Esko-Juhani Tennilä /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset kritisoivat edelleenkin hyvin vahvasti kahta 90-luvun puolivälissä tehtyä, eduskunnan enemmistön siunaamaa eläkepäätöstä. Ensimmäinen on pohjaosan leikkaus, joka aina vaan jurraa mieliä, ja hyvin sen ymmärrän. Hyvin suuren huomion ja kritiikin kohteena on lisäksi taitettu indeksi, joka jätättää eläkkeitä jälkeen palkoista. Tulevina vuosina, niin arvioin, suuremman huomion kohteena kuin nyt tulee olemaan elinaikakerroin, jonka merkitystä ei tietenkään vielä voi kovinkaan moni eläkeläinen arvioida. Nykyeläkeläisillehän se ei sinänsä suoraan vaikutuksia aiheutakaan, paitsi työkyvyttömyyseläkkeellä oleville.

Elinaikakertoimen osalta kysymys on siitä, että ensinnäkin niin on, että elinaikakerroin perustuu työeläkelain uudistukseen, joka tuli voimaan 2005, ja sen selkeänä tavoitteena — ja sitähän ei ole kielletty lainlaatijain taholla — on estää elinajan pidentymisestä seuraava eläkemenojen kasvu. Tämä on siis eläkemenojen kasvun leikkauslaki, tämä elinaikakerrointa koskeva säädös, joka otettiin 2005 voimaan tulleeseen työeläkeuudistukseen. Tämä mekaniikka on se, että jos odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä pitenee, vanhuuseläkkeitä alennetaan tietyllä laskukaavalla.

Elinaikakerrointa käytetään ensimmäisen kerran vuonna 2010. Vuoden 2009 elinaikakerroin tulee olemaan 1. Sen jälkeen elinaikakerroin on pienempi, jos elinajan pidentyminen jatkuu, kuten on kaikki perusteet olettaa. Elinaikakertoimen kehitystä ei tietenkään voi tarkoin etukäteen ennustaa, ja sitä laskettaessa tullaankin käyttämään Tilastokeskuksen tuottamia elinajan tauluja, jotka perustuvat kuolleisuuteen eri ikäluokissa, siis varsin monimutkainen laskentakaava, mutta kaikki asiantuntijat arvioivat, että eläkkeitä tämä kaava tulee jatkossa leikkaamaan.

Elinaikakertoimesta käydyssä keskustelussa on eksperttien taholta tuotu esille myöskin aika tarkkojakin arvioita siitä, miten elinaikakerroin tulee leikkaamaan eläkkeitä. Erään pätevänä pidetyn arvion mukaan se olisi 0,9 vuonna 2025. Se merkitsee sitä, että eläke alenisi noin 0,65 prosenttia vuodessa, siis varsin merkittävä leikkaus on tulollaan.

Suoraan vanhuuseläkkeelle siirtyvät eivät ehkä tule huomaamaan sitä leikkausta, koska se lasketaan alusta lähtien heidän osaltaan vanhuuseläkkeeseen, joka yleensä määritellään vain kerran indeksitarkistuksia lukuun ottamatta. Tilanne on kokonaan toinen työkyvyttömyyseläkkeen saajille. Heidän työkyvyttömyyseläkkeensä muutetaan vanhuuseläkkeeksi, kun he täyttävät 63 vuotta, ja ensimmäisen kerran näin tapahtuu todellakin vuonna 2010. Toisin sanoen ne työkyvyttömyyseläkkeen saajat, jotka ovat syntyneet vuonna 1947, tulevat ensimmäisen kerran kokemaan elinaikakertoimen vaikutuksen. Se todennäköisesti tulee alentamaan jo maksussa olevaa eläkettä. Esimerkiksi 1 000 euron eläke voi alentua 993,50 euroon, jos arvio 0,65 prosentin vuotuisesta muutoksesta pitää paikkansa. Seuraavana vuonna eli 1948 syntyneillä työkyvyttömyyseläkkeen saajilla alennus voi olla noin kaksinkertainen. Vuonna 2025 — tätä pitää katsoa pitemmällä tähtäimellä, mitä tässä on tekeillä — 1962 syntyneillä työkyvyttömyyseläkeläisillä alennus voi olla jo 10 prosenttia, mikä tarkoittaa, että silloin 1 000 euron eläkkeessä menetys on 100 euroa, 2 000 euron eläkettä leikattaisiin tämän kaavan mukaan 200 euroa jne. Siis hyvin merkittäviä leikkauksia tulee niille, jotka silloin työkyvyttömyyseläkkeeltä vanhuuseläkkeelle siirtyvät ja jotka sen siis huomaavat konkreettisesti omassa eläkkeessään.

Tätä elinaikakerrointa on perusteltu sillä, että nyt on tullut pitempään työelämässä oleville superkerroin eli siellä eläkkeet kasvavat viimeisinä vuosina enemmän kuin siihen saakka. Tämä on seurausta siitä, että pyritään pitämään ihmiset pitempään työelämässä, ja tätä kyllä pitää pitää oikeana tavoitteena. Työkyvyttömyyseläkeläisten osalta tilanne on toinen. Heillä eläke on jo muutoinkin pieni, menot ovat olleet suuria, ja tämä kerroin tulee vain leikkaamaan heidän eläkkeitään.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittääkin lakialoitteessamme, että elinaikakerrointa ei sovelleta silloin, kun työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi, tietenkin eläkelain 13 § 4 momentin mukaisesti. Tehdään oikeutta niille, jotka ovat työkyvyttömyyden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä ja siitä siirtyvät vanhuuseläkkeelle. Minä toivon, että tälle esitykselle alkaa löytyä todellista tukea ja että tämä otetaan vakavasti huomioon myöskin, kun niin sanotussa Sata-komiteassa, johon vissiin kaikki asiat on nyt kytketty, tätä asiaa käsitellään. Tässä on varmasti olemassa laajaa myötätuntoa, mutta se pykälä pitää myöskin tehdä lakiin, ja meidän esityksemme on tämä. Toivomme, että tämä vie eteenpäin tämän varmasti aika laajastikin hyväksytyn tavoitteen toteuttamista.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Elinaikakertoimen kohdalla ollaan tulossa siihen tilanteeseen, että ensimmäiset ikäluokat työkyvyttömyyseläkkeellä olevista ovat joutumassa tämän elinaikakerroinleikkauksen kohteeksi. Tämähän kuuluu siihen suureen eläkepakettiin, joka 1995 ja sen jälkeen 2000-luvun alkupuolella on hyväksytty. Vuonna 2003 äänestettiin elinaikakertoimesta tässä salissa. Jos oikein muistan, niin 13 kansanedustajaa vastusti tämän elinaikakertoimen ottamista tähän lakiin. Nyt on paljastumassa selvästi, että elinaikakerroin tulee leikkaamaan työkyvyttömyyseläkeläisten eläkkeitä varsin merkittävästi. Tarkkaa lukuahan ei vielä tietenkään pysty sanomaan, mutta selvät merkit on siitä, että eläkkeitä leikataan. Eläkkeitähän on leikattu, kuten täällä ed. Tennilä totesi. Ensin poistettiin kansaneläkkeen pohjaosa, ja sitten lisäksi taitettu eläkeindeksi leikkaa työeläkkeitä. Tätä on perusteltu sillä, että "elinaikakertoimen tarkoituksena on hillitä eläkemenojen kasvua väestön odotettavissa olevan elinajan noustessa ja vanhusväestön osuuden suurentuessa".

Eläketurvakeskuksen vuoden 2007 tilaston mukaan työeläkeyhtiöitten maksutulo oli 9 620 miljoonaa euroa ja eläkemeno 8 333 miljoonaa euroa, elikkä hieman yli toista miljardia euroa enemmän kerättiin työeläkeyhtiöille eläkevakuutusmaksuja kuin työeläkeyhtiöt maksoivat eläkkeitä, siis aivan kiistattomasti enemmän kuin eläkkeitä maksettiin. Jatkuvasti tätä on perusteltu sillä, että kun tulee suuret ikäluokat, niin sitten me emme pysty näitä eläkkeitä maksamaan. Lisäksi on muistettava, että työeläkeyhtiöillä on jo nyt varsin huomattavat rahastot ja ne ovat kasvaneet todella valtavaa vauhtia. Eläkeyhtiöissä, jos katsotaan, yrittäjäeläkkeissä joudutaan subventoimaan. Siellä ei kerätä maksuja niin paljon kuin maksetaan eläkkeitä. Maatalousyrittäjien kohdalla tilanne on kaikista synkin. Siellä kerätään huomattavasti vähemmän maksuja kuin eläkkeitä maksetaan. Mutta työeläkeyhtiöissä nämä eläkemaksut, joita kerätään, ovat huomattavasti suuremmat ja siellä ei kyllä rahapulaa ole näkyvissä.

Suomessa työeläkkeet ovat varsin pieniä, yllättävän pieniä. Tämän Eläketurvakeskuksen vuoden 2007 tilaston mukaan 31.12., siis joulukuussa, keskimääräinen työeläke oli 723 euroa, siis keskimääräinen työeläke tämän Eläketurvakeskuksen tilaston mukaan. Kukaan ei voi väittää, että tämä olisi todella suuri eläke. Meillä on yllättävän pienet eläkkeet. Näin ollen, kun verrataan näitä eläkevakuutusyhtiöitten tuloja ja sitä maksutuloa, mitä ne saavat, ja lisäksi täytyy muistaa vielä, että on sijoitustuotot, niin kaikki perusteet myöskin taloudelliselta puolelta on, että tämä elinaikakerroin poistetaan vähintäänkin näiltä työkyvyttömyyseläkkeellä olevilta ihmisiltä. Työkyvyttömyyshän voi alkaa hyvinkin aikaisin, mikä merkitsee sitä, että ansiotuloja ja näitä vuosia on todella vähän ja sitä kautta eläke jää tavattoman pieneksi.

Herra puhemies! Ainoa oikea ratkaisu on tässä tapauksessa poistaa tämä elinaikakerroin näistä eläkelaeista.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Vasta parisen vuotta voimassa ollut työeläkeuudistus valmisteltiin niin sanotusti kolmikantaan, ja sen tarkoituksena on turvata työeläkkeiden maksu sekä lähitulevaisuudessa että pitkällä aikavälillä. Uudistuksessa on paljon hyvää. Se sisältää muun muassa eläkekarttuman 18-vuotiaasta ja äitiys- ja vanhempainvapaa-ajalta, sekä esimerkiksi, kun eläke karttuu, niin silloin katsotaan koko työuraa, mikä on suurimmalle osalle ihmisistä edullisempi tapa kuin 60-luvulta peräisin olevan vanhan lainsäädännön laskentaperuste.

Uudistukseen liittyy kuitenkin jo lyhyellä aikavälillä esiin nousseita ongelmia: työkyvyttömyyseläkeläisten niin sanottu elinaikakerroin sekä eläketulon ostovoimaa turvaamaan tarkoitetun indeksin rakenne. Eläkeuudistuksessa mahdollistettiin se, että työntekijät ja yrittäjät voivat halutessaan jäädä vanhuuseläkkeelle 63 vuoden iässä. Myös elinaikakerroin kytkettiin tähän ikään. Kertoimen avulla on kerrottu osaltaan pyrittävän rajoittamaan eläkekustannusten kasvua. Kerroin tulee voimaan vuonna 2010, ja se koskee vuonna 48 ja sen jälkeen syntyneitä. Elinaikakerroin vaikuttaa eläkkeisiin sitoen eläkkeen määrän automaattisesti elinajan muutokseen, eli jos elinajanodote kasvaa, kerroin pienenee ja vastaavasti myös eläkkeen määrä pienenee. Kerroin toimii myös toiseen suuntaan, eli elinajanodotteen lyhentyessä kerroin ja eläkkeen määrä kasvavat.

Lainsäädäntömuutokset oli tarkoitus tehdä siten, että ne kohdistuisivat mahdollisimman tasapuolisesti eri ihmisryhmiin. Näin ei mielestäni kuitenkaan ole tapahtunut, sillä elinaikakerrointa käytetään myös vuonna 2006 tai sen jälkeen alkaneeseen työkyvyttömyyseläkkeeseen siinä vaiheessa, kun se muuttuu vanhuuseläkkeeksi. Elinaikakertoimen leikkaava vaikutus jo lähtökohtaisesti pieneen työkyvyttömyyseläkkeeseen voi olla merkittävä. Asia on huolestuttava, sillä kun vertaillaan keskimääräisiä kokonaiseläkkeitä eläkelajeittain, huomataan, että työkyvyttömyyseläkkeet ovat huomattavasti pienempiä kuin eläkkeet keskimäärin. Työkyvyttömillä ei myöskään ole mahdollisuutta jatkaa pidempään kartuttaakseen eläkettään ja kerätäkseen sitä korkeampaa, jopa 4,5:n kerrointa ja siten kompensoidakseen tai ylikompensoidakseen tätä leikkuria.

Elinaikakerroin onkin jo oikeudenmukaisuuden vuoksi ehdottomasti otettava uudestaan käsittelyyn ja poistettava työkyvyttömyyseläkkeen saajien osalta, ja tässä yhteydessä hallituksella on hyvä tilaisuus korjata kiistelty ja eläkkeensaajien ostovoimaa hyvin hitaasti kasvattava niin sanottu taitettu indeksi. Aiempien tietojen mukaan indeksin korjaamista on pidetty erittäin kalliina, mikä olisi eläkejärjestelmämme rahoitusrakenteen vuoksi kestämätöntä palkansaajille ja työnantajille, jotka pääosin maksussa olevia eläkkeitä rahoittavat. Eläketurvakeskuksen laskelmat antavat kuitenkin uutta valoa asiaan. Niiden mukaan 30—70-indeksirakenne näyttäisi kustannuksiltaan hyvinkin mahdolliselta. Tässä yhteydessä olisi tietysti hyvä tehdä laskelmat myös 40—60-indeksistä, sillä huoli eläkkeiden jatkuvasta jälkeenjäämisestä on todellinen.

Vaikka keskieläkkeen on laskettu nyt olevan noin 1 200 euroa kuukaudessa ja se nousee koko ajan johtuen siitä, että uudet eläkkeelle tulevat ovat paremmilla eläkkeillä, se ei poista sitä tosiasiaa, että Suomen maksussa olevat eläkkeet ovat valtaosin edelleen erittäin pieniä. Noin reilut 60, lähes 70 prosenttia eläkkeistä jää alle tuon keskieläkkeen, ja kutakuinkin puolet eläkkeensaajista sinnittelee alle 800 euron eläkkeellä. Pelkkää kansaneläkettä saa noin 100 000 henkeä.

Hallitus on toimillaan kiihdyttänyt muun muassa ruuan, asumisen, energian ja liikkumisen hintojen nousua. Tehdyt pienet eläketalouden toimeentulon parannukset eivät riitä korjaamaan tilannetta. Tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotus ja sitominen indeksiin on uusi syömähammas. Tarvitaan siis uusia korjaavia toimenpiteitä. Olenkin toivonut tässä asiassa erityistä aktiivisuutta niiltä omankin alueemme hallituspuolueiden kansanedustajilta, jotka viime kaudella oppositiosta käsin ja vaaleissa vaativat indeksin korjaamista, mutta tuntuvat nyt hallituksessa asian täysin unohtaneen. Hallitusohjelmassa asiaa ei linjata, mutta hallituksella on mahdollisuus ottaa asia käsittelyyn, jos halua ja ymmärtämystä eläkeväestöä kohtaan löytyy.

Kannatan tätä lakialoitetta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ongelma on todella siinä, että henkilö joutuessaan työkyvyttömyyseläkkeelle ei enää pysty itse vaikuttamaan työn kautta omaan tulotasoonsa, ja kun tämä elinaikakerroin sitten tulee mukaan hänen siirtyessään vanhuuseläkkeelle, niin silloinkaan hänellä ei ole mahdollisuutta pidentää työuraa, ja näin ollen ongelma on hyvin ilmeinen. Toivon, että tähän kysymykseen kiinnitettäisiin huomiota.

Muutoinkin työkyvyttömyyseläkkeelle jääneen työura on voinut olla varsin lyhyt, ei missään tapauksessa täysi, ja näin ollen eläketurva jää tältä osin vajaaksi. Työkyvyttömyys voi tulla monella tapaa, niin kuin edellisessä asiakohdassa viittasin, vaikkapa rattijuopon uhrina liikenteessä vammautuminen. Kuka tahansa voi kohdata eri tavoin työkyvyttömyyden ja on silloin kärsimässä aikanaan myös tästä ongelmasta, mistä me nyt keskustelemme, elikkä elinaikakertoimen kielteisistä vaikutuksista. Toivon, että tähän asiaan voidaan saada mahdollisimman pian korjausta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Työeläke ei ole armolahja. Se on jokaisen työntekijän itselleen ansaitsema vanhuuden turva. Siitä työntekijä itse rahoittaa eläkemaksunaan noin 5—6 prosenttia ja työnantaja 18 ja loput rahoittavat sitten myöhemmin työssä olevat, eli se virheellinen käsitys, että me olisimme sinänsä itse maksaneet eläkkeemme, ei pidä paikkaansa.

Käytännössä Suomi on kuitenkin sillä tavalla edistyksellinen maa, että palkkatuloista tai eläkkeitten perustana olevista tuloista rahastoidaan noin 20 prosenttia, tai 23 prosenttia itse asiassa, koska 18 plus 5 on 23, ja loput 77 sitten jäävät toimivien työnantajien ja työssä olevien työntekijöiden maksettavaksi. Sekä täällä mainitut taitettu indeksi että elinaikakerroin ovat välineitä, joilla säädellään tulevaisuudessa tätä jakosuhdetta, siis eläkeläisten saamaa osuutta ja toisaalta sitten työnantajien ja työntekijöitten maksusuhdetta.

Kun ed. Kuoppa täällä totesi, että varsinaiset työeläkerahastot edelleen kasvavat, niin niin ne todellakin tekevät. Mutta jossain lähitulevaisuudessa eläkeläisten määrä suhteessa työssä olevien työntekijöitten määrään muuttuu niin, että eläkerahastot alkavat pienentyä, ja tätä kehitystä vastaan nämä kaksi nyt puheena ollutta menettelyä on kehitetty. Niillä siis pidetään tulevaisuuden eläkemaksuja kurissa. Jos haluamme, että eläkemaksut, sekä työnantajien että työntekijöitten eläkemaksut, nousevat, niin silloin pienennämme näitä kahta, ja jos haluamme päinvastoin, niin puolestaan korotamme niitä. Tämä ei tietenkään päde kokonaisuudessa, koska tietysti eläkemaksujen suuruus riippuu ratkaisevasti nimenomaan eläkkeellä olevien määrästä ja työssäpysymisajan pituudesta. Meidän kaikkien on syytä toivoa, että se pitenisi.

Mutta kun taitettu indeksi leikkaa selkeästi eläkkeitä suhteessa työntekijöitten palkkakehitykseen, niin vielä pahemmin elinaikakerroin leikkaa työkyvyttömien eläkkeitä, jos asiaa tarkastellaan oikeudenmukaisuuden kannalta.

Mikä tämän indeksin jakosuhteen tulisi olla? Pitäisikö sen olla 80—20 vai 50—50 vai jotain muuta? Siinä on kysymys arviosta oikeudenmukaisuudesta. Jos me arvioimme, että jakosuhde 80—20 on oikein, niin se on sitten sellainen arvio oikeudenmukaisuudesta. Jos taas ollaan sitä mieltä, että puoliväli-indeksi on oikeudenmukainen, niin se on yhdenlainen arvio. Minun arvioni on se, että taitettu indeksi ei ole riittävän oikeudenmukainen, etenkin kun, viitaten ed. Karhun puheenvuoroon, on hyvin todennäköistä, että esimerkiksi 70—30-jakosuhde olisi oikea.

Mutta oli nyt sitten taitetun indeksin jakosuhteesta mitä mieltä tahansa, niin elinaikakerroin, kun sitä sovelletaan työkyvyttömyyseläkeläisiin, on jokaisessa tapauksessa epäoikeudenmukainen, ja en ole kuullut, että itse asiassa kukaan, edes eläkeyhtiöitten johto, olisi väittänyt, ettei asia olisi näin. Jopa ministeri Hyssälä muistaakseni tuolta ministeriaitiosta näin sanoi. Asia on nyt Sata-komiteassa. Siellä, kuten ed. Tennilä totesi, ovat kaikki muutkin asiat. Kaipa siellä kohta on Suomen jääkiekkojoukkueen peliä tekevän puolustajan ongelmakin. Mutta oli nyt siellä mitä tahansa, niin tämä on sellainen asia, josta on syytä toivoa, että komitea saisi sen mahdollisimman pian käsiteltyä, että se voitaisiin tuoda tänne oikaistavaksi, ja jos ei nyt näin tapahdu, niin kaiken sen perusteella, mitä täällä on asiantuntevasti työkyvyttömiin sovelletusta elinaikakertoimesta ja sen epäoikeudenmukaisuudesta sanottu, hoidettakoon se asia sitten ed. Tennilän aloitteella, jota näin ollen kannatan lämpimästi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä viitattiin Sata-komiteaan. Se on yhdenlainen Sadankomitea kyllä siinä mielessä, että huolimatta Sadankomiteasta sodat jatkuvat ja tuntuu siltä, että huolimatta Sata-komiteasta ongelmat jatkuvat Suomessa.

Arvoisa puhemies! Tälle lakialoitteelle tietysti kaikki tuki. Siinä ovat vasemmistoliiton kansanedustajat takana nimin, ja toivon mukaan, niin kuin täällä ed. Tennilä toivoi, se saa myös laajempaa tukea.

Mutta kun eläkeläiset tai vanhemmat ihmiset usein päätyvät siihen, että he ovat ylimääräinen lasti tai taakka tälle yhteiskunnalle, niin nyt tässä oikein osoitetaankin, että kyllä te olette, että kun te kauemmin elätte, niin nyt on jouduttu sitten tällä elinaikakertoimella pienentämään eläkettänne, ja tämä on varsinainen ikärasismin ilmaisu kyllä. Käytännössä pienennetään eläkettä. Vaikka pienennykset olisivatkin pieniä — tulevaisuudessa ne ovat vielä suurempia — niin kun eläke on pieni, niin pienikin leikkaus tuntuu.

Sitten, puhemies, näille työkyvyttömyyseläkkeen saajille, joita tämä pahiten koskee, varmasti nyt tulee vielä uusi ongelma tässä asiassa. Työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutuvathan joutuvat käymään jatkuvaa taistelua vakuutusyhtiöiden kanssa siitä, onko kyseessä työperäinen sairaus vai työtapaturma. Ja kun usein siinä hävitään se taistelu potilaan näkökulmasta, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien kohdalla erityisesti, niin kuin täällä hyvin todettiin, elinaikakerroin leikkaa sitten kaikkein voimakkaimmin eläkettä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopan omassa puheenvuorossa kävi hyvin selville se, millä tavalla näitä varoja kerätään tällä hetkellä, millainen karttuma työeläkerahastoissa on, ja siitä kävi hyvin selvästi ilmi se yleisesti tiedossa oleva tosiasia, että rahaa on.

Ilmeisestikin oli sillä tavalla, kun se suuri suuri työeläkepaketti täällä eduskunnassa oli kolmikannan jälkeen arvioitavana, että tämä oli semmoinen epäoikeudenmukaisuuksien huipentumakohta siinä paketissa. Elikkä toisin sanoen se pitäisi nyt sitten minunkin mielestäni korjata pois kuleksimasta ja mahdollisimman pian, ennen kuin tämä leikkuri alkaa toimia käytännön tasolla.

Toivoisin hartaasti, että hallituksesta löytyisi semmoista ryhtiliikettä, että tämän yksityiskohdan korjaaminen tapahtuisi mahdollisimman pian.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän työkyvyttömiin suunnatun elinaikakertoimen, sanoisiko, irrationaalisuus näkyy tietysti siinä, että tehokkain keino, millä eläkkeellä olevat työkyvyttömät ja muutkin eläkkeellä olevat voivat parantaa tältä osin eläkettään, on se, että he ottavat itsensä hengiltä, koska kun eläkkeellä olevien ja ylipäätään ihmisten keski-ikä alenee, niin silloin myöskin elinaikakerroin pienenee. Suosittelisin muita keinoja käytettäväksi tähän, esimerkiksi sitä, mitä ed. Tennilä tuossa aloitteessaan on esittänyt.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! 2003 helmikuussa tässä salissa päätettiin eläkeuudistuksesta, 2005 alusta se tuli voimaan, ja edellinen eduskunta kirjoitti koko eläkelainsäädännön uusiin kantimiin.

Kuluvan vuoden tammikuussa julkisuuteen nousi keskustelu siitä, miten tuolloin lähes yksimielisen eduskunnan hyväksymä elinaikakerroin tulee vaikuttamaan työkyvyttömyyseläkkeeseen. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että kaivoin viisi vuotta vanhat prujut esiin ja aloin lukea niitä. En yhden enkä toisenkaan lukukerran jälkeen löytänyt yhdestäkään asiantuntijalausunnosta kohtaa, jossa olisi kiinnitetty erityistä huomiota siihen, mitä tämä elinaikakertoimen käyttöönotto vuonna 2010 tulee vaikuttamaan työkyvyttömyyseläkkeisiin. (Ed. Pulliainen: Näin on!)

Valiokunta kirjoitti omaan mietintöönsä kohdan, selkänojan itselleen, että pitää puuttua mahdollisiin epäkohtiin näissä muutoksissa, joista yksi keskeisimpiä koko tässä meidän eläkelainsäädännössämme oli tämä elinaikakertoimen käyttöönotto. Otimme siinä mallia Ruotsista, ja sillä eläkkeitten maksatus pyrittiin turvaamaan ja pitämään niillä, jotka eläkemaksuja maksavat, maksut kohtuullisina. Malli otettiin Ruotsista. Tämä oli kaikille selvää, mutta sen, miten tämä kohtaantuminen käytännössä tapahtuu, me hahmotimme valiokunnassa minun käsitykseni mukaan sen osalta, mitä se vanhuuseläkkeitä koskee, mutta siitä, että tämä työkyvyttömyyseläkeasia olisi erikseen noussut esille, en mistään löydä mainintaa. Toistan sen, että valiokunta kirjoitti itselleen selkänojan, että mahdolliset epäkohdat pitää kartoittaa ja niihin pitää puuttua.

Aivan lyhykäisyydessään, arvoisa herra puhemies: minusta tämä on sellainen kohta, johon niiden, jotka ovat valmisteluvastuussa, tulee puuttua ja tuoda eduskuntaan esitys, jolla tämä kohta korjataan. (Ed. Tiusanen: Hyvä!) Mutta kun täällä käytetään puheenvuoroja ja viitataan Sata-komiteaan, niin aivan samaa mieltä alan olla siitä, että Suomen jääkiekkomaajoukkueen heikohkot esitykset, niiltä osin kuin niitä on ollut, menisivät tuolle komitealle käsittelyyn. No, ehkei nyt kuitenkaan sentään. Toisekseen, te edustajat, jotka olette tämän lakialoitteen yhteydessä tässä puheenvuoron käyttäneet, varsin hyvin tiedätte, kenen hallussa tämän asian valmistelu viime kädessä on. Se on sen joukon hallussa, joka kantaa huolta siitä, minkä suuruiset työeläkemaksut meillä jatkossa on.

Täällä kyllä esimerkiksi ed. Karhu kaunokielellä puhui siitä, miten tuotot ovat hyvin kehittyneet ja miten maksuvaraa pitäisi olla, mutta kun katsotaan asioita pitkällä aikavälillä — tätä ei voi katsoa pelkästään ensi vuoteen, vaan tätä pitää katsoa muutaman kymmenen vuoden tähtäimellä — meillä pitää silloinkin olla eläkkeidenmaksukykyä. Meidän pitää siitäkin ajasta kantaa huolta ja vastuuta.

Meillä on tällä hetkellä noin 124 miljardia euroa eläkerahastoissa rahaa. Se on summa, joka kuulostaa suurelta, ja kun esimerkiksi tässäkin keskustelussa on esiin noussut indeksiasia, että sitä voitaisiin muuttaa, niin yleisönosastopalstoillahan näkee — en voi sanoa, että olisivat täynnä, mutta aika ajoin sinne ilmestyy — kirjoituksia, joissa esitetään väittämä, että kun rahastoissa on niin paljon rahaa kuin siellä on, niin on pikku juttu ja muutaman miljardin asia hoitaa tämä indeksiasia kuntoon, että se on vaan päättäjien pahansuopaisuutta, että näin ei tehdä. Minulla on se usko ja vankka käsitys edelleenkin, että on kysymys kaikesta muusta kuin päättäjien pahansuopaisuudesta, semminkin kun meillä päättäjillä eduskunnassakin pitäisi sen turnauskestävyyden olla sitä luokkaa, että sinä päivänä, kun meillä on vielä suurempi summa siellä rahastoissa kuin tänä päivänä, meidän hermomme ja pinnamme kestää. Nimittäin se vuosi, jolloin nuo rahastot eivät enää kartu vaan niistä aletaan maksaa olemassa olevia jo päätettyjä eläkkeitä, on enempi lähempänä kuin kauempana.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tennilä totesi omassa puheenvuorossaan muun muassa, että tässä pitää katsoa pidemmällä aikataululla, mitä tässä ollaan tekemässä. Tässä pitää katsoa pidemmällä aikataululla ja pidemmällä sihdillä, mitä todellakin ollaan tekemässä. On selvää, että hintojen noustessa meidän pitää arvioida indeksejä ja meidän pitää arvioida eläkeläisten ostovoimaa, meidän pitää pystyä tarvittaessa tekemään myös päätöksiä. Mutta kun katsotaan asioita pidemmällä aikavälillä — kokonaan toinen juttu on se, jos ei edes haluta katsoa, mutta jos katsotaan ja kun katsotaan — niin ei tämä nyt aivan tuulesta temmattua ole, että meillä tällainen elinaikakerroin käyttöön jatkossa tulee.

Toinen asia tähän elinaikakertoimeen liittyen on se, että tuolloin 2003 keskustelussa, niin kuin totesin aiemmin jo puheenvuorossani, tämä hyväksyttiin lähes yksimielisesti täällä salissa. Tuolloin kiinnostuksen kohteena oli ennemminkin se, mikä on se indeksi, jolla lasketaan. Samoin tuolloin kiinnostuksen kohteena oli se, millä perustalla ylipäätänsä eläke karttuu. Silloinhan eläkeuudistuksen yhteydessä esimerkiksi kotona tehtävä työ ja opiskelu tulivat sen piiriin, että eläkettä karttua alkoi. Nekin olivat periaatteellisesti, nämä kaksi asiaa, isoja kysymyksiä.

Kukaan meistä ei pidä tietenkään siitä, että on ikään kuin odotus johonkin, että siitä joudutaan jotakin pois ottamaan, tai käy niin, että ennakoidusta jäädään riman alapuolelle. Mutta mielestäni se iso asia, josta jokaisen vastuuta kantavan puolueen eduskunnassakin tulisi huolta kantaa, on se, että eläkkeitä kyettäisiin maksamaan niillekin sukupolville, jotka eivät tänä päivänä vielä eläkeikää lähelläkään ole.

Täällä ed. Karhu totesi, että halua ja ymmärrystä löytyisi. Jos tämä on pelkästään halun ja ymmärryksen asia, niin tämä varmastikin hoidettaisiin kuntoon. Ed. Karhu ja monet muut edustajat tietävät, että kyse on hieman isommista asioista: on kysymys kymmenistä ja sadoista miljardeista, on kysymys siitä, että meidän eläkejärjestelmämme kestää.

Arvoisa herra puhemies! Uudemman kerran totean, että tämä lakialoite on oikean suuntainen, ja todella toivon, että hallituksessa tämä asia vakavasti otetaan ja että ennen kuin tämä elinaikakerroin täytäntöön laitetaan, näiden työkyvyttömyyseläkkeitten osalta tälle pystytään jotain tekemään.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä asia elinaikakertoimen käyttämisestä on kokonaisuudessaan varmasti aika lailla tärkeämpi asia kuin silloin, kun me tässä salissa viime kaudella eläkelainsäädäntöä säädimme, ymmärsimme ajatellen, mitä tästä kaikesta seuraa. Minulle on jäänyt mieleen se — en tiedä, kuinka totta se on — ja minun käsitykseni on se, että hyvin vähän ymmärrettiin, (Ed. Pulliainen: Ei lainkaan!) mihin se tulee aikanaan johtamaan normaalien vanhuuseläkkeiden suhteen, kun ollaan eläkkeellä tietty aika ja nämä kertoimet rupeavat puremaan. Yritin sitä nimittäin tarjota muutamille vastuunalaisille paikalla oleville ihmisille tutkittavaksi, ja kyllä se ohitettiin jonkinlaisilla olankohautuksilla.

Olen ihan samaa mieltä kuin ed. Rehula siinä, että minullakaan ei ole minkäänlaista mielikuvaa, että työkyvyttömyyseläkkeet olisi otettu tässä tämmöisenä erityisasiana tarkkailuun miettien ehkä aika monipuolisestikin, mikä heidän tilanteensa tässä kaikessa on, varsinkin kun siinä on tämä etuliite "työkyvyttömyys", jonka hyvin herkästi osa ihmisistä sekoittaa työttömyyseläkkeeseen, joka tietenkin on aivan toinen asia. Työkyvyttömäksi ihminenhän voi tulla jo 30-vuotiaana ja joutua olemaan 30 vuotta ehkä aika alhaisellakin indeksillä. Tässä on oivalliset katastrofin siemenet, niin että siinä mielessä on erinomaista, että ed. Tennilä on ottanut tämän asian tällä lailla esille. Ja kun eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja ihan selkeästi oli kannalla, jossa toivoi, että hallituksessa tähän asiaan paneuduttaisiin, kyllä minä sitä tosiaan tervehdin myöskin ilolla. Olen ihan samaa mieltä. Sen verran paljon olen ollut eläkepolitiikassa mukana.

Sitten tästä kokonaisuudesta sanoisin vaan muutaman seikan. Minua nimittäin häiritsee ehkä eniten suomalaisessa eläkepoliittisessa keskustelussa se periaate, jonka esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Varma, tämä työeläkevakuutusyhtiö, eläke-esittelyssään vuonna 2005 paksussa kirjassa siellä jossain sivulla 160 — mitä lienee olikin — kertoo siitä, mikä on eläkkeen tarkoitus. Aivan präntätyssä tekstissä lukee suurin piirtein näin, että "eläkkeen tarkoitus on säilyttää se kulutustaso, joka eläkkeelle jäävällä ihmisellä on silloin, kun hän jää eläkkeelle". Erittäin hyvä, terve periaate, ja luulen, että kukaan tässä salissa ei ole eri mieltä tästä periaatteesta.

Mutta nyt vaan on niin, että tämä periaatehan ei toteudu. Se toteutuu silloin, kun ihminen jää eläkkeelle, muutamien ensimmäisien vuosien aikana. Sitä hyvin harva eläkeläinen huomaa ensimmäisen viiden vuoden aikana ollessaan eläkkeellä, ja se rupeaa ilmeisesti realisoitumaan keskieläkkeensaajien osalta silloin, kun on oltu ehkä noin 15 vuotta eläkkeellä, ja silloin alkaa olla sitten suru puserossa näiden asioiden kanssa.

Minun suuri kysymykseni tähän saliin on se, kuinka oikeusvaltiossa nimeltä Suomi on mahdollista, että työeläkevakuutusyhtiö esittää periaatteen, joka ei toteudu. Ja kun sitten kysytään, mitenkäs ostovoimalle on käynyt, väitetään, että ostovoima on pysynyt koko ajan, kun se nimenomaan ei ole pysynyt niiden eläkkeiden osalta, joissa on oltu eläkkeellä 15—20 vuotta. Ei tunnusteta sitä, että jokainen eläkeläinen on erilainen omassa elämäntilanteessaan, kun ajetaan näitä isoja tilastoja ja niiden perusteella todistetaan sinänsä ihan oikean laatuisia asioita ja periaatteessa yritetään pitää eläkejärjestelmää pystyssä ja rahastot sijoittaa oikein. Ei siinä ole mitään arvosteltavaa; sehän on työeläkevakuutusyhtiöiden tehtävä asennoitua näin. Mutta joko se periaate pitää poistaa sieltä tai sitten täytyy pitää huolta siitä, että ostovoima kehittyy niin, että tämä periaate toteutuu, toisin sanoen se kulutustaso, minkä itsellensä on saanut eläkkeelle lähtiessään, tulee säilymään. Tämä on täysin selkeä, varmasti ihan perustuslakimielessäkin vakava tilanne.

Minä olen tästä yhden kirjallisen kysymyksen tehnyt kuukausi sitten. Sain siihen pari viikkoa sitten vastauksen, jossa ministeri kiertää kokonaan tämän varsinaisen vastausosuuden. Siinä mielessä koen kyllä ihmeellistä ilmapiiriä kaikkinensa meidän eläkelainsäädännön sisällä, josta on olemassa toki paljon muitakin esimerkkejä. Indeksikeskustelu on aivan oma kokonaisuutensa, en lähde siitä nyt sen syvemmin kertomaan.

Olen tasaindeksin kannattaja ollut aina, mutta sitä vaan kummeksun, että mistäänpäin ei vieläkään ole julkisuuteen tullut tarkastelua, jossa kerrottaisiin, mitkä ovat tämmöiset kansantaloudelliset vaikutukset suhteessa siihen, jos indeksi on niin tai indeksi on näin, miten se turvaa valtion verotulojen kehitystä, koska mitä enemmän esimerkiksi eläkkeissä on nousua, sitä enemmän valtiolle niistä tulee verotuloja. Sehän on ihan selvä asia. Ja myöskin mitä enemmän eläkeläisille jää rahaa käteen, sitä enemmän se menee kulutukseen, sitä enemmän sillä ostetaan palveluita, siis tuetaan pyörien käynnissä pitämistä. Ja näin, kun löysästi sanoo, niin lopputulos on ihan selvä: indeksin pitäisi olla semmoinen, joka turvaa tämän kulutustason. Mutta kun väitetään päinvastaista, mikä voi olla oikein tai väärin, niin toivoisin, että tämmöinenkin kansantaloudellinen tarkastelukulma saataisiin jollain muotoa esille eikä vaan niin, että kerrotaan näiden kaksi vuotta eläkkeellä olleiden hyvästä ostovoiman säilymisestä.

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomien yleisönosastossa oli mielenkiintoinen lisäajatus, johon en ole koskaan aikaisemmin törmännyt mutta jota varmaan jollain lailla pitäisi myöskin osata tarkastella, ja se on se, että mitä pitemmälle ihminen menee eläkkeensä kanssa ja mitä vähemmän se indeksi turvaa sen ostovoiman kehitystä, sitä vähemmän vähitellen verotettaisiin. Tällä lailla negatiivisella progressiivisella verotuksella kompensoitaisiin käteenjäävää tuloa verotuksen osalta. Se on itse asiassa aika mielenkiintoinen ajatus. En ole kuullut kenenkään tätä aikaisemmin esittävän, vaikka varmaan sekin on pyörinyt paljon näissä ympyröissä.

Eli eläkejärjestelmä ei ole koskaan valmis, sitähän tämä tarkoittaa. Ed. Tennilä on löytänyt siitä yhden hyvän näkökulman, jota pitää viedä eteenpäin. Meillähän on nyt valiokunnan puheenjohtajankin mielipide jo ihan selkeänä tässä asiassa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Sosiaaliasioiden asiantuntijalle, ed. Rehulalle, haluan todeta, että kyllä oli meitäkin, jotka selkäytimellä panimme vastaan, kun tämmöinen elinaikakerroin käyttöön otettiin. Tosin sitä perusteltiin sitten kyllä aika vahvasti sillä superkarttumalla, mitä sieltä toisaalta tulee, mutta siitä huolimatta. Nyt ollaan missä ollaan, ja kyllä minusta näitä vääryyksiä, jotka nyt ovat meille kaikille selvinneet näin vahvasti, pitää ruveta poistamaan. Jos tulee vielä muitakin samanlaisia vääryyksiä esille tästä työeläkepuolelta tai mistä muualta hyvänsä, niin kyllä ne tässä talossa pitää voida korjata. Te viittasitte kolmikantaan, että rahoittajia pitää kuunnella. No, kyllä pitää kuunnella, mutta kyllä sitten tässä talossa pitää olla velvoite poistaa selvät vääryydet. Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ovat kokemassa vääryyden, ja siksi tämä pitää kyllä eduskunnassa pystyä hoitamaan, tai muuten se arvosteluryöppy on sitten ihan valtava, kun tämä menee käytäntöön. Ja mitä pitempään tätä pidettäisiin tämmöisenä, niin sitä hurjempaa se olisi tuolla 2030. Se olisi ehkä silloisesta tulevasta keskieläkkeestä jopa 200—300 euroa kuukaudessa, minkä se leikkaisi työkyvyttömän eläkettä, kun mennään vanhuuseläkkeelle. Ei semmoista voi tapahtua.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tähän taloon pitäisi perustaa eläkeindeksityöryhmä kansanedustajien toimesta. Meillähän on kaikenlaisia erilaisia toimintakenttiä, missä me teemme yhteistyötä, kerho- ja harrastustoimintaa. Mutta tässä olisi jälleen kyllä yksi sellainen sosiaalipolitiikan, eläkepolitiikan asia, mitä aikoinaan ed. Stenius-Kaukonen tässä talossa hyvällä osaamisella ja omalla työryhmällään edisti. Silloin olivat muun muassa työkyvyttömyyseläkkeet ja vakuutusoikeuksien käytännöt, suullinen kuuleminen, tämän tyyppiset asiat, esillä, tuomareiden jääviys muun muassa.

Mutta nimenomaan tästä indeksistä: Olen itse, niin kuin ed. Akaan-Penttilä, tasaindeksin puolesta toiminut ja haluan toimia, ja sen saavuttamiseksi olisi kyllä tärkeätä ... Ja tässä kyllä haastan kokoomusta ja ed. Akaan-Penttilää. Kokoomus gallup- ja muissa mielipidetiedusteluissa on saanut sellaisen arvonimen kuin eläkeläisten puolustaja numero 1, siis puoluekentässä. Hiukan tätä välillä aina ihmettelen, mistä se on tullut. Mutta ed. Akaan-Penttilä edustaa tätä linjaa, puolustuslinjaa, puolustamisen linjaa, ja toivon, että tästä päästäisiin sanoista tekoihin. Valtiovarainministeri Kataista voisi tässä asiassa myös konsultoida, mutta kaiken kaikkiaan työhön varman indeksin puolesta. Siitä varmaan johtuu tämä teidän esimerkkinne köyhtyvistä eläkeläisistä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on kuitenkin kysymys tämän yksityiskohdan korjaamisesta, ennen kuin tämä yksityiskohta on realisoitunut. Minä pidän tätä keskustelua erittäin positiivisena, ja minä uskon, että tässä pitäisi voida edetä siihen suuntaan kuin ed. Tennilä lakialoitteessaan on ajatellut toimittavan. Tässä on vielä sitten hänen taustavoimilleen semmoinen vinkki, että kannattaa SAK:n suuntaan olla yhteydessä ja pistää sieltä vauhtia liikkeelle, ja sitten tämän poliittisen kentän muu osa tekee omalta osaltaan tässä työtä nyt, niin että tämä asia ainakin nyt saadaan mahdollisimman pian kuntoon.