Raimo Vistbacka /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esittelen ihan lyhyesti lakialoitteen numero 36 näiltä valtiopäiviltä, joka koskettaa esitutkintalain muuttamista. Tällä hetkellähän oikeuteen todistajiksi haastetut henkilöt voivat hakea valtiolta korvauksia oikeudenkäynnin heille aiheuttamista kuluista, kuten matkakustannuksista ja ansionmenetyksistä. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan eli esitutkintalain 17 §:n mukaisesti esitutkintavaiheessa todistajina kuultavien henkilöiden on pyydettäessä saavuttava poliisin tiloihin kuultaviksi ilman, että heillä on oikeutta vaatia kuulemisesta heille aiheutuneita matkakuluja tai ansionmenetyksiä korvattaviksi valtiolta.

Kihlakuntauudistuksen myötä poliisiasemia ja palvelutoimistoja on lakkautettu ja poliisin toimipisteet keskittyvät vain isoihin taajamiin, mistä on seurauksena myös se, että todistajina poliisin kuultaviksi saapuvat ovat yhä useammin joutuneet ja joutuvat matkustamaan pitkän matkan kuulustelupaikkakunnalle. Tämä tarkoittaa käytännössä monen todistajan kohdalla jopa satojen kilometrien matkan aiheuttamia matkakustannuksia ja usein kokonaisen menetetyn työpäivän aiheuttamia ansionmenetyksiä, koska rikostutkijat työskentelevät pääasiassa vain virka-aikana ja virkapaikalla eikä todistajien asuinpaikkakunnilla usein ole edes poliisilla omia tiloja.

Kun poliisin todistajana kuultavan henkilön on kuitenkin niin vaadittaessa pakko saapua, kuten tämä esitutkintalain 17 § määrittelee, niin olisi kohtuullista, että tällaisella kuultavaksi tulleella henkilöllä olisi myös mahdollisuus saada valtiolta korvausta syntyneistä matkakustannuksista ja ansionmenetyksistä. Pahimmillaan nykyinen tilanne voi jopa aiheuttaa poliisille sellaisia ongelmia, joissa esimerkiksi silminnäkijöitä ei saada kuultaviksi, koska he eivät ilmoittaudu tai jopa kysyttäessäkään eivät tunnusta poliisille omaavansa silminnäkijätietoa poliisin tutkimista tapauksista, koska he haluavat välttää poliisiasemalla käynnin kustannuksineen. Tämä on johtanut jo käytännössä sellaiseen tilanteeseen, että esitutkinta on vaikeutunut, kun henkilöt, jotka ovat varmasti nähneet, eivät halua ylimääräisiä kustannuksia itselleen siitä. Tämä on ainakin niillä paikkakunnilla käytännön elämää, missä ed. Ahosen kanssa asumme tällä hetkellä.

Tältä osin olen esittänyt tässä lakialoitteessa, että lisättäisiin esitutkintalakiin uusi 17 a §, jossa todettaisiin nimenomaan viitaten tähän 17 §:n 1 momenttiin, joka velvoittaa henkilön tulemaan kuulusteluun poliisin niin pyytäessä, että tällaisella henkilöllä olisi oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä ja tässä momentissa tarkoitettu korvaus määritellään valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 5—7 §:n mukaan, eli se vastaisi käytännössä samaa kuin oikeudessa todistajina kuultujen osalta.

Esko Ahonen /kesk:

Herra puhemies! Todellakin, niin kuin ed. Vistbacka omassa esittelypuheenvuorossaan totesi, tämä on niillä alueilla, joilta me ed. Vistbackan kanssa tulemme, muodostumassa ongelmaksi. Jos ajatellaan esimerkiksi meillä Alajärvellä tilannetta, että esitutkintaan kuultavaksi pitää lähteä Seinäjoelle, niin sinne tulee etäimmiltään matkaa, kaupungin reuna-alueilta, lähes sata kilometriä, ja tämä on suuri kustannuskysymys monestikin. Kyllähän tämä lakialoite on ajankohtainen ja ennen kaikkea tietysti perusteltu myös siltä pohjalta, että saadaan oikeus toteutumaan tässä Suomessa eli ei toteudu tämä uhkakuva, mikä tässä esittelyn lopussa oli, eli nämä silminnäkijät niin kuin panttaavat omia tietojaan eivätkä lähde esitutkintaan mukaan todistamaan. Kyllä se on tärkeää, että saadaan asia ja tutkinta suoritettua erittäin perusteellisesti ja hyvin. Siinä mielessä kannatan tätä lakialoitetta, ja tietysti, kun itse olen lakivaliokunnassa, niin tämä tulee meille nyt seuraavaan kokoukseen pöydälle.