Raimo Vistbacka /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti tästä lakialoitteesta, jonka olen jättänyt jo maaliskuun puolessa välissä, mutta jota eräitten yhteensattumien johdosta ei ole aikaisemmin tuotu listalle, koska minulla ei ole ollut mahdollisuutta suorittaa esittelyä, mistä kiitän tietysti virkamiehiä sikäli, että asia on huomioitu.

Tämä asia oli esillä muun muassa huhtikuun 26. päivänä täällä salissa, kun oli kehyskeskustelu. Silloin muun muassa ed. Saarinen, mikäli muistan oikein, sanoi, että sos.dem. eduskuntaryhmä huolehtii ryhmäpäätöksellä siitä, että tämä omavastuuosuus tulee poistumaan. Silloin sisällä oli jätettynä jo tämä lakialoite.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 §:ssä puhutaan nimenomaan omavastuuosuudesta, ja sanatarkasti tämä kohta lakikirjassa asianomaisessa laissa kuuluu: "Lisäksi perusosaan sisältyy seitsemän prosenttia tarpeellisen suuruisesta asumistukilain - - 6 §:ssä tarkoitettujen asumismenojen määrästä." Eli asumismenojen omavastuuosuuden sisällyttäminen perusosaan on, niin kuin me kaikki tiedämme, kaventanut toimeentulotukea saavien henkilöiden taloudellista liikkumavaraa ja siten syventänyt näiden ihmisten köyhyyttä.

Vaikka hallituksen taholta välillä vähän väitetään toista, ainakin minun käsitykseni on se, että tutkimustulokset kansalaisten tulonjaon kehittymisestä osoittavat selkeästi, että kaikkein alimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat jopa laskeneet samoin kuin pitkäaikaistyöttömien kotitalouksien tulot. Nämä samat tutkimukset vahvistavat myös sen, että entistä köyhempien määrä on jatkuvasti lisääntynyt siitä huolimatta, että hallitus väittää koko ajan toista.

Asumismenojen omavastuuosuuden poistamisella olisi oleellista merkitystä, ja tällöin sosiaalihuollon työntekijöillä ei olisi enää mahdollisuutta käyttää sitä kuuluisaa harkintaansa ja poistaa yksittäistapauksissa toimentulotuen asumismenojen omavastuuosuutta.

Tämä lainmuutos lisäisi sosiaalihuollon asiakkaiden yhdenvertaisuutta, joka minun mielestäni perustuslainkin mukaan on tarpeellista nimenomaan valtakunnallisesti, kun toimeentulotukea myönnetään. Minun mielestäni tämän lainmuutoksen puolesta puhuu myös se, ettei lakia laadittaessa esitetty asumismenojen kasvun estäminen ole toteutunut kohtuuhintaisen asuntotarjonnan niukkuuden vuoksi.

Arvoisa puhemies! Tästä omavastuuosuuden poistamisesta on puhuttu hyvin paljon tässä talossa ja tässä salissa, ja minun mielestäni tämä olisi yksi oleellinen osa sitä kuuluisaa köyhyyspakettia, jota käsitykseni mukaan ed. Taipale kovinkin mainostaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat muut runsaasti läsnä olevat köyhien ystävät! Tässä on nimenomaan kysymys köyhien asiasta. Tämä on yksi niistä asioista, jotka tässä maassa kaikkein eniten aiheuttavat köyhyyttä ja syrjäytymistä.

Kuten ed. Vistbacka edellä totesi, tästä asiasta on täällä puhuttu niiden kahden vuoden aikana, jotka itse täällä olen ollut, ja sitä ennenkin varsin runsaasti. Vaikuttaisi siltä, että eduskunnassa tälläkin hetkellä tai ainakin nyt tällä hetkellä, kun sosialidemokraateissa on tapahtunut, sanoisinko, kollektiivinen herääminen asian suhteen, näyttäisi vallitsevan näkemys siitä, että tälle asialle pitää tehdä jotakin.

Muistaakseni vuonna 1996 tämä laki säädettiin tai se tuli itse asiassa esille hallituksen esityksessä osana silloisia leikkauksia ja toisaalta tätä kuuluisaa kannustuspakettia, ja vaikka minulla ei ollut tietysti mitään käsitystäkään siitä, että olisin joskus eduskunnassa itse asiasta keskustelemassa, niin kuvittelen olleeni yksi ensimmäisistä, jotka kiinnittivät esitykseen huomiota nimenomaan siitä lähtökohdasta, että se tulee aiheuttamaan runsaasti häätöjä, nimenomaan sellaisten ihmisten häätöjä, jotka eivät useimmissa tapauksissa ilman omaa syytään pysty selviytymään vuokristaan.

Kysymys on "vain" 7 prosentista, alkuperäinen esityshän oli 20 prosentin omavastuu, joka olisi ollut katastrofi, mutta vasemmistoliitto tässä tapauksessa sai aidosti hallituksessa jotain aikaiseksikin ja onnistui, toki siinä demaritkin apuna olivat, kuitenkin alentamaan tämän 7 prosenttiin, joka sekin on kuitenkin osoittautunut kohtuuttomaksi. Kyllä tämä nyt tietenkin pitää korjata.

Se, mikä tässä on itse asiassa periaatteellisesti ehkä kaikkein ongelmallisinta, on, että tätä perusteltiin sillä, että tällä tavoin saadaan liian kalliissa asunnoissa asuvat, toimeentulotukea saavat ihmiset muuttamaan halvempiin asuntoihin. En nyt ole tutkinut eduskunnan pöytäkirjoista, kiinnittikö kukaan silloin huomiota siihen irvokkuuteen, joka tähän perusteluun liittyy. Sehän tarkoittaa sitä, että ihmisen pitää muuttaa omasta kodistaan siksi, että hän on liian köyhä, että hän on niin köyhä, että hän ei pysty selviytymään vuokristaan. Näinhän siinä käy, jos siis se logiikka toimii, että jos ja kun joudut turvautumaan toimeentulotukeen, niin et saa asua niin hyvässä asunnossa, jos siis oletetaan, että vuokrien korkeus ikään kuin liittyy asunnon hyvyyteen, sitähän se ei välttämättä tee, mutta siihen kokoon kuitenkin se liittyy, koska vuokrat määräytyvät neliömetrimäärän perusteella. Se tarkoittaa todellakin sitä, että jos joudut ottamaan vastaan toimeentulotukea, niin sinulta leikataan 7 prosenttia asumismenoista ja ennemmin tai myöhemmin, riippuen vuokraisännän kärsivällisyydestä ja inhimillisyydestä, tulee vastaan se raja, että vuokrarästi kasvaa niin suureksi, että lähtö tulee. Näin tapahtuu edelleen. Tästä syystä tämä laki on muutettava.

Nyt on tietysti sitten mielenkiintoista nähdä, mitä oikeasti tapahtuu. Olen nimittäin antanut itselleni kertoa keskustan edustajan — tässä asiassa kohtuullisen vaikutusvaltaisen edustajan — suulla, että keskustapuolue edelleen vastustaa tämän asian toteuttamista. Siis paitsi että tätä on esitetty ed. Vistbackan tekemässä aloitteessa, tätähän on vasemmistoliitto esittänyt viimeiset kaksi vuotta. Olen itse tehnyt sekä tämän aloitteen aiemmin että kaksi kertaa budjettialoitteen tarvittavan rahamäärän eli noin 45 miljoonan euron lisäämiseksi budjettiin. Ne eivät tietenkään ole toteutuneet, koska hallitukselle ne eivät ole kelvanneet. Nyt kun toverit sosialidemokraatit ovat, mikä myönteisyydellä todettakoon, nostaneet tämän toiseksi osaksi omaa köyhyyspakettiaan, on todella mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu.

Toistan edelleen sen, minkä olen sanonut tältä paikalta jo aiemminkin, että jos hallitus antaa tästä esityksen, niin tulen aidosti hallitusta siitä kiittämään, koska tässäkään asiassa, kun on kysymys kaikkein köyhimmistä, kaikkein huonoimmassa asemassa olevista ihmisistä, ei ole väliä sillä, keneltä se esitys tulee, ketkä sen päätöksen tekevät, kunhan se tehdään. Mutta se on selvää, että jos tämä tilanne jatkuu, niin me tulemme kohtelemaan heikoimpia veljiämme ja sisariamme todella kaltoin, niin kuin olemme valitettavasti jo kohta kymmenen vuotta tehneet. Siksi toivon, että ed. Vistbackan aloitteen mukainen tai oman aiemman aloitteeni mukainen tätä samaa tarkoittava esitys tai vasemmistoliiton köyhyyspaketin samaa tarkoittava esitys tai sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän tätä tarkoittava esitys menee läpi. Jos ei mene, niin sitten on kyllä jonkun muunkin syytä katsoa tässä salissa peiliin kuin ed. Tiusasen.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Runsaat kuusi vuotta täällä eduskunnassa olleena, koko ajan hallituspuolueen kansanedustajana pitää kyllä todeta tietysti, että silloin kun tämä 97 tuli voimaan, niin se oli hallituksen yksimielinen esitys, ja jos tätä muutetaan, niin sen täytyy olla tietysti hallituspuolueiden yksimielinen esitys. Siinä eivät ole sosialidemokraatit erikseen tai keskusta, vaan se on hallituksen yhteinen esitys. Se, miksi se meidän ryhmässämme on noussut keskeisesti esille, johtuu siitä, että kun on suoritettu tuntuvat veronkevennykset, on poistettu varallisuusvero, niin näiden kaikista köyhimpien ihmisten osalta ei ole tehty riittäviä muutoksia.

Tämä köyhyyspakettiin liittyvä asumistuen 7 prosentin omavastuun poistaminen olisi yksi niitä toimenpiteitä, jotka ovat aivan keskeisiä. Sen takia tätä ed. Vistbackan aloitetta erittäin lämpimästi kannatan. Mutta kukaan meidän ryhmästämme ei voi mennä sanomaan, ei edes valtiovarainministeri, että minä hoidan tämän, koska sen hoitaa hallitus tai sitten sitä ei hoida kukaan.

Asumistuen omavastuun poistaminen tarkoittaisi 50 miljoonan euron menoerää valtiolle. Se on yhtä suuri kuin yhdistelmätuen nosto, oliko se Ilkka Taipaleen mallilla 145, jonka kustannus on 50 miljoonaa euroa, eli yhteensä, jos nämä toteutetaan, se on peräti 100 miljoonaa euroa, ja silloin tietysti on mietittävä, mistä tähän rahat. Mutta periaatteessa uskon, että meidän eduskuntaryhmämme enemmistö on tätä Vistbackan esitystä vastaavan esityksen kannalla. Mutta sitä haluaisin tässä korostaa, että se ei tule tapahtumaan yksistään sosialidemokraattien tahdosta, vaan se on hallituksen yhteinen tahto, jos se sitten toteutuu.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy tähän aluksi sanoa, että kun ed. Virtanen viittasi allekirjoittaneeseen ja peiliin katsomiseen, niin se liittyy hallituksen esitykseen 17/2004 vp ja siihen, että kun olen puhemiesneuvoston jäsenenä ollut siellä mukana, en ole saanut aikaiseksi sitä, että toisin kuin esitys oli, olisi lähetetty tuo hallituksen esitys myös ympäristövaliokunnan lausunnolle. Se liittyy tähän.

Mutta kun nyt on esillä lakialoite 28/2005 vp, Raimo Vistbacka ym., niin todella tässä voidaan ed. Virtasen irvokkuuskysymystä hiukan käsitellä, oliko silloin eduskunnassa huomioitu se, miten "irvokasta" tämä vaatimus oli. Varmasti sitä kritisoitiin erittäin laajalti myös vasemmistoliiton puolesta. Tämä lähtökohtahan oli tietysti se, että oli hallituksen sisällä myös voimakkaampi vaatimus 20 prosentin omavastuuosuudesta, ja tämä 7 prosenttia sitten oli se, mihinkä hallituksen sisällä päästiin, kun vastustettiin yleensäkin tätä. Mutta sateenkaarihallitus teki tämän tyyppisiäkin päätöksiä, teki hyviä, mutta teki huonoja, ja tässä nyt on tällainen huono päätös. Sillä piti "kannustaa" toimeentulotuen saajia muuttamaan kodistaan pienempään kotiin, "halvempaan" asuntoon. Näin ollen tämä järjettömyys, mikä tähän liittyy, oli myös siinä, että esimerkiksi Helsingissä ja Pääkaupunkiseudulla ei tällaisia niin sanotusti edullisempia asuntoja ollut tarjolla eikä saatavissa, joten tämä oli kaiken kaikkiaan epäonnistunut asia. Kyllähän tässä tietysti tähänkin saakka on itsekritiikin paikka eduskunnassa ollut ja on, että tämä on edelleen voimassa.

Nyt sitten, jos vuosi 2005 tämän tilanteen parantaa, olen samalla tavalla iloinen, ja silloin on onniteltava hallitusta, että se tämän asian ja ilmeisen vääryyden pystyy oikaisemaan. Tänään olemme puhuneet myös siitä, miten tuloerot ovat maassa kasvaneet 1990-luvun jälkeen. Kun prosentti eniten ansaitsevista on lisännyt tulojaan 121 prosenttia ja vähiten ansaitsevista 10 prosenttia on käytännössä saanut vähemmän reaalituloja tämän noin 14 vuoden aikana, niin on tietysti syytä myös tässä talossa katsoa, kuinka paljon lainsäädäntö on tätä kehitystä aikaansaamassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka on tehnyt hyvän aloitteen, niin kuin edellä on jo todettu. Silloin aikanaan, kun tämä leikkaus leipärahasta tuli, niin sehän tietysti tapahtui sinä aikana, kun oltiin syvän laman talousahdingossa ja piti jostain säästöjä löytää. Mutta nyt kun katsoo tästä suhteellisen vakaata ja hyvää aikaa kuitenkin, niin siitä huolimatta tämä vääryys on jatkunut, mikä silloin tapahtui. Itsekin olen koko ajan pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että tämä purettaisiin, mutta kun siinä ei ole vain onnistuttu. Sen takia odotan nyt, että mahdollisesti tulevan vuoden budjetissa se voisi tapahtua.

Kun meillä salissa on ed. Rehula, joka on keskustan, muistan jo aikaisemmilta ajoilta, aktiivi köyhien ystävä ollut, niin kun tässä nyt on edellä korokkeelta julistettu, että vasemmistoliitto on tässä ollut aktiivi, sitten meidän demariryhmämme on tehnyt linjanvedon siinä, että tämä pitää köyhyyspaketin nimissä, tai missä hyvänsä nimissä, tehdä tässä, jotta 2006 vuoden budjettiin tämä hoidetaan, niin ed. Rehula voisi todeta tässä salissa, jotta mitä keskustassa on tästä pohdittu. Koska minä näen, niin kuin ed. Wallin totesi, että tämähän pitäisi tapahtua kuitenkin niin, jotta hallituspuolueet yhdessä sopisivat tämän asian ja korjattaisiin tämä. Se summa ei varmasti ole 50:tä miljoonaa, jonka täällä jotkut totesivat, koska kysehän on kuitenkin siitä, jotta se voi teoriassa olla 50 miljoonaa, mutta tässähän tapahtuu sillä tavalla, että osa näistä ihmisistä saa sitten harkinnanvaraista toimeentulotukea, jolloin tämä summa on pienempi. Tämä tapahtuu sillä tavalla, että kun tämä otetaan leipärahasta pois, niin sitten kun katsotaan se 7 prosenttia normista pois, mutta sitten kuitenkin ihmisille joudutaan myöntämään (Puhemies koputtaa) harkinnanvaraista, jotta se ihminen saa riittävän toimeentulon. Tämä olisi järkevä korjata nyt niin kuin ed. Vistbacka esittää ja niin kuin on laajasti oltu sitä mieltä, että tämä pitää korjata.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen piirissä ollaan valmistelemassa toimenpiteitä kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten tilanteen parantamiseksi. Korostan, valmistelemassa toimenpiteitä, joilla tähdätään heidän elämäntilanteensa ja elämänlaatunsa parantamiseen siinä hetkessä ja siinä ajassa, siinä arkipäivässä, joka heillä on. Kyse on silloin palveluista ja kyse on myöskin tulonsiirroista ja niiden kokonaisuudesta, korostan, toimenpiteistä kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten tilanteen helpottamiseksi. Kaikilla on tiedossa, miten tulonsiirtojen kautta tai tulonsiirronomaisilla toimenpiteillä voitaisiin tähän tilanteeseen vaikuttaa. Kun nyt on käsittelyssä lakialoite asumistuen omavastuun 7 prosentin poistamisesta, tämä on yksi keino niiden keinojen joukosta, jolla tähän tilanteeseen voidaan puuttua.

Ed. Virtanen on eri yhteyksissä, niin tässä salissa tänään kuin tämän salin ulkopuolella julkisuudessa, omalla persoonallisella tyylillään pyrkinyt vaikuttamaan siihen valmisteluun, mitä näitten asioitten ja tämän toimenpidepaketin, toimenpidekokonaisuuden, osalta ollaan tekemässä, vasemmistoliitto eduskuntaryhmänä samoin. Minä toivotan onnea ja menestystä, niin kuin olen aikaisemminkin toivottanut, ed. Virtaselle ja hänen toimintatavalleen. Sitä kuitenkin toivon, kun ed. Virtanen on itsekin paikalla, että pysytään asiassa ja puhutaan siitä, mistä kulloinkin on puhe, niin kuin tässäkin tapauksessa, toimenpiteistä kaikkein vähävaraisimpien elämäntilanteen parantamiseksi.

Hän jätti tällä kertaa nimen mainitsematta, mutta löysin itseni hänen puheenvuorostaan vaikutusvaltaisten keskustalaisten joukosta. Itse en välttämättä itseäni sellaisesta joukosta tunnista, mutta hän jätti tällä kertaa nimen mainitsematta väittäessään, että vastustaisin tätä. Minulla on oma mielipiteeni siitä, mikä on arvojärjestys silloin, kun tätä toimenpidepakettia kasataan, toimenpidekokonaisuutta kasataan. Näitten asioitten tiimoilla kun on tullut jonkun verran aikaa vietettyä ja esityksiäkin tehtyä, missä tämä asumistuen omavastuu 7 prosenttia tilanteessa, missä hallitusohjelmaa valmisteltiin ja keskustakin ryhmänä omia toimenpiteitään esitti, on ollut kyllä alusta lähtien siinä kokonaisuudessa mukana.

Mutta me joudumme laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, ja meillä on omat lähtökohtamme, kun me sen teemme. Jos me takerrumme tähän yhteen ainoaan asiaan, sen esimerkiksi ed. Virtaselle suon, se on teidän asianne, miten te toimitte. Mutta väittämä ja toimintatapa ja esittämistapa siitä, että näitä asioita laitetaan vastakkain, on teidän tapanne toimia. Sen tiedän, että hallitusryhmät pyrkivät löytämään ja hallituksen piirissä pyritään löytämään se toimintamalli ja se konsepti, jolla eteenpäin mennään. Ja tässä yhteydessä totean, että ed. Wallin käytti tässä keskustelussa minun mielestäni erinomaisen puheenvuoron, analyyttisen puheenvuoron siitä, missä ollaan siltä osin, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on pitänyt omana kärkiviestinään tässä tämän aihepiirin keskustelun yhteydessä tätä asumistuen omavastuuta.

Väittämää siitä, että keskusta olisi, tai allekirjoittanut olisi tätä asiaa vastaan, en tältä istumalta hyväksy. Toisaalta korostan ja toistan sen, että meillä on hieman toisenlainen tulokulma tähän tilanteeseen. Otan esimerkin: Eduskunnassa oli jossain vaiheessa hyvin voimakkaitakin sanankäänteitä saanut keskustelu siitä, kun eduskunta nosti lapsilisiä ja ne kaikkein vähävaraisimmat lapsiperheet ja yksinhuoltajat eivät saaneet tuossa korotuksessa mitään, kun tuo lapsilisäkorotus meni toimeentulotukilaskelmassa, vei sen nolliin. Myös meillä on puhuttu hyvin paljon siitä, että jos tällaisiin toimenpiteisiin, joissa tulonsiirrot mukana ovat, päästään, niin tuo yksinhuoltajien lapsikorotus esimerkiksi voitaisiin ottaa etuoikeutettuna tulona toimeentulotukilaskelmassa huomioon. Se voisi olla keino, jolla pureuduttaisiin kaikkein suurimpiin ongelmiin.

Hallitus tulee omalla valmistelullaan viemään toimenpide-ehdotuksia ja kokonaisuuksia eteenpäin. Ja jokainen sitten pyrkii omalla tahollaan, niin oppositiokin ja yksittäiset kansanedustajat tietysti vaikuttamaan siihen, miten tämä asia etenee. Kun esimerkiksi tämä asumistuen omavastuu on nyt tässä tällä kertaa lakialoitteen muodossa keskustelussa, voisin yhtä lailla heittää kuin nämä heitot siitä, että keskusta vastustaa tai on eri mieltä, voin kysyä, mikä teidän viestinne on näille yksinhuoltajille, joitten lapsilisän korotus ei heille mitään lisää tuonut. Sen verran on kokemusta oppositiossa olosta, että, totta kai vastaus on se, että myös heidän tilanteensa pitää korjata. Mutta tässä lähiviikkojen ja kuukausien aikana tulee selviämään se, minkä suuruisessa summassa tulonsiirtojen osalla on mahdollisuus liikkua, ja näistä asioista, jotka listalla on ja tärkeysjärjestykseen tullaan laittamaan, sieltä aikanaan esityksiä tulee.

Tässä yhteydessä otan esille sen, että esimerkiksi kaikkein pienimpien eläketulojen varassa olevien kansaneläkkeen saajien tilanne tulee olemaan yksi, jonka keskusta tulee arvioituttamaan siinä yhteydessä, kun tätä päätöksentekoa tehdään. Mutta sekin on asia, jonka lopputuleman sitten näemme, kun hallituksen toimenpide-ehdotukset täällä eduskunnan käsittelyssä ovat.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Rehulaa selkeästä ja selventävästä puheenvuorosta.

En ole epäillytkään sitä, etteikö meillä kummallakin olisi näkemys siitä, miten ja missä järjestyksessä kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin pitää toimenpiteitä kohdistaa. Ed. Rehulan puheenvuoroa kuunneltuani oikeastaan aika positiivisesti suhtaudun, koska näyttää siltä, että nämä itse asiassa ihan samat asiat ovat tällä meidän listallamme. Kysymys on vain siitä, mihin järjestykseen se lista laitetaan.

Kun ed. Rehula ilmoitti, että keskusta ei vastusta — en tiedä, miten se pitää tulkita, jatkohan sen näyttää — tätäkään asiaa, jonka minun mielestäni pitää olla sillä listalla ensimmäisenä, ja se on myöskin vasemmistoliiton köyhyyspaketissa ensimmäisenä. Kaksi seuraavaa olivat nuo, mitä ed. Rehula nosti esille, näin lähellä olemme. Kysymys on siitä, mihin kohtaan vedetään se käytettävissä olevan rahan määrä. Me olemme perustelleet sitä, miksi sen viivan on mahdollista olla hieman kauempana. Se itse asiassa liittyy siihen, mihin ed. Wallin täällä viittasi: tehtyihin ja annettuihin veronalennuksiin, erityisesti varallisuusveron poistoon. Tältä osin olen tyytyväinen, jos tulkitsin aiemmin oikein, koska ed. Rehulasta todellakin oli puhe, kuten hän itse kävi kertomassa, ja pidän häntä edelleenkin merkittävänä keskustalaisena sosiaali- ja terveyspoliittisena vaikuttajana. Jos hän nyt puheenvuoroni jälkeen täällä kertoo, että keskusta ei tätä vastusta, niin oikein hyvä.

Kuvittelen, että yksi tarkoitus näillä pyrkimyksilläni on tämän myötä saavutettu, mutta katsotaan nyt, mihin hallitus sitten lopulta päätyy, koska sillä on todellakin iso merkitys suomalaisille köyhille jatkossakin.