Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Viime maaliskuussa tasavallan presidentti teki päätöksen Suomen osallistumisesta EU:n ensimmäiseen sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon Makedoniassa. Ennen päätöstä valtioneuvosto kuuli rauhanturvaamislain mukaisesti ulkoasiainvaliokuntaa. Makedonian Concordia-operaatioon liittyvissä voimankäyttövaltuuksissa oli kaksi kysymystä, jotka olisivat rauhanturvaamislain mukaan edellyttäneet asian täysistuntokäsittelyä eduskunnassa. Tämä johtuu siitä, että perinteistä rauhanturvaamista vaativammat voimankäyttösäännöt edellyttävät täysistuntokäsittelyä ennen asiaa koskevan esityksen tekemistä tasavallan presidentille. Eduskunnan täysistuntokäsittely ei kuitenkaan vaalitauon vuoksi ollut käytännössä mahdollinen joukkoja lähetettäessä, mistä syystä tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksessa sovittiin, että täysistuntokäsittelyä edellyttävät voimankäyttösäännöt saatetaan eduskunnan käsiteltäväksi myöhemmin.

Concordian voimankäyttövaltuudet ovat perinteistä rauhanturvaamista laajemmat kahdessa suhteessa. Ensiksikin, niiden yksittäinen kohta mahdollistaa hyökkäyksen luonteisen voimankäytön vihamielisen aikomuksen osoittajaa kohtaan. Toiseksi, mikäli turvateollisuustilanne heikkenisi radikaalisti ja ryhdyttäisiin joukkojen hätäevakuointiin Makedoniasta, Nato toteuttaisi evakuoinnin ja soveltaisi tällöin Concordian voimankäyttösääntöjä laajempia voimankäyttösääntöjä. Kesäkuun lopulla Natosta saatiin vahvistus, että käyttöön tulisivat Kosovossa toimivan Kfor-operaation voimankäyttösäännöt.

Edellä esitetyt voimankäyttösäännöt eivät ole sisältönsä puolesta Suomen kannalta ongelmalliset, sillä varsin saman sisältöisiä sääntöjä sovelletaan Kosovossa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Afganistanissa, joissa Suomi on osallistunut rauhanturvaoperaatioihin. Myös niiden osalta hallitus antoi selonteon eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi ennen esityksen viemistä tasavallan presidentille.

Suomen osallistuminen Makedonian operaatioon on ollut luontevaa jatkoa sitoutumisellemme EU:n välittömään lähialueeseen kuuluvaan Länsi-Balkanin tilanteen vakauttamiseen ja kehittämiseen. Concordian tavoitteena on vakauden ja luottamuksen lisääminen Makedoniassa, tilanteen monitorointi ja kansainvälisten tarkkailijoiden toiminnan tukeminen. Concordia tukee osaltaan laaja-alaisen Ohridin puitesopimuksen toimeenpanoa sekä alueen vakautus- ja assosiaatioprosessin eli SAP:n, Stabilisation and Association Process, edistämistä. Toistaiseksi tilanne alueella on pysynyt pääosin rauhallisena ja operaatio on onnistunut tehtävissään kaikin puolin.

Concordia on ensimmäinen EU-johtoinen sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio. Se tukeutuu tehtävässään Naton voimavaroihin. Operaation valmisteluvaiheessa sovittiin EU:n ja Naton yhteistyön järjestelystä, ns. Berlin plus. Concordiasta on siten muodostunut testi EU:n kriisinhallintatoiminnan toimivuudelle käytännössä sekä myös EU:n ja Naton yhteistyölle. Tähän mennessä järjestelyt ovat osoittautuneet toimiviksi ja Concordiasta on muodostunut jo tässä vaiheessa myönteinen esimerkki tuleville vastaaville operaatioille. Concordia on tarkoitus päättää 15. joulukuuta 2003.

Ilmoittaessaan osallistumisestaan operaatioon Suomi teki varauman vihamielistä aikomusta koskevista vastatoimista. Nyt esitetään, että tästä varaumasta luovutaan. Lisäksi esitetään, että mikäli joukkojen turvallisuustilanne vaatii ja joudutaan turvautumaan EU-rauhanturvaajien evakuointiin, hyväksytään Kfor-operaation voimankäyttösääntöjen soveltaminen.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! On aivan totta, kuten ulkoministeri Tuomioja totesi, että sekä Kosovon, Bosnian että Afganistanin operaatioiden osalta olemme jo hyväksyneet sellaiset voimankäyttösäännöt, jotka itse asiassa mahdollistavat myös hallituksen nyt tekemän esityksen hyväksymisen Makedonian operaation voimankäyttösäännösten osalta.

Herra puhemies! Se, mikä tässä suhteessa itseäni kiinnostaa, on kyse rauhanturvalakiimme sisältyvän YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksen ja Makedonian operaation välisestä suhteesta. Toivoisin, että ulkoministeri selvittäisi hieman niitä keskusteluja, joita Yhdistyneissä kansakunnissa itse tämän Makedonian operaation tukemisen suhteen käytiin, ja toisaalta esimerkiksi sitä, mihin perustui Irlannin hallituksen kanta sen vetäytyessä Makedonian rauhanturvaoperaatiosta sillä perusteella, että tällä operaatiolla heidän mielestään ei ollut ainakaan sellaista valtuutusta YK:n turvallisuusneuvostolta, joka olisi ollut sopusoinnussa heidän kansallisen lainsäädäntönsä kanssa.

Tiedän, että YK useassakin eri yhteydessä on antanut tukensa EU:n, Naton ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön toimille, jotka koskevat Makedonian tilanteen vakauttamista. Mutta pyyntöni on siis, herra ulkoministeri, se, että te vähän problematisoisitte sitä, mikä on tämän operaation ja YK:n turvallisuusneuvoston mandaatin valtuutuksen välinen suhde. Tämä pyyntö on välttämätön siksikin, että tänään Turun Sanomissa kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä kirjoittaa mielenkiintoisella tavalla vaatien kahtakin muutosta voimassa olevaan rauhanturvalakiin. Ed. Ville Itälän mielestä Suomen pitäisi tulevaisuudessa voida osallistua sellaisiin operaatioihin, joilla ei ole Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön valtuutusta. Toiseksi hän katsoo myös, että tulevaisuudessa suomalaisilla pitäisi olla samanlaiset voimankäyttövaltuudet kuin esimerkiksi Naton joukoillakin. Käytännössä viime mainittu merkitsisi sitä, että suomalaisten sallittaisiin päinvastoin kuin nykyisin osallistua rauhaanpakottamisoperaatioihin. Käytännössä tämä merkitsisi tietenkin sitä, että perinteinen rauhanturvaaminen ja laajennettukaan rauhanturvaaminen, joihin suomalaiset sotilaat on koulutettu, ei enää riittäisi, vaan suomalaisia sotilaita pitäisi kouluttaa varsinaisiin taistelutehtäviin rauhanturvaamisoperaatioissa.

On selvää, että tämän kaltainen muutos merkitsisi isoa askelta, ja ymmärrän, kuten ed. Ville Itäläkin asiaa perustelee, että kysymys on entistä kiinteämmästä osallistumisesta nimenomaan Nato-yhteistyöhön ja niistä vaateista, joita Nato-johtoisissa operaatioissa on. Suomalaisten sotilaiden kannalta tämä merkitsisi tulevaisuudessa uhreja. Se merkitsisi entistä vaarallisempia tilanteita. Se merkitsisi sitä, että suomalaisia tulisi tulevaisuudessa kotiin niissä kuuluisissa sinkkiarkuissa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! En valitettavasti voi nyt problematisoida tätä asiaa, jota ed. Laakso kysyi, koska itse asiassa en näe asiassa mitään ongelmaa, koska se käsiteltiin jo silloin maaliskuussa, jolloin ulkoasiainvaliokunnalle esiteltiin osallistuminen tähän operaatioon. Asiaan voidaan varmasti palata. En ollut varautunut asiakirjoilla tai muilla, mutta asiaan voidaan palata valiokuntakäsittelyssä, mutta se ei ole ollut missään vaiheessa eikä eduskunnan myöskään ulkoasiainvaliokunnan kohdalta silloin, kun asiaa käsiteltiin, minkäänlainen ongelma.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys sinänsä on hyvin perusteltu, etenkin kun poiketen tästä esittelytekstistä tilanne tuolla operaatioalueella on merkittävästi kehittynyt huonompaan suuntaan ja siellä on tapahtunut väkivallantekoja, jotka ovat kohdistuneet myöskin rauhanturvaajiin, saksalaisiin. Siksi on paikallaan, että voimankäyttövaltuudet ovat sellaiset, että mahdollisesti tilanteen vielä kiristyessä niistä selvitään. Operaatiohan on, toivon mukaan, muuttumassa poliisioperaatioksi aikaa myöten.

Sitä ihmettelen, miksi selonteko nyt vasta eduskuntaan tuodaan, miksi ei jo kesäkuussa, kun ollaan jo näin pitkällä tässä operaatiossa. Aikaa olisi ollut tämä tuoda.

Sitten kommentoisin tätä asiaa, joka nousi keskusteluun. Mielestäni tämä operaatio ja Euroopan unionin mukaantulo operaatioiden johtoon osoittaa, että rauhanturvalakimme kaipaa muutosta, että voisimme osallistua myöskin Euroopan unionin valtuutuksilla operaatioihin. Itse ehdotin muutosta jo kolmisen vuotta sitten, kun käsittelimme täällä määrättyjä asioita, ja näin, että se on johdonmukainen jatko sille kehitykselle, mikä Euroopan unionin puitteissa tapahtuu.

Mitä tulee sitten voimankäyttövaltuuksiin, niin mielestäni eduskunnan niin ulkoasiainvaliokunta kuin puolustusvaliokunta on hyvin perusteellisesti käsitellyt kuhunkin operaatioon liittyvät voimankäyttövaltuudet ja antanut niihin suostumuksensa. Niihin nähdäkseni joudutaan aina tapauskohtaisesti menemään, mahdollisesti pieniä tarkistuksia joudutaan aikaa myöten kenties tekemään, mutta mistään suuresta ei ole niissä kysymys.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun näyttää niin, että keskustelu salissa ei oikein viriä tästä asiasta täyteen laajuuteensa, niin yritän itsekin tähän nyt oman soppani tuoda ja sytyttää tätä peliä.

Tämän pohjalta on nähtävissä, että ed. Nepposen juuri pitämä puheenvuoro sisälsi sen sanoman lievästi esitettynä, mitä itse tässä parhaimmillaan haluaisin julkituoda. Tämä valtioneuvoston selonteko eduskunnalle voimankäyttösääntöjä koskevasta varaumasta ja sitten tähän soveltamisesta osoittaa sen, että myöskin valtioneuvoston osalta nähdään jonkin näköistä joustavuutta ja järjenkäyttömahdollisuutta, kun tämä tuodaan näin jälkikäteen. Tietysti täytyy ottaa huomioon, että jos tällä välillä olisi jotakin sattunut, olisi jouduttu käyttämään voimaa ja olisi tullut sellaisia tehtäviä, missä ikään kuin näitä ed. Laakson kuvaamia tappioitakin olisi syntynyt, sen jälkeen tämä poliittinen peli ja keskustelu olisi täälläkin ollut erittäin viisasta ja, miten sanoisin, kun suoraan sanon, jälkiviisasta.

Mutta kyllä, kun suomalaiset ovat rauhanturvaamistehtävissä niin täällä kuin joka paikassa muuallakin kansainvälisesti katsottuna eturivin väkeä, siis aivan päällimmäisen eturivin väkeä — suomalaisia arvostetaan, suomalaiset ovat pärjänneet hyvin ja suomalaisia odotetaan aina silloin paikalle, kun tilanteet ovat ongelmallisia, väheksymättä nyt mitenkään niitä muitakaan maita, jotka siellä operaatioissa mukana ovat, erityisesti Nato-maita, jotka päällimmäisinä näissä asioissa vaikuttavat — niin kyllä tulee mieleen se henki ja vaikutelma, mikä tässä nyt on syntymässä myöskin tähän keskusteluun, kun runsas neljä vuotta sitten, kun eduskunta päätti silloin Kosovoon menosta ja Kfor-operaatioon osallistumisesta, ed. Aittoniemi sanoi, että suomalaiset menevät turvaamaan rauhaa, eivät mitään saunoja rakentamaan ja lämmittämään, ja täytyy olla sellaiset oikeudet, millä pystytään tulemaan toimeen myöskin vaikeissa olosuhteissa.

Tämän pohjalta herättäisin edelleenkin sitä ajatusta, niin kuin täällä aikaisemmin viitattiin ed. Laakson puheenvuorossa puheenjohtaja Itälän tekemään avaukseen siitä, että rauhanturvalakia pitäisi muuttaa näiden voimankäyttösäännösten osalta. Näen tämän avauksen lämpimänä ja hyvänä. Kyllä pysyvästi pitäisi olla sellaiset oikeudet, että eduskunnassa ei tarvitsisi keskustella siitä, mitä voimankäyttöä voidaan käyttää, vaan eduskunta päättäisi, mihin mennään, ja sotilaat siellä paikalla rauhanturvaamistehtävissään päättäisivät siitä, minkälaista voimaa kulloinkin tarvitsee käyttää, eikä siihen kotimaan jälkiviisauden pelin politiikalla olisi sellaista sanomisen paikkaa, niin kuin nyt tuntuu olevan.

Ei ole olemassa mitään vaaraa siitä, että suomalaiset käyttäisivät liikaa voimaa. Mutta niin kuin on todettu aikaisemminkin, pitää olla mahdollisuudet ja voima, millä osoitetaan, että on mahdollisuus käyttää voimaa, niin että sitä voimaa ei tarvitse koskaan käyttää. Tähän nähden on nähtävissä erinomaisen hyvin se näköala, että ulkopuolisin silminkin tarkasteltuna suomalaisten läsnäolon jossakin pitää olla sen näköistä, että niillä varustuksilla ja sillä aseistuksella ja niillä valtuuksilla, millä ollaan, olemassaolo yksin turvaa sen ja aseita ei tarvita.

Ihmeellisiä intohimoja näiden asioitten ympärillä aina syntyy ja tulee siitä, mitä voidaan käyttää, mitä on olemassa, kun yleensäkin puolustuksen — tässä nyt erityisesti vertaan maanpuolustukseen ja aseelliseen maanpuolustukseen muuten kotimaassakin — pitää olla sillä tasolla, että sen käyttö ei tule kysymykseen, koska nähdään niin, että sen käyttömahdollisuudet ovat niin kovat, että siitä seuraa tälle vastapuolelle pysyviä menetyksiä ja tappioita, muutakin kuin maineen menetys.

Siihen nähden tämä tapa, millä tämä nyt tässä asiassa on tuotu, on hyvä, että eduskunnan ei tarvitse kesällä kokoontua tätä varten päättämään siitä, että tästä varaumasta olisi jo siinä vaiheessa voinut eduskunta päättää ja luopua. On hyvä niin. Tosin mielelläni olisin tullut tätä asiaa päättämään. Mutta on hyvä, että sitä käsitellään nyt näin, ja on hyvä myöskin se, että tästä toivottavasti syntyy sellainen keskustelu, millä tähän kokonaisproblematiikkaan, näihin voimankäyttövaltuuksiin, puututtaisiin jonkun uudemman hallituksen esityksen kautta niin, että näissä asioissa olisi suomalaisilla selvä linja: Voimaa on käytettävissä silloin, jos sitä voimaa joskus jossain operaatiossa tarvitsee käyttää.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Puolustusvaliokunta tutustui juuri viime viikolla Kosovon ja Makedonian rauhanturvaamisoperaatioihin, ja keskusteluissamme kävi selväksi se, että ne voimankäyttövaltuudet, mitä esimerkiksi Kosovon operaatiota varten eduskunta aiemmin hyväksyi, ovat riittävät voimankäyttövaltuudet, ja tämä nyt taannehtivasti koskee myös Makedonian operaatiota.

Ongelmana eivät olekaan siis ne voimankäyttövaltuudet, jotka ovat olemassa, vaan ne vaatimukset, joita esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä esittää nykyisten voimankäyttövaltuuksien laajentamisesta. Esimerkiksi Ranska on tulkinnut Petersbergin tehtäviä kovimpaan tapaan siten, että kysymys on hyökkäyksellisestä operaatiosta, jossa mennään kahden taistelevan osapuolen väliin. Suomen lähtökohtana on ollut se, että tämän kaltaisiin operaatioihin me emme osallistu, mutta näyttää siltä, että kokoomuksen nykyisenkin puheenjohtajan päässä on kuitenkin tämä kuuluisa sotilaskypärä.

Haluaisin kuitenkin kysyä, mitä mieltä ulkoministeri Tuomioja on voimankäyttövaltuuksien laajentamisesta tulevaisuudesta. Tässähän nimenomaan viitataan EU-operaatioihin tulevaisuudessa. Mielestäni myös kysymys YK:n valtuuksien ja Makedonian välisen operaation suhteesta vaatii kyllä selvittelyä. Kysyn aivan suoraan ulkoministeriltä, miksi nyt Irlannin hallitus katsoo, että tällä operaatiolla ei ole YK:n valtuutusta, mutta Suomi ei ainakaan toistaiseksi ole sanonut halaistua sanaa tästä asiasta. Mielelläni kuulisin. Ulkoministerihän on kertonut, että on valmis vastaamaan kansanedustajien kysymyksiin aina tarvittaessa. Nyt kysyn tätä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Petersbergin periaatteitahan on tulkittu koko ajan monissa maissa eri tavalla kuin Suomessa, ja jossain määrin on ollut selvästi klassista Suomelle tyypillistä keskustelua, että on vain joukolla päätetty, että ei se oikeasti voi tarkoittaa laajempia valtuuksia kuin meidän oma rauhanturvaamislakimme sallii. Eikä kysymys ole vain siitä, mitä Ranska tulkitsee, vaan yleensäkin monissa alan asiakirjoissa nähdään, että Petersbergin periaatteet voivat sallia hyvinkin voimakkaan vallankäytön.

Nyt tätä Makedonian tapausta käytetään esimerkkinä hyvin laajasti konventin esityksen rinnalla ajatuksena, että Makedonia on nyt alku sille, mihin aikoinaan jo Saksan puheenjohtajakaudella on sitouduttu, alati tiivistyvään yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kaikilla mausteilla, ja että Makedonia on esimerkki jo uudesta, syvemmälle menevästä yhteistyöstä. Toistaisin siksi ed. Laakson kysymyksen, kun ilmassa on selvästi — ja käsittääkseni myös ulkoasiainvaliokunnassa on jo kuultu — näkemyksiä, jotka tukevat sitä, että paineita muuttaa meidän rauhanturvalakiamme on olemassa: Jos ette nyt halua sanoa, onko niitä paineita, niin osaatteko kertoa, kuinka kiireellisellä aikataululla valtioneuvosto aikoo määrittää kantansa siihen, vaatiiko konventin esitys, jos siitä tulee EU:n perustuslaki, myös meidän rauhanturvaamislakimme muuttamista?

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Todella, viime viikolla käydessämme Kosovossa todettiin, että voimankäyttövaltuudet ovat riittävät siellä, mutta on myöskin samanaikaisesti todettava ja varsinkin kun katsoo Euroopan unionin tulevaisuutta, että operaatioiden luonne on muuttunut ja tulee varmasti muuttumaan, kun me olemme menossa mukaan siihen työhön, jolla lupaudumme solidaarisuuslausekkeen pohjalta antamaan tukea muun muassa terrorismin torjunnassa. Se saattaa johtaa niihin muutoksiin ehkä, koska meidän lakimme on ahtaasti tulkiten vielä sitä vanhan perinteisen rauhanturvalain pohjalta sanottua. Emme me tässä tilaisuudessa pysty sanomaan, millä tavalla lakia muutetaan. Niin kuin totesin viimeksi, kun Kosovon operaatiota käsiteltiin, hyvin tarkoin katsoimme lävitse voimankäyttövaltuudet ja vahvistimme ne täällä eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnan lopullisesta ehdotuksesta. Niin kuin todettiin, ne ovat olleet riittävät, mutta joudumme varmasti jonkun verran tarkastamaan ja räätälintyönä tekemään jokaiseen operaatioon sellaiset, jotka koskevat myöskin suomalaisia. Operaatiot ovat muuttuneet luonteeltaan paljon väkivaltaisemmiksi, kun katsotaan toista osapuolta.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela esitteli laajasti näkökulmiaan tähän asiaan ja oli antamassa avoimen valtakirjan sotilaille voimankäytössä. Kun kukaan keskustalainen ei ole kommentoinut hänen puheenvuoroaan, on ihan pakko kysyä, onko tämä ed. Seppo Lahtelan näkökulma myös koko keskustan eduskuntaryhmän näkökulma ja erityisesti myös hallitusryhmän näkökulma. Itse en voi kyllä tähän yhtyä missään nimessä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt alamme päästä oikeille linjoille ja jyville. Ed. Huotari kysyi, mikä on keskustan näkökulma ja linja tässä asiassa. En vastaa siitä, vaan vastaan siitä suomalaisesta linjasta, miten Suomessa tätä asiaa nähdään. En tiedä, onko se sitten keskustan, vasemmistoliiton vai kokoomuksen linja.

Mutta kun täällä on todettu, että Suomi sitoutuu entistä syvemmälle EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, jopa haikaillaan täällä kotimaassa, että meidän pitäisi pyrkiä tiiviimpään yhteiseen eurooppalaiseen puolustukseen, missä suomalaiset olisivat matkassa, jopa niin, että suomalaiset haikailevat joissakin piireissä, että meidän pitäisi liittoutua Nato-joukkoihin, ja näissä rauhanturva-asioissa me sitten keskustelemme siitä, mitkä ovat varautumat, mitkä mahdollisuudet, niin kyllähän tässä joku ristiriita on olemassa. Ei voi olla niin, että me olemme menossa maailmalle osana maailmaa ja sitten tällaisissa pienissä asioissa me keskustelemme siitä, voimmeko käyttää keppiä, porkkanaa vaiko aseita.

Toivottavasti, ed. Huotari, tässä syntyisi nyt sellainen näköala, että me näissä rauhanturva-asioissa turvaamme rauhaa niillä voimilla, mitä on mahdollista käyttää, ja sitten kaikki muu poliittinen päätöksenteko syntyy jonkun muun puolue-eliitin kautta, ja siihen ei yksittäinen ed. Lahtela eikä varmaan kukaan muukaan edustaja ota kantaa, mikä on kunkin puolueen tai eduskuntaryhmän linja.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Huotari nosti esiin, että annetaan sotilaille vallat. Minusta meidän rauhanturvaoperaatioissamme olevat ja olleet sotilaat kaikissa portaissa ovat pystyneet sopeutumaan ja käyttämään oikein niitä valtuuksia ja myöskin talonpoikaisjärkeä ja ovat selviytyneet maailmanjärjestön ja monien muiden lausumien pohjalta erinomaisesti, niin että tällainen heitto, annetaanko sotilaille valta, on jotenkin vähän nurinkurinen ja vähättelevä. Totta kai he toteuttavat poliittisen johdon päättämän tehtävän pohjalta niitä tehtäviä, mitkä heille on annettu, vastuullisesti ja vastuuntuntoisesti.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! En minäkään ymmärtänyt ed. Huotarin kysymyksen sisältämää ajatusta siitä, että tässä oltaisiin menossa sotilasvaltaan, noin sitaateissa sanottuna. Suomalaiset sotilaat ovat toimineet erittäin lojaalisti, erittäin lojaalisti, sen suhteen, mitä täällä on päätetty.

Mitä juuri tähän asiaan tulee, tämä asia kävi ulkoasiainvaliokunnassa käsittelyssä ja lähti menemään eteenpäin. En ole havainnut, että olisi oltu tippaakaan eri mieltä siitä, mitä on tapahtunut.

Mutta siinä ed. Nepponen oli aivan oikeassa, että myös rauhanturvaamisen osalta tilanteet muuttuvat kaiken aikaa. Väkivalta muuttuu brutaalimmaksi, iskut ovat äkkinäisempiä, ennakoimattomampia. Tämä saattaa johtaa väistämättä jossain vaiheessa siihen tilanteeseen, että on ryhdyttävä käsittelemään koko tätä rauhanturvalakia uudella tavalla, ei niin, että periaatteet muuttuisivat, mutta niin, että se ottaa tarkemmin huomioon sen, mitä maailmalla tällä hetkellä tapahtuu.

Kun ed. Lahtelan puheessa taisi vilahtaa tuo Nato, niin ihan kansanedustajille selvyyden vuoksi se, että nyt jo olemme mukana Nato-johtoisissa operaatioissa.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajat Nepponen ja Kekkonen oivallisella tavalla selkeyttivät tätä tilannetta. Suomihan on erittäin arvostettu rauhanturvamaa. Me olemme hyvin harkiten muuttaneet lainsäädäntöä niiltä osin. Täällähän ovat aina sekä ulkoasiainvaliokunta että puolustusvaliokunta ja koko eduskunta käyneet laajaa keskustelua näistä kysymyksistä, ja näkisin, että näin on myös tulevaisuudessa, kun eittämättä rauhanturvalakia tulee muuttaa. Sen pitää ottaa huomioon nykyiset olosuhteet entistä paremmin, ympäristötekijät. Rauhanturvatyö on todella merkki siitä, että olemme epäjärjestyneessä yhteiskunnassa, ja sitä kautta pitää myös lainsäädännön seurata sitä kehitystä, mutta sen täytyy tapahtua laajan, yhteisen mielipiteen kautta, ei sillä tavalla, että täällä kärjistetään tilannetta. Silloin, kun me lähetämme suomalaisia rauhanturvaajia eri tehtäviin, heillä pitää olla mahdollisuus toimia järkevällä tavalla niin toisten puolustamiseksi kuin itsensä puolustamiseksi.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustajat Nepponen ja Kekkonen joko tarkoituksella tai tahattomasti halusivat ymmärtää väärin puheenvuoroni. Eli kysyin keskustalta, onko keskustan linja se, mitä ed. Seppo Lahtela äsken esitti. Hän esitti avointa valtakirjaa valtuuksille nimenomaan niin, että täällä ei enää päätettäisi näistä valtuuksista, vaan sotilaat katsoisivat, miten he siellä toimivat. Minä olen sitä mieltä, että valtuudet pitää määritellä eduskunnassa. Toivon, että edustajat Kekkonen ja Nepponen nyt ymmärsivät, mikä puheenvuoroni on, enkä saanut vieläkään vastausta, onko keskustan linja ed. Seppo Lahtelan linja vai ei.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on tullut nyt esiin ainakin kolmenlaisia eri syistä johtuvia paineita mahdollisesti muuttaa rauhanturvalakia: mahdollisesti konventti, varsinkin jos on aie ja tarkoitus olla niin sanotussa puolustus- taikka ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ytimessä; ed. Kekkonen mainitsi joidenkin muidenkin tukemana sen, että tilanteet muuttuvat ja väkivallan luonne muuttuu; sitten vielä erikseen se, onko mahdollista tai tarpeen muuttaa eduskunnan osallistumista tähän päätökseen.

Mielestäni tässä on nyt niin paljon paineita, että on hiukan hämmentävää, jos ulkoministeri ei alkuunkaan auta meitä kansanedustajia eteenpäin, miltä osin pohditaan konventin suhdetta rauhanturvalakiin: Tarvitseeko toisaalta muuttaa lain sallimia voimakeinoja, laajentaa sitä voimakeinojen valikoimaa, vai onko paineita jopa muuttaa sitä, ovatko jatkossakin yksittäiset operaatiot kiinni eduskunnan myötävaikutuksesta vai ei? Itse näkisin, että näillä on aika iso ero: muutetaanko voimakeinoja koko Petersbergin voimakeinoiksi, mikä saattaa joissakin tilanteissa olla tarpeenkin, vai syntyykö paineita konventista, että meidän pitää luopua tästä Suomessa hyvin havaitusta tavasta, että eduskunta kuitenkin valtuuttaa aina yksittäisiin hankkeisiin mukaan lähtemiseen.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä kai tilanne tulee jatkossakin olemaan sellainen, että eduskunta aina päättää operaatioihin osallistumisesta aivan niin kuin tähänkin saakka. Aina kun eduskunta on niin päättänyt, on myöskin voimankäyttövaltuuksista keskusteltu ja niitä on jonkin verran muutettu. Minulla on kyllä se käsitys, että vaikka voimankäyttövaltuudet olisivat olleet huomattavatkin, niin suomalaiset rauhanturvajoukot eivät olisi käyttäneet enempää valtaa ja voimaa kuin tilanne on vaatinut. Liioitellusti voi tietenkin — tai tietenkin ja tietenkin — mutta kun pikkusen liioittelee, niin jää helposti semmoinen kuva, että osa kansanedustajista ja ilmeisesti puolueistakin olisi poistamassa lähes kaikki voimankäyttöoikeudet rauhanturvajoukoilta, kun taas jotkut antaisivat rajattomat valtuudet. Jotta suomalaiset miehet ja naiset pystyisivät tehtävänsä siellä täyttämään, niin tietenkin heillä pitää olla oikeus ryhtyä voimankäyttöön silloin, kun tilanne vaatii. Minä en hetkeäkään pelkää, että vaikka ne valtuudet olisivat hieman laajemmat kuin ehkä me tänään kuvittelemme, se johtaisi siihen, että suomalaiset joukot komentajan johdolla käyttäisivät enempää voimaa kuin tilanne edellyttää.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Toistan, että minä en nyt ollut varautunut niillä asiakirjoilla, jotka liittyvät tämän operaation mandaattiin, koska viime maaliskuussa se asia selvitettiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan yksimieliseksi tyydytykseksi eikä siihen ollut aihetta nyt palata. (Ed. Laakso: Eikö se ole koko eduskunnan asia!) Toiseksi, tämä käsittely tapahtuu olemassa olevan rauhanturvaamislain puitteissa ja tässä Makedonian operaatioon osallistumisessa ei ole rauhanturvaamislainkaan nykyisellä muodolla mitään ongelmakohtia. Enkä itse pidä ongelmana sitä, että me eduskunnassa myös täysistunnossa käsittelemme asioita, koska mielestäni suomalaisten sotilaiden lähettäminen voimankäyttöä vaativiin tehtäviin ulkomaille on asia, joka aina edellyttää eduskunnan käsittelyä. Vaikka muuttaisimmekin muiden tarpeiden vuoksi joskus lakia, niin en näe sitä, että tätä kohtaa ainakaan muutettaisiin.

Haluan myöskin sanoa, että en lähde nyt tässä tyhjentämään sitä pajatsoa, joka liittyy hvk-esitysten käsittelyyn. Se jatkuu eduskunnassa, ja tulen siihen omalta osaltani tietenkin osallistumaan. Vielä vähemmän lähden tyhjentämään sitä pajatsoa, joka liittyy tulevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmisteluun, joka tulee sitten ensi vuoden kuluessa esille. Mutta sen voin nyt kuitenkin turvallisesti sanoa, että konventin esityksissä ei ole sellaisenaan mitään, joka edellyttäisi, että Suomi muuttaa omaa lainsäädäntöään. Me voimme sitten arvioida oman lainsäädäntömme riittävyyttä ja soveltuvuutta siinä tilanteessa, jos konventin esitykset sellaisenaan esimerkiksi tulisivat hyväksyttäviksi, mutta mikään ei sellaisenaan edellytä, että me muuttaisimme lainsäädäntöämme. Se on siinä suhteessa erillinen harkintakysymys, mutta epäilemättä se kuuluu niihin asioihin, joita on hyvä käydä läpi silloin, kun me voimme vielä vaikuttaa tulevan hallitustenvälisen konferenssin tuloksiin.

Tältä osin se tulee säilymään ja sitä ei kukaan ole asettanut kyseenalaiseksi, että jokainen EU:n jäsenmaa päättää omien perustuslakiensa ja lainsäädäntönsä mukaisessa järjestyksessä, milloin ja minkälaisiin operaatioihin se kulloinkin osallistuu. Mitään operaatioihin osallistumispakkoa ei voi tulla, eikä kukaan ole EU:ssa sellaista hyväksymässä, mutta pidän vastaavasti itsestäänselvänä, että myös meidän etujemme ja intressiemme mukaista on olla valmis osallistumaan sellaisiin operaatioihin, jotka mekin näemme oman pitkän aikavälin laajan turvallisuutemme kannalta kansainvälisessä yhteistyössä välttämättömiksi.