Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Ydinenergialaki kuuluu lainsäädännön alueeseen, jonka kohde on suhteellisen uusi, ja siksi lakia on muutettu sen voimassaoloaikana vuodesta 1988 lähtien jo 20 kertaa. Tämän lainmuutoksen tarkoituksena on päivittää ydinenergialaki ajan tasalle rakentamisvaiheessa saatujen kokemusten mukaisesti sekä varautua odotettuihin muutoksiin. Merkittävin uudistus koskee Säteilyturvakeskuksen mahdollisuutta käyttää laitetarkastukseen yksityisiä palveluntarjoajia paineastioiden tarkastuksen ohella myös ydinlaitosten rakenteiden ja mekaanisten laitteiden tarkastuksessa. Tarkastus tehtäisiin rakenteille ja laitteille Säteilyturvakeskuksen laatimien suunnitteluperusteiden pohjalta.

Vaativan viranomaistehtävän luovuttaminen ulkopuoliselle taholle on aina monimutkainen prosessi, jossa turvallisuusvaatimusten ja valvonnan täytyy parantua tai pysyä yhtä hyvänä kuin aikaisemmin. Perustuslakivaliokunta on katsonut lausunnossaan, että perustuslain mukaan tarkastuslaitosten tehtäviin ei sisälly merkittävää julkisen vallan käyttöä, sillä laitosten antamat tarkastuslausunnot eivät vaikuta Säteilyturvakeskuksen toimivaltaan. Tässä on huomionarvoista se, että perustuslakivaliokunta näkee kuitenkin puutteita lain sisällössä koskien yksityisten tarkastuslaitosten valvontaa. Talousvaliokunta puolestaan ehdotti täsmennykseksi lain 60 a §:ään Säteilyturvakeskuksen roolin kasvattamista tarkastuslaitosten tehtävien laajuuden määrittämisessä ja laitosten toiminnan tarkastuksessa.

Arvoisa puhemies! Tämä on merkittävä lisäys ja melkoinen puute alkuperäisessä esityksessä. Rakenteiden ja mekaniikan testauttaminen yksityisillä toimijoilla alkaa olla Euroopassa vakiintunut käytäntö, joten lain ajanmukaistaminen on paikallaan, mutta se täytyy tehdä niin, että laitosten turvallisuuteen liittyvien komponenttien testauksen laatu ei kärsi.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kauma edellä hyvin kuvasi muutamaa keskeistä kohtaa tässä hallituksen esityksessä, jotka ensin perustuslakivaliokunnassa ja sitten talousvaliokunnassa saivat vähän enemmän huomiota. Ylipäänsä kysymyshän tässä on nyt siitä, että tällä esityksellä täsmennetään sääntelyä tällä alalla, ydinturvallisuusvalvonnassa siis, vastaamaan sitä kehitystä ja niitä kehitystarpeita, mitä tämä ala vaatii. Tässä laissa Stukin tarkastustoiminnassa avustavien yksityisten toimijoiden toimintaa, sitä koskevaa sääntelyä, nyt sitten tarkistetaan niin, että tarkastuslaitosten ja testauslaitosten toimenkuvaa laajennetaan jonkin verran. Muun muassa näitten painelaitteiden ohella nyt nämä tarkastuslaitokset ja testauslaitokset voisivat testata ja tarkastaa myös ydinlaitosten mekaanisia laitteita sekä teräs- ja betonirakenteita.

Alan osaaminen näissä erilaisissa laitoksissa, instituutioissa, periaatteessa kyllä jo on hyvää, ja on edellytykset sille, että tavallaan sitä Stukin rootelia, reviiriä, vastuualuetta, laajennettaisiin — mutta ei miten vain laajennettaisi. Nimittäin uutena toimijana tähän lakiin sitten lisättäisiin nämä pätevöintielimet. Yksityiset laitokset ja elimet toimisivat Stukin tarkassa valvonnassa, ja Stuk kantaisi edelleen sitten kuitenkin kokonaisvastuun ydinturvallisuudesta. Tämän uuden sääntelyn myötä Stukin resurssit voidaan kohdentaa nyt sitten ydinturvallisuuden kannalta niihin entistä tärkeämpiin ydinasioihin, niin sanotusti ydinasioihin, ja niissä tehtävissä, joissa voidaan käyttää näitä erilaisia testauslaitoksia ja tarkastuslaitoksia, voitaisiin näitä käyttää. Pätevöintielimet ovat tässä Stukin vastuun katon alla tärkeät apurit, jotka sitten huolehtivat siitä, että tarvittavat tiedot ja taidot ja osaaminen näihin tehtäviin ovat olemassa.

Samalla tässä tosiaan Stukin valvontaoikeuksia vähän täsmennetään sekä uusien ydinlaitosten rakentamislupaa edeltävällä ajanjaksolla että normaalista poikkeavien tapahtumien ja menettelyjen yhteydessä. Täällä oikeastaan tulivat jo edustaja Kauman puheenvuorossa esille äsken nyt ne seikat, joissa tätä täsmentämistä täällä talousvaliokunnassa tehtiin. En käy tästä syystä kertaamaan sitä, mitä edellä kuultiin.

Halusin tässä samassa yhteydessä kuitenkin kiinnittää huomiota, kun ydinturvallisuudesta on kysymys, nyt siihen tosiasiaan, että meillä edellisen vaalikauden aikaan ydinvastuulakia muutettiin. Meillä nyt lailla sitten säädeltiin, että sen 700 miljoonan euron jälkeen luvanhaltijalla on sitten rajoittamaton vastuu niistä vahingoista, mitä kenties — toivottavasti ei koskaan tapahdu — ydinlaitoksissa tapahtuisi; se oli aikaisemmin 250 miljoonaa euroa. Lisäksi siinä on valtiolla tietyillä edellytyksillä vissi vastuu, en käy niihin enemmän kajoamaan. Mutta miksi tämän sanoin? Sanoin tämän sen takia, että me viime vaalikaudellakin toivoimme ja odotimme, että saataisiin Euroopan unionin laajuinen ratifiointi aikaiseksi, niin että laajalla eurooppalaisella rintamalla löytyisi yhteiset pelisäännöt, miten näissä asioissa toimitaan, mille periaatteelle yhteinen ydinvastuujärjestelmä Euroopassa rakentuisi. Tästä on olemassa sopimus, mutta sitä ei ole ratifioitu ja sitä ei ole saatu voimaan. Näyttää nyt vain siltä, ja se oli minun viestini, että kerta kaikkiaan näköjään näissä asioissa on äärimmäisen vaikeaa saada edes Euroopan unionin sisällä yhteisiä pelisääntöjä, puhumattakaan, että maailmanlaajuisesti — viime kädessä ratkaisujen pitäisi olla maailmanlaajuisia — niitä maailmanlaajuisesti aikaansaataisiin.

Toinen huoleni liittyy sitten ydinjätteen loppusijoittamiseen. Tämä on uskomaton tarina, miten maailmanyhteisö tässä asiassa on menetellyt. Maailmassa on vasta kaksi maata, Suomi ja Ruotsi, jotka ovat varautuneet, voi sanoa, kunnolla ydinpolttoaineen loppusijoitukseen, ja maailmassa on kymmeniä, kymmeniä vuosia jo käytetty ydinvoimaa ja ydinenergiaa, ja ydinmateriaalia on syntynyt todella jo pitkältä, pitkältä, pitkältä ajalta. No, välivarastoinnit totta kai ovat olemassa, ja ne ovat kaikesta päätellen asianmukaiset, mutta loppusijoitukseen kunnolla varautuneita maita on kaksi. Suomen lisäksi toki Yhdysvallat ja Saksakin ovat yhtä ja toista tehneet mutta eivät ole niin pitkällä kuin Suomi. Suomi aloittanee näillä näkymin ensimmäisenä maailmassa 2020-luvulla ydinpolttoaineen loppuvarastoinnin, ja Ruotsi tulee muutama vuosi perässä, 2025—2030 näillä näkymillä, ja sitten muutamassa harvassa maassa on tämmöistä äsken sanottua valmistelutyötä tehty. Mutta kun maailmassa on noin 400, jos oikein muistan 440, ydinreaktoria, jotka kaikki tuottavat tällä hetkellä käytettyä polttoainetta, niin tähän kuvaan verrattuna, mitä tässä pienessä osassa maailmaa on tehty, voi sanoa, että paljon vielä maailmanyhteisöllä on tehtävää. Täytyy muistaa toki, että osa maailman maistahan lähteekin siitä, että se loppusijoitus tapahtuu vasta pitkän, pitkän ajan jälkeen, että se ydinpolttoaine jälleenkäytetään erilaisissa muissa ratkaisuissa. Tämä ehkä pikkasen antaa selitystä siihen. Mutta huoleni, jonka tässä vielä kertaalleen lausun ja jota samaa huolta toivon ja uskon, että myös Suomen asianomaiset ministerit ja viranomaiset kantavat, koskee sitä, että tulisi painaa päälle siinä, että maailmanyhteisö, ne maat, jotka ydinvoimaa käyttävät, entistä ripeämmin ja suunnitelmin suunnitelmallisin ryhtyisi toimiin ydinpolttoaineen loppusijoittamisratkaisujen etsimiseksi.