5) Laki luonnonsuojelulain 52 §:n muuttamisesta
Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aloitteeni kiinnittyy luonnonsuojelulain 52 §:n
2 momenttiin, joka koskee pakkolunastuksen käyttöä ennen
muuta Natura-alueella tai muulla luonnonsuojelulailla nimetyllä alueella.
Tässähän on ollut sellainen linja, että ministeriöt
voisivat toimittaa pakkolunastuskäytäntöä,
liikenneministeriö sektorillaan ja tässä tapauksessa
sitten ympäristöministeriö. Kuitenkin nämä Natura-alueet
ovat paljon suuremmat alueet kuin välttämättä joku
tielinjaus, ja tässä suhteessa näen hyväksi,
että olisi pakkolunastuksessa valtioneuvosto tämän
tekemässä silloin, kun pakkolunastusta halutaan
käyttää, jolloinka se olisi laajemman
harkinnan ja sitä kautta laajemman vastuun alainen asia.
Kun kesämökkitontit, maatilojen metsä ja
pellot, karjalaitumet jne. niillä alueilla, missä Naturaa
tehtiin, joutuivat noiksi surullisen kuuluisiksi Natura-alueiksi,
joittenka alueitten rajauksistakin vielä käydään
kiistaa, niin silloin ei maanomistajilla vielä ollut tietoa,
että tällainen pakkolunastusmahdollisuus saattaisi
tulla lukuun. Tietysti se on aika rajoitettua, mihinkä valtion
varat riittävät pakkolunastuksessa, mutta muun
muassa vapaa-ajan asunnon omistajat ovat ottaneet varsin lujasti
minuun yhteyttä siten, että tämä 52 §:n
2 momentti luonnonsuojelulaista poistuisi tulevassa luonnonsuojelulaissa
ja että näin ollen pakkolunastus olisi valtioneuvoston
tekemä toimenpide.
Arveluttavalta tuntuu myös se, että pakkolunastus
tällaisella suojelualueella, joka on luonnonsuojeluohjelmassa,
voitaisiin toteuttaa myös silloin, jos maanomistajan kanssa
tapahtuva neuvottelu ei olisi mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia.
Tämä tuntuu hyvin yllättävältä,
koska jokaiselle maakappaleellehan löytyy omistaja, joko
yksityishenkilö tai juridinen henkilö, ja kyllä tämä omistaja
on ainakin veroilmoituksen teon yhteydessä jollakin tavalla
kontaktiin saatavissa tai kontaktissa, ja näin ollen pitäisin
hyvin välttämättömänä,
että tämä kohta, että ilman maanomistajan
kanssa käytäviä neuvotteluja pakkolunastus
voitaisiin suorittaa, poistettaisiin.
Näillä ajatuksilla katson, että luotaisiin
yksityiselle omistajalle turvaa. Esimerkiksi Pihlajavedeltä ovat
ottaneet yhteyttä palkkatyöllä kesämökkinsä säästäneet,
hankkineet ja rakentaneet ja vielä tuonne kesämökeilleen
eläkevuosiksi muuttavatkin henkilöt, koska he
kokevat, että tällä tehdään
tietty uhanalaisuus, jos ministeriötasolla voidaan pakkolunastus
tehdä. Samoin metsänomistajat ovat sanoneet, että silloin
kun alueet menivät Naturaan, puhuttiin vain tietyistä hakkuuohjeista
eikä pakkolunastuksesta ollut mitään
puhetta.
Arvoisa puhemies! Näillä perusteilla toivon, että aloitteeni
tulisi huomioiduksi asian eri vaiheiden käsittelyssä tässä eduskunnassa.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Ed. Oinosen aloite on hyvin harkinnan arvoinen ja
kohdistuu tärkeään asiaan. Nyt olisi
kyllä ja on välttämätöntä,
että ministerit Enestam, Koskinen, Korkeaoja ja muut lähtisivät
töihin tämän Natura-epäselvyyden,
suorastaan kauhistuttavan sotkun, selvittämiseksi, mikä meillä on
ajankohtainen, ja varsinkin kun tällainen sotku meillä on pöydällä,
olisi tämän aloitteen mukaiseen muutokseen syytä ehkä mennä,
eikä ehkä vaan nimenomaan.
Muistan, että kun itse olin valtioneuvoston jäsen
tasan kymmenen vuotta sitten vielä, silloin oli joitakin
lunastuksia valtioneuvostossa, jotka silloin valtioneuvosto käsitteli,
ja minuunkin, vaikka en ollut tietysti esittelevä ministeri,
otettiin niistä yhteyttä, ja selvitin, kyselin,
miten tämä nyt menee, kun maanomistaja ja lunastuslupaa
hakeva taho olivat erimielisiä. Näin se tuli laajempaan
harkintaan kuin vain yhden ministerin ja yhden ministeriön
käsiin, mikä tilanne on nyt.
Naturan osalta erityisesti, kun on näitä ristiriitoja
ja valtavat epäselvyydet, tämä on vakava
kysymys. Ei ole mahdollista ajatella, että ympäristöministeriö hoitaa
asioiden valmistelun, ehkä päätöksenteonkin
ja täytäntöönpanon lunastuksineen.
Siinä on sellainen ketju, joka on kyllä hyvin
hyvin arveluttava ihan yhteiskuntajärjestelmäämme
ajatellen. Kysymys on kuitenkin pakkolunastukseen rinnastettavasta
toiminnasta, kun voidaan päätöksellä panna
täytäntöön näitä ohjelmia,
jotka Bryssel meille määrää ja
jotka sitten täällä on viety epäselvin
tiedoin, jopa harhauttaen, läpi. Tässä on
kyllä vakava kysymys, johon pitää paneutua.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Natura-käsitehän
ei suoraan tarkoita sitä, jotta nämä olisivat
kaikki pakkolunastettavia luonnonsuojelualueita, joissa ei saa tehdä mitään,
ja sen takia minusta sitä ei pitäisi hirveän
paljon sotkea näissä asioissa, koska siellä on
hyvin eritasoisia luontoarvoja, mitä suojellaan, ja voi
olla, että kaikki tämmöinen moninainen
luonnonkäyttö on siellä sallittua ja
joku pieni juttu on vaan rajattu. Riippuu ihan, mistä Natura-alueesta
puhutaan. Sen takia tässä jotenkin nämä käsitteet
kyllä sotkeutuvat aika pahasti. Itse näen kuitenkin,
että nyt viime aikoina on edetty aika hyvästi
vapaaehtoisten kauppojen puolella elikkä luonnonarvokaupan
puolella, jossa ei näihin pakkolunastuksiin edes tarvitse
mennä. Minusta sen tyyppistä ajattelua pitäisi
kehittää.
Tätä pykälää minä en
niin pahana ongelmana näe siinä mielessä,
koska siinähän pitää olla asiantuntijuutta
siinä asiassa, mitä ollaan tekemässä,
ja tällä hetkellä en ole kokenut ihan
niin kuin ed. Oinonen tuossa puheenvuorossaan koki, jotta jotenkin
nyt tehtäisiin huonosti asioita. Mutta minulla on hyvin
kaita tämä näköala, en välttämättä kaikkia
niitä visioita ole tiennyt enkä variaatioita,
mitä siinä voi ollakaan, ja sen takia puhun tällä ymmärryksellä,
mikä tällä hetkellä on olemassa.
Kun lisää tulee, niin sitten minulla on varaa
muuttaa tätä käsitystä kyllä,
mutta tällä hetkellä en ihan tässä muodossa
olisi muuttamassa tätä, koska nyt on harjoiteltu
asioita ja ilmeisesti kuitenkin tämä menettely,
mikä nyt on, on jollakin tavalla lähtenyt käyntiin.
Kyse on tietysti näissä kaikissa maanomistajan
näkökulmasta, siitä, jotta jos maksetaan
täysi arvo siitä, siis markkina-arvo, niin semmoinen
pakkolunastusvastustus todennäköisesti pienenee.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Olen itse ollut laatimassa tätä luonnonsuojelulakia.
Sehän laadittiin ympäristövaliokunnassa
vuonna 96 loppuvuodesta, ja toteaisin, että ainahan pakkolunastus
on tietysti kielteinen asia, ei mitenkään myönteinen,
mutta joskus välttämätön, nimenomaan
silloin, kun joudutaan sen avulla turvaamaan erityisiä luonnonarvoja.
Meitä kun on niin moneksi, myös maanomistajia
tai kiinteistönomistajia, joskus on aiheellista, että sellainen
väline on olemassa.
Sitä, että joskus pakkolunastetaan ilman keskustelua
tai neuvottelua, pidän täysin kummallisena, jos
neuvotteluosapuoli on. Laissahan todetaan toki, että aina
on neuvoteltava, kun osapuoli on olemassa. Tietysti perintöjen
ja ehkä poismenojen ja kaiken tällaisen vuoksi
voi olla tilanne, ettei löydy, kenen kanssa neuvotella.
Mutta kyllä tuon Natura-asian kanssa tietysti, mikä täällä nyt
vilahti jälleen, on niin, että siitä on
tullut elämää suurempi asia. Siihen liittyvät epäselvyydet
pitäisi tietysti selvittää pohjiaan myöten,
ettei jää elämään legendoja
taikka tosiasiallisia ongelmia, jotka haittaavat myös luonnonsuojelua
ja ympäristönsuojelua. Sitähän
pitäisi yhdessä tehdä eikä vastakkainasettelun kautta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kaikkein luonnollisin tapahan on, että nämä suojeluasiat
voidaan ratkaista yhteisymmärryksessä sovitellen
ja juuri vapaaehtoiselta pohjalta, niin kuin nyt on erinomaisen
hyvää alkua olemassa. Pakkolunastusta pidän
kyllä hyvin arveluttavana menettelynä ja näkisin,
että vain valtioneuvosto voisi sen tehdä. Meillähän
aikoinaan oli, muutama vuosikymmen sitten, niin sanottu korkein käypä hinta
pakkolunastetun maan arvon määrittelyksi, joka
oli 30 prosenttia markkinahintaa korkeampi, yleistä käypää hintaa
korkeampi, ja tällä haluttiin turvata se, että pakkolunastuksen kohteeksi
joutunut ei menettäisi. Nyt kun tätä ei ole,
niin nuo käyvät hinnatkin ovat vielä hyvin spekulatiivinen
käsite, ja yleensä on niin, että maanomistaja
näissä on vaarassa menettää.
Toivon, että asia saisi jatkokäsittelyssä aloitteen
mukaisen ratkaisun.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinosen tekemä lakialoite
koskien luonnonsuojelulain 52 §:n muuttamista on mielestäni
oivallinen ja sattuu erittäin hyvään
aikaankin, koska tästä pakkolunastuspykälästä nyt ollaan
luonnonsuojelulain muuttamisen yhteydessä keskustelemassa
lähipäivinä — ymmärtääkseni
ensi viikolla on lähetekeskustelu, mikäli oikein
luin työjärjestystä. Siinä ollaan
erittäin isojen asioiden kanssa tekemisissä, koska
jos pakkolunastusoikeus annetaan, se olisi mielestäni ennenkuulumatonta
suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Jos
pakkolunastustoimenpiteitä suoritetaan, yleensä siihen
on olemassa silloin jokin järkevä syy, joka on
niin sanottua yleistä etua vaativa syy, mutta tässä tapauksessa
mielestäni nämä Natura-tietojen perusteet
ovat täysin levällään. Tietoja
on muutettu niin monta kertaa, että esimerkiksi kun kävin
Euroopan unionin komissiossa luonnonsuojelun pääosastolla,
Nicholas Hanleyn johtamalla osastolla, edes siellä eivät
todella, arvoisat edustajat, edes siellä eivät
tienneet, mikä tietokanta on, mitä sovelletaan.
Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen ympäristöministeri
Hassi vuonna 2002 muistaakseni — tämä kirjallinen
kysymys, jonka ensimmäinen allekirjoittaja on ed. Lämsä,
löytyy eduskunnan arkistosta — totesi, että nämä oikeusvaikutteiset tiedot,
jotka tälle tietolomakkeelle on merkitty, ovat se tosiasiallinen
fakta, jolla esimerkiksi luonnonsuojelulain mukaiset toimenpiteet,
tässä tapauksessa myös pakkolunastus,
pantaisiin toimeen. Näitä tietoja todistettavasti
on muutettu mielettömän monta kertaa. Todellakaan
Brysselissäkään eivät tienneet,
mikä on se tietokanta, mitä tällä hetkellä noudatetaan.
Sitten mitä tulee näihin paljon puhuttuihin pinta-aloihin,
niin vaikka ympäristöministeri tänä päivänä tuli
julkisuuteen tiedotteella, että allekirjoittaneen ed. Hoskosen
väitteet eivät ole oikeita, edelleen on olemassa
ristiriita pinta-alojen välillä. Jos kerran asiakirjat
ovat ympäristöministeriössä oikein,
minkä ihmeen tautta niitä julkisia asiakirjoja
ei voida julkistaa? Ymmärrän sen, että salaisten
asiakirjojen, jotka koskisivat tässä tapauksessa
Natura-tiedoissa niin sanottuja uhanalaisia eläinlajeja
ja luontotyyppejä, paikka onkin varmaan jossakin sellaisessa
suljetussa mapissa, jonne ei kaikkia päästetä katselemaan. Mutta
suurin osa näistä tiedoista on julkisia tietoja,
jotka ovat vapaasti kaikkien katseltavissa, mutta esimerkiksi edustajana
allekirjoittanut ei ole niitä monesta hyvästä pyynnöstä huolimatta saanut.
Onhan tämä nyt aivan kummallinen tilanne, että meidän
pitäisi säätää eduskunnassa
laki, tässä tapauksessa luonnonsuojelulakia muuttaa, mutta
niitä perustetietoja, mitä varten muutosta ollaan
tekemässä, kansanedustaja ei voi saada.
Minulle on tehty siitä kirjallinen tarjous, että voisin
ostaa näitä kyseessä olevia asiakirjoja
hintaan 70 senttiä arkki. Jos katselee esimerkiksi vaikka
perustuslakivaliokunnan pöydällä tai
hallintovaliokunnan pöydällä olevia papereita,
joissa molemmissa olen täysivaltaisena jäsenenä, niin
voi sanoa, että 70 sentin kauppahinnalla todennäköisesti
kohtuullisen varakaskin kansanedustaja joutuisi kohtuullisen äkkiä selvitystilaan,
papereita on niin turkasen paljon. Elikkä pitäisikö kansanedustajan
ostaa nyt nämä asiakirja-arkit, joita tämän
lain säätämiseksi tarvittaisiin, jotta
voitaisiin ne taustat selvittää, ovatko asiakirjat
oikeita? Tässä seistään suomalaisen
yhteiskuntajärjestelmän ja demokraattisen järjestelmän
yhdellä peruskivellä. Onko kansanedustajalla oikeus
saada tietoja niitä lakeja säätäessään, joista
hän joutuu sitten aikanaan painamaan tuolla lopullisissa äänestyksissä joko
vihreää tai punaista nappia tai jopa keltaista?
Eli minun mielestäni tässä ed. Oinosen
aloitteessa tai luonnonsuojelulain muuttamisessa yleensä perusteet,
jos tällaisiin lakimuutoksiin lähdetään
... Ed. Oinosen aloite on hyvä, mutta jos luonnonsuojelulain muutoksella
annettaisiin ympäristöministeriölle ylivertainen
oikeus pakkolunastaa alueet ilman valtioneuvoston yleisistunnon
päätöstä, se olisi mielestäni
aivan käsittämätön oikeusteko
Suomessa, koska tällaisissa oikeustoimissa, jos niihin
ryhdytään, pitää joka ainoan
paperin olla millilleen ja prikulleen oikein ja kaikkien asiakirjojen
julkisia, koska siinä kajotaan ihmisen... esimerkiksi monelta
ihmiseltä voi mennä suuri haave kesämökin
saamisesta sen sileän tien tai se vaikuttaa monen elinkeinoon,
se vaikuttaa ihmisten esimerkiksi nautintaoikeuksiin, kalastukseen,
metsästykseen ym., jokamiehenoikeudenkin kanssa asiassa
ollaan tekemisissä.
Tämä asia ei ole näin vähäpätöinen,
ja siksi olenkin tämän asian tiimoilta tehnyt
monta, monta vuotta töitä, että nämä asiakirjat
saataisiin julki ja selväksi. En jaksa ymmärtää tänäkään
päivänä sitä, minkä takia
ympäristöministeriö pistää papereita
piiloon, koska jos asiakirjat ovat oikeita ja kunnossa, nehän
voi levittää vaikka Senaatintorin pöydille
ja siellä niitä voivat vapaasti kansalaiset tarkastella.
Mutta edes kansanedustaja ei niitä saa — olen
yrittänyt niitä monta kertaa kirjallisesti pyytäen,
vieläkään en ole saanut. Olen saanut
vain selityksiä, että salaisia tietoja ei voida
antaa. En ole koskaan pyytänyt asiakirjapyynnössäni
salaisia tietoja, en koskaan, vain ja ainoastaan julkisia tietoja.
Silti minä en ole niitä saanut.
Siksi, arvoisa puhemies, toivon, että tämän asian
ympärille liittyvä salamyhkäisyys ja
salailu loppuu ennen kuin juhannus tulee, koska nämä asiakirjat
pitää saada julkisiksi ja Suomen kansan edustajalla
pitää olla oikeus tutustua niihin asiakirjoihin,
joiden perusteella lakeja tässä talossa säädetään.
Toivon ed. Oinosen aloitteelle hyvää käsittelyä jatkossa
ja toivon vielä enemmän ed. Oinosen aloitteen
lisäksi nimenomaan, että nämä salaiset
asiakirjat saataisiin julkisuuteen ja että ihmisten, kansalaisten,
perusoikeuksia, jotka Suomen perustuslaissa on turvattu, kunnioitetaan.
Ei Euroopan unioniin liittyminen ole tätä asiaa
vienyt minnekään heikkoon suuntaan, vaan ihmisten
oikeuksia pitää kunnioittaa, ollaanpa jäseniä tai
ei.
Keskustelu päättyy.