Kyösti Karjula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alkoholin haitat eri muodoissaan ovat olleet hyvin vahvasti viime vuosina keskustelussa. Tämä haittojen olemus on ennen kaikkea kohdistunut lasten ja nuorten syrjäytymiseen, erittäin voimakkaaseen lasten huostaanottojen yleistymiseen. Näitten huostaanottojen taustallakin on pääsääntöisesti alkoholi tai huumeet, valitettavan monessa tapauksessa myös perheväkivalta. Oikeastaan kolmantena alueena ovat liikenteessä esiintyvät alkoholin erittäin valitettavat seuraukset.

Kun tämänkin hallituksen keskeisenä liikennepoliittisena tavoitteena on liikenteen turvallisuuden parantaminen, olen laatinut lakialoitteen, jossa ehdotetaan muutettavaksi rikoslain 23 luvun 3 §:n 1 kohtaa siten, että rattijuopumuksen promilleraja lasketaan nykyisestä 0,5:stä 0,2 promilleen ja uloshengitysilman mittausperuste 0,25:stä 0,1 milligrammaan alkoholilitraa kohti.

Vuonna 2004 toteutetun alkoholiveron laskemisen seurauksena alkoholin kulutus ja samalla myös poliisin tietoonsa saamien rattijuopumustapausten määrä nousi 15 prosentilla. Vuonna 2005 henkilövahinkoon johtaneiden alkoholionnettomuuksien määrä oli 886 tapausta, kun vuosien 2002—2004 keskiarvo oli 239 onnettomuutta. Noin joka kolmannessa kuolemaan johtavassa liikenneonnettomuudessa kuljettaja on päihtynyt. Erityisen huolestuttavaa kehitys on ollut alle 25-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamissa kuolonkolareissa. Alkoholi heikentääkin liikennesuoritusta erityisen paljon vähäisen ajokokemuksen omaavilla nuorilla. Myös alhaiset alkoholipitoisuudet vaikuttavat kyseisen ryhmän ajamiseen voimakkaasti. Liikenneraittiuden kyseenalaistuminen nuoren mielessä ilmenee usein myös myöhemmällä iällä rattijuoppousriskinä.

Alkoholionnettomuuksien osuuden laskeminen on ollut vaikeampaa kuin muiden liikenneonnettomuustyyppien. Liikenteen 0,5 promillen raja ei ole viestinyt alkoholin ja ajamisen ehdotonta yhteensopimattomuutta. Osa kuljettajista on omaksunut promillerajan mahdollisuutena ajaa autoa, kun vain veren alkoholipitoisuus on säädetyn rajan alla. Samalla erityisesti nuorten suhtautuminen on muuttunut sallivampaan suuntaan. Päihteiden sekakäyttäjien kohdalla 0,5 prosentin promilleraja tarkoittaa myös huomattavaa ajokyvyn heikkenemistä.

Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta esitti jo aikanaan promillerajan laskemista 0,2 promilleen. Muutos lisäisi liikenteen turvallisuutta poistamalla mahdollisuuden laskelmoida sallitun ja kielletyn alkoholimäärän välisellä alueella. Alkoholionnettomuuksien yleistyminen sekä erityisesti nuorten liikenneraittiuden heikkeneminen osoittavat myös 0,2 promillen rajan tarpeellisuuden.

Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa promillerajan laskeminen 0,2:een on raitistanut liikennettä. Kyseisellä promillerajan muutoksella on myös kansan enemmistön tuki tehtyjen kyselyjen mukaan. Liikenneturvallisuuden parantaminen ja suhtautuminen alkoholinkäyttöön edellyttääkin vahvaa arvoviestiä lainsäätäjältä alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisen sopimattomuudesta.

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista kuluneen kesän aikana todeta se, että kun jostakin syystä tämä alkoholipromillerajan alentaminen on meille myös poliittisesti kuuma peruna eikä siihen haluta hevin tarttua, niin liikkuvan poliisin piirissäkin on otettu tällainen nollatoleranssi käyttöön liikennenopeuksien valvonnassa. Jos kysytään asiallisesti sitä, kummassa tämä nollatoleranssin käyttöönotto on perusteltua, en löydä mistään sitä pohjaa, että tämä liikennenopeus menisi tämän alkoholikäyttäytymisen edelle.

Toisena vertauksena, arvoisa puhemies, haluan tähän yleiseen kansalaismielipiteeseen ottaa tupakan käytön rajoitukset. Minusta on jotenkin raittiusmiehenä ollut tietysti ilahduttavaa se, että tähän tupakkakysymykseen on tartuttu, mutta jollakin tavalla, jos ajatellaan mittasuhteita siinä, mitenkä me myös lainsäädännön näkökulmasta olemme panneet suitset tupakoinnille ja mitenkä vastaavasti katsomme läpi sormien tätä autoilun yhteydessä tapahtuvaa alkoholinkäyttöä, joutuu kysymään, onko tämä suhtautuminen yhteismitallista.

Jos tämä, mitä tarkoitan myös tällä arvoviestin lähettämisellä, viedään ihan sinne lasten, kotien ja koulun maailmaan: Olen saanut vanhempana olla aikamoisessa joukossa vanhempainiltoja, joissa on teemana "no smoking" ihan tämmöisten valtakunnallisten kampanjoiden osalta. Toivoisinkin, että me käsittelisimme alkoholikysymystä samalla periaatteella, että ehdoton raittius on myös vaihtoehto ja ennen kaikkea ehdoton raittius silloin, kun se yhdistetään autoiluun, on monessa tapauksessa ainoa oikea lähtökohta.

Siksi haluan, arvoisa puhemies, kiteyttää tämän lakialoitteeni tulokulman siihen, onko meillä lainsäätäjillä aikuisuutta tarttua kansalaisia ja erityisesti nuoria vääränlaiseen käyttäytymiseen altistavan sääntelyn muuttamiseen.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Ed. Karjulan aloite promillerajan alentamiseksi 0,2:een on varsin kannatettava. Nyt kun olen yhdeksättä vuotta täällä eduskunnassa, niin varmasti joka ainoa vuosi sinä aikana, kun olen täällä ollut, joku edustaja on tehnyt kyseisen aloitteen, ja muistaakseni ed. Karjulakin on, myöskin edellisillä vaalikausilla, tämän aloitteen tehnyt, samoin kuin myös itse olen tehnyt tämän kaltaisen aloitteen.

Tässä ilmastonmuutoskeskustelussa on viime päivinä noussut esille kovasti vaatimukset, että nyt tarvitaan toimintaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Kun meillä on myöskin käyty paljon keskustelua liikenneturvallisuuden parantamiseksi täällä Suomessa, kuten ed. Karjula äsken totesi, ja meillä kaikki hallitukset ovat aina asettaneet tavoitteet, että liikenneturvallisuutta on parannettava, niin nyt tulee kyllä mieleen tässä kohden, että tarvittaisiin myöskin tekoja. Puheet eivät riitä, eikä tavoitteitten asettaminen, vaan tarvitaan tekoja, jotta niihin tavoitteisiin päästään. Ja mikäli tätä viestiä täältä eduskunnasta nyt hallitus ei kuuntele, niin toivoisin, että voitaisiin eduskunnan ja hallituksen välillä jonkunlaisen neuvonpidon jälkeen päätyä edes johonkin ratkaisuun, että hallitus toisi eduskunnan käsiteltäväksi esityksen, jossa tähän vakavaan ongelmaan, nimenomaan rattijuoppojen aiheuttamiin liikenneonnettomuuksiin ja kuolemaan johtaneisiin liikenneonnettomuuksiin, puututtaisiin.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! On toden totta, että joka kolmannessa kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa on rattijuoppo ratissa, mutta kuitenkaan mitkään tilastot eivät osoita sitä, että alle 0,5 promillen humalassa olevat henkilöt syyllistyisivät kovinkaan kummallisessa määrin mihinkään onnettomuuksiin.

Sitten ed. Hemmilä varmaan vanhana poliisimiehenä, tai en tiedä niin vanhana, mutta kokeneena poliisimiehenä, ymmärtää sen, että jos raja pudotetaan 0,5 promillesta 0,2:een, niin nykyisillä poliisimäärärahoilla ei lakia voida valvoa, ja minun mielestäni koskaan ei kannata tehdä semmoisia lakeja, joita ei voida valvoa. Meidän tehtävämme on tehdä semmoisia lakeja, joita voidaan valvoa, tai sitten meidän täytyy nostaa poliisien määrärahoja suunnattomasti, muuten valvonta menee myttyyn.

Loppuvihjeenä, koska ed. Karjula myöskin puhui tästä ylinopeuksien nollatoleranssista, mitä täällä on harrastettu muutamalla tiellä ainakin numero 51:llä muistaakseni: Tanskassa tehtiin tämmöinen tutkimus pari vuotta sitten, josta kävi meille täällä eduskunnan auditoriossa kertomassa tanskalainen asiantuntija. Heillä oli siellä nopeusrajoitus moottoritiellä. En ole ihan varma, oliko se 110 vai 120, mutta joka tapauksessa siellä oli alemman eli 110:n tai 120:n, jommankumman moottoritienopeusrajoituksen aikana keskinopeus 121 kilometriä tunnissa liikenteessä. Siellä nostettiin nopeusrajoitus 130:een, jolloin keskinopeus putosi 119 kilometriin. Elikkä 2 kilometrillä tunnissa putosi nopeus, kun nopeusrajoitusta nostettiin.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Rajala esitti hyvin perinteisen argumentin, että ei ole valvontaresursseja eikä ennen kaikkea valvontalaitteita, ja tällä tavallaan torjutaan tämä promillerajan alentaminen. Minä selvitin tätä kysymystä, ja käytännössä puhutaan muutamista sadoistatuhansista euroista, jotta tämä valvontalaitteisto viedään sille tasolle, että tämä puoli pystytään hoitamaan. Jos minä ajattelen lainsäädäntöä ja sen valvontaa, meillä on varmasti monia, monia asioita, joissa valvonnan järjestäminen on vähintäänkin yhtä vaikeaa kuin tässä kysymyksessä. Sen vuoksi korostan vielä, arvoisa puhemies, sitä, että kysymys on myös erittäin tärkeästä arvoviestistä, millä tavalla tähän asiaan suhtaudutaan.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Väitteet siitä, että poliisilla ei olisi mahdollisuuksia valvoa, ja nimenomaan tässä yhteydessä, ettei olisi laitteita, joilla tätä valvontaa suoritettaisiin, eivät kyllä ihan vastaa todellisuutta. Nimittäin kyllä poliisilla niin Suomessa kuin Ruotsissa ja Norjassa, joissa nyt jo on käytössä tämä 0,2:n raja ja joissa on saatu hyviä tuloksia, on laitteet olemassa, ja poliisin resurssit myöskin riittävät Suomessa ihan varmasti tähän valvontaan.

Haluan vielä ottaa esille tästä ed. Karjulan lakialoitteen perustelusta erään kohdan, joka on minusta hyvin tärkeä muistaa, ja siteeraan tässä ed. Karjulaa: "Alkoholi heikentääkin liikennesuoritusta erityisen paljon vähäisen ajokokemuksen omaavilla nuorilla. Myös alhaiset alkoholipitoisuudet vaikuttavat kyseisen ryhmän ajamiseen voimakkaasti." Tämä pitää paikkansa, ja tämä on myöskin ihan tutkimuksissa todettu. Kannatan voimakkaasti sellaista uudistusta, että nuorille vasta ajokortin saaneille kuljettajille sovellettaisiin nollatoleranssia jonkun vuoden ajan. Tällaisiakin lakeja on joissakin maissa käytössä.