Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni ei ole läheskään niin vallankumouksellinen kuin ed. Pulliaisen kuvauksen mukaan tuo edellinen. Vallankumouksellisuutta varmisti myöskin ed. S. Lahtelan viimeinen puheenvuoro, jossa hän ehdotti, että metsä otettaisiin yhteiskunnan haltuun. Vaikka hän ei käyttänyt juuri näitä sanoja, hän tarkoitti sitä, mikäli metsänomistaja ei osaa omaisuuttansa hoitaa. Tämä vallankumouksellisuus lienee tänä päivänä opposition yksinoikeus.

Lakialoitteessani ehdotan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain kahden pykälän muutosta. Aloite lähti liikkeelle, kun omaishoitajien edustajat kävivät tapaamassa kansanedustajia ja toivat esille useita omaishoitoon liittyviä ongelmia ja ennen kaikkea näiden hoidettavien ongelmia. Tämä asia on minulle ollut tuttu jo ennestäänkin, mutta tapaaminen sai minut ryhtymään tuumasta toimeen.

Mistä tässä on kysymys? Kysymys on siitä, mitä tuloja otetaan huomioon, kun määritellään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja silloin, kun nuo maksut perustuvat tuloihin elikkä kun on kysymys päivähoitomaksusta taikka esimerkiksi kotona annettavista palveluista perittävistä maksuista, kun näitä palveluja annetaan jatkuvasti, henkilö on esimerkiksi avohoidossa kotona sen sijaan, että häntä hoidettaisiin laitoksessa.

Nyt näissä molemmissa pykälissä on määritelty, että tuloina ei oteta huomioon muun muassa vammaistukea ja lapsen hoitotukea. Nämä tuet on jätetty ulkopuolelle sen vuoksi, että niillä on tarkoitettu korvata nimenomaan avun ja valvonnan tarpeesta ja sairaudesta aiheutuvien erityisiä kustannuksia, siis sairauskuluja, sairauden aiheuttamia kuluja. Sen takia ne eivät tietenkään ole sillä tavalla tuloja, että ne pitäisi ottaa muissa maksuissa huomioon.

Päivähoitomaksun osalta tämä on tietysti erittäinkin — oikeastaan meinasin sanoa hullunkurista, mutta se on väärä sana — tämä on erittäin epäoikeudenmukaista. Kun eläkkeellä oleva henkilö saa eläkkeensaajan hoitotukea — nyt siis puhun eläkkeensaajan hoitotuesta, joka puuttuu näistä lakipykälistä — tämä eläkkeensaajan hoitotuki nykyisin otetaan huomioon maksuja määrättäessä. Elikkä kun tämä lisää tuloja, myös maksu nousee. Tämä on epäoikeudenmukaista juuri sen vuoksi, että nämä eivät ole sellaisia tuloja, jotka antaisivat mahdollisuuden maksujen korottamiseen, vaan nimenomaan ne on tarkoitettu muihin tarkoituksiin. Nyt siis määrättäessä päivähoitomaksua, jos perheessä on vammainen lapsi, joka saa lapsen hoitotukea, taikka äiti tai isä on itse vammainen, mutta on työelämässä tai työikäinen ja saa vammaistukea, näissä tapauksissa tätä tukea ei oteta huomioon maksua määrättäessä. Mutta jos sattuukin olemaan eläkkeellä oleva henkilö — eläkkeellä voi olla myös nuori henkilö, jolla on alaikäisiä lapsia, jotka tarvitsevat päivähoitoa — niin vaikka tämmöinen henkilö saattaa olla kotona koko päivän ja yleensä varmaan hoitaa lapsia kotona, tilanne voi olla juuri se, että sairaus kuitenkin estää sen, että lapsia hoidettaisiin kotona.

Vaikka nämä tilanteet ovat suhteellisen harvinaisia, on erittäin kohtuutonta, että eläkkeensaajan hoitotuki otetaan tulona huomioon, että siis tällainen eläkkeellä oleva henkilö, joka saa hoitotukea, asetetaan eriarvoiseen asemaan. Sen vuoksi olen ehdottanut, että eläkkeensaajan hoitotuki lisätään niihin tuloihin, joita ei oteta päivähoitomaksua määrättäessä huomioon. Tämän asian osalta voin sanoa, että asia on sillä tavalla, voisi sanoa, hyvässä myötätuulessa, että tämä pykälä sattuu erään hallituksen esityksen johdosta olemaan valiokunnassa juuri auki. Näin ollen toivon, että tämä saadaan korjatuksi.

Sen sijaan se, minkä olen ehdottanut 10 §:ään eli kotipalvelumaksuja koskevaan kohtaan, ei ole etenemässä näin suotuisasti. Itse asiassa tämä asia on tällä hetkellä asetuksessa eikä pykälässä. Olen ehdottanut, että se nostetaan pykälään. Tämä mielestäni on juuri näitä perusoikeuskysymyksiä, perustuslain mukaisia kysymyksiä, että tämän tasoisia asioita ei voi säätää asetuksessa, vaan ne pitää säätää laissa. Tässä on varsinainen "kun nokka irtoaa, niin pyrstö tarttuu" -efekti. Elikkä kun henkilö rupeaa tarvitsemaan jatkuvia palveluja kotona, hänelle määritellään maksu esimerkiksi hänen eläketulonsa mukaan. Se maksu otetaan taas huomioon, koska se johtuu juuri siitä sairaudesta, ja hänelle voidaan myöntää hoitotuki. Kun hänelle on myönnetty hoitotuki, se otetaan taas huomioon kotipalvelumaksuja määrättäessä tulonlisäyksenä. Näin ollen kotona annettavan palvelun maksu nousee. Tämän jälkeen taas, kun kotona annettavan palvelun maksu nousee, se otetaan huomioon hoitotukea määriteltäessä ja hän saattaa saada korotetun hoitotuen. Usein se maksun nousu ei yksin riitä, mutta on tilanteita, joissa on myöskin tietysti paljon muita kustannuksia, ja tälle henkilölle myönnetään korotettu hoitotuki juuri sen takia, että hänelle sairaudesta aiheutuu kustannuksia.

Kun henkilö on saanut sen korotetun hoitotuen Kelasta, sen jälkeen kunta taas katsoo, että hänen tulonsa ovat nousseet, ja ottaa sen huomioon ja nostaa kotipalvelumaksuja. Sen jälkeen, kun kotipalvelumaksut ovat nousseet, tämä henkilö jälleen voi hakea erityishoitotukea. Tämä yksinään ei välttämättä riitä erityishoitotuen saamiseen, mutta jälleen henkilöllä voi olla muuta avuntarvetta ja sairaudesta aiheutuvia kustannuksia ja hän tuleekin oikeutetuksi erityishoitotukeen. Kun hän saa päätöksen Kelasta erityishoitotuesta, mitä tapahtuu? Kunta nostaa jälleen kotipalvelumaksuja, koska nämä tulona otetaan huomioon kotipalvelumaksuja määrättäessä.

Näin on tikapuita pitkin kiivetty tilanteeseen, jossa henkilö saa korkeimman eli erityishoitotuen, mutta hän ei kyllä itse hyödy siitä mitään, vaan kunta on se, joka panee rahat taskuun. Elikkä Kela maksaa kunnalle tämän hoitotuen. Pidän tätä kyllä erittäin vääränä järjestelmänä, varsinkin kun muita vastaavia tukia ei oteta tuloina huomioon, vammaistukea tai lapsenhoitotukea, jotka ovat periaatteessa ihan saman tapaisia kustannusten ja avun tarpeen korvauksia.

Tämän asian toivon myöskin korjattavan. Nyt on tilanne sellainen, että sosiaali- ja terveysministeriössä on jo selvitetty sitä tilannetta, että henkilö on avohoidossa kotona ja joutuu maksamaan paitsi palvelumaksut myöskin lääkkeet jne. jne., poliklinikkamaksut, sairaalamaksut jne. Näistä kaikista saattaa kertyä niin paljon menoja, kun hän myöskin ostaa itsellensä ruoan ja vaatteet ja maksaa kotinsa kustannukset, että nämä kaikki menot ylittävät hänen tulonsa ja ylittävät ainakin sen 80 prosenttia hänen tuloistaan. Näin ollen tämän henkilön olisikin itse asiassa edullisempaa asua laitoksessa, joka taas on hoitona paljon kalliimpi vaihtoehto.

Niin kuin sanottu, tämä lähti omaishoitajien tilanteesta liikkeelle. Omaishoitajathan tekevät todella yhteiskunnalle arvokasta työtä olemattomalla korvauksella. Moni ei saa lainkaan. Itse katson, että kotona asuminen on asia, jota pitäisi tukea niin pitkään kuin ihmisellä on siihen mahdollisuus. Sen pitäisi olla jokaisen oikeus sairaudesta ja iästä riippumatta, jos olosuhteet voidaan järjestää niin, että kotona voi asua. Se on inhimillisempää ja myöskin se on yhteiskunnan kannalta edullisempaa kokonaisuudessaan. Silloin pitäisi tukea kotona asumista.

Nyt siis ministeriö on myöskin havainnut tämän tilanteen, että avopalvelu voi tulla kalliimmaksi, ja on ryhtynyt selvittämään sitä. Siellä on tehty selvitys, ja tätä jatketaan. Ongelma, jota nyt olen esittänyt, pitäisi viimeistään tässä yhteydessä myöskin korjata.

Selostin tämän asian nyt näin juurta jaksain, mutta luulenpa, ettei sitä monta kertaa ennen ole selvitetty. Pidän todella hämmästyttävänä sitä, että ministeriö ei ole aikaisemmin suostunut tätä asiaa korjaamaan. Tästä on ollut useamminkin jo keskustelua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen on erikoistunut sosiaalipuolen asioihin, ja tässä on näköjään saman tyyppinen loukku kuin on monissa tulopuolen asioissa. Siinä mielessä juuri sitä perustelua, jota ed. Stenius-Kaukonen käytti, jotta aina kotona asumisen pitäisi olla edullisempi vaihtoehto, pitää tukea. Tässä on näköjään löytynyt yksi sen tyyppinen loukku, joka tällä hetkellä on ollut ongelma ja edesauttaa sen tyyppistä ajattelua, että mahdollisesti ihminen joutuu valitsemaan laitoksen, jos katsoo edullisuutta. Sen takia minusta tämä pitää ilman muuta korjata. Toivon mukaan tämä etenee tällä täydennyksellä vielä, että myös päivähoitomaksun määräytymisperusteissa tehdään muutos valiokunnassa, jos se on mahdollista. En tiedä, onko hallituksen esityksessä, millainen se tulee olemaankin, tämä pykälä auki, mutta valiokunnalla lienee mahdollisuus ottaa se käsittelyyn.

Yksi saman tyyppinen asia, joka aikaisemmin jo korjattiin, koski kolmenkympin ylläpitokorvausta, koska siitäkin on selkeitä tapauksia, joissa, vaikka ministeriö on antanut ohjeen, jotta näitä ei vaikka toimeentulotuessa pitäisi laskea tuloksi, siitä huolimatta kunnat vielä tänäkin päivänä yhä edelleen noudattavat sitä, että ne laskevat sen tuloksi. Tosin se syksyllä korjautui, koska se nostettiin lain tasolle. Sen takia on tärkeää, jotta nämä monet asiat tulevat selkeästi todetuiksi ja ovat mahdollisesti jopa pykälissä näkyvissä, koska mitkään hallinnolliset ohjeet eivät näköjään toteudu. Hallinto-oikeudet tekevät siitä huolimatta erinäköisiä päätöksiä, jos laissa ei suoraan sanota näitä asioita.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päivähoitomaksua koskeva pykälä nimenomaan on nyt auki hallituksen esityksen yhteydessä, ja uskoisin, että sen pystymme korjaamaan. Mutta kotipalveluja koskeva asia on laajempi kysymys. Se on nykyään asetuksessa. Se liittyy ylipäänsä laitoshoidon ja avohoidon maksuihin, ja siinä, niin kuin totesin jo äsken, olen valmis siihen, että asia kokonaisuudessaan selvitetään, mutta toivon mukaan mahdollisimman pian.

Lopuksi haluan vain todeta, että tietysti on hyvä, että kunnat jollain tavalla saavat lisämaksuja. Meillä on paljon köyhiä kuntia, joissa on paljon vanhuksia, mutta tämä mielestäni ei ole oikea tapa antaa kunnille lisätuloja.

Kyösti  Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli todella mielenkiintoista kuunnella ed. Stenius-Kaukosen hyvin asiantunteva puheenvuoro tämän lakiesityksen perustana, mutta en malta olla ikään kuin kysymättä sitä, onko kysymys kuitenkin viime kädessä ideologisesta perustasta, että vaikka puhutaan siitä, että meidän pitäisi siirtää painopistettä avohoidon ja kotona tapahtuvan hoidon alueelle, me tietoisesti kuitenkin haluamme ylläpitää tällaisia järjestelmiä, jotka voidaan hyödyntää muuta kautta kuin kotona taikka avohoidossa, ja tällä tavalla tuodaan yhä lisää painetta laitoshoitoon. Minusta tämä on peruskysymys, jota jollakin tavalla ihmettelee, koska näitä erilaisia kynnyksiähän nykyisissä maksujärjestelmissä on kuitenkin hyvin monella tasolla.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä itse ole tullut ajatelleeksi, että tämä olisi ideologinen kysymys, mutta luulen, että tämän taustalla on ollut nimenomaan se, että tällä tavalla on haluttu antaa kunnille mahdollisuus kerätä suurempia maksuja, on haluttu tukea kuntia. Mutta se ei tähän järjestelmään lainkaan sovi.

Toinen asia on tietysti se, että koko meidän järjestelmämme on liian monimutkainen, meillä on niin valtava sosiaaliturvan verkko. Sen takia ei välttämättä tiedetä, kun yhtä pykälää on muutettu, mitä siitä kokonaisuudessaan seuraa; tarvitaan yksinkertaistamista.

Leea  Hiltunen  /skl:

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen on tehnyt todella erinomaisen lakialoitteen. Kun hän toi esille, että tässä on päivähoitomaksun kohdalla pykälä auki valiokunnassa, niin toivon todella, että hänen esittämänsä muoto tulisi siellä huomioon otetuksi. Mutta ennen kaikkea se, että kun meillä on yhteiskunnassa puhuttu jo kymmenkunta vuotta laitoshoidon painotteisuudesta pois pääsemiseksi ja haettu erilaisia ratkaisuja, ihmetyttää, että vieläkään näitä järjestelmiä ei ole pystytty korjaamaan sen kaltaisiksi, että kotona tapahtuva hoito, kotona asuminen ja kotiin kohdennetut palvelut olisivat kustannuksiltaan sen kaltaiset, että ihmiset voisivat todella valita kotona tapahtuvan hoidon. Kun usein on kysymys juuri pienempituloisista henkilöistä, vanhuksista, eläkkeellä olevista, jotka palvelumaksuja joutuvat maksamaan, tuntuu todella uskomattomalta, että ei ole löytynyt sellaista järjestelmää, jossa tällaisesta tilkkutäkistä päästäisiin kokonaisjärjestelmään. Tiedetään, että sairaalassakin on vain yksi päivämaksu ja siihen sisältyy monenlaisia palveluja.

Minun mielestäni tästä täytyy lähteä viesti hallitukselle, että kiirehditään maksujärjestelmän uudistamista kaiken kaikkiaan ja myöskin tarkistetaan valtion ja kuntien välistä tehtäväjakoa. Jos halutaan kotona tapahtuvaa hoitoa vahvistaa, silloin täytyy myöskin arvioida uudelleen se, mitkä ovat kuntien mahdollisuudet tarjota palveluja. Esimerkiksi omaishoitojärjestelmää pitää uudistaa niin, että ei kaikista tukipalveluista, mitä kotiin kohdennetaan, aina heti määritellä maksua vaan on kokonaissuunnitelma, joka kattaa myöskin sen, että kunta kohdentaa myöskin maksuttomia palveluja kotona omaistaan hoitavalle kotiin.