Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työelämässä käynnissä olevista kehityssuuntauksista ja työpaikkojen tilanteesta on käyty julkisuudessa viime viikkoina ja kuukausina poikkeuksellisen paljon keskustelua. Työelämäselonteko ja sen eduskuntakäsittely osuvat siten erittäin ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen. Selonteon käsittely valiokunnassa on ollut monipuolista ja perusteellista. Arvostan suuresti sitä, että valiokunta on tämän monitahoisen ongelmatiikan analysoinnissa pystynyt löytämään yhteisen näkemyksen ja tehnyt yksimielisen mietinnön. Kiitos siitä kaikille valiokunnan jäsenille, jotka ovat antaneet työhön arvokkaan panoksensa! Erityiskiitos on tässä kohdin paikallaan myös valiokuntaneuvos Ritva Bäckströmille.

Kuten hallitus selonteossaan toteaa, työelämän laatu on Suomessa kansainvälisesti vertaillen hyvä. Valiokunnan arvio työelämässä tapahtuneista muutoksista ja meneillään olevista muutossuuntauksista poikkeaa kuitenkin eräiltä tärkeiltä osin hallituksen arvioista. Valiokunnan käsityksen mukaan työelämässä on nähtävissä voimakkaita kehityssuuntia, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti väestökehitykseen, terveyteen ja kokonaishyvinvointiin sekä laskea työllisyysastetta ja lisätä ennenaikaista eläköitymistä, jos niitä ei tiedosteta ja ryhdytä tarmokkaasti torjumaan.

Sosiologit ja tutkijat puhuvat tänä päivänä niin sanotuista heikoista signaaleista, jotka on yhteiskunnassa nähtävä ja osattava tulkita oikein. Olemme halunneet asiantuntijakuulemisessa erityisesti arvioida näitä heikkoja signaaleja ja vähän vahvempiakin. Yksi esimerkki: Meillä on työelämässä seniorityöntekijöitä, 55—65-vuotiaita. Meillä on tavoitteena nostaa eläkeikää. Jollemme me kohtele johtamistavoissa paremmin seniorityöntekijöitä, niin me emme onnistu nostamaan eläkeikää. Tässä ei ole yksin kysymys heikosta signaalista, vaan vähän vahvemmastakin, mutta mielestäni tämä on hyvä esimerkki.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on myös huolissaan työn epätasaisesta jakautumisesta yhtäältä ylivoimaisen paineen alla työskenteleviin ja toisaalta työttömiin ja alityöllistettyihin osa- ja määräaikaisiin. Työn epätasainen jakautuminen ja työaikasuojelun ja -johtamisen puutteet aiheuttavat paljon terveysongelmia ja työtapaturmia ja johtavat suureen luovuuspotentiaalin ja tehokkuuden menetykseen. Suomi on pieni maa, jossa työvoimaa on vain rajallisesti käytettävissä. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tällaisiin menetyksiin. Valiokunta edellyttääkin toimia työaikasuojelun tehostamiseksi ja työaikajohtamisen parantamiseksi.

Kasvava määrä työntekijöistä työskentelee nykyisin epämukavissa ja epätyypillisissä työaikamuodoissa, muun muassa ilta-, yö- ja viikonlopputöissä, tulevat töihin, kun kutsutaan, taikka heidän työaikansa on jaettu osiin työpäivän aikana. Näihin työnteon muotoihin liittyy paljon ongelmia, ja niissä työskentelevien asema kaipaa kipeästi parannuksia. Unihäiriöt ovat kasvava ongelma, ja kroonistuessaan univaje voi aiheuttaa vakavia sairauksia. Uniongelmista ja keinoista niiden lievittämiseksi on olemassa uutta tutkimustietoa. Nyt pitäisikin selvittää, miten työaikajärjestelyjä tulisi muuttaa niin, että uusin tieto ihmisen luontaiseen unirytmiin sopivista työvuorojärjestelyistä tulisi käyttöön.

Liialliseen työmäärään ja kiireeseen liittyy monasti kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Näin aiheutetaan uupumista ja masennuksesta johtuvaa eläköitymistä, jotka ovat yhä vakavampia ongelmia työelämässämme. Valiokunta perääkin työnantajilta nykyistä selkeämpää sitoutumista työntekijöihin ja katsoo, että oikeudenmukaisuus, reilu johtajuus, tulisi nostaa keskeiseksi laatuvaatimukseksi kaikessa johta-misessa.

Arvoisa puhemies! Toimintamallien luominen työaikojen vastavuoroiseen joustavuuteen on haaste suomalaiselle työelämälle. Kun työntekijöiden tarpeet otetaan huomioon ja työntekijät pääsevät mukaan suunnittelemaan ja päättämään työaikojen uudelleenjärjestelyistä, tuottavuus nousee ja samalla edistetään myös työn ja perheen yhteensovittamista ja parannetaan työntekijöiden jaksamista. Työelämässä on siis löydettävissä malleja, joissa kaikki voittavat. Kyse on vain halusta ja kyvystä löytää oikeat mallit.

Tuottavuus on tuoreissa tutkimuksissa todettu parhaaksi niin sanotuissa proaktiivisissa yrityksissä, joissa koko henkilöstö on mukana vaikuttamassa. Tällaisissa yrityksissä työntekijöillä on hyvät mahdollisuudet kehittää itseään ja he kokevat olevansa vähemmän kiireisiä kuin työntekijät muissa yrityksissä. Näitä työpaikkoja onkin luonnehdittu sanonnalla "ehkä kovempaa, mutta kivempaa". Tällaisia proaktiivisia työpaikkoja on Suomessa vasta noin 20 prosenttia työpaikoista. Melkoinen tuottavuuslisäys olisikin saatavissa vain antamalla työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä ja työpaikkansa kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Yksi uusi ja hyödyllinen innovaatio on ikäjohtaminen, jonka käyttöönottoa valiokunta toivoo hallituksen edistävän. Ikäjohtamisella tarkoitetaan työntekijöiden iän ja ikään liittyvien seikkojen huomioon ottamista päivittäisessä johtamisessa. Kyse ei ole vain ikääntyvien työntekijöiden erityistarpeiden huomioon ottamisesta, vaikka pidämme sitä ehkä kaikkein tärkeimpänä tässä ja nyt, vaan kaikilla muillakin ikäryhmillä on omia tarpeitaan ja toiveitaan, jotka ikäjohtamisessa otetaan huomioon työaikoja ja työoloja järjestettäessä. Esimerkiksi työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen vaatii eri elämänvaiheissa erilaisia järjestelyjä. Myös oppiminen on eri-ikäisillä erilaista: ikääntyvä oppii yhtä hyvin kuin nuori, mutta hänen erilainen tapansa oppia tulee ottaa huomioon opetusta järjestettäessä.

Työelämän kehitys on osin ristiriidassa väestöpolitiikan vaatimusten kanssa. Usein lasten hankintaa lykätään, kunnes äidillä on pysyvä työsuhde, josta äitiyslomalle ja hoitovapaalle on mahdollista turvallisesti jäädä. Nykyisessä pätkätyömaailmassa pysyvän työsuhteen saaminen voi kuitenkin viedä kauan ja mahdollisuudet saada lapsia voivat ajan kuluessa heiketä.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvien kustannusten epätasaiseen jakautumiseen työnantajien kesken. Naisten työnantajille aiheutuvat ylimääräiset kustannukset heikentävät naisten asemaa työmarkkinoilla ja voivat johtaa siihen, että työnantaja palkkaa mieluummin miehen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus ryhtyy toimiin vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvien kustannusten jakamiseksi yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken.

Valiokunta peräänkuuluttaa nykyistä lapsiystävällisempää työelämää ja yhteiskuntaa. Lapsiperheiden arkea hankaloittavat esimerkiksi päätökset säästötoimien kohdentamisesta lapsiperheille tärkeisiin koulu- ja päivähoitopalveluihin. Valiokunta nostaa esiin kaksi konkreettista toimenpidettä, joilla lapsiperheiden valinnanmahdollisuuksia voitaisiin lisätä. Osittaisesta hoitovapaasta ja siihen liittyvästä osittaisesta hoitorahasta saatujen hyvien kokemusten pohjalta tulisi selvittää, voitaisiinko niitä edelleen kehittää alle kouluikäisten ja vammaisten lasten hoidon tukemiseksi.

Toisena asiana valiokunta nostaa esiin oikeuden jäädä enintään neljän päivän tilapäiselle hoitovapaalle hoitamaan äkillisesti sairastunutta lasta. Lain mukaan työnantajalla ei ole tältä ajalta palkanmaksuvelvollisuutta, mutta työ- ja virkaehtosopimuksiin sisältyy alasta riippuen erisisältöisiä säännöksiä palkanmaksusta.

Arvoisa puhemies! Rakennetyöttömyyden purkamiseksi valiokunta ehdottaa selvitettäväksi mahdollisuudet muuttaa sosiaaliturvamaksujen määräytymisperusteita siten, että ikääntyvien työllistyminen helpottuisi. Jotta työtön voisi nykyistä helpommin ottaa vastaan lyhytaikaista työtä, tulee parantaa sosiaaliturvan toimivuutta muun muassa tekemällä sovitellun päivärahan myöntäminen nykyistä joustavammaksi. Sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö on lähtenyt vähän kangerrellen käyntiin, ja valiokunta vaatiikin toimia sen toimivuuden parantamiseksi. Valiokunta kiirehtii pysyvän työllistämistuen myöntämistä vajaakuntoisten työllistämiseen esimerkiksi sosiaalisissa yrityksissä.

Rakennetyöttömyyden purkamisessa keskeinen merkitys on koulutuksella. Noin 350 000:lta työelämässä mukana olevalta puuttuu ammatillinen perustutkinto. Niin sanotulla Noste-ohjelmalla pyritään nostamaan heidän koulutustasoaan ja innostamaan heitä tutkinnon suorittamiseen. Valiokunta edellyttääkin, että Noste-ohjelmaa jatketaan ja sen toimeenpanoa ja houkuttelevuutta parannetaan. Erityistä merkitystä on työnantajien myönteisellä suhtautumisella.

Huolestuttavinta viime vuosien kehityksessä on ollut työttömyyden ja syrjäytymisen periytyminen. Syrjäytymiskehitys voi alkaa jo ennen kouluikää. Peruskoulukin edellyttää monenlaisia valmiuksia, ja ilman kotoa saatavaa tukea lapsen on vaikea selviytyä hyvin koulussa. Kaikkien lasten tulisi saada suoritettua peruskoulunsa loppuun ja päästä hankkimaan taipumustensa ja toiveidensa mukaista ammattikoulutusta. Kymppiluokka, työpajatoiminta ja oppisopimuskoulutus ovat osoittautuneet hyviksi keinoiksi estää syrjäytymistä ja huolehtia nuorten pääsystä ammattikoulutukseen ja työuran alkuun. Valiokunta kiinnittää huomiota myös ammattikoulutuksen sisältöön ja katsoo, että opettajan taidot ja oppisisältöjen kiinnostavuus ovat erityisen tärkeitä, kun haasteena on saada vastahakoinen nuori kiinnostumaan esimerkiksi vieraista kielistä, joiden kanssa nuorella on voinut olla vaikeuksia jo peruskoulun aikana.

Arvoisa puhemies! Rakennemuutoksen seurauksena poistuvien työpaikkojen korvaaminen edellyttää toimenpiteitä uusien työpaikkojen aikaansaamiseksi. Valiokunta korostaa luovuuden ja innovaatioiden merkitystä uusien työpaikkojen synnyssä ja tuottavuuden kohottamisessa. Ollakseen luova ihmisen pitää olla levännyt ja hänellä tulee olla aikaa ja mahdollisuuksia myös työn ulkopuolisten ihmissuhteiden hoitamiseen ja harrastuksiin. Luovuuden lisääminen edellyttääkin voimavarojen uudelleensuuntaamista ja muutoksia työelämään, koulutukseen ja monille elämänalueille.

Pienet, niin sanotut mikroyritykset, joissa työskentelee yhdestä yhdeksään henkilöä, työllistävät noin neljänneksen työvoimasta. Valiokunta korostaa mikroyritysten merkitystä työllisyyden parantamisessa. Siirtymiseen palkkatyöstä itsensä työllistämiseen sisältyy merkittäviä riskejä, jotka liittyvät muun muassa yrittäjien palkansaajia heikompaan työttömyys- ja sosiaaliturvaan. Saadakseen lainaa yritystoiminnan aloittaja joutuu usein käyttämään vakuutena perheen asuntoa, jolloin yritystoiminnan epäonnistuessa seurauksena on myös asunnon menetys. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää, miten itsensä työllistämiseen ja pienyrityksen perustamiseen liittyvää lainoituksen saantia ja vakuuksien järjestämistä voitaisiin helpottaa.

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa on korkea kynnys, jota madaltamalla olisi valiokunnan käsityksen mukaan mahdollista luoda uusia työpaikkoja. Samalla pystyttäisiin parantamaan myös yksinyrittäjien jaksamista. Valiokunta edellyttää, että "hallitus selvittää, luoko työnantajan sivukulujen alentaminen uusia työpaikkoja, jos se kohdennetaan pienyrittäjille alentamalla ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta johtuvia työnantajan sosiaaliturvakuluja määräajaksi".

Tekemätöntä työtä on Suomessa paljon. Kotitalousvähennys on osoittautunut hyväksi tavaksi tuoda osa näista töistä näkyviin ja luoda uusia työpaikkoja. Vähennystä kehittämällä voidaan vielä merkittävästi lisätä sen avulla luotavia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! On puheeni finaali.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös eräisiin lainsäädännön kehittämistarpeisiin. Työtä tehdään yhä moninaisemmissa muodoissa, joista osa on jäänyt työsuhteen ulkopuolelle, eikä työ- ja sosiaalilainsäädännön mukainen suoja ulotu niihin. Hallituksen tulee selvittää, miten työ- ja sosiaalilainsäädäntöön perustuva suoja saataisiin ulottumaan myös uusiin työnteon muotoihin, kuten työharjoitteluun, työelämävalmennukseen sekä perhe- ja omaishoitoon. Valiokunta kiirehtii vuorotteluvapaajärjestelmän vakinaistamista ja osa-aikaisen sairausloman käyttöönottoa sekä lähetettyjä työntekijöitä koskevan lainsäädännön uudistamista niin, että lakien ja työehtosopimusten noudattamisen valvonta ulkomaisen työvoiman käytössä tehostuu ja että myös verojen maksamista Suomessa tehdystä työstä pystytään valvomaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet lisätä pääurakoitsijan vastuuta, jos sen alihankkijana käyttämä yritys laiminlyö lakien noudattamisen. Harmaan talouden ja ulkomaisen työvoiman väärinkäytön ehkäisy edellyttää myös tehokasta käytännön valvontatoimintaa, jonka järjestämiseksi tulee turvata riittävät resurssit niin poliisille kuin työsuojelupiireillekin.

Jotta puheeni ei päättyisi poliisiin, niin totean yhteenvedonomaisesti valiokunnan teesit: tehoa työaikasuojeluun, tuottavuus nousuun kaikki voittaa -periaatteella, ikäjohtaminen työpaikoille, tehokkaita keinoja ulkomaisen työvoiman käytön valvontaan, tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen, vuorotteluvapaa vakinaistettava, lain suoja (Puhemies koputtaa) uusille työnteon muodoille, pysyvä työllistämistuki vajaakuntoisille ja osittaista hoitovapaata ja -rahaa kehitettävä. (Ed. Pulliainen: Grande, grande, grande!)

Tarja  Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on mietinnössään tuonut varsin onnistuneesti esiin lukuisia tämän päivän työelämää koskevia epäkohtia. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevilta osin valiokunnan mietintö on kuitenkin jäänyt puolitiehen. Mietinnössä kiinnitetään kyllä huomiota siihen, kuinka yhteiskunnallisen ilmapiirin koveneminen on näkynyt suhtautumisessa lapsiin ja lapsiperheisiin. Työelämän kovenevat vaatimukset ja työsuhteiden kasvanut turvattomuus ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, että lasten hankintaa lykätään yhä myöhemmäksi. Samaan aikaan toisaalta yhteiskunnassa kannetaan kasvavaa huolta väestökehityksestä ja työvoiman riittävyydestä.

Erinomaista on, että valiokunta uudistaa mietinnössään jo tasa-arvolakia koskevan mietinnön yhteydessä esittämänsä vaatimuksen vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvien kustannusten jakamisesta yhteisvastuullisesti kaikkien työnantajien kesken. Toivon, että myös näin äitienpäivän jälkeen hallitus tarttuu tilaisuuteen ja ryhtyy ratkaisemaan tätä ongelmaa.

Mutta työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyy myös muita käytännön ongelmia, joihin valiokunta tässä yhteydessä olisi voinut puuttua ponnekkaammin. Yksi konkreettinen ongelma koskee sairaan lapsen tilapäistä hoitovapaata ja palkanmaksua sen ajalta. Vanhempi, jompikumpi, voi jäädä työsopimuslain mukaan enintään neljäksi päiväksi tilapäiselle hoitovapaalle. Työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvoitetta, mutta eri aloja ohjaavat erilaiset säännökset tältä osin. Eroja on päivien lukumäärissä, siinä, kenen lapsia voi jäädä hoitamaan, ja siinä, onko molempien vanhempien oltava ansiotyössä. Näitä säännöksiä tulisi ehdottomasti yhdenmukaistaa. Samanaikaisesti voidaan arvioida, onko neljän päivän katto järkevä ja tarpeeksi joustava lasten sairastuessa. Vertailun vuoksi voin mainita, että Ruotsissa jompikumpi vanhempi voi jäädä 60 päiväksi vuodessa lasta kohti hoitamaan sairasta lasta täydellä vanhempainrahalla. Toivon, että myös Suomessa käynnistyy keskustelu tästä asiasta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin korostaa sitä, että sekä vanhempainvapaan, hoitovapaan että osittaisen hoitovapaan jakaminen on todellinen mahdollisuus vain, jos molemmilla vanhemmilla on kokoaikainen, toistaiseksi voimassa oleva työ. Tämä ehto täyttyy yhteiskunnassamme yhä harvemmin ja harvemmin. Joka viides nainen on määräaikaisessa työsuhteessa, joka kymmenes mies on määräaikaisessa työsuhteessa, ja nuoria vanhempia tämä koskee erittäin suuressa määrin. Toivonkin, että tämä epäkohta voidaan mitä pikaisimmin korjata.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan arvoisa puheenjohtaja antoi erityiset kiitokset valiokuntaneuvokselle erittäin hyvin tehdystä mietinnöstä. Olen aivan samaa mieltä. Nämä kiitokset ovat erinomaisen paikallaan, ja teksti on vielä miellyttävää lukea vakavasta asiasta.

Olen kuitenkin eräästä asiasta heti alkuun valiokunnan puheenjohtajan kanssa pikkuisen eri mieltä. Hän puhui heikoista signaaleista. Arvoisa puhemies! Minusta kiusallista tässä koko asiassa on, että tämä on täynnä vahvoja signaaleja, erittäin vahvoja kehityskulkuja, jotka tulevat päälle, kaatuvat päälle koko ajan. Työministeri on itse todennut, että työllistyminen vaikeutuu jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Tässä pahimmat tapaukset ovat 50 x 3 kuukautta, siis toimenpiteitten täytyy olla todella rajuja.

Arvoisa puhemies! Olen erinomaisen tyytyväinen siitä, että harmaa talous on nyt tullut mietintöihin. Se on ollut tämän vuoden puolella selvä trendi. Se on ollut kehyskeskustelupapereissa valtiovarainvaliokunnassa, se on tässä nyt näyttävästi esillä. Tämä on erittäin hyvä asia. 2,5 miljardia euroa häviää verotuloja taivaan tuuliin.

Työmarkkinaolot ovat niin epäreilut kuin ne olla voivat. Tähän on puututtava ehdottomasti. Mietinnössä puhutaan mikroyrityksistä. Erinomaisen hyvä asia. Tässä mietinnössä puhutaan atk-järjestelmästä, jonka avulla mikroyritysten asemaa voitaisiin merkittävästi helpottaa niin, että ne pystyvät hoitamaan tällä järjestelmällä työnantajamaksut ja muut velvoitteensa. Erittäin hyvä asia!

Arvoisa puhemies! Tähän vaan pitäisi kytkeä myöskin se, että kunnallisella tasolla työnvälitys tulisi myöskin sellaiseksi toimeliaisuudeksi, että vaikka kunta itse olisi mukana hoitamassa sitä puolta, että kaikki potentiaaliset pätkätyötkin saataisiin käyttöön, siinä yhteydessä se, joka välittää sen työn, toimii juuri niin kuin tässä mietinnössä ehdotetaan sen mikroyritysten kohdalla käyttäytyvän.

Sitten tullaan siihen kohtaan, jossa olen joutunut muuttamaan perustavaa laatua olevalla tavalla omaa näkökulmaani johtuen siitä, että aika on muuttunut. Kun olin hallintovaliokunnan jäsen, vastustin jyrkästi kaikenlaisia rekistereitä, ihmisten, yritysten jatkuvaa rekisteröimistä kaiken maailman rekistereihin. Nyt ollaan siinä tilanteessa — ja tässä on jälleen vahva signaali, arvoisa puhemies — että nyt ne rekisterit ovat pelastus kaikkeen. Siis toisin sanoen minusta pitäisi nyt luoda positiivisten rekisterien kulttuuri Suomeen, siis toisin sanoen rehelliset yritykset, rehelliset toimijat ovat omassa rekisterissään, ja sitten ne koijarit voidaan osoittaa. Jopa menen nyt niin pitkälle, että pitäisi olla logo kerta kaikkiaan, jonka voisi laittaa oman firman ikkunaan ja sanoa, että me olemme tähän porukkaan kuuluvia. (Ed. Gustafsson: Sinettiyritys, sinettiseura!) — Joo, vaikka niin, mutta mitä tahansa, jollakin tavalla tämän täytyy tulla voimakkaasti esiin. Tämä puhumisen taso ei nyt kerta kaikkiaan riitä.

Sitten, arvoisa puhemies, viimeisenä asiana otan sosiaaliset yritykset. Mietinnössä todetaan aivan oikein, että niitä on 15 kappaletta vaan. Tiedän, että työministeri on omassa toimeliaisuudessaan hillinnyt tätä asiaa niin kauan, kunnes päästään todelliseen yritystoimintaan tässä. Siis nythän yksikään sosiaalinen yritys ei ole tosiasiallisesti yritys vaan eräänlainen järjestelykonttori. Tässä mietinnössä viitataan aloitustuen mahdollisuuteen ja sitten pysyvään tukijärjestelmään sille 30 prosentille, joka tekee näistä yrityksistä sosiaalisen yrityksen. Olen sitä mieltä, että edelleenkin pitäisi palata sille alkujuurelle elikkä siihen tilanteeseen, jossa Saksassa oltiin sodan jälkeen, jolloin luotiin sosiaalisten yritysten järjestelmä, jolloin on erityinen sosiaalisten yritysten kategoria ja sillä on oma lainsäädäntönsä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on perehtynyt hyvin valtioneuvoston selontekoon työelämästä ja laatinut erinomaisen mietinnön. Selonteossa nähdään tapahtuneet muutokset työelämässä enimmäkseen positiivisina. Automaatio on helpottanut fyysisesti raskailla ja yksitoikkoisilla sekä vaarallisillakin aloilla ihmisten elämää. Suomi on siirtynyt erittäin nopealla tahdilla agraariyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnan kautta jälkiteolliseen tietoyhteiskuntaan. Viimeinen vaihe on tapahtunut oikeastaan viimeisten 15 vuoden aikana. Siirtyminen on siis ollut erittäin nopeaa, mistä ei ole selvitty ilman ongelmia.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mukaan muutoksista löytyy myös kritisoitavaa. Valiokunnan mukaan työelämässä on nähtävissä voimakkaita kehityssuuntauksia, jotka voivat johtaa jopa työllisyysasteen laskuun ja ennenaikaisen eläköitymisen lisääntymiseen, jos niitä ei tiedosteta ja ryhdytä tarmokkaasti torjumaan. Valiokunnan mukaan useat muutostekijät ovat vaikuttamassa kielteisesti myös väestökehitykseen, terveyteen ja kokonaishyvinvointiin, ellei ongelmiin pystytä ennakoivasti vaikuttamaan.

Olemme jo viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana joutuneet tottumaan liian korkeaan työttömyyteen. Työttömyydestä on tullut osittain rakenteellista. Työtä siirtyy halvemman työvoiman maihin. Muuttoliike kasvukeskuksiin lisääntyy, ja joiltakin aloilta katoavat kaikki työpaikat. Tähän on pystyttävä puuttumaan. Suomen ei kannata laittaa kilpailukykyään yhden kortin varaan. Esimerkiksi ei kannata yksisilmäisesti it-teknologian mahdollisuuksiin luottaa. Suomen kannalta on järkevää, että koulutamme monen eri alan ammattilaisia emmekä riskeeraa tulevaisuuttamme itse kapeuttamalla liikaa elinkeino- ja koulutusrakennettamme. Tarvitsemme maistereiden lisäksi ammattimiehiä ja -naisia, hitsareita, kokkeja, lähihoitajia, kirvesmiehiä jne. myös tulevaisuudessa. Monipuolisella elinkeinorakenteella tasataan suhdannevaihteluja. Työpaikkojen säilymisestä Suomessa on vastuu työntekijöiden lisäksi myös työnantajilla ja omistajilla. Tämä joskus tuppaa unohtumaan, kun puhutaan kansalaisten yhteiskuntavastuusta.

Pätkätöitä ja ei-pysyviä työsuhteita on saatava muutettua pysyviksi työsuhteiksi. Esimerkiksi 1970-luvulla työpaikka oli varma ja vaikkapa maisteriksi opiskelleet pääsivät suoraan töihin. Nykyään nuoret sinnittelevät usein määräaikais- ja osa-aikatöissä ja pysyvän työpaikan saaminen on erittäin epävarmaa. Toisaalta yli 50-vuotiaiden työttömien on vaikea työllistyä, koska heitä pidetään liian vanhoina. Ikäoppimisella ja ikäjohtamisella voidaan ottaa eri-ikäisten työntekijöiden työ- ja koulutusmahdollisuudet sekä elämäntilanteet paremmin huomioon.

Ihmisten terveys työelämässä on huonontunut. Työssäuupuminen ja sairauspoissaolot ovat lisääntyneet monella alalla. Pian julkistettavan STTK:n tutkimuksen mukaan 27 prosenttia tieto- ja viestintäalan työntekijöistä kärsii vakavista tai erittäin vakavista uniongelmista. Syynä tähän pidetään esimerkiksi epävarmuutta työpaikan suhteen sekä kiristynyttä työtahtia. Työmetodit ovat erityisesti monissa niin sanotuissa asiantuntija-ammateissa lähentyneet perinteistä liukuhihnatyötä. Valkokaulustyöntekijä saattaa tehdä hyvinkin tarkasti rajattua ja yksinkertaistettua osaa jossain projektissa. Tällainen tappaa luovuutta, jota kaikilla on olemassa muodossa tai toisessa. Työssä kannattaa käyttää työntekijän kaikenlaisia ominaisuuksia hyväksi mahdollisimman laajalti. Tästä hyötyvät sekä työntekijä että työnantaja.

Arvoisa puhemies! Työelämä on monessa suhteessa kiristynyt sekä asenteiltaan että työtahdiltaan. Työelämään vaaditaan joustavuutta. Olisi aika puhua myös työelämän pysyvyydestä eli siitä, kuinka työelämään saadaan pysyvyyttä ja varmuutta.

Valiokunta on tehnyt seitsemän lausumaehdotusta, joihin kaikkiin on helppo yhtyä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Täällä on jo monissa aikaisemmissa puheenvuoroissa kiitelty työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintöä, ja itse yhdyn näihin kiitoksiin. Minusta tämä on erinomainen mietintö, jossa on käsitelty asioita monipuolisesti mutta silti, siltä osin kuin on käsitelty, hyvin perusteellisesti.

Omassa puheenvuorossani keskityn lähinnä globaalin talouden haasteisiin, mikä on eräs valiokunnan kannanotto, mutta sitä ennen haluaisin todeta pari asiaa hyvin lyhyesti.

Valiokunta ottaa kantaa muun muassa TEL-rahoitukseen, josta viime viikkoina on paljon keskusteltu. Minun mielestäni valiokunta aivan oikein toteaa, että eläkelaitokset voisivat osaltaan olla turvaamassa riittävän kärsivällisen pääoman saatavuutta kotimaahan tehtäville investoinneille. Kuten tiedämme, työeläkelaitokset näyttävät kuitenkin olevan vähän eri mieltä tästä asiasta. Tässä voi vain toivoa, että Suomen työeläkelaitokset tosiaan ymmärtävät myös kansallisen vastuunsa samalla, kun ne yrittävät tietysti taata mahdollisimman hyvän tuoton sijoittamalleen pääomalle.

Puhemies! Toisena kohtana ennen globaalin talouden haasteita haluan myöskin kiittää valiokunnan kannanottoa kvartaalitaloudesta. Lainaan tämän kohdan: "Viime vuosina pörssiyritysten toiminnassa ovat saaneet yhä keskeisemmän merkityksen osavuosikatsaukset ja niiden vaikutukset pörssikurssien kehitykseen. Tämä on monissa tapauksissa merkinnyt pitkäjänteisen tuotantotoiminnan ja henkilöstöpolitiikan vaikeutumista." Me kaikki tiedämme tästä esimerkkejä, joita oikeastaan tulee jatkuvasti, kun näitä osavuosikatsauksia esitetään.

Puhemies! Sitten globaalitaloudesta haluaisin todeta ensinnäkin, että hallituksen kannalta — ja tämä on lainaus hallituksen selonteosta — Suomi on tähän asti selvästi hyötynyt globalisaatiokehityksestä, ja liittäisin oikeastaan tähän vielä sen, mitä monet ministeritkin käyttävät, että globalisaatio on Suomelle suurempi mahdollisuus kuin uhka. Omasta puolestani sanoisin, että tämä on totuus, jossa on varmasti monta eri näkökohtaa.

Globalisaatio, niin kuin me tiedämme, ei ole mikään meidän aikamme ilmiö, vaan ehkä lähes tähän aikaan verrattava globalisaatio oli 1870—1914, jolloin sitten ensimmäinen maailmansota päätti tämän globalisaation. Tuli sääntelyn aika, joka ensimmäisestä maailmansodasta kesti 1980-luvulle. Vasta nyt tämä globalisaatio on pääsemässä vauhtiin uudelleen, ja todella väitän, että se on pääsemässä vauhtiin. Uskon, että globalisaatio on edelleen kiihtymässä, olemmepa me suomalaiset kansanedustajat mitä mieltä tahansa siitä.

Me olemme Suomessa puhuneet Kiina-ilmiöstä tai Viro-ilmiöstä. Kiinaan on arviolta luotu 20 000 työpaikkaa tämän globalisaation vaikutuksesta. Viroon ja muutamiin muihin uusiin EU-maihin on samalla tavalla luotu tuhansia uusia työpaikkoja suomalaisella pääomalla. Mutta haluan todeta, että kilpailuedellytykset ovat hyvin erilaisia esimerkiksi Kiinassa ja Suomessa ja toisaalta Virossa ja Suomessa. Valuutta- ja rahapolitiikka on hyvin erilaista, jos en sanoisi: täysin erilaista. Virossa keskimääräinen palkka on 400 euroa kuukaudessa. Suomessa se on noin 2 000 euroa, vähän runsaastikin, eli viisinkertainen määrä Viroon verrattuna, mikä kuvaa sitä, että valuutta- ja rahapolitiikka on erilaista. Virossa myöskin asumiskustannukset ovat korkeintaan viidesosan siitä keskimäärin, mitä ne ovat Suomessa. Palkkaerot eivät siis kuvaa elintasoeroja.

Puhemies! Globalisaatio aiheuttaa myös selvän demokratiavajeen maailmassa. Talouselämän ensisijaisuus on kiistämätöntä, ja yrityselämän ehtoja säädellään Maailman kauppajärjestössä eli Wto:ssa. Wto:lla on riitojensovittelumahdollisuus. Sillä on myöskin pakottamismahdollisuus. Se pakottaa maat mukautumaan omiin sääntöihinsä. Sen sijaan YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö eli Ilo tekee tärkeää työtä, mutta sillä ei ole samaa mahdollisuutta kuin Wto:lla eli saada pakolla voimaan omia määräyksiään. Tässä suhteessa varmasti on paljon tehtävää.

Mitä tulee ympäristönormeihin, me tiedämme, että Kioton sopimukseen ei liittynyt maailman suurin saastuttaja Yhdysvallat. Siihen ei liittynyt Kiina, joka lisääntyvällä vauhdilla lisää hiilidioksidipäästöjään. Siihen ei liittynyt Intia. Itse asiassa, puhemies, toteaisin, että Suomi on liian optimistinen globalisaation mahdollisuuksien suhteen.

Otan lopuksi esimerkiksi Perloksesta. Uskon, että se oli valtava isku henkilökohtaisesti 600 työntekijälle Ylöjärvellä ja toisaalta myös koko Ylöjärven kunnalle. Kun olen seurannut keskustelua esimerkiksi Ranskassa, niin Ranskassa keskustelu globalisaation mahdollisuuksista on paljon kriittisempää kuin Suomessa.

Puhemies! Lopuksi sanon vain, että huonot työehdot ja kehnot palkat ovat sitä dopingia, jota suomalaisten ei pidä käyttää.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työelämää koskeva mietintö on painotuksiltaan aivan oikea. Asiantuntijoitten kuulemisen aikana — heitä taisi kaikkiaan olla 49 — ja myöhemmässä keskustelussa nousivat esille erityisesti työssäjaksaminen, työn mielekkyys, epätyypilliset työsuhteet, työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen, koulutus, yrittäjyyden esteet ja tietenkin niiden asema, joilla työtä ei ole. Työyhteiskunnassa ihmisen asema ja valitettavasti usein arvokin määritellään kuitenkin työn kautta. Yli 20-sivuisen mietinnön sanamuotoja jouduttiin hiomaan jonkin verran, mutta mitään ylipääsemättömiä kiistanaiheita ei noussut esille. Haluan tuoda esille kuitenkin muutamia seikkoja, jotka muuten ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Ensinnäkin on hyvin ristiriitaista, jos samaan aikaan, kun työssäjaksaminen on työelämän suurimpia ongelmia ja myös julkisella sektorilla, tavoitteeksi asetetaan liki 20 000 työpaikan vähentäminen valtionhallinnossa vuoteen 2011 mennessä. Valtiontalouden kehyskeskustelussa tämä tavoite tuotiin esille mutta perusteluita sille ei esitetty, vaikka niitä moneen kertaan perättiin. Voidaan kysyä, onko valtiolla todella löysää näin valtavan työntekijäjoukon työpanoksen verran vai onko marssijärjestys laadittu siten, että ensin asetettiin säästötavoite ja sitten laskettiin, kuinka monta työpaikkaa täytyy vähentää, jotta säästötavoitteeseen päästään. Aivan yhtä lailla tärkeää on kehittää työelämän pelisääntöjä ja sellaisia joustoja, joiden myötä työntekijät pääsevät entistä paremmin hallitsemaan omaa työtään ja rakentamaan sille mielekkään sisällön. Jos niin tapahtuu, kaikki voittavat, ellei, kaikki häviävät. Mikäli tavoitteessa ei onnistuta, on aivan turha haaveilla yleisestä eläkeiän nostamisesta muutamalla vuodella tai työvoiman sairastavuuden alenemisesta.

Aito vastavuoroisuus parantaa organisaatioitten tuottavuutta ja kilpailukykyä. Siksi en ymmärrä, miksi tilanne paperiteollisuuden kiistassa ajettiin niin äärimmilleen. Työntekijäosapuoli on nykyisessä tilanteessa se altavastaaja, ja täytyy muistaa, että se taistelee myös muiden, ei ainoastaan oman asiansa, puolesta. Ei ole pitkä aika siitä, kun tässä salissa päätettiin mahdollistaa vuosiloman viidennen viikon pilkkominen ja tehdä palkkasyrjintätilanteessa verrokkiryhmän palkkatietojen saanti niin monimutkaiseksi, että se sotii lain tarkoitusta vastaan. Kyllä paineet työehtojen yleiselle huonontamiselle ovat ilmeiset. Salcompissa ei lakkoiltu; siellä kyllä joustettiin, mutta eipä se mitään auttanut.

Arvoisa puhemies! Jos Suomessa halutaan luoda aidosti osallistuvaa työllisyyspolitiikkaa, se vaatii paikallisten ratkaisujen nostamista esiin. Mikäli paikalliselle aloitteellisuudelle annetaan elintilaa, edellyttää se, että turhasta viranomaissäätelystä luovutaan. Jos jopa naapurikuntien, puhumattakaan naapuriseutukunnista tai maakunnista, työmarkkinatilanne tai elinkeinorakenne kulkee aivan eri suuntiin, on sulaa hulluutta yrittää noudattaa yhtä ja ainoaa oikeaa, ylhäältä alas saneltua työllisyyspolitiikkaa. Nyt väännetään kättä siitä, säilyvätkö työvoimatoimistot te-keskuksen ohjauksen alla vai perustetaanko työministeriöön erillinen viranomaiselin ohjeistamaan, valvomaan ja tarpeen tullen kurittamaan työvoimatoimistoja. Kummallakin mallilla mennään metsään varmasti, koska paikallinen osaaminen ja asiantuntemus jäävät virkamiessanelun jalkoihin.

Arvoisa puhemies! Tekemätöntä työtä löytyy Suomesta paljon. Se on totta, mutta paljon suotavampaa on, jos sen työn tekevät suomalaiset työttömät tai ainakin työntekijät, jotka tekevät työtä laillisesti ja asianmukaisin ehdoin. Vaatimus työvoiman täysin vapaasta liikkumisesta yleishumaanin julistuksen nimissä vaikuttaa kornilta, jos tietää, mikä on tilanne suomalaisilla työpaikoilla. Tällä hetkellä kukaan ei tiedä, kuinka paljon maassa työskentelee ulkomaalaista työvoimaa, kuka milläkin ehdoilla. Rehellisten yrittäjien ja kunnon työvoiman yhteinen etu lienee, että hämärämiehet saadaan kuriin. Siksi kannatankin lämpimästi valiokunnan asianomaista lausumaa mietinnössä. Samoin muut lausumaehdotukset puuttuvat hyvin oleellisiin ja ajankohtaisiin asioihin.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri on paikalla ja olen pohtinut sitä, että esimerkiksi terveysala on semmoinen, jolla on työvoimapula, mutta meillä on myöskin hyvin paljon työttömyyttä eri puolella Suomea, ja tulevaisuudessa ennustetaan, että se työvoimapula on vielä pahempi, niin kysyn, eikö olisi järkevää, että nyt työttömät sijoitettaisiin työhön eli maksettaisiin se työttömyyskorvaus jotenkin muuten eli heidän työstään eikä siitä, että he ovat kotona. Tällä hetkellä terveysalan toiminta esimerkiksi on semmoista, että osaaminen häviää ja me joudumme kouluttamaan työntekijät uudelleen, kun työvoimapula tulee. Olisiko tähän luotavissa mitään uudenlaista mallia?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työelämässä tunnelma on kuin Titanicin kansituolilla. Firmat takovat henkensä edestä, kun pörssirauta on vielä kuuma, ja toiset suunnittelevat ulkomaille lähtöä. Työyhteisöistä on muodostunut kilpailuyhteisöjä, joissa käydään raivokasta taistelua työpaikoista. Toisaalta sitten yksinyrittäjät ovat uupumassa työtaakan alla. Kysynkin paikalla olevalta ministeriltä, mitä olette hallituksessa miettineet, kuinka saadaan läpi tämä tuki yksinyrittäjille, että he pystyvät työllistämään sen ensimmäisen työntekijän ja omaa työtaakkaansa myös näin vähentämään.

Kotitalousvähennyksestä täällä myös puhuttiin. Se on hyvä asia, se vähentää harmaata taloutta. Uskon, että se on varmasti toiminut myös hallitukselle positiivisena asiana.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta tässä mietinnössä on monia hyviä asioita, ja tietysti tämä pyrkii siitä lähtökohdasta tulevaisuutta hahmottamaan, jotta pyrittäisiin rahavallalle saamaan suitsia suuhun, että tehdään työelämän pelisäännöt ihmisen näköisiksi, ihmisten lähtökohdista. Siinä tässä on onnistuttu, mutta yksityiskohtia tässä ei ole hirveän paljon pystytty tekemään. Suuntaviivat, mitä tässä on annettu, vaatisivat ehdottomasti, että ministeriö ryhtyisi toimenpiteisiin. Voin kysyä, kun ministeri on paikalla — tämä on pitkään ollut tapetilla — miten nämä pienet, vähäiset hommat saataisiin tehtyä. Yksi on tämä soviteltuun päivärahaan suojaosuuden saaminen. Tuleeko siitä kohta esitys vai eikö tule? Se tiedetään, että se on ongelma, jotta tämmöisiä pieniä hommia ei oteta vastaan sen takia, kun siitä ei jää mitään käteen.

Jere Lahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Todella valiokunta on tehnyt hyvää työtä ja hyvän mietinnön, mutta tässä jää tähänastisesta keskustelusta ainakin ...

Herra puhemies! Kiitän ensinnäkin valiokuntaa hyvästä työstä ja jään vaan odottamaan tässä sitä, katsotaanko liikaa tämän päivän ongelmiin, tähän lähiympäristöön, sen sijaan, että pyrittäisiin tarkemmin arvioimaan työvoiman tarve, sen koulutuksen luonne toimialoittain, sillä markkinat muuttuvat. Me emme elä enää staattisia markkinoita vaan hyvin dynaamisia markkinoita, joissa ennen kaikkea korostuu se, että työn luonne ei ole enää pitkäaikaisia työsuhteita, tarkkoja tehtäviä, vaan työt edellyttävät moniosaamista, monialaista osaamista, kykyä surfata työelämässä ja sijoittua sinne, minne elinkeinoelämän painopiste sitten osoittaa. Erityisesti kaipaan sitä, että me voisimme määrittää, mitkä ovat suomalaisen työvoiman kilpailuedut, mihin niistä voidaan tukeutua tulevaisuudessa, onko se osaamisen lisäämistä edelleenkin, onko se laadun korostamista, onko se yleensä ottaen enemmän yrittäjyyteen liittyvää asiaa. En puhu nyt yrittäjyydestä yrityksenä vaan yksilöinä, (Puhemies: Minuutti!) siis siitä, että yritysten sisällä ihmiset voivat sitten vastata paremmin itsestään ja työpaikoistaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset työmarkkinat ovat poikkeuksellisen jakautuneita sukupuolen mukaan ihan eurooppalaisessa mittakaavassa. Naiset tekevät ...

Aloitanko ihan alusta, vai?

Herra puhemies! Suomalaiset työmarkkinat ovat poikkeuksellisen jakautuneet ihan eurooppalaisessakin mittakaavassa sukupuolen mukaan: naiset tekevät töitä opetustehtävissä, hoiva- ja palvelualalla ja miehet naisia useammin teollisuuden palveluksessa. Tämä on ollut pitkään tiedossa, ja esimerkiksi naisjärjestöt ovat, sanoisinko, nyt kymmeniä vuosia jo vaatineet lapsista ja perhevapaista aiheutuvien kustannusten tasaamista.

Valiokunta on nyt kiinnittänyt tähän huomiota, kansanedustaja toisensa jälkeen tekee lakialoitteita, kirjallisia kysymyksiä, keskustelualoitteita, ministeri toisensa jälkeen kertoo, että ongelmaan tullaan puuttumaan. Toivoisin, että ministeri Filatov voisi nyt paljastaa, kuka se sitten on, joka vastustaa tätä. Kun naisten työnantajat maksavat lapsista ja vanhempainvapaista aiheutuvia kustannuksia, se rasittaa näitä työaloja ja se rasittaa erityisesti myös nuorten naisten työsuhteita. Naiset ovat määräaikaisissa (Puhemies koputtaa: Minuutti!) työsuhteissa, ja työsuhteen uusiminen on vaikeaa. Eli kuka tätä nyt vastustaa, (Puhemies: Minuutti on kulunut! Pyydän pysymään minuutin rajassa.) kun kukaan ei julkisesti sitä tunnusta?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on nyt tämä mietintö, ja kiinnitän nyt huomiota siinä erääseen mielestäni erittäin merkitykselliseen yksityiskohtaan, johon toivoisin saavani arvoisalta valiokunnan puheenjohtajalta vastauksen, nimittäin siihen, että kun valiokunnan puheenjohtaja puhui heikoista signaaleista, tarkoittaako se nyt tässä mietinnön ponsissa, joissa ei ole minkäänlaista aikamäärää hallitukselle vastata näihin edellyttämisponsiin, sitä, että ne signaalit olivat niin heikkoja, että ei välittömästi tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että kansanedustaja Pulliainen oivaltaa, että tämä heikko signaali, tai vahva signaali, on ajatuksellinen työkalu käydä niihin vakaviin, osin piilossa oleviin ongelmiin kiinni, joita työelämässä on. Jos vakavasti ne lausumat ja muut lukee, niin niissä otetaan kantaa juuri näihin asioihin. Se, että niissä ei nyt ole aikatauluja, johtuu siitä, että niihin ei pääsääntöisesti sellainen sovi, ei niihinkään lausumiin, joita on tehty niissä valiokunnissa, missä ed. Pulliainen on ollut puheenjohtajana.

Sitten olisin halunnut käyttää oikeastaan kommenttipuheenvuoron ed. Elon tärkeään globalisaatiopuheenvuoroon, koska se jäi omasta esittelypuheenvuorostani pois. Viittaan vaan lyhyesti siihen, että valiokunnan mietinnössä on vahvalla käsialalla kirjoitettu se, miten Suomen tulee Euroopan unionissa ja kansallisessa toiminnassa edellyttää sitä, että näissä maissa — Kiinassa, Intiassa, eri maissa — tulee työolonormit mahdollisimman nopeasti saada sen kaltaisiksi, että tällaiselta kilpailudopingilta, mitä siellä tehdään, päästäisiin mahdollisimman lyhyellä aikataululla eroon ja työntekijöitten minimiehdot, työsuojelu, ympäristölainsäädäntö ja muu kyetään nostamaan nopeasti paremmalle tasolle. Se merkitsee myöskin kilpailutilanteitten tasoittumista.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan tätä koko problematiikkaa, joka tämänkin mietinnön ja työelämäselonteon sisälläkin on, niin kysehän on siitä, että me joudumme tässä globaalissa maailmassa tasapainottelemaan suomalaisen kilpailukyvyn tarpeiden ja ihmisen turvallisuudentarpeen välillä ja etsimään sellaista tasapainoa, että me emme menettäisi työpaikkoja täällä kilpailukykypuolella mutta toisaalta me myöskin voisimme turvata ihmisille inhimillisen työelämän ja sellaisen työelämän, jossa heillä on mahdollisuus jatkaa pidempään.

Monet niistä ongelmista, jotka tässä keskustelussa ovat nousseet ja jotka valiokunnan mietinnössä ovat nousseet esiin, ovat sellaisia, joissa meillä on lainsäädännön raameja. Mutta ongelma on se, että joko lainsäädännön toimeenpano ei ole riittävän tehokasta, elikkä esimerkiksi valvontapuolella me emme pääse niin tiukasti asioihin kiinni kuin tarve olisi, tai sitten kyse on asioista, jotka liittyvät esimerkiksi työyhteisön sisällä ihmisten välisiin vuorovaikutussuhteisiin, niin kuin vaikka nyt joku ikäjohtaminen tai tuottavuus ovat sellaisia asioita, joihin pyritään vastaamaan työelämän kehittämisen keinoin. Hallituksella on itse asiassa aika paljon varattuna resursseja siihen, että yksittäiset työpaikat voivat omia toimintojansa kehittää siten, että sekä työn tuottavuus elikkä rahan maailma voi hyvin että ennen muuta ihmisten työhyvinvointi voisi lisääntyä. Nämä kehittämistoimet ovat kyllä siinä mielessä olleet positiivisia, että ne ovat osoittaneet, että kun työyhteisössä aidosti sitoudutaan yhteisiin tavoitteisiin, niin myös näitä molempia positiivisia tuloksia voidaan saada.

Työaikasuojelu on hieman samanlainen asia. Osa siitä on hoidettavissa viranomaistoimin, esimerkiksi on kyse siitä, miten meillä työaikakirjanpitoa pidetään, miten meillä valvotaan ylitöitä, mutta yhä enemmän työajasta nykymaailmassa on sellaista, että ihmiset tekevät ainakin periaatteessa vapaaehtoisesti ylitöitä tai vievät ainakin periaatteessa vapaaehtoisesti työtä kotiin. Silloinkin on kyse siitä, miten työyhteisöjä kehitetään. Joskus tällainen joustavuus on ihmisen henkilökohtaisen elämän näkökulmasta hyvä asia: voi mennä kotiin ja laittaa vaikkapa perunat kiehumaan ja tehdä ruokaa lapsille ja samaan aikaan lukea muutamia työpapereita, jolloin se oma arki sujuu sujuvammin. Mutta joskus kyse on siitä, että se yksittäinen työpäivä ei yksinkertaisesti riitä työtehtävien suorittamiseen ja sen vuoksi työtehtävät kantautuvat kotiin, ja silloin ihminen rasittuu liiaksi ja pitkällä aikavälillä kärsii sekä se työyhteisö että ihmisen oma jaksaminen. Näihin meidän pitäisi löytää yhteisiä malleja siellä työyhteisön sisällä.

Mutta sitten on paljon sellaisia asioita, joissa kyse on lainsäädännöstä tai kyse on siitä, mihin me resursseja suuntaamme. Jos lyhyesti koetan antaa jonkin verran vastausta niihin kysymyksiin, mitä valiokunnan puheenjohtaja nosti valiokunnan teeseiksi, niin työaikasuojelu on sellainen, johon sosiaali- ja terveysministeriössä on kyllä kiinnitetty huomiota ja työsuojelupuolella on yritetty löytää lisää tehoa sekä siihen, että ylipäätään työaikakirjanpitoa pidettäisiin, että myös tämmöiseen asenteelliseen puoleen, että huomattaisiin, että aina se liika työ ei ole hyvä. Juuri äsken sain tiedon esimerkiksi, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt sen, että heidän näkökulmastaan, kun työaikadirektiivin suhteen on puhuttu tästä opt-out-järjestelmästä, siitä tulee asteittain luopua. Toivon, että Euroopan unionin tasolla tällaiseen ratkaisuun päästäisiin. Se on ollut Suomen kanta.

Tuottavuuteen ja ikäjohtamiseen jo puutuinkin.

Sitten ulkomaisen työvoiman käytön valvonta: Meillä puhutaan paljon tästä problematiikasta. Puhutaan laittomasta työvoimasta, sitten puhutaan siitä työvoimasta, joka on kyllä laillisesti Suomessa, mutta tekee tavallaan laittomin ehdoin töitä, tai sitten siitä joukosta, joka ei ole edes laillisesti tässä maassa, tai sitten ne työolot ovat kyllä lailliset, mutta muuten kelvottomat, elikkä siellä työyhteisössä ei ole osattu ottaa asioita huomioon.

Meillä istuu ulkomaisen työvoiman työehtoja valvova työryhmä kakkonen. Ykkösen esitykset ovat olleet eduskunnassa jo tämän kauden alussa. Nyt siellä etsitään lisää välineitä. Yksi on tämä tällainen emoyhtiön vastuu esimerkiksi tietyissä rakennusfirmoissa, kun käytetään paljon alihankintoja, että tiedettäisiin, keitä siellä työpaikalla on, minkälaisia vastuita kelläkin on, ja voitaisiin helpommin puuttua sitten niihin tilanteisiin, joissa työpaikalla on niin sanotusti asiatonta joukkoa tai laitonta työvoimaa tai sellaista joukkoa, jonka työehdot eivät ole ... (Ed. Pulliainen: Tuleeko pakollinen kulkulupajärjestelmä?) — Se on yksi asia, joka tuolla työryhmässä on keskustelussa. Itse en vielä uskalla sanoa, minkälaisiin ratkaisuihin eri elementtien kohdalta päädytään, mutta kohtuullisen loppumetreillä ollaan ja viimeisiä vääntöjä työmarkkinajärjestöjen kanssa (Puhemies koputtaa) asiasta käydään. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Sitten ihan lyhyesti — anteeksi, joudun ikävä kyllä hetkeksi poistumaan — terveysalan työttömyyteen. Työvoimapula siellä on usein hyvin pätkittäistä, ihmiset ovat muutaman päivän kortistossa, mutta työllistyvät pätkiin. Tähän on etsitty ratkaisuja sitä kautta, että sijaisia pyritään vakinaistamaan.

Mitä tulee yksinyrittäjiin ja heidän tukeensa tässä niin sanotussa matalapalkkaratkaisussa, toivon, että siihen jo tämän kevään aikana päästään vastaamaan.

Sovitellun päivärahan ongelma on tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriössä pohdinnassa, mitä siinä voitaisiin tehdä. Kuka vastustaa lastenhoidosta liittyvien kustannusten tasajakoa? Voisi sanoa, että osa työnantajista, koska aina käy niin, että kun toisen maksuja siirretään toiselle, se ei ole kovin helppoa. Siitä on sosiaali- ja terveysministeriössä ollut työryhmä, joka on omia esityksiään tehnyt, ja työministeriössä istuu tällä hetkellä työryhmä, joka pohtii ylipäätään työn ja perheen yhteensovittamista myös tästä näkökulmasta.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja erinomaisen hyvin esitteli valiokuntamme tekemää mietintöä, mutta olisin halunnut vielä nostaa täältä yhden tärkeän asian tähän maahanmuuttajakysymykseen liittyen. Olimme nimittäin erittäin hämmästyneitä siitä, että työelämäselonteossa tähän asiaan ei juurikaan puututtu. Yhtenä suurena mahdollisuutena meillä ovat myös ne äidit, jotka tällä hetkellä maahanmuuttajaperheissä hoitavat kotona lapsiaan, mutta jos me jätämme heidän kotouttamistoimenpiteensä ja kielikoulutuksen hoitamatta, he eivät ole voimavara. Tämä on tärkeä kysymys, joka pitäisi ratkaista.

Toisena kysymyksenä on ulkomaalaisten opiskelijoiden oleskelulupa- ja työntekosäännösten yksinkertaistaminen ja joustavoittaminen. Me emme saa menettää sitä voimavaraa, mikä meillä tällä hetkellä ulkomaalaisissa opiskelijoissa on eri kouluissamme ja yliopistoissamme. Heidän mahdollisuuksiensa jäädä työntekoon tänne (Puhemies koputtaa) Suomeen on oltava hyvät.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on tehnyt erittäin kunniakkaan mietinnön, kiitos siitä. Tulevaisuudessa työelämässä joudutaan entistä enemmän vastaamaan tähän globaaliin tulevaisuuden haasteeseen ja siihen, mitä se tuo tullessaan. Tanska on mielestäni tätä jo ennakoinut, ja sen sijaan, että siellä olisi työttömyys huimasti noussut, se on laskenut. Siellä on perustettu yrityksiä, lähinnä suunnittelu- ja markkinointiyrityksiä, palvelemaan tuotantoa, jota tehdään vaikkapa Kiinassa tai muissa vastaavissa valtioissa. Niinpä olisin toivonut, että tässäkin olisi hieman enemmän paneuduttu yritystoimintaan ja lähinnä niihin mahdollisuuksiin. Myös yrittäjäkoulutukseen pitäisi turvata tulevaisuudessa riittävät voimavarat.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko työelämästä on mielestäni erittäin hyvä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Sivuilla 9 ja 10 on kaksi erittäin hyvää taulukkoa. Toisessa on työlliset työnantajatyypin mukaan, ja siitä käy selvästi ilmi se, mikä merkitys on yksityisellä sektorilla työllistäjänä ja mikä on julkisen sektorin osuus työllistämisessä. Molempia tarvitaan, mutta tämä kuva kertoo sen, että tästä huonosta tilanteesta, jossa me nyt olemme, ei selvitä muutoin kuin panostamalla elinkeinoelämään ja yritystoimintaan. Olisi hyvä ollut kuulla, mitä ministerit ajattelevat sen suhteen tehdä ja kuinka nopeassa tahdissa, koska vuodesta 1992 lähtien me näemme julkisen sektorin osuuden: se ei ole kasvanut juurikaan. Sitten seuraavalla sivulla 10 "Työllisyyden kehitys toimialoittain" käy (Puhemies koputtaa) erittäin selvästi esille palvelusektorin (Puhemies: Minuutti!) merkitys. Mitä aiotaan sen suhteen tehdä, että työpaikkoja sinne saadaan entistä enemmän?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääasiassa valiokunnan mietintö on hyvin perusteellisesti tehty, mutta eräitä puutteita sieltä selkeästi löytyy. Minä kiinnittäisin samaan huomiota kuin ed. Hurskainen: yrittäjyyden näkökulma on tässä jäänyt melko vähälle, ja asioita on tarkasteltu hyvin pitkälti työntekijälähtökohdasta. Valtioneuvoston selonteossa viitataan työlainsäädännön paranemiseen. Yleissitovuus on lisääntynyt, se on totta. Mutta paikallisen sopimisen osalta totean kyllä sen, että se ei ole edennyt minusta juurikaan viime aikoina. Tämän suhteen minusta nämä kirjaukset ovat kyllä hieman yliampuvia.

Aivan oikein perheyritysten ja pk-yritysten roolia on tässä nostettu ja nähty hyvänä esimerkkinä, mutta se tarkastelu on jäänyt vähäiseksi. Eräs asia, jonka haluan nostaa esiin, on erittäin laaja pk-yritysten joukko, jotka tänä päivänä hakevat työt jostakin muualta kuin kotipaikkakunnaltaan eli sijaintikunnaltaan. Nämä ongelmat ovat jääneet tässä täysin tarkastelematta, ja ne aiheuttavat suuria (Puhemies koputtaa) riskejä liikenteessä, perheyhteisöissä jne. Myös tähän olisin kyllä toivonut hieman tarkempaa näkökulmaa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä, kuten täällä on todettu, on monia tärkeitä työelämähaasteita listattuna. Erinomaisena pidän sitä, että valiokunta kiinnittää huomiota pätkätyöläisten asemaan. Perusteettomat pätkätyöt eivät ole tästä yhteiskunnasta valitettavasti mihinkään kadonneet. Meidän on löydettävä keinoja, joilla voidaan puuttua tähän elämän pätkimiseen työsuhteiden kautta.

Ikääntyvällä Suomella ei ole myöskään varaa huonoon johtamiseen. Valiokunnan mietinnössä ihan ansiokkaasti korostetaan työpaikan yhteishenkeä, oikeudenmukaisuutta ja arvostusta. Kuitenkin tiedämme, että monissa suomalaisissa työyhteisöissä monet työntekijät joutuvat jopa työpaikkakiusaamisen kohteeksi, ja valitettavasti valiokunta ei ole tätä asiaa mielestäni riittävästi noteerannut. Valiokunta mainitsee ihan hienosti tämän puheeksi ottamisen kulttuurin, jota täytyisi enemmän viljellä, mutta se ei varmaan tuolla ruohonjuuritasolla oikein toimi, jos vaikean aiheen puheeksi ottaminen saattaa johtaa sivuraiteille siirtämiseen tai jopa paljoa puhumatta potkuihin.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valiokunta on ottanut moniin tärkeisiin asioihin hyvin kantaa, ja monia asioita on nostettu esille. Mutta yksi keskeinen asia mielestäni kumminkin tässä on, että yritysdemokratia loppuu silloin, kun kellokortti leimataan työntekijän osalta. Tämä tulee näkyviin erityisen selvästi hyvin monissa tapauksissa, nyt tämä Perlos-esimerkki on ehkä kaikista räikein esimerkki.

Suuret pörssiyhtiöt käyttävät häikäilemättömästi valtaa eivätkä kuuntele työntekijöitten eivätkä työntekijäjärjestöjenkään ääntä edes. Nokia on muun muassa tässä ollut nyt viime aikoina julkisuudessa. Tässä mietinnössä todetaan: "Työntekijän tarpeet tulisikin ottaa tasapuolisesti huomioon - -." Tässä pitäisi olla kyllä jotain aivan paljon vahvempaa kuin "tulisikin".

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hieman pahoillani siitä, että tässä keskustelussa ei liiemmin ole käsitelty työajan lyhentämistä ja työn jakamista. Suomessa, niin kuin monissa muissakin teollistuneissa maissa, tuottavuus on kasvanut aika huikeasti tasaiseen tahtiin. Minusta olisi luontevaa, reilua ja tavoiteltavaa, että automaation edetessä ja tuottavuuden kasvaessa siitä koituva mammona ei kerääntyisi ainoastaan kapitalistin taskuun, vaan se näkyisi lisääntyvänä vapaa-aikana ja mukavana elämänä kaikille palkansaajille. Eli minun mielestäni ilman muuta työelämässä pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla työajan lyhentäminen.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikkia asioita tähän mietintöön ei tietenkään voitu ottaa. Tässäkin jo on tullut erittäin monta pyyntöä joka puolelta salia vähän siitä, mitä olisi voitu käsitellä, mutta sinänsä jo tämä työelämävaliokunnan mietintö on tehty pitkän ja ansiokkaan kuulemisen jälkeen ja perusteella. Pidän mietintöä erittäin hyvänä, mutta koska se on tehty yksimielisenä, on se tietysti kompromissi eräällä tavalla.

Koska valmisteluun ovat osallistuneet niin työnantajien äärilaitaa myötäilevät kuin hyvissä työpaikoissa olevat ihmiset, jotka eivät ole tavallista työelämää nähneetkään, ja sitten meitä muutama, jotka olemme olleet työssä sellaisissa työpaikoissa, joissa toimintakulttuurit työelämässä ovat lähestulkoon orjan asemassa olemista ja ainakin hyvin lähellä sitä ja joissa ei mistään vuorovaikutuksesta puhuta eikä puhuta mistään sopimisista työpaikoilla, koska aitoja sopimusmahdollisuuksia ei ole. Ja näitä työpaikkoja tässä maassa valitettavan paljon on, ja tuntuu olevan niin, että ne lisääntyvät kaiken aikaa, pikkuhiljaa. Jostain syystä tässä salissa ei kovinkaan monen tietämissä ole se lisääntymisen määrä.

Syy, miksi työpaikoilla mennään edelleen huonompaan suuntaan, on ihan selvä: rahan ja voittojen huumassa vannotaan globalisaatioon tukeutuen, kaikki on kilpailulle ja sen mukana tulleille haasteille avointa, ja se on ainoa ja oikea reitti. Mitään muuta mahdollisuutta meillä ei ole pärjätä tässä tulevaisuudessa.

Tässä joku puhui tuosta Perloksesta. Tuli siellä käytyä itsekin, ja totesin sen, että vaikka ne noin 500 työntekijää, jotka siellä edelleen olivat, 100 vuokratyöntekijää — huomioikaa, 100 vuokratyöntekijää — olivat jo jääneet pois, vaikka he olisivat tehneet ilmaiseksi niitä töitä, niin ei se tänne olisi jäänyt koko tehdas, ihan turha luullakaan. Siellä olivat vuokrakustannuksetkin jo sitä luokkaa, että ne menivät niin kuin ohitse kaikesta, ja herrat vaan olivat päättäneet, että se siirretään johonkin muihin maihin, missä markkinat on. Ei siinä ollut työvoimakustannuksilla mitään tekoa siinä asiassa.

Tähän työelämään liittyy kiinteästi myöskin se, että määräaikaiset, pätkä- ja osa-aikaiset työsuhteet ovat vitsauksena. Samoin se, mistä olisi toivonut olevan enemmän vielä tässä mietinnössä, on vuokratyövoiman käyttö. Vaikka olemme siihen kiinnittäneet huomiota, niin olisin kuitenkin valmis menemään siinä huomattavasti eteenpäin ja huomattavasti kovempiin otteisiin. Ne ovat erittäin suuria kaikki nämä edellä mainitut ongelmat taikka nämä työsuhteet, joittenka toiminnasta seuraa suuria ongelmia työntekijöille.

Kuka esimerkiksi voi ajatella rakentavansa tulevaisuuttaan, perhettä, kotia, kun tiedossa on, että äitiyslomat, lastenhoito, vuosilomat, työajan lyhennykset, ylityökorvaukset, kaikki muut on mennyttä ja ollutta? Ei niitä koskaan ihminen saa, jos hän toimii esimerkiksi vuokratyövoimana. Jopa kotimaisissa vuokratyövoimayrityksissä kierretään kaiken maailman konsteilla ja keinoilla näitä äsken mainitsemiani asioita. Ihmiset ovat siirtyneet täysin orjatyövoiman osaksi, ja heidän kohdaltaan ei voida puhua mistään sopimisyhteiskunnasta ja siitä, että heitä kohtelee joku työsopimus tai työehtosopimus. Pykälissä on mainittu, että joitain yrityksiä on, joissa on voimassa työehtosopimus, ja vuokratyövoimaa välittävän yrityksen pitää noudattaa sitä sopimusta taikka sitten sillä alalla olevaa sopimusta, missä ihmiset ovat. Mutta se toteutuminen on aivan toisenlaista.

Puhumattakaan näistä vuokratyövoiman käyttäjistä, jotka tulevat tuolta rajan toiselta puolelta. Siellä on suomalaisia ketkuja, jotka ovat tänne saaneet liiketoimintakiellon, he ovat siirtäneet yritystoimintansa Viroon ja sieltä lähettävät tänne vuokratyövoimaa tai lähetettyjä työntekijöitä, eivät ole kirjoissa, eivät kansissa, kukaan ei tiedä, missä he tekevät ja mitä he tekevät. Näitä tässä maassa on varmaan jo 10 000 ihmistä, eivät maksa verojaan, eivät maksujaan mihinkään maahan. Tässä meillä haastetta riittää tulevaisuudessa vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Miten näitten yritysten kanssa sitten suomalaiset rehelliset yrittäjät kilpailevat? Eivät mitenkään. Ei sillä viivalla pysty olemaan. Minä olisinkin valmis esittämään, että vuokratyövoiman käytölle asetettaisiin erittäin (Puhemies: 5 minuuttia!) kovat rajat ja tukeuduttaisiin siinä vain tilapäiseen työvoiman käyttöön, kuten se aiemmin on määritelty.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Käsittelen puheessani lyhyesti ammattiyhdistysliikkeen roolia, vapautta työssä ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien asemaa. Valiokunta erinomaisessa mietinnössään aivan oikein toteaa, että meillä on korkea järjestäytymisaste ja tämä meidän työmarkkinajärjestöjemme neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä on toimivan työelämän perusta ja tukee suomalaisen yhteiskunnan kehitystä.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että erityisesti pätkätyöläisten osalta järjestäytymisaste on pudonnut merkittävästi. Tämä on aito demokratiaongelma myös varsinkin pitkällä aikavälillä, jos kehitys jatkuu. Eli meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole kiinnittyneitä omalle alalleen, omalle työpaikalleen, tai eivät muista syistä halua järjestäytyä ja siitä myöskin seuraa, että liittojen edustavuus laskee. Kuitenkin voidaan tehdä se analyysi, että erilaisissa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät ovat nykyään se meidän työmarkkinoidemme päähänpotkittujen ryhmä, joka erityisesti tarvitsee sitä porukan tukea, juuri sitä, minkä takia ammattiyhdistysliike on alun perin perustettu: että ne, jotka ovat heikossa asemassa, yhdistyneinä pystyvät puolustamaan omia oikeuksiaan.

Tässä suhteessa meillä on meidän järjestelmässämme merkittävä ongelma, että juuri ne, jotka ovat heikoimmassa asemassa, eivät järjestäydy. Toki tämä ei tarkoita sitä, etteivät ammattiliitot olisi joissakin tilanteissa ja useinkin valmiita heitä puolustamaan, mutta näin ei ole aina tilanne, ja joka tapauksessa, kun meillä on tällainen kolmikantainen järjestelmä kuin on, niin tämä on ongelma. Tämä on suuri haaste ammattiyhdistysliikkeelle, mutta kyllä se täytyy myöskin ottaa tässä kolmikannan kolmannessa kannassa huomioon eli edustuksellisen demokratian järjestelmässä.

Ed. Huovinen täällä viittasi siihen, että pätkätyöläisten ongelma on erityisesti sellainen, että meillä on perusteettomia pätkätöitä, joista pitäisi päästä eroon. Näinkin on. Ilman muuta meillä merkittävä osa pätkätöistä on sen tyyppisiä, että ne eivät ole projektitöitä vaan työ on jatkuvaa ja kysymys on vaan joko huonosta työnantajapolitiikasta tai halusta tehdä säästöjä sitä kautta. Mutta on myöskin niin, että meillä tulee aina olemaan näitä epätyypillisessä työsuhteessa olevia ja ne järjestelyt eivät aina ole negatiivisia. Silloin meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme tulee parantaa sellaiseksi, että pätkätyö ei tarkoita pätkäturvaa. Kyllä täällä valiokunnan mietinnössäkin erittäin hyvin todetaan, että perusongelma on se, että meillä on tästä kokoaikatyöstä ja pysyvästä työstä tehty se normi, jonka pohjalta järjestelmä on rakennettu. Sen takia nämä eri epätyypillisissä työsuhteissa olevat ovat sitten usein väliinputoajia.

Yksi konkreettinen keino, jolla voitaisiin parantaa pätkätyöläisten asemaa, on palata ansiosidonnaisen turvan osalta hieman askel taaksepäin eli poistaa menneitä heikennyksiä niin, että jo kuuden kuukauden työssäolosta pääsisi ansiosidonnaisen piiriin. Tämä nykyinen työssäoloehto tekee sen, että varsinkin nuorella uudella työvoimalla on vaikeuksia päästä ansiosidonnaisen piiriin. Se on kuitenkin tarkoitettu juuri siksi puskuriksi näitä työttömyysjaksoja vastaan. Kuitenkin meillä alkaa olla aika iso osa työvoimasta sen tyyppistä, että työttömyysjaksot kohtaavat vuosittain tai ainakin erittäin säännöllisesti, ja siksi toivoisin, että tätä harkittaisiin. Sitähän pystyy silloin myöskin tekemään kustannusneutraalisti, mikäli ollaan valmiita sitten tinkimään jostakin muusta, jos halutaan järjestelmää ajatella nimenomaan pätkätyöläisten näkökulmasta.

Mutta, arvoisa puhemies, lopuksi vielä: Pidän erittäin positiivisena sitä, miten valiokunta on mietinnössään korostanut työaikajärjestelyä ja työaikajohtamista. Kuten on havaittu, monet työt ovat sen tyyppisiä, että työajan, työtuntien, lisääntyessä tuottavuus ja tehokkuus eivät välttämättä kasva, vaan ne voivat varsinkin koko elämänkaaren mitassa laskea, jos ihmisistä tulee kehäraakkeja jo kolmikymppisinä, nimimerkki Viime vuonna pitkällä sairauslomalla ollut. (Ed. S. Lahtela: Mutta kuntoutunut!) — Mutta erittäin kuntoutunut, ed. Lahtela, aivan. (Ed. Gustafsson: Kuten näemme ja kuulemme!) — Kuten näemme ja kuulemme, kiitoksia, ed. Gustafsson. — Mutta olisi hyvä, mikäli päästäisiin näissä joustavissa työaikajärjestelyissä sen tyyppiseen käytäntöön, että todella aina ei käy niin, että työntekijä joustaa työantajan tarpeitten mukaan, vaan että neuvottelutilanteet olisivat aitoja ja työajat ja työnantajat voisivat joustaa ihmisen elämäntilanteitten mukaan. Elämän ruuhkavuosissa voitaisiin mielellään tehdä lyhyempää päivää. Meillähän on tosi epäterve tilanne, että pienten lasten isät tekevät (Puhemies koputtaa) pisimpiä ylitöitä.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, toteaisin, että myöskin monilla minun ikäisilläni on tulossa hoivavastuu omista vanhemmistaan tulevaisuudessa, jolloin voimme myöskin tarvita enemmän vapaata työstä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Meriläiselle voisi todeta tästä ay-liikkeen problematiikasta, kun hän totesi, että ay-liikkeen pitäisi tulla jotenkin lähelle näitä pätkätyöläisiä: minusta se on selkeä juttu, että ay-liikkeenhän muodostavat jäsenet ja silloin sinne pitää mennä ensiksi jäseneksi, ennen kuin pystyy vaikuttamaan näihin juttuihin, ei mistään ylhäältä tule se apu näihin juttuihin.

Itse tästä mietinnöstä — tämä on tosi laaja ja hyvä paperi ja kaikkea sopii sisään — mietin yhä edelleen silloin, kun tätä tehtiin ja puhuttiin, ja nytkin sitä, jotta kohtaavatko oikeasti nämä asiat, mitä mietintöön on kirjattu, ja ponnet sen todellisuuden ja onko sillä tavalla, että työelämä ja yritystoiminta menee menojaan ja me täällä hallinnossa teemme omia tämmöisiä ihanteita ja kuvioita, missä meidän pitäisi olla, mutta se ei todellisuudessa toimi, vaan markkinavoimat ja rahavalta tekevät niin kuin haluavat. Ne katsovat, missä on edullisempaa ja mikä niille on hyvää.

Tähän liittyy tämä oravanpyöräjuttu, mistä täällä on puhuttu, että ihmiset vievät jopa kotiin työnsä, tekevät ylitöitä ilman mitään korvauksia ja sitten palavat loppuun. Kysehän on siitä, jotta jokainen rimpuilee siinä pyörässä sillä tavalla, että kestäisi työelämässä sisällä ja saisi pitää työpaikkansa. Jos ei kykene siihen, joku toinen on yhtä kova taikka kovempi juoksemaan siinä pyörässä tai sitten, jos ei Suomessa pystytä juoksemaan, niin joku ulkomailla juoksee kovemmin ja siellä tehdään se työ.

Sen takia minusta sinällään nämä periaatteet, mitä tässä on esitetty, ovat jaloja, hyviä ja kannatettavia kaikki. Mutta miten nämä saadaan lihaksi, oikeaksi toiminnaksi siten, jotta suomalainen työnantaja myös lähtee toimimaan näiden mukaan eikä lähde viemään sitä firmaansa ulos tai sitä tuotantoansa ulos? Hyvä esimerkki tästä, tai huono esimerkki, on laivanvarustamot. Miettikääs sitä, jos kaikki nämä tehtaat ja laitokset olisi mahdollista uittaa semmoiseen maahan ja liputtaa semmoisen maan alle, missä on halpa työvoima, siirtää se tehdas, olisikin tehty laivan päälle koko tehdas tai laitos tai palvelu. Minä luulen, jotta sitä isänmaallisuutta olisi paljon vähemmän vielä kuin tänä päivänä. Siellä laivan kokka kääntyisi äkkiä jonnekin halpamaan suuntaan ja sieltä otettaisiin porukka töihin, niin kuin tällä hetkellä varustamoilla tapahtuu. Tämä kuvastaa karmeudessaan, mitä se on.

Sen takia minä kyllä kuitenkin luotan siihen, jotta suomalaisessa yhteiskunnassa löytyy semmoista tahtoa. Sitä kuvastaa oikeastaan meidän mietintömme teko, koska tämä on yksimielinen mietintö. Tässä nähtiin tämmöisiä hyviä kehityssuuntia ja asioita, joita meidän pitäisi korjata tässä hommassa, mutta sitten on olemassa rahan valta, joka vielä näköjään on erillään tästä. Vaikka me olemme eri yhteiskuntatahoilta valittuja henkilöitä, rahan vallalla on näköjään omat periaatteet, jotka eivät välttämättä olekaan ihan samoja kuin tässä eduskunnassa. Tämä on se paha ongelma.

Tässä on käyty monia hyviä asioita läpi, ja viidessä minuutissa ei ennätä paljon sanoa, mutta otan semmoisia vielä, mitä tässä ei ole tullut esille. Minusta tässä yksi semmoinen hyvä näkökulma, joka saatiin tänne mietintöön sisään, on tämä omaishoito ja työelämä. Minusta tämä tulee olemaan jatkossa semmoinen juttu, että tätä on kehitettävä. On saatava ne kivet pois kengästä, mitkä estävät sen homman tällä hetkellä niin, jotta esimerkiksi työtön henkilö ei voi jäädä tietyssä tilanteessa omaishoitajaksi, koska voi menettää työttömyysturvan, voi menettää työttömyyseläkkeen. Täällä mietinnössä on todettu tämä kysymys, vaikka ei nyt puheissa ole todettu. Kaiken kaikkiaan, kun katsoo tulevaisuutta, niin kun keski-ikä kasvaa, yhä enemmän meillä tulee olemaan semmoista porukkaa, joka ei pysty itseänsä hoitamaan, ja tarvitaan koko yhteisön tukea siinä hommassa. Laitoksiin toivon mukaan ei kaikkien tarvitse mennä sitten eikä niitä pystytä rakentamaankaan, mutta järkevä ja pehmein tapa hoitaa se kysymys on omaishoito. Sen takia minusta se pitää ottaa vakavasti, ja toivon mukaan ministeriö nyt ryhtyy sitten valmistelemaan mahdollisimman nopeasti, jopa tämän hallituskauden aikana, niitä toimia, miten tämä homma hoidetaan kotiin ja kuntoon.

Sitten toinen on tämä ikääntyneiden sotumaksukysymys, joka meillä on ponnen muodossa näkyvissä. Minusta siihen myös pitää kyllä puuttua, jotta ne ihmiset, jotka ovat työelämässä, eivät joudu heti, (Puhemies koputtaa) kun pääsevät putken suulle, ulos sieltä, niin kuin tänä päivänä tapahtuu.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen työaika on varmastikin kokemassa tulevina vuosina erittäin suuria muutoksia. Eräs syy tähän on varmasti se laajeneva luova työ, mitä Suomessa tullaan tekemään. Tähän on otettu kantaa tulevaisuusvaliokunnan Pekka Himasen johdolla tekemässä raportissa jo viime keväänä ja sen jälkeen hyvin monessakin yhteydessä. Fakta on, että ihminen ei voi olla luova käskystä 8:sta 4:ään, vaan luovuus ottaa oman aikansa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mikä meidän työaikamme tulee jatkossa olemaan.

Työajan joustot ovat tässä kohtaa ja erityisesti Suomen tulevaisuus huomioon ottaen erittäin keskeinen ongelma. Mielenkiintoisesti äsken työministeri Filatov sanoi, että liika työ ei ole hyvästä. Tätä on oikein EU-tasolla tutkittu. Hyvä, että on tutkittu. Luulisi, että tämän tietäisi vähemmällä jokainen meistä. Liika työ on raskasta, ja on otettava huomioon vielä perheet. Jokaisella meistä on nimittäin perhe, niilläkin, joilla ei ole lapsia, on kuitenkin varmasti ne vanhemmat, joista pitää huolehtia. Tässä nimenomaan, miten tämä perhe yhdistetään työelämään, keinot ovat meillä tällä hetkellä erittäin heikot, kuten olemme kuulleet täällä. Nuoret isät tekevät pitkää päivää, ylitöitä, naiset ovat korkeammin koulutettuja kuin miehensä, ja kuitenkin heillä on ongelmana saada ylipäätään pysyviä työsuhteita. Samaan aikaan on hoidettava lapset ja kohta, kun lapsien suuri hoitovastuu vähän helpottaa, tulevat hoidettaviksi omat vanhemmat.

Kiinnitänkin huomiota osa-aikatyön laajempaan mahdollistamiseen. Meillä jostain syystä osa-aikatyötä pidetään paheksuttavana, sitä pidetään jopa ihmisarvoa alentavana. Muistan, miten 15 vuotta sitten, kun itse olisin ollut nimenomaan osa-aikatyön tarpeessa, perheeni tilanne oli se, että vähäinenkin työtulo olisi ollut parempi kuin se, että jään täysin työelämän ulkopuolelle ja sitä kautta myös yhteiskunnan ulkopuolelle. Mutta 15 vuotta sitten opettajalle ei kertynyt eläkettä osapäiväisistä työsuhteista. Onneksi tästä asiasta on päästy eteenpäin, mutta yhä edelleen peräänkuulutan mahdollisuuksia osa-aikatyöhön paljon nykyistä laajemmin. Meillä syyllistetään äidit, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan, mutta he ovat valinneet näin siksi, että heidän toinen vaihtoehtonsa on työllistyä täyspäiväisesti ja ylityöt päälle, ja silloin he ovat valinneet tämän vaihtoehdon. Sallimalla osa-aikatyö, tekemällä se paremmin mahdolliseksi, saisimme ehkä näidenkin äitien jonkinlaisen työpanoksen yhteiskuntaa hyödyntämään sekä myös heidän omaa ammatillista osaamistansa ylläpidettyä paljon nykyistä paremmin. Tämä osa-aikatyö tulee myöskin ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun itse kukin vanhenemme. On helpompaa jättäytyä vähitellen työelämän ulkopuolelle kuin kerralla jäädä pois ja huomata, että nyt ei olekaan enää mitään jäljellä.

Suurin ongelma kuitenkin Suomessa on tämä, mistä on onneksi täälläkin puhuttu, eli naiset työelämässä. Miten naiset saavat töitä? Miksi nuoret naiset eivät saa työpaikkoja muuta kuin määräaikaisiin työsuhteisiin? Määräaikaisissa työsuhteissa olevista onkin 62 prosenttia naisia. Miesten osuus on vain 38 prosenttia. Kuten täällä on sanottu, pätkätyö ei ole oikeaa elämää. Se ei salli tulevaisuuden suunnittelemista. Se ei salli niin vain lasten tekemistä ja perheen perustamista.

Ongelma on meillä se, että työnantaja on laitettu vastuuseen työhön liittymättömistä kuluista eli lasten tekemisestä. Nämä kulut, vanhemmuuden kulut, eivät kuitenkaan aiheudu missään nimessä työperäisestä sairaudesta, ja lapsia ei tehdä myöskään työpaikoilla. Miksi työnantaja on siis laitettu yksinomaan vastuuseen vanhemmuuden kuluista? Työnantajilla on mahdollisuus jatkossakin olla palkkaamatta naisia, jos työpaikan hinta tulee vanhemmuuden kulujen myötä niin kovaksi, niin kalliiksi. Meillä nyt jo viedään työpaikkoja ulkomaille enenevässä määrin. Eli se, että me pakotamme ja laajennamme tätä oikeutta yksioikoisesti, ei tarkoita sitä, että meidän naisemme jatkossakaan saavat paremmin työpaikkoja.

Ministeri Filatov täällä äsken sanoi, että työnantajat vastustavat vanhemmuuden kulujen jakamista isien ja äitien työnantajien välillä. Totta kai vastustavat. Eiväthän lapset ole työn tekemiseen liittyvä kulu. Mutta kysynkin, miksi me sitkeästi esitämme, että vanhemmuuden kulut pitää jakaa pelkästään työnantajien kesken. Missä on se meidän yhteisvastuumme lapsista ja tästä suomalaisesta yhteiskunnasta, ja kuka oikeasti voisi vastustaa sitä, että nämä vanhemmuuden (Puhemies koputtaa) kulut jaettaisiin koko yhteiskunnan kesken?

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko työelämästä on mielenkiintoinen opus, joka pyrkii kuvaamaan melko kattavasti työelämän yleisiä kehityssuuntauksia, elinkeinoja, työelämän kehitystä sekä yritysten toimintatapojen ja toimintaympäristön muutosta. Tarkastelun kohteena ovat samalla työlainsäädännön toimivuus sekä mahdolliset muutostarpeet.

Valiokunta on käsitellyt mietinnössään hyvin laajasti työelämäselontekoa, ja mielestäni lopputulos on ihan kohtuudella sanoen hyvinkin ansiokas. Kiinnitän puheenvuorossani huomiota vain muutamiin kohtiin. Toki selonteko ja siitä tehty mietintö ansaitsisivat varmasti pidemmänkin analyysin ja tarkemmat puheenvuorot.

Tähän asti Suomi on selvästi hyötynyt globalisaatiokehityksestä. Vaikka koulutus, osaaminen ja teknologia ovat hyvällä tasolla, näyttää siltä, että osaamisen soveltaminen käytäntöön ei ole aivan sitä, mitä sen tulisi olla. Ikääntyminen ei ainakaan vielä ole viemässä Suomea suohon, ja työolotkin ovat viime vuosien aikana kehittyneet suotuisaan suuntaan. Tuorein työolobarometri antaa arvosanaksi peräti 7,9. Työvoiman määrä kuitenkin tulee vähenemään, ja tulevaisuudessa tarvitsemme yhä enemmän ulkomaista työvoimaa. Samalla työurien pidentäminen, syntyvyyden kasvattaminen ja riittävän korkea koulutuksen taso asettavat jatkuvia vaatimuksia, jotta säilymme globaalissa myllyssä kilpailukykyisenä hyvinvointiyhteiskuntana.

Tarvitsemme monia polkuja työelämään ja samalla niitä tekijöitä, jotka minimoivat virtaukset työelämästä poispäin. Hallituksen selonteko lähtee siitä, että kehitys työelämässä on ollut pääasiassa myönteistä. Vaikka ongelmatekijöinä nousevatkin esille kiire ja stressi, kehityksen arvioidaan olevan menossa oikeaan suuntaan. Työelämän laatu on Suomessa kansainvälisesti vertaillen hyvä, ja työntekijöiden arviot työolojen ja työilmapiirin kehityksestä ovat tuoreimpien tutkimusten mukaan kääntyneet parempaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää mietinnössään kuitenkin huolensa eräistä työelämän kehityssuuntauksista, jotka voivat valiokunnan näkemyksen mukaan johtaa työllisyysasteen laskuun ja ennenaikaisen eläköitymisen lisääntymiseen. Samalla välittyy huoli siitä, että jotkut muutostekijät ovat vaikuttamassa kielteisesti väestön kehitykseen, terveyteen ja kokonaishyvinvointiin.

Eräänä ongelmakohtana nähdään työn epätasainen jakautuminen. Toisessa vaakakupissa ovat kokonaan vailla työtä olevat sekä alityöllistetyt, toisessa puolestaan ne, joilla työtä on aivan liikaa. Riittävä lepo ja palautuminen ovat tärkeitä sekä fyysisen että henkisen jaksamisen kannalta. Väsyneen ja jatkuvasti univelkaisen työntekijän luovuus jää käyttämättä. Samalla terveysriskit ja työtapaturmat lisääntyvät. Työajan oikea jakaminen on tärkeää, siten saavutetaan parhaat hyödyt myös tuottavuuden osalta. Työtehtävät ovat kuitenkin hyvin erilaisia, ja siksi hyvien ja joustavasti toimivien mallien luominen on tärkeää. Uupuminen ja masennuksesta johtuva eläköityminen ovat vakava ongelma työelämässämme.

Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa korostetaan yhteiskuntavastuunsa kantavien yritysten merkitystä. Ajatus on sinänsä aivan oikea. Työntekijöiden ja työnantajan sitoutuminen eivät valitettavasti riitä. Vaikeampi kysymys onkin se, miten saamme sitoutettua omistajat, sijoittajat sekä globaalit markkinat. Hyvien tavoitteiden taustalla on muistettava, että vain kannattava yritys voi työllistää.

Vaikka valiokunnan työelämäselontekoa koskeva mietintö onkin pääpiirteissään tuhtia asiaa ja tutkittua tietoa, jäi minua vaivaamaan paikoitellen hieman negatiivinen kuva suomalaisesta työelämästä. Ehkäpä asiantuntijakaartiin olisi ollut syytä valita niitä, joilla on enemmän positiivisia kokemuksia innovatiivisista, menestyvistä yrityksistä, ja hieman pidättyneemmin kuunnella niiden tutkijoiden kannanottoja, jotka näkivät työn paikoitellen uuvuttavana, turhauttavana raatamisena, jossa menettää terveytensä ja järkensä, lopulta jopa perheensä ja ystäväpiirinsäkin.

Kvartaalitalous on nähty peikkona, joka vaikeuttaa yrityksessä sitoutuneen henkilöstöpolitiikan toteuttamista. Osittain tämä varmasti pitääkin paikkansa. Yrityksiä ei kuitenkaan pidä yleistää koon, omistajuuden tai toimintatavan perusteella. Mielenkiintoista näkökulmaa tarjoaa Suomen parhaat työpaikat -tutkimus, joka perustuu yhdysvaltalaisen Great Place to Work -instituutin kehittämään malliin ja toteutetaan saman standardin mukaisena lähes 30 maassa. Suomessa tutkimuksen toteuttaa Helsingin kauppakorkeakoulun omistama LTT-Tutkimus Oy. Osallistua voivat kaikki organisaatiot, joissa työskentelee yli 50 henkeä, ja sarjoja on kolme: pienet, suuret sekä julkiset ja voittoa tavoittelemattomat organisaatiot. (Puhemies koputtaa) Yrityksen koko tai kansainvälisyys (Puhemies: 5 minuuttia!) eivät välttämättä korreloi suuntaan tai toiseen sen kanssa, miten henkilöstön työhyvinvoinnista yrityksissä huolehditaan.

Arvoisa puhemies! Jatkan seuraavassa puheenvuorossa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Työelämässä käynnissä olevista kehityssuunnista ja työpaikkojen tilanteista on käyty julkisuudessa viime aikoina hyvin paljon keskustelua. Myöskin täällä eduskunnassa käymme useasti keskusteluja muun muassa perheen ja työn yhteensovittamisesta, rakennetyöttömyydestä, tuottavuusongelmista, pätkätöistä, sukupuolten välisestä epätasa-arvosta työelämässä ja työn pakkotahtisuudesta, kiireydestä, jaksamisongelmista. Näin ollen selonteon käsittely valiokunnassa on ollut hyvin monipuolista ja perusteellista. Mielestäni valiokunta kuitenkin pystyi löytämään yhteisen näkemyksen ja on tehnyt siitä erittäin hyvän mietinnön. Täällä on kehuttu valiokuntaneuvosta, ja tässä yhteydessä haluaisin kiittää myös yhteistyöhakuista puheenjohtajaa ja valiokunnan mainioita jäseniä. Otan omassa puheenvuorossani esiin muutamia kohtia, joita valiokuntakin otti esiin.

Valiokunta on huolissaan työn epätasaisesta jakautumisesta yhtäältä ylivoimaisen paineen alla työskenteleviin ja toisaalta työttömiin ja alityöllistettyihin osa- ja määräaikaisiin. Kasvava määrä työntekijöistä työskentelee nykyisin epämukavissa ja epätyypillisissä työaikamuodoissa, muun muassa ilta-, yö- ja viikonlopputöissä, tulevat töihin, kun kutsutaan jne., taikka heidän työaikansa on jaettu osiin työpäivän aikana. Näihin työnteon muotoihin liittyy paljon ongelmia. Unihäiriöt ovat kasvava ongelma, ja kroonistuessaan univaje voi aiheuttaa vakavia sairauksia. Sen ovat myös tutkimukset todistaneet. Monia työtehtäviä luonnehtii kiire ja tehokkuuden vaatimus, ja liialliseen työmäärään ja kiireeseen liittyy monesti kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja siitä, ettei ole mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Tästä seuraa muun muassa uupumista ja masennusta ja siitä taas sitten usein eläköitymistä, jotka ovat hyvin vakavia ongelmia työelämässä tällä hetkellä.

Tärkeänä johtamisideologiana, johon valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota, nähdään ikäjohtaminen. Ikäjohtamisella tarkoitetaan työntekijään ikään ja ikään liittyvien seikkojen huomioon ottamista päivittäisessä johtamisessa. Kyse ei ole vain ikääntyvien työntekijöiden erityistarpeiden huomioinnista vaan kaikkien ikäryhmien tarpeiden ja toiveiden, heikkouksien ja vahvuuksien huomioon ottamisesta johtamistyössä.

Toteamme mietinnössä, että työelämän kehitys on ristiriidassa väestöpolitiikan vaatimusten kanssa. Monet lykkäävät lasten hankintaa, kunnes äidillä on pysyvä työsuhde, josta äitiyslomalle ja hoitovapaalle on mahdollista turvallisesti jäädä. Nykyisessä pätkätyömaailmassa pysyvän työsuhteen saantiin voi mennä kuitenkin kauan ja mahdollisuudet saada lapsia voivat siten heikentyä. Tutkimusten mukaan pätkätyöt ovat yksi suurimmista työelämän epävarmuuden aiheuttajista. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä varsinkin naisvaltaisilla aloilla. Suomessa naisten osuus pätkätöitä tekevistä on korkein koko EU:ssa, sillä noin 60 prosenttia määräaikaisista on naisia.

Arvoisa herra puhemies! Valiokuntamme kiinnitti huomiota myös vanhemmuuden työnantajille aiheuttamien kustannusten epätasaiseen jakautumiseen työnantajien kesken, ja siitä täällä on käytettykin tänään ansiokkaita puheenvuoroja. Totuushan on se, että sekä naisia että miehiä sisällään pitävissä työyhteisöissä se voi olla ihan tällainen syrjinnän paikka erityisesti naistyöntekijöitä kohtaan. Se, että nämä kustannukset jaettaisiin kaikkien työnantajien kesken ja mahdollisesti valtiolle myöskin, toisi naisvaltaisille aloille työpaikkoja ja lisäisi matalapalkka-alojen ja palvelualojen töitä. Mielestäni siihen tarvitaan vain hyvä Suomen sovellus. Minä uskon, että mistään muusta maasta me emme voi ottaa valmista mallia.

Arvoisa herra puhemies! Rakennetyöttömyyden purkamisessa keskeinen merkitys on koulutuksella, että se osaaminen saadaan kohtaamaan tarpeita. Koulutettu työtönhän on vähemmän työtön kuin kouluttamaton työtön, niin todetaan. Noste-ohjelmalla pyritään parantamaan koulutustasoa ja nostamaan nimenomaan niiden henkilöitten koulutustasoa, joilla ei ole koulutusta. On kuitenkin tärkeää huomata, että Noste-ohjelman vaikuttavuutta pitää seurata, samoin houkuttelevuutta parantaa.

Kiinnitimme myöskin ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen huomiota. On aivan liian korkea kynnys palkata ensimmäinen työntekijä. Siitä syystä kaikki keinot madaltaa tätä kynnystä ovat tarpeen. Silloin voitaisiin myös yksinyrittäjien jaksamista kehittää.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi: Kotitalousvähennyksestä täällä on jo todettukin, ja sehän on erittäin hyväksi havaittu keino luoda uusia työpaikkoja. Itse nostaisin vähennyksen ylärajaa ja laajentaisin käyttöalaa vieläkin enemmän siitä, mitä se tällä hetkellä on. Tällä hetkellähän eivät esimerkiksi asiointipalvelut vanhuksille ole tämän piirissä.

Ja ihan lopuksi: Perheen ja työelämän yhteensovittaminen on tämän päivän sana. Esimerkiksi tänä päivänä oli Helsingin Sanomissa ansiokas (Puhemies koputtaa) kirjoitus siitä, miten tarve hoitoavulle kasvaa, kun vanhemmilta vaaditaan joustoa työssä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun on saanut olla valiokunnan varajäsenenä mukana valmistelemassa mietintöä, niin tässä ei ole tarpeen puuttua yleisiin linjauksiin, vaan aion nostaa esille vain muutamia yksityiskohtia.

Valiokunnan mietinnöstä käy ilmi syvä huoli työelämän epävarmuudesta. Globalisaatio on onnellinen asia siinä, että se levittää vaurautta ympäri maailmaa ja avaa maailmanmarkkinat myös pienelle Suomelle. Vientiteollisuudesta riippuvainen Suomi on yksi globalisaation suurimmista voittajista, emmekä me kykenisi tarjoamaan kansalaisillemme nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa ilman yritystemme maailmalla saavuttamaa menestystä. Toinen puoli asiaa on se, että kilpailu on jatkuvaa ja jatkuvasti kovenevaa. Yhä useampi suomalainen suuryritys investoi markkinoiden lähelle ja alhaisempien työkustannusten maihin. Meillä Pirkanmaalla tämän kehityksen ovat viimeksi saaneet tuntea nahoissaan ne, jotka joutuivat irtisanotuiksi Perloksen keskittäessä Suomen toimintansa Pohjois-Karjalaan ja suunnatessa investointinsa ulkomaille. Perlos on vain yksi monien joukossa.

Kokonaisuudessa kyse on siitä, että meidän on täällä keskityttävä tuottamaan niitä palveluita ja tuotteita, joita vain harvat osaavat tehdä. Se pakottaa jatkuvaan koulutukseen ja kehittämiseen. Valtiovallan tulee suunnata räätälöityjä erityistoimia irtisanotuille, kuten Perloksen tapauksessa Ylöjärvellä, jotta he voivat uudelleen työllistyä. Uudelleentyöllistyminen ja uuteen tehtävään kouluttaminen vaatii paljon myös ihmisiltä itseltään, ja valtiovallalla on velvollisuus auttaa. Perloksen tapauksessa on annettava tunnustusta sille, että Pirkanmaan te-keskus, Ylöjärven kunta ja valtionhallinto ovat olleet myötämielisiä tekemään voitavansa.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö korostaa ammattiyhdistysliikkeen roolia työntekijöiden etujen valvonnassa ehkä liikaakin. Tulee muistaa, että viime kädessä myös työelämän pelisääntöjä koskevista ratkaisuista päätetään tässä salissa, vaikka maan tavaksi onkin tullut ulkoistaa työmarkkinoita koskevat ratkaisut kolmikannan päätettäviksi. Palkoista sopiminen kuuluu työmarkkinajärjestöille, mutta aina saavutettuja tuloksia ei voi pitää oikeudenmukaisina. On kohtuutonta, että eräiden avainalojen työntekijät saavat jatkuvasti muita parempia korotuksia. Erityisen kohtuutonta se on silloin, kun vaatimuksia vauhditetaan laittomilla lakoilla, kuten AKT:lla on tapana toimia.

Valiokunta vaatii, että Suomen tulee omassa kehitysyhteistyöpolitiikassaan tukea ammatillista järjestäytymistä kohdemaissamme. Tämä vaatimus on hyvä ja aiheellinen, mutta siihen tulee liittää se maininta, että tuemme nimenomaan työntekijöiden vapaata järjestäytymisoikeutta. Perinteisesti sosialistiseen maailmaan kuuluu se, että kaikki työntekijät kuuluvat ammattiliittoon, mutta ammattiliitoilla ei ole mitään vaikutusvaltaa työpaikoilla. Itse asiassa, kun ensimmäinen vapaa ammattiliitto, Solidaarisuus, saatiin aikoinaan perustettua Puolaan, se merkittävästi vauhditti koko sosialismin alasajoa, ja sosialismista irti pääseminen on ollut työntekijöiden työ- ja elinolojen kannalta valtava edistysaskel.

Kehitysmaista eräät, kuten Kiina ja Vietnam, ovat edelleen muodollisesti sosialistisia ja työntekijöiden oikeudet työpaikalla ovat erittäin heikot. Työntekijöiden epäinhimillisiä työoloja käytetään epäterveenä kilpailuvalttina esimerkiksi meitä ja muita länsimaita vastaan, minkä vuoksi olisi varsin perusteltua tukea omaehtoisten ammattijärjestöjen syntymistä näihin maihin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan antaa kiitoksen sille, että valiokunta nosti mietintöön yksityisyrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkausta helpottavan vaatimuksen. Kun hallitus ei tunnu pääsevän matalapalkkatyön tukemisessa puhetta pidemmälle, olisi hyvä, jos edes tämä uudistus toteutettaisiin. Monilla yksityisyrittäjillä on halua palkata työntekijä, mutta tällä hetkellä matka yksinyrittäjästä työnantajaksi on liian pitkä.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Työelämäselontekoa ja siitä valiokunnan laatimaa mietintöä on täällä monessa puheenvuorossa kehuttu, ja tietenkin valiokunnan jäsenistä kuulostaa hyvältä, että työtä tällä tavalla arvostetaan. Muutamia asioita tästä asiasta haluaisin ottaa esille, ja ne ovat kohtuullisen olennaisia. Nimittäin Suomen kansantalouden kasvun ja kilpailukyvyn ylläpitämisen kannalta työelämäkysymykset ovat avainasemassa, ja erityisesti avainasemassa ovat tuottavuuden kasvu sekä työllisyysasteen paraneminen.

Aika useasti, kun kuullaan sanat tuottavuuden kasvu tai tuottavuuden kohentaminen, ajatellaan heti, että nyt on kyse jostain kielteisestä. Haluankin heti alkuun todeta, että tuottavuuden parantaminen ei tarkoita, että työntekijästä pitäisi repiä yhä enemmän irti. Päinvastoin, uupunut, huonosti motivoitunut työntekijä ei pysty antamaan parastaan, vaan sairauspoissaolot ja halu varhaiseen eläköitymiseen kasvavat.

Työn tuottavuuden kohentaminen lähteekin johtamisesta: miten työnjohto onnistuu ylläpitämään innostavan ja palkitsevan ilmapiirin; saavatko työntekijät ansaitsemaansa palautetta; pystyvätkö työntekijät vaikuttamaan työn sisältöön ja kehittämään omaa työtään. Samat työilmapiiriin liittyvät kysymykset koskevat ilman muuta myös esimiehiä ja yritysten johtoa: miten esimiehet säilyttävät luovuutensa ja motivaationsa eri suunnista tulevien paineiden keskellä; miten yhtiön johto jaksaa kantaa vastuullista taakkaansa itse uupumatta.

Tuottavuus on todettu parhaimmaksi niin sanotuissa proaktiivisissa yrityksissä, joissa koko henkilöstö on mukana vaikuttamassa. Kuitenkin tällaisia työpaikkoja on Suomessa vasta noin 20 prosenttia. Melkoinen tuottavuuslisäys onkin saatavissa antamalla työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä ja työpaikkansa kehittämiseen. Valiokuntakuulemisessa kuulimme useista hienoista käytännöistä yrityksissä, jotka ovat panostaneet näihin asioihin. Työn ja levon vuorottelu on myös tärkeää tuottavuuden ylläpitämisessä. Ihmiset asettavat yhä suuremman arvon vapaa-ajalle ja perheelle, ja sopiva lepo lisää luovuutta, ja se lisää tuottavuutta.

Muutamia muita seikkoja tuottavuuden parantamiseksi: Uuden teknologian soveltamisessa suomalaiset eivät ole oikein pärjänneet, ja tällä puolella petraaminen on yksi avain tuottavuuden kasvuun. Täytyy myös uskaltaa arvioida tehtävää työtä siltä kannalta, tehdäänkö siellä organisaatiossa, yrityksessä tai julkisen sektorin yksikössä, oikeita asioita ja pystyvätkö työntekijät käyttämään omaa osaamistaan vai onko meillä osaamisen vajaakäyttö liian yleistä.

Arvoisa puhemies! Työllisyysasteesta: Tänäänkin on paljon monissa puheenvuoroissa kommentoitu näitä suuria, ikäviä irtisanomisia, mitkä näkyvät tiedotusvälineissä näyttävinä uutisina. Kuitenkin sen vastapainona on se, että viimeisin työllisyystilasto osoittaa, että vuoden aikana maahan on tullut 40 000 työpaikkaa lisää verrattuna vuosi sitten olleeseen tilanteeseen. Ne työpaikat ovat syntyneet etupäässä mikroyrityksiin, joissa työskentelee 1—9 henkilöä. Mikroyritykset työllistävätkin jo noin neljänneksen työvoimasta. Jotta mikroyritysten työllistämispotentiaalia voitaisiin hyödyntää työllisyysastetta oleellisesti kohottavalla tavalla, on siihen kiinnitettävä erityishuomiota.

Itsensä työllistämistä yrittäjänä voidaan edelleen helpottaa, joskin hallitus on jo tehnyt alv-huojennuksen; tosin alarajaa olisi ehkä edelleen korotettava. Myös starttirahajärjestelmää kehitetään. Yrittäjien työttömyys- ja sosiaaliturvaan liittyvien epäkohtien korjaaminen on tärkeä mikroyrityksiä tukeva asia. Valiokunta kiinnittää myös huomiota pienyritysten vakuusongelmiin.

Lopuksi haluan mainita valiokunnan pontenakin esittämän asian, selvityksen siitä, luoko työnantajan sivukulujen alentaminen, jos se kohdennetaan pienyrittäjille ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta johtuvien kulujen alentamiseksi, tosiaan mahdollisesti jopa joitakin kymmeniätuhansia työpaikkoja tähän maahan. Se on selvittämisen arvoinen asia.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy laittaa valoa tähän työelämään, yhtä kaikki. (Puhuja sytyttää puhujakorokkeen lampun.)

Tässä selonteossa tehdään selkoa työelämästä, siihen liittyvistä osatekijöistä, tulevaisuudesta ja pyritään parantamaan kokonaista elämää. Hallitus antoi jo vuosi sitten tämän selonteon, ja koska se on niin monisyinen, on lähes vuosi tähän työhön kulunut.

Työelämään vaikuttavat luonnollisesti monet lainsäädännölliset asiat. Yhtäältä valtio ja kunnat saavat merkittävän tulonsa työstä koottavien verojen ansiosta, ja toisaalta yksilö saa tulonsa työelämästä. Oleellista onkin, että työtä yhteiskunnassamme on tarjolla, mielellään sellaista työtä, joka kasvattaa kansantalouttamme ja vie eteenpäin koko Suomea.

Ihmisen mittarina on usein työ ja sen tuottavuus ja joskus ehkä liikaakin. Yhteiskunnan ihmisyyden mittana voidaan pitää heikompituloisista huolehtimista ja työn järjestymistä useimmille jäsenille. Nykyaikaisten ja nimenomaan ennakoivien työelämän pelisääntöjen luominen on myös yhteiskunnan ja lainsäädännön tehtävä.

Suomalaiset pitävät tärkeänä, että omistus pysyisi jatkossa enemmän meidän omissa käsissämme. Tuloksellisuutta on jouduttu usein mittaamaan vain kovina lukuina ja taloudellisina tuotoksina. Yrityspolitiikkaan kuuluu tuloksen jäänti myös viivan alle, ja tämä on joskus merkinnyt tuotannon siirtymistä ulkomaille.

Luovuuden tukeminen työssä sen kaikilla tasoilla on yksi kilpailukykymme valtti. Jos työssäkäyvän pitää alinomaan jännittää, onko minulla viikon päästä töitä, on selvää, ettei se edesauta työhyvinvointia. Pitkäjänteinen ja hyvä henkilöstöpolitiikka on nostettava jatkossa arvoonsa ja valtion on palkittava onnistuneita yrityksiä näkyvästi. Palkinnoilla tehdään sitten lisää tuottavuutta.

Yritysten mahdollisuuksia työllistää Suomessa on selkeästi parannettava. Yritysten perustamiseen ja arkiseen pyörittämiseen liittyvää byrokratiaa on vähennettävä edelleen. Niin sanottu yhden ilmoituksen malli työnantajalle on kannatettava. Tutkimusten mukaan ensimmäisen työntekijän palkkaamisen koetaan olevan vaikeaa ja raskasta. Yrittäjät kyselevät, riittävätkö rahat palkanmaksuun ja osaanko toimia työnantajana. Samanaikaisesti monet yksinyrittäjät tuskailevat oman jaksamisensa kanssa. Yrittäjä on myös siis työntekijä, ja esimerkiksi varamiespalveluja kehittämällä voidaan helpottaa yrittäjän elämää myös pienten lasten vanhempina.

Valiokunnan lausuma työnantajan sivukulujen alentamisesta ensimmäisen työntekijän palkkaukseen liittyen määräajaksi on merkittävä eteenpäinmenon suunta. Myös kotitalousvähennyksen hyödyntäminen on jo tuonut uusia työpaikkoja ja lisännyt toisaalta työssäjaksamista.

Työttömän on usein mahdotonta työllistyä lyhytaikaisesti. Lyhyet jaksot saattavat heikentää työttömyys- ja sosiaaliturvamaksujen saantia. On huolehdittava jatkossa paremmin siitä, että työn vastaanottaminen on aina taloudellisesti kannattavinta. Vuorotteluvapaan vakinaistaminen ja sovitellun päivärahan myöntämisen joustavoittaminen ovat hyviä esimerkkejä työntekijän ja työn kohtaamisesta.

Puhemies! Näinä päivinä on syystäkin paljon puhuttu työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Pienten lasten vanhempien työssäkäyntiä on tarkasteltava aivan erikseen. Vanhemmuudesta aiheutuneita kustannuksia tulee jakaa tasaisemmin työnantajien kesken, koska naisten työllistymisen esteenä voi olla näkymä äitiyslomasta.

Kaiken kaikkiaan naisia ja miehiä tulee kannustaa jakautumaan tasaisemmin monille aloille jo opiskeluvaiheessa. Vanhempainloman jälkeen työelämän sisällä voi olla tarpeen tiedon ajantasaistaminen, ja tätä tulee taloudellisesti yrityksissä tukea.

Onneksi Suomessa voidaan paremmin töissä nykyisin. (Puhemies koputtaa) Jokainen tunti töissä tuokoon tuloa taloon.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko työelämästä on erittäin perinpohjainen, mutta vaikeasti luettava. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö taas on hyvin valoisa, selkeä ja hyvä, antaa ohjeita työelämälle ja sen kehittämiselle. Voi vain onnitella puheenjohtaja Jukka Gustafssonia, varapuheenjohtaja Anne Holmlundia ja valiokunnan jäseniä ja etenkin valiokuntaneuvos Ritva Bäckströmiä erinomaisesta kielestä ja hyvästä mietinnöstä.

Suomalaisen julkisen sektorin tuottavuus on edelleen hyvä, mutta se on heikkenemässä. Esimerkiksi terveydenhuollossa monet kokevat työnsä turhauttavaksi ja uuvuttavaksi. Suomessa on edelleen terveydenhuollossa huomattavasti vähemmän työntekijöitä kuin vastaavassa työssä Ruotsissa. Miksei työttömiä voi kouluttaa hoivatyöhön? Miksi koko ajan teetetään uusia selvityksiä, vaaditaan muutoksia, vaikka toiminta on jo optimaalista? Ehyttä ei pidä korjata. Antakaa terveydenhuollon työntekijöiden tehdä työtään rauhassa sillä suurella ammattitaidolla, joka heillä on.

Kiusallista on myös se, että täysin järkeviä pieniä muutoksia ei saada aikaan. Tästä on hyvänä esimerkkinä opetusministeriön joustamattomuus lääkäreiden erikoistumiskoulutussäännöissä. Edellisen hallituksen aikana annettiin asetus, jossa määrättiin lääkärit erikoistumaan puoliksi yliopistosairaalassa ja puoliksi sen ulkopuolella. Nyt joillakin erikoisaloilla toiminnat ovat keskittyneet yliopistosairaaloihin eikä koulutuspaikkoja löydy tarpeeksi niiden ulkopuolelta. Tällaisia erikoisaloja ovat esimerkiksi ihotaudit, neurologia ja lastentaudit. Lukuisia kirjelmiä on tehty opetusministeriöön ja STM:ään vanhan asetuksen kumoamiseksi, mutta turhaan. Kohta loppuvat erikoislääkärit näiltä aloilta, mutta minkäänlaista joustoa ei saada aikaan, vaikka tätä on yritetty muuttaa kolme vuotta. Miksi ministeriöt ja käytännön työelämä ovat niin kaukana toisistaan?

Toinen työelämään liittyvä asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on muutosturvalainsäädäntö, jota juuri käsitellään valiokunnissa. Irtisanotuksi joutuminen on ilman muuta suuri inhimillinen tragedia. On hyvä, että työpaikka löytyy mahdollisimman pian työntekijän saatua irtisanomisilmoituksen. Parantuneella työttömyysturvalla on kuitenkin myös varjopuolensa. Kuten kansliapäällikkö Sailas sanoi meille eilen hallintovaliokunnassa, voi muutosturva lisätä työnantajien halukkuutta irtisanoa työntekijöitä, koska hehän saavat hyvän työttömyysturvan kuitenkin. Ja toisinpäin, myös työntekijä saattaa jäädä kiikkiin eli ei haekaan uutta työpaikkaa aktiivisesti, koska työttömyysturva on niin hyvä. Suomen Yrittäjät kertoivatkin meille sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, että muutosturvalainsäädäntöön tulisi liittää myös uusien työpaikkojen luominen. Jos paikkakunnalla ei ole työtä, ei myöskään parantunut työttömyysturva johda lisääntyvään työllisyyteen.

Kolmas asia, johon haluan työelämässä kiinnittää huomiota, on palomiesten eläkeikä. Palomiehet eivät pysty raskaaseen työhönsä 63 vuotiaaksi saakka. Palomiehet kuolevat aikaisemmin kuin me muut kansalaiset raskaan työn takia. Ministeri Rajamäki lupasi jo toista vuotta sitten, että palomiesten eläkeikä otetaan uuteen käsittelyyn, mutta mitään muutosta ei ole kuulunut.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Yli 90 prosenttia suomalaisista kokee nykyisin työmarkkinajärjestelmän palkansaajien hyvinvoinnin keskeisenä tuottajana ja takaajana. Talouden globalisaation edetessä järjestelmän uskotaan olevan jopa aiempaa tarpeellisempi. Kansalaiset arvostavat olemassa olevaa työmarkkina- ja sopimusjärjestelmää, mutta esille nousee myös huoli sen toimimisesta liiaksi työnantajien ehdoilla. Noin puolet väestöstä kokee myös työnantajajärjestöjen vaatimusten ja asenteiden ay-liikettä kohtaan tiukentuneen viimeksi kuluneen parin vuoden aikana.

Valtioneuvoston selonteko työelämästä ja tietenkin työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö ovatkin tarpeellisia tämänhetkisen työelämän ongelmien ja kehitystarpeiden kartoittamiseksi. Vaikka työelämän kehityksen voidaan arvioida olevan menossa oikeaan suuntaan, ei työntekijöiden hyvinvointiin ja työtehoon vaikuttavilta ongelmilta, kuten kiireeltä, stressiltä ja yhä lisääntyvältä työelämästä syrjäytymiseltä, tule ummistaa silmiä. Huolestuttavaa viime vuosien työelämän kehityksessä on työttömyyden ja syrjäytymisen periytyminen. Tarvittava tukiopetus peruskouluissa ja myöhemmin kymppiluokka, oppisopimuskoulutus ja työpajatoiminta ovat keskeisiä tekijöitä syrjäytymisen ehkäisyssä ja kaikkien nuorten ohjaamisessa toisen asteen koulutuksen ja työelämän pariin. Opettajien taidot ja oppisisältöjen kiinnostavuus ja toisaalta opinto-ohjaus ovat keskeisiä tekijöitä ehkäistäessä syrjäytymistä.

Toisaalta tulee kiinnittää huomiota myös ammattikoulutuksessa lisääntyneeseen ja hyvin perusteltuun yleissivistävien aineiden ja kielten opetuksen lisääntymiseen, joka saattaa muodostaa esteitä joidenkin henkilöiden ammattitutkinnon suorittamiselle, mikäli opintokokonaisuuksia ei tietyissä tapauksissa pystytä suunnittelemaan oppilaille yksilöllisesti sopiviksi. Koulutukselle vaihtoehtoiset muodot ja oppisopimuskoulutus ja työpajatoiminta ovat erityisen tärkeitä ehkäistäessä syrjäytymistä ja kiinnitettäessä syrjäytyneitä takaisin työelämän pariin. Kaikille koulumainen opetus ei ole tehokkain ja mielekkäin oppimismuoto, ja edellä mainitut vaihtoehdot ovatkin osa yksilöllistä syrjäytymisen ehkäisemistä.

Osana työelämää ja opinto-ohjausta tulisi harjoittaa myös asennekasvatusta ammatillisen osaamisen ja kädentaitojen arvostamisen lisäksi. Opinto-ohjauksessa ammattiopintoja tuleekin tarjota lukion kanssa tasavertaisena vaihtoehtona. Ammatillisesta osaamisesta ja kädentaidoista on jo huutava pula monilla sektoreilla. Suurien ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen jättämään aukkoon työelämässä ja erityisesti kädentaitojen säilymiseen ammattisektorilla on hyvin aiheellista alkaa varautua tehokkaimmin keinoin.

Toinen keskeinen työelämän ongelma-alue on työn epätasainen jakautuminen. Toiset työskentelevät ylivoimaisen paineen ja kiireen alaisuudessa ja toisaalla toiset alityöllistettyinä osa- ja määräaikaisina. Työntekijöiden kokonaisvaltaisen niin psyykkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin mahdollistamiseksi työaikasuojelua tulee tehostaa ja työaikajohtamista parantaa. Työaikajoustoja ja työaikojen uudelleenjärjestelyjä tehtäessä tulee myös ottaa tasapuolisesti huomioon työntekijöiden tarpeet. Työterveyshuollolla on keskeinen merkitys niin työsuojelua toteutettaessa kuin työhyvinvoinnin edistämisessä. Työterveyshuollossa on kuitenkin havaittavissa merkittäviä puutteita erityisesti pienissä työpaikoissa ja yrittäjien omissa työterveyspalveluissa. Työterveyshuollon kattavuuden laajentaminen on ehdoton edellytys työhyvinvoinnin parantamisessa.

Työaikajärjestelyjen ohella työhyvinvointiin vaikuttaa välillisesti myös omistajapolitiikka. Pitkäjänteinen tuotantotoiminta ja henkilöstöpolitiikka ovat heikentyneet, kun yritysten tuloksellisuuden mittaukset perustuvat lähinnä pörssikurssien heilahteluihin. Pitkäjänteiseen henkilöstöpolitiikkaan sekä toisaalta myös hyvään työnjohtoon, järkevään työnjakoon ja ennen kaikkea hyvään henkiseen ilmapiiriin tulisi kannustaa edistämällä mahdollisuuksia oikeudenmukaisen kohtelun ja arvostuksen saamiseen sekä parantamalla tiedonkulkua työnantajan ja työntekijöitten välillä. Toimintojen ulkoistaminen on jo hajottanut työyhteisöjä. Työntekijöiden väliseen yhteishengen luomiseen tuleekin panostaa enenevässä määrin.

Kuntien ja valtion tulee toimia esimerkkinä edistettäessä edellä mainittuja asioita ja rohkaista myös yksityisen puolen työnantajia samaan toimintaan. Paineen alla työskentelevien terveysongelmiin ja työtapaturmiin sekä toisaalta tehokkuuden laskuun ei ole varaa. Toimiva hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee terveitä, energisiä ja ennen kaikkea hyvin tyytyväisiä kansalaisia.

Arvoisa puhemies! Työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön lausumaehdotukset ovat oikean suuntaisia kannanottoja tulevaisuuden Suomessa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää valiokuntaa, on nyt hyvä mietintö valiokunnasta ulos tullut. Pitkään mukana olleena ay-aktiivina tyydytyksellä tällaisen totean.

Valiokunta on tehnyt hyvää työtä ja kiinnittänyt oikeisiin kohtiin huomiota, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa suomalaisessa työelämässä. Valiokunta toteaa, että monella kokoaikatyötä tekevällä työ on vallannut koko elämän eikä ole riittänyt aikaa palautumiseen ja lepoon ja moni on menettänyt työajan hallinnan. Tämän seurauksena on työuupumus yksi Suomen keskeisimpiä työelämän ongelmia, kun ottaa vielä huomioon, että Suomi on kärkimaita EU:ssa vuoro- ja yötyön teossa, joka kuluttaa ihmistä.

Niin kuin valiokunta toteaa, Suomella ei ole varaa työaikajärjestelyistä ja työaikajohtamisen puutteista aiheutuviin vakaviin terveysongelmiin ja tapaturmiin. Tässä nousevat esille työpaikkojen työterveyshuolto ja työsuojelupiirien toiminta, etenkin työsuojelun tarkastajien toiminta. Sinne pitäisi nyt lisätä resursseja tämän ongelman valvomiseen.

Valiokunta toteaa myös, että omistajapolitiikalla on merkitystä myös työelämässä. Se pitää paikkansa. Suomalaiset yritysjohtajat ovat joutuneet nyt puun ja kuoren väliin. Ennen, muutama vuosi sitten, yritysjohtajat vielä pitivät huolta yritysten kehittämisestä ja siitä, että yritys voi hyvin, ja sen myötä myös henkilöstöstä pidettiin huolta. Nyt joutuvat yritysjohtajat pitämään ensisijaisesti kasvottomien pörssiomistajien puolta, jopa niin, että jos kolmessa kuukaudessa ei tule muhkeita voittoja jaettavaksi, niin ryhdytään antamaan lopputilejä henkilöstölle, niin kuin nyt on monessa yrityksessä tapahtunut ja täälläkin jo niistä todettu. Jos yritysjohtaja ei näihin suostu, niin sitten joutuu johtajakin lähtemään.

Sen takia mielestäni tulisi säilyttää valtion omistus valtionyhtiöissä ja muissakin yhtiöissä, missä valtio on sijoittajana, jotta voitaisiin kehittää ainakin näitä yrityksiä järkevästi. Esimerkiksi voisin todeta, mikä tilanne olisi tänä päivänä Kemirassa, jos se olisi myyty ruotsalaiselle Dynealle, joka tämän päivän lehtitietojen mukaan on konkurssikypsä yritys. Nyt Kemira voi hyvin ja laajenee ulkomaille, mutta suomalaisena yrityksenä. Sopii kysyä myös, olisiko Soneran kohdalla voitu menetellä toisin. Muun muassa toimitusjohtaja Koponen on eräässä lehtihaastattelussa kertonut, että olisi voinut Sonera pärjätä paremmin kuin miten se nyt on ruotsalaisten kynsissä.

On myös todettava, että yrityksiä ostetaan ulkomaille ja samoin suomalaiset yritykset ostavat ulkolaisia yrityksiä. Kehitys on menossa tähän suuntaan. Sen takia tulisikin kehittää henkilöstön edunvalvontaa yli maan rajojen, ainakin pörssiyhtiöissä, jotka ovat ylikansallisia, että työehdot olisivat saman kaltaisia ja töitä tehtäisiin eri puolilla EU:ta ja maailmaa samoilla ehdoilla.

On esitetty, että täällä Suomessa olisi noin 40 000 harmaan talouden piirissä olevaa ulkomaista työntekijää ja etteivät ne yritykset enää pärjää urakkakilpailussa, jotka hoitavat työnantajavelvoitteensa ja maksavat työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Tämä on kyllä melkoinen ongelma, jos näin on, niin kuin kerrotaan, puhumattakaan siitä, että suomalainen sosiaali- ja eläketurva perustuvat maksettuun palkkaan. Tämä syö hyvinvointivaltiolta pohjaa.

Täällä on vaadittu, että pitäisi tätä harmaata työvoimaa valvoa enemmän. Tässä olisi yksi mahdollisuus: työsuojelutarkastajien resurssien lisääminen, ay-toimitsijoille oikeudet käydä tarkistamassa työpaikoilla, samoin pääluottamusmiehelle oikeus tarkistaa aliurakoitsijat, niin kuin on tässä Suomen suurimmalla rakennustyömaalla, Kampissa. Siellä pääluottamusmies tarkistaa aliurakoitsijoitten paperit ja työnantaja on sen hyväksynyt.

Tällainen ylikansallinen edunvalvonta (Puhemies: 5 minuuttia!) pitäisi olla, ja tästähän on Paperin alan työehtosopimusneuvottelun tiimoilta jo viitteitä, että muistakin maista on kiinnitetty Paperin neuvotteluihin huomiota.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tänään puhumme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ansiokkaasta mietinnöstä, huomio kiinnittyy tietysti niihin, jotka kuuluvat työelämän sisäpuolelle eivätkä sen ulkopuolelle. Mutta on niin, että työllisyys ja työttömyys ovat veljet keskenään. Joidenkin työttömyys luo joillekin ylipitkät kokopäivätyöt, ja joidenkin ylityöt mahdollistavat toisten työttömyyden. Mikäli työttömyys vähenisi, hyödyttäisi se suuresti myös palkansaajia alenevina veroina ja työtaakan keventymisenä.

Sitten on olemassa vielä kolmaskin ryhmä, tilapäistö. Tämähän on ed. Soininvaaran tuoma termi. Siihen kuuluvat tilapäis- ja osa-aikatyötä tekevät, ja heitä on kasvava joukko. Uskon, että osa-aikatyö ei ole pelkkä kirosana. Kun lapset ovat pieniä, voivat vanhemmat ja toinen heistä olla enemmän aikaa kotona. Mutta pätkätyöt ovat asia erikseen. Ne ovat henkisesti monesti raskaita, ja elämän suunnittelu on aika vaikea niiden pohjalta.

Yksi keskeinen kysymys työelämässä on, kuinka pahassa ristiriidassa ovat työttömien ja työtä tekevien edut, kun työnantajat eivät kuitenkaan anna periksi. Täytyisikö lisätä joustavuutta, jotta yhä useampi saisi työtä, vai täytyisikö irtisanomisia vaikeuttaa. Täällä on juuri puhuttu siitä, että muutosturvakin on kaksiteräinen miekka. Käykö niin, että se jopa helpottaa irtisanomisia?

Samaan aikaan toisia koettelee työn puute ja työttömyys, toiset ovat jaksamisensa ja kestämisensä äärirajoilla. Työyhteisöt ovat muodostumassa kilpailuyhteisöiksi, joissa käydään raivokasta taistelua työpaikoista. Suomalainen konfliktien ratkaisumalli tuntuu olevan se, että toisen pitää voittaa ja toisen hävitä. Kummankin osapuolen taito antaa hieman periksi veisi asioissa kyllä eteenpäin. Tarvitaan työelämän kehittämistä. Epäselvät ja epäreilut työehdot ajavat työntekijöitä uupumukseen. Jokaisella on täysi työ seurata oman alueensa kehittymistä, mutta muukin ympäristössä tapahtuva muutos olisi jollain tavalla hallittava. Sen takia asiallinen ammattikoulutus, hyvä täydennyskoulutus sekä vankka työkokemus ovat parhaita selviytymisen elementtejä ja se, että ihminen näkee oman osaamisensa ja osaa arvostaa sitä.

En ole varma, ovatko televisio-ohjelma Diilin tarjoamat mallit kovin hyviä työelämän kehittämiseen, mutta yksi asia tietysti on, että kyllä ahkeruudestakin täytyy jotain etua saada. Se luo menestyksen, ja ahkeruus on aina tärkeä, palkittava asia. Suomessa on osaava ja kilpailukykyinen työvoima. Työpaikkojen panostukset työssäjaksamiseen tuottaisivat kyllä pitkällä tähtäimellä hedelmää. Uupumus ei tällä hetkellä koske vain sinikaulustyöntekijöitä, vaan myös valkokaulustyöntekijät ovat entistä ahtaammalla. Työpaikoilla tehokkuutta tavoitellaan tiukalla numerojohtamisella, joka syö luovan luokan tarvitsemaa happea. Näin kirjoitti professori Juha Siltala taannoin.

Arvoisa puhemies! Vapun alla saimme kuulla, että kännykänkuoria valmistava Perlos lopettaa tehtaansa Ylöjärvellä ja 600 työntekijää irtisanotaan. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mitä maailmalla nyt tapahtuu. Kansallisesti meillä on korkea järjestäytymisaste, mutta markkinat ovat globaalit. Nyt ei esimerkiksi tekstiilintekoa viedä edes Viroon vaan Narvan itäpuolelle, koska firmat haluavat, että niitä voittoja jää sinne viivan alle. Keskustan eduskuntaryhmä edellytti selonteon lähetekeskustelussa, että hallitus pohtisi, onko pientyönantajille sälytetyillä vaativammilla sopimusehdoilla ollut vaikutusta siihen, että ulkoistaminen menee useimmiten ulkomaille. Matalan tuottavuuden työmme tekee kohta joku muu kuin suomalainen. Sen takia meidän on pakko peräänkuuluttaa tätä yksinyrittäjille saatavaa tukimuotoa, joka vapauttaisi ensimmäisen työntekijän palkkaavan yrittäjän kokonaan työnantajamaksuista yhden kahden vuoden ajaksi. Näin ensimmäisen työntekijän palkkaaminen olisi helpompaa.

Kotitalousvähennyksistähän täällä on puhuttu paljonkin, ja se on ollut hyvä kokemus. Uskon, että se tulee vähentämään harmaata taloutta ihan varmasti.

Sitten vielä tästä koulutusstrategiasta. Se tuntuu nyt satsaavan kovasti korkeaan teknologiaan, mutta se ei pelkästään riitä. Meidän on oltava laaja-alaisesti osaavia, meillä tarvitaan myös kädentaitajia. Nyt ajatellaan liiaksi ehkä, että muita aloja voi ajaa alas rahoitusta kiristämällä, jotta menestyviin aloihin voidaan saada bensaa. Tämä on lyhytnäköistä. Me olemme tiedostaneet työelämän ongelmat selkeästi, mutta nyt on myös selvitettävä pätkätyöläisten ja työttömien elämä, kuinka se sujuu, ja muutenkin on järjestäydyttävä työttömyyden vähentämiseksi.

Haluan lopuksi antaa kiitokset. Olimme Vammalassa muutama päivä sitten tutustumassa ammatilliseen työpajaan. Siellä on tehty erittäin arvokasta, sankarillista työtä siinä, miten syrjäytyneitä nuoria ja vähän vanhempiakin on saatu mukaan työelämään. On opetettu ihan kellon käytöstä lähtien, että tuntee kellon, koska monestihan syrjäytynyt nuori vaipuu semmoiseen masennukseen, (Puhemies: 5 minuuttia!) ettei hän ymmärrä ajankäytöstäkään mitään enää. Näin on saatu ihmisiä takaisin työelämään. Uskon, että kyllä halua varmasti löytyy, kun mahdollisuudet annetaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston työelämäselonteossa todetaan myönteisenä asiana, että suomalaisten työ- ja toimintakyky on ikääntymiskehityksestä huolimatta edelleen verrattain hyvä, ja positiivisena asiana, että työoloissa on viimeisten vuosien aikana tapahtunut myönteistä kehitystä. Kuitenkin ongelmia siellä todetaan, muun muassa se, että yleistyvä työn tilapäisyys ja jatkuvasti korkealla tasolla pysyvä henkinen kuormitus sekä kiire, joustavuus ja tehokkuus paineineen luovat työntekijälle rasitteita, jotka näkyvät työpahoinvointina. Muuttuva työelämä on siis yhä vaativampaa. Valiokunta kiinnittikin vahvasti huomiota nimenomaan muutoskehitykseen. Asiantuntijoita kuultiin laajasti, mietinnöstä muodostui monitasoinen. Se on valiokunnan hyvän työskentelyn myötä laaja, ja saimme myös sen yksimielisenä. Siitä erityisesti kiitokset puheenjohtajalle ja kaikille jäsenille!

Meneillään olevista muutossuuntauksista valiokunta nosti tärkeänä asiana esille muun muassa työaikajärjestelyt ja työaikajohtamisen. Työn epätasainen jakautuminen on ongelma. Työn kuormittamat työntekijät uupuvat, ja työttömät kokevat syrjäytyvänsä yhteiskunnasta, pätkätyöntekijät kokevat epäoikeudenmukaista kohtelua. Mietinnössä todetaankin, että moni on menettänyt työajan hallinnan. Valiokunnassa asiantuntijanakin kuultu tutkija Juha Antila toteaa, suora lainaus: "Suomalaisen työyhteiskunnan uusi työaikaparadigma merkitsee ehdottomuuden ja sosiaalisten normien merkitysten sekä ennustettavuuden vähenemistä. Kokopäivätyö ei ole välttämättä kokopäiväistä eikä yhtäjaksoista."

Tiedämme, että työn merkitys on monelle ihmiselle tärkeä. Siksi työntekijän psyykkinen kestokyky joutuu kohtuuttomalle koetukselle muun muassa tilanteissa, joissa hän vuosien uhrautumisen jälkeen huomaa olevansa työtön tai kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Valiokunta käsittelikin työelämän oikeudenmukaista kohtelua ja toteaa, että tarvitaan paitsi työntekijän sitoutumista myös työnantajan sitoutumista ja oikeudenmukaisuuden nostamista johtamisen keskeiseksi sisältövaatimukseksi.

Valiokunta nosti esiin myös julkisen sektorin erityiskysymykset, siellä erityisesti määräaikaisten työntekijöiden työsuhteiden vakinaistamisen. Edelleen tiedämme, että monet erityisesti matalapalkka-aloilla, muun muassa hoiva- ja hoitoalalla olevat, mahdollisesti perushoitajat ja koulunkäyntiavustajat, toimivat liian pitkään määräaikaisina. Tällöin työntekijöitten rasituksena on paitsi matala palkka ja työn raskaus, myös työn epävarmuus. Se vaikuttaa ihmisen työhyvinvointiin, työmotivaatioon ja luovuuteen työssä, mikä tarkoittaa työtehottomuutta monta kertaa.

Mietinnössä käsitellään mielestäni erittäin hyvin nimenomaan työhyvinvointia ja työelämässä jaksamista. Valiokunta pitää erittäin välttämättömänä, että työterveyshuolto olisi laajasti kattava nimenomaan niin, että myös yksinyrittäjät, freelancerit ja työttömät tulisivat ennalta ehkäisevien ja työkuntoa ylläpitävien työterveyspalvelujen piiriin.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan nostaa esille selonteossakin ja valiokunnan mietinnössä olevan perheen ja työn yhteensovittamisen, joka on todella tärkeä. Valiokunta mietinnössään nosti paitsi perheen, lasten ja työelämän yhteensovittamiskysymykset myös omaisten hoitoon liittyvät kysymykset, ja monta kertaa nimenomaan työelämä ja omaishoitoon liittyvät vaikeudet ovat yhdessä todellinen ongelma. Tänä päivänä entistä enemmän monet pitkääkin työpäivää tekevät joutuvat hoitamaan omaisiaan, ja on erittäin hyvä, että valiokunta kiinnitti tähän huomiota.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Työelämän muutos on jatkuva liike tänä päivänä niin meillä Suomessa kuin Euroopassakin. Viimeisin iso muutos meillä on jälkiteollisesta työyhteiskunnasta siirtyminen informaatioyhteiskuntaan. Nykyisessä globaalissa taloudessa työelämä joutuu vastaamaan aivan uudenlaisiin haasteisiin, sillä kasvava, rajat ylittävä kansainvälinen kilpailu on vähentänyt markkinoiden suojautumismahdollisuuksia. Markkinoiden toimintoja ei enää voida ohjata keinotekoisesti, vaan muuttuva maailma vaikuttaa suoraan markkinajärjestelmien toimintaan. Suomessa tämä on tarkoittanut viime vuosina tuotantokustannusten osalta kilpailukyvyn heikkenemistä, joiltakin osin myös paranemista. Muutokset vaativat yhä enemmän joustamista niin työnantaja- kuin työntekijäpuoleltakin.

Työn tekeminen on yksilöllistynyt ja siten erilaistunut. Harvoin työtä enää tehdään perinteisellä mallilla 8:sta 4:ään. Entistä enemmän vaaditaan joustavaa suhtautumista työaikaan ja ennen kaikkea työpaikkaan. On yrityksiä, joille on järkevää luoda työntekijöille erilaisia mahdollisuuksia työn tekemiseen, tarkoittaa se sitten etätyötä tai vaikkapa neljäpäiväistä työviikkoa. Uudenlainen ajattelu voi luoda silloin kaivattuja mahdollisuuksia esimerkiksi yhteiselle perhe-elämälle tai vapaa-ajan vietolle.

Globaali talous vaatii jatkuvaa panostusta osaamiseen ja tehokkuuteen. Kilpailukykymme on arvostettua omaisuutta, mutta sen säilyttäminen myös seuraaville sukupolville vaatii jatkuvaa työtä. Tuottavuuden tehokkuus on pienen maan elämisen edellytys. Tässä kuvaan astuvat nämä proaktiiviset työpaikat. Jotta proaktiivisuutta voitaisiin lisätä, tarvitaan paikallista sopimista. Meidän ei pidä suhtautua muutoksiin yksisilmäisellä torppaamishengellä, vaan on yritettävä löytää yritysten kilpailukyvyn ja työntekijöiden jaksamisen ja heidän osaamisensa kehittämiseen tähtääviä keinoja. Tosiasia kuitenkin on, että markkinoiden avautuminen on jo tapahtunut, ja se on erittäin hyvä asia niin kuluttajan kuin työntekijänkin näkökulmasta. Paluuta entiseen suljettuun talouteen ei enää ole. On siis pelattava niillä pelimerkeillä, joita meillä on, ja pyrittävä vastaamaan näihin uusiin haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Työllisyysasteen nostamiseen ja työttömyyden vähentämiseen on etsitty vuosikausia erilaisia lääkkeitä. Hallitus aikoo ohjata 150—200 miljoonaa euroa matalan tuottavuuden alojen työllistämisen tukemiseen. Toivon tuon rahoituksen suuntautuvan erityisesti pieniin, yhdestä viiteen henkeä työllistäviin yrityksiin esimerkiksi. Suurin kynnys noissa yrityksissä tällä hetkellä on rohkeus palkata uusi työntekijä, vaikka työtä olisi tarjolla. Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan oikein kohdennettuna saavutettava hyöty voi olla tuhansia uusia työpaikkoja. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen koetaan pienissä yrityksissä suureksi kynnykseksi, siksi sitä tulisi madaltaa sivukulujen huojentamisella esimerkiksi. Suomessa on 210 000 mikroyritystä, joista 120 000 yksinyrittäjää. Yhden työpaikan syntyminen edes joka kymmenenteen näistä yhden hengen yrityksistä tarkoittaa 12 000:ta uutta työpaikkaa.

Arvoisa puhemies! Osa-aikatyöhön suhtautuminen on monien taholta kielteistä. Ne tuomitaan ja niitä tarjoavia työnantajia pyritään syyllistämään. On kuitenkin muistettava, ettei joillakin aloilla ole muuta mahdollisuutta kuin palkata työntekijöitä määräaikaisiin työsuhteisiin. Näitä aloja ovat usein esimerkiksi kausipainotteiset alat palvelusektorilla. Tietenkin on paikallaan pyrkiä karsimaan joukosta niin sanotut turhat pätkätyöt, mutta yleislääkkeeksi siitä ei ole, sillä meillä on oikeasti myöskin iso määrä ihmisiä, joille pätkätyö tai osa-aikatyö on ainut vaihtoehto työnteolle. Työelämän muutokset eivät tule loppumaan. Muutos on jatkuvaa, ja sen kanssa on elettävä. Suomessa on työtä paljon, samoin on tekijöitä, mutta tarvitaan avointa suhtautumista, yhteistyöhalua, jotta muutokset voisivat tarjota meille mahdollisesti myös lisää työllisyyttä ja parempia työpaikkoja.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa jokaisessa puheenvuorossa, mitä olen kuunnellut, on tullut tämä määräaikaisten työsuhteiden ongelma esille. Jos nyt olisi voinut jotakin odottaa lisää — en nyt käy tätä arvostelemaan sen kummemmin — niin kyllähän tässä yksi selvä puute on, että valtiolla on noin 30 000 määräaikaista työsuhdetta tällä hetkellä, joista voi karkeasti sanoa, että opetustoimen, opetusministeriön puolella niistä on 20 000, ja voi arvioida niin, että noin 10 000 niistä on laitonta työsuhdetta, siis valtiotyönantajalla. Kun puhutaan määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamisesta, niin kyllä olisi odottanut pikkuisen tiukempaa otetta nimenomaan tähän ongelmaan, johon valtiovarainministeriö puuttui jo noin puolitoista vuotta sitten antamalla ohjeistuksen, että määräaikaiset työsuhteet pitää vakinaistaa. Ainut oli Kuopion yliopisto, joka toteutti tämän. Siellä vakinaistettiin 600 henkilöä. Puhutaan todella isosta ongelmasta, ja siihen olisi kyllä odottanut jämäkämpää otetta nimenomaan valtiotyönantajan suhteen.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Utskottet har behandlat den här frågan länge och det skall ges stor heder åt ordföranden som på slutrakan lyckades få ihop ett enhälligt betänkande, som jag tycker är bra i sin helhet. Finland har stora utmaningar när det gäller utvecklingen av arbetslivet. Vi har den lägsta medelpensionsåldern i Europa, vi har mycken stress, utmattning och vantrivsel inom många branscher och inom allför många företag.

Suomessa on ongelmia työelämässä. Keskimääräinen eläkeikä Suomessa on Euroopan matalin. Meillä on paljon stressiä, työpahoinvointia, loppuunpalamista jne.

Ett grundläggande problem är förstås den höga arbetslösheten, och den drabbar framför allt de unga, de äldre långtidsarbetslösa och handikappade arbetslösa. De här grupperna måste få speciell uppmärksamhet för att inte slutligen marginaliseras i samhället.

För att skapa de nya arbetsplatserna behövs framför allt nya personalintensiva småföretag och de måste få bättre möjligheter att göra nyanställningar. Det är viktigt att kunna genomföra en reform som skulle sänka tröskeln att anställa den första utomstående arbetstagaren i ett familje- eller mikroföretag, det vill säga i praktiken lägre arbetsgivarkostnader för den första anställda för att sänka tröskeln att utveckla sitt företag.

Sedan är det också ett faktum att företagare har ett sämre skydd vid arbetslöshet och i övrigt svagare social trygghet, något som måste korrigeras, men det är svårt så länge de små företagen inte har förhandlingsrätt vid trepartsförhandlingarna. Småföretagen skulle också behöva få bättre avlöningsmöjligheter och framför allt säkerhet så att man inte behöver sätta sin egen bostad i pant. Statsgarantier eller någon annan bättre organiserad form vore här mycket bra.

Sedan tänkte jag kommentera det här med sociala företag som framför allt skall fånga upp de handikappade och långtidsarbetslösa. Vi har en färsk lagstiftning och vi fick hela 15 stycken nya sociala företag i fjol, alltså just ingenting. Det finns osäkerhet, man vågar inte. Det formella är att registrera sig, men när stöden till arbetsgivarna är osäkra och kan ta slut, så vågar man inte riktigt etablera sig. Därför tror jag att vi ganska snart måste göra en helt ny reform för sociala företag så att stöden går direkt till arbetsgivarna och att man kan lita på dem på sikt. Då måste man ju förstås förpliktiga arbetsgivarna att anställa också långstidsarbetslösa och handikappade. Så inriktningen på vår nuvarande lag är inte helt bra.

Sedan har vi de långtidsarbetslösa med svagheter, men som gärna skulle vara med i arbetslivet. Där tror jag att vi måste utveckla ytterligare pensionslagstiftningen och framför allt få in det här med deltidssjukskrivning som de andra nordiska länderna har. Man kan återkomma till arbetet om man får ta det i små etapper, detta är en stor brist i vår sociallagstiftning.

Sedan tänkte jag också kommentera det som utskottet tar upp här och det är den partiella vårdledigheten. Vi har för 3—6-åringarnas del en lucka som inte täcks av den här möjligheten och det skulle nog också göra att barnfamiljerna skulle känna mindre stress inför att börja arbetslivet på allvar och delta i produktionen i Finland.

Sedan en annan nyckelfråga som utskottet tog ställning till på ett klart och bra sätt och den är föräldraledighetens kostnader som borde spridas på alla arbetsgivare. Nu är det de kvinnodominerade arbetsgivarna som får stå för den större kostnaden och det här leder till ojämlik behandling av kvinnorna i arbetslivet.

Att skapa nya arbetsplatser har visat sig vara svårt inom servicebranschen i Finland. Ett sätt som har varit framgångsrikt hittills är hushållsavdraget. Det måste utvecklas och göras mera lockande, också med nya gränser så att man får använda det i större utsträckning, för det finns mycket ogjort arbete i våra hem och hushåll. Det vet vi redan i dag.

Puhemies! Kotitalousvähennys on jo tässä vaiheessa tuottanut paljonkin lisää työpaikkoja. Tätä pitää nyt kehittää ja laajentaa. Se on yksinkertainen tapa luoda uusia työpaikkoja ja palveluyrityksiä Suomeen. Niitä on verrattuna muihin Euroopan maihin liian, liian vähän.

Sitten vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvat kustannukset tulisi myöskin jakaa kaikkien työnantajien kesken valiokunnan analyysin mukaan, ja itsekin olen samaa mieltä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten monessa puheenvuorossa on jo todettu, on erittäin myönteistä, että tästä mietinnöstä on pystytty sorvaamaan yksimielinen lopputulos. Suomalainen työelämä on kriittisessä murrosvaiheessa, eikä meillä ole aikaa poliittiseen kärhämöintiin sen ympärillä. Kinastelun sijaan Suomessa tarvitaan jaettu ymmärrys murroksen syvyydestä ja yhteinen näkemys siitä, millaista me haluamme suomalaisen työelämän olevan tulevaisuudessa.

Siinä ehkä piilee valtioneuvoston työelämäselonteon ja myös tämän mietinnön suurin ongelma. Kumpikaan ei katso riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Kumpikin tarkastelee sinänsä ansiokkaasti tämän hetken ongelmia, mutta kumpikaan ei pysty katsomaan pidemmälle, mitkä muutosvoimat suomalaiseen työelämään vaikuttavat, miltä suomalainen työelämä näyttää 10, 20, 30 vuoden kuluttua. Ne päätökset, joilla tuo tulevaisuus määrittyy, tehdään nyt, ja jos me teemme nyt lyhytnäköisiä ratkaisuja, se kostautuu tulevina vuosina. Eikä näiden asioiden pitäisi olla eduskunnalle mitään yllätyksiä. Esimerkiksi tulevaisuusvaliokunta toi jo viisi vuotta sitten eduskunnan ajankohtaiskeskusteluun työn tulevaisuuden kymmenen kipupistettä. Ne eivät ole kadonneet mihinkään. Päinvastoin ne ovat, jos mahdollista, vielä kipeämpiä.

No, mitä haasteita suomalainen työelämä sitten joutuu kohtaamaan? Esimerkiksi työ on monen työntekijän osalta pirstoutunut määräaikaisiksi projekteiksi, joissa roolit ja palkkaus vaihtelevat tilanteen mukaan. Sama henkilö voi olla aamulla kokoonpanija, päivällä tuotekehitysprojektin valmistettavuusasiantuntija ja iltapäivällä uusien työntekijöiden perehdyttäjä. Myös työajan ja vapaa-ajan suhde on murroksessa. Yhä useampi meistä tekee töitä vapaa-ajallaan ja hoitaa omia asioita työajallaan, ja ensi kesänä yhä harvempi jättää työkännykän kotiin ja sulkee sähköpostinsa. Me päivystämme, olemme tavoitettavissa öisin ja viikonloppuisin ja kesälomalla. Pitkään puhuttu etätyökin toteutui aivan eri tavalla kuin odotettiin. Etätyöstä tuli perinteisen työpäivän jatke, ei suinkaan sen korvike.

Myös työntekijän ja työnantajan suhde on murroksessa. Tulevaisuudessa yhä useampi työntekijä on itse asiassa yhden hengen henkilöstöyritys eikä suhde työpaikkaankaan ole turvassa. Yli 200 000 suomalaista tekee nykyään niin sanottua mobiilia työtä, joka ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Yhä turbulentimmilla markkinoilla kilpailevat yritykset eivät myöskään pysty enää turvaamaan pysyvää työsuhdetta edes parhaimmille työntekijöilleen. Miten ihmiset voisivat sitoutua työnantajaansa, jos työnantaja ei pysty sitoutumaan heihin?

Lisäksi työn ja perheen yhteensovittaminenkin kohtaa uusia haasteita. Kun väestö ikääntyy, yhä suurempi osa työntekijöistä joutuu sovittamaan työn kanssa yhteen paitsi lastensa myös puolisonsa ja vanhempiensa hoitamisen. Jo nyt viidesosa yli 45-vuotiaista työssäkäyvistä miehistä ja neljäsosa naisista hoitaa työn ulkopuolella henkilöä, joka tarvitsee apua korkean iän, sairauden tai vamman vuoksi. Täällä eduskunnassa melskataan paljon lastenhoidosta. Milloin omaistenhoitoon luodaan vastaavat järjestelmät?

Edellä kuvatut esimerkit työelämän murroksista kuvaavat hyvin sitä, miten pahasti kehityksestä jäljessä meidän työelämää koskeva lainsäädäntömme ja meidän työmarkkinakäytäntömme ovat, mutta onko meillä valmiutta saattaa lakimme ajan tasalle? Se vaatisi rohkeutta ja saavutettujen etujen kyseenalaistamista.

Ristiriita työelämän todellisuuden ja yhteiskunnan rakenteiden välillä on joka tapauksessa johtanut moniin ongelmiin. Monet yritykset eivät enää uskalla palkata uusia työntekijöitä silloinkaan, kun töitä olisi, vaan myyvät mieluummin eioota. Kasvuun ja työllistämiseen liittyviä riskejä ei uskalleta ottaa. Työntekijöitä puolestaan kuormittaa jatkuva epävarmuus, johon yhteiskunnan turvarakenteet eivät ole pystyneet vastaamaan. Ei ole mikään ihme, että nimenomaan valtion ja kuntien työntekijät ovat viime vuosina joutuneet mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle, julkinen sektori kun teettää pätkätöitä yksityisiä työnantajia enemmän. Jatkuva epävarmuus on varmasti yksi syy siihen, että esimerkiksi 55—59-vuotiaiden valtion työntekijöiden riski joutua mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle on lähes kaksinkertainen yksityisen työnantajan työntekijöihin verrattuna, siis lähes kaksinkertainen.

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä esitetyt lausumat ovat kannatettavia, mutta pirstaleisia. Ne nostavat esiin yksittäisiä kysymyksiä rakenteellisten ongelmien jäädessä varjoon. Viitataan esimerkiksi työaikajohtamiseen ja ikäjohtamiseen, kun itse johtaminen on Suomessa puutteellista, tai kyllä Suomessa tiedetään, mitä hyvä johtaminen on — sitä on tutkittu paljonkin — mutta se akateeminen osaaminen ei ole siirtynyt Suomessa työpaikoille asti.

Suurin pettymys minulle tässä on se, että lausumissa ei oteta kantaa työhyvinvointiin ja työelämässä jaksamiseen, joihin itse mietinnössä kiinnitetään kyllä kiitettävästi huomiota. Jos me aiomme nostaa työllisyysastetta, siinä ei eläkeiän nostaminen auta. Päinvastoin suomalaiset eivät jaksa työelämässä edes nykyiseen eläkeikään asti. Tulevaisuudessa työkyvyttömyyseläke ei saa olla todennäköisin syy työelämästä (Puhemies: 5 minuuttia!) poistumiseen, kuten tällä hetkellä.

Pertti  Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Seuraavien 30 vuoden aikana työvoiman määrä vähenee. Tämä on faktaa. Tästäkin syystä viime vuosina toteutetut työelämää sääntelevän lainsäädännön uudistukset ovat olleet tarpeellisia ja perusteltuja.

Yksi tärkeimpiä tavoitteita on saada tasoitettua työn epätasaista jakautumista. Yhtä lailla ylityöllistetyt kuin työttömätkin voivat tätä nykyä huonosti. Valiokunta on täysin aiheellisesti nostanut esiin työn ylikuormittavuuden ongelman. Univajeesta ja stressistä aiheutuu huomattavia riskejä työturvallisuusmielessä, ja lisäksi pitkään jatkuva riittämätön lepo ja työstä johtuva kiire lisäävät vakavan sairastumisen riskiä. Työn tasaisempaa jakautumista voitaisiin edesauttaa esimerkiksi kehittämällä edelleen toimivaksi osoittautunutta vuorotteluvapaajärjestelmää ja lisäksi poistamalla osa-aikatyön vastaanottamiseen liittyviä kannustinloukkuja.

Julkisella sektorilla on edelleen paljon päällekkäisyyksiä ja niistä johtuvaa turhaa byrokratiaa. Valiokunta onkin osunut naulan kantaan pitäessään välttämättömänä sitä, että julkisen sektorin tietojärjestelmät yhteensovitetaan niin, että valtion ja kuntien viranomaiset pystyvät vaivatta hyödyntämään ja siirtämään verkossa olevaa tietoa. On myös aiheellista kiinnittää huomiota siihen, että tietojärjestelmien käyttöikää ja käyttölogiikkaa pitäisi nykyisestään kehittää. Silloin tietojärjestelmien jatkuva uudistaminen aiheuttaisi vuosittain vähemmän ylimääräisiä kustannuksia ja koulutustarvetta.

Herra puhemies! Pienten ja keskisuurten yritysten sukupolvenvaihdokset ovat tämän vuosikymmenen lopun ja 2010-luvun alkupuolen suuri haaste. Hallituksen yritysverouudistus on valitettavasti saanut jopa vakavaraisia, perinteisiä ja maineikkaita perheyrityksiämme siirtämään tuotantoaan ja ainakin omistusta ulkomaille. Tämän kaltaiseen kehitykseen meillä ei olisi varaa. Päinvastoin yritysten ja työpaikkojen säilymistä Suomessa tulee kaikin tavoin tukea sekä verohelpotuksin että yksinkertaistamalla yrittämiseen liittyvää byrokratiaa. Pitkäjänteisen, työpaikat turvaavan henkilöstöpolitiikan merkitystä pitää korostaa yrityksen menestystekijänä ja hyväksi havaittuja henkilöstöpolitiikan käytäntöjä tulee kannustaa kokeilemaan muissakin yrityksissä.

Valiokunnan mietinnössä sivutaan ongelmaa, joka aiheutuu työttömän henkilön ryhtyessä yrittäjäksi. Jos yritystoiminta ei olekaan kannattavaa ja hän joutuu luopumaan siitä, putoaa hän täysin eri asemaan niiden kanssa, jotka joutuvat työttömäksi toisen palveluksesta. Nykyinen sosiaaliturva ei siis millään tavalla kannusta työtöntä henkilöä yrittäjyyteen, päinvastoin yrittämisen epäonnistuessa siitä rangaistaan. Kuitenkin työttömien joukosta ilman muuta saattaisi löytyä jatkaja monelle pienyritykselle, jos yrittäjyyteen nykyistä enemmän kannustettaisiin. Samoin lyhytaikaisten työsuhteiden vastaanottamista pitäisi helpottaa joustavoittamalla edelleen sovitellun päivärahan saamisen edellytyksiä.

Arvoisa herra puhemies! Itsekin yrittäjänä kiinnitin erityistä huomiota mietinnön osioon, jossa valiokunta pitää välttämättömänä, että työterveyshuolto saadaan kattamaan kaikki työpaikat. Valiokunnan mukaan myös yksinyrittäjät, freelancerit ja työttömät pitää saada ennalta ehkäisevien ja työkuntoa ylläpitävien työterveyspalvelujen piiriin. Mietinnössä ei kuitenkaan kerrota, miten tämä rahoitettaisiin. Mikäli jokaiselta ainoastaan itsensä työllistävältä yrittäjältä aletaan vaatia työterveyspalvelusopimusta, ollaan huomattavasti vaikeuttamassa pienen yrityksen toimintaa, vaikka sitä juuri luvataan helpottaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, mietinnössä kannettiin huolta työntekijöiden henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista ja jaksamisesta, ja se onkin kiistatta tärkeää. Mutta työelämässä yhteen hiileen puhaltaminen ja yhteisvastuun korostaminen jäi pelkästään rivien välistä luettavaksi. Mikäli mielimme jatkossakin pysyä kilpailukykyisenä hyvinvointivaltiona, meidän tulee panostaa tutkimuksen ja koulutuksen lisäksi myös asenneilmapiiriin. Työelämä on joukkuepeliä, jossa hyvät tulokset on nähtävä niin työntekijöiden kuin työnantajienkin yhteisenä saavutuksena. Viime aikojen työtaisteluissa laittomine lakkoiluineen on korostunut vastakkainasettelu, mistä ei pitkän päälle hyvä seuraa. On sekä työntekijöiden että työnantajien yhteinen katastrofi, jos teollisuus ei enää investoi Suomeen ja ulkomaiset suurtilaukset tyrehtyvät.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Erinomainen mietintö. Kiitoksia, ed. Gustafsson, edustajat Mustajärvi, Risikko ja Rönni ja koko muu valiokunta.

Jotta nyt ei kuitenkaan menisi ylenmääräiseksi kehuskeluksi, niin pikkaisen olen ed. Mustajärven tapaan pettynyt tähän valtionhallinnon tehostamisperiaatteen "kaksi ulos — yksi sisään" saamaan lähinnä vain toteavaan käsittelyyn valiokunnan mietinnössä. Minäkin haluaisin tietää, mistä hallintotehtävistä valtio aikoo tämän suhdeluvun myötä luopua, kun en oikein usko, että siellä on näin paljon löysää, vai onko, ministeri Filatov? Jos on, niin olisi mukava tietää, missä sitä on. Esimerkinomaisesti vain totean, kun olen sanamukaisesti naimisissa työvoimakoulutuksen kanssa, että uskallan väittää, että jos sieltä otetaan pois kaksi työntekijää ja tilalle pannaan yksi, niin nykymuotoinen työvoimakoulutus romahtaa heti paikalla. Kun se nyt ei kuitenkaan vielä ole romahtanut, niin kiinnitän tässä yhteydessä huomiota valiokunnan työvoimakoulutuskannanottoihin.

Valiokunta kehottaa suuntautumaan niin sanottuun yhteishankintakoulutukseen kiinteässä yhteistyössä työnantajien kanssa. Se on ihan hyvä kehotus. Sitä kuitenkin rajoittaa se, etteivät työnantajat ole valmiita tällä hetkellä sitoutumaan täsmäkoulutuksenkaan jälkeiseen työllistämiseen ja maksamaan osaa koulutuksen hinnasta. Nämä vaatimuksethan kun ovat voimassa jo nykyisen lain määrittämässä yhteishankintakoulutuksessa, jossa koulutetaan työnantajan palveluksessa olevia tai palvelukseen tulevia henkilöitä.

Valiokunta korostaa myös oppisopimuskoulutusta erityisesti vaikeasti työllistettäville. Sekin on hyvä asia. Oppisopimuskoulutuksessa työnantajalle maksetaan nykyisinkin kouluttajakorvauksen lisäksi työllistämistukea silloin, kun oppisopimuskoulutukseen valitaan työtön henkilö. Työllistymis- ja työllistämissitoumustahan ei nykyisin ole. Ongelma vain on se, että oppisopimuskoulutuspaikkoja on tarjolla työttömyyden hoidon kannalta täysin riittämätön määrä. Sehän on, kuten tiedämme, työttömienkin mielestä erinomaisen haluttu koulutusmuoto. Keinoja ja lainsäädäntöä olisikin paikallaan arvioida siltä kannalta, mikä olisi tuen korottamisen ja toisaalta työllistämisvelvoitteen kokonaisvaikutus.

Valiokunnan esittämää ammattitaidon päivittämiskoulutustakin on nykyisinkin järjestetty muun muassa hoitovapaalla tai muuten työelämästä poissa olleille sairaanhoitajille. Mikään ei varmaankaan estä laajentamasta tätä toimintaa vaikkapa yhteistyössä työnantajien kanssa, jos työnantajat tällaiseen yhteistyöhön sitoutuvat ja työpaikkoja on olemassa. Ajantasaistaminen kun vain valuu hukkaan, jos työllistymistä ei tapahdu. Tavallaanhan itse asiassa iso osa työvoimakoulutuksesta jo tälläkin hetkellä on juuri tuollaista työttömyydenaikaista ajantasaistamista ja ajan tasalla pitämistä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta käsittelee mietinnössään ansiokkaasti tällä hetkellä laajasti tapahtuvaa työelämän huonontumista ja esittää sen ilmiöihin yksittäisratkaisuja. Tämä on oikein hyvä asia.

Minulla oli kuitenkin eilen tilaisuus kuunnella emeritusarkkipiispa John Vikströmin väkevää puhetta Hyvinvointi 2500 -seminaarissa, jonka sosiaali- ja terveysministeriö järjesti. Se puhe oli niin väkevää, että arvioin liittyväni ennemmin kirkkoon kuin Viialaisella vahvistettuun nykyiseen SDP:hen. Arkkipiispa Vikström arvioi, että olemme siirtyneet tai ainakin siirtymässä yhteiskunnasta, jossa pyrittiin työelämässäkin taloudellisuuteen inhimillisyyden ehdoilla, yhteiskuntaan, jossa inhimillisyyttä pyritään ylläpitämään taloudellisuuden ehdoilla ja vain siten. Juuri tästähän on kysymys. Jos emme enää pysty muuhun kuin alistamaan inhimillisyyden taloudellisuudelle, asiamme ovat todella huonosti. Jos näin on, ovat valiokunnankin hyvät lausumat vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.

Arvoisa puhemies! Emmekö me todellakaan pysty tässä talossa mihinkään muuhun kuin alistumaan?

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Työelämä ja tasa-arvovaliokunta on tehnyt varsin ansiokkaan mietinnön. Voisi sanoa, että siinä on käyty lävitse kaikki tärkeimmät asiakohdat työelämästä, sen haasteista, ongelmista ja mahdollisuuksista. Voi vain omalta osaltaan nostaa esille joitakin kohtia, joita pitää erityisen merkittävinä.

Suomalainen yhteiskunta on aina ollut hyvin työsidonnainen. Työn tekemistä ja siinä onnistumista on aina arvostettu. Niinpä työssä olevat ja työttömät ovat joutuneet toistensa vastakohdiksi voimatta sille useinkaan itse mitään. Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut mielestäni aina vaikeaa. Nykyisin asiasta vaan puhutaan enemmän johtuen siitä, että näiden kahden asian kuormittavuus on alkanut näkyä yhä enemmän uupumuksena, syrjäytyneisyytenä ja lasten kasvavina käyttäytymisongelmina. Aikaisemmin työn fyysiset rasitukset olivat näkyvämpiä. Tässä suhteessa onnistunut työterveyshuolto on pystynyt parantamaan omalla toiminnallaan työolosuhteita ja fyysiset työolosuhteet ovat aikaisempaa paremmat.

Työn ja työelämän haasteellisuuden lisääntyessä on yhä enemmän syytä olla huolissaan työilmapiiristä, kyvystä johtaa työyhteisöjä ja siitä, löytyykö onnistuneita ratkaisuja järkevään työn jakamiseen. Työterveyshuollon haasteet ovat muuttuneessa maailmassa kovasti moninaisemmat ja vaativammat kuin 10—15 vuotta sitten. Valiokunta on aiheellisesti kiinnittänyt huomiota työterveyshuollossa työskentelevien erityisosaamisen lisäämiseen. Onnistuneen työterveyshuollon varmistaa saumaton yhteistyö työpaikkojen johdon, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden välillä. Erityisesti henkisen ilmapiirin pilaamiseen ja parantamiseen ovat kaikki osapuolet useinkin osallisina.

Suuret haasteet tulee olemaan erityisesti julkisella sektorilla. Vuoteen 2011 mennessä 29 prosenttia jää eläkkeelle. Tulee olemaan vaikeuksia erityisesti syrjäisimmillä seuduilla saada uutta henkilöstöä rekrytoitua. Suurta huolta on myös syytä kantaa siitä, millaisen osaamisen eläkkeelle siirtyvät vievät mennessään, jos entiset poistuvat ja uudet tulevat samassa oven avauksessa. Ammattitaito kehittyy pitkälti työtä tekemällä, ja olisi varsin toivottavaa, jos sen taidon ja tietämyksen voisi siirtää uusille työntekijöille. Olisi viisasta harkita esimerkiksi konsultaatio- tai käytännön työn opettamisen mahdollisuutta tai tehtäviä ainakin osalle eläkkeelle siirtyvistä. Tämä toisi tietysti päällekkäistä työntekijäjoukkoa, mutta uskon, että aika pian se maksaisi kuitenkin itsensä takaisin tuloksekkaampana ja laadukkaampana työnä.

Osaavan johdon perään huudetaan tämän tästä. Taitavasti ja ihmisiä kunnioittavasti johdettu työyhteisö toimii voimavarana myös perhe-elämän suuntaan. Toisaalta taas kohtuullisessa tasapainossa oleva yksityiselämä mahdollistaa työaikana työhön paneutumisen. Näin ajatellen ihmisen elämää ei voi jakaa työhön kuuluvaksi ja perheelle kuuluvaksi. Ei voi odottaa, että toinen ovi täysin sulkeutuu, kun toinen aukeaa. Ihminen on monista rooleista huolimatta kokonaisuus, ja nämä erilaiset ulottuvuudet on otettava huomioon, kun työ- ja perhe-elämää yhteensovitetaan. Ei riitä pelkästään, että tuntimäärällä mitaten jaetaan vuorokaudessa käytettävissä olevaa aikaa näiden kahden tärkeän elementin välillä.

Vaativuus ympäristössä on kasvanut koko ajan. Pidetään varsin omituisena, jos ei ole monta rautaa tulessa ja jos ihminen ei ole vähintään kolmessa asiassa hyvä ja yhdessä erinomainen. Työelämän on ollut hyvin vaikea päästää sisälleen tai sietää niitä ihmisiä, joilla tuota ajan vaatimaa moniulotteisuutta on vähemmän. Erilaisuuden hyväksyminen on vaikeampaa kuin meistä kukaan suostuu myöntämään. Olemme aika valmiita sanomaan toisille, että erilaisuutta on hyväksyttävä, mutta kun sen tarve tulee omalle kohdalle, suvaitsevaisuus ei heti kohta tulekaan mieleen. Siksi on hyvin tärkeää, että yhteiskunta on ryhtynyt tukemaan niitä työyhteisöjä, jotka ovat valmiita ottamaan työhön myös eri tavoin työrajoitteisia henkilöitä.

Arvoisa puhemies! Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä on oleellinen osa työssäviihtymistä. Ihmistä ei oikein ole luotu toteuttamaan vain toisen tahtoa ja tekemään jäljitelmiä. Niinpä ihmisen oman osaamisen löytäminen ja sen kannustaminen ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä työssäjaksamisen ylläpitämisessä. Kun toisaalta haetaan korkeampaa tuottavuutta teollistamisen ja koneiden kautta, tarvitaan vastapainoksi tehokkaampaa etsintää työntekijöiden oman kekseliäisyyden ja tuotteliaisuuden löytämisessä ja hyödyntämisessä. Työn pitäisi olla itsestäänselvä, kaikille kuuluva, niin ottava kuin antavakin osa ihmisen elämää.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, joita täällä on annettu työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan perusteellisesta mietinnöstä. Mietinnössä on paljon tarttumapintaa, puutun vain muutamaan asiaan.

Edellä ed. Väätäinenkin sivusi puheenvuorossaan työn ja perheen yhteensovittamista. Mielestäni työn ja perheen yhteensovittaminen on tärkeä yhteiskunnallinen haaste. Tehtävää on, vaikka merkittävät panostukset maksuttomaan esiopetukseen, pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä osittaisen hoitovapaan laajentaminen ovat merkittävästi tukeneet lapsiperheiden arjen järjestämistä. Katson, että työpaikoilla on kuitenkin jatkuvasti etsittävä joustavia, yksilön ja perheen tarpeet huomioivia työaikaratkaisuja ja työjärjestelyjä.

Vuorotteluvapaa ja muut työn ja koulutuksen limittymisen mahdollistavat järjestelyt voivat tukea perheiden arkea, mutta ne ovat välttämättömiä myös osaamisen kehittämisen ja elinikäisen oppimisen kannalta. Isien vanhempain- ja hoitovapaiden käyttö on edelleen vähäistä, ja siksi perhevapaiden tasaisempaa jakoa tulee edistää. Ajankohtainen asia on myös perhevapaista johtuvien työnantajakustannusten tasaaminen nykyistä paremmin. Toivottavasti tässä asiassa päästään eteenpäin. Joka tapauksessa pidän tärkeänä, että työn ja perheen tasapainoinen yhteensovittaminen otetaan huomioon niin johtamiskulttuurissa, henkilöstöpolitiikassa kuin urakehitystä tukevissa käytännöissäkin.

Mietinnössä käsitellään myös globaalin talouden haasteita ja kiinnitetään huomiota ulkomaisten investointien alhaisuuteen. Tämä on eräänlainen Suomen paradoksi.

Siitä huolimatta, että Suomi rankataan erilaisissa kilpailukykyvertailuissa maailman kärkeen, tämä ei herätä juurikaan kiinnostusta ulkomaisissa yrityksissä. Eräänä syynä tähän tuodaan aina silloin tällöin esiin työelämämme rakenteelliset jäykkyydet. On kuitenkin muistettava, että suomalaisten työsuhdeturva on laajentuneessakin Euroopan unionissa kuitenkin vain keskitasoa. Palkkakustannuskilpailussa toki häviämme aina kehitysmaille. Mutta mielestäni kansainvälisessä kilpailussa Suomi ei koskaan voikaan menestyä työvoimakustannuksiin perustuvalla kilpailulla, vaan tulevaisuudessakin kilpailukykymme riippuu ratkaisevasti monipuolisesta osaamisesta, tietotaidosta, luovuudesta ja teknologian soveltamisesta käytäntöön.

Haluan kuitenkin korostaa sitä, että korkea osaaminen ei tarkoita pelkästään eri alojen huippuosaajia vaan myös korkeaa yleistä sivistystasoa, monipuolista ammatillista osaamista ja elinikäistä oppimista. Me tarvitsemme useimpien tuotteidemme osalta koko arvoketjun, jos aiomme pitää niiden tuotekehittelyn Suomessa. Yhä useammassa työpaikassa tarvitaan moniosaajia, jotka ovat valmiita kouluttautumaan useisiin työtehtäviin ja myöskin tekemään niitä. Yrityksissä tuleekin panostaa innovatiivisuuteen ja kehittämistä tukevaan osaamiseen toiminnan kaikilla tasoilla.

Pidän hyvänä, että mietinnössä on käsitelty myös kvartaalitalouden työelämälle aiheuttamia ongelmia. Mielestäni ei ole mitään järkeä siinä, että yrityksen toimintaa ohjaa aivan liiaksi pörssikurssin lyhytjänteinen kehitys. Tämä johtaa paniikkiratkaisuihin, jotka vievät pohjan pois yritysten pitkäjänteiseltä kehittämiseltä. Erityisesti tämä näkyy poukkoilevana henkilöstöpolitiikkana lomautuksineen ja irtisanomisineen. Eikö juuri nyt, kun ammattitaitoisen työvoiman saatavuus alkaa vaikeutua, pitäisi henkilöstö sitouttaa pitkäjänteisesti yrityksen toimintaan ja tällä tavalla turvata yrityksen hyvä tuottavuuskehitys ja tulevaisuus?

Onneksi koko kuva ei kuitenkaan ole näin tummanpuhuva. Kuten mietinnössäkin todetaan, Suomessa on paljon yrityksiä, jotka osaavat katsoa vähän kauemmaksi tulevaisuuteen. Yhtenä tällaisena yrityksenä haluan mainita Oras Oy:n Raumalta. Yritys sai työministeriön hyvän työnantajan palkinnon vuonna 2003. Oras Oy on yritys, jossa henkilöstön osallistumisjärjestelmät ja tasa-arvoasiat on hoidettu erinomaisesti. Yrityksessä on myöskin käynnistetty ja toteutettu esikuvaksi kelpaavia hankkeita ikääntyvien työntekijöiden työssä pysymiseksi. Tämäntapaisista hyvistä käytännöistä on opiksi otettavaa monilla yrityksillä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana julkisen sektorin erityisongelmista, joita mietinnössä myöskin käsitellään. Mietinnössä todetaan, että valtionhallinnosta jää eläkkeelle tai siirtyy muiden työnantajien palvelukseen vuoteen 2011 mennessä arviolta noin 35 000 henkilöä. Kun näin valtaisa muutos on tulossa, on tärkeää pitää kiinni valtionhallinnon toimivuudesta. Tästä syystä seniorityöntekijöiden työpanosta tulisi voida hyödyntää mahdollisimman pitkään. Työn joustavuutta voidaan parantaa esimerkiksi osa-aikaeläkkeillä, etätyöllä, työaikajärjestelyillä ja työkykyä ylläpitävillä toimenpiteillä, jolloin eläkeikää lähestyvät työntekijät voivat pysyä kauemmin mukana työelämässä. Samalla valtionhallinnon sukupolvenvaihdos helpottuisi pidemmän siirtymäkauden vuoksi. Tärkeää on myös varmistaa kokemusperäisen tiedon siirtyminen.

Herra puhemies! Valtionhallinnon työntekijöiden jäädessä enenevässä määrin eläkkeelle syntyy mahdollisuus hallinnon uudelleenorganisointiin, kuten esimerkiksi toimintojen alueellistamiseen. Mielestäni virastojen tulisikin ryhtyä välittömästi laatimaan pitkän ajan toimintastrategiaan perustuvia henkilöstövoimavarasuunnitelmia, joiden perustana on nykyisen tehtäväkentän uudelleenarviointi.

Leena  Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön sisältyy monia arvokkaita ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta tärkeitä kannanottoja. Haluan itse korostaa yrittäjyyden merkitystä ja yrittäjien toimintaedellytysten parantamista maassamme.

Suuri on työpaikoista on tänäkin päivänä pk-sektorin vastuulla. Työpaikat eivät synny itsestään ilman työnantajaa tukevia toimenpiteitä. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että muun muassa KTM:n, kauppa- ja teollisuusministeriön, naisyrittäjyystyöryhmän raportin tulokset otetaan vakavasti ja ryhmän ehdotuksia ryhdytään mahdollisimman nopeasti toteuttamaan myös käytännön tasolla. Raportin ensisijaisena painopistealueena on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, jota tässä valiokunnan mietinnössä osaltaan pohditaan.

Erityisiä ongelmia liittyy työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen yksin- ja pienyrittäjien kohdalla. Valiokunta ehdottaakin selvitystä varajärjestelmistä, jotka mahdollistaisivat perhevapaat ja sijaisavun lapsen sairastuessa ja muissa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Näitä selvityksiä ja ehdotuksia on kuitenkin mielestäni tehty pilvin pimein ja monia malleja on jo olemassa. Kyse on lähinnä poliittisesta tahdosta käynnistää käytännön toimet. Esimerkiksi sairaan lapsen hoitokustannuksien tulisi olla verovähennyskelpoisia myös yrittäjälle, ei vain palkansaajalle. Nykyisellään yrittäjävanhemman on itse hoidettava järjestelyt, hankittava lapselle hoitaja omalla kustannuksellaan, suljettava yritys sairauden ajaksi tai otettava sairas lapsi mukaan työpaikalle.

Ministeri Ulla-Maj Wideroos on kuitenkin tyrmännyt tällaisen mahdollisuuden vetoamalla rajanveto- ja valvontaongelmiin. Samoilla linjoilla tuntuu olevan ministeri Hyssälä kysyttäessä mahdollisuudesta osittaisen hoitorahan laajentamiseen yrittäjiä koskevaksi. Hyssälän mukaan oleellista tuen määräytymisessä on vanhemman voimassa oleva virka- tai työsuhde, työajan määrittely ja sen lyhentämisen todentaminen. Selkeää positiivista tai negatiivista kantaa ei ministeriltä irtoa kirjalliseen kysymykseen koskien tätä asiaa.

Valiokunta edellyttää lausumassaan, että hallitus selvittää, voidaanko oikeus osittaiseen hoitorahaan laajentaa koskemaan kaikkien alle kouluikäisten lasten vanhempia. Epäselväksi jää, onko valiokunta pohtinut myös yrittäjän vastaavaa oikeutta, mikä mielestäni tässä vaiheessa olisi ensisijaista.

Arvoisa puhemies! Valiokunta painottaa sellaisten keinojen löytymistä, joilla ikääntyvien yrittäjien osaamista ja kokemuksen kautta hankittua tietämystä voitaisiin siirtää yrittäjiksi ryhtyville nuorille. Jälleen kerran on todettava, että malli on jo olemassa. Naisyrittäjyyskeskuksen lanseeraama mentorointimalli, missä kokenut yrittäjä auttaa, sparraa ja ohjaa uutta yrittäjää, on hyväksi havaittu ja EU-tasollakin kiitosta niittänyt. Näitä jo valmiina olevia käytäntöjä tulisi enemmän hyödyntää ja ennen kaikkea suunnata niihin lisää resursseja.

Toisena merkittävänä neuvontatahona uusien yrittäjien alkuun lähdössä näen uusyrityskeskukset ja niiden ohjauksen erityisesti starttirahan yhteydessä. Starttirahan saajien kohderyhmää laajennettiin vuoden 2005 alusta siten, että starttirahaa voidaan myöntää työttömien työnhakijoiden lisäksi muun muassa palkkatyöstä, opiskelusta tai kotityöstä kokoaikaisiksi yrittäjiksi siirtyville. Menettely edellyttää neuvontaa ja lausuntoa yrittäjäksi aikovan valmiuksista ja yrityksen kannattavuudesta. Ideana ja ajatuksena starttirahan laajennus on hyvä ja kannatettava, mutta käytäntö on osoittanut hallituksen lyhytnäköisyyden. Paitsi että rahoitus on kokonaisuudessaan liian niukkaa kysyntään nähden, starttirahat uhkaavat loppua monin paikoin jo nyt alkuvuodesta. Myös neuvontaan käytettävät resurssit ovat puutteelliset. Tämä taas hankaloittaa yrittäjäksi aikovan asemaa ja heikentää palvelua.

Arvoisa puhemies! Kaikki edellä mainitut toimenpiteet ja parannukset ovat yrittäjän kannalta tyky-toimenpiteitä. Liian usein unohdetaan yrittäjän jaksaminen työelämässä, ja kuitenkin juuri yrittäjän jaksaminen on edellytys työpaikoille.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Olisin vain lyhyesti todennut, että starttirahaa on ihan hiukan aikaa sitten jaettu lisää te-keskuksille osittain niiden pyyntöjen mukaan, mitä sieltä on tullut. Elikkä tällä hetkellä tilanne ei ole se, niin kuin esimerkiksi Pohjois-Karjalassa oli, että 105 prosenttia rahoista oli sidottu.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteko ja mietintö ovat kokonaisuutena varsin ansiokkaita kokonaisuuksia, mutta haluan kiinnittää huomiota yhteen merkittävään työelämäkysymykseen, joka on ilmeisesti poliittisista syistä johtuen jäänyt olemattomalle huomiolle.

Kyse on työvoiman siirtymäaikalaista. Tasan vuosi sitten vappuna 2004 voimaan tullut siirtymäaikalaki on osoittautunut sudeksi. Laillahan oli tarkoitus rajoittaa työvoiman hallitsematonta tuloa Suomeen uusista EU-jäsenmaista. Normaalin lupamenettelyn kautta tulijoita onkin nyt entistä vähemmän, mutta työntekijöitä tuleekin nyt Suomeen työvoiman vuokrausyritysten kautta, jolloin lupamenettelyä ei tarvita. Kyse on siirtymäaikalain porsaanreiästä, jota käytetään nyt hyväksi.

Ulkomaisen vuokratyövoiman käytössä on useita Suomen kannalta negatiivisia piirteitä. Esimerkiksi Virossa toimivat yritykset maksavat veronsa sinne ja niiden valvonta on vaikeaa. Vaikka tarkoitus oli toinen, käytännössä laki motivoi eräitä Suomen ulkopuolella toimivia vuokrayrityksiä luomaan maahamme pimeän työvoiman markkinoita. On jo nähty, että osa ulkomaisista työnvuokrausfirmoista ei toimi Suomen lakien ja työehtosopimusten mukaisesti. Samalla työntekijöiden yleinen asema heikkenee ja työmarkkinoille syntyy epävakautta. Työvoiman siirtymäaikalaki on ollut nyt voimassa vuoden. Kokemusten perusteella voi sanoa kovinkaan paljon kärjistämättä, että laissa ei ole mitään hyvää. Siirtymäaikalaki oli tarkoitettu kaksivuotiseksi. Suomen kannalta parasta olisi, että siitä luovuttaisiin välittömästi.

Arvoisa puhemies! Kun laista seuranneet ongelmat ovat selvästi nähtävissä, on hallituksen ryhdyttävä toimiin. Odotan työministeriltä ja koko hallitukselta nopeita ratkaisuja. Mitä nopeammin laista luovutaan, sen vähemmän haittaa kotimaisille työmarkkinoille tapahtuu.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kaikkoselle sanoisin, että osa meistä oppositiossa vastusti siirtymäaikalakia jo sitä säädettäessä vuosi sitten. Mutta tähän itse selontekoon.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko työelämästä ansaitsee vilpittömän tunnustuksen, samoin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan siitä laatima mietintö. Kysymyksessä on kaikkien suomalaisten kannalta erittäin tärkeä asia: työkykyisillä ja -ikäisillä ihmisillä olisi mielekästä, innostavaa ja kannustavaa työtä. Selonteossa on havainnollisesti kuvin osoitettu maamme tärkeimmät työllistäjät. Niistä on helppo todeta, että maamme työttömyysongelman voi pelastaa keskeisesti vain elinkeinoelämä. Sen vuoksi on jälleen kerran kiirehdittävä hallitusta tekemään ratkaisuja, jotka johtavat uusien työpaikkojen syntymiseen yritystoiminnassa. Hallituksen tavoitehan oli luoda 100 000 uutta työpaikkaa ja nostaa työllisyysaste peräti 75 prosenttiin. Työpaikkatavoitteista ollaan hyvin kaukana, ja työllisyysaste oli maaliskuussa 2005 sama kuin maaliskuussa 2003, jolloin punamultahallitus aloitti toimintansa.

Arvoisa puhemies! Koska puheaika on rajattu, keskityn lisäksi vain yhteen asiaan: johtamiseen. Valitettavasti on todettava, että varsinkin 90-luvulla mentiin johtamisessa huomattavan paljon taaksepäin. Johtajiksi valittiin liian usein nousukkaita, jotka unohtivat työyhteisön tärkeimmän resurssin eli henkilöstön. Nuo johtajat luulivat tekevänsä hyvää tulosta, mutta tosiasiassa he tekivät karhunpalveluksen työnantajalleen, työntekijöille ja itselleen. Onneksi järjestelmämme on kuitenkin sellainen, että useimmat näistä nousukasjohtajista ovat nyt entisiä johtajia. Haluan kuitenkin omalta osaltani korostaa sitä, että hyvä johtaja tulee yleensä toimeen työntekijöittensä kanssa, työntekijät viihtyvät työssään ja johdettava yritys yleensä menestyy. Meillä on tästä paljon hyviä esimerkkejä. Sen vuoksi johtajien ominaisuuksiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota valintoja tehtäessä sekä julkisella sektorilla että elinkeinoelämän piirissä.

Arvoisa puhemies! Työ on vain osa elämää, mutta hyvin tärkeä osa. Työstä ei tulisi kenenkään jäädä paitsi, ja työolosuhteitten tulisi olla sellaisia, että työ tuntuisi mielekkäältä ja haastavalta. Siinäpä haaste hallitukselle, yrityksille, johtajille, työntekijöille, meille kaikille iästä, sukupuolesta ja muusta taustasta riippumatta.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Työlainsäädännön uudistamisten myötä on suomalaisessa työelämässä tapahtunut positiivisia muutoksia muun muassa sukupuolten välisessä tasa-arvossa, johtamistavoissa ja tiedonsaannissa. Samalla kuitenkin työntekijät kokevat ahdistusta työtahdin lisääntymisestä, uupumisesta ja kasvavista osaamisvaatimuksista. Nyt käsittelyssä oleva työelämäselonteko tarkastelee kattavasti työelämän eri sektoreita. Myös valiokunnan mietintö aiheesta on kerrassaan loistava ja erityisesti lausumissa esitetyt toimenpiteet. On hienoa, että mietintö on yksimielinen. Kaikki poliittiset ryhmät ovat näin sitoutuneet näihin tärkeisiin seikkoihin työelämän parantamiseksi.

Nyt on kiire parantaa työllisyyden vahvistamiseksi työelämän olosuhteita ja ilmapiiriä, jotta ihmiset pysyvät työkykyisinä ja terveinä ja jaksavat työelämässä eläkeikään ja halukkaat mahdollisesti vielä pidempään. Työelämän vaatimusten on oltava kohtuullisia niin, että voimavaroja jää muuhunkin elämään. Työpaineet, kiire ja kilpailu ajavat liian monia stressiin, uupumukseen ja lopulta jopa työkyvyttömyyteen. Työntekijöiden on voitava vaikuttaa heitä koskeviin asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa. Tarvitaan ennen kaikkea uudenlaista demokraattista johtajuutta ja koulutusta siihen.

Työnantajien on myös kannettava vastuunsa irtisanottujen uudelleenkoulutuksesta ja uuden työpaikan löytymisestä. Tupossa sovittu muutosturva on onneksi tulossa pian eduskunnan käsittelyyn ja sisältää tärkeitä toimenpiteitä niiden ihmisten osalta, joiden työsuhteiden päättyminen ei ole itsestä kiinni. Yhteiskuntavastuun tulisi vahvistua yrityksissä. On aivan kohtuutonta, että suomalaisia osaajia irtisanotaan samaan aikaan, kun omistajille jaetaan osinkoja.

Ongelmaksi on kehittynyt myös työmäärän kohtuuttoman epätasainen jakaantuminen työttömien, osa-aikatyöläisten, pätkätyöläisten sekä paineen alla työskentelevien ylityöllistettyjen keskuudessa. Liiallista työtaakkaa kantavat ihmiset kärsivät usein unettomuudesta, stressin aiheuttamista sairauksista, väsymyksestä sekä työn ulkopuolisen elämän puutteesta. Sairauksien myötä työkyky heikkenee mahdollisesti pysyvästi. Tällaiseen Suomella ei ole varaa, ei inhimillisesti eikä taloudellisesti. Työaikasuojelua ja työaikajohtamista tulee parantaa ja tehostaa, kuten valiokunta mietinnössäänkin edellyttää.

Työhyvinvointi on yksi tärkeimmistä tekijöistä henkilön koko hyvinvoinnin kannalta. Suomalaisten aikuisten terveys ja toimintakyky on 20 vuodessa merkittävästi parantunut myös monien ammattitautien osalta. Todella huolestuttavaa on kuitenkin se, että mielenterveysongelmat ovat nousseet suurimmaksi sairauseläkkeelle siirtymisen syyksi. Keskeistä työhyvinvoinnissa on työpaikan henkinen ilmapiiri, hyvä työnjohto ja järkevä työnjako. Fyysinen ja psyykkinen kuormitus, turvallisuus, terveys, sosiaaliset suhteet ja työehdot muodostavat suuren osan työhyvinvointia. Työpaikkojen sisällä tulee kiinnittää huomiota töiden tasaisempaan jakautumiseen sekä työn vaihtelevuuteen. Koulutus työpaikalla edistää jatkuvaa oppimista, työssä kehittymistä sekä syventää henkilön osaamista. Ammatillinen kehitys ylläpitää työmotivaatiota ja työssäjaksamista. Täydennyskoulutus ja työnohjaus on tärkeää.

Työhyvinvoinnin kannalta keskeistä on informaation kulku työyhteisöissä. Niin sanottu puheeksi ottamisen kulttuuri työpaikalla vähentää väärinkäsityksiä ja luo avointa ilmapiiriä. Arkojen asioiden, kuten päihteiden käytön, työpaikkakiusaamisen ja jaksamisongelmien, esille nostaminen on tärkeää. Usein työntekijät kokevat, etteivät saa työpaikkaa ja heitä koskevaa tietoa riittävästi ja riittävän ajoissa. Tärkeää on myös fyysinen hyvinvointi. Työpaikan tukitoimet, kuten liikuntasetelit liikunnan harrastamiseen, ovat kannattavia tapoja terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseen. Työhyvinvoinnin edistäminen on yrityksille kilpailuvaltti.

Viime aikoina on korostettu lähes mantranomaisesti tehokkuutta, tehokkuuden lisäämistä ja tuottavuuden nostoa. Koveneva kansainvälinen kilpailu edellyttää toiminnan tehostamista, mutta tehokkuuden lisäämistä ei saa ottaa ihmisten selkänahasta. Tehokkuutta ja tuottavuutta voidaan parantaa vain toimintatapoja, palvelu- ja tuotantorakenteita ja hallintoa kehittämällä. Toimintatapojen kehittämisessä lähtökohtana tulee pitää työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia työstään. Lyhytnäköisellä voiton ja tuottavuuden tavoittelulla, joka ei välitä työntekijöiden hyvinvoinnista ja terveydestä, perhe-elämästä eikä luovuuden tarvitsemasta ajasta, ei pysyviä tuloksia saada. Tehokkuuden, tuottavuuden sekä työhyvinvoinnin yhtäaikainen lisääminen ei ole mahdotonta. Yhtäaikaiseen kehittämiseen tarvitaan korkeatasoista tutkimusta ja sen laajaa soveltamista, laadukasta koulutusta, ammattitaitoista johtamista, henkilöstön aktiivista osallistumista sekä sosiaalisten verkostojen ylläpitoa.

Yhteiskunnassamme, joka rakentuu osaamisen varaan, henkilöstön työhyvinvointi on luovuuden ja innovatiivisuuden edellytys sekä korkean laadun tae. Hyvinvoinnilla on suora yhteys myös tuottavuuteen ja työturvallisuuteen. Työtyytyväisyys näkyy myönteisesti esimerkiksi asiakkaiden kohtaamisessa. Aloilla, joissa tehdään työtä persoonallisuudella, on työkyky erityisen tärkeä. Valitettavasti monella tällaisella alalla työntekijät ovat aivan liian kuormittuneita, ja tällöin se eittämättä heijastuu työprosessiin ja asiakkaiden saamaan apuun. Uupunut työntekijä ei myöskään opi uutta eikä sopeudu muutoksiin yhtä hyvin kuin työkunnoltaan hyvä. Ikääntyvien työssä pysymiseen vaikuttavat ratkaisevasti työnilon kokeminen ja jaksaminen. Tulemme tarvitsemaan kaikki työikäiset työelämään, ja se onnistuu vain, kun työoloja kehitetään inhimillisemmiksi.

Työnteon tulee aina olla kannattavaa. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on myös tärkeä asia, mikä tänään onkin täällä salissa jo paljon puhuttanut. Esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kanssa tulee jatkossa toteuttaa. Samoin mahdollisuus jäädä osa-aikaisesti omaishoitajaksi esimerkiksi iäkkäitä vanhempiaan hoitamaan tulee mahdollistaa. Erilaiset osa-aikatyömahdollisuudet esimerkiksi eläkeiän jälkeen työelämässä jatkaville olisivat tärkeitä. Työttömyysturvan säännöksiä tulee kehittää niin, ettei työn vastaanotto keikauta perheen taloudellista tilannetta päälaelleen ennen ensimmäistä palkanmaksua.

Arvoisa puhemies! Työelämäselonteossa ei mielestäni ole riittävästi huomioitu erityisryhmien työolosuhteiden tarpeita sekä maahanmuuttajien työllistymistä. Näitä erityiskysymyksiä olisi toivonut myös käsiteltävän selonteossa nykyistä vahvemmin. Vajaakykyisten työllistämiseksi on toki kehitetty muun muassa sosiaalisten yritysten mahdollisuus ja yhdenvertaisuuslailla pyritty parantamaan myös heidän työelämäolosuhteitaan. Julkisen sektorin tulisi olla esimerkillinen vajaatyökykyisten palkkaamisessa, mutta valitettavasti näin ei ole. Jokaisessa kunnassa ja valtion virastossa tulisi kiinnittää tähän seikkaan huomiota nykyistä painokkaammin. Se kertoisi ulospäin myös sen, että erilaisuus on rikkaus ja että olemme aidosti sitoutuneet lakien taustalla oleviin tavoitteisiin.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Täältä tänään ja ylipäätänsä Suomesta puuttuu lähes täysin keskustelu yritysten globaalista vastuusta. Olen jo luopunut toivosta, että Nokian Ollilan juhlapuheita lukuun ottamatta yksikään suuryrityksen hallituksessa istuvista tekisi tosissaan töitä sen eteen, että työ säilyisi Suomessa ja että edes osa firmojen voitoista, jättivoitoista, investoitaisiin Suomeen. Turhautumistani syventää se, että meillä on iso rypäs yritysedustuksellisuuden kokopäiväammattilaisia, jotka käytännössä istuvat useamman yrityksen hallituksessa ja kylvävät epäisänmaallisuuden sanomaa jokaisessa niistä. Moni näistä ison rahan äänitorvista haluaa esittää työntekijän kasvottomana, nimettömänä, isänmaattomana kertakäyttötuotteena, jonka kierrätyksen ja irtisanomisen jälkihoidon he, EK, Etla ja jopa osa Vanhasen hallituksesta, haluavat vyöryttää veronmaksajien huoleksi.

Näille ahneuden profeetoille on tyypillistä, etteivät he halua keskustella yksittäistapauksista vaan suurista linjoista, kuten globaaleista markkinoista ja luonnonilmiöistä nimeltä yritysten tekemät päätökset. Ahneuden profeetat nimittäin eivät osaa ja ennen kaikkea eivät halua yksilöidä vastuunkantajia irtisanomisille tai sille, että tehtaista on tullut uuden ajan nomadeja, jotka heinäsirkkaparven tavoin vaeltavat sinne, missä voi lypsää parhaimmat edut, ja jotka heinäsirkkaparven tavoin jättävät jälkeensä nääntyneen maan ja kuihtuneet työntekijät piittaamatta ihmisoikeuksista tai työn teettämisen moraalista eli globaalista vastuusta. Laittomien maahanmuuttajien harmaa työvoima ja sen väärinkäyttö eivät valitettavasti ole vierasta edes rehellisyydellään ylpeileville suomalaisille yrittäjille. Sitä paitsi ahneuden profeetat eivät kunnioita yrittäjyyttä sinänsä, mitä täälläkin tänään on hoettu, vaan ainoastaan yrityksen kokoa. Nimittäin nämä ahneuden profeetat jättävät jälkeensä tuhottujen yksin- ja pienyrittäjien alihankintaketjuja.

Ahneuden profeetat eivät myöskään kykene kohtaamaan irtisanottuja ihmisiä silmästä silmään, vaan työntekijöistä puhutaan nimettömänä massana, useimmiten jopa osaamattomien armeijana, ja väitetään irtisanomisaallon koskevan vain bulkkituotteita eli ei kovin isoa ammattitaitoa vaativia tusinatuotteita ja niiden tekijöitä ja kiukutellaan, ettei kotimainen työvoima jousta työehdoissa riittävästi. Ja puppua. Suuressa osassa viimeaikaisista irtisanomisista kyse on ollut aivan jostakin muusta. Osaaminen on Suomessa maailman huippua. Työntekijät joustavat jo työajoissa, jopa työehdoissa, mistä huolestuttavasti lisääntynyt palkaton ylityö kielii.

Esimerkiksi Perloksessa mikään näistä ahneuden profeettojen väitteistä ei pidä paikkaansa. Perloksen Ylöjärven tehtaan alasajopäätöksen teki nimettävissä oleva firman ylin johto. Jos yt-neuvotteluissa Perloksen johdon tahto toteutuu, jälkeen jää lähes 600 yksilöllistä ihmiskohtaloa asuntolainoineen, lapsineen, perheineen ja rikkoutuneine tulevaisuudenunelmineen — ja täällä on hoettu useampaan otteeseen huolta siitä, mitä yrittäjälle jää viivan alle. Hokema kalliista työvoimasta on puppua. Esimerkiksi paperitehtaissa henkilöstökulut ovat keskimäärin 2—8 prosenttia kaikista kuluista. Sen sijaan paperityöläisen panos puolestaan takaa 100 prosenttia paperitehtaiden tuotosta. Suomalainen työmies ja työnainen on tulokseen nähden ylenpalttisen halpa, eivätkä työvoimakustannuksemme ole edes EU:n keskiarvoa.

Arvoisa puhemies! Suomalainen työmies ja työnainen on kantanut oman kortensa kekoon globalisaation kääntämiseksi kaikkien eduksi. Työntekijöiden globaalin vastuun kantamisessa esimerkiksi Perloksen Ylöjärven tehtaan työntekijät ovat olleet mallioppilaita. Perloksen työntekijät Ylöjärvellä ovat erikoistuneet ja kehittäneet osaamistaan. Ylöjärvellä ei tehdä bulkkituotteita. Perloksen työntekijät Ylöjärvellä ovat hyväksyneet paikallisen sopimisen muun muassa kehittämällä työaikapankkimallin, joka on jo esimerkillisesti joustanut markkinaheilahtelujen mukaan. Perloksen työntekijät Ylöjärvellä ovat rientäneet kouluttamaan työntekijöitä konsernin ulkomaisiin uusiin tehtaisiin, ja Perloksen työntekijät Ylöjärvellä ovat olleet opettajia, kun Ylöjärven tehtaasta on tullut kansainvälisen työvoiman koulutuskeskus.

Ylöjärven Perloksessa, kuten monessa muussakin kansainvälistyvässä yrityksessä, työmiehen ja työnaisen korvienvälisestä pääomasta on ulosmitattu täydet tehot globalisaation edistämiseksi. Lopputuloksena on, että juuri Perloksen Ylöjärven tehdas on tuottanut hyvää, jopa erinomaista tulosta, ja globaalin omistajuuden kiitos Ylöjärven tehtaan työntekijöille on irtisanominen toiminnallisiin ja tuotannollisiin syihin vedoten.

Arvoisa puhemies! Työssäjaksamisen ykkösehto on varmuus leivästä eli työn jatkumisesta myös huomenna. Viime vuoden helmikuussa vasemmistoliitto haastoi välikysymyksellä hallituksen riittämättömän irtisanomissuojan paikkaamistalkoisiin. Tuolloin työministeri Filatov väitti, ettei irtisanomissuojassa ole mitään vikaa. Hallitus toki kiirehti muutaman kuukauden viiveellä korjaamaan kantaansa; muutosturvasta tuli silloin päivän sana. Valitettavaa vain näyttää olevan, että muutosturva-sanan taakse kätkeytyy se tosiasia, että edelleenkin omistaja ja työnantaja pääsevät kuin koira veräjästä. Irtisanomiskynnys ei muutosturvahankkeen myötä ole nytkähtänyt edes himpun verran korkeammaksi. Muutosturvan kurssitus ja omat työllistämispolut tosin takaavat kouluttajille työtä. Työntekijöistä en menisi ihan varmasti takuuseen. Wärtsilä Dieselistä ja Salcompista ei ole opittu mitään. Perloksen johto todisti, että yt-menetelmää pidetään vain muodollisuutena, ei tasa-arvoisena neuvotteluareenana, jossa pyritään yhteiseen etuun. Siksi odotan ja suorastaan edellytän, että yt-lakipakettia hiottaessa Suomi ottaisi ison askeleen kohti Ruotsin-mallia, todellista yritysten yhteiskuntavastuuta.

Arvoisa puhemies! Sata vuotta sitten työväenliike asetti tavoitteeksi kahdeksan tunnin työajan ja työpäivät. Hullua kyllä, tuo samainen tavoite on edelleen ajankohtainen. Toisin kuin moni kansanedustaja visioi, osapäivätyö ei useimmille pätkä- ja osa-aikatyöläisille ole haluttu tapa antaa työpanoksensa. Unelma kahdeksan tunnin työpäivästä karkaa yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, kun ihmiset pakotetaan osapäivätöihin ja toisaalta työttömyysuhan alla alistetaan ylimitoitettuihin ja yhä useammin palkattomiin ylitöihin.

Arvoisa puhemies! Kävin itse viime viikolla kahdesti Ylöjärven Perloksella. Ensimmäisellä kerralla suuhun jäi karvastakin karvaampi maku ylikävellyistä työntekijöistä. Toisella kerralla tapasin pääluottamusmiehen ja kymmenkunta muuta työntekijää, ja karvas maku suustani haihtui. Väki oli alkusokin jälkeen terästäytynyt ja täynnä taistelutahtoa. Yhdestäkään työpaikasta ei siellä luovuta ilman tappelua, ja koko työyhteisö ylimmästä toimihenkilöstä laaduntarkastajiin on asettunut samalle puolelle aitaa hyvässä yhteistyössä ja toisiaan täydentäen.

Mutta yhdenkään tehtaan, ei edes ison, työntekijöiden ei pitäisi olla tässä tilanteessa yksin. Tällä hetkellä kaipailen kovasti useampia äänitorvia, jotka eivät tyydy pöydältä putoaviin rippeisiin tai armopaloihin eivätkä hyssyttele, koska pelkäävät omien työpaikkojensa puolesta tai arvovaltatappiota. Loimaan kassa ei tule apuun, kun työpaikkojen säilymisestä tapellaan. Loimaan kassa ei järjestä tukitoimia, eikä Loimaan kassalle löydy sydänystäviä kansainvälisestä työväenliikkeestä, mutta järjestäytyneelle alan ammattilaiselle löytyy motivoituneesta ay-liikkeestä ja toivottavasti myös vastuunsa kantavasta hallituksesta, varsinkin kun hallituksessa istuu Suomen suurin työväenpuolue.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä on käyty varsin laajasti läpi työelämää. Tosin tietenkin nämä ovat kompromisseja, kuten täällä aikaisemmin on todettu, ja siinä mielessä tietenkin työväenliikkeen kannalta osittain myöskin puolinaisia totuuksia.

Ensinnäkin tästä yt-laistahan, yhteistoimintalaista yrityksissä, on muodostunut irtisanomislaki. Tässä laissa on se paha puute, että vaikka työntekijäpuoli pystyisi kuinka osoittamaan, että työnantaja on menetellyt virheellisesti, ja pystyy osoittamaan, että tuotanto on taloudellisesti kannattavaa, niin siitä huolimatta vain työnantajan sana lain toteutuessa sitten viimeksi painaa siinä, mikä on päätös, elikkä työnantaja voi kuunneltuaan kuusi viikkoa työntekijäpuolta yksipuolisesti päättää tehtaan sulkemisesta, irtisanomisista, ja siihen ei työntekijöillä ole sanomista. Näin ollen ehdoton edellytys olisi, että tämä laki edellyttäisi edes, että työnantaja- ja työntekijäpuolen pitää neuvotteluissa sopia nämä asiat. Nyt tätä sopimusvelvoitetta tässä laissa ei ole. Tästä on muodostunut irtisanomislaki, ja se ei täytä sitä tavoitetta, mikä sillä alun perin on ollut.

Työnantajilla on tänä päivänä edelleenkin Suomessa isäntävalta. Niin kauan kuin neuvotellaan neuvottelupöydässä, muodollisesti työntekijä- ja työnantajapuoli ovat tasavertaisia, mutta heti kun neuvotteluhuoneen ovi suljetaan, tämä tasavertaisuus häviää ja työnantajan isäntävalta astuu esiin, ja se näkyy monella eri tavalla. Se näkyy määräaikaisina työsuhteina, työhön kutsuttavina työntekijöinä, vuokratyövoiman käyttönä jnp. Se näkyy myöskin siinä, että työnantaja voi muuttaa niitä työolosuhteita, niitä sopimuksia, mitkä on tehty sitä työtä varten työntekijäjärjestöjen kanssa. Se voi muuttaa työnjohdollisin määräyksin niitä sopimuksia, ja näin ollen syntyy erilaisia ongelmia sitten työpaikoille.

Tästä erinomaisena esimerkkinä ovat nyt metsäteollisuuden työnantajien vaatimukset, vaatimukset siitä, että paperiteollisuudessa tulisi siirtyä osittain myöskin tarvittaessa 12 tunnin työvuoroihin. Sehän merkitsisi sitä, että kaksi henkilöä pyörittäisi käytännössä ympäri vuorokauden tehdasta tai jotain tuotantolinjaa. Tämä on pitkä askel taaksepäin. Se tuo jotain 30-luvun henkeä työelämään tänä päivänä, samoin kuin se, että sairausajan karenssit palautetaan, kahden päivän karenssi sairausaikaan. Lisäksi esitetään, että juhannus- ja jouluseisokit poistetaan kokonaan. Työnantaja on esittänyt, että vasta kun nämä hyväksytään, niin vasta sitten ryhdytään neuvottelemaan varsinaisista työehtosopimuksista, elikkä on tämmöiset ennakkoehdot. Voi vain kuvitella, mitä se merkitsisi, jos työnantajapuoli tämmöiset tavoitteet saisi läpi.

Eli kaipaisin tässä mietinnössä sitä, että täällä olisi tunnustettu myöskin työntekijäpuoli elikkä ay-liike tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi todellisuudessa, mitä se tänä päivänä edelleenkään ei ole. Ay-liike tarvitsee lisää oikeuksia valvoa pimeää työvoimaa. Uskoisin, että se olisi tehokkain tapa saada pimeän työvoiman ongelma järjestykseen, koska työnantajapuoli sitä ei näytä haluavan. Jos työnantajapuoli haluaisi, niin se loppuisi tässä maassa, mutta työnantajapuoli sitä ei näytä haluavan, vaan se haluaa käyttää kaikki mahdollisuudet lisätäkseen voittoja. Näin ollen vain ay-liikkeen valvontaoikeuksien lisääminen tämän voisi estää.

Lisäksi vielä yritysjohdon ahneudesta haluan todeta, että näyttää, että mikään ei ole ylärajana. Vaikka yritykset tuottavat hyvää tulosta — muun muassa viime vuonna pörssiyhtiöiden voitot olivat 12,1 miljardia euroa, vain vuonna 2000 ne ovat olleet korkeammat — niin siitä huolimatta suomalainen teollisuus valittaa jatkuvasti yhä suuremmalla äänellä. Näyttää siltä, ja niinhän todellisuudessa on, että rahalla ei ole isänmaata eikä ahneudella ole mitään rajaa. Tähän pitäisi ehdottomasti lainsäädännöllä puuttua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Äsken jäi vähän kesken puhe, kun oli 5 minuutin raja. Nyt voin jatkaa.

Suomalainen työelämä on muuttunut yllättävän paljon, jos katsoo 70-luvulta tähän päivään. Sitä voisi lähteä miettimään, mitä kaikkea tässä oikein on tapahtunut, ihan muutamalla sanalla.

Vuonna 75 tai 76, vähän ennen 80-luvun alkua, eräs vuorineuvos, joka Itä-Suomessa omisti tehtaita ja jonka tehtaassa satuin olemaan töissä, totesi nuorelle pääluottamusmiehelle silloin aikanaan, jotta Suomessa eletään sosialismissa. Nyt kun miettii, missä me silloin elimme, niin me elimme semmoisessa tilanteessa, jossa oli valtionyhtiöitä, niitä jopa rakennettiin ja valtionyhtiöt laajensivat toimintaansa. Meillä oli Posti- ja telelaitos, Valtionrautatiet oli itsestäänselvyys, ja sitten oli Tielaitos, joka suvereenisti hoiti syrjäisempienkin alueiden tiestöt ilman mitään kommervenkkejä. Silloin tämä vuorineuvos totesi, jotta jos hänellä olisi voima ja valta, hän tekisi sillä tavalla, jotta hän heti yksityistäisi nämä kaikki, posti laitettaisiin kulkemaan, jotta päivässä posti kulkisi paikasta toiseen, siis vuorokauden toimitusajalla, se maksaisi vähän enemmän, rautatiet yksityistettäisiin ja kaikki pilkottaisiin yksityisiin käsiin.

Silloin minä erehdyin sanomaan, jotta tämä on kyllä ihan huuhaapuhetta koko juttu. Nyt joutuu toteamaan 30 vuoden päästä, jotta se sosialismi on purettu nyt. Nyt meillä on lähes kaikki alistettu kilpailulle markkinavoimien alle, ja sehän tarkoittaa työelämässä montaa asiaa. Se on tehnyt kilpailun kautta epävarmuutta, se on tehnyt pätkätyösuhteita. Meillä on vielä olemassa joitakin asioita, joita pitäisi kuitenkin kunnioittaa ja yhä edelleen säilyttää.

Toivon mukaan nyt näitä loppuja asioita, mitkä meillä on olemassa vielä, osataan arvostaa ja katsoa, minkä pitää olla kaikkien ulottuvilla eikä enää niitä lasketa kilpailulle ja markkinavoimien armoille. Yksi esimerkiksi on kunnalliset palvelut. Kyllä minä ihmettelen, jos joku semmoinen palveludirektiivi menee läpi EU:ssa, joka pakottaa meidät kilpailuttamaan vielä ja tekemään läpinäkyväksi jonkun vanhustenhoidon tai kotihoidon, että kaikki pitää, sekin vielä, repiä auki. Meillä ei ole ryhtiä sen verran tehdä näitä ihmisten ehdoilla, vaan kaikki tehdään rahavallan ehdoilla.

Minun puheeseeni sisältyy se ajatus, minkä jo eka osiossa totesin, että meidän pitäisi ymmärtää se, mitä me olemme tekemässä ja kenelle me teemme näitä asioita, teemmekö me ihmisille vai teemmekö me omistajille, sijoittajapiireille ja kylmälle rahalle. Tässä mietinnössä on vähän semmoista pyrkimystä kuitenkin olemassa, että tässä me osoitamme suuntaviivoja suomalaisina kansanedustajina siihen suuntaan, mihin me haluamme suomalaisen yhteiskunnan kehittyvän. Mutta se vastapuoli on yhä edelleen olemassa, vahvat, globaalit rahavallan piirit, markkinavoimat, jotka ohjaavat määrättyyn suuntaan näitä asioita, ja se viimeinenkin sosialismi, joka vielä kytee tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, siis yhteinen omistajuus ja sosiaalinen ajattelu, on yhä edelleen vaakalaudalla, säilyykö sitä vähänkään vai onko kaikki mennyttä.

Onneksi porvaripiiritkin ovat tähän mietintöön sitoutuneet, jotta tässä voi tyydytyksellä todeta, jotta sieltäkin on löytynyt sitä inhimillisyyttä ja semmoista pientä sosialismia. (Ed. Holmlund: Ei sentään sosialismia!) — Jopa kokoomuksesta. Minä tässä just ed. Mustajärvelle sanoin, jotta on ollut mukava kuunnella kokoomusedustajien puheita, kun on voinut ihmetellä, mihin oikein on kunnollinen porvariajatus hävinnyt tästä yhteiskunnasta. Siellä on tullut kaikista vähän demareita tässä sakissa, ja se on minusta mukava asia. (Ed. Holmlund: Ed. Lahtela, minä en ole!) — Pieni demari asuu kaikissa.

Sitten omistajapolitiikkaan liittyen muutama asia vielä. Jos on semmoisia aloja, joilla ei löydy suomalaisessa yhteiskunnassa yksityistä yrittäjyyttä, niin yhä edelleen minä näkisin mahdollisena sen, en minään kirosanana, en pahana asiana, vaikka valtionyhtiöt yhä edelleen voisivat laajentaa toimintaansa, investoida, ja jopa voitaisiin perustaa joku valtionyhtiö, joka olisi tuottamassa yhteistä hyvää. Nimittäin se pääoma, mikä valtionyhtiöihin on muodostunut, on yllättävän iso ja niillä rahoilla, mitä valtionyhtiöt ovat tuottaneet, on tehty monta tienpätkää tähän yhteiskuntaan ja monta sosiaalista turvallisuuden asiaa.

Täällä etelässä oliko se Vantaa, joka kokeili veden pullotusta ja vientiä Arabimaihin. Se jotenkin kariutui. En tiedä tämänhetkistä tilannetta, mutta yhä edelleen minä näen, jotta pohjavesi, puhdas vesi, täällä Pohjolassa on semmoinen luonnonvara. Siitä maksetaan nimittäin paljon enemmän kuin öljystä tänä päivänä litraa kohti. Sen takia minä yhä edelleen uskon siihen, kun siihen saadaan oikealla tavalla toiminta pystyyn, että siitä tulee meille vielä euroja tulevaisuudessa. Jos yksityiset toimijat eivät siinä pärjää, pitää löytää semmoinen järjestelmä, johon satsataan kehittelyrahaa ja investointirahaa, ja se mahdollisesti voisi olla vaikka valtion omistuksessa. Pohjavesi nimittäin on minusta kaikkien yhteistä, ei kenenkään yksityistä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin tuolla työhuoneessa ed. Lahtelan puheenvuoroa, kun hän ihmetteli kokoomuslaisten kannanottoja valtioneuvoston selontekoon työelämästä. Halusin tulla sanomaan, että ed. Lahtela ei ole kyllä seurannut ympäristöään. Hyvät kokoomuslaiset ovat aina pärjänneet työntekijöittensä kanssa ja olleet hyviä yritysten johtajia. Henkilökohtaisesti kun puheenvuorossani arvostelin 90-luvun nousukasjohtajia, niin luonnollisestikaan en eduskunnan korokkeelta nimiä mainitse, mutta suurin osa heistä oli silloisia demareita.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vertasin tuossa puheessani lähinnä tätä vuorineuvossakkia, kun minulla on kokemus siitä aikaisemmalta ajaltani. Silloin oli oikeita porvareita, joilla oli sentään kanttia. Nyt on hyvä, että porvarit ovat tulleet sosiaalisempaan suuntaan ja ymmärretään ihmisen perusolemus ja kestäminen ja inhimillisyys. Sillä tavalla minä peilaan tätä, koska silloin nähtiin hyvin jyrkästi vastakkainasettelu, joskus 70-luvulla. Silloin oli selkeästi, jotta nuo ovat sosialisteja, nämä ovat porvareita, mutta nyt on lähennytty kaikella tavalla. Toivon, että se lähentyminen tapahtuisi tänne vasempaan laitaan päin, ei siis porvaristoon ja oikeaan laitaan päin, ajatuksissa kanssa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela tässä yritti sosialisoida koko valiokunnan, porvarit mukaan lukien. Voin kuitenkin vakuuttaa ed. Esa Lahtelalle, jos hän aikaisemmin ei ole tiennyt, että porvaritkin ovat ihmisiä. Haluan ehkä tuoda tähän vielä hieman näkökulmaa omasta taustastani. Itse olen kolmannen sukupolven porvari ja myös kaksi edeltävää sukupolvea ovat olleet yrittäjiä, työnantajia. Meillä on totuttu siihen, että työntekijöistä pidetään huolta. Se on ollut kantava ajatus, ja tämä sama ajatus on ainakin minulla ollut koko elämäni ja koko yhteiskunnallisen urani myös hyvin kantavana ajatuksena. Toivon, että sitä viedään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnössä eräs keskeinen kysymys on hyvinvoinnin ja työelämässä jaksamisen parantaminen. Tämä on meille erittäin suuri haaste. Jo edellisen puheenvuoroni lopussa mainitsin Suomen parhaat työpaikat -tutkimuksen, joka on arvioinut erikokoisia Suomessa toimivia yrityksiä ja yhteisöjä. Muutama sana tästä tutkimuksesta.

Tutkimusaineisto kerätään henkilöstökyselyjen ja asiantuntija-arvioinnin avulla. Kyselyn painoarvo on kaksi kolmasosaa, loput muodostaa tutkimuksen tekijän arvio yrityksen johtamiskäytännöistä. Työpaikan laatua mitataan kolmen toisiinsa liittyvän vuorovaikutussuhteen avulla: työntekijöiden ja johdon väliset suhteet, työntekijöiden suhde työhönsä ja työpaikkaansa ja työntekijöiden keskinäiset suhteet. Näiden pohjalta on luotavissa myös hyvän työpaikan määritelmä. Hyvässä työpaikassa työntekijät luottavat organisaationsa johtoon, ovat ylpeitä siitä, mitä tekevät, ja nauttivat työtovereidensa kanssa työskentelystä.

Uusimmalle Suomen parhaat työpaikat -listalle ovat yltäneet sellaiset yritykset kuten Microsoft, FIM Group Oy, Hämeenlinnan Seudun Osuuspankki, Yliopiston Apteekki, Scandic Hotels sekä Etelä-Karjalan Osuuskauppa, muutamia mainitakseni. Yrityksen koko tai kansainvälisyys ei välttämättä korreloi suuntaan tai toiseen sen kanssa, miten henkilöstön työhyvinvoinnista yrityksessä huolehditaan. Monissa suurissa ja jopa monikansallisissakin yrityksissä on tehty ja tehdään merkittävästi työtä henkilöstön hyvinvoinnin eteen.

Mielenkiintoista luettavaa on myös Suomen Yrittäjien 2004 julkaisema selvitys Pk-yritys — hyvä työnantaja. Pienessä yrityksessä, varsinkin 1—9 henkeä työllistävässä mikroyrityksessä, omistajajohtaja tekee usein samaa työtä kuin työntekijätkin. Tällöin johdon ja työntekijöiden suhteet ovat usein avoimempia ja työhön liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella päivittäin ja henkilökohtaisesti. Tutkimuksen mukaan 81 prosenttia alle 10 hengen työpaikoista koki, että työntekijöiden ja johdon suhteet työpaikalla ovat avoimet ja luottamukselliset. Lisäksi 81,6 prosenttia mikroyritysten työntekijöistä koki, että heitä kohdellaan työpaikalla tasapuolisesti. Hyviä ja huonoja työpaikkoja on yhtä hyvin pienissä kuin suurissakin yrityksissä. Tärkeää olisi nostaa esille hyvät käytännöt ja toimintamallit ja pyrkiä levittämään niitä mahdollisimman laajalle.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kuuli asiantuntijakuulemisen yhteydessä myös monia positiivisia ja innostavia esimerkkejä yrityksistä, joissa on hyvin toimivat henkilöstöohjelmat ja joissa ikääntyvien työntekijöiden työpanosta arvostetaan ja heitä pyritään kannustamaan työuriensa jatkamiseen. Eräs tällainen esimerkki on raumalainen Oras-konserni, kansainvälisillä markkinoilla toimiva perheyritys, joka työllistää yli 1 000 työntekijää. Suurellakin perheyrityksellä on kasvot, ja Oras on siitä hyvä esimerkki.

Pidän tärkeänä sitä, että suomalaista omistajuutta tuetaan. Sukupolvenvaihdokset, verotuskohtelu ja investointien houkuttelevuus ovat yksi tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Valiokunta on myös pitänyt tärkeänä sitä, että kotimaahan tehtäville investoinneille turvataan riittävä niin sanotun kärsivällisen pääoman saatavuus.

Valiokunta on huolestunut siitä, että monien suomalaisten yritysten investoinnit ovat viime vuosina suuntautuneet muualle kuin Suomeen. Syitä on monia. Halvemmat työvoimakustannukset ovat yksi merkittävä tekijä. Toisaalta markkinoiden ja raaka-aineiden saatavuus ovat myös oleellisia. Vaikka Suomi on menestynyt erinomaisesti tuottavuus- ja kilpailukykyvertailussa, ulkomaiset investoinnit Suomeen ovat olleet vähäisiä. Toisaalta täytyy silti muistaa, että suomalaisyritysten investoinnit ulkomaille eivät ole pelkästään negatiivinen asia. Tuskinpa Nokiakaan olisi nykyisessä kokoluokassaan, mikäli se olisi tyytynyt kumisaappaiden valmistamiseen Suomessa. Tärkeintä on se, miten investointien myönteinen vaikutus saataisiin heijastumaan Suomen työllisyyteen.

Mietinnön mukaan Suomen ei tule pyrkiä kilpailemaan globaaleilla markkinoilla työn hinnalla tai alhaisilla veroilla, vaan korkea tuottavuus, hyvä koulutustaso, toimiva hallinto ja hyvinvointiyhteiskunnan tuottama turvallisuus ovat niitä perustekijöitä, joiden varaan kilpailukykyämme tulee rakentaa. Periaate on aivan hyvä, mutta toisaalta korkea verotus, ikääntyvä väestö, pienet markkinat ja syrjäinen sijainti eivät tee meistä kovin houkuttelevaa investointikohdetta. Suomen kilpailukyvyn säilyttäminen vaatii varmasti tulevaisuudessa myös uhrauksia, millaisia, sen tulemme näkemään lähitulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä todetaan myös, että tuottavuuden kehitys on ollut alakohtaisesti eriytynyttä ja joillakin aloilla tuottavuuden nousu ei ole kattanut edes palkkaratkaisujen mukaisia korotuksia. Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen yksi ongelma piileekin siinä, että eri alojen mahdollisuudet palkankorotuksiin voivat olla tyystin eri planeetoilta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että pienen ja keskisuuren yritystoiminnan edellytyksiä parannetaan. Tämä on sikäli tärkeää, että uudet työpaikat syntyvät todennäköisimmin juuri näihin yrityksiin. Tulevaisuudessa erityisesti palvelualan työpaikat tulevat lisääntymään entisestään. Valiokunnan mietinnössä ei suoraan, ehkä poliittisista syistä, uskalleta tai haluta mainita matalan tuottavuuden työpaikkojen tukimallia, mutta mietinnön perusteluosassa on todettuna seuraavaa: "Lähinnä voidaan selvittää, voitaisiinko erilaisia veroja ja maksuja, kuten työnantajan sosiaaliturvakuluja, säätelemällä parantaa heikosti tuottavien alojen toimintaedellytyksiä." Tärkeää ei tässä ole käytetty sanamuoto, vaan se, että matalan tuottavuuden työllistämiselle aiheuttamat ongelmat ovat todellisia. Ehkä olisi syytä miettiä myös niitä malleja, joilla verotuksen kautta voitaisiin helpottaa niiden yritysten asemaa, joilla työvoimakustannusten osuus liikevaihdosta on merkittävä. Eräs vaihtoehto voisi olla esimerkiksi toimintavarauksen parantaminen ja laajentaminen nykyisestä vain henkilö- ja kommandiittiyhtiöihin ulottuvasta mallista.

Erittäin myönteisenä pidän sitä, että valiokunta on yksimielisessä mietinnössään nostanut tärkeäksi kysymykseksi mikroyritysten aseman, yrittäjän sosiaaliturvan heikkoudet sekä ensimmäisen työntekijän palkkaamisen korkean kynnyksen. Mikroyritykset työllistävät tällä hetkellä noin neljänneksen työvoimasta, ja valiokunta korostaakin aivan ansiokkaasti mikroyritysten merkitystä työllisyyden parantamisessa. Suomessa on noin 90 000 yksinyrittäjää. Jos jokainen heistä uskaltaisi työllistää yhden henkilön, saisimme parhaimmassa tapauksessa luotua lähes 100 000 uutta työpaikkaa. Yksinyrittäjät tekevät usein myös pitkää työpäivää ilman sairaus- ja vuosilomaa. Työntekijästä aiheutuvat kustannukset ovat yksi kynnys, toisen kynnyksen muodostaa monimutkainen työnantajabyrokratia. Siirtyminen yrittäjästä työnantajaksi lisää vastuun moninkertaiseksi.

Tilannetta on pyritty helpottamaan erilaisia neuvontapalveluja lisäämällä ja säätämällä laki, jolla Verohallitus sai tehtäväkseen luoda atk-järjestelmän, jolla pientyönantajat ilman erillistä maksua voivat hoitaa kaikki työnantajamaksut ja -ilmoitukset yhden järjestelmän kautta. Tämä on mielestäni erittäin myönteinen uudistus, ja odotan sitä, että kyseinen laki astuu täydellä teholla voimaan ja järjestelmä tulee toimimaan. Lausumassaan valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää, luoko työnantajan sivukulujen alentaminen merkittävästi uusia työpaikkoja, jos ne kohdennetaan pienyrittäjille alentamalla ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta johtuvia työnantajan sosiaaliturvakuluja määräaikaisesti.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on ansiokkaasti kiinnittänyt huomiota myös työhyvinvointiin ja työelämässä jaksamisen parantamiseen. Työhyvinvointi on aina kokonaisuus, joka riippuu monista tekijöistä. Keskeistä on työpaikan henkinen ilmapiiri, hyvä työnjohto sekä järkevä työnjako. On tärkeätä, että työpaikkakoulutuksella huolehditaan siitä, että työntekijän osaaminen on ajan tasalla ja hän saa työn suorittamiseen tarvittavat valmiudet. Työhyvinvointia voidaan parantaa myös luomalla työpaikoille sellaisia rakenteita, jotka edistävät tiedonkulkua ja työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työpaikan asioihin. Hyvällä työpaikalla muutoksista tiedotetaan ajoissa sekä rehellisesti. Myös muutostilanteiden hallinta on huomattavasti helpompaa, jos työntekijät aivan aidosti kokevat tulleensa kuulluiksi. Erityisen tarpeellista olisi luoda työpaikoille niin sanottu puheeksi ottamisen kulttuuri, joka mahdollistaisi myös arkojen asioiden, kuten päihteiden käytön, työpaikkakiusaamisen ja jaksamiseen liittyvien ongelmien, esille nostamisen. Työterveyshuollon merkitys ja ennen kaikkea sen toimivuus ovat myös keskeisessä roolissa. Valiokunta on löytänyt eniten kehittämistarpeita pienten työpaikkojen ja yrittäjien omassa työterveyshuollossa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Huolimatta siitä, että paljon puhutaan työelämän muuttumisesta entistä kiireisemmäksi, vaativammaksi ja pakkotahtisemmaksi, ja huolimatta siitä, että työhyvinvointiongelmia esiintyy, kokonaisuutena ottaen työelämän monen laatutekijän osalta kehitys on ollut myönteistä pitkällä aikavälillä. Erityisesti 1990-luvun jälkipuoliskolla työelämän laadun myönteinen kehitys oli tasaista ja varsin nopeaa. Vuonna 2001 tällainen kehitys taittui, mutta sen jälkeenkin on edetty myönteiseen suuntaan, vaikka muutosvauhti on hidastunut. Tästä hiljattain saimme tietoa myös Työterveyslaitoksen tutkimuksesta.

Ilahduttavaa on ollut huomata, ettei nykyään puhuta pelkästään taloudesta ja tuloksellisuudesta, vaan nähdään työkyky ja terveys tuon kaiken edellytyksenä. Yhä useammalla työpaikalla on alettu käyttää turvallisuusjohtamista sekä siihen liittyvää riskien arviointia. Myös laatujohtamisen yleistyminen 90-luvulla on tukenut uudenlaista suhtautumista henkilöstön terveyteen ja turvallisuuden merkitykseen tehokkaan toiminnan edellytyksenä. Työntekijöiden terveys ja hyvinvointi on alettu nähdä tärkeänä tekijänä yritysten ja muiden organisaatioiden menestyksessä.

Merkittävä muutos työsuojeluasenteissa on ollut taloudellisen ajattelun hyväksyminen ja sen määrätietoinen tuominen työolojen yhdeksi kehittämisen näkökulmaksi. Entistä enemmän on alettu kiinnittää huomiota työolojen puutteiden aiheuttamista tapaturmista, sairauspoissaoloista ja ennenaikaisesta eläköitymisestä aiheutuviin ylimääräisiin kustannuksiin. Hyvien työolojen on todettu tukevan tuottavuutta. Henkilöstön hyvinvointia ja työolojen tasoja seurataan muun muassa henkilöstötilinpäätöksillä ja henkilöstöbarometrien avulla.

Uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on vaihdellut, ja niiden määrä väheni selvästi erityisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Niiden kokonaismäärä oli vuosikymmenen lopussa enää runsas kolmannes siitä, mitä se oli vuosikymmenen alussa. Toisaalta, vaikka ikääntyneiden työkyky on parantunut, työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on viime vuonna lisääntynyt tuki- ja liikuntaelinten sairauksien sekä erityisesti mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Vuonna 2002 mielenterveyteen liittyvien sairauksien perusteella myönnettyjä eläkkeitä oli yhteensä 5 821, kun tuki- ja liikuntaelinten sairauksien perusteella myönnettyjä oli 3 741. Tämä on Kelan 2002 tilastoista. Tämä on aika tärkeä huomioida, että vielä muutama vuosi sitten puhuttiin, että tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat niitä, joiden perusteella jäädään eläkkeelle, mutta nyt se on nimenomaan masennus ja psyykkiset sairaudet. Puhutaankin, että meillä on uusi kansansairaus, masennus, mutta tietenkin yksi lisäkansansairaus meillä on myöskin lihavuus.

Työyhteisöjen henkilöstön sisäiset ristiriidat ovat hieman vähentyneet. Sekin on hyvä asia. Kaiken kaikkiaan, niin kuin tuossa totesin, niin hiljattain Työterveyslaitos teki tutkimusta, jonka tuloksena todettiin, että kokemus työoloista ja työhyvinvoinnista on parantunut. Mutta se, mikä on silmiinpistävää, on se, että ihmisen pitenevä elinikä ei lisää työssäolovuosia. Tämä on myöskin tutkittua tietoa tässä hiljattain. Tämä dokumentti on Helsingin Sanomista 4.5. Miesten työajan odote on lyhentynyt naisia enemmän. Tämä on tietysti hyvä ja tärkeä huomioida, että vaikka meillä elinikä pitenee, niin meillä ei todellakaan työajan odote pitene eli työssäoloaika ja miehillä se on vielä vähempi. Nyt kun me puhumme siitä, että pitäisi pystyä kauemmin aikaa olemaan töissä ja jäädä vasta siinä vähän ennen 70:tä eläkkeelle, niin tämä tutkimustulos kyllä on sitä mieltä, että se ei onnistu. Tähän varmasti kannattaa kiinnittää huomiota.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Joitakin huomioita käydystä keskustelusta.

Ensinnäkin kiitokset ansaitsee valiokunnan puheenjohtaja, joka semmoisella pitkäjänteisellä ja uhrautuvalla otteella haki yksimielistä mietintöä, ja erityiskiitokset ansaitsevat tietenkin oppositiopuolueet, jotka yhtyivät tähän valiokunnan kantaan sieltä porvaripuolelta alkaen, mutta myös ed. Mustajärven myötä vasemmistoliitto. Se oli erityisen mieluisaa tällä kertaa, suorastaan harvinaista. Kiitokset siitä! Myös vihreitten näkemykset tuli riittävällä tavalla huomioitua, jotta saatiin tämmöinen yksimielinen mietintö.

Ed. Lahtela pohti, onko tämä nyt mennyt ihan demarimeiningiksi. Mutta täytyy sanoa kiitokset myös ed. Lahtelalle ja muille SDP:n edustajille, että olitte tukemassa tämmöisiä asioita, että kotitalousvähennystä kehittämällä voidaan luoda merkittävästi työpaikkoja. Se on hienoa. (Välihuuto) — Onko se ollut kovin pitkä? Hyvä. — Myös nähtiin se mahdollisuus, että matalan tuottavuuden aloilla sivukuluja säätelemällä voidaan kilpailukykyä parantaa ja sillä tavalla turvata työllisyyttä ja purkaa rakennetyöttömyyttä.

Puhemies! Ed. Lahti nosti esille asian, mitä ei ole juurikaan täällä kommentoitu, tärkeän sellaisen eli koulutuksen ja työmarkkinoitten kohtaamisen, sen, onko meillä ammattilaisia niille aloille, missä on kysyntää. Itse asiassa siihen myös täällä mietinnössä paneudutaan, joskaan sitä ei ponsitasolla tuoda esille. Täällä esimerkiksi todetaan, että työvoimatarpeiden määrälliseen ja laadulliseen ennakointiin liittyvää kehittämistä ja koordinoinnin parantamista kaivataan ja koulutusjärjestelmän tulee nykyistä nopeammin ja paremmin reagoida työelämän tarpeisiin. Edelleen nostetaan korkealle käytännönläheiset opetukset, esimerkiksi oppisopimuskoulutus ja ammatillisen osaamisen ja käden taitojen arvostaminen. Tarkalla lukemisella ne täältä löytyvät.

Ed. Harkimo otti tärkeän asian esille puhuessaan tästä yrittäjän oikeudesta osittaiseen hoitorahaan. Itse asiassa erityisesti naisyrittäjien kohdalla tuo on todellinen ongelma. Ymmärrän sen, että voidaan helposti ajatella, että yritys pyörii ja tuottaa tulosta, vaikka yrittäjä ei ole kokoaikaisesti töissä. Mutta toisaalta esimerkiksi tämmöisillä tyypillisillä naisyrittäjyysaloilla kuin vaikka parturit, kampaajat yrityksen panos on nimenomaan siitä yrittäjän omasta työpanoksesta kiinni, ja silloin se on selvästi epäoikeudenmukaista, että naisyrittäjillä ei esimerkiksi ole oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen. Hyvä epäkohta, mihin ed. Harkimo kiinnitti huomiota.

Ed. Kasvi esitti hiukan kritiikkiä siitä, että tässä mietinnössä seikkaillaan vaan tässä näkyvässä lähitulevaisuudessa eikä katsota liian kauas. Mutta monet hänen esille nostamistaan kysymyksistä, esimerkiksi johtamisen ongelmat, on täällä hyvinkin käsitelty. Myös omaishoito ja siihen liittyvä problematiikka on tuotu jopa ponsitasolle, joten täysin en tuota kritiikkiä ota vastaan.

Ed. Pulliainen kyseli heikkojen signaaleitten perään ja peräänkuulutti, että näillä ponsilla pitäisi olla aikamäärä. Siellä ponsissa, joita on kunnioitettavat seitsemän kappaletta, on hyvinkin erimitallisia asioita, ja on selvää, että niille on äärimmäisen vaikea pistää aikataulua. Toivon mukaan sieltä löytyy asioita, jotka toteutuvat nopeasti muutaman vuoden aikataululla, mutta on myös selvää, että jotkut ponnet voivat viedä kymmenen vuotta, jopa kauemmin, ennen kuin on realistista odottaa niitten toteutuvan. Valiokunta on tässä halunnut kuitenkin näyttää kehitykselle suuntaa, ja se on arvokasta ilman, että sinne on vuosilukuja laitettu. Se on sitten hallituksen ja tulevien hallitusten asia niitä vuosilukuja kirjoittaa.

Arvoisa puhemies! Eräs asia, mistä ei ole oikeastaan puhuttu, mikä on esille ottamisen arvoinen: Kun puhutaan työssäjaksamisesta, niin suuri ongelma meillä on, että jos ollaan sairauslomalla, mahdollisesti pitkällä sellaisella, ja sen jälkeen pitäisi palata takaisin töihin, niin työhönpaluun kynnys on kovin korkea, koska ei olla enää ihan varmoja, pystytäänkö siihen täyspäiväiseen työtahtiin. Valiokunta tarjoaa tähän lääkkeeksi tämmöistä osa-aikaista sairauslomaa. Ruotsissa tämän tyyppinen käytäntö on olemassa, semmoinen pehmeä paluu sairauslomalta työelämään. Tai miksei myös voisi olla sillä tavalla, kun voihan olla, että joku sairaustila ei edes vaadi kokonaan töistä poissa olemista, että voitaisiin lyhennetyllä työajalla, osittain sairauslomalla olemalla, pitää yllä työrytmi ja sitten huolehtia kuitenkin riittävästä tervehtymisestä. Esimerkkinä tästä käy ilman mitään sen kummempia järjestelyjä vaikka oman kunnan terveyskeskuslääkäri, joka jalka kipsissä oli hyvin paljon työpaikalla. Kuulemma sairauslomien kysely oli aika vähäistä sinä aikana. Tämä tämmöisenä pienoisena episodina.

Kaiken kaikkiaan on ollut ilahduttavaa huomata, että mietintöä on luettu näin hirmuisen tarkkaan ja sieltä on poimittu kaikki ne hyvät asiat, mitkä sinne on valiokunta perusteellisessa työssään saanut mahdutettua.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Selonteon palautekeskustelussa keskityn työuupumukseen edelleen kasvavana ongelmana. Heinäkuu on perinteisesti suomalaisten lomakuukausi. Loman tarkoituksena on tarjota mahdollisuudet ladata akkuja tulevaa talvea varten. Mutta tarjoaako loma todella mahdollisuuden rentoutua ja kerätä voimia, vai onko olotila lomasta huolimatta edelleen väsynyt ja stressaantunut? Siinä on myös hyviä kysymyksiä pohdittavaksi keskusteltaessa valtioneuvoston työelämäselonteosta.

Suomessa yli puolet työssäkäyvistä kokee jonkin asteisia työuupumuksen oireita. Arviolta 165 000 työntekijällä on jatkuva levolla korjaantumaton väsymys. Suurimmassa vaarassa ovat henkilöt, joilla on jatkuvasti liikaa töitä ja jotka eivät voi vaikuttaa työn määrään. Tämä johtaa usein työn hallinnan tunteen menettämiseen.

Koulutustaustasta riippumatta arvoilla ja asenteilla on suuri vaikutus työuupumiseen. Riskiryhmään kuuluvien arvomaailma on jähmeä, ja sitä leimaavat työ ja tunnollisuus, suoritukset, saavutukset ja korkeat tavoitteet. Vakavaan työuupumukseen eli työstä aiheutuvaan henkiseen loppuunpalamiseen johtava kehityskulku on usein pitkä ja monivaiheinen. Perussyynä on sovittamaton ristiriita työn vaatimusten ja selviytymisedellytysten välillä. Ristiriidan ovat synnyttäneet viime vuosina työelämässä tapahtuneet suuret ja nopeat muutokset. Taloudellinen lama aiheutti valtavan työttömyyden sekä henkilöstön vähentämisen monilla työpaikoilla. Kilpailutilanne on muuttunut, työn tuottavuus ja laatuvaatimukset ovat kasvaneet. Tämä ristiriita ei pääse purkautumaan, jos työn vaatimuksiin tai omiin edellytyksiin ei voida vaikuttaa.

Seurauksena on vastaavasti usein kiirettä, virheitä, ylikuormitusta, stressiä, väsymistä ja turhautumista. Fyysinen ja henkinen sekä sosiaalinen toimintakyky heikkenevät. Työn ilo katoaa, ja oman työn arvoa aletaan vähätellä. Työuupumus on eri asia kuin väsyminen. Väsyminen poistuu lepäämällä ja nukkumalla, mutta työuupumus ei parane tai poistu edellä mainituilla tavoilla. Viikonloppu ei helpota olotilaa yhtään, loma ei riitä poistamaan väsymyksen tunteita. Usein onkin niin, että tarvitaan muutoksia työntekijän toimintaympäristössä, jotta uupunut pääsee taas normaaliin elämään kiinni.

Työuupumus on vakava, työssä kehittyvä, krooninen stressioireyhtymä. Se on häiriö, jolle on ominaista kokonaisvaltainen väsymys. Pitkälle edennyt työuupumus on sellaisenaan vakava hyvinvoinnin häiriö, joka heikentää terveyttä laajemminkin ja vaikuttaa haitallisesti myös työyhteisöön. Työuupumusta ennakoivat usein fyysiset oireet, jotka voivat ilmetä päänsärkynä, unihäiriöinä, sydäntuntemuksina, heikotuksena, huimauksena, ärtymyksenä ja jatkuvana väsymyksenä. Työuupumuksen riskiä pienentää työyhteisöä kehittävä ja työkykyä ylläpitävä toiminta. Työyhteisön myönteinen ja kannustava asenne ja yhteydenpito on ensiarvoisen tärkeää niin uupumisen ennaltaehkäisyssä kuin toipumisprosessissa. Tärkeää on tuntea kuuluvansa työyhteisöön. Yksilötasolla on tärkeää oman itsensä tunteminen, mikä tarkoittaa vahvuuksien tunnistamista ja heikkouksien rehellistä myöntämistä. Itsensä hoitaminen on välttämätöntä. On huolehdittava ennen kaikkea monipuolisesta ravinnosta ja liikunnasta sekä riittävästä levosta.

Arvoisa herra puhemies! Työuupumus, uusi kansansairautemme, on työelämässä kasvava ongelma. Se vaatii ennalta ehkäisevää toimintaa, kuntoutusta sekä erilaisten toimintamallien kehittämistä, joilla yhteisö- ja yksilötasolla saataisiin työuupumus kuriin. Ennalta ehkäisevässä toiminnassa pätee vanha viisaus eli se, että tulipaloa on edullisempi torjua kuin korjata palon jäljiltä vahinkoja.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaistyövoiman käyttö ja valvonta on otettu esille aika monessa puheenvuorossa ja ihan aiheesta. Aika usein on viitattu myös uusien EU-maiden työvoiman siirtymäaikoihin, mutta kyllä kai tosiasia on se, että vuokratyövoiman käytön lisääntyminen perustuu aivan muuhun kuin näihin siirtymäaikoihin, esimerkiksi siihen, että vuokratyövoiman käyttöä on erityisen vaikea valvoa. Minä esitän kyllä mietittäväksi semmoista mallia, että Suomessakin siirryttäisiin käytäntöön, jossa kaikki ulkomainen työvoima rekisteröidään maahan tullessa, tosin ilman mitään tarveharkintaa ja harkintaa työpaikan suhteen, koska sitä ei voida käyttää silloin, jos siirtymäajat poistetaan. Joissain maissa tämmöinen malli on käytössä, ja se on paljon tehokkaampi kuin nykyinen malli Suomessa. Tällä hetkellähän Suomessa ei tiedä kukaan, kuinka paljon täällä on ulkomaista työvoimaa ja minkälaisilla ehdoilla he työskentelevät. Minä veikkaan, että tämmöinen malli voisi olla jopa semmoinen käytäntö, jonka voisivat hyväksyä niin nämä maltilliset sosialistit siellä salin oikeassa reunassa kuin me julkisosialistitkin.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärven kuvaama rekisteröintimalli toimii esimerkiksi Ruotsissa. Toisaalta Ruotsissa ei ole tätä siirtymäaikaa vaan ulkomaisen työvoiman tulo on vapaata. Käsittääkseni esimerkiksi valiokunnan käsittelyn aikana kuullut asiantuntijakeskustelut ja niistä syntynyt mielipiteenvaihto johtivat nimenomaan siihen kantaan, että tämä rekisteröiminen olisi hyvä asia mutta samalla voidaan kyllä niistä siirtymäajoista luopua.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella neljä vuotta työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan erittäin vaativaan ja raskaaseen työhön osallistuneena voin onnitella ja antaa tunnustusta nyt käsillä olevasta valiokunnan mietinnöstä valtioneuvoston selontekoon työelämästä liittyen. On erinomaista, että valiokunta laajan asiantuntijakuulemisen jälkeen on voinut päästä tällaiseen hyvään, yksimieliseen mietintöön. Toivon, että tämä vaikuttaisi myös käytännössä Suomessa työelämään.

Aivan ensiksi haluaisin todeta sen, että elämä ihmisen kohdalla on hyvin suuri kokonaisuus, jossa työelämä on vain yksi, kylläkin tärkeä ja välttämätön, ihmiselämän osatekijä. Valitettavasti ne kansalaiset, jotka ovat joutuneet työttömiksi, ovat osaltaan tästä tärkeästä elämän osa-alueesta sitten vähillä tai kokonaan osattomiakin. Toisaalta työelämähän monimuotoisuudessaan kattaa paljon laajemmaltikin kuin ansiotyön. Elämä on kokonaisuus, ja työssäjaksamiseen, hyvinvointiin elämässä vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin työelämä. Mutta tavoitteena tulisi olla sen, että ihmisillä, jotka ovat työiässä ja ovat työkuntoisia, olisi työtä. Kansantalouden nostamisen kannalta ja hyvinvointipalvelujen takaamisen kannalta meillä on välttämätöntä, että me voimme lisätä työllisyysastetta, poistaa työttömyyttä. Tässä todella tarvitaan niitä toimenpiteitä, joita hallitus, johon luotan ja uskon, on halunnut myös löytää. Me tarvitsemme välttämättä myös kuntatalouden resurssien kannalta lisää voimavaroja tähän maahan, ja siksi työn saaminen joko omana yrittäjätyönä, omana työnä, tai palkka- ja ansiotyönä työelämässä on niitä asioita, mihin kaikin tavoin tulee päästä ja pyrkiä.

Työssäjaksamisen kannalta on hyvin olennainen asia luottamus siihen, että työ säilyy. Vanhastaan on jo todettu se, että tunne siitä, että työ on jatkuvaa ja pysyvää, on paljon parempi asia kuin vaikkapa siitä saatava palkka. Palkka on tosin tarpeen ja välttämätön, mutta jos on tunne siitä, että työpaikka voisi olla pysyvä, niin se on perusasia työhyvinvoinnin kannalta. Siksi meillä pitäisi päästä siihen, että yhä useammat ihmiset voisivat tuntea luottamusta siihen, että työpaikka voi säilyä. Silloin voi myös perhe-elämän asiat ja yksityiselämän asiat asettaa paljon paremmalle ja kestävämmälle pohjalle kuin tällä hetkellä. Erityinen haaste työelämälle on se, että työelämässä olisi tavoite jaksaa tähänastista iäkkäämpiin ikävuosiin saakka. Tälle tulisi luoda edellytyksiä entistä tiedostetummin ja määrätietoisemmin ponnisteluin.

Ed. Ahonen täällä mainitsi siitä, että työn hallinnan tunne on tärkeä voimavara työssä. Erityisesti toivon, että löydettäisiin käytännössä mahdollisuuksia siihen, että iäkkäämmät henkilöt, suuret ikäluokat, työssä iäkkäämpinä toimiessaan voisivat kokea, että hallitsevat työn, että olisi sopiva ilmapiiri työelämässä nuorempien ikäluokkien ja iäkkäämpien ikäluokkien välillä. Tätä ei aina valitettavasti kaikilla työpaikoilla ole. Toivon, että tähän voitaisiin määrätietoisesti etsiä ihanteita, joita kohti työpaikoilla pyritään.

Useinhan ihmissuhteilla, väärällä käyttäytymisellä voidaan hyväkin työyhteisö pilata. Kaikkein ikävintä on, jos työilmapiirin pilaava henkilö on esimies, niin kuin usein on. Yleensähän syytetään, että työntekijöistä joku on se, joka pilaa työilmapiirin, mutta minä väitän, että monta kertaa se on esimiesasemassa oleva henkilö, joka pilaa omalla taitamattomalla menettelyllään työilmapiirin. Tätä ei usein tunnusteta, mutta valitettavasti usein on juuri ja nimenomaan näin. Toivon, että meillä löytyisi keinoja luoda hyvää työilmapiiriä työpaikoille ja että kaikki työntekijät voisivat tuntea hallitsevansa omaa työtänsä, olevansa johtajia tekemänsä ja suorittamansa työn suhteen. Silloin varmasti käy niin kuin ed. Ahonen totesi, että ei menetetä työn hallintaa ja työssä jaksetaan paremmin. Jos työn hallinta menetetään, kadotetaan työnilo, ja silloin tulee työuupumus, joka on todella pahempi asia kuin väsymys. Väsymyksestä selvitään lepäämällä. Työuupumus on paljon vakavampi asia.

Toivoisin, että työelämässä, kaikentyyppisissä työpaikoissa, voitaisiin päästä siihen, että jokainen voisi työtä tehdessään kokea tulevansa kuulluksi. Se olisi osa työn hallintaa, vaikuttamista työhön, ja silloin voisi puolin ja toisin myös tuntea sitoutumista. Tämä merkitsisi myös työnantajilta sitoutumista työntekijöihinsä. Tätä ei valitettavasti tänä aikana ole riittävästi ollut.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö on kokonaisuutena hyvän työn tulosta, ja täällä käytetyt lukuisat puheenvuorot ovat tuoneet arvokkaita näköaloja käytännön työelämään. Toivon, että ne voisivat koskettaa myös sitä.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä tähän sosialistikeskusteluun todeta sen verran, että ehkä täällä salissa on syytä erottaa kaksi termiä toisistaan: sosialisti ja "sosiaalisti". Jokainen, joka ajaa sosiaalisia uudistuksia tai on mielenlaadultaan sosiaalinen, ei kuitenkaan ole välttämättä sosialisti, itse asiassa aika harvoin.

Arvoisa puhemies! Mutta varsinaiseen asiaan. Yksi asia valiokunnan mietinnössä on erityisesti lämmittänyt mieltäni ja erityisesti sen takia, että olen itse pitänyt sitä erittäin tärkeänä uudistuksena siitä saakka, kun tähän työtehtävään minut on valittu. Valiokunta on mietinnössään kiirehtinyt osa-aikaista sairauslomaa koskevan lakiesityksen valmistelua. Nykyinen sairausvakuutusjärjestelmähän ei tunne osapäivärahan mahdollisuutta, eivätkä voimassa olevat työehtosopimuslainsäädäntö ja työehtosopimukset ylipäätään tunne mahdollisuutta osa-aikaiseen sairauslomaan tai osittaiseen työhönpaluuseen sairausloman jälkeen. Vaikka toipuminen tapaturmasta, leikkauksesta tai pitkäaikaisesta sairaudesta on usein asteittaista, sairauspäivärahan myöntäminen edellyttää täydellistä työkyvyttömyyttä. Kuitenkin monet sairaus- ja tapaturmatapaukset mahdollistavat osittaisen työnteon. Toipilas ei useinkaan jaksa täyttä työpäivää, mutta pystyy työskentelemään osittaisesti. Omaan työhön palaaminen asteittain olisi monessa tapauksessa hyvää kuntoutusta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Näin voitaisiin tukea henkilön tasapainoista työhönpaluuta ja tätä kautta edistää työ- ja toimintakyvyn palautumista. Työkyvyn vähitellen palautuessa kuntoutumista edistäisi oikeus osa-aikaiseen työskentelyyn sairausloman aikana.

Työntekijän kohdalla toimeentulo ja työn jatkuminen on sairastapauksissa turvattu, mutta yrittäjän kannalta tilanne on huomattavasti ongelmallisempi. Vaikka sairauspäiväraha korvaakin yrittäjän oman toimeentulon, pitkäkestoinen sairausloma merkitsee usein suurta riskiä yritystoiminnan jatkuvuudelle. Liiketoiminnan vaikeutuminen ja asiakaskunnan menettämisen vaara uhkaavat erityisesti pieniä yrityksiä, joissa yrittäjän oma osaaminen, tietotaito ja työpanos ovat yrityksen toiminnan kannalta keskeisessä roolissa. Asiantuntevaa sijaista yrittäjän tilalle on vaikeaa saada. Yrittäjän kohdalla pitkä sairausloma voi pahimmillaan olla myös suuri stressitekijä ja paranemista hidastava tekijä, sillä alituinen huoli yrityksen toiminnasta voi osaltaan vaikeuttaa toipumista. Toisaalta myös liian nopea työhön palaaminen voi vaarantaa henkilön terveydentilan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä uudistus, jota valiokunta on mietinnössään kiirehtinyt, on erittäin tervetullut ja tarpeellinen. Valiokunta vieraili Työterveyslaitoksella, ja myös se viesti, mitä sieltä kuulimme, puoltaa erityisesti tämän lainsäädännön aikaansaamista ja sen kiireellistä ottamista mukaan lainsäädäntötyöhön. Mielestäni kuitenkin osa-aikaisen sairausloman ehdottomana edellytyksenä tulee olla niin sanottu kolmikantainen malli. En puhu tästä perinteisestä kolmikannasta, vaan hieman soveltaen toisentyyppisestä kolmikannasta. Tarkoitan tällä sitä, että sekä vakuutetun itsensä, työnantajan että lääkärin tulee olla yhtä mieltä siitä, että työn tekeminen on turvallista ja mahdollista sairaustapauksesta riippumatta ja sairausloman aikana.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! "- - kehitys työelämässä on ollut pääasiassa myönteistä." Näin valiokunta toteaa mietinnössään. Suomalaista työlainsäädäntöä on uudistettu voimakkaasti viime vuosina, ja nämä uudistukset ovat monin tavoin parantaneet muun muassa epätyypillisissä työsuhteissa olevien asemaa. Toisaalta monilta osin työelämän kehitys on kaikkinensa menossa oikeaan, parempaan, suuntaan. Silti on myös olemassa sellaisia tekijöitä, varsin voimakkaita kehityssuuntia, jotka toteutuessaan merkitsevät käännettä huonompaan. Pahimmillaan ne voivat johtaa, kuten valiokunta toteaa, työllisyysasteen laskuun ja jopa ennenaikaisen eläköitymisen lisääntymiseen.

Me tiedämme, että yhteiskunnassa on paljon monia muutostekijöitä, jotka vaikuttavat kielteisesti myös väestökehitykseen, kansalaisten terveyteen ja myös niin sanottuun kokonaishyvinvointiin. Näitä tekijöitä voivat työelämässä olla työsuhteiden määräaikaisuus, työtahdin kiivaus, työn vaativuus sekä toisaalta jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden tuomat ongelmat. Näin ollen on tärkeää, että juuri näihin ongelmakysymyksiin pystytään vaikuttamaan ennakoivasti.

Ongelmallista on, että työ ei myöskään jakaannu tasaisesti. Meillä on suuri joukko niitä, jotka ovat ylityöllistettyjä ja kokevat ylivoimaisena työpaineen alla työskentelyn. Suuri osa on toisaalta niitä, jotka ovat täysin työttömiä tai sitten alityöllistettyjä, vaikka haluaisivatkin pysyvän ja kokoaikaisen työn.

Herra puhemies! Myös julkisen sektorin toiminta on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut. Tietoyhteiskuntaan siirryttäessä tämä muutos on nopeutunut. Toimintoja tehostetaan, kilpailutetaan tai muutetaan muuttuneiden ja muuttuvien palvelutarpeiden mukaisesti. Suuri kysymys on myös työvoiman mittava eläköityminen lähivuosina ja vuosikymmenen kuluessa. Tavoitteena tässä kaikessa tulee olla myös samanaikaisesti toimintojen tuottavuuden ja tehokkuuden lisääminen.

Viime vuosina määräaikaisten työntekijöiden työsuhteita on julkisella sektorilla vakinaistettu niin kunnissa kuin valtiollakin. Tämä on ollut myönteinen kehityssuunta. Toisaalta tehtävää riittää edelleen, ja siihen on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota.

Herra puhemies! Ongelmaksi on noussut työuupumus. Sen taustalla koetaan usein olevan työn ilon katoaminen. Voidaan kokea, että työtä ei arvosteta. Toisaalta tekemätön työ, kuten me hyvin tiedämme, myös rasittaa ja samoin se, jos työssä on jatkuva kiireen tuntu. Mitään ei ikään kuin ehditä tehdä kunnolla.

Merkittävä muutos työelämässä kaikkinensa on tietoyhteiskunnan tulo. Tietojärjestelmät ovat osaltaan mullistaneet paitsi yksityisen sektorin myös julkisen sektorin työtehtäviä. Tietotekniikkaa uudistettaessa ja toimintoja muutettaessa olennainen kysymys on riittävä koulutus. Toisaalta tärkeää on myös se, että uudistamispäätöksiä tehtäessä tiedetään, mitä halutaan ja miten se käytännössä toteutetaan. Aina ei, kuten valiokunta mietinnössäänkin toteaa, ole riittävästi arvioitu kustannuksia, ei kone- eikä myöskään ohjelmistoinvestointien tuomia kustannuksia eikä ainakaan sitä, mitä henkilöstön koulutuksen osalta tulisi tehdä ja mitä se maksaa.

Julkisen sektorin osalta valiokunta korostaa aivan oikein, että tietojärjestelmät tulee sovittaa yhteen niin, että valtion ja kuntien asianomaiset viranomaiset pystyvät vaivatta siirtämään tietoa ja hyödyntämään toinen toisensa järjestelmiä. Vain tällä tavoinhan tietoyhteiskuntakehitys parhaalla tavalla palvelee myös palvelujen järjestämistä ja alentaa kustannuksia, tehostaa toimintaa. Asiahan on ollut harmillisella tavalla esillä muun muassa valtion paikallishallinnon toteutuksessa tässä taas jokin aika sitten lähetekeskustelussa olleessa kihlakuntauudistuksessa.

Arvoisa puhemies! Julkisen sektorin henkilöstöpolitiikan osalta on tietysti tärkeää, että julkinen työnantaja pyrkii kaikin puolin mallikelpoisen työnantajan rooliin. Työn sisällön sekä henkilöstön vaikutus- ja kouluttautumismahdollisuuksien ja toisaalta johtamisen laadun osalta on välttämätön parantaa toimintaa. Jaksamisen näkökulmasta työterveyshuolto on hyvin tärkeää. Erityisen keskeinen asema tällä on työpaikan henkisen ilmapiirin näkökulmasta myös työkyvyn ylläpitämisessä, kun ikäännytään, ja tähän liittyy työkyvyn näkökulmasta myös se, että kannustetaan omatoimisuuteen liikkumisessa ja vastuunottoon omasta ja myös läheisten kunnosta ja hyvinvoinnista.

Herra puhemies! Haluan lopuksi kiinnittää huomiota yrittäjien asemaan ja jaksamiseen. Juuri on ollut julkisuudessa keskustelua siitä, miten erityisesti maatalousyrittäjät ovat monin tavoin ahtaalla. Irrottautuminen yrityksen työstä, jokapäiväisistä tehtävistä, on monissa yrityksissä hankalaa. Sama koskee myös muita pienyrittäjiä, ja näin ollen on erityisen tärkeää, että yrittäjien tai ammatinharjoittajina toimivien asiaan erityisesti kiinnitetään huomiota jaksamisen näkökulmasta. Maatalousyrittäjien ja karjatalousyrittäjien osalla lomitusjärjestelmien kehittäminen on tässä suhteessa ollut tärkeää, mutta myös muun yrittäjien sosiaaliturvan osalta on tarve tehdä korjauksia, niin kuin valiokunta mietinnössään myös tuo esille.

Herra puhemies! Valiokunta on lausumissaan nostanut esille monia tärkeitä asioita, ja ne täydentävät hyvällä tavalla valiokunnan mietintöä ja evästävät työelämäasioissa jatkon kannalta kehittämistoimia.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mietinnössämme kiinnitetään huomiota työterveyshuollon merkitykseen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan alueeseen kuuluu myöskin työterveyshuolto. Yhtenä erityisryhmänä todetaan maatalousyrittäjät, joista myöskin ed. Väistö äsken ansiokkaasti puhui.

Täällä kohdassa 2.2 mietinnössä todetaan: "Monilla työpaikoilla työterveyshuolto ei kuitenkaan toimi asianmukaisella tavalla. Erityisen paljon kehittämistarpeita on pienien työpaikkojen työterveyshuollossa ja yrittäjien omissa työterveyspalveluissa. Monet yksin yrittäjät, maatalousyrittäjät ja freelancerit eivät kuulu työterveyshuollon piiriin." Karua kieltä ovat toden totta tiedot maatalousyrittäjien konkursseista, itsemurhista, avioeroista ja erilaisista henkisen uupumisen ilmentymistä. Näistä tietoja saan sekä suoraan maatalousyrittäjien yhteydenotoista että myös MTK:n sosiaalivaliokunnan jäsenenä erilaisista tilastoista.

MTK:n sosiaalivaliokunnan kokouksessa olemme pohtineet keinoja auttaa maatalousyrittäjiä. Olemme keskustelleet muun muassa lapsiperheiden sosiaaliturvasta, lomituksen kehittämisestä, maatalousyrittäjien koulutusmahdollisuuksista sekä monista muista sosiaaliturvakysymyksistä. Nämä sosiaaliturvakysymyksethän ovat hyvin tärkeitä, kuten myöskin äskeisessä puheenvuorossa ed. Väistö totesi.

Myös työterveyshuollon palveluiden kehittäminen ja hyödyntäminen on puhututtanut, sillä työterveyshuollolla on merkittävä tehtävä maatalousyrittäjien työkyvyn ylläpitämisessä. Maatalousyrittäjien tapaturma- ja ammattitautiriski on suurempi kuin muulla työssä käyvällä väestöllä keskimäärin. Viime vuosina henkisen hyvinvoinnin ongelmat ovat lisääntyneet. Työterveyshuollon palvelut sisältävät maatalousyrittäjille muun muassa tilakäyntejä, terveystarkastuksia sekä työkykyä ylläpitävää toimintaa. Tilakäyntien avulla tunnistetaan työntekijän terveyttä ja työkykyä vaarantavat tekijät. Niiden tavoite on ensi sijassa ennalta ehkäistä ongelmia ja auttaa yrittäjää tarvittaessa puuttumaan mahdollisiin jo ilmenneisiin ongelmiin.

Arvoisa herra puhemies! Tämän vuoden alussa perustettiin valtakunnallinen tilakäyntirekisteri keräämään tietoja keskeisistä työolojen terveysvaaroista ja toimenpide-ehdotuksista niiden korjaamiseksi. Arkaluontoisia tietoja rekisteriin ei tokikaan kerätä. Tämähän oli silloin siinä, kun käsittelimme tätä lakiesitystä, pelkona, ja siitä syystä jotkut vähän karsastivat tällaisen rekisterin tekemistä. Näiden tietojen antaminen rekisteriin on maatalousyrittäjille vapaaehtoista, se on hyvä todeta. Työterveyshuoltoon liittyminen on maatalousyrittäjille vapaaehtoista, ja vain noin 40 prosenttia maatalousyrittäjistä kuuluu järjestelmällisen työterveyshuollon piiriin. Luku on matala huolimatta siitä, että Kela korvaa osan työterveyshuollon kustannuksista. Työoloselvitys, joka sisältää tilakäynnin ja työolohaastattelun, on maatalousyrittäjälle maksuton. Työterveyshuoltopalveluiden käytöstä aiheutuneet maksut voi vähentää verotuksessa maatalouden tuotantokustannuksina, ja työterveyshuoltoon liittynyt yrittäjä saa myös tapaturmavakuutusmaksuun, niin sanottuun matamaksuun, 20 prosentin alennuksen. Todellakin on surullista, että siitä huolimatta, että tällaisia pieniä porkkanoita on tässä, niin vähän on työterveyshuollon piirissä maatalousyrittäjiä.

Arvoisa herra puhemies! Maatalousyrittäjistä saattaa tuntua, että tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, missä he ovat nyt, ei työterveyshuolto auta, kun rahat on loppu ja elämältä on pohja monella pienyrittäjällä kadonnut, mutta juuri nyt terveyttä ja työkykyä ja jaksamista perheissä erityisesti tarvitaan. Niiden edistämisessä asiantuntevasta työterveyshuollosta on tunnetusti hyötyä, eli kannustaisin siihen, että me veisimme itse kukin tätä asiaa eteenpäin. Tietenkin pitää varmistaa, että eri alueilla on osaamista työterveyshuollossa, koska maatalousyrittäjien työterveyshuolto vaatii erityisosaamista.

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt puhuttu työterveyshuollosta omassa puheenvuorossani ja samoin edellisessä puheenvuorossa. Se, minkä me olemme valiokunnassakin monesti ja allekirjoittanut on erityisesti nostanut esiin, on työttömien terveydenhuolto. Tutkimusten mukaan, kun on kysytty työttömiltä, miten he kokevat, mikä on ollut este työn saannille, niin aika iso osa on sanonut, että nimenomaan terveydentilassa on sellainen haitta, että se on este työn saannille. Siitä syystä meidän pitäisi varmistaa, että myös ne henkilöt, jotka eivät ole työssä, säilyttäisivät työkykynsä, sillä muuten heistä ei töihin ole.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Näitä puheita kun kuuntelee, niin herää uusia asioita ja huomaa, että mietinnössä ei ihan kaikkea ole, mitä pitäisi olla.

Yksi asia minusta on kilpailuttamisen pohtiminen sillä tavalla, että ainakin jos on kyse julkisista hankinnoista, niin minusta meillä pitäisi olla semmoinen rohkeus ja tahto, että tehtäisiin sillä tavalla, että pyrittäisiin suosimaan suomalaisia siinä tilanteessa, missä se on mahdollista, ja vähintään unionin alueelta tulevia tuotteita, mitkä tehdään täällä. Minusta siinä kuitenkin pitäisi olla mahdollisuudet luoda sillä tavalla pelisäännöt, ja jos niitä ei ole, niin luotaisiin ne pelisäännöt, eettiset pelisäännöt, että vaadittaisiin siellä, mistä ne tuotteet otetaan, noudatettavan määrättyjä pelisääntöjä, ovatpa ne sitten siihen työehtoihin tai työturvallisuuteen liittyviä pelisääntöjä tai siihen, miten niitä tuotetaan ympäristöystävällisesti, vähän niin kuin lähiruoka-ajattelussa on nyt tehty ohjeet, joilla voidaan tavallaan suosia lähiruokaa, ja sehän on ilmeisesti jopa tällä hetkellä hyväksyttävää ja kaikkien kilpailupelisääntöjen mukaista.

On nimittäin aika huvittava ja ikävä homma, kun itse omalla alueellaan on seurannut tilanteita, että Puolustusvoimien hankinnoissa sukkatilaus meni samalla hinnalla Viroon, mikä on tosi iso kauppa, 65 000 paria Puolustusvoimien sukkia tilattiin Virosta, ja hinta oli juuri sama. Todettiin siinä vastauksessa sitten, miksi näin tehtiin, Puolustusvoimat totesi, että kuiturakenne langassa on hieman edullisempi, parempi kuin Nurmeksessa tehdyssä sukassa. Minä olin Nurmekseen kyllä yhteydessä ihan riittävän monta kertaa, ja siellä todettiin, että he voivat tehdä ihan samasta langasta nämä sukat, mutta nyt joka tapauksessa Virossa puolet niistä tehtiin. Siinä vielä kävi niin hassusti, mikä kuvaa tätä tilannetta, millaisesta paikasta tilattiin, että Virossa ei se tehdas pystynyt tekemään ja sitten alihankintana teettivät Nurmeksessa kuitenkin puolet niistä sukista.

Tämä minusta tuntuu järjettömältä, miksi me emme tämän tyyppisissä julkishankinnoissa katso asiaa ihan suoraan. Kyse vielä siinäkin tapauksessa on siitä, että on tämmöinen kriisiajan tuotantolaitos Nurmeksessa, ja sitten ei tilata kriisiajan tuotantolaitokselta näitä sukkia. Tuntuu ihmeeltä, että jos kaikki ne tilaukset olisi otettu ulkomailta, muualta, niin ei kai se kriisiajan tuotantolaitos, joka on yksityisissä käsissä, pidä pystyssä tuotantoaan sitä varten, jotta jos sota sattuisi syttymään tai jonkin kriisi tulisi, niin sitten pannaan sukkatuotanto pystyyn. Tämä kuvastaa yhtä.

Toinen asia Kelan hankintojen osalta. Pyhäselästä on nyt jo loppunut tuotanto, siellä tehtiin vauvojen ulkoilupukuja, äitiyspakkauspukuja. Nyt siellä jää yli 20 naista työttömäksi, ompeluhomma siirrettiin rajan taakse. Siinä ei ollut kyse samasta, hinnasta. Karjalassa on halvempi hinta, se on todettava, se on joku 4 euroa pukua kohti halvempi. Mutta siinäkin olisi voinut katsella sitä systeemiä, että kun kilpailu laitetaan auki, mitkä ne ehdot ovat, koska todennäköisesti siellä olisi ollut monia semmoisia asioita laittaa ehtoihin, jotta on määrätty sosiaaliturva, eläketurva ja palkat maksetaan ajallaan. Todennäköisesti siinä olisi jopa voinut käydä niin, että Suomi olisi sen voittanut yhä edelleen.

Mutta tässä on puhuttu työssäjaksamisesta, ja yhden asian siihen voisi vielä todeta. Menneistä ajoista kuitenkin olisi hyvä ottaa opiksi se tilanne, että kuitenkin se emofirma hoiti monet asiat, tavallaan se työyhteisö hoiti siivoukset, vartioinnit, jopa saattoi olla kahvipaikka siellä, laitosmieshommat, sähkötyöt, kaikki, jos oli isompi putiikki olemassa. Tänä päivänä ne on kaikki pilkottu, tämmöinen yhteisö on hävinnyt. Se on vienyt sen pois, ja jokainen on tavallaan yksin hommassa, on eri firmojen ottamia urakoita, ja silloin häviää tunne siitä, että tässä on kyse yhteisöstä, ei ole tukea toisista.

Kuitenkin nyt, kun on katsonut, kun olen kiertänyt aika paljon eri näköisiä laitoksia ja tehtaita, on havaittavissa se tie, jotta tämä pilkkominen on aiheuttanut aika paljon myös kitkaa. Se aiheuttaa enemmän valvonnan tarvetta itse sille emoyhtiölle, mutta se on aiheuttanut kitkaa ja jopa ylimääräisiä seisokkeja, koska se, joka on voittanut jonkun tämmöisen tarjouskilpailun, on joku iso putiikki, ja kun sinne tulee vaikka korjausmiehet tai -naiset töihin, nepä eivät enää hallitsekaan sitä kokonaisuutta, minkä entinen, oma porukka hallitsi. Silloin tapahtuu, että välttämättä tuotanto ei enää lähdekään yhtä juoheasti ja joustavasti käyntiin kuin aikaisemmin. Sehän tulee vaikuttamaan koko suomalaiseen tuotantoelämään, jos sitä asiaa ei saada kuntoon. Sen takia minä väitän, että siellä vanhassa yhteisöllisessä työympäristössä ihmiset jaksoivat paremmin, siellä jopa tehokkuus oli parempi, koska hallittiin koko paletti, toimittiin yhdessä. Sen takia tämä yrityshautomoiden kehittämä malli välttämättä ei pitkässä pelissä ole toimiva. Joissakin yrityksissä on muuten jo palattu tähän vanhaan malliin, koska on todettu, että siitä on omat etunsa.

Sitten ihan lopuksi, kun tässä on käyty tätä sosialismikeskustelua, minä voisin esittää vertauksen tässä, kun ed. Holmlund on kovasti ollut kiihtynyt, että hän ei missään tapauksessa lukeudu tämmöiseen ajatteluun. Tuolla kasvikunnassahan useimmat lajit leviävät siementen välityksellä, mutta leviävät myös juuriston välityksellä. Kun kuitenkin porvaripuolella on tämmöistä sosiaalista ajattelua, niin sinne on pieni siemen taikka tämmöinen juuristo tunkeutunut. Se on hyvä asia. Minä en ollenkaan tuomitse sitä, mutta se pitää myös tunnistaa porvaripuolella. Se on kiitettävää, enkä minä välttämättä liitä sitä sosialismiin, mutta se on hyvä, että te olette tulleet tänne vasempaan suuntaan, en minä kannata semmoista enkä toivo, että Suomessa olisi kovaa porvarismia ollenkaan. Se on hyvä asia.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama sana ed. Tiilikaiselle tarkennukseksi liittyen siirtymäaikoihin, rekisteröintiin ja työvoiman valvontaan.

Ei kukaan kuvitellut päätöksen aikana, kun päätettiin, että lyhyistä uusien EU:n jäsenmaitten työvoiman siirtymäajoista seuraa, että valvonta olisi kunnossa, vaan ongelma syntyi silloin, kun palveluille ei laitettu siirtymäaikaa.

Sitten tämä rekisteröinti. Ruotsissa on semmoinen malli, pakkorekisteröinti ulkomaiselle työvoimalle, ja siellä tiedetään kunakin hetkenä, paljonko siellä on työvoimaa töissä, toisin kuin Suomessa. Minä itse olen valmis luopumaan vaikka heti näistä siirtymäajoista, jos vastineeksi saadaan tämmöinen rekisteröintijärjestelmä ja siihen liittyen riittävä valvonta. Oleellista on se, että pystytään valvomaan se, että työtä tehdään asianmukaisin ehdoin ja että yrittäjät ja työvoima hoitavat omat velvoitteensa. Kyllä kai se on meille kaikille yhteinen huoli, jos kerran rehelliset työntekijät, rehelliset työnantajat ja yhteiskunta kärsivät siitä, että on tämmöisiä huijareita olemassa.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen jonkun verran seurannut tätä keskustelua työhuoneessa tehden päivään liittyviä töitä. Keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoista, ja ihan kivaa on se, että tähän keskusteluun on tuotu vähän politiikkaa myöskin mukaan.

Minusta on arvo sinänsä, että valiokunta on pystynyt yksimieliseen mietintöön. Se käytännössä tarkoittaa minun mielestäni sitä, että se antaa mahdollisuuden kehittää työelämää laajalla rintamalla sillä tavalla, että nämä raja-aidat, joita kieltämättä on ja tulee jatkossakin olemaan, kuitenkin työelämän kysymyksissä voisivat vähän madaltua.

Valiokunnassahan on äärettömän paljon työelämäkokemusta ja osaamista. Kun katselin valiokunnan jäsenten taustoja hieman, niin täytyy sanoa, että se on kyllä erinomainen poikkileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta ja meidän työelämästämme. Siellä on entisiä pääluottamusmiehiä, ay-aktiiveja, henkilöitä, joilla on ollut verokirja yrittäjien taskussa, niin sanotusti porvarin taskussa, ja on myöskin yrittäjiä, kuten täällä esille on tullut. Omalta osaltaan myöskin tämä näkökulma on tuotu tähän mietintöön. Hyvä niin.

Nämä lausumaehdotukset, mitä valiokunta esittää, ovat kaikki sen kaltaisia, että niihin tulee suhtautua ilman muuta vakavasti ja on lähdettävä siitä, että huolimatta siitä, että niitä on niin paljon, hallituksen täytyy näitten asioitten osalta viedä valmistelua eteenpäin.

Ministeri Filatov on istunut täällä lähes koko päivän, nyt ei ole paikalla, joutunut muihin ministerille kuuluviin tehtäviin. Mutta hän on kiitettävästi joka tapauksessa seurannut tätä keskustelua. Ministeri Filatoville on annettava kiitos siitä, että tämä selonteko on eduskuntaan tullut. Hänen panoksensa tämän valmistelussa on ollut erinomaisen tärkeä.

Minun korvaani särähti kollegani samasta vaalipiiristä, kansanedustaja Ahti Vielman, puheenvuoro. Aivan uskomatonta nimenomaan tämä viimeinen kommenttipuheenvuoro, aivan uskomatonta, että tällaisia kysymyksiä ja osoittelua kansanedustajakollegan toimesta tässä salissa kuullaan. Täytyisi vähän miettiä ja perehtyä myöskin siihen, mitä 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alussa kaiken kaikkiaan suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtui. Osoittaminen johonkin tiettyyn liikkeeseen tämän kysymyksen osalta, kun puhutaan yrittäjyydestä, on täysin uskomatonta.

Työelämä elää varsin suuressa murroksessa. Me koemme sellaisia aikoja, joita koskaan aikaisemmin ei ole meidän työelämässämme ollut. Eläköityminen on tosiasia. Se tarkoittaa sitä, että työelämässä täytyy myöskin monien asioiden muuttua, jotta pystytään tämä muutos ottamaan vastaan. Se voidaan tehdä vain yhdessä: työnantajat ja työntekijät, koko yhteiskunta. Yli miljoona ihmistä kymmenen vuoden sisällä jää työelämästä pois, kaikki eivät ole valitettavasti työelämässä mukana, mutta työmarkkinoilta jää pois joka tapauksessa. Tämä asettaa meille suuren haasteen, miten pystytään työllisyysaste pitämään mahdollisimman korkealla.

Meillä on monenlaisia ongelmia työelämässä. Tosiasia lienee se, että teollisuus jatkossakin jossain määrin tulee vähentämään työvoimaa, ei ainakaan merkittävästi sitä lisää, ja meidän pitää rakentaa yhä enemmän palvelujen varaan työllisyyttä. Tässä tullaan tietenkin siihen kysymykseen, että me emme esimerkiksi valtion toimenpitein riittävästi tätä toimialaa huomioi. Palvelutoimialalle kattavasti ajateltuna ei riittävästi satsata. Pitäisi ymmärtää se, että sitä kautta yhä enemmän työllistetään.

Toinen merkittävä muutos, mikä on itse asiassa jo tapahtunut, on se, että meillä on yhä vähemmän suuria yrityksiä, jotka työllistävät satoja tai tuhansia työntekijöitä, mutta yhä enemmän on sitten pieniä yrityksiä, yhden, kahden, kolmen, neljän henkilön yrityksiä. Tämä myöskin näissä järjestelmissä, mitä me olemme rakentaneet, pitää huomioida. Ongelma tällä hetkellä, kuten täällä kauppa- ja teollisuusjaoston puheenjohtaja Karjula moneen otteeseen on todennut, on se, että alkuvaiheen yritystoiminnan rahoitukseen tarvitaan lisää satsauksia. Tähän suuntaan on järjestelmiä muutettu, mutta yhä enemmän sinne tarvitaan panostuksia. Pienet yritykset tulevat jatkossakin työllistämään yhä enemmän, ja niiden asema työmarkkinoilla pitää ymmärtää ja niiden toimintaa pitää myöskin tukea.

Se, mitä ed. Mustajärvi omassa puheenvuorossaan totesi koskien harmaata taloutta ja työvoiman liikkuvuutta, on juuri näin. Meidän pitää pystyä luomaan kattava järjestelmä, jossa pystytään rekisteröinnin kautta valvomaan niitä yrityksiä, mitkä täällä toimivat. Tämä on se suuri kysymys. Suomen työmarkkinoilla toimii valtavan paljon yrityksiä, joita ei pystytä tiedostamaan eikä tiedetä ja jotka toimivat siellä harmailla markkinoilla ja vievät verovaroja muualle ja maksattavat laskuja muilla yrittäjillä ja työntekijöillä.

Eläkerahastojen osalta, puhemies, ihan muutama sana. On niin, että kun kysymyksessä ovat meidän yhteiset varat, yhteiset rahat, niin silloin yhdessä pitää myöskin päästä päättämään siitä, miten näitä varoja käytetään ja ohjataan. Lakihan sanoo sen, että eläkerahat tulee sijoittaa turvaavasti ja tuottavasti. Näin on tapahtunut, riskisijoituksia ei juuri ole. Mutta harmittavaa on se, että liian vähän eläkerahastot sijoittavat suomalaisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Tässä on tehtävä muutos, yksinkertaisesti on tehtävä muutos. Se on mahdollista, täysin mahdollista. Jos ei se muuten tapahdu, niin silloin eduskunnan täytyy ottaa sen asian osalta tiukempi kanta. Laki antaa mahdollisuuden työeläkerahastoille sijoittaa Suomeen nykyistä enemmän ja sillä tavalla luoda edellytyksiä yrittäjyydelle ja työnteolle ja hyvinvoinnin rakentamiselle.

Yhteistoimintalaki kaipaa kiireesti remonttia. Käytännön työelämä on osoittanut, että yhteistoimintalaki ei toimi niin kuin me olemme joskus sen ajatelleet, kun laki on säädetty, toimivan. Käytännössä on sillä tavalla, että yhteistoimintalain kautta siunataan ja hyväksytetään henkilöstön ja työvoiman vähentäminen. Se ei ole aitoa yhteistoimintaa, mitä työmarkkinoilla ja työelämässä, ei ehkä pääosin, mutta huomattavalta osin tapahtuu. Tämän asian osalta katseet kääntyvät tietenkin hallitukseen ja ministeriöön päin, että olisi aika ruveta tätä hommaa uudistamaan.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esittää monia hyväntahtoisia lausumaehdotuksia eduskunnan käsiteltäväksi. Epätyypillisten työsuhteiden määrää on vaikea säännellä lainsäädännöllä. Yritysten ja kuntaorganisaatioiden toiminta perustuu tulevaisuudessa enenevästi epätyypillisiin työsuhteisiin.

En kannata valiokunnan lausumaehdotusta Noste-koulutuksen lisäämisestä. Noste-ohjelmaa ei ole pystytty toteuttamaan tavoitteiden mukaisesti. Ohjelmalla on pystytty rekrytoimaan noin puolet tavoitellusta määrästä. Lisäksi valtaosa on suorittanut tietokoneen ajokortin tai osia siitä. Ammatillisten tutkintojen suorittamiseen on harvoin päästy.

Arvoisa puhemies! Noste-ohjelman sijasta tulisi satsata ammatilliseen täydennyskoulutukseen, opinto- ja vuorotteluvapaisiin, työharjoitteluun ja oppisopimuskoulutukseen. Siitä ainakin on hyviä kokemuksia viime aikoina.

Valiokunta edellyttää hallitukselta selvitystä työnantajan sivukulujen työllistävästä vaikutuksesta. Mielestäni asiaa pitäisi kokeilla eikä selvittää. Hallitus on selvittänyt asiaa riittävästi. Myös tutkimuksellista aineistoa asiasta on olemassa.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Laxell omassa puheenvuorossaan äsken nosti esille Noste-ohjelman. Valiokunnassa kävimme myös paljon keskustelua Noste-ohjelman tuloksista ja ennen kaikkea kiinnitimme huomiota siihen, että Noste-ohjelman osalta myös vaikuttavuutta tulisi huomattavasti parantaa.

Valiokunnan mielestä työvoimakoulutusta tulisi suunnata nykyistä selkeästi enemmän työvoimapulasta kärsiville aloille. Suomalaisen työttömyyden kummajaisuus onkin siinä, että samanaikaisesti kun työttömyysluvut ovat korkealla, monet alat kärsivät ammattitaitoisen työvoiman puutteesta. Tämä on omalla tavallaan aika kestämätön tilanne, että nämä kaksi asiaa, työvoima ja työ, eivät kohtaa. Siihen meidän tulee mielestäni pureutua erityisellä tarmolla ja auttaa myös lainsäädäntötoimin, että nämä kaksi asiaa paremmin kohtaisivat.

Tässä on käyty keskustelua myös ulkomaalaisen työvoiman ja vuokratyövoiman käytöstä. Mielestäni on kuitenkin huomionarvoista se, että ulkomaalaista vuokratyövoimaa käyttävät useat yritykset siksi, että ne eivät välttämättä kotimaastaan ole saaneet ammattitaitoista työvoimaa, jota olisivat tarvinneet. Välttämättä ei ole ollut työntekijöitä tulossa töihin, tai heitä ei yksinkertaisesti ole ollut tarjolla. Käsitys siitä, että jokainen ulkomaalaista vuokratyövoimaa käyttävä yritys jotenkin toimisi epäeettisesti tai vastuuttomasti, ei mielestäni pidä paikkaansa. Toki pitää myöntää se, että ulkomaisen työvoiman käyttöön ja erityisesti vuokratyövoimaan liittyy myös aika paljon ongelmia. Siihen myös valiokunnan mietinnössä on kiinnitetty huomiota. Mielestäni oikea tapa ei kuitenkaan ole niin sanotun tilaajavastuun saattaminen suomalaiseen lainsäädäntöön. Löytyy varmasti järkevämpiä ja parempia tapoja, joilla voimme varmistaa sen, että ulkomainen vuokratyövoima ei vääristä suomalaisia työmarkkinoita eikä myöskään kilpailua ja että myös tällaista työvoimaa kohdellaan oikeudenmukaisesti ja oikein sopimusten mukaisesti.

Valiokunta on myös ansiokkaasti nostanut esille työnantajan kanssa yhteistyössä toteutetun niin sanotun yhteishankintakoulutuksen, jolla pystytään tuottamaan osaajia suoraan yrityksen palvelukseen. Uskon, että tulevaisuudessa myös tämä tapa tulee olemaan hyvä ja nopea tie työelämään.

Toisena esille on nostettu myös oppisopimuskoulutuksen laajentaminen. Oppisopimuskoulutuksessa työntekijä saa käytännönläheistä opetusta, joka palvelee suoraan tämän päivän osaamistarpeita. Oppisopimuskoulutusta tulisi kehittää myös siten, että niin sanotusti vaikeasti työllistettävät voisivat kouluttautua ammattiin ja saada samalla työpaikan. Tämä valiokunnan mietintöön kirjattu asia on ollut itselläni myös esillä monessa eri yhteydessä, ja olen kutsunutkin tätä mallia niin sanotuksi sosiaaliseksi oppisopimukseksi.

Oppisopimus on kaiken kaikkiaan erittäin hyvä tapa, ja siitä on hyvin paljon konkreettisia kokemuksia. On vain huolestuttavaa, että näitä paikkoja ei tänä päivänä vielä ole riittävästi, ja mielestäni meidän eduskunnassa tuleekin ehdottomasti kiinnittää siihen huomiota, jotta myös tältä osin kysyntä ja tarjonta vastaavat toisiaan.

Oppisopimuskoulutus on myös nuorelle erittäin hyvä tapa päästä työelämään. Se sopii varsin hyvin myös niille nuorille, jotka välttämättä eivät kovin mielellään kuluta koulun penkkiä. Silloin, kun pääsee suoraan kiinni työelämään, saa myös työehtosopimuksen mukaista palkkaa, tänä päivänä myös eläke-etuudet kertyvät ja samalla kouluttaudutaan ammattiin. Tämä on todella varteenotettava ja hyvä malli.

Valiokunta on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että vajaakuntoisten työllistämiseen tulisi kehittää pitkäaikainen tai jopa pysyvä työllistämistuki. Ennen kaikkea tämä auttaisi sosiaalisten yritysten mahdollisuuksia. Tukea ei kuitenkaan mielestäni pitäisi rajata pelkästään sosiaalisiin yrityksiin, sillä vajaakuntoisille tulisi tarjota paremmat mahdollisuudet työllistyä myös muihin yrityksiin. Kaikki vajaakuntoiset eivät myöskään asu alueella, jossa olisi mahdollisuus saada työtä sosiaalisesta yrityksestä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin vajaakuntoisten työllistäminen on mielestäni erittäin tärkeätä, ja tulevaisuudessa siinä on myös meille erittäin suuri haaste, että työelämä ja vajaakuntoiset pystyvät paremmin kohtaamaan ja meillä on enemmän valmiuksia myös tarjota sellaisia työpaikkoja, joissa vajaakuntoinen voi tehdä työtä turvallisessa ja hyvässä työympäristössä.

Mietinnössä on erittäin myönteistä myös se, että valiokunta on toistanut tasa-arvolain käsittelyn yhteydessä esittämänsä kannanoton vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukaisesta jakamisesta. Vanhemmuuden kustannukset jakautuvat edelleen epätasaisesti työnantajien kesken. Naisten työnantajille aiheutuvat ylimääräiset kustannukset heikentävät nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla ja johtavat muun muassa siihen, että synnytysikäiset naiset joutuvat usein taistelemaan perusteettomassa pätkätyökierteessä. Tilanne on kestämätön tasa-arvon kannalta, mutta aivan yhtä absurdi se on väestöpolitiikan näkökulmasta. Lasten hankintaa siirretään käytännössä siihen saakka, kunnes työsuhde on vakiintunut. Tästä ei kuitenkaan voi syyttää työnantajia. Tällaiset rakenteet eivät yksinkertaisesti ole yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisia. Työn sivukulujen nostaminen ei kuitenkaan ole järkevää, vaan tasaus tulisi suorittaa esimerkiksi siten, että rahoitus hoidetaan Kansaneläkelaitoksen kautta.

Arvoisa puhemies! Työn, perheen ja muun elämän yhteensovittaminen on erittäin tärkeää. Tämä on sekä työssä jaksamisen että väestöpolitiikan osalta mielestäni oleellinen kysymys. On huomionarvoista, että työn, perheen ja muun elämän yhteensovittaminen koskee sekä naisia että miehiä. Suurimmat paineet työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvät pienten lasten vaiheeseen, niin sanottuihin elämän ruuhkavuosiin. Keski-iässä puolestaan moni huolehtii ikääntyvistä vanhemmistaan, lapsenlapsistaan tai muista apua tarvitsevista omaisistaan oman ansiotyönsä ohella. Erilaiset hoitovastuut koskettavat ihmisiä eri ikäisinä ja eri tavoin.

Tutkimusten mukaan työssä olevista miehistä ja naisista 44 prosenttia arvioi laiminlyövänsä kotiasioita ansiotyönsä vuoksi vähintään silloin tällöin. Viidennes työssäkäyvistä huolehtii oman työnsä ohella apua tarvitsevasta henkilöstä vähintään kerran kuussa. Uskon, että tähän sisältyvät meillä tulevaisuudessa myös melko suuret haasteet, jotta käytännössä työ, perhe-elämä ja muu elämä voitaisiin paremmin yhteensovittaa.

Lakisääteiset perhevapaat ymmärretään yhä usein naisten asiaksi. Tätä käsitystä tukee muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema tasa-arvobarometri. Asenneilmastoa muokkaamalla voidaan asiaan vaikuttaa niin, että myös miehet käyttäisivät entistä enemmän perhevapaita. Näin edistetään myös perhevapaista aiheutuvien taloudellisten kulujen tasaisempaa jakautumista eri toimialojen kesken.

Työaikajoustot hyödyttävät sekä työnantajaa että työntekijää, kun ne sovitaan aidosti yhdessä. Sitoutuminen työorganisaatioon vahvistuu, työpaikan vaihtoaikeet vähenevät ja työntekijät ovat halukkaampia joustamaan myös organisaation tarpeiden mukaan. Mielestäni työelämän joustavuus on myönteinen asia. Ehkä aivan liian usein koemme puheet joustamisesta sellaisina, että vain työntekijä joustaa ja työnantaja ei milloinkaan. Uskon kuitenkin, että tämän päivän työelämässä on tullut yhä yleisemmäksi se käytäntö, että myös työnantajat ymmärtävät tilanteen sellaisena, että on molempien etu, kun joustoista sovitaan yhdessä. Käytännössä työntekijä voi silloin paremmin myös arvioida tarpeet, milloin perhe-elämä ja muu elämä vaatii eri tyyppisiä, ehkä hieman epätyypillisiäkin työaikoja.

Talouden hyvinvointi on monin tavoin yhteydessä inhimilliseen hyvinvointiin. Perheiden hyvinvointi heijastaa koko yhteiskunnan elinvoimaa ja tulevaisuudenuskoa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa ed. Holmlund otti tärkeän asian esille elikkä oppisopimuskoulutuksen nuorten syrjäytymisen estäjänä. Mehän tuossa mietinnössä luvussa 3.3 kiinnitimme huomiota nuorten syrjäytymiseen, sillä syrjäytymisen ennakoidaan lisääntyvän. Tähänhän oli kiinnittänyt huomiota myöskin tämä Arjen turvaa, sisäisen turvallisuuden ohjelma, joka meille annettiin viime syyskuun aikana. Siellä sanotaan jopa näin, että syrjäytyminen on vakavin sisäisen turvallisuuden haaste tulevaisuudessa, elikkä ei ole ollenkaan merkityksetöntä tämä asia ottaa esille myöskin tässä mietinnössä.

"Työttömyyden, köyhyyden, eriarvoisuuden, ulkomaalaisten puutteellisen kotoutumisen, sairauksien ja päihteiden käytön aiheuttaman syrjäytymisen seurauksena yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuvien määrä voi lisääntyä. Tämä aiheuttaa vakavia henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja kansantaloudellisia ongelmia, kuten alttiutta sairauksille, tapaturmille ja ennenaikaiselle kuolemalle. Perheväkivalta ja nuorten häiriökäyttäytyminen ovat myös osin tämän kehityksen seurasta. Rikolliseen elämäntapaan päädytään edelleenkin valtaosin osana syrjäytymistä. - -"

"Syrjäytymiseen johtaa kehitys, joka alkaa usein jo varhaislapsuudessa. Turvaton varhaislapsuus johtaa helposti oireiluun päiväkodissa ja koulussa. Nuoruusvaiheessa alkoholin ja huumausaineiden käyttö vahvistaa syrjäytymiskehitystä. Nuoruudessa tehdään tulevaisuuden kannalta merkittäviä valintoja, kuten koulutusta ja ammatinvalintaa koskevia päätöksiä. Huonot valinnat voivat johtaa työelämästä syrjäytymiseen jo ennen varsinaiseen työelämään siirtymistä. Jos näin käy, kasvaa todennäköisyys vakavaan syrjäytymiseen. Tällöin rekrytoituminen rikolliselle uralle on mahdollisuus tilanteessa, jossa yksilöllä on vain vähän vaihtoehtoja. Pikkurikollisuuden, alakulttuurien, päihteiden ongelmakäytön kautta voidaan joutua rikolliselle uralle, jota on hyvin vaikea enää katkaista."

Siten syrjäytymisen estämiseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on kiinnitettävä huomiota. Mielestäni oli erittäin tärkeätä, että tässäkin mietinnössä otettiin erilaisia keinoja, pohdittiin juuri tätä, mistä ed. Holmlundkin ansiokkaasti puhui, oppisopimuskoulutusta, mutta myöskin työelämäpainotteista kymppiluokkaa. Sitä kannattaisin myöskin.

Sitten huomasin, että omasta maakunnastani Kurikan kaupunki tukee työttömän nuoren työllistymistä. Mielestäni se on erinomaisen hyvä käytäntö. Kurikan kaupunki käynnistää yhdessä kurikkalaisten yrittäjien ja työvoimatoimiston kanssa Jalka oven väliin -kampanjan työttömien nuorten työllistymiseksi. Kaupunki maksaa nuoren työllistävälle yritykselle 25 prosenttia nuorelle maksetun palkan määrästä. Se vastaa likipitäen palkan sivukuluja. Nuori saa alan sopimuksen mukaista palkkaa. Kurikassa on tällä hetkellä 64 alle 25-vuotiasta nuorta työtöntä, vajaat 20 on ilman ammatillista koulutusta. Toiveissa on, että työllisyysjakso houkuttaisi myös koulutukseen tai täydentämään mahdollisesti kesken jääneet opinnot.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä hetkeksi tähän uusien EU-jäsenmaiden kansalaisten oikeuteen tehdä työtä, jota on tässä keskustelussa sivuttu. Ed. Kaikkonen vaati välittömästi siirtymäaikojen poistumista ja vapaata oikeutta tulla työskentelemään Suomeen. Ruotsissa siirtymäaikoja ei ole, eli siellä tämä työvoiman vapaa liikkuvuus pelaa, ja sen sijaan siellä on tämmöinen rekisteröinti, mikä ei edellytä mitään tarveharkintaa. Työntekijä voi tulla uudesta jäsenmaasta vapaasti Ruotsiin töihin, mutta joka tapauksessa kirjataan, että tiedetään, ketä siellä maassa kulloinkin on. Ed. Mustajärvi tuossa sanoi — on ilo yhtyä nyt ed. Mustajärven kantaan tällä kertaa — että hänen puolestaan siirtymäaika voidaan poistaa samana päivänä, kun tämmöinen rekisteröinti tulee. Uskon, että nämä terveiset, joista myös valiokunnassa keskusteltiin, saatetaan työministerin tietoon ja tässä asiassa voidaan sitten edetä.

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! Ed. Laxellin puheenvuoroa en nyt oikein ymmärtänyt. Miksi ed. Laxell on sitä mieltä, että Noste-ohjelmaan ei pidä panostaa, kun pitää tehdä juuri päinvastoin? Minusta tämä kannanotto, mikä valiokunnan mietintöön lausumana liittyy, on hyvä. Se on muotoiltu juuri aivan oikein, niin kuin täällä ed. Holmlund sanoi. Kyllä tätä toimeenpanoa pitää ilman muuta jatkaa ja sen vaikuttavuutta, ja jos oikea sana on houkuttelevuutta, sitä tulee parantaa. Tosiasiahan on se, että työelämä muuttuu ja on muuttunut rajusti, ja se tarkoittaa sitä, että ammattitaitoa pitää kehittää. Yksi väline tässä ammattitaidon kehittämisessä ja ylläpitämisessä on Noste-ohjelma. Siihen tulee jatkossakin satsata.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! On arvostettavaa, että työelämävaliokunta on päätynyt yksimieliseen mietintöön tästä työelämäselonteosta, elikkä on jatkettu sitä yksituumaisuuden henkeä, joka aikanaan oli jo työsopimuslain käsittelyn yhteydessä. Silloinhan päädyttiin yksimieliseen kannanottoon, ja on äärimmäisen arvokasta, että työelämäkysymyksissä, joissa me tiedämme, että on omia erimielisyyden aiheita ja jännitteitäkin olemassa, me opimme keskustelemaan, vuoropuhelemaan ja hakemaan ratkaisuja, jotta me voimme pienenä kansallisvaltiona rakentua yhteisymmärryksessä myös näitten hyvin haastavien työelämäkysymysten ratkaisemisessa.

Tässä selonteossa on otettu monia tärkeitä näkökohtia esille. Ihan omana kokonaisuutena kiinnitän huomiota tähän asiakohtaan, miten luodaan uusia työpaikkoja, joka sinällään on kaiken avain. Jos me ajattelemme tätä globalisaatiokehitystä, sehän merkitsee nimenomaan työn ja osaamisen kilpailua. Me olemme saaneet viime aikoina hyvin läheltä kokea sen, mitenkä koko ajan siirtyy työpaikkoja Suomesta rajojen ulkopuolelle, mutta olennaista on se, millä tavalla me pystymme luomaan uutta työtä, uusia työpaikkoja, ja ehkä tätä pohdintaa olisi tässä selonteossa voinut olla jonkin verran monipuolisemminkin. Tässä otetaan esille luovuuden merkitys, luovuuden tukeminen, otetaan esille pienyritysten merkitys, pienyritysten tukeminen, mutta aika vähälle huomiolle on jäänyt näitten alueellisten, paikallisten innovaatioympäristöjen kokonaisvaltaisempi tarkastelu, joka kuitenkin on aivan keskeinen kysymys siinä, pystymmekö me luomaan laajemmin Suomeen toimivia työmarkkinoita.

Tällä hetkellähän Suomen työllisyyden aivan keskeinen haaste on se, että meillä on vain muutamia keskittymiä Pääkaupunkiseudun lisäksi, joissa voidaan todeta, että on toimivat työmarkkinat. Pääosa Suomen alueesta, missä meillä on suuri työttömyysongelma, on myös aluetta, jossa on keskeisesti julkiset työpaikat, erittäin vähän avoimen sektorin työpaikkoja, elikkä voidaan todeta, että nämä alueet, paikallistaloudet, eivät ole riittävästi kehittyneet uuden työn synnyttäjinä. Meidän pitää kysyä, mitä meidän pitäisi tehdä toisella tavalla, että nämä alue- ja paikallistaloudet kehittyisivät paremmin myös innovaatioympäristöinä, uuden työn, uuden yritystoiminnan synnyttäjinä. Mielestäni tämä tarkastelu on jäänyt suhteellisen ohueksi tässä selonteon mietinnössä.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi haluan kiinnittää toiseen erittäin tärkeään asiaan huomiota, johonka ed. Risikko edellä viittasi, tähän nuorten syrjäytymiseen. Jos ajatellaan tällä hetkellä tätä työttömyyden olemusta, hyvin helposti, niin kuin tässä mietinnössäkin, enemmän painopiste on täällä ikääntyneissä ja ikääntyvissä pitkäaikaistyöttömissä, mutta me emme missään nimessä saa ummistaa silmiä siltä, mitä merkitsee niiden lasten ja nuorten lisääntyvä joukko, jotka syrjäytyvät jo ennen aikuisuutta, ennen varsinaista työikää. Mielestäni tähän meidän pitäisi pysähtyä, nimenomaan etsimään uusia toimintakäytäntöjä. Tämä näkökulma liittyy siihen, mitä myös mietinnössä on pohdittu: mitä merkitsee keskusjohtoisen ja tämän paikallisen työllisyyspolitiikan suhde.

Minä rohkenisin nostaa esiin sen näkökulman, että kun me puhumme nuorisotyöttömyydestä, nuorten syrjäytymisestä, onko sittenkään se työvoimatoimisto oikea paikka, jonka kautta käsitellään nuoria tilastonumeroina ja prosentteina. Pitäisikö meidän harkita uudenlaista yhteistyöotetta, siis paikallisen vastuun ja työhallinnon välillä, jossa sivistystoimen osaksi lähinnä nuorisotoimen vastuulle tuotaisiin enemmän myös se yksilökohtainen arviointi? Kun nähdään, että nuori ei hakeudu opiskelemaan, ei ehkä löydä työtilaisuutta, millä tavalla räätälöidään se reitti, joka estää tämän nuoren syrjäytymisen, kiinnittää hänet johonkin työharjoitteluun, oppisopimukseen, mahdollisesti vähän pitemmässä juoksussa johonkin koulutusväylään ja tällä tavalla luo edellytykset tämän nuoren henkisten ja osaamisvalmiuksien kehittämiselle sillä tavalla, että hänellä ei ole edessä vuosikymmenten näkymä syrjäytymisestä ja työttömyydestä?

Tässä mielessä edellä kuultu esimerkki Kurikan kokeilusta on yksi myönteinen, tähän suuntaan liikkuva asia. Olen tällä viikolla nostanut esille sen, voitaisiinko esimerkiksi Kainuun hallintokokeilussa kokeilla tällaista uudenlaista kunnan nuorisotoimen ja työvoimahallinnon välistä yhteistyötä, jossa mentäisiin tällä paikallisella tasolla syvempiin, ehkä paremmin henkilökohtaisesti tavoitettaviin toimenpiteisiin. Minä uskon, että paikalliset yritykset, työnantajat, ovat eri puolilla Suomea kiinnostuneita tulemaan tämän tyyppiseen ponnistukseen myös osaltaan mukaan.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla haluan kommentoida tätä erittäin tärkeää asiaa. Vielä toistan sen, että on arvokasta, että me voimme käydä rakentavaa mutta toivon mukaan myös uusia näkökulmia esiin nostavaa keskustelua erittäin haasteellisen työllisyyskysymyksen ratkaisemiseksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Itselläni ei ole ollut mahdollisuutta seurata koko keskustelua, mitä tästä selonteon mietinnöstä on käyty, mutta mielenkiinnolla luin tämän, ja täytyy sanoa, että monenlaisia ajatuksia tuli sen jälkeen. Minun mielestäni tässä mietinnössä on otettu kyllä nyt kantaa melkein kaikkiin maan ja taivaan välillä oleviin asioihin ja todella hyviin asioihin. Yrittäjäkoulutus minulle täältä nyt ensimmäisenä tuli mieleen, joka puuttuu, tai en ainakaan havainnut, että siitä olisi ollut sen enempää toteamuksia.

Mutta sen voi kyllä, arvoisa puhemies, sanoa, että kyllä täällä näissä seitsemässä lausumaehdotuksessa on yritetty hankkia näköjään kaikki hyvä, mitä on vaan löydetty ja mitä ilmeisimmin asiantuntijakuulemisessa nostettu esiin. Eräs asia tässä hieman arveluttavaa kuitenkin on: ei ole tavallaan mitään määräaikoja ja muita, on vaan tällaisia hienoja toivomuksia, että eduskunta edellyttää jne., tietysti hyviä asioita, mutta jonkin verran asioita seuranneena tässä talossa muutamien vuosien ajalta joudun kysymään, mikä on se painoarvo näillä loppujen lopuksi sitten käytännön elämässä.

Arvoisa puhemies! Muutama asia, johon itse kiinnitin huomiota tavallaan käytännön elämän osalta. Yksi on tämä luku 2.4 Ikäjohtaminen. Tämähän on minun mielestäni todella positiivinen asia ja positiivisesti kirjoitettu, kunhan vain työelämässä näitä asioita otettaisiin huomioon. Valitettavasti tilanne on todella niin kuin tässä toisessa kappaleessa todetaan, että ikääntyvien työntekijöiden oppimiskykyyn ja tehokkuuteen liittyy paljon vääriä asenteita. Olen ainakin saanut sellaisia viestejä, että nuoret, juuri koulusta päässeet henkilöt eivät arvosta lainkaan vanhempia, ikääntyviä työntekijöitä. Mielenkiintoisella tavalla on myöskin tässä todettu ikääntyvien työntekijöiden niin sanotusta hiljaisesta tiedosta, jota ei voi oppikirjoista oppia. Kun luin kokonaisuudessaan tämän osion, niin mietin, että kyllä kerrankin käytännön elämää on saatu myöskin valiokunnan tekstiin.

Herra puhemies! Toinen asia, jonka haluan tässä yhteydessä ottaa esiin, on määräaikaisten työsuhteitten käytön runsaus. Tässä on kyllä ihan oikein todettu se, että erityisesti julkisella sektorilla tulee jatkaa ja tehostaa toimenpiteitä määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamiseksi. Olen ymmärtänyt näin, että Seinäjoen sairaanhoitopiirissä tätä toimintaa on viime vuosina, parin vuoden sisällä, tehty. Näin olen ymmärtänyt, ja se on ihan oikein. Mutta viime viikonvaihteessa kirjoitin eräälle henkilölle erään asiakirjan, ja kun katselin hänen ansioluetteloaan, en voinut kuin hämmästellä sitä tilannetta, minkälaiseen asemaan — kyseessä oli sairaanhoitohenkilö — tällainen henkilö asetetaan siinä, että hän oli tehnyt kuusi vuotta määräaikaisia työsuhteita sillä tavoin, että aina, kun jakso oli päättynyt, väliin oli mahdutettu kaksi tai kolme päivää, että ei sitä määräaikaisuutta ollut, ja sen jälkeen sitä taas oli jatkettu puoli vuotta, ja taas oli kaksi kolme päivää välissä. Eli jotenkin tuli sellainen käsitys, että kyllä siinä työntekijää käytetään räikeästi hyväksi. Minun mielestäni lainsäädännölläkin tulisi pyrkiä suojelemaan työntekijöitä tällaisissa tilanteissa, koska nimenomaan julkisella sektorilla tätä näköjään tehdään, kuntien osalta ja kuntaliittojen osalta erityisesti.

Herra puhemies! Täällä on puhuttu paljon nuorista ja nuorten syrjäytymisestä ja siitä, mikä on sitten työllisyyskoulutuksen mahdollisuus. Mietinnössä on kyllä minun mielestäni aivan oikein myös kysytty, onko työvoimapoliittinen koulutus liian jäykkäliikkeistä eli pitävätkö ammattiopettajat kaikin keinoin kiinni niistä kursseista, joita he ovat pitäneet ja joihin heillä on ammattitaitoa mutta jotka eivät vastaa sitten työelämän tarpeita. Minun mielestäni siihen kyllä pitäisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota. Ministeri Filatovhan on todennut, että ministeriöstä on lähtenyt ohjeita ja asiaa yritetään viedä eteenpäin. Mutta se käsitys minulla on meidän omalta alueeltamme, että sielläkään tämä ammattikoulutus ja nimenomaan työttömien koulutus ei vastaa ihan niitä toiveita, joita työnantajilla on. Eli siltä osin uskoisin näin, että parantamisen varaa on, eikä se veronmaksajien rahoja varmasti kovinkaan paljon enempää syö kuin tällä hetkellä tarvitaan työttömien osalta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelluista työllistämisaiheista on yksi lähellä sydäntäni. Se on se, miten tärkeä työllistämiskeino on oppisopimusjärjestelmä. Tästä olen yrittäjänä vuosikymmenen aikana saanut paljon jatkuvasti hyviä kokemuksia monin tavoin niin työnantajilta kuin työntekijöiltä ja heidän perheiltään. Minusta tähän kannattaa satsata lisää, ja sillä voi olla pitkäaikaista vaikutusta tulevaisuuteenkin. Tämä ei ole suurtyöttömyyden poistaja mutta yksi sellainen hyvä muoto.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Holmlund taannoin puhui aivan oikeaan osuvasti siitä, että sosiaaliturvakustannusten työnantajalle tulisi olla saman suuruiset kaikilta työntekijöiltä. On kohtuutonta, että nuorten naisten osalta tässä vallitsee epäkohta. Toivon, että tämä pikaisesti voitaisiin korjata. Meidän on autettava erityisesti myös nuoria perheitä, että tähän maahan syntyy lapsia nyt ja jatkossakin. Siksi nuorten naisten perhe-elämän ja yleensä elämänolojen ja työelämän yhteensovittamista tulee edistää. Samoin tulee ottaa huomioon omaishoitajat, jotka tekevät erittäin arvokasta työtä, että työelämä ja tämä tärkeä työ voisivat myös kohdata, ja aivan edellisen puhujan esille nostama oppisopimuskoulutus on yksi asia, millä voidaan estää nuorten syrjäytymistä. Toivon sillekin edistystä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin ottaa tässä vielä sellaisen asian esille, mikä ei tullut täällä mietinnössä, mutta ei se kyllä ole tullut keskustelussakaan esille. Lausumassa 4 todetaan näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, millä edellytyksillä työ- ja sosiaalilainsäädäntöön perustuvaa suojaa voitaisiin ulottaa uusiin työnteon muotoihin, kuten työharjoitteluun, työelämävalmennukseen sekä perhe- ja omaishoitoon." Mielestäni pitäisi ulottaa myöskin velvollisuudet koskemaan näitä työnteon muotoja. Laki yksityisyyden suojasta työelämässä antaa ohjeet siitä, miten työyhteisössä toimitaan, mikäli on esimerkiksi aihetta epäillä huumeiden käyttöä, mutta nämä säädökset eivät koske työharjoittelussa olevia. Esimerkiksi, jos käytännön harjoittelussa olevalla opiskelijalla epäillään huumeiden käyttöä, niin valitettavasti lainsäädännöstä ei ole mitään tukea sen asian eteenpäin viemiseksi, ja tähän olen itse tekemässä lakialoitetta.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä sitä, että työelämäselonteko on saanut niin perusteellisen ja huolellisen käsittelyn eduskunnassa kuin se on saanut. Yhdyn työ- ja tasa-arvovaliokunnan seitsemään lausumaan, joissa kiinnitetään huomiota tärkeisiin työelämän epäkohtiin, kuten osittaisen hoitorahan laajentamiseen, Noste-ohjelman kehittämiseen sekä epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien määrän vähentämiseen ja heidän asemansa parantamiseen. Itse tässä puheessani haluaisin kiinnittää huomiota työsuojelun epäkohtiin.

Arvoisa puhemies! Työllä ja työoloilla on suuri merkitys sekä ihmisen että koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Myös talouden näkökulmasta asia on merkittävä. Työtapaturmien ja työperäisten sairauksien yhteiskunnalle aiheuttamien kustannusten arvioidaan olevan noin 3 miljardia euroa vuodessa. Valtiontilintarkastajien kertomuksessa vuodelta 2003 tarkasteltiin muun muassa sitä, miten työsuojeluhallinto toimii saavuttaakseen työelämän kehittämistä koskevat tavoitteet ja millaiset valmiudet työsuojeluhallinnolla on vastata työelämässä esiintyviin uusiin ongelmiin. Selvityksessä löydettiin puutteita molemmilta osa-alueilta, ja myös kansalaisten yhteydenottojen perusteella on syytä olettaa työsuojelupiirien toiminnassa olevan puutteita.

On ilmeistä, että työsuojelu monelta osin mielletään edelleen perinteiseen työtapaturmien torjuntaan liittyväksi toiminnaksi. Työsuojelun uusia tehtäviä, jotka tähtäävät kokonaisvaltaisen työkyvyn ja työhyvinvoinnin kehittämiseen, ei ole täysin sisäistetty. On ilmeistä myös, että työsuojeluvalvonnalla ei ole pystytty riittävästi vaikuttamaan uusiin työelämässä esiintyviin ilmiöihin, kuten psykososiaalisiin ja mielenterveysongelmiin, henkiseen väkivaltaan sekä työssäjaksamiseen. Tämä taas näyttäisi olevan kytköksissä työsuojelupiirien käytettävissä oleviin resursseihin ja yhtenäisten valvontatapojen puuttumiseen. Esimerkiksi Rakennusliiton mielestä työsuojelupiirit käyttävät resursseistaan suuren osan neuvontaan ja konsultointiin oikean valvonnan sijaan. Tarkastukset ovatkin 2000-luvulla vähentyneet, mikä piirien mukaan johtuu juuri muiden tehtävien lisääntymisestä.

Myös työsuojelupiirien työntekijöiden koulutuksessa on havaittu olevan puutteita, ottaen huomioon muuttuneen työelämän ja uudet työelämän riskitekijät. Työsuojelupiirien osalta asia nähdään myös niin, että kyse on odotusten ristiriidasta. On epäselvyyttä siitä, mitä laki työsuojelupiirien tehtäväksi säätää, ja mitä ihmiset työpaikalla odottavat työsuojeluviranomaisten tekevän ja mihin asioihin puuttuvan. Maastamme näyttääkin puuttuvan yhteinen, eri osapuolten hyväksymä työsuojelupolitiikka, joka sisältäisi myös konkreettiset tavoitteet. Työsuojelun laatua ei myöskään seurata yhtenäisillä, hyväksytyillä mittareilla.

Arvoisa puhemies! Toivon, että hallitus turvaa työsuojelupiirien resurssit kaikilta osin, niin että toiminta pystyy vastaamaan muuttuneen työelämän tarpeisiin. Tavoitteena tulee olla myös se, että maahamme saataisiin yhtenäinen, eri osapuolien hyväksymä työsuojelupolitiikka konkreettisine tavoitteineen.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka ilta on jo vierähtänyt melko pitkälle ja puheenvuoroja on paljon käytetty, niin vieläkään en malta ihan tyystin lopettaa tätä mielenkiintoista keskustelua.

Edustajat Risikko ja Karjula kiinnittivät huomiota mielestäni erittäin tärkeään yhteiskunnalliseen kysymykseen, nuorten syrjäytymiseen tai ehkä pikemminkin sen ehkäisyyn. On erittäin huolestuttavaa, että laman jäljiltä Suomeen on syntynyt niin sanottu toisen polven syrjäytyneiden ryhmä. On erittäin huolestuttavaa ajatella, että on olemassa perheitä, joissa lapset eivät koskaan ole nähneet tai saaneet sitä mallia, jossa vanhemmat osallistuvat työelämään ja toimivat aktiivisesti yhteiskunnan jäseninä. Näillä nuorilla on suuri riski jäädä kokonaan työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Arvioiden mukaan noin 15 prosenttia ikäluokasta jää vaille työtä tai ammatillista koulutusta. Tämä on mielestäni ehdottomasti aivan liikaa, ja seuraukset ovat vakavia sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta.

Kun nuori ihminen syrjäytyy työelämästä ja jää aktiivisen yhteiskunnan jäsenyyden ulkopuolelle, syrjäytymisen kierre on todella pitkä. Mitä aikaisemmin tällaisiin asioihin voidaan puuttua, sen parempia tuloksia pystytään saamaan. Tässä kysymyksessä avainasemassa on siis varhaisen puuttumisen periaate, ja samalla tarvitaan riittävän monipuolinen, tehokas keinovalikko, jotta nuorten mahdolliseen alkavaan syrjäytymiskierteeseen voidaan puuttua mahdollisimman varhain.

Eräs tärkeä näkökulma on mielestäni myös riittävä ja tehokas oppilaanohjaus ja opintojenohjaus, joilla voidaan vaikuttaa nuoren ammatinvalintaan ja siihen, että hän todellakin peruskoulun jälkeen saa myös jatkopaikan ja pystyy siitä joustavasti siirtymään myös työelämään.

Tässä keskustelussa on tullut esille muun muassa se, että yrittäjyyskoulutuksen näkökulmaa olisi toivottu enemmän valiokunnan mietintöön. On aivan totta, että yrittäjyyskoulutus sinänsä ei ole mukana valiokunnan mietinnössä, ja yhteiskunnan näkökulmasta se kuitenkin on erittäin tärkeä kysymys. Mikäli aiomme aivan aidosti lisätä yrittäjyyttä ja sitä, että yrittäjän työ olisi houkutteleva uravaihtoehto, meidän täytyy kiinnittää huomiota myös siihen, että riittävästi laadukasta ja hyvää yrittäjyyskoulutusta on yhteiskunnassa saatavilla.

Toinen kysymys, johon itse olen kiinnittänyt aika paljon huomiota, on työnantajakoulutus eli se, onko meillä tänä päivänä riittävästi koulutusta niille yksinyrittäjille, jotka haluavat työllistää sen ensimmäisen työntekijän. Tästä tänä päivänäkin on aika paljon täällä salissa puhuttu. Kuten sanottu, siirtyminen yksinyrittäjästä työnantajaksi on suuri harppaus. Silloin on erittäin tärkeää, että yrittäjä, tuore työnantaja, tietää tarkkaan ne velvoitteet ja lainsäädännölliset kysymykset, mihin hän sen jälkeen sitoutuu ja minkä mukaan hänen yrityksensä tulee toimia.

Kaiken kaikkiaan myös yrittäjyyskasvatus on erittäin myönteinen asia, ja pidän erittäin hyvänä sitä, että hallituksen ohjelmassa tämä on myös myönteisesti ja monipuolisesti esillä. Yrittäjyyskasvatuksella pystymme jo varsin varhaisessa vaiheessa kannustamaan nuoria yrittäjyyteen ja siihen, että jo koulun penkillä nähdään yrittäjyys hyvin varteenotettavana vaihtoehtona. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää, ja uskon, että siinä on meillä paljon haastetta myös tulevina vuosina.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka otti puheenvuorossaan esille ikäjohtamisen tämmöisenä hyvänä esimerkkinä tästä mietinnöstä. Onkin todettava, että ikäjohtamisen tutkimus ja ikäjohtamisen koulutus ovat Suomessa itse asiassa maailman huippuluokkaa. Kun yleensä on totuttu siihen, että johtamiseen liittyvät tutkimukset ja teoriat ovat Yhdysvalloissa maailman eliittiä, niin Suomessa Työterveyslaitoksella tehtävä ikäjohtamisen tutkimus ja siitä johdettu koulutus on erittäin arvostettua kansainvälisesti ja se on itse asiassa suomalaisen osaamisen vientituote.

Näin ollen ed. Vistbackan kritiikkiin näistä ponsista ja niitten toteuttamisesta voidaan vastata esimerkiksi lausumaehdotuksen 2 kohdalla, että ikäjohtamisen täytäntöönpano voidaan Suomessa toteuttaa hyvinkin nopeasti. On se tieto, on koulutussisällöt. On vain kyse siitä, halutaanko ikäjohtaminen ottaa oleelliseksi sisällöksi kaikessa esimieskoulutuksessa, ja siihen valiokunnan ponsiehdotus tähtää.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä otan esille yhden asian, joka ed. Holmlundin puheen aikana juontui mieleeni: mikä mielestäni vielä jäi tästä mietinnöstä, on tämä viimeisen työnantajan vastuu ja siitä aiheutuvat ongelmat. Jos haluaisi palkata esimerkiksi vajaakuntoisen henkilön, niin harva työnantaja uskaltaa ottaa vajaakuntoisen henkilön, koska jos tämä henkilö joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, niin siitä on aikamoiset kustannukset työnantajalle. Mielestäni olisi ollut ihan vaikka lausuman paikka, että tähän asiaan kiinnitettäisiin huomiota.

Toinen, mihin kiinnitän myöskin vielä puheessani huomiota, on ed. Laitisen kommentti ed. Laxellin puheenvuoroon. Itse asiassa molemmat edustajat olivat aivan oikeassa. Ed. Laxell kiinnitti huomiota siihen, että kun Noste-ohjelman toteutumista on tutkittu, on huomattu, että siellä on myöskin väljyyttä eli se ei ole siihen tavoitteeseen päässyt, mikä on asetettu. Siitä syystä oli erittäin tärkeää, että me saimme mietintöön allekirjoittaneen esityksestä vaikuttavuuskäsitteen, että myöskin sitä pitää seurata, ei ainoastaan houkuttelevuutta parantaa.