4) Laki metsästyslain 14 §:n muuttamisesta
Matti Kangas /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa metsästysoikeus kuuluu pääsääntöisesti
maanomistajille. Maanomistaja voi kuitenkin vuokrata metsästysoikeutensa,
ja yleensä vuokraajina ovat yksittäisten metsästäjien
muodostamat metsästysseurat.
Tällä lakialoitteella haetaan selkeyttä metsästyslain
14 §:n 1 momenttiin. Momenttia sovelletaan niissä tilanteissa,
kun metsästysalueen vuokraaja myy vuokratun alueen uudelle
omistajalle. Kun myydyllä maalla on voimassa metsävuokrasopimus,
se purkautuu, jos uusi omistaja ei ole halukas sitä jatkamaan.
Jos metsästysvuokraa on maksettu tietyltä ajanjaksolta
etukäteen, maan myyjä eli vuokranantaja on velvollinen maksamaan
vuokran metsästysseuralle takaisin käyttämättömältä ajalta.
Käytännön elämässä tämä ei
ole niin yksinkertaista. Tällaisessa tilanteessa maan myynyt
vuokranantaja ei koe olevansa vastuussa vuokrasuhteen katkeamisesta,
koska vuokrasopimuksen irtisanoo uusi omistaja. Usein käy
niin, että metsästysseuroille ei palauteta etukäteen
maksettuja vuokria takaisin. Näin on varsinkin, jos vuokrasopimuksia
tehdään isojen yritysten kanssa. Yksityisten ihmisten
kanssa tällaiset asiat saadaan usein sovittua ilman ongelmia,
mutta isojen firmojen kanssa on hankala tapella. Viime kädessä asia
hoituisi käräjillä, mutta pienten metsästysseurojen
on melko hankalaa lähteä käräjöimään isoja
metsäfirmoja vastaan. Pelisäännöt
olisivat selvät, jos metsästyslakiin kirjattaisiin
velvoite vuokran palauttamisesta.
Lakialoitteessa ehdotetaan, että metsästyslain 14 §:n
1 momentti muutetaan liittämällä siihen virke,
jossa maanomistaja velvoitetaan palauttamaan maksettu metsästysvuokra
vuokrakauden loppuajalta.
Matti Kauppila /vas:
Arvoisa puhemies! Asia on varmastikin suhteellisen pieni ongelma tänä päivänä,
mutta niin kuin ed. Kangas sanoi, se on tietyllä tavalla
riippuva vähän metsänomistajasta. Mutta
itseäni ihmetyttää se, että meillähän
normaalisti näissä vuokrasopimuksissa on vuokraoikeuden
siirtoja ja lainhuutokysymyksiä, mutta näissä ilmeisesti
niitä ei tarvita sitten ollenkaan.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Metsästäjät, metsästysseurat
ja metsästäjäjärjestöt
eivät kyseenalaista maanomistajan asemaa sopimuskumppanina.
Ed. Kangas on ensimmäisenä tämän
lakialoitteen allekirjoittanut. Pidän tätä lakialoitetta
hyvänä ja kannatan sitä. Todella näitä tapauksia
varmasti ei kovin paljon satu, mutta on varsin yleistä,
että vuokra maksetaan viideksi vuodeksi eteenpäin.
Ja myös siinä tapauksessa, että sopimus
on määräaikainen, se voidaan purkaa.
Ainoastaan jos se on kiinnitetty, purkamista ei tapahdu.
Mutta, arvoisa puhemies, tässä yhteydessä puutun
hyvin lyhyesti pariin epäkohtaan. Ensinnäkin metsästysmaiden
vuokrat ovat nousseet viime vuosina valitettavasti varsin jyrkästi.
Siinä esimerkin näyttäjinä ovat
olleet yksityiset yhtiöt mutta myös valtio sitä kautta,
että kun on tietylle alueelle tullut luonnonsuojelualueita
enemmän ja lohkoittain näitä lupia myydään,
niin siellä se varsinainen alue, jolla voi tätä harrastusta
suorittaa, on pienentynyt. Eli tällä tavalla tietyssä tapauksessa
tämän hienon harrastuksen mahdollisuuksia kavennetaan.
Toinen asia: Näillä luonnonsuojelualueilla
ja kansallispuistoissa mielestäni myös tulisi
tietyssä tapauksessa sallia metsästys. Kuulin
asianomaiselta ministeriltä, että kun siihen on
työryhmä asetettu koskien luonnonsuojelualueella
ja kansallispuistossa metsästystä, niin todennäköisesti
tämän työryhmän esityksen mukaisesti
nyt kaikilla näillä alueilla kansallispuistoissa
sallitaan riistan ajaminen siltä alueelta ulos, mutta siinä tapauksessa,
jos ylisuuri tihentymä tulee, tietyissä erikoistapauksissa
pitäisi sallia mielestäni myös metsästys.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kangas on tehnyt varsin aloitteellisen ja
perustellun lakialoitteen ja korjaustarpeen, ja niin kuin hän
esittelypuheenvuorossaan totesi, tässä päällimmäisinä ovat
nämä suuryhtiöt, jotka tätä menettelytapaa
toteuttavat ja hoitavat niin, että maksettu vuokra jää sinne
yhtiön kassaan ja tämä metsästysoikeuden
haltija siitä asiasta, miten sen sanoisi, jää nuolemaan
näppejänsä, niin kuin sanotaan vähän
savolaisittain.
Asia on ajankohtainen ja tärkeä, mutta enempi
se on periaatteellinen kuin taloudellinen. Siinä mielessä voisi
sanoa, että näin jonkin näköisenä metsästäjänä,
tavoitteellisena saalistajana eri rintamalla, olisin sitä mieltä,
että kateellisena katselen tätä aloitetta,
kun tässä vielä allekirjoittajat ovat
vähempi metsästäjiä, mutta enempi
asian harrastajia ja asiantuntijoita. Tippaakaan en väheksy
sitä, etteivät allekirjoittajat tunne tätä asiaa
erinomaisen hyvin, niin kuin keskustelusta on kuultu, mutta monta
salissa läsnäolijaa on sellaisia, jotka tämän
asian omakohtaisestikin ovat kokeneet ja tietävät,
ja itsekin erään metsästysseuran sihteerinä näitä olen
aina viisivuotiskausittain etukäteen maksanut ja tunnen,
kuinka siinä käy. Tosin täytyy sanoa,
että meillä on vaan pienemmistä tonteista
ollut kysymys, joten ei sillä käytännön
elämän kanssa ole ollut merkitystä, on mennyt,
mikä mennyt.
Mutta jossakin saattaa olla niin, että on pieni seura,
isoista rahoista kysymys, ja todella isosta edusta kysymys jossain
tapauksessa ja näin tulee käymään,
että kukaan ei sitä korvaa. Mutta tällä muutoksella,
mikä nyt tulee ja syntyy, asia korjaantuu, koska olen aivan
varma siitä, että kun maa- ja metsätalousvaliokunta
tämän käsittelee, asianmukaisesti vie
eteenpäin, niin tämähän tulee
lakiin kirjoitetuksi heti alta aikayksikön, eikä pitäisi
olla pitkä asia eikä vaikea tehdä myöskään
valiokunnan mietintö siitä. Kun äsken
keskustelimme talousvaliokunnan mietinnöstä huoltovarmuuden
osalta, niin tämä on aivan yksiselitteinen asia,
kotimainen asia, ja lyhyellä mietinnöllä tämä tulee
kohta hyväksyttyä. Onnittelen, ed. Kangas, teitä hyvästä aloitteesta.
Mutta mitä tulee sitten metsästysalueisiin muuten — ehkä puhemies
sallinee, että aavistuksen verran voi sivuta tätä laajemminkin — on yleensäkin
ongelmana metsästysalueitten yhtenäisyys ja niitten
pirstoutumisvaara. Tästä lakialoitteestahan on
johdettavissa semmoinen tekijä myöskin, että sen
jälkeen, kun se alue myydään ja kun se
ostaja ei vuokraa, niin se tarkoittaa sitä, että metsästysalue
siltä osin pirstoutuu ja rikkoutuu entistä enemmän.
Yleensä nämä yhtiöitten myymät
maa-alueet, määräalat, ovat pienehköjä, jolloin
se pirstoutuminen ei ole niin ratkaisevaa. Mutta muuten tämä ajan
henki on vähän sen tyyppinen, että se
kaupunkilaisisäntä, vihertävä pitkätukkainen
poika taikka tyttö, saadessaan tai periessään
sen maa-alueen irtisanoo sopimuksen taikka ainakaan sopimuksen päättyessä ei
jatka sitä ja niin tulee aina aukko sinne metsästysalueeseen.
Tällä on sinänsä merkitystä,
että kun hirvikannasta — mistä nyt ei
vielä tänään ole puhuttu yhtään
mitään, mutta tiedän, että ed.
Oinonen myöhempänä puhujana varmaan ottaa
tämän asian esille — käydään
erinomaista keskustelua, sen kannan hoidosta sellaisenaan, että se
ei olisi liian suuri, ja hoidolla tarkoitetaan metsästyksellisesti sitä,
että se olisi tuottavaa, niin nämä, jotka
puhuvat sen kannan määrästä,
eivät ota ollenkaan sitä kestävän
käytön periaatetta esille, vaan sen, että hirviä pitäisi
olla mahdollisimman vähän.
Kun ajatellaan näin sitten isännän
näkökulmasta tätä, maan vuokraajan
näkökulmasta, niin kyllä sen kannan pitäisi
olla sillä lailla kohtuullinen, että siellä nämä metsävahingot
jäisivät mahdollisimman pieniksi, metsä-,
pelto- ja liikennevahingot, jos kokonaisuus otetaan huomioon, mutta
isäntää koskettelee lähinnä aina
se metsä. Näin tehden pitäisi ainakin
tältä osin miettiä, jos ei tässä yhteydessä,
niin jossain muualla, kun valiokunnan edustajia täällä on
nyt läsnä, että jos maanomistaja, maan
vuokraaja, isäntä, ei vuokraa sitä oikeutta
metsästykseen, niin ei olisi myöskään
syytä niitä vahinkoja, mitä siellä aiheutuu,
korvata juuri nimenomaan sillä tilalla, joka ei ole metsästyksen
osalta yhteisesti osallistumassa tähän hoitoon
ja vähennykseen. Näin toivoisin, että tämä asia
olisi paremmassa järjestyksessä tulevaisuudessa.
Mitä sitten syntyy ed. Kähkösen esille
ottamaan kansallispuistometsästykseen taikka siihen lakimuutokseen,
mikä kansallispuistojen osalta on tulossa, niin itselläni
on vakaa käsitys, että se on juuri menossa pahempaan
suuntaan, mihin ed. Kähkönen viittasi, elikkä on
syntymässä niin, että niilläkin
alueilla, millä voidaan metsästää,
tai niilläkin alueilla, millä on voitu ajaa, tämä oikeus
otettaisiin sieltä pois. Näin nähden minusta
valtiovalta ei missään tapauksessa saisi vaikeuttaa
niitten ympäröivien alueitten metsätaloudellista
hoitoa ja merkitystä sillä, että nämä hirvet
metsästyksen aikana pakenevat sinne kansallispuistoalueelle,
ja kun sitten siellä ei ole mitään syötävää,
niin talvella paksun lumen aikana ne tulevat ja syövät
ne lähiseutujen yksityiset maat, yksityisten taikka yhtiön
maat ja metsätaimet sieltä. On kuitenkin suomalaiselle
teollisuudelle ja talouselämän kilpailukyvylle äärettömän,
ratkaisevan merkityksellistä se, että annetaan
semmoisen hirvikannan myöskin siellä kansallispuistojen
lähialueilla syntyä, että se ei uhkaa
tätä metsätaloudellista merkitystä.
Herra puhemies! Vielä pyhimmäksi lopuksi: Näitten
kansallispuistojen lähellä olevaan metsästykseen
ja yleensäkin metsästykseen liittyen maa- ja metsätalousvaliokunta
voisi vähän miettiä tätä petokysymystä ja
erityisesti susien aiheuttamaa haittaa suomalaiselle luonnolle ja
yhteiskunnalle. Kun tänäkin keväänä näinä aikoina syntyy
Suomeen satakunta sudenpentua, kymmenen vuoden kuluttua niitä syntyy
500, niin kysynpähän vaan näin ennakkoon,
kenen käsissä se sitten sen jälkeen on
olemassa, jolloin se ei ole kenenkään käsissä,
siihen ei kulttuuriministerikään sitten pysty
enää puuttumaan, kun ne vahingot alkavat syntyä ja
toteutua.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Kangas on tehnyt lakialoitteen metsästyslain muuttamisesta.
Suomessa on 300 000 metsästäjää,
joten metsästysasiat koskevat suurta joukkoa. Ed. Kankaan
lakialoitteen mukaan on tullut ilmi tapauksia, joissa metsästysvuokra
on maksettu tietyltä ajanjaksolta etukäteen ja
maa myydään kesken vuokrasopimuskauden eikä uusi omistaja
ole ollut halukas jatkamaan metsästysvuokrasopimusta. Niinpä sitten
seurauksena vuokralaisina olleille yksityisille henkilöille
tai metsästysseuroille ei ole maksettu heidän
etukäteen maksamaansa metsästysvuokraa takaisin. Tämä asiahan
on sinällään pieni, mutta toki tärkeä.
Ensisijaisesti nämä asiat pitäisi
hoitaa sopimalla selkeästi vuokrasopimuksessa asiat ja
suuremmissa vuokrasopimuksissa kiinnittää vuokraoikeus,
mutta toisaalta tämä lakialoite toteutuessaan
kyllä selkeyttäisi sääntöjä,
että tämän tyyppisiä riitoja
ja epäselvyyksiä ei tulisi. Täytyy myöntää,
että ed. Kangas on tässä oikealla asialla.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Matti Kangas on oikealla asialla, kuten
ed. Kettunen edellä totesi. Aluksi näytti siltä kuin
kyseessä olisi vain hyvin marginaalinen, pieni asia, mutta
lähetekeskustelu osoittaa, että asialla on laajempaakin
merkitystä koko metsästystä koskien.
Minusta on aivan luonnollinen asia, että jos vuokrasopimus
päättyy, niin jäljellä olevalta ajalta
jo mahdollisesti maksettu vuokra palautetaan. Elikkä aloite
on aivan oikea.
En tunne tässä asiassa lakia niin tarkkaan,
että tietäisin, onko niin, kuten ed. Kauppila
täällä toi esille, että jo maakauppaa
tehtäessä olisi määräykset
siitä, mitä voimassa olevat vuokra- ja rasitesopimukset
kaupan yhteydessä merkitsevät. Otaksun, että yleisessä maakaupan
lainsäädännössä tämä asia
on jo asian luonteen vuoksi mukana, mutta jos se olisi näin
metsästyslaissakin sanottu, niin tämä selkeyttäisi
asioita. Useinhan juuri tie- ja metsästysasiat ovat niitä elämän
kysymyksiä, jotka synnyttävät kiistaa
ja riitaa, valitettavasti, ja silloin näitä riidan
ja kiistan aiheita tulisi lainsäädännöllä koettaa
eliminoida. Jos laissa olisi selkeä sanonta ja määräys,
niin silloin tämä olisi hyvin yksinkertaisesti
selvä asia, aivan niin kuin lakialoitteessa asia on esitetty.
Ed. Kähkönen toi esille nämä erilaiset
luonnonsuojelu-, kansallispuistoalueet ja vastaavat. Ensiksi tuntui
siltä, että eihän niillä nyt
voida metsästää, mutta asia on ongelmallisempi
metsästyksen kokonaisuuden kannalta. Minusta pitää voida
harkita myös niillä metsästämistä kuitenkin
erityistä varovaisuutta noudattaen, että siellä ulkoileville
ja liikkuville ihmisille ei aiheuteta pienintäkään
vaaraa. Näistähän tulee helposti riistaeläinten
pakopaikkoja metsästäjiltä. Tämä ei
ole riistanhoidon kannalta ollenkaan niin yksioikoinen asia kuin
ensiksi saattaisi tuntua.
Täällä muistaakseni ed. Seppo Lahtela
viittasi siihen, että jos on isompi maa-alue, joka vaihtaa kaupassa
omistussuhteita, niin helposti tuommoinen yhtenäinen metsästysalue
saattaa menettää olennaisen osan jopa niin, että saattaa
olla, että metsästysalueen yhtenäisyyskin
poistuu. No, tähän tietysti maanomistajalla on
oikeus metsästyksen kieltäessään,
ja nämä ovat sitten vain niitä käytännön
ongelmia, mitä tästä seuraa.
Ed. Seppo Lahtela viittasi erittäin hyvin myös tähän
voimakkaasti kasvavaan suurpeto-ongelmaan. Tässäkin
yhteydessä totean, että muutoin olen sitä mieltä,
että Suomessa on sallittava kaikkialla vapaa suurpetojen
metsästysoikeus yleisten aseenkäsittelylakien
mukaan.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Kiitän näistä myönteisistä kannustuksista
tätä lakialoitetta kohtaan. Tosiaan, niin kun
ed. Kähkönen täällä totesi,
niin metsävuokrat ja metsästysvuokrat, hinnat,
ovat nousseet aika lailla ja nimenomaan näillä metsäfirmojen
mailla. Myös metsähallitus elikkä metsävaltio
on nostanut rajusti hintojaan. Se näkyy, ja ne alkavat
olla jo 10 000—15 000 euroa, 20 000
euroa rupeavat olemaan viiden vuoden vuokrarahat, niin että siinä on
pienillä seuroilla vaikeuksia. Sitten pitäisi hommata
uusia maita tilalle. Ed. Lahtela nosti täällä tärkeän
asian esille, että hirvikanta pitää kyllä saada
nyt kohtuulliseksi. Liikennevahingot ovat kasvaneet tältä osin,
ja ennen kaikkea taimikkotuhot ovat aika isot. Mielestäni
mitään järkeä ei ole hirville
syöttää taimikoita. Ne pitää kasvattaa
tukeiksi ja jalostaa niitä.
Matti Kauppila /vas:
Arvoisa puhemies! Mietin tässä juuri omaa
mökkikauppaani aikanaan, jonka ostin UPM:n mailta. Kun
muistelen sitä luetteloa, mitä rasitteita sillä maalla
oli: siinä oli kalastusoikeutta, ymmärtääkseni
siinä oli joku metsästysoikeus tietylle tilajärjestelmälle. Sanoisin
näin, että nyt jatkossa valiokuntatyössä täytyy
ottaa huomioon myös se, että tässä tämä juridinen
puoli on aika tärkeä. Jos se on kunnossa, niin
silloinhan ei ongelmaa ole, koska silloin, kun maa myydään,
niin se myydään tietyillä rasitteilla,
jotka on merkattu. Tietysti se on metsästysseuroille kustannuskysymys
sitten. (Ed. Kangas: Laki sanoo, ettei tarvitse!) — No,
jos se tulee sitä kautta sitten, mutta silloin se olisi
selvempää. — Minä en usko, että tällä pelkällä vuokrasopimusmuutoksella
pystytään sitten hirvikantaa lisäämään
tai vähentämään. Se on ehkä aika kaukaa
haettu.
Keskustelu päättyy.