Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan annettavaksi laki Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta. Lailla perustettaisiin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle lääkealan tehtävistä vastaava uusi viranomainen. Esityksen tavoitteena on keskittää lääkehuollon hallinto Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen.

Lääkkeet ovat tärkeä osa terveydenhuoltoa. Lääkkeiden avulla voidaan ehkäistä ja parantaa sairauksia, lievittää oireita ja ylläpitää potilaiden toimintakykyä. Tehokkaalla ja vaikuttavalla lääkehoidolla vähennetään työkyvyttömyyttä ja laitoshoitoa sekä parannetaan terveyttä. Odotettavissa on, että lääkkeiden kulutus ja käyttö sekä lääkekustannukset tulevat kasvamaan väestön ikääntymisen, lääkehoitojen kehittymisen ja uusien lääkkeiden sekä lääkkeillä hoidettavien sairauksien lisääntymisen myötä. Lääkehuollon keskushallinnon tulee pystyä takaamaan väestölle tehokas, turvallinen ja taloudellinen lääkehoito ja lääkehuolto koko väestölle maan eri osissa.

Erityisesti väestön ikääntyminen luo haasteita lääkehoidon kehittämiselle. Käytännöllisesti katsoen kaikki iäkkäät henkilöt käyttävät lääkkeitä, ja 65 vuotta täyttäneistä sairausvakuutuskorvattavia lääkkeitä käyttää yli 93 prosenttia. Tämä kertoo lääkehoidon kehittämisen tärkeydestä.

Suomen lääkehuoltoa on arvioitu eri tahoilla viime vuosina. Yleisesti ottaen näiden arvioiden perusteella Suomen lääkehuolto toimii hyvin ja kattavasti ja lääkkeiden turvallisuustaso on hyvä. Lääkehuollon haasteina on pidetty hallinnon pirstaleisuutta, puuttuvaa koordinaatiota sekä integraation puutetta suhteessa muuhun terveydenhuoltoon.

Arvoisa puhemies! Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtäväkokonaisuuksiksi ehdotetaan lääkealan lupa- ja valvontatehtäviä, lääkealan tutkimus- ja kehittämistehtäviä sekä lääketiedon tuottamista ja välittämistä lääkehuollon ja lääkehoitojen vaikuttavuuden parantamiseksi. Keskuksen uusien tehtävien myötä ja lääkehuollon tehtäviä kokoamalla pyritään parantamaan väestön lääkehuoltoa sekä lääkehoidon turvallisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja taloudellisuutta. Uudistuksen myötä saataisiin lääkkeisiin liittyvää osaamista nykyistä paremmin osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Tavoitteena on myös, että korostuisi nykyistä enemmän väestön ja lääkkeitä käyttävien potilaiden näkökulma.

Arvoisa puhemies! Lääkealan lupa- ja valvontatehtävät vastaisivat pääpiirteissään nykyisiä lääkealan lupa- ja valvontatehtäviä. Nykyinen Lääkelaitos on ollut pääsääntöisesti lupa- ja valvontaviranomainen. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle ehdotetaan uusiksi tehtäviksi lääkealan tutkimus- ja kehittämistehtäviä sekä lääketiedon tuottamista. Ehdotetut uudet tutkimus- ja kehittämistehtävät on tarkoitus resursoida siirtämällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta voimavaroja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen.

Lääkealan kehittämistyötä ovat tehneet useat valtionhallinnon toimijat omilla toimialoillaan. Lakisääteisenä kehittämistehtävänä Lääkehoidon kehittämiskeskuksella on ollut rationaalisen lääkehoidon edistäminen. Lääkehuollon kehittämisestä ovat suurelta osalta vastanneet alan järjestöt. Keskeinen kehittämiskohde on lääkitysturvallisuus. Se käsittää toimenpiteitä lääkkeiden käyttöön liittyvien haittatapahtumien ehkäisemiseksi, välttämiseksi ja korjaamiseksi. Valtaosa lääkitysturvallisuuden haasteista liittyy erikoissairaanhoitoon ja muuhun laitoshoidossa tapahtuvaan lääkehoitoon sekä vanhusten monilääkitykseen. Erityisesti lääkitysturvallisuuden edistäminen laitoshoidossa on kehittämisalue, joka ei ole ollut selkeästi kenenkään vastuulla.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus tekisi tutkimusta ja rakentaisi yhteistyötä erityisesti lääke-epidemiologisessa, lääkepolitiikkaan liittyvässä ja lääketaloustieteellisessä tutkimuksessa. Keskuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnalla tuettaisiin lääkkeisiin liittyvää yhteiskunnallista päätöksentekoa. Keskus osallistuisi, organisoisi ja rakentaisi yhteistyötä lääkealan kehittämishankkeissa ja pyrkisi vaikuttamaan lääkealan yhteistyöhön ja toimintamalleihin. Keskus tuottaisi lääkehoidon hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointeja ja selvittäisi osaltaan rationaalista lääkkeiden määräämistä ja käyttöä. Arvioita tarvitaan myös päätöksenteon tueksi esimerkiksi lääkehankinnoissa, hoitoketjujen valinnoissa sekä hoitosuosituksia laadittaessa.

Keskuksen yksi tärkeä, kasvava tehtäväalue tulee olemaan lääkeinformaation tuottaminen. Keskuksen tehtävänä olisi koota, arvioida ja välittää luotettavaa lääketietoa niin potilaille kuin lääkkeiden käyttäjille kuin myös terveydenhuollon ammattilaisille. Riittävä lääkkeitä koskeva tieto on tärkeä osa turvallista ja tehokasta lääkehoitoa. Lääkkeiden turvallinen ja oikea määrääminen ja käyttö edellyttävät riittävää, ajantasaista ja oikeaa tietoa lääkkeiden ominaisuuksista. Lääkehoitojen monimutkaistuessa myös tarvittavan tiedon määrä kasvaa ja lääkkeitä koskeva tieto muuttuu nopeasti.

Keskuksen organisaatiota rakennettaessa lupa- ja valvontatehtävät sekä tutkimus- ja kehittämistehtävät sijoitetaan toiminnallisesti erilleen. Näin varmistetaan lupa- ja valvontamenettelyn puolueettomuus ja tutkimuksen riippumattomuus. Lupa- ja valvontatehtävien sekä tutkimus- ja kehittämistehtävien sijoittaminen samaan keskukseen on perusteltua, koska se tehostaa tutkimustiedon käyttöä ja käyttökelpoisuutta sekä varmistaa osaltaan, että tutkimusta suunnataan päätöksenteon ja valvontatehtävien kannalta tarpeellisiin aiheisiin. Keskus toimisi siis lääkealan johto-, suunnittelu-, ohjaus- ja kehittämistehtävissä. Lisäksi keskus tekisi hallinnonalan tutkimus- ja kehittämisstrategian mukaista tutkimusta ja hankkisi, arvioisi ja välittäisi muualla tuotettua tietoa päättäjien ja toimijoiden käyttöön.

Esitykseen liittyen Lääkelaitos ja Lääkehoidon kehittämiskeskus ehdotetaan lakkautettaviksi ja niiden tehtävät annettaviksi pääosin perustettavan Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtäviksi. Perustettavalla Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksella varaudutaan siis lääkealan tulevaisuuden haasteisiin. Kun uusi keskus perustetaan, se ei luonnollisestikaan ole heti valmis, vaan kehittyy ajan myötä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtävät on tarkoitus siirtää uudelle sijoituspaikkakunnalle vaiheittain viiden vuoden siirtymäkauden aikana. Siirtymäaikana turvataan Lääkelaitoksen ja Lääkehoidon kehittämiskeskuksen lakisääteisten tehtävien hoitaminen. Erityistä huomiota kiinnitetään lääketurvallisuuden toteutumiseen ja henkilöstön työssäjaksamiseen. Uudistuksessa henkilöstön asema järjestetään ja palvelussuhteiden pysyvyys turvataan siten kuin valtioneuvoston periaatepäätöksessä valtion henkilöstön aseman järjestämisestä organisaation muutostilanteissa on linjattu. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä marraskuuta 2009.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin Lääkelaitoksen tulee sijaita jatkossakin Helsingissä. Miksi näin?

Tähän samaan päätökseen tuli STM:n oma muistio alueellistamisen järkevyydestä 13.1.2005. Siinä todetaan, että Lääkelaitoksen tulee sijaita Helsingissä, koska se tukee organisaation toimintaa. Lääkelaitoksen asiakkaat ovat pääsääntöisesti sijoittuneet Pääkaupunkiseudulle tai Suomen ulkopuolella joustavien lentoyhteyksien ulottuville. Tilanne ei ole neljässä vuodessa muuttunut. Kuopiosta käsin ei käydä päiväseltään Lontoossa kokousmatkalla.

Kaikki tärkeät yhteistyötahot sijaitsevat Helsingissä. Tämä etu on nyt todistettu sikainfluenssapandemian uhatessa. Toiminta ja nopea tiedonkulku on ollut tehokasta juuri sen takia, että kaikki yhteistyötahot — ministeriö, Thl, Huoltovarmuuskeskus, Hus ja Lääkelaitos — sijaitsevat samassa kaupungissa.

Mihin perustuu tämä Lääkelaitoksen alueellistaminen? Voimassa on nimittäin laki vuodelta 2002, jonka mukaan asianomainen ministeriö on aina velvollinen selvittämään uuden yksikön perustamisen yhteydessä sen sijoitusmahdollisuuden maan muihin osiin. Tämä on ehdottomasti kannatettava ajatus silloin, kun todella perustetaan jotain uutta. Suomea pitää kehittää kokonaisuutena, ja kaikkia toimintoja ei pidä Helsinkiin keskittää. Lääkelaitoksen organisaation uudelleenjärjestäminen ja uudelleennimeäminen eivät ole tätä.

Lääkelaitoksen siirto on osa suurempaa projektia. Oikeistohallituksen tavoite on siirtää tällä vaalikaudella 4 000—8 000 työpaikkaa pois Pääkaupunkiseudulta. Samaan aikaan käynnissä on valtion tuottavuusohjelma, jossa valtiovarainministeriö karsii valtionhallinnon virkoja. Hallituksen operaatio koskettaa väestöryhmää, joka vastaa kooltaan jopa kolmea Nurmeksen kokoista kaupunkia.

Ministeri Hyssälä, alueellistaminen on tärkeätä, mutta siitä tulee olla lisähyötyä ja sen pitää tuottaa kokonaissäästöjä. Nyt käy aivan päinvastoin. Taloudellisen taantuman aikana on kiinnitetty entistä enemmän huomiota Suomen talouden kilpailukykyyn. Lääkelaitos kilpailee jatkuvasti toimeksiannoista EU:n vastaavien organisaatioiden kanssa. Laitoksen menestyksellinen toiminta EU:n lääke- ja laitevalvonnan verkostossa ja laadukkaat palvelut tärkeimmille asiakkaille voidaan kilpailukykyisesti turvata pätevän ja osaavan henkilöstön saatavuudella, riittävällä rahoituksella ja asianmukaisesti järjestetyillä työskentelyolosuhteilla.

STM:n suunnitelman mukaan perustetaan uusi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, johon keskitetään lääkehuollon ja lääkehoitoprosessin tutkimus ja kehittäminen sekä lääkehuollon hyvien käytäntöjen levittäminen. Perustettavassa keskuksessa otetaan huomioon lääkevalvonnan ja lääketurvallisuuden lisäksi väestön tehokkaan, turvallisen ja taloudellisen lääkehoidon edistäminen.

Lakiesityksessä ehdotetun lääkealan keskuksen Lakesin toiminnot ovat pääosin samat kuin Lääkelaitoksen ja Rohdon. Virkarakenne on hyvin samanlainen. Vain yhdeksän uutta virkaa tutkimus- ja kehitystehtäviin on luvassa. Näin ollen mikäli entisiä toimintoja ei oleteta lakkautettavan, voidaan kymmenen uuden tehtävän ajatella kuuluvan normaaliin viraston kehittämiseen. Se ei edellytä uudelleenperustamista. Miten ihmeessä ministeri Hyssälä tietää, että uuden keskuksen toiminta paranisi sen avulla, että se siirrettäisiin pois Helsingistä? Toimintojen tehostaminen ja alueellistaminen ovat kaksi aivan eri asiaa.

Olen kysynyt kirjallisesti ministeriltä, miten suuri on Lääkelaitoksen siirtobudjetti. Yllätys: sellaista budjettia ei ole laadittu, ja kustannuksista ei ole tietoa. Tarkastusvaliokunta kiinnitti huomiota Lääkelaitoksen alueellistamisesta tehtyjen kustannusarvioiden eroihin. STM arvioi sen reiluksi 5 miljoonaksi ja Lääkelaitoksen henkilöstö yli 61 miljoonaksi. Tarkastusvaliokunta myös edellytti ministeriön selvittävän, mistä nämä erot voivat johtua.

Alueellistamishankkeesta johtuvien asiantuntijakadon ja resurssipulan vuoksi Lääkelaitoksen budjettiin ennustetaan useiden miljoonien vajetta 2009 budjettikautena. Budjetti on siinä määrin heikoilla, että henkilöstö on huolestunut muun muassa määräaikaisten työntekijöiden virkasuhteiden uusimisesta. Yksi määräaikaisista työntekijöistä on Tamiflu-asiantuntija.

Herää kysymys, kuinka oikeistohallitus tekee poliittisia päätöksiä. Se ei kysy työntekijöiden mielipidettä eikä anna työntekijöiden näkemyksille mitään arvoa. Se ei perusta päätöksiään tutkimustietoon. Se ei laadi edes budjettia, vaan poliittinen päätös saa maksaa mitä lystää.

Oikeistohallitus ei ole piitannut pahemmin edes lainsäädännöstä. Lääkelaitoksen henkilöstö epäilee, että alueellistamisselvitys on tehty lainvastaisesti käyttäen muun muassa itse keksittyä, VN:n suositusten vastaista arviointikehikkoa. Nyt odotamme parhaillaan oikeuskanslerin kantaa asiaan.

Koko asiaa koskeva valmistelu on tehty hätiköidysti ja vastoin hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Henkilöstö epäilee, että toiminta on mahdollisesti ollut jopa yt-lain vastaista. Henkilöstön mielestä laista päättävällä eduskunnalla on oikeus tietää kaikki asiaan liittyvä ja tuntea oikeuskanslerin kanta ennen todellisia päätöksiä. Tähän vaatimukseen voi todella yhtyä.

Lain suullisella kommentointikierroksella kaksitoista yhdeksästätoista lausujasta kritisoi hankkeen tarpeetonta kiireellisyyttä sekä puuttuvia budjettilaskelmia. Lääketeollisuuden eri tahot ovat todenneet, että niiden ei voida olettaa kustantavan alueellistamisesta aiheutuvia menoja.

Oikeistohallituksen käynnistämistä poliittisista toimista johtuen viraston toiminnot ovat pahasti vaikeutuneet, mikä aiheuttaa henkilöstölle ylimääräistä taakkaa. Jopa uusi ylijohtaja vaati viime viikolla tv-uutisissa lisäresursseja pandemian asioiden hoitamiseen.

Kun on ensin saatu kaaos aikaiseksi, niin kuinka se korjataan? Tässä on nyt todella suuri haaste hallituksella edessä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva hallituksen esitys Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseksi Kuopioon ja Lääkelaitoksen ja Rohdon lopettaminen on vastuuton esitys. Se ei noudata alueellistamisasetusta eikä alueellistamisen käsikirjaa. Esitys loukkaa hyvää hallintotapaa, joten on syytä lähettää esitys perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. On moraalitonta ja alueellistamisen käsikirjan vastaista siirtää vakiintunut ja hyvin toimiva laitos toiselle paikkakunnalle. (Ed. E. Virtanen: Helsingistä Kuopioon!)

Laitoksen siirtäminen aiheuttaa valtiolle ylimääräisiä kustannuksia, mikä on hyvin epätoivottavaa tällaisena aikana, kun yliopistot ja monet hallintoviranomaiset taistelevat tuottavuusohjelman kanssa. Tämän esityksen mukaisesti Lääkelaitoksen siirto aiheuttaisi 5,9 miljoonan kustannukset valtiolle, mutta tämä raha ei tule riittämään. Tässä ei ole mukana ollenkaan esimerkiksi lääkelaboratoriota, joten Lääkelaitoksen oma henkilöstö on arvioinut, että siirto tulee maksamaan kaikkiaan 61,3 miljoonaa euroa, ja tämä on eduskunnan tarkastusvaliokunnan selvityksessä. Kuinka monta yliopiston opettajaa ja markkinaoikeuden tuomaria tällä rahalla oikeastaan saataisiin?

Lääkelaitoksen lopettaminen ja sen siirtäminen toisella nimellä Kuopioon on alueellistamisohjeiden vastaista. Ainoastaan täysin uusi toiminta voidaan alueellistamisasetuksen mukaan siirtää kokonaisuutena toiselle paikkakunnalle. Hallitusohjelmassamme on lasten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Tämä hallituksen esitys hajottaa perheet, sillä jos isä tai äiti siirtyy Kuopioon, on epätodennäköistä, että toinen puoliso saa sieltä työtä, joten hän jää yksinhuoltajaksi Pääkaupunkiseudulle.

Hallituksen esitys on hyvän hallintotavan vastainen, sillä siinä yritetään väkisin yhdistää valvonta ja tutkimus, ja tästä on yksi kappale hallituksen esityksessä. Valvoja ei voi työskennellä samassa laitoksessa, missä tehdään tutkimusta. Hän on tehtäväänsä tällöin jäävi. Asiaa on käsitelty todella tässä hallituksen esityksessä ja siihen ei ole selvästi pystytty ottamaan kantaa. Toivottavasti perustuslakivaliokunta ottaa kannan asiaan.

Lisäksi lääketutkimusta tehdään Suomessa kaikissa lääketieteellisissä tiedekunnissa, joita on viisi, ja farmasian laitoksissa, joten lääketutkimusta ei voida enää keskittää yhteen paikkaan. Voitaisiin keskittää lääketutkimuksen koordinaatio, mutta se kuuluisi paremmin Thl:ään kuin tämmöiseen valvonnan ja tutkimuksen yhdistävään laitokseen.

Lääkelaitos oli vielä viime syksynä Euroopan tehokkain lääkevalvontaviranomainen. Nyt alueellistamispäätöksen jälkeen sieltä on lähtenyt kymmeniä asiantuntijoita, ja tänään sain kirjeen, että taas lähti kaksi ylilääkäriä, jolloin esimerkiksi tämän Tamiflu-viruslääkkeen valvonta ontuu tällä hetkellä. (Ed. Rossi: Väki on kiertänyt jo aiemminkin!)

Olen hyvin paljon kunnioittanut ministeri Hyssälää ja hänen osaamistaan, mutta tässä asiassa te olette nyt kyllä väärässä, sillä te todellakin yhdistätte nyt valvontaa ja tutkimusta. Teidän olisi pitänyt yhdistää Lääkelaitos Valviraan eli valvontaviranomaiseen ja lääketutkimus Thl:ään ja sitten alueellistaa sieltä osia sitä mukaa kuin osaaminen eri puolilla Suomea voi ottaa vastaan. Mutta yhtäkkiä koko lääkehoidon erottaminen muusta terveydenhuollosta tällä tavalla ei kerta kaikkiaan tule toimimaan. Olen erittäin pahoillani, että minun on pakko sanoa tästä asiasta, ja katson kyllä olevani aikamoinen asiantuntijakin tällä alalla.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Minä voisin jatkaa siitä, mihin edellinen puhuja lopetti. Hän väitti olevansa asiantuntija lääkevalvonnassa. Sitä minä todella en ole. Minä olen muuten vaan kiinnittänyt huomiota näihin alueellistamispäätöksiin.

Valtiollahan on tehtävänä suojella työvoimaa, ja silloin tietysti uskoisi, että valtio työnantajana ottaisi huomioon omat työntekijänsä ja heidän mielipiteensä. Nyt näitä alueellistamispäätöksiä on enenevästi lähdetty tekemään hyvin kovalla kädellä välittämättä lainkaan siitä, mitä nämä työntekijät sanovat. Tässä tapauksessahan kyseessä on asiantuntijavirasto, jolla on hyvin paljon kansainvälistä yhteistyötä, hyvin korkeatasoisia eksperttejä. Heistähän on jo osa tietysti lähtenyt muille maille eli luopunut valtion, työnantajan, isällisestä otteesta ja mennyt yksityisten palvelukseen, ja tämä tulee jatkumaan. Kun nyt ottaa kuitenkin huomioon, että tässä on kysymyksessä lääkevalvonta ja lääkkeet, niin kaikki tämän Lääkelaitoksen yhteistyöpartnerit, esimerkiksi lääketeollisuus, sijaitsevat Etelä-Suomessa. Silloin tietysti yhteydenotto ja asiakaskäynnit vaikeutuvat huomattavasti. Minusta valtio työnantajana ei voi käyttäytyä sillä tavalla kuin pahin kapitalisti. Luulisin, että pahin kapitalisti alkaa nyt olla aika miellyttävä työnantaja, kun vertaa näihin valtion toimenpiteisiin.

Minua huvitti hirveästi se, kun upseerit, joilla on siirtovelvollisuus, jo protestoivat sitä, että heidän pitäisi siirtyä. Kun normaali valtion työntekijä tai valtion virkamies menee töihin, niin hän menee johonkin työpaikkaan työhön, eikä silloin muodostu mitään siirtovelvollisuutta, (Ed. Rossi: Mitenpä tämä 5 vuoden siirtymäaika?) vaan se tehdään vaan yläpuolelta poliittisista syistä. Tässähän on kysymys tietysti siitä, että varapääministeri saisi jonkinlaisen hienon muistomerkin sinne omaan vaalipiiriinsä.

Mutta sitten tämän asian laillisuudesta. Sekä henkilökunta omista näkökohdistaan että minä olemme kannelleet oikeuskanslerille, jolla on ollut paljon aikaa ottaa kantaa tähän asiaan. Hän ei ole sitä tehnyt, mitä pidän huomattavana puutteena. Kyllä nyt ainakin tällä henkilökunnalla oli oikeus siihen, että he olisivat saaneet kuulla hänen mielipiteensä. Minä kantelin siitä, että tehtiin päätös uuden viraston sijoittamisesta, ennen kuin eduskunta on siitä päättänyt. Nyt luen hallituksen esityksen sivulta 28 seuraavaa: "Ministeriö teki päätöksen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen sijoittamisesta Kuopioon 19. päivänä tammikuuta 2009." Semmoista päätöstä ei ole tehty. Ministeriö teki päätöksen "Lääkealan keskuksen" sijoittamisesta Kuopioon, jos minä nyt muistan sen nimen oikein. Eli tässä nyt yritetään selittää, että valtioneuvosto voi tehdä päätöksen laitoksesta, jota ei ole olemassakaan, ennen kuin eduskunta on sitä käsitellyt. Minusta se on aika innovatiivista juridiikkaa. (Ed. Pulliainen: Keskustelu on huomenna!) Se on todella merkittävää eduskunnan väheksymistä, jos lähdetään siitä. Aalto-yliopistossahan yritettiin samaa, mihin perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota, että on täysin sopimatonta lähteä ennakoimaan päätöksiä.

Tietysti ne, jotka ennakoivat näitä päätöksiä, eivät oikeastaan pidä parlamentarismia minään muuna kuin sellaisena laitoksena, josta hallitus tilaa päätöksiä nopealla aikataululla. Minulle aina muistuu mieleen tässä tilanteessa arvokas jäsen Taisto Tähkämaa keskustasta, joka oli hyvin oikealla oleva edustaja. Kerran me saimme lähetettyä hänet parlamenttivaltuuskunnan kanssa Kuubaan, missä ei ollut hallitusmuoto, joka olisi ollut Taiston sydäntä lähellä. Taisto tuli kotiin, ja hän oli hirveän onnellinen ja sanoi, että hän löysi todella hyvän systeemin, että siellä Kuubassa parlamentti tekee kaiken sen yhdessä päivässä, mihin meillä menee vuosi, eli hyväksyy hallituksen esitykset. Ilmeisesti tässä hallituksessa lähdetään nykyään siitä, että kun hallitus vaan jotain päättää, niin eduskunta on rivissä. Mitä parlamentarismia se on? Se on parlamentarismin väheksymistä.

Nyt kun olen kuullut, että asia tulee perustuslakivaliokuntaan, niin tietysti siellä on mahdollisuus katsoa sitä oikeusperiaatetta, voiko valtioneuvosto päättää laitoksen kotipaikasta, ennen kuin laitosta on syntynyt. Huomauttaisin siitäkin, että tietysti se kotipaikkakin on eduskunnan päätettävissä, jos joku tekee siitä aloitteen.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen perustamisen yhteydessä on keskusteltu paljon alueellistamisesta. Nykyinen hallitus tavoittelee noin 4 000—8 000 työpaikan siirtämistä Helsingin seudun ulkopuolelle. Merkittävä osa työpaikkojen siirrosta on jo toteutettu tai siitä on tehty päätös. Periaatteena on, että alueellistamistoimet kohdistetaan ensisijaisesti uusiin valtionhallinnon työpaikkoihin ja niiden tulee tukea vastaanottavalla alueella jo olemassa olevaa osaamista. Alueellistamispäätökset on kyettävä perustelemaan myös valtiontaloudellisin ja toiminnallisin perustein. Näitä periaatteita ei ole kaikin osin noudatettu, eikä alueellistaminen ole ollut kivutonta.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on 7.5. julkistanut vaatimuksen alueellistamisen vaikutusten selvittämisestä. Taloudellisten, toiminnallisten ja henkilöstöpoliittisten vaikutusten seuranta ja arviointi on valiokunnan mukaan ollut tähän mennessä puutteellista. Lähes kaikilla hallinnonaloilla on ilmennyt ongelmia. Henkilöstön muuttohalukkuus on ollut vähäistä, mikä on usein johtanut kalliiseen tuplamiehitykseen. Myös matkakustannukset ovat kasvaneet.

Uusmaalaisena kansanedustajana tuen Uudenmaan liiton maakuntahallituksen puheenjohtajan Outi Mäkelän kannanottoa, jossa vaaditaan alueellistamisen vaikutusten selvittämistä. Alueellistaminen ei ole ratkaisu Pääkaupunkiseudun erityiskysymyksiin, vaan seurauksena saattaa olla maamme ainoan metropolialueen kilpailukyvyn heikkeneminen. Jos alueellistamista tulevaisuudessa jatketaan, olisi myös Uudenmaan kuntiin sijoitettava osa siirrettävistä valtion toiminnoista.

Arvoisa puhemies! Alueellistamiskeskusten taustalla on ollut huoli maan epätasapainoisesta kehittymisestä. Uudenmaan kansanedustajana olen huolissani metropolialueen kehityksestä. Sitä ei saa vaarantaa päätöksillä, joiden seurauksia pitkällä aikavälillä emme tiedä. Siksi alueellistamisen kokonaisvaikutusten selvittäminen on välttämätöntä, ennen kuin alueellistamista jatketaan. Selvityksen tekijäksi olisi hankittava kansainvälinen taho, jotta tutkimustulokset olisivat mahdollisimman puolueettomia ja totuudenmukaisia.

Sanna Lauslahti /kok:

Herra puhemies! Ed. Asko-Seljavaaran näkökulma, voivatko tutkimus ja valvonta olla samassa paikassa, on oikeastaan oleellisin kysymys tämän lain osalta. Voiko valvova viranomainen samaan aikaan tehdä tutkimusta? Periaatteessa on aina hyvä, että toimintaa kehitetään ja tehtäviä tarkennetaan ja rakenteita uudistetaan, mutta joskus on pakko tietenkin tarkastella, mitä niiden uudistusten taakse tulee. Tältä osin voi todeta, että Lääkelaitoksen osalta pitkälti keskustelu on ollut alueellistamisessa, ja tuleekin mieleen, että lain tehtävänä on perustella, millä hajasijoitetaan Kuopioon Lääkelaitos.

Periaatteessa laki ei käsittele alueellistamista, mutta tässä yhteydessä on pakko asiaa käsitellä, koska se näkyy näissä vaikutuksissa, niin talousvaikutuksissa kuin henkilöstövaikutuksissa kuin sitten niissä selvitystöissä, joita tämän lain takana on. Tuntuu, että vimma alueellistaa on kova. Vimma on niin kova, että työntekijällä ja hänen osaamisellaan tai arvostuksellaan tai perheellään ei ole mitään väliä. Me käsittelemme ihmisiä tässä kohdin kuin matkalaukkuja, lähetämme pisteestä a pisteeseen b. Valitettavasti on kuitenkin kysymys ihmisistä ja heidän perheistään, heidän ystävistään, heidän lastensa ystävistä, koko heidän elämästään. Tuntuu, että työpaikkoja lähdetään siirtämään hinnalla millä hyvänsä.

Tietenkin voi nähdä, että alueellistaminen on monissa tapauksissa perusteltuakin, ja meillä on ihan hyviä paikkoja, joissa on tehty hyviä alueellistamispäätöksiä, jotka eivät ole missään nimessä olleet kivuliaita ihmistenkään kannalta, vaan ovat liittyneet selkeästi uudenlaiseen toimintaan, esimerkiksi sähköisten kanavien käyttämiseen. Lääkelaitoksen kohdalla näin ei kuitenkaan ole. On synnytetty näennäisesti uusi lääkealan keskus, joka kuitenkin pääasiallisesti muodostuu nykyisestä Lääkelaitoksesta. Kyse on enemmänkin nimen muutoksesta eikä useampien toimijoiden muodostamasta aidosti uudesta kokonaisuudesta. Voisi oikeastaan kutsua tätä silmänkääntötempuksi.

Alueellistamisen osalta tietenkin pohdituttaa se, millä tavalla tämä päätös siitä, että Kuopioon on päädytty, on tehty. Oikeastaan voisi sanoa, että on ollut tarkoitushakuista se, että on haluttu saada Lääkelaitoksen toiminnat pois Helsingistä. Tutkimuksessa, jossa arvioitiin eri sijoittamispaikkakuntia, ei ollut nykyistä paikkakuntaa ollenkaan esillä, ainoastaan Kuopio ja Oulu, jolloin voi sanoa, että on ollut kysymys hyvinkin tarkoitushakuisesta toiminnasta.

Toinen kysymys on se, että me kovasti täällä olemme puhuneet viime aikoina rahasta. Rahasta on akuutti pula. Valtio velkaantuu, ja kunnissa taistellaan euroista. Kouluissa eivät riitä rahat opetuksen järjestämiseen, opettajia lomautetaan, luokissa lapset ovat sijaisen puuttumisen takia täysin keskenänsä. Samaan aikaan meillä on tällaisia paikkoja, joista voidaan sanoa, että rahan hassausta. Alueellistaminen on yksi esimerkki tästä. Tuntuu järjettömältä. En keksi tähän mitään muuta selitystä kuin sen, että tässä tehdään politiikkaa.

Toinen, mikä häiritsee näissä selvityksissä, yleensä näissä lakiesityksissä, on se, että on jäänyt näiden taloudellisten vaikutusten arviointi, niin kuin tässäkin laissa. Kustannuksia aliarvioidaan ja jätetään kertomatta. Kun katsoo tekstistäkin, ensin kerrotaan, että lisäkustannuksia tulee 5,4 miljoonaa, mutta samaan aikaan samassa kappaleessa kerrotaan, että ei ole huomioitu 1,2 miljoonan lisäkustannuksia laboratorion siirrosta, ei ole huomioitu konsulttipalveluihin tai muihin vastaaviin 420 000:ta euroa, ja nämä kun lasketaan yhteen, niistä tulee seitsemän miljoonaa. Samaan aikaan meillä on tarkastusvaliokunnan lausunto, jonka mukaan kustannukset ovat 61,3 miljoonaa. Voi olla, että tältä osin henkilöstön arvioinnit ovat hieman yläkanttiin, mutta voisi sanoa, että lakiesityksessä ne ovat taas alakanttiin, että johonkin sinne välille ne varmasti asemoituvat.

Puhumme paljon ihmisistä, työntekijöiden tärkeydestä. Haluamme sitouttaa ja motivoida. Puhumme hyvinvoinnista. Lääkelaitoksen kohdalla työntekijät ovat poliittisen pelin nappuloita, jotka kysymättä siirretään toiselle paikkakunnalle. Ei ole väliä perheillä. Tuntuu, että lain valmistelijoilta on unohtunut, että huippuosaajilla on ammattiylpeys. Huippuosaajat löytävät kyllä sen työpaikan muualta, jos heitä ei huomioida eikä kuunnella. Uuden osaajan löytäminen ja perehdyttäminen vie aikaa ja myös rahaa. Voidaan samalla kysyä, löytyykö Kuopiosta vastaavaa tarjontaa, mitä täältä Pääkaupunkiseudulta. (Ed. Erkki Virtanen: Eihän sitä Kuopiosta voi millään löytyä!) Varmasti löytyy näitä uusia valmistuneita, mutta löytyykö henkilöitä, joilla on myöskin kokemusta alalta?

Uskallan myös esittää kysymyksen: Onko niin, että nykyisten työntekijöiden ei ole tarkoitettukaan siirtyvän laitoksen mukana? Voisiko olla niin, että Lääkelaitoksen siirtäminen Helsingistä Kuopioon onkin oiva keino työllistää alueen omaa väkeä suoraan yhden laitoksen verran? Se on periaatteessa normaalia aluepolitikointia, mutta aika kylmää peliä se on Lääkelaitoksen nykyisten työntekijöiden kannalta.

On myönnettävä, että Suomea tulee kehittää tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Sitä en kiellä. Vastustan kuitenkin tapaa, jossa ihminen jää poliittisen pelin jalkoihin. On parempiakin tapoja kehittää Suomea tasapuolisesti. Luontevampaa olisi tämänkin alueellistamisen rahat käyttää elinkeinopoliittisiin toimiin, siihen, miten me luomme uusia yrityksiä, luomme kannusteita ja tuemme yritysten kasvun vauhdittamista esimerkiksi Kuopion seudulla. (Ed. Erkki Virtanen: Tervetuloa neuvomaan!) Näin tehtäisiin ihan oikeasti uutta rahaa Suomelle ja uusia työpaikkoja, jotka lähtevät etenemään alueen aidoista vahvuuksista.

En kannata tämän lain sisällä olevaa alueellistamispäätöstä. Sen sijaan kannatan aina sitä, että me arvioimme toimintoja uudestaan, lukuun ottamatta tätä tilannetta, että valvonta ja tutkimus eivät voi olla samassa organisaatiossa.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan tuli hiki, kun kuunteli noita edellisiä puheenvuoroja. (Ed. Mustajärvi: Kyllä hiki oli monellakin, kun kuunteli sinua aiemmin!)

Nyt lähetekeskustelussa oleva hallituksen esitys laiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. (Ed. Pulliainen: Terävä havainto kuin mikä!) Lääkelaitoksen siirrosta Kuopioon on viime päiviin asti esitetty ristiriitaisia väitteitä muun muassa siitä, että uudessa sijoituskaupungissa Kuopiossa ei olisi pätevää henkilökuntaa tarjolla, ja joku edustaja on jopa väittänyt muuton olevan perustuslain vastaista. (Ed. Pulliainen: Sitähän tutkitaan!)

Asia on juuri päinvastoin. Pohjoissavolaisena kansanedustajana voin sanoa: Kuopio on mitä parhain paikka lääkealan keskukseksi. (Ed. Pulliainen: Kyllä Oinonen sen tietää!) Kuopiossa on yliopisto, joka nimenomaan antaa korkeatasoista terveydenhuoltoon ja lääkealaan liittyvää koulutusta. Tietojeni mukaan lääkelaitoksessa avoimena oleviin virkoihin oli hakuvyöry. Ylilääkäreiden avoimia virkoja haki 17 lääkäriä ja erikoistutkijan virkaa peräti 75 pätevyyden omaavaa henkilöä. Mitäs siihen sanotte, vastustajat?

Unohtaa ei myöskään sovi sitä faktaa, että Itä- ja Pohjois-Suomesta on muutettu etelän suuriin kaupunkeihin työn perässä. On mielestäni kohtuullista, että maakuntamme saa jotain vastineeksi tästä työvoimasta ja hyvinvoinnista, jota he ovat verovaroillaan uusille asuinkunnilleen vuosikymmeniä antaneet. On täysin ymmärrettävää, että muutosvastarinta on suurissa muutostilanteissa yleistä, ja se on jopa inhimillistä. Monien etelään jo kotiutuneiden muuttohalukkuus takaisin pohjoiseen ei ole järin suuri puhumattakaan etelässä syntyneiden ja ikänsä täällä asuneiden Lääkelaitoksen työntekijöiden kohdalla. (Ed. Asko-Seljavaara: Että väkisin vaan!) On varmasti vaikeaa sulattaa ajatusta muuttamisesta, kun lapset ovat tarhassa tai koulussa ja puolisolla on työpaikka.

Arvoisa puhemies! Kuopio ei kuitenkaan ole mikään kyläpahanen kinttupolun päässä, vaan moderni ja vireä koulutuksen ja itäisen Suomen liikenteen keskus, josta on suorat lento-, bussi- ja junayhteydet muun muassa Helsinkiin. Kuopio on toivottanut muuttajat tervetulleiksi ja on julkisesti ilmoittanut tekevänsä kaikkensa, jotta etelästä muuttavat uuden Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen työntekijät löytävät Kuopiosta uuden asunnon ja lapset saavat paikat kouluissa ja puoliso töitä.

Arvoisa puhemies! Toivon hallituksen pitävän päänsä Lääkelaitoksen siirtämisestä Kuopioon.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Laki Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta on mitä kannatettavin esitys, ja Matti Vanhasen hallitukselle, erityisesti sosiaali- ja terveysministeri Hyssälälle, kiitokset ennakkoluulottomasta ja rohkeasta päätöksenteosta.

Herra puhemies! Alueellistamisen lähtökohtanahan on alueellistamislaki ja sitä koskeva alueellistamisasetus. Alueellistamisselvitys on tehtävä, kun perustetaan uusi yksikkö tai toimisto; toiseksi, kun laajennetaan olemassa olevaa toimintaa olennaisesti; tai kolmanneksi, kun organisoidaan olemassa olevaa toimintaa merkittävästi uudelleen.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen osalta toteutuvat kaikki kolme edellä mainittua. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei yksikään!) Lääkeasiat ovat ajautuneet pirstaleisesti ministeriön eri virastoihin: Lääkelaitos, Lääkehoidon kehittämiskeskus, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, lääkkeiden hintalautakunta, Stakes, Ktl ja Kela. Virastoissa on tehty päällekkäistä työtä, ja niiden välinen yhteistyö on ollut heikkoa. Tästä mainitaan muun muassa professori Jussi Huttusen selvitysraportissa.

Nyt käsiteltävänä olevan lain tarkoituksena on koota hajallaan olevat lääkeasiat yhteen virastoon. Lisäksi Lakesiin tulee täysin uusina tehtävinä lääkehoitojen hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointi, eli arvioidaan, onko lääke hintansa väärti. Lääke-epidemiologinen, lääkepoliittinen ja lääketaloustieteellinen tutkimus ovat mukana myös, ja tämä tarvitaan lääkehoidon turvallisuuden ja taloudellisuuden takaamiseksi.

Rokotteiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointi on erittäin ajankohtainen ja tärkeä asia, sillä uusia kalliita rokotteita kehitetään koko ajan, siis niitä, joita otetaan kansalliseen rokotusohjelmaan. Lisäksi tulee vielä lääkkeitä koskevan tiedon arviointi ja välittäminen väestölle ja terveydenhuollon ammattilaisille. Tämä edistää rationaalista lääkkeiden määräämistä ja käyttöä.

Lääkehuollon ja lääkealan yleinen kehittäminen mukaan lukien apteekkitoiminta: Suomalaiset tekevät vuosittain noin 70 miljoonaa apteekkikäyntiä. Se on voimavara, jota on hyödynnettävä paremmin terveydenhuollossa.

Kyse on siis uuden tyyppisestä virastosta, jossa lääkkeiden ennakko- ja jälkivalvonnan lisäksi ovat mukana uudet tehtävät.

Arvoisa puhemies! Kuopioon on muodostunut vahva lääkealan osaamiskeskittymä, joka kattaa kaikki nykyaikaisen lääkevalvonnan osa-alueet mukaan lukien lääkehoidon vaikuttavuuden arviointi. Nykyisen Lääkelaitoksen henkilöstöstä yli kolmanneksella on farmasian alan ja vajaalla viidenneksellä lääketieteen tutkinto.

Lääkelaitoksella on ollut rekrytointiongelmia asiantuntijavirkoihin jo pitempään ja henkilöstön vaihtuvuus on ollut suurta. Pääkaupunkiseudulla on tarjolla runsaasti kilpailevia työpaikkoja lääkealan osaajille. Asiantuntijatyövoiman saatavuus tulee olemaan Kuopiossa parempi, sillä yliopistosta valmistuu vuosittain 130 lääkäriä, 50 proviisoria ja 130 farmaseuttia sekä useita kymmeniä lääketieteen ja farmasian tohtoreita.

Kuopion yliopistosta valmistuneita ja sen kampuksella työskenteleviä asiantuntijoita toimii runsaasti Lääkelaitoksessa, lääkkeiden hintalautakunnassa, Kelan tutkimus- ja kehitysosastolla ja lääkealan kansainvälisissä arviointitehtävissä. Kuopiolaiset asiantuntijat toimivat jo nyt myös lääkevalvontaan liittyvissä ydintehtävissä. Farmasian koulutuksessa panostetaan lääkevalvontaan liittyviin opintojaksoihin ja kansainvälisessä toksikologian maisteriohjelmassa keskitytään erityisesti riskien arviointiin. Lääkkeiden myyntilupahakemuksia arvioitaessa riskien arviointi suhteessa lääkehoidosta saataviin hyötyihin on ydinkysymys. Biologiset lääkkeet ovat Lääkelaitoksen painopistealue Euroopan unionin lääkevalvonnassa. Kuopion yliopisto on erityisesti profiloitunut biologisten lääkkeiden kehitykseen ja tutkimiseen, mikä luo vahvan pohjan näiden lääkkeiden tehon ja turvallisuuden arviointiin. Kuopion yliopiston geenilääkkeiden tutkijat, esimerkiksi professori Seppo Ylä-Herttuala, ovat viime aikoina saaneet huomattavia kansallisia ja kansainvälisiä tiedemaailman tunnustuspalkintoja nimenomaan biologisten lääkkeiden tutkimus- ja kehitystyöstä.

Perustettavan keskuksen uusia tehtäviä tulevat olemaan lääkkeitä koskevan tiedon arvioiminen ja välittäminen sekä väestölle että terveydenhuollon ammattihenkilöille. Lisäksi keskus tulee tuottamaan lääkehoitojen hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointeja sekä kehittämään lääkehuoltoa kiinteämmäksi osaksi terveydenhuollon kokonaisuutta.

Kuopion yliopistossa, arvoisat edustajat, on tehty yli 30 vuotta lääkkeiden kulutukseen, haittavaikutuksiin, lääkekustannuksiin, apteekkipalveluihin ja lääkeinformaatioon liittyvää tutkimusta. Kuopion yliopiston apteekin yhteydessä toimiva Kuopion lääkeinformaatiokeskus tuottaa jo nyt runsaasti lääkkeiden käyttöön liittyvää arvioitua tietoa sekä väestölle että terveydenhuoltohenkilöstölle.

Perustettavan Lääkealan keskuksen yksi tärkeä tehtävä tulee olemaan lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointi. Terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset, ja myös lääkekustannusten kasvua on pystyttävä hillitsemään. Uudet lääkkeet ovat aina entistä kalliimpia, mutta eivät välttämättä niitä tehokkaampia tai turvallisempia. Toisaalta, jos uusi lääke pystytään osoittamaan selkeästi tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi, voidaan arvioinnin kautta nopeuttaa sen pääsyä korvauksen piiriin. Tämä on suomalaisten lääkkeiden käyttäjien etu.

Kuopion yliopiston sosiaalifarmasian laitoksella on tehty yhteistyössä kliinisten alojen kanssa kansainvälisestikin arvostettua tutkimusta tällä alueella ja lääketaloustieteen opetukseen on panostettu sekä proviisorin että terveystaloustieteen maisteriohjelmissa.

Väestön ikääntyessä lääkkeiden käyttö tulee lisääntymään ja lääkehoidot monimutkaistuvat. Kuopion yliopistossa on maan ainoa ikääntyneiden lääkitykseen keskittyvä professuuri, geriatrisen lääkehoidon professuuri, ja siellä toimii myös iäkkäiden lääkehoidon optimointiin keskittynyt Geriatrisen lääkehoidon keskus, joka on geriatrian, lääkekehityksen, farmakologian, sosiaalifarmasian ja ravitsemuksen osaamiskeskittymä. Tieteellisen jatkokoulutuksen kautta keskus tuottaa iäkkäiden lääkehoitoon ja siihen liittyviin ongelmiin perehtyneitä, moniammatillisesti suuntautuneita asiantuntijoita.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollossa tarvitaan moniammatillista tiimityöskentelyä. Itä-Suomen yliopistoon ollaan perustamassa terveystieteiden tiedekuntaa, johon yhdistetään lääketiede, farmasia, hoitotiede, hammaslääketiede, ravitsemustiede sekä Aiv-instituutti. Kuopiossa on perinteisesti vahvat tiedekuntarajat ylittävä tutkimus- ja opetusyhteistyö, joka edelleen lujittuu uuden tiedekunnan myötä.

Nyt, arvoisat edustajat, pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja rakentaa sellainen lääkealan keskus, joka takaa väestölle entistä tehokkaamman, turvallisemman ja taloudellisemman lääkehoidon.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vielä kommentti ajatuksesta lähettää hallituksen esitys perustuslakivaliokuntaan. En oikein löydä pohjaa sille ajatukselle, että perustuslakivaliokunta arvioi Lakesin perustamista. Asiaa tietysti aina voidaan tutkia, mutta jokin muukin perusta sille pitäisi olla kuin tämän keskuksen vastustaminen. Muun muassa työ- ja elinkeinoministeriö on perustettu ilman, että perustuslakivaliokunta on asiasta lausunut mitään. Tässä on kysymyksessä yksi yksittäinen virasto, uuden sellaisen perustaminen, ja ministeri Hyssälä on tehnyt aivan oikein, kuten hänelle kuuluu, siihen liittyvän alueellistamispäätöksen.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Minä olen aina elänyt siinä uskossa, että tässä talossa nimenomaan tehdään politiikkaa. Tämä on se demokratian keskus, ja korkein poliittinen päättävä elin kokoontuu täällä päättämään kansalaisten yhteisistä asioista. Olen huomannut myös sen, että selkosen kylistä, selkosen kaupungeista on pirun pitkä matka silloin, kun sitä matkaa tarkastellaan Helsingin suunnasta eikä sieltä Perukasta tai pohjoisen Keski-Suomen kaupungeista, kylistä. Olen kyllä sitä mieltä, että ilosten immeisten Savonmua kuhtuupi tänä päivänä myös lääkealan ammattilaisia ja osaajia, ja yllättävällä tavalla Kuopion yliopiston farmasian laitokselta niitä valmistuu tänäkin vuonna.

Se, mitä olen miettinyt tässä hallituksen esitystä lukiessani, on, että sillä hetkellä, kun keskustelun pitäisi oikeasti kosketella muutoksen lisäksi myös niitä haasteita, joita meillä tällä hetkellä lääkealan tulevaisuudessa elää — väestön ikääntyminen, lääkkeiden käytön valtava lisääntyminen, lääkehoitojen monimutkaistuminen sekä terveydenhuollon kasvavat kustannuspaineet — niin epäilen, josko ne suurimmat ongelmat liittyvät siihen, siirretäänkö lääkekeskus ja lääkealan paras osaaminen Kuopioon vai pidetäänkö se Helsingissä.

Sillä, jaetaanko tässä nyt tyylipisteitä tai bonuspisteitä siitä, millä tavalla alueellistaminen ajatellaan hoidettavan tai sen sujuvan, haluaisin herättää keskustelua myös ikiaikaisesta kysymyksestä etätyön mahdollisuuteen. Tässä salissa on tarjottu etätyötä, sähköistä asiointia, sähköistä asiakirjahallintaa, kaiken maailman vaihtoehtoja pohjoiseen ja Keski-Suomeen, monille niille alueille, joilla kärsitään työttömyydestä ja tarvitaan aktiivisia alueellistamistoimia. Miten se etätyö onnistuu pohjoisesta käsin etelään päin, jos se näin voimakkaasti tyrmätään etelästä pohjoiseen päin? Kuinka voi olla toiseen suuntaan pidempi matka ja heikommat yhteydet kuin toiseen?

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtävien siirtäminen on tarkoitus toteuttaa vaiheittain. Ei ole tarkoitus mennä yhdellä kertarytinällä kaikki muuttaen. Henkilöstön osalta on palkattu henkilöstökoordinaattori, jonka tehtäviin kuuluvat virastovalmisteluun liittyvä henkilöstösuunnittelu, henkilöstön avustaminen uudelleensijoittumiseen ja henkilöstön muu tukeminen muutostilanteessa, eli täysin yksin henkilöstöä ei kyllä ole jätetty tämänkään asian selvittelyssä ja käsittelyssä.

On huomioitava, että Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen perustamisella Kuopioon arvioidaan olevan välittömiä ja välillisiä positiivisia vaikutuksia työllisyystilanteeseen sekä kerrannaisvaikutuksia alueen kehittymiseen ja niiden elinvoimaisuuden ylläpitämiseen. Kuopion alueen arvioidaan hyötyvän keskuksen sijoittamisesta aluetalouden näkökulmasta ja keskuksen perustamisen hyödyttävän olemassa olevaa elinkeinorakennetta ja vaikuttavan positiivisesti työpaikkakehitykseen ja työllisyyteen — ei todennäköisesti lämmitä tällä hetkellä keskuksessa työskenteleviä henkilöitä, mutta todennäköisesti lämmittää niitä henkilöitä, jotka ovat valmistumassa tai ovat ammattilaisia sillä alueella.

Sosiaali- ja terveysministeriö on järjestänyt myös kuulemisia ja pyytänyt kirjallisia lausuntoja hallituksen esityksestä, eli asiassa on kuultu eri tahoja. Lausunnoissa on pidetty tärkeänä, että uudelleenorganisointi ja tutkimus- ja kehittämistehtävät liitetään yhteen paikkaan, sekä sitä, että lääkehuollon vastaavan viranomaisen tehtävät ovat yhdessä ja samassa paketissa. Sitä on pidetty positiivisena asiana.

Henkilöstöjärjestöt ovat kiinnittäneet lausunnoissaan huomiota hyvän henkilöstöpolitiikan ja yhteistoimintamenettelyn noudattamiseen. Se on tärkeä asia, että ihmisiä kuullaan ja otetaan huomioon myös heidän näkökantansa. Mutta minä kysyn teiltä ihan avoimesti: Olisiko tällaista keskustelua noussut, jos se keskus oltaisiin siirtämässä Kuopiosta Helsinkiin? (Ed. Hoskonen: Valtava vastustus, valtava vastustus! — Ed. Asko-Seljavaara: Ei semmoista ole olemassakaan!)

Pääministeri Vanhasen kakkoshallituksen hallitusohjelman mukaan hallituskaudella on tarkoitus selvittää erityisesti uusien lääkkeiden kustannusvaikutuksia sairaanhoidossa. Lääkevalmiste sisällytetään osaksi lakisääteistä lääkekorvausjärjestelmää, kun lääkevalmisteelle on hyväksytty korvattavuus ja tukkuhinta. Ei mitenkään äärimmäisen yksinkertaisia asioita, sen kyllä myönnän, ja ammattilaisuutta tarvitaan, mutta epäilen, josko on todellakin niin, että ammattilaisuutta ei löydy tästä maasta muualta kuin Helsingistä.

On huomioitava myös se, että sairausvakuutuksesta korvattavat lääkekustannukset ovat kohonneet 1990-luvun alusta kaksinkertaisella nopeudella kokonaistuotannon arvioon nähden. Sama suuntaus on ollut selkeästi nähtävissä myös laitoshoidon osalta. Kasvu johtuu uusien, aikaisempaa kalliimpien lääkehoitojen lisääntyvästä käyttöönotosta. Osa lääkkeistä on kehitetty sairauksiin, joihin ei ole aikaisemmin ollut tehoavaa lääkehoitoa, ja on todennäköistä, että jatkossa kehitetään entisestään uusia vaikuttavia lääkkeitä ja kustannustaso on mahdollisesti nousemassa edelleen, ainakin ikääntymiseen liittyvien haasteiden johdosta.

Laboratorioalan koulutuksen saaneena kiinnitin erityisellä mielihyvällä huomiota 76 a §:ään, jossa esitetään, että Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle annetaan valtuutus valvoa, että lääkkeiden prekliiniset turvallisuustutkimukset tehdään hyvää laboratoriokäytäntöä noudattaen. Glp-toiminnasta eli hyvään laboratoriotoimintaan liittyvästä laatujärjestelmästä on tällä hetkellä säädetty puutteellisesti. Tällä lääkkeiden glp-valvonnalla tarkoitetaan sitä, että lääkkeiden turvallisuus on testattu hyväksyttävällä ja luotettavalla tavalla, ennen kuin tutkimuksissa siirrytään kliinisten tutkimusten vaiheeseen eli lääkettä annetaan ihmisille.

Se, mitä olen monta kertaa miettinyt tässä salissa toimiessani ja puhuessani, on se, arvotammeko me asioita liian painavasti sen mukaan, missä me asumme tai elämme, ja osaammeko me katsoa tätä Suomea tasavertaisesti, tasa-arvoisesti. Tämänkin asian käsittelyn yhteydessä olen huomannut sen, että matka on pitkä Kuopioon. Se matka on pitkä niin etätyön osalta kuin siirtymisen osalta. Mutta miten voi olla niin, että matka ei ole pitkä silloin, kun on siirryttävä Kuopiosta, Oulusta, Rovaniemeltä, Kemijärveltä, Utsjoelta, Karigasniemeltä Helsinkiin?

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Rossi ihmetteli sitä, että tämä laki menee perustuslakivaliokunnan lausunnolle ja sanoi, että jonkun ministeriön perustaminen ei olisi mennyt. Perustuslakivaliokunta antaa paljon lausuntoja hallinnosta. Siellä on tämä aluehallintoesitys kokonaisuudessaan, siellä on Suomen Akatemia ja tämä ministeri Pekkarisen ministeriökin oli meillä käsittelyssä ja perustettiin meidän mietinnöllämme. Se on täysin normaalia, että tämäkin esitys tulee sinne. Varmasti me teemme hyvin hyvän päätöksen siitä, että ed. Rossin ei kannata nyt siitä huolehtia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todella murheissani tästä esityksestä ja tästä keskustelusta sen takia, että juuri nyt, kun on globaali taantuma, meidän pitäisi olla yksi yhtenäinen kansa, joka kilpailukykyisenä käy rakentamaan tätä maata. Nyt meidät revitään kahtia, on itäsuomalaiset ja etelä- ja länsisuomalaiset. Tämä on todella äärettömän murheellista. Olen itse ollut Kuopiossa töissä, se on hieno kaupunki, ja olin siellä todella plastiikkakirurgian dosenttina pitkään. Mutta silti minä en voi ymmärtää, minkä takia kokonainen laitos yhtäkkiä revitään juurineen ja siirretään ne ihmiset johonkin, niin kuin kalanpoikaset laatikossa. Siis minusta tämä on täysin käsittämätön idea, joka tämän Lääkelaitoksen lopettamisen ympärille on syntynyt.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on todella globaali taantuma, ja sen takia meidän pitääkin katsoa pitkälle tulevaisuuteen eikä elää vain tässä hetkessä. Nyt pitää todella hakea näitä pitkän tähtäimen ratkaisuja, mitkä tässä nyt ovat tapahtumassa. Tämä lakiesitys kaiken kaikkiaan käsittelee nyt tämän perustettavan laitoksen tehtäviä, ei sinällään sen sijoittamista johonkin kaupunkiin, mutta valitettavasti tämäkin keskustelu nyt on mennyt tällaiseksi sijoituspäätöskeskusteluksi.

Toki täällä ed. Rossi ja ed. Kyllönen aivan erinomaisella tavalla käsittelivät myös tämän laitoksen tehtäviä ja analysoivat myös sitä, minkä vuoksi tämä laitos on syytä sijoittaa Kuopioon. Olen todella kyllä myös itse sitä mieltä, että meillä on kaikki syyt perustaa ja sijoittaa tämä laitos tuonne Kuopioon. Sinällään näistä laitosten mielipiteistä on myös kannettu huolta. Mielenkiintoista on ollut nähdä se, että lääketeollisuus on muuttanut mielipiteensä. Sen edustajat ovat todenneet, että he vastustivat aluksi hiukan tunteella tätä sijoituspäätöstä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) mutta ovat nyt muuttaneet mielipiteensä alueellistamiselle myönteiseksi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pakkosiirrettynä ensiksi Kuopioon ja sieltä Helsinkiin voin ymmärtää erinomaisen hyvin sen, että kukaan Lääkelaitoksen työntekijä ei tippaakaan riemastu siitä päätöksestä, jos ja kun heidät kenties siirretään Kuopioon. Kyse ei ole kuitenkaan siitä. Minua kiinnostaisi tietää, kun kuuntelin nämä neljä ensimmäistä puheenvuoroa täällä tänään, että jos ministeri Hyssälä ei olisi tehnyt tätä päätöstä, niin olisiko täällä käyty tätä keskustelua tästä lakiesityksestä, jossa ei Kuopiota mainita sanallakaan. Minun sympatiaani työntekijöitten tunteita kohtaan jonkin verran heikensi se, että kaikki se erittäin suurelta osalta perusteeton kritiikki, se arvostelu, jota esimerkiksi (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ed. Lauslahti täällä esitti kuopiolaista asiantuntemusta kohtaan, on nostettu esiin. Ei näillä perusteilla saa hyvää päätöstä aikaiseksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjois-Savossa synnytettynä ja koko koulunkäyntini toteuttaneena ylioppilaaksi saakka tiedän sen, mitä tunteita tuommoinen pohjoissavolaisuus voi synnyttää. Mutta kiinnitän huomiota siihen, mitä tarkastusvaliokunnan asiaan perehtymisessä tuli ilmi. Yli kymmenen vuotta tätä alueellistamista on toteutettu, asiantuntijat ja tutkijat kävivät ne kaikki läpi, niin kuin olette paksusta muistiosta nähneet te, jotka olette sen lukeneet. Minäkin olen sen lukenut. Minusta kaikki muut alueellistamisratkaisut, jotka tämän reilun kymmenen vuoden aikana on toteutettu, olivat ok sinänsä, vaikka ihan hullujakin siellä joukossa on. Mutta tämä oli kelvottomammin valmisteltu kuin mikään muu, ja se on merkittävää.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun me elämme mielikuvien maailmassa ja vielä tällaisessa keskustelussa, jossa on paljon tunnetta mukana, siinä menee ed. Pentti Oinosen sanoin "vaktat" ja vähän epätodet asiat sekaisin. Olisi monta asiaa, joita tekisi mieli kommentoida, mutta palaan aikaan tunti sitten, jolloin ed. Päivi Lipponen täällä väitti, että kyse on osasta suurempaa projektia, jossa porvarihallitus on päättänyt siirtää 4 000—8 000 työpaikkaa. Matti Vanhasen toinen hallitus noudattaa pääministeri Lipposen hallituksen aikaista linjausta alueellistaa 4 000—8 000 työpaikkaa maakuntiin, periaatetta, jossa uutta perustettaessa on alueellistamisselvitykset aina tehtävä. Näitä vastaavan kaltaisia väittämiä, jotka eivät perustu ihan todellisuuteen, on aika paljon.

Toisekseen ed. Asko-Seljavaaralle totean, että on meillä valiokunnassa pikkasen savottaa, jos ed. Asko-Seljavaaran mielipiteet jo lähtien siitä, mitä laissa on ja mitä perusteluissa, ovat tuon kaltaisia.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos arvoisa kansanedustaja olisi kuunnellut tunti sitten pitämäni puheen, niin siinä oli se, että kun perustetaan jotain uutta, niin silloin pitää harkita myös muuta sijoituspaikkaa. Minä olen tässä aivan samaa mieltä. Niin kuin puheessani sanoin, Suomea on kehitettävä kokonaisuutena. Mutta nyt on kyseessä se, että ei olla perustamassa mitään uutta, tässä Lääkelaitosta kehitetään, aivan oikein, ministeri Hyssälä kehittää Lääkelaitosta. Kun liimataan päälle tämmöinen alueellistaminen, se ei millään tue Lääkelaitoksen toimintaa.

Minä en ymmärrä sitä, minkä takia tässä jatkuvasti viritetään jonkinlainen Helsinki vastaan Kuopio -kamppailu. Minä olen itse syntynyt Savossa, ja 1700-luvulta saakka suku löytyy kirkonkirjoista. Minä en näe, että tässä on Helsinki vastaan Kuopio. Kysymys on siitä, että meillä on erittäin tärkeää toimintaa Lääkelaitoksessa ja sen toiminta pitää pystyä turvaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä hetkellä kaikkien faktojen mukaan toiminta turvataan parhaiten täällä Helsingissä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja sitä olen yrittänyt omassa puheenvuorossani saada tuotua esille.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä keskustelussa tarvitaan nyt malttia, ja sitä varmaan löytyy meistä, ei Pohjois-Savon, ei Helsingin edustajista, eli muualta valituista. Olisikin tietysti fiksua, jos me muut päättäisimme tämän asian ihan faktaperusteilla ilman tätä tunnetta.

Mutta henkilökohtaisesti olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että alueellistamista meillä kannattaa harjoittaa. Hallitus on siinä oikealla tiellä, ja kannustan jatkamaan määrätietoisesti, koska kyllä meidän on huolehdittava siitä, että koko maassa on tällaisia toimintoja, jotka ovat vakaita ja luovat sitä tieto- ja taitopohjaa ja hyödyntävät sitä, mitä on kaikkialla maassa.

Täällä ed. Lauslahti sanoi, että nämä rahat pitäisi käyttää elinkeinoelämän edistämiseen. Toki näin pitäisi tehdä, että elinkeinoelämää tehostetaan joka puolella maata, mutta näin ei valitettavasti nyt tapahdu. Meillä kyllä aluepolitiikkaa harjoitetaan, mutta se on tavattoman tehotonta, niin kuin väestön keskittymisestä ja elinkeinojen kehittymisestä nähdään. (Puhemies: Minuutti!) Kyllä tässä on oikea tie kuitenkin edetä näin.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aikoja eletty: vasemmistoliitto työnantajan puolella, me kokoomuksessa työväen puolesta. Tämä on poliittisesti mielenkiintoinen tilanne.

Olen samaa mieltä, että meidän maatamme täytyy ehdottomasti kehittää. Tässä yhteydessä toteankin, että olisi hyvä pohtia sellaista näkökulmaa, jossa Kuopiossa keskitytään erityisesti tutkimukseen, pohditaan, että otetaan lääkkeiden vaikuttavuus tutkimukseen, ja Helsingissä sitten keskitytään valvomaan, ja valvomaan sitä tutkimusta mukaan lukien esimerkiksi ihmiskokeet. Ne eivät voi olla yksinkertaisesti samassa paketissa.

Ed. Rossille on pakko todeta, että tässä eivät toteudu alueellistamisen edellytykset. Ne ovat täysin näennäisiä. Täällä on yksittäisiä siirtoja sinne ja tänne, ja varmasti osa on ihan perusteltujakin sellaisia. Tässä ei perusteta täysin uutta yksikköä. Pääosin tehtävät ovat edelleen samoja, mitkä ovat nykyisin Lääkelaitoksessa. Yksi edellytys on, että laajennetaan olennaisesti. Tässä on vain (Puhemies: Minuutti!) muutamia tehtäviä laajennettu.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Lipposelle ensin vastaisin, että tämä vuonna 2005 tehty STM:n selvitys, johon viittasitte, ei ollut tällainen alueellistamislain mukainen selvitys. Me emme olleet sellaista tehneet.

Ed. Södermanille vastaisin, että oikeuskansleri on hyväksynyt tämän menettelyn, joka tässä on tehty muitten osalta. Elikkä — tarkastin sen juuri äsken tuossa ministeri Braxilta — esimerkiksi valtakunnanvoudin viraston perustamisessa Turkuun tehtiin ensin alueellistamispäätös ja sitten vasta lainsäädäntö. Näin myöskin näissä muissa.

Sitten täällä on kysytty, mitä nämä uudet tehtävät ovat, ja sitten, mitä on tämä tutkimus- ja kehittämistoiminta, miksi se sijoitetaan samaan virastoon valvonta-asioiden kanssa. Vastaan ensin tähän jälkimmäiseen. Elikkä tämä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle esitettyjen tutkimus- ja valvontatehtävien sijoittaminen samaan keskukseen tehostaisi nimenomaan tämän tutkimustiedon käyttöä ja käyttökelpoisuutta, varmistaa osaltaan sen, että tutkimusta suunnataan päätöksenteon ja valvontatehtävien kannalta tarpeellisiin aiheisiin, ja myöskin sitten sen, että rakennetaan yhteistyötä lääkealan muiden toimijoiden kanssa. Tällä voidaan parantaa merkittävästi myöskin tämän lääkehuollon ketjun ja lääkehoidon prosessien toimintaa. Yhteistyö tietenkin on tarpeen myöskin sitten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän näkökulmasta.

Sitten näistä uusista tehtävistä sanon lyhyesti, että ne liittyvät tutkimukseen, kehittämiseen, lääkehoitojen hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointiin, lääketiedon kokoamiseen, arvioimiseen ja välittämiseen. Tämän lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentissa on lueteltu 14 tehtävää, joista 6 on lupa- ja valvontatehtäviä, 5 on tutkimus- ja kehittämistehtäviä sekä 3 on muuta tehtävää. Samassa 2 §:ssä esitetään keskukselle uusi yhteistyötehtävä. Keskuksen on toimittava tehtävissään yhteistyössä viranomaisten, yliopistojen, tutkimuslaitosten, sosiaali- ja terveydenhuollon (Puhemies: 2 minuuttia on kulunut!) toimintayksiköiden sekä muiden alan toimijoiden kanssa.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen uusien tehtävien myötä ja lääkehuollon tehtäviä kokoamalla pyritään parantamaan väestön lääkehuoltoa ja lääkehoidon turvallisuutta ja taloudellisuutta. Tällä uudistuksella saataisiin lääkkeisiin liittyvää osaamista nykyistä paremmin osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Toisin sanoen on ensisijaisen tärkeätä, että koko lääkealan osaamista on tästä lähtien yhtenä kokonaisuutena, ja jo olemassa olevaa vahvuutta Kuopiossa on.

Kun nyt sitten vastustetaan tätäkin asiaa ihan pelkästään alueellistamisperusteella, on pakko kysyä kyllä tätä asiaa vastustavilta ihmisiltä, meneekö Pääkaupunkiseudun työpaikkojen tukeminen lääkealan kokonaisuuden edun edelle.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on ihan suora kysymys ministeri Hyssälälle. Nimittäin Lääkelaitoksen entinen ylijohtaja Hannes Wahlroos viime lokakuussa tuli ulos muun muassa seuraavanlaisella mielipiteellä, ja haluaisin kuulla, miten te vastasitte siihen tai vastaisitte nyt.

Hän sanoi siis näin: "Käytännössä lääkevalvonnan siirtäminen pois nykyisestä sijoituspaikastaan tarkoittaisi lääkevalvonnan osaamisen hävittämistä Suomesta ja sen kivulloista uudelleen rakentamista tyhjästä alkaen. Kestää hyvinkin kymmenen vuotta, ennen kuin uusi osaajien joukko ja organisaatio saavuttaa tyydyttävän osaamisen tason. Tuona aikana ehtii tapahtua monta lääketurvallisuutta vaarantavaa kriisiä, jotka pitäisi osata hoitaa." Tämä oli siis Lääkelaitoksen entinen ylijohtaja, professori Hannes Wahlroos, joka sanoi näin. En ole nähnyt missään vastausta tähän.

Tämä on asian ydin, edustajat, eikä se, alueellistetaanko tässä tai miten tässä muuten käy. Tämä on ehkä se suurin seuraus tästä. Miten, ministeri, olette vastannut tai vastaatte tähän?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on helppo yhtyä tuohon entisen ylijohtajan Wahlroosin näkemykseen. Se asiantuntijuus, joka on Lääkelaitoksella tänä päivänä, on kehittynyt vuosikymmenien kuluessa henkilökohtaisella osaamisella, korkealla tiedolla ja taidolla ja sillä verkottumisella, joka on kansallista ja kansainvälistä. Minusta hallituksen esitys on aivan kohtuuton. Se vetää maton eduskunnan alta sillä, että siihen sisältyy tämä päätös siirrosta. Eduskunta olisi päässyt käsittelemään Lääkelaitoksen hallinnon kokonaisuudistusta asiallisesti, mikäli tätä tuottavuuspaineessa lisäksi tehtävää siirtopäätöstä ei siihen sisältyisi. Haluan kyllä tässä ministeri Hyssälän nostaa myönteisesti esille, että hän on täällä kuuntelemassa, vastaamassa tähän ryöpytykseen yksin. Tämä on hallituksen, koko hallituksen, esitys, ei vain ministeri Hyssälän ehdotus. Tästä muistutan, kun valiokuntakäsittelyyn menemme. (Puhemies: Minuutti!)

Ministeri Hyssälältä kysyn: Mistä voivat johtua ne hyvin erilaiset, kymmenillä miljoonilla toisistaan eroavat, näkemykset näistä kustannuksista?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaupungistakin voi sanoa, että se perustettiin aikoinaan hallinnollisella päätöksellä sotilaallisin perustein, ja kun sitä sitten julkisen sektorin toimesta tuettiin satoja vuosia, niin lopulta kaupunki alkoi seisoa omilla jaloillaan. Se on yksi näkökulma alueellistamiseen, johon minä lähtökohtaisesti suhtaudun myönteisesti. Esimerkiksi Haltik Rovaniemellä onnistui tavattoman hyvin, mutta siinä luotiinkin aika paljon uutta.

Lääkelaitoksen kohdalla minä olen miettiväinen, itse asiassa kriittinen, ja arvioin kyllä sitä, mitä tästä seuraa ihan perustoiminnan kannalta ja tämän osaajapaon vuoksi, mikä on ihan kiistaton. Minusta ed. Akaan-Penttilän kysymys oli hyvin perusteltu. Ja sen kyllä sanon tässä näin julkisesti, kun täällä sitä väläyteltiin, että minulle eivät ainakaan lääketeollisuuden toimitusjohtajan lausunnot kelpaa minkäänlaiseksi perusteeksi. Jo lyhyt historia sen osoittaa: jos hän tänä päivänä on jotain mieltä, niin huomenna ja ylihuomenna on täysin päinvastaista mieltä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää ed. Södermania tästä perustuslakivaliokunnan lausunnosta koskien TEMiä. Jos noin sanotte, niin silloin se noin on.

Ed. Asko-Seljavaara omassa puheenvuorossaan kertoi, että tämä lääkealan keskuksen perustaminen ja ennen kaikkea alueellistaminen maksaa yli 60 miljoonaa euroa. Kyllähän se käytännössä näin on, että mitä nopeammin tämä siirto pystytään toteuttamaan, sitä vähemmän se myös maksaa. Tästä tämä myös johtuu. Mitä kauemmin tätä yritetään siirtää ja viivästyttää, sitä enemmän hintaa tulee lisää.

Lääkelaitoksen osastopäällikkö Pekka Kurki kirjoitti kollegoidensa kanssa vuonna 2007 Tabu-lehteen artikkelin, jossa analysoitiin syitä myyntilupien ruuhkautumiseen sekä toimintojen uudelleenorganisoimiseen. He totesivat muun muassa: "- - uutta toimintaa luotaessa ei pystytty vastaavasti karsimaan vanhoja toimintatapoja eikä tehostamaan hakemuskäsittelyä - -." Tämähän kertoo omalta osaltaan ongelmista. Uudessa virastossa uudella paikkakunnalla on mahdollisuus toimintojen tehostamiseen ilman vanhoja asenteita. Minusta tämäkin pitää huomioida.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tulen Pohjois-Karjalasta, tuon Pohjois-Savon itäisestä naapurimaakunnasta, ja siinä välillä on joskus todettu olevan korkeampi raja-aita kuin oli aikanaan Berliinin muuri, niin että minä en varmaan ole jäävi puhumaan tästä asiasta.

Haluaisin todeta ensinnäkin sen, mikä täällä nyt on tullut jo esille, että tässä hallituksen alueellistamistoimenpiteitten taustalla on tietysti hallitusohjelman kirjaus ja sitten tietty lainsäädännöllinen normiperuste. Haluan vielä todeta uudelleen senkin, että myöskin edellisen hallituksen oli ja taisi sitä edellisenkin hallituksen aikana olla alueellistamispolitiikka voimissaan. Hyvä on, että täällä yhdessäkään puheenvuorossa ei ole täydellisesti tyrmätty alueellistamista yleisellä tasolla. Mutta haluaisin myöskin todeta sen, että minusta on aika kapea-alaista, että nykyisin, kun puhutaan alueellisesta kehittämisestä, siihen vedetään yhtäläisyysmerkki, että se on pelkästään alueellistamista. Silloin me olemme kyllä aivan väärillä jäljillä. Tämä on hyvin yleinen tämmöinen harhakäsitys (Puhemies: Minuutti!) tällä hetkellä, ja toivoisin, että päästäisiin puhumaan jälleen oikeista asioista oikeilla termeillä.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tarkastusvaliokunnan teettämää selvitystä valtion toimintojen alueellistamisesta on tänäkin iltana siteerattu ja siitä on ollut kirjoituksia mediassa ja uutisointia, niin täytyy tältä osin todeta, että tämän selvityksen käsittely tarkastusvaliokunnassa on edelleen kesken. Valiokunta on teettänyt selvityksen alueellistamisesta. Sen pohjalta on lähetetty selvityspyyntö valtioneuvostolle, ja tarkastusvaliokunta jatkaa sen selvityksen käsittelyä tämän valtioneuvoston vastauksen saatuaan. Elikkä kun on puhuttu jostain tarkastusvaliokunnan mielipiteestä taikka kannanotosta, niin täytyy sanoa, että tarkastusvaliokunta ei sinällään ole ottanut tähän asiaan kantaa. Siinä selvityspyynnössä, mikä lähti valtioneuvostoon, todetaan muun muassa, että valiokunnan mielestä lähes kymmenen vuotta kestäneen alueellistamishankkeen lähtökohdat ja lainsäädännössä asetetut tavoitteet ovat sinänsä tarkoituksenmukaisia, mutta alueellistamiseen näyttää kuitenkin liittyvän ongelmia, ja nämä havainnot koskivat (Puhemies: Minuutti!) alueellistamisen taloudellisia, toiminnallisia ja henkilöstöön kohdistuvia vaikeuksia. Kun täällä puhuttiin näistä summista, että valiokunnan selvityksissä on ollut 5,4 miljoonaa euroa (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja 61,25 miljoonaa, niin nämä ovat saatuja lukuja. Tämä selvitys jatkuu.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämän ymmärtää, helsinkiläisten kansanedustajien puheet. Täällä ovat teidän äänestäjänne, ja nyt puhutte niitten puolesta. Mutta me puhumme alueellistamisesta ja siitä, että Suomea kehitetään tasapuolisesti, sekin pitää tässä huomioida.

Täällä sanottiin, että hakijoita on ollut moninkertaisesti paikkoihin ja pätevyydet ylittyvät. Televisiosta katsoin, kun Kuopion yliopiston rehtori kertoi, että henkilöstöä löytyy ja asunnot löytyvät jnp.

Voisi sanoa myös, että kun Helsingistä joudutaan siirtymään muualle, niin on muualtakin Suomea tultu Helsinkiin, satojatuhansia ihmisiä. Siellä on työpaikkoja lopetettu, työnantajat lopettaneet työpaikkoja ja kertoneet, että tulkaa tänne, täällä on töitä. Tässä on ihmisiä kohdeltava sillä lailla niin kuin tasapuolisesti.

Tänään oli valiokunnassa Patentti- ja rekisterihallituksen edustajia, (Puhemies: Minuutti!) ja kun oli kysymys siitä, siirretäänkö se pois, niin he käyttivät samoja argumentteja kuin täällä on käytetty. Samoiten — ed. Erkki Pulliainen muistaa — kun Maaseutuvirastoa yritettiin siirtää Lipposen kakkoshallituksessa, niin ei siirretty vaan kerrottiin, että (Puhemies: Vastausaika päättynyt!) sitä ei siirretä minnekään. Samanlainen taistelu on ollut kaikista ja samat argumentit.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lääkkeet ovat tärkeä osa terveydenhuoltoa, aivan niin kuin ministeri Hyssälä toi esille lakiesityksen esittelypuheenvuorossaan. Lääkkeiden avulla voidaan ehkäistä ja parantaa sairauksia, lievittää oireita ja ylläpitää potilaiden toimintakykyä. Tehokas ja vaikuttava lääkehoito voi vähentää työkyvyttömyyttä ja laitoshoitoa, lisätä toimintakykyä sekä parantaa terveyttä. Odotettavissa on, että lääkkeiden kulutus ja käyttö sekä lääkekustannukset tulevat kasvamaan väestön ikääntymisen, lääkehoitojen kehittymisen ja uusien lääkkeiden sekä lääkkeillä hoidettavien sairauksien lisääntymisen myötä. Tämän uuden Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tavoitteena on muun muassa kytkeä lääkealan osaaminen nykyistä kiinteämmin osaksi terveydenhuoltoa, jotta se osaltaan vastaa terveydenhuollon kasvaviin tarpeisiin. Kysyisinkin ministeriltä: Mitkä ovat ne keinot, joilla parhaiten voimme vähentää kasvavia lääkekustannuksia tulevaisuudessa uuden Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen myötä?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alueellistaminen on hyvä asia erityisesti silloin, kun uusia laitoksia alueellistetaan, ja vieläkin parempi silloin, kun pystytään töitä alueellistamaan eikä siirretä ihmisiä, kuten esimerkiksi Kela tai Verohallinto on tehnyt. Mutta kieltämättä sellaisessa tilanteessa, jossa meillä tulee joksikin aikaa päällekkäisorganisaatio ja sen lisäksi ihmisten pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle, siihen sisältyy aika paljon myöskin ongelmia. Minä luulen, että tämä Lääkelaitos on ollut nyt sellainen harjoitus, että aikamoinen kynnys on lähteä vastaavaa tekemään uudelleen jollain muulla sektorilla.

Sitä haluaisin myöskin korostaa, että tämä alueellistaminen ei ole kyllä ainoa keino tässä aluepolitiikassa. Itse asiassa pienemmillä paikkakunnilla on vaan 7 prosenttia näitä alueita, mihin alueellistaminen kohdistuu, siis niillä paikkakunnilla, jotka ovat väestöä menettäviä alueita. Eli kyllä se enempikin lähtee sieltä, että näitä alueen omia vahvuuksia korostetaan, pitää antaa sinne toimintapaukkuja elinkeinoelämän kehittämiseen, koulutuksellisiin panoksiin ja sen tyyppisiin järjestelmiin, jo sieltä saadaan paljon enemmän vahvuutta aikaan. Ja jokainen alueellistaminen täytyisi tapauskohtaisesti harkita, jotta kokonaisvaltaisesti huomioidaan sekä se alueellinen vaikuttavuus että myöskin työntekijöiden asema.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen perustaminen Kuopioon on oivallisen hyvä päätös. Se täyttää säädöspohjaltaan alueellistamislain ja asetuksen hengen täydellisesti. Täytyy aivan kiittää siitä, että aikanaan pääministeri Lipposella oli suurta viisautta tämän lain säätämisessä. Nyt tätä kyseistä lakia sitten on pantava täytäntöön.

Kuopio sijaintipaikkana on aivan erinomainen paikka. Siellä on erittäin korkeatasoista lääketieteellistä tutkimusta, lääkealan tutkimusta, ja sijainniltaankin paikka on aivan oivallinen. En oikein jaksa ymmärtää tätä tunnetasolla menevää keskustelua, jota tässä salissa on ensimmäisten puheenvuorojen aikana käyty, ja toivonkin, että tässä asiassa päästäisiin vihdoin ja viimein asiatasolle, jolloin neutraalisti tarkasteltaisiin toimintaympäristöä ja niitä mahdollisuuksia, mitä Kuopiolla on. Ja jos tältä pohjalta taas tarkasteltaisiin esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen sijaintia Vantaalla, niin on aika mielenkiintoinen näkökulma sekin, että siellä, missä metsiä ei ole, on Metsäntutkimuslaitoksen keskus. Sitähän on esitetty siirrettäväksi muun muassa Joensuuhun, joka olisi aivan oivallinen paikka, huippumetsäntutkimuspaikka. (Puhemies: Minuutti mennyt!) Toivon, että päästäisiin asiakeskusteluun eikä tunnepohjalta puhuttaisi koko asiasta.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin kauan sitten puheenvuoron, jolloin joku täällä sanoi, että tässä laissa ei puhuta ollenkaan Kuopiosta. Siitä kyllä puhutaan sivulla 28, jolla viitataan, että on tehty päätös.

Ministeri Hyssälä väittää, että on ennenkin tämmöisiä päätöksiä tehty, tehty päätöksiä ennen kuin itse laitoksesta tiedetään yhtään mitään. Mutta kun se nyt tulee perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi, niin katsotaan nyt, mitä siitäkin saadaan aikaan.

Jos minä saan puhua semmoisesta yksinkertaisesta asiasta kuin työntekijöistä. Ennen vanhaan oli todella niin, että kun mies meni kotiin ja sanoi, että nyt muutetaan Kuopioon, niin perhe rupesi pakkaamaan. Mutta tällä hetkellä tilanne on ihan päinvastainen: perhe katsoo kummissaan ja sanoo, että lähde sitten. Tämä on suuri tragedia ihmisille, että tämmöisiä päätöksiä tehdään toimivissa työpaikoissa.

Täällä sitten viitattiin siihen, että pääkaupungin siirtäminen Turusta Helsinkiin johtui sotilaallisista syistä. Ei, se johtui siitä, että venäläiset eivät luottaneet turkulaisiin, se oli se todellinen syy. Ja on sanottu, että se on hyvin onnistunut hajasijoittaminen. Mutta minä sanoisin nyt sen, että alueellistamisessa, jota te touhuatte nyt, on oikeastaan tarkoitus murentaa pääkaupunkia, ja jokainen maa tarvitsee pääkaupungin — uskokaa minua, jokaisessa maassa on pääkaupunki. Minä en todella (Puhemies: Minuutti kulunut!) usko, että valtion työpaikkojen siirtämisellä saadaan maakunnassa jotain pysyvää kehitystä aikaan. Bisnestä siellä pitää tehdä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lisäksi murentaa kansalaisten yhteenkuuluvaisuutta. Tosissaan murheellista tämä keskustelu! Jos te olette lukeneet tarkastusvaliokunnan selvityksen, niin siinähän todetaan, että nyt tällä vuosisadalla nämä alueellistamistoimenpiteet ovat maksaneet 170 miljoonaa. Lisäksi ne eivät ole hyödyntäneet niitä paikkakuntia, mihinkä ne oikeasti ovat siirtyneet, koska ne ovat tämmöisiä pieniä yksiköitä, 100 henkeä tai 150 henkeä. Kuopio ei varmastikaan tule Suomen parhaiten menestyväksi kaupungiksi sillä, että Lääkelaitos sinne siirretään. Lisäksi Kuopiossa on jo nyt, ed. Rossi, enemmän valtion työpaikkoja kaikista työpaikoista kuin Helsingissä, Kuopiossa 12,8 prosenttia, Helsingissä 11,7. Teillä on runsaasti valtion työpaikkoja jo nyt.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä meni tämän asian ytimeen siinä, että on kyse aidosta huolesta, miten lääketurvallisuus huolehditaan tässä maassa tänään ja tulevaisuudessa. Sehän on se ykköskysymys, myös tulevaisuudessa. Missä ovat ne henkilöresurssit, ja missä ovat resurssit ylipäätänsä? Miten tämä jatkossa tapahtuu?

Toisekseen tämän lain rakenteeseen liittyy laki Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta. Tämä on aivan yksi yhteen sen lainsäädännön kanssa, jota tässä talossa tehtiin viime syksynä, kun perustettiin Valvira ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Silloin ei muuten pyydetty perustuslakivaliokunnalta lausuntoa. Tässä on nyt jotakin pientä eroa.

Sitten kolmanneksi ed. Lauslahti täällä veti yhteen sen, että on aikoihin eletty, kun "me kokoomuksessa" — sattuneesta syystä tässä hallituksen esityksessä on ministeri Risikon nimi alla ja tämä hallituksen esitys on muutoinkin hallituksen yksimielinen esitys, jossa hallituksessa käsittääkseni myös kokoomus on mukana.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuopio ei todellakaan säilyäkseen tarvitse tätä keskusta. Helsinki ei myöskään murene, jos se keskus siirtyy. (Ed. Asko-Seljavaara: Hyvä, hyvä!) Kysymys on kuitenkin siitä, missä te silloin, kun Kuopiosta on siirretty, Kuopiosta on lopetettu tai Kuopiosta muuten on poistunut valtion työpaikkoja, olitte huolehtimassa näistä kansallisen eheyden tekijöistä. En ole kuullut helsinkiläisten edustajien enkä uusimaalaisten edustajienkaan kantavan murhetta siitä, että sadat ja tuhannet ja sadattuhannet ihmiset Itä- ja Pohjois-Suomesta ovat tulleet tänne Pääkaupunkiseudulle ja aiheuttaneet sitä kautta itse asiassa tänne ongelmia. Minusta tämä tasapaino tämän keskustelun välillä on jotenkin pahasti epätasapainossa.

Ed. Lauslahti, vasemmistoliitto ei erityisesti huolehdi työnantajien asioista. Vasemmistoliitto huolehtii suomalaisten asioista, ja siinä katsannossa voin nyt ehkä kuitenkin (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Lääketeollisuuden toimitusjohtajan osalta sanoa, että hän ei todellakaan kannattanut tai vastustanut Kuopiota. Sen sijaan hän vaati Lääketeollisuuden näkökulmasta, että tämä keskus pidetään yhtenä kokonaisuutena, ja se on olennaista.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean edelliseen, että en ole kuullut, kuinka te olisitte puolustaneet näiden 200 ihmisen etuja. Te mietitte niitä matkalaukkuina, joita siirretään pisteestä a pisteeseen b, ja näette sen tilanteen niin, että he jäävät tänne ja sitten voidaan uudet työntekijät rekrytoida.

Ed. Ravi kiteytti hienosti. Pitäisi puhua alueiden kehittämisestä. Sitä pitäisi tehdä inhimillisesti kestävin keinoin, ei repimällä ihmisiä juurineen. Elämme 2000-luvulla, emme tsaarin ajalla. Sanelupolitiikka ei ole nykypäivää, ja meidän tulisi valtionhallinnossa olla esimerkkinä siitä.

Kehittää pitää. Jos otetaan 170 miljoonaa euroa, mitä me olisimme saaneet sillä aikaan esimerkiksi elinkeinopolitiikan puolella? Kuinka monta uutta työpaikkaa olisimme voineet luoda, kuinka paljon uusia veroeuroja, joilla me rahoittaisimme meidän hyvinvointivaltiotamme?

Palaan vielä tähän, millä tavalla tämän asian pitäisi mennä eteenpäin valiokunnassa. Täällä on Jussi Huttunen todennut viisaasti: "Lääkkeiden vaikuttavuustutkimus Kuopioon ja muilta osin Helsinkiin."

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliseen puheenvuoroon — repiä ihmiset juurineen — juuri niin. Tämä sama voidaan sanoa niille tuhansille ja kymmenilletuhansille ihmisille, jotka ovat joutuneet muuttamaan pohjoisesta tänne Pääkaupunkiseudulle, mutta tärkeintä, arvoisa puhemies, tietysti on se, että me saamme aikaiseksi sellaisen laitoksen, joka pystyy vastaamaan niihin toimintoihin, niihin tarpeisiin, mitä varten tämä on perustettu, ja sitä taustaa vasten tietysti on vähän ikävää tämä alueellistamiskeskustelu. Sinällään alueellistamisen kustannuksista on puhuttu tässä moneen otteeseen. Alueellistamislaissa ei ole nostettu tavoitteeksi välittömiä taloudellisia kustannushyötyjä. Alueellistamislainsäädäntö katsoo pitkälle tulevaisuuteen.

Edelleen ed. Lauslahti myös sitten totesi, että tässä ei olisi noudatettu ikään kuin alueellistamislainsäädännön periaatteita siksi, että tämä ei ole uusi toiminta. Hallitusohjelma lähtee siitä, että alueellistamislainsäädännön mukainen velvoite selvittää uusien laajennettavien ja uudelleen organisoitavien virastojen sijoittaminen Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle on edelleen voimassa. Tämä vastaa tätä alueellistamislainsäädännön pykälää.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkien etu on, että meillä on vahva ja menestyvä Pääkaupunkiseutu, metropolialue. Se on koko Suomen etu. Tämä Suomen metropolialue Helsinki taistelee vetovoimasta Itämeren muiden rannikkoalueiden kanssa, muun muassa Tukholman, Kööpenhaminan, Pietarin. Meidän kaikkien täytyy tehdä työtä sen puolesta, että tämä Pääkaupunkiseutu on vahva tässä taistelussa.

Se ei sulje pois, että koko Suomea on kehitettävä. Voi miettiä, kuinka paljon työtä ja uutta työtä ja innovaatiota olisi saatu synnytettyä Kuopion alueella, mikä olisi todella pysynyt ja kasvanut ja vahvistunut. Tällä rahalla, mikä nyt investoidaan Lääkelaitoksen siirtämiseen, ja sen hinnalla, mikä tässä tuhoutuu — asiantuntemus ym., kun särjetään olemassa olevat verkostot — olisi saatu paljon aikaiseksi Kuopiossa. Kysymys on puhtaasti siitä, että nyt erittäin toimiva ja kehittyvä Lääkelaitos siirretään. Kysymys ei ole mistään muusta kuin siitä, mikä on järkevää ja koko Suomen edun kannalta parasta.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Nyt on siis lähetekeskustelussa hallituksen yksimielinen päätös siitä, että tämä lakiesitys esitetään eduskunnalle.

Ed. Södermanille vielä sanoisin, että minä en siis väitä yhtään mitään, minä kerroin vaan, minkä kannan oikeuskansleri on ottanut näissä aiemmissa. Minä en ole väittänyt mitään, kerroin vain sen, mitä on aiemmin tehty tai mikä on ollut käytäntö esimerkiksi juuri Valtakunnanvoudinviraston perustamisen osalta.

Sitten sanoin, että nämä laskelmat — täällä on puhuttu niistä — ovat tehneet virkamiehet virkavastuulla meillä ja varmasti ne tarkentuvat sitten, kun tiedetään, kuinka paljon henkilöstöä on valmis muuttamaan esimerkiksi.

Sitten täällä oli tämä, kuinka lääkevalvonta turvataan erityisesti tässä muutostilanteessa. Lääketurvallisuus on a ja o, ja se varmistetaan suunnitelmiin nojautuvilla ja määrätietoisesti toteutettavilla keinoilla, jotka keskittyvät osaamisen ja asiantuntijuuden säilyttämiseen myös uuden keskuksen käytössä. Kaikki entiset työntekijät, kaikki työntekijät, ovat varmasti tervetulleita uuteen keskukseen.

EU-jäsenmaiden kansalliset lääkevalvonnat ovat osa eurooppalaista lääketurvallisuuden verkostoa. Yhtenevät eurooppalaiset valvontamenettelyt mahdollistavat lääkkeiden saatavuuden myös suomalaisille potilaille. Lääkkeiden turvallisuuden ja saatavuuden kannalta on olennaista, että turvataan EU:n yhteisen lääkevalvonnan prosessien sujuvuus.

Sitten ed. Sihdolle vielä vastaan, että kyllä meillä todellakin on isot haasteet tässä ikääntyvässä yhteiskunnassamme siinä, miten saamme rationaalisen lääkehuollon kaikkien ulottuville. Tarkoitan nyt viimeistä vanhustenpalvelukeskusta, viimeistä yksin asuvaa vanhusta siellä kotona. Me tarvitsemme nykyistä tehokkaampia sähköisiä järjestelmiä tässä, mutta me tarvitsemme myöskin uusia innovaatioita tähän, ja siihen liittyvää ajattelua on jo meillä olemassa ministeriössä, miten saisimme niitä myös tähän suureen yhteiskunnalliseen muutostilanteeseen, jossa väki ikääntyy ja käyttää lääkkeitä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä siis on edelleen tämä laiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi annettu hallituksen esitys.

Minä yritän asettaa sanani niin, että yritän muistaa sen, että kysymyksessä on lähetekeskustelu, jonka pohjana ovat hallituksen yksimielinen esitys ja siihen liittyvät asiantuntijalausunnot, joita tulen osittain tarkastelemaan tässä esityksessäni. Sen takia tässä keskustelussa on ollut se erinomainen piirre, että täällä on ollut ministeri paikalla. Hän luonnollisesti ehkä nyt lähtee pois, mutta sen toisaalta kyllä ymmärrän, ja myöskin hyvä on se, että meidän erikoisvaliokuntamme puheenjohtaja ed. Rehula on täällä paikalla, ja sitä kautta ajattelin asettaa muutamia toivomuksia ihan valiokunnan työtapoihinkin.

Poliittisestihan näyttää siltä, että tämä laki ajetaan läpi, koska se on hallituksen yksimielinen kanta. Mutta se ei tarkoita sitä, että sitä ei mahdollisesti valiokuntakäsittelyssä voitaisi muuttaa. Aika paljonhan tässä viimeisen puolen vuoden aikana, runsaankin puolen vuoden aikana, on tullut semmoisia seikkoja, jotka nyt viisas lainsäätäjä ottaisi ajoissa huomioon ja varmistaisi, ettei tule sitten minkäänlaisia jälkivaikutuksia tähän kaikkeen. Sen takia en niinkään lähde käsittelemään tätä alueellistamista sinänsä, kuinka tärkeätä se monelta kantilta on, enkä lähde myöskään puolustamaan Helsinkiä ja Pääkaupunkiseutua, jolta itse olen kotoisin, enkä muistuttamaan sitä, kuinka vanha Helsingin yliopisto on ja miten voimakkaat traditiot ja hyvä tietotaito siellä on verrattuna esimerkiksi Kuopioon. Se on toissijainen tässä keskustelussa. Kaikista tärkeintähän tässä olisi välttää kokonaan tunteellinen puoli ja miettiä, miten kaikki tämä lainsäädäntö, joka nyt tässä selvästi muuttaa asioita, vaikuttaa tulevaisuudessa tähän toimintaan, joka esimerkiksi tässä vaiheessa on ollut erittäin hyvää.

Siteeraan edelleen Hannes Wahlroosia, siis Lääkelaitoksen entistä ylijohtajaa, jossa oli niin suorasukaista miestä, että kun hän tuli julkisuuteen ja häntä ei edes haluttu kuunnella eikä vastata, niin hänhän irtisanoutui tehtävästään. Se on aika hienoa, että Suomessa joku näin pitkälle lähtee henkilökuntaansa puolustamaan. Tämä kirjoitus on ollut 10.10. viime vuonna Mediuutiset-nimisessä lehdessä mielipidepalstalla. Hän siellä sanoo, siis koko laitoksen johtaja — toiset nauravat, että johtajat puhuvat omaan pussiinsa, minä sanoisin, että johtajat nimenomaan ovat vastuunalaisia, pitkälle koulutettuja ammattilaisia, jotka yrittävät epätoivoisesti puolustaa, että asiat pysyisivät kunnossa — siis suora lainaus on: "Nykyisessä Lääkelaitoksessa nämä valvontatehtävät hoidetaan kustannustehokkaasti ja eurooppalaisessa vertailussa vaatimattomin henkilöresurssein."

Tämänhän pitää olla parempi, jos nyt sitten kaikki asiat siirretään jollekin muulle paikkakunnalle, on se sitten Kuopio tai Oulu tai Joensuu tai Jyväskylä tai Tampere, jos kerran vastuunalainen ylijohtaja, joka on saanut olla siellä, on selkeästi tätä mieltä. Nyt tämä päätös kyllä jotenkin revitään pahemman kerran auki, niin minä tämän ymmärrän. Hän jatkaa: "On virhe kuvitella, että osaamista voitaisiin alueellistaa kuin tavaraa siirtämällä." Se on juuri näin. Osaaminen ei siirry sillä lailla. Se on pitkän ajan tulos. Monet tässä salissa sen kyllä tietävät. Lainaus jatkuu: "Osaaminen on ihmisten ainutlaatuista taitopääomaa, joka vahvistuu määrätietoisella osaamisen, yhteistyön ja organisaation kehittämisellä."

Sitten se kysymys, jonka esitin täällä ministeri Hyssälälle, ja minusta on erittäin ikävää, että ministeri ei eduskunnalle pysty sanomaan — kun ylijohtaja väittää ihan selvästi, että Lääkelaitoksen valvonnan osaaminen häviää, niin ministeri, joka on vastuunalainen täällä, ei pysty sanomaan — että eikä häviä vaan kaikki on jatkossakin niin kuin ennenkin. Tässä on liian paljon painoa poliittisella puolella, alueellistamisen. Minä ymmärrän ihan hyvin, minä olen tarpeeksi kauan täällä ollut mutta en voi välttää sanomasta tämmöisiä asioita myöskin toisinpäin. Tätä seikkaa minä pyytäisin, että valiokunta aivan erikoisesti nyt tutkisi, näitä Wahlroosin lausuntoja ja sitä, miten ne hallituksen esityksessä turvataan, ettei käy niin kuin Wahlroos tässä sanoo, koska ministeri ei täällä vastaa toisinpäin.

Samaten myöskin Mediuutisissa nyt 8.5.2009 on erittäin hyvä yhteenveto lakiehdotuksen kaikista niistä asiantuntijalausunnoista, jotka on kerrottu täällä hallituksen esityksessä, mutta ne on koottu tähän, ja ne vielä lyhyesti teille kerron.

Lausunnonantajista kolme tyrmäsi täysin tämän esityksen, viisi suhtautui kielteisesti, seitsemän arvosteli sitä, kolmetoista oli neutraaleja, toisin sanoen 28 sanoi "sii ja soo" tai vähemmän niinpäin mutta ei missään tapauksessa "hyvä". Se on hirveä määrä asioissa, joissa lainsäätäjän pitäisi edes jatkoaika ottaa ja miettiä tätä juttua. Kuinka monta oli myönteisiä puolustajia? Kuusi kappaletta oli myönteisiä ja ainoastaan yksi oli ylistävä, ja se ei varmaan ole vaikea arvata, kuka se oli. Se oli Itä-Suomen yliopisto, joka varmaan on tässä ihan tavallaan jäävi sanomaan sitä tai tätä. Näitä seikkoja minä pyytäisin, ed. Rehula, kun te puheenjohtajana mietitte tätä kaikkea, että kaivaisitte esille, minkä takia näin voimakkaasti toiset ovat kielteisiä, ja yrittäisitte turvata ponsilla tai muilla, niin kuin te kokeneena puheenjohtajana tiedätte, ettei mennä tässä sutta pakoon ja tuleekin karhu vastaan, (Ed. Pulliainen: Sehän olisi ihanaa, nautittavaa!) koska tässä ovat päällimmäisenä motiivina nyt ihan poliittiset seikat eivätkä mitkään muut.

Minä olen aika huolissani tästä. Minä olen aivan kummeksuen katsonut tätä koko keskustelua ja myöskin kaikkea sitä, miten näihin asioihin vastataan täällä. Toivottavasti tämä saa rakentavan kohtelun. Minusta tämä olisi pitänyt palauttaa uuteen valmisteluun, mutta nähden tämän tilanteen en oikein jaksa uskoa, että niin käy, vaikka niin toivoisin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ingressi siihen, mikä liittyy työpaikasta toiseen liikkumiseen. Siis palautan vielä mieleen sen, että minut synnytettiin Varkauden sairaalassa ja kouluni kävin Varkaudessa, siis Pohjois-Savossa. Sieltä sitten lähdin maailman kiertomatkalle tänne Helsinkiin, opiskelin ja jäin yliopistolle hommiin. Sieltä vapaaehtoisesti muutin Ouluun proffan virkaan ja sieltä olen vapaaehtoisesti 22 vuotta käynyt nyt töissä Helsingissä elikkä siis ihan edes sun takaisin ja tuntematta minkäänlaista kipua ja sieluntuskaa.

Arvoisa puhemies! Tästä koko hommasta, kun täällä on viitattu, ed. Klaus Pentti kiinnitti huomiota, tähän tarkastusvaliokunnan selvitykseen. Sehän on siis tilaamamme, niin kuin hän sanoi aivan oikein, tilaamamme selvitys, ja hän kuvasi aivan oikein, täsmälleen sen statuksen. Siis se on teetätetty selvitys, ja se on lähetetty lausunnolle valtioneuvoston asianomaiseen yksikköön, ja sen jälkeen, kun se tulee sieltä, siihen otetaan sitten kantaa, kun on saatu vastaukset niihin kysymyksiin, jotka sieltä paksusta selvityksestä esiin nousevat.

Kun, arvoisa puhemies, täällä totesin äsken, että kun olen lukenut sen selvityksen muutamaan kertaan ja arvioinut sitä noin vähän tieteelliseltä pohjalta, niin tämä hanke on kelvottomimmin valmisteltu kuin mikään hanke, mikä on käyty läpi. Olen alueellistamisen kannalla ja jopa menettänyt valtion virkakelpoisuudenkin 1970-luvulla sillä perusteella, että ajoin Rktl:n siirtämistä Ouluun.

Tässä on hyvin merkittävä näkökohta. Kun tässä tapauksessa esiselvitystyöt tehtiin kahden paikkakunnan välillä, Kuopion ja Oulun, ja Kuopio "voitti", olisiko tämä kelvoton valmistelu muuttunut kelvolliseksi valmisteluksi, jos johtopäätös olisi ollut Oulu? Ei tietenkään, koska tämä on tehty niin huonosti kuin sen nyt voi tehdä, yksinkertaisesti. Elikkä siis toisin sanoen minun arviointini perustui, ed. Klaus Pentti, vain siihen aineistoon, mikä on ollut. Sitä ei mikään paremmaksi muuta, vaikka olisi Ivaloon ehdotettu taikka Pohjois-Karjalaan taikka mihinkä tahansa. Tällä tavallahan ei näitä hommia pidä hoitaa kuin tässä tapauksessa on hoidettu, ja sillä siisti. Se on häpeäksi valtion hallintokoneistolle jnp.

Sitten hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta siitä tarkastusvaliokunnan kuulemisesta oli tämän selvityshenkilön kuuleminen, jossa kysyttiin tätä pätevän henkilökunnan saamista. Kun pyydettiin yksilöityä näkemystä, niin hänen vastauksensa oli toistettuna: pätevää henkilökuntaa tulee. Täällä ed. Pentti Oinonen kertoi, kuinka paljon on muodollisesti päteviä ihmisiä. Ilmiselvästi, koska ovat hakeneet, ovat muodollisesti päteviä ihmisiä, henkilöitä tällaiseen tehtävään.

Kun olen ollut lukemattomissa yliopistollisissa virantäytöissä mukana 40 vuoden aikana virkani puolesta ja dekaanina jnp., niin olennaista on nimenomaan tällaisessa tehtäväkokonaisuudessa sen ammattihenkilöstön kohdalla, että parhaat mahdolliset kotimaassa olevat voimat saadaan tämän laatuisiin tehtäviin. Vain riman asettaminen sille tasolle on relevanttia, ed. Rossi, vain sille tasolle. Teillä oli erittäin hieno puhe. Joskus minä haluan ostaa sen tiedon jostakin, kuka sen oli kirjoittanut. (Ed. Rossi: Minä voin kertoa!)

Arvoisa puhemies! Vielä yksi näkökohta tässä näin. Jos hyvä hallitus tekee huolimattoman ja heikosti perustellun päätöksen ja se osoitetaan se päätös vähän niin kuin kelvottomaksi, niin se voi sen joskus peruuttaakin sen takia, että se olisi sille selvä terveen järjen voitto.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä totean, että kannatan alueellistamista kaikissa muissa tapauksissa, mitkä siihen tarkastusvaliokunnan raporttiin on liitetty tai upotettu, kaikissa niissä. En näe niissä muissa sellaiseen johtopäätökseen aihetta kuin tämän hankkeen kohdalta.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taisin viime viikolla sanoa, että ed. Pulliaista kannattaa kuunnella täällä. Vaikka hän on hallituspuolueen riveissä, niin hän ajattelee itse ja rohkenee sanoa asiat niin kuin ne ovat. Tämä on tarkastusvaliokunnan havaintojen pohjalta huonoiten valmisteltu alueellistamispäätös.

Kun tänään olin iltapäivällä voinut kehua hallituksen esityksiä liittyen työkyvyttömyyseläkkeellä olevien aseman muuttamiseen ja heille pienen työnteon sallimiseen, niin täytyy sanoa, että tätä asiaa ei voi kehua. Tämä on huonosti valmisteltu, eikä voi tulla mihinkään muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että tässä on tehty kylmä poliittinen sopimus, jonka osapuolina ovat kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katainen, ja keskusta, ja tässä hengessä on siirretty kokonainen Lääkelaitos Kuopioon ja sitten ruvetaan keksimään perusteluita ja vähättelemään tästä aiheutuvia haittoja ja kustannuksia. Tällä hankitaan huonoa mainetta koko alueellistamiselle, kun on järkeviäkin hankkeita, joita voidaan tehdä ja joita tähän mennessä on tehty. (Puhemies: Minuutti!) Minusta olisi tärkeätä, että eduskunnalla olisi nyt kyky katsoa tätä asiaa uudelleen ja tehdä tässä oma harkintansa irrallaan aikaisemmista päätöksistä. On täällä muitakin päätöksiä muutettu kuin tässä puheena oleva asia.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliaiselle sanon, että kaikki nämä faktat löytyvät Kuopion yliopiston lääkealan keskuksen perustamisen esityksestä. Näihin kannattaa tutustua. Omasta puolestani halusin nostaa niitä faktoja esille, jotka kuvaavat sitä, että Kuopiossa, Kuopion yliopistossa ja Kuopion lääkealan keskittymän kautta, meillä on paljon sellaista asiatietoa ja osaamista, jota täällä halutaan helposti myös väheksyä. Minusta se on noteeraamisen arvoinen asia.

Ed. Heinäluomalle sanoisin sen, että ilman muuta eduskunnan vastuulla on tämän lain eteenpäinvieminen ja täällä täytyy tehdä laista mahdollisimman hyvä. Se on eduskunnan tehtävä kaiken kaikkiaan. Siitä olen surullinen kylläkin, että tässä on nyt sitten ikään kuin kaksi paikkakuntaa vastatusten. Minä ainakin toivon, että sitä asetelmaa ei tule, koska minun mielestäni sekä Helsinki että Kuopio ovat erinomaisen hienoja kaupunkeja.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluomalle kertoisin, että ministeri Katainen ei ole meillä ryhmässä sanallakaan maininnut tätä asiaa, että hän olisi tämän asian takana, vaan minä luulen kyllä, että tämä Lääkelaitoksen siirto (Ed. Kangas: Kuka sen sopimuksen teki?) perustuu siihen, että ei ole kuunneltu asiantuntijoita. On tehty poliittinen päätös eikä ajateltu, mihin se johtaa. (Ed. Hiltunen: Kuka sen teki?) Tämän lyhyen poliittisen urani aikana minä olen huomannut tämän monta kertaa: siis poliitikot tekevät poliittisia päätöksiä, ilman että he yhtään ajattelevat, mihin ne johtavat. Tämä on virhearvio kerta kaikkiaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ystävälleni ed. Rossille totean, että menitte asettamaani ansaan. Nimittäin teidän valintanne olivat sellaiset, että teidän olisi pitänyt, kun esiinnyitte tieteen puolesta, tieteen metodein, argumentein, teidän olisi pitänyt Oulu-vertailu ottaa siihen mukaan. Te osoititte, että joka kohdassa Oulu on huonompi. Edes selvityshenkilö ei ollut tätä mieltä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, tuleeko tästä nyt sitten loppua väittelystä. Kuitenkin joka tapauksessa selvitysmies on katsonut, että Kuopio on oikea paikka, millä perusteella sosiaali- ja terveysministeriö on oman ratkaisunsa tehnyt. Onko se sitten poliittinen päätös vai asiantuntijapäätös? (Ed. Asko-Seljavaara: Se on virhepäätös!) — No, te katsotte, ed. Asko-Seljavaara, että se on virhepäätös. Minä taas katson, että se ei ole virhepäätös. Tietysti voi kysyä, olisiko nyt toisinpäin asetelma, jos te olisitte Kuopiosta ja minä taas vastaavasti täältä Pääkaupunkiseudulta, puhuisimmeko ristiin. Toivottavasti emme puhuisi eri lailla, (Ed. Asko-Seljavaara: En siirtäisi Lääkelaitosta Kuopioon!) koska kysymys on myös alueellistamisesta, mutta ennen kaikkea lääkealan keskuksen tulevaisuudesta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minähän arvioin ed. Rossin puheenvuoroa enkä selvityshenkilön raporttia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista päästä käyttämään puheenvuoro sellaisen debatin jälkeen, josta 30 vuoden päästä poliittisen historian tutkijat esittävät mielenkiintoisia lainauksia. Täällä hallituspuolueen sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastaava ilmoittaa, että hallitus on tuonut, jossa olevan puolueen kansanedustaja hän siis on, kelvottoman ja ymmärtämättömän ja poliittisin perustein tehdyn päätöksen eduskuntaan, eikä tiedä, kuka omasta puolueesta sitä on ollut tekemässä. Ilmeisesti sitä on ollut tekemässä toisen päähallituspuolueen kanssa joku tuntematon mies tuntemattomuudesta. Mutta hyvä niin, että joku sen päätöksen on tehnyt.

Se, mikä minua tässä tämän keskustelun ja koko tämän prosessin aikana on erityisesti vaivannut, on se, että tässä on valitettavalla tavalla näköjään kytkeytynyt yhteen asioita, joita ei olisi pitänyt kytkeä yhteen. Kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin kuulostaa siltä, että ainakin joittenkin mielestä tässä salissa tämä esitys laiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi olisikin tehty vain ikään kuin selitykseksi sille, että Helsingistä pitää siirtää yksi laitos Kuopioon. (Ed. Asko-Seljavaara: Näin juuri on!) Kun hallituspuolueen edustaja nyökkäili tuolla, ed. Asko-Seljavaara siis, niin on tämä teidän näkemyksenne aika kummallinen ja antaa tietysti mielenkiintoisen kuvan myöskin hallituksen politiikasta, jos se pitää paikkansa. Minä en kuitenkaan ihan kaikilta osin jaksa uskoa, että se olisi tehty vain siksi. Minulla on sellainen käsitys ja omakin näkemys, että suomalainen lääkepolitiikka kokonaisuutenaan on niin vakava asia, että sen kanssa leikkimiseen tällä tavoin, mihin täällä on viitattu, ei kerta kaikkiaan ole edellytyksiä.

Lääkkeitten hinnat ovat nousseet, lääkekustannukset ovat kasvaneet niin, että tällä menolla suomalaisen terveydenhuollon rahoitus ei kestä sitä, jos meno jatkuu entisellään. Toisaalta myös lääketurvallisuus, kun joudutaan lääketeollisuuden voittojen turvaamiseksi etsimään uusia lääkkeitä, on sellainen asia, jota ei saa alistaa edes alueellistamisen rahastukselle, jos tällaista ilmausta voi käyttää. Sitten toisaalta tunnumme olevan kuitenkin, siis tässäkin salissa kaikki ovat tänään olleet, sitä mieltä, että kyllähän se alueellistaminen on oikein hyvä asia, mutta osa on ollut sitä mieltä, että vain sillä ehdolla, ettei se tapahdu Helsingistä jonnekin muualle.

Alueellistamisen ongelma on tietenkin ensinnäkin se, että kun alueellistetaan, niin silloin siirretään jotakin jonnekin, ja jos ei ole kysymys uudesta, perustettavasta laitoksesta, niin silloin henkilöstö joutuu keskimäärin kärsimään. Eihän siitä mihinkään pääse. Mutta kun näistä erilaisista potentiaalisesti alueellistettavista laitoksista valtaosa jostain syystä on syntynyt tänne Helsinkiin, niin silloin se uhka myöskin siitä, että helsinkiläiset työntekijät joutuvat kärsimään, on vähän suurempi kuin esimerkiksi, että kuopiolaiset työntekijät joutuvat kärsimään. Mutta kun ed. Asko-Seljavaara puhui prosenteista esimerkiksi valtion työpaikkojen osalta Kuopiossa ja Helsingissä, niin kannattaa nyt muistaa, että Helsingissä on kuitenkin viisi kertaa enemmän ihmisiä ja kun niitä prosentteja lasketaan siitä, niin on täällä Helsingissä muutama valtion työpaikka enempi kuin Kuopiossa. (Ed. Asko-Seljavaara: Tämä on pääkaupunki!) Kun kysymys on siitä, onko ylipäätään mahdollista alueellistaa mitään niin, että työntekijät eivät joutuisi kärsimään, niin minun tekee mieli väittää, että ei tietenkään ole. Mutta edelleen tekee mieli väittää myöskin, että nyt tähän mennessä tapahtuneessa alueellistamisessa, kun lasken siihen mukaan myöskin sen tyyppiset pakkosiirrot, joissa ihmiset ovat joutuneet työn perään siirtymään Suomessa paikasta toiseen, niin Helsinki on ollut kautta aikain erittäin merkittävä voittaja ja muu Suomi, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomi, on kärsinyt. Siksi me tarvitsemme alueellistamista. Me tarvitsemme alueellistamista niin, että Helsingistä siirretään laitoksia pois, mutta voidaan toki siirtää myöskin Kuopiosta Helsinkiin, jos se nähdään hyvän, tasapainoisen valtakunnan kehittämisen kannalta välttämättömäksi. Siitähän pitäisi lähteä.

Aivan samalla tavalla tässä tarkastelussa pitää lähteä siitä, että kun säädetään Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta, kun lääkkeitten valvonnan, tutkimuksen ja lupamenettelyjen, ja mitä kaikkea tähän liittyykään, asiasta päätetään, niin tehdään ensisijaisesti siitä lähtökohdasta. Mutta ei siitä silti seuraa sitä, mikä täällä on ikään kuin implisiittisesti tästä keskustelusta selkeästi noussut esille, että tämä lakiesitys, jota nyt käsittelemme, olisi ihan hyvä pykäliensä osalta, kun pykälissä ei Kuopiota mainita, jos siihen ei liittyisi tätä alueellistamista. Itse asiassa minua kiinnostaisi kuulla tulevissa puheenvuoroissa, mitä mieltä helsinkiläiset ja uusmaalaiset edustajat ovat, onko tämä esitys hyvä, jos siihen ei liittyisi alueellistamista, koska sehän on olennainen asia tämän lain käsittelyn yhteydessä. Se on myöskin olennainen kysymys sitten, kun valiokunnassa tätä käsittelemme, mutta nythän tässä on oikeasti keskusteltu vain siitä, onko kohtuullista tai ylipäätään suotavaa synnyttää tätä uutta Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskusta Kuopioon.

Kun kuopiolaisena oppositioedustajana olen tätä keskustelua seurannut nyt puolen vuoden ajan, niin onhan tämä prosessi ollut masentava. Se on ollut varmasti masentava Lääkelaitoksen henkilöstön kannalta tarkasteltuna, mutta on se tietysti ollut kuopiolaisen lääkealan osaamisenkin kannalta tarkasteltuna, ja se osaaminen on vahvaa. Jos joku haluaa sen kiistää, niin haastan hänet julkiseen kamppailuun siinä asiassa.

Ed. Rossi — en tiedä kenen kirjoittamana — toi painavia faktoja esiin siitä, mitä Kuopiossa oikeasti osataan. Miten on mahdollista, jos se on niin tumpeloa, kuin ed. Asko-Seljavaara ja ed. Lauslahti ovat täällä antaneet ymmärtää, kuopiolainen osaaminen, niin miten on mahdollista, että kuopiolaiset tutkijat ovat tässä viimeisten kuukausien aikana voittaneet kaksi erittäin merkittävää kansainvälistä palkintoa? Miten se on mahdollista? Miten on mahdollista, että kaikki viisaus on keskittynyt tänne Helsinkiin, että me muualta tulevat ja muualla asuvat olemme sellaisia tumpeloita, että me emme pysty missään asiassa asettamaan kyseenalaiseksi teidän kompetenssianne, teidän erinomaisuuttanne, teidän ylivertaisuuttanne kaikkeen muuhun Suomessa esiintyvään nähden? Minusta tämmöinen on kestämätöntä puhetta, ja viimeistään se puhe, kun sitä on esiintynyt tämän prosessin yhteydessä, on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että tämä esitys ja siihen liittyvät ministeri Hyssälän päätökset ovat olleet oikeita.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen ei nyt kuunnellut puheenvuoroani silloin ihan aluksi. Silloin minä sanoin, että lääkevalvonta eli Lääkelaitos olisi pitänyt liittää Valviraan, koska Valvira on koko terveydenhuollon valvontaviranomainen, ja lääketutkimus pitäisi liittää Thl:ään, koska siellä on kaikki muukin tutkimus. Tämän jälkeen me voimme alueellistaa osia Valvirasta ja osia Thl:stä juuri samalla tavalla, kuin nyt siinä suunnitelmassa tehtiin, jossa te itse olitte mukana, Thl:n ja Valviran luomisessa. Sen jälkeenhän sieltä on alueellistettu monta sataa virkaa esimerkiksi Tampereelle, Kuopioon jne. Mutta ei näin, että lääketutkimuksesta ja lääkevalvonnasta tehdään erillinen, muusta terveydenhuollosta erillinen systeemi. Siis tässä se virhe on.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtaselle sanon, että nyt ei ole kysymys siitä, että eduskunnan tulisi laittaa vastakkain erilaisia osaajia tässä maassa. Meidän tulee arvostaa pienessä maassa kaikkia, yhtä hyvin Kuopiossa koulutettuja ja sinne sjoittuneita kuin helsinkiläisiä. Kysymys on siitä, että asiantuntijaorganisaatiosta on nyt kysymys. Se ei ole kuin kappaletavaravarasto, jossa purkit otetaan hyllyltä ja pannaan yöjunaan Helsingistä Kuopioon.

Sanoin aikaisemmin, että se on kymmenien vuosien osaamisen keskittymä, kansallinen osaamispääoma, joka nyt hajotetaan, ja se kestää pitkään rakentaa, jos koskaan, sellaiseksi. Kysymys on niistä ihmisistä, jotka joutuvat elämään tässä. Ei se yhtään kuopiolaista lohduta, että onneksi joku helsinkiläinen joutuu pakosta muuttamaan Kuopioon. Minä uskon, että suomalaiset ovat sellaisia, että he kokevat yhtä hyvin empatiaa kemijärveläistä työtöntä tai Oulusta tai Kuopiosta työttömäksi jäänyttä kohtaan kuin Helsingistä, ja me emme eduskunnassa saa syyllistyä siihen. Minä toivon, että valiokunta eri vaihtoehdot selvittää vielä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen ei ole todellakaan kuunnellut. Olemme täällä puhuneet kuopiolaisesta hyvästä osaamisesta. Kuopiossa on huippuosaamista lääkkeiden vaikuttavuustutkimuksessa, ja ehdottomasti meidän kannattaa sitä vahvistaa. Taisin tuossa muutama puheenvuoro sitten sanoa, että juuri sitä osaamista meidän pitää vahvistaa ja sinne siirtää niitä voimavaroja. Mutta nämä valvontatehtävät on syytä edelleen pitää Helsingissä johtuen siitä, että valvonta ja tutkimus eivät voi olla samassa organisaatiossa.

Ed. Virtanen, ihmettelen edelleen sitä, missä ovat ihmiset. Eikö vasemmistoliitossa mietitä enää ihmisiä? Onko politiikan teko tärkeämpää kuin se, että ajatellaan pienen ihmisen etua?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitossa ajatellaan aivan varmasti pienen ihmisen etua. Me olemme ajatelleet joka kerta sitä, kun ihmisiä on siirtynyt tai siirretty Helsingistä pois tai muualta Suomesta Helsinkiin, ja sitä muualta Suomesta tänne siirtymistä on tapahtunut runsain mitoin verrattuna toiseen suuntaan tapahtuneeseen liikenteeseen.

Mutta on toki nyt ymmärrettävä se, että jos me aiomme siirtää, alueellistaa, toimivia yksiköitä, niin siinä väistämättä joutuu myöskin ihmisiä siirtymään. Olen itse joutunut siirtymään tilanteessa, jossa en yhtään siitä pitänyt, mutta kun se oli välttämätöntä, niin kyllä siihen sopeutui. Kun Kuopion yliopistoa perustettiin 40 vuotta sitten, nämä aivan samat puheet pidettiin silloin, mutta sinne on siirtynyt osaavia ihmisiä. He ovat viihtyneet Kuopiossa ja ovat pystyneet asettautumaan sinne asumaan. Siirtymävaiheessa teki kenties kipeää. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei sinne ole ketään pakolla siirretty!)

Tästä teidän, edustajat Asko-Seljavaara ja Lauslahti, esittämästänne osittaissiirtymisestä toistan sen, mitä Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja on sanonut: tämä apparaatti pitää pitää yhdessä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen uusien tehtävien myötä ja lääkehuollon tehtäviä kokoamalla pyritään parantamaan väestön lääkehuoltoa sekä lääkehoidon turvallisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja taloudellisuutta. Uudistuksella saataisiin lääkkeisiin liittyvää osaamista nykyistä paremmin osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää.

Uutta Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskusta koskevissa lausunnoissa toivottiin, että pirstaleinen lääkehuollon hallinto muodostaisi jatkossa nykyistä eheämmän organisatorisen kokonaisuuden, ja tämähän Kuopioon siirtämisen myötä toteutuisi. Olennaisinta lakiesityksessä onkin tehtävien uudelleenorganisointi niin, että lääketurvallisuus ja kehittämistyö vahvistuvat, mihin muun muassa ed. Rossin puheenvuorossa on tullut selkeät perusteet, nimenomaan kaikkea muuta kuin tähän alueellistamiskeskusteluun liittyen, nimenomaan substanssiin liittyen. Onkin tärkeää koota lääkealan osaaminen yhteen paikkaan, ja miksipä ei sitten Kuopion yliopiston vaikutuspiiriin. Selkeä jo Kuopiossa oleva alan osaamiskeskittymä tukee koko lääkealan turvallisuutta ja kehittymistä.

Hallitus on sitoutunut alueellistamisohjelmaan, missä tavoitteena on muun muassa työvoiman saannin turvaaminen valtion töihin ja tasapainoisen aluekehityksen edistäminen. Tavoiteltava asia on myös työllisyyden tukeminen maan eri osissa. Tässä asian toinen puoli, joka nyt valitettavasti on tietysti noussut ykkösasiaksi. Olenkin yllättynyt siitä, että myös helsinkiläiset kokoomuslaiset osaavat tehdä ihan kunnolla siltarumpupolitiikkaa. Toivonkin hallitusohjelman alueellistamispyrkimykseen sitoutumisen näkyvän kaikkien hallituspuolueiden edustajien kannanotoissa, ettei hallituksen toimista myöskään lääkealan keskuksen sijoittamisen suhteen tule kaksilla korteilla pelaamisen makua.

Sopiikin kysyä, miksi muuttoliikkeen pitäisi toimia vain pohjoisesta etelään. Muuttoliikkeen myötä maakunnat ovat aina menettäneet myös kallisarvoista koulutus- ja työntekijäpääomaa. Helsinkiläisten huoli työpaikkojen suhteen on aiheetonta, sillä reilu kolmannes valtion työpaikoista tulee jatkossakin olemaan Helsingissä, vaikka alueellistamisessa saavutettaisiin se 8 000 työpaikan maksimitavoite. Maakunnat eivät ole ajamassa Helsinkiä tai Pääkaupunkiseutua ahdinkoon. Se ei olisi kenenkään etu eikä tavoite. On pakko huomauttaa myös, että perheiden hajoaminen maakunnissa on yhtä paha asia kuin myöskin Helsingissä. Meneekö Pääkaupunkiseudun työpaikkojen tukeminen lääkealan kokonaisedun edelle?

Arvoisa puhemies! Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen lakia uudistettaessa on kuultu laajasti lääkehuollon sidosryhmiä. Ne pitävät lääkehuollon tehtävien ja osaamisen keskittämistä perusteltuna. Olennaista on se, miten uuden keskuksen toimintatavat muotoutuvat, jotta se voi palvella lääkealaa ja terveydenhuoltoa tavoitteiden mukaisesti. Lääkealan osaamisen kytkeytyminen kiinteämmin osaksi terveydenhuoltoa on tavoiteltava asia, jotta se osaltaan vastaisi terveydenhuollon yhä muuttuviin tarpeisiin. Näitä ovat muun muassa lääkitysturvallisuuden parantaminen ja rationaalisen lääkehoidon edistäminen. Sillä on myös painava kansantaloudellinen merkitys. Kokonaisuudessaan lakiesitys on hyvä ja turvaa tulevaisuuden lääkehuollon tarpeet ihan puhtaasti lääkealan tarpeita palvellen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Alueellistamisen ei ole todettu tuottavan taloudellista hyötyä. Uskon, että alueellistaminen toimii vain ja ainoastaan silloin, kun luodaan aitoja uusia toimintoja ja virastoja.

Eräs selvitysmiehistä, joka myös mietti aikoinaan näitä alueellistamispäätöksiä, oli selvitysmies Jarmo Karpakka. Hän puhui tämmöisestä termistä kuin "kuolemanlaakso", se on varmasti tuttu. Kun asiantuntijavirasto siirretään paikasta a paikkaan b, niin ne henkilöt, jotka ovat työskennelleet siinä alkuperäisessä virastossa tai laitoksessa, ovat tottuneet työskentelemään, ovat verkostoituneet perheineen ja kaikkine toimintoineen sille paikkakunnalle, missä asuvat ja ovat toimineet jo vuosikausia, eivät välttämättä siirry uudelle paikkakunnalle, kuten on useasti nähty. Tämä "kuolemanlaakso" on se paikka, johon laitos tai virasto siirtyy, mutta johon asiantuntijat eivät siirrykään, ja sitten uusi virasto uudella paikkakunnalla aloittaa toimintaansa, mutta sinne ei löydykään osaajia. Saattaa kestää vuosia, ennen kuin näihin toimiin ja tehtäviin löytyy uudelta paikkakunnalta osaajia. Joskus niitä ei löydy kunnolla koskaan.

Yksi asia, joka tämän Lääkelaitoksen siirtämisen yhteydessä on tullut esille mutta josta en ainakaan edellisissä puheenvuoroissa kuullut mainittavan, ellei sitten juuri, kun siirryin tänne, siitä ollut puhe, on se, että kun nämä Lääkelaitoksen työntekijät ovat nyt menestyksekkäästi toimineet tehtävissään, niin he ovat myös saavuttaneet kansainvälisiä luottamustoimia ja luottamuspaikkoja. Kun he nyt irtisanoutuvat, niin välttämättä ei enää ole niin, että Suomella säilyy paikka, mandaatti, näissä luottamustoimissa ja -paikoissa, kun henkilöt jättävät tehtävänsä. Ne eivät välttämättä ole työtehtäväsidonnaisia.

Kehottaisin vielä kerran miettimään tätä hallituksen esitystä. Taloudellista hyötyä ei alueellistamisesta ole todettu olevan, ja sitten varoitan tästä kuolemanlaaksoilmiöstä ja toivon tietenkin, että sitä ei tule, mutta tämä on koettu fakta.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen yksimielinen esitys Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen siirtämisestä, alueellistamisesta käytännössä, Helsingistä Kuopioon ja Lääkelaitoksen ja Lääkehoidon kehittämiskeskuksen lakkauttaminen ja niiden tehtävien antaminen pääosin perustettavalle Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle on haastava hanke ja varmaan näistä tähänastisista alueellistamishankkeista kaikkein vaativin ja haastavin.

Täytyy todeta, että alueellistaminen on käynnistynyt Lipposen toisen hallituksen iltakoulupäätöksellä 4.10.2000 ja alueellistamiselle on rakentunut vankka säädöspohja. Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaan mukaan on tullut alueellistaminen, ja siinä todetaan, että alueellistamista jatketaan alueellistamalla työpaikkoja entistä tasaisemmin maan eri osiin. Mielestäni nämä ovat poliittisia päätöksiä ja valintoja. Ne maksavat, ja niistä aiheutuu ainakin lyhyemmällä ajalla aikamoisiakin paitsi kustannuksia myös toiminnallisia ongelmia. Erityisen haastavia nämä alueellistamiset ovat tietysti henkilökunnan kannalta.

Tarkastusvaliokunta lähti selvittämään alueellistamista, ja siitä valmistui selvitys ja siltä pohjalta, niin kuin aiemmin tuossa debatissakin totesin, selvityspyyntö on lähetetty valtioneuvostolle ja tarkastusvaliokunta jatkaa asian käsittelyä, kun valtioneuvoston selvitys tulee.

Tarkastusvaliokunta on todennut, että valiokunnan mielestä lähes kymmenen vuotta kestäneen alueellistamishankkeen lähtökohdat ja lainsäädännössä asetetut tavoitteet ovat sinänsä tarkoituksenmukaisia, mutta niin kuin tästä selvityksestä näkyy, alueellistamiseen näyttää kuitenkin liittyvän paljon ongelmia. Nämä havainnot koskevat nimenomaan taloudellisia, toiminnallisia ja henkilöstöön kohdistuvia vaikeuksia.

Täällä ovat nousseet tämän hankkeen osalta myös nämä kustannukset esille. Ministeriön esittämät kustannusvaikutukset on arvioitu 5,4 miljoonan euron suuruisiksi, ja taas Lääkelaitoksen henkilökunta puolestaan on arvioinut hankkeen kustannuksiksi 61,25 miljoonaa euroa elikkä siinä on valtava ero. Tähän tarkastusvaliokunta kiinnitti huomiota ja myös tämän osalta varmaan valtioneuvostolta saadaan tarkempi arvio. Haarukka on kohtuuttoman suuri.

Täällä on nostettu esiin näitä juridisia kysymyksiä. Varmaan tämän käsittelyn aikana nämä juridiset kysymykset tulevat selvitettäviksi.

Tarkastusvaliokunnan selvityksissä näissä kaikissa alueellistamisissa ovat nousseet taloudelliset vaikutukset aika vahvasti esiin. Siellä todetaan, että kustannukset ovat tähän asti olleet noin 170 miljoonaa euroa. Niitä voi verrata kustannuksiin esimerkiksi Ruotsissa ja kun tässä selvityksessä arvioidaan, että henkilötyövuotta kohden kustannukset ovat noin 42 000 euroa, niin vastaavat luvut muun muassa Ruotsissa ovat likimain kaksinkertaiset. Elikkä näihin sisältyy tällaisia taloudellisia seurauksia. Onko ne osattu arvioida oikein, sitä tässä selvityksessä nyt varmasti osaltaan arvioidaan ja selvitetään.

On selvä, että toiminnallisia ongelmia on. Tässäkin tapauksessa alueellistaminen tulee kestämään arviolta viitisen vuotta. Siihen sisältyy toimintoja kahdella paikkakunnalla, suuret henkilöstöön liittyvät ongelmat, henkilöstöä vaihtuu ja osaamista siirtyy alalta pois ja uutta tulee tilalle, elikkä näitä lopullisia vaikutuksia joudutaan arvioimaan aika pitkän aikavälin puitteissa. Varmaa on, että tästäkin alueellistamisesta saadaan sitten ajallaan tarkemmat selvitykset. Ongelmallista on, että tähänastisista alueellistamisista ei ole tehty kovinkaan tarkkoja selvityksiä. Mutta nyt tässä tarkastusvaliokunnan selvityksessä varmaan nousee sellaisia asioita, joita on paikallaan nyt tässä alueellistamisessa hyödyntää.

Se, onko tämä hanke järkevä, varmaan tulevaisuudessa joudutaan vielä arvioimaan. Mutta nyt täytyy todeta, että tämä on poliittinen valinta ja hallitus on tehnyt tästä asiasta yksimielisen esityksen. Kun itse tarkastusvaliokunnassa näitä asiantuntijakuulemisia olen seurannut, niin vääjäämättä on noussut esiin, että kyllä nämä aika haasteellisia tehtäviä ovat olleet. Tavoitteena on aluerakenteen kannalta tärkeitä ja hyviä asioita ja saada aluekehitykselle myönteistä potkua ja varmistaa valtion henkilöstön saantia ja muutenkin saada aikaan hyvää kehitystä, mutta tämä ottaa aikaa. Vaikka tätä on kymmenen vuotta tehty, niin kyllä nämä vaikutukset aika hitaasti näyttävät toteutuvan. Siinä mielessä varmaan on paikallaan kyllä ottaa nyt aiemmista alueellistamishankkeista opiksi ja tarkkaan arvioida, mitä näissä alueellistamisissa voidaan tehdä paremmin kuin aiemmin. Siinä mielessä varmaan tämä hanke on nyt sitten erittäin haasteellinen, että varmaan aikaisempia hankkeita tarkemmin selvitetään.

Alueellistamisessa on aivan selvästi näkyvissä, että niille alueille, joille alueellistamisia on tehty, niillä on ollut positiivisia vaikutuksia. Varmasti Kuopion seudulle niitä tästä tulee ja tässä on asioita, joita Kuopion yliopiston ja koulutuksen osalta voidaan hyödyntää ainakin pidemmässä juoksussa. Mutta tällä hetkellä täytyy kyllä arvioida, että kyseessä on todella haasteellinen hanke, ja täytyy nyt sitten toivoa, että tämä hanke pystytään viemään mahdollisimman hyvin eteenpäin ja otetaan opiksi aikaisemmista kokemuksista.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa ed. Akaan-Penttilän puheenvuoron jälkeen itse tästä lakiesityksestä joudun toteamaan tai haluan todeta vain sen, että jään erittäin suurella mielenkiinnolla odottamaan valiokuntakäsittelyn lopputulosta. Kun näin maallikkona lukee tätä lakitekstiä ja lakiesityksiä kaiken kaikkiaan, niin tietysti niitten pohjalta henkilökohtaisesti voin todeta sen, että pidän tämän lakiesityksen sisältöä perusteluineen erittäin kannatettavana ja järkevänä.

Mutta sitten tämän ajatellun keskuksen sijoituspäätöksen osalta, avaamatta nyt enää sen kummemmin tätä alueellistamiskeskustelua, pidän joka tapauksessa erittäin hyvänä tätä vastuuministerin päätöstä sijoittaa tämä keskus Kuopioon. Sieltä löytyy varmaan kaikki se osaaminen, mitä tämä keskus toimiakseen tarvitsee, kuten ed. Rossi täällä monessa erinomaisessa puheenvuorossaan on todennut, ja luulen, että hän tulee todistamaan yhä uudelleen tuolta pöntöstä tätä samaa asiaa. Mutta tärkeintä joka tapauksessa on se, että kun tämä uusi virasto tullaan perustamaan, niin sen pitää pystyä toimimaan ja vastaamaan niihin tarpeisiin, niihin haasteisiin, joita siltä odotetaan.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pidän todellakin valitettavana sitä, että keskustelussa on ollut liian paljon kahden kaupungin välinen keskustelu yllä. On tietysti ihan selvä, että tämän kaltaisessa alueellistamiskeskusteluasiassa se helposti esille nousee. Kuitenkin käsitellään lakiesitystä, jossa suoranaisesti tätä alueellistamispäätöstä ei edes eduskunta tule käsittelemään, koska sosiaali- ja terveysministeriö on sen sille kuuluvan päätösvallan ja oikeuden ja velvollisuuden mukaan myös tehnyt. Mutta se on selvää, että eduskunnassa voidaan puhua paljon ja pitääkin keskustella.

Olen myös huolestunut siitä, mikä nykyisen Lääkelaitoksen henkilökunnan asema on. Toisaalta ministeriö on selkeästi osoittanut sen, että valtio tältä osin toimii hyvän työnantajan tavoin. Kun siirtopäätös tulee, niin 5 vuoden siirtymäaika on kyllä sellainen, joka on pakko huomioida. Se on hyvä asia. Ymmärrän tietysti sen, että jokainen joutuu miettimään omalta kohdaltaan, siirtyykö sitten vai ei, mutta monen henkilön työllistymisedellytykset varmasti Pääkaupunkiseudullakin ovat melko lailla hyvät. Aika näyttää tietysti, miten tämä kokonaisuus menee sitten maaliin.

Herra puhemies! Ed. Asko-Seljavaara toteaa mielellään aina, että tutkimus- ja kehittämistehtävät eivät sovi yhteen valvontatehtävien kanssa. Lääkekehitys ei kuulu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tehtäviin, joten ristiriitaa lääkkeiden ennakko- ja jälkivalvonnan osalta ei ole. Sen sijaan keskukselle tulee sekä apteekkitoiminnan kehittämis- että valvontatehtävät. Apteekit ovat merkittävä osa suomalaista terveydenhuoltoa, sillä suomalaiset tekevät vuosittain noin 70 miljoonaa apteekkikäyntiä. Tutkimusten mukaan joka kolmas yli 18-vuotias suomalainen käy apteekissa vähintään kerran kuukaudessa, ja asiantuntijoiden mukaan apteekkeja ja farmaseuttista henkilökuntaa ja henkilöstöä ylipäätänsä ei ole riittävästi hyödynnetty suomalaisessa terveydenhuollossa, vaan ne ovat olleet siitä irrallaan. Kasvava ikääntyvien väestö tulee käyttämään runsaasti lääkkeitä. Tätä varten tarvitaan uusia apteekkien palvelumuotoja muun muassa monilääkityksen hallintaan, annosjakelua, lääkeinformaatiota sekä lääkehoidon seurantaa. Joka toinen apteekin asiakas ostaa itsehoitolääkkeitä tai hakee apua johonkin vaivaan tai oireeseen. Järkevä itsehoito säästää sekä potilaan että yhteiskunnan kustannuksia ja vähentää terveyspalvelujen kuormitusta. Siksi on tärkeätä, että perustettava lääkealan keskus ottaa apteekkien valvontatehtävien lisäksi myös ohjaavan ja kehittävän roolin. Lääkealan valvontatehtävissä tarvitaan valvonnan ohella myös ohjausta, kehittämistä ja neuvontaa. Lupaprosessit voidaan pitää niistä erillään.

Sitten on myös sanottu, että lääkealan sidosryhmät vastustavat lakiesitystä. Lakesin perustamista ovat vastustaneet eniten ammattiliitot, jotka puolustavat jäsentensä eli Lääkelaitoksen henkilöstön etuja. Se on ihan ymmärrettävää. Sen sijaan esimerkiksi Lääketeollisuus ry, joka edustaa suurinta osaa lääkeyrityksiä eli Lääkelaitoksen asiakkaita, on alun vastustuksen jälkeen muuttanut mielensä ja puoltaa lakiesitystä. Lääkealalla on ilman muuta monia intressiryhmiä, jotka vartioivat omia etujaan. Onhan tuo lääkemyynti tuollaiset 2,5 miljardia euroa ja muodostaa 16 prosenttia terveydenhuollon kokonaismenoista. Lääkemyynnin kasvu on pitkään ollut nopeampaa kuin muiden terveydenhuollon kustannusten. Lääkemyynti kasvoi pitkään yli 10 prosentin vuosivauhdilla, kunnes vuonna 2003 otettiin käyttöön lääkevaihto ja tehtiin hinnantarkistuksia. Näin kasvulle asetettiin 5 prosentin raja, joka kuitenkin vuonna 2008 jälleen ylittyi.

Jokainen uudistus lääkealalla aiheuttaa melkoisen mylläkän. Kun lääkevaihdon mahdollistava laki oli eduskunnassa käsiteltävänä, sitä vastustettiin muun muassa väittämällä lääkkeiden saatavuuden ja lääketurvallisuuden heikkenevän. Vastustajina olivat osittain samat tahot kuin nyt. Kuitenkin lääkevaihto on ollut onnistunut uudistus, joka on säästänyt satoja miljoonia euroja sekä yhteiskunnan että suomalaisen potilaan rahoja.

Lääkäriliitto vahtii omia etujaan, Farmasialiitto omiaan, Lääketeollisuus ja apteekit omiaan. Päättäjien tehtävänä on valvoa suomalaisten potilaiden etua tässä kentässä yhtä aikaa ilman muuta toimien niin, että valtio on omalta osaltaan myös hyvä työnantaja.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korjaisin vaan ed. Rossille sen, että sekä lääkevaihto- että viitehintajärjestelmä molemmat ovat tulleet kokoomuksen hallituskaudella hyväksytyiksi. Niillä on todella tehty paljon säästöjä.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriö asetti selvityshenkilön selvittämään lääkehuollon keskushallinnon kehittämistä. Selvityshenkilö nosti raportissaan asiantuntijakuulemisen perusteella lääkehuollon keskushallinnon suurimmaksi ongelmaksi lääkehuollon suunnittelun eriytyneisyyden ja integroinnin puutteen suhteessa muuhun terveydenhuoltoon. Lääkkeitä on käsitelty liian usein erillään muusta terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisuudesta. Myöskin lääkekustannusten hallinnan, lääkitysturvallisuuden sekä lääkehuollon ja -hoidon yleisen suunnittelun strateginen työ on ollut puutteellista ministeriön selvitysten mukaan.

Lääkkeet ovat tärkeä osa terveydenhuoltoa. Lääkkeiden avulla voidaan ehkäistä ja parantaa sairauksia, lievittää oireita ja ylläpitää potilaiden toimintakykyä. Tehokas ja vaikuttava lääkehoito voi vähentää työkyvyttömyyttä ja laitoshoitoa, lisätä toimintakykyä sekä parantaa terveyttä. Odotettavissa on, että lääkkeiden kulutus ja käyttö sekä lääkekustannukset tulevat kasvamaan väestön ikääntymisen, lääkehoitojen kehittymisen ja uusien lääkkeiden sekä lääkkeillä hoidettavien sairauksien lisääntymisen myötä.

Nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen tavoitteena on organisoida lääkehuollon hallinto uudelleen siten, että Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen keskitettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lääkealan osaamista. Esityksen tarkoituksena on erityisesti saada lääkkeisiin liittyvää osaamista nykyistä paremmin osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja sen palvelujärjestelmää. Esityksellä parannettaisiin lääkehuollon lupa- ja valvontatoimintaa sekä varmistettaisiin lääkkeiden saatavuus koko maassa esimerkiksi kehittämällä apteekkitoimintaa.

Hallituksen esitys parantaisi myös lääketurvallisuutta ja lääkitysturvallisuutta. Esityksen perusteella keskus huolehtisi osaltaan lääkealan tutkimus- ja kehittämistoiminnasta sekä järjestäisi kansallisen lääkkeiden hoidollisen ja taloudellisen arvon arvioinnin. Keskus toimisi lääkealan johto-, suunnittelu-, ohjaus- ja kehittämistehtävissä. Lisäksi keskus tekisi hallinnonalan tutkimus- ja kehittämisstrategian mukaista tutkimusta toimialansa poliittisen, lääketieteellisen ja hoidollisen päätöksenteon pohjaksi sekä hankkisi, arvioisi ja välittäisi muualla tuotettua tietoa päättäjien ja toimijoiden käyttöön.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tavoitteena on entistä sujuvampi asiakaspalvelu ja toiminnallisen tehokkuuden parantaminen. Lääkehuollon lupa- ja valvontatoiminnassa esityksen tavoite tarkoittaisi muun muassa uusia it- ja organisaatioon liittyviä ratkaisuja mukaan lukien sähköinen asiointi ja asianhallinta.

Organisointiin liittyviä tavoitteita olisivat muun muassa kehitettävien toimintatapojen ja prosessien tunnistaminen sekä niiden edelleen kehittäminen lisäarvon tuottamiseksi keskuksen sidosryhmille ja asiakkaille.

Keskittämällä lääkealan lupa- ja valvontatehtävät yhteen organisaatioon varmistettaisiin ja edistettäisiin lääke- ja lääkitysturvallisuutta. Lääkealan tutkimuksella ja kehittämistoiminnalla parannettaisiin viranomaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lääkkeisiin liittyvän päätöksenteon rationalisuutta, ohjattaisiin lääkehoitoa tarkoituksenmukaisemmaksi ja kehitettäisiin lääkealaa järjestelmällisesti kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus myös kokoaisi, arvioisi ja välittäisi luotettavaa lääkkeitä koskevaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollossa toimiville ja muille lääketietoa tarvitseville. Näin se voisi nykyistä tehokkaammin edistää ja parantaa kansallisesti väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä toimisi paremmin osana terveydenhuoltoamme.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta ei ole ottanut kantaa minkään laitoksen alueellistamiseen, ei Lääkelaitoksenkaan. Valiokunnan mietintö, johon odotetaan nyt valtioneuvoston vastausta, on selvitys alueellistamishankkeen nykytilasta. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, se selviää aikanaan.

Tässä kyseisessä laissa sisältö koskee Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen perustamista, johon toki Lääkelaitoksen siirto sisältyy. Laitoksen siirrolle on annettu erillinen 5 vuoden siirtymäaika. On ollut ilmeistä kyllä, että Lääkelaitoksen henkilökuntaa ei ole kohdeltu siirtopäätöksen julkistamisessa herkällä tavalla, heitä riittävästi huomioiden. Mutta ei pidä dramatisoida asioita liikaa. Lääkealan toimintaklusteri on jo nyt Kuopiossa olemassa, ja siellä tulee ihan varmasti olemaan riittävä määrä osaamista.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rossille haluan mainita muutamia faktoja. Vuonna 2008 oli voimassa olevia myyntilupia 7 200. Vuonna 2008 myyntilupiin liittyviä tehtäviä oli yhteensä 23 000. Uusia myyntilupahakemuksia saapui Lääkelaitokseen noin 1 400, ja Lääkelaitos käsittelee vuosittain noin 20 000 erityislupahakemusta lääkkeille.

Tehtävistä: Mitä tapahtuu, kun osaajia menetetään ja on henkilökunnasta pulaa? Tässä syntyy riski siitä. Otetaan esimerkkinä hallitsemattomasta organisaatiomuutoksesta Somla, joka on useampaan otteeseen tässäkin salissa ollut käsiteltävänä. Somlassa tapahtui juuri sama ilmiö: menetettiin hallitsemattoman muutoksen myötä osaajia, ollaan negatiivisessa kierteessä, jossa ei pystytä käsittelemään asianmukaisessa ajassa valituksia. Haluammeko me, että tämä lakiesitys johtaa vastaavaan tilanteeseen kuin Somlassa tapahtui? Uskon, että tässä on juuri se sama riski.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siihen, mitä ed. Lauslahti sanoi tuossa, että asiantuntemus katoaa, totean, että se on väittämä. Minä luotan Lääkelaitoksen nykyiseen henkilökuntaan, minä luotan perustettavan Lääkealan keskuksen tulevaan henkilökuntaan, että heidän etiikkansa, heidän moraalinsa on sillä korkealla tasolla, että asioita viedään eteenpäin. Nyt tietysti, kun on meneillään tämä vaihe, jota on julkisuudessakin varsin paljon pyöritelty, että vastustetaan, niin saadaan synnytettyä mielikuva, että ihmiset eivät sitten olisi sitä perustyötä tekemässä, missä he ovat mukana. Tässä suhteessa minä luotan niihin ihmisiin ja tästä teidän väittämästänne mielelläni kuulen kyllä perusteita enemmän, onko teillä faktaa siihen.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossille: Faktaa on se, että Lääkelaitoksen ovi on käynyt kovin tiuhaa. Uskon, että Lääkelaitoksen ihmiset ovat motivoituneita ja varmasti tekevät kaikkensa hoitaakseen työnsä, mutta jos on tilanne, että moni osaaja lähtee, niin se kasautuu niiden osaajien päälle. Yksikään organisaatio, joka on asiantuntijaorganisaatio, ei kykene nopealla aikataululla paikkaamaan lähtevää osaajaa, ja myyntilupia kun on tämmöiset määrät, niin se johtaa automaattisesti siihen riskiin, että nämä työt kasaantuvat, jonot kasaantuvat ja sitä myötä ollaan samassa tilanteessa kuin Somlassa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Tilanne on juuri niin kuin ed. Lauslahti äsken sanoi. Kun osaajia lähtee, niin työt kasautuvat muitten niskoille, ja tämä on fakta monessa työpaikassa.

Huomenna käsittelemme innovaatioselontekoa ja siellä nyt tulemme lukemaan selontekoon liittyen tekstiä, jonka talousvaliokunta on mietinnössään antanut, että tutkijoiden määrä suhteessa väestöön on Suomessa maailman korkeimpia. Eli kyllä täältä osaajia löytyy. Mutta vielä sanon sen, että osaajatkin ovat ihmisiä ja kyllä varmasti voidaan pendelöidä paikalta toiselle, mutta kyllä se erittäin hankalaa on, jos kokoukset on totuttu pitämään tietyllä paikkakunnalla, organisaatiot ovat olemassa. Se siirto on erittäin vaikea. Ja varoitan vielä tästä kuolemanlaaksosyndroomasta.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Edelleenkin tähän ed. Lauslahden väittämään tästä asiantuntijoiden katoamisesta. Tietysti, jos asiantuntijat poistuvat siltä osin, niin totta kai tietoa katoaa. Mutta minä uskon ja toivon, että näin ei kuitenkaan tule käymään. Lääkelaitoksen henkilöstölle on tarjottu viiden vuoden siirtymäaikaa sekä mahdollisuutta tehdä etätyötä viraston siirryttyä Kuopioon, ja tuolloin tuo tarvittava hiljainen tieto tulee siirtymään asteittain myös uusille asiantuntijoille. Minun mielestäni on edesvastuutonta pelotella kansalaisia lääketurvallisuuden vaarantumisella, ei se pidä paikkaansa, mutta varmasti aiheuttaa monia turhia pelkoja.

Herra puhemies! Siksi toisekseen on kyllä myös niin, että Lääkelaitoksella on ollut useita vuosia ongelmia sekä henkilöstön rekrytoinnissa että pysyvyydessä. (Ed. Asko-Seljavaara: Eikä ole!) Lääkelaitoksen ja lääkevalvontaan liittyviin tehtäviin tarvitaan asiantuntijakoulutusta ja perehtymistä monellakin tapaa. Kuopio tulee tarjoamaan tässä suhteessa erinomaisen paikan. Uskon, että se henkilöstö pysyy siellä pidempään kuin tässä tapauksessa Helsingin kyseessä ollen. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei pidä paikkaansa!) Tämä on tietysti myös väittämä, mutta niin siellä ovat tyytyväisiä monet muutkin ne laitokset ja niiden henkilökunta, jotka on sitten Kuopioon perustettu. Viittaan muun muassa Pelastusopistoon esimerkiksi ja kriisinhallintaorganisaatioon.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rossilla ei ole täysin tarkkaa faktaa henkilöstön vaihtumisesta. Vakituisen henkilöstön vaihtuminen Lääkelaitoksessa on aivan normaaliluokkaa. Sen sijaan jos lähdetään tarkastelemaan sitä, kuinka paljon siellä on määräaikaisia, mikä johtuu siitä, että osa rahoituksesta tulee määräaikaisrahoituspohjaisesti ja se johtaa määräaikaisten sopimusten tekemiseen — aika tyypillistä, jota nähdään yliopistoissakin, aika tyypillistä ilmiötä, joka näkyy muutenkin täällä julkisen sektorin osalta — siinä kohdalla meillä on kyllä peiliin katsomista joka tapauksessa. Valitettava tosiasia on, että kun ovi on käynyt, ovesta on lähdetty ulos, se osaaja lähtee verkostoineen ulos ovesta, myöskin sillä tietämyspohjalla. Silloin on tietenkin sillä jäljelle jäävällä organisaatiolla sitä suurempi paine niistä kasautuvista töistä. Ja mihin se johtaa se kasautuva työpaine? Se johtaa sairastumisiin, uupumisiin, pitkäaikaisiin poissaoloihin. Me voimme ottaa sen Somlan esiin varoittavana esimerkkinä siitä, mitä huonosti tehty organisaatiomuutos tarkoittaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi esittää nyt Lääkelaitoksen henkilöstöstä täysin väärää tietoa. Siis Lääkelaitos on vielä viime syksynä ollut Euroopan tehokkain ja paras lääkevalvontaviranomainen, joka on tehnyt rahaa tälle kansalle, tälle maalle. Se on myynyt lääkevalvontaa myös muille Euroopan maille. Ja se, että siellä on henkilöstön vaihtuvuutta, johtuu siitä, että siellä on tutkijoita, lääketutkijoita, jotka tulevat ja menevät sinne sisään. Ja on väitetty, että se vaihtuvuus olisi sitä. Totta kai jokaisessa hyvässä laitoksessa on myös tutkijoita.

Ed. Sihdolle: Te sanotte, että lupa ja valvonta tulisi yhdistää samaan yksikköön. Sehän on yhdistetty nimenomaan tällä hetkellä tähän Lääkelaitokseen, joka nyt on purkautumassa ja hajoamassa raunioiksi tämän alueellistamispäätöksen jälkeen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa työhuoneessa kuuntelin tätä kinastelua. Minä ihmettelin, jotta mikä täällä on, kun kuopiolaiset ovat hirveän mukavia ja savolaiset mukavia immeisiä, lupsakoita. Tosin niistä ei aina sua selevee, mitä ne sannoo, kun se voi tarkoittaa just toista. Mutta kyllä se hyvä paikka on joka tapauksessa Lääkelaitokselle.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Minä osaltani lopetan kyllä tähän. Tätä keskustelua varmaan jatketaan myöhemminkin. Mielestäni on oikein, että valiokuntakäsittely tulee sitten tutkimaan tämänkin hallituksen esityksen, siis Lääkealan keskuksesta perustettavan esityksen, kunnolla. Aivan oikein, ed. Asko-Seljavaara, totesitte sen, että Lääkelaitokselle on tullut paljon tuloja. Myyntilupien raportointitehtävä, tieteellinen neuvonta ja viitemaatehtävä tuottivat vuonna 2007 Lääkelaitokselle noin 2,7 miljoonaa euroa. Se on hyvää työtä. (Ed. Asko-Seljavaara: Niin, ja te haluatte romuttaa sen!) — Ei, ei sitä haluta romuttaa millään lailla, vaan kehittää alaa. Tämä väittämä, että nyt sitten jos toiminnot siirtyvät Kuopioon, se sitten romuttaa kaiken tämän lääketieteellisen työn ja hankintatyön — jokainen meistä tietää, että näinhän ei ole.