Eero Lämsä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lannoitevalmistelaki, hallituksen esitys, tuli viime syksynä ja nyt saatiin valmiiksi. Tämä ei ollut mikään helppo kokonaisuus, mutta valiokunnan jäsenille kyllä kiitokset kuuluvat. He paneutuivat tähän asiaan erittäin suurella vakavuudella, ja tästä saatiin kaiken kaikkiaan sitten hyvä lopputulema.

Tämän lannoitelakiesityksen tarkoituksena on uudistaa, yhdenmukaistaa ja selventää lannoitevalmisteita koskeva lainsäädäntö. Ehdotuksessa on otettu huomioon vuonna 2003 voimaan tullut Euroopan parlamentin ja neuvoston lannoitteista antamassa asetuksessa edellytetty valvonta ja täytäntöönpano Suomessa. Lakiin ehdotetaan tehtäväksi myös muusta kansallisesta lainsäädännöstä kuten muun muassa perustuslakiuudistuksesta johtuvia muutoksia. Laissa säädetään yleiset lannoitevalmisteita koskevat laatuvaatimukset, jotka lannoitevalmisteiden on täytettävä, jotta niitä saa valmistaa markkinoille, käyttää ja tuoda maahan.

Lannoitevalmisteiden viranomaisvalvonta painottuisi jatkossa toiminnanharjoittajan omavalvonnan valvontaan, markkinavalvontaan ja lannoitevalmisteiden käytön valvontaan. Tietyille lannoitevalmisteita tai niiden raaka-aineita valmistaville laitoksille ehdotetaan laitoshyväksyntää.

Lannoitevalmisteilla vaikutetaan kasviperäisten tuotteiden laatuun ja tätä kautta välillisesti elintarvikkeiden turvallisuuteen ja ihmisten terveyteen. Lannoitevalmisteiden käyttö vaikuttaa myös ympäristöön ja vesistöihin, niin kuin hyvin tiedämme. Valiokunta pitääkin ehdotettuja uudistuksia tärkeinä kasvi-, ihmis- ja eläintautiriskien sekä lannoitevalmisteiden raskasmetallipitoisuuksien ylitysten ehkäisemiseksi. Samalla valiokunta korostaa sitä, että elintarvikkeiden tuotantoketju tulee nähdä yhtenä kokonaisuutena, jossa huomiota kiinnitetään tuotteen laatuun alkutuotannon tuotantopanoksista aina kuluttajille markkinoinnissa tarjottavaan lopputuotteeseen saakka. Valvonnan tulee olla aukotonta ja tuotteiden alkuperän täytyy olla jäljitettävissä.

Arvoisa puhemies! Suomi sai Euroopan unioniin liittyessään oikeuden pitää voimassa kansallisen lainsäädäntönsä, joka koskee kadmiumin enimmäismäärän rajoittamista lannoitteissa. Tämä oli erittäin merkittävä asia Suomelle. Poikkeamisoikeus päättyi 31.12.2005, ja Suomi pyysi komissiota jatkamaan oikeuden voimassaoloa. Komissio teki vuoden alusta 3.1.2006 päätöksen jatkaa Suomen saamaa poikkeuslupaa, ja poikkeus on nyt voimassa siihen saakka, kunnes Euroopan yhteisön tasolla sovelletaan lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevia yhdenmukaisia toimenpiteitä. Valiokunta pitää poikkeamisoikeuden säilyttämistä erittäin tärkeänä ja katsoo, että liiallisia kadmiumpitoisuuksia sisältävien lannoitteiden käytön estämiseen tulee nyt ehdotetun lain täytäntöönpanossa kiinnittää erityistä huomiota. Valiokunta toteaa myös, että Suomen tulee edelleen toimia sen puolesta, että koko yhteisön alueella saadaan voimaan sama kadmiumarvo kuin Suomessa on nyt.

Valiokunta toteaa mietinnössään lisäksi, että maa- ja puutarhataloudessa lannoitevalmisteita käytettäessä noudatetaan maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa lannoitevalmisteiden käytölle asetettuja rajoitteita. Koska maisemoinnissa ja viherrakentamisessa käytetyissä kasvualustoissa ja maanparannusaineissa on sekä liukoista typpeä että liukoista fosforia huomattavasti maataloudessa käytettäviä lannoitteita enemmän, on pidetty tarpeellisena asettaa käyttörajoituksia myös viherrakentamiseen ja maisemointiin. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään, että käytettäessä lannoitevalmisteita maisemoinnissa ja viherrakentamisessa typen määrä saisi olla korkeintaan 1 250 kg liukoista typpeä hehtaarille 5 vuoden ajanjaksona annettuna sekä liukoisen fosforin määrä enintään 750 kg hehtaarille joko kerta-annoksena tai 5 vuoden ajanjaksona annettuna. Lisäksi toiminnan harjoittajan tulee vaadittaessa osoittaa käyttömäärät viranomaisille samoin kuin se, ettei määristä aiheudu haittaa tai vahinkoa ympäristölle.

Nämä kilogrammamäärät valiokunnassa tulivat hyvin esille monissa puheenvuoroissa, ja kyllä siellä myös pohdittiin sitä, tulisiko nämä säätää sitten alemmalle tasolle, mutta tässä vaiheessa valiokunta ei kuitenkaan tähän halunnut lähteä.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä tuotiin esille, ettei tutkimustietoa maisemoinnin ja viherrakentamisen ympäristövaikutuksista ole mainittavasti saatavissa Suomesta eikä muualtakaan Euroopasta. Viherrakentamisalueilta tulevia huuhtoutumia ei ole Suomessa laajasti mitattu. On kuitenkin arvioitu, että suuret puhdistamolietepohjaisten maanparannusaineiden ja kasvualustojen käyttömäärät voivat aiheuttaa suuriakin hehtaarikohtaisia ravinnehuuhtoutumismääriä, mikä voi aiheuttaa rehevöitymishaittoja rannikkovesiin kokonaisuutena sekä erityisesti pienvesistöihin.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta edellyttääkin, että maisemoinnista ja viherrakentamisesta aiheutuvat ympäristövaikutukset selvitetään siten, että erityistä huomiota kiinnitetään puhdistamolietepohjaisten maanparannusaineiden ja kasvualustojen aiheuttamien huuhtoutumien osuuteen vesistöihimme kohdistuvasta kokonaisravinnekuormasta, ja tämä on mietinnön lausuma numero 1. Koska maisemointiin ja viherrakentamiseen puhdistamolietepohjaisia lannoitevalmisteita valmistaville laitoksille voi tuottaa vaikeuksia siirtyä noudattamaan uusia lannoitevalmisteiden laatuvaatimuksia ja toiminnanharjoittajaa koskevia vaatimuksia lakiehdotuksen siirtymäsäännöksen mukaisessa ajassa, valiokunta ehdottaakin laitoshyväksyntää koskevan siirtymäajan pidentämistä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei hallituksen esitys sisällä erillistä pykälää, jossa säädetään lannoitevalmisteen valmistajan, pakkaajan, maahantuojan tai muun markkinoille saattajan vahingonkorvausvastuusta. Ratkaisu johtuu yhteisöoikeuden vaatimuksesta, joka pohjautuu EU:n lainsäädäntöön. Voimassa olevan lannoitelain 22 §:n mukaan myyjän on korvattava vahinko, joka ostajalle aiheutuu siitä, että myyty valmiste ei täytä säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia, taikka siitä, että se poikkeaa ostajalle annetuista tiedoista enemmän kuin maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaan on sallittua. Säädöksessä on kysymys niin sanotusta ankarasta vastuusta.

Valiokunta korostaa, että elintarvikkeiden tuotantoketju tulee nähdä kokonaisuutena, jossa huomiota kiinnitetään tuotteen laatuun alkutuotannon tuotantopanoksesta aina markkinoinnissa kuluttajalle tarjottavaan lopputuotteeseen saakka. Tämän vuoksi on tärkeää, että tuotantoketjun vastuusuhteet muodostuvat selkeiksi. Lannoitevalmisteen käyttäjälle on välttämätöntä, että hän voi kohdistaa mahdolliset korvausvaatimukset myös suoraan valmistajaan, valmistuttajaan tai maahantuojaan ankaran vastuun perusteella silloinkin, kun kyse ei ole tuotevastuulain nojalla korvattavasta vahingosta. Näillä perusteilla valiokunta pitääkin tarpeellisena, että lakiin on sisällytetty nyt tämä niin sanotun ankaran vastuun sisältävä korvaussäädös suurin piirtein siinä muodossaan kuin se on nyt voimassa olevassa laissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tässä mietinnössään valiokunta edellyttää, että lain vaikutuksia erityisesti lannoitevalmisteiden valmistukseen, tarjontaan ja käyttöön seurataan ja että seurannan tuloksista toimitetaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvitys vuoden 2007 loppuun mennessä. Tämä on tämän mietinnön 2. lausumaehdotus, siis vuoden 2007 loppuun mennessä. Tässä voi tietysti esittää toivomuksen, että toivottavasti mahdollisimman moni valiokunnan jäsen on silloin täällä paikalla ja myös te, jotka nyt tässä olette tätä asiaa käsittelemässä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja tuossa tyhjensi aika paljon pajatsoa elikkä puhui niistä asioista, mitkä valiokunnassa keskusteluttivat eniten. Jos ajatellaan tämän lain merkitystä, niin tämähän on maatalouden ja viherrakentamisen ja oikeastaan julkisen rakentamisen kannalta aika lailla merkityksellisesti vaikuttava tekijä elikkä lähes kaikki kuuluu tämän lain piiriin, mitä maahan laitetaan. Siinä mielessä tämä on hyvinkin tärkeä asia. En lähde toistamaan nyt niitä asioita, mitä valiokunnan puheenjohtaja esitti, mutta korostaisin tätä viheralan merkitystä siinä mielessä, että meillähän nyt sitten ovat perinteisesti golfkentät olleet semmoisia suuria saastuttajia aikanaan. Nyt tänä päivänä niitten saastuttaminen on saatu aisoihin, jos on. Toivotaan, että siellä se viemäröinti sitten pitää ja puhdistussysteemit toimivat, mutta se on merkittävä osa tämän päivän ympäristöpolitiikkaa.

Toisaalta julkisen rakentamisen lannoitemäärät ovat sen verran kovia, että on aivan itsestäänselvää, että siellä valumia syntyy ja järvet rehevöityvät. Se on todettava, että perinteinen maatalous on tietysti yksi suuri saastuttaja tänään vielä vesistöille, mutta se ei välttämättä, sanoisiko, kohdistettuna ole suuri, vaan julkinen viherrakentaminen, puistojen rakentaminen, saattaa aiheuttaa paikallisesti aika paljon ongelmia ja toisaalta menoja yhteiskunnalle, joita on aika vaikea sitten korvata millään rahalla. Elikkä tämä laki on hyvin tarpeellinen, ja toivotaan, että tässä sitten luonto puhdistuu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lieviä täydennyksiä pajatson tyhjentämisessä. Kaiken olennaisen, mikä liittyy valiokunnan aikaansaannoksiin, luonnollisesti puheenjohtaja jo tässä kertoi, mutta joitakin havaintoja kuitenkin, jotka mielestäni ovat merkityksellisiä.

Ensinnäkin, vaikka on hiukan alan ihmisiä niin, että on siellä maatalous-metsätieteellisellä puolellakin ne perusopinnot tullut läpikäytyä, niin oli aika hätkähdyttävää se, kuinka valtavista liukoisista ravinnemääristä on kysymys nykyisellään, kun maata siirretään paikasta toiseen, kun tämä ihmisen tällainen viljely ja polttotoimeliaisuus on ulottunut ihan kaikkialle koko yhteiskuntaan ja sitten yritetään niitten tuhkien ja muitten kanssa jollakin tavalla selviytyä. Sitten kun tehdään analyysi, niin analyysissa paljastuukin, että tässähän ollaan siirtämässä 1 250 kiloa liukoista typpeä yhdelle hehtaarille viherrakentamiskohdetta. No, kyllä se hätkäyttää, kun samanaikaisesti katsoo maatalouspuolen asianomaista asetusta, jossa puhutaan 70—80 maksimikilosta sille täsmälleen saman kokoiselle hehtaarille.

Sama liittyy tähän kadmiumiin, mikä on ollut tämä meidän erityinen vahvuutemme liittyen siihen, että meillä on ollut Siilinjärven malmi käytettävissä, joka poikkeaa kaikkialla muualla käytettävissä olevasta eloperäisestä lannoitteesta, jossa on kadmiumia vaikka kuinka paljon. Tämä erikoisuushan meidän on kannattanut ruokaturvallisuuden kannaltakin säilyttää, ja se oli niitä harvoja poikkeamia, mitä saatiin, kun EU-jäsenyyteen siirryttiin. No, se on hyvä, että se jatko on sillä tavalla kuin valiokuntamme puheenjohtaja äsken juuri esitteli.

Mutta, sitten seuraava mutta tuleekin siinä, että kun me tällä hetkellä metsistä otamme päätehakkuun yhteydessä pois emme vain niitä tukkeja, vaan sitä oksamateriaalia, siinä menee vähän neulasiakin mukana, ja sitten vielä kannotkin pois, siitä seuraa ehdottomasti vaatimus, että me palautamme ravinteita, siis tuhkaa, takaisin luontoon. Tästä taas puolestaan seuraa se, että siellä kadmiumpitoisuudet tulevat jälleen kysymykseen. Elikkä me joudumme simuloimaan mielissämme aina sen, mikä merkitys palautuksilla on, minkälaiseen ympäristöön me palautamme, millä tavalla se palautettu ravinnemäärä käyttäytyy siellä suhteessa siihen, mitä me saamme suuhumme ja ruoansulatuselimistöömme ja mikä menee luonnon kiertoon muutoin huuhtoutuneena vesistöön jnp.

Elikkä siis toisin sanoen, arvoisa puhemies, mitä minä tässä nyt yritän opettaa, on se, että tämä mietintö, jonka valiokunta nyt sai puolen vuoden puurtamisen jälkeen mielestäni erinomaisen hyvänä ulos, on sellainen asiakirja, jonka soisi tulevan oppikirjaksi kaikkiin niihin oppilaitoksiin, joissa näitä asioita käsitellään, sen takia, että siinä on kirjoitettu nyt kaikki olennaiset ilmiöt yhteiskunnastamme auki niistä tekijöistä, jotka ravinnehuuhtoutumia vesistöihin ja rehevöitymistä aiheuttavat ja tuottavat.

Kun ed. Kauppila viittasi golfkenttiin, niin on syytä täydentää hänen kertomustaan. Muistanpa oikein hyvin tuolta kymmenen vuoden takaa, kun eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmä hälytettiin Ingarskilan joelle täällä Uudellamaalla katsomaan tilannetta, että joki on järkyttävässä tilassa ja sen järkyttävän tilan oli aiheuttanut läheisyyteen rakennettu golfkenttä, jossa ei ollut otettu millään tavalla silloin rakentamisessa huomioon niitä näkökohtia, jotka ed. Kauppila äsken totesi.

Elikkä nyt nämäkin asiat on laitettu ylös, ja, arvoisa puhemies, mikä tällä on merkitys? Tällä on se merkitys, että ajatelkaapa tätä yleistä keskustelua lehdistössä ja mediassa. Kenenkä piikkiin Ingarskilan joen tapauksessa laitettiin nämä ravinnehuuhtoutumat? No, maataloudenpa tietenkin, ja aivan aiheettomasti. Elikkä siis tällä tavalla täytyy kaikkeen tämmöiseen asiaan suhtautua kriittisesti arvioiden, tehdä oikeita analyyseja, oikeita johtopäätöksiä, ja silloin kun tällaiset asiat tulevat kollektiivisesti esiin lainsäädännössä, niin kuin tässä lannoitelakilainsäädäntöprosessissa, silloin ne täytyy ulosmerkitä ja ohjata myöskin asetuksen valmistelua, niin kuin tässä on tehty, vaikkei se kovin tyylikästä olekaan. Siinähän ryystetään valtioneuvostolta valtaa, mutta se on sille valtioneuvostolle aivan oikein.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on varmaan tarpeellinen, mutta valiokunnalle kiitos ja erityisesti ed. Virénille, että olette huomioineet tärkeän kohdan ruokamullan kohdalla ja mietinnössä ohjeistaneet tulevaa asetusta.

Eli ruokamultaa, jossa ei ole puhdistamojätettä, vaan joka sisältää vain hiekkaa, turvetta, savea tai kalkkia, ei oteta asetuksella valvonnan piiriin. Tällaista multaa on suurin osa Suomessa viherrakentamisessa käytettävästä mullasta. Jos se olisi tullut tämän valvonnan piiriin, niin kyllä siinä olisi tehty iso karhunpalvelus.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa puhemies! Ehdotetun lannoitevalmistelain 3 luvussa säädetään toiminnan harjoittamisesta ja laitoshyväksymisestä. Onneksi valiokunta saamiensa selvitysten mukaan osasi ottaa kantaa niin sanottuun ruokamullan sekoittamiseen. Valiokunta katsoikin, ettei valvonnan piiriin ja laitoshyväksyntään tarvitse ottaa mullan sekoittamista, kun sekoitetaan vain aineksia, jotka luokitellaan maa-aineksiksi. Tämä seulominen ja maa-ainesten käyttö tähän tarkoitukseen olisi lopettanut monen pienen niin sanotun mullantoimittajan toiminnan monessa maakunnassa.

Puhemies! Paljon myös keskusteltiin siitä, miten lannoitteiden ja lannoitevalmisteiden aiheuttamat valumat ja niiden aiheuttama ravinnepäästö luokitellaan ja kenenkä piikkiin ne lasketaan. Nyt niitä ei ole eroteltu, paljonko tulee maataloudesta tai paljonko tulee niin sanotusti viherrakentamisen puolelta, jossa käytetään myös niin sanottujen jätevedenpuhdistamojen kompostituotteita. Toivottavasti nämä nyt pystytään sitten tulevaisuudessa selvittämään ja syyttelyt osoittamaan sitten oikeaan paikkaan.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Juuri tämä ed. Virénin esille ottama ruokamulta-asia on hyvä esimerkki siitä, kuinka herkkää työtä tämä lainsäädäntötyö on ja kuinka moniin asioihin se vaikuttaa. Se oli juuri niin kuin tässä edustajat Sjöblom ja Virén sanoivat, että sieltä taholta huomio tähän tuli, ja valiokunta oli täysin yksimielinen asian suhteen, että se täytyy näin hoitaa. Mutta jos sitä ei olisi joku huomannut, niin sinne olisi tullut tässä mielessä virhe.

Toinen asia, mikä keskustelutti huomattavasti enempi, oli tämä puhdistamoliete ja sitä kautta tehty sen sekoittaminen ruokamultaan ja sen käyttäminen viherrakentamiseen. Ne ovat suuret ne määrät, mitä fosforia ja typpeä sitä kautta voidaan hehtaarille levittää, mutta kysymys on erikoistapauksesta. Täytyy muistaa se, että inhimillinen elämä tuottaa sitä puhdistamolietettä. Se on johonkin sijoitettava, se on johonkin pantava. On kuitenkin parempi, että se on hyötykäytössä, se pannaan viherrakentamiseen mahdollisimman riskittömille alueille. Toisena vaihtoehtona siitä muodostuisi kaatopaikkajätettä, ja sehän olisi kasvava ongelma sitä kautta. Minusta tämä laki näiltäkin osiltaan on erinomaisen hyvä. Kuten ed. Pulliainen sanoi, laista tuli niin hyvä, että sitä voidaan oppikirjana tai ainakin selkeänä ohjeistuksena tähän maa- ja metsätalouden perustaan pitää.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Raskasmetalleista puhdas kasvu- ja tuottokykyinen peltomaa on erittäin tärkeä luonnonvara, ja sen ylläpito kaikissa maatalouspolitiikan paineissa on äärimmäisen tärkeätä. Niinpä se on ollut myös johtoajatus tässä lannoitevalmistelain käsittelyssä. Niinpä tuo tässä moneen kertaan kiitelty kadmiumin raja-arvo, jonka kohdalla Suomi saa omaa hyvää käytäntöään noudattaa, on erittäin tärkeä, mutta samalla myös sitten muita tämmöisiä vierasainepitoisuuksia, joita lannoitteitten mukana peltoon levitetään, on jatkossakin tarkoin hyvä säädellä, ja niin tämän lain myötä edelleenkin tehdään.

Käsiteltävänä olevan lain kohdalla nuo viherrakentamiseen liittyvät säännökset aiheuttivat valiokunnassa ehkä eniten keskustelua. Niitä jouduttiin hyvin monelta kantilta pohtimaan. Nimittäin tehokas jäteveden puhdistushan on synnyttänyt sen tilanteen, että ravinteet saadaan jätevesistä hyvin talteen. Ne eivät mene jätevesien mukana vesistöihin, mutta koska ravinteet eivät mihinkään häviä, niin totta kai ne silloin jäävät siihen puhdistamolietteeseen.

No, mihin sitten tämä liete päätyy? Se onkin jo monimutkaisempi kysymys. Aika paljon puhdistamolietettä on hyötykäytetty viherrakentamisessa. Periaatteessa jos toimittaisiin oikein ideaalisessa ravinnekierrätyksessä, niin puhdistamolietettä pitäisi pystyä käyttämään myös pelloilla, mutta koska tuo puhdistamoliete sisältää paljon erilaisia epäpuhtauksia ja ihmistoiminnan muitakin tuloksia kuin pelkkiä ruoansulatusjätteitä, niin on aika epärealistista, että sitä pitkään aikaan pystyttäisiin merkittävässä määrin pelloille palauttamaan, koska se puhtaus ei siihen riitä.

Sitten nämä raja-arvot liukoisen typen ja fosforin suhteen, jotka viherrakentamiskäytölle asetettiin: Ed. Pulliainen toi esimerkiksi omassa puheenvuorossaan hyvin esille sen, kuinka moninkertaiset ne ovat suhteessa niihin raja-arvoihin, millä maatalouden ravinnekäyttöä säädellään. Tiettyä houkutusta olisi valiokunnassakin ollut säätää vielä tiukemmatkin raja-arvot. Mutta sitten tullaan siihen kääntöpuoleen, että jos raja-arvot olisi säädetty tiukemmiksi, niin entistä todennäköisemmin osa näistä jätevedenpuhdistamon lietteistä olisi päätynyt sitten kaatopaikalle ja sitä kautta ne ravinteet olisivat joka tapauksessa päätyneet sitten ympäristöön.

Oikeastaan tämä yhtälö on aika vaikea ratkaistava, ja käsittääkseni tulevaisuudessa joudutaan ratkaisemaan tätä asiaa sillä tavalla, että jos halutaan, että puhdistamolietteitten ravinteet eivät päädy kuormittamaan vesistöjä, levitysaloja on merkittävästi saatava suuremmiksi. Silloin se hehtaaria kohti tulevan liukoisen ravinteen määrä on sen verran alhainen, että luonto ja kasvavat kasvit pystyvät ravinteet käyttämään. Jotta se levitysala olisi riittävän suuri, joudutaan ilmeisesti menemään tuonne metsäpuolelle. Nythän tuhkaa jo palautetaan metsään ja sitä kautta kivennäisravinteita ja suometsissä sillä saadaan merkittäviä kasvun lisäyksiä aikaan, mutta kangasmailla typpi on metsän kasvua eniten rajoittava ravinne, ja sitä taas on runsaasti esimerkiksi puhdistamolietteessä. Tulevaisuudessa onkin houkutteleva ajatus se, että lisääntyvän puun energiakäytön myötä tuhkaa tulee entistä enemmän, ja kun sitä palautetaan metsiin, se pitäisi pystyä teknisesti sekoittamaan, rakeistamaan sitten puhdistamolietteen kanssa, jotta saadaan täydellisemmäksi tuo ravinnekierto ja estetään metsämaan köyhtyminen ja samalla pystytään osaltaan ratkaisemaan tätä puhdistamolietteen ravinneongelmaa.

Kaiken kaikkiaan täytyy olla tyytyväinen siihen perusteellisuuteen, millä valiokunta tämän lannoitevalmistelain käsitteli, ja lopputulos on hyvä.

Harry Wallin /sd:

Herra puhemies! Arvoisat kollegat! Täällä on jo hyvin pitkään käsitelty tätä asiaa, mutta haluaisin itsekin kiinnittää huomiota vielä tähän viherrakentamiseen.

Nythän me olemme käyneet julkisuudessa erittäin laajaa keskustelua maatalouden vaikutuksista vesistöihimme. Se on tämän maatalouspoliittisen selonteon lähetekeskustelun yhteydessä käynyt ilmi, mutta myöskin aika laajasti muutenkin. Kun valmistellaan ympäristötuen uusia ehtoja, siinä yhteydessä tätä keskustelua on käyty. Tämän takia maa- ja metsätalousvaliokunta halusi perehtyä nimenomaan viherrakentamisen vaikutuksiin ympäristöömme.

Kuten täällä on käynyt ilmi, on pöyristyttävää, kuinka paljon saa käyttää viherrakentamisessa typpeä ja fosforia verrattuna maatalouteen: 1 250 kilogrammaa liukoista typpeä hehtaarille viiden vuoden ajanjaksona annettuna, viisi kertaa enemmän kuin maataloudessa, 750 kilogrammaa hehtaarille joko kerta-annoksena tai viiden vuoden aikana.

Tässä on nyt erityisesti nostettu golfkentät framille, niin kuin meillä päin sanotaan, mutta kyllähän nämä teiden varret, viherrakentaminen yleensä, pihat, julkisten alueiden pihat ovat yhtä lailla tietenkin saastuttamassa meidän vesistöjämme. Vedet valuvat aina jonnekin, ja tämä typpi ja fosfori, joka siellä on ollut sitoutuneena, huuhtoutuu siinä mukana. Nämä kaikki on laskettu maatalouden päästöihin.

Kun asiantuntijakuulemista tässä suhteessa käytiin, niin jopa asiantuntijoilla olisi ollut valmiutta kiristää näitä raja-arvoja. Kuitenkin näihin arvoihin oli päädytty työryhmän kompromissin perusteella, eikä valiokunnalla siis ollut mahdollisuutta asettaa joitakin muita rajoja. Tämän vuoksi me esitimmekin lausuma ykköstä, jota täällä puheenjohtaja esitti. Eli koskaan meillä ei ole mitattu ympäristörakentamisen, viherrakentamisen päästöjä, niitten vaikutusta meidän vesistöihimme. Tämän takia valiokunta halusi lausumassaan saada selvyyden siitä, mikä on viherrakentamisen vaikutus meidän vesistöjemme rehevöitymiseen. On totta, että toki maataloudellakin on omat vaikutuksensa rehevöitymiseen, mutta tämän viherrakentamisen vaikutusta ei ole koskaan mitattu.

Erityisesti kyllä ihmettelin sitä, ettei ympäristövaliokunta, joka antoi maa- ja metsätalousvaliokunnalle lausunnon, ollut ollenkaan kiinnittänyt tähän huomiota. Se oli kyllä merkillinen asia, koska kuitenkin nämä typpi- ja fosforipäästöt ovat aivan olennainen osa ympäristömme rehevöitymistä ja olisi olettanut, että ympäristövaliokunta olisi tähän lausunnossaan jollain lailla puuttunut. Mutta voi olla myöskin tyytyväinen siihen, että valiokuntamme pääsi tässä lopulta yksimielisyyteen ja saimme yksimielisen mietinnön asiasta.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys lannoitevalmistuslaiksi on valiokuntakäsittelyssä minusta vain parantunut siinä mielessä, että näin perusteellista lannoituslakia tuskin Suomessa koskaan on ollut, ja se tulee voimaan nyt 1.7.

Vuonna 1995 Ylä-Kivijärvi oli saastunut sillä tavalla, että oli kulta- ja sinilevää melkein jokaisen huvilan rannassa. Luumäellä pidettiin yhteiskokous ja perustettiin Pro Kivijärvi -liike, jonka puheenjohtajaksi minut valittiin. Ensimmäinen tehtävä oli tehdä suunnitelmat siitä, millä tavalla fosfori- ja typpipitoisuutta voidaan alentaa, ja sitten kartoitettiin Kivijärven pääasialliset likaajat. Meillä oli sellainen käsitys tosiaan, että ne pääasiassa ovat maatilatalous, huvila-asutus ja metsien lannoitus. Tämä oli meillä lähtökohta. Jotta me liikkeelle saisimme huomiota, keräsimme yli tuhannen henkilön adressin, joka luovutettiin ympäristöministeri Pekka Haavistolle, ja kerroimme, että me tarvitsemme valtion rahoitusta seuraavan kymmenen vuoden aikana vähintään miljoona euroa. Haavisto sanoi meille, että teidän täytyy se toinen miljoona kerätä yksityiseltä sektorilta.

No, sitten tuumasta toimeen, projekti lähti menemään eteenpäin erittäin voimakkaasti, ja Lappeenrannan vesiensuojeluyhdistys teki alustavan kartoituksen ja suunnitelman, jonka mukaan sitten kymmenen vuotta mentiin eteenpäin. Ensimmäiseksi jokien rannoille rakennettiin isot suojakaistat, ja ennen kuin vesi joesta meni Kivijärveen, niin suoja-altaat rakennettiin, ja sen jälkeen sitten jatkossa, kun 4 000 mökkiläistä asuu sen Kivijärven rannalla, näitä valistustilaisuuksia järjestettiin kymmenen vuoden aikana noin 40. Meidän ympäristövaliokuntamme puheenjohtaja Pentti Tiusanen esiintyi minun aikanani kahdessa kolmessa tilaisuudessa ja aina edukseen. Ed. Tiusanen oli erittäin hyvä asiantuntija siellä. Se aiheutti sen, että me saimme suurteollisuuden mukaan siihen rahoitukseen ja tosiaan keräsimme miljoona euroa yksityisiltä ja miljoona euroa sitten antoi valtio ja teimme ympäristökeskuksen kanssa semmoisen projektin, että saimme päätoimisen vetäjän kolmeksi vuodeksi.

No, kolmen vuoden jälkeen tarkasteltiin tuloksia jo heti, mitä nyt oli sitten kaikkiaan neljän vuoden aikana tapahtunut näissä lannoitepäästöissä esimerkiksi. Lannoitejutussa todettiin, että maatilatalouden valumat aiheuttivat jopa 60 prosenttia Kivijärven likaantumisesta ja metsien osuus oli noin 10 prosenttia ja loppu oli sitten muista ympäristötekijöistä, lähinnä huvila- ja muusta asutuksesta. No, tämän projektin jälkeen yks kaks ympäristöministeriö ilmoitti meille, että tämä oli tutkimusprojekti lannoitepuolella nimenomaan ja se loppui. Sitä ei nyt enää sitten jatkettu.

Toivon, että kun maa- ja metsätalousvaliokunnan lannoitemietintö hyväksytään eduskunnassa, se olisi ympäristökeskukselle ja ympä-ristöministeriölle tavallaan lainsäädäntöohje, miten pitäisi toimia tässä lannoituspuolella. Eli turha täällä on puhua, että maatilatalous ja metsätalous eivät saastuta lannoitemuodossa. Eli henkilökohtaisesti kiitän valiokuntaa erittäin hyvästä työstä ja uskon, että tästä on hyötyä kaikille meille suomalaisille.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikea ja suuri kokonaisuus on saatu tehtyä ja merkittäviä asioita linjattu tähän valiokunnan lausumaan, ja erityiskiitos puheenvuorosta ed. Wallinille, joka hyvin avasi lakeuksienkin lannoitusasioita merkittävällä tavalla.

Maatalouden ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta on tärkeää, että viherrakentamiselle asetetaan typen ja fosforin osalta rajat. Maatalous on kantanut koko vastuun näistä jäämistä tähän asti. Päästöjä ja jäämiä tulee analysoida, aivan kuten valiokunta linjaakin. Kadmiummäärien tulisi olla koko EU:n alueella Suomen alhaisella tasolla. Ankaran vastuun säilyminen nykyisen kaltaisena on mielestäni tässä oleellisin asia. Valiokunnan lausumassa asia nostetaan esille. Jos lannoitemäärissä on eri tavaraa kuin oli pitänyt, niin kyllä vastuu on silloin myyjällä ja valmistajalla.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Tuossa valiokunnan puheenjohtaja toi erinomaisesti esiin valiokunnan kannanoton ja työskentelytavan.

Haluan ed. Kauppilalle tuoda tuohon golfkenttäasiaan valaistusta, josta tuolla valiokunnassakin keskusteltiin. Tänä päivänä ympäristöviranomainen valvoo golfkenttien rakentamista erittäin tarkasti. Kun ed. Pulliainen mainitsi, että golfkenttä oli tuhonnut luontoa ja vesistöä, varmasti silloin on ollut tällaista, että golfkentät eivät ole osanneet ottaa huomioon näitä ja heillä ei ole ollut tällaista ohjeistusta ja tältä osin on päässyt tapahtumaan virheitä, mutta on sitä tapahtunut kaukana golfkentistäkin. Me tiedämme, että matalat lahdet ovat rehevöityneet, ilman että siellä on ollut golfkenttää 50 kilometrin säteellä. Minä uskon, että tänä päivänä golfkentät huomioivat kyllä ympäristön ja niille on annettu sellaiset ohjeet, että golfkenttä ei ole se ainut vihollinen saastuttamassa luontoa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta tämän mietinnön arvoa nostaa se, että ympäristövaliokunnan lausumat ovat yllättävän myönteiset, kun ne tuossa lukaisin lävitse. Täällä oikeastaan tämmöinen merkittävä asia on, että valiokunta huomauttaa, että lakiehdotuksen 3 §:ään tulee lisätä puuttuva viittaus vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettuun lakiin, elikkä maa- ja metsätalousvaliokunta on tämän ottanut huomioon. Itse asiassa minusta siinä on kyllä yksi vähän niin kuin miina tälle asialle, että eiväthän tämä mietintö ja lakiesitys sinänsä puhdista jo saastuneita maita. Millä tavalla sitten pystytään tutkimaan näitä maansiirtoja, mitä on tapahtunut, ja niitä myrkkypäästöjä, mitä on jo olemassa? Viittaan vaan siihen, että esimerkiksi Lahdessa välittömästi siinä aseman takana on vanha pesulan tontti, jota ei uskalleta vieläkään rakentaa, kun siellä on vissiin 50—60 vuotta vanhat myrkyt. Ne ovat aika lailla vaativia asioita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Niinhän se on kuin ed. Kauppila totesi. Näitä tällaisia miinakenttiä on koko Suomessa vaikka kuinka paljon, satoja ja ehkä tuhansia.

Arvoisa puhemies! Minulta jäi toteamatta yksi keskeinen asia — ed. Wallinilta jäi ja monelta muulta jäi toteamatta — joka liittyy näihin suuriin maisemoinnin ja viherrakentamisen yhteydessä oleviin liukoisten fosforin ja typen määriin. Nimittäin se ehto, jonka valiokunta tänne lisäsi — ja se kannattaa nyt todeta, ettei tule niille, jotka eivät olleet valiokunnan työssä mukana, väärää kuvaa — on se, että täällä todetaan, arvoisa puhemies, näin: "Lisäksi toiminnanharjoittajan tulee vaadittaessa voida osoittaa käyttömäärät viranomaisille samoin kuin se, ettei määristä aiheudu haittaa tai vahinkoa ympäristölle." Siis tämä on se pääpointti tässä. Se meinasi nyt luiskahtaa pois. Kun tuossa itsekin hötästen tuon puheenvuoron pidin, niin tuo olennainen oli jäädä pois, mutta nyt se tuli kirkkaaksi kaikille, että kyllä se tämä takaportti on täällä hyvin selvästi tuotu esille.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevasta lannoitevalmistelaista voi tehdä pitkälle menevät johtopäätökset siitä, että kyllä eduskuntaa vielä tarvitaan, tarvitaan jopa lainvalmisteluun. Nimittäin kohta on kulunut vuosi, 8. päivä kesäkuuta tulisi vuosi täyteen, kun tämä hallituksen esitys eduskunnalle on annettu, ja siitä alkaen vuoden kuluessa hallituksen alkuperäinen esitys on, jollei nyt ihan totaalisesti, mutta oleellisilta osin muuttunut täällä valiokuntakäsittelyssä.

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on todellakin tämän vuoden kuluessa saanut aikaan paljon hyvää. Nimittäin tämä hallituksen alkuperäinen esitys lannoitevalmistelaiksi oli kyllä niin kelvoton, että itse olin ainakin vielä viime syksynä sitä mieltä, että koko esitys olisi ollut ehkä viisainta palauttaa hallituksen uudelleenvalmisteluun, mutta sitten kuitenkin lopputulos on nyt tässä meidän kädessämme ja edessämme. Maa- ja metsätalousvaliokunta on tässä lopulta yksimielinen, ja se yksimielisyys saavutettiin näistä keskeisistä muutoksista, mitä hallituksen esitykseen tuli tämän eduskuntakäsittelyn kuluessa. Ne keskeiset muutokset koskevat nimenomaan sitä, että kun hallitus alun perin oli riisunut ankaran vastuun periaatteen pois tästä esityksestä, niin nyt valiokunta katsoi aivan oikein, että lannoitteiden valmistaminen, niiden maahantuonti ja markkinointi ovat sen luokan bisnestä ja sen luokan toimintaa sekä itse lannoitteiden käyttäjien että myös ympäristön kannalta, että tämä ankara vastuu pitää sisällyttää myöskin tähän uuteen lakiin.

Toinen asia, mikä on erittäin tärkeä ja huomionarvoinen tässä, on tämä metsätalouden rooli. Kun tätä nykyä metsistä viedään paitsi ainespuu niin myöskin hakkuutähteet paljolti energiaksi pois metsästä, niin nyt tämä lannoitevalmistelaki ainakin meidän, valiokunnan, käsityksen mukaan mahdollistaa sen, että ne ravinteet voidaan palauttaa sinne metsään tuhkalannoituksen muodossa. Tämän lannoitevalmistelain ei ainakaan pitäisi estää nyt sitä toimintaa.

Aivan viime metreillä vielä ilmeni epäselvyyksiä tämän lain valmistelussa, ja onneksi, voi näin sanoa, valiokunta teki muutamia merkittäviä huomioita. Yksi niistä sisältyy siihen seikkaan, että ruokamulta ja irtomulta nyt tässä lakiehdotuksessa selvästi on mietintötekstissä kirjattu pois luettavaksi lannoitevalmisteiden piiristä. Tätä pitää alleviivata ja on syytä seurata sitten hallituksen toimintaa ja niitä asetuksia, mitä tämän lain nojalla annetaan.

Herra puhemies! Mietintöön sisältyy myös kaksi valiokunnan erittäin tärkeätä lausumaehdotusta. Näistä on toki täällä jo puhuttu ja niiden tärkeyttä korostettu, mutta itse haluan myöskin muistuttaa, että todellakin eduskunta tämän ratkaisun jälkeen edellyttää, että hallitus ryhtyy selvittämään puhdistamolietepohjaisten maanparannusaineiden ja kasvualustojen aiheuttamien huuhtoumien määrää Suomen vesistöissä. Kun tästä kokonaisravinnekuormasta saadaan sitten näiden perusteellisten selvitysten jälkeen tulokset, niin sen jälkeen meillä on mahdollisuus arvioida myöskin maatalouden ja muitten aiheuttaman ravinnekuorman välistä suhdetta.

Herra puhemies! Tämä toinen lausumaehdotus, jonka eduskunta hyväksyy tai tullee hyväksymään, koskee tämän lain vaikutusten seuraamista ja näiden vaikutusten arviointia ja sitä, että tämä arviointi tuodaan eduskuntaan vuoden 2007 aikana, elikkä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen heti uusi eduskunta saa tämän mukaisesti varmasti ministeriöltä selvityksen lain vaikutuksista.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä lannoitevalmistelaiksi on hyvin monimuotoisesti käsitelty tätä viherrakentamista. Suomessa kuitenkin viimeisten viiden vuoden aikana on 400 huoltoasemaa lopetettu, ja samoin näissä satamissa, missä on voimakas öljy- ja kemikaaliliikenne, on valtavasti saastunutta maata. Kun nämä yrittäjät nyt puhdistavat tätä saastunutta maata ja hiekkaa, niin ympäristökeskus ja maatalousministeriö eivät ole asettaneet minkäänlaisia normeja puhdistettavalle maalle eli mitään laboratorionäytteitä ei tarvitse ottaa. Ihmettelen suuresti, että tätä ei käsitelty ympäristörakentamisen yhteydessä, koska tämähän pitää normittaa, koska multa ja hiekka uudelleenkäytetään pääasiassa viherrakentamisessa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tapahtuu asetuksessa, elikkä me jätimme jotakin pientä vielä valtioneuvostollekin tehtäväksi eikä kaikkea asetukseen tulevaa säädelty tuossa mietinnössä.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että on käyty laaja keskustelu tästä viherrakentamisesta. Voi tyydytyksellä todeta, että tässä asiantuntijakuulemisessa esimerkiksi Tieliikelaitos totesi, että ympäristörakentaminen, viherrakentaminen, aiheuttaa rehevöitymistä vesistöissä, ja ehdotti jopa näitten raja-arvojen saamista tähän lakiin. Siinä mielessä se osoittaa vastuullista viherrakentamisen tapaa. Kun ministeriö vielä on suostunut siihen, että tämä selvitys tehdään — ministeriö jopa ehdotti, että Suomen ympäristökeskuksen tutkimushankkeena tämä voitaisiin toteuttaa — niin minä uskon, että siitä tulee hyvä ja laaja selvitys ensimmäisen kerran.