Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesityshän pitää sisällään sen, että kansalaisuussopimus mahdollistaa toisen Pohjoismaan kansalaisen oikeuden saada Pohjoismaan kansalaisuus asumisen perusteella myös toisessa Pohjoismaassa. Eli kun lasketaan tuota aikaa, joka on Pohjoismaassa asuttu, niin se lasketaan yhteen eri Pohjoismaiden välillä ja silloin kansalaisuus voidaan sitten saada. Tämä sopimus tuo liikkumavaraa nykyisiin säännöksiin. Se merkitsee siis sitä, että Pohjoismaiden kansalaiset asetetaan samanlaiseen asemaan tuon kansalaisuuden saamisen perusteella.

Perustuslakivaliokunta katsoi, että tämä lakiesitys ei edellytä perustuslain säätämisjärjestystä vaan se voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tässä käsittelyssä nousi esille ajatus tai kysymys siitä, että Pohjoismailla on erilaiset säännökset siitä, miten kansalaisuus voidaan saada, ja erilaisia aikavaatimuksia asumisen suhteen ja ne liittyvät joihinkin erityisryhmiin. Esimerkiksi vakaviin rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden kohdalla tuo kansalaisuuden saamiseksi vaadittava asumisaika on erilainen Pohjoismaissa, ja saattaa olla, että tällaisissa marginaaliryhmissä voi tulla optimointia siitä, että kansalaisuuden voi asumisen perusteella toisessa Pohjoismaassa, esimerkiksi Suomessa, saada jopa 2 vuotta aiemmin kuin jossain toisessa Pohjoismaassa. Tämmöinen epäkohta tässä on ja mahdollisuus, mutta se on syytä tiedostaa.

Kaiken kaikkiaan tämä on hyvä. Se lisää Pohjoismaiden yhteistyötä ja kansalaisten asumista ja liikkumista Pohjoismaiden välillä.