sitten ed. Sirkka-Liisa Anttila, joka on sit-temmin toiminut
muun muassa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana. Hän
toteaa: "Mielestäni tätä sukunimilakiuudistusta
ja sitä kautta naisten tasa-arvoa toteutetaan nyt lasten turvallisuuden
kustannuksella. Lasten kannalta ei suinkaan ole yhdentekevää,
kenen nimi esimerkiksi on kodin ulko-ovessa. Olen eilispäivänä käynyt
pitkät keskustelut oman kotikaupunkini sosiaalihuollon
työntekijöiden kanssa. He mm. korostivat juuri
tätä seikkaa, että ei suinkaan ole yhdentekevää,
kenen nimi on kodin ulko-ovessa. Lapsen oman tutun ja turvallisen
nimen löytyminen sieltä on varmasti paras vaihtoehto."
Vielä pari esimerkkiä.
Ed. Almgren toteaa: "Puhuessamme sukunimilaista olemmekin pyrkineet
sanomaan, että jos eduskunta hyväksyy hallituksen
esityksen sellaisena kuin miksi valiokunta on sen sittemmin muodostanut,
niin perheisiin tuodaan yksi riidanaihe lisää."
Vielä ed. Heikki Riihijärvi. Odotankin mielenkiinnolla,
mitä ed. Vistbacka tulee tästä aloitteesta
sanomaan, mutta Riihijärvi on sitä mieltä, että:
"Henkilökohtaisesti olen ehdottomasti sitä mieltä,
että mies on vaimon pää. Pidänkin
erittäin tärkeänä sitä,
että avioliittoon mennessä vaimo saa miehensä sukunimen."
Herra puhemies! En ole tuon aloitteen allekirjoittaja, mutta
minulla ei ole todellakaan mitään sitä vastaan,
että aloite saa hyvän vastaanoton ja vaikkapa
tulee toteutumaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Minä vähän tsekkasin
tuttavaperheissä, mitä tämä tuottaa
käytännön tasolla. Kaksi esimerkkiä.
Ensinnäkin jos ajatellaan, että äiti
on Katri Oinas nimeltään, isä on Teuvo
Oinas-Panuma nimeltään, niin heidän yhteinen
tyttärensä Virpi on nykyisinkin Virpi Oinas-Panuma,
ei mitään muutosta.
Sitten toisessa perheessä, tuttu tapaus, tulos olisi
Anna-Greta Kyläharakka-Oinas-Panuma. On varmaan onnellinen
koko loppuikänsä, koska aina käytännössä kaikissa
nykyisissä asiakirjoissa, joissa on se supistettu tila,
on Anna-Greta Kylähar.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kun luin ed. Gestrinin lakialoitetta,
pohdin nyt eduskunnassa käsittelyssä olevaa hallituksen
esitystä laiksi rekisteröidystä parisuhteesta
annetun lain 9 §:n muuttamisesta eli sitä, millä tavoin
tämä lakialoite, jos se toteutuisi, kohdentuisi
nimenomaan sellaisessa tilanteessa, jossa rekisteröidyssä parisuhteessa
on kyseessä toisen osapuolen lapsi. Kun syntymässä on
saanut — niin kuin nimilaki tällä hetkellä sanoo — äidin sukunimen,
mikäli muuta ei ole ilmoitettu, jos vanhemmilla on eri
sukunimi, niin tuleeko tässä sitten se mahdollisuus,
että adoptiossakin olisi tämä sama periaate
kuin lakialoitteessa?
Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tuohon ed. Pulliaisen lausumaan totean sen verran,
että totta kai tässä pitää luottaa
vanhempien järkeen siinä suhteessa, ettei tällaisia
kaiken maailman koomisia yhdistelmiä synny, vaikka joskus
sitäkin tietysti joutuu epäilemään,
kun katsoo, minkälaisia etunimiä lapsille on annettu.
Christina Gestrin /r:
Ärade talman, arvoisa puhemies! Ensinnäkin
haluan kiittää ed. Heikki Ollilaa tästä hyvästä,
mielenkiintoisesta puheenvuorosta. Oli mukava kuulla, millä lailla
silloin vuonna 1985 keskusteltiin tästä sukunimiasiasta. Tuntuu
todellakin, kun kuuli tämän, että ajat
ovat muuttuneet siitä monella tavalla. Tosiaan, tänä päivänä aika
monella on jo perheessa kaksi sukunimeä. En usko, että se
on millään tavalla vaikuttanut lasten turvallisuuden
tunteeseen tai muutenkaan, päinvastoin se koetaan aivan,
niin kuin tiedämme, normaalina asiana.
Ed. Vistbackalle haluaisin sanoa sen, että tämä lakialoite
tai tämä lakimuutos vaikuttaisi tietenkin samalla
tavalla kaikkiin perheisiin, siis myös adoptioperheisiin
samalla tavalla kuin muihin perheisiin. Siinä ei olisi
mitään eroa. Kyse on nimenomaan nimilain muutoksesta,
enkä tässä puutu millään
tavalla muihin lakeihin.
Herr talman! Jag hoppas att den här lagmotionen tas
upp till behandling i lagutskottet och jag hoppas också att
minister Brax ska ändra sin inställning som kanske
var något negativ i svaret på det spörsmål
jag ställde här tidigare förra året. Ifall
riksdagen inte nu i snabb ordning tar upp den här saken
till behandling så hoppas jag att man också på justitieministeriet
skulle kunna ompröva det ställningstagande man
fattade tidigare och modernisera namnlagstiftningen så att den
skulle motsvara de förväntningar och de krav dagens
unga människor som bildar familj har.
Det är naturligt att valet av namn är en
svår fråga i många familjer, men jag
tror att det inte på något sätt har någon
betydelse för barnet. Det viktiga naturligtvis för
barnet är att föräldrarna kommer överens,
och det spelar inte någon stor roll. För barnet är
det en positiv sak att kunna få välja senare vilketdera
efternamnet det använder.
Och som sagt, riksdagsledamot Pulliainen, så tanken är
ju den att man ändå inte skulle kunna ha flera än
två efternamn. I sådana fall där man
har dubbla förnamn och dubbla efternamn så tror
jag precis som ledamot Ollila, att förnuftet ändå vinner
och man helt enkelt i familjen kommer överens om ett sådant
namn, både förnamn och efternamn, att det går
att leva med det också i praktiken.
Keskustelu päättyi.