Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Nykyinen vakuutussopimuslaki tuli voimaan kesällä 1995. Sen jälkeen lakiin on tehty vain muutamia pienehköjä muutoksia, jotka ovat liittyneet muun lainsäädännön muutosesityksiin. Nyt annettu hallituksen esitys on ensimmäinen nykyistä vakuutussopimuslakia laajemmin uudistava ehdotus. Vakuutussopimuslain voimaantulon jälkeen oikeusministeriössä on selvitetty lain tavoitteiden toteutumista ja sen käytännön soveltamisessa mahdollisesti esiin tulleita puutteita, epäselvyyksiä ja ongelmia.

Tällainen taustaselvitys on oikeusministeriössä tapana tehdä kaikkien merkittävien lainsäädäntöuudistusten yhteydessä ja, arvoisa puhemies, nyt kun eduskunnan puhemiesneuvostokin on kirjelmöinyt aivan aiheesta valtioneuvostolle lainsäädännön laatuongelmista, niin itse asiassa tämä jälkitarkkailu on osoittautunut oikeusministeriön tämmöisessä paremman säätelyn politiikkaohjelmassa yhdeksi aivan keskeiseksi avaimeksi myös siihen, että lainsäädäntö on lopulta laadukasta. Varsinkin isompien pakettien jälkiseurannan, jota joskus myös valiokunnat peräänkuuluttavat, kuuluisi olla kaikessa lainsäädännössä automaationa, ja nyt tässä on kysymys nimenomaan vuoden 1995 ison paketin jälkiseurannasta.

Tämän seurannan ja selvityksen perusteella voitiin päätellä, että vakuutussopimuslaki on toiminut varsin hyvin. Merkittäviä ja välittömästi korjattavia ongelmia ei ole ollut. Pienempiä epäselvyyksiä ja tulkinnanvaraisuuksia kuitenkin löytyi siinä määrin, etten sanoisi sitäkin enemmän, että lain uudistaminen katsottiin aiheelliseksi. Esityksen tavoitteena on poistaa ne epäselvyydet ja tulkinnanvaraisuudet, jotka lain toimivuuden seurannassa ovat tulleet ilmi. Nämä epäselvyydet ovat osittain johtuneet vakuutusmarkkinoiden muutoksista. Markkinoille on tullut uudentyyppisiä vakuutustuotteita, joita ei silloin vuonna 1995 osattu ottaa lukuun.

Esityksessä lain soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan lähtökohtaisesti kaikkia vakuutuslajeja lukuun ottamatta jälleenvakuutusta ja lakisääteistä vakuutusta. Muutos toisi lain piiriin vakuutusyhtiöiden tarjoamat, sijoittamiseen tarkoitetut niin sanotut kapitalisaatiosopimukset. Lain pakottavuutta vakuutuksenottajan hyväksi laajennettaisiin. Pakottavuussuojan saisivat muun muassa asunto-osakeyhtiöt ja useimmat aatteelliset yhdistykset. Vakuutuksenantajalle asetettaisiin velvollisuus perustella päätöksensä, jos se hylkää vakuutushakemuksen tai irtisanoo vakuutuksen. Perusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

Arvoisa puhemies! Todennäköisesti kaikista tärkein muutostarve tässä on se, että näitä päätöksiä ei ole perusteltu, ja kun se perustelu ei ole ollut lakisääteinen, myöskään niille perusteluille ei ole ollut lakisääteisiä vähimmäiskriteerejä. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta tehostettaisiin erityisesti tarjottaessa sijoitussidonnaisia vakuuksia — olette varmasti lehdistäkin viime aikoina nähneet sitten jälkikäteisiä oikeusriitoja tämän puolen toiminnassa. Lisäksi tarkastettaisiin säännöksiä muun muassa niin sanotuista ryhmäetuvakuutuksista, henkivakuutuksen ehtojen muuttamisesta, edunsaajamääräyksestä, henkivakuutukseen perustuvan oikeuden ulosmittauksesta sekä korvausvaatimuksen vanhentumisesta ja kanneajasta.

Vakuutussopimuksen osapuolten asema ei muutu merkittävästi, sillä esitys sisältää pääasiassa selvennyksiä ja täsmennyksiä voimassa olevaan lainsäädäntöön. Edellä mainitsemani muutokset merkitsevät kuitenkin parannuksia vakuutuksenottajien ja vakuutuksen asemaan, ja tosiaan, kuten mainitsin, näitä havaintoja ja tarpeita oli siinä määrin paljon, että katsoimme aiheelliseksi tuoda tämän uudistuksen eduskuntaan.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ministeri Braxia siitä, että hän on illan myöhäisistä tunneista huolimatta täällä paikalla esittelemässä tätä asiaa. Minusta se on arvokas asia eduskunnan keskustelun kannalta.