Hannes Manninen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kehyspäätös on tehty tilanteessa, jossa maailman ja Suomen taloudessa on vallinnut hyvän talouskasvun poikkeuksellisen pitkä kausi. Valtion tulot ovat ylittäneet arviot, työttömyys on alentunut, ja työllisten määrä on kasvanut ennakoitua nopeammin. Ja suunta vielä jatkuu tällä hetkellä. Talouskasvun huippu on kuitenkin ohitettu. Kasvu hidastuu, ja maailmantaloudesta — ja Euroopankin taloudesta — johtuva taantumauhka on jatkuvasti ovella tai oven takana.

Tästä kaikesta huolimatta valtiovarainvaliokunta ei näe syytä poiketa kehyspäätöksen ennusteista tai niiden perusteista, jotka hallitus on mietintöön merkinnyt. Valiokunta haluaa kuitenkin tuoda esiin eräitä periaatteellisesti tärkeitä kysymyksiä, ja ensimmäisenä niistä on kehyspäätöksen sisältö ja käsittely.

Ensimmäinen kehys vuonna 2003 oli hyvin yleinen; nyt käsiteltävänä oleva kehys on valiokunnan mielestä liiankin yksityiskohtainen. Siinä on hyvinkin pieniä määrärahoja, ja kehys on muutoinkin monilta osin tekninen. Valtiovarainvaliokunta onkin tullut siihen johtopäätökseen, että on syytä harkita, onko kehyspäätöstä tarpeen käsitellä selontekona joka vuosi vai voisiko sitä joinakin vuosina keventää pääministerin ilmoitukseksi, ainakin silloin, jos muutokset ovat lähinnä teknisiä. Tärkeitä ja selonteon arvoisia ovat luonnollisesti aina uuden hallituksen ensimmäinen kehysselonteko ja myöskin välitarkistuksen jälkeinen kolmannen vuoden kehys.

Tuottavuusohjelman osalta valiokunta haluaa korostaa, että lähtökohtana on tuottavuuden paraneminen eikä sitä saa eikä voi käsittää kaavamaiseksi menoleikkuriksi.

Mitä tulee kehitysyhteistyöhön, valtiovarainvaliokunta korostaa, että paitsi euromääräiset tavoitteet myös prosentuaalinen tavoite, 0,51 prosenttia bkt:stä, tulee saavuttaa sovitulla tavalla. Koska kuitenkin talouden kasvuennusteista ei voi olla varmuutta, ei ole tässä vaiheessa tarpeen ryhtyä muuttamaan nyt esillä olevaa kehystä.

Liikenneinvestointien osalta valiokunta pitää myönteisenä selontekojen rahoituksen lisäämistä, siis sekä infraselonteon että tämän osalta, ja erityisesti puuhuollon turvaamistoimenpiteitä. (Ed. Saarinen: Rahoitushan vähenee!) Rahalisäyksistä huolimatta valiokunta toteaa, että perusväylänpidon uusikaan rahoitustaso ei anna vielä riittäviä mahdollisuuksia väyläverkon kunnossapitoon ja sen arvon säilyttämiseen. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota vuosien 2011 ja 2012 investointien kasaantumaan, joka tulisi pyrkiä välttämään esimerkiksi aikaistamalla joitakin hankkeita tai muilla keinoin.

Lopuksi valiokunta kiinnittää erillisenä kannanottonaan huomiota talousarvion ja investointien budjetoinnin kehittämistarpeeseen. Valiokunta katsoo, että nykyisestä käyttömenobudjetoinnista, jossa myös investoinnit käsitellään käyttömenoina, tulee luopua. Investointien rahoitussuunnittelun paremmaksi hallitsemiseksi käyttömenoille ja pääomamenoille tulee olla omat budjettinsa. Tämän seurauksena valtiontalouden ohjauksessa tulee ottaa käyttöön taloudellista asemaa kuvaava taselaskelma, jonka avulla voidaan ohjata ja tehdä väyläinvestointeja koskevia päätöksiä. Tällöin määrärahat myönnettäisiin infrapalveluiden tuottamisesta aiheutuviin kuluihin, joihin kuuluisivat vuotuiset kunnossapitomenot sekä kyseiselle vuodelle tulevat poistot. Tietenkin kysymyksessä on suuri muutos. Se edellyttää muun muassa valtion omaisuuden poistojärjestelmän uudistamista kokonaisuudessaan, ja siksi sitä ei ole välittömästi tehtävä.

Valtiovarainvaliokunta toteaa päätösehdotuksessaan:

"1) Eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta.

2) Eduskunta edellyttää, että valtion talousarviokäytäntöä uudistetaan siten, että talouden ohjauksessa otetaan käyttöön valtion taloudellista asemaa kuvaava taselaskelma investointipäätösten tukemiseksi sekä pääoman tehokkaan käytön edistämiseksi. Uudistukset tulee valmistella niin, että ne ovat otettavissa käyttöön seuraavan hallituskauden alkaessa."

Tähän valiokunnan mietintöön liittyy myöskin kolme vastalausetta, jotka varmaan asianomaiset tulevat sitten täällä erikseen esittelemään.

Markku Rossi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallitusten talouspolitiikka on ollut onnistunutta. Valtion viime vuoden verotulot kasvoivat lähes 2 miljardilla edelliseen vuoteen verrattuna. Työttömyysaste on laskenut vuoden aikana kokonaisen prosenttiyksikön, lähelle 6:ta prosenttia, ja sen arvioidaan alenevan edelleen.

Myös Matti Vanhasen toinen hallitus on hoitanut valtiontaloutta vastuuntuntoisesti ja tulevaisuutta ajatellen. Valtionvelkaa on vähennetty johdonmukaisesti, ja velan ennustetaan vähenevän vaalikauden loppuun mennessä neljännekseen suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämä on koko Euroopan alhaisimpia lukuja. Valtiontaloutemme on hyvässä kunnossa. (Ed. Tiusanen: Entäs terveydenhoito?)

Näin pitääkin olla tilanteessa, jossa meitä varjostaa taantuman uhka. Talouskasvun huippu ohitettiin viime vuonna ja kasvun odotetaan painuvan kuluvan vuoden aikana 2,8 prosenttiin. Näyttäisi siltä, että olemme matkalla kohti hidastuvaa kasvua, samaan aikaan kun valmistaudumme väestön ikääntymiseen ja ilmastonmuutokseen.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa talouspolitiikassa tulee pyrkiä kestävään ja vastuulliseen valtiontalouteen. Ilman julkisen talouden kestävyyttä emme voi ylläpitää sosiaalisesti oikeudenmukaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Kysymys on lapsista, nuorista, sairaista, ikääntyneistä ja muista apua tarvitsevista. Keskustalle hyvinvointiyhteiskunta on aina tarkoittanut koko maan kattavia, toimivia ja tasavertaisia palveluja. Kaikilla kansalaisilla on oltava mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon ja elinoloihin.

Yksi tärkeimmistä hyvinvointiyhteiskuntamme haasteista on väestömme ikääntyminen. Samaan aikaan alhaisesta syntyvyydestä johtuva tulevaisuuden työvoimavaje aiheuttaa huoltosuhteen vakavan heikkenemisen. Tällä hetkellä 100:aa työikäistä kohden on 50 lasta tai ikääntynyttä, mutta jo lähivuosikymmeninä tuo luku nousee 75:een.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan perusta luodaan vastuullisella menopolitiikalla. Tässä valtiontalouden menokehyksellä on keskeinen rooli. Julkisen talouden kestävyys edellyttää menojen kasvun hillitsemistä. Tämä ei tarkoita tasaista leikkausta kaikista menoista vaan menojen hillitsemistä ja uudelleenkohdentamista. Jatkossa valtion rahan käytön on perustuttava entistä enemmän tuottavuusperiaatteelle. On selvitettävä tarkasti, mihin ja miten raha käytetään, ja ennen kaikkea, onko panostus ja sen tuoma tuotos oikeassa suhteessa tavoiteltuun tulokseen.

Eduskunnassa puhutaan usein menojen lisäyksistä. Puheenvuoroissa esitetään huimia määrärahojen korotuksia erittelemättä, mitä niillä saavutetaan. Laskelmiin ei sisälly juuri koskaan perusteluja siitä, miksi kukin menoerä on juuri esitetyn suuruinen. Yleensä puhutaan kymmenistä ja sadoista miljoonista euroista. Vastuullisuutta on myös sen tutkiminen, voisiko 10 miljoonan sijaan 8 tai 9 miljoonalla päästä vähintään samaan tulokseen.

Tässäkin keskustelussa ja kehyskeskustelun aikana oppositio vaatii jälleen runsaasti menojen lisäyksiä. Jo pelkästään sosialidemokraatit esittävät kymmentä erittäin suurta määrärahan korotusta. Tosin vanha luulohan on, että mitä suurempaa summaa esitetään, sitä komeamman sulan äänestäjä laittaa puolueen hattuun. Positiiviseen tehokkuuteen kannustavan "eurolla enemmän" -kampanjan luulisi olevan kuitenkin se todellinen ja rehellinen sulka hattuun.

Arvoisa puhemies! Vuosien saatossa olen ihmetellyt monta kertaa, miksi valtiontalouden tasapainon kannalta menojen kanssa aivan yhtä tärkeään tulopuoleen ei kiinnitetä täällä eduskunnassa juurikaan huomiota. Veropolitiikkaa linjataan lähinnä hallitusohjelmassa.

Matti Vanhasen hallitusten aikana veroja on alennettu, mutta samaan aikaan verotulot ovat kasvaneet. Tämä selittyy talouskasvulla, jota veronkevennykset ovat osaltaan siivittäneet, kun ihmisten ostovoima on parantanut. Ostovoiman myötä kasvanut kulutus luo työpaikkoja, mikä lisää puolestaan valtion verotuloja ja keventää samalla työttömyydestä aiheutuvia menoja. Lyhyesti sanottuna veronalennuksilla on kannustinvaikutuksia, jotka nostavat osaltaan verotettavaa tuloa. Tästä on näyttöä myös muista Pohjoismaista.

Arvoisa puhemies! Maltillisia tuloveronalennuksia puoltaa kaksi asiaa: työllisyyden paraneminen ja taloussuhdanteisiin vaikuttaminen. Kansalaisten ostovoiman harkittu ja maltillinen lisäys piristää omaa talouttamme mahdollisessa maailmantalouden taantumassa. Ostovoimaa ja työllisyyttä edistävät samoin keskustan vaaleissa ajamat elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen sekä kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostaminen yli 500 eurolla 2 000 euroon. Nämä aktiivisen talouspolitiikan toimet lisäävät samalla verotuksen oikeudenmukaisuutta.

Uskon myös yritysten sukupolvenvaihdosten verouudistuksella olevan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia. (Ed. Zyskowicz: Tuo on vaarallista puhetta näinä aikoina!) Uudistus elvyttää yrittäjyyttä sekä yritysten jatkamisen että uusien perustamisen kautta. Työllisyyttä edistävä perintö- ja lahjaverouudistus vähentää verokertymää 8 miljoonalla eurolla. Kyseessä on kuitenkin panostus, jolle on saatavissa lopulta hyvä tuotto.

Arvoisa herra puhemies! Keskusta haastaa muut eduskuntaryhmät ja suomalaisen yhteiskunnan pohtimaan yhdessä, miten voimme turvata parhaiten hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen myös tulevaisuudessa. Keskusta edellyttää yli sukupolvien ulottuvaa vastuullisuutta. Keskustan mielestä avainasemassa ovat vastuullinen menopolitiikka, talous- ja työllisyyskasvua tukeva vero- ja tulopolitiikka sekä ylijäämäiset, valtionvelkaa lyhentävät budjetit. Näin turvaamme myös kuntien edellytykset laadukkaiden palveluiden tuottamiseksi.

Pertti Hemmilä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet elää ennätyksellisen hyvän talouskasvun aikaa, mutta nyt kasvu on hidastumassa kansainvälisten suhdanteiden heikkenemisen ja osittain myös kotimaisen epävarmuuden myötä. Jonkin aikaa näköpiirissä ollut talouden notkahdus otettiin kuitenkin huomioon jo hallitusohjelmaa laadittaessa ja kasvua edistäviin toimiin ryhdyttiin viivyttelemättä. Tänään julkaistun tilaston mukaan työllisyysaste on noussut jo 70 prosenttiin.

Tuleville vuosille suunnitellut, taloutta elvyttävät veronkevennykset sekä työllisyyden parantamiseen tähtäävät toimet tukevat positiivisen kehityksen jatkumista. Tavoitteena tulee olla sen, että kaikki työhön kykenevät pääsevät työelämään mukaan. Valtionvelkaa on, aivan oikein, lyhennetty korkeasuhdanteen aikana, mikä on yhtenä osoituksena nykyhallituksen vastuullisesta tulevaisuuspolitiikasta.

Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden vuoden 2009—2012 kehyksistä nostaa aiempaa enemmän esille ympäristönsuojelun ja kehitysyhteistyön. Kehysten painopisteenä ovat kasvun ja tulevaisuuden menestymisen edellyttämät toimet: koulutus, investoinnit ja Suomen kilpailukyvyn edistäminen ylipäätään. Tuleviin haasteisiin vastataan etupainotteisesti, jottei jouduta tekemään rajuja korjausliikkeitä. Valtion taloudenpitoa tulee vielä kehittää siltä osin, että kyetään nykyistä paremmin seuraamaan tehtyjen päätösten vaikuttavuutta. Tarvitaan tehokkaammat mittarit ja käytännöt korjaavien toimenpiteiden tunnistamiseen ja niistä päättämiseen.

Valtiovarainvaliokunta kiittää hallituksen vastuullista vero- ja menopolitiikkaa. Kokoomus yhtyy näihin kiitoksiin, sillä peruslähtökohtana on oltava julkisen talouden kestävyyden varmistamisen. Julkista sektoria on kyettävä uudistamaan rohkeasti, samalla kun edistetään kaikin voimin työntekoa ja yrittäjyyttä.

Kokoomus nostaa erityisesti esille lapsiperheiden aseman. Lasten ja nuorten tasapainoinen kasvu, koulutus ja oppiminen on turvattava ja luotava edellytykset jokaiselle nuorelle ammatin hankintaan. Syrjäytymisvaarassa olevista nuorista on kannettava erityistä huolta. Ikäluokkien pienenemisestä tulevat säästöt ohjataan ryhmäkokojen pienentämiseen, mikä mahdollistaa tärkeän perusopetuksen saatavuuden lähipalveluna.

Koulutuksen ja huippuosaamisen merkitystä ei voi liikaa korostaa yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Kokoomus näkee koulutukseen ja osaamiseen laitetut lisävarat kauaskantoisena investointina tulevaisuuteen. Kehyspäätöksessä hallitus jatkaakin merkittäviä panostuksia yliopistoille. Jokainen yliopisto tulee saamaan lisää perusrahoitusta. Yliopistouudistuksen tavoitteena on antaa yliopistoille lisää omaa päätösvaltaa, varoja ja mahdollisuuksia kehittää opetustaan ja tutkimustaan koko Suomen hyväksi.

Työllisyyden ylläpito on hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Yritykset ovat olleet pitkään huolissaan siitä, että ammattiin valmistuvat ja yritysten todelliset työvoimatarpeet eivät kohtaa. Nyt on ryhdytty elinkeinoelämän kanssa yhteistyössä kehittämään niin yliopisto-, ammattikorkeakoulu- kuin ammatillistakin koulutusta. Opiskelijoita koulutetaan vastaamaan todellista yritysten ja julkisen sektorin työvoimatarvetta. Hakijamäärien perusteella ammatillisen koulutuksen vetovoima on jo lisääntynyt. Onkin erinomaista, että ammatillisen koulutuksen paikkoja kehyksissä nyt lisätään.

Kehysten merkittävänä painopisteenä ovat väyläinvestoinnit. Hallitus aloittaa uusia hankkeita eri puolilla maata enemmän kuin koskaan ennen. Myös kevyen liikenteen väylien merkitystä korostetaan erityisesti liikenneturvallisuuden parantajina. Hyvät liikenneyhteydet takaavat elinkeinoelämän kilpailukyvyn, työssäkäynnin ja myös tasa-arvon eri alueiden välillä. Tärkeänä lähtökohtana on myös ilmastonmuutoksen torjuminen muun muassa joukkoliikennettä kehittämällä ja merkittävillä ratahankkeilla.

Vuosikausia perustienpidon rahoitus on ollut riittämätöntä, eikä tämä kehys riittävästi paranna tilannetta, kuten valtiovarainvaliokuntakin on arvioinut. Valtiovarainvaliokunta nostaa myös esille väyläinvestointien ja perusväylänpidon osalta tarpeen talousarvion rakenteen kehittämiseen. Kun määrärahat ovat yhdellä momentilla, syntyy helposti harhakuva siitä, että niistä riittää jaettavaa sekä kunnossapitoon että investointeihin. Perustienpidon ja -radanpidon määrärahojen jakaminen kahteen osaan lisäisi rahojen todellisen käytön läpinäkyvyyttä ja tarjoaisi paremmat lähtökohdat niiden käytöstä tehtäville päätöksille ja myös jälkiseurannalle.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puolesta kiitän siitä, että kehyspäätöksillä yhteiskunta omalta osaltaan pyrkii turvaamaan metsäteollisuuden toimintaedellytykset. Kotimaisen puun lisääminen on keskeisin edellytys metsäteollisuuden toiminnan jatkumiselle Suomessa. Toimenpiteitä puuhuollon turvaamiseksi ovat muun muassa lisärahoitus Kansalliseen metsäohjelmaan, ensiharvennuspuun myyntitulon verovapaus, metsävähennyksen laajentaminen ja metsätalouden rahoituslain korjaaminen paremmin vastaamaan taimikonhoidon tarpeita. Perusväylänpitoon osoitetaan yli 200 miljoonaa euroa lisärahoitusta, jolla parannetaan puukuljetusten kannalta tärkeitä väyläyhteyksiä ja alemman asteista tieverkkoa.

Kokoomus on pitkään pitänyt esillä poliisin määrärahatarvetta. Rahapulan vuoksi jo vuosien ajan poliisilla on ollut vaikeuksia täyttää tarvittavia virkoja. Ensi vuonna poliisin rahoitusta lisätään 15 miljoonalla ja koko kehyskaudella 35 miljoonalla eurolla. Näin erityisesti kenttätyössä toimivien poliisien määrää voidaan lisätä nykyisestä.

Kuntatalouden vahvistuminen jatkuu verotulojen lähes 7 prosentin kasvun ja hallituksen muiden merkittävien toimenpiteiden ansiosta. Jos talouskasvu hiipuu, tulot vähenevät, mutta menopaineet pysyvät. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa onkin jatkossa keskityttävä nimenomaan palvelurakenteiden uudistamiseen ja sitä kautta talouden vahvistamiseen ja palvelujen saatavuuden varmistamiseen. Kuntia tulee myös kannustaa johtajuuden kehittämiseen sekä hyviksi todettujen käytäntöjen levittämiseen kaikkien kuntien käyttöön.

Ja vielä lopuksi, herra puhemies: kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa tukensa hallituksen linjauksille Suomen kilpailukyvyn, hyvän talouskasvun ja työllisyyden ylläpitämiseksi. Tavoitteena on vastuullisella talouspolitiikalla varmistaa oikeudenmukainen ja vakaa yhteiskunta, jossa on hyvät edellytykset yrittämiseen, työntekoon ja toimeentuloon. Luodaan mahdollisuudet menestyä ja pidetään huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista.

Heli Paasio /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Porvarihallituksen kehyspäätös ei reagoi juurikaan kansainvälisen talouden tapahtumiin. Nyt olisi tarvittu toimia, jotka olisivat vahvistaneet kansalaisten uskoa tulevaisuuteen, sen sijaan että hallitus omilla toimillaan vain vaikeuttaa ihmisten arjessa selviytymistä muun muassa maksukorotuksilla, samalla kun elintarvikkeiden, asumisen, energian ja yleisten elinkustannusten nousu tuntuu jokaisen arjessa ja suhteellisesti eniten kaikkein köyhimmissä kotitalouksissa. Sosialidemokraattien vaihtoehto olisi korjannut näitä porvarihallituksen synnyttämiä ongelmia.

Hallitus on täysin sokea tutkimuksissakin esiin tuodulle hyvinvointierojen kasvulle, jota se itse vielä lisää verolinjauksillaan. Kannustavuuden ja tulonjaon kannalta hallituksen verolinjaukset ovat huonosti perusteltuja. Tätä mieltä oltiin myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Hallitus näyttää tulleen kahlehdituksi omiin kehyksiinsä edes tajuamatta, miten se nyt, mukamas hyvässä tarkoituksessa, on esittämillään tiukoilla ja aliresursoiduilla voimavaroilla luomassa tulevaisuuteen entistä suurempia menopaineita.

Esimerkkejä löytyy useita aina Rajavartio- ja Hätäkeskuslaitoksesta merenkulun turvallisuuteen, ja uhattuna on sekä Itämeren että sisävesien suojelu. Tulevassa liikennepoliittisen selonteon palautekeskustelussa ja huomisessa yliopistoja koskevassa välikysymyskeskustelussa tulemme valottamaan kantojamme näihin osa-alueisiin.

Valtiovarainministeriö vaatii lukuja paperilla, teorioita ilman käytännön tuntemista. Tästä esimerkkinä on valtion tuottavuusohjelma. Eläköityviä näyttää yhä olevan vuosien varrella enemmän kuin mitä tuottavuusohjelman vähennykset vaativat. Kaikenhan pitäisi olla hyvin: Ketään ei irtisanota ja joitain virkoja jopa täytetään uudelleen. Arki kertoo kuitenkin tylyä ja toista tarinaa. Alueellisesti ja ammatillisesti eri tarpeet eivät kohtaa. Näennäistuottavuutta hoidetaan ulkoistamisella. Esimerkiksi Puolustusvoimista tiedetään, miten henkilöstön määrää saadaan reilusti vähennettyä siirrettäessä muun muassa huolto yksityisen yhtiön hoidettavaksi. Tosin euroja sinne yksityisellekin on maksettava. Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaakin tuottavuusohjelman olevan oikeasti henkilöstön vähennysohjelma, jonka tavoitteena on vähentää valtiontalouden menoja eikä niinkään parantaa tuotosten ja panosten suhdetta eli sitä todellista tuottavuutta. Me sosialidemokraatit kannatamme aidon tuottavuuden lisäämistä siellä, missä sitä on saatavissa. Joskus se tarkoittaa myös lisää henkilöstöä, inhimillisempiä työoloja ja tarkoituksenmukaisempia toimintatapoja.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä menokehys on liian tiukka (Ed. Manninen: Paljonko teidän ryhmänne mielestä on muutettava?). Samoilla linjoilla näyttivät olevan myös monet hallituspuolueiden edustajat, ainakin jos valiokuntien lausuntoihin on uskominen, ja miksi ei olisi? Tulevaisuuteen varautuminen vaatii panostuksia jo nyt. On vastuullista talouspolitiikkaa pitää perusteet kunnossa ja tarvittaessa tilkitä syntyneitä aukkoja. Porvarihallitus jättää kasvaviin palveluhaasteisiin vastaamisen yksin kuntien vastuulle. Suurimmalle osalle kuntia hallitus tarjoaa tyhjää kukkaroa ja vanhuksille pelkkää kylmää kättä. Hallituksen arvovalinta on suosia kansantulon jaossa varakkaita ja jättää vähimmälle paljon sairastavat ja apua tarvitsevat.

Toimeentuloturva kaipaa uudistamista ja pikaisia parannuksia. (Ed. Saarinen: Kylmää kättä!) Suurta sosiaaliturvauudistusta hallituksen toimesta valmistellaankin. Kuitenkin samaan aikaan, kun hallitus kehuu tekevänsä avointa ja läpinäkyvää politiikkaa, sosiaaliturvauudistuksen osalta se on piiloutunut Sata-komitean verhon taakse. Uudistusta valmistellaan salassa. Me elämme suurelta osin arvailujen varassa kuunnellen ministeri Hyssälää, joka kertoo, mitä uudistuksessa ehkä tulee tapahtumaan. (Ed. Ollila: Ei sitä voi etukäteen tietää!) Ainoa selkeä tiedossa oleva asia on, että sosiaaliturvauudistukseen on kehyksessä varattu tasan nolla euroa. Valtiovarainvaliokunta onkin todennut uudistuksen edellyttävän lisävoimavaroja jo tällä hallituskaudella. Hallituksen tulee korjata kehyksiään tämänkin puutteen osalta pikimmiten.

Lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseksi vaadimme lapsilisiä nostettavaksi niin, että kaikki lapsiperheet hyötyvät korotuksesta huomioiden myös kaikkein köyhimmät perheet toimeentulotuen parannuksella.

Näiden asioiden yhteydessä tulee myös verotus ottaa tarkasteluun. Sosialidemokraattien mielestä verotuksen tulee olla oikeudenmukaista ja perustua veronmaksukykyyn.

Terveydenhuollon ja vanhustenhoidon parannuksilla samoin kuin pienituloisten eläkeläisten tukemisella on niin ikään kiire. Vahva ja toimiva perusterveydenhuolto vähentää tehokkaasti erikoissairaanhoidon kustannuksia. Terveydenhuollossa tarvitaan rakenteiden ja toimintatapojen uudistuksia, mutta myös lisää resursseja. Viimeksi eilen kerrottiin kouluissamme olevan aivan liian vähän lääkäreitä ja kuraattoreita. Riittävä resursointi mahdollistaisi varhaisen puuttumisen ja säästäisi tulevia menoja, syrjäytymiskehityksestä puhumattakaan.

Suomessa kansalaisten tasa-arvo perustuu vahvasti koulutuksen tasa-arvoon ja kilpailukykymme osaamiseen. Tähän alaan panostaminen kannattaa jatkossakin aina peruskoulutuksesta ammattikouluun ja lukioon, yliopistoista työikäisten uudelleenkouluttamiseen unohtamatta kuitenkaan maahanamuuttajien riittävää ja laadukasta koulutusta.

Perustarpeisiin kuuluu myös asuminen. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon herättämiseksi henkiin tarvitaan korkotuen ehtoihin selkeitä parannuksia, jotta asumisen hintaa saadaan laskettua. Asumisen kustannusten on oltava kohtuulliset suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Tällä hetkellä sosiaalinen asuntotuotanto ei ole riittävää. Rakentamiskelpoinen maa on saatava asuntotuotantoon, ja uutta asuntokantaa rakennettaessa tulee ympäristönäkökohdat ottaa entistä paremmin huomioon.

Tuloksia ja rahaa tarvitaan jo tämän vaalikauden aikana. Nämä panostukset kannattavat, ja ne tuovat inhimillisen avun lisäksi myös kestävyyttä talouden pohjaan, kun jatkuvasti kasvavien jälkihoitomenojen sijaan päästään nauttimaan ennalta ehkäisevien toimien tuomista säästöistä.

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa esitettiin muun muassa hallituspuolueiden taholta kehitysyhteistyömäärärahojen irrottamista kehyksestä. Tämä pohdinta on tarpeen tehdä. Tosin se ei vapauta nyt hallituspuolueita siitä vastuusta, johon Suomi on sitoutunut kansainvälisesti. Valtiovarainvaliokunta onkin todennut pitävänsä tärkeänä, että hallitus sitoutuu täyttämään tämän 0,51 prosentin kehitysyhteistyömäärärahatavoitteen vuoteen 2010 mennessä, sillä nyt annetut kehyslinjaukset eivät tähänkään tavoitteeseen yllä.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien linja tiivistyy sanoihin arki, asunto ja työllisyys.

Minna Sirnö /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Mitähän kansalaiset mahtavat ajatella, kun ennen vaaleja perhe- ja sukuyrityksiä edustavat tahot lahjoittivat merkittäviä summia ehdokkaille ja tämän viikon torstaina lähetekeskustelussa, yllätys, yllätys, on hallituksen esitys veron poistamisesta juuri yritysperinnöiltä?

Hallituksen mukaan kyse on oikeudenmukaisuudesta veropolitiikassa. (Ed. Laukkanen: Entäs ay-liikkeen maksujen vähennys verotuksessa?) Niinpä hallituksen oikeudenmukaisuuden seurauksena perintövero jää vain palkansaajan ja eläkeläisen veroksi. Pienieläkkeinen leski ja alaikäinen perijä ovat asuntojen hintojen kallistuessa pulassa perintöverojensa kanssa, mutta tämä seikka ei ilmeisesti hallituksen mielestä ole muuttamisen väärtti.

Vänsterförbundet föreslog redan under föregående mandatperiod att den nedre gränsen för skattepliktigt arv skulle höjas, så att situationen för efterlevande make eller sambo eller barn skulle underlättas. Att göra arv i miljonklassen skattefria var vi inte då beredda på och är det inte nu heller.

Så, oikeudenmukaisuuden nimissä, arvoisat ministerit, vetäkää perintöveroesityksenne pois ja korjatkaa sitä niin, että yritysperinnöistä menee kohtuuvero, mutta lesket ja orvot päästetään pahimmasta pälkähästä. (Ed. Zyskowicz: Heidät on jo pahimmasta päästetty, ed. Sirnö!)

Hyvät edustajatoverit! Hallituksen mukaan on oikeudenmukaista, että köyhyys, ilmastonmuutos ja terveyserojen kasvu ovat vain polttoainetta harvojen ja valittujen taloudelliselle menestykselle. Siksi ei ole ihme, että keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja Rkp:n hallitus ei pidä kiinni kehitysyhteistyölupauksistamme. Ei myöskään ole ihme, ettei kehyksessä ole euroja ilmastonmuutoksen ehkäisyyn, terveyserojen umpeenkuromiseen tai kotimaisen köyhyyden poistamiseen.

Myös me vasemmistoliitossa puhumme oikeudenmukaisuudesta, mutta sisältö tuolle arvokkaalle sanalle on aivan toinen kuin porvarihallituksella. Meille oikeudenmukaisuutta on yhteisvastuullisesti tasata tuloeroja, terveyseroja ja lasten hyvinvointieroja täällä Suomessa ja kehittyvissä maailman maissa.

On hyvä muistaa, että Suomen kasvu maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi on perustunut hyvinvointierojen umpeenkuromiseen, ei niiden kasvattamiseen. Viimeisten vuosien aikana Suomi on kuitenkin muuttunut entistä eriarvoisemmaksi ja tuloerot ovat räjähtäneet 1970-luvun alun tasolle. Erojen kasvu on osin harjoitetun politiikan seurausta.

Tulonsiirrot ja progressiivinen verotus tasaavat yhä vähemmän tuloeroja. Samaan aikaan vähimmäisturvan taso on jäänyt neljänneksen jälkeen palkkojen kehityksestä.

Monissa keskeisissä etuuksissa Suomi on hävyttömästi jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista. Kansaneläkkeessä sekä työttömyysajan ansioturvassa ja perusturvassa erot muihin Pohjoismaihin verrattuna ovat meillä suuret. Jopa pienituloinen lapsiperhe on huomattavasti köyhempi Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton tavoitteena on yksi selkeä ja riittävän tasoinen syyperusteinen perusturva yhdeltä luukulta. Tällä hetkellä sosiaaliturvan sekavuus ja riittämättömyys pudottavat erilaisine maksuperusteineen ja tarveharkintoineen ihmisiä väliinputoajiksi.

Hallituksen kehys ei perusturvaa paranna. Sata-komitean pääasiallisena tehtävänä näyttääkin olevan leikata ja säästää perusturvasta. Tähän vasemmistoliitto ei suostu.

För några år sedan existerade inte begreppet barnfattigdom alls, men nu har det blivit accepterat. Regeringspartierna använder det självklart. Men vi i vänsterförbundet vill arbeta allt intensivare med att förbättra barns, arbetslösas, sjukas och pensionärers levnadsvillkor genom att påverka ekonomiska beslut här i parlamentet. För oss innebär detta rättvisa i samhället.

Arvoisa puhemies! Me vasemmistoliitossa vastustamme perusterveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksia, sillä jo nyt terveyserot ovat selkeästi yhteydessä tulo- ja koulutuseroihin.

Maksujen korotus vain nostaa kynnystä palveluiden käyttöön ja siten lisää entisestään terveyseroja. Maksujen korottamisen sijaan vaadimmekin hallitusta yhdistämään terveydenhuollon maksukatot yhdeksi kohtuulliseksi perhekohtaiseksi maksukatoksi. Vaadimme myös lisävaltionosuuksia julkisen terveydenhuollon pitkittyneiden hoitojonojen purkuun. Nämä ovat aitoja askelia oikeudenmukaisempaan terveyspolitiikkaan.

Arvoisa puhemies! Nääntyvien maakuntien hallitus osoittaa edeltäjiään vähemmän kiinnostusta alueellisen tasa-arvon edistämiseen. On jopa kysyttävä: onko tällä hallituksella ylipäätään muuta aluepolitiikkaa kuin metropoli- ja kauppakeskuspolitiikka?

Esimerkiksi yliopistolaitoksen kehittämisen innovatiivisuus ei ole omiaan lisäämään alueiden hyvinvointia ja menestystä. Maakuntien menestyksenhän turvaavat siellä asuvien ihmisten tietotaito ja sinne johtavat tiet. Silti hallitus sallii, että tiet ja radat rapautuvat entisestään. Edes koko maan asuttuna pitäminen, saatikka ilmastonmuutoksen torjunta eivät yllytä hallitusta satsaamaan riittävästi joukkoliikenteeseen.

Oikeudenmukaista olisi myös huolehtia siitä, että yhteisesti sovittuja pelisääntöjä noudatetaan ja että luontoamme aidosti vaalitaan. Jotakin porvarihallituksesta kuitenkin kertoo se, että hallituksen tuottavuusohjelma vie valvonnan voimavarat työsuojelulta ja ympäristöhallinnolta. Ilmeisesti hallitus torjuukin harmaata taloutta ja ympäristöuhkia vain sanojen tasolla.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei kehyksessään pyri aidosti oikeudenmukaisuuteen, vaan valtionvelkojen etukäteismaksuun ja hyvätuloisten verojen keventämiseen. Vanhasen hallitus saakin kevättodistukseensa hylätyn arvosanan oikeudenmukaisuudestaan.

Siksi ehdotan vasemmistoliiton vastalauseeseen sisältyvien 17 lausuman hyväksymistä. Se, että lausumista kuusi ensimmäistä on oppositioryhmien yhteisiä, osoittaa, että aidolla oikeudenmukaisuudella on jalansijansa eduskunnassa, toisin kuin hallituksessa.

Johanna Sumuvuori /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreiden politiikan tavoitteena on ympäristönsuojelun, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja onnellisuuden edistäminen. Tarkastelemme myös kehyspäätöstä näiden arvojen pohjalta.

Kehyksissä on monia asioita, joihin vihreät ovat erittäin tyytyväisiä, mutta myös asioita, jotka saatiin vasta alulle tai joita ei onnistuttu vielä saavuttamaan lainkaan.

George Orwell kertoo kirjassaan Vuonna 1984 valtiosta, jossa isoveli kirjoittaa kielen uusiksi. Syntyy uuskieli, jonka avulla ei voi ilmaista pahoja asioita. Vihreät eivät halua käyttää poliittista uuskieltä, jossa puhutaan vain onnistumisista. Siksi haluamme ilmaista myös tyytymättömyytemme niistä asioista, joita emme onnistuneet vielä saavuttamaan.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat hyvin huolissaan tahdista, jolla Suomi löntystelee kohti YK:n ja EU:n kehitysyhteistyötavoitteita. Ei voi olla niin, että myötätuntomme maailman köyhiä ja nälkäisiä kohtaan herää vain äkillisten katastrofien kohdalla, mutta suljemme silmämme valtavasti suuremman ihmisjoukon jatkuvalta äärimmäiseltä köyhyydeltä ja aliravitsemukselta. (Ed. Soini: Miten äänestäjät?)

On tietenkin hyvä, että kehitysyhteistyömäärärahat nousevat euromääräisesti, mutta katsomme, että tiukempi sitoutuminen prosentuaalisiin tavoitteisiin on välttämätöntä paitsi maailman köyhien takia myös Suomen kansainvälisen maineen ja vaikutusvallan takia.

Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus varmistaa määrärahakehityksen, joka vie Suomea kohti YK:ssa asetettua 0,7 prosentin kehitysyhteistyömäärärahojen tasoa. Tämän hetkisellä vauhdilla emme saavuta edes Euroopan unionin kehitysyhteistyömenojen määrärahatasoa eli 0,51 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Emme siis nakerra vain omaamme, vaan myös EU:n yhteistä kehitysyhteistyön tavoitetta.

Suomi on jälleen kerran pitämässä peräpäätä muihin Pohjoismaihin verrattuna. Norja, Ruotsi ja Tanska ovat ajat sitten täyttäneet ja ylittäneet YK:n kehitysyhteistyömäärärahoja koskevan suositustason. (Ed. Gustafsson: Eikö vihreillä ole kynnyskysymyksiä?)

Vihreä eduskuntaryhmä vaatii, että pidämme tosissamme kiinni kansainvälisistä sitoumuksista. Yhdymme myös ulkoasiainvaliokunnan kantaan siitä, että Suomen kansainvälinen maine kärsii tuntuvia vahinkoja vuonna 2010 selkeän kansainvälisen velvoitteen saavuttamatta jättämisestä johtuen. Kehitysyhteistyön prosenttitavoitteiden saavuttamiseksi kehitysyhteistyörahoja on tarkasteltava kehysmenettelyn ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Metsiensuojelun tilanne on toinen asia, johon emme ole tyytyväisiä. (Ed. Saarinen: Lähtekää hallituksesta!) Vihreät tekivät paljon töitä kehysneuvotteluissa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden säilymiseen tähtäävän Metso-ohjelman rahoituksen eteen. Toimintaohjelmaan onkin varattu lisärahoitusta, mutta se jää puoleen työryhmän suosittelemasta minimitasosta.

Eteläisen Suomen metsistä on suojeltu vain noin 2 prosenttia, joka on olematon määrä. Tilanne on kriittinen. Metsiensuojelussa on kyse ainutlaatuisen kansallisaarteemme vaalimisesta.

Arvoisa puhemies! Vihreille yksi tärkeimpiä tavoitteita on myös hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen. Suomalaisen yhteiskunnan perusturvan rakenne ei ole enää nykymaailmasta, ja sen taso on jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista. On syytä olla vakavasti huolissaan siitä, että sosiaalinen eriarvoisuus ja köyhyys ovat lisääntyneet aikana, jolloin käytettävissä olevat varat ovat kasvaneet kaikissa tuloluokissa. Stakesin viimeisimmät tilastot luovat murheellisen kuvan laman jälkeen noudatetusta sosiaalipolitiikasta.

Tämä hallitus tekee merkittäviä, ihmisten arjessa tuntuvia parannuksia muun muassa opintotukeen ja minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoihin sekä sairauspäivärahoihin. Tästä huolimatta kohdistuu Sata-komitean sosiaaliturvan uudistustyöhön vihreiden suunnalta suuria odotuksia.

Vihreät linjaavat, että köyhyyttä, byrokratiaa ja lannistavuutta vähentävä perusturva saa maksaa ja sille on rakennettava useamman vuoden kestävä rahoituspaketti. Kannatamme sosiaalimenojen osuuden kasvattamista bruttokansantulosta. Kuten valtiovarainvaliokunta linjaa mietinnössään, sosiaaliturvauudistuksen aloittaminen edellyttää voimavaroja jo kehyskauden aikana.

Vihreät ovat ylpeinä mukana hallituksessa, joka usean edellisen hallituksen jarrutuksen jälkeen laittaa apurahansaajien sosiaaliturvan kuntoon. Kaikkein heikko-osaisimpien ihmisten osalta pidämme pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa ja sen rahoitusta merkittävänä toimenpiteenä aivan liian pitkään laiminlyödyn ongelman ratkaisemiseksi.

Hyvinvointipalveluiden parantamisessa on tulevina vuosina huomioitava myös entistä paremmin väestön ikääntyminen sekä Suomen monikulttuuristuminen. Tällä hallituksessa on aitoa halua uudistaa sosiaaliturvaa, parantaa sen tasoa ja tunnustaa ihmisten elämäntilanteiden moninaisuus.

Yliopistoista on eduskunnalla mahdollisuus keskustella huomisessa välikysymyskeskustelussa, mutta toteamme lyhyesti että yliopistouudistuksen tavoitteena on oltava alueellisesti kattava ja perusrahoitukseltaan turvattu yliopistoverkko, jonka ylimpänä arvona on sivistys itseisarvona. (Ed. Gustafsson: Te siis tuette välikysymystä, hienoa, tämä oli uutinen!)

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa kehyspäätöksessä on herätty ilmastonmuutoksen todellisuuteen. Ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen historiassa käytetään enemmän rahaa kiskoihin kuin asfalttiin. Tiemaksujen käyttöönottoa selvitetään ja ympäristöverotusta edistetään. Tämä hallitus ottaa ensimmäiset askeleet myös suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemisessa. Jatkossa kansalaisia on kannustettava ja ohjattava koko ajan voimakkaammin mukaan ilmastokatastrofin vastaisiin ilmastotalkoisiin.

Arvoisa puhemies! Oli kyse sitten liikenteestä, energiankulutuksesta, yhdyskuntarakenteesta tai kulutustottumuksista, tuntuvat muutokset edellyttävät valtion ohjaustoimia. Ilmastonmuutoksen torjunta on yhteiskunnallinen ja teollinen vallankumous, jossa voi pärjätä vain hyppäämällä täysillä mukaan. Historiassa on riittävästi esimerkkejä siitä, miten käy niille, jotka valitsevat toimintalinjakseen jarruttamisen.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Finansutskottet konstaterar att ekonomin och sysselsättningsutvecklingen i Finland har varit oerhört starka och tillväxten beräknas ännu fortsätta, även om tydliga tecken på avmattning nu finns. Utskottet betonar två frågor som fördunklar de ekonomiska utsikterna. Den ena är den takt varmed befolkningen åldras och den andra är de utmaningar klimatförändringen för med sig.

Svenska riksdagsgruppen anser att det i båda dessa fall framför allt gäller att föra en ansvarsfull politik som beaktar förändringsfaktorer med ett pro-aktivt grepp. Både den pågående kommunreformsprocessen och produktivitetsprogrammet är exempel på åtgärder som stöder en anpassning till morgondagens verklighet. Den klimatpolitiska redogörelsen, som avges på hösten, ger å sin sida svar på hur regeringen anser att klimatförändringen skall tacklas

Ett lands framgång beror på många saker — kunskap och innovation, social rättvisa, jämlikhet och demokrati. En avgörande framgångsfaktor är en stark sysselsättningssituation. Satsningar på att arbetsmarknadens behov och utbildningen av arbetskraften möts är en utgångspunkt; den innebär en fortsatt förstärkning på både utbildning och fortbildning. För att råda bot på den hotande arbetskraftsbristen och för att komma åt matchningsproblematiken behöver vi också arbetskraftsinvandring. Dessutom måste det bli lättare för de invandrare som redan bor i landet att komma med i arbetslivet. Det handlar bland annat om behovet av en attitydförändring, men också om en ökad kompletterande utbildning för att utbildad arbetskraft skall få kompetens för att utföra sina yrken i Finland. Skräddarsydda kurser för invandrarkvinnor behövs också i större utsträckning.

Kyse on sekä uuden työvoiman houkuttelemisesta että nykyisen työvoiman säilyttämisestä. Tähän mennessä keskustelu valtion tuottavuusohjelmasta on pitkälti koskenut ulkoistamista ja henkilötyövuosien vähentämistä. Ilman työmenetelmien ja -prosessien perusteellista tarkastelua on olemassa vaara, että ohjelma lisää työtaakkaa ja vähentää kiinnostusta julkiseen sektoriin työpaikkana. Kuntasektorilla kehitystyö on lähtenyt liikkeelle kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä. Kunnissakaan ei ole vielä välttämättä tarkasteltu riittävästi tuotantoprosesseja ja työmenetelmiä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä muistuttaa, että keskeistä uudistuksissa tulee olla palvelurakenteen parantaminen, lähidemokratian säilyttäminen ja kansalaisten hyvän ja oikeudenmukaisen kohtelun takaaminen koko maassa.

Työuraa on edelleen pyrittävä pidentämään. Joitakin vuosia sitten toteutettu eläkeuudistus on jo tuottanut hedelmää niin, että eläkeikä on siirtynyt keskimäärin vuodella eteenpäin. Työelämään pääsyn nopeuttamiseksi on tarpeellista, että kaikille peruskoulunsa päättäville voidaan osoittaa toisen asteen koulutuspaikka. Tarve opiskelupaikkojen lisäämiseksi entisestään ammatillisessa peruskoulutuksessa on selvitettävä. Kun opiskelupaikkojen määrää mitoitetaan eri alueilla ja aloilla, on oltava tarkkana siitä, että määrä vastaa alueen työelämän sekä yhteiskunnan tarpeita. Takaamalla kaikille opiskelupaikka minimoidaan samalla riski siitä, että nuorista tulee väliinputoajia ja he siten syrjäytyisivät.

Herra puhemies! Maassamme on tarve tarkistaa sosiaaliturvaa. Sosiaaliset erot ja suhteellinen köyhyys kasvavat, mikä on varsin hälyttävää. Niin sanottu Sata-komitea työskentelee parhaillaan, ja se tulee ehdottamaan toimenpiteitä ja uudistuksia, jotka vaativat rahoitusta jo tällä kehyskaudella. Emme voi edellyttää, että sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen pitäisi olla tai että se voisi olla nollasummapeliä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on valmis tarkastelemaan budjettikehyksiä kuluvankin vaalikauden aikana, mikäli sitä pidetään tarpeellisena, jotta Sata-komitean ehdotukset voidaan toteuttaa.

Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston päätökseen kehitysavun minimitasosta, joka on 0,51 prosenttia bkt:stä vuoteen 2010 mennessä. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä annettujen lupausten pitäminen on hyvin tärkeää ja pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla 0,7 prosenttia bkt:stä vuoteen 2015 mennessä. Nykyisellä vauhdilla ja nykyisessä taloustilanteessa Suomi ei saavuta 0,51 prosentin tasoa vuoteen 2010 mennessä. Toistamme aikaisemman kantamme, jonka mukaan hallituksen on palattava tähän asiaan vielä syksyn budjettiriihessä.

Herr talman! Svenska riksdagsgruppen är glad för att finansutskottet i betänkandet uppmanar regeringen att snabba på en förstärkt säkerhet inom sjöfarten. Ett ökat stöd för oljebekämpningsberedskapen är en akut nödvändighet i och med att olje- och kemikalietransporterna på Östersjön och speciellt Finska viken ökar explosionsartat. En expertgrupp har utrett behoven och kommit till att kostnaderna för anskaffandet av nya oljebekämpningsfartyg och nytt material skulle kosta ungefär 100—150 miljoner euro fram till 2015. Skillnaden mellan regeringens anslag i rambudgeten och de siffror expertgruppen tagit fram skiljer sig markant från varandra. Vi anser därför att regeringen snabbt bör starta temaprojektet om att stärka säkerheten inom sjöfarten.

Gällande sjöfarten upprepar svenska riksdagsgruppen ännu åtgärderna för att förhindra en ytterligare nedkörning av den inhemska sjöfarten och handelsflottan. Över 80 procent av transporterna i vår utrikeshandel görs sjövägen. Vår flotta är betydligt äldre än medelåldern inom EU och även globalt. De målsättningar som finns i regeringsprogrammet om att förbättra konkurrenskraften, att revidera tonnageskatten och att utreda möjligheterna till fartygsanskaffningsreserveringar måste genomföras snabbt. Att regeringen vidtar dessa åtgärderna är viktigt även ur försörjningsberedskapssynvinkel.

Herr talman! Även Svenska riksdagsgruppen anser att förfarandet med rambudgeten i riksdagen kan göras lättare och mera ändamålsenligt. Svenska riksdagsgruppen understöder tanken på att regeringen i framtiden redogör för de ekonomiska ramarna genom en redogörelse i början av en valperiod samt halvvägs in i densamma, men att informationen utöver dem ges riksdagen i form av statsministerns upplysning, förutsatt att inget oförutsett och annat dramatiskt har inträffat under mellanåren. På det här sättet riskerar man inte heller det att fokus flyttas från den egentliga budgetbehandlingen till de idag ibland ganska detaljerade ramarna.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen selonteosta on kuultu 52:ta asiantuntijaa. Kaikki valiokunnat ovat antaneet valtiovarainvaliokunnalle lausunnon, ulkopuolisilta on pyydetty lausuntoa, ja kuitenkin näistä kriittisistä huomautuksista huolimatta, mitä valiokunnissa on esitetty, mitä on tullut kirjallisina lausuntoina, (Ed. Pulliainen: Ei ole mitään jälkeä!) lopputulos on se, että valiokunta toteaa, ettei sillä ole huomauttamista. Käsittelyyn on mennyt pari kuukautta aikaa, (Ed. Saarinen: Uskomatonta!) ja kuten sanoin, 52:ta asiantuntijaa — ehkä alan parhaita asiantuntijoita — on kuultu. He ovat todenneet, että näin ja näin pitäisi tehdä, on olemassa parempi vaihtoehto hallituksen linjalle. Valiokunnat ovat tämän todenneet, mutta sillä taas ei ole ollut kovin suurta merkitystä, (Ed. Manninen: Ei aivan kaikki näin ole!) kun valtiovarainvaliokunta on mietintönsä kirjoittanut, vaan mietinnössä on todettu: ei huomauttamista.

Minä olisin odottanut, että kun on ollut niitä vakavia asioita, joihin on puututtu, jotka koskevat muun muassa tiestön kuntoa ja sitä, miten se rapautuu, miten pidetään tärkeänä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, että verotuksen rakenteeseen tehdään muutoksia, mitä ulkoasiainvaliokunta on lausunut niistä sitoumuksista, mitä me olemme kansainvälisillä foorumeilla antaneet, niin tämä olisi johtanut johonkin. Herääkin kysymys, mikä merkitys on koko tällä käsittelyllä ollut. Mutta onneksi on oppositio, joka voi näihin asioihin puuttua. Me olemme tähän puuttuneet ja omassa vastalauseessamme esittäneet — tai oikeastaan toistaneet sen, mitä asiantuntijat ovat lausuneet, mitä valiokunnissa on todettu — mitä tulisi tehdä.

Sanon vielä kerran: On selkeä vaihtoehto olemassa hallituksen linjalle, ja sitä selkeää vaihtoehtoa maan parhaat asiantuntijat tukevat. Sen takia ihmettelen suuresti, että todetaan vaan, että ei huomauttamista, ja jatketaan vanhalla linjalla. Kyllä hallitus toteaa ja myöskin valiokunnassa todetaan, että on erilaisia uhkia tälle tulevalle kehitykselle, viitataan kansainvälisen kysynnän heikkenemiseen, viitataan metsäteollisuuden suuriin vaikeuksiin, kotitalouksien velkaantumiseen, kasvavaan inflaatioon ja väestön ikääntymiseen. On helppo todeta, ja nämä ovat tosiasioita, mutta kyllä näitten toteamusten pitäisi johtaa joihinkin päätösehdotuksiin, joihinkin selkeisiin kannanottoihin, millä nämä uhat voidaan estää.

Emme me kansainvälisen kysynnän heikkenemiselle paljon mahda, mutta metsäteollisuuden vaikeaan tilaan voidaan vaikuttaa. Siihen voidaan vaikuttaa muutamilla päätöksillä, jotka eduskunta tekee. (Ed. Ollila: Lisätalousarvio on tulossa!) Me voimme myöskin kotitalouksien velkaantumiseen vaikuttaa. Me voimme vaikuttaa kasvavaan inflaatioon. En minä ymmärrä, minkä takia hallitus esimerkiksi tämän vuoden budjetissa otti sellaisen linjan, että lisätään inflaatiota, annetaan vauhtia inflaatiolle nostamalla erilaisia veroja ja maksuja. (Ed. Ollila: Sitähän teidän ponnessannekin esitetään!) — Ponnessa esitetään sellaisia veronkorotuksia, jotka muuttavat verotuksen rakennetta, hyvä ed. Ollila, eivät välttämättä veroastetta mutta kylläkin verotuksen rakennetta, (Ed. Ollila: Tupakka- ja alkoholiveron korotuksia!) ja verotuksen rakenteessa on paljon epäkohtia. Mutta jos hallitus on sitä mieltä, että lausutaan kyllä valiokunnassa, että tupakkaveroa tulisi korottaa, että alkoholiveroa pitäisi korottaa, mutta sitten suuressa salissa kanta on täysin muuttunut, silloin ei enää olla sitä mieltä, tuollaista epäjohdonmukaisuutta en missään nimessä ymmärrä. (Ed. Manninen: Hallituksella on ne suunnitelmissa!) Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joihin oppositio on puuttunut ja joihin myöskin asiantuntijat ovat puuttuneet.

On aivan selvä asia, että hallitus voisi harjoittaa toisenlaista linjaa, ja silloin Stakesin ei tarvitsisi todeta sitä ikävää kehitystä, mikä viime vuosina Suomessa on tapahtunut, eikä pidä missään nimessä vähätellä Stakesin tilastoja. Olen huomannut, että hallituspiireissä näitä on vähätelty ja todettu, että kun tulee uudet tilastot, niin ne tilastot näyttävät paljon, paljon paremmilta. Mutta tosiasia on se, että me harjoitimme 20—30 vuotta sitten samanlaista politiikkaa kuin harjoitettiin muissa Pohjoismaissa, kuin Ruotsissa, kuin Tanskassa, kuin Norjassa, mutta me olemme lähteneet omalle tiellemme, joka on johtanut siihen, että ennen kaikkea sosiaalipuolella Suomi on jäänyt pahasti jälkeen, kuilu on kasvanut. Tähän Stakes on puuttunut, tähän oppositio on puuttunut, tähän asiantuntijat ovat puuttuneet, mutta linja ei ole hallituksessa muuttunut.

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraatit ovat vastalauseen jättäneet, ja vastalauseessa meillä on ponsia niin paljon kuin (Ed. Ollila: Paljon!) kaiken kaikkiaan, tuota ... (Ed. Ollila: Sanokaa vain, että liikaa!) No, oli nyt kuinka monta hyvänsä, mutta niitä lienee kahdeksantoista.

Herra puhemies! Esitän, että nämä kristillisdemokraattien vastalauseessa 1 olevat ponnet hyväksyttäisiin, jotta tähän maahan tulisi sellainen linja, jota kansanedustajat yksimielisesti valiokunnissa ovat peräänkuuluttaneet.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, Suomella on edessään lukuisia haasteita ja suoranaisia uhkia, joihin meidän tulee varautua. (Ed. Pulliainen: Ihan kaikkien!) Tällaisia ovat muun muassa väestöryhmien välisten tuloerojen osin keinotekoinen kasvattaminen, kansalaisten henkeä ja terveyttä vaalivien turvallisuuspalveluiden alasajo tuottavuuden parantamisen nimissä ja tiestömme nopea rappeutuminen. Nämä ovat asioita, joihin me perussuomalaiset emme suhtaudu kevyesti, toisin kuin hallitus.

Viime viikolla salissa käsiteltiin hallituksen esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksujen korotusten mahdollistamisesta. Toteutuessaan epäoikeudenmukaisten korotusten vaikutukset kansalaistemme terveyteen voidaan ennustaa jo etukäteen: Köyhien lapsiperheiden, eläkeläisten, työttömien ja vammaisten terveys tulee pitkällä tähtäimellä huonontumaan, kun yhä useampi ihminen joutuu harkitsemaan kaksi kertaa, ostaako hän viimeisillä kympeillään ruokaa perheelleen vai meneekö lääkärin vastaanotolle verta yskien. Korotukset eivät kosketa pelkästään yhteiskuntamme köyhimpiä kansalaisia, vaan myös yhä useamman keskituloisen on tehtävä valintoja ruuan ja terveytensä välillä. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ihmettelee edelleen, minne ovat selonteosta ja mietinnöstä unohtuneet sotainvalidit, veteraanit ja kotirintamanaiset.

Laukkaava inflaatio ja ruuan maailmanmarkkinahinnan jyrkkä nousu ovat omiaan lisäämään heikoimmassa asemassa olevien kansalaistemme kokemaa hätää. Samaan aikaan, kun sosiaalimaksut sidotaan indekseihin, jätetään sosiaalietuudet indeksisidonnaisuuden ulkopuolelle. Ei ihme, että sosiaaliturvamme taso alkaa olla alle EU:n keskitason. 135 000 suomalaista lasta elää köyhyydessä, ja kasvu sen kun jatkuu. Nämä ovat mielestämme vakavia uhkia yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle ja kansalaisten tasa-arvolle. Lisäksi kiirehdimme hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin maamme vammaisia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi ja vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän toteuttamiseksi, kuten hallitusohjelmassa esitetään.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusten jouduttua valtion kaavamaisesti toteutettuun tuottavuusohjelmaan on ilmeisenä vaarana keskusten työntekijöiden henkinen ja fyysinen loppuunpalaminen. Hallitus on ottamassa vaarallisen suunnan puristaessaan hätäkeskusten, poliisin ja muun pelastustoimen henkilökunnasta mehut tavalla, jota on totuttu näkemään vain mehunvalmistuslinjoilla.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, että myös valiokunnan jäsenet ovat huomanneet liikennepolitiikkamme jälkeenjääneisyyden. Rahoitusvaje on ollut arkipäivää jo vuosia, ja hallituskin on asiasta tietoinen. (Ed. Rossi: Lisäbudjetti paikkaa nyt!) Perussuomalaiset ovat iloisia siitä, että perustienpito on saamassa edes vähän enemmän rahaa, vaikka se vastaa tuskin edes kustannustason nousua. (Ed. Rossi: Lisäbudjetissa tulee lisää!) Kun otetaan huomioon vuosia jatkuneen niuholinjan myötä jo aiheutuneiden vahinkojen suuruus, vaalikaudelle luvatut määrärahalisäykset eivät ole missään tapauksessa riittäviä. Me kulutamme tie- ja rataverkkoamme joka vuosi enemmän kuin korjaamme.

Liikenneverkostomme kunnolla on suuresti merkitystä koko Suomelle. Ajokelpoiset tiet eivät saa olla pelkästään suurten keskusten etuoikeus, vaan myös maaseudulla on oltava riittävän hyvä tieverkosto. Erityisen suuri merkitys tiestömme kunnolla on, kun puhutaan puuhuoltomme turvaamisesta, maaseutu kun on se taho, joka puuston tuottaa. (Ed. Rossi: Siihen juuri panostetaan!)

Hallituksen olisikin syytä panostaa entistä enemmän toimenpiteisiin, joilla maaseudun asuttuna pitäminen varmistetaan, unohtamatta artiklaa 142. (Ed. Rossi: Nyt on vuosi 2008!) Olisi syytä välttää erityisesti jätevesiasetuksen kaltaisia sudenkuoppia. Tämän asetuksen seuraus on kymppitonnin arvoinen lisälasku siitä, että henkilö asuu jätevesihuollon toiminta-alueen ulkopuolella.

EU on jo probleema, ei pelkkä ongelma. (Naurua) Kehysten mukaan osuutemme Ison-Britannian jäsenmaksupalautushelpotuksista jatkuu. Nykyinen maamme kehityssuunta on huono ja tulokset ennalta arvattavat. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä yhteiskuntamme korjauslasku nousee vuosi vuodelta yhä suuremmaksi, jos me kaikki edustajat emme nyt yhteistuumin puutu asiaan. (Ed. Saarinen: Naama peruslukemille!)

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitän kohteliaimmin seuraavat kaksi lausumaehdotusta:

1) "Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii siitä, että artiklaan 142 perustuva pohjoinen tuki säilyy luonteeltaan pysyvänä tukena ja luo pohjan tuotannon kannattavuudelle tulevaisuudessakin."

2) "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin Suomen EU-jäsenmaksujen pienentämiseksi. Suomi on jo vuosikausia ollut maksumiehenä Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnetyn perusteettoman jäsenmaksupalautushelpotuksen johdosta."

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Kiitokset puheenvuoroista. Joitakin huomioita.

Täällä muutamissa puheenvuoroissa kritisoitiin sitä, että kehykset ovat alimitoitettuja. En kyllä kuullut sitä, kuinka paljon niitä pitäisi kasvattaa. (Ed. Saarinen: Ministeri lukee mietinnön vaan!) Joissakin puheenvuoroissa todettiin, että talouskasvu hiipuu ja siihen ei ole varauduttu, ja toisaalta sitten vaadittiin, että kehyksiä pitäisi kasvattaa. Nämä nyt yleensä eivät kovin hyvin toisiinsa yhdistettyinä sovi.

Myös todettiin, että hallitus suosii varakkaita ja jättää sairaat ja köyhät oman onnensa nojaan. Tälle väitteelle aivan aidosti ei ole kyllä helposti löydettävissä eikä lainkaan löydettävissä perusteita, jos katsotaan vaikkapa STM:n ja sosiaali- ja terveystoimen uudistuksia, mitä tähänkin kehyspäätökseen sisältyy: apurahansaajien sosiaaliturvan mukaanotto, jota aiemmin ei ole ollut, pienimpien päivärahojen nosto siten, että pienimpiä äitiys-, isyys-, sairauspäivärahoja nostetaan 160 eurolla kuukaudessa. Se edustaja voisi sanoa "hep", joka on joskus aiemmin osallistunut joko markka-aikana noin 1 000 markan korotukseen tai euroaikana 160 euron kuukausittaiseen korotukseen yhdenkään etuuden piirissä. Kukaan ei varmasti pysty sanomaan, että näin olisi koskaan aikaisemmin tehty, ja tämä menee kaikkein pienituloisimpien ihmisten kohdalle. (Ed. Pulliainen: Kansanedustajien palkat esimerkiksi!) Samoiten tulevat kansaneläkkeen tasokorotus 20 eurolla, kolmannen lapsen lapsilisän korotus, opintotuen korotus, pienten lasten yksityisen kotihoidon tuen korotus, (Ed. Tennilä: Hep!) kotihoidon tuen, osittaisen hoitorahan korotus.

Kun otetaan vielä huomioon täällä paljon puhutut palvelumaksut, niin keskituloisten yksinhuoltajien ja pienituloisten perheiden kohdalla maksut alenevat. Siis päivähoitomaksujen tai sosiaali- ja terveysmaksujen kohdallahan, niin kuin hyvin tiedetään aiemmasta keskustelusta, palataan vuoden 2002 tasolle, jolloin vihreät, vasemmistoliitto, sosialidemokraatit ja kokoomus säätivät ne tälle tasolle, tälle reaaliselle tasolle. Ainoa poikkeus vuoden 2002 hallituksen toimenpiteistä on se, että silloin pienituloisten perheiden tai keskituloisten yksinhuoltajien päivähoitomaksuja ei alennettu. Silloin ei alennettu, nyt siis alennetaan, tämä on erona silloisen hallituksen, jossa myös kokoomus oli mukana, toimenpiteisiin nähden. Eli väitteet, että suurituloisia tieten tahtoen suositaan ja pienituloiset jätetään heitteille, yksinkertaisesti eivät pidä paikkaansa. Tästä me voimme loputtomiin keskustella, mutta jos vähänkään uhraa aikaa faktalle, niin näin se vaan on. (Ed. Kuoppa: Jos katsoo tilastoja, niin näkee ihan toista!)

Kehitysyhteistyörahoista on todettava, että noin 260 miljoonaa euroa vaalikauden lopussa käytetään kehitysyhteistyöhön enempi kuin tänä päivänä, nousu 60 prosenttia. Onko se paljon, vai onko se vähän? Minusta 60 prosentin nousu on aika paljon. Totta kai voidaan aina olla sitä mieltä, että pitäisi käyttää vielä enemmän, mutta silloin pitää sanoa, kuinka paljon kehyksiä ylipäänsä halutaan kasvattaa.

Mitä enempi kehyksiä kasvatetaan, mitä enempi pysyviä menolisäyksiä tehdään, sitä tiukemmalla me olemme silloin, kun talouskasvu hiipuu. Kaikkihan me tiedämme sen, että vuoden 2010 jälkeen Suomen talous kasvaa keskimäärin 2 prosenttia vuosittain, kun se viimeiset sata vuotta on kasvanut keskimäärin 3 prosenttia — tämä vain väestömuutoksesta johtuen. Me teemme kaikkemme, jotta työllisyys paranisi, koska köyhyyden poistamisessa työpaikan saaminen on kaikkein paras keino. Mikään yksittäinen sosiaalietu (Ed. Tiusanen: Entäs köyhät eläkeläiset?) ei voi koskaan korvata työttömyyden haittoja.

Sosiaalipolitiikan kokonaisuudesta on varmasti syytä puhua enemmän. Otetaan ihan vain tämmöinen esimerkki: Jos meillä olisi 100 miljoonaa euroa käytettävissä ja se haluttaisiin antaa vaikkapa kaikkein pienituloisimmille eläkkeensaajille elikkä kansaneläkeläisille ja jos me teemme sen niin, että se kohdistetaan vain niille henkilöille, jotka saavat vain kansaneläkettä, he saisivat tästä rahasta 100 euron korotuksen. Mutta jos se tehdään niin kuin tähän saakka on tehty, että kansaneläkkeen lisäksi annetaan niille, jotka saavat pientä työeläkettä, siitä tulee tämmöinen kuin nyt, 20 euroa, joka sekin on paljon suurempi korotus kuin edellisen hallituksen aikana ja paljon suurempi kuin millä koskaan aikaisemmin kansaneläkettä on kerralla korotettu.

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa otettiin esille perintövero. Tästä varmasti puhutaan enempi torstaina, mutta on syytä korjata muutamat asiavirheet. Tämän uudistuksen jälkeen kolme neljäsosaa kaikista perinnöistä on verovapaita, kun tähän saakka oli ainoastaan yksi kolmasosa. (Ed. Zyskowicz: Nimenomaan pienemmästä päästä!) Pienimmät ja keskikokoiset perinnöt ovat verottomia. Lesken kohdalla, jos yhteinen omaisuus on 160 000 euroa, sen saa verottomana. Jos on leski ja yksi alaikäinen lapsi, omaisuus, joka tulee verottomana, saa olla 365 000 euroa. Keskikokoisten perintöjen verottamista kohtuullistetaan ja sukupolvenvaihdoksia helpotetaan. Myyntivoittoverotusta sen sijaan kiristetään roimasti. Elikkä kaikkein eniten sukupolvenvaihdosten perintöhuojennuksesta hyötyvien ihmisten verotusta kiristetään merkittävästi, jos he myyvät yrityksensä jälkikäteen.

Kd:n, kristillisdemokraattien, kritiikki liittyen inflaatioon on siinä mielessä aiheellinen, että hallituksen veronkorotuksilla, siis viinaveron korotuksella, ympäristöverojen korotuksella, inflaatio kiihtyi 0,3 prosenttia. Mutta te samaan aikaan esitätte merkittävää alkoholiveron korotusta ja tupakkaveron korotusta, joilla on aivan sama merkitys. Ne voivat olla hyviä keinoja, mutta pitää huomioida, että ehkä suurin piirtein 0,3 prosenttiyksikköä saattaisi inflaatio nousta teidän toimenpiteidenne seurauksena.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tartun heti härkää sarvista. (Ed. Ollila: Maltillisesti nyt!) Kyllä meillä nyt vaan on sen kaltainen arvio, sosialidemokraateilla ja koko oppositiolla, että kehysbudjetti on merkittävästi alimitoitettu. Me viime vuoden joulukuussa äänestimme luvuista, jotka esimerkiksi kuntatalouteen olisivat merkinneet 450 miljoonan euron lisäystä. Ja mikä meillä oli ajatuksena siinä? Vaalien alla puhuimme, myöskin kokoomus — ainakin joku edustaja — puhui, siitä, miten vanhustenhuolto, -hoiva, avopalvelut, omaishoitajien asema tulee laittaa kuntoon. Tämä on meidän yhteiskuntamme yksi kipeimpiä ongelmia. Te ette osoita tähän ongelmakohtaan yhtään ylimääräistä rahaa nyt. Sama tuli eilen esille tutkimuksessa meidän koulujemme, pienten lasten, ongelmista, lääkärien, koulukuraattorien tarpeesta. Näillä summilla, mitä me esitimme, olisi voitu myöskin kohdentaa näille lapsille sitä apua, joka turvaa heidän elämisensä (Puhemies: Minuutti kulunut!) jatkumisen myöskin tulevaisuudessa. Eli me olemme oikeassa. Teidän kehyksenne on alimitoitettu tarpeisiin nähden.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskityin tuossa ryhmäpuheenvuorossa enemmältikin valtiontalouden kehyksien näkövinkkelistä siihen, kuinka me voimme tuottaa enemmän sitä varallisuutta, jota me voimme sitten jakaa. Ikään kuin budjettipuheenvuoroissa täälläkin jaetaan koko ajan sitä tuotosta, joka ei välttämättä ole edes syntynytkään. Kuinka me voimme vahvistaa sitä pohjaa?

Siksi tekeekin mieli kysyä sosialidemokraattisen ryhmän ryhmäpuheenvuoron käyttäjältä ed. Paasiolta, rakastatteko te jälleen veroja, kun arvostelitte sanoen, että hallitus toteuttaa väärää veropolitiikkaa luodessaan dynaamisella veropolitiikalla työllisyyttä, sitä kautta yritysvarallisuutta, uutta mahdollisuutta, jotta voidaan sitten hyvinvointiyhteiskuntaa puolustaa.

Ed. Sirnö vasemmistoliiton puheenvuorossa meni vielä pidemmälle. Hän vaati, että yritysten sukupolvenvaihdosverouudistus pitäisi vetää pois. (Ed. Tennilä: Kyllä, kyllä, pois, pois!) Sehän käytännössä tarkoittaisi, että te ette antaisi mahdollisuutta uusille yrittäjille lähteä tekemään työtä ilman, että valtio vaan enemmän verottaa siitä välistä. Kuinka moni meistä maksaa siitä työpaikasta valtiolle vielä erikseen, kun aloittaa työnsä? (Puhemies: Minuutti kulunut!) Yrittäjillä tämä tilanne on arkipäivää. Siksi yrittäjien verotuksen uudistus on paikallaan.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi oli varmasti myös valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa, jossa todettiin, että nimenomaan hallituksen verolinjaukset eivät tue kasvua ja kannustavuutta. Nämä ruuan arvonlisäveroalennukset, perintöverouudistukset eivät ole sen linjaisia. Jos verotuksella halutaan edistää kasvua ja kehitystä, työllisyyttä, niin verolinjaukset ovat paremmin perusteltuja toisella tavalla. Tähän nimenomaan asiantuntijat viittasivat. (Ed. Manninen: Ketkä asiantuntijat?) — Etla muun muassa. Löytyy täysin sieltä mustaa valkoisella.

Mutta olisin vielä vastannut valtiovarainministeri Kataiselle myös, kun hän kyselee sitä, että jos kehykset ovat alimitoitettuja, paljonko laajennetaan, paljonko levitetään. Voidaan kysyä oikeutetusti myös hallituspuolueiden edustajilta, jotka ovat linjanneet näitä asioita valtiovarainvaliokunnan mietinnössä meidän mukanamme. Kysymys on tuottavuusohjelmasta, kehitysyhteistyörahoista, yliopistojen rahoituksesta, liikenteen rahoituksen tasosta, Sata-komitean mitoituksesta. Arvoisa ministeri, voidaan kysyä kaiken kaikkiaan, missä se raami on, mitä koko eduskunta peräänkuuluttaa toisessa mittakaavassa kuin mitä te nyt olette esittäneet.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onhan se tietysti kivaa, että hallitus ja hallituspuolueet ovat jättäneet 100 miljoonaa euroa per vuosi eduskunnalle käytettäväksi kaikkeen siihen, mistä hallitus mielellään puhuu mutta minkä eteen hallitus ei mitään tee, eli ilmastonmuutoksen torjuntaan, lapsiköyhyyden poistamiseen, tuloerojen kiinni kuromiseen, sosiaaliturvan uudistamiseen, eläkeläisten jokapäiväisen leivän leventämiseen. Näihin kaikkiin tosin täälläkin hallitus tänään varmasti tulee monta kertaa vakuuttamaan antavansa suuria satsauksia.

Mutta ongelma vaan taitaa olla se, että tuolla arjessa ne oikeat ihmiset kokevat aivan toisenlaisena teidän eriarvoistavan politiikkaanne. Mielestäni on käsittämätön, käsittämätön epäoikeudenmukaisuus, että tänäkin vuonna Vanhasen kakkoshallituksen aikana lapsiköyhyys tulee syvenemään ja lisääntymään rikkaassa Suomessa. Hävetkää!

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi haluan todeta, että minulle ei perussuomalaisten ryhmäpuhujan ongelma probleeman ja ongelman välisestä erosta selvinnyt. Mutta se ei ollut syy, miksi pyysin puheenvuoron, vaan se oli juuri se vasemmistoliiton ed. Sirnön puheenvuoro, jossa hän erittäin voimakkaasti antoi minusta täysin virheellisen kuvan perintöverouudistuksesta. Palataanpas vähän tähän asiaan. Elikkä hallitusohjelman kirjaus oli, että "perintöveroa kevennetään verotettavan perinnön alarajaa nostamalla sekä lesken ja alaikäisten lasten asemaa helpottamalla". Hallitus on tehnyt juuri näin, ja nimenomaan näitten toimenpiteitten yhteisvaikutuksena on päästy siihen, että 75 prosenttia tavallisista perinnöistä on verovapaita. Jos tämä ei ole oikeudenmukaista ja tasa-arvoista veropolitiikkaa, niin mikä sitten?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vaan yhteen ainoaan ryhmäpuheenvuoroon ja myöskin samalla tämän mietinnön esittelypuheenvuoroon. Ed. Kallis kiinnitti huomiota mielestäni aivan oikeaan asiaan. Tästä selonteosta on annettu erikoisvaliokunnista erittäin perusteelliset ja hyvät lausunnot, joihin tietysti politiikan kuvioitten mukaan liittyy eriäviä mielipiteitä tai on liittymättä. Mutta yksi asia jää kokonaan tapahtumatta: se, että valtiovarainvaliokunta jollakin tavalla edes kommentoisi niitä elikkä olisi jonkinlaisessa vuoropuhelussa erikoisvaliokuntien kanssa. Se mahdollisuus on kokonaan jätetty käyttämättä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minusta tämä keskustelu ja myöskin tutustuminen mietintöön osoittavat, että on olemassa toinenkin linja. Ja se, mitä me olemme oppositiosta käsin esittäneet, vastaa oikeastaan sitä linjaa, mitä harjoitetaan Tanskassa ja Norjassa. Kyllä Tanskassa ja Norjassa on ihan toisenlainen politiikka kuin Suomessa. Onko se parempi, vai onko se huonompi? Siellä on korkeampi veroaste, mutta siellä on alhaisempi työttömyys. Siellä on yrittäjyyttä enemmän kuin meillä. Siellä tuloerot ovat pienemmät, ja siellä on tutkimusten mukaan myöskin maailman onnellisin kansa. Suomikin on pärjännyt näissä tilastoissa aika hyvin. Mutta vaihtoehtoja on olemassa.

Kun te sanoitte, ministeri Katainen, että kukaan ei ole esittänyt, että näitä kehyksiä tulisi kasvattaa, niin kyllä valiokunnat ovat esittäneet, lausunnoissaan ne ovat esittäneet. Sivistysvaliokunta on esittänyt, maa- ja metsätalousvaliokunta on esittänyt, (Puhemies: Minuutti kulunut!) liikennevaliokunta on esittänyt. Eli on väärin sanoa, että ei olisi esitetty.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin voi todeta kehyksistä, että nämähän ovat selvästi väljemmät kuin edellisen hallituksen kehykset, monestakin eri syystä.

Mitä tulee yleensä sitten erikoisvaliokuntien lausuntoihin, niin voi todeta, että ei valtiovarainvaliokunta kommentoi tässä erikoisvaliokuntien lausuntoja, vaan se kommentoi tätä hallituksen kehysselontekoa ja muodostaa siihen kannan. (Ed. Pulliainen: No mikäs merkitys niillä sitten on?)

Mitä tulee opposition ponsiin ja puheenvuoroihin, useimmat ovat menneisyydestä tuttuja vanhoja fraaseja, joilla ei millään tavalla rakenneta pitkälle tulevaisuutta ja suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Mitä tulee eläkeläisiin, noin 500 miljoonaa euroa tämä hallitus on käyttänyt eläkkeiden korotuksiin ja myöskin eläkeläisten verotuksen yhdenmukaistamiseen, ja sitten täällä sanotaan — ed. Sirnö puhui — että täällä on 100 miljoonaa kaikille eläkeläisille ja pitkälle riville muita. Sehän ei ole totta, ed. Sirnö.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja äskeisessä puheenvuorossaan ja jo esittelypuheenvuorossaankin toi esille, tämä kehys on paljon väljempi kuin edelliset kehykset. Mutta se, mikä tässä nyt on todella hyvää verrattuna edellisten hallitusten politiikkaan, on se, että tämä nykyisen hallituksen politiikka on paljon enemmän huomioon ottavaa, eri tilanteet huomioon ottavaa, elikkä se reagointiherkkyys on paljon suurempi ja myöskin alttius tehdä sitten nopeasti uusia ratkaisuja on aivan selvästi parempi kuin ennen.

Mitä tulee sitten tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön, niin minusta tämä mietintö on hyvin reilusti ja rehdisti kirjoitettu ja vastaa oikeastaan sitä tilannetta, mikä valtiovarainvaliokunnassa vallitsi. Niin oppositiopuolueitten kuin hallituspuolueitten edustajat olivat oikeastaan varsin yksituumaisia siitä, mitä tähän hallituksen kehysselontekoon ... (Puhemies: Minuutti kulunut!), miten siihen pitää reagoida. Me olimme yksimielisiä. Siksi ihmettelenkin kovasti, että tähän on kertynyt noin 50 eriävää mielipidettä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitään dynaamisuutta ei synny siinä, että luodaan suurten omaisuuksien verovapaa luokka. Hallituspuolueet eivät ole myöskään käsitelleet hallituksen itsensä luomia inflaatiopaineita, joita viime talvena kävimme monesti läpi. Niitten fraasien osalta — sosiaali- ja terveyspalvelut, vanhustenhuollon puutteet, lapsiperheiden ja eläkkeensaajien toimeentulovaikeudet, rajamiesten, poliisin vaikeudet, liikennehankkeiden väheneminen, perusväylänpidon riittämättömyys — hallituspuolueilla ei ole mitään huomautettavaa. Lukekaa oma valtiovarainvaliokunnan mietintönne, (Ed. Manninen: Lue se mietintö!) ei mitään huomautettavaa.

Herra puhemies! Kehyksessä hallitus on korjannut vuodessa lähivuosien tuloarviota ylöspäin 8,5 miljardia euroa. (Ed. Zyskowicz: Alennukset purevat!) Voi sanoa, että hallitus piiloutuu vakausohjelmien ja taloudellisen pelivaran tietoisen alakanttiin arvioinnin taakse. Kyllä tässä porvarihallitus välttelee arvokeskustelua valinnoistaan ja kansalaisten arjen todellisuudesta, jotka tuntuvat olevan fraaseja teille.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä hallituksen perintöverouudistuksessa suurin ongelma on kyllä se, että nämä yritysperinnöt vapautetaan käytännössä verosta, kun niiden arvostamistaso alennetaan 20 prosenttiin, ja sitä ei ole sidottu sen yrityksen toiminnan jatkuvuuteen, ei työpaikkojen säilymiseen vaan ainoastaan siihen, että kyse on tästä yritysverotuksesta. Ei voi olla kysymättä, maksetaanko tässä nyt niitä vaalirahoituksen kiitosvelkoja vai mistä sitten on kysymys, kun tavallaan annetaan enemmän kuin jopa on pyydetty. Aikanaan kun yrittäjiltä on selvitetty, mistä johtuu jatkamisen vaikeus, niin jatkamisen vaikeus ei johdu perintöverosta, vaan siitä, että sitä jatkajaa ei tahdo löytää eli kyseessä on yrittäjyyden puute eikä suinkaan se, että perintövero olisi todellinen ongelma. Ihmettelen, miksi annatte enemmän kuin edes pyydetään.

Jos oikeasti olisitte huolissanne niistä, joilla on vaikeaa, niin poistaisitte sen, että lapsilisät (Puhemies: Minuutti kulunut!) katsotaan tuloksi, kun myönnetään toimeentulotukea. Silloin auttaisitte niitä kaikkein vähätuloisimpia.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on sellainen kansakunta, joka on usein huolissaan maineestamme maailmalla ja pyrkii mallioppilaan tavoin erilaisiin päätöksentekopöytiin. No nyt Suomi tavoittelee YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä kaudelle 2013—2014, ja kysyisinkin ministeri Kataiselta: Onkohan hallitus mahdollisesti huomioinut, että kehitysyhteistyömäärärahoja koskevan YK-suosituksen saavuttaminen on hyvin todennäköinen kriteeri, jolla maamme ehdokkuutta arvioidaan?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Nuorten syrjäytymisen estäminen on tärkeä ja vakava asia, johon hallitus kiinnittää huomiota näissä kehyksissä. Mutta viime aikoina on käynyt ilmi, että erityisesti lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ei vieläkään toimi hyvin. Eduskunta on myös monta kertaa budjetin käsittelyn yhteydessä kiinnittänyt asiaan huomiota ja lisännyt määrärahaa tähän.

Barns och ungas välmående har beaktats i flera utskotts utlåtanden och också finansutskottet har i sitt slutliga betänkande tagit ställning för en förstärkning av den här sidan. Barnpsykiatrin däremot tas inte specifikt upp den här gången och jag frågar finansministern:

Kommer regeringen att återkomma till frågan om att stärka barn- och ungdomspsykiatrin, och är det här någonting man kommer att beakta i samband med att Sata-kommittén kommer med sina förslag?

Kysyn myös: Missä vaiheessa Sata-komitean ensimmäiset ehdotukset annetaan?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minua hieman hämmästyttää valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan toteamus, että valiokuntien lausunnoilla ei ole mitään painoarvoa eikä merkitystä. Ymmärrän tietysti, että selontekoa silmälläpitäen mietintö annetaan, mutta mikäli ymmärsin hänen puheensa oikein, niin valiokuntien lausuntoa kyllä aliarvioitiin aika tavalla.

Arvoisa puhemies! Kun paikalla on väyläministeri, niin olisin tiedustellut, kun puhutaan kehyksistä: Millä hoidetaan perusradanpito ja perustiestö? Nythän on niitä rahoja ohjattu puuhuollon nimissä. Siellä on ongelma varmasti lähitulevaisuudessa nimenomaan siltojen osalta, kun painorajoitukset tulevat: silloin se raskas liikenne, joka on saatu liikkeelle mahdollisesti sieltä metsästä, pysähtyy sen perusteella, että se muu perustiestö, alempiasteinen tiestö, ei ole kunnossa. Sinne vaadittaisiin lisää noin 50 miljoonaa euroa, ainakin asiantuntijoitten mukaan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina yhteiskunnassa tehdään ratkaisuja eri arvojen perusteella. Ihmettelen, miksi hallituspuolueiden edustajat vänkäävät tässä vastaan, että he eivät ole tässä tekemässä rahavallan ehdolla niitä ratkaisuja, kun kyse on siitä, tehdäänkö ihmisten vai rahavallan ehdoilla, ja tässä tapauksessa kaikki nämä veropolitiikan linjat ovat lähteneet siitä, että se eriarvoistetaan: kellä ennestään paljon on, niille näköjään annetaan, ja tämä köyhempi porukka sitten pannaan maksumiehiksi tässä.

Sitten toinen kysymys koskee sitä, kun täällä todetaan monissa puheenvuoroissa, jotta tässä on jaettu rahaa sinne sun tänne. On jaettu, mutta onkos ostovoima kasvanut, se pitää kysyä. Ja kun katsotaan tulevaisuutta, niin näyttää aika kurjalta: siellä voi mennä miinuksen puolelle ja ainakin niillä henkilöillä, jotka ovat eläkkeellä tai pienillä tuloilla, menee varmasti miinuksen puolelle ostovoiman kehitys. Hyvin toimeentulevat kyllä pärjäävät tässä jatkossa. Sen takia tämä koko juttu on siinä mielessä huono ja vino, että se vanha ajattelu siitä, jotta suomalainen yhteiskunta on pärjännyt aina sillä, jotta on pidetty heikommista huolta ja yhteisvastuullisesti kannettu kaikista huolta, on nyt romuttumassa, ja saa nähdä, toivon mukaan ei ajauduta hyvin pahaan ahdinkoon jatkossa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on aivan hyviä kannanottoja, mutta sitten kun olisi pitänyt valiokunnan edellyttää hallitukselta toimenpiteitä, silloin hallituspuolueitten kansanedustajilta meni kyllä pupu pöksyyn eikä uskallettu edellyttää mitään. Näitä löydettiin kyllä, esimerkiksi perusväylänpidosta valiokunta toteaa ihan selvästi, että rahat eivät olleet riittäviä, mutta ei ehdoteta, että niitä lisättäisiin. Samoin sosiaaliturvauudistuksesta todetaan, että siellä ei ole rahaa ja tarvittaisiin näitä uudistuksia, köyhyys lisääntyy jnp., mutta ei edellytetä hallitukselta mitään toimenpidettä. Elikkä tässä kyllä valiokunnan enemmistöllä, niin kuin totesin, meni suoraan sanoen pupu housuun eikä uskallettu edellyttää hallitukselta toimenpiteitä. Pelkkä toteaminen ei riitä, vaan pitää tehdä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson totesi, että sosialidemokraatit olisivat valmiita lisäämään 450 miljoonaa euroa kehyksiin vuosi toisensa jälkeen, ja tämä oli vain kuntatalouteen. Onko teillä joitakin muita kohteita, joihin te haluatte vielä lisää? (Välihuutoja) Teidän vastalauseessanne ei puhuta yhtään euroista. Minusta olisi teiltä reilua ja rehellistä suomalaisia kohtaan, samoiten kun vasemmistoliitolta, kertoa, montako sataa miljoonaa tai montako miljardia olette valmiita lisäämään pysyviä menoja. Ei riitä, että puhuu kaikesta kauniisti, vaan pitää kertoa, montako sataa miljoonaa vuositasolla olette valmiita lisäämään valtion menoja. Voin kertoa, että jo nyt, tällä menotasolla, joka hallituksella on, on todella kovia haasteita päästä ylijäämäiseen budjettiin vaalikauden lopussa. Ja kun te olette siis esittämässä todennäköisesti jotain 500 miljoonan ja miljardin tai 1,5 miljardin välillä lisää menoja, niin kertokaa, vasemmistoliitto erityisesti, miksi te ette tavoittele ylijäämäistä budjettia, valtiontaloutta, vaalikauden loppupuolella? Tämä olisi tärkeää tietää. Se on puuta heinää, sanahelinää, että vaatii kaikkea kaunista, jos ei kerro, että ei ollut tarkoituskaan pitää huolta valtiontaloudesta. (Välihuutoja — Ed. Rajamäki: Te pidätte vain rikkaiden edusta huolta!)

Mitä tulee sitten näihin perintöverokysymyksiin, niin kannattaisi vähän perehtyä asioihin, koska voi olla vähän noloja tilanteita, kun jää sitten kiinni, esimerkiksi nyt siitä, että luotaisiin joku verovapaus. Ei olla luomassa mitään verovapautta. (Ed. Kuoppa: Käytännössä kyllä ollaan!) Toisaalta väitettiin, ettei ole mitään jatkamisvelvoitetta. On! Jos saa huojennetulla verolla yrityksen ja jos alle viiden vuoden päästä siitä luopuu, menettää koko veroedun; jos viiden vuoden jälkeen luopuu, niin verotus nousee. Me korjaamme edeltäjäni, edellisen — sosialidemokraattisen — valtiovarainministerin, tekemät virheet tässä. Hänen esityksensä mukaan yrityksen sai ilmaiseksi lähestulkoon, hyvin huokealla verotuksella. Sen jälkeen kun oli perinyt sen huojennetulla verotuksella, sai sen vielä erittäin huokealla verotuksella myytyä. (Ed. Kuoppa: Nyt sen saa vielä halvemmalla!) Me korjaamme tämän, me teemme käytännöstä oikeudenmukaisen. En tiedä, miksi sosialidemokraatit tämän ajoivat aikoinaan läpi. Me tulemme tämän epäoikeudenmukaisuuden korjaamaan.

Mitä sitten tulee ostovoimaan ja siihen, että ihmiset köyhtyvät. Joka ikisen ihmisen, joka saa työpaikan, tulotaso nousee. Hän ei köyhdy, vaan hänen tulotasonsa nousee. Toisaalta, mitä tulee ostovoimaan, lähes kaikki etuudet — täällä puhuttiin eläkkeistä — on sidottu indekseihin. Ostovoima ei laske. Palkansaajien kohdalla se nousee. Tämän voitte kysyä ihan keneltä tahansa, kuka asioita tuntee.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että yksikään hallitus ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt kerralla yhtä paljon liikennejärjestelmää parantavia hankkeita kuin tämä hallitus teki 11.3. omassa kehysriihessään. (Ed. Pulliainen: Täällä eduskunnassa on hoidettu enemmän!) Siellä perusväylänpitoon otettiin kerralla lisää rahaa, kantaa, ja tänään on lisätalousarvioneuvotteluissa 50 miljoonaa euroa tälle vuodelle jo myönnetty sinne perustienpitoon ja perusradanpitoon.

Sitten perusväylänpidon taso ylipäänsä: Eihän — ketkä täällä pidempään ovat olleet mukana, tietävät hyvin — varmaan koskaan saavuteta sellaista tasoa, että se kaikkia tyydyttäisi. Voin sanoa, tämä on henkilökohtainen kannanottoni, että kuntien valtionosuudet, yliopistojen perusrahoitus ja perusväylänpidon rahoitus ovat alueita, joilla emme tule koskaan kyllä saavuttamaan sellaista yhteistä tulkintaa tässä salissa, että nyt riittää, nyt on liikaakin rahaa käytössä.

Mutta sitten totean tähän mietintöön liittyen. On hieno asia, että täällä otetaan kantaa myös tähän budjetointikysymykseen, ja pidän sitä hyvänä, että eduskunnan valiokunnissa käydään tätä keskustelua, ja odotan mielenkiinnolla myös selontekoa koskevaa valiokuntamietintöä, mitä siinä sanotaan. Emme voi tehdä sellaisia järjestelyjä, että irrottaisimme investoinnit käyttömenoista kesken vaalikauden, vaan tämä on sellaista valmistelevaa pohdiskelua, että jos näin eduskunta ja hallitus päättää tehdä, niin se voidaan tehdä vaalikauden alusta.

Mutta sitten totean vielä ilmastopolitiikkakritiikistä lyhyesti sen, että eihän tässä kehyspaperissa tietenkään voitu ottaa kantaa kaikkiin toimenpiteisiin. Tiedätte hyvin, että me valmistelemme juuri parasta aikaa ilmasto- ja energiastrategiaa, eikä ole järkevää tehdä erikseen ilmastopoliittisia päätöksiä liikenteen osalta, vain niin, että käsitellään liikennepolitiikkaa; meillä pitää olla liikennettä koskevat verot ja biopolttoaineet samaan aikaan myös käsittelyssä.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valiokunnan mietinnön tekstit ovat aivan oikeassa, ja niitä voi kannattaa, mutta ne ovat ankarassa ristiriidassa ensimmäisen johtopäätöksen kanssa, jossa todetaan, että ei ole huomautettavaa selonteon johdosta. Jos herra ministeri vaivautuisi lukemaan tämän mietinnön, niin siellä on vastaus ensinnäkin hänen ensimmäiseen kysymykseensä, kuinka leviälle levitetään. Siellä on miljoonat mainittu ja kohteet, mietinnössä, joka siis on hallituspuolueitten esitys. Siellä on sellaista tekstiä, että jos ministeri lukee tämän, niin siinä koko hallitus voi tehdä johtopäätöksen ja erota tehtävistään. Siellä melkein joka sivulla on epäluottamusta hallitukselle. (Välihuutoja) Ainoa, mitä tästä jäi käteen, on tämmöinen kannanotto kirjanpitojärjestelmän uudistamiseksi, eikä todella mitään muuta kannanoton tasolle nostettavaa näistä teksteistä voi löytyä. Lukekaa, hyvät kollegat ja arvoisa ministeri, tämä mietintö ja tehkää johtopäätöksiä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä todetaan, että Uudellamaalla työttömyysaste oli maaliskuussa 4,8 prosenttia mutta Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa yli 13 prosenttia, (Ed. Nepponen: Entäs Lapissa?) — Lapissakin 11 prosenttia. — Tässä mietinnössä todetaan, että tämä on lainvastainen tilanne. Pitäisi ryhtyä toimiin.

Ed. Manninen, te puhuitte fraaseista, kun me vaadimme edelleen valtion työllistäviä toimia vaikean työttömyyden alueella. Se on teille fraasi. Te olettekin todella paljon muuttunut mies Lapin mieheksi. Ainakin olette johtanut tätä valiokuntaa, ja tänne on kirjoitettu, että (Ed. Ollila: Onneksi Tennilä ei muutu!) ratkaisu on se, että työvoiman alueellista liikkuvuutta tehostetaan, useampaan kertaan. Meille on tärkeä asia edelleen valtion työllistävät toimet. Teille se näyttää todella olevan fraasi, mutta ihmettelen kyllä tätä takinkääntöä.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti.

Yhteiskuntamme haasteenahan ovat ikääntymisen lisäksi myös hyvinvointihaasteet, ja on totta, että pienituloisten ja vähätuloisten terveys ei ole kohentunut samaa tahtia hyvätuloisten ja koulutettujen kanssa. Mutta on muistettava, että hyvinvointiin liittyy fyysisen terveyden lisäksi toki myös psyykkinen, sosiaalinen ja emotionaalinen hyvinvointi. Sosiaali- ja terveysministeriössä onkin Masto-hanke meneillään, joka pyrkii ehkäisemään masennusta ja masennusperusteista työkyvyttömyyttä, ja sen kohteena ovat sekä työelämässä olevat että työttömät. On muistettava, että meillä on iso joukko työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, jotka olisivat halukkaita soveltavasti töihin.

Arvoisa puhemies! Meillä on vasta aluillaan tuo palveluinnovaatiohanke, mutta Kuntien parhaat palvelukäytännöt -hanke on jo meneillään. Kysyisinkin ministereiltä: Onko siitä jo jotain kerrottavaa, vaikkei varsinaista kuntaministeriä olekaan paikalla, ja onko esimerkiksi lapsiperheiden palveluihin löytynyt hyviä malleja, joita kehyskaudella voidaan sitten muuallakin toteuttaa?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit motkottavat jatkuvasti siitä, ed. Paasio, että teillä ei ole Sata-komiteassa edustusta. Tämähän ei ollenkaan pidä paikkaansa. Sata-komiteassa istuu 46 asiantuntijaa, ja kun katsotaan sitä listaa, niin nähdään, että noin puolet on puolueettomia, mutta sitten siellä on kaikista eniten sosialidemokraatteja, vasemmistolaisia, julkidemareita, tässä Sata-komiteassa, ja eihän se ole mikään paha asia. Sehän johtuu siitä, että te olette olleet niin kauan vallassa, että teillä on näitä ihmisiä panna tämmöiseen tehtävään. Nehän ovat hyviä ihmisiä siellä, mutta älkää siitä koko ajan motkottako.

Sitten lapsiköyhyydestä, ed. Sirnö. Se on ikävä asia. Mutta Suomen lapsiköyhyys on vain 10 prosenttia, kun se muualla Euroopassa on noin 20 prosenttia. Tämä hallitus nimenomaan on siirtämässä rahaa rikkailta perheiltä köyhille perheille. Pelkään pahoin, että te tulette tänään esimerkiksi esittämään tämän asiakasmaksulain hylkäämistä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) jolloin nämä köyhät lapsiperheet joutuvat suurempaan ahdinkoon kuin nyt.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin nyt täytyy sanoa kyllä valtiovarainministerille, että on tosi harmillista, että te ette kuuntele meitä sosialidemokraatteja. Jo viime syksynä, kun valtionosuusprosentti- ja kuntaprosenttikeskustelua käytiin, siinä yhteydessä vastustimme valtionosuusprosentin pienentämistä ja kuntaprosentin vahvistamista (Ed. Manninen: Prosentti on eri asia kuin raha!) ja sitä kautta olisimme halunneet vahvistaa kuntataloutta. Olemme esittäneet kuntatalouden vahvistamiseen 600 miljoonaa euroa, mistä suurin osa menisi sosiaali- ja terveydenhuoltoon, ja toinen tärkeä painopistealue olisi ollut opetus- ja koulutussektori. Tämä on ollut selkeä painopiste kuntatalouden vahvistamiseen meiltä.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kehyksissä minusta erinomaisen hyvää on tuki yrittäjyydelle. Sitä kautta olemme saaneet työllisyyteen sitä kasvua, joka lienee kaikkien kannalta hyvä.

Toisaalta, nyt kun liikenneministeri on paikalla, erinomaisen hyvä on muistaa myös ilmastopolitiikka, joka liikennepoliittisessa selonteossa on tullut esille muun muassa panostuksella raideliikenteeseen. Myös Metso-ohjelma on saanut yli 65 miljoonaa euroa kehyksissä lisärahaa. Myös öljyntorjuntavalmiutta lisätään vuodesta 2010 asti.

Minua huolettaa kuitenkin kaikesta hyvästä huolimatta se, että ympäristöministeriön kehys on laskeva, ja nämä ympäristötalkoot vaatinevat aikamoisia suoritteita. Kysynkin valtiovarainministeriltä: Tarkistetaanko tätä?

Millä tavalla valtiovarainministeriö näkee kriisinhallintaresurssien tarpeen tulevaisuudessa? Kriisinhallintamenot ovat voimakkaasti kasvamassa, ja tähän lienee tulevaisuudessa syytä tarttua.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen linjaus on vastuullista talouspolitiikkaa, joka antaa mahdollisuuden myöskin sitten suhdannepoliittiseen ratkaisuun, jos taloussuhdanteet heikkenevät oleellisesti vielä tästä.

Sosialidemokraattiset kuntavaikuttajat, kuntajohtajat ja Kuntaliiton toimitusjohtaja ovat pitkään peräänkuuluttaneet asiakasmaksujen nostoa. Nyt kun se suoritetaan vihdoin viimein, niin sitten se onkin taas väärin. (Välihuutoja) Aika erikoinen tilanne.

Sitten vielä kehitysyhteistyörahoista, joihin, niin kuin valtiovarainministeri totesi, 260 miljoonaa euroa tulee lisää. Se on valtava summa. Miljardi euroa annetaan 2010—2011. Minä olisin enemmän huolissani laadusta, siitä miten hallinto hoidetaan, kuten hallinto- ja turvallisuusjaosto on viime mietinnössään todennut. Se on erittäin tärkeää, jotta laadukas kehitysyhteistyövarojen toteutus tapahtuu. Siitä tulisi ennemminkin kantaa huolta eikä lisätä määrättömästi rahaa.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepposelle totean heti, että sosialidemokraattiset kuntavaikuttajat eivät varmaan ole halunneet, että nämä maksut myöskin imuroidaan kunnilta pois, kun niitä korotetaan. (Ed. Nepponen: Siitä on kysymys!) — Tästä on, ed. Nepponen, kysymys. (Ed. Manninen: Se on määräaikaista! — Ed. Gustafsson: Kaikki on väliaikaista!)

Mutta signaaleja heikentyvästä talouskehityksestä on tunnistettavissa niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin. Meillä esimerkiksi pankkien järjestämättömät saatavat kasvoivat jo viime vuonna 24 prosenttia, maksuhäiriömerkinnät 20 prosenttia. Tämän vuoden alussa on konkursseja pistetty vireille 14 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kotitalouksien velkaantuminen on yli 100 prosenttia käytettävissä olevista vuosituloista ja säästämisaste selkeästi miinuksella, itse asiassa ennätyksellisesti miinuksella. Eikö, ministeri Katainen, tämä kehitys huolestuta teitä? Ja ennen kaikkea, mitkä ovat hallituksen toimenpiteet, kun me nyt olemme ilmiselvästi menossa kohti synkeämpiä taloudellisia aikoja, kohti hiipuvaa talouskasvua?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden menokehykset ovat kutakin vuotta kohden 36 miljardia euroa, neljä viidesosaa koko vuosittaisesta menopotista. Jakamaton osa eli poliitikkojen pelivaraa on se 100—200 miljoonaa euroa vuodessa. Jos nykyinen meno jatkuu, niin hallituspuolueitten saama pimeä vaalituki on kohta suurempi summa kuin kehyksen jakamaton varaus. Minä en tiedä, onko tämä sitten joku liikemiesten indeksi vai ministereitten indeksi, mutta näin se vaan on. Ministeri Katainen, tekin joudutte vielä sen tosiasian eteen, että nykyinen menokehyslinja on räjäytettävä auki, sillä se ei kerta kaikkiaan ole vuosi vuoden jälkeen mahdollinen, ei kuntatalouden, ei liikenneinvestointien eikä perusturvan rahoittamisen suhteen.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tässä jonkin aikaa pyrkinyt pääsemään selville, mikä on SDP:n ja vasemmistoliiton talouspolitiikan suuri linja. Kyllähän se on täällä tullut esille. Erityisesti ed. Lahtelan ja ed. Kuopan puheenvuorot varmaan kiteyttivät ne. Sen voi sanoa, että se on lyhyesti sanottuna tulevaisuuden haasteisiin vastaamista menneisyyden keinoin, joissa teidän avainsananne ovat kateus, kauna ja jämähtäminen menneisyyden juoksuhautoihin, erityisesti rakenneuudistuksissa.

Ehkä pientä toivoa antaa se, että täällä SDP:n puheenjohtajaehdokkaista ei ole muita kuin puhemies, joka ei voi osallistua tähän keskusteluun. (Ed. Viitanen: Täällä minä olen!) Pientä toivoa on, että realistista talouspolitiikkaa, jolla haettaisiin Suomen tulevaisuuden menestystekijöitä, teiltäkin voi löytyä, mutta ei löydy tällä hetkellä tästä salista. Ehkä nämä puheenjohtajaehdokkaat ovat sitä sanomaa julistamassa tuolla kentällä, millä Suomi pärjää ikääntymishaasteen, työvoiman tarjonnan vähenemisen ja kovan kansainvälisen kilpailun edessä. Toivon, että niitä löytyy myöskin vastuulliselta puolueelta, toivon mukaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta tuntuu, että ed. Rantakangas saattaa vielä joskus katua näitä sanojaan, sillä samalla tavalla minä olen tässä yrittänyt jo pitkään saada selvää siitä, mikä esimerkiksi on tämän hallituksen keskustan edustajien aluepoliittinen linja. Se on kamalaa paluuta menneisyyteen, alueet kurjistetaan.

Olen myös pitkään yrittänyt saada selville, mikä on tämän hallituksen pääministerin kovasti mainostama sosiaalinen linja, nimittäin sitä en löydä tästä kehysesityksestä. Tässä tehdään vääriä arvovalintoja: varakkaita vapautetaan perintöverosta ja samaan aikaan jo alle keskituloisten lapsiperheiden päivähoitomaksuja nostetaan, lisätään terveyseroja, mistä täällä ed. Komi hyvin sanoi, nostamalla terveyskeskusmaksuja. Nämä ovat vanhanaikaisia, taantumuksellisia arvovalintoja hallitukselta, joka käyttää retoriikkanaan uudistusmielisyyttä.

Ministeri Katainen, ennen kuin pörhistelette tänne oppositioon päin ja puhutte ylimielisesti sanoilla "hölynpölyä" ja "puuta heinääkö" meidän vaihtoehdostamme, ottakaa käteenne se meidän vaihtoehtomme. Meillä on viime joulukuulta vaihtoehtobudjetti, jossa on tarkat lukemat ja jossa me teemme oikeudenmukaisia arvovalintoja, erilaisia kuin teidän hallituksenne tekee.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition mukaan hallitus ei panosta yhtään mihinkään eikä saa yhtään mitään aikaan. Ed. Viitanen, teidän kannattaisi lukea tuo kehysbudjetti, niin näkisitte sen luettelon, mitä hallitus todella tekee.

Kehysbudjetoinnin avulla lasketaan valtion menoarvion vuotuinen yli- ja alijäämä, ja samalla se pakottaa päättäjät ottamaan vastuuta valtiontaloudesta, minkä hallitus tekee nyt erittäin hyvin. Kehysbudjetoinnista ei ole kuitenkaan kasvupolitiikan ja laajemman talouspoliittisen strategian työvälineeksi. Olenkin aikaisemmin esittänyt, että hallitus ja valtio tarvitsee ehdottomasti tuloslaskelman ja taseen. Nyt ilokseni valtiovarainvaliokunta on tämän myöskin ottanut esille, ja ymmärsin, että myöskin ministeri Vehviläinen on saman ajatuksen takana. (Ed. Saarinen: Milloin se Herran huone rakennetaan?) Mutta, ministeri Katainen: Minkähänlaisella aikataululla meillä olisi mahdollisuus valtiona siirtyä tämmöiseen tuloslaskelma- ja taseajatteluun?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehyksissä kuntien valtionosuuksiin on kiitettävästi panostettu: näissä kehyksissä lisää 720 miljoonaa euroa. Valtionosuudet näyttelevätkin isoa roolia kuntien taloudessa. Melkein puolessa itä- ja pohjoissuomalaisista kunnista ovat vuodesta 2002 alkaen valtionosuudet olleet suuremmat kuin verotulot. Erittäin suuri merkitys on verotulon tasauksella sekä sosiaali- ja terveysministeriön valtionosuudella, jotka ovat 70 prosenttia kaikista kuntien valtionosuuksista. Muutoksia valtionosuusjärjestelmään on tulossa. Useat aikaisemmat koelaskelmat viittaavat siihen, että nämä kunnat ovat valtionosuusuudistuksessa suurimpia valtionosuuden menettäjiä. Mikäli kunnille velvoitetaan lisätehtäviä, on juuri näitten valtionosuuksien muutostenkin takia myös rahoituspohjaa vahvistettava vastaavasti. Edelleenkin sairastavuuskerroin tulee säilyttää uudessa valtionosuusjärjestelmässä tärkeimpänä kuntien olosuhteet huomioon ottavana kertoimena.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikkei valtiovarainministeriö kommentoikaan, niin ainakin valtiovarainministeri on tehnyt kuin mies selkoa. Nimittäin "selkoa" on partitiivi ja tarkoittaa osasia, palasia, ja myös party, puolue, tulee siitä, niin että kai nämä ovat sitten osatotuuksia, jotka on liitetty tämmöiseksi kivaksi paketiksi, josta sitten voi tehdä selkoa. Nimittäin pääministerihän teki täällä "selon". Ainakin viime selontekoa käsiteltäessä median mukaan pääministeri teki meille "selon" ilmeisesti kaikesta, vaikka minä olen käsittänyt, että n-kirjainloppuisia sanoja ei ole muita kuin että pääministeri voi tehdä "huorin" tai pääministeri voi tehdä "väärin", että kukaan ei voi tehdä "selon". Sen takia minusta on mielenkiintoista, että nyt ainakin tehdään "selkoa", todella pätkittäin, niin että meillekin selkiäisi, missä mennään ja mitä me tiedämme olettaa.

Sen verran sanoisin, että tämä "probleema" on isompi asia kuin "ongelma", joka on suomalainen kehitelmä siitä, että ongitaan ja sitten sieltä tulee joitain vastauksia, sieltä vedenpinnan alta syvyyksistä. Mutta tämä oikea sana, mitä ilmeisesti vierustoverini tarkoitti, on "dilemma": EU on meille, jotka vähän enemmän tiedämme tästä, tulossa dilemmaksi.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen puhuu täällä vähän niin kuin paraskin agitaattori ja syyttää vasemmistoa linjattomuudesta ja vanhanaikaisuudesta. Olisi kuitenkin hauska kuulla ministerin näkemykset siitä, mistä johtuu, että kaikki tilastot osoittavat, että köyhien määrä Suomessa jatkuvasti on lisääntynyt, että köyhien sairastavuus on pahentunut vuosi vuodelta, että lapsiperheitten tilanne on vaikeutunut jne. Mistä tämä johtuu, jos hallitus tekee näin edistyksellistä politiikkaa? Lainaten toista puhueenvuoroa voisi sanoa, että hallituksen epäsosiaalinen politiikka on muuttunut ongelmasta probleemaksi.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Andersson moitti valtiovarainministerin tyylilajia agitaatioksi. Minäkin olen kyllä nyt vähän hämmästynyt tästä tyylilajista. Te olette ylimielinen, kireä. (Ed. Ollila: Ed. Gustafssonhan ei agitoi!) Johtuuko se siitä, että huomattava osa teidän ryhmänne kansanedustajista ei osaa erottaa ja laskea 1 700 euron ja 5 000 euron välistä suhdetta? Minä ymmärrän, te olette kokoomuksen puheenjohtaja. Totta kai tämä painaa mieltä, mutta ette saa syyttää sosialidemokraatteja ettekä oikeastaan koko oppositiotakaan vastuuttomuudesta, kun otin esille tämän kuntatalouden valtionosuuden vajeen. Historia tulee osoittamaan, valtiovarainministeri, teille, että 450 miljoonaa, mistä me äänestimme, on tasoltaan oikea luku, kun ottaa huomioon sen tarpeen, joka sosiaali- ja terveydenhuollon — viittaan kertaalleen: lapsiköyhyyden, vanhustenhuollon — tarpeitten korjaamisessa on. Se on vastuullista, inhimillistä, elämänmakuista politiikkaa.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu kulkee kyllä ihan odotettuja ja hedelmättömiä latuja. Oppositio luettelee maan ja maailman todelliset ja kuvitellut ongelmat ja niistä aiheutuvat rahantarpeet. Jos teidän puheenvuoroistanne yrittää hakea jonkinnäköisiä priorisointeja, painotuksia ja tärkeysjärjestyksiä, ei niitä löydy. (Ed. Gustafsson: Mihin unohtui perusturva ja kuntatalous?) Tarkoituskaan ei ole vaikuttaa siihen, saati tehdä sellaisia esityksiä, että toteutuisi edes jonkinlainen taloudellinen tasapaino. Ei ole ihme, että teidän molemmat entiset valtiovarainministerinne ovat poissa tästä salista. He eivät kestäisi kuunnella tuollaisia puheenvuoroja, joita te käytätte. (Gustafsson: Budjettiesitys oli 1,7 miljardia ylijäämäinen!) Täällä ovat ministeri Katainen ja ed. Manninen molemmat tuoneet esiin mittavia summia, joita eri aloille on esitetty.

Arvoisa oppositio ja erityisesti vasemmistoliitto, joskus teiltä voisi kysyä, mitkä ovat teidän talouspoliittiset näyttönne. (Ed. Mustajärvi: Joka vuosi!) Kannattaa myös muistaa se, että tässä mennään nyt (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ensimmäistä vuotta tämän hallituksen tekemällä budjetilla.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen on poistunut salista, mutta haluan todeta, että hän kyllä on tulkinnut Kuntaliiton kantaa väärin. Suora lainaus liittyen tähän kehysselontekoon: "Kuntaliitto ei hyväksy valtionosuusjärjestelmän perusteiden vastaista menettelyä, jossa kunnat pakotetaan maksujen korotuksiin, mutta maksutulot viedään valtiolle." (Ed. Saarinen: Kylmää tekstiä!) Eli ed. Nepponen väitti päinvastaista.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, hallitusohjelmassahan painotetaan rajaliikenteen sujuvuutta ja rajaturvallisuuden parantamista. Hallintovaliokunta omassa yksimielisessä lausunnossaan toteaa, että näillä kehyksillä ei päästä tähän tavoitteeseen. Eli kaiken kaikkiaan, viitaten tuottavuusohjelmaan, niin kuin Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi omassa lausunnossaan, se on henkilöstön vähentämis- ja leikkausohjelma.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Manniselle totean, että kun te olitte sitä mieltä, ettei näin raskasta menettelyä ole syytä jatkaa joka vuosi, siis tällaista kehyskeskustelua, niin ei varmaankaan, jos kansanedustajalla ei ole mitään vastattavaa, vaan ainoastaan silitellään myötäsukaisesti hallituksen linjaa ja esityksiä. Ja sitten te nimitätte fraaseiksi niitä kysymyksiä, joita ei ole ratkaistu. Vuodesta toiseen on kuitenkin nostettu esille esimerkiksi terveyden- ja sairaanhoidon ongelmat, terveyserot jne. Se, että niitä asioita joudutaan toistamaan, ei millään tavalla tee niistä asioista sen alempiarvoisia tai vähemmän tärkeitä. Kyllä tuo todellisuus näiden ovien ulkopuolella on toinen, kun mennään katsomaan terveyskeskuksiin ja vanhustenhoivaan.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kiinnitetty huomiota erikoisvaliokuntien lausuntojen merkitykseen. Olisin nostanut esille kaksi lausuntoa.

Toinen on ulkoasiainvaliokunnan huoli kehitysyhteistyön varoista, joista täällä on jo jonkin verran puhuttukin. Yhdyn kyllä niihin, jotka ajattelevat, että Suomen kansainväliset sitoumukset sekä Euroopan unionin että YK:n suhteen ovat aika tärkeitä ja täyttämisen arvoisia myös meidän oman kansainvälisen profiilimme osalta. Mielestäni siihen pitää kyllä jatkossa kiinnittää huomiota.

Toinen on sitten vähemmälle keskustelulle jäänyt Etelä-Suomen metsien suojeluohjelman Metson rahoitus. Kun kokoomuksestakin on ed. Salolainen nostanut esiin hätähuudon Suomen luonnonsuojelun ja metsien puolesta, niin tähän pitäisi kyllä kiinnittää vakavampaa huomiota. Maa- ja metsätalousvaliokunta on omassa lausunnossaan tähän puuttunut. Asia on lähtenyt liikkeelle, mutta lisämäärärahoja tullaan tarvitsemaan maan ja puun hinnan noustessa myös luonnonsuojeluun.

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä valiokunnan kannanotossa lukee: "Epävarmuutta aiheuttaa erityisesti Yhdysvaltain luottokriisi - -." Toisekseen täällä lukee: "Uutena uhkana talouteen on tullut hintojen voimakas nousu - -." Näissä nyt ei ollut mitään suurta ja mullistavaa uutta, tämähän on ollut tiedossa jo pari vuotta. Näihin pitäisi todellakin paneutua vakavasti. Olen sanonut pitkään, että pankit tulevat kaatumaan tai toistakymmentä prosenttia tulee olemaan inflaatio ja nämä tapahtumat koko ajan lähenevät.

Valtiovarainministeri Katainen, sanoitte torstaina näin: "- - onko jollakin tiedossa vaikkapa joitakin uusia rahoitusinstrumentteja, jotka muodostavat kohtuuttoman riskin." Samassa yhteydessä luotatte Rataan, Suomen Pankkiin, VM:ään ja muihin tahoihin. Minä kerron teille sen ... (Puhemies: Minuutti on kyllä kulunut nyt!) Euroalueen luottoekspansio: 17 000 miljardia on velkaa, 2 000 miljardia vuodessa lisää. Laskekaa A-neloselle, mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi parin vuoden säteellä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ed. Karpela kyseli ympäristönsuojelumenojen perään ihan aiheellisesti. Voin todeta, että kokonaisuus ei näy ympäristöministeriön hallinnonalalla. Meillä on tarkoitus, erityisesti ehkä ensi kehysten yhteydessä, etsiä painopisteitä ilmasto- ja energiapolitiikan näkökulmasta katsottuna, ja silloin ympäristönsuojelumenot jyvittyvät eri hallinnonaloille. Tämä on välttämätöntä ilmastopolitiikan ja energiapolitiikan kestävyyden kannalta.

Kriisinhallinnan, sekä siviili- että sotilaallisen kriisinhallinnan, menojen tason korotuksiin otetaan kantaa taas puolustusselonteon yhteydessä.

Valitettavasti ed. Rajamäki on poissa, mutta hänelle varmaan on juhlapäivä tänään tiedossa, koska ensimmäistä kertaa pitkään aikaan verotuloarviota alennettiin. Arvonlisäveroarviota alennettiin lisätalousarvion yhteydessä 230 miljoonalla eurolla, ja kun hän on aina ollut sitä mieltä, että tahallaan niitä arvioidaan alakanttiin, niin nyt on sitten käynyt toisinpäin virhe, valitettavasti näin. Tämä johtuu talouskasvun heikentymisestä.

Ed. Anneli Kiljunen totesi, että demareitten painopiste on ollut koulutuksessa ja opetuksessa. Toivoin, että se olisi ollut sitä viime vaalikaudella, kun ikäluokat pienenivät, että olisi ne säästöt silloisen hallitusohjelman mukaan käytetty koulutuksen vahvistamiseen. Mutta ei, siitä tehtiin päätös, että sitä ei aiota noudattaa. Onneksi nyt on kuitenkin linja tässä muuttunut ja ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt kohdennetaan perusopetuksen vahvistamiseen, niin että eri tahtiin kehittyvät lapset voidaan paremmin huomioida perusopetuksessa. Erittäin hyvä päätös. Toivon mukaan sosialidemokraatit tällä kertaa tukevat tätä. (Ed. Gustafsson: Ehkä oli virhe käyttää ne työllisyyteen!)

Mitä tulee talouskehitykseen, aivan oikein, täällä todettiin, että mittarit ovat erittäin heikot, (Ed. Ollila: Väärin käytetty!) kun katsotaan kotitalouksien velkaantumista tai mitä hyvänsä. Mitä hallitus tekee? Tuloveronkevennys on se, mitä suhdannemielessä voidaan tehdä. Toisaalta se helpottaa myös työllistämistä. Koulutukseen satsaaminen, kohtaanto-ongelman parantaminen ja velanmaksu hyvinä aikoina — nämä ovat oikeastaan sitä, mitä voi tehdä.

Tämmöisiä kriisinhoitotoimenpiteitä on mahdoton tehdä, kun kriisi ei ole tässä vaiheessa päällä. Varaudutaan niin hyvin kuin vain ikinä pystytään. Toivon mukaan saisimme tässä keskustelussa vielä vastauksen siihen, kuinka monta sataa miljoonaa oltaisiin valmiita kehyksiä kasvattamaan. Jos muistan oikein, sosialidemokraatit esittivät jouluna budjetissa toista miljardia pysyviä menolisäyksiä, (Ed. Gustafsson: 1,3 miljardia, ja 1,7 oli ylijäämä!) 1,3 miljardia pysyviä lisäyksiä. Jos me tämän olisimme siis hyväksyneet siinä vaiheessa, kun verotulot alkoivat hiipua, niin ainoa keino olisi velkaantuminen tai raskaat leikkaukset siellä, missä rahaa on, eli pienituloisten ihmisten kukkarolla olisi käyty. (Ed. Saarinen: 4 miljardin ylijäämä viime vuonna!)

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä ed. Rantakangas kyseli koko vasemmiston talouspoliittista linjaa, sai kaunaisen vastauksen sieltäpäin, niin kyselisin kyllä vasemmiston perintöverolinjausta. En ole koskaan oikein nähnyt näin sekavaa käytäntöä. Sanotte, että pieniltä otetaan; nyt on kaikki pienimmät perinnöt vapautettu verosta. Sanotte, että yrityspuolella täytyy perintöveroja lisätä; te ette tue näköjään työllisyyttä. Ja voin sanoa myöskin ed. Lapintielle, että kysymys on tuotantolaitteista ja -koneista. Siellä ei kukaan tule asumaan niissä työstökoneissa tulevaisuudessa, eli se liittyy juuri toimintaan. Ne ovat täysin arvottomia siinä tilanteessa, jos toiminta yrityksessä loppuu.

Toinen kysymys liittyy myöskin lapsiköyhyyteen. Työllistäminen, työllistyminen, on parasta köyhyyspolitiikkaa tässä maassa, ja se on onnistunut tämän hallituksen puolelta hyvin. On erittäin hienoa, että nyt Sata-komiteassa myöskin päästään sillä tavalla eteenpäin, että homma ... (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!)

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta olisi syytä keskustella linjasta. Hallituksen linja on hyvin selkeä, veroja alennetaan, palveluja pikkasen parannetaan, vaikka on osia yhteiskunnassa, mitä pitäisi vahvasti vahvistaa.

Kun ministeri Katainen peräänkuuluttaa sitä, paljonko rahaa halutaan panna vuosittain lisää, niin palatkoon näihin vaihtoehtobudjetteihin. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet toista miljardia lisää joka vuosi, ja me olemme esittäneet, että verotuksen rakennetta tulee muuttaa niin, että veroaste pikkasen nousee.

Ministeri Katainen, vuonna 2005 veroaste oli 43,9 prosenttia, nyt se on 42,2, erotus 1,7 prosenttiyksikköä, mikä tarkoittaa rahassa 2,5:tä miljardia. Mitä jos se olisi pudonnut vain puolella? Silloin meillä olisi toista miljardia euroa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) rahaa käytettävissä.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin mietintö on niin hyvä, että oppositio on nostanut kannanottojen tasolle paljon mietintötekstejä, siinä mielessä mietintöä täytyy kehua.

Sitten, ministeri Katainen, te moititte sosialidemokraattien varjobudjettia. On totta, että se oli noin miljardin tasossa. Viime vuonna arvioidun tulokertymän ylijäämä oli yli 4 miljardia euroa. Sillä olisi sosialidemokraattien esitykset katettu neljäksi vuodeksi. Me olemme ylijäämäisten valtion budjettien kannalla. Kysymys on siitä, mitenkä paljon velkaa lyhennetään. Me olemme olleet muutamaa sataa miljoonaa pienemmän lyhentämisohjelman kannalla. Siinä se meidän särmämme siltä osin on.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ollilalle, ed. Manniselle ja ministeri Kataiselle: vasemmistoliitto on joka vuosi tehnyt oman varjobudjetin, jossa on esittänyt tulot menojen katteeksi, ja sitä kokoomus ei omalla oppositiokaudellaan halunnut tehdä eikä siihen kyennyt.

Mutta kun päivän hokusana on tämä Kehittyvien maakuntien Suomi, niin huomautan valtiovarainvaliokunnan mietinnön kohdasta, jossa todetaan, että julkisesta työvoimapalvelusta annettu laki edellyttää "huolehtimaan siitä, ettei minkään työmarkkina-alueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä työttömyyden tasoa". Esimerkiksi on otettu kunta, Sallan kunta, jonka osalta te toteatte tämän lainvastaisen tilanteen, mutta valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, ed. Manninen, ei ole mitään johtopäätöksiä.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että tässä keskustelussa on unohdettu kehysten perusajatus. Eihän kehyksissä ole tarkoitus joka vuosi lisätä menoja, vaan ne on ensimmäisellä kerralla vahvistettu neljäksi vuodeksi. (Ed. Kallis: Jos menee pieleen, pitää muuttaa!)

Toinen asia: se, mitä tulee alueellisiin työttömyyseroihin, on nimenomaan selkeä kannanotto, ja voinette arvata, mistäpäin siihen on vaikutettu.

Mitä tulee, ed. Vistbacka, siihen, että väheksyin erikoisvaliokuntia, en niitä väheksynyt, mutta meidän pitää pitää vastuullinen talouspolitiikka ja tietyissä raameissa tämä asia.

Mitä tulee kuntien valtionosuuksiin, niin ed. Anneli Kiljusen kannattaa huomata, että kun nämä Lipposen hallituksen piilotetut leikkaukset pantiin yksikköhintoihin, niin prosenttia alennettiin mutta valtionosuudet nousivat. Eli kannattaisi tietää, mistä puhuu täällä salissa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän pitää verrata Heinäluoman kehyksiä ja Kataisen kehyksiä. On täysin selvää, että Kataisen kehykset ovat sosiaalisempia ja ottavat huomioon paremmin eläkeläiset, opiskelijat, yksinhuoltajat ja huonommassa asemassa olevat. Heinäluoman kehykset olivat kovia, kylmiä ja välinpitämättömiä.

Mitä tulee todelliseen hyvinvointiin, sitä on työpaikka. Muistan, kun hallitusohjelmaneuvotteluissa asiantuntijat sanoivat, että enintään 50 000 työpaikkaa kykenette neljässä vuodessa luomaan. Sanottiin, että kun tehdään voimakkaita toimenpiteitä, edistetään yrittäjyyttä, voidaan luoda 100 000 työpaikkaa, mikä asetettiin tavoitteeksi. Ja vuodessa on tultu melko lähellä jo tätä 80 000—100 000 työpaikan tavoitetta, mikä on sitä kaikkein parasta sosiaalipolitiikkaa.

Mitä tulee demareihin, niin te sanotte, että kaikki rahat pitäisi panna menemään heti, ei ylijäämää. (Ed. Saarinen: Kuka niin on sanonut?) Ja demarit perinteisesti ovat olleet sitä mieltä, että suhdannepolitiikkaa pitää harjoittaa. Viime budjettivastalauseessa ehdotitte 1,3 miljardia enemmän, kaikki ylijäämä menemään. Suhdannepolitiikkaa pitää harjoittaa. Nyt meillä on mahdollisuuksia, kun suhdanteet heikkenevät, (Puhemies: Minuutti on jälleen kulunut!) käyttää varoja kysynnän lisäämiseen, ja sillä pidetään työpaikat elossa.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Den offentliga ekonomin står inför stora utmaningar. Därför är det en klok politik att vi har ett överskott i finanserna nu. Satsningarna på en ökad arbetskraftsinvandring, bättre matchning av utbildningen och arbetsmarknaden, förnyandet av socialskyddet är bara några exempel på de insatser som ska göras.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehykset vuosille 2009—2012 tuovat väylähankkeille lisärahoitusta. Määrärahat eivät kuitenkaan vieläkään ole riittävät. Kuten liikenne- ja viestintävaliokunta lausunnossaan huomauttaa, niin perusväylänpidon jo pitkään jatkunut rahoitusvaje on huolestuttava. Sekä palvelutaso että liikenneturvallisuus kärsivät, eikä meillä ole siihen varaa. Olen erityisen huolestunut siitä, miten liikenneturvallisuutta voidaan ylläpitää ja parantaa. Olisin ministeriltä kysynyt, mikä hänen näkökantansa tähän on, miten tästä selvitään. Valitettavasti ministerit ovat poissa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vielä toistamiseen palaan tähän ed. Mannisen näkemykseen työvoiman liikkuvuudesta. Minä uskon täysin sen, että tämä on teidän aikaansaannostanne, ainakin isolta osin, että tähän on todettu, että ollaan lainvastaisessa tilanteessa näiden työttömyyden alueellisten erojen osalta. Mutta kaksi kertaa tässä mietinnössä esitetään keinoksi vaan työvoiman alueellisen liikkuvuuden lisääminen. Nyt täytyy saada selvyys siitä, onko tämäkin teidän tekstiänne vai kirjoittivatko nuo pahat porvarit sen tähän lappuun. (Ed. Manninen: Kyllä sitäkin tarvitaan!)

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustelun aikana on useallakin suulla opposition taholta edelleen arvosteltu hallituksen veropolitiikkaa. (Ed. Saarinen: Aiheesta!) Käytännössä kuitenkin, kun tarkastellaan kokonaisuutta, hyvin monet veropäätökset ovat olleet sekä Vanhasen kakkoshallituksen että ykköshallituksen aikana hyvin samansuuntaisia. Hieman eri muotoja on ollut kyseessä. Kaikilla näillä on tuettu selkeästi keskeisintä tavoitetta, talouden ja työllisyyden parantamista, ja se on toteutunut. Monelta näyttää unohtuneen se, että tänä päivänä uusien työttömyyslukujen kohdalla ollaan 6,2 prosentin tasossa ja työllisyysaste on noussut 70 prosenttiin. Kyllä sekin omalta osaltaan kertoo siitä, että harjoitettu talous- ja veropolitiikka on ollut juuri oikeansuuntaista ja tähän aikaan sopivaa. Siinä mielessä, herra puhemies, tämän veropolitiikan jatkamiseksi, mitä hallitus toteuttaa nyt, on olemassa selkeät näytöt.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksistä puhuttaessa maakuntia puhuttaa myös valtion palveluiden saatavuus. Tämä koskee niin työvoimatoimistoja, poliisia, käräjäoikeuksia kuin muitakin valtion palveluita. Esim. nämä edellä mainitut on ajettu niin ahtaalle, että supistukset uhkaavat viedä jopa mainitut palvelut pois jo hieman suuremmistakin kaupungeista maakuntien keskuksiin. Ovatko nämä edellä mainitut heikennykset hallituspuolueiden edustajien mielestä oikeudenmukaisia? Paitsi että kansalaisilla turvattomuuden tunne lisääntyy, palveluiden saavutettavuus kärsii mielestäni aivan kohtuuttomasti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on keskustelua ministerin kanssa pöytäkirjan välityksellä. Olisin kommentoinut hänelle siitä, että olen täsmälleen hänen kanssaan samaa mieltä valtion tulo- ja menopuolesta. Siis juuri niin pitää ajatella ja pyrkiä siihen, että tällaisessa taloudellisessa tilanteessa lopputulema vaalikauden lopussa on budjetin ylijäämäisyys. Se on ehdottomasti juuri niin. Mutta, arvoisa puhemies, viestinä pöytäkirjan välityksellä hänelle on se, että nyt pitää katsoa myöskin, että päätetyt verot kannetaan, ja siinä nyt pahemman kerran klikkaa. Elikkä toisin sanoen harmaa ja musta talous vievät aivan kohtuuttoman suuren saaliin. Nyt puhutaan viime vuoden budjetin 2 miljardin ylijäämätuloutuksesta veropuolella. Sen pitäisi olla kaksinkertainen.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin tiedämme, valtiolla on käytössä kehysbudjetointi. Siitähän olemme tässä nyt juuri kiistelleet. Kehysbudjetoinnin avulla lasketaan valtion menoarvion vuotuinen yli- ja alijäämä, ja samalla se pakottaa päättäjät ottamaan vastuuta valtion ja kuntien taloudesta kokonaisuutena. Mutta kehysbudjetoinnista ei ole kasvupolitiikan ja laajemman talouspoliittisen strategiatyön työvälineeksi. Olen aikaisemminkin ehdottanut, että ratkaisuksi tarvitaan valtiolle tuloslaskelma ja tase. Tuloslaskelman aikajänne on yksi vuosi, ja sen pidemmälle ei sen näkökyky yllä. Taseeseen kirjataan vuotuiset tuloslaskelman ilmoittamat muutokset talouden tilassa. Siksi sen aikajänne on pitkä.

Ilokseni valtiovarainvaliokunta on mietinnössään ottanut esiin taseen tarpeen. Mietinnössä sanotaan, että valtiontalouden ohjauksessa tulisi ottaa käyttöön taloudellista asemaa kuvaava taselaskelma, jonka avulla voitaisiin ohjata ja tehdä väyläinvestointeja koskevia päätöksiä. Samassa yhteydessä tulisi otettavaksi myös kantaa investointimenojen rahoitukseen investoinnin toteuttamisen aikana ja myös niiden lopulliseen rahoitukseen. Kunnissa tase on käytössä. Sen sijaan valtion investoinnit käsitellään vain tuloslaskelman kautta, pelkästään menoina.

Valtion menotalouden lyhytjänteisyyden ja kunnallisen päätöksenteon pitkäjänteisyyden ristiriidoista viimeisin esimerkki löytyy Espoosta. Espoon kaupunki antaa valtiolle nollakorkoista lainaa jouduttaakseen Kehä ykkösen rakentamista, joka laina valtion tulisi tietenkin maksaa korkoineen. (Ed. Saarinen: Kummallinen velkasuhde!)

Valtion tase avaa luonnollisesti uuden näkökulman myös muihin valtiontalouden keskeisiin lohkoihin, kuten omistajapolitiikkaan. Perimmäisenä tarkoituksena on tietysti nykyistä laadukkaampi päätöksenteko.

Arvoisa puhemies! Nyt kehyksissä Etelä-Suomeen kohdistuvien tiemäärärahojen runsaus on saanut paljon kiitosta, mikä onkin aivan ansaittua. Moni väylähanke, joka on liian pitkään odottanut rahoitustaan, pääsee nyt vihdoin vauhtiin. Harmillista sen sijaan on, että perustienpidon määrärahat, vaikka ovatkin tuntuvasti lisääntyneet, ovat silti vielä riittämättömät. Uudenmaan alueelle saatavat perustienpidon rahat eivät riitä kunnolla edes nykyisen tiekannan ylläpitoon kustannusten koko ajan noustessa. Samaan aikaan esimerkiksi turvallisuutta ratkaisevasti lisäävät kevyen liikenteen väylät odottavat toteutustaan. 300:sta suunnitelmissa olevasta väylästä pystytään rakentamaan vuosittain korkeintaan 3.

On hyvä, että hallitus kaikin tavoin edistää puunsaantia. Yksi edistävä tekijä on puuhuoltoon korvamerkityt tiemäärärahat. Valitettavasti ne ovat tulevina vuosina pois perustienpidon muutenkin riittämättömistä rahoista.

Väyläratkaisuja ja niiden rahoitusta mietittäessä on oltava avoin kaikille rahoitusratkaisuille. Esimerkiksi jälkirahoitusmallit ovat joissain tapauksissa todella varteenotettavia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi kaivoshankkeissa.

Lopuksi, herra puhemies: Olen todella iloinen hallituksen linjauksesta satsata ammatilliseen koulutukseen. Valitettavasti täytyy sanoa, että tämäkään raha ei riitä siihen suureen kysyntään, mikä erityisesti Uudellamaalla on. Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen on täällä myös määrällisesti suurta. Ammatillinen koulutus auttaisi osaltaan näiden nuorten elämää ja ahdinkoa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenoista suurimman osanhan maksavat kunnat. Kuntien toimintamenojen arvioidaan kasvavan kehyskaudella 5,1 prosenttia vuodessa. Verotulot taas kasvoivat viime vuonna yli 7 prosenttia, tänä vuonna ne kasvavat 6,8 prosenttia ja myöhempinä vuosina noin 5 prosentin vauhtia. Valtion kunnille maksamat sote-valtionosuudet kasvavat kehyskaudella 2,8 miljoonaa euroa. Kunnilla siis tulisi olla varaa järjestää nykyistä vaatimustasoa olevat sosiaali- ja terveyspalvelut, mikäli verotulot eivät yllättävästi alene.

Nyt onkin aika puuttua terveydenhuollon rakenteisiin lisäarvon saavuttamiseksi. Tämä ei tarkoita toiminnan tehostamista henkilöstön selkänahasta repimällä, vaan sosiaali- ja terveydenhuollon on kunnissa paremmin oltava organisoitua, ja siellä täytyy toteuttaa kannustavaa palkkapolitiikkaa.

Viime viikon seminaarissa, jossa käsittelimme terveydenhuoltolakia, asiantuntijat kertoivat, että ylimääräiset kustannukset terveydenhuollossa syntyvät terveydenhuollon ja sosiaalitoimen rajapinnoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että potilasta hoidetaan väärässä paikassa väärään aikaan. Hoitoketjut on saatava toimimaan täysillä. Itse kannatan kotihoidon ja omaishoidon lisäämistä, mutta myös palvelu- ja senioriasuntoja on rakennettava. Kun keski-ikä kasvaa niin, että suuret ikäluokat tulevat elämään lähes 90-vuotiaiksi, tarvitsemme viimeisten elinvuosiemme aikana turvallisen asunnon. Tämä voi olla palvelutalossa, tehostetun palveluasumisen piirissä, vanhainkodissa jne. Kuntien onkin kiireesti ryhdyttävä rakentamaan palveluasuntoja tai kaavoitettava yksityisille asumispalvelun tuottajille sopivia tontteja palveluasumiseen.

Sosiaali- ja terveydenhuolto ei siis lähivuosina tule mielestäni olemaan kriisissä. Toimintaedellytykset paranevat, kun syntyy sosiaali- ja terveyspiirejä ja -alueita, jolloin toiminta tehostuu ja rajapinnat häviävät. Valtionosuudetkin kasvavat.

Sosiaali- ja terveystoimi ei siis ole kriisiintynyt, mutta yliopistojen tilanne ei ole yhtä ruusuinen. Yliopistot toivoivat itse yliopistolain uudistusta, joka nyt tulee toteutumaan siten, että yliopistoista tulee oikeushenkilöitä ja ne vapautuvat valtion holhouksesta. Mutta valitettavasti valtion tuottavuusohjelmaa on silloinkin noudatettava. Samalla nostetaan yliopistojen perusrahoitusta: Valtio panostaa innovaatioyliopiston perusrahoitukseen 500 miljoonaa ja liike-elämä 200 miljoonaa. Laskekaapa, kuinka paljon tuottoja näin suuresta pääomasta tulee! Kymmeniä miljoonia vuodessa. Miten sitten taas muille yliopistoille käy? Muut yliopistot saavat toimintamäärärahaa puolet siitä, mitä innovaatioyliopistolle on kehyksissä merkitty. Riittääkö tämä toimintamääräraha yliopistoille? Ei suinkaan riitä. Tähänhän on valtiovarainvaliokuntakin vakavasti puuttunut. Kuulemme tästä asiasta varmaan lisää huomisessa välikysymyskeskustelussa, mutta kysyn jo nyt: Olisiko mahdollista kiirehtiä näitä valtion finanssisijoituksia myös muihin yliopistoihin kuin innovaatioyliopistoon?

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehyskeskustelu tarjoaa tilaisuuden tarkastella talouspolitiikan linjaa ja tuloksia mutta myöskin tulevaisuudennäkymiä.

Ensinnäkin voi todeta sen, että hallituksen talouspolitiikan peruslinja on oikea ja sillä on saavutettu hyviä tuloksia, kun katsotaan toisaalta työllisyyskehitystä, toisaalta myöskin valtiontalouden kehitystä. Me olemme onnistuneet alentamaan valtionvelan määrän bruttokansantuotteeseen suhteutettuna 28 prosenttiin, ja tänä vuonna on tarkoitus alentaa valtionvelkaa 2,5 miljardilla eurolla. Se on oikeaa toimintaa noususuhdanteen aikana ja ennen kaikkea niitten talouden haasteitten osalta, jotka ovat nähtävissä tulevien vuosien osalta. Niissä ehkä merkittävimpiä on kansainvälisen suhdannetilanteen heikkeneminen, jolla on ilmeisiä vaikutuksia myöskin Suomen talouteen, niin kuin täälläkin on tuotu esille ja myöskin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä otettu esille.

Meillä on myöskin poikkeuksellisen iso haaste, ikääntymisen haaste, joka tulee merkitsemään lisäkustannuksia erityisesti palvelutuotannon, sosiaali- ja terveyspalvelutuotannon, osalta, ja sen takia on hyvä valtiontalouden vahvistamisen kautta varautua näihin tuleviin menopaineisiin.

Meillä on myöskin iso haaste siinä, että työmarkkinoille tulee erityisesti vuodesta 2010 alkaen vähemmän väkeä kuin mitä työmarkkinoilta siirtyy eläkkeelle. Elikkä tarvitaan toimenpiteitä, joilla lisätään työvoiman tarjontaa, tarvitaan aktiivista työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa ja monia muita toimia, joilla vastataan tähän työn kysynnän lisääntymiseen.

Täällä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on nostettu esille myös niitä, voi sanoa, ongelmakohtia tai kehittämiskohteita, joihinka tulevien vuosien aikana pitää paneutua. Täällä on arvioitu esimerkiksi liikenneverkoston rahoitustilannetta ja jouduttu myöntämään se tosiasia, että myöskin lähihistorian aikana olemme olleet tilanteessa, että liikenneverkoston kehittämiseen ei ole ollut erityisesti perustienpidon ja perusradanpidon osalta riittäviä voimavaroja, ja se huoli on tuotu täällä esille, ja se on, voi sanoa, akuutti tilanne, jolla on toki vaikutusta koko suomalaisen yhteiskunnankin kehitykseen.

Täällä on tarkasteltu myöskin palvelutuotannon rahoitusta ja merkitty myönteisenä kuntien tulopohjan vahvistuminen 7 prosentilla, joka on merkittävä tulojenkasvutilanne. Se on merkinnyt sitä, että meillä on jatkossa vähemmän kuntia, jotka tekevät alijäämää, ja tällä tavalla palvelutuotannon edellytykset pystytään pitämään kunnossa. Mutta kyllä se tarkoittaa sitä, että kuntakentän pitää kyetä uudistamaan omaa palvelutuotannon rakennettaan, hakemaan parhaita käytäntöjä, joilla lisätään myöskin tehokkuutta palvelutuotannon osalla. Mutta on hyvä, että valtio kantaa oman osuutensa.

Täällä on myöskin viitattu näihin tuleviin tarkastelutarpeisiin, jos puhutaan kehyksen sisällöstä, ja ainakin kaksi isoa kysymystä on, joihinka joudutaan paneutumaan ensi vuoden osalta. Ensimmäinen on energia- ja ilmastostrategia, joka tulee hallitukselta syksyn aikana. On selvää, että näitten tavoitteitten toteuttaminen, joita se tulee sisältämään, tulee edellyttämään myöskin valtion budjetin osalta lisää resursseja erityisesti uusiutuvan energian tuotannon investointeihin ja kehittämishankkeisiin, mutta varmasti monia muita toimia, joilla varmistetaan se, että toisaalta Suomi pystyy täyttämään kansainväliset sitoumukset, mitä on olemassa, mutta toisaalta myöskin huolehtimaan energiaomavaraisuudesta ja energian riittävyydestä.

Sitten täällä on noussut esille myöskin niin sanotun Sata-komitean työ, sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen eteneminen, ja on selvää, että sielläkin tarvitaan voimavaroja, kun siihen pitää yhdistää tilanne, jossa toisaalta sosiaaliturvan kannustavuutta lisätään — työn tekemisen ja yrittämisen pitää aina olla kannattavin vaihtoehto, ja siinä kannattaakin tehdä rohkeita uudistuksia — mutta jossa toisaalta tarvitaan rinnalle niitten sosiaaliturvan minimietuisuuksien kohentamista, jotka koetaan ongelmallisiksi ja nähdään kehittämistarpeiksi. Uskon, että tässä kysymyksessä hallitus joutuu vielä paneutumaan tähän kehykseen ja raivaamaan tilaa sille, että tiettyä lisävoimavaraa tähän uudistuksen kokonaispakettiin on saatavissa.

Mutta vielä, arvoisa puhemies, voi todeta sen, että opposition puolelta eväät tähän kehyskeskusteluun jäivät varsin vaatimattomiksi. Olisi odottanut uusia avauksia ja tarkasteluja, joissa Suomi olisi katsonut tulevaisuuteen ja hakenut ratkaisuja näihin isoihin ongelmiin. Mutta ne jäävät nähtäväksi, toivon mukaan jossain vaiheessa esille tuleviksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden kehyksiä tehdään tilanteessa, jossa tulevan talouskehityksen suunta on hämärän peitossa. Taloutemme kehitykseen saattaa vaikuttaa voimakkaasti USA:n talouden hyytyminen. Toisaalta uudet nousevat talousmahdit, kuten Kiina, Intia, Venäjä, voivat pitää maailmantalouden kasvussa. On myös ennustettu, että talouskasvumme asettuisi ensi vuosikymmenellä 2—2,5 prosenttiin johtuen työvoiman vähenevästä tarjonnasta. Ennustetta vastaan voi toimia panostamalla yrittäjyyteen, täystyöllisyyteen sekä työ- ja yritysperäiseen maahanmuuttoon.

Kun talouden lähitulevaisuus on vaikeasti ennustettavissa, on syytä harjoittaa erittäin tiukkaa talouspolitiikkaa. Näin pitää toimia, kun julkinen talous on vero- ja myyntitulojen kasvusta huolimatta velkainen. Valtionvelka on noin 56 miljardin luokkaa. Pelkästään velanhoitomenot ovat noin 2,7 miljardia euroa. Verotulojen kasvusta ja valtionosuuksien lisäyksestä huolimatta myös kuntien velka on kasvanut 8 miljardiin euroon. Näyttää siltä, että kunnat ovat menoautomaatteja, jotka lisäävät menoja tulojen kasvun mukaan. Siksi kuntien menojen valvontaa pitää tiukentaa.

Julkisen talouden velan lisäksi myös kotitaloudet ovat ylivelkaantuneita. Vuonna 2007 ylitettiin 100 prosentin velkaantuminen. Velkaa on siis kotitalouksilla jo enemmän kuin tuloja. Vaikka kotitalouksien turvana ovat mittavat säästöt, voi olla, että rahat ja velat eivät välttämättä kohtaa. Matalakorkoisten ja pitkäaikaisten lainojen takia asuntolainojen hinnat ovat nousseet reaaliarvoja korkeammalle.

Arvoisa puhemies! Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen viimevuotisen selvityksen mukaan ruuan arvonlisäveron alennuksen arvioitiin menevän 80-prosenttisesti kuluttajien hyväksi. Arvion mukaan elintarvikkeiden kuluttajahinnat olisivat laskeneet 3,4 prosenttia. Suomen kovasta arvonlisäverosta johtuen ruualla on EU-maita olennaisesti korkeampi hintataso. Syy ruuan korkeaan hintaan on myös joidenkin elintarvikkeiden tuotannon soveltumattomuus pohjoiseen sijaintiimme. Ylimääräisiä korotuspaineita on lisäksi tuonut elintarvikkeiden maailmanmarkkinoilla tapahtunut hintojen nousu, jonka väitetään johtuvan elintarvikkeiden raaka-aineiden käytöstä polttoaineiden tuotantoon. Kalliit tulopoliittiset ratkaisut ja inflaation kiihtyminen merkitsevät korotuspaineita ruuan hintoihin kaiken muun lisäksi. Ruuan arvonlisäveron alennuksesta seurauksena kuluttajille tuleva hyöty asettunee noin 2 prosenttiin. Hyöty on niin vähäinen, että tarvitaan rohkeampia ratkaisuja. Näitä ovat ruuan arvonlisäveron alentaminen 10 prosentilla tai suunniteltuja suuremmat tuloveronalennukset.

Arvoisa puhemies! Kansanedustajat ovat korostaneet reilusti suurempien tiemäärärahojen tarvetta. Yhtä tärkeää on helpottaa kuljetusyritysten toimintaedellytyksiä. Uusien EU-maiden ja Venäjän kuljetusyritykset saavat kilpailla kuljetusmarkkinoillamme. Tästä saattaa seurata kotimaisten laivojen ulosliputuksen kaltainen tilanne. Kuljetusyritysten ulosliputus on jo alkanut. Kuljetusyrittäjät siirtävät toimintansa alhaisemman kustannustason EU-maihin, joista käsin Suomen kuljetusmarkkinat hoidetaan. Ulosliputuksesta kärsivät tuhannet suomalaiset yritykset ja työntekijät. Suomalaisten kuljetusyritysten kilpailukykyä parannetaan poistamalla niiltä käyttövoimavero ja polttoainevero. Hallituksella ei ole myöskään moraalista oikeutta asettaa ammattiliikenteelle yhä raskaampia päästövähennysvaatimuksia ilman valmiutta myöntää investointitukea vähäpäästöisen kuljetuskaluston hankkimiseksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Manninen mietinnön esittelypuheenvuorossa kiinnitti huomiota myöskin sellaiseen näkökohtaan, pitäisikö vaalikauden jokaisilla valtiopäivillä käydä tämä selontekoprosessi valtiontalouden kehyksistä läpi vai ei. Hän totesi, että olisi ihan paikallaan, että vaalikauden kolmannen kehysselonteon sijaan tulisi esimerkiksi pääministerin ilmoitus.

Arvoisa puhemies! Todistan nyt, että tällainen kategorinen, aikaan sidottu ratkaisu ei kyllä ole mielekäs. Nimittäin se ratkaisuhan olisi edessä ensi vuoden puolella. Ja mihinkä tilanteeseen ollaankaan maailmantaloudessa menossa? On aivan selvää, että Yhdysvaltain subprime-ongelmatiikasta liikkeelle lähtenyt luottokriisi, joka on jo rantautunut Eurooppaan, sen talouskeskuksiin ja finanssikeskuksiin, tulee myöskin ulottamaan vaikutuksensa Suomeen ja Euroopassa tullaan kokemaan suurin piirtein ainoakertainen aikaan sidottu taantuma hyvin pian, muutaman kuukauden päästä. Kun Kiinassa olympialaiset ovat ohi, niin Kiina lopettanee yhdysvaltalaisten valuutta-asiakirjojen ostamisen taikka ainakin hillinnee sitä. Siitä on luonnollisesti seurauksena sitten hyvin selvä talouskriisi, luottokriisi, ja inflaatio lähtee aivan pikavauhtia laukkaamaan.

Toisin sanoen se kaikki hieno, mitä nyt on ylöskirjattuna siinä mietinnössä, joka on keskustelun pohjana, ikään kuin tulee aivan toisenlaiseen viitekehykseen. Ed. Uusipaavalniemi on jo pariin kertaan isossa salissa kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Hän on ollut puheissaan aivan oikeassa, kuten myöskin eduskunnan puhemies eräissä lehtihaastatteluissa.

On mielenkiintoista katsoa, mitä tästä seuraa, mihinkä ollaan menossa, millä tavalla on tähän tilanteeseen varauduttu. Silloin myöskin rakenteellisilla seikoilla on erittäin suuri merkitys. Paitsi sillä, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, minkälaisia pysyväisluonteisia menoja on järjestetty, merkitystä on myöskin sillä, millä menetelmällä tuloja hankitaan. Tässä suhteessa harmaa ja musta talous nyt vihdoinkin toivottavasti tajutaan ikään kuin vakavan laatuisiksi syöpäsoluiksi meidänkin taloudessamme. Tämä ilmiö riivaa kaikkia keskeisiä EU-maita, erikoisesti myöskin Välimeren alueen maita, ja se riivaa myöskin Suomea.

Ed. Rajamäki ministerikautenaan edellisellä vaalikaudella kiinnitti tähän asiaan erityistä huomiota. Hän oli silloin aivan oikeassa. Nyt tänä vuonnakin menetetään 2 miljardia euroa verotuloja tämän takia. Valitettavasti ei ole ryhdytty sellaisiin toimenpiteisiin, mitä tämä tilanne ehdottomasti olisi vaatinut. Nyt tällä rakenteella, siis tämän ilmiön tullessa eräällä tavalla kansan tavaksi, se eräällä tavalla hyväksytään realiteettina, mutta se realiteetti on aivan väärä asia hyväksyttäväksi. Tässä suhteessa ei voi mitään muuta kuin toivoa, että vihdoinkin tänä vuonna tähän asiaan voitaisiin puuttua. Oikeusministeri on luvannut jo asiaankuuluvaa lainsäädäntöä tänne. Toivottavasti myöskin ne lainsäädäntötoimet, jotka ovat valtiovarainministerin takana, saadaan mahdollisimman pikaisesti eduskunnan käsittelyyn.

Mats Nylund /r:

Ärade herr talman, arvoisa herra puhemies! Långsiktigheten är A och O i trafikpolitiken. Den är även en av utgångspunkterna i den aktuella trafikpolitiska redogörelsen och något som också finansutskottet påpekar i sitt betänkande om ramarna för statsfinanserna för de fyra kommande åren.

Satsningarna på trafikpolitiken har fått ett lyft under denna regeringsperiod, men tyvärr har vi ännu inte nått ända fram trots att regeringen har gjort och kommer att göra flera goda satsningar på basvägnätet och det lägre allmänna vägnätet i denna rambudget. Vi har under en lång tid fått dras med en underfinansiering av trafiksektorn och den kommer fortsättningsvis länge att synas på våra vägar ute i bygderna om vi inte snarast skrider till ännu effektivare åtgärder än hittills för att förbättra vägnätet.

Arvoisa puhemies! Hallitus aloittaa useita uusia liikenneinfrahankkeita, mikä on erittäin positiivinen asia. Minä yhdyn joka tapauksessa valtiovarainvaliokunnan mietintöön ja liikenne- ja viestintävaliokunnan lausuntoon valtiontalouden kehyksistä, joissa painotetaan väylänpidon pitkäjänteisyyttä ja korostetaan tieverkon merkitystä. Perusväylänpidon ja yksityisteiden rahoitusta lisätään vaalikauden aikana 165 miljoonalla eurolla, mutta kuten molemmat valiokunnat huomauttavat, summa kohdennetaan pääasiassa puuhuollon turvaamiseen. Metsäteollisuuden puuhuollon tarpeisiin hallituksen on toki vastattava, mutta me emme missään tapauksessa saa aliarvioida ja unohtaa perusväylänpitoa, joka palvelee yli 5:tä miljoonaa suomalaista päivittäin.

Olen jo pitkään ollut erittäin huolestunut ja olen monesti huomauttanut perusväylänpidon rahoitusvajeesta, joka on yksi pitkäjänteisimmistä perinnöistä lama-ajoista. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mielestä tilanne on huolestuttava, ja valiokunta ei myöskään näe, että tämän kehyspäätöksen linjaukset toisivat juuri perusväylänpitoon riittävästi kipeästi kaivattua lisäresurssia tai poistaisivat jälkeenjääneisyyttä.

Haluan myös muistuttaa siitä, ettei kustannusten nousua mitenkään ole huomioitu valtiontalouden tulevissa kehyksissä. Niin Tiehallinto kuin valtionvarainvaliokunta ja liikenne- ja viestintävaliokunta huomauttavat tienpidon kustannusten vuosittaisesta noususta 25—30 miljoonalla eurolla. Ei voi olla pitkäjänteistä eikä taloudellisesti järkevää politiikkaa jättää 4—5 prosentin kustannusten nousu budjetin ulkopuolelle. On aivan selvää, että se merkitsee tieverkon tason alenemista ja että uusia kaivattuja alueellisia investointeja, muun muassa liikenneturvallisuuden parantamiseksi, ei pysytä toteuttamaan.

Valtiovarainvaliokunta toteaa kuitenkin mietinnössään, että on ilmeistä, että perusväylänpidon rahoitusta joudutaan korottamaan lisätalousarvioiden yhteydessä. Toivon, että valiokunnan huoli ja huomautus otetaan huomioon lisätalousarvioesitysten yhteydessä, vaikka lisätalousarviorahoitus ei riittävässä määrin tue liikennepoliittisen selonteon päätavoitetta pitkäjänteisyydestä. Liikenne- ja viestintävaliokunta peräänkuuluttaa lausunnossaan tienpidon resurssien lisäämistä noin 100 miljoonan euron tasokorotuksella, jolla voitaisiin estää tiestön kunnon heikkeneminen ja rappeutuminen.

Ärade talman! Kommunikationsutskottets förslag att öka basvägnätets resurser med en nivåförhöjning på cirka 100 miljoner euro för att förhindra ytterligare försämringar av vägnätet är värt att tas på yttersta allvar av regeringen. Annars är det helt nödvändigt att regeringen, liksom tidigare år, tyr sig till tilläggsfinansiering genom tilläggsbudgeten för basvägnätet, men det ger inte trafikpolitiken den behövliga långsiktighet som efterlysts från så många instanser och som regeringen också själv eftersträvar via den trafikpolitiska redogörelsen.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun entisen ulkoministerin Ilkka Kanervan tekstiviestijupakka kävi kuumimmillaan, saimme käsiteltäväksemme tämän kehyslinjauksen. Siinä päätetään vuositasolla 36 miljardin euron menoista neljäksi seuraavaksi vuodeksi. Se oli pieni uutinen kaiken muun kohun rinnalla. Kuitenkin tämä kehysratkaisu vaikuttaa kaikkien suomalaisten elämään monien, monien vuosien aikana.

Kehysmenettelystä on rakennettu sellainen menettely, mekanismi, jolla valtiontaloudesta päättäminen on siirretty entistä enemmän poliitikoilta virkakunnan tehtäväksi. Se ei ole vahvojen virkamiesten vaan heikkojen poliitikkojen syy. Virkakunnan valmisteleva rooli ja asiantuntijuuteen perustuva vallankäyttö painottuvat poliittisten ratkaisujen sijaan. Kehyskausien keskeiset linjaukset ja painotukset testamentataan yli hallitusvaihdoksen. Kertaakaan uutta hallitusta muodostettaessa ei ole yritetty avata voimassa olevien kehyslinjausten perusteita ja keskeisiä sisältöjä. Hallitusohjelmat rakennetaan kehyslinjausten sisään eikä niin, että hallitusohjelma muuttaisi kehyslinjaa. Kehyskauden taloudellinen liikkumavara on olematon. Valtion talousarviosta neljä viidesosaa sisältyy kehysten piiriin, ja jakamaton osuus on vain 100—200 miljoonaa euroa vuodessa.

Arvoisa puhemies! Valtionvelka vähenee vaalikauden loppuun mennessä noin 55 miljardiin euroon. Se on ihan kärkipäätä Euroopan unionin maista ja antaisi liikkumavaraa valtiontalouteen. Vaikka valtiontalous onkin kunnossa, kuntatalous ei sitä ole. Kunnat kuitenkin tuottavat pääosan kansalaisille välttämättömistä palveluista ja rahoittavat keskeisiä investointeja. Myös välttämättömien liikenneyhteyksien rakentaminen ja peruskorjaus viivästyvät, sillä perustellutkin investoinnit siirtyvät vähintään seuraavalle hallituskaudelle, koska kamreeriajatteluun perustuva valtiovelan lyhentäminen ajaa kaiken muun ohi.

Valtion tuottavuusohjelmaksi ristityn leikkauslistan tueksi ei vieläkään ole esitetty yhtään tutkimusta, mihin asetettu työpaikkojen säästötavoite perustuu. Yleiset perusteet, esimerkiksi yksityisen sektorin ensisijaisuus työvoiman suhteen, eivät riitä, sillä koko Suomen työvoimamäärä on yli 2,6 miljoonaa henkilöä. Aiemmin eduskunta on lisännyt henkilöstöresursseja esimerkiksi työsuojelupuolelle, kun se on laatinut yhdenvertaisuuslain, ulkomaalaislain ja tilaajavastuuta koskevan lain ja lisännyt näillä työntekijöitten velvoitteita. Nyt työsuojelun henkilöresurssit ovat aivan liian niukat ja kaavaillut pakkosäästöt vaarantavat jo lakisääteisten tehtävien hoitamisen ja avaavat tien suomalaisen rasismin synnylle, koska pimeä työvoima ja harmaan talouden yritykset vääristävät suomalaisia työ- ja yritysmarkkinoita. Harmaan talouden laajuudeksi Suomessa on arvioitu 6—8 miljardia euroa, mistä noin puolet on suoraa verotulonmenetystä valtiolle. Kaikki se panostus, joka kohdistettaisiin tällaisten epäterveitten ilmiöitten kitkemiseen, maksaisi itsensä monin verroin takaisin. Poliisi, Tulli, Rajavartiosto, verottaja ja työvoimaviranomaiset taistelevat kaikki harmaata taloutta vastaan mutta aivan riittämättömin voimavaroin.

Valtionyhtiöitä suunnitellaan myytävän vähintään 400 miljoonan euron arvosta jokaisena kehyskauden vuonna. Valtionyhtiöihin on kuitenkin kertynyt semmoista osaamista, esimerkiksi metsä- ja metalliteollisuudessa, mitä ei löydy mistään muualta maailmasta. Maailmantalouden lisääntyneistä riskeistä johtuen, joita ed. Pulliainen analyseerasi täällä aivan hyvin, omistuksen säilyttäminen ja jopa lisääminen on perustellumpaa kuin valtion omaisuuden myyminen.

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon jätettiin vasemmistoliiton eriävä mielipide, jonka mukaan valiokunnan olisi pitänyt lausunnossaan kiinnittää enemmän huomiota perusteettomiin työpaikkavähennyksiin valtionhallinnossa, valtionyhtiöitten omistukseen ja omistajapolitiikkaan, harmaan talouden torjuntaan, matalapalkkatuen palkka- ja sukupuolirakenteita vääristävään vaikutukseen, ammatillisen koulutuksen liian alhaiseen kokonaistasoon sekä työllisyyspoliittisten investointimäärärahojen ja työttömyysturvan riittämättömään tasoon.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Sirnön tekemiä lausumaesityksiä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän valtiovarainministeri Kataista ja hallitusta siitä, että kansainvälisen talouden epävarmuus on kiitettävästi huomioitu myös Suomen valtiontalouden kehyksissä vuosille 2009—2012. USA:n talouden riskit ovat selviä ja haasteellisia, mutta onneksi Aasian ja muiden kehittyvien maiden talouskasvu näyttää kohtuulliselta. Vastuullisuus on valttia juuri nyt. Valtiovarainvaliokunta toteaakin mietinnössään, että hallituksen tulee seurata tiiviisti talouden suhdanteita ja ryhtyä tarvittaessa talouden kasvua vauhdittaviin toimenpiteisiin.

Tulevien vuosikymmenien aikana Suomi harmaantuu ja myös työikäisten määrän väheneminen on todellisuutta. Jatkossa vain tuottavuutta nostamalla voimme ylläpitää ja kehittää hyvinvointivaltion statustamme. Työurien pidentämiseen sekä työn ja tekijöiden kohtaamiseen työmarkkinoilla on kiinnitettävä jatkossa yhä enemmän huomiota, ja juuri näihin hallitus on toimillaan reagoinut. Työt ja tekijät eivät kuitenkaan jatkossa kohtaa, ellemme ryhdy jo tässä vaiheessa tiukasti kohdentamaan koulutuspaikkoja niille aloille, joilla työvoimapula uhkaa tulevaisuudessa.

Ammatillisen koulutuksen taso, määrä ja suuntautuneisuus ovat merkittävä tekijä sekä Suomen että suomalaisten hyvinvoinnin turvaajana. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta onkin viime vuosina onnistuttu lisäämään, ja kehyksissä, aivan oikein, suunnataan rahoitusta ammatilliseen perus- ja lisäkoulutukseen, maahanmuuttajien valmistavaan koulutukseen sekä opetushenkilökunnan täydennyskoulutukseen.

Yhtenä painopistealueena tässä kehyksessä on ympäristö. Siihen kuuluvat kiistatta toimenpiteet Itämeren hyväksi. Viime aikoina pidetyissä seminaareissa, muun muassa presidenttifoorumissa ja kansallisessa Itämeri-foorumissa, on todettu jälleen kerran yksimielisesti, että Itämeri ja erityisesti Suomenlahti on kuin tehohoitoa vaativa potilas, jonka hoitotoimiin täytyy ryhtyä viivyttelemättä. Maatalouden päästöjä ehkäistään jo Eurajoen ja Aurajoen valuma-alueilla, ja nyt kehyksessä on huomioitu myös Suomenlahden öljyntorjunnan tehostaminen lisäämällä öljyntorjunta-alusten ylläpitoon ja korjaukseen tarkoitettuja määrärahoja.

Suomessa on niukat raaka-ainevarannot lukuun ottamatta vihreää kultaa eli metsiämme. Valitettavasti suomalainen metsäsektori on jonkinlaisessa kriisissä johtuen raaka-aineen saatavuudesta ja hinnasta. Uusia investointeja ei tehdä, ja tuotteiden kysyntä laskee. Esko Ahon työryhmän ehdotukset puunsaannin varmistamiseksi toivat esille kaksi linjausta: Ensiharvennusten verovapaudella saadaan puuta markkinoille sekä tieverkkoa ja liikenneyhteyksiä parantamalla raaka-aine tehtaille saakka ympäri vuoden. Tärkeä kysymys on, kuinka paljon verovapaudella saadaan lisättyä kokonaishakkuumäärää. Ne metsänomistajat, jotka eivät ole käyttäneet hakkuumahdollisuuksiaan viime vuosina, ovat ratkaisevassa asemassa. Huhtikuussa puukauppa piristyi jo hieman, mutta silti puun tarve on kaksinkertainen saatavuuteen verrattuna. Kaikkien metsäsektorin toimijoiden etu on, että yhteinen tahtotila puun saamisesta liikkeelle löytyy ja siten, että puuta kannattaa jatkossakin jalostaa Suomessa. Lisäksi on huomioitava metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten avainasema metsänomistajien neuvontapalveluiden ja erilaisten koulutusten toteuttajina. Mahdollisesti sukupolvenvaihdoksen tai perinnönjaon kautta metsänomistajaksi tulleelle kaupunkilaiselle ei aina ole selvää, että harvennushakkuut kannattaa tehdä ajoissa, jotta ne edistävät kasvamaan jätettyjen puiden nopeaa kasvua ja siten lisäävät metsän tuottoa.

Arvoisa herra puhemies! Eri mediat muistuttavat valitettavasti meitä, kuinka väkivalta ja eritoten nuorten väkivalta on kasvussa. Tämä on paitsi erittäin huolestuttavaa myös suora johdannainen nuorten pahoinvoinnista ja syrjäytymisen ilmenemismuodoista. Tähänkin viitaten kehyspäätökset poliisin toiminnan ja työttömien poliisien palkkaamisen lisäämiseksi ovat tervetulleita uutisia. Poliiseja tarvitaan kaduillemme yhä enemmän. Väkivallan ehkäiseminen muilla keinoin on sitten asia erikseen. Vaikuttavuutta odotetaankin syrjäytymisen ehkäisyyn osoitetuilta toimilta, ja luonnollisesti sosiaaliturvauudistus on merkityksellisessä roolissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan varsinaissuomalaisten puolesta kiittää Turku 2011 -kulttuuripääkaupunkihankkeelle myönnetystä määrärahasta. Tällä on merkitystä sekä kulttuurialan yrityksille että kulttuurin kuluttajille myös pitkällä tähtäyksellä.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen tason jälkeenjääneisyys on häpeä. Suomi ei ole lähelläkään YK:ssa sovittua 0,7 prosentin tasoa, ja Euroopan unionin tavoitetaso, 0,51 prosenttia vuoteen 2010 mennessä, näyttää sekin jäävän haaveeksi. Se, että emme ole halunneet täyttää niitä velvoitteita, joihin olemme sitoutuneet, osoittaa itsekkyyttä ja epäsolidaarisuutta. Jos meillä nyt ei ole varaa jakaa vaurauttamme, niin milloin sitten? Länsimaiden talouskasvu on tapahtunut vuosisatojen kuluessa kehitysmaiden kustannuksella. Riisto on edelleen arkipäivää. Kansainvälisen kaupan epätasa-arvoistavat säännöt ja epädemokraattisten rahoituslaitosten epätasa-arvoinen vallankäyttö ovat vain esimerkkejä niistä mekanismeista, joilla globaalia vallan ja vaurauden jakoa jatkuvasti uusinnetaan.

Arvoisa puhemies! Eräs hallituksen ohjelman erityisistä painopistealueista on ollut lapsiperheiden taloudellisen aseman parantaminen. 12 prosenttia suomalaisista lapsista elää köyhyydessä, kun köyhyyden mittarina pidetään sitä, että perheen tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanituloista. Lapsiperheiden tulokehitys on paitsi heikentynyt myös eriarvoistunut. Erityisen huonossa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet, alle kolmevuotiaiden lasten perheet ja monilapsiset perheet.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on ottanut asiakseen parantaa köyhimpien perheiden asemaa, ja tässä hengessä yksinhuoltajien lapsilisäkorotukseen tuli tämän vuoden alusta 10 euron lisäys. Tähän sinänsä hyvää tarkoittavaan uudistukseen sisältyy kuitenkin looginen virhe, nimittäin niille kaikkein köyhimmille perheille, jotka saavat toimeentulotukea, ei 10 euron kuukausikorotuksesta jää yhtään mitään käteen. Tämä johtuu siitä, että lapsilisä ei ole toimeentulotukea laskettaessa niin kutsuttu etuoikeutettu tulo, kuten vaikka äitiysavustus, vaan vähentää toimeentulotukea. Tämä epäkohta tulisi nyt pikimmiten korjata, ja on häpeällistä, ettei tässä kehyksessä ole ollut edes siihen varaa rahaa varata. Kuten olen aiemmin tekemässäni lakialoitteessa ehdottanut, myös tasapuolisuuden nimissä kaikille toimeentulotukea saavissa perheissä asuville yli 97 000 lapselle maksettavasta lapsilisästä 10 euroa tehtäisiin etuoikeutetuksi tuloksi. Se maksaisi vuositasolla vaivaiset 5,4 miljoonaa euroa. Tämän verran meillä tulisi olla varaa sijoittaa siihen, että hallitus tekee eikä vain lupaa konkreettisia tekoja köyhimpien lapsiperheiden hyväksi.

Arvoisa puhemies! Opetusministeriön laskelmien mukaan yliopistojen rahoitus nousi tänä vuonna 26 miljoonaa euroa. Tämä summa jaetaan 17 yliopiston kesken, mistä seuraa, että kukin yliopisto saa noin 1,5 miljoonaa euroa. Ei voi sanoa, että yliopistojen perusrahoitus paranee kauttaaltaan, kuten hallitusohjelmassa luvataan, jos yhtään otetaan lukuun inflaatiota ja rahan ostovoiman heikkenemistä. Tuottavuusohjelmaa on mahdoton kohdentaa niin, että se ei kohdistuisi opetukseen ja tutkimukseen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei hallitusohjelman lupaus siitä, ettei tuottavuusohjelma heikennä opetuksen ja tutkimuksen laatua, myöskään pidä. Yliopistoissa on tehty isoja leikkauksia 90-luvulta alkaen. Yliopistojen tuottavuus on parantunut koko ajan, vaikka samalla opettaja—oppilas-suhdeluku on heikentynyt alle Oecd-maiden keskiarvon.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen perusrahoitus on surkeassa tilassa. Myös hallituspuolueiden olisi jatkuvien epämääräisten vakuuttelujen luomien toivekuvien sijasta katsottava tosiasioita silmiin. Yliopistolain muutos on todella vaarallinen projekti, ellei yliopistojen budjettiin samaan aikaan osoiteta rutkasti lisää rahaa. Todellinen autonomia menetetään mutta mitään ei saada tilalle.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi kannatan ed. P. Oinosen tekemää kahta lausumaehdotusta.

Kun luki valtiovarainvaliokunnan antaman mietinnön valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009—2012, olisi odottanut, että päätösehdotuksessa olisi konkreettisesti esitetty joitain parannusehdotuksia niissä lukuisissa, sinänsä järkevissä, toteamuksissa, joita varsinaisessa tekstiosassa on esitetty. Nyt vain todetaan, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta.

Talouskehityksen arviossa valiokunta on aivan oikein huomioinut uuden uhan eli hintojen nousun, joka voi uhata monin tavoin talouttamme jo aivan lähiaikoina. Siinä olisi kyllä voinut todeta sen tosiasian, että hallitus on itse ollut aiheuttamassa inflaatiota ja panemassa omatekoisen inflaation liikkeelle. Tässä suurimmat kärsijät tulevat olemaan heikossa taloudellisessa asemassa olevat henkilöt ja perheet. Tätä ennakoi myös sosiaali- ja terveyspalvelumaksujen sitominen indeksiin — siis menot indeksiin, muttei tulonsiirtoja eikä sosiaaliturvaetuuksia. Tämän seurauksena yhteiskunta tulee jakautumaan entistä selvemmin huonosti ja hyvin toimeentuleviin. Tämäkö on sitä keskustan julistamaa Alkion linjaa "muista köyhän asia"?

Arvoisa puhemies! Tuottavuusohjelma tuottaa ja tulee tuottamaan monia ongelmia palvelujen saatavuudessa ja on monilta osin täysin ristiriitainen annettujen lupausten kanssa. Hätäkeskukset ovat yksi tyypillinen esimerkki. Tuottavuusohjelma puree, vaikka hätäkeskuspäivystäjiä tarvittaisiin lisää noin sata.

Poliisin puoli on toinen todellisista ongelmista kärsivä organisaatio. Viimeisten uudistusten yhteydessä luvattiin, kuinka palvelut tulevat paranemaan ja että ne turvataan myös reuna-alueilla. 7.5.2008 ilmestyneessä Pohjalainen-lehdessä oli uutinen: "Alavuden poliisilaitos on irtisanonut 17. maaliskuuta liikekeskuksessa sijaitsevat poliisin sivuvastaanoton tilat. Sivuvastaanottoa voidaan hoitaa vielä tämän vuoden ajan, mikäli Soinin kunta ei peri tiloista vuokraa. Ensi vuoden alusta sivuvastaanottoa ei henkilöstöpulan vuoksi enää kyetä pitämään. Soinin asiat hoidetaan todennäköisesti jatkossa Alajärveltä."

Tämä näyttää olevan tämän hetken realiteettia valtionhallinnossa. Palveluja heikennetään ja lopetetaan tuottavuusohjelman nimissä. Nyt kartoitetaan muitakin poliisin palvelupisteitä, ja saamieni tietojen perusteella tuntuu siltä, että asetetut kriteerit ovat niin korkealla, että lähes kaikki toimivat poliisin palvelupisteet tullaan lakkauttamaan. Sama tilanne on sisäisen turvallisuuden osalta. Ei siellä juurikaan enää poliisiautoa näy. Jos poliisi pitäisi saada paikalle, saattaa olla, että partiota saadaan odottaa useita tunteja. Lähes pakkotilanteessa palokunnan väki on joutunut tekemään poliisin tehtäviä. Tätäkö on kokoomuslainen poliisipalvelujen hoitaminen?

Liikenneinfra näyttää kehysten valossa olevan täysin retuperällä perustien- ja radanpidon osalta. On tietenkin hyvä, että puuhuollon nimissä niin sanotusti korvamerkitään rahoja sorateiden kunnostukseen, mutta valitettavasti ne otetaan muusta perustienpidon rahoituksesta. Eli tilanne vain kurjistaa olemassa olevaa tilannetta. Perustienpidon rahoituksen kasvu ei edes kata tämänhetkistä kustannusten nousua. Kun esimerkiksi siltojen kantavuus ei enää riitä, niin silloin silloilla loppuu koko raskaampi liikenne.

Rautateiden osalta voi vain todeta, että perusradanpito on samalla surkealla tasolla kuin tienpito. Korvausinvestointeihin olisi saatava kymmeniä miljoonia euroja lisää, että ympäristöystävällistä liikennettä pystyttäisiin hoitamaan taloudellisesti ja kattavasti. Puuhuollon nimissä kohdennetut rahat eivät saisi viedä varoja pois muualta, kuten nyt valitettavasti tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena voi todeta, että hyvältä ei näytä tämä hallituksen suuntaama tie. Nyt tarvittaisiin myös hallituspuolueiden kansanedustajilta todellisia tekoja. Ainakin Pohjanmaalla, Vaasan vaalipiirin alueella, hallituspuolueiden edustajilta on kuulunut kyllä kovia lupauksia, mutta nyt odotetaan, että niitä lupauksia myös lunastettaisiin.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Talouskehitys on maassamme ollut viime vuosina hyvä. Talous on kasvanut voimakkaasti ja työllisyys parantunut. Suotuisa talouskehitys on paisuttanut myös julkisen sektorin ylijäämää. Viime vuonna ylijäämä kohosi 5,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Verotulot ovat nousseet ja ainakin tämänkin vuoden alkuvuoden tiedot osoittavat, että myönteinen kehitys jatkuu edelleen. Verot ja veroluonteiset tulot olivat maaliskuun lopussa 7 prosenttia korkeammat kuin vuotta aiemmin. Talouspolitiikan liikkumavara onkin Suomessa suurempi kuin useimmissa muissa Euroopan unionin maissa. Tämä antaisi hallitukselle oivan mahdollisuuden tehdä parannuksia pitkän aikavälin kasvun turvaamiseksi. Valitettavasti tässä suhteessa kehyspäätös on kovin näköalaton. Panostukset Suomen kilpailukykyä parantaviin tutkimukseen, koulutukseen ja logistiikkaan ovat kovin vaatimattomia. Pidän onnettomana sitä, että esimerkiksi tie- ja ratahankkeiden osalta hallitus on täysin kehyksien vanki. Mielestäni valtion tie- ja ratahankkeet pitääkin jatkossa ehdottomasti saada pois menokehyksistä. Niiden rinnastaminen kulutusmenoihin ja sisällyttäminen kehyksiin ei ole millään tavoin tarkoituksenmukaista.

Kehyspäätöksen heikkous on myös siinä, että se ei reagoi juurikaan talouden muutokseen. Nyt kun signaaleja heikkenevästä taloudesta on tunnistettavissa niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin, tarvittaisiin toimia, jotka luovat kansalaisten uskoa tulevaisuuteen. Mikäli vientikysyntä hiipuu, mikä on täysin mahdollista, niin taloutemme on enenevässä määrin kotimaisen kulutuskysynnän varassa. Hallitus on valitettavasti omilla inflaatiota kiihdyttävillä päätöksillään lisännyt epävarmuutta. Verojen ja maksujen korotus ei mielestäni kovin hyvin istu tilanteeseen, jolloin elintarvikkeiden ja energian hinnat ovat voimakkaassa nousussa ja osaltaan kiihdyttävät inflaatiota.

Tässä tilanteessa elintarvikkeiden osalta ruuan arvonlisäveron alennus tuntuu houkuttelevalta. Minulla ei ole mitään alennusta vastaan, jos kyetään takaamaan alennuksen täysimääräinen siirtyminen hintoihin. Ruuan hinnan jyrkkä nousu vuodenvaihteessa kuitenkin osoitti, että elintarvikkeiden hinnanmuodostus Suomessa on edelleen aika lailla kartellimaista. Jos siis on epäilyjä sen suhteen, meneekö arvonlisäveron alennus hintoihin, niin alennukselle pitää etsiä vaihtoehtoja pienituloisten toimeentulon tukemiseksi. Hinnankorotukset ovat kaikkein kipeimmin kohdistuneet juuri pienituloisiin.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten arjen kannalta on oleellista, miten kunnat kykenevät tuottamaan palvelunsa. Valitettavasti on todettava, että kirjo on kovin suuri. On hyvin toimivia kuntia, mutta on myös hyvin huonosti velvoitteistaan selviytyviä kuntia. Kuntien velkaantumiskehitys on viime vuosina ollut varsin nopeaa. Viime vuonnakin kuntien ja kuntayhtymien lainakanta kohosi yli 600 miljoonaa euroa. Lainakanta oli vuoden lopussa noin 9 miljardia euroa. Kunnat ovat myös joutuneet nostamaan veroprosenttejaan. Yksistään tälle vuodelle 119 kuntaa nosti tuloveroprosenttiaan. Hallitus on keskittänyt vaalikauden kuntapanokset tälle vuodelle. Tänä vuonna toimintamenojen sinänsä voimakas kasvu pystytään kattamaan lisääntyvillä verotuloilla ja valtionosuuksilla. Loppuvaalikausi onkin sitten ankeampaa aikaa kunnissa. Kuntien vastuu rahoituksesta kasvaa. Ennusteiden mukaan vuodesta 2009 lähtien toimintamenojen kasvu on huomattavasti nopeampaa kuin verotulojen ja valtionosuuksien.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kunnat varautuvat talouden heikkenemiseen. Tässä mielessä esimerkiksi kunta- ja palvelurakennehanke on tärkeä. Se mahdollistaa voimavarojen nykyistä järkevämmän ja tehokkaamman allokoinnin, mutta ei valtiovaltakaan voi vastuusta livetä. Kyllä sen on kannettava vastuunsa kansalaisten peruspalveluista. Hallituksen on huolehdittava siitä, että kunnat saavat myös tulevina vuosina riittävät valtionosuudet. Palveluhaasteet ovat siksi suuret, että niitä ei voi pelkästään sälyttää kuntien harteille.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Elinkeinoelämän keskusliiton tuoreen katsauksen mukaan talouskasvu on enemmän normalisoitumassa kuin hidastumassa. Eri tahoilta on viime aikoina tullut hieman eri linjoilla olevia talousennusteita, mutta kaikista niistä on välittynyt se sanoma, että suhdanteet ovat laskussa, ainakin jonkin aikaa. Bruttokansantuotteemme ei enää kasva samaa vauhtia kuin muutaman viime vuoden aikana. Toisaalta asia pitää nähdä myös niin, että nyt palataan niin sanottuun maltillisemman talouskasvun aikaan. Valtiontaloutemme on joka tapauksessa hyvässä kunnossa, ja vain harvat tahot odottavat voimakasta käännettä huonompaan, kertoo EK:n tuore suhdannebarometri. Pientä huolta tämänhetkisessä tilanteessa on lähinnä se, että näköpiirissä ei ole nopeaa käännettä parempaan. Lisähaasteita talouden jäätymiselle aiheuttavat myös inflaatio ja väestön ikääntymisen nopeasti tuomat uudet ongelmat.

Mitä tulee valuuttamarkkinoihin, niin euron huippulukemat dollariin nähden on jo nähty. Mikäli dollari vahvistuu lähikuukausina, merkitsee se puolestaan polttoaineiden kallistumista. Erityisesti kuljetusyrittäjät ovat nostaneet tämän tosiasian esille, sillä esimerkiksi dieselin hinta on viimeksi kuluneen vuoden aikana noussut noin 35 prosenttia. Olen huolissani siitä, että voimakas polttoaineen hinnannousu vaikeuttaa kuljetusyrittäjien toimintaedellytyksiä ja aiheuttaa yrittäjille monia taloudellisia hankaluuksia. Kustannusten nousu siirtyy yleensä asiakkaiden maksettavaksi, mutta kuljetusyritysten kannattavuus tulee entistä tukalammaksi.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen on todennut, että hallitus toteuttaa tuloverotuksen kevennykset jo ensi vuoden alussa. Itse olen mahdollisimman pikaisesti tapahtuvan verotuksen keventämisen kannalla. Tuloverotuksen keventäminen on perusteltua ennen kaikkea suhdannesyistä. Samalla pystytään vaikuttamaan verotuksen rakenteisiin. Verotusta keventämällä voidaan myös purkaa rakennetyöttömyyttä ja lisätä ihmisten työhalukkuutta. Verokannustimia tarvitsevat myös suomalaiset yrittäjät. Yhä useammat maamme nuorista yrityksistä ovat kasvuhakuisia. Nyt on oikea aika kannustaa yrityksiä kasvamaan.

Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että valtionvelan voimakas alentuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen on tulevien talouspoliittisten haasteitten kannalta tärkeää. Olen itse tasan samoilla linjoilla. Vuonna 2007 valtionvelka oli lähes 30 prosenttia bkt:stämme. Kehyskauden loppuun mennessä sen arvellaan olevan 25 prosentin hujakoilla. Mitä vähemmän meillä on ulkoista velkaa, sen parempi. Arvioidut valtionvelan korkomenot tälle vuodelle ovat edelleen huimat 2,4 miljardia euroa, vaikka ne ovatkin pienentyneet huippulukemistaan. Näin täytyykin tapahtua. Jos tällaisen talouskasvun aikaan ei makseta velkoja takaisin, milloinka se sitten voisi tapahtua, jos ei nyt? Sitä hetkeä ei tulisi koskaan.

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuuden epävarmuus jatkuu. Puutullien ympärillä käydään yhä neuvotteluja, mutta konkreettisia tuloksia ei ole vielä saavutettu. Kehyspäätöksen lisämääräraha puuhuollon liikenneväylien kunnostamiseen, perusväylänpidon tarpeisiin ja yksityisteiden avustamiseen on hyvä asia. Näillä toimenpiteillä on mahdollista vahvistaa metsäteollisuuden kilpailuasemaa, joka on elintärkeä tulevaisuutemme kannalta. Samaan hengenvetoon täytyy kuitenkin liikenneinfran osalta todeta, että kehyspäätökseen sisältyvä perusväylänpidon rahoitus ei anna riittäviä mahdollisuuksia väyläverkon kunnossapitoon. Tämä on todella huolestuttavaa, ja asia on nostettu myös valiokunnan mietintöön. Aivan kuten totesin viime maaliskuussa, lisäresursseja kaivataan koko liikennesektorille, jotta verkostojen rappeutuminen katkaistaan ja sitä kautta pystytään säilyttämään Suomen kilpailukyky.

Arvoisa puhemies! Liikenteeseen kohdistuvat investoinnit ovat panostusta tulevaisuuteen, ja ne maksavat itsensä takaisin esimerkiksi parantuvan liikenneturvallisuuden muodossa.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen mukaisilla valtiontalouden kehyksillä on ongelmallisia vaikutuksia rakenteellisella tasolla ja suoraan ihmisten arkeen. Tarkoituksellisen tiukoiksi muokatut kehykset saattavat monen elämänalan vaikeuksiin, puhumattakaan siitä, etteivät niiden vaikutukset ole tulevaisuuteen katsottaessa oikean suuntaisia. Kehyshahmotelma saattaa verotuksen kokonaisuutena uhanalaiseksi oikeudenmukaisuuden ja hyväksyttävyyden näkökulmasta. Samoin se syventää vähävaraisten ongelmia ja laittaa heistä monet ahdinkoon.

Elinkustannusten nousu ja esimerkiksi asiakasmaksujen korotukset kulminoituvat rankalla tavalla kansalaisten arkeen. Taloudellisia lisärasitteita näyttää olevan meille kaikille luvassa nykyhallituksen toimien myötä joka kulman takaa ja joka suunnasta. Yleensäkin palveluihin varattu rahoitus ei kokonaisuutena ole riittävällä tasolla, ja tämä näkyy monien palvelujen kohdalla selkeästi. Kunnallisten peruspalvelujen tuottaminen ajetaan kehysten mukaisella politiikalla, uskaltaisin jopa sanoa, kriisiin. Hoivapalveluissa on oikeastaan miltei kautta linjan ja joka puolella Suomea suuria tarpeita henkilöstön lisäämiseksi.

Kehysten rinnalla kulkeva valtion tuottavuusohjelma on monin paikoin ristiriidassa henkilöstömäärien tarpeiden ja tuottavuutta aidosti lisäävien toimenpiteiden kanssa. Hyvinvointiyhteiskunta perustuu sille ajatukselle, että hyvinvoiva työntekijä on tehokkaan palvelutuotannon takaaja. Nyt työuupumukseen ajettu kuntien hoivahenkilöstö esimerkiksi kamppailee jaksamisensa rajoilla. Alimitoitettu henkilöstömäärä takaa tulevaisuuteen vain ongelmia, jotka näkyvät jo myös palveluiden laadussa tänä päivänä. Valtion palveluiden yhteydessä on myös aivan järjetöntä toteuttaa tuottavuusohjelmaa pelkästään lukumäärien tai asukaslukujen varassa, saatikka ilman, että henkilöstölle annetaan mahdollisuutta kertoa oma näkemyksensä tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Kehysten vaikutukset ovat ongelmallisia myös hätäkeskusten toiminnan kannalta. Kansalaisten turvallisuus vaatii, että hätäkeskusten resursseja lisätään. Samoin poliisin osalta ollaan menossa huonompaan suuntaan entisestään, kun paikallispoliisit taistelevat alimitoitetuilla resursseilla.

Kehykset rankaisevat ikävällä tavalla myös työvoimatoimistoja. Asiakasmäärien vähentyminen on hyvä kehityssuunta, mutta sen mukaan ei pelkästään voi katsoa työvoimapalveluiden resurssien tarvetta. Työvoimatoimistojen palveluvalikoima on laajentunut, ja tämä vaatii myös lisäresursseja. Hallitus on keskittynyt ammattitaitoisen ydintyövoiman työllistämiseen, mutta vaikeammin työllistettävätkin on saatava mukaan työmarkkinoille. Tässä tärkeää työtä tekevät myös työttömien yhdistykset, joilla parhaimmillaan on erittäin suuri merkitys työttömien sosiaalisen turvaverkon ylläpitäjänä. Tämä vaatii erityistoimia, ja ne puolestaan vaativat rahoitusta.

Maakunnissa kipeä puheenaihe on valtion palveluiden saatavuus. Tämä koskee niin työvoimatoimistoja, poliiseja, käräjäoikeuksia kuin muitakin valtion palveluita. Muun muassa nämä edellä mainitut palvelut on ajettu niin ahtaalle, että supistukset vaikeuttavat kansalaisten arkea ja joiltain osin lisäävät myös heidän turvattomuudentunnettaan. Voikin kysyä hallituspuolueen edustajilta, onko tämä sitä oikeaa tapaa tehdä politiikkaa.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Oli varmaan niin, että ennalta pyydetyt puheenvuorot ovat noin viisi minuuttia?

Selvä. (Ed. Ollila: Se on maksimi!)

Puhemies! Muutama asia liittyen tähän käsittelytapaan kehyksien osalta. Minä näen niin, samoiten kuin sosialidemokraattien valtiovarainvaliokunnan ryhmä, että olisi tullut käsittely viedä myöskin jaostotasolle, mutta erityisesti hallituspuolueiden edustajat olivat sitä mieltä, että riittää, kun valiokunnassa kuullaan asiantuntijoita ja siellä sitten valmistellaan mietintö. No, mehän tyydyimme kuitenkin tähän kantaan, mutta olisi ollut varmaan näin jälkeenpäin arvioiden järkevää ulottaa se jaostokäsittelyyn myöskin.

Nythän on keskusteltu myöskin siitä, tulisiko jatkossa kehysten osalta toimia niin, että selontekomenettely jatkuu, vai olisiko niin, että pääministerin ilmoitus riittäisi. Minusta kysymys on enemmänkin siitä, kuinka karkealla tai yksityiskohtaisella tasolla mennään kehysten osalta eteenpäin. Nyt kun tämä tie on ollut, että suhtkoht yksityiskohtainenkin käsittely on kehysten osalta ollut vallitseva, niin kyllä se selontekomenettely siinä tapauksessa on perusteltu.

Erikoisvaliokunnat antoivat kuitenkin lausuntoja, ja siellä on todella hyviä mielipiteitä ja kannanottoja. Mutta valtiovarainvaliokunnan käsittelyn osalta ja tämän mietinnön suhteen on kyllä aika hämmästyttävää se, että mietinnössä on lähestulkoon kokonaan jätetty erikoisvaliokuntien ehdotukset huomiotta, jopa niin, että kun valiokunta on yksimielisen lausunnon antanut, niin se on sivuutettu valiokunnan käsittelyssä. Tätähän me arvostelimme jo tuolla valtiovarainvaliokunnassa.

Yhtä lailla on aika ihmeellistä se, että täällä valiokunnan enemmistö toteaa — elikkä hallituspuolueet toteavat — että eduskunnalla ei ole mitään huomautettavaa selonteon johdosta. Kuitenkin sisällön osalta voi mietinnön suhteen todeta, että on paljon sellaisia asioita, mitä valiokunta on nostanut kuitenkin esille ja mistä olisi ollut tarpeen lausua valiokunnan käsitys. Mutta näin hallituspuolueet eivät olleet valmiita menettelemään, valitettavasti. Ensimmäisessä kannanotossa todetaan, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta. Meidän mielestämme on, ja sen takia meillä on nämä omat ponsiehdotukset, niin kuin myöskin muilla oppositiopuolueilla, ja kaiken kaikkiaan muistaakseni on kuusi oppositiopuolueiden yhteistä ponsilausumaa.

Talousarviokäsittelyn uudistamiseen valiokunta on kannanottonsa sanonut, ja se on ihan hyvä. Tämä toivon mukaan nyt merkitsee sitä, että hallitus käynnistää talousarviokäytännön uudistamisen siten kuin tässä valiokunta ehdottaa, ja niin, että viimeistään sitten ensi eduskuntakauden, hallituskauden, alussa voidaan uusi menettely ottaa käyttöön. Se selkeyttää tätä tilannetta.

Muutama asia tästä itse kehyksestä ja siihen liittyvästä mietinnöstä tuottavuusohjelman osalta. Kyllähän tässä selkeästi nyt on käymässä, myöskin asiantuntijakuulemisen perusteella ja myöskin noissa erikoisvaliokunnissa, selville se, että valtionhallinnon henkilöstöä vähennetään tuottavuusohjelman kautta niin, että se ei ole varsinaisesti tuottavuuden parantamisohjelma vaan käytännössä henkilöstön supistamis- ja vähentämisohjelma. Tähän on kiinnittänyt huomiota Valtiontalouden tarkastusvirasto myöskin.

Onhan se esimerkiksi käsittämätöntä, että työsuojeluhallinnosta tarkoituksena on vähentää jopa 22 prosenttia henkilöstöresursseja samanaikaisesti, kun me olemme lisänneet eduskunnan päätöksellä työsuojeluhallinnolle tehtäviä. Tämä tarkoittaa kyllä sitä, että niitä tehtäviä, lakisääteisiä tehtäviä, mitä hallinnolle on määrätty, ei pystytä toteuttamaan. Uskomaton linja, aivan uskomaton linja!

Toinen asia, minkä poimin täältä, on tuottavuusohjelman mukaiset rakennushallinnon henkilöstön vähentämiset. Selkeästi on valtiovarainministeriön päätöksellä ohjattu puolustusministeriötä niin, että näin ja näin monta sataa henkilötyövuotta vähennätte hallinnosta, ja ne kohdistetaan pääsääntöisesti siviilihenkilökuntaan ja siellä sitten niihin tehtäviin, jotka ovat tukitehtäviä. Muun muassa Puolustushallinnon rakennuslaitoksesta 220 henkilöä on tarkoitus vähentää, suoraan 100 siivoojaa on irtisanomisuhan alla.

Lopuksi, herra puhemies: tuottavuusohjelman osalta on ylipäätään niin, että Vanhasen kakkoshallitus lisäsi henkilöstön vähentämistavoitetta lähes 5 000 ihmisellä (Puhemies: 6 minuuttia on kulunut!) elikkä vuoteen 2015 mennessä pitäisi valtionhallinnosta vähentää 15 000 ihmistä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan sosiaalisen eriarvoisuuden ja suhteellisen köyhyyden lisääntyneen. Myös terveyserot ovat kasvaneet. Valitettavasti Suomeen on muodostumassa luokkayhteiskunta, jonka hyväosaisista päättäjistä ja heidän miljonäärisponsoreistaan monikaan ei tunnu käsittävän, kuinka heikosti alimmalla luokalla todella menee. Köyhyys, sairaudet ja muut ongelmat kasautuvat juuri tälle alimmalle luokalle, kun samaan aikaan rikkaat rikastuvat entisestään ja ahneudesta on tehty hyväksyttävä arvo. Tällaista kehitystä sinivihreä porvarihallitus Suomessa tällä hetkellä edistää, ja sen seuraamuksista ei saisi arvoisan pääministerin mielestä julkisuudessa edes puhua, mikä sinänsä osoittaa, että köyhyyskehitys keskustelunaiheena koetaan hallituksen piirissä kiusalliseksi.

Inflaation kiihtyminen heikentää entisestään jo valmiiksi heikossa asemassa olevien suomalaisten tilannetta. Tähän tulisi puuttua. Yhteiskunnan tulisi tukea enemmän köyhiä lapsiperheitä, kansaneläkkeen varassa eläviä, työttömiä sekä opiskelijoita. Näin ei kuitenkaan näytä tapahtuvan, vaan päinvastoin. Hallitus päätti korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja ja siten ahdistaa pienituloiset entistäkin tiukemmalle. Sosiaalietuuksiin saadut pienet korotukset eivät paranna ostovoimaa, kun yleinen hintataso jatkuvasti nousee. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että pienituloiset jätetään heitteille. Edellä kerrottu on faktaa huolimatta siitä, mitä valtiovarainministeri Katainen vakuutti tänään puheessaan.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden tilannetta eivät tee hankalaksi vain toimeentulo-ongelmat, vaan myös lasten ja lapsiperheiden palvelut ovat kehittymässä huolestuttavaan suuntaan. Neuvoloiden käyntikertoja on harvennettu, kouluterveydenhoitajia ja -kuraattoreita on liian vähän, eikä perheille tarjota enää juuri lainkaan kotipalveluita, vaikka tarvetta totisesti olisi. Seuraukset näkyvät lisääntyneinä huostaanottoina ja monina vakavina ongelmina.

Tutkimusten mukaan monet kansalaiset maksavat mielellään veroja, jotta peruspalveluja voidaan järjestää kaikille tasapuolisesti. Valtiovallan tulisikin jatkossa huolehtia siitä, että kunnat pystyvät ylläpitämään lapsiperheille ja muille kansalaisille tärkeitä palveluita. Siihen pitäisi kyllä olla varaa näinä vahvan talouskasvun aikoina. Peruspalveluiden saatavuus ja laatu tulisi kaikissa kunnissa varmistaa valtionohjausjärjestelmää kehittämällä ja vahvistamalla. Mielestäni kunnille maksettavat valtionosuudet tulisi jatkossa korvamerkitä, jotta peruspalvelujen saatavuus pystyttäisiin nykyistä paremmin turvaamaan eikä verovaroja tuhlattaisi erilaisiin poliitikkojen ja elinkeinoelämän suosimiin kyseenalaisiin kehittämishankkeisiin. Sellaisia eivät kansalaisetkaan hyväksy.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Ruohonen-Lerner tuossa epäili, että köyhän asiaa ei muisteta kehyksissä. Olen aivan päinvastaista mieltä: alimman äitiyspäivärahan korotukset ovat tulossa, lapsilisiä ei jaettu leveällä pensselillä, vaan ne jaetaan juuri niille ryhmille, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella, monilapsisille perheille ja yksinhuoltajille, samoilla ryhmillä päivähoitomaksut alenevat, ja muutakin näyttöä köyhän muistamisesta toki on paljon. Muutoinkin olen sitä mieltä, että kehys on pääosin hyvä, ja esimerkiksi se, että työllisyysaste nousee 70 prosenttiin, ei ole mikään vähämerkityksellinen asia. Se jo itsessään jakaa hyvinvointia.

Mutta haluan puuttua erääseen asiaan, mikä on hallitusohjelmassa mainittuna, ja minusta on surullista, jopa häpeällistä, että sitä asiaa ei ole hoidettu. Sain vieraita viime viikolla tänne eduskuntaan Suomen köyhimmästä pitäjästä. Olisi voinut ajatella, että heillä kaikkein päällimmäisenä olisivat tietenkin olleet tieasiat ja eläkeasiat ja muut, mutta heidänkin päällimmäinen asiansa oli se, että kehitysapumäärärahat ovat liian pienet. He toivat minulle paidan "Tasan käy onnen lahjat", ja keskustalaista ajattelua täytyy olla sen, että muistamme niitä heikompia myös maan rajojen ulkopuolella. Meillähän on asetettu tavoite 0,7 prosenttia bkt:stä kehitysavulle, ja ulkoasiainvaliokuntakin huomauttaa, että kehyspäätöksen mukaan vuonna 2010 kehitysyhteistyömäärärahan suuruus on vain 0,48 prosenttia bktl:stä ja suunta on siis kielteinen, sillä edellisessä kehyspäätöksessä prosenttiluku olisi kohonnut 0,51:een, mikä on myös EU:n edellyttämä kehitysyhteistyömenojen vähimmäistaso. Toivon, että tähän vielä kehyskaudella tulee muutos.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Hallitus on tehnyt hyvät ja realistiset budjettikehykset. Valiokunnat ovat antaneet lausuntonsa valtiovarainvaliokunnalle, joka on laatinut hyvän mietinnön. Mietinnössään valtiovarainvaliokunta on tehnyt huomioita, se esittää asioita huomioon otettavaksi, mutta huomautettavaa sillä ei ole. Tämä tällaisena verbaalisena selvennyksenä muun muassa ed. Laitiselle.

Vain opposition mopo tuntuu karanneen käsistä. Mietinnön kaikki kolme vastalausetta on laadittu samalla suruttomuusperiaatteella: kirjataan ylös kaikki esille tulleet puutteet ja tarpeet yhteiskunnassa ja edellytetään ne korjattaviksi. Tuollaiset vastalauseet ovat epäyhtälöitä, joka ainoa. Niillä ei ole mitään tekemistä vastuullisen asioiden hoitamisen kanssa, ei taloutta niiden tavalla voida hoitaa. Vastalauseissa on 49 pontta, joista kahdessa, tai lempeässä tulkinnassa kolmessa, esitetään jotain myös tulopuolelle tai menojen vähentämiseksi. Näinhän tämä ei voi toimia. Opposition talouspolitiikan noudattamista voisi luonnehtia vaikka niin, että "missä miehet ratsastaa, lampaat ei voi laiduntaa". Ne ovat helppoheikkipropagandaa, jolla kuvitellaan voitavan ottaa poliittisia pikavoittoja seuraavissa vaaleissa. Voi olla, että tämä onnistuukin, mutta kun sitten arki koittaa ja tekojen aika tulee, joudutaan selittelemään, miksi ei tehdäkään niin kuin on vastalauseessa luvattu, ja kansa turhautuu jälleen kerran, ja poliitikkoihin petytään. Suunsoitto ei nälkää karkota, eikä rumpujen paukutuskaan.

Valiokunnat ovat tehneet hyvää työtä kartoittaessaan omien sektoriensa lähivuosien tarpeet. Työ antaa hyvän pohjan tuleville ratkaisuille ja päätöksille, ja varmasti niihin palataan esimerkiksi seuraavan hallitusohjelman yhteydessä, ehkä aiemminkin. Mutta ei tarkoitus voi olla, että valtiovarainvaliokunta ja eduskunta kirjaisivat ne kaikki kehyspäätökseen, niin kuin oppositio tuntuu tarkoittavan. (Ed. Laitinen: Ei tietenkään tarkoita!) Siitä syntyy vain se edellä mainittu epäyhtälö, toteuttamiskelvoton suunnitelma, jolla ei ole mitään arvoa. Kehysten arvo on oikeaan osuneessa ennakoinnissa, mahdollisuuksien ja tarpeiden priorisoinnissa.

Herra puhemies! Yhdellä budjetilla, yhdellä kehyspäätöksellä tai hallitusohjelmalla ei maata saada valmiiksi eikä ongelmia poistetuiksi. Tärkeintä on, että tehdään oikeita päätöksiä niissä puitteissa, jotka taloudellinen tilanne mahdollistaa. Tällöin pitää muistaa se, että palopuheet ei suojele pakkasilta eikä tyhjää täydeksi tee.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämän päivän Suomessa ruoka on tavattoman paljon kalliimpaa kuin oli vielä vähän aikaa sitten, asumiskustannukset ovat voimakkaassa kasvussa, energian hinta on kovassa nousussa, liikkuminen, liikenne, maksaa yhä enemmän. Kaikki ihmisten perustoimintoihin tarvitsemat varat ovat kuitenkin kasvun osalta suunnilleen pysähtyneet. Eli meillä on todella taloudellinen tilanne kahtia jakautunut. Hyvin toimeentulevilla varallisuus kasvaa, mutta sitten meillä on varsin suuri osa kansasta, parisenkymmentä prosenttia, joka on todella ahdingossa. Me emme saa unohtaa näitä ihmisiä, jotka ovat yhtä arvokkaita Suomen kansalaisia kuin kaikki muutkin. Mutta valitettavasti hallituksen kehykset seuraaville neljälle vuodelle eivät lupaa mitään selkeää parannusta niille, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa. Olisi kohtuutonta, jos oppositiokin unohtaisi nämä ihmiset samalla tavalla kuin hallitus on tehnyt.

Herra puhemies! Kuntien osalta tilastot osoittavat, että kahtiajakautuminen syvenee. Meillä on paljon kuntia, joiden talous menee heikkoon suuntaan, ja toisaalta on kyllä varakkaitakin kuntia. Kuntapuolella on rahoitus- ja valtionosuusuudistus rakenteilla, ja sille on asetettava selkeät eroja tasaavat tavoitteet.

Herra puhemies! Meillä on myös edelleen 135 000 köyhissä perheissä elävää lasta. Se on häpeä suomalaiselle yhteiskunnalle. Hallitus on työntänyt kaikki tarvittavat toimenpiteet Sata-komitealle ja odottaa sieltä ratkaisua näihin kysymyksiin. Sieltä ei ratkaisuja tule, vaan tarvitaan nopeasti toimenpiteitä köyhyydessä elävien lasten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja oikeudenmukaisen kohtelun turvaamiseksi. Varaa siihen on.

Herra puhemies! Myös ikääntyneet ihmiset odottavat helpotusta elinkustannustensa nousuun. Kansaneläkettä korotettiin hieman tämän vuoden alusta, mutta se korotus on jo kulunut niihin kustannusten nousuihin, mistä alussa mainitsin.

Herra puhemies! Taitettu indeksi on jatkuvasti hallituspuolueittenkin edustajien puheissa esillä tuolla kentällä. He vaativat taitetun indeksin korjaamista ja erityisesti pieni- ja keskituloisten ansioeläkkeellä olevien aseman parantamista. Tämä on aivan oikeutettua.

Nämä ryhmät, jotka tässä kävin nopeasti läpi, ovat ehkä ne suurimman avun tarpeessa olevat tässä hyvinvointiyhteiskunnassa.

Herra puhemies! Moniin näihin kysymyksiin ed. Kallis on tehnyt valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseessa 1 ehdotuksia, jotka korjaisivat tätä tilannetta. Herra puhemies! Kannatan ed. Kalliksen tekemiä lausumaehdotuksia.

Ed. Ollila edellä totesi, että oppositio on tehnyt 49 lausumaehdotusta. Herra puhemies! Minä teen nyt 50:nnen lausumaehdotuksen, joka jaetaan — vielä ei ole jaettu, mutta jaetaan — pöydille erillisenä.

Herra puhemies! Ehdotan seuraavaa lausumaa:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin niin sanotun taitetun indeksin korjaamiseksi siten, että eläkeläisten oikeudenmukainen tulotaso ja ostovoiman kehitys turvataan nykyistä paremmin."

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi, herra puhemies, esitän, että eduskunta hyväksyisi vastalauseen 2 mukaiset lausumat, joista kuusi ensimmäistä ovat opposition yhteisiä ja loput ovat sosialidemokraattien, muun muassa sosiaaliseen turvallisuuteen, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja kuntatalouteen liittyviä.

Herra puhemies! Kun käsiteltiin talousarviota ja edellistä kehysselontekoa, sosialidemokraatit esittivät kritiikkiä nimenomaan siitä, että hallitus piiloutuu vakausohjelmien ja taloudellisen pelivaran tietoisen alakanttiin arvioinnin taakse. Hallitushan käytti viime vuonna sinänsä tärkeään velanlyhennykseen 2 miljardia euroa enemmän kuin oli budjetoitu, ja nyt tässä uudessa menokehysesityksessä hallitus on korjannut lähivuosien tuloarviota vuodessa ylöspäin 8,5 miljardia euroa.

Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää, että sosiaalista turvallisuutta parantavat perusvähennyksen nostot, sosiaali- ja terveyspalvelujen ja opetustoimen mahdollisuuksien parantaminen kunnissa, ne 400—500 miljoonaa euroa, ovat olleet hallitukselle ylipääsemättömiä. Tässä on esitettävä selkeä johtopäätös siitä, että paitsi että hallitus piiloutuu vakausohjelmien ja taloudellisen pelivaran taakse, porvarihallitus välttelee myös arvokeskustelua valinnoista ja kansalaisten arjen todellisuudesta.

Tämä johtopäätös ei tietenkään poista sitä, että meidän on oltava, totta kai, varovaisia yleisesti talouspolitiikassa. Meillä on selvästi myös hallituksen toimin ja kansainvälisistä vaikutuksista johtuen inflaatio lähtenyt laukkaamaan, ja se ei ole palkansaajan ja eläkkeensaajan ystävä. Se tulee olemaan nimenomaan suuri ongelma myöskin kilpailukyvyn näkökulmasta. Toisaalta tämä tilanne korostaisi juuri tulevaan kasvuun, dynamiikan parantamiseen, liittyviä panostuksia infrassa, opetuksessa. Huomenna puhumme yliopistojen perusrahoituksen turvaamisesta. (Ed. Ollila: Se on kunnossa!)

Tämä tilanne vaikeutuu myös hallituksen toimien tai toimimattomuuden takia muun muassa puutulliasiassa ja metsäteollisuuden perustaa koskevassa kysymyksessä. Suurimman teollisuuspoliittisen toimijan niin työvoima- kuin aluekehityksemmekin osalta hallitus on täydellisesti laiminlyönyt eli Venäjän-politiikan. Unionin idänpolitiikan osalta Suomi on lähtenyt konkreettisesti meidän suurimmassa hyvinvointiamme ja talouttamme koskevassa asiassa Brysselin eteiseen piiloon, kun pitäisi suoraan Moskovan kanssa käydä keskustelu tästä asiasta. (Ed. Ollila: Väyrynen on Moskovassa!) — Herra Väyrynen heräsi Kemijärven jälkeen.

Kesäkuun 13. päivä 2007 täällä eduskunnassa käytiin aloitteestani metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä koskeva ajankohtaiskeskustelu. Hallitus pääministerin johdolla ilmoitti, että Brysselin neuvottelija käy näitä keskusteluja. Näin sanoi hallitus myöskin syksyllä. Kemijärven tapauksen jälkeen on hallituskin ilmoittanut, että tarvittaisiin keskusteluja. Mutta kysymys oli siitä, että nimenomaan metsäpolitiikan huippukokouksia, joita järjestettiin pääministeri Lipposen aikana Venäjän kanssa, ei ole pyritty käynnistämään. Tämä solmu olisi pitänyt mitä pikimmin aukaista. Mutta MTK-johtoinen hallitus katseli katsomossa kädet sylissä aluksi, kun kehitys oli niin sanotusti hyvää: kantohinnat nousivat. Nyt kun pinoa ei tule ollenkaan, se on myös metsänomistajan suuri ongelma Suomessa. Tämä on meidän taloutemme kannalta erittäin vakava kysymys. Sanoin silloin 13. kesäkuuta, että maa järisee pian kahden Imatran ja viiden Kemijärven edestä. Nyt on järissyt.

Herra puhemies! Haluan myöskin tältä osin yhtyä ed. Pulliaiseen siinä, että talousrikollisuus, joka on varkaus meiltä kaikilta, on hyvinvointivaltion rahoituksessa erittäin tärkeä asia. Me olemme hyvinvointivaltion rahoituksen osalta menettäneet joka vuosi useita miljardeja euroja verotuloja harmaan talouden seurauksena.

Minä olen hyvin surullinen siitä, että kun edellisellä kaudella johdollani perustettiin 81 talousrikollisuuden torjuntaan liittyvää virkaa, perustettiin krp:hen ulkomaisen laittoman työvoiman valvontayksikkö, hallitus ei ole vienyt eteenpäin neljännen talousrikostorjuntaohjelman esityksiä. Valtiovarainministeriö ja rahoitusala jarruttavat muun muassa käännetyn arvonlisäveron käyttöönottoa, jolla aliurakoinnin tehokkaampi valvonta varmistettaisiin. Törkeisiin talousrikoksiin syyllistyneiden rangaistukset ovat sakkoja tai enintään ehdonalaista vankeutta. Oikeusministeri vain korjaa vakaviin talousrikoksiin syyllistyneiden jakausta. Nämä ovat erittäin vakavia asioita, jotka pitäisi nyt pystyä ottamaan paremmin esille.

Samoin koko yhteiskunnassa tulee näkymään ...

Puheenvuoroni, herra puhemies, on pyydetty salissa, ei etukäteen.

... jos lyhytnäköiset työnantajan näkökulmat tulevat iskemään yhteiskuntaan vielä syvemmin. Tältä osin muun muassa ulkomaisen työvoiman maahantulon helpottamiseen liittyvät paineet työnteon jälkivalvontaan kasvavat samalla, kun hallitus leikkaa näitä asioita.

Haluan vielä, puhemies, huomauttaa, että uuden sosiaalibarometrin pitäisi kulua kansanedustajien käsissä. Mikäli huono-osaisten tilannetta ei korjata pikaisesti, se vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen koheesioon, muuhunkin kuin kansalliseen luottamukseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Uusimmassa Kelan selvityksessä todetaan: "Köyhyysriski on kasvanut kaikkien perusturvaetuuksilla elävien väestöryhmien keskuudessa." Tämä on myös sisäiseen turvallisuuteen liittyvä kysymys.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maaliskuussa käytiin monipuolinen lähetekeskustelu valtiontalouden kehyksistä. Valtiovarainvaliokunta on nyt antanut mietintönsä asiasta kuultuaan useita asiantuntijoita ja pyydettyään lausuntoja erikoisvaliokunnilta. Valiokunnan mietintö pitää mielestäni sisällään useita hyviä huomioita. Huomionarvoista on myös se, että tiedämme talouden kehityksestä nyt enemmän kuin kaksi kuukautta sitten. Nämä uudet tiedot valiokunta on ottanut huomioon, ja nyt eduskunnalla on hyvä tilaisuus arvioida talousnäkymiä ja evästää hallitusta.

Talouden yleinen kehitys on ollut suotuisa. Työttömyyttä on saatu painettua edelleen alas. Takana on voimakkaan talouskasvun pitkä kausi. Edessä avautuvat kuitenkin heikentyneet näkymät. Kasvun huippu on ohitettu. Euroaluetta rasittaa vahva euro, ja vienti on hidastunut jonkin verran. Yhdysvaltain luottokriisin seuraukset ovat edelleen hämärän peitossa. Kukaan ei todellisuudessa tiedä, mitkä nuo vaikutukset tulevat olemaan, mitkä vaikutukset tulevat olemaan seuraavien kuukausien aikana. Erilaisia arvioita on toki esitetty ja niitä voidaan esittää.

Viime kuukausien aikana talouden kehitystä on vuosien tauon jälkeen palannut uhkaamaan myös inflaatio. Tämän vuoden puolella se on ollut jo miltei 4 prosenttia, ja kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö. Muun muassa öljyn ja ruuan hinnat ovat kohonneet voimakkaasti, kuten kaikki tiedämme. Euroopan keskuspankin pääjohtaja varoitti eilen inflaation uhasta. Hän peräänkuulutti hintavakauden ylläpitämistä ja kuluttajien luottamuksen tukemista. Hallituksella ja erityisesti valtiovarainministerillä on nyt näytön paikka. Heiltä vaaditaan viisautta finanssipoliittisten toimenpiteiden ajoittamisessa. Tähän me voimme itse vaikuttaa. Velan lyhentäminen ja työttömyyden vähentäminen ovat nyt tärkeitä välineitä hallituksen keinovalikoimassa.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnassa on kevään mittaan puhuttu paljon syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. Myös valtiovarainvaliokunnan mietintö sivuaa aihetta. Valiokunta kantaa huolta ammatillisen koulutuksen riittävästä paikkamäärästä sekä nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä ja työllisyyttä edistävistä toimenpiteistä. Tämä on aivan oikein. Valtion tulee panostaa siihen, että jokaiselle peruskoulun lopettavalle nuorelle voidaan tarjota jatkokoulutuspaikka. Tätä koulutustakuuta ei voida toteuttaa, jos aloituspaikkoja ei ole tarpeeksi. Syrjäytymisen ehkäisyssä toimenpiteet ovat usein hankerahoitteisia, ja siksi niiden jatko on myös aina epävarma. Toivon, että hallitus kiinnittää asiaan erityistä huomiota budjettiriihen yhteydessä. Ennalta ehkäisevän työn merkitystä ja tärkeyttä ei vieläkään nähdä riittävän selvästi.

Herra puhemies! Huomisen välikysymyskeskustelun vuoksi käsittelen yliopistojen rahoitusta vain muutamalla lauseella. Valiokunnan mietinnössä kiinnitetään aiheellisesti huomiota yliopistojen toimintaedellytysten turvaamiseen. Riittävä pääomittaminen ja perusrahoitus ovat avainasemassa. Yliopistoille on annettu kovat tavoitteet opetuksen ja tutkimuksen kehittämisessä. Niiden saavuttamista valtion tulee tukea riittävillä resursseilla. Se on valtion tehtävä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Talouskasvun huippu on ohitettu ja bruttokansantuotteen kasvun ennustetaan painuvan kehyskaudella 2 prosentin tuntumaan. Kansainvälisen talouskehityksen heikkenevät ja epävarmat trendit uhkaavat myös Suomen taloutta. Voimakas hintojen nousu heikentää kotitalouksien ostovoimaa ja voi aiheuttaa paineita myös julkisen talouden kestävyydelle. Väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutoksen hillintä asettavat omat haasteensa kansantaloudelle. Tässä tilanteessa edellytetään vastuullista veropolitiikkaa ja menopolitiikkaa, mitä myös valtiovarainvaliokunta pitää mietinnössään perusteltuina. Tähän näkemykseen on myös helppo yhtyä. Kysymys kuuluukin, millaista vastuullinen politiikka oikein on. Opposition ja hallituksen välillä tässä on suuri ristiriita.

Sosialidemokraatit nostivat vuosi sitten kehyskeskustelussa vahvasti esiin inflaation kiihtymisen sekä hallituksen passiivisen talouspolitiikan riskin. Mielestämme hallituksen esittämät valtiontalouden kehykset on alimitoitettu. Kehyksissä ei huomioida ihmisten tarpeita eikä tulevaisuuden haasteita riittävästi. Kiihtyvä inflaatio vaikuttaa ihmisen arkiseen elämään. Etenkin pienituloisten lapsiperheiden, eläkeläisten ja silpputyöläisten sekä työttömien ja opiskelijoiden elämässä ruuan, asumisen ja energian hinnannousu tuntuu kovana.

Samanaikaisesti hallitus kiristää entisestään kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien elämää korottamalla terveydenhuollon ja päivähoidon asiakasmaksuja. Veropoliittinen linja on hyvin ristiriitainen. Veropolitiikan linja poukkoilee eri eturyhmien loputtomien veronkevennysvaatimusten välillä. Torstaina käsittelyyn tuleva yritysten ja maatilojen perintöverohuojennus on hyvä esimerkki hallituksen uskomattoman epäoikeudenmukaisesta politiikasta. Sosialidemokraattien veropolitiikka tukee työllisyyttä ja tavoittelee laajaa ja oikeudenmukaista, maksukykyyn perustuvaa veropolitiikkaa. Hallitus sen sijaan rikkoo veropohjaa ja rapauttaa hyvinvointiyhteiskuntamme oikeudenmukaista ja laajaa, hyväksyttävää rahoitusta.

Kuntatalous kiristyy kehyskaudella. Verotulojen kasvu hidastuu, ja palvelujen kysyntä kasvaa. Valtion rahoitusosuus kuntien toimintamenojen kattamisessa pienenee. Kuntatalouden kiristyminen saattaa heikentää palveluiden saatavuutta ja lisää sekä alueellista että sosiaalista eriarvoisuutta. Kunta- ja palvelurakenneuudistus tuo tähän toivottavasti ainakin osittain helpotusta. Ongelmaksi näyttää syntyvän pirstoutuva palvelukenttä, jonka ohjattavuus ja seuranta on erittäin vaativaa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman toteuttamiseen liittyen sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia korotetaan vain noin 21 miljoonalla eurolla vuodessa kehyskauden aikana. On selvää, että tällä rahoituksella kuntien toimintaedellytyksiä palveluiden tuottamiseen ei pystytä turvaamaan riittävästi.

Hallituksella ei näytä olevan mitään aikeita parantaa vanhustenhuoltoa. Vanhusten palveluiden laadukkaaseen kehittämiseen tarvitaan riittävät resurssit ja aiempaa sitovampaa valtakunnallista ohjeistusta. Myös vanhusten palveluiden asiakasmaksujen tasosta ja määräytymisestä tarvitaan pikaisesti kokonaisselvitys ja aiempaa selkeämpi säätely.

Viime päivinä on käynyt myös selväksi, ettei hallitus emmi hetkeäkään rahastaessaan pienituloisten kukkarosta sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousua. Sosialidemokraatit vastustavat asiakasmaksujen nostamista ja niiden sitomista indeksiin. Terveyden tasa-arvon kannalta hallitus tekee erittäin vaarallista politiikkaa.

Sosialidemokraattien vastalauseessa on esitetty useita tärkeitä vaatimuksia sosiaali- ja terveydenhuollon alalta. Yksi niistä on valiokunnan mietinnössäkin korostettu vammaisia ihmisiä koskevan lainsäädännön uudistaminen ja henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmien mukaan vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän toteuttaminen niille, jotka sitä välttämättä tarvitsevat, vaatii ainakin 210 miljoonan euron vuosittaisen lisäpanostuksen. Hallitusohjelmassa luvataan parantaa avustajajärjestelmää, mutta koko sosiaali- ja terveyssektorille suunnattu korotus jää 21 miljoonaan euroon vuodessa. Lupausten ja varattujen resurssien välillä on jälleen suuri ristiriita. Kyse on kuitenkin ihmisoikeuksien toteuttamisesta. Voidaan kysyä, onko sivistysyhteiskunnalla varaa jättää heitteille kaikkein heikoimmat ihmiset, joiden on käytännössä mahdotonta ajaa omaa etuaan. Tähän asiaan tarvitaan nopeaa parannusta. Sosialidemokraatit jättivät syksyllä talousarvioaloitteen, jossa vaaditaan vuosittain 70 miljoonan euron lisäystä henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittämiseen kolmen vuoden ajan. Tämä sisältyy myös meidän vaihtoehtobudjettiimme.

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan taso on Suomessa huono. (Puhemies: 5 minuuttia on ylittynyt!) — Jatkan seuraavassa puheenvuorossani.

Anteeksi, puhemies, haluaisin tässä yhteydessä kuitenkin kannattaa ed. Rajamäen vastalauseen 2 mukaisia ehdotuksia.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi kannatan ed. Toimi Kankaanniemen tekemää lausumaehdotusta, jossa todetaan, että eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin niin sanotun taitetun indeksin korjaamiseksi siten, että eläkeläisten oikeudenmukainen tulotaso ja ostovoiman kehitys turvataan nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Niin tässä ponsiesityksessä kuin niissä kahdeksassatoista ponsiesityksessä, jotka ovat mietintöön liitetyssä vastalauseessa 1 kristillisdemokraattien ed. Bjarne Kalliksen tekeminä, on kysymys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja myös siitä, että haluamme olla uskollisia niille vaalilupauksille, joita eduskuntavaalien alla annettiin. Kun puhutaan valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009—2012, mielestäni jokaisen eduskuntaryhmän tulisi muistella niitä oman puolueensa lupauksia reilu vuosi sitten ja painopisteitä, joissa kyllä hyvin vahvasti olivat esillä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset, terveydenhoitopalvelut ja vanhustenhoitopalvelut.

Itse olen pettynyt tähän hallituksen esitykseen ja myös valtiovarainvaliokunnan mietintöön siinä, että juuri niitä tärkeitä painopisteitä, joita vielä vuosi sitten kaikkien puolueiden toimesta käsiteltiin, ei ole tähän kehysesitykseen otettu. Tämä ongelma on kyllä nähtävissä myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä, vaikkakin hiukan rivien väleistä luettuna; kyllä väitän, että koko sosiaali- ja terveysvaliokunta kantaa huolta siitä, että esimerkiksi palvelujen taso ei ole riittävä tarpeisiin nähden. Väestö ikääntyy, väestö tarvitsee yhä enemmän palveluja. Itse olen huolestunut siitä, että perusterveydenhuollon ja vanhustenhoidon palvelutason parantamiseen kohdennettu kokonaispanos on näissä kehyksissä määritelty niin pieneksi, ettei tyydyttävää tasoa palveluissa ole valitettavasti näillä raameilla mahdollista saavuttaa.

Samoin ihan erityinen huoli myös valiokunnassa on noussut siitä, että terveyskeskukset ovat heikossa tilassa. Noin puolet terveyskeskuksista kärsii terveyskeskuslääkäreiden puutteesta. Viime vuosina perusterveydenhuoltoon ei ole panostettu lisää henkilöstöresursseja. Ne resurssit, joita on panostettu, ovat menneet etupäässä erikoissairaanhoitoon, jossa toki on ollut kipeitä puutteita, mutta jos tämä terveydenhuollon kivijalka, perusterveydenhuolto, rapautuu, niin paineet siirtyvät yhä enemmän siihen kalliiseen erikoissairaanhoitoon. On aivan selvää, että perusterveydenhuolto tarvitsee lisäpanostuksia, jos terveyskeskusten toiminta halutaan tulevaisuudessa myös turvata.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon liitetyssä eriävässä mielipiteessäni olen ottanut esiin myös omaishoitajien tilanteen. Omaishoidon tuen taso jää valitettavasti edelleen korjaamatta, eikä sitä olla näissä puitteissa siirtämässä yhdenvertaiseksi oikeudeksi kaikille omaishoitajille Kansaneläkelaitoksen kautta maksettavaksi, vaikka jo viime vaalikaudella selvitysmies tätä ehdotti. Samoin omaishoitajien vapaapäiväoikeutta ei olla tässä lisäämässä.

Vielä haluan mainita vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan kysymyksen. Kehyksistä ei löydy määrärahaa tämän avustajajärjestelmän tekemiseksi subjektiiviseksi oikeudeksi, vaikka vaikeavammaisten tilanne on todettu perusoikeuksien vastaiseksi.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti oman valiokuntani alueelta halusin muutamia näkökohtia nostaa esiin.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kauneimman kevään keskelle julkaistiin Suomen sosiaalibarometri, joka kertoi meille päätöksentekijöille, että suomalaisten hyvinvointi on monella mittarilla saavuttanut ja ylittänytkin 1990-luvun lamaa edeltäneen tason. Merkittävää on kuitenkin se, että nyt kun Suomi on vauraampi kuin koskaan, niin samalla se on myös eriarvoisempi ja moniarvoisempi yhteiskunta kuin viisitoista vuotta sitten. Syrjäytyminen on edelleen korkealla tasolla, ja sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet samalle tasolle kuin ne olivat 1970-luvun alussa. Samalla myös alueelliset terveys- ja hyvinvointierot näyttävät muuttuneen pysyviksi. Samaan aikaan suomalainen tulonsiirtojärjestelmä tasaa aina vain vähemmän kansalaisten välisiä tuloeroja. Vähimmäisetuudet ovat jääneet merkittävällä tavalla jälkeen palkkatulojen kehityksestä.

On kuitenkin tärkeää korostaa, että suomalaiset haluavat edelleen uskoa hyvinvointivaltioon ja toivovat sen säilyttämistä pitkälti entisenlaisena. Vaatimukset liian matalana pidetyn sosiaaliturvan parantamiseksi ovat kansalaisten keskuudessa lisääntyneet, ja tilanteen korjaamiseksi ollaan jopa valmiita maksamaan nykyistä enemmän veroja, edellyttäen tietenkin veroeurojen osoittuvan juuri hyvinvointivaltion ylläpitämiseen. Yhteiskunnallisilla muutoksilla odotetaan kansalaisten keskuudessa kohennusta kaikkien kansalaisten hyvinvointiin. Korjaustarpeita nähdään palkkaerojen kaventamisessa, tuloerojen kasvun pysäyttämisessä, oikeudenmukaisessa verotuksessa, eläkkeiden korotuksessa, sosiaaliturvan tason korottamisessa ja köyhyyden poistamisessa. Kansalaiset toivovat yhteiskunnassa vallitsevan eriarvoisuuden poistamista kaikkien väestöryhmien väliltä ja nimenomaan heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten auttamista.

Arvoisa herra puhemies! Kun me poliittisen koneistomme valtaa pitävät saamme nämä asiat järjestykseen ja myös rikkomaan median uutiskynnyksen viikoittaisten kohu-uutisten ja skandaalien tilalle, silloin allekirjoittaneen mittapuun mukaan me voimme julkisesti rehennellä tehneemme sosiaalista politiikkaa. Mutta niin kauan kuin tuloerot kasvavat ja kansa repeytyy hyvinvoiviin hyväosaisiin ja pahoinvoiviin heikompiin, ei ole henkseleiden paukuttelun aihetta, ei hallitus- eikä oppositiopuolueissa.

Lapsiköyhyys, perheköyhyys, yksinhuoltajaköyhyys — kaikki lisääntyvät. Valtiovallan velvollisuutena on varmistaa, että kaikissa kunnissa panostetaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Palvelujen saatavuus ja laatu on varmistettava valtion ohjausjärjestelmää kehittämällä ja vahvistamalla.

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluissa on tapahtunut erittäin vakavaa rapautumista: Lastenneuvoloiden käyntikertoja on harvennettu, kouluterveydenhoitajia, koulukuraattoreita ja koulupsykologeja on riittämättömästi ja perheneuvoloissa äärettömän pitkät jonot. Perhetyötä tehdään liian vähän. Kunnat eivät enää tarjoa lapsiperheille kotipalvelua kuin äärimmäisissä tapauksissa.

Varhaisen tuen laiminlyönti on aina inhimillisesti ja taloudellisesti liian kallista. Ehkäisevän lastensuojelutyön ohentuminen on johtanut siihen, että lasten kasvuympäristössä olevia ongelmia ei ole kyetty havaitsemaan ajoissa eikä niihin ole onnistuttu tarjoamaan apua. Perheet jäävät nyt liian usein ilman varhaista tukea. Ongelmat pääsevät vaikeutumaan ja kasautumaan. Vähäisistä voimavaroista kuluu jatkuvasti suurempi osa korjaavaan työhön, ja jatkuvaa kierrettä ei saada katkeamaan.

Yhtä aikaa palvelujen murenemisen kanssa ovat heikentyneet lapsiperheiden saamat etuudet. Erityisesti yksinhuoltajaperheillä, pienten lasten perheillä ja monilapsisilla perheillä on suuria toimeentulo-ongelmia. Yli 130 000 lasta elää perheissä, joiden tulot jäävät köyhyysrajan alapuolelle. Se on viisimiljoonaisessa kansassa aivan liian paljon.

Meille opposition edustajille sanottiin aikaisemmassa debatissa, että köyhyys on fraasi, vähätuloisuus on fraasi. Silti osalla kansastamme on todellisia vaikeuksia selvitä päivittäisestä elämästä taloudellisesti. Olisikohan hallituksen aiheellista jättää selän raapiminen haravalla vähemmälle ja ruveta raapimaan sillä haravalla ihan asianmukaisia asioita ja poistaa köyhyys hyvinvointiyhteiskunnasta? Jos me, oppositio, olemme köyhyyden fraasi ja hyvinvoinnin fraasi, niin olkoon hallitus sitten hyvinvoinnin staasi eli salpauma, pysähdys, pönkkä olkavarressa, vai onko se jo peräti kaulan ympärillä?

Meillä on tuhansia hienoja ohjelmia, suunnitelmia, kehitelmiä ja rakennelmia. Paperilta on pitkä ja kivinen tie suoraan arjen toteuttamiseen ja kansalaisten elämänrakenteiden parantamiseen. Tuntuu siltä, että jokaisella hallituksella on omat ohjelmansa, joissa selvitetään vuosi toisensa jälkeen samansuuntaisia asioita, ja silti ongelmat jatkuvat. Tuloerojen ja terveyserojen kasvaminen ovat hyviä esimerkkejä tästä. Milloin on sen aktiivisen toiminnan aika? Pitääkö tässäkin maassa odottaa kansalaisten nousua barrikadeille ennen kuin suunnitelmat muuttuvat luusta lihaksi?

Tuottavuusohjelma alkaa olla yhteiskunnassamme kirosana. Se tarkoittaa valtion palveluiden karsimista ja pahimmissa tapauksissa lopettamista pienimmissä kunnissa ja syrjäisillä alueilla. Useat toimijat ovat ilmoittaneet, etteivät he kykene selviytymään lakisääteisistä velvoitteistaan vähennettävällä henkilömäärällä. Kun tällaiseen tilanteeseen joudutaan, on lainsäätäjän tehtävänä myös ilmoittaa, mitkä lakisääteiset tehtävät hoidetaan ja mitkä ei. Sitä ratkaisua ei voida jättää työntekijän tai viranomaisen tehtäväksi.

Harmaan talouden kooksi on Suomessa arvioitu 6—8 miljardia euroa. Tuloja voisi siis lisätä. Miksi emme puutu tähän asiaan todella tehokkaasti? Miksi olemme päinvastoin tuottavuusohjelmalla vähentämässä resursseja niin poliisilta, Tullilta, Rajavartiostolta, verottajalta kuin työvoimaviranomaisiltakin? Vaikuttaa hölmöläisten hommalta.

Sen lisäksi valtiontalouden kehykset eivät salli myöskään työttömyydenaikaisen perusturvan korottamista, vaikka työmarkkinatukeen, peruspäivärahaan ja ansiopäivärahaan ei ole tullut sentinkään korotusta kahdeksaan vuoteen. Työttömyys on edelleen suomalaisen köyhyyden suurin yksittäinen syy. Huolimatta siitä Sata-komitea porskuttaa, ja sehän on hyvä asia. Porsaanreiät on korjattava, mutta kuten me kaikki tiedämme, näihin reikiin tarvitaan myös riihikuivaa käteistä valtion kassasta. Ilmeisesti on kuitenkin järkevämpää ajaa harmaan talouden valvontakoneisto alas, heittää miljardeja kankkulan kaivoon ja miettiä sitten, mistä ne rahat otetaan sosiaaliturvan remonttiin.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja käydyn keskustelun pohjalta — debatissa yritin kommentoida myös, kun ministeri Katainen oli vielä paikalla.

Ei voi muuta kuin ihmetellä ministeri Kataisen asennetta, millä tavalla hän oli täällä liikkeellä uhoten, halveksuen näitä vastalauselinjoja. Hän totesi, kun puututaan perusterveydenhuoltoon, peruskouluun, perusväyliin, perustoimeentuloon, että ne ovat vain sanahelinää ja pelkkää puppua. Jos näin on, niin sallinette, että totean pöytäkirjoihin myös, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on ministerin kanssa täysin eri mieltä. Meidän mielestämme ne ovat aivan olennaisia asioita ja niistä asioista tulee pitää huolta. Valtiovarainministeri Katainen myös peräänkuulutti, eikö valtiontaloudesta pidetä huolta. Kyllä, me pidämme ihmisten ohella myös valtiontaloudesta huolta. Hallitus näyttää unohtavan ne ihmiset tässä kohtaa.

Nämä muutokset, joita me olemme esittäneet tähän kehyslinjaukseen, ovat ennen kaikkea näitä ennaltaehkäisevyyden ja varhaisen puuttumisen mahdollistavia rahamääriä, elikkä se tarkoittaa sitä, että pysyviä menolisäyksiä ei tarvitse siinä mittakaavassa ottaa jatkossa budjettiin kuin missä hallituksen linja nyt luo niitä näillä alimitoitetuilla kehyksillä.

Sitten täytyy sanoa sen verran, että täytyy ihmetellä myös osan hallituspuolueiden edustajista käytöstä tässä salissa. Kun me yritimme oppositiosta tukea nimenomaan hallituspuolueiden luomaa linjaa, myös siinä, mitä valiokuntien lausumissa ja mietinnössä on sanottu, niin yhtäkkiä täällä alkoikin totaalinen puolustusreaktio, että emme olekaan samaa mieltä, että täytyy pahoitella, että ei ollut tarkoitus antaa kuolemansuudelmaa täällä hallituspuolueiden edustajille, mutta se taisi kuvata vain joidenkin mielipidettä siitä, että asioista viis, kun täytyy olla vaan eri mieltä kuin oppositio. Me aidosti tuimme niitä hyviä asioita, joita eri lausumissa ja lausunnoissa oli esiin nostettu.

Ed. Rossi, keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjä, kyseli myös omassa puheenvuorossaan, miksi menojen lisäksi ei puhuta tuloista. Aivan, samaa peräämme me. Täällä on tuotu tätä harmaata taloutta esille ja muunlaisia muotoja, joilla tuloja saadaan lisättyä, ja yleensä talouden tasapainosta puhutaan, jolloinka myös menojen lisäksi tulisi tulot huomioida siinä kohtaa.

Ihmettelen erityisen paljon ministeri Kataisen puheita kehitysyhteistyömäärärahoista. Hän vetoaa siihen, että ne nousevat 60 prosentilla, ja kyselee perään, paljonko kehyksiä sitten tulisi nostaa, jotta tavoitteet saavutetaan. Ministeri Kataisen luulisi erottavan suhteellisen ja absoluuttisen eron, ja tässä kohtaa, jos sitoumukset ovat suhteellisia, ne on annettu tiettynä prosenttiosuutena bruttokansantulosta, ja niihin on sitouduttu, niin silloin täytyy puhua nimenomaan niistä sitoumuksista tai sitten täytyy tulkita niin, että ministeri Katainen irtisanoutui koko hallituksen puolesta niistä kansainvälisistä tavoitteista, joita on annettu Suomen puolesta ja joita myös hallituspuolueiden edustajat täällä ovat peränneet.

Sitten vielä ed. Ollilalle. Hän puhui täällä helppoheikkipropagandasta, ja luulen, että hän sortui siihen itse. Hän puhui epäyhtälöstä, että vastalauseissamme on epäyhtälöitä, että luvut eivät mene yksi yhteen. Kun katsoo tätä valtiovarainvaliokunnan mietintöä, niin siinä on itse asiassa todellinen epäyhtälö, kun katsoo sen tekstin, mitä kritiikkiä siellä on nostettu esiin, minkälaisia ongelmia on nostettu esiin, ja kun loppuyhteenvedossa todella vesitetään kaikki toteamalla, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta. Täytyy antaa tunnustus joillekin hallituspuolueiden valtiovarainvaliokunnan jäsenille, jotka yrittivät muuttaa tätä, että koko mietintöä ei vesitettäisi tällä ponnella. Mutta voi sanoa näköjään, että järki jäi vähemmistöön, enemmistö jyräsi ja vesitti kaikki jo aiemmin kirjaamansa sanat.

Tästä vertauksesta siitä, että kirjoitetaan hyvää ja vesitetään lopuksi, tulee sellainen analogia mieleen, että niinhän se olisi, että jos Suomen jääkiekkojoukkue pelaisi parhaan pelinsä, pelaisi paremmin kuin vastustaja, mutta vastustaja tekisi useamman maalin ja voittaisi pelin, niin sillloin sillä hyvällä pelillä ei kauheasti olisi merkitystä.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! On totta, että Suomen talous on 90-luvun puolenvälin tietämistä alkaen noussut varsin voimakkaasti. Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen toimenpiteet ovat olleet kehityksen suuntana, ja tässä suhteessa tämä hallitus sai, samaten kuin Vanhasen ykköshallitus, erittäin hyvän perinnön. Nyt vain näyttää siltä, että tämä hallitus on sitä perintöä tuhoamassa. Talouden kasvu on selkeästi hiipumassa, tai hiipunut jo. Toki on myönnettävä se, että kansainvälisen talouden kehitys siihen vaikuttaa eikä kaikkein vähiten tietenkään Yhdysvaltain asuntoluottokriisi.

On selvää se, että täytyy varautua myöskin hallituksen toimin talouden hitaamman kasvun aikoihin. Työllisyys on kehittynyt positiivisella tavalla. Tänään saatiin Tilastokeskuksen uudet tiedot, mutta väitän niin, että pikkuhiljaa käy niin, että työllisyyden parantuminen tulee hidastumaan. Yhteinen tavoite on tietenkin se, että työllisyysaste nousisi mahdollisimman korkeaksi. Tässä suhteessa kyllä varsin paljon tehtävää on.

Se ylimielinen suhtautuminen, mikä on ollut erityisesti kokoomuksen puolella työmarkkinasopimuksia kohtaan, antaa aihetta uudelleenarviointiin. Kokoomushan on ollut tässä matkan varrella tuomitsemassa tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Nyt kun olemme käyneet liittokohtaisen kerroksen, niin voidaan todeta se, että kyllä tulopolitiikalla on edelleenkin asema suomalaisessa yhteiskunnassa. Toivon mukaan nyt siihen kokoomus on myöskin herännyt.

Veropolitiikan osalta hallitus on toteuttanut sellaista veropolitiikkaa, joka on tukenut hyvätuloisten, varakkaitten ihmisten asemaa. Tuloerot ovat kasvaneet, köyhyys on lisääntynyt, eriarvoistuminen on erittäin voimakkaassa kasvussa ollut. Tässä mielessä olisi toivonut ja edellyttänyt, että hallitus olisi kehyksissä tuonut sellaisia näkemyksiä esille, joilla tätä eriarvoistumista olisi pystytty lieventämään ja eroja supistamaan.

Tässä suhteessa on aivan käsittämätöntä, että puhutaan siitä, että köyhyydestä puhuminen on fraasi. Näin ei ole, niin kuin täällä aikaisemmin kävi ilmi. Näin ei todellakaan ole, vaan meidän pitää puhua yhä enemmän tästä epäoikeudenmukaisuudesta. Sen takia esimerkiksi sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on esittänyt lausuman, kohta 8, jossa myöskin tähän asiaan kiinnitetään huomiota. Me edellytämme, että toimeentuloeroja kavennetaan, syrjäytymistä ehkäistään ja tehdään kohdennettuja parannuksia lapsiperheiden, eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden sosiaaliturvaan. Samaten sitten kunnallisverotuksen perusvähennyksen määrää tulee korottaa.

Siis verotuksen puolella on hyväosaisten asiaa ajettu, ja se jatkuu: tällä viikolla tulee perintöveron kakkosvaihe käsittelyyn. Me tuimme perintöveron ekan vaiheen toteutumista, annoimme sille tukemme, mutta tälle kakkosvaiheelle ei missään tapauksessa voida näin tehdä. Jopa porvaripuolueiden veroasiantuntijat ovat meidän kanssamme samaa mieltä siitä, että tämä on räikeätä politiikkaa, että näin lainsäädäntöteitse tämän maan hyväosaisia edelleen vaan tuetaan. No, tämä keskustelu käydään nyt sitten torstaina, ja tähän me palaamme.

Minun on pakko sanoa sillä kokemuksella, mikä itselläni kansanedustajan työstä, reilut 17 vuotta, on, että kokoomus on nyt kyllä itsetunnossaan ylittänyt sen rajan, että se näkyy ylimielisyytenä. Se on näkynyt täällä käytävässä keskustelussa ministeri Kataisen ja muidenkin kokoomusministereitten suulla esiin tuotuna, mutta se on tarttunut myöskin aika moneen kokoomuksen rivikansanedustajaan, ja tästä esimerkkinä juuri ed. Heikki A. Ollilan käyttämä puheenvuoro. Täysin käsittämätön suhtautuminen oppositioon ja kansalaisten perusteltuihin tarpeisiin, joita me ajamme eteenpäin! Ei olisi tullut mieleenkään, että silloin kun me olimme hallituksessa, sosialidemokraatit olivat hallituksessa, me olisimme oppositiota haukkuneet helppoheikeiksi, kuten täällä ed. Ollila teki. Ei olisi tullut missään tapauksessa mieleen.

Puhemies! Toivon, että tässä pikkuisen kokoomus menisi peilin ääreen ja katsoisi itseään. Nimittäin väitän, että tämä on myöskin kokoomuksen kannalta tie, joka tulee heitä vastaan jossakin vaiheessa kannatuksen alenemisena. Minulla ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, päinvastoin toivon, että näin käy, mutta kyllähän joka tapauksessa eduskunnassakin yhteistoimin näitä asioita pitää viedä eteenpäin, ja oppositiolla on oikeus tehdä omia ehdotuksiaan ja tuoda näkemyksiään julki.

Kannatan myöskin ed. Rajamäen tekemiä lausumaehdotuksia, jotka ovat hyvin harkittuja ja perusteltuja, ja henkilökohtaisesti kannatan myöskin ed. Kankaanniemen tekemää ehdotusta meidän indeksijärjestelmämme uudistamisesta niin sanotun taitetun indeksin osalta.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meneillään olevan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa eli elämän perusedellytyksien turvaaminen nykyistä paremmin, erityisesti perheissä, joissa on pieniä lapsia, paljon lapsia, sairautta, vammaisuutta tai vanhuuden haurautta. Tämä Kela-järjestelmän uudistus on tarkoitus toteuttaa siten, että sosiaaliturvan rahoitus on pitkällä tähtäimellä kestävämmällä pohjalla. Kehyspäätökseen ei tässä vaiheessa sisälly sosiaaliturvauudistukseen liittyviä muutoksia, koska näiden valmistelu on kesken.

Me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa totesimme lausunnossamme valtiovarainvaliokunnalle, että uudistuksen aloittaminen edellyttää voimavarojen osoittamista siihen jo kehyskaudella. Olen hyvilläni, että valtiovarainvaliokunta on sisällyttänyt tämän meidän huolenaiheemme mietintöönsä. Valiokunta kiirehtii myös vammaisia koskevan lainsäädännön uudistamista ja henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittämistä.

Ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen lisäkoulutuksessa olevien määrää on lisätty jo vuonna 2008 niin, että ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärää on lisätty 2 200 opiskelijalla ja oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen opiskelijamäärää 2 100 opiskelijalla. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuteen vaikuttavat hyvin monet tekijät, muun muassa eri ammattien arvostus, koulutuksen laatu, työelämävastaavuus sekä todennäköisyys työpaikan saannista valmistumisen jälkeen. Onneksi ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta on onnistuttu viime vuosina lisäämään. Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että nuorten työllisyyden parantamiseen tulee panostaa. Tilastokeskuksen mukaan 15—24-vuotiaista oli viime maaliskuussa työttöminä noin 17 prosenttia. Erityisesti ammatillisen peruskoulutuksen ja lisäkoulutuksen opiskelupaikkoja on lisättävä paitsi työvoimatarpeen vuoksi myös sen vuoksi, että jokainen opiskelija löytäisi itselleen opiskelupaikan, jossa hän voi opiskella motivoituneena ja sijoittua työelämään koulutuksen jälkeen. Ilman opiskelupaikkaa jäänyt nuori on muita helpommin vaarassa syrjäytyä.

Arvoisa puhemies! Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrä todella hätkähdyttää. Eri selvityksistä riippuen kateissa olevien nuorten määrä vaihtelee 14 000:n ja 40 000:n välillä. Kadonneet nuoret eivät ole koulussa, työssä tai asevelvollisuutta suorittamassa. Suomessa joka vuosi 3 400 nuorta eli 7 prosenttia nuorten ikäluokasta jättää aloittamatta toisen asteen opinnot. Me jokainen tiedämme, ettei tämän päivän työmarkkinoilla pelkällä peruskoulututkinnolla tee yhtään mitään. Opetusministeriö käyttää 2,5 miljoonaa euroa näiden kadonneiden nuorten etsintätyöhön, heidän kouluttamiseensa ja työllistämiseensä. Niin sanottuun etsivään työhön palkataan 50 työparia, jotka ohjaavat nuoret työpajoille ja muihin julkisiin palveluihin. Erityisesti matalan kynnyksen starttipajat tarjoavat palveluja nuorille, joilla on vaikeuksia sitoutua kokopäiväiseen ja tavoitteelliseen toimintaan.

Arvoisa puhemies! On niin ikään tärkeää, että rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi parannetaan vaikeasti työllistyvien siirtymistä ansiotyöhön avoimille työmarkkinoille sekä välityömarkkinoiden toimivuutta. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia helpottamaan tarvitaan edelleen ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden tehostamista. Toivon, että lähitulevaisuudessa toteutuva työvoimatoimistojen nimen- ja muodonmuutos työ- ja elinkeinotoimistoiksi osaltaan edesauttaisi sitä, että työtön ihminen ei olisi missään työvoimatoimistossa missään puolella Suomea enää erilaisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohde, vaan hän olisi vihdoin se ihminen, asiakas, jonka palvelemista varten kyseinen toimisto on, ja samalla tavalla asiakkaita ovat yritykset ja työyhteisöt, jotka kuumeisesti etsivät osaavaa työvoimaa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta toteaa, että hallituksen tulisi seurata tiiviisti talouden suhdanteita ja ryhtyä tarvittaessa talouden kasvua vauhdittaviin toimenpiteisiin. Valiokunta kiinnittää huomiota myös uusien liikenneinvestointien ajoitukseen. Kehyspäätöksen mukainen rahoitus johtaa siihen, että tämän vaalikauden uudet liikenneinvestoinnit aloitetaan vasta vaalikauden lopulla. Tällöin onkin vaarana, että useiden hankkeiden samanaikainen kilpailutus ja käynnistäminen nostavat kustannuksia, mikä heikentää kustannusarvioiden pitävyyttä. Valiokunta pitää tärkeänä, että vuosina 2011—2012 uhkaava investointien kasauma vältetään. Kehyspäätöksen mukaan kehittämishankkeiden käynnistämisessä tullaan käyttämään kuntien aikaistamisrahoitusta, millä pyritään myös tasoittamaan inframarkkinoita. Pidän tärkeänä valtiovarainvaliokunnan viestiä valtioneuvostolle, että mikäli hankkeita ei käynnisty kuntarahoituksen turvin, hallituksen on ryhdyttävä ajoissa toimenpiteisiin joidenkin investointien aikaistamiseksi ja hankkeet tulisi tällöin ottaa huomioon jo ensi vuoden talousarviossa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran, että kannatan ed. Toimi Kankaanniemen lausumaehdotusta ja ed. Pentti Oinosen ja sen osalta, mitä kuulin tuolla radiosta, ed. Rajamäenkin.

Sen verran tekisin selkoa omasta puolestani vielä, että kun täällä on vähän moitittu tätä tapaa, millä kokoomus varsinkin hallituksessa on tehnyt selkoa, niin minun mielestäni se kuuluu tämmöisen selonteon luonteeseen, että selkokielellä, kuten tätä ilmaisua käytetään, ja selkeästi tuodaan esiin se, missä mennään.

Tämähän on selonteko valtiontalouden kehyksistä. Siis ei tässä sanota, että tehdään selvää valtiontalouden kehyksistä, vaan tässä "selkoa" tarkoittaa justiin partitiivissa, että tuodaan eri puolilta pätkiä ja palasia ja pientä juttua. Sen takia korjaankin, kun joku sanoi, että minä olisin täällä jotenkin loukannut pääministeriä: Minä olen sanonut täällä aiemmin, että viimeksi kun meillä oli täällä selonteko, niin väitettiin mediassa, että pääministeri teki "selon", ja taisi pääministeri itsekin sanoa, että teki "selon". Mutta todellisuudessa siis pääministeri voi tehdä ainoastaan väärin tai huorin, kukaan ei voi tehdä "selon", eli ainoastaan "selkoa" voidaan tehdä.

Sen takia vielä sanon, että tämä on erinomainen tapa tuoda julki näitä asioita, vaikka niitä nyt ei selkeästi välttämättä tuodakaan julki. Mutta me saamme siitä selvyyden, mihin pyritään ja minkälaisella asenteella, ja näistä pienistä partitiiveista, osasista ja palasista, sitten meille kasaantuu käsitys, jota en suinkaan pahemmin kannata. Ihmettelen kyllä vähän tätä menoa, niin kuin täällä monet ovat ihmetelleet. Ei sen kummallisempaa enää tässä puheessa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jatkan ensin edellistä puheenvuoroani.

On ollut todella hämmentävää, että hallitus pyrkii estämään keskustelun täällä tänä iltanakin, keskustelun nimenomaan köyhyydestä ja vaikeammassa asemassa olevien ihmisten tilanteesta. Näin on tapahtunut pääministeri Vanhasen suulla jo aikaisemmin tämän kevään aikana ja, taisi olla, jo viime syksynä ja nyt tänään valtiovarainministeri Kataisen ja ed. Mannisen toteamana. Heidän mielestään köyhyys ja vaikeammassa asemassa olevien ihmisten elämästä puhuminen on fraasi, ja voisi kysyä, tuleekohan tästä nyt sitten fraasi, porvarihallituksen sanomana.

Tämän lisäksi hallitus estää keskustelua tekemällä Sata-komiteasta salakomitean. Hallitus ei halua keskustella sosiaaliturvan uudistuksesta eli köyhien, työttömien ja sairaiden ihmisten elämästä ja heidän perusturvastaan. Hallitus kokee ehkä, että ei ole onnistunut työssään vähentämään köyhyyttä, elikkä se ei myöskään tätä halua nostaa keskusteluun ja kokee sen varmasti tästäkin syystä vaikeaksi. Mutta voin sanoa, että me sosialidemokraatit haluamme puhua köyhyydestä ja haluamme poistaa köyhyyden ja olemme sitä täällä myös tänään vaatineet.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit vaativat oikeutta muun muassa henkilökohtaisen avustajajärjestelmän saamiseen jokaiselle sitä tarvitsevalle vammaiselle. Tämä, kuten jo totesin, on sisältynyt meidän vaihtoehtobudjettiimme. Esimerkiksi Ruotsissa lähdettiin 90-luvulla lamasta huolimatta yksimielisesti kehittämään avustajajärjestelmää subjektiiviseen oikeuteen perustuen. Nimenomaan lähtökohtana oli ihmisen oikeus. Ruotsissa tuki on myönnetyissä viikkotunneissa laskettuna nelinkertainen Suomeen verrattuna. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä on kyllä varaa hoitaa tämä ihmisoikeuskysymys kunnialliselle tasolle.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaaliturvan taso on Suomessa huono. Suomi on sosiaaliturvaltaan Italian ja Britannian tasoa, kun sosiaalimenot lasketaan prosentteina bruttokansantuotteesta. Stakesin viimeisimmät tilastot osoittavat, että perinteinen viiteryhmä — toiset Pohjoismaat — on karannut kauas. Ohi menevät myös Saksa, Itävalta, Ranska, Belgia ja Sveitsi. Suomi pärjää muille Pohjoismaille vain lapsilisien vertailussa, mutta toimeentuloturva, päivärahat ja eläkkeet sekä työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden taso ovat Suomessa selvästi pienempiä. Ainoa poikkeus ovat asiakasmaksut, joita peritään Suomessa eniten ja hallituksen asiakasmaksukorotusten myötä entistä enemmän.

Sosiaaliturvan uudistaminen on Sata-komitean valmistelussa, mutta uudistuksen sisältöä voimme vain arvailla. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että taloudellisesti heikommassa asemassa olevien tilannetta on parannettava. Valiokunta huomauttaa, ettei kehyksiin sisälly sosiaaliturvauudistukseen liittyviä muutoksia, vaikka uudistuksen aloittaminen edellyttää voimavaroja jo tällä kehyskaudella. Juuri näin: Aitoa uudistusta ei voida toteuttaa siirtämällä rahaa yhdeltä edunsaajaryhmältä toiselle. Sosiaaliturvaan vaaditaan uudistus, joka poistaa väliinputoamisen ja köyhyyden sekä kannustaa työhön ja toimintaan.

Sosialidemokraatit ovat vaatineet esimerkiksi, että työmarkkinatuen tasoa on nostettava toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi ja pientä eläkettä saavien toimeentuloa on parannettava. Hallituksen on myös turvattava työvoimatoimistojen ja työvoimapalvelukeskusten monipuoliset palvelut. Myös työttömien yhdistysten ja kolmannen sektorin tärkeä rooli vaikeasti työllistettävien ja vajaakuntoisten elämäntilanteen parantajina on tunnustettava ja turvattava. Työllistämisen tukemiseksi pitäisi myös työmarkkinatuen ylläpitokorvausta nostaa nopeasti.

Nyt jo kysytään, muun muassa tänään ministeri Kataisen suulla, millaista vastuullista politiikkaa tämä sosialidemokraattinen linja oikein edustaa. Tiedämme kaikki, että etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa varhaiset ehkäisevät, ennakoivat ja tukevat toimet eivät lopulta ole menoeriä, vaan sijoituksia hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Viime kädessä ne säästyvät tulevaisuuden kustannuksissa ja joissakin tilanteissa moninkertaisestikin. Myöskään inhimillistä puolta ei voi liikaa korostaa. Ketään ei saa jättää. Siihen meillä ei ole minun mielestäni varaa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi pari sanaa huomisesta välikysymyskeskustelusta. Huomisessa välikysymyskeskustelussa on hyvä tilaisuus nostaa esiin yliopistojen perusrahoituksen vajavaisuutta ja muita yliopistojen tulevaisuuteen liittyviä resurssikysymyksiä. Lyhyesti korostan vain valtiovarainvaliokunnan painokasta linjausta, että alueellisesti kattava yliopistoverkko on keskeinen tekijä maamme laadukkaan koulutuksen takaajana. Näin ollen on, kuten mietinnössäkin todetaan, välttämätöntä, että kaikkien yliopistojen asema ja laadun kehittäminen turvataan riittävällä perusrahoituksella. On hienoa, että eduskunnassa vallitsee asiasta yksimielisyys. Tämä on tärkeä periaate tulevaisuudessa, kun yliopistolain muutokset tulevat käsittelyyn.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on mietintönsä liikenneinfrastruktuurin rahoitusta koskevassa osassa kiinnittänyt vakavaa huomiota perusväylänpidon rahoituksen riittämättömyyteen. Kehyspäätöksen mukainen määrärahataso ei poista rahoituksen jälkeenjääneisyyttä. Perusväylänpidon rahoitusta on pakko korottaa lisätalousarvioiden yhteydessä käytettävissä olevan liikkumavaran puitteissa. Huolestuttavaa on, että sinänsä tärkeä puuhuollon turvaaminen on johtanut muun perusväylänpidon rahoituksen alenemiseen. Perustienpidossa kustannusten nousu on merkinnyt noin 25—30 miljoonan euron vuosittaisia lisäkustannuksia. Kustannusten nousu johtaa palvelutason alenemiseen, ellei perustienpitoon löydy rahaa lisäbudjeteissa.

Arvoisa puhemies! Alueellisesti kattava yliopistoverkko on keskeinen tekijä maamme korkealuokkaisen koulutuksen takaajana. Valiokunta korostaakin aivan oikein, että kaikkien yliopistojen asema ja laadun kehittäminen tulee turvata riittävällä perusrahoituksella. Vaikka säätiöpohjainen toimintamalli ja täten elinkeinoelämän rahoitus tehdään kaikille yliopistoille periaatteessa mahdolliseksi, on tietenkin selvää, ettei kaikilla yliopistoilla ja kaikilla aloilla ole käytännössä toimintaedellytykset takaavaa, riittävää mahdollisuutta yksityiseen rahoitusosuuteen. Onkin pidettävä huolta siitä, ettei yliopisto-opetus ja monipuolinen tutkimus vaarannu. Julkinen rahoittajataho ei saa vetäytyä rahoitusvastuustaan. Esimerkiksi vanhassa yliopistokaupungissa Turussa on sellaista akateemista koulutusta, johon elinkeinoelämän rahoitus on kiven alla. Toisaalta on myönteisenä asiana todettava, että Turussa on myös merkittävästi sellaista koulutusta ja tutkimusta, jota yksityinen elinkeinoelämä varmasti haluaa rahoittaa.

Arvoisa puhemies! Sata-komitean valmistelemaa sosiaaliturvauudistusta on syytä kiirehtiä. Uudistuksen sisällöstä tulee pystyä muodostamaan kokonaiskäsitys mahdollisimman pian. Oman arvioni mukaan tärkein osa Sata-komitean työtä on ihmisen riittävän perusturvan tason takaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturvan rahoituksen on kuitenkin oltava kestävällä pohjalla myös pitkällä tähtäyksellä.

Arvoisa puhemies! Suomelle edelleen erittäin tärkeän metsäteollisuuden kilpailukyvystä on huolehdittava kaikin keinoin. On perin valitettavaa, että metsätilojen perintö- ja lahjaverohuojennus tunaroitiin niin kuin se tunaroitiin. Äkkinäinen olisi luullut, että tämä hallituspohja olisi helposti löytänyt kohtuullisen ja oikeudenmukaisen tavan huojentaa myös metsätilayrittäjien verotusta. Myönteisenä signaalina metsätalouden harjoittajille olisi pikaisesti annettava esitys metsävähennyksen kehittämisestä hallituksessa sovitulla tavalla. Tämän esityksen antamista ei saa pitkittää syysistuntokaudelle. Myös ensiharvennushakkuutulon määräaikaista verovapautta koskeva esitys on annettava eduskunnan käsittelyyn vielä kevätistuntokauden aikana, vaikka EU:n komission hyväksymistä saadaan tässäkin asiassa odottaa ties kuinka kauan.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälisten kriisinhallintajoukkojen koulutukseen ja harjoitteluun kansainvälisissä joukoissa sekä operaatioihin osallistumiseen tulisi varata nykyistä enemmän rahaa, mikäli koulutus jo varusmiesvaiheessa todella halutaan Suomessa yleensä järjestää niin, että koulutuksen jälkeen valmiudessa olevat nuoret eivät jää turhautumaan ja taidoiltaan ruostumaan rahan puutteessa kotimaahan ja ettei puskaradio ehkä "turhastakin koulutuksesta" ilman mahdollisuutta käytäntöön johda kansainvälisesti koulutettavien varusmiespalveluun hakeutuvien määrän supistumiseen ja laadun heikkenemiseen. Kotiin ennalta lähtijöiden ja kotiutuneiden työhönohjaus tai jälkihoito tulee järjestää myös sotilaspiireittäin yhdessä terveydenhuollon tai sosiaalihuollon kanssa, jottei Rovaniemen kaltainen tilanne enää toistuisi.

Arvoisa puhemies! Asumiseen ja senioriasumiseen sekä palveluasuntokäytäntöihin suunnataan myöskin huomattavasti valtion rahaa. Hissirakentamisessa tulisi ottaa käyttöön hissejä korvaavat ratkaisut siellä, missä muun muassa museaaliset syyt ovat kuiluhissien rakentamisen esteenä. Hissiavustusten antaminen myöskin kaidehissiratkaisuille tulee vakavasti ottaa ohjelmassa huomioon jatkossa. Museoviraston terrorismi hissirakentamisessa pitäisi saada loppumaan, jotta yksityiset ihmiset voisivat elää omissa kodeissaan, ja arkkitehtonisten porraskäytävien suojelu ei saisi estää näitä ihmisiä asumasta kodeissaan ja häätää vanhuksia vielä vanhoilla päivillään uuteen asuntoon.

Toinen hankala, itse asiassa myös asumiseen liittyvä, ongelma on rekisteröityjen, yleishyödyllisten yhteisöjen järjestämän toiminnan arvonlisäverokäytännöt. Vaikka tällä hetkellä ollaan arvonlisäverojärjestelyissä pääsemässä ehkä jonkinlaiseen tasapainoon, niin siitä huolimatta koko yleishyödyllisten järjestöjen ja yhteisöjen toiminta pitäisi perata alakohtaisesti ihan kokonaan, huolimatta siitä, että edellä mainittu toiminta on selkeää voittoa tuottavaa liiketoimintaa. Ne kuitenkin tulouttavat voiton yleensä yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ja nämä rahat ovat Suomen kokoisessa väestössä huomattava osa sosiaali-, liikunta- ja terveyspoliittista rahoitusta.

Yksi hankalimmista tilanteista on vanhusten palveluasuminen tällä hetkellä. Palvelutaloissa asuvat vanhukset ovat asumismuodosta riippumatta asuinkuluiltaan eriarvoisessa asemassa palvelutalon yhteisten tilojen maksujyvityksessä ja asumisen arvonlisäverotuksessa. Muun muassa sosiaalihuolto- ja kotipalvelua ja terveydenhoitopalvelua saavat ympärivuorokautisessa hoidossa olevat vanhukset ovat alvin ulkopuolella. Sitä vastoin muut palvelujen saajat, joiden ei katsota tarvitsevan kunnallisia sosiaalipalveluja, maksavat asumisen arvonlisäveron myös talon yhteisistä tiloista, kuten keittiöstä, kirjastosta, saunasta, pesulasta tai olotiloista. Tuntuu aika kohtuuttomalta ja itse asiassa yhdenvertaisuusperiaatteiden vastaiseltakin verottaa samasta palvelusta eri perustein. Naurettavin esimerkki lienee se, että lonkkansa murtanut henkilö ei maksa alvia ollessaan terveydenhoidon alaisena toipumassa leikkauksesta, mutta kuntoutuessaan — siirtyessään takaisin normaalisti eläväksi — siirtyy takaisin myöskin alvilliseen asumiseen. Sääliksi käy näitä palvelutalon laskutuksesta vastaavia henkilöitä heidän työssään, kun he joutuvat näitä alveja viikoittain laskemaan.

Arvoisa puhemies! Lisäksi kuntien saamissa rahoissa olisi kouluterveydenhuollon resursseja ja toimintakäytäntöjä määrättävä tarkemmin toteutettaviksi. On ihan täydellistä suunnittelijoiden ja kunnallisten valtuutettujenkin leväperäisyyttä ja välinpitämättömyyttä, kun esimerkiksi Suomen kaikkein suurimman kaupungin terveydenhoitotilastoista voidaan lukea, että kouluterveydenhuollon peitto on 38—62 prosenttia lapsista. Tämä ei voi olla ennaltaehkäisyä. Täytyy toivoakin, että harkinnanvaraiset rahat, joita kunnille menee, todella käytetään kouluterveydenhuollon päivittämiseen.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että vammaisten ja vajaakuntoisten todellista työhönmenoa kannustetaan tässäkin budjetissa. Käteenjäävän tulon tulee kuitenkin turvata toimeentulo, ja mahdollisesti vammasta johtuvan toimintakykyaleneman aiheuttama haitta taas korvataan sitten edelleen muun muassa vammaistuella. Tässä valossa tulisikin tarkastella koko nykyistä lakia työhönmenon aikaisesta eläkkeen lepäämään jättämisestä ja ylimmän vammaistuen maksamisesta, koska eläke voi olla lepäämässä kerrallaan viisi vuotta, mutta haitasta johtuva vammaistuki lakkaa kahden vuoden päästä. Lain logiikkaa on vähän vaikea ymmärtää. Toivottavasti me kaikki pidämme huolen siitä, että kun vammaisten ja vajaakuntoisten työllisyysjärjestelyjä jatkossa kehitetään, niin niissä muistetaan myöskin tarkastella näitä ihmeellisiä rajoja, mitä tässä lainsäädännössä on vuosien varrella kertynyt. Vaikka työ lisääkin usein elämänlaatua, se ei kuitenkaan, ikävä kyllä, paranna, varsinkaan niitä ihmisiä, jotka täyttävät vammaistuen kriteerit.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ongelmien periytyminen eli ylisukupolvinen syrjäytyminen on yksi huolestuttavimmista ilmiöistä Suomessa. Syrjäytyneiden vanhempien kyky auttaa lasta on erittäin vähäinen silloin, kun omakin asema on heikko. Syrjäytymisessä on kyse sosiaalisesta syrjäytymisestä, työelämästä syrjäytymisestä ja kulttuurisesta syrjäytymisestä, ja tämä ilmiö näkyy jo erittäin selvästi osallistumattomuutena yhteiskunnan toimintaan, äänestysprosentin laskuna ja äänestysprosentin suurina eroina taajamien ja kaupunkien sisällä.

On selvää, että kaikkien lapsiperheiden toimeentulo tänä päivänä ei ole huono, mutta suhteellinen köyhyys valitettavasti kuitenkin on jatkanut kasvuaan. Suuri osa köyhistä lapsiperheistä onkin joko yhden tai kahden työttömän vanhemman perheitä. Köyhyyden luoma riskitilanne on todellinen ja vakava, ja meidän on otettava se kyllä vahvemmin huomioon ja yritettävä löytää lääkkeitä tähän asiaan.

Miten köyhyys ja ylisukupolvinen syrjäytyminen näkyy tänä päivänä nuorten elämässä? Se näkyy esimerkiksi niin, että joka vuosi parisataa oppilasta laiminlyö oppivelvollisuutensa ja jää ilman peruskoulun päästötodistusta. Tämän ryhmän tulevaisuudennäkymät ovat erityisen heikot.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2005 lopussa 20 000 nuorta, jotka eivät olleet työssä tai koulutuksessa, eivät olleet ilmoittautuneet työttömiksi, eivät olleet suorittamassa ase- tai siviilipalvelusta. Elikkä yhteensä noin 14 000 nuorta ei ollut suorittanut peruskoulun jälkeistä tutkintoa vuoden 2005 loppuun mennessä. Nuorten miesten lisääntyvä syrjäytyminen on itse asiassa kohtuullisen uutena ilmiönä noussut Suomessa esille. Nuoret miehet ovat se suurin ryhmä myös rikosten uhreissa ja tekijöissä. Heidän osuutensa on suuri tapaturmien ja onnettomuuksien uhreissa.

Vuodesta 2003 eteenpäin on tehty monia parannuksia perhepoliittisiin etuuksiin. Vanhasen hallitukset ovat kohdistaneet toimia juuri niihin perheisiin, jotka eniten menettivät 90-luvun leikkausten vuoksi. Mutta tämä ei tietenkään riitä. Pelkästään perheiden tulotasoa nostamalla me emme edelleenkään pysty selvittämään huono-osaisuuden monimutkaista ongelmavyyhteä. Köyhien lapsiperheiden tilanteen parantamisessa on aivan keskeistä sosiaalisen tuen turvaaminen koko peruspalvelukentässä: neuvoloissa, päivähoidossa, kouluissa ja kotipalvelussa, jota lapsiperheillekin vihdoinkin pitäisi saada.

Sosiaalityössä perinteisesti noudatettu kokonaisvaltainen työote pitää mielestäni ulottaa koko perus- ja lähipalvelukenttään. Suurissa kunnissa juuri tässä ovat sosiaalityöntekijöiden mukaan suurimmat ongelmat. Kunta- ja palvelurakennetta nyt uudistettaessa asiaan pitää kiinnittää vahvasti huomiota. Pidän välttämättömänä resurssien lisäämistä kotipalveluihin. Jos kotipalvelua ja tilapäistä lastenhoitoapua olisi tarjolla myös lapsiperheille, kuten lamaa edeltävänä aikana oli, me voisimme ehkäistä tehokkaasti muun muassa uupumista ja yksinhuoltajien hoivaköyhyyttä.

Moni asia yhteiskunnassamme perustuu kuluttamiseen. Esimerkiksi harrastukset maksavat monelle lapsiperheelle aivan liian paljon. Kuntien nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimessa onkin pidettävä huolta siitä, että harrastukset ovat myös vähävaraisille lapsiperheille mahdollisia. Harrastuksia pitää voida tukea esimerkiksi harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta. Taito- ja taideaineiden osuutta koulussa pitää mielestäni vahvistaa ja kerho- ja harrastustoimintaa lisätä. Kerhotoimintaan olemmekin lisänneet rahoitusta; kerhoja saadaan kouluihin. Myöskään koulujen aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut eivät saa olla esteenä yhdellekään tätä palvelua tarvitsevalle perheelle. Harrastukset ja niihin liittyvät sosiaaliset kontaktit ehkäisevät köyhyyden aikaansaamaa osattomuutta ja syrjäytymistä.

Arvoisa puhemies! Järjestelmän tasolla meillä on paljon tehtävää. Osa tulonsiirroista on sovitettava yhteen uudella tavalla. Tästä on esimerkkinä lapsilisän ja toimeentulotuen suhde. Menossa olevaa sosiaaliturvauudistusta valmistelevassa niin sanotussa Sata-komiteassa koetetaan avata koko monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmä. Tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Myös kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien toimeentulon nykyistä paremmin turvaava malli on Sata-komiteassa kehitteillä, ja sen on oltava valmis 31.12.2009 mennessä.

Sosiaaliturvajärjestelmän on kyettävä huolehtimaan väestöstä koko elinkaaren ajan. Byrokratian määrää järjestelmässä on vähennettävä, minimisairauspäivärahan karenssiaikaa lyhennettävä, sairauspäivärahan ja opintorahan yhteensovittamista helpotettava, omaishoidon tuki ja tuen verotus sekä muut etuudet on yhteensovitettava ja myös osasairauspäivärahan käyttöä edistettävä.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Ensin muutama sana siitä ideasta, että kehykset ylipäätänsä tuodaan tänne vuosittain tarkasteltavaksi.

Tiedän, että valtiovarainvaliokunnan enemmistö on sitä mieltä, että jatkossa riittää, että pääministeri käytännössä ilmoittaa tänne, missä kehyksissä mennään. Itse kuitenkin näen hyvänä sen, että keskustelemme kerran vuodessa nelivuotiskautemme kehysten tarkistamisesta. Silloin edes näennäisesti eduskunnalle annetaan sen budjettivaltaan kuuluva mahdollisuus puuttua muuttuvan maailman aiheuttamiin tilanteisiin ja reagoida niihin joko muuttamalla kehysten sisältöä tai lisäämällä jotakin kehysten päälle.

Valitettavasti hallitus ja hallituspuolueet kuitenkin tulkitsevat eduskunnan budjettivaltaa hivenen toisin. Täällä jo moneen kertaan on todettu, että näillä näkymin kehyskauden ainoaksi liikkumavaraksi, ainoaksi poliittisen päätöksentekovallan tasoksi, jää noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Vaikka ed. Paloniemi äsken ansiokkaasti puhuikin sosiaaliturvan uudistuksesta, niin valitettavasti täytyy sanoa, että tuo summa ei Sata-komitealle varmastikaan riittäisi, jos sieltä aidosti tuotaisiin jotain uudistuksia ulos, ei etenkään, jos tuota samaa 100:aa miljoonaa euroa vuosittain ovat jakamassa ilmastonmuutoksen torjuntaprojektit, erilaiset infrahankkeet ja mahdolliset muut yllättävät menot, mitä vuosittain kuitenkin budjettiimme on tullut. Toisin sanoen hallitus on jo vuosi sitten pitänyt tiukalla menokurillaan huolta siitä, että seuraavan kolmen vuoden aikana tässä maassa ei köyhyyttä poisteta, ei tasa-arvoa luoda eikä myöskään huolehdita Suomen globaalista vastuusta maailmalla.

Arvoisa puhemies! Täällä arvioitiin sitä, olisiko opposition pitänyt tuoda hintalaput tullessaan tähän kehysmenettelyyn. Itse asiassa käsittääkseni oppositio on jo kertaalleen nämä hintalaput aivan eduskuntakauden alussa, kun käytiin varsinainen keskustelu tämän kauden kehyksestä, tänne tuonut. Sen lisäksi muun muassa vasemmistoliitto on jo viimeiset viisi vuotta joka joulu aivan rehellisesti hintalapuin ilmoittanut, mikä on se hinta niille toimenpiteille, joilla me olisimme luomassa oikeudenmukaisempaa Suomea ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Olemme myös esittäneet oman, oikeudenmukaisemman veromallin, joka sekä poistaisi köyhyyttä, kannustaisi töihin että lisäisi myös yritteliäisyyttä. Olemme sen julkisesti täällä esittäneet. Valitettavasti se on ilmeisesti liian yksinkertainen malli, koska se olisi myös hyvin läpinäkyvä malli. Siinä kaikki erilaiset tulomuodot laitettaisiin samalle viivalle, (Ed. Jari Koskinen: Tasavero!) ei niin, että perinnöt tai yrittäjyystulot olisivat jotenkin erikoisessa asemassa. — Meidän mallimme ei ole tasaveromalli, vaan meidän mallimme on se, että 10 000 euroa mitä tahansa tuloa vuodessa olisi verovapaata. Sen jälkeen alkaisi progressio nykyiseen tapaan.

Täällä on puhuttu myös paljon vastuullisesta talouspolitiikasta, ja erityisesti vastuullisesta talouspolitiikasta ovat puhuneet hallituspuolueiden edustajat. Vastuullista talouspolitiikkaa ei kuitenkaan ole kvartaalivoittojen tuottaminen joillekin yrityksille, eikä valtiontalouden päätarkoitus ole tuottaa ylijäämäisiä tilinpäätöksiä. Valtiontalouden päätarkoitus on tuottaa hyvinvointia suomalaisille. Valitettavasti jokainen lapsi, joka tällä hetkellä elää köyhyysrajan alapuolella, on mielestäni osoitus siitä, että tämä hallitus ei suinkaan harjoita vastuullista talouspolitiikkaa, joka tähtää vastuullisen tulevaisuuden rakentamiseen. Lisäksi olen hivenen ihmeissäni siitä, että henkilö, joka täällä vaatii muilta hintalappuja, ei kerro hintalappuja, mitä hallituksen harjoittama politiikka tulee maksamaan 15 vuoden päästä tai 20 vuoden päästä, kun syrjäytyminen, tuloerot ja terveyserot ovat kasvaneet entisestään. Oletan, että lasku meidän kaikkien yhteisesti maksettavaksi on huomattavasti suurempi kuin tällä hetkellä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Olen ilmeisesti ymmärtänyt oikein, kun olen kuunnellut tänään näitä hallituspuolueitten edustajien puheenvuoroja, että porvarihallitusta eivät kansainväliset sitoumukset ja sopimukset sido. Niinpä kehy-rahoista ei tarvitse eikä niistä annetuista lupauksista YK:lle tarvitse ilmeisesti porvarihallituksen välittää. Olen ilmeisesti ymmärtänyt oikein myös sen, että ainakin yhden kokoomuslaisen edustajan mukaan 10 prosentin lapsiköyhyys on ideaali, tavoitetila, johon Suomen pitääkin pyrkiä. Ja olen ilmeisesti ymmärtänyt nyt erään kepulaisen kansanedustajan puheenvuoroista myös sen, että terveyserojen kasvu on ok, koska köyhät kuolevat nuorempina. Vasemmistoliitto ei valitettavasti tällaista oikeudenmukaisuutta ymmärrä, ja senpä takia olemme ... (Ed. Laitinen: Miten niin "valitettavasti"?) — Tai ei "valitettavasti", aivan oikea korjaus ed. Laitiselta. — Emme valitettavasti, vaan emme missään tapauksessa ole hyväksymässä tällaista oikeudenmukaisuutta, vaan haluamme rakentaa huomattavasti parempaa maailmaa kaikille, myös Suomen ja maailman köyhille.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan uudistaminen on yksi hallituskauden tärkeistä tehtävistä, joissa tavoitteina ovat riittävä perusturva kaikille sekä kannustava ja selkeä sosiaaliturva, jolloin luovutaan monimutkaisista prosesseista ja byrokratiasta. Tässä kehyspäätöksessä ei ole huomioitu vielä rahallisesti sosiaaliturvan uudistamisen tarpeita, mutta on selvää, että heikompiosaisten aseman parantamiseen tarvitaan lisärahoitusta. Moni lapsi ja vanhus elää köyhyydessä, mikä on kestämätöntä hyvinvointivaltiossamme.

Sosiaalipolitiikan uudistamiseen liittyy olennaisesti työllisyyspolitiikan uudistaminen. Punainen lanka tässä on se, että kaikki työnteko olisi kannattavaa: työttömän olisi kannattavaa ottaa vastaan pienikin osa-aikainen työ, josta saadut tienestit aina lisäävät toimeentuloa. Tämä on työttömälle myös väylä päästä kiinni työelämään. Korkea työllisyys on tulevaisuuden selviytymisen avainedellytys. On hyvä, että hallitus panostaa matalapalkkatukeen parantaen nuorten työllistymisedellytyksiä, osoittaa rahaa vammaisten palkkatukeen sekä ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen lisäämiseen. Nuorten työllisyyttä tulee parantaa, sillä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että nuorten työttömyysaste on hälyttävän korkea. Tilastokeskuksen mukaan 15—24 vuotiaista oli maaliskuussa työttöminä noin 17 prosenttia.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta suhtautui mietinnössään kriittisesti suunnitelmiin heikentää työsuojelun resursseja, sillä työsuojelun supistaminen heikentää työelämän laatua oleellisesti. On hyvä muistaa, mistä kaikesta työsuojelu huolehtii: lähtien perinteisistä turvallisuus- ja terveysnäkökohdista aina homeasioihin, työtapoihin, yhdenvertaisuuteen ja syrjintään, harmaan talouden ja laittoman työvoiman torjuntaan asti.

Arvoisa puhemies! Kehyskaudelle osoitettu Metson rahoitus on edelleenkin riittämätön, koska se kattaa alle puolet ohjelman minimitasosta. Myös valtiovarainvaliokunta pitää lisärahoitusta tärkeänä, ja sen saaman selvityksen mukaan määrärahat riittävät ohjelman käynnistämiseen. On kuitenkin selvää, että jatkossa tarvitaan lisää rahaa Metsolle. Nykyinen suojelun taso köyhdyttää metsäluontoamme. Kuukkeli ja moni muu laji ovat vaarassa hävitä.

Lopuksi haluan nostaa esiin tämän hallituskauden hyviä päätöksiä. Minimivanhempainrahaa on nostettu 160 euroa kuussa, mikä merkitsee paljon nuorille vanhemmille, kuten opiskeleville perheille. Toinen tärkeä seikka on apurahansaajien, tutkijoiden ja taiteilijoiden sosiaaliturva. Se on nyt hoidettu kuntoon. Työministeriön uusi ohjeistus takaa apurahansaajien työttömyysturvan ennen kuin lainsäädäntötyö saadaan kaikilta osin valmiiksi. Hyvä on myös opintotukeen saatu 15 prosentin korotus. Raideliikennerahoitus ansaitsee kiitosta, sillä rahat rata- ja tiehankkeiden kesken menivät tässä kehyksessä tasan, 50 prosenttia kullekin.

Köyhyyden poistamisessa, ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnonsuojelussa on otettava vastuullisempi suunta. Esimerkiksi Pallas—Ounastunturin kansallispuiston tärvelemistä tunturihotellilla en voi hyväksyä. Loppujen lopuksi hallituskauden menestyksen määrittää, kuinka hyvin onnistumme parantamaan sosiaaliturvaa, vastaamaan kohtaanto-ongelmaan, huolehtimaan tärkeistä terveyspalveluista ja huolehtimaan heikompiosaisista sekä ympäristöstä.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Olen ed. Sirnön kanssa aika pitkälle samaa mieltä kehysmenettelystä ja sen käsittelystä täällä eduskunnassa. Selontekomenettely on mielestäni hyvä. Se antaa mahdollisuuden valiokunnille puuttua ajassa oleviin kysymyksiin.

Ed. Heli Paasio totesi meidän ryhmäpuheenvuorossamme, että menokehys on liian tiukka, ja se on aivan totta. Samalla hän totesi, että samoilla linjoilla meidän kanssamme näyttävät olevan aika monet hallituspuolueen kansanedustajat, jotka täälläkin puheenvuoroja ovat käyttäneet. Niin sanottu jakovara, joka on hyvin, hyvin pieni ja — jos ajatellaan vuosittaista talousarviota — hyvin marginaalinen raha, ei tuo sitä joustavuutta, mitä kehysmenettely kaipaa, varsinkin kun siihen on vielä ladattu sisään, erityisesti myöskin hallituspuolueiden toimesta, sellaisia odotuksia, joihinka ne eivät voi missään tapauksessa tuolla jakovaralla vastata. Tässä suhteessa tätä joustavuutta kyllä enemmän kaipaa.

Mutta varsinaisesti pyysin puheenvuoron, jotta koskettelisin siinä hivenen tätä liikenneinfraa. Tässä mietinnössä todetaan ja halutaan korostaa, että väylänpidon pitkäjänteisyyden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi on aivan olennaista, että vaalikauden liikennehankkeista ja niiden rahoituksesta päätetään kerralla ja että määrärahakehys sisältää vaalikauden alusta lähtien riittävät määrärahat liikenneväylien pitkäjänteiseen kehittämiseen sekä kunnossapitoon.

Tässä korostuu hyvin voimakkaasti nyt tämä meidän puuhuoltomme turvaaminen väylien parantamisen ja investointien osalta, ja se on tietenkin hyvä juttu: meidän täytyy turvata meidän teollisuutemme puuhuolto ja raaka-aineen saanti. Kun nämä on nyt korvamerkittyinä määrärahoina osoitettu näiden väylien kunnossapitoon niin ratapuolella kuin tienpidonkin puolella, niin se tarkoittaa sitä, kun huomioidaan kustannustaso, että muun väyläverkon rahoitus alenee. Tässä perusväylänpidon rahoituksessa ei ole otettu huomioon kustannustason nousua. Asiantuntijakuulemisessa kävi hyvin ilmi, että tuo kustannustason nousu esimerkiksi tienpidossa on semmoiset 25—30 miljoonaa euroa vuositasolla. Tässä tullaan siihen, mikä todetaan myöskin täällä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, että muun väyläverkon rahoitus alenee, ja silloin puhutaan useista kymmenistä miljoonista euroista, noin 20 miljoonasta eurosta vuositasolla. Edelleen valiokunta tuo esille sen, että kehyspäätöksen mukainen määrärahataso ei poista vielä rahoituksen jälkeenjääneisyyttä, vaan on ilmeistä, että perusväylänpidon rahoitusta joudutaan korottamaan lisätalousarvion yhteydessä.

Toteamme tässä mietinnössä, että lisäbudjettirahoitus ei voi kuitenkaan olla pysyvä ratkaisu, sillä se ei anna mahdollisuutta pitkäjänteiseen ja taloudelliseen suunnitteluun, mitä liikennepoliittisella selonteolla nimenomaisesti on tavoiteltu. Itse olen esittänyt jo useampana vuotena, että meidän pitää päästä infrainvestoinneissa pitkäjänteisyyteen ja hakea kansallinen ratkaisu yli vaalikausien, yli hallitusten, siihen, miten me tämän ongelman ratkaisemme. Millään muullahan sitä ei ratkaista kuin varaamalla riittävä rahoitus niin pääväylähankkeisiin kuin myöskin sitten perusväyläinvestointeihin.

Tämä jälkeenjääneisyys sen kun vain kasvaa, ja se uhkaa ihmisten liikkumista ja uhkaa myöskin elinkeinotoiminnan harjoittamista. Tulen Keski-Suomesta, jossa on alemman tason tieverkkoa enemmän kuin missään toisessa maakunnassa, ja me olemme saaneet suurin piirtein vain sen asukasmäärän mukaisen suhteellisen osuuden, noin 5 prosenttia, perusväylänpidon määrärahoista, ja se on merkinnyt sitä, että siellä on tiestö merkittävällä tavalla heikentynyt.

Ruotsin kaltainen ratkaisu näissä Suomen olosuhteissa olisi toivottava, ja sitä me sosialidemokraatit peräänkuulutamme, kun olemme muun muassa jättäneet tähän eriävään mielipiteeseemme tästä oman lausumamme. Tiedän sen, että varmasti hallituspuolueissakin löytyy henkilöitä, muun muassa valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston puheenjohtaja, jotka toivovat, että näin voitaisiin menetellä, mutta se poliittinen tahto vaan puuttuu. Pakko on tietenkin tässä sanoa samalla, että ei sitä poliittista tahtoa ole välttämättä ollut edellisessä eikä ehkä sitäkään edellisessä hallituksessa, mutta me olemme tämän kysymyksen osalta nyt sellaisessa tilanteessa, että ei voi mitään muuta kuin peräänkuuluttaa sitä, että yhteinen näkemys ja tahtotila löytyisi, koska kansallisesta edusta on kysymys, meidän kilpailukyvystämme ja ihmisten liikkumisesta.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Se, mitä ed. Laitinen tuossa lopuksi sanoi liikennerahoista, on totta. Enpä tiedä, kuka siinä nyt sitten ensimmäisen kiven on oikeutettu heittämään. Ei taida olla mikään hallitus Suomessa selvinnyt puhtain jauhoin siitä, että perusväylienpitoon ei rahoitusta ole riittävästi laitettu, ja ehkä ei hallitus nyt vieläkään selviä. Mutta toivossa on hyvä elää — toivo on tärkeä asia.

Herra puhemies! Tämän päivän varmaan paras uutinen liittyen näihin tärkeisiin taloudellisiin asioihin on se, että työttömyysaste on viime vuoden huhtikuuhun verrattuna tämän vuoden huhtikuussa ollut prosenttiyksikön alempi eli noin 6,2 prosenttia. Työllisyysaste on noin 70 prosenttia. Eli oikeaan ja hyvään suuntaan ollaan menemässä, ja se on hyvä. Vaikka kansainvälisessä taloudessa on monia epävarmuustekijöitä, joista osa heijastuu Suomeenkin, niin siitä huolimatta meillä työllisyys on kehittynyt vahvasti ja hyvin eteenpäin. Toivottavasti tämä tahti jatkuu.

Näissä kehyksissä on paljon hyviä asioita. Hallitus on oivalla tavalla panostanut yhteiskunnan kannalta tärkeisiin asioihin, jotka ovat pitkässä juoksussa erittäin tärkeitä, kuten muun muassa liikenneinvestointeihin siinä mielessä, että aloitetaan enemmän hankkeita kuin pitkiin aikoihin. Yliopistojen perusrahoitukseen tulee lisää rahaa, selkeää lisärahaa, puunsaantia edistetään, panostetaan ammatilliseen koulutukseen jne.

Kun lukee tätä selontekoa kehyksistä, niin siinä on kyllä se, mikä on todettu tuossa mietinnössäkin, että osittain täällä kyllä mennään vähän liian pieniin asioihin. Jos mietitään sitä, miten tulevaisuudessa halutaan tätä kehysselontekoa ja siitä käytävää keskustelua ja sen käsittelyä kehittää, niin olen kyllä samaa mieltä kuin valiokunta mietinnössään, että voi kysyä, tarvitaanko tätä joka vuosi, jos tämän on tämäntyyppistä, jos kehyksissä mennään edelleen pieniin asioihin, pieniin yksityiskohtiin, joissa puhutaan muutamista kymmenistä miljoonista euroista tai vaikka 50 tai 100 miljoonasta eurosta. Ne eivät kuulu sinänsä kehyksen juttuihin, koska ei kehyskeskustelu ja kehysselonteko voi olla toinen budjettikäsittely, niin että kehyksiä täällä käydään samalla tavalla ja samalla tarkkuudella läpi kuin varsinaista budjettia käydään.

Kehyksissä pitää olla ne talouden kannalta suuret ja tärkeät linjat, joitten pohjalta sitten tiedetään, missä mennään ja mitä tehdään, ja se on myös viesti ulospäin, ulkomaailmaan, siitä, mikä on kulloisenkin hallituksen talouspoliittinen linja ja miten se näkyy niissä kehyksissä. Toivon, että jatkossa, ovat ne kehykset täällä nyt sitten vuosittain tai joka toinen vuosi, kuitenkin pidättäydytään ja pitäydytään siinä, että on enemmän näitä vähän isompia asioita ja sitten ne vähän pienemmät asiat, vaikka nekin ovat tärkeitä, kuitenkin jäisivät sinne varsinaisiin budjetteihin ja sitten tarvittaessa jotkut asiat otettaisiin myös noihin lisätalousarvioihin.

Herra puhemies! Luin mielenkiinnolla myös valiokunnan mietintöön jätettyihin vastalauseisiin sisältyvät ponnet. Minun mielikuvitukseni ei riittänyt siihen, puuttuisiko sieltä joku yhteiskunnan kannalta tärkeä asia, mistä nyt ei ollut huomattu vielä jotain laittaa, joku muu paitsi yksi asia. En löytänyt kyllä tätä perinteistä työvaltaista maataloutta sieltä mainittuna. Se on varmaan jäänyt vanhoista pohjista pois, mutta ehkä sitten seuraavassa mainitaan jälleen kerran, että työvaltainen maatalous on tärkeä asia ja siihen pitää panostaa. (Ed. Laitinen: Meillä ei ole vanhoja pohjia!) — Teillä ei ole ehtinyt olemaan montaa kertaa vielä vanhoja pohjia, mutta vuoden päästä on vähän enemmän pohjaa. Se helpottaa tuota vastalauseiden tekemistä.

Mutta, herra puhemies, yksi mielenkiintoinen asia. Kun mietin sitä, miten edellinen hallitus näitä kehyksiä teki, ja kun täällä on väitetty tänäänkin useamman kerran, että kehykset ovat tiukat, niin kaivoin esille edellisen hallituksen viimeisimmän kehysselonteon eli kehykset vuosille 2007—2011. Ja mitä siellä sitten oli arvioitu vuodelle 2009, joka nyt on se seuraava maali tällä hallituksella? Se edellinen hallitus, se Lipposen ykköshallitus, jossa sosialidemokraatit olivat mukana, arvioi, että vuonna 2009 valtiontaloudessa kehyksiin käytetään kaikkiaan rahaa noin 31 280 000 000 euroa. Mikä on summa nyt, kun puhutaan tulevasta vuodesta? Se on 35 780 000 000. Eli siihen verrattuna, mitä edellinen hallitus arvioi, paljonko valtio käyttää rahoja, nykyinen hallitus arvioi, että se käyttää 4,5 miljardia enemmän rahaa eli 27 miljardia vanhaa mummonmarkkaa. Eli 4,5 miljardia euroa enemmän tämä hallitus panostaa erilaisiin hyviin kohteisiin, erilaisiin asioihin, kuin se edellinen hallitus arvioi, että on varaa tai ylipäätään mahdollisuus tällä hetkellä käyttää. Eli se kertoo siitä, että hallitus on panostanut hyviin kohteisiin ja panostaa jatkossakin. Se on 15 ... (Ed. Saarinen. Onko rahat inflatoitu?) — Se ensimmäinen luku, minkä sanoin, on vuoden 2007 hintatasossa, elikkä siinä inflaatio on silloin otettu huomioon. — Eli se on 15 prosenttia enemmän kuin silloin on arvioitu.

Herra puhemies! 5 minuuttia ja 3 sekuntia.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä useat kansanedustajat ovat ottaneet esiin ongelman syrjäytymisestä ja varsinkin nuorten miesten syrjäytymisestä. Viimeksi ed. Paloniemi otti tämän kysymyksen esiin, ja se on todellakin tärkeä asia. Nyt kun puhutaan syrjäytymisestä, täytyy muistaa, että ne juuret ovat jo lapsuudessa. Ja kyllä meillä tällä hetkellä on paljon puutteita turvaverkostossa ja palveluissa, nimenomaan kuntien palveluissa, joilla voidaan varhaisessa vaiheessa syrjäytymiseen puuttua. Muun muassa lapsiperheiden kodinhoitopalvelut ovat tällä hetkellä varsin heikot. Samoin kouluterveydenhuollon resurssit ovat todellakin puutteelliset.

Toivon, että edustajat kiinnittäisivät huomiota tähän mietintöön liitettyyn vastalauseeseen 1 kuuluvaan ponteen 2, jossa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että kuntien rahoituspohjaa pitää vahvistaa, jotta kunnat pystyvät tulevaisuudessa selviytymään kasvavista palveluhaasteista." Jos todellakin tämä ongelma tiedostetaan ja tähän halutaan parannusta, niin silloin tulee kuntien rahoituspohjaa vahvistaa ja tulee näitä syrjäytymistä ehkäiseviä tärkeitä palveluja myös vahvistaa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä selontekokeskustelu valtiontalouden kehyksistä on mielestäni ollut hyvin antoisaa, ja ehkä ihmettelyni kohdistuu siihen, että opposition puolelta on esitetty tässä keskustelussa kaikenlaista kritiikkiä. Kuitenkin toimivaa vaihtoehtoa siitä on ollut aika vaikea löytää ja sitä punaista lankaa, niistä arvosteluista ja varsinkin uusista esityksistä.

Mutta on tärkeää huomata, että talouskehitys Suomessa viime vuosina on ollut erittäin hyvää, jopa poikkeuksellisen hyvää. Bruttokansantuotteen kasvu vuonna 2006 oli 5 prosenttia ja viimekin vuonna vielä 4,4 prosenttia. On syytä muistaa, että tällaiset kasvuluvut ovat kuitenkin onnistuneen talouspolitiikan seurauksia. (Ed. Laitinen: Lipposen hallitusten!) Totta kai siinä on kansainvälisenkin talouden kehitysnäkymiä, mutta on muistettava, että meillä on myös kansainvälisessä taloudessa Suomen kannalta todella ikäviä asioita. Energian hinnannousun tiedämme kaikki, samoin sen, mikä on euron ja dollarin välinen kurssisuhde tällä hetkellä. Se ei varmastikaan suomalaisia imartele, Suomen taloudenpitäjiä. Siksi on tärkeää pitää tämä talouspyörä pyörimässä ja hoitaa omat asiamme mahdollisimman hyvin.

Taloutemme kannalta toinen tärkeä asia, arvoisa herra puhemies, on se, että työttömyys on laskenut hyvin nopeaa vauhtia. Työttömyysaste lähenee parhaillaan 6:ta prosenttia, ja työvoiman tarjontatilanteesta olemme ilmeisesti siirtyneet pysyväiseen työvoimapulaan. Tässä tilanteessa on yksi huolestuttava piirre, joka pitää ehdottomasti kuitenkin huomioida: alueellisten erojen säilyminen edelleen erittäin suurina. Etelä-Suomessa parhaimmissa työvoimapiireissä voi työttömyys olla 4—5 prosentin tienoilla, kun sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Karjalassa puhutaan edelleen luvuista, jotka ovat reilusti yli 10 prosenttia, ja pohjoisessa Suomessa jopa korkeammistakin. Kainuukin on syytä muistaa.

Talouden taivaalla on myös mustia pilviä. Suomen on syytä koko ajan muistaa budjetissa ja taloudenpidossaan ja valtiontalouden kehyksiä määritettäessä, että uhkatkin on otettava huomioon. Yhdysvaltain luottokriisi on edelleen meille kaikille arvoitus. Mitä sille tapahtuu seuraavan vuoden aikana, siitä ei kovinkaan moni taloustieteilijäkään taida tietää juurikaan mitään. Aasian kasvualueiden talouden hyvä vetovoima säilyy edelleen. Se hieman kompensoi tätä USA:n luottokriisitilannetta Suomen kannalta katsottuna, samoin Etelä-Amerikan joidenkin kasvualueiden positiivinen kasvu. Mutta joka tapauksessa tämän kehyskauden aikana joudumme pitämään kansainvälisen talouden tilannetta erittäin tarkasti silmällä, jotta pystymme reagoimaan uuteen tilanteeseen mahdollisimman nopeasti.

Inflaatio on tämän kehyskauden yksi ongelma. Se on pikkuhiljaa ollut kasvussa. Toki siihen pystytään Suomen omilla toimilla hyvin positiivisesti vaikuttamaan, niin että se pystytään suitsimaan. Mutta inflaation uhka on siinä, että kilpailukykymme rapautuu, ja järkevällä budjettipolitiikalla ja kehyspolitiikalla pystymme inflaatiota todellakin vähentämään ja saamaan aikaan hyvää kasvua niin, että inflaation vaikutus kansantalouteemme pikkuhiljaa vähenee. Tämän vuoden suuret inflaatiopiikithän aiheutuivat osittain tietenkin palkankorotuksista ja monesta muusta tekijästä, mutta on syytä muista, että ne ovat kertavaikutuksellisia. Ensi vuonna meillä on uudet haasteet edessä.

Koulutuspuolelta, arvoisa puhemies, totean, että ammattikoulutuksen lisääminen kehyskaudella ja oppisopimuskoulutuksen lisääminen 2 200 paikalla on mielestäni erittäin viisasta politiikkaa, koska Suomen teollisuus ja palveluala ja moni muu ala tarvitsee lisää työvoimaa. Työvoimapula meillä kuitenkin monilla alueilla on jo elävä ongelma, ja siihen pitää puuttua ammatillista koulutusta lisäämällä. Ja on syytä myös painottaa sitä, että oppisopimuskoulutuspuolella on oltava huolellinen, että saadaan ihmisiä ohjattua uusiin töihin, jos entinen työpaikka on sattumoisin jostain syystä päättynyt.

Metsäpuolelta, arvoisa puhemies, lopuksi sanon sen, että liikennepoliittiseen selontekoon otetut kannanotot perustienpidon ja -radanpidon lisärahoista ovat tietenkin hyvä alku oikeaan suuntaan. Se 165 miljoonaa euroa, joka on kehykseen otettu lisää tälle kehyskaudelle, on hyvä alku, mutta korostan, että se on vasta alku. Meillä on perustienpidon puolella varsinkin isoja ongelmia, ja on tärkeää, että liikennepoliittisessa selonteossa otetaan vahvasti siihen kantaa. Olen kyllä jo esittänytkin molemmissa valiokunnissa, sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa että talousvaliokunnassa, että perustienpidon ja -radanpidon osalta otettaisiin käyttöön kiinteä vuosittainen määräraha, jolla pystyttäisiin varmasti pitämään tiet edes kohtuullisen hyvässä kunnossa ja nykyistä kuntoa parantamaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: On tärkeää, että metsäteollisuuden kannalta toiminnan ongelmat otetaan vakavasti ja saadaan kehitystä aikaan hyvää tiepolitiikkaa ja väyläpolitiikkaa harjoittamalla ja myös metsäpolitiikan puolella pidetään huoli, että Venäjän puutullien myötä, kun tuonti vähenee, kotimaista puuta käytetään yhä enemmän. Veropolitiikalla on tulevaisuudessa siinä tehtävässä erittäin suuri arvo.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Sen verran kommentoin edustajakollega Hoskosen puheenvuoroa, että hän niin kuin kaikki muutkin kansanedustajat tietää, että meille asiantuntijat ovat kertoneet, että liikenneministeriön määrärahojen ostovoima heikkenee oleellisesti, vaikka nimellissummat kasvavat, heikkenee jopa siinä määrin, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin todetaan raideliikenteen osalta, että jo liikenneturvallisuus — siis ajatelkaa, Valtionrautateiden liikenneturvallisuus — on huononemassa. Kuka astuu rivistä, jos ja kun jotakin tapahtuu, kun tämä on kaikki meille todistettu, kaikki on kirjoissa ja kansissa? Astukaa sitten rivistä. Toivon sydämestäni, että olen totaalisesti väärässä, mutta nämä ovat asiantuntijoitten kertomuksia, että liikenneturvallisuus meillä rautateilläkin huononee alenevan rahoitustason johdosta. Vaikka nimellissummat kasvavat, hintataso on niin paljon noussut, että ostovoima määrärahoilla on huonontunut.

Tekstit ovat mietinnössä loistavan hyviä; johtopäätös on perin outo. Noiden tekstien pohjalta olisi toivonut, että valtiovarainministeri olisi edes vaivautunut lukemaan tämän mietinnön, niin että hän olisi voinut sitten täällä keskustelussa vähän paremmin osallistua siihen. Nyt hän oli kyllä vähän lintulaudan tyyppisesti ihan ulkona asiasta. Johtopäätös on hyvin outo — eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta — kun melkein joka palstalla osoitetaan epäluottamusta hallituksen tavalle hoitaa asioita. Tämä johtopäätös on kerta kaikkiaan väärä, jos ainoaksi anniksi nyt eduskunnalle jää se, että kannanottotasolle nostetaan joku tällainen kirjanpitotavan muutosvaatimus, joka siis ei maksa euron killaa. Hyvä sinänsä, lisää informaatiota, mutta ei siinä ole sellaista rotia, jota nyt tarvittaisiin tämän kansakunnan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.

Sosialidemokraattien vastalauseeseen on pitkälti kirjattu kannanottotasolle sellaisia mietinnön tekstiosan mainintoja, jotka sieltä olisi voitu hallituspuolueittenkin voimin nostaa kannanotoiksi. Valitettavasti vaan hallituspuolueitten edustajat jäivät vähän puolitiehen. Heiltä puuttui rohkeutta kannanottojen esittämiseen, vaikka tekstissä selvästi tunnustavat nämä tosiasiat. Olisi kannattanut mennä vielä askel pitemmälle.

Ministeri Katainen syytti täällä alkuillasta SDP:tä tuhlailusta. Totean vaan, että sosialidemokraatit kannattavat ylijäämäistä valtiontaloutta. Vuoden 2007 valtion tuloarvio ylittyi tulojen osalta niin, että arviointivirhe oli noin 4 miljardia euroa. Sosialidemokraattien budjettiesitykset, poiketen hallituksen esityksestä tälle vuodelle, olivat 1,2 miljardin tasoa. Eli pelkällä tuloarvion arviointivirheellä olisi, jos niin olisi haluttu, voitu kattaa sosialidemokraattien budjettimuutosesitykset neljäksi seuraavaksi vuodeksi. Tosin meillä oli tasapainossa meidän varjobudjettiesityksemme, niin että me emme tarvinneet tätä katetta, mutta tämä kertoo jotakin siitä, kuinka vähän me sittenkin esitimme muutoksia hallituksen esitykseen.

Pääasiassahan me olimme hallituksen budjettiesityksestä samaa mieltä, joiltakin osin eri mieltä. Ja mistä me olemme olleet eri mieltä? Esimerkiksi siitä, että meidän mielestämme nykyisen hallituksen veropolitiikka ei ole enää oikeudenmukaista eikä tasapuolista. Se on kerta kaikkiaan epäoikeudenmukaista ja suosii rikkaita erittäin vahvasti. Mehän olemme kannattaneet esimerkiksi perintöveropuolella juuri niitä asioita, joita me vaalien alla itsekin esitimme, koskien näitä pieniä perinnönsaajia, pieniä perintöjä. Emme vaan saaneet niitä aikaiseksi aikaisemmin. Mutta sellaista verovapaata rikkaitten rälssiä emme ole kannattamassa.

Meidän näkemyseromme koskee myöskin valtionvelan lyhentämistahtia. Me olemme Luxemburgin jälkeen vähävelkaisin maa koko Euroopassa, niin että meillä ei ole sen suhteen mitään vaikeuksia. Ranskan valtiolla, joka on meidän kanssamme samassa kimpassa, on viimeksi ollut ylijäämäinen budjetti vuonna 1973, niin että siinä on yksi malli.

Sitten me olemme eri mieltä sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista: niitä ei saa korottaa, ja jos niitä mennään korottamaan, ne tulot pitäisi jättää kerääjille. Yleensä kerääjä saa jonkinlaisen provision, tässä ei saa edes sitä, vaan ne imuroidaan kunnilta. Se on 60 miljoonan euron ohimarssi.

Oikeistohallituksemme toiminta voidaan kiteyttää niinkin, että tulonsiirrot ja muu sosiaaliturva pysyvät entisellään, mutta vastaavia maksuja korotetaan siten, että ne kyllä sidotaan indeksiin. Kun kokoomuskin piti kynnyskysymyksenä lapsilisien sitomista indeksiin, niin menkää, hyvät kollegat, tältä osin peilin eteen ja kertokaa, antakaa joku kuluttajansuoja äänestäjille.

Pakkolainaa kunnilta tilanteessa, jossa valtiolla on rahaa, siis tätä "edullista" tarjousta liikenneinvestointien tekemiseksi, pidän myöskin ihan käsittämättömänä temppuiluna — viittaan siihen, että täällä on temppuilusta syytetty. Tämä jos mikä on temppuilua. Kuntatalous on pinteessä, valtiolla on rahaa. Miksi valtio velallisena käyttäytyy näin, ettei maksa velalle korkoa? Onhan tämä ennennäkemätöntä.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen peräänkuulutti täällä vaihtoehtoja, että oppositio vaan sanoo kritiikkiä mutta ei kerro vaihtoehtoja. Arvoisa ed. Hoskonen, opposition kansanedustajat ovat vain tukeneet hallituspuolueiden kansanedustajia, sitä mitä he ovat linjanneet valiokuntien lausunnoissa ja mietinnöissä, jolloinka voi sanoa, että jos sitä vaihtoehtoa hakee ja tukee tässä kohtaa, niin se löytyy valiokuntien lausunnoista ja mietinnöistä, joissa hallituspuolueiden edustajat itse ovat myös kritisoineet hallituksen kehyslinjaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämän päivän uutiset EU:n maatalouspolitiikasta aiheuttavat kyllä syvää huolta suomalaisella maaseudulla. Täällä ei ole tästä asiasta käyty lainkaan keskustelua. Valitettavasti johtava hallituspuoluekin on kääntänyt maataloudelle, maaseudulle aika kylmästi selkänsä, ja se näkyy jopa näin, ettei puheenvuoroissa käsitellä koko asiaa.

Maitokiintiöt poistuvat vuonna 2015. EU:n maatalouden niin sanottu terveystarkastus on käynnissä, ja juuri siihen liittyvät nämä muutokset, jotka tänään toivat syvän huolen kaikille suomalaisille maataloustuottajille. Baltian maiden pääsy täysien EU-tukien piiriin, samanaikaisesti kun muun muassa maitokiintiöjärjestelmä poistuu, aiheuttaa tavattoman syvän huolen suomalaiselle maaseudulle ja maataloudelle.

141-neuvottelut ovat jälleen edessä muutaman vuoden kuluttua, ja se on myös asia, joka on syvän huolen aihe. Tuotannosta irrotettava tuki johtaa kriisiin väistämättä myös Suomessa ruuantuotannon osalta ja muualla maailmassa vielä vakavammin.

Herra puhemies! Olen syvästi huolissani siitä, että koko kehyskeskustelussa näihin rajuihin maatalouden alasajon aiheuttamiin ongelmiin ei ole puututtu millään tavalla. Tämä edellyttäisi ihan oman keskustelun, mutta nyt ei siihen ole aikaa, ja toisaalta täällä ei ole keskustelijoita, koska kaikki maataloutta paremmin tuntevat, ainakin ne, jotka väittävät tuntevansa, ovat olleet poissa tästä keskustelusta. Huoli on kuitenkin todella syvä ja vakava.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi ed. Saariselle näistä tiemäärärahoista ja varsinkin alemman tieverkon rahoista: Kyllä mielestäni se, että on valittu suunta, että määrärahoja pikkuhiljaa aletaan lisätä tämän kehyskauden ja tämän hallituksen aikana varsinkin, on mielestäni oikea suunta, mutta puheessani kyllä totesin, että se on vielä riittämätön toimi. Mutta miten te toimitte esimerkiksi hallituksessa vuonna 95, kun leikkasitte kaikki yksityisteiden rahat pois, käytännössä nollaan? Sieltä on noustu nyt tähän päivään mennessä melkein sille tasolle, mikä vuonna 95 oli.

Mitä tulee näihin muihin kannanottoihin esimerkiksi talousvaliokunnassa ja maa- ja metsävaliokunnassa, niin olen ollut vahvasti tukemassa sitä kannanottoa, että esimerkiksi tierahoihin saataisiin metsäteollisuus huomioiden ja sen tila huomioiden lisää määrärahoja, että liikennepääluokkaan saataisiin lisää rahaa perustienpitoon, niin että nämä muut tiet voitaisiin rakentaa parempaan kuntoon. Tie on pitkä, mutta sille tielle pitää lähteä eikä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) viisastella siitä, kuka tämän ensin keksi.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pienenä oikaisuna ed. Hoskosen sinänsä hyvään puheenvuoroon totean, että silloin 95 hallitus kyllä esitti, että poistetaan yksityisteiden valtionavut, mutta eduskunta osoitti toisenlaista mieltä eduskunnassa valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston mietinnön pohjalta. Satuin olemaan silloisen liikennejaoston jäsen. Sitä johti maineikas Rajamäen rykmentti — anteeksi, siis ed. Kari Rajamäki — ja hänen johdollaan estettiin sen hallituksen huonon esityksen toteutuminen. Pitää paikkansa, että ne 2 miljardin määrärahat ovat olleet niukkoja vähän pitkään, että korjaamisen varaa tässä on ollut. Suomi on nyt vauraampi kuin koskaan aikaisemmin. Nyt olisi myöskin kaikkein parhaat edellytykset korjata tämä epäkohta.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En itse asiassa ole ed. Saarisen tavoin ihan noin positiivinen ed. Hoskosen puheenvuoron suhteen. En nimittäin ymmärrä, miksi hän rinnastaa vuoden 95 tilanteen vuoden 2008 tilanteeseen, jolloin esimerkiksi valtiontalous on aivan toisenlainen. Vuonna 95 valitettavasti tehtiin virheitä. Jokainen silloin hallitusvastuussa tai eduskunnassa ollut myöntää sen, että silloin tehtiin isoja virheitä, mutta toisaalta oltiin aika vaihtoehdottomassa tilanteessa, kiitos Holkerin kulutusjuhlahallituksen ja Ahon ihan väärien ja vääränlaisten korjausliikkeitten hallituksen. Eli silloin valitettavasti eduskunta ja silloinen hallitus asetettiin sellaiseen tilanteeseen, että jouduttiin tekemään ikäviä päätöksiä. Nyt, kuten täällä on moneen kertaan todettu, valtio tuottaa ylijäämää enemmän kuin mitä tarvittaisiin edes lapsiköyhyyden poistamiseen Suomesta. Mielestäni on todella kummallista rinnastaa näitä kahta hallitusta ja niiden tekemiä valintoja.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lipposen hallitus tosiaan teki 95 esityksen, jossa yksityistielaista poistettiin pykälät, joiden mukaan yksityisteitä avustettiin siihen asti ihan pääsääntöisesti. Eduskunta muutti sen niin, että valtio "voi tukea" yksityisteitä sen jälkeen. Mutta ensimmäisenä vuonna, vuonna 96, hallitus esitti nolla markkaa tähän tarkoitukseen, ja sen jälkeen summaa on pikkuhiljaa kasvatettu.

Mutta ed. Hoskonen, ei tässäkään nyt anneta kunnossapitoavustuksiin rahoitusta vaan perusparantamisiin, ja silloin ei voi väittää, että olisi palattu vuotta 95 edeltäneelle tasolle määrärahoissa. Kyllä Vanhasen hallitus on laiminlyönyt yksityisteiden kunnossapitoavustukset ja siirtänyt ne kuntien rasitukseksi ja niiden ihmisten rasitukseksi, jotka noiden teiden varsilla elävät.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin olen puhunut — ed. Kankaanniemi muistaa aivan oikein talousvaliokunnasta — metsämiehen äänellä siitä, että nämä yksityistiekorjausmäärärahat ovat hyvä asia, mutta siihen pitäisi rakennetta muuttamalla lisätä myös hoitoraha. Koko rakenne pitäisi palauttaa siihen, mitä se vuonna 95 oli. Silloin päästäisiin terveeseen tilanteeseen. Kyllä tiekunnat osaavat itse harkita, milloin tiet hoidetaan, milloin korjataan. Ei sitä viisautta tästä salista löydy; se löytyy tiekunnista niistä paikallisista ihmisistä, jotka niitä teitä ylläpitävät. Tämä on se terve linja eikä se, että täällä määräillään, pitääkö joku Lehmänkurkuntie korjata tänä vuonna vai ehkä ensi vuonna.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Aivan lyhyesti. Lehmänkurkuntie pitäisi nyt hoitaa kyllä viimeistään 2009 talousarvion käsittelyn yhteydessä.

Mutta kuntataloudesta on itse asiassa puhuttu täällä aivan liian vähän kehyksien yhteydessä. Otan Kuntaliiton lausunnosta muutamia poimintoja. Siinä todetaan muun muassa se, että erityisesti valtionosuuksien kasvu tulee hiipumaan. Käyttötalouden tulo- ja menokehityksen eriytyminen uhkaa heikentää kuntatalouden tilaa merkittävästi erityisesti ohjelmakauden lopulla. Näin on todellakin käymässä. Tänä vuonna kuntatalous on vielä kohtuullisessa kunnossa, mutta 2009, 2010, 2011 tilanne sen kun heikkenee. Edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen korotusten osalta Kuntaliitto toteaa, että Kuntaliitto ei hyväksy valtionosuusjärjestelmän perusteiden vastaista menettelyä, jossa kunnat pakotetaan — siis pakotetaan — maksujen korotuksiin, mutta maksut viedään valtiolle. Ja erittäin kriittisesti Kuntaliitto muutoinkin suhtautuu hallituksen menettelyyn, jopa kunta- ja valtiosopimuksen vastaisena menettelynä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee verotuksen oikeudenmukaisuuteen, niin täytyy sanoa, että nykyinen hallitus on tässä suhteessa selvästi oikeudenmukaisempi kuin edeltäjänsä. Ministeri Heinäluoman perintöverouudistus viime kaudella merkitsi sitä, että yrittäjien sukupolvenvaihdosten verotusta kevennettiin 60 prosentilla. Nyt prosentti nostetaan 80:een. Eli kun tämä astuu voimaan, niin siitä kevennyksestä 75 prosenttia hoiti Heinäluoma ja vain 25 prosenttia hoitaa nykyinen hallitus. Mutta mielenkiintoista on se, että Heinäluoma, samalla kun tämä muutos tehtiin, vapautti yrityksen perintönä saavat ihmiset myyntivoittoverotuksesta käytännössä kokonaisuudessaan, ja nyt nämä ihmiset pannaan maksamaan myyntivoittoveroa. Se merkitsee sitä, että tosiasiassa yrittäjät kokonaisuutena eivät hyödy tästä. Mutta olennaista on se, että silloin kun jatketaan toimintaa, verotusta kevennetään, ja kun yritystoiminnasta luovutaan, maksetaan veroa. On ehkä syytä muistaa, että tähän perintöverouudistukseen liittyy myöskin se, että leskien ja alaikäisten lasten asemaa olennaisesti parannetaan. Se on sitä sosiaalista veropolitiikkaa jos mikä.

Sitten siitä, kun täällä puhutaan, että Ranska on velkaantunut jatkuvasti. Menkää, keskustelkaa ranskalaisten parlamentaarikkojen kanssa! Yksi heidän suurimpia huolenaiheitaan ja valituksen aiheita on se, että niin suuri osa valtion budjetista menee korkojen maksamiseen. Ja jos meillä on pieni velka, me voimme käyttää ne rahat teitten rakentamiseen ja sosiaaliturvaan eikä tarvitse käyttää siihen, että me maksamme pankeille korkoa. Tässä suhteessa terve talouspolitiikka on tarkoituksenmukaista.

Mitä tulee liikennepolitiikkaan, tältä osin täytyy todeta, että valiokuntahan hyväksyy hallituksen linjaukset liikennepolitiikassa. On tiettyjä toiveita, millä tavalla jatkossa pitäisi kehittää liikennepolitiikkaa ja sen rahoitusta nimenomaan. Mutta täytyy sanoa, että nyt toteutetaan hankkeita enemmän kuin koskaan. Tässä suhteessa hankkeitten lukumäärä ja niitten hinta on poikkeuksellisen korkea, joten uuden rakentaminen on suurta. Mitä tulee sitten teitten kunnossapitoon, niin tältä osin tietysti pitää muistaa se, että rahoitusta kuitenkin lisätään 165 miljoonaa euroa. Kustannukset nousevat, mutta pitää muistaa se, että kun suhdanne kääntyy vuoden, kahden kuluttua, niin kustannukset saattavat jopa alentua tässä tilanteessa. Tämä ongelma, joka kehyksiin syntyy kustannusten noususta, (Puhemies: 2 minuuttia!) tulee vähentymään, ja kilpailu parantaa toki myöskin tilannetta.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ensinnäkin ed. Sasille: Ei voi peruutuspeileihin katsoa istuva hallitus ja sen edustajat. Teillä on valta, te olette voittaneet vaalit. Te voitte jopa korjata aikaisempia virheitä, jos te niin haluatte tehdä. Jos on menty väärään suuntaan, korjatkaa oikeudenmukaisempaan suuntaan.

Me olemme kannattaneet näitten pienten perintöjen verovapautta. Se oli meidän vaaliohjelmassamme, ja sitä me olemme kannattaneet, ja se on hyvä asia. Lesken asema, alaikäiset lapset — tästä me olemme liikuttavan yksimielisiä.

Me olemme kiinnittäneet huomiota siihen, täytyykö niille, joilla jo paljon on, vielä enemmän antaa, kun ei se lisää työllisyyttä, ei se tuo mitään positiivista tähän yhteiskuntaan muuta kuin osoittaa epäoikeudenmukaisuutta. Se on sen yritystoiminnan jatkamisen kannalta ihan marginaalinen asia. Sitä, että annetaan miljoonia miljoonien päälle, ei voi pitää millään mittarilla oikeudenmukaisena. Kuunnelkaa veroalan professoreja, Heikki Niskakangasta esimerkiksi. Lukekaa hänen tekstejään, kutsukaa ryhmään kuultavaksi. Mikään oppi maailmassa ei todista noitten teidän argumenttienne puolesta.

Ed. Sasi, puhutte, että alkaa paljon liikennehankkeita. Niitä alkaa ennätyksellisen vähän tällä vaalikaudella, noin 400 miljoonalla eurolla. Se on todella vähän. Ne on sysätty kaikki seuraavalle vaalikaudelle. Etten sanoisi, että huono maan tapa, jos näin on taipumus asioilla kehittyä. Mutta tällä vaalikaudella käytännössä ei ala uusia hankkeita lainkaan. Tämä on tosiasia.

Jotain 165 miljoonasta: Asiantuntijoina istuivat vierekkäin herra Sailas ja Tiehallinnon pääjohtaja Hirvelä. Kun Hirvelä sanoi, että teitä päällystettiin aikaisemmin 4 000 kilometriä, nyt määrärahat lisättyjen määrärahojen jälkeen (Puhemies: 2 minuuttia!) riittävät 3 000 kilometriin. Ostovoima on siis laskevalla käyrällä. Tämä on tosiasia asiantuntijoitten ilmoituksen mukaan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki on siinä suhteessa — anteeksi, ed. Saarinen on siinä suhteessa — oikeassa ... (Ed. Saarinen: Kiitoksia vaan!) — ed. Rajamäki yleensä hoitaa nämä tieasiat, mutta nykyään ed. Saarinen hoitaa ja oli viime kauden jaoston puheenjohtaja. — Täytyy sanoa, että siinä suhteessa ed. Saarinen on oikeassa, että nyt on syntymässä tietty kasauma vuodelle 2010 mutta erityisesti 2011—2012. Ja tietysti pitää kysyä, onko se tarkoituksenmukaista. Toisaalta nyt meillä on huippusuhdanne, nyt rakentaminen on poikkeuksellisen kallista, ja oikeastaan juuri näinä vuosina, 2008—2009, pitäisi pyrkiä välttämään tierakentamista ja siirtää sitä nimenomaan heikommille vuosille, jolloin se on halvempaa ja myöskin työllisyyspoliittisesti tarkoituksenmukaisempaa. Tietysti sitä suman purkamista pitää ehkä jossakin vaiheessa vielä katsoa: onko syytä suhdannesyistä aikaistaa joitakin hankkeita, ja onko tarpeen jostakin syystä sitten lykätä näitä hankkeita. Ja tietysti, mikä on tärkeätä, kiinnitetään nyt ruuhkaseutuihin, joissa ongelmat ovat kaikkein pahimpia, huomio.

Mitä tulee sitten verotuksen oikeudenmukaisuuteen, niin täytyy sanoa, että sehän on oikeudenmukaista, että jos joku sitoutuu jatkamaan yritystoimintaa, antaa lupauksen siitä ja säilyttää työpaikat, niin hän ei siinä sukupolvenvaihdostilanteessa maksa veroa, mutta sitten kun hän myy sen yrityksen, luopuu siitä, hän silloin maksaa verot ja maksaa kovan veron. Heinäluoman ongelma oli se, että hän meni käytännössä vapauttamaan myyntivoittoverotuksesta ne, jotka ovat saaneet yrityksen perintönä, jotka sitten joskus myyvät sen yrityksen. Arvioni on kaiken kaikkiaan se, että loppujen lopuksi myyntivoittoverotuksen kautta valtio saa enemmän verotuloja kuin tämän perintöverohuojennuksen kautta, sitten loppujen lopuksi. Mutta kohdanto ajallisestihan on oikein, joten tässä suhteessa voidaan sanoa: kyseessä on nimenomaan oikeudenmukainen veropolitiikka.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! On hyvä, että ed. Sasi tunnustaa sen, että tällä vaalikaudella ei todellakaan aloiteta liikennehankkeita aikaisempaa enemmän. Itse asiassa se on tavattoman vaatimaton summa, minkä hallitus käyttää uusiin väyläinvestointeihin. Sen sijaan sinne on ladattu odotuksia tavattoman paljon vuoden 2011 jälkeiselle ajalle, pitkä luettelo hankkeita, jotka kaikki ovat varsin perusteltuja, joita ei kuitenkaan ole priorisoitu, eikä ole myöskään esitetty, millä tavalla ne rahoitetaan. Ja tietysti yksi hanke sieltä puuttuu, tai montakin hanketta, mutta erityisen merkittävä hanke, joka koskee pääväylän osalta etelä—pohjois-suunnassa Nelostien suhteen Vaajakosken osuutta, josta on tulossa nyt sitten kaikkein suurin pullonkaula meidän tiestömme osalta, puuttuu sieltä luettelosta kokonaan. On käsittämätöntä, että liikenneministeri totesi muun muassa niin, että sehän on alueellinen hanke. Liikenneministeri ei nyt näe kovin pitkälle, kun väittää tällä tavalla. Se on mitä suurimmassa määrin kansallinen hanke ja Euroopan tieverkkoon kuuluva tie.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Verotuksen keskeisiä periaatteita on esimerkiksi tiivis veropohja, ja tästä hallitus on nyt luopunut: on lähdetty tekemään aukkoja meidän veropohjaamme.

Sitten toinen johtava periaate on esimerkiksi veronmaksukyky, ja tässäkin hallitus on valinnut ihan uuden tien: keventää semmoisilla suunnilla, joilla on maksimaalisen hyvä veronmaksukyky. Onkos siellä se suurin hätä? Meidän käsityksemme tämmöisestä oikeudenmukaisuudesta poikkeaa ed. Sasin ja kokoomuksen käsityksestä oikeudenmukaisuudesta. Jos meillä olisi sama käsitys, niin ei tämmöistä tehtäisi. Ja se on hyvä, että se tulee täällä julkisesti esiin, mikä on meidän käsityksemme oikeudenmukaisuudesta. Meidän oikeudenmukaisuutemme lähtee siitä, että niille, joilla paljon on, ei pidä antaa enää lisää, he tulevat toimeen muutenkin, heillä on veronmaksukykyä, ja sitten niiden suunnalla, joilla ei ole, meidän pitäisi löytää inhimillisempiä ratkaisuja.

Mutta todella olen iloinen siitä, että ed. Sasi rehellisesti sanoo täällä, että hän pitää tällaista menettelyä oikeudenmukaisena, ja toivon, että voitte sanoa, mihin vero-oppiin se perustuu, kun minä olen kuunnellut professori Niskakankaan alustuksia ja puheenvuoroja ja hän sanoo, että tällaista oppia ei maailmalla ole. Mikään oppikirja ei kehota tekemään tällaista veropolitiikkaa kuin tämä kylmämielinen ja -henkinen oikeistohallitus nyt Suomessa on tekemässä. Tässä on selvä kurssimuutos. Tässä on selvä kurssimuutos aikaisempaan, ja tätä me sosialidemokraatit emme ole valmiit hyväksymään.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tarkoitus oli vastata kysymykseen torstaina, mutta vastaan nyt kuitenkin lyhyesti vielä.

Kyseessähän ei ole kurssimuutos, vaan kyseessä on Eero Heinäluoman viitoittaman linjan jatkumo. Hän kevensi jo yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta, ja nyt sitä jatketaan vain pieni askel eteenpäin, yhden pysäkin verran, kun hän meni monta piirua eteenpäin omalla kaudellaan.

Veronmaksukyky on juuri se keskeinen mittatikku tässä suhteessa. Silloin kun myy yrityksen, saa rahaa käteen, silloin on veronmaksukykyä, mutta jos toinen saa esimerkiksi vanhemmiltaan yrityksen, joka on suhteellisen velkainen, siellä ei ole kovinkaan paljon rahaa, ja jos sitten joutuu maksamaan siitä vielä veroa, niin silloin tietysti joudutaan miettimään, pitääkö yrityksen toimintaa tehostaa, jotta saadaan se enemmän kannattavaksi, ei irtisanota työntekijöitä. Ja kokoomus työväen puolueena tietysti miettii näitten työntekijöitten asemaa tässä suhteessa ja pyrkii turvaamaan sen.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä veropolitiikasta sen verran, että pitäisi muistaa koko ajan perheyrityksistä puhuttaessa, että seuraavan kymmenen vuoden aikana 60 000—70 000 perheyritystä tekee sukupolvenvaihdoksen joka tapauksessa.

Kauhein tilanne syntyy silloin, kun kilpaileva yhtiö esimerkiksi ulkomailta ostaa tämän perheyrityksen pois lakkauttaen sen toiminnan, saa markkinoilta kilpailijan pois — tämähän on se vanha konsti — jolloin työntekijät joutuvat kaikki työttömyyskortistoon ja se, joka myy sen yrityksen vaikka kansainväliselle toimijalle, saa sen hyödyn ja työpaikat menetetään.

Olisi erittäin tärkeää ja Suomen kannalta ihan ensiarvoisen tärkeää, että näissä perheyrityksissä järkevällä veropolitiikalla, mitä hallitus on noudattanut, tuetaan sitä sukupolvenvaihdosta mahdollisimman pitkälle eikä unohdeta sitäkään, että näissä perheyrityksissä on valtavan paljon osaamista vuosikymmenten takaa. Tämän perheyritysten osaamisen menettäminen on monelle maakunnalle ja monelle paikkakunnalle erittäin suuri vahinko, jota ei koskaan saa takaisin. Suomesta on aivovuotona ja tietovuotona viety ulkomaille hyviä yrityksiä — nimiä en viitsi ruveta luettelemaan, niitä on valtavan pitkä jono — ja tätä yritystietämyksen vuotamista ulkomaille ja vääriin käsiin ja työpaikkojen menetystä vastaan pitää tapella. Tämä hallitus on sitä tehnyt, ja itse olen sitä mieltä vakaasti, että tätä linjaa pitää jatkaa, että jokainen suomalainen yritys jatkaa edelleen suomalaisena. Tämä nyt ei ole kansallisten yritysten paineessa kovin helppo tie, mutta sitä on vaan, epäilen, empimättä kuljettava.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Valitan, että on vähän tämmöistä eipäs—juupas-keskustelua, mutta vielä yksi uusi näkökulma.

Ensinnäkään tutkimusten ja selvitysten mukaan eivät perintöveroihin tai sukupolvenvaihdostilanteisiin yritykset ole kaatuneet. Ne verovaravirrat, jotka siellä ovat liikkuneet, ovat marginaalisia niitten yritysten liiketoiminnan laatuun ja laajuuteen nähden. Ne ovat täysin marginaalisia siinä rahavirrassa ja niissä rahaprosesseissa.

Sitten meille asiantuntijat ovat myöskin kertoneet, että yrityksen siirtyessä, sanotaan nyt, isältä pojalle näyttö, tieteellinen näyttö, puuttuu siitä, että yritys jotenkin voisi paremmin, jos se siirtyy suvussa, kuin jos sinne tulee vieraita, uusia omistajia. Tutkimustulokset tukevat sitä, että sellaiset yritykset ovat kuulemma maailmalla menestyneet vähän paremmin kuin sellaiset, jotka ovat siirtyneet suvussa.

En minä vastusta sukupolvenvaihdoksia enkä perheyrityksiä, mutta kyllä siinä on astian makua, että hallitusohjelmaa ovat lobbaamassa niin voimakkaasti sellaiset tahot, joilla tässä asiassa on intressiä, jotka saavat suuria verohelpotuksia ja jotka valitettavasti ovat nyt myöskin näissä meidän vaalirahoituskuvioissa mukana. Niin ikävä asia kuin se onkin tässä yhteydessä ja missä yhteydessä tahansa tuoda esiin, niin tässä on astian makua. Tämä asia jos mikä on hallitusohjelmaneuvotteluissa lobattu niin härskin raskaalla tavalla, että minulla ei ole tietoa mistään muusta vastaavasta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Toveri Hoskonen omaa näköjään taidon virittää keskustelua. Olen itsekin sitä mieltä, että yksin- ja pienyrittäjät ovat se potentiaali, jota ehkä aliarvioidaan Suomessa, ja todennäköisesti myös se voimavara, joka on paljon uskollisempi suomalaisuudelle ja Suomessa pysymiselle kuin osakeomistajat kasvavassa määrin. Pien- ja yksinyrittäjyyttä toki tarvitaan ja niitä mahdollisuuksia tukea pien- ja yksinyrittäjyyttä tarvitaan yhtä lailla. Mutta ihmettelen vaan, että vaalien jälkeen Suomen Yrittäjät tuli itse julki sillä, että se ei pidä perintöveron poistamista yrittäjyyden kannalta mitenkään erityisen tärkeänä, eli siellä koettiin, että suomalaista yrittäjyyttä ja perheyritysten jatkumoa helpotetaan ihan muilla toimilla. Niitä helpotetaan koulutuksella, niitä helpotetaan sillä, että ne ed. Hoskostakin huolestuttavat infrat eli tiet ja tieverkosto pidetään kunnossa ja kulkuyhteydet, julkinen liikenne, ovat olemassa, ja ylipäätänsä sillä, että yrittäjäkoulutusta lisätään Suomessa ja myös yrittäjäkasvatusta. Nämä asiat Suomen Yrittäjät itse painotti tärkeämmiksi kuin tämän perintöveron poistamisen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! En malta olla kommentoimatta tätä keskustelua. Olen monessa asiassa samalla linjalla sosialidemokraattien kanssa, mutta tämän yrittäjien sukupolvenvaihdoksen verokysymyksen suhteen kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen linjaa ja hallituksen esitystä, vaikka meillä ei todellakaan ole mitään tekemistä tämän vaalirahoitussotkun kanssa, johon viittasitte puheenvuorossanne. Ihmettelen hiukan tuota paatosta, jolla tähän asiaan sieltä salin vasemmalta laidalta puututaan, (Ed. Saarinen: Se on niin epäoikeudenmukainen!) sen vuoksi, että kyllähän viime hallituskaudella, jolloin sosialidemokraatit olivat mukana hallituksessa, oli sama suunta. Silloin edettiin yksi askel (Ed. Laitinen: Mutta rajahan kulkee jossain!) ja nyt ollaan etenemässä toinen askel.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Hoskosen kanssa paljolti samoilla linjoilla, että ei Suomessa näillä 60 000—70 000:lla sukupolvenvaihdostilanteessa olevalla nuorella — kaiken lisäksi kyseessä ovat pääasiassa pienyritykset — niin suurta halukkuutta ole jatkaa, jollei siihen jotain helpotusta tule. Tämä on aivan tosi.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen totesi, että ei ole ollut merkittävää vaikutusta niille yrityksille, jotka ovat jatkaneet, sillä, että ovat lahjaveroja maksaneet. Toki näin ovat voineet ne, jotka ovat jatkaneet, todeta, mutta on ensiarvoinen merkitys siinä, saammeko me seuraavan sukupolven yrittämään, sillä, kuinka paljon siinä tilanteessa velkaantuu. Erittäin pelottava näkökulma on se, jos esimerkiksi Honkarakenteen tai Betsetin, jotka ovat maakuntani kohtuullisen suuria yrityksiä, lapset eivät jääkään jatkamaan, vaan ne myydään jollekin isolle kansainväliselle yhtiölle, joka ostaa vain markkinaosuuden. (Ed. Paasio: Välimuotojakin on!) Siksi on tärkeää, että me tuemme yrittäjyyttä ja seuraavan sukupolven vaihtumista. Monille pk-yrityksille tämä on aivan ensiarvoisen tärkeä asia. Kyse on siitä, löytyykö jatkajaa vai ei.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oli ilo kuunnella tätä rakentavaa keskustelua tuolla työhuoneessa pari tuntia. Kyllä näillä puheenvuoroilla nyt asiat taatusti kuntoon saadaan. Muistan edeltävältä eduskuntakaudelta, että kun oppositiosta käsin tätä elämää täällä pyöryläisin silmin ja höröttävin korvin kuuntelin ja katsoin, niin ajattelin, että ei tuo hallitus saa mitään aikaiseksi. Tietysti nyt tältä puolelta pöytää sama huuto käy edelleenkin, ja se varmasti käy seuraavankin eduskunnan aikana.

Minusta yrittäjäasiat ovat aivan liian vähän tässä salissa oikealla tavalla esillä. Vain juhlapuheissa, hyvät kollegat, te yrittäjiä arvostatte, mutta ette täällä. Kyllä sukupolvenvaihdos on yksi keskeisimpiä ja isoimpia asioita, mitä tämä maa tulee pitämään yllä seuraavien viiden—kymmenen vuoden aikana. Siinä mielessä, kuten esimerkiksi ed. Kalmari totesi, (Puhemies koputtaa) jatkon kannalta on äärimmäisen tärkeää, että nämä yritykset jatkavat täällä Suomessa suomalaisina yrittäjinä ja yrityksinä.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Kyllä nyt on pakko sanoa ed. Sasille se, että ette te voi syyttää nykyhallituksen esityksestä ed. Heinäluomaa tai sitä, mitä edellinen hallitus on tehnyt. On selvää ja me tiedämme sen, että edellinen hallitus on edistänyt yrittäjyyttä ja myöskin sukupolvenvaihdoksia tekemällä merkittäviä veroratkaisuja, mutta rajahan kulkee joka tapauksessa jossakin. Tuntuu siltä, että vähän joka asiassa erityisesti kokoomus menee edellisen hallituksen taakse ja perustelee, että kun edellinen hallitus teki näin, ja sillä haetaan pohjaa omalle perusteelle niihin esityksiin, mitä hallitus tekee.

Sukupolvenvaihdoksen osalta olen ed. Paajasen kanssa aivan samaa mieltä. Sillä on merkittävä vaikutus meidän yritystoimintamme jatkuvuuden kannalta. Mutta ei se ole ainut vaihtoehto. Minä tiedän lukemattomia sellaisia tapauksia, sellaisia perheyrityksiä, joissa ei ole suvun sisältä löytynyt jatkajaa, vaan on tullut ulkopuolinen omistaja ja jopa on pystynyt sitten kehittämään toimintaa. Ei se ole, ed. Kalmari, ainut vaihtoehto, että menee ulkolaiseen omistukseen, ei. Totta kai, ihan varmasti myöskin sosialidemokraatit ajattelevat sillä tavalla, että parempi vaihtoehto on se, että löytyy kotimaasta se jatkaja, mutta aina se ei ole perheen sisältä.

Kyllä yrittäjyydestä ja yritystoiminnasta puhuminen tässä salissa ja muutenkin yhteiskunnassa on, ed. Paajanen, lisääntynyt merkittävällä tavalla, ja vakavuusaste on kyllä noussut voimakkaasti.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Edelleen sanon myöskin sen, että pk-yritykset ovat ja tulevat olemaan tämän maan selkärankana. Niistä huolehtiminen on tärkeintä. Suuret yritykset tulevat ja menevät, ja me emme välttämättä niille voi mitään, mutta pk-yritysten säilyttäminen on tärkeää, se on helpompaa.