1) Valtiontilintarkastajain kertomus vuodelta 2000
Olavi Ala-Nissilä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Valtiontilintarkastajain kertomusta
vuodelta 2000 on käsitelty valtiovarainvaliokunnassa varsin
perusteellisesti. Sen on koonnut hallinto- ja tarkastusjaosto, (Hälinää — Puhemies
koputtaa) mutta myöskin verojaosto, sivistys- ja tiedejaosto
ja asunto- ja ympäristöjaosto ovat valmistelevasti
antaneet oman lausuntonsa.
Viittaan tässä myös aluksi eduskunnan
kertomusmenettelytyöryhmään, joka on
nyt saanut työnsä suurin piirtein valmiiksi. Siinä esitetyt suuntaviivat
muun muassa tilakertomuksen kehittämiseksi ja toisaalta
myös Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusten tulemiseksi
eduskunnan käsittelyyn antavat varmasti jatkossa haasteita
myös Valtiontilintarkastajain kertomuksen roolille eduskunnan
näkökulmasta.
Tällä kertaa Valtiontilintarkastajain kertomuksessa
on tavallaan läpäisyperiaatteella ollut mukana
aluekehitysnäkökulma. Tällaista työskentelytapaa
voi pitää varsin hyödyllisenä.
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on nostettu erikseen
esille yhdeksän asiakokonaisuutta sekä vielä mainittu
eräitä muita asioita, jotka vaativat jatkotoimenpiteitä hallituksen
suunnassa.
Ensimmäisenä käsittelimme hätäkeskusuudistusta.
Hätäkeskusuudistuksen keskeisenä tavoitteena
on, että väestö saa samalla puhelinnumerolla
ja samasta keskuksesta kaikki tarpeelliset hätäkeskuspalvelut.
Kuten tästä kertomuksesta ja valiokunnalle toimitetusta
selvityksestä kävi ilmi, ...
Puhemies:
Anteeksi, ed. Ala-Nissilä. Nyt pyydän edustajia
rauhoittumaan paikoilleen ja kuuntelemaan puheenvuoroa, joka on
ed. Ala-Nissilällä. Rauhoitutaan!
Kiitos puhemies! — ... hätäkeskuksia
ei voitane kaikissa tapauksissa teknisistä, taloudellisista
ja toiminnallisista syistä johtuen sijoittaa läänien
johtokeskusten yhteyteen. Tässä valtiovarainvaliokunta
yhtyi valtiontilintarkastajain kantaan, että eduskunnalle
lakia säädettäessä annettu selvitys
oli tältä osin perustunut ilmeisen puutteellisiin
tietoihin.
Toinen kysymys, joka tähän liittyy, on Pääkaupunkiseudun
erityisratkaisu. Se johtaa pitkällä aikavälillä siihen,
että muualla maassa on yksi hätänumero,
josta saadaan kaikki hätäkeskuspalvelut, kun taas
Pääkaupunkiseudulla on kaksi erillistä numeroa.
Eduskunta edellytti hätäkeskuslakia käsiteltäessä,
että Pääkaupunkiseudun hätäkeskustoiminnan
järjestämistapa arvioidaan yhdistetystä hätäkeskusjärjestelmästä saatujen kokemusten
perusteella eduskunnalle vuoden 2003 loppuun mennessä annettavassa
selvityksessä. Valtiovarainvaliokunta katsookin, että yhtenä vaihtoehtona
tulee nimenomaan selvittää valtion hätäkeskustoiminnan
laajentamista Pääkaupunkiseudulle.
Valtion kiinteistölaitoksen, siis Senaatti-kiinteistöjen,
toiminnasta myöskin lyhyesti kirjattiin. Senaatti-kiinteistöjen
toimintaanhan on kohdistunut varsin voimakasta kritiikkiä.
Valtiontilintarkastajain kertomus oli valtiovarainvaliokunnalla
käytettävissään sen antaessa
mietintönsä kuluvan vuoden talousarviosta. Tällöin
valiokunta katsoi, että valtiontilintarkastajain ehdottama
arviointityö tulee käynnistää heti,
jotta siinä tehdyt havainnot ja suositukset voidaan ottaa
huomioon myös parhaillaan vireillä olevassa valtion
liikelaitosuudistustyössä. Tätä varten
on nyt asetettukin selvitysmies, ja tämän työtä tulee nyt
kiirehtiä.
Ammattikorkeakoulujärjestelmän osalta valiokunnan
mielestä ammattikorkeakoulujen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa
ja koulutustehtävä työelämän
ammatillisten asiantuntijoiden kouluttajina on hyvin keskeinen.
Ammattikorkeakouluja tulee kehittää painottaen
ammattikorkeakoulujen profiilia työelämän
ja sen kehityksen asiantuntijoina.
Valtiovarainvaliokunta arvioi myöskin nettobudjetointia,
jonka nyt uusi perustuslaki mahdollistaa aiemman hallitusmuodon
tavoin. Tähän voi nähdä liittyvän
tiettyjä ongelmia eduskunnan budjettivallan osalta. Valtiovarainvaliokunta
toteaa, että nettobudjetointi on käytännössä heikentänyt
eduskunnan budjettivaltaa. Kuten myös Valtiontalouden tarkastusvirasto
on katsonut, nettobudjetointi on käytännössä heikentänyt eduskunnan
saamia tietoja päätettäessä budjetista
ja osa eduskunnan päätösvallasta on näin
ollen siirtynyt virastoille.
Valiokunta katsoo, että menolajikohtaiseen bruttobudjetointiin
paluu ei hallinnon ohjauksen näkökulmasta kuitenkaan
enää tule kysymykseen. Toisaalta myöskään
nettobudjetointia ei ole syytä laajentaa nykyisestään
ennen laskentatoimen valmiuksien tuntuvaa kehittämistä.
Arvoisa puhemies! Ehkä kaikkein keskeisimpänä kysymyksenä valiokunnan
mietinnössä on yrittäjyys ja yrittäjyyden
edistäminen, johon valtiontilintarkastajat kertomuksessaan
varsin perusteellisesti ovat perehtyneet. Valtiontilintarkastajat
ovat pitäneet huolestuttavana sitä, että suomalaisten
kansainvälisestikin hyvä osaamisperusta ei kanavoidu
osaamiseen pohjaavaksi yrittäjyydeksi, kuten tapahtuu monissa
vertailumaissa.
Valiokunnan saamat tiedot tukevat käsitystä, että koulutus
itse asiassa vähentää yrittäjyyttä erityisesti
miesten keskuudessa. On myöskin monia muita esteitä yrittäjyydelle.
Erikseen myöskin käsiteltiin sitä seikkaa,
että Suomessa arvioidaan lähivuosina yli 50 000:n,
lähes 60 000 yrityksen tulevan sukupolvenvaihdostilanteeseen
ja tutkimusten mukaan vain noin viidennes siirtyy seuraavalle sukupolvelle.
Näin ollen, kun tiedämme myöskin, että yritysten
määrä on kääntynyt
laskuun, tässä on iso haaste yrittäjyyden edistämisessä.
Tässä suhteessa on erikseen käsitelty
yrittäjyyskasvatusta, yrittäjyyden merkitystä alueellisessa
kehityksessä jne. Valtiovarainvaliokunta pitää hallituksen
Yrittäjyys-hanketta lähtökohdiltaan hyvänä,
mutta toki siltä vielä odotamme tuloksia lisääntyvästi.
Valtiovarainvaliokunta yhtyy valtiontilintarkastajain näkemykseen
siitä, että yrittäjyyden ja yritystoiminnan
edistäminen on kysymys, joka edellyttää useiden
hallinnonalojen yhteistyötä. Hallinnonaloista
riippumatta on kyettävä arvioimaan yrittäjyyden
edistämiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuutta. Uuden
yritystoiminnan kehittäminen, samoin kuin olemassa olevan yrityskannan
tukeminenkin, edellyttävät myöskin voimakasta
alueellista yrittäjyyspolitiikkaa. Tämä puolestaan
vaatii alueellisten olosuhteiden ja potentiaalin tutkimusta ja tuntemusta
sekä ennen kaikkea alueellista sitoutumista myöskin
kehittämiseen.
Vanhusten laitoshoitoa ja omaishoidon kehittämistä on
myöskin laajalti mietinnössä käsitelty sosiaali-
ja terveysjaoston valmistelun pohjalta. Erityisesti omaishoitajakysymyksen
osalta valtiovarainvaliokunnan mielestä on omaishoitajien
jaksamista parannettava siten, että hoitajilla on reaaliset
mahdollisuudet lakisääteisten vapaapäivien
pitämiseen.
Valiokunta katsoo myöskin, että maksujen tason
ja hoidon laadun välisen suhteen on oltava oikeudenmukainen
ja kohtuullinen ja että maksupolitiikassa tehtyjen ratkaisujen
tulee omalta osaltaan tukea avohoitoa. Valiokunnan mielestä omaishoitajien
tukipalvelun järjestämiseen tulee jatkossa kiinnittää huomattavasti
nykyistä enemmän huomiota.
Omaishoidon kehittämiseen tulee kaiken kaikkiaan suhtautua
huomattavasti nykyistä määrätietoisemmin
ja selvittää perusteellisesti muun muassa lainsäädännön
toimivuus, sosiaali- ja terveydenhuollon välinen yhteistyö kotihoidossa sekä julkisen,
yksityisen ja kolmannen sektorin antama kotihoidon yhteensovitus.
Omaishoidon kehittämisen tehostamiseksi valiokunta katsoo, että kuntien
kanssa olisi tarkoituksenmukaista järjestää vapaaehtoisuuteen
perustuva alueellinen kokeilu.
Kuten alussa totesin, aluekehitys on tässä Valtiontilintarkastajain
kertomuksessa ollut keskeinen näkökulma, ja tässä suhteessa
valiokunnassa käsiteltiin alueellisia työttömyyseroja.
On huolestuttavaa, että samaan aikaan, kun työllisyystilanne
on parantunut, alueelliset erot ovat kasvaneet. Alueiden väliset
suhteelliset erot työttömyydessä tasoittuivat,
ehkä tyypillisesti laman seurauksena. Laman jälkeisenä nousukautena alueiden
väliset absoluuttiset työttömyyserot ovat
kasvaneet.
Valiokunnan mielestä on huomionarvoista, että tämä kehitys
on tapahtunut samaan aikaan, kun työllisyystilanne on yleisesti
parantunut. Yksi edellä todettuun kehitykseen vaikuttanut
tekijä on ollut se, että laman jälkeinen
muuttoliike on ollut voimakkaampi kuin odotettiin. Valiokunta katsoo,
että pyrittäessä tasoittamaan alueellisia
työttömyyseroja on pyrittävä käyttämään
laajaa keinovalikoimaa. Kertomuksessa on keskitytty lähinnä työvoimahallinnon
käytettävissä oleviin keinoihin. Valtiovarainvaliokunta on
jo aiemmin kiinnittänyt huomiota yhteen keskeiseen välineeseen,
tukityöllistämiseen. Tätä tulee
helpottaa tarvittaessa budjettiteknisillä ratkaisuilla.
Myös valtiontilintarkastajat ovat valtiovarainvaliokunnan
aiempien kannanottojen mukaisesti pitäneet tärkeänä selvitystyön
tekemistä työllisyysmäärärahojen
kohdentamisesta yhdelle momentille.
Rakenteellisen työttömyyden aiheuttama ongelma,
samoin kuin työttömyyden alueellinen eriytyminen,
korostaa jatkossa eri sektoreiden yhteistoimintaa. Finanssipolitiikalla,
veropolitiikalla ja tässä mietinnössä toisaalla
käsitellyillä yrittäjyyden edellytyksiin
vaikuttavilla toimenpiteillä tulee työvoimapoliittisten
toimenpiteiden ohella vaikuttaa jatkossa siten, että alueelliset
erityispiirteet voidaan nykyistä paremmin ottaa huomioon.
Puhemies! Käsittelimme erikseen asuntomarkkinoiden
kehitystä erityisesti kasvukeskuksissa. Valtiontilintarkastajat
ovat katsoneet, että asuntomarkkinoiden epätasapaino
pahenee edelleen. Erityisesti kasvukeskuksissa vuokra-asuntojen
ja kohtuuhintaisten omistusasuntojen tarjonta on kysyntään
nähden jatkuvasti liian pieni. Valtiontilintarkastajat
totesivat myös, että Pääkaupunkiseudulla
on välttämätöntä löytää ratkaisuja,
jotka edistävät nopeasti riittävän
asuntotuotannon käynnistämistä.
Eduskunta hyväksyi vuoden 2002 talousarvion käsittelyssä Pääkaupunkiseudun
kunnallistekniikka-avustuksen, johon valtiontilintarkastajat ovat
myös osin puuttuneet. Valtiovarainvaliokunta totesi talousarviomietinnössään,
että kunnallistekniikka-avustus on periaatteellisesti tärkeä ja
tarkoituksenmukainen keino käynnistää vaikeimmasta
asuntopulasta kärsivien alueiden asuntotuotantoa.
Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajain kertomus on asiakirja,
jonka käsittelyn yhteydessä voi käsitellä hyvin
monia asioita, niin kuin tälläkin kertaa on käsitelty.
Erikseen vielä nostimme esille valiokunnassa asioita, jotka
vaativat jatkotoimenpiteitä: hovioikeuksien toiminnan, valtion
henkilöstön ja valtiotyönantajan kilpailukyvyn,
valtionyhtiöiden omistajaohjauksen vaihtoehdot, opetustoimen
ja kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmän
sekä yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen
rahoituksen ja rahoituksessa vuorovaikutussuhteessa esiintyvät
ongelmat.
Tarkastustoiminnan, joka tapahtuu valtiontilintarkastajain toimesta
ja nyt jatkossa myöskin ehkä entistä tehostetummin
Valtiontalouden tarkastusviraston toimesta, voi katsoa liittyvän eduskunnan
budjettivaltaan. Se on yksi keino pitää yllä eduskunnan
budjettivaltaa tilanteessa, jossa se muutoin helposti on vähenemässä.
Arvoisa puhemies! Toivon, että Valtiontilintarkastajain
kertomus saa ansaitsemansa huomion.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Valtiontilintarkastajain kertomus vuodelta 2000
antaa mahdollisuuden nyt tässä suuressa salissa
tarkastella vuoden 2000 toimintaa ja ennen kaikkea myöskin
tehdä poliittisia johtopäätöksiä siitä,
mitä on tapahtunut. Mietintö, jonka hallinto-
ja tarkastusjaosto on valmistellut, on sinänsä mielestäni
erittäin hyvin ja perusteellisesti tehty.
Haluaisin muutamaan kohtaan kiinnittää vielä huomiota.
Ennen kaikkea kysymys yrittäjyyden edistämisestä,
joka täällä on otsikoitu ja jota myöskin
jaoston puheenjohtaja edellä käsitteli, on tavattoman
tärkeä ja merkittävä asia. Mietinnössä myös
todetaan, että alueelliset erot yritysten uusperustannassa
ovat tutkimusten mukaan suuret. Tämähän
pitää paikkansa. Edelleen täällä todetaan
myöskin selvityksestä, mitä Euroopan unionin
piirissä on tehty vertailua, että palkkatyö ja
siihen liittyvä turvallisuus ovat poikkeuksellisen houkutteleva
vaihtoehto Suomessa verrattuna yrittämiseen ja siihen liittyvään
riskiin. Myös valiokunta toteaa, että yrittäjien
sosiaaliturvassa on puutteita. Tämä tulee erityisen
vahvasti esille yrittäjien sairastuessa. Kun tässä toteaa
nämä edellä mainitut asiat, niin kyllähän
näistä ongelmista, jotka valiokunta on tänne
mietintöön kirjannut hyvin selkeästi,
vastuun ja ennen kaikkea poliittisen vastuun kantaa nyt istuva Lipposen hallitus.
Siitähän me emme pääse mihinkään.
Minusta tätäkin taustaa vasten näitä kysymyksiä on
syytä nyt tarkastella, aivan samoin kuin seuraavaa kohtaa,
joka liittyy yrittäjyyteen ja jonka jaoston puheenjohtaja
otti erittäin vahvasti esille, sukupolvenvaihdoksia. Meillä on
todella lähivuosina yli 50 000 yritystä sukupolvenvaihdostilanteessa.
Mistä löytyy uusia yrittäjiä?
Ei se tietenkään ole yksistään
hallituksen, se on tietenkin koko eduskunnan asia, joka vastaa maan
yhteiskuntapolitiikasta. Tässä mielessä kyllä erityisesti
tietenkin hallitus saa mennä peilin ääreen, onko
riittävästi tehty ja aiotaanko tehdä jotakin vielä tällä vaalikaudella,
jolla näitä ongelmia ratkaistaisiin.
Mielestäni kokonaisuudessaan tämä yrittäjyyttä käsittävä osio
tässä valiokunnan mietinnössä on
hyvä. Tähän on tuotu ongelmia esille, mutta
tässä ei ole riittävästi kyllä vastauksia.
On täällä toki monia asioita jo saatu
parannettua, ne ovat oikean suuntaisia mutta täysin riittämättömiä.
Arvoisa puhemies! Sitten on vielä kysymys omaishoidon
kehittämisestä. Tämä päätelmä,
mihin valiokunta on täällä päätynyt,
tämä kokeilun käynnistäminen
on minusta erittäin hyvä ja tärkeä asia.
Se pitäisi viipymättä saada käytäntöön. Varmasti
löytyy sellaisia alueita ja myöskin kuntia ja
seutukuntia, jotka ovat valmiita tällaiseen kokeiluun,
jotta päästäisiin tässä kysymyksessä eteenpäin.
Täytyy muistaa, että meillä on noin 300 000
omaishoitajaa, joista vain vajaat 10 prosenttia saa kunnallista
omaishoidon tukea. Koko tämä ongelmatiikka, joka
omaishoitoon tänä päivänä liittyy,
on erittäin suuri. Tähän toivoisikin, että kun
tämä menee myöskin hallitukselle, nämä asiat
otettaisiin erittäin vakavasti.
Arvoisa puhemies! Asia, johon valiokunta tällä kertaa
ei ole kiinnittänyt huomiota, mutta jota on myöskin
tilintarkastuskertomuksessa hyvin laajasti käsitelty, on
maa- ja metsätalousministeriön pääluokka,
josta haluan muutaman kohdan esille nostaa, ennen kaikkea yhteisen
maatalouspolitiikan kehittämistarpeet, joihin valtiontilintarkastajat
puuttuvat.
Nythän voimme todeta, että Suomi on ollut
jo runsaat seitsemän vuotta Euroopan unionin jäsen,
ja runsaasti 80 prosenttia EU:n talousarviosta Suomeen tulevista
rahoista perustuu maa- ja metsätalousministeriön
toimialan toimintaan. Tämä on syytä muistaa.
Ennen kaikkea tässä kertomuksessa on kiinnitetty
huomiota EU:n valvontajärjestelmiin ja kohtuuttomaan byrokratiaan,
joka tiedetään ja tunnetaan, mutta keinoja sen
pienentämiseksi tuntuu olevan erittäin vähän.
Tässä kertomuksessa todetaan, että työvoima-
ja elinkeinokeskusten maaseutuosastoilla valvontatehtäviin
käytetty työpanos on nelinkertaistunut Euroopan
unionin aikana. Maaseutuosastojen henkilömäärää on
lisätty 157 henkilöllä eli 36 prosentilla.
Tämä ei tunnu järkevältä,
ja olisikin toivottavaa, että Agenda-kauden päätyttyä ja
uuden alettua ja ennen kaikkea itälaajentumisen yhteydessä tätä byrokratian
viidakkoa, joka nyt on nimenomaan Euroopan unionin maatalouskysymyksissä,
maatalouspolitiikan hoidossa, voitaisiin karsia. Minä tiedän,
että tämä on helppoa sanoa, että pitäisi
karsia, mutta miten se tehdään. Viljelijäväestö kyllä odottaa,
että järjestelmät olisivat yksinkertaisempia.
Kertomuksen mukaan maa- ja metsätalousministeriö pitää erittäin
tärkeänä sitä Suomen kannalta,
että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita ja sisältöä tulisi
muuttaa siten, että se ottaisi nykyistä paremmin
huomioon Suomen pohjoisista olosuhteista johtuvat maataloustuotannon erityispiirteet.
Näinhän asia on, mutta miten sitten tulemme tässä suhteessa
tulevaisuudessa onnistumaan? Tässä onkin tavattoman
suuri kysymys. Toisaalta yhteisiä tukijärjestelmiä tulisi
tarkistaa siten, että se suuntautuisi entistä enemmän tuen
tarpeessa oleville alueille ja tuottajille. Sopii myös
kysyä, onko tässäkään
onnistuttu, kun katsomme tilarakenteemme muuttumista ja tiettyjen
alueiden autioitumista tässä maassa.
Suomen näkökulmasta muita tärkeitä yhteisen
lainsäädännön edelleenkehittämiseksi
ovat ympäristöasioiden entistä suurempi
huomioon ottaminen, tuotantoeläinten suojelun tehostaminen
ja kuluttajien näkemyksiin vastaaminen sekä yhteisen
maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen. Näissä todella
tarvitaan nopeita toimenpiteitä.
Suomen liittyessä Euroopan unioniin oli erittäin
tärkeää maataloudelle niin sanottu maatalouden
kansallinen tukipaketti. Valitettavasti Lipposen nykyhallitusten
aikana ja erityisesti alkuvuosina kansallista tukipakettia on rankasti
leikattu. Ei ole pysytty niissä sopimuksissa, jotka aikanaan
tehtiin. Tilintarkastuskertomuskin osoittaa prosentuaalisesti sen,
miten tukea on vuosittain viety alaspäin. Tämä on
aiheuttanut sen, että viljelijöiden tulotaso ei
ole kehittynyt oikeudenmukaisesti. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos ennustaa
— se
on tietenkin ennuste, toivottavasti se ei toteudu — että maatalouden
yrittäjätulo tänä vuonna alenisi
noin 3,2 prosenttia. Tilastoilla käytettävissä olevien
tietojen perusteella tuotantoa jatkavien viljelijöiden
tulokehitys on jäänyt huomattavasti jälkeen
palkansaajista, vaikka tilakoko on selvästi kasvanut. Palkansaajien
tulot ovat nousseet runsaalla viidenneksellä vuosina 1995—2001,
mutta tuotantoa jatkaneiden tilojen tulot eivät ole nousseet
vuosien 95—99 aikana. Mielestäni näillä perusteilla
on perusteltua vaatia maatalouden kansalliseen tukeen korotusta
ensi vuoden tulo- ja menoarviossa ja ennen kaikkea myöskin
toimenpiteitä, joilla maatalouden kustannusrakennetta voitaisiin
pienentää.
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni Valtiontilintarkastajien
kertomus kokonaisuudessaan on hyvä opaskirja myöskin
politiikkaan ja myöskin ajankohtaiseen politiikkaan tänä päivänä,
kun katsotaan eteenpäin.
Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:
Arvoisa puhemies! Valtion tilintarkastuskertomus vuodelta 2000
on mielestäni hyvä, ja olemme saaneet hallinto-
ja tarkastusjaoston käsittelyssä kuulla useita
asiantuntijoita tämän kertomuksen johdosta. Valitettavasti
emme voineet ottaa kaikkia lohkoja käsittelyyn, vaan poimimme
sieltä kaikkein tärkeimpiä asioita. Kuten
hallinto- ja tarkastusjaoston puheenjohtaja Ala-Nissilä totesi,
siellä olivat yrittäjyyskysymykset, omaishoitokysymykset
ja lisäksi muutamia muita asioita, joihin, arvoisa puhemies,
itse haluan puuttua.
Yksi ongelma, mikä on ollut Valtion kiinteistölaitoksen
Senaatti-kiinteistöjen toiminnan kohdalla, on jo useamman
vuoden ollut täällä eduskunnassa käsittelyssä.
Olemme yrittäneet tehdä parhaamme, että olisimme
päässeet sopimuksiin, niin että yliopistot
eivät joutuisi kärsimään tästä niin
sanotusta vuokratuottoprosentista. Emme ole onnistuneet tässä vielä,
ja tämän johdosta onkin nyt kysymystä käsittelemässä työryhmä,
joka saa työnsä valmiiksi, ja toivon, että tämän
kautta voisimme tähän ongelmaan saada ratkaisun.
Otin vain yliopistot yhtenä esimerkkinä, niitä on
muitakin valtion kiinteistölaitoksia, joihin sama ongelmakysymys
tulee kohtaantumaan. Esimerkiksi Puolustusvoimien osalta voidaan
tarkastella tätä asiaa, että sielläkin
pitää saada korjauksia aikaan. Mutta minä luotan
kuitenkin siihen, että me saamme tätä asiaa
vietyä parempaan suuntaan.
Sitten, arvoisa puhemies, ammattikorkeakoulujärjestelmä on
tullut meille voimaan 1990-luvulla. Silloinhan kokeilut alkoivat;
on perustettu ja vakinaistettu ammattikorkeakouluja. On vain valitettavaa
se, että vieläkään nämä ammattikorkeakoulut
eivät kohtaa työelämää niin
kuin niiden tulisi kohdata. Sen vuoksi on nyt aivan paikallaan,
että me emme syventyneet valtiovarain sivistys- ja tiedejaostossa
ammattikorkeakoulujärjestelmään sen enempää tässä kohdassa,
koska nyt tehdään parhaillaan kansainvälistä tutkimusta
siitä, kuinka kansainvälisesti on kehitetty hallintoa
ja totta kai laatua ja tasoa, opetuksenkin tasoa. Jäämme
odottamaan työryhmän tuloksia, ja sen jälkeen
uskon, että puutumme tähän asiaan, kun
käsittelemme seuraavaa tulo- ja menoarvioesitystä,
eli ihan syksypuolella palaamme tähän asiaan.
Arvoisa puhemies! Vielä yksi, minulle hyvin rakas asia,
josta olen usein täällä puhunut ja johon
jo aiemmatkin puheenvuorot ovat osittain keskittyneet: yrittäjyyden
edistäminen. Täällä on puhuttu
miesyrittäjistä. Minä haluan puolestani ottaa
esille naisyrittäjien lainat ja niiden käytön, käyttömahdollisuuden.
On kuitenkin todettava, että vieläkään
yrittäjät eivät ole saaneet sellaista
lainsäädäntöä, millä he
voisivat uskaltautua yrittämään paremmin suomalaisessa
yhteiskunnassa. Siellä on väliinputoajia. Olen
usein jo kyselytuntien yhteydessä esittänyt kysymyksiä lainsäädäntöön
liittyen, tuleeko korjauksia sosiaaliturvalainsäädännön puolelle
yrittäjien kohdalla, koska kaikkein kipeimmät
ongelmat ovat silloin, kun yrittäjä sairastuu.
Hänellä ei ole mitään toimeentuloturvaa, jos
ei ole vakuutuksia. Useimmilla pienyrittäjillä näitä ei
ole, ja näin omavastuuosuus on 9 vuorokautta. Sama koskee
myöskin niitä yrittäjiä, jotka
ovat palkanneet työntekijöitä, eli työnantaja joutuu
suorittamaan heidän kohdaltaan maksatukset. Tämän
johdosta toivoisinkin, että nyt istuva hallitus voisi tehdä pikaisia
muutoksia lainsäädäntöön,
koska nämä ovat epäkohtia, jotka ovat
tulleet myöskin Valtiontilintarkastajien kertomuksessa
huomioon otetuiksi.
Arvoisa puhemies! Vielä puutun omaishoitajien asemaan
ja toivoisin, että myöskin heidän kohdallaan
saisimme pysyväisluontoista lainsäädäntöä niin
sosiaaliturvan puolelle kuin eläke-etuuksiin. Se tulee
olemaan Suomessa yksi keskeinen toimintatapa, millä me
voimme hoitaa vanhuksia kodissa mahdollisimman pitkään,
ja myöskin veteraanit voidaan tässä ottaa
osaksi. Olisi hyvä, että sotiemme veteraanit voisivat
vielä saada sen palvelun tätäkin kautta
ja voisimme tällä lailla lunastaa sen kunnian,
mikä Suomen kansanedustuslaitokselle kuuluu.
Kari Myllyniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Ehkä puheeni on enemmän
valtiontilintarkastajana kuin kansanedustajana, mutta kuitenkin
keskityn oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön hallinnonalaan.
Kertomuksen alussa on kiinnitetty huomiota hovioikeuksien toimintaan.
Lähtökohtana tarkastelulle on hallituksen esitys
oikeudenkäymiskaaren muutoksenhakua hovioikeuteen ja asian
käsittelyä hovioikeudessa koskevien säännösten sekä eräiden
niihin liittyvien lakien muuttamisesta. Hallituksen esityksen tavoitteena
on uudistaa pääosin kirjallinen hovioikeusmenettely,
kirjallisen hovioikeusmenettelyn eri vaiheiden eriyttäminen
siten, että se jakaantuu selkeästi valmisteluun
ja ratkaisuvaiheeseen. Ratkaisuvaiheessa on ollut suullinen pääkäsittely
niissä tapauksissa, joissa se on ollut tarpeen ja muissa
edelleen esittelyyn perustuva kirjallinen menettely. Koska suullisen
menettelyn on arvioitu olevan nykyistä kirjallista menettelyä kalliimpaa,
ehdotettiin menettelyn keventämiskeinoksi muutoksenhakulupajärjestelmää.
Kuten kaikki muistavat, eduskunta ei hyväksynyt muutoksenhakulupaa,
vaan se poistettiin laista lakivaliokunnan esityksen mukaisesti.
Sen sijaan suullinen pääkäsittely otettiin
käyttöön hovioikeuksissa. Näiden
käsittelyjen rajoittamisen hallituksen esitykseen otettu
muutoksenhakulupajärjestelmä kuitenkin jälleen
poistettiin. Nyt mentiin äärimmäisyydestä toiseen.
Kun aiemmin hovioikeuskäsittely oli pääosin
kirjallista, käsittely muuttui pääosin suulliseksi.
Myös todistajat kuullaan uudelleen hovioikeudessa.
Tulos on sitten ollut se, mikä oli helposti ennakoitavissakin,
eli jutut ruuhkautuvat hovioikeuksissa. Toivon mukaan tästä asiasta
on opittu puolin ja toisin. Oikeusministeriön pitäisi
olla nykyistä paremmin selvillä siitä,
millaisia lähtökohtia eduskunnalla itsellään
on jonkin asian järjestämiseksi. Kun eduskunta
ei hyväksy muutoksenhakurajoituksia, niitä on
turha eduskunnalle tarjota. Toisaalta voidaan myöskin kysyä,
onko lakivaliokuntakaan aivan oikeassa, kun se hallituksen esityksestä 54
pykälästä korjasi 40:tä pykälää.
Itse olin korjaamassa niitä pykäliä ja
ilmeisesti yksimielisesti, etten siinä mielessä vastuuta
pakoile tässä asiassa.
Edelleen voidaan ihmetellä lakiehdotuksen käsittelyn
yhteydessä hovioikeuksien omaa toimintaa. Hovioikeuksien
edustajille viestitettiin, ettei hallituksen esittämä muutoksenhakulupajärjestelmä
tule
hyväksytyksi valiokunnassa. Hovioikeudet pitäytyivät
kuitenkin hallituksen esitykseen eivätkä tuoneet
esiin mitään mielipiteitä siitä,
miten tämä asia olisi pitänyt ratkaista.
Näin ei todellisilta asiantuntijoilta eli hovioikeudesta saatu
mitään neuvoa, mitenkä pitäisi
menetellä.
Viime vuoden syksyllä korkeimman oikeuden presidentti
Olavi Heinosen johdolla valmistui toimikunnan mietintö hovioikeuksien
jutturuuhkan purkamisesta. Toimikunta ehdotti erityisiä seurantamenettelyjä,
joilla estettäisiin turhien juttujen meno hovioikeuteen.
Näin ei pidä tätä asiaa mielestäni
ratkaista. Ehdotettu seurantamenettely on samaa tasoa kuin hallituksen
esityksissä aiemmin ehdotettu muutoksenhakulupajärjestelmäkin.
Valtiontilintarkastajat ovat kannanotossaan todenneet, että ainoa
oikea tapa ratkaista tämä asia on antaa hovioikeuden
itsensä päättää, missä laajuudessa
se käsittelee asiaa. Jos hovioikeus katsoo, ettei tarvita
laajaa suullista pääkäsittelyä, niin
sitä ei tarvita. Jos hovioikeus katsoo, että tarvitaan,
niin se käsitellään laajasti uudelleen.
Jossakin on pantava raja turhille pääkäsittelyille
ja asian turhalle veivaamiselle. Jos emme usko hovioikeuden ammattitaitoon
tässä asiassa, niin äkkiä ei
tule mieleen, mikä olisi jokin toinen instanssi, joka tietäisi
tämän asian paremmin.
Valtiontilintarkastajille on ollut jossakin määrin
yllätys, siis minullekin, että eduskunnan lisäämä oikeudenkäymiskaaren
26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohtaa luetaan käytännössä niin, ettei
se kuitenkaan anna hovioikeuksille vapaita käsiä määrätä,
milloin pääkäsittelyn toiminta on muusta
syystä selvästi tarpeetonta. Kun näin
on, niin hovioikeuksien ruuhkat voidaan purkaa, kun muutetaan kyseinen
6 kohta niin, että kaikille asianosaisille tulee selväksi,
että se on nimenomaan hovioikeus, joka päättää,
miten asiat hovioikeudessa käsitellään.
Joskus lainsäätäjänä jää kummastelemaan, että vaikka
omasta mielestään on ollut mukana tekemässä selkeän
säännöksen, niin käytännössä lainkohtaa
sovelletaan toisin. Itse kyllä ymmärtäisin,
että kyseisen 6 kohdan mukaan hovioikeuksissa
olisi vapaat kädet päättää asiansa.
Mutta kun näin ei näytä olevan, niin
kohtaa tulee kiireesti selvittää.
Sisäasiainministeriön hallinnonalalla on käsitelty
muun muassa keskusrikospoliisin toimintaa. Rikollisuuden torjunnassa
on tärkeää, että rikoshyöty
voidaan ottaa pois, jolloin rikoksentekijällä on
vaikea jatkaa rikollista toimintaansa ainakin laajasti. Myös
rikoksen torjunnan keinovalikoimaa on laajennettu viime vuosina.
Tästä on esimerkkinä telekuuntelun käyttöönotto.
Käytännössä kuitenkin telekuuntelun
käyttöönotto on jäänyt
vähäiseksi. Sen järjestäminen
on kallista ja sitoo lisäksi paljon voimavaroja. Järjestäytyneen
rikollisuuden kasvu on aiheuttanut niin meillä kuin muuallakin
paineita todistajan aseman parantamiseksi. Keskusrikospoliisin piirissä tätä kysymystä
on
paljon pohdittu, ja poliisin edustajat ovat myös osallistuneet
kansainvälisiin kokouksiin asian johdosta.
Suomessa tulisikin tarkoin arvioida, kuinka suuri todennäköisyys
todistajalla on joutua todellisen uhkailun ja painostuksen kohteeksi.
Keskusrikospoliisin aloitteesta hallituksen hankesalkkuun on saatu
asiaa koskeva hanke-esitys.
Suomessa paljastunut huumerikollisuus on kuusinkertaistunut
1990-luvulla. Huumeita tavataan kaikkialla maassa, mutta yli puolet
rikosilmoituksista keskittyy kuitenkin Etelä-Suomen lääniin.
Suomen huumausainerikollisuus on kansainvälisesti katsoen
aika korkealla tasolla, ei kuitenkaan esimerkiksi niin paha kuin
jossakin Hollannissa, Belgiassa, ilmeisesti Ranskassakin.
Julkisuudessa on viime aikoina tullut runsaasti esiin tapauksia,
joissa huumerikolliset ovat olleet joko venäläisiä,
kotoisin entisen Neuvostoliiton alueelta, tai pitkään
Suomessa asuneita venäjää puhuvia henkilöitä.
Tältä osin en malta olla toteamatta, että valtiontilintarkastajat
jo aivan tuoreeltaan eli vuoden 1993 kertomuksessaan käsittelivät
inkerinsuomalaisten paluumuuttoa ja näkivät jo
tuolloin siihen liittyvän monta ongelmaa, joista me nyt
tällä hetkellä keräämme
ikävänlaisia kokemuksia. Vuoden 1999 kertomuksessa
valtiontilintarkastajat uudelleen käsittelivät
paluumuuttoon liittyviä kysymyksiä. Tässä yhteydessä on
kyllä todettava, että ne tilastot, mitkä julkisuudessa
inkeriläisten osuudesta olivat muutama kuukausi sitten,
eivät kyllä pitäneet paikkaansa, vaan
olivat moninkertaisesti liioiteltuja, mutta ongelmia joka tapauksessa
on olemassa.
Valtiontilintarkastajain mielestä rikoksen tutkintaan
liittyvä iso ongelma on se, että tutkinta-ajat
ovat jatkuvasti pidentyneet. Tämän vuoksi on tärkeää tehostaa
sekä poliisiviranomaisten keskinäistä että poliisin
ja syyttäjäviranomaisten yhteistyötä yksittäisten
rikosasioiden tutkinnassa ja syyteharkintaoikeuden lyhentämiseksi.
Ed. Krohn merkitään
läsnä olevaksi.
Henrik Lax /r (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Myllyniemi toi monta hyvin mielenkiintoista
näkemystä esille puheenvuorossaan. En tiedä,
onko minulla ihan omaperäinen tai väärä käsitys
tästä valtiontilintarkastajain kertomuksesta ja
erityisesti tästä mietinnöstä,
jota me käsittelemme. Jos nyt vain ajattelee näitä mielenkiintoisia
näkemyksiä hovioikeus- ja prosessijärjestelmästä,
niin minä en oikein yhtymäkohtaa tähän
mietintöön nähnyt eikä oikeastaan tässä ole
edes yhtään prosessioikeuden asiantuntijaa kuultu.
Jollakin lailla minusta tuntuu, että tämä keskustelu
olisi hyvä käydä jossakin toisessa yhteydessä,
mutta jäin vain vähän hämmästelemään.
En yhtymäkohtaa tähän pystynyt havaitsemaan.
Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Varmasti, ed. Lax, kaikki hämmästelemme,
mutta hänen olisi pitänyt ehkä lukea
tämä sivu 13, jossa sanotaan: "Näistä valiokunta
on erityisesti kiinnittänyt huomiota seuraaviin asioihin:
hovioikeuksien toiminta --." Siellä kyllä kokonaisilla
viivoilla tästä sanotaan. Siellä on asiantuntijoina
kuultu valtiovarainvaliokunnassa valtiontilintarkastajia näiltä osin
tästä asiasta.
Juha Karpio /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Myllyniemi kyllä valtiovarainvaliokunnassa asiantuntijana
esitti näitä mielipiteitä, mitä nyt tässä hän
myöskin kävi äsken täällä puhujakorokkeella
esittämässä.
Valtiontilintarkastajain kertomus vuodelta 2000 antaa pohdinnan
ja kommenttien aihetta moneltakin eri hallinnonalalta, mutta keskityn
lähinnä vain muutamaan keskeiseen asiaan, joista muun
muassa kuulimme lukuisia asiantuntijoita hallinto- ja tarkastusjaostossa.
On todettava, että myös puheenjohtajamme Olavi
Ala-Nissilä käsitteli jo näitä keskeisiä teemoja,
joihin myöskin tulen kohta puuttamaan, mutta muutama täydentävä huomio
myöskin hänen aikaisemmin täällä esittämäänsä.
Hätäkeskusuudistus toteutettiin vuonna 2000. Sen
keskeisenä tavoitteena oli taata tarpeelliset hätäkeskuspalvelut
koko kansalle samasta puhelinnumerosta ja keskuksesta niin, että keskukset on
sijoitettu eri puolille maata. Jo ennen voimaantuloa kokeiltiin
muun muassa Jyväskylässä muutaman vuoden
ajan uudistusta, ja on todettava, että palaute Keski-Suomen
hätäkeskuksen toiminnasta oli ja on edelleen varsin
myönteistä. Nyt kuitenkin näyttää siltä,
että uudistus Helsingin vastustuksesta johtuen on jäänyt
puolitiehen. Pääkaupunkiseudun edustajat jo valiokuntakäsittelyn
aikana vastustivat hätäkeskuslain soveltamista
Helsingissä, joten Helsingin hätäkeskus
on nyt lain ulkopuolella. On siis tarpeen, että asiaan palataan
jo vuonna 2003 ja että hätäkeskustoiminta
laajennetaan, mikäli se todetaan mielekkääksi,
myöskin Pääkaupunkiseudulle.
Toisena tärkeänä asiana valtiontilintarkastajat tarkastelivat
Valtion kiinteistölaitoksen eli Senaatti-kiinteistöjen
toimintaa, joka on herättänyt voimakastakin kritiikkiä.
Ennen kaikkea Puolustuslaitoksen kiinteistölaitoksen taholta
on koko vaalikauden vastustettu voimakkaasti suunnitelmia yhdistää Senaatti-kiinteistöjen
ja Puolustuslaitoksen kiinteistölaitoksen toiminta. Mitkään vaihtoehdot
eivät ole saaneet osapuolten hyväksyntää.
Tämän vuoksi onkin tärkeää selvittää perusteellisesti
Senaatti-kiinteistöjen toiminta ja sen kehittämistarpeet
puolueettoman ja ulkopuolisen arvioijan avulla. Näyttää olevan
tällä hetkellä lähinnä ikuisuuskysymys
Senaatti-kiinteistöjen tilanne, joten siltäkin
kannalta ulkopuolinen selvitys mahdollisesti nopealla aikataululla on
erittäin tarpeellista.
Yksi keskeisistä asioista vuoden 2000 tarkastuskertomuksessa
on valtiontilintarkastajain perusteellinen tarkastelu yrittäjyyden
edistämisestä ja siinä ilmenevistä ongelmista,
mihin myöskin hallinto- ja tarkastusjaostossa puutuimme. Kun
muutama vuosi sitten uusia yrityksiä perustettiin maahamme
noin 4 000:n vuosivauhtia, on yrityskanta lisääntynyt
kertomusvuonna vain neljäsosan verrattuna aikaisempiin
eli noin 900 uutta yritystä on enemmän kuin aikaisempina vuosina
ja perheyritysten määrä on tällä hetkellä Suomessa
Euroopan alhaisin.
Maassamme arvioidaan olevan lähivuosina noin 50 000
yritystä sukupolvenvaihdoksen edessä. Tästä määrästä perheen
sisäisinä tulee toteutumaan vain noin 15—20
prosenttia. Muun muassa yrittäjäjärjestöjen
taholta on useaan otteeseen julkituotu yritystoiminnan edistämistä hankaloittavia
asioita, kuten työllistämisen kalleus,
yrityksen perustamisen monimutkaisuus sekä yleinen yrittäjävastainen
ilmapiiri. Näin ainakin yrittäjäjärjestöt
ovat painottaneet, vaikka itse välttämättä en
juurikaan ole kohdannut yrittäjävastaisia asenteita.
Valtiovarainvaliokunta on myöskin painottanut, että esimerkiksi
yrittäjän sairastuessa on hänen sosiaaliturvassaan
puutteita, minkä epäkohdan korjaaminen vaatii
niin hallitukselta kuin eduskunnaltakin lainsäädännöllisiä muutoksia.
Tiedän, että yksityiset kansanedustajat ovat tästäkin
asiasta tehneet lukuisia aloitteita, jotka eivät kuitenkaan
tunnetuista syistä johtuen ole johtaneet sen pitemmälle.
Arvoisa puhemies! On selvää, että yrittäjyyteen
liittyviä parannuksia on tämän niin kuin
tulevankin eduskunnan pystyttävä toteuttamaan. Yrittäjäksi
ryhtymistä on rohkaistava, ja tähän voidaan
vaikuttaa yrittäjyyskasvatuksella. Edelleen on edistettävä toimivien
markkinoiden syntymistä sekä pyrittävä luomaan
yrittäjämyönteistä ilmapiiriä,
mikä osaltaan edesauttaa uutta yrittäjätoimintaa
ja luo uusia työpaikkoja ja vähentää tulevina
vuosina työttömyyttämme, kuten vappupuheissakin
monet ovat jo lupailleet.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karpio eräiden muiden edustajien
tavoin nosti esille Pääkaupunkiseudun hätäkeskuksen
erityisaseman. Haluan kertoa vielä perustelut asetelman
syntymiselle. Helsingin kaupunki investoi kymmenen vuoden aikana
lähes 100 miljoonaa markkaa kunnallisen hätäkeskuksen
perustamiseen. Arvoisa puhemies! Helsingin kaupunki ei saa valtionosuutta tämän
itsenäisen hätäkeskuksen ylläpitoon,
joka oli viime vuonna noin 16 miljoonaa markkaa. Vastaavan summan
Helsinki myös panostaa nyt koko maan hätäkeskusten
verkoston rakentamiseen.
Toivon, että myös se, että asukkaat
ovat tyytyväisiä tähän palveluun,
huomioidaan jatkotarkastelussa.
Juha Karpio /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Nämä tosiasiat, joita
ed. R. Hiltunen esitti, olivat todellakin myöskin meillä hallinto-
ja tarkastusjaostossa esillä. Syyt, jotka tässä todettiin,
aikaansaavat sen, että Helsingin hätäkeskus
jäi ulkopuolelle. Toisaalta valtiovarainvaliokunnan lausunnossa
todetaan, että on pyrittävä selvittämään
vuoden 2003 loppuun mennessä, olisiko syytä löytää ratkaisuja
myöskin näille investoinneille, joita olette tehneet,
jotta voisi koko maassa olla yksi ja yhtenäinen hätäkeskusjärjestelmä.
Kari Kantalainen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Aivan niin kuin ed. Myllyniemi, minäkin
puhun täällä kaksoisroolissa eli sekä valtiontilintarkastajana
että myöskin valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja
verojaostonkin näkökulmasta.
Arvoisa puhemies! Ennen varsinaista puheenvuoroa haluan pariin
asiaan kiinnittää huomiota. Ed. Tykkyläinen
nosti erityisen hyvin puheenvuorossaan ammattikorkeakoulujärjestelmän
esille ja mainitsi siihen liittyvästä evaluoinnista.
Voidaan todella todeta, että kun Suomi on menestynyt kilpailukykymittauksissa
varsin hyvin maailmalla, niin nyt kesäkuussa, kun kansainvälinen
evaluointi julkistetaan, ennakkotiedot kertovat siihen suuntaan,
että siellä jälleen kerran mairitellaan
Suomen menestystä. Tässä mielessä näyttäisi
siltä, että järjestelmä on selkeästi
löytämässä paikkansa.
Ed. Vihriälä nosti esille sukupolvenvaihdosongelman,
nimenomaan sen sukupolvenvaihdosten ruuhkan, joka on tulossa, todeten,
että hallituksen pitää osata tarttua
tähän. Näinhän tietysti on tehtykin,
mutta näen kyllä asian sillä tavalla, että tämän
hallituksen vastuulla varmaankaan ei ole se, että Suomen
ikärakenne on sellainen, joka on nyt vallitseva. Nimittäin
on selvää, että kun suomalaista ikärakennetta
tarkastellaan, meitä suurten ikäluokkien edustajia
on varsin runsaasti ja myöskin yrittäjäkunta
ikääntyy samassa tahdissa niin, että yrittäjien
keski-ikä tänä päivänä on
yli 50 vuotta. Tässä mielessä tämä asia
myöskin tulee nähdä.
Arvoisa puhemies! Senaatti-kiinteistöistä voisin
todeta sen verran, että olemme valtiontilintarkastajissa
olleet aktiivisia ja ottaneet sen esille sillä tavalla,
että voisimme mahdollisimman nopeasti pyrkiä vaikuttamaan
siihen, että kiinteistölaitoksen eli Senaatti-kiinteistöjen
toiminnan ulkoinen evaluointi voitaisiin tehdä ja miettiä,
millä tavalla kehityslinjat rakennetaan jatkossa, ja katsoa,
millä tavalla määritellään
vuokran määrittymisperusteet eri kiinteistömuotojen
ja kiinteistökohteiden osalta. Tätä selvitystyötä tehdään
niin, että saamamme tiedon mukaan nyt vappuun mennessä selvitysmiehen
on tullut antaa oma lausuntonsa tästä kehittämistyöstä.
Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin mennä itse varsinaisessa
esityksessä muutamin sanoin tähän yrittäjyydenedistämisproblematiikkaan,
mistä ed. Karpio erinomaisella tavalla toi lukuja esiin, joten
en puutu siihen. Valtiontilintarkastajien osalta meillä huomio
kiinnittyi selkeästi yrittäjyysasenteisiin ja
niiden edistämistarpeisiin. Kansainvälisissä tutkimuksissa
on voitu selvittää, että yrittäjyyttä uravaihtoehtona
tai yrittäjyysaktiivisuutta tutkittaessa Suomi on sijoittunut
varsin alhaisille sijoille. Huolestuttavaa on erityisesti se, että suomalaisten
kansainvälisestikin hyvä osaamisperusta ja osaamisen
kasvu koulutustason noustessa ei kanavoidu osaamiseen pohjaavaksi
yrittäjyydeksi, kuten monissa kaltaisissamme maissa. Työssäkäyvistä akateemisista
on yrittäjiä alle kymmenesosa ja yliopistot sekä korkeakoulut
kouluttavat edelleenkin pääosin työvoimaa
julkiselle sektorille tai suurten yritysten palvelukseen. Tässä mielessä on ymmärrettävä
se,
että hallituksen yrittäjyyshanke omalta osaltaan
pyrkii tarttumaan tähän kokonaisuuteen. Hankkeeseenhan
kuuluu hyvin laaja määrä erilaisia toimenpiteitä,
yli 100 yksittäistä toimenpidettä. Siellä on
jo toki saatu hyviä tuloksia aikaan eli asioissa on päästy
eteenpäin muun muassa hallinnon palvelujen osalta, velvoitteiden
osalta, myöskin verotuksessa on tehty tiettyjä linjauksia,
jotka omalta osaltaan puoltavat yrittäjyyttä.
Suomalaisten yritysten perinteisenä ongelmana pidetään
markkinointiosaamisen heikkoutta, ja näin on asia myöskin
valtiontilintarkastajien mielestä. Tekninen osaaminen,
uuden teknologian omaksuminen ja käyttöönotto
ovat hyvällä tasolla. Valtiontilintarkastajat
ovat kertomuksessaan koskien Tekesin toimintaa ja tutkimusten hyödyntämistä todenneet
sen, että Tekesinkin tulisi vielä parantaa liiketoimintaosaamistaan muun
muassa yhteistyössä yliopistojen ja muiden toimijatahojen
kanssa niin, että ideat ja keksinnöt pystyttäisiin
entistä paremmin kaupallistamaan.
Yrittäjyyden ja yritystoiminnan edistäminen on
yhteiskunnallinen kysymys muun muassa tärkeän
työllistämisvaikutuksensa takia ja edellyttää useiden
hallinnonalojen yhteistyötä sekä vahvaa
sitoutumista ja yhteistä näkemystä uusien yritysten
perustamista tukevasta toiminnasta. Niinpä valtiontilintarkastajat
esittävätkin huolensa siitä, miten poikkihallinnollisen
yrittäjyyshankkeen vaikuttavuutta seurataan ja miten siitä saadut
kokemukset hyödynnetään tulevaisuuden yrityspolitiikassa.
Kauppa- ja teollisuusministeriöllä ei ollut tätä kertomusta
tehdessään esittää tietoa yrittäjyyden
edistämistä koskevien toimenpiteiden vaikuttavuudesta
muiden ministeriöiden osalta ja myös sen omiin
vaikuttavuusarviointeihin kaivattiin lisää konkreettisuutta.
Nyt meneillään on parhaillaan vaikuttavuusarviointi, johon
myöskin kenttäyrittäjät pääsevät
omalta osaltaan vaikuttamaan samoin kuin yrittäjyyshankkeen
päivitys niin, että saisimme arvion siitä,
mitkä asiat vielä tämän hallituskauden
aikana viedään eteenpäin. Tämä päivitys
olisi tarkoitus saada kuntoon kesään mennessä.
Arvoisa puhemies! Tästä sukupolvenvaihdosproblematiikasta
vielä sen verran, että kun kentällä on
kysytty sukupolvenvaihdostilanteessa olevilta yrityksiltä,
millaista apua he tarvitsevat ja missä ovat suurimmat pullonkaulat,
vastaukset ovat varsin yksiselitteisiä: yrittäjiä askarruttavat
yrityksen arvonmääritys, verotuskysymykset, yrityskaupan
muodot ja rahoitusvaihtoehdot. Yksi keskeinen ongelma on myös
se, mistä löytyy jatkaja, jos talon sisältä tai
perheen sisältä ei löydy halukkuutta.
Yrittäjäjärjestön tutkimusten mukaan
lähes 50 prosentilla ikääntymisen takia luopuvista
yrittäjistä ei ole jatkajaa tiedossansa. Yritykset
eivät kaipaa ensisijaisesti koulutusta vaan ratkaisuja
liiketoiminnan kehittämiseen, juridiikkaan ja rahoitukseen
liittyvissä kysymyksissä. Tietysti luopumiseen
liittyy paljon myös tunnetekijöitä varsinkin
silloin, kun yrittäjä on itse yrityksensä perustaja.
Tähän ongelmatiikkaan on haettu ratkaisuja muun
muassa niin, että Pirkanmaalla on pilotoitu työvoima-
ja elinkeinokeskuksen, yrittäjäjärjestön,
Finnveran ja uusyrityskeskuksen toimesta projektia, joka on nyt
sitten monistettu jo valtakunnalliseksi nimeltänsä Viestinvaihtotuote. Tätä tuotetta
tukemaan on erityisesti uusyrityskeskuksessa lähdetty keräämään
jatkajapankkia yrittäjäksi aikovista henkilöistä,
joilla ei joko ole omaa yritysideaa tai joiden idealla ei ole kannattavan
toiminnan edellytyksiä.
Nyt olemme kuitenkin ajautuneet selkeästi tilanteeseen,
jossa maakunnassa ja yleensä valtakunnassakin oppilaitokset
haluaisivat käynnistää oman sukupolvenvaihdoshankkeensa
ja saada projektin toteutukseen julkista tukea. Onkin aiheellista
kysyä, millä kokemuksella oppilaitokset toteuttaisivat
hankkeita ja mitä lisäarvoa ne voisivat tuoda
sukupolvenvaihdosta suunnittelevalle tai mahdollisesti jatkavalle
yrittäjälle. Omat koordinaatio-ongelmansa ovat
syntyneet muun muassa eri ministeriöiden taholta.
Opetusministeriö ja lääninhallitus
ovat tehneet rahoituspäätöksiä oppilaitoksille
sukupolvenvaihdoksiin liittyvien koulutushankkeiden rahoittamisessa.
Tältä osin yrittäjien palaute on usein
varsin hämmentävä, esimerkiksi tärkeitä verotus-,
rahoitus- ja arvonmääritysasioita ei välttämättä opita
koulunpenkillä. Ja jos koulutusta järjestetään,
se onkin sitten jo pitkävaikutteisempi asia. Luopumista
harkitseva yrittäjä ei välttämättä tarvitse
yleistä koulutusta vaan ongelmaansa räätälöityjä ratkaisuja.
Samoin työministeriö on käynnistänyt
avoimen valtakunnallisen haun sukupolvenvaihdoshankkeiden käynnistämiseksi.
Monilla työvoimatoimistoilla on jo paikallisia sukupolvenvaihdoshankkeita
menossa.
Mielestäni koulutusta parempi malli tässä suhteessa
on mainittu ja kokeiltu pilotoitu viestinvaihtokonsepti, jossa maan
parhaat asiantuntijat ovat sukupolvenvaihdosyritysten käytössä subventoituun
hintaan yhdistettynä palveluun, jossa yrittäjää autetaan
etsimään jatkaja omalle yritykselleen. On perusteltua
olettaa, että trendikkään aiheen ympärillä haluavat
kaikki puuhastella, mutta samalla hukataan resursseja, hämmennetään
yrittäjäkuntaa ja joudutaan kymmenien ja jopa
satojen pikkuprojektien viidakkoon.
Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta lopuksi sen, että olisi
tärkeää, että valtakunnallisesti
ministeriötasolla sovittaisiin, että julkisesti
tuetut yritysten sukupolvenvaihdoshankkeet organisoitaisiin valtakunnan
tasolla kauppa- ja teollisuusministeriön ja aluetasolla
te-keskusten kanssa, niin että muut ministeriöt
eivät ainakaan keskustelematta kyseisten organisaatioiden
kanssa käynnistäisi omia hankkeitaan.
Samoin tulisi jalostaa koeteltuja projekteja, kuten viestinvaihtokonseptia,
samoin tulisi rakentaa yhteistyötä alueen aitojen
toimijoiden kuten yrittäjäjärjestöjen,
te-keskusten, Ensimetri-uusyrityskeskusten ja tämän
tyyppisten kanssa sekä rakentaa alueelliset tietopankit
potentiaalisista yrittäjäehdokkaista ja yrityksistä,
joista yrittäjä on luopumassa. Tällöin
saataisiin selkeästi räätälöityä tulosta,
niin että yrityksemme voisivat siirtyä paremmissa
voimissa uuden jatkajan käsiin.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa rouva puhemies! (Jyrinää läheiseltä rakennustyömaalta)
Taitaa tulla jyrisevä puheenvuoro.
Kuten hallinto- ja tarkastusjaoston puheenjohtaja ed. Ala-Nissilä totesi,
tätä asiaa valtiovarainvaliokunnassa käsittelivät
muutkin jaostot lausunnonomaisesti, ja asunto- ja ympäristöjaosto myöskin
puuttui tilintarkastajien kertomukseen lähinnä sen
vuoksi, että tilintarkastajat olivat aika laajasti kertomuksessaan
ottaneet kantaa asuntomarkkinoiden kehitykseen erityisesti kasvukeskuksissa.
Tilintarkastajat ovat olleet aivan oikeassa todetessaan, että epätasapaino
kasvukeskuksissa edelleen jopa pahenee kysynnän ja tarjonnan
välisen epäsuhteen vuoksi. Tilintarkastajat ovat
kantaneet huolta arava- ja korkotukijärjestelmän
jatkuvuudesta, kohtuuhintaisten vuokra- ja omistusasuntojen saatavuudesta
jne. ja todenneet, että kaavoituspolitiikan rooli on hyvin
keskeinen vastattaessa niihin haasteisiin, mitä asunto-ongelman
hoitamiseen liittyy.
Jonkin verran kuitenkin jaostoni jäsenten korviin ja
muutenkin kolahti tilintarkastajien kannanotto koskien Pääkaupunkiseudulle
osoitettua erityistä kunnallistekniikka-avustusta, jonka
tämän vuoden budjettia käsiteltäessä valtiovarainvaliokunta
ja eduskunta yksimielisesti hyväksyivät. Tässähän
valtiontilintarkastajat ovat edellyttäneet, että tällainen
kunnallistekniikka-avustus edellyttäisi laajempaa periaatteellista
keskustelua. Toisaalta he kuitenkin ovat samassa lausunnossaan hyvin
selkeästi vaatineet pikaisia ja nopeita toimia ja keinoja,
joilla erityisesti Pääkaupunkiseudulla asuntotuotantoa
saataisiin käynnistettyä.
Kunnallistekniikka-avustus, joka vanhassa rahassa muutamia kymmeniä miljoonia
varmasti tulee merkitsemään, ehkäpä vähän
enemmänkin koko määräaikaisena
käyttöaikanaan, on kuitenkin hyvin merkittävä.
Ja niin kuin valtiovarainvaliokunta tämän vuoden
budjettimietinnössään totesi, sillä on
tarkoitus käynnistää sellaisia asuntoalueita,
jotka muuten ovat vaarassa jäädä toteutumatta
tai joiden toteutuminen on vaarassa siirtyä kauaksi tulevaisuuteen.
Muuttoliike on edelleen totta, ja on arvioitu, että vuoteen
2010 mennessä Pääkaupunkiseutu ja sen
kehyskuntien väkiluku kasvaa 117 000 henkilöllä,
josta luonnollista lisäystä on 37 prosenttia,
loppu muuttoliikettä. Tämä kehitys ei
sinällään ole poikkeava. Jos me arvioimme
esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kasvua 40-luvulta
asti, niin kyllä suurin piirtein kasvukäyrä on
ollut aina aivan samansuuntainen. Jos ajatellaan 60- ja 70-lukuja,
jolloin sen lisäksi, että väki maassa
muutti kasvukeskuksiin ja Pääkaupunkiseudulle,
se muutti myöskin Ruotsiin sankoin joukoin, niin siinä suhteessa
maaseudun tyhjeneminen oli vielä hurjempaa suhteessa muuttoliikkeeseen.
Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään
todennut joitakin asioita, joita on tapahtunut tarkastelujakson
jälkeen, ja tässä kunnallistekniikka-avustus
on tietenkin yksi osa vain. Arajärjestelmäähän
hallituksen osalta parannettiin, mutta täytyy todeta, että se
kanta, joka tämän vuoden budjettiin liittyi valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä, kun edellytimme ponnessa, että arajärjestelmää pitää kehittää niin,
että se paremmin ottaa huomioon asukkaiden maksukyvyn,
tulotason ja turvaa riittävän asuntotuotannon,
niin tämä araremontti, joka nyt on sovittu hallituksessa,
ei kyllä tätä täytä.
Siihen on viitattu myöskin tässä mietinnössä,
jossa todetaan, että hallituksen tekemät ratkaisut
eivät kuitenkaan paranna kaikilta osin vanhojen lainojen
lainaehtoja eduskunnan edellyttämällä tavalla.
Eli käytännössä juuri tämän
vanhan aravalainakannan lainaehtoihin ei saatu sellaista parannusta,
jolla voitaisiin saada myöskin käytännön
helpotusta liian kovista vuokrista kärsivien tilanteeseen
erityisesti Pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa.
Kuten sanoin, valtiontilintarkastajain kertomus kiinnittää huomiota
kaavoitukseen, joka nyt on uutena asiana tulossa työryhmän
käsittelyyn. Ympäristöministeriö asetti
20.9.2000 toimikunnan, jonka tehtävänä oli
laatia ehdotus kaavan toteuttamisvastuiden ja yhdyskuntarakentamisen rahoitusjärjestelmien
kehittämiseksi.
Työryhmä nyt on pikkuisen riitaisena työnsä saanut
valmiiksi. Siinähän on kysymys siitä,
millä tavalla pysyttäisiin oikeudenmukaisemmin
jakamaan niitä kustannuksia, joita syntyy, kun uusia asuinalueita,
yleensä asuntotuotantoa, rakennetaan ja erityisesti miten
siihen liittyvä kunnallistekniikka ja muut kaavoituskustannukset
maksetaan. Nythän ne menevät puhtaasti kuntien maksettaviksi
ja myöskin asukkaiden maksettaviksi. Yleensä maanomistaja,
jonka maille nämä hankkeet tulevat ja asuinalueet
rakennetaan, on enemmänkin kyllä siinä,
voisiko sanoa, vuolemassa rahaa. Tältä osin työryhmän
työ toivottavasti menee eteenpäin ja todella niin,
että sekä asukkaiden että kuntien ja
maanomistajien kesken pystyttäisiin saamaan oikeudenmukaisempi jako.
Mutta todellakin, vielä toistan sen, kritiikki Pääkaupunkiseudun
kunnallistekniikka-avustusta kohtaan oli pikkuisen kohtuuton. Se
on asianmukaisesti valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todettu,
ja tältä osin asia on kunnossa.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Valtiontilintarkastajain kertomus vuodelta 2000
on erittäin mielenkiintoinen ja opettava opus. Tässä olisi
montakin asiaa, joihin voisi puuttua, sen pohjalta varsinkin, kun
olen ollut työskentelemässä hallinto-
ja tarkastusjaostossa. Mutta keskityn muutamaan kohtaan, lähinnä uskoisin
oman elämänkokemukseni ja koulutukseni pohjalta.
Ensiksi yrittäjyyden edistämiseen: Valtiontilintarkastajat
ovat pitäneet huolestuttavana, että suomalaisten
hyvä osaaminen ei kanavoidu yrittämiseksi. Tästä on
jo aikaisemmin täällä puhuttu. Mutta
potentiaalia yrittäjäpuolella on siinä, että esimerkiksi
naiset voisivat olla yhä useammin yrittäjiä.
Kuitenkin tämäkin tukehtuu siihen yleismaailmalliseen
ongelmaan, joka on myös palkansaajanaisilla ongelmana,
eli kodin ja työn yhteensovittamiseen. Tämä on
ihan yhtä lailla naisyrittäjille kuin naispalkansaajille
ongelma. Toivoisinkin, että siihen löytyisi luovia
ratkaisuja, että naiset yhä useammin pystyisivät
olemaan yrittäjiä. Itse suhtauduin kriittisesti
naisyrittäjälainoihin aiemmin, mutta kuultuamme
asiantuntijoita olen nyt täysin vakuuttunut, että naisyrittäjälainat
ovat olleet paikallaan ja ovat tulleet tarpeeseen.
Suomessa arvioidaan lähivuosina olevan yli 50 000
yritystä sukupolvenvaihdoksessa. Tutkimusten mukaan vain
noin 10 000 yritystä tekee sukupolvenvaihdoksen
perheen sisäisenä. Mielestäni tämä on
huolestuttava tieto. Mielestäni valiokunta on sanonut erittäin
hyvin sivulla 5, että valtiovalta voi toimillaan ratkaisevalla
tavalla edistää sukupolvenvaihdosten toteutumista. Tälle
onkin jatkossa tehtävä jotakin. Uskon, että luovalla
veropolitiikalla voidaan vaikuttaa yrityselämän
virkistymiseen Suomessa. Yrittäjänä olo
on, jos vertaan sitä omaan lääkärintyöhöni, vähän
sellaista kuin päivystäisi 365 vuorokautta vuodessa
eli siis joka päivä.
Kuulimme asiantuntijoita ja saimme kuulla tutkimuksesta, jossa
eräissä alueellisissa kyselyissä jopa
yli 85 prosenttia vastanneista on pitänyt yrittäjyyttä oppimiskysymyksenä.
Tiedän, että kotikaupungissani on eräs
perheyrityksen hallituksen puheenjohtaja, teollisuusneuvos, tekniikan
tohtori, honoris causa, joka sanoo, että yrittäjäksi
synnytään. Näin varmasti onkin, mutta
siitä huolimatta uskon, että kuitenkin meidän täytyy
tätä mielipidettä uhmatenkin kehottaa
yhteiskuntaa asennekasvatukseen, joka johtaa myönteisempään
suhtautumiseen yrittäjiä kohtaan. Pelkät
myönteiset asenteet eivät auta, vaan esimerkiksi
ammattikorkeakouluissa ja korkeakouluissa on opetettava yrittäjyyteen
liittyviä käytännön taitoja.
Tarkoitan tällä esimerkiksi, miten perustaa yritys,
kuinka pidetään kirjanpitoa, kuinka käydään
kirjeenvaihtoa ja tietenkin miten markkinoidaan, mikä täällä on
tullut esille.
Eräs asiantuntija otti esille, että yrittäjyyden asenneilmasto
olisi viilenemässä Suomessa. Toisaalta hän
peräänkuuluttaa yrittäjyyttä todellisena
uravaihtoehtona ja näki siinä mahdollisuuksia varsinkin
naisyrittäjille ja akateemiselle yrittäjyydelle.
Onhan meillä ollut niinkin korkea tavoite kuin saada ikäluokasta
70 prosenttia korkeakoulutetuksi.
Lisäksi mietinnössä todetaan, että suomalaisten
yritysten markkinaosaamisen heikkous on tullut esille useissa yhteyksissä.
On jotenkin järkyttävää todeta
näin, kun on kasvanut kodissa, jossa kauppaopetus on ollut
30 vuotta keskeisin tekijä. Isäni oli noin 38
vuotta kauppaoppilaitoksen rehtori Seinäjoella, ja hän
opetti jo kotona, että suomalaiset eivät osaa
markkinoida hyviä tuotteitaan. Edelleen 2000-luvulla luemme
asiantuntijoitten sanomana tätä samaa viestiä.
Kyllä nyt olisi korkea aika saada jotakin muutosta aikaiseksi.
Vanhusten laitoshuollosta haluaisin muutaman asian mainita.
Valtiontilintarkastajat katsovat, että sosiaali- ja terveydenhuollon
yhteistyössä on nähtävissä jännitettä.
Uskonkin, että tämä johtuu siitä,
että kansanterveyslakimme on tehty vuonna 1972. Samana
aikana tehty koululainsäädäntö peruskoulusta
on jo läpikäynyt muutokset. Nyt peräänkuulutankin
sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö perataan
käsi kädessä ja uudistetaan niin, että tämmöiset
jännitteet saadaan käytännön
työkentästä pois. Meillä on ihan
riittävästi haasteita saada riittävästi
työntekijöitä ja vanhukset hoidettua.
Mietinnössä myös peräänkuulutetaan
laatusuosituksia. Totta kai ne ovat erittäin keskeinen
asia, varsinkin kun määrä lisääntyy.
Palveluasuminen on lisääntynyt, ja eri yhteistyötahot
tekevät yhteistyötä kunta—valtio-sektorilla
ja myös kolmannen sektorin yritykset. Tähän
liittyy kiinteästi myös omaishoito, josta täällä täysistunnoissa
on monet kerrat puhuttu. Meillähän on noin 300
000 omaishoitajaa ja kaksi kolmasosaa hoidettavista on yli 65-vuotiaita.
Siis omaishoito on siten pääasiassa vanhusten
hoitoa, mutta myös vammaisia ja pitkäaikaissairaita
hoidetaan omaisten toimesta. Toisin sanoen yhteiskunta saa edullista
työvoimaa omaishoitajista.
On kuitenkin järkyttävää lukea
omaishoitajien erilaisesta kohtelusta. Koska palvelun antaminen
on harkinnanvaraista kunnissa, on edelleenkin olemassa kuntia, joissa
ei omaishoidon tukea myönnetä laisinkaan. Varmasti
monet kansanedustajat ovat kuulleet, että omaishoitajien
verotusta pidetään kohtuuttoman korkeana, ja varsinkin
eräs selkeä epäkohta, joka tulisi korjata,
on se, että omaishoitajalla ei ole oikeutta vähentää tuloistaan
kulukorvausta siltä osin kuin kulut liittyvät
hoitoon. Tulevaisuus ei tuo helpotusta vanhusten hoitoon, päinvastoin
vanhusten ja vammaisten hoitotarve tulee lisääntymään
jatkossa.
Kuten edellä mietinnössä mainittiin,
laatusuositukset pitää pitää korkeina.
Tähän on otettava myös — kun
eri toimijoita tulee lisää — huoli siitä,
että työntekijöitten nuhteettomuus säilyy
tulevaisuudessakin. Vertaan tässä esimerkiksi
hallituksen esitykseen n:o 3 tältä vuodelta, jossa
peräänkuulutetaan lasten kanssa toimivien henkilöiden
nuhteettomuutta. Vanhukset saattavat olla kovinkin avuttomassa tilassa,
kun he päästävät hoitavan henkilön
kotiinsa. On ollut tapauksia, jolloin vanhuksia on huijattu taikka
jopa pahoinpidelty. Mielestäni myös vanhuksille
pitää turvallinen vanhuus taata ja sellaiset henkilöt
heitä hoitamaan, jotka tulevaisuudessakin ovat nuhteettomia,
niin kuin hoitajat pääsääntöisesti
tähänkin asti ovat olleet.
Rouva puhemies! Vielä tähän loppuun: omaishoitoa
tulee jatkossakin kehittää, ja kuten mietinnössä mainitaan,
tulee selvittää perusteellisesti muun muassa lainsäädännön
toimivuus, sosiaali- ja terveydenhuollon välinen yhteistyö, ja
tässä peräänkuulutan tätä lainsäädännön
uudistamistyötä.
Lopuksi haluan vielä sanoa muutaman sanan asioista,
joista en pysty enää ajan puutteen vuoksi puhumaan.
Valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota
seuraaviin seikkoihin, jotka ovat myös minunkin sydämelläni:
pitää pitää huoli valtion henkilöstöstä ja
valtiotyönantajan kilpailukyvystä, on kiinnitettävä huomiota
ja poistettava epäkohdat opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmistä,
yksityisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon julkinen rahoitus ja
niiden rahoituksellisessa vuorovaikutussuhteessa esiintyvät ongelmat
on selvitettävä.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä valtiovarainvaliokunnan
mietintö Valtiontilintarkastajain kertomuksesta vuodelta 2000
on mieluisaa luettavaa, niin kuin täällä aikaisemmissakin
puheenvuoroissa on jo todettu. Mielestäni ne kohdat, jotka
tähän mietintöön on nimenomaan
nostettu esille, ovat varmasti niitä keskeisiä,
joilla esimerkiksi meidän hyvinvointiamme voidaan edistää.
Jos näihin epäkohtiin, mitä täällä on
nostettu esille, löydetään ratkaisuja
lainsäädäntöteitse tai jonkun
muun toimenpiteen kautta, niin uskon, että on jo pitkiä askeleita otettu
parempaan käytäntöön.
Täällä on nostettu esille nimenomaan
yrittäjyyden edistäminen ja ihan näistä peruskysymyksistä vanhusten
palvelut ja myöskin työllisyyskysymykset, alueelliset
työllisyyserot ja asuntomarkkinoiden kehitys. Jo otsakkeina
ne kertovat aika paljon, saati sitten, että kun tekstejä lähtee lukemaan,
löytää ne keskeiset kysymykset, joihin
nyt yhteiskunnassa on puututtava. Odotetaan tietysti, että hallitukselta
vielä tämän kauden aikana löytyisi
näihin ratkaisuja. Monia toimenpiteitä ja hankkeita
on toki meneilläänkin, mutta on tietysti edelleenkin
huolestuttavaa se, että meillä Suomessa yrittäjyysasenne
on sitä mitä on. Kun ajatellaan kansainvälisesti
meidän valtaisaa osaamistamme ja korkeaa tasoa koulutuksessa eri
ammatillisissa oppilaitoksissa, niin tuntuu pahalta, että sitten
se osaaminen ja kaikki tietotaito, mitä on, ei kanavoidu
yrittäjyydeksi. Toki on aivan hyvä, että meillä koulutetaan
osaavia ihmisiä julkiselle sektorille ja erilaisiin tehtäviin
palvelusektoreille palkansaajiksi, mutta kynnystä omaan
uskallukseen yrittäjäksi pitäisi nyt
konkreettisesti madaltaa.
Jäin miettimään, kun minulle ei auennut,
kun tässä sanotaan, että valiokunnan
saamat tiedot tukevat käsitystä, että koulutus
vähentää yrittäjyyttä erityisesti
miesten keskuudessa. Sitten todetaan, että naisyrittäjyyden
kasvun keskeisempiä ongelmia on puolestaan kodin ja työn
yhteensovittaminen. Ajattelen näin, että varmasti
naisyrittäjien kohdalla saattaisi koulutus vähentää tahi sitten
edistää yrittäjyyttä, mutta
kun eteenpäin luin tätä, niin kyllähän
ne todelliset yrittäjyyden esteet ovat aivan jossain muualla.
Ajattelen näin, että koulutuskysymykset on helpompikin
ratkaista ja korjata kuin nämä muut esteet, joita
täällä on otettu esille. Tuntuu hämmästyttävältä,
ettemme ole löytäneet ratkaisua, ettei
hallitukselta ole tullut esitystä. Täällä jossain
puheenvuorossa todettiin, että useita aloitteita on tehty
muun muassa yrittäjien sosiaaliturvan puutteiden korjaamiseksi.
Se, miksi näitä ratkaisuja emme ole vielä tässä salissa
pystyneet tekemään, on tietysti vastausta vailla.
Monet epävarmuustekijät liittyvät
yrittäjyyteen: velkaantumisen pelko ja omaisuuden menettämisen
pelko. Meillä on vielä konkreettisesti tänä päivänä kokemuksen
kautta tietoa siitä, miten moni yrittäjä on
menettänyt omaisuutensa ja tulevaisuuden toivon ja uskon
ja jopa terveytensä näissä erilaisissa
tilanteissa sitten, kun yritys on joutunut vaikeuksiin. Rahoittajat
voivat tosiaan vaatia aloittavan yrittäjän käytössä olevan oman
asunnonkin lainan vakuudeksi. Näitä korjaustoimenpiteitä lainsäädännön
kautta tulisi nyt pikaisesti saada eteenpäin. Sikäli
nyt tämä mietintö olkoon viemässä näitä asioita
eteenpäin.
Täällä näistä yrittäjyyshankkeista
on paljon puhuttu, ja varmasti niillä on oma merkityksensä,
mutta ennen kaikkea siihen, millä tavalla näitten
hankkeitten vaikuttavuutta arvioidaan, varmasti on syytä jatkossa
löytää myöskin omat keinonsa.
Meillä tutkimusten mukaan puhutaan yrittäjyyskasvatuksesta
ja on joissain kyselyissä jopa todettu, että 85
prosenttia vastanneista pitää yrittäjyyttä oppimiskysymyksenä.
Ed. Nurmi toi omassa puheenvuorossaan tähän sisältöä.
Tämä on mielenkiintoinen tutkimustulos. Varmasti vielä meillä on
käsitys vallalla, että kuitenkin yrittäjyyteen
ikään kuin kasvetaan. Juuret ovat perheessä ja
voivat olla suvussa, jo hyvinkin pitkältä taustalta
ne voimavarat nousevat. Mutta jos on kysymys oppimisesta, niin onhan
tämä melkoinen haaste meidän koulutusjärjestelmällemme,
mitä kaikkea voidaan sitten vastauksena tähän
antaa.
Ennen kaikkea tietysti tästä mietinnöstä on nostettava
esille, että valtiontilintarkastajat kiinnittävät
huomiota myöskin yritysten kaikkien toimintaedellytysten
parantamiseen ja toteavat, että ei ole kysymys pelkästään
yhdestä asiasta, vaan laajasti talouspolitiikan alueen
kysymyksistä, aluepolitiikan alueen kysymyksistä ja
sosiaalipolitiikan kysymyksistä, puhumattakaan sitten asenteista
ja arvostuksista kaiken kaikkiaan.
Arvoisa puhemies! Ilahduin suuresti, kun vanhustenhuollon kysymys
oli näin positiivisella tavalla täällä otettu
esille, ennen kaikkea omaishoitajakysymys. Kun meillä on
useitakin lakialoitteita ja esityksiä tässä salissa
käsitelty nimenomaan omaishoitajajärjestelmän
kehittämiseksi ja parantamiseksi, tässä mietinnössä on
selkeästi tuotu esille ne epäkohdat, jotka ovat
tällä hetkellä vallitsevia ja jotka pitäisi
poistaa, jotta voidaan kotona tapahtuvaa hoitoa kehittää ja
mahdollistaa se parhaalla mahdollisella tavalla. Kun valtiontilintarkastajat
toteavat, että vanhuuspolitiikassa on hoitosuosituksia
ja laatusuosituksia tuotettu, niin täällä todetaan,
että suosituksen seurantaan tarvittavaa tilastointia sekä käytettävää käsitteistöä
on
tarpeen kehittää. Jäin miettimään,
mitä kaikkea tällä halutaan viestittää,
kun todella tilastointi ymmärtääkseni
on kaikkein helpoin tie kulkea eteenpäin ja sieltä noita
lukuja varmasti on nytkin jo saatavissa.
Mutta itse kantaisin enemmän huolta siitä, mitkä ovat
kaiken kaikkiaan meidän tämän päivän
asenteemme vanhustenhuoltoon ja -hoitoon nähden ja mikä on
se arvomaailma, minkä kautta vanhusten palveluja tarkastellaan.
Ajattelisin näin, että varmasti on kysymys myöskin
pitkälti hoitotyön koulutuksesta niin, että vanhusten
hoitotyöhön olisi enemmän innostusta
ja motivaatiota ja että koulutus myöskin tuottaisi
sellaista henkilöstöä, joka pystyy vastaamaan
niihin haasteisiin, joita tällä hetkellä vanhustenhuollossa
todellisuudessa on. Onko kysymys myöskin siitä, että todella
sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö kangertelee liittyen
näkemyseroihin? Varmasti taustalla on sitten kysymys myöskin
erilaisista koulutuslinjoista ja koulutusjärjestelmistä sosiaali-
ja terveydenhuollon tehtäväalueella. Näihin
on haettava uusia ratkaisuja kaiken kaikkiaan.
Keskeisin kysymys varmasti on näissä vanhusten
hoitolaitoksissa henkilöstömitoitus ja henkilöstön
jaksaminen. Niihin kysymyksiin on ratkaisuna henkilöstön
voimavarojen lisääminen ja myöskin sen
työssä jaksamiseen liittyvät muut toimenpiteet.
Palkkaus on varmasti myöskin yksi keino, samoin työolosuhteiden
parantaminen. Se, että omaishoidon kehittämiseen
mahdollisesti etsitään kokeilujen kautta ratkaisuja,
on yksi hyvä kanava. Mutta ajattelisin, että samanaikaisesti
meidän on nyt löydettävä tähän
järjestelmään lainsäädännön
uudistamisen kautta ratkaisuja, koska jo kokemuksen kautta tiedämme, mikä on
vapaapäiväjärjestelmä ja mikä on
maksujärjestelmän vaikutus ja myöskin
sen, ketkä hakeutuvat omaishoitajiksi, ja myöskin
tunnemme verotusjärjestelmän ja omaishoitajien
eläke-edut. Omaishoitajien kuntoutusjärjestelmään
tulee saada parannuksia.
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Koska puheenjohtaja ei nyt ole paikalla,
niin vaikka en varmasti olisi oikea henkilö vastaamaan
tähän kysymykseen, ainakin haluan yrittää.
Miksi korkeasti koulutetut miehet eivät lähde
yrittäjiksi? Ainakin kun asiantuntijoita kuultiin ja on
katsellut tätä maailman menoa, niin alueella,
jolta tulen, on paljon vanhoja kuuluisia perheyrityksiä,
ja kun siellä on koulutustaso noussut sukupolvien kuluessa,
niin sukupolvenvaihdoksen vaikeus on yksi syy, minkä takia
miehet eivät enää sinne hakeudu. Samoin
eräs asiantuntija sanoi, että meillä arvostetaan
turvallisia ammatteja, virkoja, pelätään
menettää asunto, pelätään
aina markkinatalouteen liittyviä riskejä, ei uskalleta
ottaa riskejä, ja vielä on byrokratia, ei niinkään
sen paljous vaan sen sokkeloisuus tai avuttomuus byrokratian rattaiden
edessä.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Valtiontilintarkastajien kertomus vuodelta
2000 on nyt käsittelyssä ajankohtana, jolloin
yritysmaailma on käsitellyt jo vuoden 2001 tilinpäätöksensä.
Tilintarkastajat kertomuksessaan nostavat esiin asioita ja asiakokonaisuuksia,
jotka on huomioitava valtion tulevissa toimenpiteissä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla tilintarkastajat
kiinnittävät huomiota yrittäjyyden edistämiseen.
Yritysten merkitys nykymaailmassa näyttää itsestään
selvältä, ja siksi yrittäjyyteen kohdistuu monenlaisia
odotuksia. Yritykset pitävät kansantaloutta käynnissä tarjoamalla
asiakkaille erilaisia hyödykkeitä ja maksavat
valtiolle veroja sekä muita maksuja. Viimeisimpien Tilastokeskuksen
yritysrekisterin tietojen mukaan Suomen yrityskanta lisääntyi
vuoden 1999 aikana vain 900:lla. Miksi yrittäjyys ei kiinnosta?
Tutkimusten mukaan vain 10—12 prosenttia suomalaisista
voi harkita yrittäjäksi ryhtymistä. Miksi
yrittäminen ei ole tänä päivänä muodikasta?
Osasyynä varmaan siinä on se, että riskit
ovat yrityksissä kuitenkin varsin suuret, ja erityisesti
se, että emme ole kyenneet luomaan yrittäjille
varsinkaan siinä tilanteessa, kun he epäonnistuvat,
edes minkäänlaista sosiaaliturvaa. Hallitus ei
ole onnistunut toimillaan luomaan yrittäjyyteen innostavaa
ilmapiiriä, vaikka hallituksen Yrittäjyys-hanke
sinänsä on hyvä ja siinä on
yli 100 kohtaa.
Yrittäjyyteen liittyvän byrokratian vähentäminen
toteuttamalla niin sanotun yhden luukun periaate antaa odottaa itseään
ja myös yrittäjäksi mahdollisesti aikovia.
Mirjami Laitisen työryhmä on tehtävänsä tehnyt,
ja järjestelmä olisi mitä todennäköisimmin
käyttöön otettavissa, kunhan siihen vain
riittäisi intoa. Mutta varmasti kauppa- ja teollisuusministeriössä osataan
kertoa, miksi lakihankkeet eivät etene.
Yrittäjien ja yrittäjiksi aikovien koulutusmahdollisuuksien
parantaminen sekä peruskoulujen ja keskiasteen koulujen
ja opettajien koulutuksen korkeatasoisemmaksi nostaminen on yksi koulumaailman
suuri haaste. Viime talven aikana, kun olemme käyneet keskusteluja
myös TT:n kanssa, sieltä saimme karun totuuden
kuulla. Opetusministeriötä ei kiinnostanut lähteä TT:n kanssa
yhteistyöhön yrittäjyyskoulutuksen ja yrittäjyyskasvatuksen
tiellä, vaan opetusministeriössä todettiin,
että hoitakaa te oma postinne. Kuitenkin yrittäjyyden
edistäminen ja yrittäjyyteen kasvattaminen, elämänhallintaan
kasvattaminen, on koko yhteiskunnan tehtävä ja
erityisen tärkeä tehtävä.
Pienyritysystävällisempien rahoitusmarkkinoiden
luominen on myös edelleen kehittämistä vailla.
Meillä tosin on olemassa instrumentteja aika paljon. Niin
kuin täällä todettiin, naisyrittäjälaina
osoittautui erinomaisen hyväksi, joten mielestäni
meidän on toimittava siihen suuntaan, että myös
nuorille yrittäjiksi aikoville räätälöidään
nuorisolaina, jossa riskinotto jää entistä enemmän
Finnveran piikkiin ja vältetään tietynlaisia
sosiaalisia ongelmia sen jälkeen, kun yritystoiminta ei
onnistukaan. Yrittäjäksihän lähdetään
ajatuksella, että minä varmasti onnistun. Kuka
lähtee yrittäjäksi, jos jo tietää sen,
että tämä mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei
onnistu?
Yritysten sukupolvenvaihdosten rohkaiseminen lahja- ja perintöverotusta
keventämällä sekä pitämällä voimassa
yhtiöveron hyvitysjärjestelmä on tulevaisuuden
haasteita. On tietenkin tämän päivän
puute, että meillä sukupolvenvaihdoksiin ei ole
halukkuutta. Tässä talossakin elää sellainen
harha, että perintökaaren 7 luvun muuttamisella
sukupolvenvaihdosongelmasta päästäisiin.
Kyllä oleellinen ongelma on valtiovarainministeriössä,
ja siellä nimenomaan vero-osastolla ministeri Suvi-Anne
Siimeksen pöydältä on löydettävä eväät
tähän. Meidän on verotusarvoja voitava
selkeästi tarkistaa alaspäin ja myös
nostaa verovapaita arvoja sillä tavalla, että tämä sukupolvenvaihdos
sinänsä ei vie kaikkia niitä likvidejä rahoja,
joita yrityksellä saattaa olla ja ainoastaan valtion maksuista
selviämisen jälkeen ei olekaan enää yrityksellä kehittämisrahoja.
Myös pienipalkkaisen työn kannattavuuden lisääminen
yritysten sivukuluja karsimalla on tietenkin aina se asia, joka
nousee näissä yhteyksissä esille. Mutta
erityiseksi ongelmaksi on noussut yksinyrittäjän
kohdalla se työyhteisö-nimikysymys, joka työ-
ja tasa-arvovaliokunnassa tuli viimeisten lakimuutosten yhteydessä,
jolla estetään yksinyrittäjää palkkaamasta
ja solmimasta oppisopimuskoulutussopimusta. Meidän on luotettava
siihen, että jos ja kun yrittäjä yksin
yrittää ja hän haluaa siihen rinnalleen
toisenkin työtä tekemään ja
samalla myös sitoutuu oppisopimusopetuksen kautta ohjaamaan
ammattiin, niin kyllä hänelle täytyy
antaa siihen mahdollisuus eikä niin, että hänestä tehdään
epäkelpo tässä tilanteessa, niin kuin
nyt. Hallituksen esityshän ei pitänyt tätä sisällään,
mutta tässä talossa se laki sai epätyydyttävän
muodon. Siitä on olemassa joitakin muutosehdotuksia sisällä.
Toivottavasti ne muutokset aikanaan ja hyvinkin nopeasti menevät
läpi. Jos ajatellaan esimerkiksi suutaria, niin suutarimestari
on suutarikisällit opettanut, ja sitä kautta se
taito on säilynyt. Ei meillä pidä olla
sellaista nurkkakuntaista ajattelua, että yksinyrittäjä ei
voi toimia asianmukaisena työnantajana.
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalla on linjauksena ollut se, että meidän
on pyrittävä säilyttämään
kotimaisten tuotteiden markkinaosuus niin, että täällä on
tuotanto kannattavaa. Se on hyvä ajatus ja kaunis ajatus.
Kuluttajathan haluavat laadukkaita kotimaisia tuotteita. Sen takeeksi
tulee laaja laatuketju. Laatuketjuajattelu on erittäin
tärkeää, koska siinä jokainen
osa-alue tulee asianmukaisesti kontrolloitua. Tämä takaa
sen, että meillä on laadukkaat, terveet elintarvikkeet
käytettäväksi. Mutta jotta tämä laatuketjuajattelu
toimii kuitenkin tässä EU-tilanteessa osana EU-maatalouspolitiikkaa,
tarvitsemme kansalliset erillistuet tuottajiemme tulonmuodostuksen
turvaamiseksi. Näissä asioissa on toimittava kyllä johdonmukaisemmin
kuin tähän asti on toimittu.
Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Työministeriön
hallinnonalaa on syytä arvioida tulevissa hallitusneuvotteluissa,
koska mielestäni tämä kertomuskin osoittaa
sen, että työministeriö ei sinänsä ole
kyennyt toimimaan työllisyyden parantamiseksi läheskään
niin tehokkaasti kuin tuollaisilla rahavaroilla pitäisi
pystyä. Tällä kaiken kaikkiaankin sektorikohtaisella
ajattelulla ei poikkihallinnolliseen toimintaan ole mahdollisuutta.
Nimenomaan työministeriön kohdalla pitäisi
voida tehdä eri ministeriöiden välillä paljon aktiivisemmin
työtä ja osoittaa sinne varoja ja työntekijöitä,
mistä niitä tänä päivänä puuttuu. Erityinen
puutteen aihe on sosiaali- ja terveysministeriön puoli.
Kari Kantalainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan pari havaintoa ed. M. Salon
ansiokkaasta puheenvuorosta. Hän viittasi alussa käsittelyaikatauluun
sikäli, että nyt käsitellään
vuoden 2000 kertomusta, ja se on aivan oikein hyvä viittaus.
Kertomusmenettelytyöryhmä, joka on työnsä tehnyt
loppusuoralle ed. Aulan johdolla, on nyt miettimässä, millä tavalla
nopeutetaan tätä käsittelyjärjestystä.
Nyt elämme eduskunnan työjärjestyksen
mukaisesti. Minä uskon, että meillä tilintarkastajilla olisi
mahdollisuus esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa sekä kevätkaudella
että syyskaudella antaa oma raporttimme eli jakaa työ tavallaan
kahtia, mutta se tulee varmasti myöhemmin.
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tämän Yrittäjyys-hankkeen
osalta, kun ed. Salo otti esille byrokratiatalkookysymyksen: Laitisen
selvitysmiestyöryhmän osalta voidaan todeta, että se
ei välttämättä ole eduskunnan
käsissä. Siinä ovat muun muassa työeläkejärjestelmä,
työeläkelaitokset, jotka pitävät
kiinni omista tiedostoistaan eivätkä välttämättä anna
niitä sinne yhden luukun periaatteeseen siinä aikataulussa
kuin me toivomme. Eli kyllä me olemme tämän
hyvin tarkoin käyneet läpi. Sekä siellä että verottajan
tietojärjestelmissä on hirveän iso rukkaaminen
tässä kohtaa.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on
keskitytty hyvin olennaisiin asioihin. Erityisesti perustelen näkemystäni
sillä, niin kuin täällä muutkin
ovat jo tuoneet esille puheenvuoroissaan, että on nostettu
erittäin tärkeitä asioita esille. Mutta
mielestäni erityisesti se, että tässä on
vanhusten laitoshoidon kehitys, omaishoidon kehittäminen,
nostettu näinkin merkittävään
osaan, kuvastaa valiokunnan vakavaa perehtymistä sellaiseen
asiaan, jos ajatellaan laitoshoidon kuluja, käyttömenoja, kaikkea
sitä, mitä olemme keskustelleet vanhustenhuollosta
nimenomaan siinä mielessä, että tulossa
on paljon lisämenoja, tarvitaan varoja koko ajan. Minusta
on erittäin tärkeää, että se
nostetaan tässä esille, ei niinkään
negatiivisessa mielessä, niin, että se kuluttaa,
vaan niin, että nyt etsitään laitoshoidon
ja omaishoidon kehittämiseksi resursseja ja toimintamuotoja,
niin kuin tässä on tehty, erilaisia vaihtoehtoja
ja tukimuotoja etsitään.
Vielä haluan sanoa kiitokset valtiovarainvaliokunnan
jäsenille, jotka olette vastanneet näihin kysymyksiin.
Se on erittäin hyvä meille, jotka emme ole tässä valiokunnassa
ja kuitenkin katsomme, että nämä asiat
ovat tärkeitä.
Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani puutun oikeastaan ainoastaan
tähän, minkä ed. Tykkyläinen
ja toisaalta ed. Kantalainenkin jo ovat nostaneet esille, eli ammattikorkeakoulujärjestelmään,
joka suomalaisessa koulutuspolitiikassa on yksi keskeinen alue.
Sitä on kehitetty nimenomaan sillä ajatuksella,
että ammattikorkeakoulujärjestelmämme
on yksi merkittävä osa, jolla saadaan kehitystä työelämään.
Tässä on tuotu esille se, että tilintarkastajain
kertomuksessa esitetään useita kehittämistarpeita,
mutta valiokunta ei ole mennyt yksityiskohtiin. Perustelut ovat erittäin
hyvät: kansainvälinen arviointi on käynnissä,
ja tiedämme, että se on tulossa syksyyn mennessä.
Mielestäni oli erittäin hyvä kuulla
ed. Tykkyläisen puheenvuorossa, että asiat, jotka
koskevat ammattikorkeakoulujärjestelmää,
tullevat olemaan meillä budjettikeskustelussa syksyllä esillä.
Näen erittäin tärkeänä,
että näin on. Tiedämme kyllä,
että ammattikorkeakouluun on jo satsattu ja rahoitustakin
on monella tavalla pyritty sinne saamaan oikeisiin kohteisiin, mutta
niistä arvioinneista, jotka nyt jo ovat tulleet ammattikorkeakoulusta,
koska kansallisia ja myös kansainvälisiä arvioita
on eri alojen kohdalla tehty, on selvästi noussut esille,
että perusopetuksen rahoitus ei ole riittävä.
Erityisesti haluan tässä nostattaa esille
terveysalan ammattikorkeakoulun kehityksen. Siellä on
tapahtunut vahvaa kehittämistä sekä opetussuunnitelmien
uudistamisessa, hallinnollisessa kehittämisessä että tutkimustyön
kehittämisessä. Mutta niin kuin tiedämme
tuoreen väitöskirjan tulosten perusteella, tämän
päivän ammattikorkeakouluista valmistuvien
hoitajien kohdalla puutteena nähdään
nimenomaan käytännön osaaminen. Se, mikä siinä on
mahdollisesti yhtenä ongelmana, on se, millä tavalla
ammattikorkeakoulussa terveysalalla toteutuu harjoittelu työelämässä.
Nähdään, ettei opiskelijoilla ole riittävästi
aikaa harjoitella. Opetussuunnitelmassa ovat nämä käytännön
jaksot, mutta toteutumisessa on puutteita. Nähdään
myös, että kun harjoittelu on muuttunut maksulliseksi,
se on yksi osa erityisesti terveysalalla sitä, millä tavalla
käytännön harjoittelu toteutuu. Näin
näen, että on erittäin tärkeää,
että syksyllä palataan ammattikorkeakoulujen rahoituskysymyksen
yhteydessä myös terveysalan ammattikorkeakoulujen
harjoittelun rahoitukseen.
Erityisesti haluan korostaa sitä, että ammattikorkeakoulujärjestelmän
sisällä on eri koulutusaloja, jotka on kaikki
nähtävä erilaisina. Muutama aika sitten
saimme kuulla esimerkiksi taidealan opiskelijoiden kokemuksia
ja mielipiteitä ammattikorkeakoulun sisältä.
He herättivät kysymyksen, että ammattikorkeakoulujärjestelmää ei
tule kehittää siihen suuntaan, että nimenomaan
luovat alat jotenkin kärsisivät siitä.
Samoin näen, että terveysalan, hoitoalan, koulutus on
sellainen, että sitä tulisi tarkastella ihan omana
kokonaisuutenaan.
Toinen asia vielä, jonka haluan nostaa esille ja josta
on jo puhuttu, on yrittäjyys. On erittäin tärkeää,
että se on otettu esille. Tiedämmehän,
että yritysten määrät vaihtelevat.
Suomessa kaikista yrityksistä sanotaan noin 90 prosenttia
koostuu sellaisista pienyrityksistä, joiden henkilömäärä on
alle 50, siis ne ovat nimenomaan pienyrityksiä. Todettavissa
on, että pienyrittäjien asema on heikohko. Yrittäjyyden
toimintaympäristö, toimintaedellytykset eivät
ole maassamme parhaat mahdolliset. Yhteinen nimittäjä muuttoliikkeen ongelmille
on yritysten ja työpaikkojen puuttuminen kaiken kaikkiaan.
Tehtyjen tutkimusten mukaan vain 10 prosenttia väestöstä voi
ajatella yrittäjäksi ryhtymistä kuunnellessaan
erityisesti pienyrittäjien ongelmia. Tämä merkitsee
sitä, että politiikan keinoja tilanteen ohjaamiseksi
on käytetty heikohkosti ja tarvitaan voimakkaampia poliittisia
panoksia muutoksen aikaansaamiseksi. Näen, että aivan
ensimmäisenä, niin kuin täällä on
puheenvuoroissa tullut esille, on tehtävänä yrittäjien
sosiaaliturvan parantaminen. Myös tässä koko
toimintaympäristössä, jossa yrittäjät
kokevat avuttomuutta, on byrokratiaa. Sen helpottamisen eteen on
tehtävä jotain, että yrittäjät
jaksavat ja kokevat mielekkäänä oman
työnsä.
Mikko Kuoppa /vas:
Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajat ovat kertomuksessaan puuttuneet muun
muassa
alueellisiin työttömyyseroihin. Työllisyyden
parantumisesta huolimatta työttömiä työnhakijoita
oli tämän vuoden maaliskuun lopussa työvoimaministeriön
tilaston mukaan yli 300 000. Yli vuoden työttöminä olleita
oli yli 78 000 ja yli 55-vuotiaita työttömiä oli
yli 58 000. Näistä luvuista käy jo selville, että työttömyyden
hoidossa ei olla onnistuttu sillä tavalla kuin olisi pitänyt.
Jos pelkkiä lukuja katsoo, niin työttömyyshän
ei ole puolittunut vieläkään, vaikka
sen piti puolittua jo edellisellä hallituskaudella.
Lisäksi alueelliset erot ovat kasvaneet, ja niihin
tilintarkastajat ovat kertomuksessaan puuttuneet. Alueelliset erot
ovat erittäin suuria, maan pohjoisosa verrattuna maan eteläosaan,
itäosat verrattuina Länsi-Suomeen ja myöskin
maakuntien sisällä. Muun muassa Pirkanmaalla joissakin
kunnissa työttömyys on yli 17 prosenttia, parhaimmissa
kunnissa työttömyys on alle 9 prosenttia. Edelleen
sekin on kohtuuttoman korkea.
On myöskin puhuttu siitä, muun muassa kokoomuksen
puheenjohtaja Ville Itälä on esittänyt
ajatuksia, että kuntien työllistämistukitoimista
pitäisi luopua. Mielestäni kuntien työllistämistuet
ovat välttämättömiä,
jos yleensä halutaan alueellisia eroja tasoittaa. Monin
paikoin kunta on ainoa, jolla on mahdollisuus työllistää, ja
työllistämistuilla voidaan kuntien välisiä eroja supistaa.
Valitettavasti monessa syrjäisemmässä kunnassa
ei ole niitä yrityksiä, jotka voisivat työllistää työttömiä työnhakijoita.
Näin ollen tulisi uudelleen ottaa harkintaan se, että myös
valtion laitokset voisivat työllistää nykyistä enemmän.
Ainakin Pirkanmaalla valtion laitoksilla olisi tarvetta saada työvoimaa
ja työttöminä on edelleenkin varsin paljon
sellaisia henkilöitä, jotka sopisivat hyvin koulutuksensa
puolesta tällaisiin työllistämistöihin,
koska pysyviä työpaikkoja heille ei ole pystytty
luomaan. Tietenkin pysyvä työpaikka tulisi olla
ennen kaikkea tavoitteena.
Tässä kertomuksessa kiinnitetään
huomiota myös työvoimapoliittisten toimien vaikutusten arviointiin.
"Tehtyjen selvitysten perusteella valiokunta pitää selvänä,
että toimenpiteiden hyödyt ylittävät
niiden haitat". Tämä oli lainaus valtiovarainvaliokunnan
mietinnöstä. On esitetty arvioita, että työllistämistoimet
suorastaan estäisivät uusien työpaikkojen
synnyn. Nyt selvityksessä kuitenkin on käynyt
selvästi ilmi, että näin ei ole, vaan
päinvastoin nekin lyhytaikaiset työsuhteet, mitkä työllistämistoimilla
näille työttömille ihmisille luodaan,
ovat sittenkin monta kertaa avain työllistyä myöskin
pysyvästi. Yleensä sellainen henkilö,
joka on työssä, saa myöskin helpommin
uuden työpaikan kuin henkilö, joka on työttömänä.
Mielestäni on erittäin tärkeää,
että valtion työllistämistoimia ei missään
tapauksessa vähennetä, koska työttömiä on
edelleenkin työvoimaministeriön tilaston mukaan,
kuten aikaisemmin totesin, yli 300 000.
Tässä on puhuttu paljon yrittäjyyden
ongelmista. Totta kai alkavilla yrittäjillä on
monia ongelmia ja monia yrittäjäksi aikovia pelottaa
selvästi se, että kun muuta vakuutta yrityslainan
vakuudeksi ei ole kuin esimerkiksi oma asunto, se pistää kyllä harkitsemaan,
lähteekö yrittäjäksi ja ottaako
sen riskin, että oma asunto saattaa mennä, jos
epäonnistuu yrityksessä. Mutta toisaalta on myöskin
syytä todeta, että julkisuuden alaisessa tutkimuksessa
on todettu, että Suomi on yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Jos
ei täällä ole yrittäjillä edellytyksiä yrittää, niin
ei Suomi voi olla myöskään yksi maailman kilpailukykyisimpiä maita.
Kyllä tässä selvää ristiriitaa
on, ja ilmeisesti tämä koskee erityisesti pieniä ja
alkavia yrityksiä.
Toisena asiana halusin muutamalla sanalla puuttua omaishoitoasiaan,
jota sekä Valtiontilintarkastajien kertomuksessa että valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä käsitellään.
Tilintarkastajat toteavat, että omaishoito on edullinen
ja hoidettavan kannalta inhimillinen hoitomuoto. Tämä pitää paikkansa,
ja näin ollen tässä valtio ja erityisesti
kunnat säästävät huomattavia
summia, kun omaishoitaja hoitaa omaista kotona. Tämän
johdosta tulisikin, kuten valiokunnan mietinnössä kehittämistarpeista
todetaan, omaishoidon tärkeä asema tunnustaa ja
myöskin se, että kuntien väliset erot
omaishoidon korvausten maksamisessa poistettaisiin. Toisin sanoen
tehtäisiin riittävän selvä lainsäädäntö siitä,
miten kuntien tulee korvata omaishoitajille ja myöskin siitä,
miten omaishoitajaksi yleensä voi päästä, koska
siinä on nyt hyvin suurta vaihtelua eri kuntien välillä.
Toisissa kunnissa hyväksytään omaishoitajaksi,
toisissa kunnissa vastaavaa tapausta ei hyväksytä omaishoitajaksi
eikä makseta korvausta. Lisäksi kun omaishoitaja
haluaa pitää vapaapäivän, potilas,
jota hoidetaan, on sitten usein tilapäisesti jossain laitoksessa
hoidossa. Tästä peritään asiakasmaksut,
ja ne ovat niin korkeita, että käytännössä omaishoitajan
palkka hupenee lähes tähän hoitomaksuun
silloin, kun hän pitää vapaapäivän.
Mielestäni tämä ei voi olla sen lain
tarkoitus, ja tähän on myöskin valtiovarainvaliokunta
kiinnittänyt huomiota, että tähän
tarvittaisiin pikaisesti parannusta.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuoppa puheenvuorossaan totesi,
että tutkimusten mukaan Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita.
Itse olen myös tätä asiaa pohtinut, onko
asia näin, enkä ole suinkaan vakuuttunut siitä.
Toivottavasti seuraavissa kertomuksissa voidaan tämä asia osoittaa
joko oikeaksi tai vääräksi.
Arvoisa puhemies, työllisyydessä on se näkökulma,
ketkä valtio, ketkä kunta voi työllistää. On
näin velkaiselle valtiolle aika mahdoton tilanne kaikki
työttömät työllistää.
Kyllä meidän on pyrittävä siihen
ja edellytettävä valtiovallalta toimenpiteitä,
että meillä olisi todella aito kilpailukyky. Vain
vientivetoinen yhteiskunta voi olla se yhteiskunta, jolla me jatkossa
myös turvaamme hyvinvointipalvelut. Silloin meillä on
myös parempi työllisyys.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Salolle haluan huomauttaa, että ensinnäkin
tämä tutkimus on tehty kansainvälisten
tutkimuslaitosten toimesta. Se ei ole meidän tekemämme,
emmekä ole siihen millään tavalla puuttuneet.
Sen luotettavuudesta voidaan tietenkin olla montaa eri mieltä.
Jos se on tehty oikein, se on oikein ja on hyvä, että näin
on. Voi olla, että on maita, jotka ovat kilpailukykyisempiä kuin
Suomi, en ryhdy siitä kiistelemään lainkaan.
Mutta tällainenkin tutkimus on ollut.
Toisena haluan todeta, kun ed. Salo puhui Suomen velkaisuudesta,
että se on totta, kyllä meillä velkaa
on. Mutta jos EU-maihin verrataan, Suomi on yksi vähiten
velkaisia maita, tämäkin on kaikki suhteellista.
Näin ollen työllisyyden hoito ei kyllä mielestäni
saa olla kiinni siitä, onko meillä velkaa vai
ei. On kaikista kalleinta, että ihmiset pidetään
työttöminä.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö Valtiontilintarkastajain
kertomuksesta käsittelee muutamaa yhteiskunnallista kipupistettä,
muun muassa yrittäjyyden edistämistä,
alueellisia työttömyyseroja ja omaishoidon kehittämistä.
Jään kuitenkin kaipaamaan hallitukselta johtopäätöksiä näistä asioista
ja konkreettisia toimenpiteitä näiden alueiden
kehittämiseksi.
Esimerkiksi yrittäjyyden edistämisessä nyt esille
tulevat johtopäätökset olivat jo vuonna
97 tulevaisuusvaliokunnan selonteossa. Ja jos ajatellaan, mitä todella
konkreettista uusperustannan, sukupolvenvaihdosten edistämiseksi
on tapahtunut, minusta on kyllä perusteltua, että valtiovarainvaliokunta
on tarttunut näihin asioihin. Mutta minä toivon,
että tämä viesti menee myös hallituksen
sisälle ja siellä syntyy riittävä poliittinen
tahto näiden ongelmien ratkaisemiseksi.
Kari Kantalainen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Olen pahoillani, että olen
toisen kerran täällä, mutta kun tässä on
tullut hyvin mielenkiintoisia asioita esille, en malta olla puuttumatta
niihin.
Ensinnäkin haluaisin todeta kilpailukykyasiaan ja ed.
Karjulan esille ottamaan hallituksen johtopäätökset
-kysymykseen muutaman ajatuksen. Kilpailukyvystä todella,
aivan niin kuin ed. Kuoppa totesi, se on kansainvälinen
World Economic Forum, joka on tehnyt selvityksensä. Toki voidaan
aina arvioida, kuinka laajalla pohjalla selvitys on tehty, mutta
minun mielestäni, kun valtiontilintarkastajat olivat tarkastamassa Oecd:tä mennä viikolla,
saimme kyllä todeta, että Suomen kilpailukyvystä annetut
myönteiset lausunnot ovat vaikuttaneet siihen, että Suomea tarkkaillaan
entistä herkemmin ja meidän äänemme
painolla on entistä merkittävämpi rooli.
Eli tämä kyllä asettaa meille entistä suuremmat haasteet
tulevaisuudessa.
Aivan oikein, niin kuin ed. Karjula totesi johtopäätöksistä,
on selvää, että herrojen kiireet ovat hitaita
ja askeleet ovat pieniä, mutta voidaan todeta, että hallituksen
Yrittäjyys-hankkeessa on hyvin pitkälle nostettu
kuitenkin niitä kysymyksiä esille, jotka myöskin
hallitusohjelman puitteissa on voitu viedä eteenpäin.
Halutaanpa sitä sitten arvella kuinka laajana tahansa,
niin siellä kuitenkin on tapahtunut selvää kehitystä,
joka on myönteistä.
Ed. Salon esille nostama työhallinto poikkihallinnollisena
näkökulmana on hyvin keskeinen, ja voidaan todeta,
että työttömyysongelman purkaminen on
poikkeuksellisen vaikea haaste. Huolimatta siitä, että talous
on vahvistunut, työllisyyttä on syntynyt ja uusia
työpaikkoja, kuitenkaan käytettävissä olevaa
työvoimareserviä ei ole riittävästi
pystytty työllistämään. Sitä tosiasiaa
me emme voi kiistää. Näin siitä huolimatta,
että työhallinnon toimenpidesalkussa on mittava
määrä erilaisia keinoja ja rahaa on käytetty suhteellisen
reippaasti vuosittain. Ongelma on tullut rakenteelliseksi, ja sille
on selvästi ominaista osin meidän ikärakenteestamme
johtuva asia eli ikääntyvä työvoima,
yli 50-vuotiaat ja heidän vaikea työllistymisensä avoimille
markkinoille sekä pitkäaikaistyöttömien
määrän kasvu ja syrjäytyminen
työelämästä. Näitä on
turha kiistää, ne ovat varmastikin aivan realiteetteja.
Voisi todeta, että 90-luvun puolivälin jälkeen talouden
nousuvaihe ja yksityiseen sektoriin perustunut myönteinen
työllisyyskehitys on samanaikaisesti merkinnyt työllisyys-
ja työttömyysasteella mitaten alueellisten erojen
kasvua. Tutkimusten mukaan myös kaupunkien rakennetyöttömyys
on sitkistynyt, kun työttömyyden pitkittyminen
on keskittynyt alueille, joilla työllisyysaste nousi ja
työttömyysaste laski eniten. Työministeriön
käyttämät työvoimapoliittiset toimenpiteet
ovat jossain määrin tasanneet alueellisia eroja,
mutta toimenpiteiden vaikutusten suuruutta ja pysyvyyttä on
täsmällisesti vaikea arvioida. Etenkin vaikeasti
työllistettävien henkilöiden tai perinteisesti
heikkojen työllisyysalueiden osalta pysyvien vaikutusten
arviointi on vaikeaa erityisesti siksi, että ministeriön
toimesta ei seurata toistuvaistyöttömyyttä.
Valtiontilintarkastajat kiinnittävätkin tarkastuskertomuksessaan
huomiota ministeriön toiminnan tuloksellisuuteen ja toimenpiteiden
vaikuttavuuteen. Tilintarkastajien mielestä työministeriön
omaa seurantaa ja tutkimustoimintaa tulee suunnata entistä enemmän
alueellisia työmarkkinoita ja niihin liittyviä erityispiirteitä palvelevaksi.
Tilintarkastajien mielestä keskitettyä normi-
ja tulosohjausta tulee väljentää ja alueellista
päätösvaltaa vahventaa. Nykyinen määrällisiin
suoritteisiin ja massatavoitteisiin perustuva tulosohjaus tulee
tilintarkastajien käsityksen mukaan korvata erilaisille
alueille räätälöityyn työvoimakysynnän
ja -tarjonnan ehtoihin perustuvaan tulosohjaukseen, jossa tärkein
toimintaa ohjaava kriteeri on työllistyminen avoimille
työmarkkinoille. Samalla olisi punnittava erilaisten ja
osin yhteismitattomien laatu-, vaikuttavuus- ja tuloskriteereiden
käytön tarpeellisuus ja niistä saatu
hyöty. Viime vuosien aikana pelkästään
tulosohjauksen tavoitteet ovat vaihtuneet suhteellisen usein ja
lyhyelläkin varoitusajalla.
Arvoisa puhemies! Työvoimapalvelu-uudistuksen tuloksellisuutta
mittaavien selvitysten mukaan uudistuksen vaikuttavuus työllistymiseen,
työnhakijoiden työmarkkina-aseman paranemiseen
ja työnhakijoiden aktivoitumiseen jäi kokonaisuutena
tarkastellen vähäiseksi. Uudistuksessa käyttöön
otetulla määräaikaishaastattelulla ei
ollut juuri lainkaan vaikutusta työnhakijan aktiivisuuteen.
Myös uudistusten kahdella muulla elementillä,
työnhakusuunnitelmalla ja työnhakukoulutuksella
oli vain lyhytkestoinen työnhakijaa aktivoiva vaikutus.
Selvitysten mukaan aktiiviset työnhakijat kokivat palvelu-uudistuksen
kannalta tärkeät asiat, työnhakijan tilanteeseen
paneutumisen, yksilöllisten vaihtoehtojen etsinnän,
kannustuksen ja jatkotoimenpiteistä sopimisen, riittämättömiksi.
Tässä mielessä tilintarkastajat kiinnittivät huomiota
työvoimapalvelu-uudistuksen käytännön
toteutukseen. Työvoimatoimistot, joille käytännön
vastuu uudistuksen toteutuksesta on sysätty, kokivat ongelmana
uudistuksen kireän aikataulun ja toteuttamisen samanaikaisesti
kahden muun toimistojen voimavaroja vaatineen uudistuksen kanssa.
Näyttääkin siltä, että ministeriön
ongelmana omassa uudistuspolitiikassaan on toimintojen muodollisen
organisoinnin kiivastempoinen uudistaminen ilman, että kentällä tehtävässä käytännön
työssä ehtisi tapahtua todellisia muutoksia asiakaskeskeiseen
ja palveluja räätälöivään
suuntaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyt muutama huomio valtiovarainvaliokunnan
mietinnön pohjalta.
Ensinnäkin nämä huomautukset, mitä yrittäjyydestä täällä on
sanottu, ovat erittäin tervetulleita ja merkittäviä,
mutta osin näitä on toistettu aikaisemminkin.
Hyvä, että mietinnössä ne nostetaan
nyt sillä lailla esiin, että toivottavasti ne myös
muistetaan seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Siinä mielessä ed.
Karjulan, joka saattaa niissä olla mukana, puheenvuoro
oli ehkä positiivisella tavalla merkittävä.
Sen lisäksi ilahduin kovasti, että vanhusten laitoshoito
otettiin erillisenä epiteettinä esille ja samaten
omaishoidon tukeen liittyvät ongelmat. Ne molemmat ovat
seikkoja, joissa on ollut hyvin paljon parantamisen varaa meillä Suomessa. On
hienoa, että niinkin finanssitietoinen paikka kuin valtiontilintarkastajat
ja valtiovarainvaliokunta tämmöisiin asioihin
puuttuvat, jotka ovat sosiaalipoliittisesti tosiaan merkittäviä.
Niiden takanahan on iso demokraattinen totuus, joka, hämmästyttävää kyllä,
aikaisemmin Suomessa on aika lailla unohdettu. Mutta ehkäpä nyt
on aika, että näitä asioita ruvetaan
uskomaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Rouva puhemies! Todella voi onnitella valtiovarainvaliokuntaa,
että sillä on ollut hyvin paljon sosiaalista omaatuntoa tässä liikkeellä.
Aivan samalla tavalla kuin ed. Akaan-Penttilä, haluan painottaa
omaishoidon tuen esille nostamisen tärkeyttä.
Varsin monen kunnan terveydenhoito ei toimisi ilman näitä omaishoitajia.
Itse koko kunnan terveydenhoidon rakenne pohjautuu siihen, että omaishoitajat tekevät,
luonnollisesti itseään säästämättä,
tätä työtä varsin usein kyllä olosuhteissa,
joissa omaishoitajan omakin terveys järkkyy, koska ei ole
vapaata riittävästi.
Tämä, mihin ed. Nurmi kiinnitti huomiota, omaishoidon
korvauksen häviäminen verotuksen kautta ja se
ongelma, että ei pystytä tätä asiaa ratkaisemaan
esimerkiksi sillä tavalla kuin ed. Nurmi täällä esitti
eli tällaisella kulukorvausvaihtoehdolla, on todella surullinen
asia. Sitähän on yritetty moneen kertaan.
Sitten lopuksi, puhemies, todella vanhusten laitoshoidon kehittäminen
on tärkeätä. On olemassa erilaisia mitoitusohjeita
ja suosituksia. Valitettavasti niitä ei vain noudateta.
Esimerkiksi kotikaupungissani Kotkassa tuli valtuustokysymyksen
vastauksen yhteydessä selville, että kaupungin
sairaaloiden vuodeosastoilla tämä mitoitus ei
toimi.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Alueellisista työttömyyseroista:
Valtiontilintarkastajat ovat oikein nostaneet esille tämän
merkittävän kysymyksen, että alueet ovat
vielä hyvin eriarvoisessa asemassa työllisyyden
kehityksen kohdalla. On alueita, joissa on erittäin korkea työttömyys,
ja voi sanoa vielä niin, että nämä erot
kasvavat. Tässä on haettu ikään
kuin vastauksia siihen, mistä johtuu muuttoliike,
mikä on kysymys informaatioteknologian, elektroniikkateknologian
ja metalliteollisuuden ja liike-elämän palvelukseen
perustuvasta tuotannosta, mitä rakennusalalla on tapahtunut
ja mitä elinkeinoelämän eri alueilla
on tapahtunut. Mutta mikä merkitys esimerkiksi valtion
työllistämistoimenpiteillä on ollut?
Erityisesti itse olisin oikeastaan halunnut, että olisi
tarkasteltu, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen
perustamishankkeiden erillinen valtionosuusjärjestelmä on
vaikuttanut työllisyyteen, miten näitä hankkeita
on pystytty eri alueilla toteuttamaan ja millä tavalla
kunnat ovat ikään kuin tässä eriarvoistuneet
tai voineet pitää yllä hyvää peruspalvelurakennetta.
Myöskin näiden kautta työllisyys olisi
ikään kuin säilynyt hyvänä tai
olisi voinut kehittyä ja vahvistua. Tätä tarkastelukulmaa
olisin jollain tavalla toivonut vielä mietinnössä ja
valiokunnalta, miten näiden työvoimapoliittisten
toimien vaikutusten arviointi ja erityisesti valtionosuusjärjestelmässä olleet
käytännöt ovat vaikuttaneet työllisyyskysymyksiin.
Irja Tulonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kiinnitän yhteen asiaan huomiota
valtiovarainvaliokunnan mietinnössä. Olemme puhuneet
täällä eduskunnassa hyvin paljon siitä,
mistä rahat sairaanhoitoon, vanhustenhuoltoon, terveydenhuoltoon.
Tämä on todella iso ja määrätietoinen, monta
vuotta eteenpäin meitä askarruttavakin asia.
Ihmettelen todella paljon sitä, että kunnat
eivät huomaa, minkälainen voimavara omaishoitaja
on kunnalle, ei pelkästään sen taloudelle
vaan myöskin eettisesti. Jos ajatellaan, niin kuin tuossa
mietinnössä sosiaali- ja työjaostossa
totesimme, että jos Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa
ja vain murto-osa heistä on kunnan hyväksymiä omaishoidon
tuen saajia, noin 22 000 Suomessa, ja minkälaisella työpanoksella
tällaiset ihmiset antavat suorastaan ihan ilmaista rahaa, mutta
myöskin ilmaista palvelua kunnalle, niin tuntuu todella,
että nämä sadattuhannet lähimmäiset
lahjoittavat yhteiskunnalle aika paljon omasta työpanoksestaan,
ja suorastaan se on säästöä.
Merkittävin epäkohta on omaishoitajien hyvin
erilainen kohtelu eri puolilla Suomea. Se johtuu siitä,
että omaishoidon tukihan on harkinnanvarainen ja määrärahasidonnainen
sosiaalipalvelu. Näin kunnilla on itsenäinen päätösvalta
päättää tuesta ja laajuudesta.
Tiedän, että Suomessa on kuntia, joissa ei ole
minkäänlaista omaishoidon tukea ja usein tukimäärät
loppuvat jo kesken vuotta, jolloin loppuvuoden hakijat jäävät
ilman tukea hoidon tarpeesta riippumatta. Kohtuuttomana voidaan
pitää myöskin sitä, että omaishoidon
tuki on niinkin kovin verotettavaa kuin se tänä päivänä on.
Verotuksen jälkeen — olen erään
omaishoitajan kanssa tarkastellut sitä tiliä, mikä hänelle
jää — eipä siitä paljon
jää, koska hoitotarvikkeisiin ja muihin työhön
liittyviin asioihin täytyy irrottaa omaishoidon tukea. Omaishoitajat
tekevät työtään usein yksin
ja ovat monesti myös itse ikääntyneitä.
He tarvitsisivat työssään tukea ja mahdollisuuden
vapaapäiviin ja lepoon.
Eduskunnassahan me lisäsimme omaishoitajien
lakisääteisiä vapaapäiviä kahteen
päivään kuukaudessa. Vapaapäivistä pääsee
nauttimaan nykyään vain osa hoitajista, toisin
sanoen vain ne hoitajat, jotka kunta on kelpuuttanut virallisiksi omaishoitajiksi.
Jotta yhä suurempi osa hoitajista saataisiin tukijärjestelmän
piiriin, on omaishoidon rahoituspohjan ongelmat ratkaistava. Se tuli
hyvin selkeästi esiin myös jaostossa. Uhkana on
nyt kunnissa tuensaajien määrän supistuminen,
kun esimerkiksi lisääntyneet vapaapäivät luovat
lisää kustannuksia. Tämä ei
todellakaan ollut meidän lainsäätäjien
tahto. Omaishoitaja ei myöskään pääse
nauttimaan ansaitusti vapaasta, jos hoidettavalle omaiselle ei löydy
turvallista väliaikaista hoitopaikkaa. On tärkeää,
että hoitajan lomalla ollessa korvaava hoito voidaan järjestää omaisen
ja hoidettavan toiveiden mukaisesti. Erityisesti dementoituneille
vanhuksille voidaan järjestää hoito hyvin
monessa palveluasunnossa, mutta niitäkin valitettavasti
on liian vähän. Kun palveluasuntoja rakennetaan
ympäri Suomen, mielestäni semmoisia piirustuksia
ei saisi enää hyväksyä, joissa
ei dementoituneille vanhuksille ole hoitopaikkaa eikä väliaikaisia niin
sanottuja intervallipaikkoja.
Mielestäni omaishoidon kehittämiseksi kunnissa
on tehtävä työtä paljon määrätietoisemmin. On
tehtävä erillinen suunnitelma, jota olen eräissä kunnissa
ehdottanut, jossa käydään läpi
se, kuinka paljon kunnassa tarvittaisiin omaishoitajia ja se, mitä se
maksaa, ja toisaalta laskettaisiin myöskin se, mitä maksaa,
jos joudutaan osoittamaan laitospaikka tämän kaltaisille
potilaille. Omaishoidolla on todella tärkeä merkitys
laitoshoitoa korvaavana ja täydentävänä toimintana,
ja se säästää yhteiskunnan kustannuksia.
Mielestäni tämä on yksi tärkeä asia
tässä monien asioiden kirjossa, josta pitkäaikaissairaiden
hoidon ja vanhusten huollon puolella keskustellaan. En ole koskaan
ymmärtänyt sitä, että kunnat
eivät ole ottaneet tätä asiaa tosissaan.
Me kaikki täällä salissa tiedämme,
mitä maksaa yksi laitospaikka ja kuinka paljon voisimme
maksaa omaishoidon tukia jo pelkästään
yhden laitospaikan hinnalla.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Hallinto- ja tarkastusjaoston jäsenenä haluan
todeta tyytyväisyyteni niistä myönteisistä kannanotoista,
joita kansanedustajat ovat mietintöä kohtaan osoittaneet.
Itse asiassa viime puheenvuoroissa on ihan oikein nostettu esille
mietinnössä oleva omaishoitajien tilanne, josta
viimeksi ed. Tulonen ansiokkaasti puhui. Tässä nyt
rupeaa eduskunnassa olemaan sellainen tilanne, että vähän
liikaakin eri yhteyksissä ruvetaan jo viittaamaan tulevaan
hallitusohjelmaan. Työtä oikeastaan pitäisi
tehdä nyt tehokkaasti vielä vaaleihin asti, mutta
tosiasia on se, että omaishoidon asema ja sen kehittäminen
on erittäin vakava asia ja ne omaiset, jotka tätä suurenmoista
työtä tekevät, ansaitsevat yhteiskunnan
ja erityisesti kuntien taholta paremman kohtelun niin taloudellisesti
kuin sosiaalisestikin. Tämä on kyllä vahvalla käsialalla
mietintöön kirjoitettu.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä myöskin kommentoida,
en viitsinyt käyttää vastauspuheenvuoroa
täällä aiemmin. Täällä edustajat M. Salo
ja Kuoppa kävivät debattia työvoimapoliittisten
toimien vaikutuksesta. Mehän toteamme tässä mietinnössä sen,
että valiokunta pitää selviönä,
että nämä tehtyjen työllisyystoimenpiteiden
hyödyt ylittävät merkittävästi
niiden haitat. Mutta kyllä minä nyt ainakin haluan
eduskunnan pöytäkirjoihin todeta sen, että kysymys on
myöskin työllisyystoimenpiteitten volyymista.
Haluan todeta pikkasen rinta rottingilla tässä näin
nyt merkittävän kuulijakunnan edessä,
että esimerkiksi Ruotsissa, jossa on sosialidemokraattinen
hallitus, käytetään aktiivisiin työllisyyspoliittisiin
toimenpiteisiin 30—40 prosenttia enemmän voimavaroja
kuin Suomessa tehdään. Haluaisin uskoa, että tämä on
myöskin yksi merkittävä osatekijä siihen,
että esimerkiksi Ruotsissa työllisyysaste on puolet
siitä, mitä se on Suomessa. Kaikki ei tietystikään
johdu näistä työllisyystoimenpiteistä.
Ruotsi käyttää merkittävästi
enemmän aktiivisiin työllisyystoimenpiteisiin.
Se osoittaa Ruotsin sosialidemokraattien vahvaa sitoutumista täystyöllisyystavoitteeseen.
On
minusta aina arvokkaampaa yrittää pitää ihminen
aktiivitoimien piirissä kuin jättää hänet huilimaan
sohvan kylkeen.
Keskustelu päättyy.