Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä arvopaperimarkkinalain, kauppakamarilain ja Rahoitustarkastuksesta annetun lain muutosesitykset ovat siinä mielessä tärkeitä, että arvopaperimarkkinalakiehdotukseen sisältyy säännös, jossa osakkeenomistajan, jonka osuus kasvaa yli 30 prosentin yhtiön osakkeiden äänimäärästä julkisen kaupankäynnin kohteena olevassa yrityksessä, on tehtävä julkinen ostotarjous.

Tämähän on merkittävä asia suomalaisessa yrityselämässä ja kaikessa siinä uutisoinnissa, mitä viime vuosina on tehty, samaten siinä säännösviidakossa, jota elinkeinoelämän osalta yrityselämässä on Euroopan unionin alueella viime vuosina tehty ja jossa sitten eduskunta, niin talousvaliokunta kuin valtiovarainvaliokunnan verojaosto ja monet muut, ovat olleet aktiivisesti mukana sillä tavoin, että me Euroopassa olemme niitä kärkimaita, joissa kaikki pannaan täytäntöön sitä mukaa kuin näitä säännöksiä tulee. Talousvaliokunnan työstä kaksi kolmasosaa on pelkästään direktiivejä ja niihin liittyviä E- tai U-asioita. Tämä on hallituksen esitykseksi puettu lakiesitys, jonka talousvaliokunta pääpiirteissään on hyväksynyt.

Pääsääntöön, joka tässä lakiesityksessä ja hallituksen esityksessä on, on kuitenkin tarkoitus säätää poikkeus muun muassa sukupolvenvaihdoksissa ja tilanteissa, joissa määräysvalta ei tosiasiallisesti siirry tai joissa se siirtyy yleishyödyllisille yhteisöille. Toisin sanoen tässä pyrittäisiin siihen, että julkisen kaupankäynnin kohteena olevissa osakeostoissa ja myymisissä myös henkilöstö pääsisi tietämään, mitä heidän yrityksessään tapahtuu. Tässä on myös säännöksiä sen suhteen, millä tavoin henkilöstöä on informoitava, ja myös, millä tavoin henkilöstöön yleensä on käytännössä suhtauduttava.

Tämän asian yhteydessä keskusteltiin paljon myös siitä, millä tavoin nämä henkilöstöön liittyvät velvollisuudet ja oikeudet on kirjattava eri lakeihin, onko niitä oltava arvopaperimarkkinalainsäädännön yhteydessä säädettävissä laeissa vai esimerkiksi valmisteilla olevassa yhteistoimintalaissa, mihin muun muassa palkansaajajärjestöt ovat viitanneet. Valiokunnalle jättämässään lausunnossa ne suhtautuvat tähän esitykseen myönteisesti, koska — kun tässä ollaan tekemisissä ei ainoastaan Suomessa tapahtuvien ostojen kanssa vaan myös suurten yritysten, joiden toimialue ulottuu Eurooppaan tai ympäri maailmaa — tässä on kysymys siitä, mikä loppujen lopuksi on henkilöstön tai yleensä ammattiyhdistysliikkeen asema puuttua nykyisin näihin asioihin. Mutta ainakin tämä halllituksen esitys on oikean suuntainen.

Mutta kuvastaa hyvin asian valmistelua, että työryhmässä, joka tätä valmisteli, oli perinteisesti arvopaperimarkkinalainsäädäntöön liittyvä edustus, ilman että palkansaajajärjestöjä oli mukana. Tämä on myös ehkä sitä murrosvaihetta, jota suomalaisessa yhteiskunnassa on syvän laman jälkeisistä vuosista 1990-luvun alkupuolelta eletty, kun on siirrytty toisen tyyppiseen yhteiskuntaan ja toisen tyyppiseen omistamiseen. Siinä ammattiyhdistysliikkeen asema ei kaikilta osin ole ollut riittävän vahva, ja se näkyy niissä mielenilmauksissa, joita esimerkiksi tänään on meneillään.

Tähän esitykseen sisältyy myös ehdotus siitä, että Keskuskauppakamarin yhteyteen perustettaisiin yrityskauppalautakunta. Se oli ehkä se poliittisesti ainoa ainoa asia, joka myös valiokunnassa johti jopa äänestämiseen tämän lautakunnan tarpeellisuudesta, koska monet asiantuntijat, suurten yritysten kuten Nokian edustajat, näkivät tämän tarpeettomana, että tällainen lautakunta perustettaisiin heidän näkökulmastaan valvomaan ja vahtimaan sitä, että kaikki tapahtuu hyväksyttyjen ja hyvän tavan mukaisten periaatteitten mukaisesti. Mutta joka tapauksessa valiokunta tähän päätyi, eikä tähän mietintöön sitten kuitenkaan ole käytännössä jätetty vastalausetta.

Tämä hallituksen esitys ja siihen liittyvä valiokunnan mietintö kokonaisuudessaan antavat sen kuvan, että tässä elinkeinoelämän lainsäädännössä Suomessa päästään nyt pikkuhiljaa, voisi sanoa, niihin käytännön tilanteisiin, jotka johtavat myös toivottavasti siihen, että puhutaan oikeista, tärkeistä asioista oikealla tavalla.

Mutta ehkä, aivan niin kuin äskeisessäkin asiassa, kun siitä sitten keskusteli maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenten kanssa, myös tässä elinkeinoelämän lainsäädännössä, on sitten kysymys arvopapereista, verotuksesta tai muusta, Suomessa on tällä hetkellä se ongelma, että meidän on hyvin vaikea saada päteviä virkamiehiä valmistelemaan hallituksen esityksiä. Tämä näkyy myös näissä valtiovarainministeriön esityksissä ja näyttää näkyvän myös sitten monissa muissa esityksissä, ja sitten kun seuraa täälläkin asiantuntijoina olevien virkamiesten urakehitystä, niin usein se johtaa täältä elinkeinoelämän palvelukseen, ja sitten he tulevat tänne elinkeinoelämän edustajina, asiantuntijoina, entiset pätevät, hyvät virkamiehet, ja taas tulee uusi, joka opettelee tekemään hallituksen esityksiä, ja sitten eduskunta joutuu aika tavalla näitä muuttamaan. Taas meidän kunkin valiokunnan mahdollisuudet olla jollakin tavoin vastapainona asioitten valmistelijoina ovat hyvin rajalliset, koska Suomessa niin suurista lisäyksistä huolimatta kuin voidaan sanoa valiokuntalaitokseen nähden talousvaliokunnassakin on vasta pari vuotta ollut kaksi päätoimista sihteeriä, jotka näitä esityksiä valmistelevat. Siinä on vaikea perehtyä näihin ehkä niin riittävästi kuin pitäisi.

Arvoisa puhemies! Tässä kuitenkin talousvaliokunta ja sen jäsenet ovat yrittäneet parhaansa.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ei ole mitään sinänsä vastaan tätä lakiesitystä, mutta tuli tässä mieleen yt-laki tämän rahoitusmarkkina-, arvopaperimarkkina-, kauppakamarilain ja rahoitustarkastuslain muuttamisen yhteydessä: onko nyt sitten sitä vaaraa, että kun isot firmat lähtevät ilmoittelemaan isoja asioita, niin yhtäkkiä todetaankin, että ollaan nimenomaan tämän lain piiriin kuuluvassa infossa, joka sitten mahdollisesti sulkee näitä yt-lain tarkoittamia portteja? Se tässä ainakin minulle tuli mieleen, että nyt tulee kaksi väylää sitten ja sitten jossakin kohtaa tuleekin erimielisyys siitä, minkä mukaan nyt tätä infoa annetaan.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä näkökohta on ihan aiheellinen, koska yt-lain osalta siinä on tietysti erilaisia mahdollisuuksia, niin sen lain osalta kuin muunkin lainsäädännön osalta. Tämä on tätä tavanmukaista keskustelua, mutta kuten viittasin näihin valmisteluresursseihin, niin kysymys on siitä, ketkä ovat sellaisia, jotka hallitsevat tämän kokonaisuuden: työelämän lainsäädännön, elinkeinoelämän lainsäädännön ja kaiken siltä väliltä. Niitä ei kovin monia Suomessa ja Euroopassa ole.