Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan on hyvä, että tässä on kaksi lakialoitetta, edellinen ja nyt tämä. Ed. Hyssälä on tehnyt aloitteen, jossa nimenomaan, jos alaikäinen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoaan koskevien tietojen antaminen huoltajalleen ja/tai muulle lailliselle edustajalleen. Molemmat lakialoitteet yhdessä ja tässä erityisesti, lähdetään lapsen edusta. Huoltajan käsitys lapsen edusta saattaa olla samansuuntainen, joskaan ei ammatillinen, niin kuin perusteluissa sanotaan. Lapsen osalta näkökulma on edellisestä poikkeava. Jos hän kerran kieltää yhteydenotot kotiin, se on silloin kuultava ja näin toimittava, hän haluaa ikään kuin estää yhteistyön. Tässä tiedonsaantioikeus ja toimivalta lähtevät nimenomaan siitä, että on kysymys lapsen tietoisesta kehitystasosta, että hän pystyy arvioimaan ja päättämään sen, mikä hänelle on hyväksi.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Sinä muodostut niistä tapahtumista, jotka sinä elämässäsi koet." Näin tuumasi Florida Scott, ja kuinka totta se onkaan. Mutta saavatko suomalaiset hyvinvointiyhteiskunnan lapset tukea elämässä kokemiinsa tapahtumiin esimerkiksi omilta vanhemmiltaan vai estääkö esimerkiksi tämä laki potilaan asemasta ja oikeuksista, 9 §, tämän?

Suomessa on perinteisesti arvostettu lasten varhaista itsenäistymistä ja kunnioitettu yksilön suojaa häntä itseään koskevissa asioissa. Vanhempien mukanaolo alaikäisten lastensa elämää koskevassa päätöksenteossa koetaan jo suhteellisen nuorten lasten kohdalla sekaantumiseksi heidän itsemääräämisoikeuteensa. Lapsia kannustetaan omien päätösten tekoon varsin varhaisessa iässä. Alaikäisen itseään koskevista terveydellisistä tiedoista säädetään muun muassa tässä laissa ja erityislainsäädännössä, kuten mielenterveyslaissa, raskaudenkeskeyttämisestä annetussa laissa ja päihdehuoltolaissa.

Suomalainen nuori on monen asian kanssa tekemässä päätöstä yksin. Yksilön tietosuojaa korostava lainsäädäntömme antaa hänelle siihen mahdollisuuden, sillä mitään tarkkoja ikärajoja ei tässä ole, vaan alaikäinen saa velvoittaa esimerkiksi häntä sairaalassa hoitaneen henkilökunnan pitämään kaikki häntä koskevat tiedot salassa huoltajaltaan tai muulta lailliselta edustajaltaan, jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan. Vanhemmat asetetaan aika avuttomaan asemaan varsinkin suhteessa murrosikäisiin lapsiinsa.

Lainsäädännön yksilönsuojaa korostava sisältö ei ainoastaan estä huolestuneita vanhempia saamasta omaa alaikäistä lastaan koskevia tietoja, vaan myös antaa vanhemmille vääränlaisen signaalin vastuun jakautumisesta. Huoltajan pitäisi saada alaikäistä koskevia tietoja vastoin tämän tahtoa ainakin silloin, kun on kyse alaikäisen terveydentilaan välittömästi vaikuttavista seikoista tai kun se muuten on välttämätöntä lapsen hoidon tai huollon turvaamiseksi. Nykymuotoisessa lainsäädännössä alaikäisen oikeudet johtavat eräänlaiseen heitteillejättöön. Monet tietosuojatut tilanteet ovat juuri niitä, joista vanhempien ehdottomasti pitäisi saada tietoa. Tällä hetkellä kaikki terveydenhoitoon liittyvät toimenpiteet voivat pysyä salassa vanhemmilta, jos alaikäinen niin haluaa. Ainoastaan ennen mielenterveydelliseen hoitoon määräämistä laki velvoittaa selvittämään alaikäisen oman mielipiteen lisäksi tämän holhoojan tai hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan välittömästi ennen hoitoon määräämistä vastanneen mielipiteen.

Nykyisen lainsäädännön mukaan alaikäinen lapsi tuo holhoojalle runsaasti velvollisuuksia ja vastuuta. Samalla näyttää holhoojalla olevan niukasti oikeuksia suhteessa lasta koskeviin tietoihin. Onkin mietittävä, palveleeko nykyinen tiukka alaikäisen tietosuojaa koskeva lainsäädäntö alaikäisten turvallisuutta ja etua.