Sinikka Hurskainen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt keskustelussa Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan vuoden 2008 toimintakertomus.

Tulen juuri Presidenttifoorumista presidentinlinnasta, jossa keskusteltiin juuri tähän Euroopan neuvoston toimialaan liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi ihmisoikeuksista.

Tänään aivan tähän samaan aikaan Madridissa kokoontuu Euroopan neuvoston jäsenmaiden ulkoministereistä koostuva ministerikomitea. Suomea tässä kokouksessa edustaa ulkoministeriön valtiosihteeri. Madridissa on juhlaistunto, sillä Euroopan neuvostolla on tänä vuonna juhlavuosi. 60 vuotta sitten toukokuussa 1949 sir Winston Churchillin aloitteen perusteella perustettiin uusi poliittinen järjestö. Järjestön tavoitteena oli sitoa jäsenmaat yhteen yhteisten arvojen pohjalta siten, ettei toisen maailmansodan kaltainen katastrofi koskaan toistuisi Euroopassa. Jäsenmaita sitovat yhteiset arvot, jotka ovat demokratia, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ja oikeusvaltion periaatteet. Viimeisten 60 vuoden aikana jäsenmaiden lukumäärä on noussut 10:stä 47:ään, ja tänä päivänä Valko-Venäjä on ainoa eurooppalainen valtio, joka ei ole Euroopan neuvoston jäsen.

Kehitys 60 vuoden aikana Euroopassa on osoittanut, että kaikissa maissa on syytä seurata ja tarkkailla demokratiaperiaatteiden ja ihmisoikeuksien noudattamista ja toteutumista. Myös niin kutsutuissa vanhoissa demokratioissa on puutteita ja heikkouksia. Eräs mittari on ihmisoikeustuomioistuimen työ, jonka myötä kaikki jäsenmaat ovat tarkkailun kohteena kansalaisten valitusoikeuden kautta. Tunnemme kaikki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen työn ja tiedämme, että myös Suomi on saanut tuomioita. Mikään maa ei ole täydellinen.

Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen toimenkuvaan kuuluu, että nostamme esille demokratian toimivuuden puutteita, heikkouksia ja ongelmia sekä yleisellä tasolla että yksittäisissä maissa, ja näin tapahtuukin, kuten kertomuksesta ilmenee.

Kertomuksessa on selostettu, mitä aiheita vuonna 2008 on käsitelty. Aihepiirissä on paljon vuodesta vuoteen toistuvia ongelmia ja huolia myös sellaisista perustavaa laatua olevista oikeuksista, joista on sovittu kauan sitten.

Euroopan neuvostoa verrataan usein muihin järjestöihin, erityisesti Euroopan unioniin ja Etyjiin. Esimerkkinä voisin ottaa vaikkapa järjestöjen budjetit. Euroopan neuvoston kokonaisbudjetti on tänä vuonna noin 205 miljoonaa euroa, kun taas esimerkiksi Euroopan unionin budjetti on 133 miljardia euroa vuodessa. Nämä luvut kertovat sen, että Euroopan neuvoston toiminnan arvoa ja tuloksia ei voi mitata taloudellisilla perusteilla.

Kun resurssit ovat vähissä, on pakko keskittää toimintaa ja määritellä ydintoiminnot. Euroopan neuvoston kohdalla tämä ei ole vaikeata. Täten myös Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa vuonna 2008 ja koko 2000-luvun ajan toiminnan ja raporttien aiheina on ollut ihmisoikeuksien toteutuminen ja oikeusvaltioperiaatteiden noudattaminen jäsenmaissa monista hyvin erilaisista näkökohdista lähtien.

Kuten kertomuksesta käy ilmi, ongelmia on lähes kaikissa maissa, sekä idässä että lännessä, ja uusia demokratiahaasteita syntyy yhteiskunnallisen ja teknologiakehityksen myötä jatkuvasti.

Vuonna 2008 Euroopan neuvoston yleiskokouksessa on keskusteltu myös maanosamme polttavimmista poliittisista kriiseistä. Esityslistalla on ollut Kosovon tilanne, Georgian ja Venäjän välinen kriisi ja Valko-Venäjän poliittinen tilanne jne. Näiden kysymysten lisäksi haluaisin tässä nostaa esille muutaman konkreettisen kysymyksen.

Vaalitarkkailu on yksi tapa seurata, monitoroida ja arvioida, miten hyvin demokratia toimii käytännön tasolla jossain jäsenmaassa. Itse olen osallistunut lukuisiin vaalitarkkailuvaltuuskuntiin ja voin todeta, että hyvät, demokraattiset, vapaat vaalit eivät synny ainoastaan hyvän lainsäädännön ja poliittisten julistusten avulla. Siihen tarvitaan lisäksi koko yhteiskunnan, kansalaisten ja viranomaisten sekä poliittisten päätöksentekijöiden usko ja halu uskoa järjestelmään.

Valko-Venäjä on tällä hetkellä aivan erikoistapaus, niin kuin tietysti viime vuonna, jolta ajalta kertomus on. Maa ei ole Euroopan neuvoston jäsenmaa, mutta on erittäin tärkeää osoittaa, kuinka tärkeää on maalle, että se on Euroopan neuvoston vaikutusvallan piirissä. Sen verran tulevaisuuteen menen, että ensi kesäkuun kokouksessa Euroopan neuvostossa käsitellään Valko-Venäjän jäsenyyttä niin, että raportissa ehdotetaan Valko-Venäjälle special guest -statusta Euroopan neuvostossa. Euroopan neuvosto päättää tästä kesäkuun kokouksessa. Mutta mielestäni on tietysti tärkeää, että tästä asiasta puhutaan ja pohditaan, kuinka voimme auttaa Valko-Venäjää tässä tilanteessa.

Haluan nostaa myös esille eräät perusoikeudet, jotka ovat olleet tarkkailun kohteena Euroopan neuvostossa viime vuosina ja viime vuonna ja joiden suhteen myös meidän täällä Suomessa tulisi olla erittäin valppaana.

Sananvapautta ja itsenäisen ja riippumattoman lehdistön toimintaedellytyksiä on tarkasteltu eri näkökulmista, ja nämä asiat ovat nousseet esille myös muiden muassa vaalitarkkailujen yhteydessä. Tasa-arvo, naisten oikeudet, naiseen kohdistuvan väkivallan vastustaminen, lasten oikeudet ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vastustaminen sekä ihmiskaupan torjuminen ovat esimerkkejä kysymyksistä, jotka tulevat olemaan ajankohtaisia vielä pitkään, ja nimenomaan tällaisia kysymyksiä tulisi ratkaista laajoilla kansainvälisillä foorumeilla yhteistyössä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Kolmantena asiana haluaisin nostaa maahanmuuttajien aseman esille. Se koskettaa kaikkia Euroopan maita tavalla tai toisella, myös Suomea. Maahanmuuttovirta on tällä hetkellä idästä länteen, ja erityisesti nykyisessä taloudellisessa tilanteessa maahanmuuttajat, erityisesti naiset ja nuoret, joutuvat kärsimään. Euroopan neuvostossa nämä asiat ovat olleet vahvasti esillä. Kuten kertomuksesta ilmenee, eräät jäsenmaat ovat edelleen erityistarkkailun kohteena, ja valitettavasti suurin osa näistä maista on ollut siinä asemassa lähes kymmenen vuoden ajan.

Usein on kysytty, miksi Euroopan neuvoston jäseninä on maita, joissa ihmisoikeustilanne ja demokratian tila on puutteellinen. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että on helpompi saada aikaan uudistuksia ja muutoksia, jos keskustelu käydään järjestön sisällä eikä jätetä maita yksin, vaan pyritään vaikuttamaan tilanteeseen niin, että se kehittyy ja paranee.

Lopuksi haluaisin, arvoisa puhemies, nostaa esille Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa Euroopan neuvoston juhlavuoden, ja meillähän on siihen liittyviä tapahtumia täällä eduskunnassa.

Suomi liittyi Euroopan neuvostoon 5.5.1989, ja liittymissopimuksen allekirjoitti Strasbourgissa ulkoministeri Pertti Paasio. Ensi viikon maanantaina 18. toukokuuta järjestämme täällä eduskunnassa juhlaistunnon, jossa muistelemme menneitä, mutta tärkeämpää tietenkin on, että pohdimme Euroopan neuvoston tämänhetkistä tilannetta ja tulevaisuuden haasteita. Tämän juhlallisen osuuden lisäksi juhlimme työn merkeissä. Ensi viikolla kokoontuu Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen talouskomitea täällä Suomessa, ja kokouksen yhteydessä järjestämme tiistaina seminaarin Itämeren taloudellisesta ulottuvuudesta.

Euroopan neuvoston yleiskokouksen toiminta mahdollistaa siis sen, että jäsenmaat voivat omien aloitteidensa kautta tuoda käsittelyyn eurooppalaiselle foorumille omat läheiset kysymykset. Suomen valtuuskunta on yksimielisesti valinnut tällä vaalikaudella Itämeren tällaiseksi kysymykseksi, ja haluamme omalta osaltamme tuoda laajemman Euroopan tietoisuuteen Itämeren haasteet ja ongelmat.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Vuonna 2008 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous käsitteli 58 raporttia, joita on valmisteltu yleiskokouksen yhdeksässä erityiskomiteassa. Vuonna 2008 järjestetyssä teemaistunnossa näkökulmat koskivat monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa, maahanmuuttajien demokraattisen osallistumisen parantamista sekä demokraattisten instituutioiden toimivuutta Euroopassa. Järjestö on keskittynyt ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviin kysymyksiin. Ikävä kyllä, niissä on havaittu vakavia puutteita eri puolilla Eurooppaa.

Vuosi 2008 oli sikäli poikkeuksellinen, että ensimmäistä kertaa Euroopan neuvoston historiassa kaksi sen jäsenmaata oli selkeässä aseellisessa konfliktissa keskenään. Venäjän ja Georgian sodan jälkeen neuvostossa on vuoden aikana käsitelty useaan otteeseen tilannetta. Raportit ovat osoittaneet, että sodan jälkeen Georgiassa on edelleen vakavia puutteita turvallisuuden ja jälleenrakennuksen toteutumisessa ja humanitäärinen tilanne on vaikea monilla alueilla, kuten myös Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa.

Erityisesti Euroopan neuvoston monitorointikomitea on kiinnittänyt huomiota heikentyneeseen ihmisoikeustilanteeseen. Euroopan neuvosto onkin vedonnut sen puolesta, että osapuolet noudattaisivat Euroopan unionin kuuden kohdan ohjelmaa, jonka mukaan kaikki ihmisoikeusrikkomukset on tutkittava ja kansainvälisille humanitäärisille järjestöille on mahdollistettava pääsy konfliktialueelle. Median edustajien on voitava työskennellä vapaasti. Euroopan neuvosto on lisäksi perustanut ad hoc -komitean tarkastelemaan Venäjän ja Georgian tilannetta. Varmaa onkin jo tässä vaiheessa, että keskustelu jatkuu myös parlamentaarisessa yleiskokouksessa.

Arvoisa puhemies! Venäjän ja Georgian sota on nostanut esiin kysymyksiä alueellisen koskemattomuuden ja alueiden itsemääräämisoikeuden periaatteesta. Lisäksi on noussut esiin se, mitä näiden periaatteiden loukkaaminen aiheuttaa Euroopan neuvoston toiminnalle ja uskottavuudelle. Voidaankin sanoa, että Euroopan neuvoston uskottavuutta ja kunnioitusta koetellaan jatkuvasti. Yhteisestä arvopohjasta on kuitenkin pidettävä kiinni. Demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen on sellainen arvopohja, josta todella pitää pitää kiinni.

Demokratian tilaa onkin sitten monitoroitu yksittäisissä jäsenmaissa ja vaalitarkkailun monissa muodoissa. Euroopan neuvoston jäsenvelvoitteiden ja sitoumusten noudattamisessa on edelleen vakavia puutteita. Monitorointikomitean työlistalla oli 11 maata, ja yleiskokous on osoittanut valmiutta jyrkkiinkin toimiin demokratiakehityksen vauhdittamiseksi. Vaaleja tarkkailtiin 8 maassa.

Arvoisa puhemies! Erikseen on syytä vielä nostaa esiin se, että Suomikaan ei voi näissä Euroopan neuvoston pöydissä esiintyä täysin arvot toteuttavana maana. Sitä vastaan puhuvat esimerkiksi laaja sukupuolittunut perheväkivalta sekä kansalaisten oikeusturvan heikkous koskien kohtuuttoman pitkiksi venyneitä oikeudenkäyntejä. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on kuitenkin oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Myös Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 artiklan mukaan jokaisella on tutkittaessa rikossyytettä häntä vastaan oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman kohtuutonta viivästystä. Valitettavaa on, että ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut Suomelle toistuvasti näistä vakavista puutteista. Meidän onkin huolehdittava, hyvät kansanedustajat, siitä, että omat resurssimme ja toimintamallimme ovat kunnossa, jottei tämän kaltaisiin huomautuksiin enää olisi tarvetta.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksessa todetaan, Euroopan neuvosto on viime vuosina pyrkinyt keskittymään aivan järjestön perusarvoihin, ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioon liittyviin kysymyksiin, ja pyrkinyt toiminnallaan edistämään näiden tärkeiden arvojen toteutumista jäsenvaltioissaan ja hieman laajemminkin maailmassa. Vuonna 2008 on valmistunut 58 raporttia, ja näiden valossa demokratian tilassa ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on edelleen havaittavissa vakavia puutteita eri puolilla Eurooppaa.

Vuotta 2008 väritti erityisesti ja valitettavasti Georgian ja Venäjän välinen konflikti. Ensimmäisen kerran Euroopan neuvoston historiassa sen kaksi jäsenmaata olivat aseellisessa konfliktissa keskenään. Tämä yhteenotto ja sen jälkipuinti tulevat varmasti värittämään neuvoston toimintaa myös jatkossa ainakin jonkun aikaa. Ja voi todeta, että vieläkään ei ole aivan aukotonta tietoa yhteenoton tarkoista yksityiskohdista ja osapuolten toimista varsinkaan alkuvaiheessa. Lisäksi Kosovon tilanne puhutti Euroopan neuvostoa viime vuonna. Neuvostolla ei ole edelleenkään virallisia suhteita Valko-Venäjän kanssa, mutta aktiivista vuoropuhelua harjoitetaan maan parlamentaarikkojen kanssa. Lieneekin mielekästä, että vanhasta eristyspolitiikasta Valko-Venäjään kohtaan luovutaan ja koetaan edistää maan kehitystä parempaan suuntaan yhteistyön kautta. Vuonna 2008 jatkui edelleen Euroopan neuvoston kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana olen käsitellyt puheessani muun muassa vastasyntyneiden lapsien katoamisia laittomaan adoptioon Euroopassa sekä maailmantalouden tilaa ja kehitystä koskevaa raporttia. Lapsikauppa on rikos ihmisoikeuksia kohtaan, ja meidän on aivan erityisesti puolustettava lasten suojelua ja oikeuksia. Korostin tuolla täysistuntopuheessani Strasbourgissa kansainvälisen yhteisön vastuuta lapsi- ja ihmiskaupan torjumisessa sekä kehotin Euroopan neuvoston jäsenmaita allekirjoittamaan, ratifioimaan ja implementoimaan keskeiset kansainväliset ihmis- ja lapsenoikeuksiin liittyvät julistukset ja sopimukset, joiden toteutumista tulisi tehokkaasti monitoroida myös kansallisella tasolla.

Syksyn sessiossa nostin esiin taloudellisen tilanteen ja toivoin nopeita vakauttavia toimia jäsenvaltioilta. Politiikan ja talouden suhde on herkkä ja kompleksinenkin, mutta politiikan pitäisi pystyä määrittämään sitä, mikä on taloudessa eettisesti ja moraalisesti oikein ja kestävää, ja myös talouden toimijoiden tulisi tietää tämä. Myös ympäristönäkökulma tulisi huomioida entistä paremmin. Peräänkuulutin tehokasta sääntelyä ja kontrollia myös talouteen, ja nyt näin jälkikäteen voi arvioida, että tarvetta sille todellakin olisi. Globaalissa maailmassa tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, jotta talous voi toimia ihmisen hyväksi ja luonnon kannalta kestävällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Suomella on tänä vaalikautena Euroopan neuvostossa erityisteemana Itämeri, jota käsittelevä aloite on Euroopan neuvostossa hyväksytty raportoitavaksi aiheeksi. Se tullaan käsittelemään talouskomiteassa, ja ilokseni saan toimia tämän raportin laatijana. Raportti tulee valmistumaan tämän vuoden aikana. Itämeri onkin tänä vuonna voimakkaasti esillä eurooppalaisella agendalla. Joulukuussa 2007 Eurooppa-neuvosto antoi EU:n komissiolle tehtäväksi laatia Euroopan unionin sisäinen Itämeri-strategia kesäkuuhun 2009 mennessä, jolloin se voitaisiin hyväksyä Ruotsin EU-puheenjohtajuuskaudella syyskaudella 2009. Itämeren ympäristöhaasteiden ratkaiseminen on yksi strategian tärkeimmistä kohdista. Itämeren tilanne eri näkökulmista tulee olemaan ensi syksyn keskeisiä poliittisia teemoja sekä EU:ssa että Euroopan neuvostossa, ja on hyvä, että meille myös kansallisesti tämä asia tulee pian keskusteluun. Onkin aivan välttämätöntä, että nostamme Itämeren nyt eurooppalaiseen keskusteluun ja ennen kaikkea toimenpiteiden tasolle. On aivan häpeällistä, että yhteistyö alueella kangertelee ja meren tila pysyy huonona.

Lopuksi, arvoisa puhemies, voin vielä todeta, että Suomen valtuuskunta Euroopan neuvostossa on ollut aktiivinen viime vuonna ja tämä vuosi on jatkunut samalla tavalla. Tältä pohjalta on mukava hieman juhlistaakin Euroopan neuvoston 60-vuotissyntymäpäivää ja samalla Suomen 20-vuotisjäsenyyden merkkipäivää. Asian tiimoilta eduskunnassa järjestetään ensi viikon alussa korkean tason juhlaseminaari, johon valtuuskunnan puheenjohtaja tässä jo viittasikin. Samassa yhteydessä Euroopan neuvoston talouskomitea tulee pitämään Helsinkiin työkokoustaan Itämeri-teeman ympärillä. Arvoisa puhemies, tästä on hyvä jatkaa.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan pienenä korjauksena: Ed. Kaikkonen mainitsi, että tässä on ensimmäinen kerta, kun kahden Euroopan neuvoston jäsenvaltion välillä on kriisi. Muistuttaisin kuitenkin, että esimerkiksi Kypros—Turkki-konflikti on edelleen lopullisesti ratkaisematta, että siltä osin näitä kriisejä on muitakin kuin tämä Venäjä—Georgia.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston ehkä tärkein toiminta, merkittävin toiminta, Euroopassa on kuitenkin ihmisoikeustuomioistuimen toiminta. Me tällä hetkellä hyvin tiedämme, että se on ruuhkautunut, siellä on kymmeniätuhansia valituksia.

Euroopan neuvoston valtioiden päämiehet kokoontuivat vuonna 2005 ja asettivat semmoisen viisaiden ryhmän, joka etsisi tähän ratkaisua ja joka antoi mietintönsä vuonna 2006. Se toimi entisen EY-tuomioistuimen presidentin Gil Carlos Rodríquez Iglesiasin johdolla, ja me esitimme noin 20 ehdotusta, millä tavalla tämä tuomioistuin voitaisiin pelastaa, koska muuten sen toiminta kyllä päättyy kollapsiin eli yleiseen sekaannukseen. Siinä yksi ongelma on se, että Venäjä ei ole katsonut voivansa hyväksyä protokollaa 14, joka olisi edellytys. Nyt tässä kertomuksessa ei ole sanaakaan tästä tuomioistuimesta, ainakaan minä en ole löytänyt.

Toinen asia, jossa nyt ed. Kaikkonen jonkin verran selvitti tilannetta: Jos katsoo tätä kertomusta, niin sen otsikko on Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus, mutta se on sivulla 2 ainoastaan liuska. Sitten täällä ovat edustajat kertoneet, mitä Euroopan neuvosto tekee, joka on tietysti meille hyvin viihdyttävää ja sivistävää, että me saamme tietää, mutta kyllä kai eduskunta nimenomaan olisi kiinnostunut siitä, mitä meidän valtuuskuntamme edustajat ovat tehneet siellä. Ed. Kaikkonen nyt vähän raotti sitä ja kertoi tästä menestyksellisestä toiminnasta Itämeren hyväksi, mutta eivätkö nyt nämä jäsenet voisi vähän kertoa, mitä ne touhuavat siellä Strasbourgissa tämän viikon aikana ja millä tavalla Suomen edut tulevat turvatuiksi.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! En pysty puhumaan tietenkään kaikkien kymmenen ihmisen, valtuuskunnan jäsenen, puolesta, mitä he ovat tehneet, mutta kyllä he työtä ovat tehneet. Me olemme todella puhuneet hyvin aktiivisesti, on tehty aloitteita hyvin aktiivisesti. Ed. Kiuru on tehnyt aloitteen, ed. Kaikkonen on muistaakseni tehnyt aloitteen, ja ed. Laukkanen on tehnyt aloitteen, ja ed. Sinikka Hurskainen, meidän valtuuskuntamme puheenjohtaja, on tehnyt aloitteen, ja todellakin, ed. Asko-Seljavaarakin on tehnyt aloitteen, ja ed. Ukkolakin on tehnyt aloitteen. Elikkä kyllä me olemme aika aktiivisesti tehneet näitä aloitteita. Ed. Sinikka Hurskaisen aloite on ollut siellä jo raportin muodossa käsittelyssä, samoin ed. Laukkasen aloitteen piti tulla raportin muodossa käsittelyyn viimeisessä istunnossa, mutta se jälleen kerran siirtyi. Elikkä ehkä meidän pitää alkaa listata sitä, mitä me itse kukin siellä olemme tehneet ja mitä me itse kukin olemme puhuneet.

Me olemme puhuneet erittäin aktiivisesti Georgian ja Venäjän sodasta. Tämä on ollut kolmessa täysistunnossa esillä, ja mikäli minä muistan, aika moni muukin on siitä puhunut, mutta minä todellakin olen tästä joka ainut kerta kolmessa istunnossa puhunut ja puhun edelleenkin. Tämä asia, Georgian ja Venäjän sota, tulee esille ensi kesän kokouksessa, ja taatusti puhun silloinkin. On hyvä, että se tulee esille, sen takia, että on todella Euroopan neuvoston häpeäksi järjestönä se, että ei pystytä toimimaan sillä tavalla, että jokainen jäsenmaa edes yrittäisi noudattaa näitä Euroopan neuvoston periaatteita, demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltion kunnioittamista, ja tähän tietenkin liittyy sananvapaus.

Minun oman aloitteeni teemana on nimenomaan sananvapaus ja toimittajien työolojen parantaminen Euroopan neuvoston alueella. Venäjällä on 300 toimittajaa tapettu, murhattu, kymmenen vuoden aikana. Siellä ei ole minkäänlaista suojaa toimittajien lähteille, lähdesuojaa, eikä sitä ole paljon missään muuallakaan Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton alueella olevissa maissa. Joissakin läntisen Euroopan maissa se myös horjuu, kuten esimerkiksi Italiassa, jossa tietyllä tavalla yhden ihmisen hallussa on lähestulkoon koko mediakenttä.

Tämä on sellainen asia, jonka olen halunnut ottaa esille. Minä haluan sen ottaa nimenomaan siinä mielessä esille, että meillä Suomessakin on tässä sananvapauden toteutumisessa paljon puutteita. Meille on 75 tuomiota tullut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta tämän 15 vuoden aikana, mikä on enemmän kuin kaikilla Pohjoismailla yhteensä. Suuri osa näistä tuomioista tietenkin koskee, kuten ed. Söderman varmaan tietää, oikeudenkäyntien pituutta, joka on meillä aivan laittomassa tilassa. Mutta sieltä on myös tullut, nyt kun niitä on lopultakin saatu ulos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta, kaikkiaan jo seitsemän sananvapaustuomiota. Yhdeksän on otettu käsittelyyn, elikkä seulan läpi ovat kulkeneet minun käsitykseni mukaan, lähestulkoon kaikki valitukset, kantelut, joita Suomesta sinne on sananvapaustuomiovalituksina lähtenyt, ja kymmenen muuta valitusta on jätetty.

Jostain syystä Suomen sananvapaustilanne kyllä poikkeaa muista läntisen Euroopan maista, ainakin muista Pohjoismaista. Jotain on meidän järjestelmässämme, tiedotusilmapiirissä, vialla. Jostain syystä meidän oikeuslaitoksemme kyllä tuntee rikoslain erittäin hyvin. Se tuntee, miten suojella yksityisyyden suojaa erittäin hyvin, mutta se ei tunne Euroopan neuvoston tärkeintä asiaa elikkä sitä, että demokratiaan kuuluu sananvapaus. Tätä meidän oikeuslaitoksemme ei ole vielä oppinut ymmärtämään. Tästä asiasta olen tehnyt periaatteellisen aloitteen ja toivon, että se jossakin vaiheessa tulee ainakin jonkinlaisena raporttina Euroopan neuvoston käsittelyyn.

Ed. Söderman on ihan oikeassa siinä, että tämä tuomioistuinjärjestelmä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toiminta, täytyisi jollain konstilla saada aisoihin. Sehän hukkuu valituksiin ja työhön. Mutta kuten ed. Söderman sanoi, Venäjä on tässäkin asiassa kantona kaskessa. Minä kysyn nyt ihan vakavasti: Kuinka kauan meidän täytyy sietää sellaista maata jäsenenä, joka ei kerta kaikkiaan ota minkäänlaisia huomautuksia huomioon?

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Seuraavassa kertomuksessa on varmaankin syytä avata valtuuskunnan toimintaa vähän yksityiskohtaisemmin. Tätähän ed. Söderman kaipasi, mutta pidän tärkeänä myös sitä, että kertomuksessa käydään läpi niitä keskeisimpiä asioita, mitä on ollut toimintakauden aikana esillä Euroopan neuvoston toiminnassa, niin kuin tässä kertomuksessa on hyvin tehty.

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvostolla on keskeinen rooli turvallisemman ja oikeudenmukaisemman Euroopan luomisessa. Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan sosiaalinen peruskirja ja Euroopan kulttuuriyleissopimus luovat ainutlaatuisen normipohjan ja mekanismit sitoumusten täytäntöön panemisen valvomiseksi.

Euroopan neuvosto on mielestäni onnistunut hyvin uusien jäsentensä luotsaamisessa demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien tielle. Kaikkiaanhan Euroopan neuvosto on 60 toimintavuotensa aikana saanut aikaan yli 170 kansainvälistä sopimusta, konventtia tai vastaavaa.

Euroopan neuvoston Varsovan-huippukokous vuonna 2005 määritti järjestön roolin ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion lujittamiseksi ja katsoi, että kaikkien muiden toimintojen tulee edistää näitä ydintehtäviä. Tässä mielessä on hyvä, että Euroopan neuvosto on viime kaudellakin keskittynyt juuri näihin toimintoihin. Heti perään haluan kuitenkin lisätä sen, että tämä ei tietenkään sulje pois muita tärkeitä yhteistyöaloja, kuten kulttuuria, koulutusta ja nuorisoyhteistyötä.

Näyttää siltä, että Varsovan huippukokouksen viitoittamalla tiellä myös jatketaan. Slovenian ulkoministeri on tänään Madridissa, mihin ed. Hurskainenkin viittasi, esitellyt Slovenian puheenjohtajakauden prioriteetit, joita ovat Euroopan neuvoston yhteisten arvojen edistäminen, kansalaisten turvallisuuden vahvistaminen, humaanimman ja sallivamman Euroopan kehittäminen sekä yhteistyön edistäminen kansainvälisten organisaatioiden ja instituutioiden kanssa.

Euroopan neuvostolla ja Euroopan unionilla on demokratian vahvistamistyössä runsaasti yhteistä ja yhteisiä tavoitteita. Tämä rinnakkainen toiminta monilla tärkeillä tehtäväalueilla on johtanut keskusteluun Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisestä suhteesta. Epäilemättä Euroopan neuvostolla on paljon annettavaa Euroopan unionille ja myös tietenkin päinvastoin. Jean-Claude Juncker esitti pari kolme vuotta sitten valmistuneessa raportissaan monia konkreettisia esityksiä mahdollisesta yhteistyöstä. Yksi suositus oli se, että Euroopan neuvosto liittyisi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tämä toteutuessaan loisi hyvän pohjan yhteisen eurooppalaisen ihmisoikeusalueen luomiselle.

Jonkin verran huolestuttavaa keskustelua Euroopan neuvoston piirissä on käyty siitä, että suhteellisen tuore Euroopan perusoikeusvirasto heikentäisi Euroopan neuvoston keskeistä asemaa Euroopan ihmisoikeustoimijana. Olen itse ymmärtänyt, että päinvastoin tässä pyritään hyvään yhteistyöhön.

Täällä on viitattu jo myöskin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimivuuteen ja toimivuuden turvaamiseen. Se on ollut jo pitkään Euroopan neuvoston keskeinen haaste. Uskon, että toimintaa voidaan tehostaa, mutta kyllä mielestäni suurempi kysymys on se, miten toimivia ovat joidenkin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät, ja kyllä tässä katse kääntyy myöskin valitettavasti Suomeen. Juuri jäsenvaltioiden oikeuslaitostoiminta on hyvä mahdollisuus vähentää ihmisoikeustuomioistuimen työn ruuhkautumista.

Vaikka Euroopan neuvostolla on epäilemättä ollut suuri merkitys siinä, että Euroopan unionin monet jäsenkandidaatit ovat kyenneet täyttämään niin sanotut Kööpenhaminan kriteerit, niin yleinen käsitys lienee kuitenkin se, että Euroopan neuvosto ei ole mikään odotushuone Euroopan unioniin pääsemiseksi.

Mitä tulee sitten Euroopan neuvoston ja Etyjin suhteeseen, niin ne mielestäni täydentävät toisiaan. Etyjin rooli on keskeinen akuuttien kriisi- ja konfliktitilanteiden ratkaisemisessa, ja selkeä vahvuus Etyjillä on operatiivisessa kenttätoiminnassa. Euroopan neuvosto puolestaan keskittyy pitkäjänteiseen kriisien ennaltaehkäisyyn ja jälkihoitoon.

Vaikka Euroopan neuvosto keskusteleekin talouteen liittyvistä asioista, muun muassa Oecd:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin toiminnasta, niin Euroopan neuvostolla ei kuitenkaan ole käytössään keinoja talousongelmien ratkaisemiseksi. Talouskriisit kuitenkin, parhaillaankin meneillään oleva talouskriisi, helposti lisäävät nationalismia ja suvaitsemattomuutta, joilla voi olla negatiivisia vaikutuksia ihmisoikeustilanteeseen. Tämän vuoksi on äärettömän tärkeää, että Euroopan neuvostokin seuraa tilannetta ja tarvittaessa pyrkii ennalta ehkäisemään ihmisoikeustilanteen heikkenemistä Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvostolle valitaan pikapuoliin uusi pääsihteeri. Tämä on tärkeä valinta. Euroopan neuvosto siirtyy uuteen aikaan. Mielestäni nykyinen pääsihteeri Terry Davis on hoitanut tehtäväänsä erinomaisesti. Arvostan hänen työtään. Tärkeää tämän uuden pääsihteerin valinnassa on, että yleiskokouksella on siinä todellinen valinnan mahdollisuus.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ukkola luetteli jo kaikki ne esitykset, joita olemme tehneet Euroopan neuvostossa. Eräs asia, mistä haluaisin kertoa ed. Södermanille, on se, että meidän osanottomme sekä komiteoissa että istunnoissa on ollut erittäin hyvä, Ruotsin jälkeen paras. Tästä meidän puheenjohtajamme ed. Hurskainen on erittäin ylpeä.

Minullakin oli mahdollisuus osallistua tasavallan presidentin järjestämään, parasta aikaa käynnissä olevaan foorumiin, jonka aiheena ovat perus- ja ihmisoikeudet. Kuunnellessani tämän maan parhaita asiantuntijoita tulin aivan vakuuttuneeksi siitä, että Euroopan neuvoston työ on entistäkin tärkeämpää. Vaikka ihmisoikeudet ovat parantuneet, kuten korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg kertoi meille, ne eivät edelleenkään ole yhdenvertaisia. Eli yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet eivät toteudu, ei meidän yhteiskunnassamme eikä muuallakaan, muun muassa seuraavien ryhmien kohdalla: vammaiset; lapset; vanhukset; kielelliset vähemmistöt, kuten romanit, joita Euroopassa on 21 miljoonaa; seksuaaliset vähemmistöt, joilla ei ole samoja oikeuksia kuin valtaväestöllä — joten työtä riittää.

Euroopan neuvoston kulta-aikahan oli silloin, kun meillä oli rautaesirippu Itä- ja Länsi-Euroopan välillä, jolloinka Euroopan neuvoston työ oli erinomaisen tärkeätä, ja tärkeätähän se on tietenkin vieläkin. Mutta kun itse olen sekä suuren valiokunnan jäsen että Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen, olen alkanut miettiä, onkohan meillä kuitenkin päällekkäisyyksiä Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välillä. Meillähän on 2 000 virkamiestä tällä hetkellä Euroopan neuvostossa. Meidän ehkä pitäisi selvittää se, mitä voisimme tehdä yhteistyössä Euroopan unionin kanssa ja mitä erikseen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kuluneen vuoden aikana — tietysti tässä katsotaan vuosi taaksepäin — Euroopan neuvostossa eniten keskusteltu kysymys on Venäjän ja Georgian välinen sota. Asiaa käsiteltiin jo neuvoston istunnossa lokakuussa, keskustelua jatkettiin tammikuussa, ja se oli myöskin huhtikuun kokouksen agendalla. Täytyy sanoa, että jo lokakuun kokoukseen neuvosto oli laatinut suhteellisen hyvän tiekartan, millä tavalla pitäisi asiassa edetä, jotta vakaus alueella voitaisiin turvata, minkä lisäksi neuvosto erityisesti kiinnitti huomiota kansalaisten perusoikeuksiin ja siihen, että kansalaiset voivat palautua, mennä takaisin niille alueille, mistä he ovat joutuneet muuttamaan tilanteessa, jossa sota riehui.

Täytyy todeta, että kun huhtikuussa käsiteltiin sitä, mitenkä tässä suhteessa valtiot ovat asiassa edenneet, niin Georgialla oli yksi puute tässä tiekartassa. Se oli se, että Georgialla oli jo lainsäädäntö, joka kielsi ihmisiä menemästä ja totesi, että se on rikollinen teko, jos menee Venäjältä näille pois murtautuneille alueille. Tältä osin voidaan todeta, että se ei edusta myöskään Venetsian komission mukaan lainsäädäntöä, joka olisi hyväksyttävää, vaan vapaa liikkuvuus tulee pyrkiä turvaamaan.

Mitä Venäjään tulee, niin Venäjän osalta täytyy valitettavasti todeta, että Venäjä ei ole juurikaan pannut täytäntöön niitä velvoitteita, joita Euroopan neuvosto tässä kysymyksessä on sille asettanut. Ja kaikkein huolestuttavinta, mitä voitiin huhtikuussa todeta, oli se, että Venäjä on kasvattanut joukkojaan Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa ja että venäläisiä joukkoja on myöskin alueella, joka on Georgian varsinaista aluetta. Tietysti koko alue on Georgian aluetta, mutta, sanoisiko, aluetta, joka ei ole murtautunut pois Georgiasta.

Tietysti keskustelu tulee jatkumaan. Täytyy sanoa, että jos Venäjä ei etene siinä suhteessa, mitkä sille asetetut velvoitteet ovat, se tulee kyllä herättämään vakavaa keskustelua Euroopan neuvostossa siitä, millä tavalla Venäjään pitää suhtautua. Edes se, että Venäjä etenisi oikeaan suuntaan, olisi hyvä merkki ja varmasti rauhoittaisi neuvostoa. Mutta tosiaan se, että Venäjä lisää joukkojaan, kun tehtävänä on vähentää joukkoja, ei osoita hyvää käytöstä Venäjän osalta tämän kriisin ratkaisemisessa.

Sinänsä täytyy sanoa, että Euroopan neuvosto on antanut hyvän foorumin. Sekä Venäjän että Georgian valtuuskunnat ovat neuvotelleet kahteenkin otteeseen. Henki näissä keskusteluissa on ollut hyvä, joskin täytyy todeta, että näissä neuvotteluissa ei ollut mahdollisuutta päästä eteenpäin, koska tietysti toimivaltuuksia kummallakaan delegaatiolla ei ole suoraan päätöksentekoon.

Arvoisa puhemies! Myöskin talouskriisiä Euroopan neuvostossa on käsitelty viime tammikuussa. Tämän talouskriisin osalta neuvosto hyväksyi tietyn tiekartan. Olin itse kirjoittanut tuon raportin, ja siitä syystä se oli erityisen hyvä. Siinä selvästi sanottiin, mitä toimenpiteitä eri maitten pitäisi tehdä, jotta voitaisiin lisätä vakautta markkinoilla, ja mitä toimenpiteitä vakauden saavuttamisen jälkeen pitäisi tehdä, jotta voidaan estää tällaiset systeemiset virheet tulevaisuudessa ja tällä tavalla pitää huolta siitä, että vastaavan tyyppisiä kriisitilanteita ei tulisi esiintymään tulevaisuudessa. Erityisesti korostettiin myöskin sitä, että pitäisi olla tällainen varhaisvaroitusjärjestelmä, early warning -järjestelmä, joskin toisaalta täytyy todeta se, että taloushistoria osoittaa sen, että aina on nousukausia ja laskukausia, syntyy kriisejä, niitä ei koskaan voida välttää. Mutta tietysti asioita ei ole tehty hyvin, jos sen johdosta syntyy kriisi, se ei ole tietysti hyvää poliittista toimintaa. Tietysti tästä syystä pitää pyrkiä estämään tällainen puutteellinen lainsäädäntö.

Nyt kesäkuussa on tarkoitus myöskin jatkaa keskustelua tältä osin. Siinä erityisenä aiheena tulee olemaan kansainvälisten finanssi-instituutioiden toiminnan kehittäminen. Sen raportin luonnoksen olen myös henkilökohtaisesti kirjoittanut, ja täytyy todeta, että niihin päätöksiin, mitä G20:ssä tehtiin, suhtaudutaan hyvin myönteisesti.

Mitä päätöksentekoon tulee, niin nythän muun muassa Stiglitzin komissio on esittänyt sitä, että pitäisi olla YK:n alainen body, joka pyrkisi koordinoimaan talouspolitiikkaa. Täytyy kuitenkin todeta se, että kyllä G20 on suhteellisen toimiva, se edustaa kuitenkin 80:tä prosenttia kansantalouksista maailmassa. Mutta täytyy sanoa, että silloin, kun kaikki maat eivät voi olla G20:ssä, tärkeätä on se, että kaikille 20 jäsenvaltiolle asetettaisiin velvollisuus konsultoida omaa maaryhmäänsä. Esimerkiksi Etelä-Afrikalla pitäisi olla velvollisuus konsultoida afrikkalaisia valtioita. Oikeastaan hyvää esimerkkiä voitaisiin ottaa siitä, millä tavalla EU valmistautui Lontoossa pidettyyn G20-kokoukseen. Eli valmistelu on hyvin pitkälti ollut EU:n sisäistä, on käyty keskusteluja. Suomikin on voinut vaikuttaa niihin kantoihin, mitä EU:n puolesta otetaan. Tällä tavalla voidaan sanoa, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat olleet suhteellisen hyvin tässä prosessissa kaiken kaikkiaan mukana.

Puhemies! Sitten haluaisin mainita myöskin sen, että Venetsian komissiohan antoi loppuvuodesta lausunnon koskien perustuslakiuudistusta Suomessa. Venetsian komissio piti perusteltuna sitä, että tasavallan presidentin valtaoikeuksia vähennetään. Se piti sitä tärkeänä siinä syystä, että se vahvistaa demokratiaa ja myöskin lisää parlamentarismia. Mielenkiintoista on se, että Venetsian komissio totesi myöskin samassa yhteydessä, että sinänsä ei ole mitään tarvetta luopua presidentin suorasta kansanvaalista, vaikka oikeuksia vähennetään. Venetsian komissio käytti perusteena sitä, että kun kansa on tottunut suoraan kansanvaaliin, niin se puoltaa järjestelmän säilyttämistä valtaoikeuksien vähentämisestä huolimatta.

Ed. Söderman täällä kiinnitti huomiota erittäin tärkeään kysymykseen, joka on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Todellakin tuomioistuimella on noin 100 000 juttua ratkaisematta tällä hetkellä. Ongelma on se, että tuomioistuin tarvitsee uudistusta. Ed. Söderman on niin sanottu viisas mies, nimittäin hän on ollut mukana laatimassa raporttia siitä, millä tavalla tuomioistuinta pitäisi kehittää. Tuo työryhmä on tehnyt hyviä ehdotuksia tuomioistuimen kehittämisen suhteen. Valitettavasti kuitenkin tuomioistuimen kehittäminen on pysähtynyt tällä hetkellä, mikä johtuu siitä, että viimeisin uudistussuunnitelma, jota kutsutaan pöytäkirja 14:ksi, on pysähtynyt siihen, että kaikki muut valtiot ovat ratifioineet tuon pöytäkirjan, mutta Venäjä ei ole suostunut ratifioimaan sitä. Mielenkiintoista on se, että Venäjän presidentti Putin aikanaan ehdotti tuota duumalle, mutta duuman asianomainen valiokunta, oikeusvaliokunta, on hylännyt tuon lisäpöytäkirjan ja katsonut, että se ei turvaa kansalaisten perusoikeuksia siinä mielessä kuin Venäjällä niitä oikeuksia tulkitaan. Täytyy sanoa, että kun muut maat katsovat, että se turvaa jo nuo kansalaisoikeudet, niin näiltä osin duuman tulkinta asiasta on jossain määrin omalaatuinen.

Nyt tarkoitus on se, että oikeastaan tänään alkaa prosessi, kun Euroopan neuvoston ulkoministerit tapaavat, ja siinä pyrittäisiin siihen, että pantaisiin osittain tuo pöytäkirja 14 täytäntöön, ja sillä tavalla pyrittäisiin suhteellisen nopeasti purkamaan tuota työkuormaa, joka tuomioistuimessa on. Mutta tältä osin prosessi on nyt käynnistymässä ja katsotaan sitten, johtaako se siihen, että noita nopeutettuja säännöksiä voitaisiin osittain toteuttaa. Mutta tärkeätä on se, että rutiinijutut tuomioistuimessa käsiteltäisiin hyvin nopeasti ja että tuomioistuimelle jäisi riittävästi aikaa sellaisten juttujen perusteellisempaan pohdintaan ja hyvien perusteitten kirjoittamiseen, joilla on sitten ihan oikeuskäytäntöä ja ihmisoikeusratkaisuja pohjaava vaikutus Euroopassa.

Puhemies! Vielä: Mielenkiintoinen kysymys oli pääsihteerin valinta, joka on ollut keskustelunaiheena viime huhtikuun istunnossa. Jäsenmaiden suurlähettiläät menevät tekemään päätöksen. Nyt kun oli neljä arvostettua ehdokasta, suurlähettiläät valitsevat vain kaksi ehdokasta neuvostolle. Neuvosto hyvin poikkeuksellisessa päätöksessä, joka hyväksyttiin äänin 159—1 — täytyy sanoa, että harvoin istunnoissa on niin paljon paikalla olijoita — katsoi, että kaikkien pätevien ehdokkaiden tulisi voida olla ehdokkaina silloin, kun parlamentaarikot suorittavat valintaa. Täytyy toivoa, että meidän ulkoministerimme ymmärtää, että parlamentilla pitää olla riittävä valinnanmahdollisuus tässä suhteessa ja että tänään ulkoministerit päätyvät siihen tulokseen, että kaikki neljä ehdokasta esitetään neuvostolle.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta sen, että Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin suhde herättää toki ilman muuta keskustelua, ja sen, että Euroopan unionin puitteissa on perustettu perusoikeusvirasto. On käyty keskusteluja ja toimintaa on pyritty koordinoimaan. Euroopan neuvostolla on edustajansa myöskin tuon perusoikeusviraston johtokunnassa. Uskon, että tällä tavalla järjestelmä tulee kohtalaisen hyvin toimimaan. Mikä on kuitenkin erittäin olennaista, on se, että työnjako on selvää. Euroopan neuvosto on ihmisoikeusjärjestö, ja ihmisoikeusratkaisut tulevat siltä puolelta, ja Euroopan unioni keskittyy enemmän talouteen ja sosiaalipolitiikkaan. Olennaista tässä tulee olemaan se, että Euroopan unioni, niin pian kuin mahdollista, sen jälkeen kun Lissabonin sopimus on hyväksytty, myöskin omalta osaltaan hyväksyy ja ratifioi Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja tätä kautta koko Euroopan unioni myöskin hallintonsa osalta tulee ihmisoikeussopimuksen jäseneksi.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi hyvin selvittikin ihmisoikeustuomioistuimen tilannetta, mutta sen verran olisin vielä lisännyt hänen selvitykseensä, kun ed. Ukkola nosti sen täällä esille, että siinähän on tällä hetkellä kyse myös taloudesta. Ruuhkautuminen johtuu osaksi myös siitä, että ei ole voitu täyttää virkoja, joita siellä on ja jotka olisivat todella tarpeen tällä hetkellä.

Samalla vastaan ed. Asko-Seljavaaralle. Hänhän nosti esille Euroopan neuvoston talouden ja myös päällekkäisyydet Euroopan unionin tehtävien kanssa. Ensinnäkin minusta voi sanoa, että Euroopan neuvoston budjetti on melko pieni, niin kun puheenvuorossani sanoin. Se on 205 miljoonaa euroa, kun Euroopan unionin budjetti on 133 miljardia euroa. Sinänsä budjetti on pieni, mutta totta: siellähän tällä hetkellä joudutaan tekemään säästöjä ja käydään myös perkausta virkamieskunnassa.

Mutta näistä päällekkäisyyksistähän, mihin ed. Asko-Seljavaara puuttui, on käyty Euroopan unionin kanssa keskustelua. Ennen kaikkea kyseessä ovat olleet ihmisoikeusasiat, koska niissähän me teemme päällekkäistä työtä jonkin verran, mutta nyt on yritetty priorisoida, mitkä tehtävät kuuluvat Euroopan unionille ja mitkä tehtävät taas Euroopan neuvostolle. Uskon, että tässä tapahtuu kehitystä tulevaisuudessa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Minusta on hienoa, että Suomi on mukana tällaisessa kansainvälisessä toiminnassa aktiivisesti ja, niin kuin olemme täällä saaneet jo kuulla, voimaa on löytynyt kansainväliseen työhön, joka vaatii jo toisenlaista osaamista kuin pelkästään työskentely kotimaan parlamentissa.

Haluan kiinnittää huomiota sosiaalisiin kysymyksiin; asia löytyy täältä sivulta 40. Tämä meidän käsittelemämme asiakirjahan käsittelee vuoden 2008 sosiaali-, terveys- ja perhepolitiikkaa käsitteleviä raportteja, ja todetaan, että nämä ovat aika lailla liittyneet lapsiin ja nuorten ongelmiin. Minusta tämä on hyvin tärkeää ja on mukava huomata, että naapurimaamme Ruotsi on toiminut puheenjohtajana sinä vuonna ja on ottanut juuri lasten oikeudet yhdeksi puheenjohtajakautensa pääteemaksi. Ehkä meillä olisi esimerkin ottamista tuosta naapurivaltiostamme lännessä.

Täällä kertomuksessa todetaan, että lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt ja sen äärimmäinen ilmenemismuoto on muun muassa itsemurhat. Lisäksi täällä todetaan sivulla 41, että tätä asiaa usein aliarvioidaan ja pohditaan syitä lasten ja nuorten itsemurhien suureen määrään monissa EN:n jäsenvaltioissa. Tässä todetaan myös seuraavaa: "Monilla alaikäisillä itsemurha on kuitenkin seurannut jonkin asteista epäonnistumista tai epäonnistumisen pelkoa." Ja jatketaan, että tulisi korostaa "- - ennalta ehkäiseviä toimia, kuten kaikenlaisen syrjinnän vastustamista, median edukatiivista roolia sekä ongelmien mahdollisimman varhaista havaitsemista".

Jos joku haluaa perehtyä tarkemmin, niin päätöslauselmasta 1608 vuodelta 2008 "Lasten ja nuorten itsemurhat kansanterveysongelmana Euroopassa" löytyy lisää tietoa. Yleiskokous muistuttaa, että Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan tulee kiinnittää huomiota sairauksien ennaltaehkäisyyn, varsinkin mielenterveysongelmiin liittyen, ja taata tietenkin mielenterveysongelmaisen pääsy hoitoon. Tämänhän olemme esimerkiksi Suomessa todenneet, että tässä on parantamisen varaa. Yleiskokous tuomitsee kaiken nuoriin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan, oli se sitten henkistä, fyysistä tai taloudellista. Se löytyy sivulta 42.

No, mitä oli sitten tämän päivän Helsingin Sanomissa? Siellä on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tekemän kyselyn tulokset: nuoret eivät kerro kiusaamisesta, koska uskovat sen pahentavan tilannetta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto suoritti nettikyselyn, johon vastasi yli 15 000 nuorta. Sen mukaan joka kymmenes yläkouluikäinen joutuu kiusatuksi vähintään kerran viikossa. Eikö tässä nyt, kun lukee tätä yleiskokouksen raporttia ja kertomusta ja kuulee tämän tutkimuksen, olisi aihetta meille hyvänä Pisa-maana ja koulutuksen keulamaana Pohjoismaissa puuttua koulukiusaamiseen? Ei varmaankaan ole tarpeen, että luen Helsingin Sanomia täällä teille ääneen. Voitte sen artikkelin itse lukea lehdestä tai netistä, kuka mistäkin, mutta kyllä asia, koulukiusaaminen, on vakava asia. Eräs kuraattori toteaakin tässä artikkelissa, että kiusaamistapaukset pitäisi pystyä tunnistamaan paremmin. Monetkaan nuorista eivät kerro tästä koulukiusaamisesta, koska tuntevat olevansa huonommassa asemassa kun muut.

Jos sitten perehdytte tähän Mannerheimin Lastensuojeluliiton — joka on hyvin arvostettu, vanha ja toimii minusta mielekkäiden arvojen pohjalta — tutkimukseen, niin sen esipuheessa todetaan, että monet nuoret saattavat jo kesäloma-aikana miettiä, mitenkä he pärjäävät koulussa ja mitenkä koulu tulee alkamaan. "Parhaimmillaan kiusaamisen vastainen työ tukee lasten ja nuorten hyvinvointia" — sanoo tämä esipuhe — "ja oppimista, edistää koulun turvallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Koulukiusaamisen vastainen työ ehkäisee myös työpaikkakiusaamista ja edistää ihmisten keskinäistä välittämistä ja huolenpitoa." Näin lukee täällä esipuheen viimeisinä sanoina.

Mielestäni henkinen pääoma on Suomelle ja Euroopan neuvoston jäsenmaille varsinkin tässä maailmantilanteessa, kun olemme toisista maista yhä enemmän riippuvaisia, entistä tärkeämpää. Henkinen pääoma on tärkeä. Ilman tervettä mieltä ei ole terveitä perheitä ja ei ole tervettä yhteiskuntaa. Terve yhteiskunta on mielestäni keskeisin osa kestävää demokratiaa, juuri se ihmisoikeus, mistä täällä ed. Sasi pitkäaikaisen parlamentaarisen kokemuksensa pohjalta puhui ja josta juuri nyt käydään keskustelua. Kuten parlamentaarisen yleiskokouksen delegaation puheenjohtaja Hurskainen kertoi, käydään keskustelua siitä, mikä on Euroopan parlamentin ja mikä on sitten tämän EN:n, Euroopan neuvoston, rooli näissä tehtävissä. Mielestäni ne tulee selkeyttää ja mielestäni EN on siinä toiminut hyvin ja voi tulevaisuudessakin jatkaa tätä sarkaa.

Mielestäni esimerkiksi tämä kohta, mikä kuuluu sosiaalisissa kysymyksissä lasten ja nuorten henkiseen, fyysiseen hyvinvointiin, tulee ottaa esille monestakin syystä: globalisaation vuoksi, sen vuoksi, että olemme hyvä Pisa-maa, ja sen vuoksi, että on esimerkiksi tämä tutkimus, jossa on yli 15 000 nuorelta kysytty mielipidettä. Nämä seikat ovat osoittaneet, että tämä on ongelma. Näitä kyselyitä on tehty jo vuosia ja niihin on lisätty myös opettajat ja vanhemmat, jotka voivat vastata kyselyyn.

Toivon, että nämä asiat eivät jää vain puheenvuoroiksi ja kauniiksi korulauseiksi täällä salissa tai millä tahansa foorumilla, vaan johtavat muuhunkin kuin raportteihin ja kertomuksiin, siis tositoimiin, niin että koulukiusaaminen kitketään, samoin kuin työpaikkakiusaaminenkin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomukseen vain sen Valko-Venäjää koskevan kappaleen osalta, ja siihenhän myös ed. Hurskainen tuossa esittelypuheenvuorossa viittasi. Valko-Venäjä ei siis ole Euroopan neuvoston jäsen, mutta se on valtio, joka sijaitsee aivan Euroopan sydämessä, ja se on ainoa todellinen diktatuuri tällä alueella, joten sen kansasta, kansanoloista on erityinen vastuu muilla alueen valtioilla.

Valko-Venäjän johtohan on ollut myös Euroopan unionin tarkkailun alaisena ihmisoikeuksien polkemisen ja erityisesti opposition kohtelun vuoksi. Oppositio on ajettu täysin sivuun maan hallinnosta ja sen pääsy mediaan on ollut erittäin rajoitettua viimeisten kymmenen vuoden aikana. No, tarkasteluvuonna presidentti Aljaksandr Lukašenka vapautti pari vankilassa istunutta opposition edustajaa — siis tämä vankilassa istuminenhan on ollut tavattoman yleistä, esimerkiksi kristillisdemokraattisen puolueen johtoa on eri pituisia jaksoja kahdesta viikosta aina vuoteen saakka istunut viime vuosina vankilassa ihan pelkän poliittisen toiminnan vuoksi.

Demokratia ei kuitenkaan toteutunut viime syyskuussa pidetyissä parlamenttivaaleissa. Tuohon parlamenttiin ei saatu yhtään ainoata opposition edustajaa, ja Etyjin vaalitarkkailijat totesivat, että vaalit olivat epädemokraattiset. Vaikka tuo vaalitulos ei vastannut eurooppalaisia normeja, länsimaat päättivät helpottaa pakotteita Valko-Venäjää kohtaan ja lokakuussa Euroopan unionin ulkoministerit, ulkoministerimme mukaan lukien, päättivät vapauttaa tai purkaa Aljaksandr Lukašenkan ja noin 30 muun tämän lähipiiriin kuuluvan valkovenäläispoliitikon matkustuskiellon unionin alueelle ensin kuudeksi kuukaudeksi ja sitten päätettiin, että harkitaan tilannetta myöhemmin, kun katsotaan, miten nämä poliittiset vapaudet edistyvät. Sitten 16.3. Euroopan unionin ulkoministerit sopivat, että Valko-Venäjän johtoon kohdistuvien matkustuskieltorajoitusten lieventämistä edelleen jatketaan yhdeksällä kuukaudella. Pelkään, että Valko-Venäjän diktatuurijohto käyttää näitä vastaantuloja häikäilemättä hyväkseen, sillä mitään todellista vapautumista siellä ei ole tapahtunut. Poliittisia oikeuksia, sananvapautta ja myös uskonnonvapautta poljetaan räikeästi.

Ja haluan, arvoisa puhemies, kertoa, että itse olin helmikuun lopulla Valko-Venäjän kristillisdemokraattisen puolueen perustamiskokouksessa Minskissä. Puoluetta oli jo pari kertaa aiemminkin yritetty perustaa, mutta aina oli nuo hankkeet estetty esimerkiksi kokouksen hajottamisella ja aina tuo johto oli viety sitten vankilaan näiden perustamisyritysten jälkeen. Ihan viime aikoinakin vielä, siis tämän vuoden puolellakin, tämän puolueen jäseniä on rangaistu esimerkiksi erottamalla työpaikasta tai yliopistosta sen vuoksi, että he allekirjoittivat tuon puolueen perustamiskirjaan nimensä. Nimiä kuitenkin saatiin kaikesta vastustuksesta huolimatta 1 600 eli selvästi yli laissa esitetyn vaatimuksen, ja tuonne puolueen perustamiskokoukseen saapui eri puolilta Euroopasta kansanedustajia ja muita puoluetovereita, ja tervehdyksen kokoukseen toivat myös maan muiden oppositiopuolueiden puheenjohtajat. Esimerkiksi siellä käytti puheenvuoron pitkän poliittisen vankeusrangaistuksen kärsinyt sosialidemokraattien johtaja. Ja mainitsen vielä, että muun muassa Norjan valtio antaa erityistä tukea poliittisille puolueille, jotta ne voivat tehdä yhteistyötä Valko-Venäjän sisarpuolueidensa kanssa ja näin rakentaa tätä poliittisen opposition toimintaa.

Nyt sitten huhtikuussa Valko-Venäjän oikeusministeriö teki päätöksen, jolla se kieltäytyi rekisteröimästä tätä kristillisdemokraattista puoluetta puoluerekisteriin. Eli edelleen kaikki toiminta, kokoontumiset tai esimerkiksi esitteiden painamiset, kaikki tuo on laitonta. Pakotteiden purkaminen ei ole näiden valkovenäläisten toimijoiden, kansalaisjärjestöjen ja poliittisen opposition näkökulmasta todellakaan tuottanut myönteistä kehitystä poliittisen opposition, sananvapauden, uskonnonvapauden ja poliittisten oikeuksien lisäämiseksi. Ja kyllä siellä on oltu pettyneitä esimerkiksi Euroopan unionin toimintaan ja siihen tukeen, mitä olisi voitu muualta saada. Eli räikeä ihmisoikeuksien ja poliittisten vapauksien polkeminen jatkuu edelleen.

Haluan tässä sanoa, että olin pahoillani siitä, miten ylimielisesti ulkoministeri Stubb täällä kyselytunnilla suhtautui, kun häneltä kysyin tästä oppositiopuolueiden asemasta. Hän sanoi jotenkin siihen tyyliin, että eihän nyt Euroopan unionin linjaa muuteta sen vuoksi, että teidän puolueenne ei ole päässyt tuohon rekisteriin. Kyllä minusta olisi erittäin tärkeää nyt seurata, millä tavoin kaikkien poliittisten oppositiopuolueiden asema Valko-Venäjällä kehittyy.

Kun ed. Hurskainen tuossa puheenvuorossaan kertoi, että Euroopan neuvosto on nyt suunnittelemassa special guest -statusta Valko-Venäjälle kesällä, niin toivon, että Euroopan neuvosto ja samoin EU keskittyisivät nimenomaan Valko-Venäjän poliittisen opposition tukemiseen ja näiden oppositiopuolueiden toimintaedellytysten vahvistamiseen sen sijaan, että diktatuurihallintoon kohdistettaisiin erityistä vieraanvaraisuutta tai muita helpotuksia. Täytyisi laittaa aivan selkeät ehdot ja edellytykset ennen kuin näitä lievennyksiä myönnetään, ja ne myös pitäisi purkaa, jos edistystä ei tapahdu.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen nosti erittäin merkittävän asian esille, ja haluan siihen vastata.

Ensinnäkin se, minkä takia Euroopan neuvosto ed. Andrea Rigonin raportin esityksestä käsittelee asiaa ensi kesän kokouksessa, on juuri tämä, että voisimme Euroopan neuvostosta paremmin seurata, mitä Valko-Venäjän sisällä tapahtuu. Mainitsitte oppositiopuolueiden aseman. Samoin oppositiolehdistä osan asema on erittäin heikko Valko-Venäjällä.

Jos mahdollisesti Euroopan neuvosto tulee päättämään, että Valko-Venäjä saisi tämän special guest -statuksen, niin on käyty keskusteluja, että mukana olisi hallituksen ja opposition edustaja. Koska on kyse special guest -statuksesta, niin silloin on mahdollista, että otetaan myös opposition edustajat mukaan, ja sen takia tämä on tavallaan, voisiko sanoa (Ed. Korkeaoja: Se on edellytys sille!) — edellytys sille. Eli Valko-Venäjällä on varvas oven välissä, mutta varmaan pitkä aika kuluu, ennen kuin Valko-Venäjä on siinä tilanteessa, että sen voi ottaa varsinaiseksi jäseneksi.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman totesikin jo täällä, että Euroopan neuvoston ehkä tärkein instituutio on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ja meidän kaikkien Suomen edustajina tulee tehdä parhaamme, että tuomioistuimen nopeuttamiseen tähtäävä lisäpöytäkirja n:o 14 saadaan ratifioitua, ja täällä on jo todettu, että Venäjä on se maa, joka on toistaiseksi kieltäytynyt ratifioimasta tätä sopimusta. Tämä on paradoksi tai sitten se ei ole paradoksi ottaen huomioon, että lähes puolet ihmisoikeustuomioistuimeen viedyistä tapauksista on Venäjän federaation alueelta.

Haluaisin tässä yhteydessä todeta, että nimenomaan Tšetšenia on ollut sellainen tapaus ja alue, joka on tuottanut paljon tapauksia Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Kun katselin näitä viimeisimpiä langetettuja tuomioita, niin ei voi tuntea kovinkaan suurta mielenrauhaa sen suhteen, että Tšetšenian olot olisivat rauhoittumaan päin. Tosin näihin viimeisiin tuomioihin, jotka on langetettu 6. päivä marraskuuta 2008 — siis puhun nyt vuodesta 2008, koska se on tässä keskustelussa aiheena — liittyvät itse tapahtumat ovat hieman aiemmilta vuosilta. Mutta haluan nyt kuitenkin tässä luetella muutaman näistä tuomioista, koska mielestäni meidän täytyy ajatella niitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet henkensä ihmisoikeusloukkausten tuloksena tällaisissa tapauksissa, joista on kanneltu ihmisoikeustuomioistuimeen ja joista Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on yksimielisesti langettanut kyseiselle valtiolle, Venäjän federaatiolle, tuomion.

Ensinnäkin kaksi miestä, Ramzan ja Rizvan Hadšialijev, vietiin kotoaan Samaškin kylästä ennen auringonnousua 15. päivä joulukuuta vuonna 2002, ja neljä päivää myöhemmin nämä miehet löydettiin pellolta Sernovodskin läheltä kymmenen kilometriä kotikylästään Samaškista. Heiltä oli leikattu päät ja muut ruumiinjäsenet irti.

Sitten haluaisin mainita myös tapauksen, joka koskee Vishadzhi Šatajevitš Magamadovia ja Hasan Šahtamarovitš Mezhijeviä, jotka ovat olleet kotoisin Mesker-Jurtin kylästä. Näitä kahta miestä ei ole nähty sitten varhaisen aamun tuntien 14. päivä marraskuuta 2002, jolloin heidät vietiin kotoaan aseistetulla henkilökuljetusajoneuvolla.

Kolmanneksi haluan mainita tapauksen, joka koskee Ibrahim Isajevitš Tsurovia, tšetšenialaista asianajajaa. Hänet pidätettiin 26. päivä maaliskuuta 2003 ja tiedetään, on näyttöä siitä, että pidätyksen toimittivat Malgobekin alueen sisäasiainhallinnon edustajat. Tämän jälkeen Ibrahim Isajevitš Tsurovista ei ole mitään tietoa.

Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on siis 6. päivä marraskuuta 2008 yksimielisesti langettanut Venäjän federaatiolle tuomion todeten, että näissä kaikissa tapauksissa oli loukattu ihmisoikeussopimuksen artiklaa 2, joka koskee oikeutta elämään. Näitä henkilöitä, joista oli kyse, on pidettävä tuomioistuimen mielestä kuolleina. Myöskin oli todettu, että Venäjän viranomaiset eivät ole tehokkaasti tutkineet näitä katoamisia, ja näin ollen myöskin he syyllistyivät samaisen artiklan 2 loukkaamiseen.

Kolmanneksi, kadonneet henkilöt oli pidätetty lainvastaisesti, mikä on ihmisoikeussopimuksen artikla 5:n vastaista. Artikla 3:n vastaisesti valituksia oli käsitelty niin, että kyseessä oli ihmisoikeussopimuksen tarkoittama epäinhimillinen kohtelu. Näistä kolmesta tapauksesta kaikkiaan langetettiin korvauksia 195 500 euroa näiden henkilöiden omaisille. Kaikki nämä tapaukset on tuomioistuimeen vienyt kansalaisjärjestö nimeltä Russian Justice Initiative, joka on itse asiassa joutunut monella tapaa viranomaisten vainoamaksi Venäjällä, ja meidän tehtävämme on puolustaa ihmisoikeuspuolustajia, ja nimenomaan tässä usein tulilinjalla ovat asianajajat, jotka auttavat henkilöitä, joiden ihmisoikeuksia on loukattu.

No, miksi sitten ajattelin ottaa nämä tapaukset tässä puheeksi juuri tänään: On itse asiassa aivan sattumaa, että juuri tällä hetkellä Suomessa on Tšetšenian paikallishallinnon kymmenhenkinen delegaatio Euroopan neuvoston paikallishallinnon osaston paikallishallintoprojektin puitteissa. Toivoisin kovasti, että Tšetšenian parlamentin varapuhemies muistaisi näitä tapauksia. Toivoisin, että ehkä tälläkin hetkellä eduskunnassa vieraana oleva Idris Jemijevitš Usmanov ajattelisi, että nämä tapaukset olisi pitänyt saattaa ajoissa tutkittaviksi. Tässä delegaatiossa on myös Tšetšenian aluehallinnon ihmisoikeuskomission päällikkö Umar Saidbekovitš Dzhumalijev. Toivoisin, että hän ottaisi nämä tapaukset vakavasti ja huolehtisi siitä, että kaikki vastaavat tapaukset tulevaisuudessa ja nyt estetään.

Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän täytyy muistuttaa sellaisia valtioita, jotka näin räikeästi loukkaavat ihmisoikeuksia, siitä, että tämä ei voi jatkua ja että Euroopan neuvoston jäsenyys totta tosiaan velvoittaa näitä valtioita. Olemme tietysti hyvin huolissamme, ja lakivaliokunnan puheenjohtajana teen parhaani oikeusministerin apuna siinä, että myöskään Suomi ei saisi langettavia tuomioita muun muassa viivästyneiden oikeudenkäyntien takia. Mutta voimme kuitenkin onneksi todeta, että Suomelle ei ole vielä langetettu tuomiota siitä, että Suomi olisi loukannut ihmisoikeussopimuksen artiklaa 2, joka takaa jokaiselle oikeuden elämään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On erinomaisen hyvä, että ihmisoikeusasioihin kiinnitetään huomiota juuri sillä vakavuudella kuin tänä iltapäivänä on täällä tapahtunut, kun on kysymys Euroopan neuvoston kertomuksen käsittelystä. Näin pitää asioitten olla tärkeysjärjestyksessä.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota siihen, että Euroopan neuvoston piirissä on myöskin ympäristöasioita esillä. Siellä on ympäristö- ja kestävän kehityksen alakomitea, ja siellä on myöskin semmoinen putiikki, josta ei täällä puhuta koskaan mitään, niin että minun tässä pitää niin kuin nostaa sen konttorin merkitystä, nimittäin siellä on luonnonsuojelutoimisto. Jo 1970-luvulla, silloin kun Malta oli nuorin jäsenvaltio Euroopan neuvostossa, se oli ennen Euroopan yhteisön luonnonsuojeluasioitten käynnistymistä aivan keskeinen alkuperäisen luonnon suojelun edistäjä koko Euroopassa, vaikka jäsenmaita silloin olikin aika niukanlaisesti ja vaikka silloin kylmän sodan hehkeissä tunnelmissa elettiin. Tietysti tunnen tämän asian sen vuoksi hyvin, että olin niissä hommissa mukana silloin ja laukkasin siellä Strasbourgissa alvariinsa.

Olen aikaisemmin ed. Laaksolle sanonut, että tuokaa nyt ihmeessä näitäkin asioita jossakin raportissanne esille, niin että tämä puoli asioista ei jää ulkopuolelle mielenkiinnon. Nyt tämä raportti on erinomaisen hyvä. Tämä raportti muuten kaiken kaikkiaan on hirmuisen paljon parempi sisällöllisesti ja rakenteeltaan kuin Pohjoismaiden neuvoston delegaation vastaava kertomus, elikkä tässäkin suhteessa kiitokset siitä. Tämä poliittinen katsaus on hyvin mielenkiintoinen lukea.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Pulliaiselle: Toki me tämän ympäristöalakomitean olemme nostaneet aika vahvasti esille. Meillähän on tässä komitean varapuheenjohtaja, ed. Korkeaoja, ja koko vuodelle 2008 me priorisoimme ympäristöasian eli Itämeri-asian, eli kyllä nämä asiat meillä ovat monella tavalla esillä valtuuskunnassa.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin olisin kiittänyt näitä edustajia siitä, että he ovat nyt selvittäneet aika paljon sitä, mitä he tekevät siellä Euroopan neuvostossa. Ilmeisesti he ovat hyvin tarmokkaita. Olisi tietysti tavattoman hyvä, jos tämä yksi köyhä liuska n:o 9 sisältäisi vähän sitä tietoa, koska on kuitenkin kysymys valtuuskunnan raportista.

Nyt täällä on puhuttu tuomioistuimesta, joka edelleen minun mielestäni on se Euroopan neuvoston todellinen saavutus, että siis on saatu aikaan tämmöinen toimiva tuomioistuin, joka pystyy panemaan jäsenmaat noudattamaan normaalitapauksissa päätöksiään. Se on ruuhkautunut yli äyräiden. Kun tuomioistuin antaa Suomelle langettavan tuomion hitaudesta, yleensä prosessi on siellä tuomioistuimessa kestänyt melkein kauemmin kuin Suomen prosessi, siis se kestää vuosia. Tälle on tehtävä jotakin.

Nyt tämä umpisolmu Venäjän kanssa on todella paha, eli tämä protokolla 104, joka avaisi uudistustyön, on juuttunut, ja myöskään viisaiden raporttia ei ilmeisesti sen vuoksi ole otettu käsittelyyn.

Kun ed. Hautala puhui näistä hirvittävistä Tšetšenian tapauksista, joita on varmaan satoja lisää, ehkä tuhatkin, niin tämä on yksi ydinjuttu Venäjälle. Siis nämä tapaukset on otettu käsittelyyn ilman, että niitä on käsitelty missään tuomioistuimessa. Jos katsellaan kansainvälisesti sitä itse sopimusta, niin sopimushan edellyttää, että ne käsitellään tuomioistuimessa. No, tuomioistuin lähtee siitä, että kun siellä eivät tuomioistuimet toimi, niin se voi ottaa sen käsittelyyn, mikä on inhimillisesti oikein mutta erittäin raskas tie. Venäläiset ovat tavallaan muodollisesti oikeassa, vaikka he inhimillisesti ovat väärässä. Minun toiveeni on aina ollut se, että ihmisoikeusvaltuutettu olisi se, joka paneutuisi Tšetšenian kysymykseen ja tekisi paljonkin raportteja.

Kun duuma valitsi ihmisoikeusvaltuutetun, joka oli semmoinen toisinajattelija, hyvin rohkea kemian insinööri, niin hän lähti Tšetšeniaan sodan aikana ja tuli väärältä puolelta sisään ja teki huimia raportteja venäläisjoukkojen väärinkäytöksistä, mikä johti siihen, että hänen toimintansa duumassa tuli mahdottomaksi. Sitten tämä Euroopan neuvoston ensimmäinen ihmisoikeusvaltuutettu Gil-Robles kävi tekemässä hyviä raportteja tästä. Minusta tuomioistuimen ei pitäisi toimia ihmisoikeusvaltuutettuna. Ihmisoikeusvaltuutettu on se, jonka pitäisi jatkuvasti puuttua näihin Tšetšenian tapauksiin. Mutta minusta on hyvä, että tuomioistuin on niihin puuttunut, koska ne ovat niin ikäviä tapauksia. Mutta tämä on se Venäjän muodollinen syy. On kuitenkin muistettava, että Venäjän presidentti ja hallitus on yrittänyt duuman kanssa tätä asiaa hoitaa. En tiedä sitten, miten kulisseissa tapahtuu, mutta minusta edelleen pitäisi saada aikaan se, että Venäjä luopuu tästä jarrutuksesta ja lähtee mukaan toteuttamaan asiaa.

Lukumääräisesti per capita Suomella saattaa olla yhtä paljon tuomioita kuin Venäjällä, siis kielteisiä, koska tämä Suomen tuomiomäärä on niin valtava nykyään. Sehän ei johdu mistään sellaisista asioista, joita Venäjällä tapahtuu, siis räikeistä ihmisoikeusloukkauksista, vaan tästä meidän tuomioistuinlaitoksemme hitaudesta, mutta myös sananvapaudesta.

Minusta ed. Ukkola on ihan oikeassa suomalaisten tuomareitten perustelutavan ja toiminnan suhteen, että tuomarit eivät ole paneutuneet ihmisoikeustuomioistuimen tapaan toimia ja sen vuoksi meille tulee näitä tuomioita jatkuvasti ja ihmisoikeustuomioistuin sitten toteaa, että tämä ei ole sananvapausnormien mukaista.

Ed. Hautala, sananvapaustuomio on paha juttu, ja siinähän me olemme Venäjän kanssa samassa rintamassa. Tosin me emme jahtaa näitä toimittajia millään väkivaltaisella tavalla, mutta minusta nämä sananvapaustuomiot ovat huonoja. Siihen on oikeastaan perussyy se, että meidän syyttäjämme lähtevät niin hanakasti syyttämään. Minä olen puhunut monen syyttäjän kanssa ja kysynyt, miksi te syytätte sanavapaudesta, että koettakaa nyt kunnioittaa sitä, mutta he sanovat, että kun me saamme tuomion aikaan, niin me syytämme. Toivoisin, että syyttäjälaitos ei niin hanakasti lähtisi mediaa syyttämään, vaan vain räikeimmissä tapauksissa. Mutta joka tapauksessa tämä on nyt tuomioistuimen tilanne, niin että oli, miten oli, tämä ihmisoikeustuomioistuimen toiminta on todella tärkeätä Euroopalle, ja toivon, että sen uudistaminen saadaan aikaan.

Sitten ed. Sasi puhui EU:sta. Nyt EU on siis liittymässä Euroopan neuvostoon ilmeisesti jäseneksi ja myös sopimukseen. No, se tarkoittaa sitä, että EU:n pitäisi maksaa jäsenmaksu, ja se taas tarkoittaa sitä, että Euroopan neuvosto saisi rahaa. Minusta pitäisi Suomenkin valtuuskunnassa nyt ponnekkaasti keksiä niitä toimintoja, jotka tarvitsevat enemmän resursseja. Myös Euroopan neuvoston yhteistoiminta Perusoikeusviraston kanssa pitäisi saada reilaan, niin että ne eivät kilpaile toistensa kanssa vaan pyrkivät yhteistyöhön. Minusta on tavallaan hyvä, että ihmisoikeuksista kilpaillaan, mutta jos se on vain tämmöistä reviiririitelyä, niin se on paha asia. Toivoisin, että tämäkin otetaan huomioon.

Kaiken kaikkiaan olen hyvin iloinen, että jäsenet ovat kertoneet, mitä tekevät, ja toivon, että heidän toimintansa on menestyksellistä siellä myös tulevaisuudessa. Toivon, että he jollain tavalla myös voisivat edistää sitä, että ihmisoikeusvaltuutettu saisi suurempia resursseja, enemmän valtuuksia ja olisi ponnekas tässä Tšetšenian tapauksessa.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Söderman otti puheeksi tämän Venäjän oikeuslaitoksen tilan, niin haluaisin kysyä Euroopan neuvoston valtuuskunnan puheenjohtajalta ed. Sinikka Hurskaiselta, miten Euroopan neuvosto on pyrkinyt toimimaan niin, että Venäjän oikeuslaitos saataisiin toimimaan ja myöskin Venäjän ihmisoikeusvaltuutettu, nykyään nimeltään Vladimir Lukin, voisi todella täysipainoisesti toteuttaa tehtäväänsä. Luulen, että ed. Söderman puhui hänen edeltäjästään Sergei Kovaljovista, joka oli hyvin tunnettu ihmisoikeusaktivisti ja poliittinen vanki jo Neuvostoliiton ajalta. Hän on hyvin kunnianarvoisa henkilö, mutta hänhän erosi tehtävästään Jeltsinin kaudella, silloin kun Jeltsin aloitti tämän ensimmäisen Tšetšenian sodan ja Kovaljov ihmisoikeusihmisenä ei voinut hyväksyä tätä sotaa.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvostossa käydään jatkuvaa neuvottelua tämän asian suhteen, mutta erityisesti se oli esillä noin vuosi sitten ennen Euroopan neuvoston uuden puheenjohtajan valintaa. Voin sanoa, että silloin käytiin erittäin vahvaa keskustelua tästä, mutta se on koko ajan Euroopan neuvostossa esillä ja yritetään vaikuttaa, että Venäjä tulee tähän mukaan.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston tärkein instituutio on epäilemättä ihmisoikeustuomioistuin, niin kuin ed. Söderman omassa hyvässä puheenvuorossaan totesi. Se, että tuomioistuin on nyt valtavan asiamäärän takia, voi sanoa, vähän halvaantuneessa tilanteessa, on todella huolestuttavaa, ja tässä suhteessa ne huomiot, mitä ed. Södermanilla oli asiasta, ovat enemmän kuin huomionarvoisia. On selvää, että kun yhdestä maasta tulee niin paljon valituksia, ongelmaa ei voida ratkaista pitemmän päälle sillä tavalla, että ihmisoikeustuomioistuimen resursseja kasvatetaan, vaan kysymys on siitä, että kyseisen valtion oikeusjärjestelmää tulee kehittää, ja nimenomaan valitusten määrä kertoo siitä, että näitä kehittämistarpeita on todella paljon. Lähtökohta on, että pääsääntöisesti pitäisi käsitellä asioita, jotka tulevat jäsenvaltion oikeuslaitoksen kautta ja joita sitten ihmisoikeustuomioistuin käsittelee siinä tarkoituksessa, että oikeuslaitosta asianomaisessa maassa korjattaisiin, niin kuin nämä viestit meille tarkoittavat sitä, että meidän pitää pitää omalta osaltamme tehdä korjauksia näissä kysymyksissä, muun muassa oikeudenkäyntien keston suhteen, mistä meitä on huomautettu.

Mutta Venäjän kohdalla nimenomaan kysymys on tästä, ja todella ihmisoikeusvaltuutetun toiminta voisi tässä asiassa olla merkittävä tapa työstää ja parantaa, antaa apua Venäjän oikeusvaltiokehityksen vahvistamiseksi. Täällä tulivat esiin nimet Kovaljov ja Lukin, molemmat ovat olleet Euroopan neuvoston yleiskokouksen jäseniä Venäjän valtuuskunnassa, tuntevat hyvin myöskin Euroopan neuvoston.

Sitten todella haluan tässä yhteydessä todeta, että Euroopan neuvosto tekee paljon muutakin arvokasta työtä kuin käsittelee välittömästi ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, muun muassa ympäristöasioissa, niin kuin ed. Pulliainen totesi. Ja tässä puheenjohtaja huomautti, että kertomuksessa sivulla 52, kun mainitaan ympäristökomitean jäsenyyksistä — olen tämän komitean jäsen ja sen varapuheenjohtaja ollut jo viime vuonna — tuota asiaa ei mainita, eli on syytä merkitä pöytäkirjoihin, että tässä kertomuksessa on tältä osin virhe. Olen siis tämän komitean varapuheenjohtaja, ja tällä kertaa tässä komiteassa tärkeimpänä tehtävänä on ilmastomuutoksen käsittely. Rooli on erityisesti se, että se on kuitenkin tämmöinen yleiseurooppalainen organisaatio, tänäkin päivänä laajempi kuin laajentunut Euroopan unioni, ja näin ollen tässä suhteessa sillä on rooli tuoda Venäjä ja Ukraina ja muut ilmastonmuutoksen kannalta merkittävät maat yhteiseen dialogiin. Pyrimme tämän juhlavuoden aikana valmistautumaan erityisesti Kööpenhaminan kokoukseen niin, että Eurooppa siellä laajasti voisi toimia yhdellä äänellä ja puolustaa näitä eurooppalaisia näkemyksiä tässä asiassa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla on näköjään aika paljon opittavaa tästä Euroopan unionin luonteesta ja Euroopan neuvoston luonteesta ja YK:n luonteesta, koska minä nyt vähän ihmettelen sitä asiaa, tarvitseeko kaikkia asioita kaikkialla käsitellä. Kyllä minusta nämä ilmastofoorumiasiat ja ilmastoasiat käsitellään niin monessa paikassa, että ehkä melkein toivoisi, että Euroopan neuvosto keskittyisi omaan ydinalueeseen elikkä ihmisoikeuksien vahvistamiseen ja niitten edistämiseen omissa jäsenmaissaan.

Sen ed. Hautalalle sanoisin, että kiitän häntä siitä rohkeudesta, millä hän on aikaisemmin ja nytkin tuonut esille tämän Venäjän ihmisoikeustilanteen. Se on sellainen asia, jota ei kovin usein tässä salissa käsitellä ja jonka edessä tietyllä tavalla Suomessa on tähän saakka nöyristelty ja edelleenkin hieman nöyristellään. Oikeusvaltion kehittyminen Venäjällä — kuinkahan kauan siitä nyt on puhuttu — menee huonompaan suuntaan. Kuinka kauan on puhuttu ihmisoikeuksista? Huonompaan suuntaan menee. En tiedä, mitä esimerkiksi Euroopan neuvosto voisi tässä suhteessa tehdä. Tämä on aika toivoton tilanne, että kaksi Euroopan neuvoston jäsenmaata on joutunut sotimaan keskenään.

Mutta se, mihin minä olisin halunnut puuttua, on, että tässä salissa ei erityisemmin arvosteta sananvapauden merkitystä demokratiassa. Ed. Södermania minä kiitän siitä, miten hän monissa aikaisemmissakin puheenvuoroissa ja nytkin on tuonut esiin sitä, että myös Suomessa on tässä suhteessa parantamisen varaa ja hyvin paljon. En tiedä, mikä perinne se on, onko se tsaarin perinne vai mikä ihmeen perinne se on, että meillä on pakko syyttää mediaa. Jos vaan on vähänkin mahdollista syyttää, niin syytetään. (Ed. Pulliainen: Oliko se tsaari journalisti?)

Minä kävin erästä esitelmää varten läpi nämä Euroopan neuvoston ihmisoikeuden tuomiot muutama päivä sitten ja vertasin myös Venäjän ja Euroopan neuvoston ja myös muitten Euroopan unionin maiden sananvapaustilannetta Amerikan sananvapaustilanteeseen. Sanottiinpa mitä tahansa, niin Amerikassa on sananvapaus. Siellä perustuslain ensimmäinen amendment elikkä lisäys merkitsee sitä, että kongressi, lainsäädäntöelin, ei voi lailla tehdä sellaisia päätöksiä, joilla rajoitetaan sananvapautta. Jos siinä maassa ei ole mitään hyvää, niin tässä suhteessa se on hyvä maa. Siellä voi yliopiston professorikin esimerkiksi juutalaisesta sanoa, ilman että joutuu syytteeseen panettelusta ja demagogiasta, että siinä on koronkiskuri parhaimmillaan. Ei joudu syytteeseen Amerikassa, mutta meillä joutuisi aivan varmasti häkkiin tämmöisistä halventavista sanonnoista.

Sananvapaus on sen verran iso asia ja demokratialle tärkeä asia, että minä toivoisin, että joskus te heräisitte siihen, että ei se demokratia synny siitä, että joka ikinen pienikin asia, pienikin sana, joka yksityisyyteen puuttuu, viedään oikeuteen. Ei taatusti. Minä todella toivon, että muistetaan ed. Södermanin ajatukset siitä, kun hän jossakin vaiheessa on esittänyt, että pitäisi kaikki muut keinot kokeilla ensiksi, sopia asioista, tehdä vastine jnp., ennen kuin mennään oikeuteen. Nämä jatkuvat sananvapaustuomiot nimittäin menevät Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Toimittajat ovat lopettaneet nöyristelyn ja tekevät kanteluja joka ikisestä sananvapaustuomiosta, mikä täältä tulee. Ja meidän korkein oikeutemme on tässä suhteessa kyllä todella väärillä linjoilla.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä olen pahoillani, että minä vähän pidennän tätä keskustelua. Minä yritän puhua lyhyesti. Täällä puhuttiin siitä, että jäsenmaiden pitäisi, erityisesti Venäjän, panna kuntoon oikeuslaitoksensa, ja tämä viisaiden raportti sisältää huomattavia ehdotuksia koskien sitä. Siellä oli venäläinen viisas mukana, entinen oikeusministeri Jakovlev, joka oli tässä suhteessa hyvin yhteistyökykyinen, ja edelleen toivon, että jollain tavalla tämä solmu Venäjän kanssa saataisiin auki.

Sitten, puhemies, kun täällä puhuttiin tästä Kovaljovista eli Venäjän ensimmäisestä ihmisoikeusvaltuutetusta, joka siis teki erinomaisen raportin Tšetšeniasta ja joutui lähtemään, niin jos puhemies sallii, minä kerron ihan lyhyen kaskun, miksi tämä Kovaljov sai paikan minun sydämestäni. Hän oli vierailemassa Suomessa oppiakseen, mitä oikeusasiamies tekee, ja me veimme hänet Sörkkään, Helsingin keskusvankilaan, jossa hän tutustui elinkautistuomittuihin. Hän tapasi siellä yhden miehen, jonka kanssa hän jutteli puoli tuntia. Sitten hän tuli ulos ja sanoi, että kyllä tuo mies joutuu kärsimään. Minä ajattelin huomauttaa, eikö tämä vankilaosasto ole vähän niin kuin kolmen tähden hotelli; minä vähän ihmettelin hänen lausuntoaan. Hän sanoi, että kuule, Jacke, asia on niin, että jos hän lusisi Venäjällä, hän joutuisi koko ajan miettimään, miten hän selviää hengissä siitä päivästä. Täällä, näissä hienoissa olosuhteissa, hän joutuu koko ajan miettimään sitä, miksi hän tappoi rakkaan vaimonsa. Kyllä mies mahtaa kärsiä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän Euroopan neuvoston asiaan. En tunne sinällään, kuuluuko tähän tämmöisien uusien asioiden esiin tuominen, mutta kyllähän tämä Euroopan unioni semmoinen mylly on, jotta sinne kyllä pitäisi laittaa tuottavuusohjelma käyntiin, ja jos se kuuluu vähääkään Euroopan neuvoston tehtäväkuvaan, niin kyllä sinne pitää laittaa, ei Suomenmaassa. Kyllä minä uskon, että kaikki näillä foorumeilla voidaan ottaa esille, se näkökulma, että pitää purkaa byrokratiaa. Onhan tämä nyt ihan älytön mylly, kun katsoo, että kymmenettuhannet ihmiset pyörittävät paperia siellä, kun olisi paljon hyödyllisempääkin työtä Euroopassa tehtävissä kuin paperin pyöritys ja tämmöisen byrokratian jauhaminen.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean ed. Lahtelalle, että ehkäpä Euroopan neuvosto ei suoranaisesti Euroopan unioniin voi vaikuttaa, mutta ehkä voimme joillain muilla keinoin vaikuttaa näihin.