Markku Koski /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todella ilo olla vaihteeksi täällä puhujakorokkeella ja havaita, että maanantaipäivästä huolimatta kansanedustajat ovat runsaslukuisesti paikalla tärkeän asian tiimoilta elikkä valtiontalouden kehysten osalta, jotka ulottuvat vuoteen 2011 saakka.

Puheenvuorossani tietysti esittelen valtiovarainvaliokunnan mietinnön mutta myöskin esitän omia näkemyksiäni, jotka pyrin sitten erottamaan tästä mietinnöstä ja puhumaan omalla suullani. Olen ajatellut tämän alkuosan sillä tavalla, että haluaisin korostaa valtiontalouden pitkäjänteisyyden merkitystä ja myöskin kansantalouden pitkäjänteisyyden merkitystä ja haluan katsoa hiukan taaksepäin siinä mielessä, että haluan palauttaa ajat 90-luvun alusta muutamilla tunnusluvuilla.

Vuonna 90 vaihtotase Suomessa oli miinuksella 5 miljardia euroa. Myöskin bkt oli miinuksella 5 miljardia. Tämä tarkoittaa sitä, että olimme vuonna 90 jo syvässä lamassa. Vuodesta 91 alkaen Ahon hallitus joutui aikanaan tiukan talouskuurin tekijäksi parantamaan valtiontalouden ja kansantalouden tilaa, ja tämä valtiontalouden tilan ja kansantalouden tilan parantaminen on kestänyt kaikkiaan 15 vuotta. Se on pitkä aika ja kertoo siitä, että valtiontalouden kehitys on todella pitkäjänteistä ja siinä myöskin tarvitaan sinnikkyyttä.

Vuonna 90 valtionvelka oli noin 9 miljardia. Sitä jouduttiin ottamaan lisää, jotta selvittiin lamasta, ja 90-luvun lopulla valtionvelkaa oli jopa yli 70 miljardia. Sieltä on tultu alaspäin ja tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että valtionvelkaa pystytään maksamaan pois, ja siinä näkyvät ne pitkän talouspoliittisen linjan tavoitteet, jotka ovat toteutuneet. Tästä saavutuksesta voisi antaa arvosanan 9 tai 10, ja tämä arvosana kuuluu aikaisemmille hallituksille, joihinka luen myöskin Ahon hallituksen, Lipposen molemmat hallitukset ja nyt tänä päivänä Vanhasen hallituksen, joka on hoitanut edelleen erinomaisesti talouspoliittista linjaa.

Julkinen talous on kehittynyt erinomaiseen suuntaan. Näyttää siltä, että vuonna 2005 budjettitalous osoittaa noin 1,5 miljardia euroa ylijäämäisyyttä. Tämä myöskin omalta osaltaan kertoo onnistuneesta talouspolitiikasta. Vuonna 2005 syntyi 50 000 uutta työpaikkaa, ja näyttäisi siltä, että tänä vuonna irtisanomisista huolimatta syntyy uusia työpaikkoja noin 30 000. Tämähän tarkoittaa sitä, että jopa hallituskauden tavoite 100 000 uutta työpaikkaa on mahdollisuus, joka voi toteutua.

Myöskin valtiontalouden tasapaino saavutetaan ennakoitua nopeammin. Vuonna 2003 asetettiin tavoitteeksi, että valtiontalous on vaalikauden lopulla kansantalouden tilinpidon käsitteiden mukaan tasapainossa. Tämän hetken arvion mukaan valtiontalouden tasapaino saavutetaan jo tänä vuonna. Nämä ovat asioita, jotka ovat mukana valtiovarainvaliokunnan perusteluissa. Valtiontalouden tilanteen paraneminen jatkossa on mahdollista, koska korkomenot ovat alentuneet ja sitten myöskin valtionyhtiöitten myyntitulot ovat olleet käytettävissä olevia varoja, joilla on voitu velkaa lyhentää ja tilannetta sitä kautta parantaa.

Valiokunta kiinnittää selonteon tapaan huomiota haasteisiin, joita pitemmällä aikavälillä on odotettavissa. Keskeinen niistä on väestön ikääntyminen ja siitä aiheutuva talouskasvun hidastuminen, työvoiman väheneminen ja ammattitaitoisten työntekijöiden puute. Se on myöskin olemassa oleva uhka, mutta ennen kaikkea tämä ikääntyvä väestö on haaste kuntataloudelle, ja se asettaa kyllä kunnat erittäin tiukkaan tilanteeseen myöskin jatkossa. On arvioitu, että vuonna 2011 kuntien menot ovat 5,2 miljardia euroa korkeammat kuin tänä vuonna, jos kehitys jatkuu sellaisena kuin se tällä hetkellä on.

Valtio rahoittaa tänä vuonna kuntien peruspalveluja valtionapujen kautta yhteensä noin 7,5 miljardia. Valtionosuuksiin tehdään ensi vuonna indeksikorotus, joka on 75 prosenttia täysimääräisestä korotuksesta. Se lisää valtionosuuksia yhteensä 126 miljoonaa euroa. Indeksikorotukset maksetaan täysimääräisesti vuoden 2008 alusta lukien. Kuntien peruspalvelubudjettitarkastelun piiriin kuuluvat valtionavut kasvavat vuosina 2007—2011 noin 519 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna. Kansallisen terveydenhuollon hankkeen ja sosiaalihuollon hankkeen toteuttamiseen osoitetaan lisäpanostuksia yhteensä 75 miljoonaa euroa vuonna 2007. Valtionosuuksia kasvatetaan myös neljälle vuodelle jaksotetun valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistuksen kautta. Näistä lisäyksistä huolimatta kunnat ovat suurten haasteiden edessä ennen muuta väestön ikääntymisen ja siihen liittyvien palvelutarpeiden lisääntymisen vuoksi. Palveluiden järjestämistä vaikeuttavat paitsi palvelutarpeiden voimakas kasvu myös työvoimapula ja henkilökunnan ikääntyminen.

Valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 kuntien palvelurakenneuudistuksen. Pidän tätä uudistusta erittäin tärkeänä ja tarpeellisena. Palvelurakenteita on uudistettava, löydettävä järkevämpiä yhteistyöjärjestelmiä ja sitä kautta myöskin säästöjä vallitsevaan tilanteeseen. Omalta osaltani voin kertoa esimerkin siitä: Oulun eteläisellä alueella suurin piirtein jokaisessa kunnassa 30 kilometrin välein on olemassa röntgenosastot. Ei meillä tulevaisuudessa ole varaa vastaavaan palvelujärjestelmään, sen ylläpitämiseen. On löydyttävä yhteistyötä, järkeä ja myöskin palvelujen poistamista, jotta voidaan säilyttää tarvittavat palvelut kunnissa, eikä tässä ole kysymys siitä, että sillä estetään peruspalvelujen säilymistä. Päinvastoin tällä yhteistyöllä, järkeistämisellä pitää olla tavoitteena turvata ihmisille peruspalvelut. Oma näkemykseni on se, että kuntien liittäminen toisiinsa ei ratkaise tätä ongelmaa vaan ongelman ratkaisu löytyy nimenomaan uusista palvelujärjestelmistä ja sitä kautta tulevista säästöistä.

Valtiovarainvaliokunta ei ota tässä vaiheessa kantaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sisältöön. Valiokunta korostaa kuitenkin hankkeen tärkeyttä ja kiirehtii siihen liittyvien ongelmien ratkaisemista, jotta uudistus voi edetä suunnitellun aikataulun mukaisesti. Tämä on valiokunnan mielipiteen mukaan tarpeellista sen takia, että päästään tuloksiin, jotka turvaavat palvelurakenteet ja peruspalvelut ihmisille.

Tuottavuusohjelman osalta on tavoitteena vuoteen 2011 mennessä noin 9 600 henkilötyövuoden säästäminen, joka on noin 7,9 prosenttia valtion koko henkilötyövuosimäärästä. Samanaikaisesti tietysti ministeriöihin palkataan myöskin uusia ihmisiä, mikä on tärkeää, jotta ammattitaito säilyy ja tapahtuu myöskin kehitystä. Valiokunta pitää julkisen talouden ja valtionhallinnon tuottavuuden parantamista tarpeellisena. On kuitenkin tärkeää, että tuottavuusohjelman toimeenpanon lähtökohtana on virastojen kyky suoriutua tehtävistään. Henkilöstön vähentämisen tulee tapahtua luonnollisen poistuman avulla, ja ohjelman toimeenpanossa on muutoinkin tärkeää noudattaa hyvän henkilöstöpolitiikan periaatteita.

Arvoisa eduskunta! Arvoisa puhemies! Kehysmenettely ja sen kehittämistarpeet on mielestäni erittäin tärkeä osa tätä kehysmietintöä. Siinä otetaan kantaa siihen, että myöskin näitten kehysten osalta pitää ajatella satsauksia, tulevaisuutta. Pitää pystyä myöskin linjaamaan pitemmälle tulevaisuuteen valtiontalouden tavoitteita.

Kehyspäätöksessä on kysymys nimenomaan menokehyksestä, joka ei ole joustanut siinäkään tilanteessa, että tulopuoli on kehittynyt selvästi ennakoitua suotuisammin. Valiokunnan mielestä nyt noudatettu menettely, jossa omaisuuden myyntituloja on käytetty pääasiassa valtion velan lyhentämiseen, on ollut perusteltua ja se on vastannut myös hallitusohjelman linjauksia. Valiokunta katsoo, että kehysmenettelyn puitteissa tulisi kuitenkin olla mahdollisuus määrärahojen uudelleenarviointiin niissä tilanteissa, joissa määrärahojen lähtötaso on määritelty selvästi liian alhaiseksi. Kuluvan hallituskauden aikana etenkin liikenneväylien kehittämiseen ja kunnossapitoon osoitetut resurssit ovat olleet jo vaalikauden alusta lähtien alimittaisia, mutta määrärahatason selkeään korjaamiseen ei ole ollut kehyksen puitteissa mahdollisuutta. Valiokunnan mielestä tällainen uudelleenarviointi voisi ajoittua hallituskauden puoliväliin. Valiokunta katsoo myös, että menokehyksen sisällä syntynyttä säästöä tulisi kyetä käyttämään kehyskauden muina vuosina. Mahdollisuus säästyneiden varojen käyttämiseen seuraavina vuosina ei muuttaisi menokehystä, mutta se lisäisi osaltaan säästäväisyyttä ja resurssien pitkäjänteistä suunnittelua ja käyttöä. Mielestäni tämä on hiukan uutta ajattelua, johonka pitää olla varaa sen takia, että se suosii myöskin hyviä päätöksiä, jotka tuovat säästöjä ja antavat pääomia sitten kohdentaa niitä uudelleen.

Valiokunnan mielestä on myös perusteltua arvioida uudelleen investointimenojen asema menokehyksessä. Investointimenojen ja käyttömenojen erottaminen toisistaan parantaisi menokehyksen ja päätöksenteon selkeyttä ja läpinäkyvyyttä. Hallituskausi on myös varsin lyhyt investointien pitkäjänteiseen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Investointeja varten voitaisiin siksi harkita menokehystä, joka ulottuisi yhtä hallituskautta pitemmälle aikavälille. Menokehys ei myöskään saa vaikeuttaa uusien rahoitusmallien käyttämistä. Esimerkiksi liikenneinvestointeihin liittyvän elinkaarimallin käsittely kehyksissä on ollut ongelmallista.

Valiokunta on useissa yhteyksissä katsonut, että valtion omaisuuden myyntitulojen käyttöä koskevia sääntöjä tulee joustavoittaa. Osakemyyntien vuotuisesta 500 miljoonan euron ylittävästä osasta on voitu käyttää 10 prosenttia kertaluonteisiin menoihin. Nyt kehysmenettelyä on muutettu niin, että voidaan käyttää enintään 20 prosenttia kertaluonteisiin lisämenoihin. Näitä menoja voivat olla lähinnä infrastruktuuri-investoinnit sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan edistäminen.

Keskeisiä menotarpeita tulevaisuudessa on liikenneväylien osalta. Kehittämisen ja kunnossapidon osalta on ongelma siinä, että rahat eivät riitä tämänhetkisen tieverkon kunnossapitämiseen. Siellä myöskin pitää harkita asiaa uudelleen, koska ennen kaikkea pienet tiet ovat tulevaisuudessa kyllä vaarassa jäädä kunnostamatta määrärahojen puutteen vuoksi, jos lisäyksiä ei tapahdu.

Käsitellessään kuluvan vuoden talousarviota eduskunta edellytti, että kehysriihen ja vuoden 2007 talousarvion valmistelun yhteydessä hallitus arvioi ministerityöryhmän ehdotuksiin kuuluvien vielä toteuttamatta olevien hankkeiden käynnistämismahdollisuuksia ja tekee tältä pohjalta päätöksiä ensimmäiseen koriin kuuluvien liikennehankkeiden käynnistämiseksi vuosina 2007 ja 2008. Valiokunta viittaa edellä mainittuun lausumaan ja pitää välttämättömänä, että se otetaan huomioon 2007 budjettivalmistelussa. Kehyspäätös ei sisällä myöskään parannusta väyläverkon kunnossapitoon, sen rahoitukseen.

Liikenne- ja viestintäministeriö asetti keväällä 2005 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia uusien pitkäjänteisten rahoitustapojen käyttöönotosta esitys. Täytyy sanoa, että tämä noudattelee aika tavalla sitä ajatusta, joka valiokunnassa oli myöskin tämän investointibudjetin laatimisen osalta. Tässä se tulee konkreettisesti esille tämän tiepuolen tarpeena.

Herra puhemies! Pyydän anteeksi, että puheenvuoroni ylittää hiukan tämän 15 minuuttia, mutta vetoan siihen, että en ole pitkään aikaan tässä salissa pitkiä puheita pitänyt. (Naurua)

Panostukset tutkimukseen ja kehitykseen myöskin ovat tärkeitä, ja valiokunta pitää tärkeänä, että maatamme edelleen kehitetään maailman parhaana innovaatioympäristönä. Meidän pitää löytää satsauksia myöskin tänne innovaatio- ja teknologiapuolelle. Siellä tietysti on olemassa erityistä osaamista meillä bioenergian osalta, myöskin koulutuksen osalta hyvin monilla aloilla, ja niitten edistämistä pitää edesauttaa, koska ainoastaan tätä kautta, korkean teknologian kautta, me pääsemme mukaan kansainvälisille markkinoille ja sitä kautta voimme taata suomalaisten työllisyyden tulevaisuudessa.

Hyvinvoinnin osalta valiokunta kiinnittää huomiota ennen kaikkea lapsiperheiden hyvinvointiin ja siellä yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden tilaan. Siellä myöskin pitää tilannetta pystyä keventämään. Yleensä se köyhyys on juuri nimenomaan näissä perheissä ja niitten ongelmissa.

Myöskin maaseudun kehittämisen osalta valiokunta toteaa:

"Kehyspäätöksessä ei ole otettu huomioon maaseudun kehittämiseen liittyviä EU:n uuden rahoituskauden aiheuttamia muutoksia, sillä Suomen kansallisen tuen tasosta päätetään vasta EU:n jäsenmaakohtaisen osuuden selvittyä.

Valiokunta toteaa, että kansallista rahoitusta koskeva ratkaisu on viljelijöiden tulotason kannalta tärkeä ja että lisärahoituksen tarve on otettava huomioon valmisteltaessa vuoden 2007 talousarvioesitystä."

Myöskin ympäristötöihin täällä viitataan, sieltä puuttuviin rahoihin.

Päätösehdotuksena on: "Edellä esitetyn perusteella valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta päättää lähettää tämän mietinnön valtioneuvostolle tiedoksi ja tarpeellisia toimenpiteitä varten."

Vastalauseita on jätetty kaikkiaan kolme, mutta ajanpuutteen vuoksi niihin en kajoa, ja asianomaiset voivat ne esitellä henkilökohtaisesti.

Eero Reijonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen talouden ja työllisyyden kehitys on ollut viime vuosina erinomaista. Suhteessa moniin muihin euromaihin Suomen talouden ja työllisyyden kehitys on ollut jopa poikkeuksellisen hyvää. Talouden ja työllisyyden hyvä kehitys on vaatinut määrätietoisia ja oikein ajoitettuja sekä mitoitettuja toimia hallitukselta.

Hallituksen aloittaessa moni ei ollut valmis uskomaan näin erinomaiseen kehitykseen. Ainakin oppositio arvosteli jatkuvasti, että hallitus ei saavuta kunnianhimoista työllisyystavoitettaan, 100 000 uuden työpaikan synnyttämistä. Nyt tuo kunnianhimoinen työllisyystavoite on saavutettavissa. Sanooko oppositio taas tähän, että riittämätöntä? (Ed. Zyskowicz: Ei, vaan sanoo, että kun otettiin kokoomuksen keinot käyttöön, hyvin menee!) Toteutuessaan työllisyystavoite turvaa hyvinvointipalveluiden rahoituksen väestön ikääntyessä. Hyvinvointia ja jaettavaa syntyy ainoastaan hyvällä työllisyyskehityksellä ja yrittäjyyden lisäämisellä.

Arvioiden mukaan valtiontalouden tasapaino saavutetaan jo tänä vuonna. Valtionvelka on saatu alenevalle tasolle. Vaalikauden alussa valtionvelan osuus bruttokansantuotteesta oli 44 prosenttia, ja vaalikauden lopussa sen on arvioitu olevan 35 prosentin tuntumassa. Erinomaista sekin.

Hallituksen aktiiviset toimet ovat tukeneet positiivista talouskehitystä monin tavoin. Keskeisintä on ollut merkittävien veronkevennysten toteuttaminen, jotka ovat kiistatta kiihdyttäneet talouskasvua ja nostaneet verotulokertymät ennätyskorkealle tasolle sekä edistäneet myönteistä työllisyyskehitystä, mikä allekirjoitettaneen vasemmallakin. Myös yrittäjyyttä ja talouselämän positiivista kehitystä hallitus on tukenut monin eri päätöksin. Voidaan aiheellisesti todeta, että Matti Vanhasen hallitus on kaikkien aikojen yrittäjämyönteisin, näin voidaan todeta.

Hyväksi havaittua veronkevennyslinjaa on jatkettava. Jatkossa on syytä ottaa pohdintaan ruuan arvonlisäverotuksen keventäminen, joka kohdentuisi sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Autoverotus tarvitsee remonttia ja niin myös perintö- ja lahjaverotus.

Arvoisa herra puhemies! Bioenergiaklusteri EU-puheenjohtajuuskauden tavoitteeksi: Valtiovarainvaliokunnan mietintö kiinnittää oikealla tavalla huomiota bioenergian ja kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen. Niillä on tärkeä rooli varauduttaessa tulevaisuudessa syntyviin epävarmuustekijöihin energiansaannissa ja luonnonvarojen riittävyydessä sekä ilmastonmuutokseen. Bioenergiasta on myös mahdollisuus luoda taloudellisesti menestyvä vientituote Suomelle. Ruotsin pääministerin Göran Perssonin ja Suomen Matti Vanhasen tapaamisessa pari viikkoa sitten nousi keskeisesti esille energiakysymykset. Suomella on EU-puheenjohtajuuskaudellaan mahdollisuus nousta EU:n johtavaksi bioenergiamaaksi yhdessä Ruotsin kanssa. Meillä molemmilla on osaamista tuolla saralla. Tässä voi olla uusi mahdollisuus myös pohjoismaiselle yhteistyölle. Suomi ja Ruotsi voivat yhdessä ajaa Pohjolaan bioenergiaklusteria. EU tarvitsee bioenergiaosaamiskeskuksen, jonne kootaan alan tutkimus, tuotekehitys, tuotanto, ohjelmistokehitys, myynti ja markkinointi. Tällä osaamiskeskittymällä Suomen ja Euroopan unionin bioenergiaosaamista voidaan kehittää ja nostaa siitä merkittävä vientituote.

Maatalouden EU-tukien menetyksen korvaus on kuluttajien ja elintarviketalouden etu. Euroopan unionin laajentuminen on koko Euroopan taloudelle ja työllisyydelle myönteinen ja kannatettava ratkaisu. Laajentuminen ei saa kuitenkaan tapahtua pelkästään maaseudun ja maatalouden kustannuksella. Keskustan eduskuntaryhmä pitää hyvänä hallituksen kehysriihessä tehtyä päätöstä, että EU-rahoituskehysratkaisusta syntynyt vaje maatalouden rahoituksen osalta korvataan niin, että laajentumisen vaikutukset viljelijöiden tuloihin jäävät mahdollisimman pieniksi.

Tämä ratkaisu mahdollistaa osaltaan jatkossa puhtaan kotimaisen elintarviketuotannon säilymisen kilpailukykyisenä. On koko Suomen etu, että meillä on ammattitaitoinen ja kilpailukykyinen viljelijöiden ammattikunta. Tuskin minkään muun ammattiryhmän kuin viljelijöiden toimintaympäristö on muuttunut yhtä paljon viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. On aiheellista kantaa huolta suomalaisviljelijöiden tuotannon kannattavuudesta sekä koko ammattikunnan jaksamisesta työssään. Puhdas suomalainen ruoka ja turvallinen elintarviketuotanto sekä omavaraisuus ovat koko kansakunnan etu.

Arvoisa puhemies! Lapsissa on tulevaisuus. Työ, terveys ja perhe ovat suomalaisten korkealle arvostamia asioita. Hyvä talouskehitys on luonut uusia työpaikkoja, ja ihmisten kokonaishyvinvointi on kohentunut. Silti osa suomalaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Suuri osa tästä joukosta on lapsiperheitä: monilapsisia, yksinhuoltajaperheitä sekä yhden tulonsaajan perheitä. (Ed. Uotila: Mitäs hallitus tekee?)

Matti Vanhasen hallitus on kääntänyt perhepolitiikkaa uuteen suuntaan. Useita vuosia kestänyt etuisuuksien leikkaamislinja on tällä hallituskaudella katkaistu. Näyttää kuitenkin siltä, että jo tehdyt ratkaisut eivät kaikilta osin vastaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheitten huutoon. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää nyt tarkkaa pohdintaa, miten lapsiperheitten taloudellisen tilanteen kohentamista jatketaan. Kukaan ei perusta perhettä taloudellisten tukien toivossa, mutta yhdessä ne ja tarvittavat palvelut helpottavat perheitten arkea.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että jatkossakin vaalitaan lasten eri hoitomuotojen välillä tasapuolisuutta ja valinnanvapautta. Lastenhoito kotona on arvokasta työtä. Yhtä arvokasta on myös kodin ulkopuolinen hoito ja vanhempien työelämään osallistuminen.

On pelastettava palvelut ja turvattava lähidemokratia. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeisin tavoite on palvelujen saatavuuden ja laadun turvaaminen väestön ikääntyessä ja kuntatalouden pysyessä kireänä. Haluamme turvata myös tulevien sukupolvien palvelut. Erityisen tärkeää on kyetä taittamaan kuntien menojen liian nopea kasvu. Samalla tulee edistää kuntien ja alueitten elinvoimaisuutta ja elinkeinoja sekä kannustaa kansalaisia omatoimisuuteen. Muutoksia tarvitaan sekä palvelujen tuottamistapojen että kuntarakenteen osalta.

Kansalaisten jokapäiväiset lähipalvelut, kuten peruskoulu, lasten päivähoito tai vanhustenhoito, on jatkossakin saatava läheltä, (Ed. Tiusanen: Ei niitä saada tälläkään hetkellä!) kuntien itsensä tai niiden keskenään yhteistyössä järjestäminä ja lähidemokratia turvaten. Kunnat vastaavat palvelujen saatavuudesta ja laadusta, mutta niitten tuottamistapoja monipuolistetaan palveluyrittäjyyttä vahvistamalla ja yhteistyötä järjestöjen kanssa syventäen.

Kannatamme vapaaehtoisia kuntaliitoksia ja niihin kohtuullisia kannustimia, mutta kuntien välinen yhteistyö täytyy säilyttää tasavertaisena vaihtoehtona kuntaliitosten kanssa. Laajempaa väestöpohjaa ja vahvempaa talouden perustaa edellyttäviä palveluja on koottava ensisijaisesti maakuntatasolle. Hallinnon tasoja tarvitaan kolme: kunta, maakunta ja valtio. Puhtaasti kaksiportainen hallinto ei ole realismia (Eduskunnasta: Miksei?) — Me kaikki tiedämme sen.

Puitelakia tarvitaan, jotta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeiset linjaukset ovat tiedossa vaalikausien vaihdoksista huolimatta. Uudistuksia ei tehdä ylhäältä sanellen vaan kunta- ja asukaslähtöisesti. Siksi valmistelulle on varattava riittävästi aikaa ja päätösvallan on oltava puitelain mahdollistamissa rajoissa viime kädessä kunnissa, kuntien päättäjillä ja asukkailla.

Liikenneinfra vaatii panostuksia. Toimiva liikennejärjestelmä ja tiestö sekä radat ovat koko Suomen etu. Talouden ja työllisyyden sekä alueiden kehittymisen kannalta toimiva liikenneinfra on erityisen tärkeä. (Ed. Tiusanen: Se olisi pitänyt huomata päätöksissä!) Nykyisen kehysmenettelyn ongelmakohdat tulevat esiin erityisesti liikenneinfran kehittämisessä. Kehysmenettely on vaikeuttanut liikenneväylien tarkoituksenmukaista ylläpitoa ja kehittämistä. Liikenteen määrärahat ovat olleet menokehyksessä alusta alkaen liian pienet, ja niitä on jouduttu lisäämään useaan eri otteeseen. Tämä on tehnyt liikennepolitiikasta lyhytjänteistä, ja samalla kustannustehokkuus on merkittävästi kärsinyt.

Keskustan eduskuntaryhmä odottaa hallitukselta uusia päätöksiä liikenneinvestointien osalta viimeistään elokuun budjettiriihen yhteydessä. (Ed. Uotila: Onko keskusta oppositiossa vai hallituksessa?) Hankkeiden liikkeellesaattaminen on sekä hallitusohjelman että eduskunnan hyväksymien linjausten mukainen. Suurten liikennehankkeitten ohella ei tule unohtaa perustien- ja perusradanpidon rahoituksen riittävyyttä.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen panostuksista ei voida tinkiä. Kansakunnan vauraus syntyy työllä ja yrittämisellä. Vaurauden pohja luodaan osaamisella ja tuotekehityksellä. Myös jatkossa on huolehdittava riittävästä panostuksesta tutkimukseen, koulutukseen ja tuotekehitykseen. Alueellisilla innovaatio- ja osaamiskeskuksilla on suuri merkitys tasapuolisen aluekehityksen kannalta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kehysmenettelystä. Kehysmenettely vaatii tuotekehitystä. Kehysmenettely ja menosääntö ovat osoittaneet toimivuutensa ja tarpeellisuutensa valtion menojen hillitsemisessä. Ne ovat lisänneet hallituksen talouspolitiikan uskottavuutta ja vakautta. Kehysmenettelyyn liittyy kuitenkin perusteltuja uudistamistarpeita, jotka ovat nousseet esille valiokuntakäsittelyn aikana. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, (Ed. Zyskowicz: Keneltä se edellyttää, Vanhaseltako?) että kehysmenettelyä kehitetään niin, että se mahdollistaa elinkaarimallin ja muiden uusien rahoitusmallien käyttämisen yhtäläisesti perinteisten rahoitustapojen kanssa liikenneinfran rahoittamisessa. Investointimenojen ja käyttömenojen erottaminen toisistaan selkiyttäisi kehysmenettelyä. Myös valtionyhtiöitten myyntitulojen käyttösääntöä tulisi edelleen kehittää joustavaksi.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallituksen kestävällä linjalla on hyvä jatkaa työtä paremman, ehyen ja yrittävän Suomen puolesta myöskin tulevaisuudessa.

Arto Bryggare /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen puolue on ollut mukana kolmessa viimeisessä hallituksessa, jotka ovat nostaneet Suomen lamasta kansainvälisesti arvostetuksi menestys- ja mallimaaksi. 1990-luvun puolivälin jälkeen talous on saatu hyvälle kasvu-uralle, valtiontalous on laitettu kuntoon ja valtionvelkaa on kyetty lyhentämään. Työttömyys on laskenut selvästi, ja uusia työpaikkoja on syntynyt 350 000.

Nykyisen hallituksen yleinen talouspolitiikka on onnistunut edeltäjien tapaan hyvin. Linjana on ollut kasvun vahvistaminen ja aktiivinen työllisyydenhoito. Veropolitiikan ja tulopolitiikan yhdistäminen — korostan: veropolitiikan ja tulopolitiikan yhdistäminen — on tuonut talouteen vakautta ja ennustettavuutta. Se on antanut kotitalouksille vahvan ostovoiman lisäyksen ja yritysten kustannuskehitykselle kaivattua pitkäjänteisyyttä. Kotitalouksien usko talouteen on pysynyt edelleen varsin vahvana, ja yritysten odotukset ovat historiallisen korkealla.

Vahva talouskasvu on näkynyt myönteisenä kehityksenä myös työmarkkinoilla. Tämän vuoden aikana maaliskuuhun mennessä oli 44 000 työllistä enemmän kuin vuosi sitten. Avoimien työpaikkojen kasvu on ollut vahvaa. Pitkäaikaistyöttömien määrä on puolittunut 1990-luvun puolivälin laman huipputasosta. Hallituskauden aikana on hyvä mahdollisuus päästä lähelle hallitusohjelmassa asetettua 100 000 uuden työpaikan tavoitetta. Samalla työllisyysasteessa on hyvät edellytykset nousta lähelle 70:tä prosenttia.

Rakenteellisten ongelmien takia työttömyyden lasku ei ole ollut kuitenkaan toivotunlainen. Hallitus on kuitenkin toiminut määrätietoisesti tämänkin ongelman ratkaisemiseksi. Matalapalkkaisen työvoiman kysyntää on tuettu, kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on kaksinkertaistettu, työmarkkinatuen uudistamisella on vahvistettu työmarkkinatuen vastikkeellisuutta. Pitkäaikaistyöttömän yhteiskuntatakuu tarjoaa työttömille työtä ja aktiivitoimenpiteitä, työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoitusta on uudistettu. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää rakenteellisen työttömyyden ongelmaa edelleen merkittävänä yhteiskunnallisena epäkohtana. Työttömyyden kovaan ytimeen pitää puuttua esimerkiksi Tanskan-mallin tyyppisillä ratkaisuilla.

Suomella on erinomaiset mahdollisuudet pitää oma talouskasvunsa EU-maiden keskimääräistä kasvua nopeampana. Johdonmukaisella ja uskottavalla talouspolitiikalla aikaansaatua vahvaa kotimaista kysyntää on yhä enemmän tukemassa vahvistuva vienti. Talouden kehitys on siten aiempaa laaja-alaisempaa ja tasapainoisempaa. Keskipitkällä aikavälillä pullat näyttävät siis olevan tässä mielessä hyvin uunissa.

Pidemmällä aikavälillä Suomen on lisättävä houkuttelevuuttaan teollisuuden investointien kohdemaana. Suomi on menestynyt erinomaisesti korkeaan osaamiseen perustuvan teollisuuden ja sen tuotekehityksen sijaintimaana. Aasia on viime aikoina lisännyt houkuttelevuuttaan tässä kilpailussa, ja sinne on siirtynyt tuotantotoimintaa valitettavasti myös Suomesta. Kansainvälinen kilpailu yritysten sijoittumisesta kiristyy jatkossakin, ja eri valtiot sekä alueet yrittävät houkutella yhä kiihtyvään tahtiin kannattavaa ja tuottavaa yritystoimintaa alueelleen. Suomen on pidettävä huolta kilpailukyvystään myös tällä alueella. On huolehdittava koulutuksesta sen eri tasoilla, siis kaikilla tasoilla, ja julkisen rahoituksen riittävästä osuudesta tutkimukseen, teknologiaan ja innovaatioiden tuottamiseen. Tulevaisuudessakin Suomi voi menestyä vain korkean osaamisen ja tuottavuuden parantamisen kautta. Sen sijaan veroparatiisimallilla Suomi ei voi menestyä eikä koskaan tule menestymään.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy nousee entistäkin tärkeämpään asemaan talous- ja sosiaalipolitiikassa työllisyyden ja peruspalvelujen turvaamisen ohella seuraavalla kehys- ja hallituskaudella. Työllisyyden ja työttömyyden kehitys on avainasemassa hyvinvoinnin kasvattamisessa sekä köyhyyden torjumisessa. Hyvinvointi on kohentunut suurella osalla aikuisväestöä. Heidän elintasonsa on kohtuullisella tasolla, he elävät terveellistä elämää, ja asumisen taso on parempi kuin aikaisemmin. Kaikilla ei kuitenkaan valitettavasti mene näin hyvin. Työttömyys on edelleen liian korkealla, ja siitä on ollut seurauksena heikko tulokehitys. Esimerkiksi yksinhuoltajien tulokehitys on ollut heikompaa kuin muiden. Elintaso-Suomessa köyhyydessä elää vieläkin liikaa ihmisiä. Seuraavalla kehyskaudella on löydettävä sellainen vero- ja tulonsiirtopolitiikan yhdistelmä, joka oikein kohdennettuna vähentää köyhyyttä mahdollisimman tehokkaasti. Samaan aikaan peruspalvelut on pidettävä kattavina.

Tämä hallitus on tehnyt tässäkin suhteessa hyviä päätöksiä. Köyhyyden poistamiseksi on korotettu lapsilisiä, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen tasoa sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen vähimmäistasoja.

Arvoisa puhemies! Kuntien taloudellisen tilanteen heikkeneminen on vuoden 2005 ennakkotietojen perusteella pysähtynyt. Kuntien toimintamenot kasvoivat kuitenkin edelleen nopeammin kuin tulot — noin 5 prosentin tasoa siis tällä hetkellä — ja lainamäärä lisääntyi edelleen varsin ripeästi. Kehitys kuitenkin vaihteli varsin paljon kuntien välillä. Suurimmat talouden tasapainotusongelmat keskittyivät lähinnä pienempiin kuntiin, suurimmissa kunnissa taloudellinen asema oli edelleen pienempiä parempi.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä kunta- ja palvelurakenteiden uudistamista mahdollisimman nopealla aikataululla. Nyt ei saa aikailla. Uudistuksen on turvattava kuntalaisten hyvinvointipalveluiden saanti ja kehittäminen myös tulevaisuudessa. Tavoitteena on oltava tasapainoinen, terveelle rahoituspohjalle rakentuva kunta. Toimivan kuntarakenteen on luontevinta perustua luontaisten keskusten, ihmisten omien valintojen perusteella muodostuneiden työssäkäynti- ja asioimisalueiden, pohjalle. Kuntien tulee olla väestöpohjaltaan nykyisiä selvästi suurempia. Kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen on johdettava tehokkuuden lisääntymiseen ja päällekkäisten toimintojen purkamiseen. Pelkällä palvelurakenteen uudistamisella ei pitkälle muuten pötkitä.

Ikärakenteen muutoksen johdosta kuntien toimintaympäristö pysyy monella tapaa haasteellisena. Työvoiman tarjonnan supistuminen ja kiristyvä kilpailu työvoimasta vaikuttavat kuntien työvoiman saatavuuteen. Seuraavan viidentoista vuoden aikana kunta-alan työntekijöistä siirtyy eläkkeelle lähes puolet, siis valtaisa määrä ihmisiä. Tulevan kehyskauden aikana eläkkeelle on lähtemässä noin 80 000 suomalaista.

Vaikka tilanne saattaa vaikuttaa vaikealta, antaa se kunnille myös mahdollisuuden kohdentaa työvoimatarvetta muuttuvien olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Sosiaali- ja terveystoimessa henkilöstön lisäämistarve on kaikkein suurin. Lapsiin kohdistuvat menot taas supistuvat, mikäli syntyvyys säilyy ennustetun alhaisella tasolla. Kuntien muidenkin tehtävien edellyttämää henkilöstömäärää pitää arvioida uudelleen, koska kuntien kokonaishenkilömäärää ei nykyisestään todellakaan voida kasvattaa. Kuntien on suunniteltava henkilöstöpolitiikkaansa pitkäjänteisesti. Pysyvillä työsuhteilla ja hyvällä johtamisella pystytään vaikuttamaan työoloihin ja työhyvinvointiin. Kuntien kestävä rahoituspohja, tehokas organisaatio ja hyvä henkilöstöpolitiikka muodostavat terveen perustan palvelujen tuottamiselle ja tarjoamiselle.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Kehysmenettely on ollut keskeinen väline julkisen talouden tervehdyttämisessä. Menettelystä saadut kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti myönteisiä, mutta on myös tilanteita, joissa kehysmenettely on aivan liian jäykkä. Tämän vuoksi valiokunnan kanta siitä, että saatujen kokemusten perusteella kehysmenettelyn toimivuutta ja kehittämistarpeita on kuitenkin syytä arvioida seuraavaa hallitusohjelmaa ja menokehystä laadittaessa, on perusteltu.

Erityisen ongelmallisia ovat olleet ne tilanteet, joissa määräraha-arviot ovat olleet jo lähtötasoltaan liian alhaiset. Tällä vaalikaudella etenkin liikenneväylien kehittämiseen ja kunnossapitoon osoitetut määrärahat ovat olleet alusta lähtien liian pienet, se on myönnettävä. Tällaisissa tapauksissa esimerkiksi vaalikauden keskivaiheella pitäisi olla mahdollisuus tehdä tarpeelliset tarkistukset kehyksiin. Valiokunta esitti myös muita hyviä kehitysesityksiä, ja esimerkiksi investointi- ja käyttömenojen selkeämpi erottaminen toisistaan lisäisi investointien pitkäjänteistä suunnittelua ja toteutusta.

Suomen tulevan menestymisen ja kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että liikenneväylät pysyvät hyvässä ja liikennöitävässä kunnossa. Hallituksen on päätettävä ensi vuoden talousarvion valmistelun yhteydessä väyläministerityöryhmän ehdotuksiin kuuluvien, vielä toteuttamatta olevien niin sanottuun ensimmäiseen koriin kuuluvien hankkeiden käynnistämisestä vuosina 2007 ja 2008.

Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä on kohennettu monin eri keinoin myös nykyisen hallituksen toimesta. Joukkoliikenne on hyvä keino parantaa liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta sekä vähentää ympäristöhaittoja erityisesti työmatkaliikenteessä. Joukkoliikenteen rahoitukseen pitää saada rakenteellinen uudistus, jossa kaupunkikeskusten tarpeet huomioidaan paremmin.

Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että kehitysyhteistyömäärärahoissa pidetään kiinni hallitusohjelman mukaisesta 0,7 prosentin bruttokansantulotavoitteesta. Tällä vaalikaudella kehitysyhteistyömäärärahat ovat kasvaneet nekin nopeasti. Vaalikauden lopussa kehitysyhteistyömäärärahat nousevat 0,43 prosenttiin bruttokansantulosta. Kehitysyhteistyömäärärahoja on lisättävä systemaattisesti, niiden kohdentamista ja vaikuttavuutta on parannettava ja niiden rahoituksen pitää olla myös nykyistä suhdanneriippumattomampaa. Kansainvälisen uskottavuutemme kannalta on tärkeää, että seuraava hallitusohjelma sisältää pitävän kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämisohjelman, jonka avulla tavoite 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä saavutetaan.

Kimmo Sasi /kok (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime aikojen kasvuluvut ovat olleet hyviä. Loppuvaalikausikin näyttää ennusteiden perusteella valoisalta. Talouskasvua on hallituksen toimenpiteistä tukenut ennen kaikkea kokoomuslainen tuloveronkevennysten linja, jota SDP ja keskusta ennen viime eduskuntavaaleja vastustivat ja joka on kasvattanut ostovoimaa, ylläpitänyt kulutusta ja hillinnyt työvoimakustannusten nousua. Maailmantaloudessa hallitus on saanut vetoapua EU:n laajentumisesta ja markkinatalouden voittokulusta muun muassa Kiinassa, Intiassa ja Venäjällä. Hallituksella on kuin onkin mahdollisuus nyt yltää sekä hallitusohjelmaan kirjattuihin 100 000 uuteen työpaikkaan että valtiontalouden tasapainotavoitteeseen, ja tästä me saamme olla iloisia. Tämä tulos ei kuitenkaan pärjää vertailussa Sauli Niinistön ministerikaudelle, jona aikana tähän maahan syntyi 300 000 uutta työpaikkaa.

Se mitä nyt puuttuu, on kaukonäköisyys. Vaalikauden kasvuluvut ovat matalampia kuin viime vaalikauden, mutta kovempia kuin ensi vaalikauden. Trendi on laskeva. Talouskasvun arvioidaan hidastuvan 3—5 vuoden aikajänteellä vain noin 2 prosenttiin. Tämäkin kotimaisten ennustelaitosten maalaama kuva on ruusuisempi kuin esimerkiksi Oecd:n ennusteet, joiden mukaan seuraavan 10—15 vuoden aikana talouskasvu hidastuu jopa 1,5 prosentin alle. Kasvun esteiksi nousevat muutokset väestön ikärakenteessa, hidastuva tuottavuuden kasvu, viime vuosien alhainen investointitahti sekä jo nyt Suomea koetteleva kansainvälinen tuotannon rakennemuutos. Vuonna 2011 talouspolitiikan ympäristö on kovin erilainen kuin se on tänä päivänä. Työllisyyden ja julkisen talouden rahoitusaseman haasteet ovat silloin paljon kovemmat kuin nyt.

Näin ajatellen on tietysti helpompi ratkaisu hallitukselta olla ottamatta kantaa ensi vaalikauden talouspolitiikkaan. Ahon ja Lipposen hallitusten pitkäjänteinen uudistuspolitiikka onkin Vanhasen hallituksen kaudella pysähtynyt. Hallitusohjelmaan kirjattiin lukuisia selvityksiä, joista osa on jopa valmistunutkin, mutta selvitykset näyttävät johtaneen lähinnä lisäselvityksiin. Rohkeus puuttuu, sillä edessä olevat muutokset eivät tule olemaan kenellekään helppoja. Nykyhallitus on käytännössä ottanut vastuuta vain loppuvaalikaudesta ja ensi vuoden budjetin laatimisesta — ja näyttää jättävän koko leikin siihen. Kuitenkaan ei ole mielestäni liikaa vaatia vaalikauden yli ulottuvia näkemyksiä ja visioita siitä, mihin tätä maata ollaan luotsaamassa ja miten. Tällainen strateginen näkemys jää kehyksistä kokonaan uupumaan, ja selonteon suurimmat linjanvedot ovatkin muutaman miljoonan euron siirtoja pääluokkien sisällä.

Kehysselonteossa hallitus jopa itse toteaa, ettei väestön ikääntymisestä johtuen julkisen talouden voida katsoa olevan pitkällä tähtäyksellä kestävällä pohjalla. Tulevien vuosien haasteet on tutkittu tarkkaan. On Sailaksen raporttia ja Brunilan raporttia samoin kuin Oecd:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston suosituksia. Mutta mitä tekee hallitus? Hallitus nimittää poliittisia valtiosihteereitä ja keskustelee siitä, saako Natosta ylipäätänsä keskustella. Tätä ihmetellään edelleenkin asiantuntijoiden piirissä: jos on jo olemassa valmis pakka toimenpiteitä, jotka pitäisi pikimmiten laittaa käyntiin, miksi ihmeessä näin ei, ministeri Heinäluoma, tehdä?

Tulevaisuudessa noiden toimien toteuttaminen on paljon hankalampaa ja paljon kalliimpaa. Oireellisena voidaan nähdä uusin Imd:n kilpailukykytutkimus, jossa Suomi oli pudonnut kuudennelta sijalta kymmenenneksi. Kilpailukykymittareiden ennustekyky on tunnetusti heikko, sillä ne kertovat enemmänkin menneestä ja nykyhetkestä kuin tulevasta. Silti ykkössijalla paistattelemaan tottuneiden suomalaisten on syytä vakavasti pohtia, kertooko tämä käänteen jo tapahtuneen.

Arvoisa puhemies! Mitkä ovat niitä kriittisiä talouskasvun edellytyksiä? Kansantalouden oppien mukaan tuotantoa syntyy yhdistämällä työtä, pääomaa ja osaamista. Kaikkia näitä tarvitaan talouskasvuun. Väestön ikääntyminen vaikuttaa suoraan työvoiman saatavuuteen. Nämä ongelmat ovat näkyvissä jo nyt. Työllisyyden paraneminen perustuu yhä enemmän siihen, että työmarkkinoille siirrytään työvoiman ulkopuolelta. Työvoiman ulkopuolella on vielä potentiaalia. Jokaista työikäistä ja työkykyistä tarvitaan. Työttömyys sen sijaan on jumittunut lähes paikoilleen. Suurella osalla pitkäaikaistyöttömistä ei lukuisista työvoimapoliittisista toimista huolimatta ole edelleenkään riittäviä valmiuksia avoimille työmarkkinoille työllistymiseen.

Kiinteiden investointien taso on Suomessa pudonnut huolestuttavan alas — koneisiin ja kalustoon ei enää haluta panostaa. (Ed. Uotila: mieluummin jaetaan optioita!) Useilla toimialoilla investoinnit eivät ole pitkään aikaan riittäneet edes korvaamaan pääoman kulumista. Samanaikaisesti valtiovarainministeriössä valmistellaan poistojärjestelmän heikentämistä. Tällä tavoin vähennettäisiin yritysten investointihalukkuutta: estettäisiin kansainvälisiä yrityksiä tekemästä investointeja Suomeen ja rasitettaisiin kotimaisten yritysten taloutta korkeammilla rahoituskustannuksilla. Jos paperikoneen poistoprosentti Ruotsissa on 30 ja Suomessa 2,5, voi jokainen helposti päätellä kumpaan maahan paperikone sijoitetaan. Tiedän, että ed. Kiviniemi ainakin tietää tämän seikan. Tällaisia kaavailuja ministeriössä ajetaan siis samaan aikaan kun valtiovarainministeri Heinäluoma toisaalla arvostelee järkyttyneenä samoilla teollisuudenaloilla tehtäviä henkilöstövähennyksiä.

Työn tuottavuutta lisätään investointien ohella kasvattamalla inhimillistä pääomaa ja edistämällä teknistä kehitystä. Tämän vuoksi olisi loogista, että valtion budjettivaroja kohdennettaisiin entistä enemmän juuri tuottavuutta parantaviin kohteisiin, kuten koulutukseen ja erityisesti korkeakouluihin, liikenneinfraan sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan. Ja kun puhun kohdentamisesta, tarkoitan juuri sitä. On osattava karsia niistä toimenpiteistä, jotka ovat osoittautuneet tehottomiksi, kuten työministeriön työvoimakoulutuksesta.

Osaaminen, erikoistuminen ja tuottava innovaatiotoiminta tarjoavat talouskasvun avaimet. Kaikin keinoin on pidettävä huolta siitä, että tulevaisuudessa Suomi on houkutteleva sijoittumispaikka korkeaa osaamista edellyttävälle liiketoiminnalle sekä tuotekehitykselle. Hälyttävää on se, että koulutusmenoihin käytetään Suomessa nykyisellään 4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vielä kymmenen vuotta sitten tuo luku oli 6,7 prosenttia eli yli puolitoistakertainen. Ajatelkaa tätä tosiasiaa! Peruskouluissa erityisopetukseen tai pienempiin luokkakokoihin ei ole resursseja, jopa lyijykynistä pidetään kirjaa. (Ed. Saarinen: Prosentteja vai rahaa?) Kaikki haluavat maistereiksi, mutta mestareita ei löydy tänä päivänä mistään. Yliopistoissa perustutkimukseen ei riitä määrärahoja, ja huippututkimuksessa ollaan jo jäämässä kilpailijoiden kyydistä. Suomi ei enää houkuttele tutkimus- ja tuotekehityksen toiminnan sijoituskohteena, eikä meille ole tunkua ulkomaisista asiantuntijoistakaan.

Kokoomus on peräänkuuluttanut hallitukselta kokonaisvaltaista teollisuuspolitiikkaa, joka olisi muutakin kuin te-keskusten toiminnan kehittämistä, mikä sinänsä on tärkeätä. Tällaisen selkeän strategian tulisi sisältää toimenpiteitä muun muassa ammatillisen koulutuksen laadun parantamiseksi ja houkuttelevuuden lisäämiseksi, kasvua ja työllisyyttä parhaiten tukevien väyläinvestointien toteuttamiseksi ja työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi. Suuri kysymys on myös energian hinta, joka aikaisemmin oli selkeä kilpailuetu kotimaiselle teollisuudelle. Nousseiden kustannusten myötä tämä kilpailuetu rapautuu, ellei meillä tehdä päätöksiä sähköntuotantokapasiteetin lisäämisestä. Tämä tarkoittaa kuudennen ydinvoimayksikön rakentamista, panostamista uusiutuviin energialähteisiin ja sähkömarkkinoiden toimivuuden lisäämistä. Tällaiset selkeät signaalit olisivat äärimmäisen tärkeitä juuri nyt, kun perusteollisuudessa selkeästi pohditaan tuotannon uudelleensijoittamisen mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Valtionhallinnossa hallitus on aloittanut tehokkuuden tavoittelun asettamalla henkilöstövähennyksille määrälliset tavoitteet. Se on todettava, ettei mikään yritys toimi näin; määrällisten tavoitteiden sijaan tehokkuuden lisäämiseen on lähdettävä toiminnasta käsin. Pelkkä henkilöstömäärien supistaminen ei tarkoita automaattisesti tuottavuuden kehitystä. Hallituksen niin sanottu tuottavuusohjelma on suurin tällä hetkellä käynnissä oleva työpaikkojen karsimisohjelma ja yli kolminkertainen verrattuna UPM:n henkilöstövähennyksiin. Alun perin hallituksen karsimistavoite oli vielä huimempi: jopa 17 500 työpaikkaa aiottiin jättää täyttämättä. Tilanne on erityisen kriittinen oikeuslaitoksessa, jossa resurssipula lähentelee jo kansalaisten oikeusturvan vaarantumista. Hallitus on luvannut, ettei ketään tämän tuottavuushankkeen tiimoilta irtisanota, mutta ainakaan Puolustusvoimien henkilöstön osalta tämä lupaus ei näytä pitävän.

Tuottavuushankkeesta puhuttaessa on myös muistettava, että julkinen sektori on valtionhallintoa laajempi kokonaisuus ja kunnat ovat vastuussa suurimmasta osasta peruspalveluita. Tämä asettaa suuria haasteita kuntien palvelurakenteen uudistamiselle. Oleellinen kysymys paikallaan polkevassa hankkeessa ei ole hallinnollinen malli vaan se, miten pidemmällä aikavälillä pystymme turvaamaan kuntalaisille laadukkaat ja kattavat peruspalvelut. Ei kansalaisia kiinnosta, kuinka moneen erilaiseen sairaanhoitopiiriin, terveyspiiriin, peruspalvelupiiriin tai palvelupiiriin kotikunta kuuluu. Kansalaisia kiinnostaa se, kuinka kauan lääkärille pääsyä joutuu terveyskeskuksessa odottamaan.

Rahoitusvaikeudet ja velkaantuminen koskettavat nykyisin lähes kaikenkokoisia kuntia. Kuntien menot ovat koko 2000-luvun kasvaneet nopeammin kuin muu talous. Hallituksen kuntia kurjistava politiikka alkaa pikkuhiljaa tulla tiensä päähän. Käsittelyssä olevien kehysten puitteissa tilanne vain heikentyy. Kuntien ja kuntayhtymien toimintamenojen arvioidaan olevan vuonna 2011 noin 5,2 miljardia euroa suuremmat kuin tänä vuonna. Samanaikaisesti hallitus laskee kuntien valtionapujen kasvavan noin 520 miljoonalla eurolla. Valtio olisi tämän mukaan siis ensi vaalikauden aikana tulossa kuntia vastaan 10 prosentilla niiden menojen lisäyksestä. Tämäkö on hallituksen vastaus?

Yhä tiukemmalle joutuvat muun muassa sairaanhoitajat, minkä seurauksena hoidon laatu heikkenee ja yhteiskunnalle aiheutuvat kokonaiskustannukset vastaavasti kasvavat. Tämä kehitys ei ole kestävää. Palvelutuotanto on uudistettava pikaisesti sekä valtionhallinnossa että kunnallisella tasolla. Oikein tilaamalla on mahdollista varmistaa palvelujen laadukkuus ja samalla huolehtia siitä, että palvelut tuotetaan kustannustehokkaasti. Palvelujen käytännön tuottamisen ei pidä olla poliittinen kysymys, vaan laatu- ja tehokkuuskysymys.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan, että eduskunta hyväksyy valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseessa 1 esitetyt lausumat, jotka kuuluvat:

"1. Eduskunta edellyttää, että valtion kunnilta ottaman ns. pakkolainan loppuosa maksetaan kunnille kokonaisuudessaan vuoden 2007 aikana.

2. Eduskunta edellyttää, että hallitusohjelman mukaisesti ikäluokkien pienentymisestä aiheutuvat säästöt ohjataan koulutuksen kehittämiseen.

3. Eduskunta edellyttää, että kansallisen terveysprojektin rahoitukseen kohdistetut säästöt perutaan ja hoitotakuun toteutuminen alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti varmistetaan.

4. Eduskunta edellyttää, että väyläverkon kunnon ylläpitämiseksi ja liikenneturvallisuuden lisäämiseksi perustienpidon ja perusradanpidon määrärahojen tasoa nostetaan."

Mikko Immonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuoron pitäneen ed. Reijosen puheessa ilmeni kaipuuta oppositioon reippaasti. Elävä elämä näyttää siltä, että siihen ei niin kovin pitkää aikaa olekaan. (Naurua)

Suomi on vauraampi kuin koskaan. Myöskään ei tämän hetken taloudellinen tila ole oikeudenmukaisen politiikan esteenä. Oikeudenmukaisuudessa on kysymys siitä, halutaanko maamme vaurautta käyttää hyväksi niin, että kansalaiset saavat elämänsä eri vaiheissa tarvitessaan hyvät palvelut. Oikeudenmukaisuudessa on kysymys siitä, halutaanko eriarvoisuutta vähentää ja vaikeuksissa kamppailevien kansalaisten asemaa parantaa.

Samalla kun eriarvoisuus kasvaa, hallitusta ei kiinnosta oikeudenmukaisuus. Sillä on muita tavoitteita. Hallituksen tavoitteena on veroasteen jatkuva laskeminen, ja jos rahaa jää, se laitetaan kiireesti velan takaisinmaksuun. Hallituksella ja hallituspuolueilla ei sen sijaan ole halua panostaa köyhyyden torjumiseen ja palvelujen parantamiseen. Siksi työmarkkinatukeen ei ole tehty tasokorotusta ja kansaneläkkeenkin tasokorotus jäi mitättömäksi. Opiskelijoita pakotetaan lainaluukulle, vaikka luvassa on pätkätöiden epävarmuus.

Kunnille ei ole riittänyt rahoitusta. Kunnat ovat voimakkaasti velkaantuneet yrittäessään epätoivoisesti huolehtia kansalaisten palveluista. Velkaantumisesta huolimatta palvelut ovat jääneet kehnoiksi, esimerkiksi vanhuspalvelujen osalta. Kysymys ei ole tässä tilanteessa vain niin sanotun pakkolainan maksamisesta kunnille, kunnat tarvitsevat enemmän.

Valtiovarainministeri väittää hallituksen panostavan palveluihin. Väite on perätön. Valtionosuuksien näennäisesti suuri lisäys johtuu veronkevennysten hyvittämisestä. Aiempina vuosina kunnille ei ole korvattu kustannustennousua täysimääräisesti, mutta hallitus kasvattaa yhä edelleen tätä jälkeenjääneisyyttä sen kaventamisen sijasta. Arvoisa valtiovarainministeri, kuntien nopea velkaantuminen kertookin kurjuudesta paljon lahjomattomammin kuin ylimalkainen viittaus "palvelujen kehittämiseen" tai "suureen panostukseen". Yhtä harhaanjohtava on väite, että valtion rahoitusosuuden kasvu kuntien kokonaistuloissa kertoisi hallituksen sitoutumisesta kuntapalvelujen kehittämiseen. Jos kunta- ja palvelurakenteen uudistuminen onnistuu, se voi tuoda säästöjä viiden—kymmenen vuoden tähtäimellä, mutta kunnat tarvitsevat palveluihin lisää rahaa tänään, muuten vanhukset jäävät heitteille. Juuri välikysymyskeskustelussa valtiovarainministeri ylös katsoen kyynel silmässä kertoi, kuinka tärkeä välikysymys on, kuinka ajankohtainen välikysymys on — taisi olla kyyn eleitä.

Arvoisat edustajatoverit, vasemmistoliiton mielestä on parempi panostaa palveluihin kuin rikkaimman ja suurituloisimman kymmenesosan verojen keventämiseen. Tarvitaan yhteisvastuuta ja oikeudenmukaisuutta. Arjen vasemmistolaisuutta on huolehtiminen vaikeuksissa olevista ihmisistä ja heidän toimeentulostaan. Arjen vasemmistolaisuutta on lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen, kun hallituksen politiikalla se lisääntyy. Arjen vasemmistolaisuutta on kunnollinen päivähoito, hyvät tulevaisuuden eväät antava koulutus, kelvollinen terveydenhoito, vanhus- ja vammaispalvelut. Sitä vasemmistolaisuutta ei hallituksessa ole.

Varautuminen Suomen väestön vanhenemiseen edellyttäisi myös varovaisuutta veronalennuksissa. Ei niitä veroja kymmenen vuoden päästä nosteta, jos niitä ensin vuosikaupalla lasketaan.

Nyt tarvittaisiin myös lisäpanostusta tutkimukseen ja tuotekehittelyyn ja liikenteeseen. Ne olisivat oiva investointi Suomen tulevaisuuteen.

Eduskunnassa keskustalle ja sosialidemokraateille tyly linja kuitenkin kelpaa. (Ed. Uotila: Kokoomuksesta puhumattakaan!) Hallituspuolueet eivät torju edes ensi vuoden kehykseen tehtyjä lisäleikkauksia eivätkä tulevien vuosien liian ahtaita menokehyksiä. Näin ne todellisuudessa hyväksyvät eriarvoisuuden ja köyhyyden pahenemisen ja palvelujen heikkenemisen.

Vasemmistoliittoa ei selonteon linjaus tyydytä, ei alkuunkaan. Siksi me vaadimme kehysten muuttamista ja ensi vuoden talousarvion laadintaa uudelta pohjalta. On peruttava hallituksen eri hallinnonaloille tekemät säästöt Puolustusvoimien hankintoja lukuun ottamatta. On parannettava opintotukea, työmarkkinatukea ja eläkkeitä sekä muiden tulonsiirtoja. On lisättävä rahoitusta liikenneväyliin, joukkoliikenteeseen, ympäristötöihin ja kehitysyhteistyöhön.

Minä epäilen, että kun budjettiesitys tulee syksyllä tähän taloon, niin hallituspuolueiden ryhmät tekevät niihin joitakin muutoksia. Aitoon muutokseen ei niistä silloinkaan ole, mutta vaalien lähestyessä tarvitaan joitakin täkyjä. Hallitus tarvitsee mukamas näytelmän. Silloinkaan ei kuitenkaan korjata peruslinjaa, silloinkaan ei lisätä oikeudenmukaisuutta, silloinkaan ei auteta ahdingossa olevia kuntapalveluja.

Arvoisa puhemies! Vuosien 2008—2011 osalta kyse on vaalien jälkeisestä ajasta, uuden eduskunnan ja uuden hallituksen ajasta. Ehdotamme selkeästi todettavaksi, että niihin ei nyt sitouduta. On aika vaihtaa hallitusta.

Arvoisa puhemies! Teen vasemmistoliiton vastalauseeseen sisältyvät lausumaehdotukset.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksessä ja sen taustalla näkyy monella tapaa hallituksen kykenemättömyys tehdä ratkaisuja työllisyyden ja tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta tärkeistä kysymyksistä. Yliopistoja ei rahoiteta riittävästi, joten olosuhteet hyvän perustutkimuksen ja korkean tieteellisen osaamisen kannalta eivät ole tyydyttävät. Kuntauudistuksessa osa esitetyistä malleista on luonteeltaan antidemokraattisia, eikä hallitus näytä pystyvän viemään uudistusta eteenpäin. Hallitukselta ei ole saatu maahanmuuttopoliittista ohjelmaa; sellainen on ollut tekeillä, mutta nyt ohjelma on ilmeisesti kadonnut jonnekin. Harmaan talouden osalta on toteuttamatta toimenpiteitä, jotka osaltaan pitäisivät huolta valtion tuloista ja oikeudenmukaisesta toimintakentästä yrityksille.

Vihreä eduskuntaryhmä ei ole hyväksynyt hallituksen esittämää kehystä sellaisenaan kertaakaan tällä hallituskaudella. Kehyksessä ei ole varattu riittävästi rahaa joukkoliikenteeseen ja radanpitoon. Kehyksessä ei vahvisteta Suomen sitoutumista kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuteen. Vankeinhoidon osalta kehys on kaikki nämä vuodet ollut liian matala. Kehys on toiminut hallitukselle vähintäänkin tekosyynä siihen, että kuntien rahoituksesta ei ole huolehdittu. Kehys rajoittaa myös vammaispoliittisia uudistuksia, esimerkiksi vaikeavammaisten oikeus avustajaan tarvitsee taloudellista liikkumavaraa enemmän kuin kehys antaa myöten. Nämä ovat kehyksen tasoon liittyviä selkeitä ongelmia.

Kehysmenettelyssä on paljon myös periaatteellisia kysymyksiä. Mikä on hallitusohjelman ja kehyksen suhde? Monissa asioissa hallitusohjelmalla ei näytä olevan merkitystä, jos hallituskauden alussa sovittu kehys sanoo toisin, esimerkkinä joukkoliikenne. Hallitusohjelmassa näin: "Hallitus pyrkii parantamaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja palvelua, lisäämään joukkoliikenteen rahoitusta ja kehittämään henkilökuljetusten yhdistelyä ja uusia liikenteen hoitotapoja." Eduskunta mietinnössään joukkoliikenteestä: "- - eikä kehyspäätöksen mukainen rahoitustaso anna jatkossakaan mahdollisuuksia palvelutason ylläpitämiseen." Onko tällaisen kehysmenettelyn vallitessa perusteltua tai rehellistä kirjoittaa hallitusohjelmaan juuri mitään?

Kehysmenettelyn kenties vakavin puute on sen täysin epäjohdonmukainen suhtautuminen menoihin ja tuloihin. Kehys asettaa tiukat raamit menoille, mutta tulojen määrän suhteen ollaan hyvin suurpiirteisiä. Tässä kohtaa hallitusohjelmalla ja kehyksillä on kyllä yhteys, myös hallitusohjelmassa tuloista luopumiseen suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin menoihin, vaikka molemmilla on yhtä suuri merkitys talouden tasapainossa ja julkisen talouden kestävyydessä.

Suuressa mittakaavassa kehyksen rajaton joustavuus veronalennusten suhteen ja joustamaton suhtautuminen menoihin on tarkoittanut sitä, että eriarvoistumiskehitykseen ja kunnallisten palveluiden ongelmiin ei ole voitu puuttua. Toisaalta se on tarkoittanut myös sitä, että on jouduttu tekemään omituisia ja byrokraattisia päätöksiä veromenoista; opintorahan verovähennysoikeuden korottaminen on esimerkki tällaisesta toiminnasta. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä olisi ollut järkevämpää niin opiskelijoiden kuin valtiontaloudenkin kannalta korottaa opintorahaa eikä sortua kikkailuun verovähennyksillä.

Mahdollistaako nykyinen kehysmenettely sen, että eduskunta tekee poliittista arviointia budjetista? Ei. Eduskunnan vaikutusmahdollisuudet ovat selkeästi heikentyneet kehysmenettelyn myötä. Vuosi toisensa jälkeen samoihin ongelmiin on kiinnitetty huomiota, mutta kehys on pysynyt ennallaan. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä kehysmenettelyä on välttämätöntä kehittää siten, että eduskunnan mahdollisuudet arvioida ja muuttaa menokehyksiä paranevat. Vihreä eduskuntaryhmä pitää myönteisenä, että valiokunnan mietinnössä esitetään kehyksen uudelleenarviointia, joka sijoittuisi hallituskauden puoliväliin. Tällöin olisi mahdollista muuttaa kehystä niiltä osin kuin muutostarpeita on havaittu. Valtiovarainvaliokunnan edellinen puheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä tapasi todeta, että kehysmenettely on hallituksen erinomainen vientituote. Niin se varmaan onkin, jos haluaa viedä maailmalle politiikkaa, jossa systemaattisesti kasvatetaan tuloeroja ja pienennetään julkista sektoria.

Viime vuosina eli aikana, jolloin sosialidemokraatit ovat olleet keskeisessä hallitusvastuussa, eriarvoisuus on lisääntynyt ja suhteellinen köyhyys kasvanut. Suomessa tuloerot ovat kasvaneet Euroopan ennätysvauhtia. Kymmenen vuoden aikana köyhyys Suomessa on kaksinkertaistunut, lapsiperheiden köyhyys kaksi- ja puolikertaistunut. Tutkijoiden arvio on tyly: valittu talouspoliittinen linja johtaa loogisesti tuloerojen kasvuun, ja jos linjaa ei muuteta, tämä kehitys jatkuu.

Sosialidemokraattien ohjelmista tätä toteutettua linjaa on vaikeampi löytää. Presidentinvaalikampanjan perusteella voisi jopa luulla, että SDP toimii hyvinvointivaltion säilyttämisen puolesta. Yksi avoimimmista toimijoista on ollut nykyinen opetusministeri Kalliomäki, joka ennen sosialidemokraattien viime vuoden puheenjohtajakilpaa kirjoitti, kuinka suu on pantava säkkiä myöten, haluttiin sitä tai ei, ja kuinka joudutaan rakentamaan kokonaisuuksia tavalla, joka ei vastaa sosialidemokraattista perusajattelua oikeudenmukaisesta tulonjaosta. Tästä löytyy myös se linja, jota käytännössä on toteutettu.

Kalliomäki perusteli näkemyksiään työllisyydellä ja vaikeilla ajoilla. Reaalimaailmasta ei kuitenkaan löydy todistusvoimaa sille, että tuloerojen kasvattaminen parantaisi työllisyyttä. Kotimaista ostovoimaa voidaan kasvattaa myös tulonsiirtoja parantamalla ja huolehtimalla kuntien henkilökunnan kohtuullisesta palkkakehityksestä. Muissa Pohjoismaissa julkista sektoria ei ole supistettu samaan tapaan kuin Suomessa, eikä niillä silti ole työllisyydessä mitään hävettävää Suomen rinnalla.

Vihreä eduskuntaryhmä ei jaa näkemystä eriarvoistavan politiikan välttämättömyydestä. Meidän mielestämme kasvun hedelmät kuuluvat kaikille. Tasainen tulonjako on arvostettava asia jo siksi, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus lisää yleistä hyvinvointia ja on kansalaisten laajasti kannattamaa. Viime viikonloppuna julkaistun selvityksen mukaan yli 70 prosenttia suomalaisista pitää tuloerojen kasvamista tuomittavana. Asenteet ovat tiukentuneet, etenkin miehet ovat kääntyneet aikaisempaa enemmän tuloerojen kasvamista vastaan.

Emme myöskään usko siihen, että köyhien ja pienituloisten asiat olisi sysättävä syrjään kasvun nimissä, kuten sosialidemokraatit katsovat. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä eriarvoistumiseen ja erityisesti lasten luokkayhteiskuntakehitykseen on puututtava. On välttämätöntä, että seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan kirjataan selvät määrälliset hyvinvointitavoitteet, joihin hallitus sitoutuu. Esimerkiksi lapsiköyhyyden vähentämiseksi tulee määritellä tavoite, jonka toteutumista todella voi seurata.

Maan kehitysyhteistyön taso määrittelee myös maan vaikutusvaltaa kansainvälisessä keskustelussa kehityksestä. Mielestäni Suomella olisi paljon annettavaa tähän keskusteluun. Vuosisadan alussa itsenäistymisensä jälkeen Suomi oli yksi Euroopan köyhimmistä maista, nykyään se on yksi rikkaimmista. Kasvu saavutettiin oikeudenmukaisuuteen pyrkimällä, tarjoamalla koulutusta kaikille, tasaisella tulonjaolla sekä naisten ja miesten tasa-arvoisella osallistumisella politiikkaan ja työelämään.

Tämä tarina olisi mielenkiintoinen monen kehitysmaan kannalta, mutta tällä hetkellä me emme pysty vaikuttamaan kehitysmaissa tehtävään politiikkaan sillä painoarvolla, millä voisimme, jos olisimme mukana siinä maaryhmässä, joka on saavuttanut 0,7 prosenttia bruttokansantuoteosuudesta. Ei ole ihme, että ministerit Tuomioja ja Lehtomäki ilmoittivat eriävän kantansa hallituksen kehyspäätökseen.

Vihreä eduskuntaryhmä ei hyväksy kehystä kehitysyhteistyön osalta. Katsomme, että jo tämän eduskunnan tulisi yksiselitteisesti sitoutua siihen, että vuonna 2010 saavutetaan tavoite, 0,7 prosenttia. Tällöin seuraava hallitus voisi jatkaa johdonmukaista työtä sen eteen, että YK:n vuosituhattavoitteet todella saavutetaan.

On käsittämätöntä, että tällä kehyspäätöksellä eduskunnan enemmistö antaa mandaatin joukkoliikenteen alasajoon ja rataverkon rapauttamiseen. Näillä rahoilla ei ylläpidetä edes nykyistä palvelutasoa. Sosialidemokraatteja sen paremmin kuin keskustalaisiakaan ei näytä huolestuttavan linja-autovuorojen lakkautukset tai Itä- ja Pohjois-Suomen yöjunavuorojen lakkauttamiset. Vihreä eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä kehyspäätöstä tältä osin.

Kehyspäätöksen mukaan myöskään väyläverkon kunnossapidon rahoitukseen ei ole odotettavissa parannusta. Rataverkon säilyttäminen liikennöitävässä kunnossa edellyttää vuositasolla 170 miljoonan euron korvausinvestointeja, kun kehyksen taso on 100 miljoonaa euroa. Hallituspuolueiden kansanedustajat hyväksyvät tämän linjauksen rautatieverkon arvon jatkuvasta alenemisesta. Vihreä eduskuntaryhmä on toista mieltä.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä Suomen on tähdättävä energiateknologian ja energiansäästön huippumaaksi. Tähän on olemassa pohja. Ilmastoteknologia-alan suuruudeksi Suomessa arvioidaan 5 miljardia euroa, mikä vastaa suuruusluokaltaan jo perusmetalli- tai kemianteollisuutta. Bioenergia- ja tuulivoimateknologiassa suomalainen osaaminen on maailman kärkeä. Kestävästä energiateknologiasta voi tulla yksi maamme kansantalouden kivijalka. Vientipotentiaalia ei kuitenkaan saada realisoitua ilman uskottavia markkinoita kotimaassa. Energiateknologia on paitsi kannattavaa liiketoimintaa myös keskeinen tekijä tämän vuosisadan suurimmassa haasteessa, ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei tässä kehyspäätöksessä ole kiinnittänyt huomiota niihin eduskunnan esittämiin näkemyksiin, joissa kiirehditään kuntien ja valtion kustannustenjaosta aiheutuvan velan maksua. Hallitus on jättänyt asian silleen, vaikka kuntatalous on tällä hetkellä huonommassa kunnossa kuin kymmeneen vuoteen.

Kuntien tiukassa taloudessa näkyy se, ettei vanhustenhuollosta tai lapsiperheiden tukipalveluista pystytä huolehtimaan riittävällä tavalla. Myös koulut ovat ahtaalla, koska hallitus toimii ohjelmansa vastaisesti: ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt eivät ole menneet opetusministeriölle. Kehysajattelun jäykkyyttä kuvastaa myös se, ettei lisärahaa ole löytynyt edes hallituksen omista toimenpiteistä johtuvien menojen rahoittamiseen. Alkoholiveron alennus on aiheuttanut lisää ongelmia ja sitä kautta lisämenoja päihdehuollon lisäksi poliisille ja lastensuojelulle. Tähän hallitus ei kuitenkaan ole reagoinut.

Tämä kehyspäätös näyttää selvästi myös sen, kuinka ylimielinen ja kaukana todellisesta maailmasta viime kevään kehyspäätöksen linjaus valtion henkilöstön vähentämisestä oli. Vähentämistavoitetta on nyt laskettu, mutta se ei vieläkään monilta osin ole realistinen. On myös selvää, että tapa, jolla asiassa on toimittu, on vahingoittanut, ja syystä, valtion mainetta työnantajana.

Hyvä esimerkki on yliopistojen henkilökunnan tilanne. Yliopistoille ohjattu julkinen rahoitus on viime vuosina käytetty yliopistojen laajentamiseen, ei tason nostamiseen. Opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnan viestit kertovat yksiselitteisesti, että tiukennukset näkyvät työn arjessa. Vuosina 1992—2004 opiskelijoiden määrä kasvoi 43 prosenttia, valmistuneiden maisterien 44 ja tohtorien 165 prosenttia, minkä seurauksena opettaja—oppilas-suhde on kasvanut huolestuttavasti. Ja tähän päälle ehdotetaan vielä merkittäviä leikkauksia yliopistojen henkilöstöön!

Valtion henkilöstön osalta olisi hyvä käydä läpi myös se, missä tällä hetkellä tarvitaan lisää henkilökuntaa. Esimerkiksi vankeinhoitolaitoksessa ylityöt ovat kasvaneet ennätysvauhtia, henkilökunta on kuormittunutta ja ainoa oikea ratkaisu olisi lisätä henkilökunnan määrää. Tämä olisi myös edullisempaa kuin maksaa ylettömästä määrästä ylitöitä. Tuottavuusohjelman tavoitteet uhkaavat myös oikeusturvaa. Nyt jo ruuhkautuneet tuomioistuimet eivät voi selvitä työtehtävistään tyydyttävällä tavalla, jos henkilökunnan määrää supistetaan.

Arvoisa puhemies! Ehdotan päätökseksi vastalauseen 4 mukaisten kuuden ponnen hyväksymistä.

Eva Biaudet /r (ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Den sittande regeringen har nu presenterat sina sista budgetramar för denna period. Betyget är minst sagt nöjaktigt. För statsfinansernas del måste betyget bli berömligt.

Det kan vara på sin plats att påminna om vad regeringskoalitionen lovade göra då den första rambudgeten presenterades för tre år sedan. Regeringen lovade driva en progressiv skattepolitik för att skapa 100 000 nya arbetsplatser. Med utgiftsposterna på 1,1 miljard ville man höja de familjepolitiska stöden samt ge ett högre stöd till kommunerna än tidigare. Allt detta lovade man göra med en balanserad budget under hela valperioden.

Trots oppositionens tvivel och motbud har regeringens politik visat sig träffa mitt i prick. Trots att euroområdet har svåra tillväxtproblem visar Finland lysande siffror i europeisk jämförelse. Detta räcker naturligtvis inte för oss, vi måste bli ännu bättre, men det är dags att erkänna att regeringens tillväxtpolitik burit frukt.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysmenettelyn uudistaminen on ollut hyvä asia, mutta siihen on vielä syytä tehdä parannuksia. Irrottamalla lakisääteiset menot kehyksistä poliittinen keskustelu on voitu kohdistaa yksittäisiin momentteihin. Kehyksistä on irrotettu työttömyysturva, asumistuki ja muut siirrot Kansaneläkelaitokselle, menot EU:lle ja tulot EU:lta, korkomenot jne.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä ehdottaa, että kehitysapu lisätään poikkeuslistaan. Nykyisessä budjettikäsittelyssä kehitysapu joutuu aina loppusuoralla antamaan tilaa jollekin muulle panostukselle. (Ed. Kallis: Miten Rkp äänestää asiasta?) Kehitysavun asteittaisella automaattisella korotuksella voisimme suunnitellusti lunastaa kansainväliset lupauksemme kehitysavun korottamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Olisi suuri häpeä, jos emme pystyisi lunastamaan mdg-lupauksiamme köyhyyden puolittamiseksi. Tällä hetkellä Afrikka on ainoa maanosa, jossa kehitys menee väärään suuntaan. Epäonnistuminen mdg-tavoitteissa on katastrofi koko maailmalle.

Ärade talman! Finansutskottet har också upprepade gånger krävt bättre aktuell information om när de utlovade underskotten blir överskott. Överskotten har nu gått till att avkorta statsskulden, vilket är klokt i sig, men ibland finns det utvecklingsbehov som innebär en stor utgiftspost på lång sikt om man inte åtgärdar bristerna i tid.

Ett sådant exempel är vägsatsningarna som bevisligen legat på för låg nivå under 2000-talet. Både de större trafikinvesteringarna och satsningarna på basvägnätet har varit underdimensionerade. Regeringens extra satsningar i fjolårets tilläggsbudget samt årets beslut att använda en större del av försäljningsvinster till vägsatsningar var riktiga. Svenska riksdagsgruppen tolkar detta som att regeringen har för avsikt att trygga finansieringen av breddningen av Finlands mest trafikerade tvåfiliga väg, stamväg 51 genom Kyrkslätt, i nästa budget.

Perusteltuja budjettipanostuksia ovat itsensä takaisin maksavat investoinnit. Meillä on merenkulussa tällainen valinta edessämme. Viime vuosina pahimmat kilpailijamme EU:ssa ovat saaneet hallituksiltaan lisää kilpailuetuja. Ruotsin hallitus on päättänyt hyvin edullisen tonnistoverojärjestelmän käyttöönotosta. Nyt meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko seuraamme perässä ja pelastamme tuhansia työpaikkoja tai jäämme katsomaan työpaikkojen ulosliputusta naapurimaihin. Kolmesta palkansaaja- ja työnantajaliitosta koostuva työryhmä on esitellyt joukon ehdotuksia merenkulun pitämiseksi Suomessa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä lähtee siitä, että hallitus suhtautuu tilanteeseen vakavasti ja valmistelee joko tonnistoveron tai varausjärjestelmän muutoksen uusien investointien helpottamiseksi (Ed. Sasi: Ei se vielä riitä!).

Maatalouden rahoituksesta valiokunta ei ole toistaiseksi voinut tehdä yksityiskohtaisia päätöksiä, koska neuvottelut Brysselin kanssa ovat vielä kesken. Ruotsalainen eduskuntaryhmä toistaa aiemman näkemyksensä, jonka mukaan hallituksen tulee edelleenkin jatkaa maatalouden tukemista, myös EU-tukien leikkaamisen jälkeen. (Ed. Soini: Itsenäinen maa! — Ed. Uotila: 100 miljoonaa leikataan!)

Talman! Det är inte bara vägar, broar och hamnar som skulle vara i behov av akuta investeringar. Det gäller även våra minsta och svagaste i samhället. Följer man fattigdomsdiskussionen får man uppfattningen att antalet fattiga i Finland ökar, trots att inkomsterna ökar i alla inkomstgrupper. Det beror på att man talar om relativ fattigdom. Problemet som vi borde fokusera oss på är att vissa klart urskiljbara grupper är överrepresenterade bland dessa relativt fattiga. De är familjer med många barn, ensamförsörjarna och folkpensionärerna.

Rent budgettekniskt borde vi hitta sätt att förbättra deras situation. En investering på de utsatta barnfamiljerna kommer att betala sig tillbaka i framtiden. Svenska riksdagsgruppen föreslår att barnbidragets ensamförsörjartillägg höjs och det är uppenbart att de lägsta folkpensionerna också måste höjas.

Kehysbudjettimenettelystä on tullut hiukan liian rutiininomainen. Hallitus antaa kehyksensä aiempaa suuremmalla kokemuksella, mutta samalla politiikka on joutunut antamaan myöten. Budjettikehysten tulisi olla hallituksen instrumentti pitkän tähtäyksen politiikan harjoittamiseen kaikilla hallinnonaloilla. (Ed. Uotila: Eduskunta käyttää budjettivaltaa!)

Kehyksiin sisältyy tutkimus- ja kehityspanostuksia. Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme sen sijaan huolestuneita siitä, että koulutuksen taso laskee vuosi vuodelta. Kieltenopettajat ovat huolestuneita kielitaidon heikentymisestä, ja matematiikan professorit valittavat, että ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ei ole tarvittavia taitoja yliopisto-opintojen aloittamiseen. Tiedon tason nostaminen yläasteella ja lukiossa onkin nyt paikallaan, niin että ensi tavoitteena pääsemme ainakin samalle tasolle kuin aikaisemmin. Mitään ei tapahdu yhdessä vuodessa. Siksi kyse onkin pitkän aikavälin panostuksesta. Tällaisia asioita eduskunnan tulisi voida nostaa esiin budjettikehysten yhteydessä.

Slutligen, herr talman, trots att regeringen ökat stödet till kommunerna är deras situation svår. Vårdformerna blir bättre men dyrare. Dessutom ökar antalet vårdbehövande invånare. De kommunala utgifterna kommer att vara 5,2 miljarder högre 2011 än vad de är idag på grund av den åldrande befolkningen. Det säger sig självt att det inte räcker med att skälla på regeringen för att få den ekvationen att gå ihop.

Det är mycket som står på spel i kommun- och servicestrukturreformen. Vi måste skapa starkare helheter, men samtidigt är det dags att noggrant analysera våra värderingar inom vården. Vilken nivå på vården skall vi lägga som minimikrav? Hur många vårdare skall vi ha per avdelning? Hur många av de gravt handikappade skall få en personlig assistent? Hur bra mat skall vi ha i skolan? När blir kön till rusvården för lång?

Talman, jag tror att man kommer längst ifall man först bestämmer vilken nivå man vill ha på den lokala servicen. Därefter är det dags att fundera ut vilken struktur som krävs för att förverkliga målen.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaikki hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat puhuneet, ja minä olen ymmärtänyt, että se, mitä ryhmäpuheenvuoroissa esitetään, on myöskin ryhmien yksimielinen kanta. Olen ilahtunut siitä, että opposition esittämät ponnet tullaan, ainakin osa niistä, yksimielisesti hyväksymään. Te olette puhuneet näitten asioitten puolesta, ja edellytän ja oletan, että puheet ja teot ovat yhtä maata. Jos puhuu lapsiperheiden aseman puolesta, jos puhuu kehitysyhteistyön puolesta, (Ed. Kangas: Vaalit lähestyvät!) silloin pitää myöskin äänestää näitten asioitten puolesta.

Mutta, herra puhemies, minusta tämä menokehysjärjestelmä on tarpeellinen. Se on erittäin hyvä, se luo vakautta, ja varsinkin eduskuntakauden loppupuolella se on myöskin tärkeä viesti äänestäjille: aiomme harjoittaa tulevalla kaudella sellaista politiikkaa, joka käy kehyksistä ilmi. Minä olen ymmärtänyt, että tämä selonteko on myöskin hallituspuolueitten vaaliohjelma. Se on yksimielinen, ja siinä esitetään, miten tuloja kerätään, ja myöskin menopuolen keskeiset menokohteet, eli se on pakko ymmärtää hallituspuolueiden vaalipuheena. Tämä tulee ilman muuta kentällä vastaan, kun vaalikampanja alkaa. Toivon ja olin olettanut, että tämän hallituksen selonteon puolesta hallituspuolueet voimakkaasti puhuisivat, ja mikäli ovat eri mieltä hallituksen linjauksesta, olisivat esittäneet mietinnössä ponsiesityksiä. Mutta sellaisia ei ole. (Ed. Biaudet: Ei ponsilla tehdä politiikkaa!)

Minun mielestäni hallituksen olettamukset bkt:n kasvusta, inflaatiosta, verotulojen kasvusta, kaikki nämä, ovat aika realistisia. Ainoa epävarmuus liittynee siihen, miten talous Amerikassa kehittyy. Sieltä on tullut jonkin verran hälyttäviä viestejä viime päivinä ja viime viikkoina. Mutta korostan vielä, että tämä selonteko on ymmärrettävä hallituspuolueiden vaaliohjelmana.

Selonteosta käy myöskin ilmi, minkälainen on Suomi vuonna 2011, jos tätä politiikkaa harjoitetaan. Se tarkoittaa sitä, että verotuksen rakenteessa ei tapahdu merkittäviä muutoksia, veropolitiikka jatkuu entiseen tyyliin.

Selonteosta käy ilmi myöskin, mitkä ovat menopuolella ne keskeiset menopaineet, ja jokaisen ministeriön osalta on lueteltu, mistä nämä paineet löytyvät. Otan nyt vain muutaman esimerkin. Ulkoministeriö toteaa, että suurimmat menopaineet liittyvät siviilikriisinhallintaan ja sen kasvaviin menoihin, puolustusministeriössä ne liittyvät puolustuskaluston ylläpitoon ja huoltoon, liikenne- ja viestintäministeriössä keskeneräisiin liikennehankkeisiin. Panin merkille, että opetusministeriön menopaineissa luetellaan opintorahan mahdollinen korottaminen, eli tämä on viesti kyllä opiskelijoille, että opintososiaaliset edut saattavat nousta. Panin myöskin merkille, että työministeriö luetteli yhtenä keskeisenä menopaineena peruspäivärahan korottamisen. Eli hallitus on todennäköisesti pohtinut näitä asioita ja pitää tärkeänä, että peruspäivärahaa korotetaan, pitää tärkeänä, että opintososiaalisiin etuihin tulee muutoksia. On erittäin hyvä, että tällainen viesti lähtee kentälle.

Mutta yhtä tärkeää on, että lähtee viesti siitä, että eläkeläisten asemaa ei aiota muuttaa. Jos mainitaan esimerkiksi työministeriön lausunnossa työttömän peruspäiväraha, niin jos olisi tarkoitus muuttaa ja parantaa myöskin eläkeläisten asemaa, olisin olettanut, että sekin olisi mainittu sosiaaliministeriön luettelossa. Ei sanota mitään lapsiperheistä eikä yksinhuoltajista. Tästä on pakko vetää se johtopäätös, että ei aiota näihin tulevalla kaudella puuttua. (Ed. Ahde: Kyllä täällä lapsiperheet mainitaan!) Tämä on tärkeä viesti äänestäjille.

Henkilökunnasta ja virkamiesten määrästä todettakoon, että selonteossa viitataan tuottavuusohjelmaan. Kyllä minäkin oletan, että henkilökuntaa voidaan vähentää, kun tuottavuus paranee, mutta tuottavuusohjelma ei saa olla se, mikä johtaa siihen päätökseen, jota tavoitellaan.

Hyvänä, tai huonona, esimerkkinä voisin mainita sen hallituksen esityksen, jota parhaillaan valmistellaan valtiovarainvaliokunnassa ja jossa aiotaan ulkoistaa tehtäviä. Kustannukset nousevat ulkoistamisessa 2 miljoonaan euroon, kun sama voitaisiin hallituksen oman esityksen mukaan hoitaa siten, että palkattaisiin lisää henkilökuntaa, mistä syntyisi 600 000 euroa kuluja. Ei tämä voi olla järkevää. Mutta se on esimerkki siitä, että johtotähtenä on henkilöstön väheneminen, maksakoon mitä hyvänsä. Mutta toivon todella, että tuo hallituksen esitys hylätään.

Kun mainitsin, mitä hallitus esittää näistä keskeisimmistä menokohteista, niin haluan myöskin todeta, mitä asiantuntijat ovat lausuneet, kun he ovat olleet kuultavina, tästä selonteosta.

Kuntaliitto on todennut, että kuntien talous oli viime ja edellisenä vuonna heikommassa tilanteessa kuin kertaakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuntien talousahdinko johtuu valtion jo pitkään harjoittamasta kuntapolitiikasta, todetaan myöskin kirjallisessa lausunnossa.

Minusta aika hälyttävä on liikenne- ja viestintäministeriön kirjallisessa lausunnossa todettu kohta; minä voin siteerata ihan sanatarkasti: "Ilman kehyslisäystä kaukojunaliikenteen palvelutasoa ei pystytä ylläpitämään." Eli jos tämä toteutuu, niin palvelutaso alenee. Ilman kehyslisäystä joudutaan lakkauttamaan myös tarpeelliseksi arvioidun peruspalvelutason mukaista liikennettä. Jos tämä toteutuu, niin taso laskee. Suullisesti todettiin, että syntyy sellainen ongelma, että joudutaan pohtimaan, tingitäänkö perustienpidon hoidosta vai sellaisista hankkeista, joiden tarkoitus on vähentää henkilövahinkoja. Ei tällaista pohdintaa pitäisi lainkaan syntyä.

Oikeusministeriö toteaa, että vankilat eivät enää pysty suoriutumaan niille lain mukaan kuuluvista rangaistuksen täytäntöönpanotehtävistä, aika rankkaa tekstiä virkamiehiltä, joille palkkaa maksetaan, jotta antaisivat oikeita tietoja.

Kaikkein hälyttävin on mielestäni Stakesin lausunto, jossa todetaan, että on oletettavissa, että tuloerot ja suhteellinen tuloköyhyys jatkavat kasvuaan. Ihan kuten ed. Sinnemäki totesi, eräs mielipidetutkimus osoittaa, että yli 70 prosenttia kansasta pitää tuloerojen kasvua tuomittavana.

Arvoisa puhemies! Kyllä hallituspuolueiden edustajat ovat tässä salissa äänekkäästi vaatineet muutosta muun muassa ruoan arvonlisäveroon, muutosta eläkeläisten asemaan, lapsiperheille enemmän tukea ja myöskin minimiäitiyspäivärahan korottamista. Yksikään näistä ei toteudu, jos harjoitetaan sellaista politiikkaa, joka sisältyy tähän valtioneuvoston selontekoon.

Esitänkin, että eduskunta hyväksyisi ne neljä perustelulausumaa, jotka sisältyvät vastalauseeseen 3.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on tyytynyt hallituksen niuholinjaan vaikeuksissa olevia kansalaisia kohtaan. Tämähän ei ole uutta. Tässä yhdistyy keskustalainen reviiripolitiikka ja elämäntapasosialidemokratia, jotka rehottavat kuin villiviini. Poliittista kunnianhimoa ei löydy. Valtiovarainvaliokunnan mietintö ei lupaa yhtään mitään uutta. Kamreeripolitiikka jatkuu, vaikka ministeri on vaihtunut. Odotan vieläkin paria piirua ihmisen suuntaan, mutta sehän valtiovarainministeriöltä käy kyllä yhdellä loikalla, (Ed. Kuoppa: Sailaksen suuntaan!) ei siinä mitään, jos vaan sydän antaa myöten.

Mutta valiokunta on tyytynyt ministeriön ohjeistukseen; poliittinen ryhti puuttuu. Sekään ei ole uutta. Sanoja peräkkäin, jotka eivät auta työmiestä, maamiestä, vanhusväestöä ja lapsiperheitä. Mutta suurrikkailta hallitus on poistanut varallisuusveron, (Ed. Saarinen: Eduskunnan päätös!) ja pienituloisille paukkuu kehys vastaan, ei ole rahaa. Veropolitiikassa ei luvata suunnanmuutosta vähäosaisten suuntaan. Pienituloisten ja syrjäseutujen kuivattaminen jatkuu entiseen malliin. Sille, jolla on, annetaan lisää, ja sille, jolla ei ole, ei myöskään mitään tule. Siinä on punamullan viesti, ja Rkp:lle käy kaikki niin kuin aina ennenkin. Valitettavasti yksikään ei ole vaivautunut kuuntelemaan tätä, mutta heillehän riittää yleensä oman tontin vaalinta.

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntymiseen ja sen tuomiin haasteisiin oli kehyksen perusteluissa uhrattu paljon tilaa ja huomiota. Tämä kysymys onkin polttava ja todellinen. Valtiovarainvaliokunnan vastaus oli taas sarja latteuksia vailla toimenpiteitä. Suomen tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa tavoitetta syntyvyyden nostamiseksi ei ole missään. Epämääräistä hokemista maamme harmaantumisesta pystytään kyllä tuottamaan, muttei uskalleta kannustaa syntyvyyden lisäämiseen edes puheissa, saati teoissa. Suomen ongelmat ratkeavat muka muualta tuodulla työvoimalla. Tämä sinisilmäisyys on suorastaan liikuttavaa. Ensiarvoisen tärkeää olisi saada syntyvyys nousuun ja todella roimasti satsata tulevaisuuden veronmaksajiin ja työntekijöihin.

Perussuomalaiset ovat esittäneet lapsivähennyksen palauttamista verotukseen ja muidenkin perhetukien korottamista. Niihin satsaaminen on todellista tulevaisuuden tekemistä. Olen myös varma, että tämän päivän eläkeläiset hyväksyvät lastenlapsiinsa panostamisen.

Eläkeläiset ovat myös voimavara, ei pelkkä kuluerä. Aktiivisesta eläkepolitiikasta ei ole mitään merkkiä. Hallitus on ilmeisesti tyytyväinen tulevaan 5 euron pilkkaeläkekorotukseen. Eläkekorotuksissa 5 euroa on tätä hallituksen kuoppakorotusta ja 0,6 indeksitarkistusta, siinä kaikki.

Arvoisa puhemies! Kehyksistä paistaa läpi myös puolustuspolitiikan painopisteen muuttuminen Suomen rajojen sisäpuolelta niiden ulkopuolelle, aivan kuten ed. Kallis äsken myöskin totesi. Kunniakas YK-mandaatti on historiaa, ja rahoja menee entistä enemmän siviilikriisinhallintaan, joka päivänä minä hyvänsä voi muuttua entistä enemmän sotilaalliseksi kriisinhallinnaksi. Kansallista puolustusta leikataan ja kaiken maailman kongojen leiripäiviä lisätään. Nato-jäsenyys on eliitin eittämätön tavoite, ja siihen valmistaudutaan kansallista puolustusta karsimalla — kepulaisen puolustusministerin johdolla.

Yhdessä kohdassa tekojen ja puheiden sekä vastalauseiden ristiriita on ehdottomasti huipussaan: kehitysavussa. Farisealaisuus todella kukkii ja voi rouheasti tässä kohdassa. Kaikki muka vaativat YK:n tavoitetason saavuttamista, mutta rahaa ei vain löydy. Perussuomalaiset eivät ole tässä huutokaupassa mukana. Tuntuu siis kummalliselta, että meidän linjamme nauttii kuitenkin eduskunnan enemmistön luottamusta, niin kuin näyttää nauttivan. On käsittämätöntä, että kehdataan vuodesta toiseen pitää vanhojen puolueiden toimesta näitä puheita, mutta ei anneta rahoja. Poliittisen moraalin konkurssi on tässä kaikista näkyvimmin esillä.

Gepardihattuvetoiselle kehitysavulle siis emme lämpene, mutta kannatamme kriisiapua erityisesti kirkkojen kautta, emme mitään tällaista epämääräistä punavihreää valistustyötä, vaan oikeata asiaa. Omia kansalaisiaan vuosikymmenestä toiseen pettäviä röyhkeitä diktaattoreita ja kuriyhteiskuntia ei pidä suomalaisten veromarkoilla tukea. Kehitysapumäärärahojen perillemenosta ja valvonnasta ei puhuta yhtään mitään, vaikka väärinkäytöksiä on havaittu. Ja tässä on oltava selvästi hyvin johdonmukainen eikä niin kuin ed. Uotila, joka puolustaa röyhkeitä diktaattoreita.

Arvoisa puhemies! Mutta EU-moolokin kitahan se ammottaa entistä suurempana. Tätä varmaan odotettiin; sitä myöskin tuli. Suomen kansan kustantamat EU:n elatusmaksut moninkertaistuvat kehyskaudella. Mutta kehyksistä ei löydy kaurapuuron vertaa totuutta siitä, mitä maatalous-, alue- ja rakennetuille tapahtuu. Perustelumuistion sivulla 28 tyydytään vain toteamaan, että rahoituksen taso laskee vuosien 2000—2006 ohjelmasta. Paikoitellen on pelättävissä alue- ja rakennetukiin jopa 40 prosentin leikkauksia. Mikä oli valtiovarainvaliokunnan vastaus maaseudun kysymyksiin? Taisi olla seitsemän riviä, mitäpä muutakaan kuin että vuotellaan eli ootellaan EU-jäsenmaakohtaisten neuvottelujen tulosta. Tuloksenkin jo tiedän: torjuntavoitto.

Arvoisa puhemies! Itsenäinen talonpoika on historiaa. Kepulainen maatalouspolitiikka on saavuttanut tavoitteensa. Suomalainen viljelijä on taitavasti harhaanjohdettuna tukenut omaa kurjistumistaan. Tämä on surullista. Kepun propagandistit kyllä kehtaavat silti kehua torjuntavoittojen sarjaa. Poliittinen röyhkeys ei tunne mitään rajoja. Maailmassa tulee vielä tulevaisuudessa kova pula puhtaista, myrkkyvapaista elintarvikkeista ja marjoista. Tässä olisi paljon mietittävää ja pohdittavaa, mutta sokea suurtilalinja satelliittisikaloineen ei ole ratkaisu. Suurtilalinjasta seuraa vain suurempi konkurssi.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestiyhteydet ovat kansallisen selviytymisen kannalta erityisen tärkeitä. Suomessa on paljon näiden alojen ammattitaitoa ja osaamista. Määrärahoja ja kannustimia tarvitaan lisää. Liikenneinvestoinnit ovat kehyskaudella kuoppien paikkausta, vaikka nimenomaan tie- ja rautatieyhteydet ovat Suomen logistiikan selkäranka. Tiehallinnon omat arviot ovat melko tylyä luettavaa, suora lainaus sieltä: "- - perustienpidon rahoitus säilyy niukkana ja on reaaliarvoltaan viime vuosia alhaisempi." Mikä oli valiokunnan vastaus tie- ja rataverkkomme rapautumiseen? Kankeaa virkamieskieltä, ei rahaa. Liikenneinvestoinnit maksavat itsensä takaisin taloudellisena toimeliaisuutena. Tämä viisaus ei ole vielä hallitusta tavoittanut, vaikka luulisi sen olevan yleisesti tiedossa.

Poliisitoimen määrärahoihin kohdistuu kehyskaudella suuria paineita. Virkoja on edelleen täyttämättä, eikä tilanne näytä parantuvan. EU-herrojen turvallisuus on ensisijaista kansalaisten turvallisuuteen nähden, mutta niinhän EU:n laitkin ovat ensisijaisia kansallisiin lakeihin nähden: EU ensin ja kansa sitten, jos jotakin jää. Tiukka mutta asiallinen maahanmuutto- ja turvapaikkalinja on syytä säilyttää myös tulevina vuosina — tässä hallitus on muuten onnistunut perussuomalaisten mielestä melko hyvin.

Arvoisa puhemies! Kaikesta näkee, että hallitus ei ensi maaliskuuta pitempään tulevaisuuteen juurikaan katsele. Vaalit tulevat vastaan. Ainoastaan Suomen kansalla on mahdollisuus muuttaa kurssia. Kepun hallitusvaihtoehto on nyt nähty. Se on punnittu ja köykäiseksi havaittu. Sosialistit vievät kepua kuin litran mittaa, ja keskusta kiittelee torjuntavoitoista. EU-Suomella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa valuutta- ja korkopolitiikkaan, ja ne puuttuvat keinovalikoimasta myös tulevaisuudessa. Pörssikurssien nousu on ahneussaalistuksesta huolimatta taittumassa, ja yritysten pörssikurssissa on jo aika paljon odotuksia reaaliarvon lisänä, ja tämä loukku napsahtaa sormille ennen pitkää. Hyvänä aikana olisi ollut mahdollista muistaa myös vähäosaisia, mutta tähän ei ole ollut kiinnostusta. Tuloerot ovat kasvaneet, ja tämä linja jatkuu. Pohjoismaisesta hyvinvointimallista mennään euromalliin vanhojen puolueiden hurratessa, että ytimissä ollaan.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on ratkaisematta. Sen onnistuminen on elintärkeää tulevaisuuden peruspalveluiden kehittämiselle ja säilymiselle kunnissa. Kuntien tilannetta helpottaisi niin sanotun pakkolainan nopeutettu takaisinmaksu, mutta se jää tulevan hallituksen huoleksi. Tämä hallitus ei näihin päätöksiin pysty.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kehysmenettelystä on hyvä huomata se, minkä valtiovarainvaliokunnan mietintö ja tähän mennessä käytetyt ryhmäpuheenvuorot kertovat, että peruskehysmenettelyajattelu on hyvin yhtenäisesti sisäistetty ja että tämän menettelyn kautta turvataan se, että tärkeimpiin painopisteisiin on kulloinkin käytettävissä rahaa. Joudumme ottamaan vastuuta myös menojen laittamisesta järjestykseen. Se on tietysti sikäli ikävää, että se estää täydellisen huutokauppapolitiikan ja sen lupaamisen, että kaikki asiat tehdään kerralla ja heti, mutta se antaa vahvan, pitkäjänteisen politiikan edellytykset. Näin se on toiminut tälläkin vaalikaudella.

Niin kuin kehysselonteosta käy ilmi, vaalikauden aikana on tehty runsaan miljardin euron lisäykset hyvinvointiyhteiskunnan perustaan sekä peruspalveluihin, aivan erityisesti terveydenhuoltoon, mutta myös sosiaaliturvaan. Ja sitä, mitä on siis tehty, ei pidä unohtaa, vaan nähdä, että kehysmenettely on taannut sen, että neljän vuoden ajalta näihin tärkeisiin asioihin on ollut resursseja. Ja jotta meillä olisi tulevaisuudessakin kasvupohjaa, on tärkeätä, että tässä kehysmenettelyssä pidämme vahvasti huolta myös osaamiseen, ihmisten ammattitaitoon, liittyvistä vaatimuksista. Siksi kehysmenettelyssä esitetään jatkossakin sitä linjaa, että osaamispanostukset, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn tehtävät panostukset kasvavat vahvasti 5—7 prosentin luokkaa vuodessa, joten tästä syntyy pitkän ajan kasvustrategian edellytyksiä.

Se mitä nyt tehdään työllisyyden tukemiseksi ja mihin tämä kehysmenettely antaa mahdollisuuksia, on tärkeä asia, ja siihen täällä aiheellisesti on kiinnitetty huomiota. Olemme eläkeuudistuksen kautta kyenneet aikaansaamaan hyvän tuloksen siinä, että ihmiset voivat tänään työskennellä pidempään, keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä nousee. Se on välttämätöntä, jotta useampi käsipari olisi töissä ja sitä kautta syntyisi uutta hyvinvointia. Tätä linjaa on tarve jatkaa. Tämän vuoden alusta olemme toteuttaneet työmarkkinatukiuudistuksen, jonka on senkin tarkoitus lyhentää työttömyysjaksoja ja sitä kautta saada työttömät nopeammin työelämään takaisin. Olemme toteuttaneet muutosturvan, joka myös näissä irtisanomistapauksissa pyrkii helpottamaan ihmisten paluuta takaisin työhön, tukee aktiivista työnhakua ja koulutukseen hakeutumista paremmilla eduilla. Tämän vuoden alusta olemme toteuttaneet rakenteellisena uudistuksena ikääntyvien sosiaaliturvamaksun alennuksen, joka osaltaan vaikuttaa juuri ikääntyvien työllisyyttä tukevalla tavalla. Sitten tarvitsemme kyllä myös ratkaisuja, joilla voimme helpottaa työvoiman alueellista liikkumista tilanteessa, jossa yhdellä paikkakunnalla häviää työpaikkoja ja toisella niitä syntyy. Ensi vuoden osalta olemme tekemässä arvonlisäveron uudistusta, jolla työvaltaisten palvelualojen arvonlisäverokantaa alennetaan parturi-kampaamoissa, suutareissa ja polkupyöräkorjaamoissa — uudistusta, joka sekin pyrkii pitämään nykyistä hyvää työllisyyskehitystä vauhdissa.

Kehysmenettely kuitenkin kaipaa varmasti jatkossa sen miettimistä, voidaanko tehdä parempaa, voidaanko jotakin tästä vaalikaudesta oppia. Valtiovarainvaliokunta on tähän antanut ansiokkaan panoksen pohtimalla kehyksen kehittämistarpeita. On ilmeistä, että on tarve katsoa, kohdellaanko kehyksessä jatkossa samalla tavalla kaikkia menoja, onko perusteltua esimerkiksi rinnastaa liikenneinvestointeihin tehtävät menot muihin kulutusmenoihin, niin kuin tällä hetkellä tehdään, elikkä onko katsottavissa, että joitakin menoja voitaisiin ratkaista kehyksen ulkopuolella, jotka toimivat pitkäjänteistä kasvua lisäävällä tavalla. Nämä ovat kuitenkin ratkaisuja, jotka luontevasti kuuluvat vaalien jälkeiseen elämään. On olennaista, että kun joku kehysmenettely on valittu, sillä mennään, jotta itse kehyksen uskottavuus voisi säilyä. Pelisääntöjä ei pidä muuttaa kesken matkan. (Ed. Kuoppa: Vaikka köyhyys lisääntyy, niin kehykset pitää pitää!)

Sitten näihin pidettyihin ryhmäpuheenvuoroihin. Ne jakaantuvat, sikäli kuin oikein pystyin ymmärtämään, kahtia. Osassa, lähinnä opposition puheenvuoroissa, ei hyväksytty asetettuja kehyksiä ja sitä kautta esitettiin, että tämä nykymuotoinen kehysmenettely hylättäisiin ja avattaisiin myös menopuoli kokonaan uudelleen. Toisaalta mieleeni jäi sellainen vaikutelma, että hallituspuolueiden ohella kokoomus hyväksyy kehysmenettelyn lopputuloksen eli nykyisen menotason. Oikeastaan pyytäisinkin, että kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Häkämies, joka näyttää ilokseni olevan paikalla, voisi vahvistaa, onko tämä tulkinta oikea, että kokoomus on valmis hyväksymään tämän kehysmenettelyn mukaisen menojen loppusumman, koska se on tietysti aika tärkeä informaatio sen kannalta, mitä teemme.

Valtiovarainvaliokunnan ehdotus antaa hyvän pohjan kehysmenettelyn kehittämiseen ja toimii hallitukselle ohjeena, kun se omaa työtänsä suuntaa valmistellessaan vuoden 2007 viimeistä budjettia.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma täällä kertoi, kuinka panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen kasvaa.

Luetaanpa hieman täältä kehysselonteosta. Todetaan, että aiemmista päätöksistä poiketen Teknologian kehittämiskeskuksen rahoituksen perustaso pysyy vuonna 2007 vuoden 2006 tasolla ja Tekesin myöntämisvaltuuksia lisätään keskimäärin 5 prosenttia mutta vasta vuodesta 2008 alkaen. Kun mennään vuoteen 2007, niin täällä ei ole tippaakaan lisää tutkimukseen ja tuotekehitykseen vaan rahat pysyvät entisellä tasolla, joten tältä osin täytyy sanoa, että näkymä, mitä tulee Suomen tulevaisuuden kehittämiseen, ei ole kovinkaan positiivinen. Tietysti onhan sillä, että polkupyöräkorjaamot saavat alemman arvonlisäveron, jonkin verran merkitystä, mutta en usko, että se on mikään merkittävä ratkaisu Suomen tulevaisuuden haasteisiin.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, täytyy sanoa, että tämä keskustelu osoittaa sen, että koko eduskunta on oppositiossa hallitusta vastaan. Kun katsotaan niitä vaatimuksia, mitä hallitukselle esitettiin hallitusryhmien taholta, niin kyllä se selkeästi osoittaa sen, että tämä on selkeätä tyytymättömyyttä hallitukseen ja hallituksen pitää korjata selvästi politiikkaansa.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on todella huolissaan tulevaisuudesta. Hallituspuolueet eivät torju edes ensi vuoden kehykseen tehtyjä lisäleikkauksia, siksi me olemme tästä niin eri mieltä.

Ministeri, kerroitte vastuusta menojen käyttämisestä tulevaisuudessa. Totta kai, tätähän me haemme. Mutta miksi te ette kanna vastuuta eläkeväestöstä, kuten te sanoitte välikysymyskeskustelussa? Miksi te ette kanna vastuuta työttömistä, heidän elämisestään? Tämä huolestuttaa. Mutta ennen kaikkea, miksi te ette kanna vastuuta kilpailupolitiikasta? Liikenneinfra kärsii, rahat otetaan pois. Tämä on oleellinen osa sitä, että meidän kilpailukykymme maailmalla säilyisi ja kehittyisi. Jos tämä rappeutuu, on aivan varmaa, että yritykset entistä enemmän kaikkoavat Suomenmaasta.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn valtiovarainministeriltä: Onko yliopistojen nykyinen perusrahoitus riittävä suhteessa siihen, että Suomen tulisi pärjätä nimenomaan korkean osaamisen maana? Tämän lisäksi kysyn valtiovarainministerin mielipidettä niistä näkemyksistä, joita on esitetty, että kehitysyhteistyömäärärahat olisivat yksi sellainen menoluokka, joka irrotetaan kehyksestä ja jossa toimittaisiin Suomen kansainvälisten velvoitteiden mukaan. Lopuksi kysyn: Onko valtiovarainministeri todellakin sitä mieltä, että kasvun edellytyksiä luodaan sillä tavalla, että heikompiosaisten perusturvan annetaan rapautua?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin voisin kysyä valtiovarainministeriltä, kumpi on hänen mielestään tärkeämpi: se, että meillä on veroaste 44,2, vai se, että se on 44,4 — 0,2 prosentin ero — ja pystymme hoitamaan ne suurimmat epäkohdat, joita tästä yhteiskunnasta löytyy ja joista kansanedustajat, jos ei päivittäin, niin lähes päivittäin, puhuvat. Kumpi on parempi — ja vielä ottaen huomioon, että me voimme tehdä verotuksen rakenteeseen sellaisia muutoksia, että edistämme työllisyyttä, edistämme hyviä asioita, mutta se korotus tulee sitten sellaiselle puolelle, että yhteiskunta ei siitä hyödy? Oletan, että saan vastauksen tähän kysymykseen.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ainoa, mitä pieneläkeläinen SDP:ltä saa, on se, että vaalien alla saa haaleata Saludoa pahvimukista ja siivun Elannon pullaa, ja jos saa kaksarin oikein, niin voi seuraavana viikonloppuna saada vielä punaisen ruusun. Mitään muuta ei ole tulossa. 5,06 euroa on pelkän kansaneläkkeen varassa olevien potti tältä hallituskaudelta. Mutta sen sijaan varallisuusvero on poistettu. Superrikkaat ovat saaneet suuret summat rahaa.

Keskustalaisille haluaisin todeta, niin ministerille kuin muillekin, että maataloustulo on laskenut tämän hallituksen aikana. Jopa sinipunan aikana maataloustulo nousi. Te sanotte, että erinomaisesti menee. Jo on aikoihin eletty!

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käyty keskustelu osoittaa, että varsin useissa asioissa koko sali on samoilla linjoilla keskustan kanssa. Tässä korostuu erityisesti kehysmenettelyn uudistamisen tarve, samoin tutkimuksen ja tuotekehityksen määrärahojen kehittämisen tarve, kuten keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin. Tähän ovat yhtyneet kokoomus, vihreät jne. Erityisen iloinen olen siitä, että energiakysymys, bioenergiaklusterin perustaminen, joka nostettiin esille, on saanut laajan kannatuksen. Toivon, että yhdessä lähdemme tätä asiaa viemään eteenpäin.

Vasemmistoliitolle toteaisin, että uskottavuus politiikassa on keskeinen asia ja niissä asioissa, jotka nostitte esille, ei kyllä oikeastaan ollut mitään uutta ja uskottavaa. Mutta saattaa olla, että koko tilanne on hieman hakusessa nyt ryhmällä.

Mitä tulee siihen, mitä ed. Soini toi esille, (Puhemies: Aika!) niin populistisia heittoja eduskunnassa on tietysti aina esitetty ja ne varmaan jatkuvat myös tulevaisuudessa.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen suunnalta esitettiin jälleen kerran vanha puolittainen totuus veronkevennysten vaikutuksista talouskasvuun. Pitää muistaa edelleenkin se, että veronkevennysten ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun kautta on saatu tähän yhteiskuntaan vakautta, joka on tuonut sen neljän vuoden liikkumatilan, joka tänne on tehty. Myöntäkää se! (Ed. Sasi: Niinhän sanoinkin!)

Muistelen, että kun raameja rakenneltiin, niin siinä vaiheessa ei ollut jonoja tulonsiirtojen rakentamisessa ja hallituksen aikaansaamia noin miljardin tulonsiirtoja pidettiin valtaisina, ylimitoitettuina. Arvioitiin, että mennään raskaasti lainan puolelle. Kuitenkin on osoittautunut, että talous kehittyi huomattavasti paremmin. Myöntäkää se! Minä väitän, että tällä raamiajattelulla, menoraamikehyksellä, on saatu aikaan talouteemme sellaista uskottavuutta, joka todennäköisesti vie pitkälle eteenpäin ja tuo tuloksia. Tietysti meille jää tehtäviä, kaikkea ei voida ratkaista, mutta tämä linja on ollut tuloksellinen ja siitä voi olla ylpeä. Se on todellakin vientituote.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluankin jatkaa tästä ed. Bryggaren puheenvuorosta kysyen tästä matalasta velasta, mikä meillä nyt on. Se tulee yllättäen laskemaan alle 35,5 prosenttiin bkt:stä. Me olemme Irlannin ja Luxemburgin jälkeen Euroopan velattomin maa. Miten alhaalle tämän pitää laskea, ennen kuin tätä rahaa sitten voitaisiin käyttää kansan hyväksi?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi sanoi, että koko sali on oppositiossa. Salipuheet ovat eri asia kuin se, mitä on mietinnössä. Mietinnöllä hallituspuolueet ja suurelta osin myös kokoomus ovat sitoutuneet siihen, että hyväksyvät 146 miljoonan lisäleikkaukset ensi vuoden hyväksyttyyn budjettiin, hyväksyvät sen, että mahdolliset maataloudelle tulevat suuruusluokaltaan 100 miljoonaa leikataan muista menoista pois, hyväksyvät tuleville vuosille aina vuoteen 2011 asti suurin piirtein nykyisen menotason hyvästä talouskehityksestä huolimatta. Tämä on se totuus, ja siitä vasemmistoliitto on huolissaan. Niin kuin ed. Kallis totesi, tämä on todella todettava niin, että nämä puolueet aikovat todella seuraavankin vaalikauden ajan edustaa ja viedä läpi tällaista politiikkaa. Siinä ei silloin riitä rahaa kunnille, ei palveluihin eikä köyhyyden vähentämiseen eikä liikenneinfraan, joukkoliikenteeseen jne.

Markku Koski /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä tiukka kehys on edellytys sille, että meillä on olemassa vakaa talous tällä hetkellä. Se kyllä ansaitsee kiitoksen niin valtiovarainministeriön suuntaan kuin ministerille ja hallitukselle. Kun ajatellaan, että vuoden 2007 budjetti kuuluu vielä tähän hallituskauteen, se on meillä prosessissa oleva ja tulee myöskin tähän saliin päätettäväksi, niin se on vähän niin kuin tästä muutoksesta ulkona, mutta sen jälkeen, seuraavalla vaalikaudella, tämä sali, eduskunta, voi antaa ohjeita siitä, millä tavalla kehystä pitää muuttaa. Tämä mielestäni on erittäin tärkeää, ja tämän kevään ja kesän aikana vuoden 2007 budjettia valmistellaan ja käsitellään syksyllä. Sen jälkeen sali pystyy kyllä sanomaan sitten omia mielipiteitään, 2007, mutta tiukka talous on antanut meille mahdollisuuden tulevaisuudessa jopa satsata ja pärjätä tässä globaalissa kehityksessä.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Opposition kannalta tietenkin tilanne on ongelmallinen, koska valtiontalouden tasapaino, hyvä taloudellinen kehitys, hallitusohjelman mukaiset työllisyystavoitteet ovat toteutumassa. Sehän ei anna paljon mahdollisuuksia oppositiolle vakavasti otettavaan kritiikkiin. Sen takia minusta kokoomuksen puheenvuorot ja ed. Kalliksenkin puheenvuoro, näin on pakko tulkita, kuitenkin tosiasiallisesti tukevat tehtyä poliittista linjaa ja ennen kaikkea tätä talouden vakautta. Eduskunta kuitenkin edellyttää, että kehysmenettelyä (Ed. Uotila: Ei edellytä, ei ole yhtään pontta!) uudistetaan, kehitetään, ja yksi tärkeä asia on mielestäni se, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä sanotaan, että tulevaisuudessa kannattaisi hallituskauden puolessavälissä järjestää tällainen kehyksentarkistamiskohta, jossa katsotaan, että perustavanlaatuisesti alimitoitetut esimerkiksi menokehyksissä olevat summat ovat jääneet liian pieniksi, niin kuin infrassa (Puhemies: Aika!) ja tutkimuksessa ja tuotekehityksessä (Puhemies koputtaa) plus investoinneissa. Toivon, että vuoden 2007 jo budjetissa ovat nämä ed. Sasinkin toivomat korotukset mukana.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista, että valtiovarainministeri puhui mahdollisesti kehysten ylittämisestä vain liikenneinfran osalta. On tärkeätä tietysti ratojen osalta, että se tehtäisiin. Mutta kysymys kuuluu: Kun nyt tehdään näin tiukat kehykset myös sosiaalipolitiikassa ja sitten me saamme lukea vaalipuheista ja sosialidemokraattien lehdistä, että köyhyyspaketti pitäisi saada seuraavassa hallituksessa, niin mitä mieltä olette tästä vihreiden ajatuksesta, että lasten köyhyyden, eriarvoistumisen, luokkayhteiskunnan torjumiseen, syrjäytyneiden lasten määrän vähentämiseen asetettaisiin yhtä tiukat tavoitteet kuin esimerkiksi edellinen hallitus asetti työttömyyden osalta, mitattavia kriteereitä, neljännesvuosittain tai puolen vuoden välein katsotaan, onko onnistuttu vähentämään syrjäytyneiden lasten ja lapsiperheiden määrää? Mitä jos tavoitteet ja kehykset asetettaisiinkin niinpäin, onko onnistuttu estämään lasten luokkayhteiskunta?

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus on sitoutunut kehysmenettelyyn, mutta emme kannata hallituksen lailla leikkauksia suomalaisilta kouluilta tai vaikkapa hoitotakuun toteuttamiselta, mutta niin kuin aina me myös esitämme vastalauseessamme, miten tuon rahoittaisimme.

Ed. Bryggare, te vaaditte kokoomusta myöntämään, että hallituksen talouspoliittinen linja toimii. Me olemme myöntäneet sen koko ajan — varsinkin kun tuo hallituksen talouspolitiikka perustuu kokoomuksen jo vaalien alla esittämään veronalennuslinjaan, toisin kuin päähallituspuolueet vaalien alla. Nyt ei voi vastustaa kiusausta olla siteeraamatta valtiosihteeri Raimo Sailasta, joka on ymmärtääkseni ministeri Heinäluoman lähin alainen, joka toteaa seuraavasti: "Esimerkiksi viime eduskuntavaalien alla nykyiset päähallituspuolueet olivat sitä mieltä, ettei veronkevennyksiin ole lainkaan varaa. Nyt asiassa toimitaan kokonaan toisin kuin aikaisemmin peräti vaadittiin. Samalla kuitenkin eletään kuin mitään kannanmuutosta ei olisi tapahtunut."

Ministeri Heinäluoma, meillä on varaa myöntää, että tuo veronalennuksiin perustuva talouspolitiikan perusviritys toimii, mutta teillä ei ole varaa myöntää, että te puhuitte vaalien alla toisin. (Välihuutoja)

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on ollut erittäin onnistunutta. Nyt ei kyllä pidä tyytyä kuitenkaan siihen, vaan varmistaa ne tulevat vuodet ja varmistaa niin, että meillä on peruskoulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa, yliopistoissa, korkeakouluissa, tutkimuksessa, tuotekehityksessä riittävästi voimavaroja, joilla varmistetaan myös työvoiman saanti ja tutkimuksen tuottama tietous.

Sen lisäksi mietinnöstä puuttuvat kokonaan turvallisuus-, puolustu- ja poliisiasiat, ja edellytänkin sitä, että meillä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon edellyttämät tehtävät täysimääräisesti huomioidaan kehyksen sisällä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Herra valtiovarainministeri, te olette SAK:n mies, ja siksi tässä on syvä pettymys siihen, että valtiovarainministeriön uusliberalistien linja jatkuu näissä kehyksissä ihan semmoisenaan. Suomessa on 600 000 köyhää, mutta mitään ei sinnepäin esitetä, vain verohelpotuksia isotuloisille jatkossakin.

Vasemmistoliiton puoluekokouksen linjaus oli se, että nyt pitää valtionvelan lyhentämisestä siirtyä köyhyys- ja leipäjonojen lyhentämiseen. Miksi te lähditte tälle uusliberalistien linjalle, kun tuohon virkaan tulitte, sitä ihmettelemme.

Tosin Kemin torilta pitää teille tuoda yksi kiitoskin. Siellä eräs eläkeläinen sanoi, että oli se hyvä, että te ilmoititte tästä 5 euron eläkekorotuksesta jo vuotta aikaisemmin, että on ollut aikaa suunnitella, mihin sen sitten käyttää, eikä se pääse yllättämään.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen valtiovarainvaliokunnan jäsenten kanssa samaa mieltä, että tästä pakkopaitamenettelystä on syytä päästä huokoisempaan villapaitaan, joka mahdollistaa sen, että voidaan katsastella ensi vaalikaudella tärkeisiin menokohteisiin liikkumavaraa, jos puhutaan infrasta, jos puhutaan yllättävistä maatalouden menoista tai vastaavista, joita ei voida ennakoida. Samoin myöskin sosiaalipuolen kysymyksissä voi tulla tilanteita, joissa tarvitaan huomattavan paljon joustavampaa menokehystä kuin tänä päivänä on. Luulen, että vaalien lähestyessä hallituspuolueet, tulevat hallituspuolueet, löytävät kyllä yhteisen linjan ja riittävän huokoisen villapaidan ympärilleen.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tuottavuusohjelma sisältää tavoitteen, että vuoteen 2011 mennessä vähennetään henkilötyövuosia 9 600:lla valtion henkilöstöstä. Kysyn, arvoisa valtiovarainministeri: Miten te näette nyt, jos ajatellaan, että kuitenkin meidän pitää pitää osaavasta, ammattitaitoisesta henkilöstöstä, koulutetuista ihmisistä, kiinni, että he pysyvät täällä ja heillä on sitä osaamista, miten yliopisto-opetuksen käy?

Toinen kysymys: Jos ajatellaan perusopetusta, yleissivistystä, niin vaikka sieltä vähenee oppilaita ehkä, me tiedämme ne ongelmat, että sitä tietoa ja taitoa, mitä tarvitaan ammatilliseen koulutukseen ja jatkokoulutukseen menemiseen, ei ole riittävästi. Millä te turvaatte osaavan ammattihenkilökunnan jatkuvan säilymisen, koska sitä tarvitaan? Nyt on jo nähty, että puutteita on perusopetuksessa niin yleissivistävän kuin korkeakoulun opetuksen sisällä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on perustalouspolitiikassaan, veropolitiikassaan, toteuttanut kokoomuksen politiikkaa, ja tulokset ovat työllisyyden ja talouskehityksen kannalta hyviä. Ed. Ahde, olemme tähän tyytyväisiä, emme tyytymättömiä. (Ed. Ahde: Olen huomannut!) Onnittelen hallitusta rohkeudesta heittää omat vaalipuheet romukoppaan ja toteuttaa järkevää politiikkaa.

Jos joku epäilee tätä väitettäni, niin esimerkiksi kepun suslov Kari Hokkanen vaalien alla nimittää tällaista politiikkaa söpöhöpö- ja liirumlaarumpolitiikaksi, siis sitä politiikkaa, että veroratkaisuilla, veroja keventämällä, voitaisiin tukea työllisyyden kehittämistä. Tämä oli myös kepun puheenjohtajan Anneli Jäätteenmäen linja. Silloinen SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma taas oli pettynyt kokoomuksen veronalennusvaatimuksiin ja väitti niiden uhkaavan peruspalveluja.

Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, on kunta- ja palvelurakenneuudistus. (Puhemies koputtaa) Sitä jarruttaa hallituspuolueiden erimielisyys, (Puhemies: Aika!) ei oppositio.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo jatkaa ed. Zyskowiczin jälkeen, että muistan, kun vuonna 96 neljän kansanedustajan verokopla nosti esille nimenomaan veronalennusten tärkeyden. Ei kokoomus ollut mukana silloin tässä rintamassa. (Ed. Zyskowicz: Mikäköhän kopla se oli?) Sen vuoksi minusta on turhaa väitellä siitä, kuka on ensimmäisenä ollut esittämässä veronalennuksia. Tärkeintä on todeta nyt se, että tämän hallituksen aikana on toteutettu erinomaista — yrittäjyyttä, työllisyyttä ja talouden vakautta tukevaa — politiikkaa.

Aivan erinomaisen tärkeää on myös se, että me keskustelemme nyt siitä, millä tavalla varmistetaan tulevaisuudessa tämä hyvä kehitys. Sen vuoksi olisi tärkeää, että kehysmenettelyn yhteydessä paremmin ehkä yhteensovitettaisiin hallituksen tulevaisuusselonteko ja kehysmenettely. (Puhemies koputtaa) Tästä on osittain myös eduskunnalla vastuu.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri Heinäluoma kiittelee eduskunnan valtiovarainvaliokuntaa, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja kiittelee ministeri Heinäluomaa, kokoomus kiittää ministeri Heinäluomaa. Tämä on kuin Hollywoodin Oscar-gaalassa, ed. Zyskowicz, kiitellään, ja samalla todellisuus tämän talon ulkopuolella palveluiden suhteen, koulutuksen, yliopistojen, terveyskeskusten, vanhustenhoidon, sairaaloiden, päivähoidon, lasten päivähoidon suhteen, on aivan muuta kuin kiitoksen väärti. (Ed. Zyskowicz: Siitä ei olekaan kiitosta annettu!) Tilanne on aivan toisenlainen, todellisuus siellä, kuin mihin nämä kiitokset viittaavat, ja täytyy sanoa, että nimenomaan tämä päätä puristava menokehyspanta kyllä ilmeisesti myös ajatuksia puristaa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että verojahan on euromääräisesti kerätty enemmän kuin koskaan Suomen historian aikana, prosentit ovat alentuneet.

Sitten kysyisin ministeri Heinäluomalta: Mikä on ministerin henkilökohtainen kanta kehysmenettelyn kehittämistarpeisiin ja niihin kysymyksiin, mitä täällä on tullut esiin? Millä mandaatilla kehyksellä mennään yli vaalien, mikä on se sitovuusaste? Ja kolmanneksi, miten kehykset käyttäytyvät ajatellen eduskunnan budjettivaltaa? Tuloja on jatkuvasti aliarvioitu. Asiantuntijoitten mukaan vuodesta 1990 lähtien vain kerran ovat tulot jääneet alamittaisiksi. Ne pitää lain mukaan arvioida todellisina, ei varovaisina. Raamin alitus on toinen asia. Eduskunta on sitoutunut raamiin, siis kehyksiin, ei sen ali menevään tasoon. Onko mahdollista, että siirrytään siirtomäärärahatyyppiseen käytäntöön, jolloinka eduskunnan budjettivalta näyttäytyisi edes raamin mittaisena?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puolustusvaliokunnan ja puolustus- ja turvallisuusjaoston jäsenenä olen ollut huolissani puolustuksemme kehittämisestä. Sen perusteet määritettiin lähes yksimielisesti 2004 selonteossa. Kuitenkin kehysten mukaan 2012:een mennessä tuosta vaatimustasosta ollaan jäljessä noin 600 miljoonaa euroa. Koko ajan on uusia määrärahojen siirtoja, säästövelvoitteita, tuottavuusohjelma on yksi suurimpia valtionhallinnossa. Tämä tulee vaarantamaan puolustuksemme perusteet. Olemmeko luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta, koko valtakunnan alueen puolustamisesta alueellisen puolustusjärjestelmän pohjalta vai mistä? Tämä on suuri kysymys, josta hallitus ei kanna huolta, vaikka olemme sen yksimielisesti hyväksyneet tässä eduskunnassa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan enemmistön mietintö selonteosta ei yhdessäkään kohdassa edellytä hallitukselta toimenpiteitä. Siinä ei ole yhtään edellytystä, vaan valiokunta on kuin sylikoira valtiovarainministerin sylissä ja heiluttaa häntäänsä ja odottaa silmät kirkkaina, jos ennen joulua saisi sokeripalan sitten kun kiltisti käyttäytyy, elikkä saisi pienen budjettimuutoksen tehdä. Mutta mihinkään tarpeellisiin muutoksiin ei valtiovarainvaliokunnan enemmistö ole valmis lähtemään. Tästä kärsivät erityisesti kaikista pienituloisimmat. Siellä ei ole mitään mahdollisuuksia korjata esimerkiksi työmarkkinatukea tai peruseläkettä, kansaneläkettä, ei yhtään rahaa ole siellä kehyksissä niihin. (Ed. Kallis: Kyllä peruspäivärahaan on varauduttu!)

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä nostetaan esiin julkisen sektorin tuottavuusohjelma ja todetaan, että valtion henkilöstöresurssit ovat jo tällä hetkellä monin paikoin varsin niukat. Aivan erityisesti kiinnitetään huomiota vankeinhoidon henkilöstöön, joka ei tälläkään hetkellä ole riittävä vankimäärään nähden. On muistettava, että henkilöstön vähentäminen ei suinkaan ole ainoa keino lisätä tuottavuutta. Aivan erityisen selvästi on käynyt ilmi, että kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa on jo nyt henkilöstövajetta ja myös alipalkkausta esimerkiksi vanhustenhoidossa. Näillä kehyksillä, jotka nyt ovat käsiteltävänämme, ei julkisia palveluja kyllä merkittävästi kohenneta. Ihmettelen sitä, jos hallituspuolueet ja hallituspuolueiden edustajat tyytyvät näihin kehyksiin nimenomaan julkisten palvelujen turvaamisen osalta, kun muistelen niitä puheenvuoroja, (Puhemies koputtaa) joita täällä salissa käytettiin kaksi viikkoa sitten vanhuspalveluiden osalta.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän alkuun on syytä todeta, että kun kakku on kasattu, niin sitä on helppo jakaa. Ed. Sasi puheenvuorossaan kaipasi enemmän mestareita kuin maistereita. Kun kokoomus oli hallituksessa, niin linjasitte niin, että 70 prosentista ikäluokasta tulisi tuottaa maistereita. Nyt sitten kysyisin, kuinka ed. Sasi linjaa meille ohjenuoraksi tämän mestarikoulutuksen tason prosentuaalisesti, että osaisimme sen oikein toteuttaa, kun koulutusta suunnittelemme tulevaisuuden tarpeisiin.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän alkuun on ensinnäkin todettava, että kyllä valtiolla sitä velkaa piisaa vielä maksettavaksi vuosikausiksi eteenpäin, onhan sen velan määrä kuitenkin 1,5 kertaa valtion vuoden budjetti. Mutta kun olen kuunnellut näitä erityisesti hallituspuolueitten edustajien puheita ja ryhmäpuheenvuoroja eritoten, niin kyllä tuli mieleen, että mitä te oikeastaan tiedätte, te arvoisat kollegat, siitä todellisuudesta, mikä tämän salin ulkopuolella vallitsee. Menkää kysymään vaikkapa kuntapäättäjiltä, menkää kysymään poliiseilta, hoitajilta taikka sitten vanhainkodin asukeilta, menkää kysymään sairaaloista, miten todellisuudessa asiat ovat. Viesti voi olla aika lailla erilainen. Menkääpä kysymään Suomen maanviljelijöiltä, arvon keskustalaiset erityisesti, menkää kysymään, meneekö meillä nyt niin hyvin.

Haluan vielä muistuttaa siitä, että edellisten hallitusten kausilla (Puhemies koputtaa) maataloustulo nousi mutta tämän hallituksen (Puhemies: Aika!) kaudella maataloustulo on alentunut, viime vuonna jo 15 prosenttia.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on ottanut tehtäväkseen köyhien kyykyttämisen, ja ei ole kuulunut, että työttömien toimeentuloon olisi puututtu. Kysynkin, aiotaanko nostaa työttömyyspäivärahaa ja tasokorotusta kansaneläkkeisiin. Sitä odottavat kansalaiset. Sitä kysyisin valtiovarainministeriltä. Hallituksen pitää nöyrtyä ja antaa jotain pienituloisille. Tämä on vähintä, mitä hallitus voi tehdä.

Viime viikolla kun täällä kävi nuoria joukko vierailulla, niin kuulin keskustelun siellä: kerrotaan, että tämä on maan suurin synnytyslaitos, kun täällä tapahtuu kaikista eniten supistuksia.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä lähes kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa ja osittain debatissakin on kunta- ja palvelurakennehanke nostettu esille. Oppositio on toivonut, että hankkeesta ei tulisi mitään, ja hallituksen puolella tietysti nähdään hankkeen tarve ja suuret odotukset ennen kaikkea kuntien kustannustason hillitsemiseksi ja kansalaisten palvelujen turvaamiseksi. Tällä hetkellä ei ole mitään syytä epäillä sitä, etteikö hanke etenisi tavoitteen mukaisesti, ja vielä kevätkauden aikana rakenneryhmä tulee saamaan valmiiksi puitelain perusteet, ja syksyllä lakiehdotukseen voidaan palata. Hanke on laaja, se koskettaa kunnallista itsehallintoa, palvelujärjestelmien uudelleen organisointia, ja on ymmärrettävää, että se on valmisteltava huolella ja perusteellisesti, mutta hanke menee eteenpäin.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyse on myös siitä, miten suomalaiset ihmiset jaksavat työelämässä. Meillä on korkea tämä koulutusjärjestelmä olemassa ja koulutetaan sairaanhoitajia ja hoivapalveluihmisiä, mutta näitähän karkaa hirveän paljon tuonne ulkomaille, muun muassa Norjaan. Yksittäinen suuri ilmiö, miksi nämä ihmiset lähtevät, on se, jotta Suomessa tarjotaan pätkätyösuhteita ja siellä tarjotaan pysyvä työsuhde. Minusta tämä on tullut viime päivinä erittäin hyvin esille monella muullakin alalla. Sen takia, jotta tämä kehys toteutuisi hyvin ja saadaan myös tulopuolta aikaan ja on vähemmän sairaslomia, silloin meidän pitäisi osata iskeä tähän suoneen — tarkoittaa sitä, että on tämmöinen osallistuva työelämänäkökulma, jotta ihmiset voivat elää, kokea, jotta ovat mukana tässä, ja heitä kannustetaan.

Toinen kysymys, joka on Itä-Suomen näkökulmasta aika omituinen: Meillä kuoritaan tänäkin kesänä yllättävän paljon asfalttia ja näitä öljysorateitä, jotka on tehty silloin hevosvetoisena aikana, ja sen takia tuntuu kyllä aika omituiselta tämä tilanne. Ihmiset katoavat, mutta eikös meidän pitäisi pitää tieverkko kuitenkin kunnossa? Tämä on hyvä lupaus tietysti (Puhemies koputtaa) valtiovarainministeriltä, että siinä voisi pikkasen olla kehyksissä väljyyttä, ja toivon mukaan löytyy jatkossa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ed. Hemmilä täällä jo viittasi, kehyspäätöksessä ei ole otettu huomioon maaseudun kehittämiseen liittyviä EU:n uuden rahoituskauden aiheuttamia kustannuksia, vaikka maataloustulo on jo kolmena vuotena peräkkäin laskenut ja viime vuonna todella 15 prosenttia. Olisi hyvin tärkeää, että täällä tehtäisiin kirjaus, jossa todettaisiin, että nämä menetykset korvataan täysimääräisesti.

Toiseksi Suomen Poliisijärjestöjen Liitto on todennut, että EU:n puheenjohtajuuskaudella järjestettävien kokousten turvajärjestelyistä puuttuu tällä hetkellä noin 10 miljoonaa euroa. Nyt näyttää siltä, että niitä kustannuksia vyörytetään poliisin budjetista, mikä tarkoittaa, että ne rahoitetaan kansalaisten turvallisuuden kustannuksella. Eilinen Ylen päälähetys kertoi televisiossa, että Tampereelta valmistuneista poliiseista työttömänä on 40 prosenttia ja merkittävä osa tekee muita töitä. Tällä hetkellä työttömänä on toistasataa poliisin koulutuksen saanutta.

Minun mielestäni painopisteitä täytyisi ehdottomasti hallitukselta löytyä sekä maaseudun kehittämiseen että sisäasiainministeriön poliisiosastolle, jotta näistä menestyksellisesti hoidetaan EU:n puheenjohtajuus.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntatalous on todellisessa kriisissä tällä hetkellä, ja kun katsoo tätä kehysmietintöä, niin voi sanoa näin, että siellä menot kasvavat voimakkaasti. Kun tiedetään, miten sitten valtion budjetti heijastuu kuntien budjetteihin, joita ruvetaan kehystämään nyt sitten viimeistään kesäkuussa, ellei nyt välittömästi, kun tämä on hyväksytty, niin miten voidaan kuvitella, että meidän työllisyystavoitteemme ja sitten kuntien palvelutavoitteet voivat mennä positiiviseen suuntaan? Täällä puhutaan Paras-hankkeesta kovasti, mutta hyvin varovaisesti kumminkin molemmat päähallituspuolueet siihen vetoavat tässä tilanteessa, kun voisi kuvitella, että jos ollaan tosissaan siinä, niin sieltä löytyisi apua moneen asiaan.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Päivän verokeskustelussa taas valitettavan usein laitetaan vastakkain veronalennukset ja palvelut. Nyt pitää kuitenkin huomioida, (Ed. Zyskowicz: Näinhän Jäätteenmäki teki ennen vaaleja!) että verokertymä on kasvanut ja Vanhasen hallituksen veropolitiikalla talous- sekä työllisyyskehitys on ollut erittäin hyvä, ja siinä veropoliittiset ratkaisut ovat olleet erittäin keskeisessä roolissa.

Hyvin tärkeää on se, että myös jatkossa jatketaan maltillista veronkevennysten linjaa. Seuraavalla kaudella varmasti olisi hyvin suotavaa, että niitä pystyttäisiin osoittamaan myös sosiaalisempaan suuntaan. Esimerkiksi yhden tulonsaajan perheissä löydetään varsin usein tapauksia, joissa ollaan kannustinloukkujen uhreja, ja niitä purkamalla me voisimme saada uusia ihmisiä tuottavaan työhön. (Ed. Kallis: Miksei sitä tehdä?)

Suuria haasteita varmasti tulevat olemaan ihmisten ikääntymisestä tulevat haasteet, ja tällä puolella meidän on pakko pystyä ratkaisuun, jolla pystytään nostamaan sekä julkisen että yksityisen sektorin kannattavuutta, koska se on ainut tapa, jolla me pystymme siihen paineeseen, joka ikääntyvistä ikäluokista tulee, vastaamaan.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsiperheet, erityisesti yksinhuoltajaperheet, tarvitsevat tänä päivänä tukea vanhemmuuteensa. Erityisesti kotipalvelujen suuntaaminen myös lapsiperheille estäisi monen vanhemman uupumisen ja olisi näin mitä parasta ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Esimerkiksi Helsingin seudulla tutkittiin huostaanottojen taustaa, ja sieltä löytyi yksi aivan selkeä yhteinen piirre noitten huostaanottojen taustalta. Se oli aikuisen tuen puute.

Paitsi kotipalvelulla myös uudentyyppisillä matalan kynnyksen palveluilla tänä päivänä olisi kovasti kysyntää. Onneksi on kakkua, mistä jakaa. Toivoisinkin lisää panostusta nimenomaan lapsiperheisiin tiukankin kehyksen aikana.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen kyllä valtavan huojentunut, että hallitus ei ole tehnyt kokoomuslaista politiikkaa menopuolella eli olemme pystyneet kokoomuksesta ja sen lupauksista huolimatta nostamaan kolminkertaisen määrän sosiaaliturvan ja palveluiden rahoitusta siihen verrattuna, minkä kokoomus olisi tehnyt hallituksessa ollessaan. Minä olen erittäin huojentunut. Tässä suhteessa emme tee kokoomuslaista politiikkaa, hyvinvointiyhteiskunta voi paljon paremmin nyt.

Minä kuuntelin erityisen tarkasti ystäväni ed. Kimmo Sasin puheenvuoron. Hän on nimittäin viime aikoina Pirkanmaalla kovasti varjostanut minua, seurannut puheitani ed. Zyskowiczin toivomuksesta, ja minä kuvittelin, että solisi jäänyt edes hiven inhimillisyyttä ja tällaista viisasta sosialidemokratiaa myös ed. Sasin puheisiin, mutta ei. Sama kokoomuslainen kylmä linja jatkuu, ja ainoa, millä taas ed. Sasi olisi valmis rahoittamaan menonlisäyksiä, oli jälleen kerran työllisyysmäärärahojen kimppuun käyminen. Tämä on kylmää politiikkaa. Inhimillisyyttä myös työttömille toivoisin (Puhemies koputtaa) ja samalla tavalla inhimillisyyttä myös työelämään, arvoisa kokoomus. Poistetaan pätkätöitä, kiristetään säädöksiä (Puhemies koputtaa) tässä suhteessa ja tehdään inhimillisempää työelämää.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee pätkätöihin, niin kunnat ovat tällä hetkellä pääasiassa vastuussa siitä, että meillä on niin kattavasti pätkätöitä. Kepu ja demarit hallitsevat kuntia. (Välihuutoja) Toinen suuri pätkätöitten teettäjä on valtio. Kepu ja demarit hallitsevat tällä hetkellä valtiovaltaa. Te vastaatte näistä pätkätöistä ensi sijassa.

Mitä tulee sitten tähän koulutukseen, maistereita tai mestareita. Ei pidä määritellä mitään jäykkää prosenttia vaan katsoa, mikä on työvoiman kysyntä, ja sen mukaisesti arvioida aina, tarvitaanko mestareita vai maistereita. Meillä on ongelma tällä hetkellä varsin pitkälti se, että ammattikorkeakouluissa meillä on ehkä liian paljon teoreettista opetusta ja meille tulee liian paljon teoreettisesti osaavia ihmisiä, mutta ei käytännöllisesti osaavia ihmisiä. Tämä on todellinen ongelma.

Mutta, ministeri Heinäluoma, valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, luen vain yhden lauseen: "Valtiovarainvaliokunta on ollut vaalikauden alusta lähtien tyytymätön liikenneväylähankkeiden rahoitukseen ja päätöksentekoon - -." Oletteko tyytyväinen tällaiseen valiokunnan mietintöön? Tämähän on melkein kuin epäluottamuslause hallitukselle.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eräs asiantuntija valtiovarainvaliokunnassa totesi, että siitä, että suuret veronkevennykset parantavat työllisyyttä, on monien puolueiden kesken suuri konsensus, mutta asiantuntijoiden kesken siitä ei ole konsensusta. Tänä aamuna oli Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla johtavan ekonomistin Tuulia Hakolan kannanotto tähän asiaan. Hän toteaa: "Suurten veronalennusten on väitetty vaikuttaneen merkittävästi työllisyyden kasvuun. Tieteellinen tutkimus ja vuositilastot eivät ainakaan toistaiseksi tätä väitettä tue." Korostan: asiantuntijat ovat jyrkästi kahta mieltä tästä seikasta, kuinka tehokkaasti veronalennukset työllisyyttä parantavat.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osaaminen ja innovaatiotoiminta ovat Suomen tärkeimpiä menestystekijöitä. Täällä on puhuttu lähinnä tutkimuksesta ja tuotekehityksestä. Kysynkin ministeriltä: Mikä on valtiovarainministeriön näkökulmasta oikea suunta sille toisen asteen opiskelijalle, joka opintojaan valitsee, ja toisaalta miten meidän korkea-asteen kouluverkkomme tulisi aluekehityksen näkökulmasta rakentaa?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paloniemi muun muassa, ehkä varovaisesti muotoillen myös ed. Lintilä, puhui yksinhuoltajaperheistä, jotka nimenomaan tuloerojen suhteen ovat jääneet huomattavasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Kuitenkin nimenomaan yksinhuoltajien suhteen hallitus on ollut täysin toimeton. Yksinhuoltajien tilanne on ollut tiedossa koko hallituskauden. Silti mitään erityistoimenpiteitä nimenomaan heidän hyväkseen ei ole tehty. Hallituksella olisi mahdollisuus muun muassa nostaa elatustukea, joka näkyisi suoraan yksinhuoltajaperheissä kasvavien lasten elämässä ja taloudessa.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on mietintöä laatiessaan käyttänyt kyllä ajatusta, tähän on kätketty sisään aika paljon viisauksia, ja kun näitä asioita lähdetään eteenpäin viemään, varmaan myöskin syntyy parempaa ja oikeudenmukaisempaakin jälkeä. Erityinen mahdollisuus on työllisyyden parantaminen. Meillä 1 prosenttiyksikkö työttömiä maksaa noin 400 miljoonaa, voi olla lähes 500:kin miljoonaa euroa, ja jos saamme 3—4 prosenttiyksikköä pudotettua työttömyyttä, me saamme hirvittävästi liikkumavaraa. Valtionvelan korot, reilut 2 miljardia euroa, syövät tätä hyvää liikkumavaraa, joka taloudessa muuten olisi.

Ed. Hemmilälle: Meillä on kuitenkin 60 miljardia euroa velkaa ja 30 miljardin budjetti, niin että sitä velkaa on huomattavasti enemmän.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen ymmärtänyt, että hallitus, myöskin ministeri Heinäluoma, on sitä mieltä, että palvelualoille pitäisi saada arvonlisäveron alennus. Tämä valitettavasti edellyttää Euroopan unionin yksimielistä päätöstä, mutta jos tarkoitus on alentaa kustannuksia ja saada näin hinnat alenemaan palvelualoilla, niin miksi te ette valitse toista tietä, johon ei tarvita Euroopan unionin päätöstä ja josta keskustellaan esimerkiksi Ruotsissa? Luulen, että tiedätte, mistä on kysymys: Voitaisiin työnantajamaksuja alentaa, ja silloin päästäisiin aivan samaan tulokseen, eli jos on tärkeää saada palvelualalle hintojen alennus, niin voidaan kustannuksia ilman EU:n päätöstä alentaa mainitsemallani tavalla. Kun vastaatte siihen ensimmäiseen kysymykseen, niin toivon, että vastaatte myöskin tähän toiseen kysymykseen.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niistä veronalennuksista. Kuten Euroopasta nähdään, ei yksin veronalennus tuo sitä talouskasvua, tarvitaan uskottavuutta. Se uskottavuus syntyy kokonaisratkaisulla, jossa tulopolitiikka on mukana, ja siitä kokoomus ei maininnut missään ennen eduskuntavaaleja. Mitä tulee eduskuntavaaleihin, niin sosialidemokraatit missään vaiheessa eivät kieltäneet veronalennuksia. Palvelut oli ensisijainen tavoite, (Ed. Zyskowicz: Asetitte ne vastakkain!) johon on panostettu miljardi, mutta tällainen talouskasvu ja tällainen kehitys, joka nyt on saatu aikaan, on uskomaton, eurooppalaisittain uskomaton, ja sitä kautta on syntynyt väljyyttä. (Ed. Kallis: Samanlainen on kehitys muualla!) Uskokaa nyt ihmeessä, että tämä kehitys on hieno, mutta se tehdään vain kokonaisratkaisulla, vain sillä, mikä Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksessa nyt on saatu aikaan: uskottava kokonaisuus, jossa kuluttajalle, yritykselle syntyy näkemys siitä, minnepäin mennään. Siitä on kysymys, ei veronalennuksista yksistään. Tuloveronalennukset eivät ole yksin ratkaisu, se on osa sitä ratkaisua.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bryggaren puheenvuoron jatkoksi voin todeta, että kyllä kiistattomasti on syytä antaa kiitosta hallituksen talouspolitiikalle. Kyllä siitä ovat korkotason kautta kansalaiset hyötyneet, kaikki kansalaiset, myöskin Lapissa, siitä että on alhainen korkotaso, siitä että työllisyysaste on noussut ja työttömyysaste pienentynyt.

Mutta kyllä myöskin on syytä ottaa tämä tuloerokysymys ja köyhyyskysymys vakavasti, sillä näen tässä sellaisen ulottuvuuden, että suomalaiset ovat tottuneet siihen, että me kannamme yhteisvastuuta. Ja juuri tällaisen veljeä ei jätetä -periaatteen ja -etiikan varassa me olemme selvinneet suurista kansallisista kriiseistä vuosikymmenten aikana. Tässä mielessä haluaisin kyllä kuulla valtiovarainministeri Heinäluomalta näkemyksen niin kuin tulevaisuutta kohti siitä, millä tavalla vahvistetaan kansalaisten yhteistä luottamusta siihen, että suomalaiset edelleen tässä eurooppalaisessa ja globaalissa kehityksessä ovat myös valmiita kantamaan yhteisesti vastuuta myöskin heikommasta veljestä ja niistä, jotka eivät pääse näistä talouskasvun positiivisista hedelmistä kovin (Puhemies koputtaa) paljon nauttimaan. Tämä on mielestäni erittäin suuri haaste, ja kenenkään ei pitäisi tätä haastetta väistää.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kannetaan huolta siitä, että kuntien ja kuntainliittojen menot vuosikymmenen vaihteeseen mennessä kasvavat noin 5 miljardilla ja valtio osoittaa tähän noin 500 miljoonaa valtionosuuksina. Eli tämä kuntien tulojen ja menojen kasvava aukko vaarantaa kuntalaisten ja kansalaisten palvelut.

Mutta sitten jos katsotaan, miten tämä hallituksen itsensä työlistalle ottama kuntien palvelu- ja rakenneuudistus etenee, ja jos lukee keskustan ryhmäpuheenvuoroa, jossa peräänkuulutetaan, että tarvitaan kolme hallinnontasoa, kunta, maakunta ja valtio, halutaan luoda lisää hallintoa, lisää byrokratiaa, lisää kustannuksia maakuntatasolla luomalla uusi hallinnon porras, niin herää kysymys ja kysyisinkin ministeri Heinäluomalta: Kun te olette sanonut, että tämä on hallituksen loppuvaalikauden koetinkivi, miltä tämä keskustan ryhmäpuheenvuoro nyt näyttää?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Häkämies vääristelee keskustan kuntauudistustavoitteita. Kolme tasoa, valtion taso, välitaso ja kuntataso, ovat tälläkin hetkellä olemassa. Millä tasolla teidän mielestänne ovat kuntayhtymät erikoissairaanhoidossa, koulutuksessa? Ne ovat juuri sitä välitasoa. Tekemällä keskustalaisen mallin mukainen kuntauudistus voidaan yhdistää näitä kuntayhtymiä jopa yksiin raameihin, joita voidaan myös demokraattisesti valitulla maakunnallisella tai seutukunnallisella hallinnolla johtaa. Se vähentää byrokratiaa.

Ed. Kallis erehtyi, joskin tietoisesti, luulemaan hallituksen kehysselontekoa vaaliohjelmaksi. Selonteossa todetaan, että "vasta seuraava hallitus määrittelee tulevan hallituskauden määrärahojen tason ja painopisteet". Juuri näin teki Vanhasenkin hallitus. Kokoomuslaisen valtiovarainministerin jäljiltä lisättiin 1,12 miljardia hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin. Saman mittaiset veronkevennykset tehtiin. Onnistuneitten tuponeuvottelujen jälkeen näitä veronkevennyksiä vielä lisättiin, (Ed. Zyskowicz: Ei riittänyt!) ja kokoomus kutsuu tätä kokoomuslaiseksi veropolitiikaksi. Kun te olitte hallituksessa, (Puhemies koputtaa) te nostitte yritysveroprosenttia, (Puhemies: Aika!) pääomaveroprosenttia. Vanhasen hallitus on niitäkin laskenut.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eräs asia, jonka haluan nostaa tässä esille tämän hallituksen erittäin upeana saavutuksena, on se, että toimeentulotuen 7 prosentin omavastuu poistettiin asumisesta, nimenomaan asumiskustannuksista, se poistuu syyskuun alussa. (Ed. Uotila: Kokoomus vaati sitä 21 prosenttiin!) Se ei ollut mahdollista Sauli Niinistön ollessa valtiovarainministeri.

Sitten vielä tähän kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Kyllä minä luottaisin nyt tuohon ed. Nousiaisen puheenvuoroon. Sen pohjalta edetään. Toivon, että keskustapuolue todella löytää oman sisäisen itsensä tässä asiassa, koska ryhmäpuheenvuoro ja ed. Tiilikaisen puheenvuoro kyllä kertoivat niistä keskustapuolueen kannoista, jotka olivat olemassa viime vuoden syksyllä tai silloin kun tämä työ lähti käyntiin. Kyllähän prosessissa keskustapuolue on jo tullut muiden puolueitten kanssa samoille linjoille. Eli ed. Nousiaisen rakentava ote on mielestäni hyvä.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Erinomainen keskustelu, ja se oikeastaan osoittaa, miksi me tarvitsemme kehyksiä: muutenhan tämä menisi huutokaupaksi. Kehysten ajatus on juuri se, että joudumme päättämään, mitä milloinkin teemme. Kaikki puutteet eivät poistu kerralla. Siksi tämä kehys tarvitaan. Teemme tietoisen päätöksen, missä järjestyksessä työhön käymme käsiksi.

Täällä on todettu, että meillä on edelleenkin varsinkin pienituloisuuteen liittyviä ongelmia ja niihin pitää tarttua. Sitä työtä on tehty tähänkin saakka. Ed. Hiltunen ihan oikein sanoi, että toimeentulotukipäätös oli erittäin merkittävä niille, jotka ovat kaikkein kovimmilla tässä yhteiskunnassa. Totta kai pienimpien äitiyspäivärahojen nosto on ajanut ihan samaa asiaa. (Ed. Tennilä: Missä työmarkkinatuen korotus on?)

Saman linjan täytyy jatkua tämänkin jälkeen, mutta semmoinen huutokauppa pitää voida estää, että se on köyhien ystävä, joka eniten lupaa. Jos politiikka olisi niin helppoa, että eniten lupaava tekee eniten, niin sitten minä melkein tietäisin, missä ne parhaat poliitikot täällä istuvat. Mutta kun se ei ole niin, vaan täytyy ensin luoda se, mitä me olemme jakamassa. (Ed. Petri Salo: Ei ole Hyssälä vastaamassa!) Ensin tarvitaan terve talouskehitys, paraneva työllisyys. Sitä kautta me luomme edellytyksiä huolehtia jokaisesta suomalaisesta myös jatkossa. Näin me olemme juuri tehneet. (Ed. Zyskowicz: Kyllä on valtiovarainministeriys tehnyt Heinäluomalle hyvää!) Me olemme saaneet Suomen vahvaan talouskasvuun, paranevaan työllisyyteen, joka on Irlannin ohella EU-maiden kärkeä, ollut muuten sitä jo 90-luvun puolivälistä lähtien. Suomi on yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa maailman tasaisimman tulonjaon maa. Ei sovi unohtaa tosiasioita myöskään. Senkin jälkeen meillä on puutteita, joita pitää hoitaa.

Veroista: Hyvä verokeskustelu on käyty. Huomaan, että minun täytyy toimittaa valtiosihteeri Sailakselle SDP:n vaaliohjelma viime eduskuntavaaleista, koska kyllä siellä luvattiin työn verotuksen keventäminen. Se on ollut SDP:n linja koko ajan siitä lähtien, kun aivan ylisuureksi vedettyä verotusta lähdettiin keventämään 90-luvun puolivälissä. (Ed. Kangas: Miten varallisuusvero?) 90-luvun puolivälistä lähtien on verotusta kevennetty, ja se on ollut tärkeä osa yhdistyneenä tuloratkaisuihin.

Eivät veronkevennykset sinällänsä takaa hyvää työllisyyskehitystä. Katsokaa, mitä tapahtui Saksassa. He yrittivät veronkevennysten kautta, ei auttanut, koska ei syntynyt uskottavaa ohjelmaa, pidempään aikaan luottamusta, ei elinkeinoelämään eikä kotitalouksiin. Se, että me olemme toimineet vastuullisesti, me emme ole jakaneet rahaa veronkevennyksiin ilman, että tiedämme, mitä tapahtuu työmarkkinoilla, on tuottanut sen vakaan politiikan, joka on tärkeää yrityksille ja kotitalouksille. Sen varassa nyt voidaan niittää hedelmää, eli työllisyys kasvaa.

Tätä on syytä jatkaa, mutta samalla on aihetta varoittaa kaikenlaisesta veropopulismista. Veroja tarvitaan — ja ed. Kalliksen kanssa olen tästä samaa mieltä — välttämättömien hyvinvointiyhteiskunnan tarpeiden hoitamiseen, joita täällä on paljon listattu. Jos ei uskalla sanoa, että veroja tarvitaan, niin ei ole kyllä oikeutta julistaa pitkää listaa siitäkään, mihin kaikkeen tätä hyvää käytetään, ellei sitä rahaa ole ensin kerätty.

Ensi vaalikauden osalta näkee, että veronkevennysvara tulee olemaan ahtaampi. Meidän pitää huolehtia myös tulevaisuuden eläkkeistä ja tämän päivän eläkkeellä olevien asioista. Se tulee edellyttämään, että työeläkemaksuja ollaan valmiita nostamaan. (Ed. Zyskowicz: Palataan tähän teemaan neljän vuoden päästä!) Pitää huolehtia omista sitoumuksistaan. Me olemme sitoutuneet tiettyyn eläketasoon, on annettu siinä lupaukset nyt jo eläkkeellä oleville. Jos tämän teemme, meidän täytyy olla valmiita sanomaan rehellisesti etukäteen, että nyt on aika ensi vaalikaudella nostaa työeläkemaksuja maltillisesti ja asteittain. On selvä, että osa veronkevennysvaroista tulee menemään tähän.

Samaten on tähdellistä varautua siihen, että kun eläkkeelle siirtyvien joukko tulee lisääntymään, elämme pidempään — se on iloinen asia — niin se kyllä edellyttää sitä, että me taloudellisesti varaudumme niihin vuosiin, että isompi osa väkeä on eläkkeellä eikä työelämässä. Siksi on tärkeätä, että silloin kun taloudessa menee hyvin, me emme vastuuttomasti pane kaikkea likoon, jakoon, vaan käytämme osan tästä rahasta velan lyhentämiseen ja näin me olemme taloudeltamme vahvempia vastaamaan sitoumuksistamme, joita me olemme nyt ja aikaisemmin antaneet, myös tulevina vuosina. Eli velan lyhentäminen on siis välttämätöntä tehdä hyvinä vuosina. Nyt juuri meillä menee hyvin. Tämä on, ed. Asko-Seljavaara, järkevää politiikkaa, että nyt lyhennetään velkaa, ja toivon, että kokoomuskin antaisi tälle tukensa. (Ed. Ahde: Kyllä kokoomus kannattaa sitä!)

Sitten tullaan kehyksiin. Ne todellakin estävät huutokaupan. Siinä on loppusumma, kuinka paljon kaiken kaikkiaan käytetään. Sitten mietitään, miten se tehdään.

Nyt kun kokoomus ilmoitti, että se hyväksyy menojen loppusumman, sen jälkeen jää vain kysymys, mistä otatte pois nämä lisäyksenne, mistä te otatte pois. Nyt te kerroitte jo, että työttömiltä otetaan. Sen te olette kertoneet, mutta se ei taida ihan riittää, että työttömien huolehtimisesta leikataan, tarvitaan jotain muutakin. Tätä vastausta jään teiltä odottamaan.

Täällä on puhuttu tuottavuusohjelmasta. Kyllä meidänkin täytyy tunnustaa se tässä salissa, kaikkien, että ei kaikki, mikä on luotu, voi jatkua ennallaan eikä kaikkea tehdä aina samalla tavalla, vaan on mahdollisuus käyttää nykyajan antamia mahdollisuuksia, vaikkapa tietotekniikkaa, hyväksi. Me tiedämme, että meillä yliopisto-, ammattikorkeakoulupuolella kun jokainen laitos rakentaa omat järjestelmänsä, palkkakirjanpitoa ja talouskirjanpitoa, niin meillä on 2 000 ihmistä, jotka tekevät pelkästään taloushallintoa ja palkkakirjanpitoa. Sitten me voimme nähdä, että jos nämä pantaisiin yhteen ja tehtäisiin yhdessä paikassa, selvittäisiin 400 hengellä. Sitä kauttahan me saamme voimavaroja siirrettyä opetukseen, yhtä hyvin yliopisto- kuin kuntapuolelle. Toivon, että ei kokonaan hylättäisi sitä ajattelua, että kaikki jatkuu ennallaan, vaan meillä olisi kykyä uudistaa hyvinvointiyhteiskuntaa, tehdä semmoisia uudistuksia, jotka eivät ole pois keltään vaan asteittain, fiksusti toteutettuna antavat mahdollisuuden käyttää voimavaroja niihin uusiin tarpeisiin, mitä tulee yhtä hyvin opetuksen puolella kuin sitten kansalaisista huolehtimisessa, perusturvan parantamisessa esimerkiksi.

Eli kyllä tämä keskustelu vahvistaa sen, että kehystä tarvitaan. On hyvä, että eduskunnan vastuullinen enemmistö on kehysajatteluun sitoutunut.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hyvä talous- ja työllisyyskehitys — se on totta, mutta paljonko se on hallituksen ansiota, se on toinen kysymys. Tässä samaisessa kirjoituksessa tämän aamun Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla todetaan: "Tilastojen tarkastelu osoittaa, että pysyvä työllisyyden parannus ei johdu nykyhallituksen toimenpiteistä. Suhdanteiden ohella työllisyysmuutokset heijastavat toimenpiteitä, joita tehtiin jo aikaisemmin." Kun täällä niin hirveästi hehkutetaan, että juuri tämä Vanhasen hallitus on kaiken hyvän tehnyt, niin se ei todellakaan pidä paikkaansa. Eikä hallituksella liene kovin paljon tekemistä myöskään öljyn hinnannousun kanssa, jonka vuoksi Venäjän talous on voimakkaassa kasvussa, ja Venäjän talouden voimakkaan kasvun vuoksi myöskin suomalainen työllisyys ja suomalainen talous on päässyt vahvistumaan. Työllisyyskehityksen varjopuolena on se, että 180 000 sellaista perhettä, joissa ollaan töissä, on suhteellisen köyhyysrajan alapuolella tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Totta on myös se, että budjettitalous on plussalla, valtiontalous saadaan tasapainoon tänä vuonna ja valtionvelan bkt-osuuden lasku on hyvin nopeaa. Oikeudenmukaisempaan politiikkaan olisi varaa tälläkin liikkumavaralla, ja paljon enemmän tätä liikkumavaraa oikeudenmukaisemman politiikan tekemiseen olisi ilman jo tehtyjä ja tulossa olevia liian suuria ja väärin kohdennettuja veronkevennyksiä. Täytyy muistaa, niin kun tuossa vastauspuheenvuorossani totesin, että vaikka veronkevennysten työllistävästä vaikutuksesta on hallituspuolueiden ja kokoomuksen kesken laaja poliittinen konsensus, niin asiantuntijoista suuri osa tyrmää suuret työllisyysvaikutukset veronkevennysten seurauksina.

Veronkevennykset eivät koskaan maksa itseään kokonaisuudessaan takaisin paranevana työllisyytenä ja talouskasvuna. Voi oikeastaan kysyä, kuinka järkevää talouspolitiikan kannalta on keventää rajusti verotusta hyvän talouskasvun oloissa. Se johtaa hyvin äkkiä sitten veronkiristyksiin ja jopa lisäleikkauksiin, kun suhdanteet muuttuvat ja tilanne vaikeutuu. Tästähän ministeri Heinäluoma juuri varoitti äsken. Elikkä näillä ylimitoitetuilla ja vielä väärin kohdennetuilla veronkevennyksillä on luotu riskiä sille, että jatkossa joudutaan joko veronkiristysten tai leikkausten tielle. Hallitus kurittaa köyhiä liian tiukoilla menokehyksillä ja samaan aikaan veronkevennyksillä kasvattaa riskiä yhä kovempaan kurittamiseen jatkossa.

Tämä mietintö, jossa on monet hyvät asiat oikein kirjoitettu, oikeat painopisteet, on täysin hampaaton. Se on hampaaton eduskunnan budjettivallan ja arvovallan kannalta suhteessa valtiovarainministeriön virkamiehiin ja hallitukseen. Yhdelläkään ponnella, yhdelläkään lausumalla, ei edellytetä suunnanmuutosta, ei uusia painotuksia. Valiokunnan enemmistö kuittaa niin ensi vuoden lisäleikkaukset kuin myös sen, että sama tiukka linja on jatkossa, ja myös sen, että kun mahdollisesti maatalouden menetykset kompensoidaan, ne leikataan jostakin muualta menokehyksen sisältä. Nähtävissä onkin, että elokuun budjettiriihessä yritetään kerätä poliittisia pisteitä hallituspuolueiden toimesta. Nyt ei haluta antaa sellaista kuvaa, että eduskunta esimerkiksi lausumilla edellyttäisi ensi vuoden budjetin korjaamista, (Ed. Lindqvist: Tehän toimitte viimeksi sillä lailla!) mutta todennäköisesti sitten budjettiriihessä joitakin täkyjä tulee.

Mutta kun menokehys on lyöty kiinni, ainoastaan valtion omaisuuden myyntitulot ja niiden käyttö tulee kysymykseen. Se tarkoittaa jonkinlaisia lisäpanostuksia väyläinvestointeihin, mutta ensi vuoden kehys ei mahdollista lisäpanostuksia kuntien ahdingon helpottamiseen, palvelujen turvaamiseen, köyhyysongelman vähentämiseen, ympäristötöihin, joukkoliikenteeseen jne. Tämä on fakta. Ja kun tästä kehysmietinnöstä nyt äänestetään ja ponnet todennäköisesti hallituspuolueiden toimesta torjutaan, niin näillä päätöksillä hallituspuolueet sitoutuvat myös tuleviksi vuosiksi tämän ahtaan menokehyksen puitteisiin ja siihen, että ongelmiin ei puututa myöskään jatkossa. Se on poliittinen päätös, ja siitä on syytä myös tuolla vaalikentillä puhua.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä valtiovarainministeri Heinäluoma kertoi, että asioilla pitää olla marssijärjestys. Tämän hallituksen marssijärjestys on ollut sellainen, että ensimmäisinä töinään se poisti hyvätuloisilta varallisuusveron tästä maasta ja antoi mittavia veronalennuksia suurituloisille ja varmuuden vuoksi vielä prosenttimääräisenä, niin että siitä hyötyvät suurituloisimmat eniten. Tämä on ollut hallituksen marssijärjestys.

Arvoisa puhemies! Istuva hallitus on ajanut tällä kaudella tie- ja ratamäärärahoja alas. Tämä on väärä suunta. Jos tiet ja radat rapautuvat nykyistä tahtia, meillä on käsissä aikapommi, joka jossain vaiheessa räjähtää lopullisesti. Siinä vaiheessa puhutaan todella isoista rahoista. Teitten ja ratojen kunnolla on suuri merkitys. Hyvät yhteydet ovat elintärkeitä maakuntien elinkeinoelämälle. Niin teollisuus kuin matkailukin tarvitsevat toimiakseen hyvät tiet. Hyvillä yhteyksillä on helppo markkinoida kuntaa. Nyt tarvitaan nopeasti lisää rahaa sekä pääteihin että alempaan tieverkkoon. Nelostiekin pitäisi saada kuntoon.

Suomessa joka kolmannen kunnan tulot eivät riitä menoihin. Sosiaali-, terveys- ja koulupuolella joudutaan tekemään kovia leikkauspäätöksiä. Enää ei karsita ylimääräisiä, vaan joudutaan leikkaamaan ihan perustehtävistä.

Vanhustenhuollon katastrofitilanteesta täällä on puhuttu moneen kertaan, kun vanhuksia jopa jätetään heitteille. Myöskään vanhusten ja vammaisten kotipalvelu ei ole siinä kunnossa, missä sen hallituksen sanojen mukaan pitäisi olla. Ihmiset eivät saa hoitoa kotiinsa, mutta heille ei myöskään tarjota paikkoja hoitokodeissa. Tämä on todellisuutta. Ei voi kuin ihmetellä.

Samaan aikaan valtion budjetti on 3 miljardia euroa ylijäämäinen, ja päälle voi laskea valtionyhtiöistä ja muista sijoituksista tulleet tuotot. Valtio on rikkaimmillaan, ja kunnat rämpivät. Kunnat tarvitsevat valtiolta nyt rahaa. Tätä tosiseikkaa ei muuta mikään kunta- ja palvelurakenneuudistus. Vaadin, että hallitus palauttaa välittömästi kunnille 300 miljoonan euron pakkolainan, rahat, jotka valtio otti itselleen väkisin. Myös valtionapuja on lisättävä. Kunnille on annettava mahdollisuus tuottaa ne palvelut, joita ihmiset tarvitsevat. On käsittämätöntä, että täällä rehvastellaan valtion hyvällä taloustilanteella, kun samaan aikaan kunnissa ihmetellään, millä rahalla vanhuksia ja sairaita hoidetaan.

Eläkeläisten asema kaipaa pikaista parantamista. Hallituksen tekemät veronkevennykset koskivat vain palkansaajia, kun taas esimerkiksi eläkeläisten asema huononee Suomessa. Taitettu indeksi on eläkeläisille epäoikeudenmukainen. Se syö koko ajan eläkkeitä ja ostovoimaa palkkoihin nähden. Taitetusta indeksistä pitää luopua välittömästi ja siirtyä 50—50-malliin. Eduskunnassa käy vieraana eläkeläislähetystöjä tänäkin keväänä, joille lupaillaan jo nyt hallituspuolueitten taholta parannuksia eläkeläisten toimeentuloon, mutta mitään ei tapahdu. Hallituksella alkaa olla nyt viimeinen suora.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tehtävänä tuntuu olevan myös, sanoisiko, köyhien kyykyttäminen. Hallitus poisti ensi töikseen varallisuusveron suurituloisilta, mutta työttömien toimeentuloon hallitus ei ole puuttunut ollenkaan. Maan pienituloiset odottavat edelleen vuoroaan, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että odottamista ei palkita tämän hallituskauden aikana. Hallituspuolueet, ennen kaikkea keskusta, ovat heittäneet täällä sellaisia sanoja ilmaan kuin lapsilisien sitominen indeksiin, ruuan arvonlisäveron alentaminen, mutta mitään näistä hallitus ei ole toteuttanut. Nyt yritetään vaan sysätä niitä seuraavan hallituksen työlistalle. Mikä hallitusta estää tekemästä näitä uudistuksia nyt? Eivät asiat puhumalla hoidu; tarvitaan tekoja.

Ministeri Hyssälä täällä ihmettelee, kuinka ei vanhustenhuollon rahoja ole korvamerkattu. Arvoisa ministeri, korvamerkatkaa ne rahat! Tehän niistä vastuussa olette. Ajatus on hyvä.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltion tehtäviin kuuluu tasoittaa tuloeroja ja pitää huolta vähäosaisista. Istuva hallitus ei ole näistä tehtävistä huolehtinut. Tuloerot ovat kasvaneet ennätysvauhtia, leipäjonot ovat pitemmät kuin pahimpaan laman aikaan, työssä käyvien köyhien määrä on lisääntynyt, ja EU:n mittapuun mukaan meillä on 600 000 köyhää. Etenkin lapsiperheitten tilanne on huolestuttava. Kaikista kovimmilla ovat yksinhuoltajaperheet. Tuntuu siltä, että tilanne ei ole enää hallituksen hallussa.

Joko hallitus ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkaa huolehtia tämän maan pienituloisten toimeentulosta tai sitten meidän täytyy pyytää EU:lta lisää ruoka-avustuksia.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kannatan aluksi ed. Immosen tekemää viittä lausumaehdotusta, jotka ovat vasemmistoliiton jättämässä vastalauseessa.

Hallituksen menokehys tuleville vuosille ei lupaa hyvää pienituloiselle kansanosalle, ja ihmetyttää suuresti, että hallituspuolueiden kansanedustajat ovat antamassa tämän avoimen valtakirjan hallitukselle ensi vuodeksi ja pohjaksi tuleville hallitusneuvotteluille hallitusohjelmaksi. Siitähän itse asiassa on kysymys. Sailaksen kädenjälki ei ole hävinnyt tai vähentynyt, vaikka ministerit valtiovarainministeriössä ovat vaihtuneet.

Työttömille ja kansaneläkkeensaajille ei ole luvassa tarpeellista tasokorotusta, vaan yhä edelleen monet joutuvat turvautumaan kunnalliseen toimeentulotukeen tai järjestöjen ruoka-apuun. On todellinen häpeä, että rikkaassa Suomessa on leipäjonoja, eivätkä ne ole edes lyhentymässä, vaikka taloudessa muuten menee hyvin. Tarvitaan kunnolliset tasokorotukset kansaneläkkeeseen ja työmarkkinatukeen. Nyt käsittelyssä oleva kehys ei siihen mahdollisuutta anna, sillä jos lisätään johonkin kohtaan, niin toisesta kohtaa on otettava pois, ja keskustelu on kyllä osoittanut, että ainakaan pienituloisille ei tästä salista löydy poliittista voimaa, joka heille lisää antaisi.

Menokehyksen kahleet on mielestäni eduskunnan katkaistava ja käytettävä sille kuuluvaa budjettivaltaa eikä ruikutettava tiukoista kehyksistä kansalaisille turuilla ja toreilla, eduskunnan on otettava se budjettivalta, joka eduskunnalle perustuslain mukaan kuuluu.

Erityisen huono suunta on lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen. Valiokunnan enemmistö pitää tärkeänä, että lapsiperheiden hyvinvoinnin parantaminen otetaan aiempaa selkeämmin yhteiskuntapoliittiseksi tavoitteeksi. Ei kuitenkaan esitetä tai edellytetä hallitukselta toimenpiteitä, joilla katkaistaan lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen, ja lähdetä köyhyyden poistamiseen lapsiperheiden keskuudesta. Mielestäni tämä olisi vähintä, mitä valtiovarainvaliokunnan enemmistö olisi voinut tehdä, että olisi edellyttänyt hallitukselta selviä toimenpiteitä, joilla katkaistaan lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen ja ruvetaan vähentämään lapsiperheiden köyhyyttä. Valiokunta omahyväisesti luettelee niitä täysin riittämättömiä toimia, joita hallitus on tehnyt lapsiperheiden aseman parantamiseksi, verrattuna Suomen rikkaimmille annettuihin suuriin verohelpotuksiin, mitä Vanhasen ja Heinäluoman hallitus eduskunnan enemmistön tuella on tehnyt.

Mielestäni lapsilisien korotus olisi ensimmäinen sellainen toimenpide ja, toiseksi, lapsilisät eivät saisi vähentää toimeentulotukea, jos lapsiperhe on toimeentulotuen varassa, kuten nyt tänä päivänä käy. Kun viimeksikin korotettiin lapsilisiä, niin silloin kaikista köyhimmät lapsiperheet jäivät ilman korotusta. Mielestäni tämä on erikoista käsienpesua valtiovarainvaliokunnan enemmistöltä lapsiperheiden suhteen.

Kuntatalous on toinen asia. Kuntatalous on ajettu hyvin ahtaalle, ja täällä ed. Bryggare siitä puhui. Haluan todeta ed. Bryggarelle, että tämä kuntatalouden kurjuus on saatu aikaan osittain tällä menoraamiajattelulla. On tiukat menokehykset, ja vaikka nähdään selvästi, että kuntatalous on ajautunut kriisiin, niin menokehyksistä johtuen ei voida muka antaa lisää rahaa. Mielestäni eivät menokehykset voi olla sellaiset, että ne estävät järkevän talouspolitiikan. Täällä ministeri Heinäluoma vakuutti, että pitää saada ensin tuloja ja sitten vasta voidaan jakaa.

Mutta kun katsotaan valtiovarainvaliokunnan mietintöä, niin siinä todetaan esimerkiksi näin: "Vuonna 2005 budjettitalous osoittautui noin 1,5 miljardia euroa ylijäämäiseksi aiemmin ennakoidun lievän alijäämän sijaan." Elikkä meillä olisi kaikki mahdollisuudet myös kuntataloutta auttaa nykyistä enemmän. Puuttuu vain poliittinen tahto. Erityisesti tämä kuntatalouden heikkous näkyy sitten kaikista heikoimpien ihmisten kohdalla, vanhustenhoidossa, omaishoitajien osalta ja myöskin siinä, että henkilöstön palkkaus on jäänyt jälkeen. Lisäksi julkinen valta valtion puolella ja myöskin kuntapuolella käyttää kohtuuttoman paljon osa-aikaista työntekijävoimaa ja sitä kautta myöskin aiheuttaa omalta osaltaan pienituloisuutta ja köyhyyttä. Täysiaikainen työ antaisi huomattavasti paremman toimeentulon ja turvaisi paremmin palvelut.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kuunteli ministeri Heinäluoman puhetta, se oli niin vakuuttava, että näin ensimmäisen kauden kansanedustajana melkein alkoi uskoa, että hän on oikeassa. Mutta kuitenkaan en voi edelleenkään ymmärtää sitä, että kun valtiontalous oli 1,5 miljardia euroa ylijäämäinen viime vuonna, vaikka odotettiin alijäämää, niitä rahoja ei voida käyttää menokehyksen hyväksi. Meillä on siis alhaisin valtionvelka Irlannin ja Luxemburgin jälkeen Euroopan unionissa. Vaikka valtiontalous on näin hyvässä kunnossa, kuntatalouden tilanne on erinomaisen kireä, kuten niin monesti on sanottu.

Hallintovaliokunnassa vieraili Kuntajohtajien puheenjohtaja, joka arvioi, että valtio on jo velkaa miljardi euroa kunnille. Kuntatalouden kiristyminenhän johtuu meistä kansanedustajista, jotka olemme säätäneet kunnille lisääntyviä velvoitteita vuosi vuodelta. Muun muassa hoitotakuu toteutettiin, ja se maksoi viime vuonna noin 150 miljoonaa, vaikka sen arvioitiin maksavan vain 125. Nyt pitäisi toteuttaa myös omaishoito ja palvelutarpeen arviointi. Näihin kunnilla ei todellakaan ole varaa.

Oppositio kutsuu valtion velkaa kunnille pakkolainaksi, ja hallitus kutsuu sitä valtion ja kuntien väliseksi kustannustenjaoksi. Edelleenkään valtiovarainvaliokunta ei ole halukas maksamaan kunnille niin sanottua pakkolainaa kokonaisuudessaan takaisin tänä vuonna. Opposition useiden puolueiden vastalauseissa onkin yhteen ääneen vaadittu pakkolainan takaisinmaksua.

Hoitotakuu on yllättävän hyvin toteutunut, kiitos siitä terveydenhuollon henkilöstölle, STM:n virkamiehille ja myös ministeri Hyssälälle, joka on valvonut yhdenmukaisia hoitokriteereitä erittäin ansiokkaasti. Hallitus leikkasi kuitenkin tänä vuonna 25 miljoonaa hoitotakuuvaroja ja ensi vuonna aikoo leikata taas 25. Tämän vuoksi sairaaloiden osastoja joudutaan sulkemaan ja työmäärää rajoittamaan, koska ei ole varaa palkata lisää henkilöstöä eikä maksaa minkäänlaisia palkanlisiä hoitajille. Hoitohenkilökunnasta on kova puute, ja tämä puute voitaisiin ainakin väliaikaisesti korjata maksamalla palkanlisiä aivan välittömästi. Hoitohenkilökunta tarvitsee kuitenkin lyhyelläkin tähtäimellä myös oikeita palkankorotuksia, ja se kuuluu nyt kiireesti tuponeuvottelupöytään.

Evo-rahoitusta pyritään kasvattamaan tällä kaudella 5 miljoonaa euroa vuodessa, mutta jälkeenjääneisyyshän on yksi kolmasosa siitä, mitä se oli vuonna 1995, eli se on kymmeniä miljoonia. Evo-rahoituksen jälkeenjääneisyydestä seuraa, että erikoislääkäreitä, erikoishammaslääkäreitä valmistuu yhä vähemmän ja pian lääketieteellinen tutkimuksemme ja osaamisemme ei ole enää sitä korkeaa tasoa, mitä se nyt on. Evo-rahoituksen jälkeenjääneisyys on ristiriidassa hallituksen tutkimuspolitiikan kanssa. Akatemian ja säätiöiden rahoittamalla tutkimusrahalla yleensä tehdään lääketieteellistä perustutkimusta. Tulokset jäävät tutkimustasolle, mikäli niitä ei pystytä tuomaan kliiniseen käyttöön. Kliiniseen tutkimukseen on juuri tämä evo-tutkimusrahoitus tarkoitettu, ja nyt se on siis pahasti jälkeenjäänyt.

Olen optimistinen sen suhteen, että kunta- ja palvelurakenneuudistus toteutuu. Terveydenhuolto ja sosiaalitoimi ovat puolet ja opetustoimi 25 prosenttia kuntien menoista. Nämä peruspalvelut tulee ensin organisoida. Nyt on jo syntymässä terveys- ja sosiaalipiirejä, ja tämä piirien syntyminen onkin varsin toivottavaa kehitystä. Meidän tulisi myös yhdistää kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki ja tällä tavalla saada saumaton palveluketju potilaalle ja mahdollisimman edullinen toiminta.

Yliopistojen perusrahoitusta on lisättävä, ja olen erittäin pahoillani siitä, että ministeri Kalliomäki ei uskaltanut tehdä esitystä valtioneuvostolle EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksusta. Tällä maksulla pystyisimme järjestämään englanninkielistä opetusta ja englanninkielisiä opettajia. Tästä hyötyisi Suomen kansantalous ja hyötyisivät ennen kaikkea suomalaiset opiskelijat. Voisimme tehdä yliopisto-opetuksesta vientiartikkelin, kuten on Australiassa. Toivottavasti tämä kehitys toteutuu seuraavalla hallituskaudella. (Puhemies: Ed. Asko-Seljavaara, 5 minuuttia!)

Lopuksi kannatan ed. Sasin tekemää ehdotusta vastalauseeseen 1 sisältyvien lausumaehdotusten hyväksymisestä.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta sisäasiainministeriön toimialan kehysasioihin.

On erittäin tärkeätä, että hallituksen piirissä tapahtuneen valmistelun pohjalta siviilikriisinhallintaan kohdennettujen määrärahojen lisäys vuosittain 1 miljoonalla eurolla on nyt sovittu. Tämän vuoden talousarviossa talousrikollisuuden torjuntaan osoitetut määrärahat sisältyvät poliisitoimen määrärahoihin myös kehyskaudella, ja tämä on meidän painopistealueemme jatkossakin. Menopaineita aiheuttavat seuraavalla vaalikaudella poliisitoimen menojen puolella toimitilahankkeet, biometriahankkeet sekä sähköisen asioinnin, telekuuntelun ja -valvonnan ja liikenneturvallisuuden kehittäminen.

Sisäisen turvallisuuden toimialoilla käynnistetään sisäasiainministeriön tuottavuusohjelman mukaiset toimenpiteet, kuitenkin siten, kuten alusta pitäen olemme linjanneet, että operatiivisissa tehtävissä toimivien poliisimiesten, rajavartijoiden ja hätäkeskuspäivystäjien lukumäärää ei vähennetä.

Poliisin hallinnon osalta paikallispoliisin piirijako- ja yhteistoiminta-alueita uudistetaan ja johto-organisaatiota kevennetään ja myöskin valmistelussa on kihlakuntarajat ylittävän täydellisen yhteistoiminnan mahdollistaminen. Hallinnon kehittämistoimet kohdistetaan poliisin alue- ja keskushallintoon. Turvallisuustason säilyttämiseksi pyritään poliisien lukumäärä pitämään todella linjauksen mukaisesti vuoden 2002 tasolla. Paikallispoliisin ja liikennevalvonnan taso turvataan ja voimavarat kohdennetaan rikostorjuntaan sekä hälytystehtäviin.

Hätäkeskusjärjestelmän toiminta vakiinnutetaan erityisesti Pääkaupunkiseudulla.

Pelastusopistoa koskevan lakiehdotuksen mukaan opiston lakisääteisenä tehtävänä on antaa tämän vuoden elokuun alusta alkaen siviilikriisinhallintakoulutusta. Pelastusopiston yksikkönä toimivasta Kriisinhallintakeskuksesta haluamme kehittää kansainväliset vaatimukset täyttävän koulutuskeskuksen.

Rajavartiolaitosta kehitetään erityisesti johto-organisaation ja sotilaallisen maanpuolustuksen tukipalvelujen osalta. Jatkamme myös Tullin, Rajavartiolaitoksen ja poliisin toimintojen kehittämistä nimenomaan niin, että niiden ja muiden palvelujen sekä voimavarojen käyttö myöskin järkevästi yhteensovitetaan. Sisäasiainministeriö käynnistää myös toimenpiteet Rajavartiolaitoksen kiinteistökannan siirtämiseksi Senaatti-kiinteistöjen hallintaan vaiheittain.

Tässä eräitä pääkohtia.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti sitten ajankohtaisiin kysymyksiin.

Olemme erittäin pitkäjänteisesti yleisurheilun MM-kisojen edellyttämällä ja osoittamalla tavalla koko ajan valmistautuneet myöskin EU-puheenjohtajuuden edellyttämiin turvallisuusjärjestelyihin. Valtiovarainministerin ja hallituksen piirissä asiaa on erittäin hyvällä, rakentavalla tavalla valmisteltu jo pitempään, ja on myönteistä voida tänään todeta, että vaikka meillä ei tietenkään liity mitään konkreettisia turvallisuusuhkia puheenjohtajuuteen, niin poliisin ja Rajavartiolaitoksen toiminnan suunnittelun peruslähtökohta, se, että kokousten ja kokousvieraiden turvallisuus voidaan taata kaikissa tilanteissa, on hyvissä, myös taloudellisissa, raameissa tämänpäiväisen hallituksen neuvottelun jälkeen. Tämän vuoden talousarviossahan osoitettiin jo 2 miljoonaa euroa poliisille lisämäärärahoja puheenjohtajuuden edellyttämiin tehtäviin. Tämän päivän neuvotteluissa osoitettiin vielä 6 miljoonaa euroa lisää ja myöskin mahdollisiin Rajavartiolaitoksen toiminnallisiin tarpeisiin 0,5 miljoonaa euroa. Tältä osin poliisijohdon lailla olen hyvin tyytyväinen hallituksen vastuulliseen ja turvallisuusasiat esille tuovaan lähestymistapaan. On tietysti selvää, että Lahden kokouksen ja eräiden muiden osalta ei ole varautuminen myöskään meidän suunnittelupuolelta ollut mahdollista. Tämä selvitetään mahdollisimman nopeasti myöskin, syksyn lisäbudjettikäsittelyyn mennessä.

Sitten, arvoisa puhemies, on ollut surullista, että vaikka poliisikoulutuskeskustelua yritetään käynnistää — ymmärrän tietysti vaalien lähestyessä — eväät ovat vähän laihat lähinnä poliisikoulutuksen ja työelämän vastaavuuden osalta.

Koulutusmääriähän nostettiin vuodesta 2004 alkaen 360:stä 408:aan, jotta voidaan vastata arvioituun kokonaispoistumaan, joka tulee olemaan vuosittain 300—400, ja että toisaalta voimme poliisien määrän säilyttää vuoden 2002 tasolla. Koulutuspoliittiset linjauksethan vaikuttavat kolmen vuoden viiveellä. Poliisikoulusta viime vuonna valmistuneista 345:stä kymmenkunta oli ilman työtä. Tänä vuonna tammikuussa, helmikuussa ja huhtikuussa valmistuneista 135:stä 52 oli 5.5. ilman työtä. Alkuvuodesta valmistuneet ovat joutuneet odottamaan työllistymistä muutamia kuukausia. Osa valmistuneista haluaa työpaikan omalta kotipaikkakunnaltaan esimerkiksi perhesyistä. Työnantajana ovat poliisin ohella olleet hyvin keskeisesti Hätäkeskuslaitos ja Tulli. Nämä ovat hyvin tärkeitä asioita, ja on hyvä, että myöskin Hätäkeskuslaitos on saanut kipeästi kaivattua työvoimaa hyvän koulutuksen saaneista poliiseista.

Mutta haluan myöskin eduskunnalle ilmoittaa, että olen poliisijohdon kanssa sopinut, että vastavalmistuneiden poliisien palkkaaminen puheenjohtajuusajan turvallisuustehtäviin määräaikaisiin työsuhteisiin selvitetään. Juuri valmistuneiden työllisyyden ja kokemuksen turvaamisen ohella keskeistä on täten myös keventää työssä oleviin kohdistuvaa erittäin suurta ylityö- ym. painetta, mitä EU:n puheenjohtajuus poikkeuksellisen voimakkaasti tulee osoittamaan.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ei tarkoitus ole politisoida suomalaista poliisia eikä vaalien alla nostaa mitään sellaisia uhkakuvia, mitä ei realistisesti voida myöskin todeta. Mutta niin kuin ministeri Rajamäki hyvin tietää, myös Poliisijärjestöjen Liitto on kiinnittänyt huomiota siihen, että järjestettävien kokousten turvajärjestelyiltä puuttuu noin 10 miljoonaa euroa. On erittäin mieluisaa kuulla tämänpäiväiset hallituksen päätökset tämän 6 miljoonan osalta, mutta voidaan sanoa, että siihen tavoitteeseen jää noin parin miljoonan gäppi, mihin Poliisijärjestöjen Liitto on kiinnittänyt omassa julkitulossaan huomiota.

Sen sijaan poliisin koulutuksesta ja resursoinnista on tehty useitakin kirjallisia kysymyksiä ja ne teidän vastauksenne on hyvin tarkkaan luettu. Nyt vastauksessanne totesitte, että vastavalmistuneiden poliisien käyttöönottoa EU:n puheenjohtajuustöissä selvitetään. Se on mieluisaa, mutta jos jämäkästi toimitte, arvoisa ministeri, niin vastaatte, että se toteutetaan, käytetään olemassa olevaa koulutettua henkilöstöä, nuoria henkilöitä, ja saadaan heidät työelämään (Puhemies koputtaa) edes puoleksi vuodeksi ja sitä kautta (Puhemies: Minuutti!) vältetään ylimääräisiä ylitöitä. Se olisi järkevää toimintaa.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tässä palautekeskustelussa kiittää ministeri Rajamäkeä nimenomaan siitä, millä tavalla hän on hoitanut ja hoitaa tehtäväänsä sisäministerinä, erityisesti, kun ajatellaan maamme turvallisuutta ja kun otetaan huomioon, mitä on tämän vaalikauden aikana tapahtunut esimerkiksi turkistarhauksen piirissä ja miten myöskin vaatetusliikkeitä, jopa yksittäisiä henkilöitä, on häiritty ja häiritään jatkuvasti, nyt oli viimeksi makasiinien poltto, näinhän voidaan kai sanoa. Näihin on puututtu sillä tarmolla, millä pitää puuttua, ja minusta ministeri Rajamäki ansaitsee tässä kyllä kiitokset näin eduskunnan edessä.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti erittäin positiivista, että ministeri voi tulla eduskuntaan kertomaan myönteisiä uutisia nimenomaan poliisien resursoinnin osalta, ja se tietysti ilolla täällä opposition puolellakin pannaan merkille.

Mutta sen sijaan me olemme monta vuotta puhuneet täällä eduskunnassa ja debatoineet myöskin ministerin kanssa kihlakuntien ongelmista. Kihlakunnissa käytännössä on ollut liian vähän rahaa käytettävissä kaikki nämä vuodet poliisien palkkaamiseen. Sen vuoksi yhä enemmän ja enemmän virkoja on avoimena, samanaikaisesti kun poliisikoulusta on yhä enemmän ja enemmän kaikilta kursseilta valmistunut poliiseja työttömiksi.

Arvoisa puhemies! Jos puhemies sallii, kysyn vielä tässä ministeriltä nimenomaan siitä: Riittääkö tästä tänään ilmoittamastanne 6 miljoonan euron määrärahasta sitten näihin kihlakuntien (Puhemies koputtaa) tarpeisiin rahaa?

Jari Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen hyvin ilahtunut myös siitä tiedosta, minkä ministeri kertoi, että poliiseja voitaisiin palkata lyhytaikaisiin prekariaattitöihin. Näköjään tähän puheenjohtajuuteen liittyy vastaavankaltaisia muitakin työsuhteita eri ministeriöissä. Ehkä tämä on kuitenkin se parempi tapa saada poliisille kokemusta kuin se, minkä näimme esimerkiksi tv-uutisissa eilen, että muuttolaatikoita muuttofirmoissa joudutaan poliisikoulutuksella kantamaan.

Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan ministeriltä erityisesti, onko tarpeen tehdä uusi turvallisuuspäivitys, minkä hän useasti on tehnyt, koskien sitä, että nyt on tehty päätös pitää ylimääräinen huippukokous Lahdessa. Eri tietojen mukaan, joita minulle on kerrottu, tämä on nyt ehkä suurin turvallisuushaaste, mitä Suomen puheenjohtajuuteen tulee, johtuen siitä, että käytännössä liikkumisen Helsingistä Lahteen täytyy tapahtua moottoritietä pitkin perjantai-iltapäivän tai -päivän kuluessa. Onko ministeriössä aloitettu valmistautuminen, ja onko arvioita, mikä tämän kustannusvaikutus tulee olemaan? Eri tietojen mukaan tämä olisi yksittäisesti Asem-kokouksen rinnalla suurin kustannuserä, mitä puheenjohtajuuteen tulee.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Monia tutkimuksia on tehty liittyen ihmisten kokemaan arjen turvallisuuteen, ja tässä yhteydessä ihmiset ovat ilmaisseet, kansalaiset Suomessa, erityisesti, että he haluaisivat nähdä ja tuntisivat olonsa turvalliseksi, kun poliisi olisi katu- tai kenttänäkyvyyden omaavana massana liikkeellä. Kysyisinkin ministeriltä: Onko tähän kansalaisten taholta tulleeseen arjen turvallisuuden vaatimukseen voitu vastata ja pystytäänkö ennen kaikkea tulevina vuosina vastaamaan?

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin hälytysajat ovat liian pitkiä monilla alueilla, ja tämä johtuu tietysti paikallispoliisin ym. poliisijärjestelyn tilanteesta. Nyt kun poliisipiirijako arvioidaan ja valmistellaan uudestaan, niin pidän hyvin tärkeänä, että nimenomaan poliisin läheisyysperiaatetta korostetaan, ei hallintoa, vaan poliisin toiminnallista lähtökohtaa.

Kihlakuntarajat ylittävä täydellinen yhteistoiminta parantaa rikostutkintaa ja toivon mukaan myöskin hälytyksellistä valmiutta. Minä haluan korostaa, että poliisin vahvuus on vuoden 2002 tasolla pidetty. Meillä oli viime vuonna valmistuneista toukokuun alussa tänä vuonna 9 poliisimiestä työttömänä. Tältä osin, mitä tulee tänä vuonna valmistuneisiin, 135:stä 52 ei ollut vielä sijoittunut 5.5. töihin. Seuraava päivitys tehdään 6.6. Nämä asiat ovat faktoja, eli varsin hyvin poliisikoulutuksesta päästään työelämään, mutta monella ovat kotipaikkaan eli paikkakuntaan ja perhesyihin liittyvät tekijät tietysti myöskin vaikuttamassa.

Nyt tämä lisäraha, joka tulee, takaa ja mahdollistaa meille hallitun turvallisuussuunnittelun, ja se on hyvin tärkeä näkökohta. Kirjallisissa vastauksissa liittyen poliisien vahvuuteen ja poliisien koulutukseen olen monta kertaa käynyt näitä yksityiskohtia läpi, mutta haluan korostaa sitä, että tämä esitykseni, jonka olen poliisijohdolle tehnyt tästä lyhytaikaisesta uusien, vastavalmistuneiden poliisien palkkaamisesta, on tietysti selvä linjaukseni. Se on myöskin asettamani tavoite. Edellytän, että tähän mennään mahdollisuuksien mukaan. Se varmasti kyllä on joka suhteessa hyvä ratkaisu, myöskin työssä olevien kuormituksen kannalta kuin uusien, juuri valmistuneiden poliisien näkökulmasta.

Ed. Vilén puuttui hyvin tärkeään asiaan. Ei pidä Lahden kokouksessa kustannuksista ministerinkään esittää mitään, kun valmistelu on kesken, mutta se on kiistatta selvä, että se on haasteellinen ja taloudellisesti vielä iso asia, jonka rahoitus pitää kunnolla selvittää ja sitten kyllä syksyllä katsoa kuntoon. Tällä hetkellä olemassa olevien kokousten osalta meillä on valmiudet ja suunnittelu hallinnassa, mutta tämä kysymys on tarkkaan käytävä läpi.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sinnemäki puhui niin loistavasti ja esitti niin kerta kaikkiaan tähdellisiä ja tärkeitä ponsia, että kannatan niitä kaikkia. Erityisen tärkeätä ed. Sinnemäen ja vihreiden ryhmäpuheenvuorossa oli se, että kiinnitettiin huomiota Suomessa yhä oleviin merkittäviin ongelmiin.

Oli suorastaan aika kiusallista kuunnella muun muassa valtiovarainministeriön tyytyväisyyttä siitä, kuinka Suomessa nyt olisivat asiat todella hyvin. Valtiovarainvaliokuntakin oli lukenut Stakesin uusimmat raportit siitä — nyt viittaan myös ed. Rundgrenin puheisiin aikaisemmin — että kaikilla ei mene todellakaan hyvin ja että varsinkin lapsiperheiden keskuudessa on valtavat tuloerot. Lapsiperheiden tuloerojen osalta Suomi ei todellakaan kuulu Euroopan vähäisimpien tuloerojen maihin, päinvastoin. Meille on syntynyt uudelleen Suomeen kymmenien vuosien jälkeen se ikävä tilanne, että osa lapsista on jo lähtötilanteessa aivan epäreilussa asemassa niiden mahdollisuuksien suhteen, miten he voivat kouluttaa itsensä, saada tukea ja turvaa ja apua. Pienimpänä tekijänä tässä katastrofissa ei ole Heinäluoman ja Vanhasen alkoholipoliittinen linjaus. Se on merkittävässä määrin lisännyt näiden perheiden ahdinkoa, jota muun muassa se, että hallitus ei ole auttanut yksinhuoltajia, on omalta osaltaan lisännyt. Tältä osin Suomessa menee huonosti. Noin viidennes lapsista on selvästi huonommassa asemassa kuin koskaan, ja se tulee näkymään heidän koko tulevaisuudessaan.

Mutta sitten, puhemies, ajattelin puhua lakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa oikeusministeriön hallinnonalalta kehyksistä, koska valiokunta katsoi, toisin kuin muut erikoisvaliokunnat, että meidän osaltamme kehitys näyttää niin huolestuttavalta varsinkin tämän niin sanotun tuottavuusohjelman takia, että valiokunta poikkeuksellisesti käsitteli kehysohjelman niin sanottuna omana asianaan. Olemme antaneet lausunnon n:o 7 tältä vuodelta koskien oikeusministeriön hallinnonalan tulevia valtavia henkilöleikkauksia, joihin siis hallitus on yksimielisesti sitoutunut.

Yli 500 ihmistä pois lähivuosina oikeushallinnosta, vankeinhoidosta — se on aivan mahdoton yhtälö. Oikeushallinnosta on itse asiassa jo kaikessa hiljaisuudessa kuluneen vuoden aikana poistettu lähes 60 virkaa. Samaan aikaan meillä on kuitenkin yhä voimassa perustuslain 21 §, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Meillä on jo viime vuosilta monta Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota siitä, että Suomessa ei ole oikeusprosessia pystytty hoitamaan riittävän nopeasti. Valitettavasti, ja näin valiokunta myös yksimielisesti toteaa lausunnossaan, niitä tulee lisää. Tiedetään jo, että valituksia on käynnissä ja että ne ovat aivan aiheellisia valituksia. Suomalainen oikeuslaitos kärsii resurssipulasta jo nyt. Se näkyy meillä muun muassa hallinto-oikeuksissa, se näkyy kaavavalitusten viipymisenä, mutta kaikista vastuuttomimmin se näkyy jopa rikosasioissa. Varsinkin täällä ruuhka-alueilla oikeuslaitoksessa ei ole tarpeeksi väkeä. Oikeusministeriön sisältä näitä resursseja ei voi etsiä, koska niin kuin muun muassa ed. Sinnemäkikin puhui ja niin kuin valtiovarainvaliokuntakin on huomauttanut, vankeinhoitoonkin tarvitaan huomattavasti lisää väkeä, eikä sieltäkään voida näitä kehykseen sisällytettyjä henkilöstöleikkauksia tehdä.

Niinpä valiokunta yksimielisesti — huom. siis hallituspuolueidenkin kaikki kansanedustajat — päätyi toteamaan muun muassa, että kehyspäätöksen vaikutus tuomioistuinlaitokseen antaa aihetta huoleen oikeuslaitoksen toimintakyvyn säilymisestä — siis yksimielisesti — ja että kiinnitetään vakavaa huomiota siihen, että tällä tavalla oikeuslaitosta ei voida johtaa: sitouduttaisiin poistamaan valtava määrä ihmisiä laitoksesta, joka ei nytkään enää pysty täyttämään kaikilta osin toisissa rikosjutuissa muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja meidän perustuslakimmekin vaatimusta riittävän nopeasta oikeudenkäynnistä. Täytyisi toimia niin, niin kuin valiokunta tulee omassa ikään kuin valmistelevassa työssään syksyn aikana perehtymään, että ensin mietittäisiin, mitä kaikkia muutoksia oikeuslaitoksen sisäisessä toiminnassa voitaisiin tehdä, että saataisiin sitä tehostetuksi mutta turvattua samalla oikeusturva.

Nyt erityisesti, kun täällä salissa on vielä aika paljon keskustan edustajia, haluaisin vielä kerran varoittaa, että tämä kehyspäätös ja nämä henkilöstöleikkaukset tulevat vääjäämättä johtamaan muun muassa tuomioistuinlaitoksen mutta myös syyttäjälaitoksen osalta siihen, että palvelut maakunnissa tulevat vähenemään. Meidän on pakko ruveta (Puhemies koputtaa) yhdistämään tuomioistuimia, käräjäoikeuksia, jos tätä hallituksen valtavaa henkilöstöpoliittista virhettä aiotaan toteuttaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan alkuun haluan todeta, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on kristillisdemokraattien vastalause 3 ja neljä lausumaehdotusta, joita haluan kannattaa. Nämä lausumaehdotukset hyvin vahvasti kohdentuvat juuri niihin kipeisiin asioihin, mistä täällä on puhuttu.

Kunnille kustannustenjaon tarkistuksessa syntynyt velka tulisi maksaa jo ensi vuonna, se 280 miljoonaa. Samoin on kysymys siitä, miten liikennemäärärahoja perustienpitoon ja perusradan kunnossapitoon lisättäisiin, että liikenteen henkilövahingoilta voitaisiin välttyä. Samoin on kysymys siitä, että verotuksen rakennetta tulisi korjata nimenomaan sillä tavalla, että veronkevennykset olisivat sosiaalisesti oikeudenmukaisempia ja kansalaisten hyvinvointia tukevia. Neljäntenä pontena on tärkeä ponsi siitä, että me vahvistaisimme hyvinvointipalveluitamme. Niitä voidaan vahvistaa sillä tavalla, että menokehyksissä varauduttaisiin sosiaali- ja terveysalan hoitohenkilökunnan palkkatason nostamiseen kuin myös vähimmäiseläkkeen selvään tasokorotukseen ja eläkelainsäädännön eläkeläisiä syrjivien epäkohtien poistamisen seuraamuksien vaativiin lisämenotarpeisiin.

Erityisesti otan esille kysymyksen sosiaali- ja terveysalan hoitohenkilökunnasta, sen riittävyydestä. Sain olla Norjassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan matkalla, ja oli hienoa kuulla siellä, minkälainen työntekijämäärä Norjassa on suhteessa potilaisiin tai asiakkaisiin ja miten palvelussa pyritään kiinnittämään nimenomaan laatuun huomiota.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota ikääntyvään väestöön ja toteaa siitä aiheutuvan julkisten menojen kasvua. Mielestäni tässä yhteydessä olisi vahvasti pitänyt nostaa esille se — ei pelkästään, että aiheutuu julkisten menojen kasvua — miten vastataan tähän ikääntymiseen vanhusten palvelujen lisäämisellä, minkälaisia painotuksia tulee kotipalveluun, laitospalveluun tai mahdollisesti palveluasumiseen, kaikkeen siihen, mitä ikäihmisten tarpeet edellyttävät, jotta heidän hyvinvointinsa säilyisi ja he voisivat saada laadukkaita palveluita. Siihen ei tässä mietinnössä ole kiinnitetty huomiota.

Toiseksi kuntatalous. Kylläkin todetaan se, mitenkä kuntatalous pysyy edelleen kireänä, vaikka valtiontalous on hyvässä kunnossa. Jatkossakin kuntatalous vain kiristyy, voi sanoa näin. Siksi tuntuu kohtuuttomalta, että valtio ei maksa takaisin pakkolainaa eli kustannustenjaon tarkistuksessa syntyvää velkaa, ei myöskään indeksitarkistuksia, indeksikorotuksia, tule täysimääräisinä.

Mietinnöstä on myös todettavissa se, miten leikataan Kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalihuollon hankkeen toteuttamiseen osoitettuja lisäpanostuksia, eli niissä ei ole riittävästi resursoitu, jotta kaikki ne vaateet, mitä hoitotakuu ja sosiaaliset kysymykset edellyttävät, toteutuisivat. Väestön ikääntyminen ja siihen liittyvä palvelutarve olisi otettava todella vakavasti.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä haluan ottaa esille tämän, minkä edellä ed. Braxkin toi esiin, nämä henkilötyövuosien leikkaukset, vähentämiset. Ne näkyvät nimenomaan sellaisilla aloilla, millä ei pelkästään toteudu se, että saadaan kehitettyä tuottavuutta tai saadaan toimintaa kehitettyä rationaalisemmaksi, vaan ne näkyvät palveluiden heikentymisenä, koska on kysymys valvontapalveluista, on kysymys perusopetuksesta, esimerkiksi yliopistoissa ja siitä, mitä tapahtuu vankiloissamme ja eri puolilla näissä, mitä oikeusturvaan liittyvissä kysymyksissä täällä jo esille tuotiin.

Aivan lopuksi, arvoisa rouva puhemies: Täällä kokoomuksen vastalauseessa on mielestäni hyvin todettu, että kuntien talousahdingon maksajina ovat koululaiset. Näin on. Nyt kun ikäluokat pienentyvä, (Puhemies: 5 minuuttia!) miksi siitä säästyvät rahat eivät palaudu perusopetuksen kehittämiseen?

Arvoisa puhemies! Todella kannatin hänen esittämiään lausumaehdotuksia.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen valtiontalous on saatu viidessätoista vuodessa kestävälle pohjalle. 1990-luvun taitteen katastrofaalisesta lamasta on toivuttu, ja valtio on kyennyt jo pitemmän ajan lyhentämään velkaansa.

Sekä valtiontalouden että kansantalouden suotuisan kehityksen taustalla on koheneva työllisyyskehitys. On uskomatonta, että Suomi on kyennyt tässä globaalin kilpailun tilanteessa toistaiseksi selviytymään tällä tavalla. Vaikka työpaikkoja siirtyy lähemmäksi markkinoita aina Kaukoitään saakka, ovat monet yritykset pystyneet myös luomaan uusia työpaikkoja Suomeen.

Tämä myönteinen kehitys on perustunut jopa yli 3 prosentin talouskasvuun, jonka ennakoidaan nyt hidastuvan 2,5 prosentin tasoon. Nämä luvut ovat korkeampia kuin muissa Euroopan maissa keskimäärin. Suomi on siis pärjännyt eurooppalaisessa sarjassa muita paremmin. Hallitusta voidaan syyttää monista asioista, mutta tällä makrotalouden osa-alueella, joka ei ole kaikkein merkityksettömin, hallituksen onnistumista arvioitaessa Vanhasen hallitus on menestynyt kiistatta hyvin.

Kansanedustajana, riippumatta siitä, että olen hallituspuolueen kansanedustaja, koen kuitenkin velvollisuudeksi nostaa tähän makrotason onnistumisia kirjaavaan ja kiittelevään keskusteluun myös ruohonjuuritasolta toisenkin näkökulman. On pakko kysyä, miksi kansan syvissä riveissä elää vähintäänkin epäileväisiä ajatuksia hallituksen politiikkaa kohtaan. Monin paikoin isänmaatamme on jopa suoranaista pettymystä, myös hallituspuolueitten piirissä.

Olisiko syy siinä, että joukossamme on liian paljon sellaisia kansalaisia, joita valtiontalouden ja kansantalouden hyvä tila ei ole koskettanut henkilökohtaisesti? Tietenkin voidaan heti sanoa, että alhainen korkotaso aivan varmasti koskettaa positiivisella tavalla jokaista suomalaista. Yrittäjät, asuntolainan maksajat, auton ostajat jne. hyötyvät alhaisesta korkotasosta. Uusista työpaikoista toimeentulonsa saavat luonnollisesti hyötyvät tästä kehityksestä. Mutta koska tutkimusten mukaan tuloerot kasvavat, merkitsee tämä kiistatta sitä, että toisten tulotaso nousee nopeammin kuin toisten. Tämä herättää luonnollisesti pintaan supisuomalaisia tunteita. Kateuden kanssa vielä pärjätään, mutta jos tämä kääntyy katkeruudeksi ja toivottomuudeksi, silloin olemme vaikeuksissa.

Tämän vuoksi ajattelen, että hallitukselta on myös edellytettävä herkkyyttä näille suomalaisten tunteille. Me olemme nimittäin omaksuneet vahvasti sellaisen arvomaailman, että pyrimme kantamaan yhdessä vastuuta kansakunnan menestyksestä. Me olemme käyneet omat syvät kriisimme ja selvinneet niistä yhdessä. Tästä syystä eivät vain ne ole huolissaan kansakunnan tulevaisuudesta, joilla menee keskimääräistä huonommin taloudella mitaten, vaan myöskin suuri osa niistä, joilla menee hyvin. Monet heistäkin kysyvät ainakin hiljaa sisimmässään, voiko Suomella olla edessään hyvä tulevaisuus, jos se omaksuu kritiikittä globalisaatiomaailman lainalaisuudet, joista monia yleisesti nimitetään uusliberalistisiksi periaatteiksi.

Sanalla sanoen, kansanedustajana on syytä kysyä hallitukselta, miten se aikoo vakavasti vastata tähän ongelmakenttään. Onko meillä suunnitelmia vastata köyhyysongelmaan ja tuloerojen kasvuun? Jos on, niin mitä nämä keinot voisivat nykymaailmassa tässä talouden tilanteessa olla? Mielestäni tarvitsemme joitakin uusia avauksia, jotka herättävät laajemmissa kansalaispiireissä kasvavaa luottamusta yleistä politiikkaa kohtaan. Me olemme Euroopan unionin jäseniä, mutta meillä on vahva suomalainen identiteetti ja me haluamme säilyttää tämän suomalaisen identiteetin. Ja tähän identiteettiin kuuluu yhteisvastuu koko kansan hyvinvoinnin edistämisestä. Tämä ajatus sisältää niin pieneläkeläiset, opiskelijat, työttömät kuin maaseudun väen ja kaupunkien syrjäytyneet.

Suomalaiseen ajattelutapaan ei kuulu riemuun ratkeaminen vain voittajien onnea seurattaessa. Meissä elää vahvasti halu osallistua myös niiden ahdinkoon, joilla ei syystä tai toisesta mene hyvin. Tässä ei ole aina edes kyse rahasta; on kyse myös sen ilmapiirin luomisesta, joka yhteiskunnassa pääsee vallitsevaksi. Haluan korostaa, että minun mielestäni raitishenkinen yrittäjyyden, työn tekemisen, ahkeruuden ja sosiaalisen vastuun ilmapiiri eivät ole toisiaan pois sulkevia.

Valtiovarainministeriö on listannut kehitystarpeita: joukkoliikenne, tutkimus ja tuotekehitys, lapsiperheet, kehitysyhteistyö, maaseudun kehittäminen, ympäristötyöt. Liikenneasiat haluan vielä itsekin nostaa tähän lopuksi, arvoisa puhemies, tällaiseksi kehittämishankkeeksi. Maan alueellisten erojen tasaamiseen eivät riitä ainoastaan EU:n aluekehitysohjelmat. Liikenneinfra on keskeinen osa tasa-arvon rakentamista tähän maahan. Monissa Lapin pitäjissä kuljetaan sadankin kilometrin päivämatkoja ...

... savisia sorateitä pitkin, ja se on liikaa päivittäiseen työssäkäyntimatkaan näissä olosuhteissa. Erittäin suuret haasteet juuri tällä infra-alueella ovat, ja paineet tulevien vuosien kehyksiin ovat olemassa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Paperikoneet seisovat jälleen. Lähes päivittäin olemme voineet lehdistä lukea uutisia siitä, että teolliset työpaikat siirtyvät Suomesta halvemman työvoiman maihin ja lähemmäs kasvavia markkinoita.

Kehityksen suunnan muuttaminen vaatii muutoksia maamme monissa järjestelmissä. Yksi niistä on verotusjärjestelmä ja myös yleisemmin yritysten kilpailuedun turvaaminen täällä Suomessa. Pelottavalta näyttää kuitenkin, että hallitus reagoi liian hitaasti tuon kilpailuaseman muutokseen. Äskettäin Arvelan kakkostyöryhmä esitti yritysten veropoistojärjestelyihin muutosehdotuksia, jotka mielestäni käytännössä lopettavat nykyiselläänkin vähäiset kone- ja kalustoinvestoinnit.

Suomi teollistui aikoinaan hyvin nopeasti. Me hyödyimme suhteessa kilpailijamaihimme uuden teknologian kehitystyössä ja edelleen sen käyttöönottamisessa. Tuohon aikaan moni jo teollistunut maa kärsi teknologian ja järjestelmiensä vanhanaikaisuudesta, kun taas Suomessa nykyaikainen kone- ja laitekanta antoi hyvän kilpailuedun. Jotta tuo kilpailuetu ei katoa, on teollisuuden investoitava koneisiinsa tauotta. Nyt kuitenkin ote on päässyt siltä osin herpaantumaan. Jotta teolliset työpaikat voidaan Suomessa säilyttää ja viennin taso ylläpitää, on Suomessa kehitettävä verotusta yritystoimintaa ja investointeja tukevaksi unohtamatta tietysti palkansaajia. Muussa tapauksessa me voimme vain sammutella valoja tehtaissa ja teollisuushalleissa.

Arvoisa puhemies! Ikuisuusaihe väylien peruskorjaus ja investoinnit on aiheuttanut tässä salissa ja aiheuttaa varmasti edelleenkin kovia keskusteluja ja kinasteluja. Väyläpolitiikan suunnittelu on Suomessa aivan liian lyhytjänteistä, ja erilaiset välistävedot ovat vielä värittäneet hankkeiden eteenpäinmenoa tai päinvastoin. Siis varsinaista siltarumpupolitikointia, joka entisestään on vaikeuttanut järkeviä ja tarpeellisia investointipäätöksiä. Tähän ei ole syyllistynyt pelkästään tämä hallitus, vaan toimintamalli on ollut käytössä aivan liian kauan.

Jälleen kerran meidän suomalaisten olisi syytä ottaa mallia länsinaapuristamme ja siirtyä vastaavanlaiseen järjestelyyn, jossa väylähankkeiden ratkaisut sovittaisiin yhteisesti ja siten, ettei välistävetoja enää tarvittaisi. Vastaavaa esitti myös asiantuntijatyöryhmä lausunnossaan. Päätökset meillä pitäisi tehdä noin kymmenen vuoden tähtäimellä, jolloin hankkeiden valmistelu ja aikataulutus olisivat järkevästi toteutettavissa. Suomessa tieinvestoinnit ovat ylipäänsä jääneet kauas vähimmäistarpeesta. Joka vuosi väylästömme rappeutuu. Meidän on korkea aika nostaa liikenneinframme arvoiseensa asemaan poliittisessa päätöksenteossa.

Arvoisa puhemies! Suomea on totuttu pitämään Pohjolan turvallisena lintukotona. Viimeaikainen kehitys on kuitenkin antanut selviä merkkejä siitä, että kansainväliset vaikutteet ovat rantautumassa myös Suomeen. Tämä on syytä huomioida, varsinkin kun kohdistamme resursseja kansalaistemme sisäisen turvallisuuden kannalta keskeisimmälle toimijalle, poliisille.

Poliisien määrän tasoksi olemme sopineet vuoden 2002 tilanteen. Tämä linjaus on koettu kannatettavana, mutta käytäntö on osoittanut, että paikallispoliisien määrä on tuosta tasosta pudonnut. Osittainen selitys löytynee poliisivirkojen siirtämisestä huumausaineiden ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnan sekä talousrikollisuuden ehkäisyn piiriin. Näin ollen paikallispoliisin resursseja on jouduttu vastaavasti pienentämään, ja tämä on ollut suoraan pois kansalaisten perusturvallisuudesta. Jotta kansalaisten turvallisuus voidaan taata, on paikallispoliisien virat säilytettävä. Tätä vaatii voimakkaasti myös kansalaismielipide.

Turvallisuusajattelussa toinen ehdotonta muutosta kaipaava asia ovat vankeinhoitolaitoksen resurssit, jotka ovat jääneet täysin riittämättömiksi (Puhemies: 5 minuuttia!) suhteessa minimitarpeisiin. Nykyisellään vankiloista uhkaa tulla yhteiskunnan ruutitynnyreitä.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pitkäjänteisyys ja ennustettavuus ovat määreitä, jotka sopivat niin yksityistalouden kuin valtiontaloudenkin kannattimiksi. Samaan toimintatapaan tähtäävät myös yritykset. Suunnitelmallisuus rahan käytössä on sekin paikallaan, olkoonpa taloudessa lasku- tai noususuhdanne. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kun valtiontalouden kehykset on määritelty neljän vuoden sykliin, tarkistamisen paikka on todellakin jo puolivälissä, kuten valtiovarainvaliokunta on mietinnössään todennut. Tarkistus on syytä ottaa käyttöön tai vaihtoehtoisesti hyväksyä menettelytapa, jossa sallitaan joustavuutta tiettyjen euromäärien sisällä.

Kunnianhimoinen velanlyhennys tuo vakautta tuleville vuosille ja maireita nyökkäyksiä Euroopan talousmiesten suunnalta, mutta me itse olemme vastuussa kuitenkin maamme arjen sujumisesta. Olemme vastuussa — esimerkin ottaakseni — arjen sujumisesta kouluissa, joissa kamppaillaan entistä vaikeamman oppilasaineksen kanssa, tai perheissä, joissa sairastetaan, ollaan työn ulkopuolella tai eletään normaalia lapsiperheen arkea, jossa palkka ei riitä perustoimintaan, asumiseen, ruokaan tai vaatetukseen. On välttämätöntä, että tarkastelemme valtion tulo- ja menoarvioita joustavammin. Toiseksi, tarvitaan ratkaisuja, joilla taataan maallemme elintärkeät edellytykset, kuten infra sekä koulutus tai energian saanti, kohtuuhintaan.

Kun liikenteestä kerättävät tuotot alkavat hipoa maanteillä opastetaulujen korkeuksia, on paikallaan arvioida tietyn osan korvamerkintää autoilun kulujen huojentamiseksi tai edes tiestön korjaamiseen unohtamatta liikenneturvallisuutta. Naapurimaamme on päättänyt investoida liikenteen sujumiseen tähtääviin toimiin 38 miljardia euroa tulevina vuosina. Siinä on meillä oppimista. Globalisaatio tulee entisestään lisäämään pienten ja keskisuurten yritysten merkitystä Suomen taloudessa ja työllistämisessä. Omistamisen on siksi oltava kannattavampaa kuin yrityksen myymisen. Ratkaisut yritysten ja teollisuuden edellytysten parantamiseksi ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Uudet tuotantotavat, uudet valtausalueet elinkeinosektorillamme maamme eri osissa tukevat koko maan tasapuolista kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Paljon hyvää on saatu aikaan kehysmenettelyllä, mutta korjaamista toki on. Kiitosta annan hallituspuolueidemme yksituumaisuudesta siinä, että yhteinen näkemys on saavutettu tulovirran ja työllisyyden vahvistamiseksi. Suurimmat haasteet liittyvätkin jakovaraan ja sen suuntaamiseen. Olisin valmis harkitsemaan erityisen tarkasti ylijäämän suuntaamista ennalta ehkäiseviin toimiin. Seuraukset kantaisimme kevyempinä sosiaalisektorin ja terveydenhuollon kustannuksina. Tulevaisuus on jälkikasvumme käsissä. Olosuhteita on siksi rakennettava sen mukaisesti, että saamme väestön rakennemuutoksen vaatimat ratkaisut tehtyä omin voimin ja ennen kaikkea Suomen kilpailukyvyn säilyttäen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 on lähtökohdiltaan myönteistä luettavaa. Vanhasen hallituksen saavutukset uusien työpaikkojen luomisessa ja työllisyyskehityksessä muutenkin ovat myönteisiä. Valtiontalouden tilanne ja siihen liittyvä valtionvelkojen raju lyhentäminen ovat tulevaisuudenuskoa vahvistavia tekijöitä. Toisaalta tiukan kehys- ja budjettipolitiikan vastakkaisina ilmiöinä ovat aluekehitystä tukevien liikenneinvestointien tarve sekä kuntatalouden akuutin lisärahoituksen tarve. Nämä tuovat päänvaivaa ainakin edustajille ja varmaan myös kuntapäättäjille.

Myönteisiä tunnuslukuja ovat, kuten täällä on kuultu, vuoden 2005 budjetin 1,5 miljardin euron ylijäämäisyys, noin 50 000 uuden työpaikan syntyminen viime vuonna sekä valtionvelan aleneminen jo nyt alle 40 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Talouskasvun on arvioitu olevan 3—4 prosentin haarukassa arvioijasta riippuen. Kaikki nämä luvut ovat kärkiluokkaa EU:n jäsenmaiden joukossa ja herättävät kunnioitusta maailmanlaajuisesti. Vanhasen punamultahallitus on näin ollen löytänyt oikeita lääkkeitä vastatessaan tulevaisuuden haasteisiin.

Suurin haasteemme on väestökehitykseen ja väestön rakenteeseen liittyvä demografiaongelma. Työelämästä poistuu 10 000 henkilöä enemmän kuin sinne oppilaitoksista ja muilta tahoilta tulee. Ennusteet työvoimapulasta ovat juuri näinä aikoina muuttumassa aidoksi todelliseksi ongelmaksi. Jo nyt raskaisiin ja heikommin palkattuihin töihin on vaikea saada työvoimaa.

Kuntatalous on kustannuskehityksensä vuoksi edelleen kireä. Niinpä kunta- ja palvelurakennehankkeen etenemiseen ja seuraavaan valtionosuusratkaisuun kohdistuvat odotukset ovat suuret. Rakenteellisten uudistusten ja yhteistyön lisäksi tarvitaan myös resursseja. Perhepolitiikka ja pienimmillä eläkkeillä elävien toimeentulo ovat mielestäni ensisijaisia lisäresurssien tarvitsijoita.

Opintotuen kehittämistä tulee nykyisen hallituksen toimien tavoin jatkaa. Mielestäni opintorahan korotus ja ateriatuki kaipaavat kehystä. Myös niiden toisen asteen opiskelijoiden osalta, jotka joutuvat muuttamaan kotoa opiskelun vuoksi, opintotukijärjestelmää tulee kehittää.

Väylähankkeiden investointien välttämättömyys ja aluekehitystä tukeva rooli on tullut täällä jo hyvin esille. Maatalouden kansalliseen tukeen ja maaseudun kehittämiseen on kehykset löydyttävä. EU:n jäsenyyden menetyksistä kärsivän väestöryhmän on saatava heille luvattu kansallinen tuki maksimaalisena. Sen me olemme viljelijäväestölle sitoutuneet hoitamaan.

Arvoisa puhemies! Koulutus ja osaaminen, tutkimus ja tuotekehitys, innovaatiotoiminta kaiken kaikkiaan ovat olleet Suomen taloudellisen menestyksen avaimia. Koulutuspalveluja voidaan mielestäni huoletta myydä ulkomaisille maksaville asiakkaille. Ajankohtaiset bioenergiaan ja -teknologiaan liittyvät palvelut voivat olla esimerkkejä näistä myytävistä palveluista. Julkisten panostusten lisäksi tarvitaan myös yritysten omia t&k-panostuksia.

Menokehysmenettely on tasapainoisen talouden ja vakauden kannalta tarpeellinen. Kehyksen ahtaus suhteessa uusiin, ennalta arvaamattomiin asioihin aiheuttaa nyt päänvaivaa. Ennalta sitomatonta määrärahaa ja kehystä tarvitaan tulevaisuudessa ehdottomasti lisää.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käytävä kehyskeskustelu käydään talouden kannalta varsin myönteisissä tunnelmissa. Työllisyys on kehittynyt vahvasti, talouskasvu on nopeampaa kuin ennakoitiin kehystä hallituskauden alussa laadittaessa, ja myös valtion velkaantumisaste on alentunut selvästi ennakoitua nopeammin.

Osa-ansio tästä hyvästä kehityksestä kuuluu myös sille, että on noudatettu tiukkaa ja linjakasta talouspolitiikkaa ja osana sitä pidetty kiinni kehyksistä. Itse asiassa aikaisemmilla hallituskausilla ei ole taidettu näin hyvin pystyä alun perin suunnitelluista menokehyksistä koskaan kiinni pitämään. Tämä on lisännyt vakautta ja ennustettavuutta meidän talouteemme. Toisaalta se, että talous on kehittynyt paremmin kuin on ennakoitu, näkyy myös tämänpäiväisessä keskustelussa, koska silloin kun valtiontaloudessa on väljää, nostetaan hyvin helposti esiin myös niitä monenlaisia tarpeita, mitä eri puolilla yhteiskuntaa on.

Oppositio on arvostellessaan tänä päivänä kehystä vuosille 2008—2011 kutsunut sitä jopa hallituspuolueitten vaaliohjelmaksi. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan kehys ensi vaalikaudelle on ainoastaan pohjalaskelma, joka perustuu jo tällä hetkellä tiedossa olleisiin päätöksiin, ja on sitten seuraavan hallituksen asia tehdä ne tarkennukset ja viilaukset ja määrärahojen lisäykset ja kenties kohdentaa uudella tavalla veronkevennyksiä vaalien jälkeen sitten omaa hallituskauttaan varten.

Kehyksen kehittämistarpeita on valtiovarainvaliokunta tuossa mietinnössään listannut useita. Erityisen iloinen olen siitä, että valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota asiaan, josta olen itsekin usein täällä puhunut, viimeksi kehyksen lähetekeskustelussa, eli siihen, että kehyksen sisällä myönnettyjä, mutta syystä tai toisesta käyttämättä jääneitä määrärahoja voitaisiin kohdentaa seuraavana vuonna uudelleen tai käyttää myöhempinä vuosina. Tämä käyttämättä jääneitten määrärahojen uudelleen kohdentaminen toisi sitä tässäkin salissa kaivattua pelivaraa ja liikkumavaraa ja säätövaraa, mitä tarpeita sitten tällä hetkellä jäykäksi koettu kehysmenettely esille tuokin. Myös muut kehittämistarpeet, joita mietinnössä todetaan, eli investointimenojen ja käyttömenojen erottaminen sekä sitten väljyys tänne myyntivoittojen käyttösääntöihin, ne molemmat, ovat kaivattuja parannuksia sitten tulevia kehyksiä laadittaessa.

Arvoisa puhemies! Muutama tulevaisuuden haaste.

Täällä on kannettu keskustan edustajien ja osin myös esimerkiksi vihreitten edustajien suulla huolta lapsiperheitten asemasta. Vaikka nykyinen hallitus Vanhasen johdolla on tehnyt lukuisia lapsiperheitä hyödyttäviä muutoksia alkaen lapsilisien korotuksesta, minimiäitiys- ja vanhempainpäivärahojen nostosta, kotihoidon tuen korotuksesta jne., niin työsarkaa tuolla alalla riittää. Suunta lapsiperhepolitiikassa on käännetty, mutta tekemistä jää varmasti myös tuleville hallituksille.

Suomen talouden iskukyvystä huolehtiminen vaatii jatkossakin panostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Itse asiassa tällä kertaa kehys näyttää jopa hiukan niukalta näitten asioitten suhteen. Onkin toivottavaa, että nyt sitten valtionyhtiöitten myyntituloista kertyviä varoja pystytään nimenomaan liikenneinfran ohella myös tutkimus- ja tuotekehityshankkeisiin kohdentamaan.

Yksi erittäin hyvä osoite tutkimukselle ja tuotekehitykselle on bioenergian käyttö ja siihen liittyvä teknologia. Se voi olla myös meidän tulevaisuutemme yksi vientikivijalka. Esimerkiksi puubiomassaan perustuva bioenergian hyödyntäminen korjuuketjusta ja logistiikasta sekä polttotekniikasta alkaen on meillä Suomessa erittäin kehittynyttä, ja sille varmasti löytyy markkinoita esimerkiksi uusista Itä-Euroopan EU-jäsenmaista, Venäjältä ja miksei laajemminkin maailmalta.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus jatkaa vakaata talouskasvua turvaavaa mutta tiukkaa finanssipolitiikkaa. Hallitus on myös pyrkinyt varautumaan tulevaisuuteen, erityisesti niin sanottuun kaksoishaasteeseen eli väestömme ikääntymiseen ja samanaikaiseen globalisaatioon. Väestön ikääntyminen lisää julkisia menoja. Työvoiman väheneminen ja ammattitaitoisten työntekijöiden puute voivat hidastaa talouskasvua. Globalisaation, vapaan kansainvälisen kaupan ja kilpailun seurauksena tuotannollinen toiminta sijoittuu maailmanlaajuisesti sinne, missä sillä on kannattavimmat taloudelliset edellytykset. Tuotanto siis järjestäytyy uudella tavalla maailmanlaajuisesti. Merkittävää teollista tuotantoa ja työpaikkoja siirtyy koko ajan maamme ulkopuolelle. Näiden vastapainoksi tarvitaan maamme talouselämää edistävää talous- ja veropolitiikkaa. Samoin palveluiden turvaamiseksi koko maassa tarvitaan toimenpiteitä.

Täällä keskustelussa oppositio vaatii valtiolle lisää menoja lähes kaikkiin mahdollisiin kohteisiin. Joissain puheenvuoroissa valtion velkaantumisasteen on todettu olevan niin alhainen, että valtiontalouden ylijäämä pitäisi heidän mukaansa käyttää vuosimenoihin, siis lisää menoja valtiolle ja kunnille. Valtiolla on edelleen velkaa lähes 12 000 euroa jokaista suomalaista kohti. Viisihenkistä perhettä kohti on siis valtionvelkaa lähes 60 000 euroa ja korot päälle. Jos ilolla maksat verosi ja osuutesi valtionvelasta, niin ehkä sitten surutta voit vaatia lisää julkisia menoja eli julkisia palveluita. Itse en vaadi valtion menojen lisäämistä vaan menojen oikeudenmukaista kohdentamista.

Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomionsa liikenneväylien kehittämiseen ja kunnossapitoon. Kehyspäätös ei sisällä parannusta tieverkkomme ja rataverkkomme kunnossapidon rahoitukseen. Perustienpidon rahoitustaso on liian alhainen kunnossapidon tarpeisiin nähden. Täällä Etelä-Suomessa näyttää kyllä koska tahansa löytyvän muutama sata miljoonaa väylähankkeisiin, mutta jos maakunnissa, esimerkiksi Itä-Suomessa, on todellinen, perusteltu tarve, niin jo on tiukkaa. Tiet rapistuvat Itä-Suomessa ja joukkoliikennevaroja supistetaan. Tervetuloa vaan tutustumaan keväiseen tiestöömme!

Monilla kansanedustajilla on käsitys, että Suomessa harjoitettaisiin vahvaa aluepolitiikkaa ja että aluepolitiikan välineenä olisi paljon varoja edistämässä koko Suomen kehittämistä. Valitettavasti Suomi pitää EU-maiden joukossa toista tai kolmatta sijaa häntäpäästä lukien aluepoliittisilla tuilla eli rahalla mitattuna. En kuitenkaan vaadi lisää menoja valtiolle vaan nykyisten varojen tasapuolisempaa jakamista koko Suomen kehittämiseksi.

Mietinnössä otetaan vain lyhyesti kantaa maaseudun kehittämiseen. Tässä vaiheessa kehyspäätöksissä ei ole otettu huomioon maaseudun kehittämiseen liittyviä EU:n uuden rahoituskauden aiheuttamia muutoksia, sillä Suomen kansallisen tuen tasosta päätetään vasta EU:n jäsenmaakohtaisen osuuden selvittyä. EU:n maaseudun kehittämisvarojen leikkaus on kompensoitava täysimääräisesti. Vaikka esitinkin kritiikkiä oikeudenmukaiseen jakoon, on myönnettävä, että hallitus on sinänsä koko maamme kannalta kokonaisuutena harjoittanut erinomaista ja vastuullista politiikkaa, joka on johtanut uusien työpaikkojen syntymiseen. Suomen keskustalle on tärkeää pitää huolta koko Suomesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valta pois virkamiehiltä ja valta takaisin kansalle! Virkamiehetkö sen sanovat ja määräävät, miten valtion rahoja käytetään? Näin tuolla kansankuppiloissa pikkuparlamentit sanovat, ja siellähän ovat kaikki alan asiantuntijoita. Kehysmenettelyajattelua on puolustettu tietysti järkevänä ja pitkäjänteisenä. Toki rahaa on tullut sosiaali- ja terveydenhuoltoon, koulutukseen, innovaatioihin, ja myös valtionvelkaa on maksettu. Mutta onko jäykkä kehysmalli todella se ainoa oikea menetelmä rakentaa isänmaata? Mitä virkaa meillä kansantribuuneilla on, jos meidän sormenjälkemme eivät näy budjetissa? Miksi me emme muuta kehyksiä, jos ne ovat liian tiukat?

Olin äitienpäivän aattona Vammalan torilla vastaamassa eläkeläisten kysymyksiin. Myös teitä käyttävät autoilijat valittivat perusteiden surkeudesta. Kun kerroin, että budjettikehykset eivät anna enempää periksi, kansalaiset eivät sitä ymmärtäneet. Eivät eläkeläiset halua syödä kehyksiä vaan kyljyksiä. Eivätkä maaseudulla asuvat ihmiset aja töihin kaupunkiin kehyksiä vaan kehätietä pitkin.

Varsinkin teiden rakentamisessa kannattaisi ottaa käyttöön muutkin rahoitusmuodot kuin budjettikehykset, esimerkiksi elinkaarimallit ja muut public—private-mallit. Aivan aiheellisesti valtiovarainvaliokunta on mietinnössään ottanut kantaa liikenneväylien rahoituksen hankaluuteen.

Pirkanmaalla tärkeitä tieyhteyksiä ovat Valtatie 3 etelä—pohjois-suunnassa ja myös Valtatie 9 Varsinais- ja Keski-Suomeen. Siellä rouva puhemiehen alueella Valtatie 2 eli Vihti—Punkalaidun—Pori on pääyhteys Helsingistä Punkalaitumen kautta Poriin. Tienparannuksen pitäisi olla valmis liikenteelle vuonna 2009. Rataverkko edellyttäisi vuosittain noin 170 miljoonaa euroa korjausinvestointeihin, ja 70 miljoonaa euroa puuttuu. Myös perustienpidon rahoitustaso on liian alhainen kunnossapidon tarpeisiin nähden. Hämeen tiepiirissä pelkästään tarvittaisiin 10 miljoonaa euroa perustienpitoon lisää.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun varallisuusvero on poistettu ja saatu talouden pyöriä pyörimään, olisi aika avustaa myös niitä ihmisiä, jotka ovat valtionapujen tarpeessa. Viime viikolla puhuin julkisuudessa televisiolupamaksujen poistamisesta. Sehän nyt on vain pieni asia, mutta se olisi konkreettinen toimi, millä voisi parantaa eläkeläisten ja opiskelijoiden asiaa. Ruoan arvonlisäveron poistaminen laskisi puolestaan ruoan hintaa, ja siitäkin hyötyisivät eniten pienituloiset. Perintövero tulee lähivuosina vaatimaan remontin ainakin köyhien leskien osalta.

Eläkeläisten reaalitulo suorastaan aleni viime vuonna taitetun indeksin seurauksena. Jos taitettu indeksi pidetään voimassa jatkossakin, eläkkeet jäävät jatkuvasti jälkeen palkkakehityksestä. Tämä asia täytyy korjata parempaan suuntaan, ja viimeistään seuraavan hallituksen tulee tuo taitettu indeksi oikaista. Tämähän koskee myös muita erilaisia tukimuotoja. Ne eivät nouse samassa tahdissa kuin palkat näissä nyt tupossa sovituissa palkankorotuksissa.

Vanhustenhoitoon tarvittaisiin oma paketti, jolla turvataan sekä omaishoito että siellä laitoshoidossa olevien vanhusten olot. Koko omaishoidon tukeahan on esitetty Kansaneläkelaitoksen kautta maksettavaksi samoin kuin sitä, että se olisi subjektiivinen oikeus. Joka tapauksessa on mielenkiintoista nähdä tänä kesänä, kun valtiontilintarkastajat saavat selvityksen valmiiksi, kuinka epätasaisesti omaishoidon tuet ovat kunnissa toteutuneet. Tästä omaishoidosta tulevaisuudessa: Siteeraan tässä vähän presidentti Clintonia, kun hän puhui paljon kansalaisjärjestöistä — tietysti hän voi nyt puhua, kun hän on ex-presidentti, vapaasti erilaisista asioista — ja hän korosti kansalaisjärjestöjen ja vapaan kansalaistoiminnan merkitystä. Kyllä meidän täytyy antaa sille suuri arvo, jos ihmiset ja lähimmäiset itse hoitavat omia vanhuksiaan.

Stakesin tutkimuksen mukaan lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt, vaikka tämä hallitus onkin paljon tukenut lapsiperheitä. On korotettu lapsilisiä, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen tasoa on korotettu, mutta edelleen lapsiperheiden verojen määrä nousee huomattavan korkeaksi siinä vaiheessa, kun kasvavan perheen on aika vaihtaa suurempaan asuntoon tai tilavampaan autoon, kun on pakko. Tässä on yksi tekijä: välillisten verojen määrä on aika rankka lapsiperheille. Progressiivisen tuloverotuksen suurimpia häviäjiä ovat monilapsiset perheet, joissa lapsia hoidetaan kotona. Niissä työssäkäyvä puoliso maksaa tuloistaan veroja yhtä paljon kuin saman verran tienaava lapseton sinkku. Nykyinen perhe- ja veropolitiikka ehkäisee näin siis yli kolmilapsisten perheiden syntymistä.

Vielä sananen pätkätöistä: Toki ennen vanhaan kotikylillä tehtiin koko ajan pätkätöitä, talvella savotoissa ja kesällä pelloilla, mutta totta kai ne rassaavat nuoria lapsiperheitä ja on huolehdittava, että työt olisivat pysyvämpiä. Sieltähän ne eläkkeetkin kertyvät ja vanhemmuus näin mahdollistuu. Työministeri Filatov on esittänyt Tanskan työllisyydenhoitomallia. (Puhemies: 5 minuuttia!) Sitä olisi harkittava. Siinä on löyhempi irtisanomissuoja, mutta ehkä työllistäminen olisi helpompaa, ja näin kyetään myös, vaikka se on kallis systeemi, ehkä paremmin työllistämään myös perheellisiä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Puheenvuoroni käsittää vain yhden sektorin ongelmia.

Etelä- ja Länsi-Suomi menettävät 500 miljoonaa euroa EU:n hankerahoitusta ohjelmakaudella 2007—2013. Suomen kilpailukykyisimmillä alueilla sijaitsevat yritykset ja maatilat menettävät valtaosan kehittämisresursseistaan, mikä hallituksen tulee korvata kansallisin määrärahoin. Ministeri Pekkarinen on luvannut 15 prosentin investointituen kolmosalueen yrityksille nykyisen 0 prosentin sijaan. Lupaus ei toteudu, koska investointitukeen varatut määrärahat riittävät harvalle kolmosalueen yritykselle. Määrärahaa on korotettava noin 30 miljoonalla, että yritysten potentiaalisia investointeja voidaan tasapuolisesti tukea 33:ssa kolmosalueen seutukunnassa.

Tuki yritysten yhteisiin kansainvälistymishankkeisiin väheni tämän vuoden budjetissa, mutta kauppa- ja teollisuusministeriö jätti viime vuodeltakin jakamatta 2 miljoonaa euroa kansainvälistymistukea. Ilmeisesti yritysten kansainvälistymishankkeet eivät kiinnosta kauppa- ja teollisuusministeriötä.

Arvoisa rouva puhemies! Heikko markkinointiosaaminen on suurin este suomalaisyritysten kansainvälistymiselle. Markkinointiosaamisen puute on kasvun este myös pk-yrityksissä. Hallituksen pitää pystyä vastaamaan myös yritysten markkinointiosaamisen tarpeisiin. Suomi sijoittaa Tekesin ja korkeakoulujen kautta satoja miljoonia tekniikan huippuosaamiseen. Samansuuntaista panostusta tarvitaan suomalaisten yritysten markkinointiosaamisen kehittämiseen perustamalla markkinointiosaamisen kehittämiskeskus, työnimellä Makes.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa on kymmeniätuhansia sukupolven- ja omistajanvaihdosta odottavia yrityksiä, joiden tilannetta helpottaisi perintöveron ensimmäisen luokan poistaminen. Se auttaisi sukupolvenvaihdosten toteuttamista, mutta hallitus suhtautuu perintöveron muuttamiseen nuivasti, vaikka myönteinen työllisyyskehitys riippuu siitä, että yritykset voivat jatkaa toimintaansa vanhan yrittäjän väistyessä. Odotan perintöveron muuttamisen lisäksi selkeitä sukupolven- ja omistajanvaihdosohjelmia. Asiaan pitää tarttua, ennen kuin se on myöhäistä. Tämä on erittäin merkityksellinen asia.

Suomessa on myös kymmeniätuhansia yksinyrittäjiä, joiden pitäisi saada kasvua uralleen. Siksi odotan lakiesitystä, joka mahdollistaa määräaikaisen palkkatuen käyttämisen silloin, kun yksinyrittäjä palkkaa työntekijän pysyvään työsuhteeseen.

Arvoisa rouva puhemies! Elinkeinoelämän keskusliiton työvoimatiedustelun mukaan runsaalla neljänneksellä yrityksistä on vaikeuksia palkata ammattitaitoista henkilökuntaa. Yritykset odottavat hallitukselta toimia rekrytointimahdollisuuksien parantamiseksi. Ainakin seuraaviin mahdollisuuksiin pitäisi tarttua:

Ensinnä, työhallinnon pitää varata lisää voimavaroja yhteishankintakoulutukseen. Sen avulla voidaan rekrytoida uutta työvoimaa ja kehittää henkilöstön osaamista yrityksen kehittämistarpeiden mukaisesti. Koska hyvin pieni osa yrityksistä on edelleen tietoisia tästä mahdollisuudesta, työvoimatoimistojen pitää tarjota aktiivisesti yrityksille mahdollisuutta tähän.

Toiseksi, Suomen on luotava myös systemaattinen ammatillinen aikuis- ja täydennyskoulutus, jonka avulla aikuiset voivat suorittaa ammattitutkintoja tai täydentää ammatillista osaamistaan. Aikuis- ja täydennyskoulutus on luotavissa yhdistämällä alueellisella tasolla ammattioppilaitokset ja ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset sekä siirtämällä Noste-ohjelman voimavarat ammatilliseen aikuis- ja täydennyskoulutukseen.

Kolmanneksi, Suomen on kehitettävä työelämälähtöinen ammatillinen koulutus. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkajako on voitava nopeasti muuttaa ja uusia koulutusohjelmia perustaa alueellisten työvoimatarpeiden mukaisesti. Näin nuoret opiskelevat ammatteihin, joista on pulaa alueella.

Neljänneksi, oppisopimuskoulutukseen tulee investoida nykyistä enemmän. Koulusta putoamassa oleville ei tule tarjota lisää koulua, vaan oppimista työtä tekemällä. Oppisopimuskoulutus on hyvä keino kouluttaa minkä tahansa alan ammattilaisia, siten elinkeinoelämä saa nopeasti uusia työntekijöitä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 on oikeastaan tämän vaalikauden päättymisen myötä hyvin mielenkiintoinen monessakin tapauksessa. Ensinnäkin voidaan todeta se, että hallituksen harjoittama talouspolitiikka on ollut erittäin menestyksellistä. Maan budjettitalous on saatu käännettyä ylijäämäiseksi vuodelta 2005, se osoittaa jo 1,5 miljardin ylijäämää. Toisaalta on selvästi ollut nähtävissä se, että kohdennetut veronkevennykset ja talouspolitiikka yhdessä ovat aikaansaaneet kansantaloudessa mahtavan kysynnän lisäyksen ja sitä kautta on syntynyt uusia työpaikkoja tavalla, joka luo edellytykset hallituksen tärkeimmän tavoitteen, työllisyystavoitteen, saavuttamiseen elikkä 100 000 uuden työpaikan luomiseen tällä vaalikaudella.

Nämä ovat ne lähtökohdat, joilla myöskin tämän vaalikauden jälkeen lähdemme kohti seuraavaa vaalikautta, ja itse asiassa vuosi 2007 jää eräänlaiseksi välivuodeksi. Kun katsotaan kehyksen kautta syntyvää käyttövarantoa vuodelle 2007, on omalla tavallaan ongelma, että jakamattomaksi varaukseksi syntyy vain 139 miljoonaa euroa, mikä 2007 lisätalousarviot huomioon ottaen on kovin vähäinen summa. Kehys sen sijaan lupaa vuosille 2008—2011 kullekin 300 miljoonan suuruisen jakamattoman varauksen, jolloin tilanne tietysti on vuoden 2008 osalta jo uudelleen arvioitavissa ja arvioitavissa siten, kuten täällä myöskin valtioneuvosto toteaa, että tämän kehyksen määrärahataso perustuu nykyisen hallituksen tekemiin päätöksiin, mutta seuraava hallitus määrittelee tulevan hallituskauden määrärahojen tason ja painopisteet, elikkä selkeästi sitten uusi hallitus vaalikauden jälkeen arvioi rahan tarpeet ja kohteet uudelleen.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta linjaa painopisteajattelussaan itse asiassa kolmeen erityiseen kohteeseen tulevia näkemyksiä. Ensinnäkin valtiovarainvaliokunta toteaa, että tämä kehysmenettely on ollut toimiva ja hyvä ja että sillä on saavutettu ne asetetut tavoitteet, mitä on asetettu, mutta toisaalta on ollut selvästi nähtävissä, että menettely monilla hallinnonaloilla, jos määrärahataso kehyskauden alussa on jäänyt liian alhaiseksi, on ollut eittämättä heikentämässä sen toimialan kehitystä. Näistä kohteista esiin nousevat ennen kaikkea täällä väylähankkeet ja toisena kunnallistalous.

Arvoisa puhemies! Kehyksen kehittämisajatuksista on syytä todeta, että ne ovat erittäin hyviä, ja on hyvä, että valtiovarainvaliokunta on nostanut ne esille ja toteaakin sen, että jos kehysmenettelyn kuluessa on ollut todettavissa, että määrärahataso on jäänyt alhaiseksi, tulee kehyskauden kuluessa, mielellään puolessavälissä kehyskautta, olla mahdollisuus arvioida tuo määrärahojen lähtötaso ja tehdä siihen tarvittavat korjaukset. Tämä on kehysmenettelyn ensimmäinen korjausehdotus.

Toinen korjausehdotus on, että jos kehyksen sisällä syntyy jonakin kehysvuonna säästöä, tuo säästö tulee kyetä voida käyttää kohdennettuna seuraavien vuosien määrärahoina. Tällä vaalikaudellahan nuo kehyksen säästöt ovat siirtyneet automaattisesti valtionvelan lyhennykseen.

Kolmantena kysymyksenä on juuri se, pidetäänkö investointimäärärahat samassa kehyksessä käyttötalouden kanssa vai tehdäänkö investoinneille oma kehys. Se on toki perusteltu siitä syystä, että investoinneille ja infrastruktuurille tulee kyetä saamaan pidempi toteutusjänne, pitempi rahoitusjänne, ja sitä kautta niitten kuljettaminen oman, eräänlaisen investointi- ja rahoitusohjelman kautta tuntuu perustellulta.

Nämä kysymykset seuraavan vaalikauden alussa on syytä ottaa erityiseen tarkasteluun ja tehdä niistä ne johtopäätökset, mitkä kokemus tällä vaalikaudella antaa.

Rouva puhemies! Sitten näistä väylähankkeista on hyvä todeta se, että nyt erityisesti täällä ei ole otettu väylähankkeisiin enempi kantaa muuta kuin se, että on todettu, että rahat ovat olleet vähäiset niin perustienpitoon, perusradanpitoon kuin myöskin uusien kehittämishankkeitten käynnistämiseen. Kuitenkin nyt kehyspäätöksessään valtioneuvosto on vetänyt linjaa siten, että on tehty tilaa uusien liikennehankkeiden käynnistämiselle. Valtion omaisuuden myyntitulojen mahdollisuutta käyttää t&k-toimintaan ja väylähankkeisiin on laajennettu siten, että yli 500 miljoonaa kertyvän tulon osalta 20 prosenttia voidaan käyttää näihin tarkoituksiin. Sillä on haluttu tehdä tilaa sille, että vuoden 2007 talousarvioriihessä talousarvion käsittelyn yhteydessä valtioneuvosto voi linjata ne väylätyöryhmän mietinnön ykköskorin hankkeet, jotka tullaan käynnistämään vuosina 2007 ja 2008. Tämä on juuri se keskeinen kysymys, jota tässä salissa on peräänkuulutettu, on ponnet hyväksytty näitten hankkeitten käynnistämisen osalta, ja uskon, että tässä syntyy myöskin myönteiset ratkaisut siten, että tuo ykköskori kokonaisuudessaan tulee päätetyksi sekä rahoituksen että aloittamisvuosien osalta.

Rouva puhemies! Kuntatalous on ollut myöskin herkkä asia. Siihen on jo ryhmäpuheenvuoroissa kajottu hyvin paljon samoin kuin käydyssä muussa keskustelussa. Valiokunnan mietintö ja kehyksen liitteenä oleva peruspalveluohjelma kertovat hyvin tarkkaan, mikä on ollut kuntatalouden keskeinen ongelma. Ennen kaikkea tietysti juuret juontavat menneeseen aikaan ja kuntien verotulon ehtymiseen ansiotulovähennysten kautta. Jos terveen taloudenpidon näkemyksen mukaan kuntataloutta arvioidaan, verrataan vuosikatteen riittävyyttä nettoinvestointeihin tai poistojen rahoitukseen, niin asiantuntijat eittämättä toteavat, että rahoitus on ollut riittämätöntä parin viime vuoden aikana.

Tähän on ollut syytä varautua ennen kaikkea kunta- ja palvelurakennehankkeen sekä sen kautta, että kuntien tulopohjaa vahvistetaan niin valtionosuuksien kuin verotulojen kautta. Muun muassa alue- ja kuntaministeri Manninen on esittänyt ratkaisumallia, jossa verontilitysjärjestelmän kautta tämä kustannustenjaon tasotarkistuksen viimeinen erä kyettäisiin aikaistamaan. Uskon, että siinä, missä väylätyöryhmän hankkeet ovat budjettiriihessä käsittelyssä, on syytä käsitellä myöskin tämä kuntarahoituksen keskeinen kysymys.

Rouva puhemies! Sitten pari muuta asiaa aivan lyhyesti, ensinnäkin maaseuturahoituksesta. Vaikka mietintö siitä ei paljon totea, me kaikki kuitenkin olemme kirjanneet valtioneuvoston periaatepäätöksen, joka on pitänyt sisällään sen ajatuksen, että niiltä osin kuin Euroopan unionin laajentumisen myötä Suomi menettää EU-tukirahoitustaan maaseudun kehittämiseen, se tullaan kansallisen rahoituksen kautta hoitamaan siten, että maatalouden rahoituksen vaje jää mahdollisimman pieneksi ja yrittäjät eivät joudu tästä kärsimään eikä tilojen kannattavuus ja kilpailukyky heikkene.

Toinen kysymys on panostukset t&k-toimintaan, ja erityisesti oma huoleni on ollut metsäteollisuudessa syntynyt tilanne. Kun tämän vuoden budjettia valtiovarainvaliokunnan tiede- ja sivistysjaostossa käsiteltiin, oli selvästi asiantuntijoilta kuultavissa, että t&k-panostukset meidän perinteiseen metsäteollisuuden toimialaan ovat olleet siinä määrin ongelmallisia, että Akatemian hyväksymiä kehittämishankkeita ei ole juurikaan lähtenyt liikkeelle. Sen takia juuri tämän keskeisen metsäklusterin tutkimus- ja kehitystoimintaan olisi muun innovaatiopolitiikan ohella panostettava hyvin voimakkaasti, jotta myöskin (Puhemies: Ed. Nousiainen, 10 minuuttia!) tällä sektorilla olisimme mukana emmekä joutuisi kärsimään sillä vahvalla toimialalla globalisaation vaikeuksista.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluan yhtyä niihin näkemyksiin, joissa on pidetty kehysmenettelystä saatuja kokemuksia pääosin myönteisinä mutta on myös painotettu sitä, että on tilanteita, jolloin menettely on osoittautunut ja osoittautuu liian jäykäksi. Täällä on tänään viitattu muun muassa tie- ja ratarahoihin, jotka lähtötasoltaan ovat epäilemättä jääneet aivan liian pieniksi. Tilanne onkin tänään se, että tie- ja ratamäärärahat ovat reaalisesti ja suhteellisesti alemmalla tasolla kuin 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa.

Arvoisa rouva puhemies! Kehysselonteossa lähdetään siitä, että Suomen talouskasvu jatkossa hidastuu historiallisesta pitkän aikavälin trendistä. Tämä on mielestäni realistinen lähtökohta, sillä väestömme ikääntyminen, työvoiman tarjonnan niukkeneminen ja hidastuva tuottavuuden kasvu heijastuvat vääjäämättä talouskasvuun. Toisaalta, jos maailmankauppa ja maailmantalouden kasvu jatkuvat lähivuosina voimakkaina, Suomella on kehyslaskelmaa paremmat kasvuedellytykset. Tämän varaan en kuitenkaan itse laskisi.

Erityisen epävarmuuden tällä hetkellä tuo Yhdysvaltojen tilanne. Talouden epätasapainot eivät ole siellä hellittäneet. Päinvastoin kauppa- ja vaihtotaseen vajeet ovat vain syventyneet, asuntoluottojen kysyntä on hiipunut ja asuntokauppa hidastunut. Yleinen arvio onkin, että Yhdysvaltojen talouskasvu hidastuu, kyse on vain siitä, kuinka paljon. Kokonaistuotannon kasvun ennustettua nopeampi hidastuminen Yhdysvalloissa onkin mielestäni se peikko, joka pahimmillaan tyrehdyttäisi kasvun myös Euroopassa. Toisaalta Aasiasta on tullut positiivistakin viestiä. Kiinan talous kasvaa edelleen erittäin voimakkaasti, ja myös Japanin talousnäkymät ovat ensimmäistä kertaa moneen vuoteen positiiviset. Täytyy vain toivoa, että viime aikojen jenin vahvistuminen ei katkaise Japanissa tätä positiivista kehitystä.

Mutta vaikka maailmantalouden kasvu jatkuisikin myönteisenä, niin Suomella on lähivuosina muutamia erityisiä haasteita. Ensinnäkin työvoiman riittävyys uhkaa muodostua talouden kasvun hidasteeksi, toiseksi kiinteiden investointien taso on pudonnut huolestuttavan alas, ja kolmanneksi Suomen ulkomaankaupan vaihtosuhde heikkenee jatkuvasti.

Työvoiman riittävyyden takaamiseksi avainasemassa ovat sekä rakenteellisen työttömyyden alentaminen että työvoiman osallistumisasteen nostaminen. Rakenteellinen työttömyys onkin paitsi merkittävä yhteiskunnallinen ongelma myös merkittävä työvoiman tarjonnan lähde. Kyse on siitä, että kykenemme parantamaan työvoiman alueellisen ja ammatillisen kysynnän kohtaantoa. Työllisten määrä on erityisesti viime ja tänä vuonna noussut voimakkaasti. Tämä nähdäkseni merkitsee sitä, että hallitus, ellei nyt aivan saavuta asettamaansa 100 000 uuden työpaikan tavoitetta, pääsee ainakin lähelle. Työllisyysasteessa ollaankin lähestymässä 70 prosentin tasoa. Osaltaan tätä työllisyysastetta on nostanut se, että ihmiset jatkavat työelämässä aiempaa pidempään. Tältä osin kehitys on siis kääntynyt toivottuun suuntaan.

Investointien osalta on ollut se myönteinen kehityspiirre, että kun investoinnit viime vuonna lisääntyivät 1,7 prosenttia, niin tänä vuonna kasvun ennustetaan olevan nopeampaa. Aloitetut rakennukset ja rakennusluvat osoittavat vahvaa kasvua. Myös aiempina vuosina aloitetut suuret julkiset hankkeet takaavat sen, että maa- ja vesirakentaminen jatkuu vilkkaana. Lisäksi on havaittavissa merkkejä kone- ja laiteinvestointien piristymisestä. Kunpa vielä löydettäisiin keino siihen, miten saada ulkomaalaiset investoimaan nykyistä enemmän Suomeen!

Lyhyellä tähtäimellä on myös odotettavissa, että Suomen vaihtosuhde kehittyy aiempaa tasapainoisemmin. Energia ei enää nosta tuontihintoja, ja erityisesti euroalueen piristyminen luo edellytyksiä teollisuuden ja varsinkin metsäteollisuuden vientihintojen nousulle. Talouden tila ja lähiajan näkymät näyttävätkin maamme osalta varsin suotuisilta. Tämä osaltaan vahvistaa niin valtiontaloutta kuin koko julkistalouttakin. Tämä on tarpeen, sillä väestön ikääntyminen ja mahdollinen suhdanteiden heikentyminen lisäävät julkisia menoja tulevaisuudessa.

Kuntien osalta ongelmana on se, että menot ovat jo useamman vuoden ajan selkeästi ylittäneet tulot. Tämä on lisännyt kuntasektorin velkaantumista. Näin ei mielestäni voida jatkaa. Ratkaisuksi tarvitaankin vakaata kunta—valtio-suhdetta sekä kuntaremonttia, jossa kunnan keskikoko selkeästi suurenee ja kuntien välinen yhteistyö lisääntyy. Mielestäni hyvä lähtökohta kuntarakenteelle on työssäkäynti- ja asioimisalueet. Tämä on kansalaisille varsin luonteva ja toimiva kuntarakenne.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni tuloerojen kasvu on ongelma, johon jatkossa on puututtava huomattavasti tiukemmin. Vero- ja tulonsiirtopolitiikkaa on nykyistä voimakkaammin suunniteltava tulonjaon näkökulmasta. Me tiedämme, että taloudellinen huono-osaisuus yhdistyy muun muassa työttömyyteen. Tämän vuoksi työllisyyden parantaminen on parasta lääkettä myös tuloeroihin. Mutta tarvitaan myös vero- ja tulonsiirtopolitiikkaa koskevia toimia. Työtä vailla olevat eivät ole päässeet hyötymään viime vuosien veronalennuksista. Myös sosiaaliturvaetuuksien kehitys on ollut heikompaa kuin ansiotulojen kehitys. Nämä mielestäni pääasiassa selittävätkin laskennallisen köyhyyden kasvun ja tuloerojen lisääntymisen. Mutta kuten edellä totesin, tulonjakonäkökulma tulee ottaa huomattavasti voimakkaammin huomioon tulevissa sosiaali- ja talouspoliittisissa päätöksissä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko vuosien 2007—2011 kehyksistä on nyt eduskunnan käsittelyssä palautekeskustelussa. Voidaan todeta, että tämä on näiden valtiopäivien ja tämän vaalikauden talouspoliittisen linjan tärkein dokumentti, jota nyt käsittelemme, lukuun ottamatta tietenkin sitten ensi vuoden tulo- ja menoarviota, joka tulee vielä tämän eduskunnan käsiteltäväksi. Kun nyt katsoo tätä salia, niin ei meitä kovin paljon täällä kyllä tänä maanantai-iltana ole. Mutta, arvoisa puhemies, palaan puheeni loppuosassa tähän problematiikkaan.

Arvoisa puhemies! On syytä ilolla todeta se, että kun runsas kolme vuotta sitten nykyhallituspohja aloitti, niin tänä kautena on pystytty nimenomaan työllisyyttä parantamaan, valtionvelkaa vähentämään ja yleensäkin talouselämän pyörät pyörivät kohtalaisen hyvin. Tämä on kai avoimesti todettava. Ei niin, ettei ongelmia olisi, niitä on monella sektorilla, jopa niin paljon, että ehkä ne sitten kulminoituvat niin kuin elämme tätä päivää: meidän työmarkkinamme eivät toimi oikealla tavalla. Kyllä tavallinen ihminen kysyy sitä, onko meillä todella varaa paperiteollisuuden seisoa kaksi päivää nyt, kun elämme hyvää aikaa ja kuitenkin on paljon tarpeita, joihin tarvitaan myöskin yhteisiä verovaroja. Mutta tällehän ei mitään voi. Tämä on täysin laillista, meillä lakot ovat sallittuja vapaassa yhteiskunnassa, mutta kyllä minä ainakin ihmettelen sitä suuresti, mikä on tilanteessa niin ajautunut lukkoon, että täytyy kahden vuorokauden lakkoihin nyt mennä, kun elämme kuitenkin sellaista aikaa, että jaettavaa pitäisi tulevaisuudessakin olla, ja toisaalta elämme kansainvälisessä globalisaatiossa ja teollisuus joutuu saneeraustoimenpiteitä tekemään. Mutta ehkä ed. Rönni minulle vastaa. (Ed. Rönni: Ehkä seitsemän viikon sulku viime vuonna!) — Minusta pitäisi, ed. Rönni, meidän kaikkien katsoa eteenpäin ja löytää sovinto muulla keinolla kuin sillä keinolla, mitä nyt on käytetty.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on puututtu tärkeisiin asioihin. En puutu enempää kehyskeskusteluun, kehykset ovat tulleet jäädäkseen suomalaiseen poliittiseen järjestelmään. Mutta haluaisin ottaa esille myöskin lapsiperheiden aseman ja lapsiperheiden hyvinvoinnin. Minusta on tärkeää, että se on täällä erityisesti nostettu esille, ennen kaikkea yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden ja alle kolmivuotiaiden lasten perheissä olevat ongelmat. Toivon mukaan tämä edesauttaa sitä, että kun ensi vuoden budjettia tehdään, niin nimenomaan näihin keskeisiin asioihin kiinnitetään huomiota, ei vain puheissa vaan ennen kaikkea niin, että niihin myöskin taloudellisia voimavaroja voidaan lisätä. On totta, että lapsilisiä on tällä vaalikaudella korotettu, kotihoidon tukea on korotettu, on tullut monia myönteisiä asioita, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja on nostettu. Ne ovat myönteisiä asioita, mutta ne eivät ole riittäviä. Kyllä sitä todellista köyhyyttä löytyy erityisesti lapsiperheiden keskuudessa.

Toinen asia, arvoisa puhemies, on tietenkin tämä kuntatalous, jonka täällä myöskin ed. Kallio edellisessä puheenvuorossa otti esille. Se on selvä, että varmasti rakennemuutoksia tarvitaan ja ennen kaikkea myöskin uutta käytäntöä palveluiden tuottamisessa. On varmaan niin, että kuntakoossakin muutoksen tarvetta on, mutta kyllä siinä pitää lähteä siitä, että kunnallisten päättäjien pitää kypsyä näihin muutoksiin. En kyllä ole mielelläni pakkoliitoksia hyväksymässä.

Viime viikon Kuntalehdessä arkkiatri Risto Pelkonen toteaa, että tässä palvelurakenneuudistuksessa tulee keskittyä ennen kaikkea perusterveydenhuoltoon. Hän toteaa sen, että terveyskeskukset on saatava vahvemmiksi, henkilökunta sitoutumaan työhönsä ja jokaiselle oma lääkäri. Minusta tähän arkkiatrin näkemykseen on helppo yhtyä. Ei ole ollut nykyisellä kuntalailla mitään esteitä tämän yhteistyön tiivistämiselle, mutta valitettavasti kunnat eivät ole saaneet riittävää yhteistyötä perusterveydenhuollon vahvistamiseksi. Meistä jokainen tietää sen, että ei riittävää lääkärimäärää, erikoisasiantuntijoitten määrää voida saada 1 000:n, 2 000:n eikä 5 000:nkaan asukkaan kuntaan. Kyllä tarvitaan laajempi väestöpohja, jotta nämä terveyspalvelut perusterveydenhuollon tasolla voidaan kunnolla hoitaa. Mutta toivotaan, että tämä palvelu- ja kuntarakenneuudistus nyt etenee, ja eihän koskaan Suomessa ole ollut niin paljon esillä esimerkiksi kuntaliitosselvityksiä kuin tänä päivänä on menossa. Toivon mukaan niistä osa sitten myöskin toteutuu aivan vapaaehtoista tietä.

Arvoisa puhemies! Sitten maatalouteen ja maaseudun asemaan. Debatin aikana erittäin voimakkaasti kokoomuksen edustajat Hemmilä ja Petri Salo ottivat esille sen, miten maatalous on kehittynyt viimeisten kolmen vuoden aikana. Pitää paikkansa, koko Euroopan unionin jäsenyyden aikana se on kehittynyt erittäin heikosti ja erityisesti jo siitä alkaen, kun sinne siirryttiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, 750 miljoonaa markkaa silloin leikattiin kansallista tukea. Siitä se alamäki on alkanut, ja se on jatkunut näihin päiviin saakka, ja näyttää siltä, että ei ole pysähtymässä. Mutta se, että tänne on kirjoitettu vain pieni kappale maaseudun kehittämisestä ja ennen kaikkea nyt sitten Euroopan unionin uuden rahoituskauden aiheuttamista muutoksista, on nimenomaan siksi, kun ei tiedetä, mikä euromäärä tulee olemaan. Mutta pidän kyllä aivan välttämättömänä ja selvänä sitä, että tämän hallituksen tulee välittömästi, kun nämä asiat selviävät, tehdä päätökset ja ne pitää hoitaa joko lisäbudjetissa tai sitten ensi vuoden varsinaisessa talousarviossa ja niin, että niitä ei oteta maatalousministeriön pääluokan sisältä. Se on aivan mahdottomuus, jos 100 miljoonaa euroa jouduttaisiin ottamaan pääluokan sisältä, jota muutenkin on leikattu.

Arvoisa puhemies! Myönteistä on, että ympäristötöihin on kiinnitetty huomiota ja ennen kaikkea siihen, että siellä tarvitaan tulevina vuosina lisää määrärahoja. Vesiensuojeluavustukset ovat pienentymässä tulevaisuudessa, ja ennen kaikkea haja-asutusalueitten jätevesijärjestelmien kehittäminen tarvitsee lisää voimavaroja.

En tiedä, mitä hallitukselle antaa lausunto, joka täällä on. Tässähän ei ole mitään edellytetty. Niin kuin täällä on todettu, yhtäkään edellyttää-sanaa ei löydy valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Sitä minä pidän puutteena, että valtiovarainvaliokunta ei tohtinut — en tiedä, oliko meillä sitten haluakaan, vai mikä oli, ettei tohdittu — edellyttää-muotoon mitään asioita tänne kirjata.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan lopuksi, koska vielä näyttää muutama minuutti olevan aikaa, puuttua eduskunnan istuntojen pitämiseen. Meillä on käytäntö ollut, että maanantaisin ei istuntoja pidetä, mutta nyt näyttää tämän kevään kohdalta siltä, että juhannukseen mennessä on kaksi maanantaita tällä tietoa, ettei ole istuntoja, kaikkina muina maanantaina on.

Nyt käsitellään tärkeää kehysselontekoa. Täällä meitä on muutamia edustajia paikalla. Tästä istunnosta oli alkupäässä poissa 63 kansanedustajaa. Se osoittaa sen, että edustajat ovat maakunnissa hoitamassa kunnallisia ja maakunnallisia luottamustehtäviä. Aikanaan kun tulin eduskuntaan valituksi, niin silloin oli jo se käytäntö ja on koko ajan ollut, että voi myöskin kunnallispolitiikkaan ja maakunnalliseen politiikkaan myöskin maakunnissa osallistua juuri sen takia, että meillä ei ole istuntopäiviä maanantaisin vaan ne ovat vapaapäiviä eduskuntatyöstä. Meillä on erittäin löysiä päiviä ollut täällä, kun ajatellaan perjantain ja monen muunkin päivän istuntoja, joten jotenkin tuntuu siltä, että nämä asiat eivät ole kohdallaan tässä talossa.

Tulen tähän puuttumaan myöskin myöhemmin täällä, kun mahdollisuus siihen tulee. Kyllä pitäisi siitä käytännöstä pitää huolta, että maanantaina ei istuntoja ole muuta kuin force majeure -tapauksissa. Sen aina ymmärtää, että sellaisia saattaa tulla juuri istuntokauden loppuessa, mutta tästä on tehty käytäntö. Toisin sanoen tällä laitetaan maakuntien kansanedustajat, jotka osallistuvat kunnallisiin ja maakunnallisiin luottamustehtäviin, aivan eriarvoiseen asemaan kuin Pääkaupunkiseudun ja lähiseudun kansanedustajat. Minusta tämä ei ole oikeaa vallankäyttöä tässä talossa.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn Ed. Vihriälän puheenvuoroon ja sen loppuosaan. Kyllä enemmän tulisi tämän eduskuntatyön olla ennakoitavissa johtuen siitä, että niin kuin ed. Vihriälä sanoi, hyvin monet meistä ovat sellaisissa maakunnallisissa tehtävissä, jotka edellyttävät maanantaisin maakunnassa oloa. Toivon, että puhemiesneuvosto tätä asiaa jossakin sopivassa yhteydessä käsittelisi.

Puhemies! Selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 on nyt meillä käsittelyssä. Valtiovarainvaliokunta suoritti varsin kattavan asiantuntijakuulemisen, ja mielestäni käsittely oli asiallinen. Kun ed. Vihriälä täällä totesi sen, että ei löydy mietinnöstä yhtään pontta, niin luulenpa niin, että tähän vaikutti ennen kaikkea se, että tässä nyt puhutaan kehyksistä ennen kaikkea seuraavalle vaalikaudelle. Tuskinpa meillä on hirvittävän suuria haluja, tällä eduskunnalla, lähteä sitomaan seuraavan hallituksen käsiä, koska selvää on se, että hallitusohjelman kautta sitten tullaan varmastikin seuraavan vaalikauden menokehykset päättämään.

Ihan muutama havainto tästä kehysmenettelystä ja sen kehittämistarpeesta. Valiokunta on tuossa mietinnössään katsonut sen, että kehysmenettely on osoittautunut valtiontalouden kannalta toimivaksi ja tarpeelliseksi välineeksi, joka on tuonut finanssipolitiikkaan vakautta ja ennakoitavuutta.

Me tiedämme sen, että tämä kehysten laatiminen on erittäin vaativa menettely, jossa pitäisi kyetä sitten arvioimaan hallituskauden talouskehitys ja menotarpeet mahdollisimman kattavasti ja luotettavasti. Nyt saatujen kokemusten perusteella voidaan sanoa, että kehysmenettelyn toimivuutta ja kehittämistarpeita on syytä arvioida seuraavaa hallitusohjelmaa ja menokehystä laadittaessa.

Kehyspäätöksessä on kysymys nimenomaan menokehyksestä, joka ei ole joustanut siinäkään tilanteessa, että tulopuoli on kehittynyt selvästi ennakoitua suotuisammin, niin kuin nyt on tapahtunut. Kehysmenettelyn puitteissa tulisi kuitenkin olla mahdollisuus määrärahojen uudelleenarviointiin siinä tilanteessa, jossa määrärahojen lähtötaso on määritelty selvästi liian alhaiseksi, niin kuin on tapahtunut, niin kuin asiantuntijakuulemisessa saimme tietää, minkä tiesimme kyllä ennestäänkin, saimme siihen vahvistuksen. Kuluvan hallituskauden aikana etenkin liikenneväylien kehittämiseen ja kunnossapitoon osoitetut resurssit ovat olleet jo vaalikauden alusta lähtien alimittaisia, mutta määrärahatason selkeään korjaamiseen ei ollut kehyksen puitteissa mahdollisuutta siitä huolimatta, että valtiovarainvaliokunta on jokaisen tämän vaalikauden budjetin käsittelyn yhteydessä mietinnössään tämän huomioinut. Tällainen uudelleenarviointi voisi ajoittua esimerkiksi hallituskauden puoliväliin. Se olisi varmaan sopiva ajankohta.

Menokehyksen sisällä syntynyttä säästöä tulisi myös kyetä käyttämään kehyskauden muina vuosina. Mahdollisuus säästyneiden varojen käyttämiseen seuraavina vuosina ei muuttaisi menokehystä, mutta se lisäisi osaltaan säästäväisyyttä ja resurssien pitkäjänteistä suunnittelua ja käyttöä, jota menokehyksellä tavoitellaankin.

On myös mielestäni perusteltua arvioida uudelleen investointimenojen asema menokehyksessä. Ed. Saarinen useassa otteessa on tähän asiaan kiinnittänyt ansiokkaalla tavalla huomiota. Investointimenojen ja käyttömenojen erottaminen toisistaan mielestäni parantaisi menokehyksen ja päätöksenteon selkeyttä ja myöskin toisi lisää läpinäkyvyyttä. On myöskin sillä tavalla, että hallituskausi on varsin lyhyt investointien pitkäjänteiseen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Investointeja varten voitaisiin siksi harkita menokehystä, joka ulottuisi hallituskautta pitemmälle aikavälille. Minusta nämä ovat sellaisia huomioita, mitkä tulisi nyt sitten ottaa huomioon seuraavissa hallitusneuvotteluissa ja mahdollisista menokehyksistä sovittaessa.

Harmittavaa on se, että niin sanotuksi jakamattomaksi varaukseksi vuodelle 2007 jää vain 139 miljoonaa euroa. Se on todella pieni summa, jolla ei kyllä kovin paljon tulevaisuutta rakenneta.

Budjettitalous on kehittynyt suotuisasti. Vuonna 2005 budjettitalous osoittautui noin 1,5 miljardia euroa ylijäämäiseksi aiemmin ennakoidun lievän alijäämän sijaan, siis 1,5 miljardia euroa ylijäämäiseksi, kun ennakoitiin, että vuonna 2005 budjetti tulee olemaan lievästi alijäämäinen. Myös työllisyyden kasvu on jatkunut vahvana, hyvä niin. Viime vuonnahan syntyi noin 50 000 uutta työpaikkaa, ja nyt ennakoidaan, että tänä vuonna syntyisi jopa 30 000 uutta työpaikkaa. Näin ollen on täysin mahdollista, että hallituskauden aikana päästään lähelle hallituksen tavoitetta 100 000 uuden työpaikan saavuttamisesta.

Valtionvelka on myös saatu hallitusohjelman mukaiselle alenevalle kehitysuralle. Valtionvelka oli vaalikauden alussa 44 prosenttia bkt:stä, ja sen ennakoidaan alenevan nyt vaalikauden loppuun mennessä 35 prosenttiin. Mielestäni tulisi miettiä sitä, onko nyt sitten ennen kaikkea investointikohteisiin käytettävä enemmän määrärahoja kuin tähän saakka, eikä niinkään ensimmäisenä vaihtoehtona pitää valtionvelan lyhentämistä. Se ei ole meille eikä meidän valtiontaloudellemme eikä kansantaloudellemme ongelma.

No, harjoitettu talouspolitiikka on tukenut työllisyyskehitystä monella eri tavalla. Mutta kun sanotaan, että veropolitiikka on se väline, joka ennen kaikkea on luonut uutta työllisyyttä, niin näin ei ole, näin ei ole. Asiantuntijakuulemisessa kävi selvästi ilmi se, että veropolitiikka yhdessä toteutettuna järkevän tulopolitiikan kanssa luo sen mahdollisuuden, että se turvaa ostovoiman kasvua ja työllisyyden parantamista.

Vuonna 2004 tehty tulopoliittinen kokonaisratkaisu on selkeästi vakauttanut talouskehitystä ja vahvistanut työllisyyttä. Minusta työmarkkinoille tästä tulee antaa tunnustus. Hyvin herkästi tässä talossa käydään, niin kuin ed. Vihriäläkin kävi nyt jälleen kerran, metsäteollisuuden palkansaajien kimppuun kiinni unohtaen se, mikä aiheutti meidän taloudellemme ongelmia: se, että metsäteollisuus julisti pitkän, useita viikkoja kestävän työsulun, jolla oli taloudellista merkitystä totta kai palkansaajille, yrityselämälle ja meidän kansantaloudellemme. Tämä jostain kumman syystä aina vaan unohdetaan, kun puhutaan häiriöistä meidän työmarkkinoillamme. Nähdään vain palkansaajat häiriöiden aiheuttajina, ja näinhän ei tietenkään, ed. Vihriälä, asianlaita ole.

Liikenneväyläpolitiikasta ihan muutama sana. — Onko niin, puhemies, että 10 minuuttia on aikaraja?

Jaha, kiitos. — Liikenneväyläpolitiikasta: Valtiovarainvaliokunta on ollut johdonmukaisesti ihan tämän vaalikauden alusta lähtien täysin tyytymätön liikenneväylähankkeiden rahoitukseen ja päätöksentekoon ja vaatinut liikennepolitiikkaan ennen muuta pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. Menokehys (Puhemies: Ed. Laitinen, 10 minuuttia!) oli jo vaalikauden alusta lähtien alimittainen väyläverkon kehittämis- ja kunnossapidon tarpeisiin nähden.

Puhemies! Palaan vielä liikenneväylien kehittämiseen ja tähän politiikkaan seuraavassa puheenvuorossa.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Laitinen sanoi, että olisin käynyt palkansaajien kimppuun, en totta vieköön puhunut siitä siksi, että minä olisin halunnut palkansaajia millään tavalla syyllistää. Mutta kyllä kai nyt voi ja saa ja pitää jokaisen voida todeta, missä tilanteessa eletään, enkä suinkaan lähtenyt tässä sanomaan, että työnantajat olisivat aina toimineet oikein, ei näin. Mutta jotain mielestäni on vialla neuvottelujärjestelmässä, kun ei saada tuloksia. Olen itse kova kolmikannan kannattaja, ed. Laitinen, ettei nyt missään tapauksessa tule väärää kuvaa, mutta kyllä kai sitä nyt ihmettelee, kun katsoo tilannetta tänä päivänä, että tämmöisenä aikana meillä on varaa mennä myöskin pysäyttämään teollisuuden pyörät, jotka tuottavat tuloa tähän maahan.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Haluan vielä toistaa sen, että käytittekö te, ed. Vihriälä, tämänkaltaisia puheenvuoroja silloin, kun Suomessa oli metsäteollisuudessa hetken aikaa sitten yli kuuden viikon, yli kuuden viikon, työsulku päällä? Tuomitsitteko te silloin työnantajien toimenpiteet? Totesitteko sen, että meidän työmarkkinoillamme oli silloin häiriöitä?

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelin aikoja sitten jo, minkä takia tällaista kehysmenettelyä täytyy olla ja minkä takia pitää tämmöisiä kehyksiä rakentaa ja vääntää, ja nyt kyllä täytyy sanoa, että kun on tänään kuunnellut näitä puheita, niin ei voi muuta kuin todeta, että hyvä juttu, taitaa olla tulossa vaalit. Näyttäisi vähän siltä, kun kuuntelee näitä puheita, mitä täällä on päästelty oikein tulemaan kunnolla. Ei puhuta enää mistään kuminauhakehyksistä. Täytyy sanoa, että varmaan niin kuin jojoa joittenkin kohdalla, että kun pistää menemään, niin se menee, mutta siinä saattaa muuten käydä kuin jojolla, että se tulee vähintään käteen takaisin, mutta valitettavasti joskus voi osua otsaluuhun taikka silmäänkin, ja se pomppu voi olla vähän niin, että se sattuu huomattavasti enemmän kuin se eteenpäinlyönti.

Erityisesti minun mielestäni korvaan on pistänyt se, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa oltiin selvästi jo vaalimatematiikassa, mutta pohjat tähän koko hommaan mielestäni löi kyllä ed. Alatalo. Jos laskee niitä asioita, mitä hän tuolla Vammalan torilla ynnä muualla on kuullut ja mitä hän toi esiin, ja niitä epäkohtia ruvettaisiin korjaamaan ja laittamaan kuntoon — siinä oli koko vasemmistoliiton kirjo mukana, mistä siellä on eniten puhuttu — niin varmaan päästäisiin semmoisiin miljardiluokan lisäyksiin, jotka toki varmaan olisivat tarpeellisia, enkä väitä, että yhtään huonoa aloitetta niissä asioissa olisi ollut. Mutta täytyy kai se realiteetti pystyä pitämään puheessa, kuten ed. Vihriälä mielestäni kyllä puheenvuorossaan erittäin hyvin piti, teidän puheenvuoronne oli kyllä ihan realistinen, kuten ed. Laitisenkin, siten että ne kipukohdat, mistä on vuosia puhuttu ja joihin ei valiokunnassa ole saatu korjausta, tuotiin sillä tavalla yksilöityinä, eikä ed. Laitinenkaan vielä maininnut Nelostietä, joka nyt varmaan sitten seuraavassa puheenvuorossa tulee esiin, se puuttui tästä. (Ed. Vihriälä: Ja Rengonharjun lentokenttä!) — Joo, kyllä. No, se lentokenttä on jäänyt vielä mainitsematta.

Kyllähän meillä toki jokaisella olisi vaikka kuinka paljon asioita esitettävänä, mitä pitäisi korjauksia saada, mutta jos tässä nyt hallituksen linjaa koettaa ainakin joissain asioissa noudattaa eikä ihan joka asiassa pullikoida kaikkea vastaan, niin jotain on hyväksyttäväkin. Valitettavasti tämä perusvire on tässä ollut niin kuin vähän näissä muissakin toimissa tässä viimeisten vuosien aikana, että ihmiset on unohdettu. Täällä on sillä tavalla ollut, että ihmiset ovat taloutta varten eikä talous ihmisiä varten, kuten minä olen sen käsittänyt. Minun mielestäni sen pitäisi mennä niinpäin. Rikkaille on annettu kaikki, mitä ne ovat kehdanneet pyytää, ja sama vire näyttää jatkuvan, ettei heikompiosaisille näissä asioissa eikä tässä kehyksessä ole vieläkään oikein kauheasti annettavaa. (Ed. P. Salo: Ei ole Kuosmanen tyytyväinen!) — No, saattaa olla, että ed. Kuosmanen ei ole koskaan tyytyväinen. Hän on niin kuin niitä perusrikkaita, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä siihen, mitä saaman pitää. Vaikka kuinka paljon tulee, niin aina pitäisi enemmän sataa laariin. Se oli väärin sadettu, vaikka tulisi laari täyteenkin.

Puhemies! Ed. Vihriälälle täytyy vastata nyt, kun hän esitti mielestäni ... Ensinnäkin se esitys näistä maanantaipäivän istunnoista, olen kyllä kanssanne täysin samaa mieltä. Tämä on ihan tolkutonta, että täällä sitten osa juoksee niin, että ajaa edes sun takaisin pitkin maakuntaa, tänne käy kuittaamassa, on täällä hetken aikaa ja lähtee takaisin valtuustoihin, ja sitten täällä monena päivänä lopetetaan istunnot kello 16, kello 17, jolloinka aikaa olisi pidempäänkin tätä viedä. On siinä varmaan sitten hallituksellakin osansa, että esityksiä ei ole tullut ja asioita ei ole saatu eteenpäin. Tässä kyllä varmaan on vähän kaikilla parantamisen varaa.

Mutta tähän paperiteollisuuden tilanteeseen täytyy sen verran vastata, kun kysymys esitettiin, että kyllä minä nyt olen miettinyt sitä, mitkä ovat työmiehen mahdollisuudet esittää mielipiteensä ja esittää asiansa. Kyllä ne eväät aika vähissä ovat, se on se lakko ainoa oikeastaan ja mielenilmaisu, minkä pystyy tekemään. Eihän tämä nyt mitenkään hyvältä näytä. Ajatellaan tätä UPM:n tilannetta. Jos viime vuonna pidettiin seitsemän viikkoa työnantajan toimesta luukut kiinni, silti tehtiin positiivinen tulos, siis plussatulos, jaettiin valtavia osinkoja, sitten johtajat kehtaavat nostaa vielä palkkojaan jopa 100 prosentilla, niin ei se nyt ole kenenkään mielestä varmaan missään linjassa. Kyllä tämä on ihan linjatonta puhetta, ja sitten ilmoitetaan, että 3 000 pihalle. Kyllä se on ihmemies taikka -nainen, joka ei siihen reagoi. Kyllä minä ihmettelin jo, että paperiteollisuus ei silloin, kun se vietti satavuotisjuhlia, pyrkinyt pitämään luukkuja kiinni, olisivat Pesosen pyynnöstä pistäneet luukut silloin pariksi päivää kiinni, eli tämä tuli nyt vähän niin kuin jälkijunassa. Mutta ymmärrän täysin sen tilanteen, ja näin se vaan asia on, että ainoa konsti, mitä työläinen pystyy käyttämään, on se, että pistää hanat kiinni ja lopettaa työnteon.

Kokonaisuutena, puhemies, kehyksistä vielä, että kipukohtia varmaan löytyy, kun selaa kaikkien puheita ja vetää niistä linjan. Olisi kiva, kun joku lehdistöstä taikka muista tiedotusvälineistä tekisi semmoisen yhteenvedon, mitä se suunnilleen mahtaisi maksaa, jos kaikki toteutettaisiin edes alimmalla tasolla, mitä tässäkin salissa tänään on esitetty, edes hallituspuolueitten taholta, saatikka sitten oppositiosta, josta nyt varmasti jo kymmeniä miljardeja löytyy esityksiä tämän aikana. Mutta kuten sanoin, meiltä loppuisivat rahat ensi vuoden maaliskuun vaaleihin mennessä, jos kaikki nämä toteutettaisiin.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelu selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 tarjoaa mahdollisuuden nyt tällaiseen yleiseen yhteiskuntapoliittiseen tarkasteluun, ja sitä on tässä minua ennen jo harrastettu. On ollut mielenkiintoista kuunnella sitä. Muutama sana tähän samaan soppaan. Ehkä pitäisi kysyä näin ja me oikeastaan jotenkin tarkastelemme sitä, onko meillä tulevan menestyksen painopisteet oikein hahmotettu, onko meillä siis oikea strategia siihen, miten Suomi jatkossa selviää.

Täytyy myöntää, että kun tässä on käyty keskustelua siitä, onko meidän menestyksemme, josta kiitos nykyiselle hallitukselle täytyy antaa, taustalla harjoitettu veropolitiikka vai veropolitiikka ja tulopolitiikka, pitänee sanoa, että ei yksin veropolitiikka eikä veropolitiikka ja tulopolitiikka yhdessä, vaan vielä paljon muuta. Nimittäin Suomeen on onnistunut kasvamaan sellainen yhteiskunnallinen mieli, joka kannustaa ja kantaa vastuuta. Katson, että se vanha ammatti, jota edustan, ei ole tässä ihan osaton. Kannustaa ja kantaa vastuuta — kun se liitetään niihin parannuksiin, mistä äsken mainitsin, syntyy se kokonaisuus, jota me kutsumme pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, ja aiomme nyt varmasti yhdessä yrittää löytää keinoja sen säilyttämiseen.

Valtiovarainministeri Heinäluoma oli minusta ihan oikeassa, kun hän täällä sanoi, että kehys on yksi osa vastuullista yhteiskuntapolitiikkaa. Näin on, mutta hän sanoi minusta myöskin toisen seikan, jonka toivoisin erityisesti sosialidemokraattien leirissä aiheuttavan sen, että laitettaisiin käsi sydämelle ja kuunneltaisiin tarkasti, mitä valtiovarainministeri sanoi. Hän nimittäin sanoi, että tarvitaan uusia toimintatapoja, jotta voisimme turvata palvelut. Heinäluoma oli siinä minusta täysin oikeassa.

Ed. Rönni, joka istuu tuolla takapenkissä — kunnioitan häntä suorasanaisena ja selväjärkisenä miehenä — äsken sanoi siitä, miten suomalaiset voivat sopeutua siihen, että johtajien palkkoja nostetaan huikeasti ja työntekijöiden ei ollenkaan tai vähän ja sitten sanotaan irti. Tämä on viheliäinen tilanne. Minusta tällainen perinteinen hyvinvointiyhteiskuntamalli ei tahdo millään löytää tästä sellaista kohtaa, miten siihen asettuisi, niin että jaksaisi katsoa positiivisesti tulevaisuuteen ja mukautua niin, että tällainen solidaarisuus ei särkyisi. Minulla ei ole siihen mitään valmista mallia, mutta toisaalta kyllä ajattelen niin, että kun kyseessä eivät ole ensisijaisesti suomalaiset päätökset, vaan sopeutuminen kansainväliseen tilanteeseen, niin ei ole näkyvissä vaihtoehtoa, mitä muuta me voisimme tehdä. Minusta esimerkiksi se ajatus, kun täällä yleisessä keskustelussa on viitattu tähän niin sanottuun Tanskan-malliin, viittaa siihen, että olemme tilanteessa, jossa pätkätyöt ovat todellisuutta, vaikka emme sitä halua. Ei ole näköpiirissä sellaista vaihtoehtoa, joka tämän ottaisi pois.

Minusta yhteiskunnan täytyisi silloin joustaa niin, että tämä niin sanottu prekariaatti voitaisiin, heidän elämäntilanteensa, ottaa huomioon sosiaalipolitiikassa, niin että tämä ei muodostuisi syrjäytymiskierteeksi niille ihmisille, jotka tähän joutuvat, vaan kannattaisi tehdä myöskin pätkätyötä ja sillä voisi selvitä ja pitää elämän kohtuullisessa kurssissa. Tämä tarkoittaa minun mielestäni universaalin perusturvan vahvistamista eli täsmälleen toista politiikkaa kuin mitä tehtiin Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana. Tästä kiitos Vanhasen hallitukselle, kun kelkka on tässä kääntynyt.

No, sitten yksi asia tästä strategiasta. Monesta näkökulmasta tarkasteltuna voidaan ottaa ja myös tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä otetaan esille yksi kysymys, joka on kuitenkin yli muiden, ja se on tämä ikääntyminen. Meillä on olemassa selkeä kuva siitä, minkälaisella mallilla tähän voitaisiin vastata. Siihen voitaisiin vastata niin, että kun tutkimusten mukaan suomalaiset perheet haluaisivat enemmän lapsia, mutta taloudellinen tilanne niissä perheissä, joissa lasten lukumäärä on enemmän kuin kaksi, suistuu useimmiten todella tiukaksi, niin — se on poliittinen päätös — me voisimme tehdä tässä salissa seuraavassa budjetissa sellaisia päätöksiä, joissa otettaisiin huomioon esimerkiksi se, mitä tarkoittaa vaikkapa asunnon hankkimisen ja auton hankkimisen kustannukset niitten perheitten kohdalla, joissa lapsiluku kasvaa. He maksavat veroa näissä hankinnoissa enemmän kuin lapsettomat perheet hankkiessaan omaan elämäntilanteeseensa sopivat perustarpeet. Minusta jo pelkästään tällainen tarkastelutapa ja sen huomioon ottaminen olisi juuri sitä strategiaa.

Siinä samalla pitäisi kiinnittää huomiota niihin perheisiin, joissa on vain yksi tulonsaaja. Se koskee kyllä myöskin yksinhuoltajaperheitä, ja myöskin heidän elämäntilannettaan pitäisi voida helpottaa, mutta niiden perheiden elämäntilanne, joissa toinen vanhemmista on kotona ja toinen tekee työtä, on nykymallilla usein täysin kohtuuton. Se vaatii vain pieniä poliittisia päätöksiä, että tästä päästäisiin irti ja me saisimme yhden ehkä kaikista vaikeimmin hahmotettavissa olevan asian järjestykseen, nimittäin sen, miten tänne tulee uusia kansalaisia tekemään työtä ja pitämään huolta niistä ikäpolvista, jotka kohta siirtyvät niin sanottuun vanhusikään ja paljon ansaitsemalleen eläkkeelle. Tähän on siis olemassa yhteiskunnassa päätöksentekotapa ja strategia, jos vain haluamme sitä noudattaa. Minä toivon, että seuraavan budjetin yhteydessä saamme tästä näyttöä ja pääsemme eteenpäin.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalouden menokehyksistä seuraaville viidelle vuodelle keskustellaan nyt tilanteessa, jossa talouskasvu on erityisen suotuisaa. Se, että tällä hetkellä tilanne on varsin kohtuullinen, ei muuta sitä tosiasiaa, että tulevaisuus näyttää aivan muulta. Talouskasvun arvioidaan hidastuvan pariin prosenttiin jo kolmen—viiden vuoden kuluttua. Olen erityisen huolissani siitä, ettei valtioneuvoston selonteossa tulevaisuuden haasteisiin puututa tarpeellisella volyymillä. Valtiontalouden hoito ei ole mitään nappikauppaa. Sitä on kyettävä hoitamaan pitkällä tähtäimellä ja varautumalla siihen, että jo lähivuosina talouskasvu ja muut kokonaistilanteeseen vaikuttavat olosuhteet muuttuvat huomattavasti haasteellisempaan ja vaikeampaan suuntaan. Tulevaisuuteen varautumisen tulisikin nyt olla hallituksen voimavarojen käytön kohteena, eikä pitäisi vain tuudittautua nykyhetken hyvään oloon.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen ja 100 000 uuden työpaikan luominen on ollut nykyhallituksen keskeinen tavoite. Se näyttää toteutuvan, mutta mitä tapahtuu lähivuosina? Totuus on se, että tulevien vuosien heikentyvä talouskasvu, väestön ikääntyminen ja siitä hankaloituva työllisyystilanne ja edes jonkinlainen kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttäisivät päätöksiä ja niitä voimakkaammin edistäviä toimenpiteitä nyt heti. Esimerkiksi teollisuuden sähköveron alentaminen on hallitukselta hyvä signaali teollisuuden suuntaan, mutta se ei riitä. Vain pitkän tähtäimen toimilla saadaan pysyvää hyvää aikaan. Perusteollisuuden tuotannon siirtyminen kilpailukykyisemmille apajille ei ole kaukana, ja jos ei Suomessa tilanteeseen mitenkään reagoida, sähkön tuotantokapasiteettia on kotimaassa lisättävä ja esimerkiksi kuudennen ydinvoimalan rakentaminen olisi mielestäni nyt hyvin ajankohtaista ja tarpeellista järkevän suomalaisen teollisuuspolitiikan kannalta. Myös verotuksen keventämistä on ehdottomasti jatkettava, ja se on rakennepolitiikkaa parhaimmillaan. Samalla kun suomalaisten ostovoima kasvaa, kiihtyy myös talouskasvu.

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni puolusti meneillään olevaa paperiteollisuuden lakkoa, joka on laiton lakko. Se on ainutlaatuinen. Missään muualla maailmassa tämän tyypin lakkoja ei enää ole, se on hyvin vanhakantainen. Mitä tulee paperiteollisuuden toimivuuteen Suomessa ja Pohjolassa ja Euroopassa, tilanne on tällä hetkellä se, että palvelutarjontaa on 65 miljoonaa tonnia vuosittain Euroopassa ja kysyntää on vain 45 miljoonaa tonnia, ja viimeisen viiden vuoden aikana on 500 paperitehdasta suljettu Euroopassa. Pohjois-Amerikassa on vastaavanlainen tilanne: 62 miljoonaa tonnia on paperilla tarjontaa ja kysyntää on vain 38 miljoonaa tonnia. Siellä on 300 paperikonetta pistetty viimeisen viiden vuoden aikana kiinni.

Erityisesti Kymenlaakso ja Etelä-Karjala ovat tässä vaaravyöhykkeessä, koska koko bruttokansantuotteessa paperipuolesta 43 prosenttia tulee juuri siltä alueelta, ja meidän alueemme on todella hyvin suuressa vaarassa, että sieltä tehtaita lopetetaan. Pahin tilanne on nyt Voikkaalla, kun Voikkaan hyvin toimiva tehdas lopetetaan siitä syystä, että kilpailutilanne on Euroopassa pahasti muuttunut.

UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Juhani Pesonen kertoi, että Kaukoidässä on paperin kysyntä kasvanut vuosittain noin 30 miljoonaa tonnia ja tuotantokustannukset ovat vain yksi kymmenesosa siitä, mitä täällä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ovat tuotantokustannukset. Eli siellä puu kasvaa selluksi kuudessa vuodessa, palkkakustannukset ovat yksi kymmenesosa, 2 miljardia ihmistä asuu hyvin pienellä alueella, logistiikkakustannukset ovat vain yksi kahdeskymmenesosa siitä, mitä täällä syrjäisessä Suomessa, kun valmiit paperirullat viedään Euroopan markkinoille. Eli tilannehan on kestämätön, ja sen takia meidän täytyy varautua uusiin teollisuudenaloihin, jos halutaan, että ihmiset pystytään työllistämään.

Arvoisa puhemies! Työn tuottavuutta täytyy lisätä myös koulutukseen ja tutkimukseen ja kehitystoimintaan satsaamalla. Ilman sitä Suomi ei ole kiinnostava maa osaamista ja erikoistumista vaativalle liiketoiminnalle. Jarruna suomalaisen työllisyyden lisäämiselle ja yritysten menestymiselle ja kasvulle on myös se, ettei osaavaa työvoimaa ole tarpeeksi saatavilla. Kysyntä ja tarjonta eivät tänä päivänä kohtaa. Koulutuspaikkoja täytyy lisätä sellaisilla aloilla, joita elinkeinoelämä tarvitsee ja joista opiskelijat päätyvät muuallekin kuin kortistoon. Vastaavasti joitakin koulutuspaikkoja on varaa supistaa. Ammattikoulutusta tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Asennekasvatus perinteisen ammattiosaamisen puolesta onkin aloitettava välittömästi.

Arvoisa puhemies! Voimakasta panostusta tarvitaan suomalaiseen yrittäjyyteen. Se on yksi avainkysymyksistä Suomen tulevaisuudesta puhuttaessa. Yrittäjyyden edellytysten parantamista on jatkettava ponnekkaasti. Myös yrittäjäasenteiden parantamiseen tarvitaan uutta potkua. Yrittäjäksi ryhtymistä on kaikin keinoin helpotettava. Yritysten kasvuun liittyviin riskeihin tarvitaan myös enemmän julkisia panostuksia. Olen sitä mieltä, että arvonlisävero pieniltä, alle viiden hengen yrityksiltä pitäisi kokonaan poistaa.

Arvoisa puhemies! Pelkästään suomalaisten ikääntyminen aiheuttaa suuria muutoksia yhteiskunnalle, ja se myös vaatisi erityishuomiota sekä oikeita toimenpiteitä nyt. Kuntien taloudellinen kurimus, valtion kunnilta ottama pakkolaina sekä yhteensä 40 miljoonan leikkaukset terveysmäärärahoista sekä terveydenhuollon kehittämisrahoista ovat yhtälö, joka ei voi johtaa hyvään lopputulokseen. Moni edellä mainittu seikka vaikuttaa negatiivisesti erityisesti juuri vanhempien ikäluokkiemme elämänlaatuun ja elinkustannuksiin.

Eläkeläiset ovat Suomessa suuri ja väärin kohdeltu kansanosa. Ymmärrystä nykyhallituksen asenteeseen eläkeläisiä kohtaan onkin vaikea ymmärtää. Lupauksia eläkeläisten aseman parantamiseen kyllä tuli ennen viime vaaleja yllin kyllin. Esimerkiksi mainittakoon, että eläkeindeksit on kyllä yhtenäistetty, kuitenkin niin, että huonompi indeksi koskee nykyään kaikkia eläkeläisiä ja myös julkisen alan eläkkeitä. Indeksi perustuu 20 prosenttia palkkaindeksiin, 80 prosenttia kuluttajahintoihin, kun suhteen pitäisi mielestäni olla 50 ja 50.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aika muuttuu, Eskoseni, sanoo Aleksis Kivikin teoksessaan Nummisuutarit, ja niinpä myös maailma ja talous ympärillämme muuttuvat nopeaa tahtia. Muuttuvassa maailmantaloudessa ja yhdentyvässä maailmassa panostukset kansalliseen kilpailuun ja osaamiseen ovat olleet ja ovat edelleen välttämättömiä. Näissä muuttuvissa olosuhteissa yrittäjyyden vahvistaminen on ollut tärkeää, koska yrittäjyyden vaje on keskeinen osa suomalaista ristiriitaa, joka ilmenee yhteiskunnallisten ja taloudellisten voimavarojen mittavana hukkakäyttönä.

Maamme kansainvälinen kilpailukyky on parhaimmillaan ollut huipputasoa. Samaan aikaan meillä on ollut tosiasiassa yli 10 prosentin työttömyys. Suurtyöttömyyden rinnalla olemme kärsineet ja kärsimme edelleen kuitenkin mittavasta yrittäjyysvajeesta. Yleinen asenne Suomessa yrittäjyyteen on kyllä hyvin myönteinen, mutta halukkuus itse ryhtyä yrittäjäksi on miltei vähäisintä Euroopassa. Olemme olleet jälleen uudessa tilanteessa, jossa talouden yhdentymisen eli globalisaation ja tietoteknisen murroksen seurauksena yrittäjyyden merkitys korostuu kansakunnan menestystekijänä. Näin ollen yritystoiminnan kilpailukyvyn ja yrittäjyyden edellytysten asenteellinen ja aineellinen vahvistaminen on nähty sodanjälkeisen taloushistoriamme yhtenä merkittävimpänä kansallisena projektina. Se on avain korkeaan työllisyyteen ja hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamiseen. Nyt kaivataan vahvaa yrittäjyyttä ja kasvukykyisiä yrityksiä, joita julkinen valta tukee osaamista, innovatiivisuutta ja verkottumista edistävällä elinkeinopolitiikalla. Tästä on kyse tänään, kun keskustelemme valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011 ja määrittelemme yrittäjyyspolitiikan suomalaista suuntaa.

Arvoisa rouva puhemies! Matti Vanhasen hallituksen työllisyystavoite on ollut selkeä, 100 000 uutta työpaikkaa, ja tässä tavoitteessa näkyy onnistuttavan, jos ei nyt aivan kokonaan, niin lähestulkoon. Työllisyystavoitteen saavuttaminen on edellyttänyt voimakasta satsausta yrittäjyyteen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Tästä johtuen hallituksen yritysverouudistuksen keskeiset tavoitteet ovat olleet dynaamiset ja kilpailukykyä parantavat sekä yrittäjyyttä vahvistavat vaikutukset. Yritysverouudistuksen yksi keskeinen elementti on ollut kannustin yrittäjyyteen ja investointeihin, joka siten luo talouskasvua, riskinottoa ja työllistämistä. Yrittäjyyttä tulee palkita.

Selviytyäkseen yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa Suomi tarvitsee sekä olemassa olevia että uusia yrittäjiä ja yrityksiä. Keskeisin instrumentti tavoitteen savuttamiseen on ollut veropolitiikka, jossa Vanhasen hallitus on ollut aktiivinen. Hallitus päätti nopeasti ja määrätietoisesti uudesta yritysveroratkaisusta. Hallitus on toimissaan ollut hallitusohjelman tavoitteiden mukainen. Se on keventänyt yritysten verotusta, tukenut kasvua ja työllisyyttä sekä vastannut kansainväliseen verokilpailuun.

Yritysverouudistuksen tavoitteena on ollut varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan vahva rahoituspohja globaalissa kilpailussa ja pyrkiä osaltaan vastaamaan väestön vanhenemisesta syntyviin haasteisiin. Näin se vain on nähtävä, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa voidaan vahvistaa vain aktiivisella vero- ja yrittäjyyspolitiikalla, joka edistää taloudellista kasvua. Uudistuksen tavoitteena on ollut ottaa huomioon Suomen kyky kilpailla yritysten ja niiden avaintoimintojen sijaintipaikkana jatkossakin. Yritysverouudistuksella Suomi vastasi aktiivisesti kansainvälisen kilpailun haasteeseen. Lähialueilla tapahtunut kehitys on luonut paineita uudistaa Suomen verojärjestelmää kilpailukykyisemmäksi. Yritysverouudistuksen tarve syntyi nimenomaan kansainvälisen kilpailun paineesta.

Vanhasen hallitus on tehnyt siis useita yrittäjyyttä ja työllisyyttä edistäviä veroratkaisuja, muun muassa arvonlisäveron alarajan, sukupolvenvaihdoksen verotuksen huojennukset sekä yritysverouudistuksen. Näillä ratkaisuilla Vanhasen hallitus on lunastanut lupauksiaan yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallituksena. Yritysveroratkaisujen ohella merkittävä toimenpidekokonaisuus on ollut myös yrittäjyyden politiikkaohjelma. Sen toteuttamiseen on sidottu kaikki ministeriöt ja niiden alainen hallinto. Politiikkaohjelmat ovat uusi tapa tehdä poikkihallinnollista ja laajaa yhteistyötä. Yrittäjyyden politiikkaohjelman kehittämis- ja johtovastuu on kauppa- ja teollisuusministeriöllä. Yhteydet yrittäjiin ja yrittäjäjärjestöihin ja muihin sidosryhmiin on rakennettava tiiviiksi, jotta toimet yrittäjyyden edistämiseksi ankkuroituvat käytännön yrittäjyyteen. On kyettävä luomaan jatkuva vuoropuhelu yrittäjien ja hallituksen kesken.

Arvoisa rouva puhemies! Yrittäjyyden ja työllisyyden ohella liikennehankkeet ovat tärkeitä osa-alueita. Liikenteeseen tarvitaan yhä lisäinvestointeja ja, korostan, tasapuolisesti ympäri maata. Edelleen on käynnistämättä useita tiehankkeita. Näiden rahoittaminen voitaisiin toteuttaa esimerkiksi valtionyhtiöistä saaduilla myyntivoitoilla.

Olen varma siitä, että perustienpidon ja yksityistienpidon rahoitus tulee aiheuttamaan keskustelua myös jatkossa ja hyvin voimakkaasti jatkossa tässä salissa. Nimittäin yksityistiet muodostavat koko tieverkostomme eräänlaisen hiussuoniston. Yksityisteiden määrä on arviolta noin 350 000 kilometriä. Kysymys ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta, vaan hyvin merkittävästä, monia ihmisiä ja ammattiryhmiä koskettavasta tieverkosta. Maassamme on tällä hetkellä pysyvän asutuksen käyttämiä yksityisteitä noin 100 000 kilometriä. Yksityisteiden varressa maaseudulla asuu edelleen puoli miljoonaa ihmistä. Lisäksi yllättävän moni kaupunkien ja taajamien asemakaava-alueiden omakotitalokin on katumaisen yksityistien varrella. Valtaosa maamme 400 000 kesäasunnosta sijaitsee yksityisteiden varressa ja niiden vaikutuspiirissä.

Peruselinkeinoelämälle yksityistieverkolla on erittäin suuri merkitys. Puutavarasta yli 90 prosenttia lähtee yksityisteiden varrelta kuorma-autolla joko suoraan tehtaisiin tai rautateiden varteen. Myös energiaksi tarvittavan turpeen tai hakkeen kuljetukset tapahtuvat pääsääntöisesti yksityisteitä pitkin. Maatalouden kannalta yksityisteiden kunnolla on tärkeä merkitys. Maidon kuljetus ja muut elintarviketeollisuuteen liittyvät kuljetukset käyttävät päivittäin yksityisteitä. Unohtaa ei sovi koulukuljetuksia, kirjastoautoja, kauppa-autoja, palo- ja pelastusautoja sekä lukemattomia muita kuljetuksia ja palveluita, joita yksityisteiden varrella asuvat ihmiset päivittäin tarvitsevat.

Arvoisa rouva puhemies! Maatalous ja lähinnä maatalouden tilatukimalli puhuttaa myös jatkossa, ja näin sen pitää ollakin. Tässä asiassa on muistettava ja lunastettava — korostan: muistettava ja lunastettava — ne sitoumukset, jotka on tehty tuottajajärjestöjen kanssa.

Ihan vihonviimeiseksi lopuksi: maan tasapuolinen kehittäminen, työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen sekä vähätuloisten aseman parantaminen on pidettävä mielessä valtiontalouden kehyksiä puitaessa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva valtiontalouden kehys vuosille 2007—2011 sattuu ajanjaksoon, jolloin Euroopassa on menossa valtava murros, mikä tarkoittaa sitä, että Euroopan unioni on laajenemassa, ja Euroopan alueen taloudellinen kehitys ei ole mairitteleva. Kehitystä tapahtuu, mutta ikävä kyllä Euroopan ulkopuolella. Tässä kehyksessä meidän on pidettävä vissi huoli siitä, että Suomen talous pysyy sillä hyvällä kehitysuralla, mihin Matti Vanhasen hallitus on Suomen talouden ohjannut ja vienyt, ja tämän jälkeen pitää pitää huoli siitä, että näistä hyvinvoinnin hedelmistä voimme nauttia tasapuolisesti koko Suomessa, koskien kaikkia ihmisiä.

Pitkäjänteisyys valtiontalouden hoidossa on välttämätöntä, kuten valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Markku Koski oikein sanoi. Tasapaino saavutetaan vuoden 2006 aikana. Työllisyyden kehityksellä on ollut se positiivinen vaikutus, että pikkuhiljaa rupeavat työttömyyden kustannukset vähenemään ja taas verokertymät parantumaan ja kokonaistyöllisyysaste paranee. Tämä positiivinen kehitys tulee, ja pitää huolehtia siitä, että tämä positiivinen kehitys jatkuu myös tulevalla kehyskaudella.

Valtionvelan korkoon vuosittain menee reilut 2 miljardia euroa. Voisi sanoa niin, että valtionvelan korko muodostaa oikeastaan yhden keskimääräisen ministeriön kulut vuodessa. Tämä määrä on niin järkyttävän suuri edelleen, että valtionvelan takaisinmaksua pitää edelleen pitää vahvasti mielessä, mutta siitä pitää pitää mielessä myös se, että tästä ei saa muodostua sellaista kehityksen jarrua, että kaikki muu sitten unohtuu, vaan on pidettävä tasapaino menoissa ja tuloissa, mutta on pidettävä tasapaino myös kehittämisessä. Kehittäminen ei saa jäädä valtiontalouden velanmaksun varjoon.

Kuten valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja mainitsi puheenvuorossaan, myös menokehyksen sitovuudesta pitää uskaltaa keskustella. Jos se pidetään liian ankarana, se tulee olemaan kehityksen jarru seuraavalla kaudella. Ja kuten myös valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja Matti Ahde totesi, tässä pitää olla tarkastelujaksona esimerkiksi kaksi vuotta. Kun kaksi vuotta on mennyt aikaa silloin seuraavien vaalien jälkeen, pitää uskaltaa rohkeasti tarkastella, onko valtiontaloudessa mahdollisuus lisäpanostuksiin, uuteen kasvuun, uuteen kehitykseen. Se ensimmäinen tarkastelu totta kai tapahtuu jo heti vaalien jälkeen hallitusta muodostettaessa ja hallitusohjelmaa laadittaessa.

Nyt on tapahtunut positiivista kehitystä myös valtiontalouden yllättävillä alueilla. Valtion omistamien yhtiöiden osakkeiden myynnistä on tulossa valtava lisäpotti, joka antaa selkeästi liikkumavaraa, yli 600 miljoonaa euroa jo kuluvalle vuodelle. Tiedän, että tästä potista ilmeisesti suuri osa on menossa valtionvelkojen maksuun, mutta tässä yhteydessä pitää rohkeasti ottaa esille muutama asia, jotka ovat edelleen vaille kunnollista korjausta.

Perusrautatienpitoon pitää saada ehdottomasti määrärahoja lisää, jotta voimme pitää VR:n toimintakykyisenä ja kilpailukykyisenä, ja se on parasta ilmastopolitiikkaa, kun pidetään rautatiet kunnossa. Myös alempi tieverkko vaatii sen, että nykyiseen tulee saada lisää noin 70—80 miljoonaa euroa, niin että voimme pitää kohtuullisessa kunnossa myös alemman tieverkon.

Sitten myös vähäliikenteiset radat nostan esille tässä puheenvuorossani. Kokonaispotti, jolla ne laitettaisiin kuntoon noin kymmenen vuoden aikavälillä, on noin 180 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa investointeina tästä eteenpäin kymmenenä vuonna noin 20 miljoonaa euroa vuosittain. Määräraha on niin pieni, että valtiontalouden puitteissa siitä ei missään nimessä voi sanoa, että se on ylipääsemättömän suuri. Kysymys on enemmänkin tahdosta kuin siitä, onko meillä siihen varaa.

Toivon, että elokuun budjettiriihessä hallituspuolueet nostavat nämä edellä mainitut infrahankkeet ja yhteysverkkohankkeet vakavasti keskusteluun ja antavat pienen panoksen positiivisesta kehityksestä tälle saralle velkojen hoitoa ja muitakaan velvoitteita unohtamatta.

Tutkimukseen ja kehitykseen tulee myös mielestäni satsata yhä enemmän, koska jos me pidämme huolen siitä, että kehityksen kaari säilyy positiivisena, se luo koko ajan tulevaisuuteen positiivisia mahdollisuuksia. Otetaan esimerkkinä vaikka suuri suomalainen yhtiö, maailmankuulu Nokia, joka on jatkuvasti panostanut tuotekehitykseen ja tutkimukseen yhä suurempia summia. Sillä tämä yhtiö on säilyttänyt maailmassa johtoasemansa, määrätietoisella, selkeällä panostuksella tulevaisuuteen. Valtiontaloudessa tulee olla sama kehityssuunta.

Lapsiperheiden asemaan on ehdottomasti saatava edelleen parannusta. Lapsilisiin saatiin korotus, samoin kotihoidon tukeen, mutta mielestäni tulee ottaa seuraavan kehyksen aikana tarkasteluun myös veropoliittiset keinot. Lapsiperheiden aseman parantamiseksi mielestäni lapsivähennyksen tyyppinen verovähennys pitää uskaltaa rohkeasti ottaa keskusteluun. Kyllä lapsiperheiden asema tämän päivän Suomessa kaipaa parannusta, ja varsinkin jos lapsia sattuu perheessä olemaan siunaantunut enemmänkin, tämä asia on erittäin kipeä. Meillä moni lapsiperhe on ikävä kyllä pudonnut köyhyysrajan alapuolelle. Tätä asiaa eduskunta ei saa unohtaa. Se vastuu on kannettava, ja tässäkin asiassa on ehdottomasti panostettava tulevaisuuteen.

Pienien eläkkeiden osalta, arvoisa rouva puhemies, toivon erikoisesti, että saataisiin edelleen positiivista kehitystä aikaan. Voi sanoa, että ne pienet korotukset, mitä kansaneläkkeen perusosaan on saatu tämän hallituksen aikana, ovat olleet signaali oikeaan suuntaan, mutta ehdottomasti riittämätön. Jos sijoittaisimme vaikka 100 miljoonaa euroa vuositasolla, se tietäisi noin 15 euron korotusta pienimpiin eläkkeisiin kuukaudessa. Summa on edelleen liian pieni, tämä 15 euroa, mutta se askel pitää uskaltaa ottaa, koska alle 500 euron eläkkeellä eläviä ihmisiä tässä maassa on aivan liikaa, ja se tulee huomioida myös eduskunnan salissa, kun päätöksiä tehdään. Kysymys ei ole vain siitä, haluammeko; kysymys on eräänlaisen kunniavelan hoitamisesta. Niitä ihmisiä, jotka ovat eläneet pitkän elämän ja paljon tehneet työtä Suomen hyväksi, ei missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa saa unohtaa.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä metsätaloudesta muutama sana. Tulossa oleva Kemera, kestävän metsätalouden rahoituslain uudistus, on erittäin hyvä askel oikeaan suuntaan siinä mielessä, että siinä aiotaan edelleen pitää se vahva johtolanka mielessä, että bioenergiaan ja taimikon hoitoon satsataan tasapuolisesti. Se on erittäin oikeansuuntainen askel, mutta tässä on varmistuttava myös siitä, että valtiontalouden seuraavien vuosien budjettiin varataan riittävät määrärahat, niin että ei tarvitse olla joka vuosi vahtimassa ja odottamassa, että saataisiin lisäbudjeteissa lisää panoksia muun muassa bioenergian korjuuseen ja haketukseen. Jos Suomi haluaa päästä Kioton ilmastosopimuksen mukaiselle ja vaaditulle tasolle bioenergian käytössä, on aivan välttämätöntä, että riittävät määrärahat tähän valtion budjetista saadaan, ja nimenomaan tällä keinoin tuetaan vahvasti työllisyyttä. Nämä bioenergiatyömaathan sijaitsevat kaikki tuolla metsäisessä Suomessa, missä muutenkin on uusista työpaikoista ankara pula. Tässä työttömyys ja oikea investointi olisivat erittäin helposti saatavissa positiiviselle kehitysuralle.

Nostan vielä metsäkeskusten määrärahat esille tässä samassa yhteydessä. On välttämätöntä, että metsätoimijoiden vuosittaiset toimintamäärärahat ovat riittävät, koska jos haluamme metsätalouteen positiivista kehitystä, se vaatii myös selkeää panostusta rahallisesti. Jos supistamme jatkuvasti, emme voi odottaa hyviä tuloksia koko metsäsektorin osalta koskaan. Panostusta seuraa yleensä positiivinen tulos.

Kuntataloudesta, arvoisa rouva puhemies, pari asiaa: Kuntatalouden tilaa on edelleen vakautettava ja luotava se varma pohja, jolle kunnalliset päättäjät voivat oikeasti perustaa tulevien talousarvioiden teon. Ei ole mitään järkeä siinä, että vuosittain saamme pelätä sitä, mikä on seuraavan vuoden tilanne kuntataloudessa. On myös saatava määrärahoja lisää valtion budjettiin sillä tavalla, että pieniin työpaikkoihin saadaan aidosti lisää investointeja kuntiin, niihin pienyrityksiin, jotka luovat aidosti työpaikat ympäri Suomea. Suurissa yrityksissä on iso riski, että ne muuttavat esimerkiksi Kiinaan, mutta pienet yritykset, joita toimii tuolla eri puolilla Suomea, eivät missään olosuhteissa muuta pois, vaan ne pysyvät siellä maakunnissa työtä tarjoamassa sille väestölle, joka Suomen pitää edelleen pystyssä.

Suomalaista maataloutta ei myöskään sovi unohtaa. On vastuutonta, että maailmanmarkkinoilla tapahtuva negatiivinen kehitys tuotaisiin Suomeen sillä keinoin, että ottaisimme sen riskin, että suomalainen maatalous lähtee alamäkeen. Se vaarantaisi koko sen elintarvikesektorin työpaikat, jonka työn tuloksista me kaikki oikeastaan nautimme päivittäin aterian yhteydessä. Ne 300 000 työpaikkaa eivät ole vähäarvoinen asia, vaan on ehdottomasti pidettävä mielessä, että suomalainen maatalous ansaitsee vahvan pohjan, ja nimenomaan, että jokainen maanviljelijä ja jokainen maalla elävä ihminen voi tuntea, että hänen työtään arvostetaan ja hänen työllään on tärkeä merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa.

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, pari verovinkkiä tulevalle kehyskaudelle: Perintöverouudistus tulee myös toteuttaa määrätietoisesti. On väärin, että nykyisellä perintöverotuksella tilanteessa, jossa tapahtuu sukupolvenvaihdoksia siinä mielessä, että vanhemmat siirtyvät ajasta iäisyyteen, joudutaan mahdottomiin tilanteisiin normaalien perheperintöjen yhteydessä. Tämä virhe on korjattava ehdottomasti.

Myös osuuskuntien osuuspääoman koron verokohtelu täytyy saattaa osakeyhtiöiden tasolle tai lähemmäksi sitä, jolloin pystymme nämä asiat hoitamaan kunnolla kuntoon ja tuemme myös osuuskuntien toimintaa jatkossa, koska osuuskunnat muodostavat myös vahvan työllisyyden selkärangan koko Suomessa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on käsittelyssä valtiovarainvaliokunnan mietintö, joka käsittelee valtioneuvoston selontekoa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007—2011. Valiokunta arvioi kehyskäytäntöä suhteellisen varovaisesti nostaen esille kehysmenettelyn kehittämistarpeita.

Hallituksen finanssipolitiikan olennainen osa on koko vaalikauden kattava menokehys, ja menokehyksestä on tietenkin pyrittävä pitämään kiinni, mutta härkäpäinen kiinnipitäminen ei välttämättä ole kuitenkaan talouskasvunkaan kannalta myönteistä. Tämän vaalikauden menokehys on ollut tiukka ja on kertaluonteisena ollut käyttökelpoinen. Tuleva menokehys ei voine enää noudatella ihan samaa linjaa, koska hyvin tiukan menokurin aikana talouteen syntyy myöskin kipukohtia ja niitä vain on voitava hoitaa, koska säästämällä ylenpalttisesti voidaan myöskin heikentää palveluita ja heikentää työllisyyttä. Mehän tiedämme jo tällä hetkellä, kuinka paljon esimerkiksi julkisella puolella olisi työpaikkoja, jos sinne vain osoitettaisiin rahaa.

Talouskasvu on ollut hyvää hyvin haasteellisessa tilanteessa. Globalisaatio on vienyt meiltä paljon työpaikkoja, mutta toisaalta Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on kyennyt edesauttamaan uusien työpaikkojen syntymistä, niin että tämä 100 000 työpaikan tavoite suurin piirtein saavutetaan. Tämä on ollut välttämätöntä, sillä meillä on tavattoman suuria haasteita. Täällä on moneen eri otteeseen puhuttu siitä, kuinka meillä on valtiontalous hyvässä kunnossa. Kansantalous meillä on kyllä kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta valtiontaloutta meillä rasittaa suuri velka, 60 miljardia. Se on vain 10 miljardia pienempi kuin mitä se on ollut pahimmoillaan. Elikkä tässä haastetta riittää ihan riittämiin. (Ed. Laitinen: Enää 33 prosenttia bruttokansantuotteesta!) — Aivan, mutta näillä prosenteilla niitä velan korkoja ei makseta, vaan ne maksetaan kuitenkin euroina, ja jos velan korot ovat yli 2 miljardia vuositasolla ja sitten kun sitä suurta velkapääomaa myöskin halutaan lyhentää, niin se on tosiasia, että se on sieltä raamista kaikki pois ja myöskin osaltaan sitten jättää aukkoja, joita ei millään voida hoitaa.

Työttömyys on tässä yhteydessä nähtävä eräänlaisena mahdollisuutena. Nimittäin jos me kykenemme vastaamaan haasteisiin ja alentamaan työttömyyttä 3—4 prosenttiyksikköä elikkä nykyisestä 8:sta tuonne 4—5:n tasolle, niin jokainen työttömyysprosentti tuo valtiontalouteen lisää liikkumatilaa 300—400 miljoonaa euroa. Tämä on hyvinkin merkittävä asia, ja tässä on erityisen suuri tarve.

Me käymme tänä päivänä keskustelua yhtäältä työvoimapulasta ja toisaalta meillä on kuitenkin yli 300 000 ihmistä työttömänä tai koulutuksessa. Samanaikaisesti meillä teollisuus rekrytoi ulkoa vuokratyövoimaa. Kun vuokratyövoimasta, jonka työnantaja on ulkomainen yritys, laskutetaan ja lasku maksetaan ulkomaiselle tilille, siitä ei jää suomalaiseen kansantalouteen muuta kuin näiden työntekijöiden työpanos ja se mahdollinen lisäarvo, jota nämä yritykset saavat, mutta varsinaiset palkkarahat menevät sinne työntekijän kotimaahan, tosin tarpeeseen, mutta jos me käyttäisimme suomalaisia työntekijöitä, tämä tulos kansantalouden kannalta olisi paljon, paljon parempi.

Niin kuin totesin, tiukan budjettikurin aikana myöskin jää asioita hoitamatta, ja täällä useammassa puheenvuorossa on otettu esille juuri tämä vanhusväestön tilanne. Meillä on näitten pienimpien eläkkeiden taso aivan liian matala, ja ne korjaukset, mitä on tehty, eivät edes kata nyt kohonneita elinkustannuksia, elikkä siinä seuraavalla kaudella on kyllä haastetta.

Hallituksen on sisällytettävä seuraavaan hallitusohjelmaan, joka vaikuttaa tietenkin myöskin sitten kehyksiin, näitä eläkkeiden korotuksia, samoin kuin keskustan esille nostama elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus on hyvin sosiaalinen ja oikeudenmukainen, koska jokainen saa siinä kulutuksensa mukaisesti.

Valtiovarainvaliokunta ottaa kantaa myös tiemäärärahoihin, ja se on totta, että vuosikaudet tiemäärärahat ovat olleet alimittaisia ja nykymenolla meiltä häviää näillä alemman asteen teillä liikennöitävyys pysyvästi. Miksi sitten näin on tilanteessa, jossa liikenne maksaa valtiolle vuositasolla lähemmäksi 7 miljardia euroa ja palautus on tänne liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle miljardin euron tasoa ja tieliikenteelle ei tule sitäkään? Tämä panos—tuotos-suhde on kyllä väärä. Tässä meidän on vaan nyt sanoista päästävä tekoihin, ja myöskin tänne maakunnallisiin hankkeisiin, alemman tieverkon hankkeisiin, on osoitettava rahaa jo seuraavassa lisätalousarviossa ja myöskin pyrittävä pitkäjänteiseen liikenneverkon kehittämiseen.

Minä en kannata tiehankkeiden sitomista valtionyhtiöiden myyntiin, koska minä katson, että jos meillä on hyvin tuottavia, hyvin johdettuja valtionyhtiöitä, sitä omaisuutta ei olisi syytä myydä. Meillä on hyvänä osoituksena tästä jo useamman vuoden ajan hyvät osinkotuotot, jotka ovat suhteessa sijoitettuun pääomaan paljon parempituottoisia kuin se, että otetaan lainaa markkinoilta. Valtiohan on hyvin luottokelpoinen ja saa markkinoilta edullista lainaa. Elikkä on viisaampaa mielestäni omistaa valtionyhtiöt, pitää huoli, että niillä on hyvä hallitus, hyvä johto, ja kehittää niitä yhtiöitä ja hakea sitä kautta myöskin lisäarvoa. Kun kerran valtionyhtiö myydään, sen jälkeen sieltä ei tule myyntituloja eikä sieltä tule myöskään osinkotuloja. Ymmärrän varsin hyvin niin sanottujen markkinavoimien vaatimuksen, että valtionyhtiöt olisi pitänyt ajat sitten myydä johtuen siitä, että niiden kurssitaso on ollut hyvin matala suhteessa tuottoarvoihin, ja se on johtanut tällaiseen suureen ostohalukkuuteen. Nythän tilanne on pikkuisen toisenlainen.

Meillä on myöskin maatalouden asioista pidettävä huolta. Nimittäin jokainen vastuullinen yhteiskunta pyrkii turvaamaan ja turvaa elintarvikeomavaraisuuden, ja näin on meilläkin välttämätöntä tehdä myöskin unioniaikana. Täytyy muistaa, että tämä on kompensaatiota viljelijöille, josta kuluttajat hyötyvät.

Turvallisuus on tärkeää, ja täällä on useammassa eri otteessa otettu puheeksi poliisi ja oikeustoimi. On käsittämätöntä, että meillä oikeusministeriön hallinnonalalla on niin vähän väkeä, että vuodesta toiseen joutuvat pitämään niitä jonoja pystyssä ja myöskin oikeusturva kansalaisten osalta kärsii.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan loppuun todeta, että (Puhemies: Ed. Salo, 10 minuuttia!) tulevissa veroratkaisuissa ei saa kiristää yritysverotusta eikä asettaa maa- ja metsätalousmaalle myöskään uusia veroja.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Palaan tähän ajankohtaiseen metsäteollisuuden tilanteeseen ihan vain sen verran, että toivon samalla tavalla kuin sos.dem. puolueen puheenjohtaja, ministeri Heinäluoma eilen, että nyt edettäisiin yhteistoimintalain uudistamistyöryhmässä siten, että syntyisi valmista, niin että voitaisiin yhteistoimintalakia uudistaa. Nykyisellään laki toimii vain irtisanomisten hyväksyjänä, ja sitä varmasti ei ole tarkoitettu. Silloin aikoinaan, kun laki tuli voimaan, muistan sen hyvin, se oli siinä tilanteessa kyllä tervetullut ja toimiva, mutta tänä päivänä se on menettänyt merkityksensä. Mutta tämä tästä. Työryhmänhän tulisi antaa toukokuun loppuun mennessä ehdotuksensa.

Palaan vielä, puhemies, liikenneväyläpolitiikkaan. Sanoin edellisessä varsinaisessa puheenvuorossani, että menokehys oli jo vaalikauden alusta lähtien alimittainen väyläverkon kehittämisen ja kunnossapidon tarpeisiin nähden. On myös todettava se, että päätöksenteko on ollut myös aika tavalla lyhytjänteistä ja myöskin ennakoimatonta. Hallituskauden alussa hyväksyttyihin menokehyksiin ei sisältynyt lainkaan määrärahoja uusien hankkeiden käynnistämiseen. Kuitenkin tämän kuluvan kauden aikana on päätetty käynnistää kolmetoista väyläverkon kehittämishanketta, kolmetoista hanketta, mikä on sinänsä erittäin positiivinen asia. Hankkeiden toteuttamisessa ei ole täysin seurattu liikenneväyläpolitiikan linjauksia pohtineen ministerityöryhmän ehdotuksia. Ohi niin sanotun ykköskorin nostettiin hankkeita, joita eduskunta ei ollut priorisoinut ykköskoriin. Osittain tästä johtuen on kyllä sitten ollut kitkaa hallituksen ja eduskunnan välillä ja erityisesti hallituksen ja valtiovarainvaliokunnan näkemysten välillä.

Myöskään nyt käsittelyssä olevaan menokehykseen ei sisälly päätöksiä uusiksi liikenneinvestoinneiksi. Siellä ei ole yhtään sellaista hanketta. No, hallitus on kuitenkin todennut, että se arvioi mahdollisuudet uusien väylähankkeiden aloittamiseen päättäessään esityksestä vuoden 2007 talousarvioksi. Käsitellessään kuluvan vuoden talousarviota eduskuntahan edellytti, että kehysriihen ja vuoden 2007 talousarvion valmistelun yhteydessä hallitus arvioi ministerityöryhmän ehdotuksiin kuuluvien, vielä toteutumatta olevien hankkeiden käynnistysmahdollisuuksia ja tekee tältä pohjalta päätöksiä ensimmäiseen koriin kuuluvien liikennehankkeiden käynnistämisestä vuosina 2007 ja 2008.

Tässä mietinnössä valtiovarainvaliokunta viittaa edellä mainittuun lausumaan ja pitää välttämättömänä, että se otetaan huomioon, kun vuoden 2007 budjettia valmistellaan. Minusta näin on edellytettävä. Tämä on eduskunnan tahto ja päätös. Hallituksen tulee toimia tämän tahdon mukaisesti. Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että meidän etelä—pohjois-suunnassa keskeisin päätieverkkoon kuuluva tiemme E75 saisi jatkototeutusta välillä Lusi—Vaajakoski.

Tämä kehyspäätös ei sisällä myöskään parannuksia väyläverkon kunnossapidon rahoitukseen. Esimerkiksi tuoreen selvityksen mukaan rataverkon säilyminen liikennöitävässä kunnossa edellyttää vuositasolla noin 170 miljoonan euron korvausinvestointia; määrärahakehyksen mukainen rahoitustaso olisi vuositasolla vain 100 miljoonaa euroa.

Määrärahatason pysyvä aleneminenhan tarkoittaisi pitkällä aikavälillä sitä, että rataverkkoamme jouduttaisiin merkittävästi supistamaan ja liikennöitävässä kunnossa voitaisiin nykyisestä verkosta pitää vain noin kaksi kolmasosaa. Näin asianlaita ei voi tietenkään olla.

Kyllä se vaan niin on, että laadukkaat ja toimintavarmat liikenneväylät ovat perusedellytys koko yhteiskunnan tehokkaalle, alueellisesti tasavertaiselle ja kansainvälisesti kilpailukykyiselle toiminnalle. Tämä on katsottava silloin, kun investoidaan päätieverkkoon, alemman tason tieverkkoon sekä radan kunnossapitoon. Se on investointi tulevaisuuteen ja luo mahdollisuuksia kehittää yhteiskuntaa tasavertaisesti niin, että elinkeinotoimintaa on eri puolilla Suomea.

Ed. Mauri Salo käsitteli puheenvuorossaan valtion omaisuuden myyntiproblematiikkaa. Periaatteessa olen teidän kanssanne tästä ihan samaa mieltä. Mutta tosiasia on se, että eduskunta on jo hyvin pitkälle monien yhtiöiden osalta antanut valtuuksia hallitukselle toteuttaa valtion omaisuuden myyntiä ja näitä tuloja joka tapauksessa myöskin tulevina vuosina vielä pitkälle eteenpäin tulee. Tästä johtuen minusta on oikein se peruslinjaus, minkä täällä kuvasitte valtion omaisuuden ja valtionyhtiöpolitiikan osalta. Sen allekirjoitan mielelläni ja siihen yhdyn, mutta tosiasia on kuitenkin, että meille valtion omaisuuden myyntituloja tulee. Nyt on tärkeätä se, että ne ohjataan tutkimukseen, kehittämiseen, perusinfraan myöskin. Siinä mielessä olen iloinen, että nyt tämän vuoden alusta nostettiin sitä rajaa, että vuositasolla yli 500 miljoonan euron menevien myyntitulojen osalta 20 prosenttia voidaan käyttää näihin hankkeisiin. Olisi ollut tarpeen nostaa se raja 10 prosentista jopa 30 prosenttiinkin.

Puhemies! Kuntataloudesta muutama sana.

Valtiontalous, niin kuin edellisessä puheenvuorossa totesin, on kehittynyt ennakoitua suotuisammin, mutta kuntatalous on sen sijaan ollut kireää. Kaikkien asiantuntija-arvioiden mukaan kuntatalouden arvioidaan pysyvän kireänä myös jatkossa, sillä kuntien menot näyttävät vaan kasvavan tuloja nopeammin. Viime vuosien aikana kuntien menot ovat kasvaneet 5—6 prosentin vuosivauhdilla, tulot vain noin 2—3 prosenttia. Menojen kasvun arvioidaan asiantuntijoitten mukaan jonkin verran hidastuvan, mutta siitä huolimatta kuntien ja myöskin kuntayhtymien toimintamenojen arvioidaan kasvavan vuoteen 2011 mennessä jopa 5,2 miljardia euroa. Kuntataloudessa on myös erittäin paljon ja huomattavia kuntakohtaisia ja alueellisia eroja.

Ajankohtaiseen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Tämä on hanke, joka on vietävä satamaan. Minusta se on erittäin suuri kysymys myöskin luottamuksen osoituksena tälle Vanhasen hallitukselle. Tämä punamultahallitus pystyy näissä vaikeissa kysymyksissä toimimaan, ja uskon vahvasti siihen, että näin tulee tapahtumaan. Nimittäin olin iloinen ministeri Mannisen linjauksista, jotka hän teki Jyväskylässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen osalta.

Ensinnäkin on Helsinki, Pääkaupunkiseutu, sitten ovat kasvavat kaupunkiseudut ja syvä maaseutu. On aivan selvää se, että ei voida järjestää jossain syvällä maaseudulla samalla periaatteella palveluita kuin Pääkaupunkiseudulla. Nämä maan eri osista tulevat erot täytyy ottaa huomioon. Minusta on äärettömän tärkeää, että ne palvelut järjestetään siten, että ne ovat mahdollisimman lähellä ihmisiä mutta taloudellisesti. Tämä ei poissulje sitä, etteivät myöskin kuntaliitokset voisi olla mahdollisia. Puitelaki täytyy hallituksen antaa (Puhemies: Ed. Laitinen, 10 minuuttia!) eduskunnalle ennen kesälomaa.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä köyhyyspaketista ja köyhyysongelmasta enemmänkin. Kaikkien tutkimusten mukaan tulo- ja varallisuuserot Suomessa ovat kasvaneet siten, että meidän rikkain kymmenyksemme on rikastunut ja köyhin kymmenyksemme on köyhtynyt, ja näin ei voi asianlaita olla. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää pystyä tällä vaalikauden loppusuoralla reivaamaan politiikkaa enemmän vähempiosaisia ja köyhiä suosivaksi. Tätä taustaa vasten en ymmärrä sitä, että eduskunta meni päättämään varallisuusveron poistamisesta, kun samanaikaisesti, kun annettiin rikkaille yli 100 miljoonaa vuositasolla lisää, köyhille ei löytynyt edes sitä 100:aa miljoonaa tämän niin sanotun köyhyyspaketin kautta lisää rahaa heidän ongelmiensa korjaamiseen.

Olen niitten henkilöitten kanssa samaa mieltä, jotka sanovat, että perintö- ja lahjavero kaipaa uudistusta. Siellä on useampikin lakialoite olemassa sisällä, ja on toivottu, että hallitus toisi tältä osin eduskunnalle ehdotuksen vielä perintöveron uudistamisesta tällä vaalikaudella. Siellä on epäoikeudenmukaisuuksia. En kannata siis perintöveron poistamista vaan uudistamista.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan muutama sana tähän pitkän keskustelun päätteeksi.

Täällä esitettiin muutamissa puheenvuoroissa jo alkuiltapäivästä kritiikkiä siitä, että tällainen kehyskeskustelu laitetaan maanantaipäiväksi, ja olen huomannut, että useammat edustajat ovat osoittaneet kritiikkiä sitä kohtaan, koska tällä hetkellä kunnissa ja myöskin maakunnissa ja sairaanhoitopiireissä pidetään kokouksia ilman, että kansanedustajat voivat olla siellä läsnä. Tämä ed. Vihriälän antama kritiikki on aivan paikallaan. Yhdyn siihen.

Oletin, kun tämä maanantai-istunto oli järjestetty nimenomaan valtiovarainministeri Heinäluoman kalenterin mukaisesti ja keskustelu päätettiin siirtää jostakin muusta ajankohdasta juuri tälle päivälle, että myöskin valtiovarainministeri Heinäluoma olisi ollut paikalla kuuntelemassa tätä keskustelua ja osallistumassa debattiin. Viimeisen kolmen tunnin aikana häntä ei ole kuitenkaan valitettavasti tässä salissa näkynyt.

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa jo todettu, kuinka Suomen kansantalous kehittyy hyvin myönteisesti, ja olen pannut merkille, että niin SDP:n kuin keskustan puheenvuoroissa on todettu, että hyvin merkittävä kansantalouden positiivinen innoittaja on ollut se, että tämä hallitus on laskenut tuloveroja hyvin merkityksellisesti. Se on laskenut niitä tällä hetkellä jopa enemmän kuin Paavo Lipposen johtama sinipunahallitus viime kaudella.

En malta olla muistuttamatta kuitenkin niistä puheista ja kirjoituksista, mitä käytiin vielä viime eduskuntavaalien alla. Muun muassa SDP:n silloinen puoluesihteeri Heinäluoma tokaisi, että on sydämetöntä asettaa veronalennukset palvelujen edelle. SDP:n silloinen puoluesihteeri oli tuloverojen alennuksesta ja kokoomuksen esittämistä alennuksista sitä mieltä, että ne ovat ylimitoitetut. Tällä hetkellä ne kokoomuksen tekemät ja valtiovarainministeri Niinistön tekemät ylimitoitetut alennukset on tämä hallitus jo ylittänyt, ja tulos näkyy: kansantalous kehittyy myönteisesti, työllisyys on kehittynyt myönteisesti, ja saattaa olla jopa niin, että siihen tavoiteltuun 100 000 uuden työpaikan luomiseen päästään.

Keskustan osalta toteaisin vain sen, että Ilkassa 14.1.2003, siis vähän ennen eduskuntavaaleja, Ilkan puoluehallituksen pitkäaikainen jäsen ja tällainen ajattelija kertoi, että nämä kokoomuksen veronalennukset ovat hyvin vaarallisia, ja hän käytti sanontaa: "On silkkaa oikeistopopulismia uskotella, että tuloveroasteen laskeminen läpi asteikkojen lisäisi työpaikkoja."

Hyvät edustajat, nyt niitä työpaikkoja syntyy, kun kansantalous kasvaa ja myöskin kansalaisilla on varaa kuluttaa ja myöskin varaa käyttää lisääntyviä määrärahoja alhaisen inflaation aikana. Tällä on ollut erittäin suuri merkitys siinä, että valtiontalous on parantunut ja velkaa on voitu maksaa.

Mutta, arvoisa puhemies, se mitä jäin kaipaamaan tästä valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä, on asia, mistä ei mainita yhtään sanaa. Nimittäin sisäisestä turvallisuudesta tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ei todeta yhtään mitään. Poliisijärjestöjen keskusjärjestö SPJL on todennut EU:n puheenjohtajuuskaudella järjestettävien kokousten turvajärjestelyiltä puuttuvan noin 10 miljoonaa euroa. Nämä huippukokoukset EU:n puheenjohtajakauden aikana aiheuttavat poliisivoimille selkeitä henkilöstö- ja varustelukustannuksia, jotka nyt näyttäisivät tulevan katettavaksi jopa poliisin omasta budjetista. Tänään kuulimme sisäasiainministeri Rajamäkeä, joka reagoi tähän uutiseen hyvin voimakkaasti, ja hän kertoi eduskunnalle, että tänään olisi tehty periaatepäätös siitä, että poliisin budjettiin lisätään 6 miljoonaa euroa. Tämä on hyvin myönteistä kuulla. Hyvin pitkään tätä uutista saatiin vain odotella, koska näytti siltä, että tämä kokousten turvaaminen tapahtuu jälleen kansalaisten turvallisuuden kustannuksella eli poliisi säästää omasta toiminnastaan, mihin ei ole ollenkaan varaa.

Myöskin kuulimme tänään debatissa keskustelua siitä, että alkuvuonna Tampereelta valmistuneista poliiseista on tällä hetkellä työttömänä 40 prosenttia, mistä muun muassa Ylen pääuutislähetys teki eilen oman uutisensa. Kysyin tästä asiasta jo pari kuukautta sitten sisäasiainministeriöltä, jolloin asia vielä kiistettiin. Nyt se tänään jo myönnettiin, että tällä hetkellä meillä on tänä vuonna valmistuneista Tampereen poliisikoululaisista työttömänä 52 henkilöä. On aivan järjetöntä satsata poliisin koulutukseen merkittävästi yhteiskunnan rahoja ja yrittää vastata siihen kansalaisten perusteltuun tarpeeseen, jotta nämä henkilöt saataisiin töihin ja kentälle, ja sitten pitää heitä työttömyyskortistossa. Tälle politiikalle ei voi kukaan antaa tukeansa.

Minun mielestäni on aivan oikeaa politiikkaa, että jos nyt EU:n puheenjohtajuuskautena tarvitaan lisää työvoimaa, myöskin tällä hetkellä ne työttömänä olevat 52 koulutettua poliisimiestä otetaan välittömästi käyttöön. He voivat toimia kokeneemman poliisimiehen työparina aivan mainiosti myöskin EU:n puheenjohtajakauden turvallisuusjärjestelyjen osana, ja samoin saadaan heille pian koulutuksen jälkeen tarvittavaa työkokemusta.

Nyt tämänhetkinen resurssipula niin kihlakunnissa kuin muissakin erillisyksiköissä on johtanut siihen, että virkoja ei täytetä, koska rahaa ei ole riittävästi käytettävissä. Olen sitä mieltä, että niihin virkoihin, mitkä on aikoinaan kihlakuntiin perustettu, täytyy pystyä myöskin ohjaamaan riittävät varat.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, mihin haluan lyhyesti puuttua, on tämä otsikko Maaseudun kehittäminen.

Tässä kehyspäätöksessä ei ole otettu huomioon maaseudun kehittämiseen liittyviä EU:n uuden rahoituskauden aiheuttamia muutoksia, ja sitä on perusteltu sillä, että Suomen kansallisen tuen tasosta päätetään vasta EU:n jäsenmaakohtaisen osuuden selvittyä. Tästä asiasta on käyty debattia useampaan otteeseen täällä salissa, mutta en jaksa uskoa, että mitään merkittävästi uutta näistä EU-neuvotteluista on Suomen osalta saatavissa, vaan meillä menetys tulee olemaan jotakin 100 miljoonan euron luokkaa. En jaksa uskoa siihen, että muut EU-maat luopuvat omasta osuudestaan Suomen hyväksi ja tämä menetys jäisi sitä pienemmäksi. Oikeastaan tämä on jonkinlaista taktista viivytystaktiikkaa, jolla annetaan ymmärtää, että EU:sta tulisi jotakin sellaista, mistä me kaikki tässä salissa tiedämme, että se ei tule toteutumaan.

Valiokunta toteaa mietinnössään, että kansallista rahoitusta koskeva ratkaisu on viljelijöiden tulotason kannalta tärkeä ja että lisärahoituksen tarve on otettava huomioon valmisteltaessa vuoden 2007 talousarvioesitystä. Tältäkin osin näimme jo eräänlaisen näytelmän tässä kevättalven aikana, kun päähallituspuolueet SDP ja keskusta ottivat hyvin voimakkaasti yhteen tässä asiassa ja puhuttiin tasosta, että nämä kansalliset menetykset korvataan 90-prosenttisesti. Meni päivä, pari aikaa, niin pääministeri laitettiin nöyrtymään ja kiistämään koko 90 prosentinkin olemassaolon.

Ensinnäkin voidaan kysyä, minkä takia sen luvun pitäisi olla 90 prosenttia. (Ed. Mauri Salo: Ei, kun se on 100!) Jos tämä hallitus haluaa hyvää maaseutu- ja maatalouspolitiikkaa noudattaa, pitäisi olla itsestäänselvää, että menetykset, jotka tästä aiheutuvat maaseudulle, korvataan täysimääräisesti, piste. Mikä muu ammattikunta hyväksyy, että heidän tulotasostaan otetaan automaattisesti 10 prosenttia pois ja mahdollisesti jopa enemmänkin? Ed. Laitinen, olenko väärässä, kun väitän, että jos SAK:n jäsenjärjestöiltä ja palkansaajilta otettaisiin 10 prosenttia heidän vuositulostaan pois, niin jotkut saattaisivat olla barrikadeilla sen jälkeen ja niin kauan taisteltaisiin, että päädyttäisiin siihen, että vähintään nykyinen tulotaso pystytään turvaamaan?

Näin ei valitettavasti ole tällä hetkellä suomalaisella maatalousyrittäjällä, joka menee aleneviin tuloihin koko ajan vuosi kerrallansa. Meidän täytyy vaan huomioida, että tämän hallituksen aikana jokaisena vuotena meillä maataloustulo on laskenut. Viime vuonna se luku oli peräti miinus 15 prosenttia nyt viimeisten tarkistettujen tulosten mukaan, miinus 15 prosenttia, kun kuitenkin sen hallituksen aikana, jolloin me vastasimme maatalouspolitiikasta ja valtiovarainministerinä oli Sauli Niinistö, maataloustulo nousi useana vuonna peräkkäin ylöspäin. (Ed. Vihriälä: Montako prosenttia?) — Mutta aina vain kuitenkin ylöspäin. Merkki oli plus; nyt se on miinus.

Minä kysyn vaan keskustan edustajilta, voitteko te hyväksyä tämän, voitteko te mennä kenttänne eteen ja sanoa, että tämä on ollut oikeudenmukaista maaseutu- ja maatalouspolitiikkaa. Oppositiosta minä väitän, että tämä on ollut epäoikeudenmukaista. Tämä hallitus ei kohtele kaikkia tulonsaajaryhmiä tasapuolisesti. Toiselle annetaan ja toiselta otetaan pois. Samalla työnteon määrä lisääntyy ja vaaditaan lisääntyviä investointeja. Lomapäiviä ei ole tullut lisää, ja tämän päivän uutisointi kertoo, että myöskin tapaturmien määrä on erittäin suurta maatalousyrittäjien keskuudessa.

Arvoisa puhemies! Voi sanoa, että hallituksen talouspolitiikka ja finanssipolitiikka on ollut sellaista, mihin kokoomus pystyy oppositiossa antamaan tukensa. Veroja on laskettu, kansantalous kehittyy myönteisesti, ja kuten ed. Laitinen täällä totesi, suurimmat haasteet liittyvät tähän ikääntymiseen ja kuntatalouden hallintaan. Samoin odotan jo tänä syksynä hallitukselta linjauksia meidän väyläpolitiikkaamme, jotta ne kelirajoitetut tiet, joita on tällä hetkellä kymmeniätuhansia kilometrejä Suomessa, vähenisivät ensi kevään aikana.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Kyllähän laman aikana palkansaajien tulotasoa leikattiin roimasti, jopa niin, että tehtiin miinusmerkkisiä tuloratkaisuja plus sitten niin, että ihmisiä joutui työttömäksi ja lomautetuksi. Mutta se siitä.

On totta, mitä ed. Petri Salo sanoi, että tuloveroja on alennettu enemmän kuin kokoomus viime eduskuntavaalien alla esitti. Totta on myös se, että veronkevennykset ovat huomattavasti suuremmat kuin mitä hallitusohjelmassa on sovittu. Näin on tapahtunut. Mutta pelkästään tuloverojen alentaminen ei olisi tuonut palkansaajaperheiden ostovoimaan sellaista kasvua, kuin nyt on tapahtunut, ja työllisyyden parantamista, vaan kombinaatio, että tuloveronkevennykset kytketään työmarkkinaratkaisuun, järkevään työmarkkinaratkaisuun, tuo yhdessä vakautta ja taloudellista kasvua ja tukee myös silloin työllisyyden parantamista. Selkeästi valtiovarainvaliokunnassa eräät asiantuntijat totesivat sen, että ei pelkästään tuloverojen alentaminen ole tuonut sitä parempaa työllisyyttä, vaan nimenomaan tämä järkevä kytkentä työmarkkinaratkaisuun.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Petri Salolle maatalouden tulosta. Keskusta ei hyväksy alenevia tukia maatalouden osalta. Maatalouden tulot ovat alentuneet, mutta siinä osa tätä merkittävää selittäjää on nyt kyllä voimakkaasti alenneet tuottajahinnat, ja se selittää osansa.

Sitten näitten valtion budjetista ja unionilta tulevien rahojen osalta voidaan saada hyvinkin nopeasti selvitys, mikä on se taso tänä vuonna, mikä se oli viime vuonna ja mitä se oli silloin, kun kokoomus oli hallituksessa.

Poliisimäärärahoista se, että kyllä on järkevää panostaa poliisin määrärahoihin ja erityisesti talousrikospuolelle. Siellä on tavattoman suuret harmaan talouden markkinat, ja siellä kun päästään tekemään iskuja, niin yhden poliisimiehen palkka tulee kymmenkertaisesti, jopa satakertaisesti takaisin. Mutta tässä kohdin valtiovarainministeriö harjoittaa sellaista vähän yksisilmäistä politiikkaa eikä näe panos—tuotos-ajatusta, mitä pitäisi kuljettaa hyvinkin laajasti läpi koko yhteiskunnan, hyvää johtajuutta, jolloin meillä olisi paljon paremmassa tilanteessa vielä nämä asiat.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Petri Salon kanssa olen samaa mieltä siitä, että viljelijäväestön asema ja tulotaso ei ole suinkaan hyvä. Mutta ed. Petri Salo, meillä on Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka. Ei viljelijäväestön tulotasosta voida yksin päättää Suomen hallituksessa eikä eduskunnassa tänä päivänä, valitettavasti. Jos siitä pystyttäisiinkin päättämään, niin ehkä se olisi sitten helpompi hoitaa. Kuka vei kiivaammin Suomea Euroopan unioniin kuin kokoomus oli aikanaan viemässä? Ja kuten olemme kuulleet myöskin ja tiedämme, niin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, heti kun päästiin rokottamaan, 750 miljoonalla markalla leikattiin maatalouden kansallista tukea. Nämä ovat niitä tosiasioita.

Mutta minä olen aivan samaa mieltä ed. Petri Salon kanssa siitä, että viljelijäväestön tulotaso ei ole hyvä ja on valitettavaa, että se on heikko, mutta luotan nyt siihen, että kun nämä euromäärät selviävät — sitä ei kukaan tiedä, onko se sitten 90 miljoonaa, onko se 100 miljoonaa vai 110 miljoonaa euroa, mikä se tarve on — niin hallitus tekee sen suuntaiset ratkaisut, että tämä raha tulee niin, että se ei rasita maatalouspääluokkaa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Yritän tiivistää pariin minuuttiin tämän vastaukseni.

Ensinnäkin ed. Laitiselle: Olette aivan oikeassa siinä, että tuloverojen alennukseen liittyy aina maltillinen tuloratkaisu, on se sitten liittokohtainen tai tällainen keskitetty, jota on nyt harrastettu maassa ehkä jo viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Sen ajan, minkä kokoomus oli mukana vastaamassa valtiovarainministerinä politiikasta, se oli ihan yhtä tärkeä myöskin. Ei se ole muuttunut yhtään sen tärkeämmäksi tai vähemmän tärkeäksi myöskään punamultahallituksen finanssipolitiikan aikana.

Silloinhan kansalaisten ostovoima kehittyy, kun inflaatio saadaan pidettyä myöskin kurissa, ja todellinen ostovoima kehittyy, kun saadaan yhdistettyä maltilliset tuloveronalennukset yhdessä tulopoliittisen kokonaisratkaisun kanssa. Ei tästä ole meillä minkäänlaista erimielistä näkemystä. Väitän, että näin hyvää politiikkaa, talouspolitiikkaa, täytyykin hoitaa.

Sen osalta, mitä tässä ed. Vihriälä ja ed. Mauri Salo puhuivat maatalouden kohtalosta: Kun vuonna 95 tehtiin maatalouteen 750 miljoonan markan leikkaus, silloin vähennettiin kotihoidon tuesta myöskin 750 miljoonaa markkaa, silloin vähennettiin lapsilisistä 750 miljoonaa markkaa, silloin vähennettiin 8 000 miljoonaa kuntien valtionosuuksista. Tilanne johtui siitä, että joka kolmas markka, joka oli valtion budjetissa, oli lainamarkka ulkomailta. Oli pakko toimia näin.

Nyt on kysymys siitä, että valtiontalous on vahvasti ylijäämäinen ja tulot kehittyvät myönteisesti. Siksi ihmettelen sitä, kuinka samanaikaisesti keskusta hyväksyy, että maataloustulo on kolmena vuotena peräkkäin miinusmerkkinen, kun tuet saatiin Lipposen kakkoshallituksen aikana, ed. Vihriälä, myöskin EU:n kautta. Silloin saatiin neuvoteltua nurmituet, viljan kuivatustuet, hyvät agendaneuvottelut. Silloin valtiovarainministeri oli kokoomuksesta ja maatalousministeri oli edustaja ...

Arvoisa puhemies! En onnistunut tiivistämään näille kolmelle herralle 2 minuutissa. Jatkan maatalouspolitiikasta. — Minä väitän, ed. Vihriälä, että se maatalouspolitiikka, mitä tehtiin kokoomusjohtoisesti viime ja edelliskaudella, oli parempaa maatalouspolitiikkaa kuin tämä teidän harjoittamanne. Me olimme EU:n täysjäseniä vuodesta 95, siis molemmat Lipposen hallitukset toimivat maatalouspolitiikassa EU-aikakautena, ja se vaati meidän ministereiltämme ja valtioneuvostomme jäseniltä ensinnäkin hyvää yksimielisyyttä, loistavaa taktista taitoa neuvotella.

Täällä on silloisen valtioneuvoston jäsen ed. Sasi paikalla, joka voi kertoa, kuinka taitava neuvottelija ministeri Hemilä aikoinaan oli, minkälaiset henkilökohtaiset suhteet hänellä oli niihin EU:n valtapuolueisiin, jotka ovat kokoomuksen veljespuolueita, EU:ssa eivät ole valtaväestönä myöskään liberaalit, siellä ovat konservatiivit, ja monet EU:n komission jäsenet ja muut maatalousministerit olivat meidän veljespuolueistamme. (Ed. Laitinen: Kyllä siellä sosialidemokraatit on valtapuolue!) Kunniaksi teille, ed. Laitinen. Useampaan kuin yhteen kertaan silloinen pääministeri ja valtiovarainministeri antoivat tukensa, yksimielisen tukensa, ed. Hemilän neuvottelupolitiikalle. Ja myöskin pääministeri Lipponen korosti monessa EU:n huippukokouksessakin sitä, kuinka tärkeää on, että maataloutta pystytään harjoittamaan tasapuolisesti koko EU:n alueella. Varmasti tässä salissa on henkilöitä, jotka muistavat, kuinka Lipponen nosti monta kertaa tämän tärkeän asian esille. Suomi oli aktiivisessa roolissa EU-politiikassa, ja meillä tuottajien tulokehitys oli positiivista.

Väitän, ed. Vihriälä, että hallituksen pahimmat epäonnistumiset ovat nimenomaan olleet kuntapolitiikassa ja maaseutupolitiikassa ja maatalouspolitiikassa. Ja osaksi se johtuu siitä, että teillä on poikkeuksellisen taitamatonta porukkaa myöskin näitä asioita viemässä eteenpäin.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! En voinut olla puuttumatta ed. Salon (Ed. Mauri Salo: Ed. Petri Salon!) — ed. Petri Salon — kommentointiin maatalouspolitiikasta. Onhan tässä selonteossa tietysti toki siteeksi kiinnityskohta, Maaseudun kehittäminen -otsikko koko valtioneuvoston selonteossa. Mutta ed. Salo kyllä nyt yltyi pohtimaan menneitä. Niiltä ajoilta, kun oli kokoomuslainen valtiovarainministeri, on edelleen valtionvelkaa 12 000 euroa jokaista suomalaista kohti. Tämä oli uutta minulle, että myös niin valtavasti leikattiin kotihoidon tukea, lapsilisiä ja kaikkea mahdollista, niin valtavasti sen 750 miljoonan euron lisäksi, mikä viljelijöiltä leikattiin, ja juuri samoihin kohderyhmiin kaikkein pahiten iskee tämä. Toivottavasti nyt ei ole kyseessä täällä kokoomuksen vahvin maatalousosaaminen, kun arvioitte, että viljelijöiden tulotason alentuminen johtuisi nimenomaan maataloustukien leikkaamisesta. Kai ed. Salo tietää, että tuotteiden hinnat ovat laskeneet, tuotantokustannukset ovat nousseet; näitä ei suinkaan nykyaikana täysimääräisesti kompensoida millään EU- tai kansallisilla tuilla.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tilastojen mukaan kymmenen ensimmäisen EU-vuoden aikana suomalaisen maatalouden ja suomalaisen maanviljelijän tulotaso on tipahtanut keskimäärin 2,5 prosenttia vuodessa. Tämä tarkoittaa 25 prosentin leikkausta siinä tulotasossa. Haluaisin muistuttaa, että näiden kymmenen vuoden aikana keskusta on ollut hallituksessa kaksi vuotta, eli tätä samansuuntaista EU-maatalouspolitiikkaa on harjoitettu muidenkin hallitusten aikana täällä. Ennen kaikkea tämä 25 prosentin alentuminen näkyy maatalouden tulotasossa. Kun katsomme maidon tuottajahintaa vuonna 1995 ja katsomme sitä tänä päivänä, se on kolmanneksen pienempi.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Veljet keskustassa ovat ihan oikeassa. Maataloustuloon vaikuttavat paljon muutkin asiat kuin ne tukirahat, mitä EU:sta saamme. Siihen vaikuttavat tuotantokustannukset, siihen vaikuttaa muun muassa energian hinta. Panen vaan merkille sen, että noin puolitoista vuotta sitten tämä hallitus teki niin sanotun maataloustupon maataloustuottajien kanssa. Onko joku teistä edustajista nähnyt lakiesitystä, joka olisi meillä käsittelyssä ja jossa puhutaan puolentoista vuoden takaisesta maataloustuposta ja jossa on tarkoituksena nimenomaan kompensoida esimerkiksi energian hintoja, jotta nämä tuotantokustannukset eivät nousisi niin suuriksi, jotta sinne omaan kukkaroonkin jotakin jäisi? Tämä esitys on edelleen hallituksen käsittelyssä. Sitä esitystä ei ole puolentoista vuoden aikana saatu tähän saliin käsittelyyn. Se vain osoittaa, kuinka paljon tämä punamultahallitus todella välittää maaseudusta ja maatalousyrittäjistä. Se on kuvaannollinen esimerkki siitä, kuinka joku tällainen varmasti keskustalaisille tärkeä lakiesitys seisoo valtioneuvostossa puolitoista vuotta, ja ongelmia on kuulemma ruotsin kielen kanssa. Uskooko teistä joku tähän?

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Pitää paikkansa tämä viimeinen asia, minkä ed. Petri Salo otti esille, että maatalouden tupo on sovittu jo puolitoista vuotta sitten ja tätä lakiesitystä ei ole saatu vieläkään tänne, verolakia, jonka tänne pitäisi tulla. En usko, että se ruotsintamisesta on kiinni. Kyllä siinä on varmasti myöskin muita seikkoja, kuulemma käytännön asioita. En tahdo sitä ymmärtää, miksi näin on.

Mutta kun ed. Salo niin voimakkaasti kritisoi tätä maatalouskohtaa tässä selontekomietinnössä, niin toteaisin vain sen, että kokoomuskin on tämän näköjään maaseudun osalta yksimielisesti hyväksymässä. Vastalausetta ei ole kirjoitettu, eikä riviäkään kokoomuksen vastalauseessa näe myöskään maataloudesta.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On ilo todeta, että tässä salissa vallitsee tällainen, ainakin meidän kesken, jotka tällä hetkellä istuntosalissa olemme, hyvin vahva yksituumaisuus maataloudesta ja maatalouden ja maaseudun tulevaisuudesta: sen täytyy olla turvattuna. Ja tottahan sen pitää olla turvattuna. Täällä on muutamissa aiemmissa puheenvuoroissa todettu se, että mikäli meidän oma elintarviketuotantomme ajettaisiin alas, niin se olisi oma kansallinen tuho. On tärkeää, että se pidetään, että me pystymme säilyttämään omavaraisuuden elintarviketuotannossa, monessa mielessä, mutta ennen kaikkea työllisyyden hoidon kannalta. Se pitää muistaa, että maaseutu ja maatalous työllistää paljon muitakin ihmisiä kuin siellä maaseudulla ja maataloudessa olevia ihmisiä. Elintarviketuotantoketjun yhteydessä meillä on tuollainen runsas 200 000 työtä tekevää. Jos me ajamme oman elintarviketuotannon alas, niin mitä me sitten teemme?

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan lyhyesti. Vastalauseilla näitä asioita ei ratkaista. Tämäkin asia on ollut keskustelussa, mutta kokoomus haluaa nyt odottaa, miten hallitus tässä syksyn mittaan toimii. Eli me näemme, kuinka tämä EU-ratkaisu hoidetaan ja katetaanko ne menetykset täysimääräisesti, 90-prosenttisesti vai jollakin muulla tavalla. Tässä on yksi kappale ainoastaan, lyhyt kappale, jossa todetaan maataloudesta se, että hallitus haluaa nyt odottaa EU-neuvottelujen tulosta. Meilläkään ei ole tiedossa, päästäänkö niissä niihin tavoitteisiin, mitä hallitus olettaa. Veikkaan, että ne neuvottelut on käytännössä jo käyty, ja me tiedämme, että sen menetyksen määrä on noin 100 miljoonaa euroa vähintään.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vaan nyt todeta kuitenkin ed. Petri Salolle sen, että ed. Petri Salo tuntee myöskin eduskunnan työmenetelmät, ja jos vastalausetta ei ole kirjoitettu, niin silloin hyväksytään se, mitä valiokunta on esittänyt. Kun näin kauniisti täällä puhutaan ja todella hyvin maatalouden puolesta, olisin odottanut, että kokoomuksesta olisi riittänyt edes yksi rivi maataloudesta tähän mietintöön.