Erkki Pulliainen /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päivän uutisissa on peitetysti Irakin sodan tiimoilta huoltovarmuusasiat näkyvissä ja luettavissa. Ne ovat vain siellä vähän toisessa muodossa kuin ne ovat tämmöisessä rauhantilassa olevassa maassa ja alueella.

Meillä on poikkeusoloja silmällä pitäen laki huoltovarmuuden turvaamisesta. Meillä on lakiin perustuen Huoltovarmuuskeskuksella Huoltovarmuusrahasto, ja kun nestemäisiä polttoaineita myydään, asianomaisessa valmisteverolaissa on pykälä, jonka mukaan kannetaan huoltovarmuusmaksua. Tämä ratkaisu sinänsä on vallan oikea, kun nimenomaan fossiilisista polttoaineista, niitten kaupasta, huoltovarmuusmaksua kannetaan.

Arvoisa puhemies! Kotimaamme on energiataloudellisesti varsin paljon ulkomailta tuotavasta energiasta riippuvainen. Noin 70 prosenttia käytetystä energiasta on peräisin maan rajojen ulkopuolelta, ja kun näin on asianlaita, on aivan luonnollista, että meillä on näihin huoltovarmuusasioihin kiinnitetty erityistä huomiota. Maanpuolustuskursseilla tähän asiaan annetaan syvällistä informaatiota, kerrotaan, että huoltovarmuuden piirissä on varastoituna muutaman kuukauden — yhden vuoden käyttötarvetta varten energialähteitä. Kaikkein suurimmat varannot on varastoituna polttoturpeessa, 13 kuukautta, mutta tämän perimmäinen syy ei kuitenkaan ole huoltovarmuudessa vaan siinä, että jos sattuu kaksi peräkkäistä sateista kesää, niin on hyvä varautua myöskin tämmöiseen sadekesien jaksoon ja kerätä turvetta varastoon.

Vuoden 2001 energiankäyttötilasto on mielenkiintoinen. Siitä nimittäin käy ilmi, että öljy oli edelleen käytetyin energianlähde, mutta puuta ja turvetta käytettiin yhteensä yhtä paljon elikkä 26 prosenttia. Eli näiden kotimaisten energianlähteitten osuus on ollut vallan nopeassa nousussa. Öljy ja turve kuuluvat huoltovarmuusvarastoinnin piiriin, mutta puu ei, vaikka on kysymys todella kotimaisesta energianlähteestä.

Tässä lakialoitteessa ehdotetaan, että asianomaista lakia muutettaisiin niin, että energiapuu tulisi huoltovarmuusvarastoinnin piiriin. Tätä varten silloin pitäisi perustaa asfaltoidut ja viemäriojitetut lanssialueet. Sellaisethan olivat sorapohjaisina joskus 50-luvulla yleisiä kautta koko maan, mutta sitten ne menivät muodista pois, ja nyt ollaan taas tilanteessa, jossa olisi hyvä palata vanhaan käytäntöön. Tämä merkitsee 11 §:ään asianomaisessa laissa muutosta. Toimijoina olisivat joko yritykset taikka kunnat. Nämä lanssipaikat pitäisi tietysti silloin ottaa seutukaavoissa huomioon. Kokonaismäärä, mikä voisi kulkea lanssisysteemiä hyväksi käyttäen, voisi olla 10 miljoonaa kiintokuutiota vuositasolla, jolloinka energiasisältö, joka on käytettävissä sitten polttotapahtumassa, saataisiin täysimääräisesti talteen.

Arvoisa puhemies! Tein edellisessä eduskunnassa tätä koskevan aloitteen, ja oli suorastaan liikuttavaa lukea Energia-lehdestäkin, kuinka siellä oli ylistysten ylistysten ylistys ja oli hankittu asiantuntijalausuntoja, joissa kaikissa kannatettiin ehdoitta tätä uudistusta. Mutta mitään ei sitten kuitenkaan lakeja säätävässä kansalliskokouksessa tapahtunut, niin että katsotaan, mitä talousvaliokunta nyt saa aikaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun edellisen eduskunnan aikana en muista eduskuntakiireistä johtuen kerinnyt ylistämään ed. Pulliaisen vastaavaa aloitetta, niin teen sen nyt tässä. Tämä täytyy sanoa, kun katsotaan tätä tasavallan energiahuoltoa.

Jos tulee todellinen kriisi, vanhaan aikaan, niin kuin aloitteen perusteluissa todetaan, oli kaikennäköistä parru- ja puuvarastoa joka paikassa, uutta ja vanhaa. Tällä kertaa puu kulkee metsästä teollisuuteen alta viikon. Se ei kuiva missään, se on vain tuoretta puuta. Tämän pohjalta katsottuna parempaa aloitetta tasavallan tulevaisuuden energiahuollon eteen ei voida tehdä kuin tässä aloitteen ideassa tuen tälle löytäminen ja sen asian esille ottaminen on olemassa. Se vuodatus on sellainen, mitä tämän asian puolesta voidaan puhua, että sillä ei rajoja ole olemassa.

Ainoastaan, rouva puhemies, toivoisin, että kun ed. Pulliainen puhuu kentistä, kenttien asfaltoinnista ja viemäröinneistä, puhuttaisiin samalla myöskin katetusta varastosta, kuivatusta puusta, kuivan puun säilyttämisen tuesta. Tähän nähden taattaisiin tasavallan energiahuolto myöskin niinä aikoina, jos syntyy sellainen kriisi, että sähköä ei ole, polttoainetta ei tule ja kylmä on ulkona. Silloin tällaista tarvitaan. Ed. Pulliainen on tässä harvinaisen oikealla tiellä. Sellaista voi odottaa ja nähdä, kun katsotaan tätä maailmaa laajemmin. Tältä osin kiitoksia, ed. Pulliainen. Jos tämä talousvaliokunnassa tulee esille, saatte minusta erittäin lämpimän puolestapuhujan ja kannattajan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin miellyttävää kannattaa tätä ed. Pulliaisen tekemää lakialoitetta 6/2003 vp huoltovarmuuden parantamisesta, ja koska tämä vielä liittyy kotimaiseen bioenergiaan, puuhun ja turpeeseen, niin tämä on kaikin tavoin mielekäs ja kannatettava aloite, jolle voi vain toivoa eteenpäinmenoa.

Meidän tulisi nyt epävarmaksikin koetussa maailmassa varautua huonojen päivien varalle. Energiakysymys on näitä perusasioita. Kaikkein helpointa meidän on silloin varautua juuri kotimaisen energian osalta. Kun aikanaan liikenne oli höyryveturivetoista, silloin meillä oli upeat halkotarhat maan eri puolilla. Muun muassa kotipaikkakuntani Haapamäen risteysasemalla, missä nyt on Haapamäen höyryveturipuisto, oli uljaat halkovarastot, joita olisi riittänyt myöskin huoltovarmuuden näkökohdasta. Ne olivat kuivattua halkoa, ja niillä olisi ollut monta muutakin käyttöä, mutta tietysti ne olivat ensi sijassa liikenne-energiaa.

Mutta meidän tulisi nyt, kun kotimainen energia toivon mukaan yhä enemmän saa sijaa maan energiataloudessa, pitää huoli siitä, että meillä on riittävät varmuusvarastot. Aivan kuten aloitteessa sanotaan, 13 kuukautta huoltovarmuusmielessä on lyhyt aika. Kun mitään järkevää estettä ei ole sille, etteikö nimenomaan kotimaista energiaa voida varastoida pitemmäksikin ajaksi, niin tämä tulisi tehdä jo aivan normaalienkin aikojen kannalta. Jos on sadekesiä peräkkäin, niin tämä on turpeen hankinnan kannalta hyvinkin ongelmallinen tilanne. Samalla tällä energian varastoinnilla vahvistettaisiin kotimaisen energian käyttöä muutoinkin, aivan normaalioloissa ja jokapäiväisessäkin käytössä. Kun nämä olisivat sellaisia paikkoja, joissa energia, niin turve kuin puu, voi kuivua, sehän olisi aina vain parempaa käyttöönsä.

Aivan kuten täällä aloitteessa on erinomaisesti sanottu, kautta maan tulisi perustaa tiheähkö verkosto energiapuun varastoalueita. Tämä on minusta juuri niin kuin asian tulisi olla. Yhä enemmän kuntakeskuksissa ja kylätaajamissakin siirrytään kotimaisen energian käyttöön. Tämä on aivan oikein. Usein varastot ovat tuotantolaitosten yhteydessä. Kriisitilanteissa saattaisi olla niin, että tuotantolaitosten toiminta häiriytyisi, jolloinka saattaisi olla vaikka sahausjätteen saanti vaikeaa. Senkin vuoksi pitäisi olla riittävät valmiudet, että erilaiset häiriötilat voitaisiin välttää, ja nimenomaan kun nämä varastot olisivat hajautetut ja käyttökohteittensa äärellä, tämä olisi mitä parhainta turvallisuuspolitiikkaa ja kotimaista energiapolitiikkaa. Toivon vahvasti aloitteelle myönteistä eteenpäinmenoa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliaisen tekemään ehdotukseen: Ehdotuksen perusidea on hyvä. Kotimaisen energiapuun käyttöä tulee edistää. Se on ajatuksena erittäin kannatettava. Käytännössä tällaisten asfalttipintaisten puuvarastojen teko tuonne metsäteiden varsille ymmärrettävistä syistä on kohtuullisen kallista. Hinta asfaltoinnille niissä olosuhteissa on vähintään 10 euroa per neliö. Kun energiapuun käypä hintahan on sellainen, että jos saa euron motille, niin hyvä on, kantohintaa ja sitten siihen se työn arvo päälle, niin siinä hyvin äkkiä voi sanoa, että menee lapsi pesuveden mukana.

Mutta tärkeämpänä pitäisin tällaisten turvavarastojen olemista lähempänä polttolaitoksia, joissa olosuhteiden pitää olla kaikkina aikoina mahdollisimman hyvät. Kriisiaikanakin kieltämättä tulee se ongelma, että se on myös mahdolliselle viholliselle kohde. Silloin voi tällainen ketjun häiriintyminen tulla kyseeseen, jos vihollinen niin haluaa, ja todennäköisesti haluaa, jos maahan on tunkeutunut.

Pitäisin varmempana tai oikeastaan toimivampana ratkaisuna, jos jalostetaan ed. Pulliaisen tekemää hyvää ehdotusta eteenpäin, että pidettäisiin metsätieverkko siinä kunnossa, että sen toiminta olisi myös kelirikko-olosuhteissa varmistettu, ja näiden alueiden lähellä, energiapuumetsien lähellä, olisi myös tämä plaanialue, jonka ei välttämättä tarvitse olla niissä olosuhteissa asfalttipintainen. Siihen kyllä ihan hiekkakenttäkin riittää, kun osataan sopivasti nämä pohjavedet järjestellä esimerkiksi kaivinkonetta käyttäen. Siinä oikeastaan on se idea, mutta ajatuksena tämä on kannatettava. Kannatan lämpimästi, että se saa valiokuntaan lähetettynä vielä lisää uusia ideoita ja voimistuu sillä kierroksella.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vastaan täältä, niin ei tuo käytettävissä oleva aika lopu kesken.

Ensinnäkin näistä katoksista: Jätin sen ajatuksen pois tästä siitä syystä, että siinä ovat nämä lumiongelmat ja kaikki muut sellaiset. Siinä joudutaan teknisesti hoitamaan tämä asia sillä tavalla esimerkiksi käyttämällä katteena jotakin muuta kuin tämmöistä perinteistä muovikatetta, että ei aiheuteta suurempaa ongelmaa kuin se, mitä ollaan poistamassa. Sen takia jätin sen asiantuntijoita kuultuani tästä pois, koska se keskustelu olisi keskittynyt sitten siihen, siis näihin lumivahinkoihin. Olemme nähneet, miten marketien katot tulevat sisälle ja messuhallien katot jnp. Se oli yksi syy, jonka takia tässä vaiheessa katokset jätettiin tästä koko keskustelusta pois. Se on sitten sen ajan murhe, kun se seuraava vaihe tulee. Sitten voidaan näin tehdä.

Miksi asfaltointi on tässä mukana eikä ole se tampattu pohja? Sen takia, että eräillä alueilla on ilmeisesti aika tarpeellista varautua siihenkin öljypohjaisen asfaltin käyttämiseen taikka öljysoran kaltaiseen ratkaisuun, jotta vain tulisi se oikea mittakaava. Mihinkä tätä, arvoisa ed. Hoskonen, pitää verrata? Sitä pitää verrata raakaöljyn varmuusvarastointiin, taikka jos ollaan oikein tarkkoja, ed. Hoskonen, niin sanottujen keskitisleitten varastointiin. Te varmasti hyvin tiedätte, kun olette näin asiantuntija näköjään energia-asioissa, millä tavalla tämä järjestelmä toimii. Se toimii sillä tavalla, että ensinnäkin meillä on se valtava määrä öljysäiliöitä ja sitten se öljy pitää vaihtaa tietyin väliajoin. Se on valtava öljynkuljetusautoralli Suomen maanteillä, kun tämä energia sieltä säiliöistä vaihdetaan. Sen rinnalla tämän kustannukset, kun kysymys on siis huoltovarmuusvarastoinnista, josta saadaan sitten sen kierron kautta hyöty esille toisaalta, ovat peanuts, niin kuin sanotaan hienosti kulttuurikielellä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite 6 on varmasti jälleen omassa sarjassaan hyvinkin kannatettava lakialoite, jonka ahkera kansanedustaja Pulliainen on tehnyt.

Haluaisin viitata tähän aikaisempaan keskusteluun todeten, miten todella jo tätäkin keskustelua ja myöskin tätä moottorikelkkakeskustelua Irakin sota on militarisoinut, eli se militarisoi tämmöistä ajattelua vähän joka puolella maailmaa, mikä on tietysti aika ymmärrettävää ja luonnollista.

Mutta tähän aloitteeseen vielä. Tänään oli Bioenergiayhdistyksen seminaari naapurissa, ja tässä yhteydessä tuli varsin selvästi esille se, että tämänkin kymmenen miljoonan kuutiometrimäärän saamiseen tarvitaan todella niitä keinoja, joista tässä salissa keskusteltiin viime keväänä toukokuussa viidettä ydinvoimalaa koskeneen päätöksen yhteydessä, nimenomaan niitä keinoja, miten kannattavasti voidaan hankkia puuenergiaa, bioenergiaa, metsistä, ja se asia on vahvasti kesken. Se on jälleen niitä, jotka pitäisi nyt näinä päivinä saada mukaan tähän kuuluisaan hallitusohjelmaan, jota ollaan tekemässä.

Jotta tämäkin hyvä lakialoite voisi toteutua, edellytetään tietysti sitä, että metsistä tehokkaasti ja taloudellisesti toimivalla tavalla saadaan puuenergia käyttöön.