Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakisääteinen kunnallinen kuluttajaneuvonta on ollut suomalaisen kuluttajansuojajärjestelmän keskeinen vahvuus. Kuluttajaneuvojat sovittelevat vuosittain yli 60 000 ristiriitatapausta, ja näiden ristiriitatilanteiden määrä on nousussa. Myös yhteydenottojen määrä kokonaisuudessaan on edelleen kasvussa. Kuluttajaneuvonnan työkenttä on laaja ja vaatii usein eri lakien ja säädösten hyvää tuntemusta sekä asioiden jatkuvaa seurantaa. Yhteydenottojen ja valitusten aiheet ovat nykyisin monimutkaisia ja vaativia. Asioiden hallitseminen vaatii jatkuvaa opiskelua.

Kunnissa neuvonta on järjestetty yhdistämällä kuluttajaneuvojan virka tai toimi johonkin muuhun kunnalliseen tehtävään. Kuluttajaneuvojan tehtävä on yhdistetty hyvin laajaan kirjoon muita kunnallisia tehtäviä. Näitä tehtäviä ovat muun muassa terveystarkastaja, ympäristönsuojelusihteeri sekä talous- ja velkaneuvoja. Yleisiä yhdistelmänimikkeitä ovat myös erilaiset sihteeri-loppuiset nimikkeet, kuten asuntosihteeri ja lomasihteeri. Joukosta löytyy myös hallintojohtaja, sivistystoimen johtaja ja sosiaalijohtaja. Noin puolella kuluttajaneuvojista on korkeakoulututkinto.

Arvoisa puhemies! Päätoimisia on neuvojista noin kolmannes. Kuluttajaneuvontaan tulevien yhteydenottojen määrä kasvaa, mutta neuvojien määrä vähenee, mikä ei voi olla vaikuttamatta kuluttajien saamaan palveluun heikentävästi. Suomessa on noin 150 kuluttajaneuvojaa. Vuodessa yhteydenottoja kuluttajaneuvojiin on noin 110 000 kappaletta, joista tiedusteluja noin 40 000 ja valituksia noin 70 000 kappaletta. Kuluttajaneuvojat pitävät vuodessa yli 614 tilaisuutta. Yhteydenottoja tiedotusvälineisiin on noin 700.

Kunnallisen kuluttajaneuvonnan ohjaus ja valvonta kuuluu kunnalle. Kunnallinen kuluttajaneuvonta on keskeinen toimija kuntalaisten oikeusturvan ja tasa-arvon toteuttajana. Turvaamalla kuluttajaneuvonnan riittävät resurssit alueen tarpeisiin nähden edistetään kuntalaisten hyvinvointia ja alueen markkinoiden toimivuutta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen mukaan Suomen 24 maistraattia vastaisivat palvelujen käytännön järjestämisestä pääsääntöisesti nimeämällä — tai nimeämättä — neuvojia 56 toimipisteeseen. Kun Suomessa on 150 kuluttajaneuvojaa, epäilen, että neuvonnan siirtäminen maistraatteihin vähentää neuvojien paikallistuntemusta. Valtaosa neuvonnasta suoritettaisiin maakuntien keskuksissa. Mielestäni tässä rapautetaan jälleen julkisen hallinnon mahdollisuutta palvella tasokkaasti ja tehokkaasti kansalaisia.

Kun kuluttajaneuvonta keskitetään, tarvittaisiin myös lisää voimavaroja. Keskitys ei tuo mitään hyötyä, jos toimitaan edelleen pienen henkilöstön varassa suhteessa asioinnin määrään. Mielestäni hallituksen esityksellä ei lisätä kuluttajaneuvonnan laatua. Tässä käy niin kuin valtion paikallishallinnon maakunnallistamisessa. Maistraatit, poliisi, ulosotto, syyttäjät ja kihlakunnat keskitetään maakuntakeskuksiin. Valtionhallinnosta tulee kasvotonta ja paikallisista olosuhteista tietämätöntä, eikä sellaisesta ole kansalaisille hyötyä.