Erkki Tuomioja /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Eduskunta on varsin ripeässä tahdissa käsitellyt viime kuun puolivälissä saamansa valtioneuvoston selonteon Suomen EU-politiikasta. Tämä aikataulu on tämän asian laajuuteen ja merkitykseen nähden ollut ehkä turhankin kireä. Kaikki valiokunnat ovat toki kiitettävän laajasti paneutuneet selontekoon, mutta vieläkin laajempi ja huolellisempi käsittely ei olisi ollut pahitteeksi eikä vähiten siksi, että tällainen laajempi käsittely ja kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen kuuleminen olisi ja on erinomainen tapa, jolla kansalaisten ymmärrystä ja tietoutta Euroopan unionista ja Eurooppa-politiikasta voidaan lisätä ja edelleenkin valitettavan yleisiä väärinkäsityksiä vähentää.

Haluan kiittää kaikkia valiokuntia hyvin tehdystä työstä. Suuri valiokunta onkin voinut hyvin suurelta osin nojata paitsi omiin asiantuntijakuulemisiinsa myös näihin saamiinsa valiokuntien lausuntoihin.

Samoin hallitusta on kiitettävä selonteosta. Tämä tahtotiloja EU-politiikan suhteen hahmottava esitystapa on hyvä, ja sillä on haettu eroa erityisesti EU-asioiden käsittelyä yleensä rasittavaan, sangen byrokraattiseen virkamieskieleen. Kiitosta ansaitsee myöskin se, että ensimmäistä kertaa on nyt keskitytty siihen, mitä me Euroopan unionista tahdomme ilman sitä puuduttavaa institutionaalisten sopimuskysymysten ja päätöksentekorakenteiden pohdintaa, joka perussopimusten muutosten yhteydessä on aina näitä EU-asioiden käsittelyä rasittanut. Kun kyse on ensimmäisestä tällaisesta selonteosta neljääntoista vuoteen, ei se toki tarkoita sitä, etteikö eduskunta olisi useissakin yhteyksissä käynyt laajaa Eurooppa-keskustelua, mutta se on tapahtunut nimenomaan perussopimusten muutosten yhteydessä, ja nämä institutionaaliset kysymykset ovat silloin olleet etusijalla. Nyt on keskitytty siihen, mitä me EU:lta odotamme, mitä me EU:lta haluamme tässä ja nyt ja tulevaisuudessa ja mitenkä me pystymme EU:ssa parhaiten vaikuttamaan.

Valiokunta on myöskin ottanut sen kannan, että jatkossa olisi perusteltua, että eduskunta vähintäänkin kerran vaalikaudessa voisi tämänmuotoisen EU-selonteon pohjalta tapahtuvan keskustelun Suomen EU-politiikasta käydä.

Eduskunnan suuri enemmistö yhtyy valiokunnan tavoin tähän näkemykseen Suomen EU-jäsenyydestä oikeana, onnistuneena ja "keskeisimpänä Suomen poliittista asemaa määrittelevänä poliittisena valintana". Tämän kanssa johdonmukaista on tietysti se, että kaikki ne eurooppalaiset kansat, jotka haluavat saman valinnan tehdä ja täyttävät unionin jäsenyyden ehdot, voivat tulla unionin jäseniksi, ja näin valiokunta yhtyy hallituksen tahtotilaan Pohjoismaiden, Länsi-Balkanin maiden ja Turkin EU-jäsenyydestä, kunhan nämä kaikki aikanaan sitten täyttävät jäsenyyden ehdot. Erityisesti painotamme kaikkien Pohjoismaiden jäsenyyden olevan erityisen tervetullutta siksi, että se antaisi lisää painoa sille, mitä pidämme hyvin tärkeänä elikkä pohjoismaisen mallin mukaisen hyvinvointivaltion turvaamista ja vahvistamista myös ja nimenomaan Euroopan unionin kautta.

Vaikka valiokunta enimmiltä osin on hallituksen näkemyksiin voinut täysin yhtyä, olemme kuitenkin kiinnittäneet huomiota myös eräisiin puutteisiin. Merkittävin näistä koskee unionin sosiaalista ulottuvuutta, jonka vahvistamisen valiokunta haluaa nostaa myös nimenomaiseksi Suomen tahtotilaksi. Selonteossahan tällaista tahtotilamäärittelyä ei ollut.

Valiokunta katsoo myös, että finanssikriisin vaikutuksia ja haasteita olisi tullut myös selonteossa käsitellä laajemmin ja perusteellisemmin. Finanssikriisi tulee mittaamaan EU:n toimintakyvyn. Euroopan unioni ja maailma ei voi uskoa eikä toivoa tämän kriisin jälkeen palaavansa entisen kaltaiseen maailmanmenoon, vaan kriisissä korostuu paremman, toimivamman globalisaation hallinnan tarve. Ja juuri Euroopan unionin roolia globalisaation hallinnan edistäjänä olisi selonteossa tullut käsitellä laajemmin kuin todeta vain sinänsä keskeinen ja tärkeä asia EU:n johtajuudesta ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Mietinnössä on selonteon tavoin myöskin pohdittu unionin rahoituskysymyksiä ja puututtu niihin. Selonteossa esitetään siirtymistä nykyisestä seitsenvuotisesta kaudesta viiteen vuoteen rahoituskehysten suhteen. Eräiden valiokuntien kriittisten lausuntojen perusteella haluamme vielä korostaa, että tätä on edelleen selvitettävä.

Yhdymme hallituksen näkemyksiin menokatosta, mutta haluamme myöskin nostaa esiin sen, että monissa kohdin on tätä varojen kierrätystä Brysselin EU-budjetin kautta asetettava kriittiseen tarkasteluun. Tämä koskee niin rakennerahastoja kuin aluepolitiikkaa, joita on käsitelty, mutta myöskin olemme varovaisesti viitanneet siihen, että maatalouspolitiikan osaltakin tässä olisi harkinnan paikka. Mietinnössä todetaan, että tällaisesta esimerkkinä olisi maataloustukien maksatuksen osittainen jälleenkansallistaminen, mikäli tällä ei puututa maataloustukien tasoon. Toivomme, että tätä, siis myös tätä, jatkossa tullaan pohtimaan.

EU-vaikuttaminen on nostettu sekä selonteossa että mietinnössä ensimmäistä kertaa laajempaan tarkasteluun, ja on luonnollista, että tällöin Euroopan parlamentti — jonka valta on koko ajan lisääntynyt ja tulee edelleen lisääntymään, jos ja kun Lissabonin sopimus astuu voimaan — on tässä erityisen tarkastelun kohteena.

Samoin on valiokunta kiinnittänyt huomiota eduskunnan omaan rooliin EU-asioiden käsittelyssä. Olemme tyytyväisiä tähän yleiseen järjestelyyn, josta aikanaan EU-asioiden käsittelyssä on sovittu hallituksen ja eduskunnan kesken, sehän on monille muillekin maille käynyt esimerkistä. Mutta näemme myöskin, että tässä ja nimenomaan eduskunnan omassakin työskentelyssä on kehittämisen varaa, ja siksi valiokunta esittää puhemiesneuvostolle, että se asettaisi työryhmän eduskunnan EU-asioiden käsittelyn kehittämiseksi avoimuutta vahvistaen ja huomioiden erityisesti lisääntyvän tarpeen vaikuttaa EU-toimielimiin. Samalla tulisi pohtia eduskunnan ja suomalaisten europarlamentaarikkojen yhteistyömuotoja. Haluamme myös useammin tilaisuuksia käydä täysistunnossa EU-asioista keskustelua.

Herra puhemies! Mietintöön on liitetty kolme vastalausetta. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä sitä johtopäätöstä, että käsittely olisi ollut riitaista, vaan se on ollut päinvastoin valiokunnassa hyvinkin rakentavaa. Nämä eriävät mielipiteet olivat jo valmiina ennen kuin käsittelyä itse asiassa oli päätetty tai ehkä edes aloitettukaan, eikä niiden puitteista kovin paljon keskustelua käyty. Ja haluan nyt todeta lopuksi, että tämä rakentava käsittely tuli erityisesti sen jälkeen mahdolliseksi, kun päädyimme siihen, että me emme tässä yhteydessä ryhdy enemmälti ratkomaan eri valtioelinten suhteita EU-politiikan hoidossa. Korostamme sitä, että eduskunnan asema on eduskunnan kannalta selvä, eduskunnan ja hallituksen suhteen tässä ei ole mitään tinkimisen varaa, ja edellytämme, että jatkossakin pidetään huoli siitä, että sovitut menettelytavat myöskin eduskunnan oikea-aikaisesta informoinnista pidetään voimassa.

Markku Laukkanen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suuri kunnia puhua tältä paikalta heti YK:n pääsihteerin puheenvuoron jälkeen.

Hyvät kollegat, ensin haluan osoittaa kiitokseni todellakin suuren valiokunnan puheenjohtajalle ed. Tuomiojalle, joka päätti puheenvuoronsa siihen, että suuri valiokunta käsitteli tätä rakentavalla tavalla. Näin oli, mutta haluan kyllä valiokunnan puolesta sanoa myös reilut kiitokset teille. Teidän rakentava panoksenne oli sille hyvin, hyvin tärkeä, sillä oli tärkeä rooli.

Todellakin, arvon kollegat, Euroopan unionin jäsenyys on ollut Suomelle perustavanlaatuinen arvovalinta. Me olemme syvällä osana eurooppalaista yhteisöä, joka toimii rauhan, vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi maanosassamme ja maailmalla. Taloutemme, turvallisuutemme ja kansainvälinen asemamme on vahvistunut jäsenyyden myötä. Avoimena ulkomaankaupasta riippuvaisena demokratiana maamme on hyötynyt erityisesti vakaasta yhteisvaluutasta ja laajoista sisämarkkinoista. Erityisesti talouskriisin aikana euroryhmän jäsenyys merkitsee parempaa vakautta, tiedonsaantia ja parempia vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisessä yhteistyössä. Ei ole mitään syytä kaipailla heikon valuutan perään. Pitkäaikaista vakautta, pitkäaikaista kilpailukykyä rakennetaan vain vakaan ja vahvan valuutan varaan.

Suomi toimii tällä hetkellä hyvin erilaisessa unionissa kuin mihin me aikanaan liityimme. Unionin laajentuminen, sen toimivallan laajentuminen uusille aloille ja lisääntynyt määräenemmistöpäätöksenteko haastavat Suomen arvioimaan uudelleen vaikuttamisstrategiaansa. Suomen on entistä ketterämmin kyettävä erilaisiin koalitiomuodostuksiin jäsenvaltioiden kesken ja vaikutettava entistä laaja-alaisemmin ja järjestelmällisemmin myöskin unionin sisällä. Eduskunnan vahva rooli ja tämä suomalainen malli vaikuttaa eduskunnan kautta EU-asioiden käsittelyyn on meille vahvuus, ja jatkossa erittäin tärkeää on hyödyntää EU-vaikuttamisessamme entistä enemmän myöskin parlamentaarisia vaikutuskanavia, erityisesti Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen, kun Euroopan parlamentin rooli vahvistuu.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on erittäin hyvä, että hallitus on tavoitellut tällä selonteolla Eurooppa-politiikkaan laajaa konsensusajattelua, joka toteutuessaan mahdollistaa myös Suomen kannalta parhaan vaikuttamisen.

Puhemies! Me olemme olleet kaikissa keskeisissä asioissa oikeissa kammareissa osana Euroopan unionin valtavirtaa, jossa parhaiten pienenä maana me voimme vaikuttaa. Tämä pääministeri Vanhasen valtavirta tarkoittaa käytännönläheistä, tuloksia tuovaa Eurooppa-politiikkaa, joka sopii Suomelle. Se on käytännönläheistä, pragmaattista politiikkaa, joka sopii parhaiten pienelle maalle. Suuri valiokunta toteaakin hallituksen onnistuneen erinomaisesti EU-politiikassaan. Tästä esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa ilmasto- ja energiapaketti ja unionin avoimuuden edistäminen. Näillä rintamilla Suomen pitää toimia jatkossakin aktiivisesti.

Me voimme vaikuttaa rakentavan kriittisesti jakamalla eurooppalaista arvopohjaa mutta tuomalla samalla siihen mukaan Suomen erityisolosuhteet huomioivan tahtotilan. Meidän pohjoinen sijaintimme, pitkät etäisyydet ja harva asutus tekevät Suomesta erityislaatuisen jäsenvaltion, jonka on määrätietoisella tavalla pidettävä puoliaan eurooppalaisessa yhteistyössä.

Suomen vaikutusvallan kannalta on hyvin tärkeää, että EU-politiikalla on selkeästi tunnistettava johto. Lissabonin sopimuksen myötä Eurooppa-neuvoston muuttuminen toimielimeksi vahvistaa edelleen eduskunnalle vastuullisen pääministerin asemaa EU-politiikan johdossa. Haluan sanoa seuraavan asian hyvin selkeästi: keskustan eduskuntaryhmä pitää selkeänä järjestelynä sitä, että jatkossa vain pääministeri edustaisi Suomea Eurooppa-neuvostossa.

Arvoisa puhemies! Unionin toiminnan on oltava avointa, vastuullista ja tuloksia tuottavaa. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä unionin on kyettävä vallitsevan lainsäädännön yksinkertaistamiseen, hallinnon rasitteiden ja turhan byrokratian keventämiseen ja nojattava entistä paremman sääntelyn periaatteeseen. Toimiessaan avoimella ja kansanvaltaisella tavalla unionin on mahdollista nykyistä paremmin lunastaa kansalaisten luottamus. Siis enemmän demokratiaa, vähemmän byrokratiaa.

Nippelidirektiivien sijaan meidän on ajettava työhön, toimeentuloon ja turvallisuuteen liittyviä kansalaisille lisäarvoa tuottavia konkreettisia asioita. Tässä on tavallaan se koko EU-missio meille suomalaisille, ja tässä on se syy, miksi meidän pitää siellä olla. Siksi keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että unionin toimintaa ohjaa läheisyysperiaate eli paikallisella ja kansallisella tasolla päätetään edelleen asioista, jotka luontevasti sinne kuuluvat. Kaikki kurkunsäätelydirektiivit tai mansikan koon säätelyyn tai rekkojen kaventamiseen tai verkkokalastukseen liittyvät kysymykset ovat asioita, jotka täytyy voida kansallisella tasolla hoitaa, eivätkä ne ole lisänneet EU:n arvostusta kansalaisten silmissä.

Me tarvitsemme vahvempaa EU:ta ulkosuhteissa, turvallisuuspolitiikassa, energia- ja talouspolitiikassa sekä oikeus- ja sisäasioissa. Talouskriisi on meillä globaali, ja siksi sen ratkaisemiseen pystytään parhaiten yhdessä.

Herra puhemies! Unioni johtaa omalla esimerkillään olemalla maailmalla suurin kehitysavun antaja ja kansainvälisen ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä. Unionin ilmastopaketissa näkyi myös Suomen kädenjälki: se tarjoaa meille erinomaiset mahdollisuudet rakentaa Suomen mallilla myös omaa energiantuotantoamme ja teknologiaamme uudelta työllisyyttä edistävältä pohjalta.

Jäsenyys on ollut Suomelle turvallisuuspoliittinen linjavalinta. Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitteen myötä me olemme sitoutuneet antamaan muille jäsenvaltioille apua ja odotamme muiden jäsenvaltioiden toimivan samoin myöskin Suomea kohtaan. Keskustan eduskuntaryhmä kuitenkin painottaa, ettei unionilla ole kollektiivisen puolustuksen järjestelmää. Unionin jäsenmaiden enemmistön puolustuksen perustana säilyy Nato. Ranskan paluu Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen luokin uusia mahdollisuuksia Euroopan turvallisuuden järjestämiseen. Tässä tilanteessa on aivan selvää, että unionille ei ole tarvetta lähteä luomaan päällekkäistä turvajärjestelmää Naton kanssa. Euroopan turvallisuus taataan tehokkaimmin unionin ja Naton välisen tiiviin yhteistyön kautta.

Unionin ulkosuhteissa keskeisimpiä asioita ovat EU:n ja Venäjän välisen yhteistyösuhteen rakentaminen sekä transatlanttisten suhteiden kehittäminen. EU:n ja Venäjän suhde on hyvin olennainen Euroopan energian turvaamisen näkökulmasta, ja toimivat transatlanttiset suhteet ovat erittäin tärkeässä roolissa maailman turvallisuus- ja kehitysongelmien käsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Unionin suurten menoerien rakenteiden ennakkoluuloton pohdinta on nyt edessä, ja se on välttämätöntä. Alue- ja rakennepolitiikka on liian moneen ohjelmaan pirstoutunut; sitä pitää voida yksinkertaistaa ja rakentaa sellaisia laajoja ohjelmia, jotka liittyvät suoraan osaamisen ja infrastruktuurin kehittämiseen.

Maatalouspolitiikassa taas tavoitteena on oltava Suomen kuuluminen yhtenäisen pohjoisesta tutun tukijärjestelmän piiriin. Me tarvitsemme selkeän, tehokkaan ja yhtenäinen järjestelmän. Unionin maatalouspolitiikan tulee tukea tuotannon monipuolisuutta, laatua sekä ennen muuta maaseudun elinvoimaisuutta.

Lopuksi, arvoisa puhemies! Johdonmukaisella ja aktiivisella EU-politiikalla Suomi voi vaikuttaa unionissa ominaispainoaan suuremmalla tavalla. EU on meille suomalaisille työkalu, vaikuttamisen kanava.

Suomen EU-keskustelun eräs suurimpia ongelmia on siinä, että edelleen jotkut piirit haluavat käydä liittymiskeskustelua, kun pitäisi keskittyä olevaan ja tulevaan. EU-vastustajien pelottelu ja uhkakuvien maalailu on viime kädessä kansalaisten halveksuntaa.

Suomen Eurooppa-politiikka nojaa selkeisiin omiin tavoitteisiin, yhteisten eurooppalaisten intressien puolustamiseen ja entistä parempaan ennakkovaikuttamiseen. EU-jäsenvaltiona me olemme kaltaistemme demokratioiden joukossa edelleen rakentamassa rauhaa, vakautta ja turvallisuutta Euroopassa ja maailmalla.

Tuulikki Ukkola /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Markku Laukkanen vei sanat suustani, kuten yleensä aina. Kiitoksia siitä. Haluan joka tapauksessa suuren valiokunnan puheenjohtajalle Erkki Tuomiojalle ...

Aloitetaan alusta! — Arvoisa puhemies! Halusin vaan aluksi sanoa, että ed. Markku Laukkanen vei sanat suustani, kuten aina. Hän esitti kiitokset suuren valiokunnan puheenjohtajalle Erkki Tuomiojalle siitä rakentavasta ja asiallisesta työstä, minkä kiitoksen ed. Tuomioja todella ansaitsee. Kiitos siitä työstä. Sitten asiaan. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on luotu palvelemaan kansalaisiaan ja EU:ssa päätetään meidän jokaisen yhteiseen tulevaisuuteen vaikuttavista asioista. Kokoomukselle ja kokoomuksen eduskuntaryhmälle EU-jäsenyys ei ole tekninen liitto, jossa mittaillaan jäsenyyden hyötyjä ja haittoja mittatikulla. Kokoomukselle Eurooppa on arvovalinta.

Suomella on EU:ssa juuri niin paljon vaikutusvaltaa kuin me haluamme ottaa. Tätä vaikutusvaltaa ei saavuteta menneen maailman karvalakkilähetystöillä tai vetämällä kulmat kurtussa joka asiassa kotiin päin. Suomelle tärkeitä asioita ei ajeta änkyröimällä, vaan niitten läpiviemiseen tarvitaan sisua ja sisältöä eikä supliikkius ole ainakaan pahitteeksi. Me kokoomuksessa haluamme vaikuttaa, emme valittaa. Kuten tässä mietinnössä sanotaan, hyvillä argumenteilla ja tehokkaalla vaikuttamisella pienikin maa voi vaikuttaa merkittävästi EU-politiikkaan. Juuri näin! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä into, tieto ja taito tekevät pienestä suuren.

Talouskriisi ja ilmastonmuutos huolettavat ihmisiä eniten juuri nyt. Näitä ongelmia ei ratkaista, vaan vastauksia on haettava kansainvälisillä areenoilla, EU:ssa ja koko kansainvälisessä yhteisössä. Maailmantalouden avoimuus on tehnyt Suomesta yhden maailman vauraimmista maista. Olisi vaikeaa kuvitella, mitä Suomi olisi ilman EU:n sisämarkkinoita. Se on Suomen talouden selkäranka. Meillä on 500 miljoonaa potentiaalista asiakasta.

Vapaan talouden varjopuolena myös sen heilahtelut heijastuvat vientivetoiseen Suomeen. Wall Streetin alamäki näkyy nopeasti suomalaisen teollisuustyöntekijän palkkanauhassa. Maailma on paljon pienempi paikka kuin joitakin vuosia sitten. Juuri tästä syystä meillä tarvitaan aktiivisuutta. Suomen ajamat pankkien stressitestit ovat hyvä esimerkki tästä aktiivisuudesta ja aloitteellisuudesta.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että EU-selonteon painopiste on EU-politiikan sisältötavoitteissa. Selonteko lähtee siitä, että Suomi on sitoutunut Euroopan unioniin maamme kokonaisedun vuoksi. On hyvä kirjata, että unioniin sitoutuminen on nimenomaan arvovalinta, vaikka se itsestäänselvältä kuulostaisikin. Tärkeä arvovalinta on myös se, että Suomi haluaa olla Euroopan unionissa aktiivinen toimija, ei sivustaseuraaja.

EU on olemassa kansalaisiaan, ei sen toimielimiä tai hallintoa varten. Olemme tyytyväisiä siihen, että suuren valiokunnan mietinnössä tätä unionin kansalaisia ja demokratiaa korostavaa näkemystä painotetaan. Suomi tuottaa lisäarvoa unionissa juuri paremman lainsäädännön, avoimuuden, läheisyysperiaatteen ja tehokkuuden puolestapuhujana. Kansalaiset arvostavat myös konkreettisia tavoitteita kuten unionin yhteistä turvapaikkapolitiikkaa.

EU-jäsenyys näkyy suomalaisten jokapäiväisessä elämässä matalana korkotasona, vapautena matkustaa, tehdä työtä, opiskella Euroopassa tai vaikkapa pienempinä kännykkälaskuina lomamatkoilta. Mietinnössä painotetaan oikeutetusti kansalaisten vapaan liikkuvuuden lisäksi myös EU:n sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä. Kokoomuksen mielestä vastuullisessa markkinataloudessa kansalaisten hyvinvointi ja taloudellinen kilpailukyky kulkevat käsi kädessä.

Vaikka EU-selonteko ei kahliudu Lissabonin sopimuksen hyväksymiseen, on hyvä, että sen merkitys korostuu mietinnössä juuri kansalaisvaikuttamisen näkökulmasta, sopimuksen voimaansaattaminen kun hyödyttäisi eniten juuri yksittäistä EU-kansalaista. Kansalaisen kannalta on tärkeää korostaa Lissabonin sopimukseen sisältyvän perusoikeuskirjan merkitystä perusoikeuksien vahvistamisessa sekä mahdollisuutta liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tämä on tärkeä tulevaisuuden ratkaisu.

Unionin jäsenyys on vahvistanut sekä Suomen että kansalaistemme turvallisuutta. EU syntyi rauhanprojektina ja on edelleen merkittävä vakauden tuoja. Jäsenyys Euroopan unionissa on Suomelle selkeä turvallisuuspoliittinen valinta ja olemme sitoutuneet vahvasti EU:n puolustusyhteistyön syventämiseen. Euroopan unionilla on parhaat edellytykset kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan. EU ja Nato yhdessä takaavat parhaiten eurooppalaisten turvallisuuden.

Arvoisa puhemies! Suomen EU-politiikan johdolle tarvitaan selkeästi tunnistettavat kasvot. Suomen edustautumisen Eurooppa-neuvostossa, päämiesten epävirallisissa tapaamisissa sekä EU:n ja kolmansien maiden huippukokouksissa tulee olla johdonmukaista EU-politiikan johtajuuden kanssa. Perustuslakia uudistettaessa on syytä etsiä mallia, jossa näitä edustautumisen pelisääntöjä selkeytetään parlamentaarisella tavalla. Tähän ei välttämättä tarvita perustuslain muutosta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on tärkeää, että selonteossa painotetaan Suomen EU-vaikuttamista. Ennakkovaikuttamista erityisesti komission suuntaan ei voi kylliksi korostaa. Vahva komissio, jossa jokaisella jäsenmaalla on oma jäsenensä, on pienen Suomen etu.

Eduskunnan ja valtioneuvoston tiivis yhteistoiminta on suomalaisen EU-politiikan vahvuus. Suomen EU-kantojen huolellinen valmistelu antaa linjauksille vahvan parlamentaarisen selustan. Eduskunnan kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota EU-asioiden käsittelyn oikea-aikaisuuteen.

Euroopan parlamentin vaikutusvalta on kasvanut merkittävästi. Suomalaiset europarlamentaarikot on syytä pitää tietoisina Suomen kannoista, mutta neuvomaan ei pidä ryhtyä, varsinkaan jälkikäteen. Europarlamentaarikot ajavat parlamentissa omien äänestäjiensä asiaa, eivät Suomen hallituksen. Valtioneuvoston, eduskunnan ja suomalaisten europarlamentaarikkojen yhteistyötä on kuitenkin kaikin tavoin tiivistettävä. (Puhemies: 7 minuuttia, loppulauseeseen!)

Arvoisa puhemies! Euroopassa asiat etenevät verkostoilla, ja kun halutaan vaikuttaa, pienenkin on syytä etsiytyä niihin pöytiin, joissa suuret päätökset tehdään. Eurooppalaisten puolueryhmittymien merkitys on viime vuosina korostunut entisestään. Kun Suomen vaikuttamisstrategian heikoimmaksi lenkiksi ovat osoittautuneet juuri parlamenttisuhteet, tarvitaan suoria linkkejä Eurooppa-puolueiden pääkallopaikoille. Suurin ja vaikutusvaltaisin näistä puolueryhmistä on keskusta-oikeiston Epp, (Ed. Jaakonsaari: Ei tule olemaan!) ja uskomme, että näin tulee olemaan myös vaalien jälkeen. Kuulumalla suurten joukkoon saa myös välineet suurempiin tekoihin. Meillä on juuri niin paljon vaikutusvaltaa kuin meillä on tahtoa sitä ottaa ja taitoa sitä käyttää.

Kimmo Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin käsittelyssä olevan EU-selonteon hyvät asiat.

Ensimmäiseksi: Selonteko on tarpeellinen. On tärkeää, että eduskunta edes kerran vaalikaudessa voi arvioida perusteellisemmin hallituksen harjoittamaa EU-politiikkaa.

Toiseksi: Selonteon ajoitus on otollinen. On eduksi, että myös eduskunta käy EU:sta keskustelua Euroopan parlamenttivaalien alla.

Kolmanneksi: Selonteko on selkokielellä kirjoitettu. Siitä saavat selvää muutkin kuin paatuneet eurokraatit.

Neljänneksi: Selonteon lähtökohta on oikea. Hallitus myöntää, että jollei EU:ta olisi keksitty, se olisi pitänyt keksiä. Yhteisiä eurooppalaisia haasteita riittää, ja niiden ratkaisemiseksi unionia tarvitaan.

Viidenneksi: Selonteon kautta hallitus myös tunnustaa jo Lipposen hallitusten aikaan vakiinnutetun suomalaisen EU-linjan: olemme mukana kaikissa eurooppalaisissa yhdentymishankkeissa ja korostamme yhteisöllisyyttä. Jos kaikki ajavat vain omia etujaan, kenenkään edut eivät tule ajetuiksi.

Arvoisa puhemies! Vieläkö enemmän hallitus kaipaa opposition kiitoksia? Mielellään niitä antaisi, mutta villat eivät riitä. Porvarihallitus on porvarihallitus, vaikka voissa paistaisi, ja se ilmenee EU-politiikan linjauksissa. Porvarillinen ideologia näkyy siinä, mitä selonteossa ei näy.

Ensinnäkin: Mihin hallitus unohti sosiaalisen Euroopan? Ei porvarihallitus ole kiinnostunut vahvistamaan pohjoismaista hyvinvointimallia EU:ssa, kun se ei ole sitä kotimaan politiikassakaan.

Toiseksi: Ei hallitus ole kiinnostunut puhumaan kansalaisten unionista ja nostamaan perusoikeuskirjaa keskiöön. Sille on keskeistä talousintegraatio ja sen vahvistaminen.

Kolmanneksi: Sisämarkkinavapaudet ja kilpailulainsäädäntö on porvarihallituksen mieleen. Entä reilut työmarkkinat? Työntekijöiden oikeuksista ei haluta puhua.

Neljänneksi: Selonteon maatalouspolitiikkakin jää kapeaksi. Hallitukselle riittää Suomen erityisolosuhteiden alleviivaaminen ja lisäetuuksien haaliminen. Ei puhuta yleisemmin maaseudun kehittämisestä ja ympäristöystävällisyyden vahvistamisesta.

Viidenneksi: Selonteosta puuttuu kokonaan harmaa talous ja korruptio. Ei tätä tietysti tarvitse ihmetellä, kun kotimaassakin linja vaihtui porvarihallituksen noustua valtaan. Talousrikollisuuden torjunnalta katosi puhti.

Kuudenneksi: Kuluttajansuojasta selonteossa ei suuria sanota. Tämä siitä huolimatta, että nykyinen komissio on aloitteillaan heikentämässä suomalaista korkeata kuluttajansuojaa. Sitä ei pidä tässä vaiheessa EU:ssa harmonisoida.

Seitsemänneksi: EU:n globaalitoiminta on selonteossa yllättävän kevyesti kuitattu. Eikö hallitusta todella kiinnosta EU:n ulkosuhteiden haasteiden ja kehitysmahdollisuuksien arviointi?

Kahdeksanneksi ja tärkeimpänä: Kansainvälisen finanssikriisin käsittely on selonteossa vaatimatonta, lähes huitaistu. Missä ovat rakenteelliset uudistusehdotukset? Kyse ei ole tavanomaisesta suhdannetaantumasta vaan globaalin finanssijärjestelmän rakennekriisistä.

Arvoisa puhemies! Ahon hallitus ... Vanhasen hallitus on pahimmillaan toistamassa Ahon porvarihallituksen tekemät virheet — siitä tämä freudilainen lipsahduskin. 1990-luvun alun laman aikana työttömyys päästettiin karkuun. Toisin tehtiin tuolloin demarien johtamassa Ruotsissa, jossa julkisten palvelujen tehostamisen ja aktiivisen työvoimapolitiikan keinoin estettiin massatyöttömyys.

Nyt Suomen hallitus elvyttää ennenkuulumattomin verohelpotuksin. Poiketen muista maista Suomessa 90 prosenttia elvytysvarasta käytetään veronkevennyksiin. Kannattaisi kuunnella kaikuja Atlantin tuolta puolen. Yhdysvalloissa ennätyssuuret elvytysvarat käytetään julkisiin hyvinvointipalveluihin, aktiiviseen työllistämiseen ja pienituloisimmille tarkoitettuihin tulonsiirtoihin. Mutta maassa ovatkin demarit vallassa presidentti Barack Obaman johdolla.

Entä rakenneuudistukset? Me sosialidemokraatit olemme ehdottaneet yhteisessä eurooppalaisessa vaalimanifestissamme veroparatiisien sulkemista. Me vaadimme avoimuutta finanssijärjestelmään. Salaiset pankkitilit ja hallintarekistereissä piilossa tapahtuva arvopaperikauppa täytyy saada avoimeksi. Finanssisektorin valvontaa pitää tehostaa, ja pitkässä juoksussa, arvoisa puhemies, pitkässä juoksussa rahalla käytävälle kaupalle on muun kaupankäynnin tapaan asetettava välillinen vero. Me sosialidemokraatit olemme budjettiesityksessämme jo esittäneet muun muassa pörssiveroa.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että pääministeri Vanhanen olisi esittämässä rakenneuudistuksia, hän on moittimassa europarlamentaarikkoja Suomen hallituksen kantojen vastaisesta toiminnasta, kun työaikadirektiivistä tai kuljettajien työajoista puhuttiin. Hallitus oli valmis nostamaan viikkotyöajan ylitöineen niin suureksi, että se vaarantaisi työkyvyn, puolustaakseen suomalaista käytäntöä terveyskeskuslääkäreiden päivystysajoista. Kenen asialla suomalaiset mepit olivat, kun työaikadirektiivin torjuivat, pääministeri kysyy. Vastaus: Suomalaiset europarlamentaarikot olivat sosialidemokraattisen parlamenttiryhmän vetämänä työntekijöiden oikeuksien ja ihmisen puolella. Oltiin perhe-elämän ja työn paremman yhteensovittamisen puolella. Oltiin turvallisen liikenteen kannalla, kun torjuttiin kuljettajien työaikadirektiivi.

Oma erikoisuutensa on pääministeri Vanhasen näkemys siitä, että suomalaisten meppien pitäisi noudattaa Suomen hallituksen kantoja. Eihän näin ole laita! Eihän näin, pääministeri, ole laita. Eivät mepit edusta Euroopan parlamentissa Suomea vaan suomalaisia. Eivät he istu salissa Suomi-kyltin takana vaan puolueryhmässään. Näin myös jatkossa. Me sosialidemokraatit muodostamme kantamme Euroopan parlamenteissa demareina, emme Suomen porvarihallituksen käskyläisinä. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Keskusta haluaa presidentin pois EU:n huippukokouksista. (Puhemies koputtaa) Tämä heikentäisi Suomen äänen kuulumista unionin päätöksenteossa ja vaikeuttaa presidentin asemaa ulkopolitiikan johtajana. Kyllä on keskustassa vallantäyteys pääministerin paikan haltijana mennyt pitkälle.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, elämme epävarmuuden aikaa. Suomea ja maailmaa koettelee useampikin vakava kriisi: talous-, työllisyys- ja ilmastokriisi. Euroopan unioni on meille paras työkalu taistella niin finanssikeinottelua kuin ilmastonmuutosta vastaan. Euroopassa valinta tapahtuu kahden ison poliittisen voiman välillä: konservatiivisen ja sosialidemokraattisen. Vaihtoehdot ovat markkinoiden Eurooppa ja ihmisten Eurooppa. Suomen porvarihallitus on suuntansa osoittanut. Eurooppalainen sosialidemokratia rakentaa tulevaisuutta ihmisten tarpeista ja lähtökohdista käsin.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuon edellisen, sosialidemokraattien ryhmäpuheen aikana piti oikein tarkistaa, kun tämä on hyväksytty nahkoineen karvoineen päivineen, ja täältä tosiaan näkyy, että ed. Kimmo Kiljunen on ollut läsnä hyväksymässä suuren valiokunnan mietintöä, ja nyt puhutaan täällä tätä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olisi kiva vaan ollut nähdä niitä tekoja siellä meidän tukenamme.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! (Hälinää — Puhemies koputtaa) Vasemmistoliitto korostaa, että kaikessa toiminnassa niin kotimaan eduskunnassa kuin Euroopan parlamentissa ja EU:n neuvostossa mielessä on pidettävä tavallisen suomalaisen etu. Mielessä on pidettävä se, miten parhaiten kehitämme omaa yhteiskuntaamme ja Eurooppaa oikeudenmukaisemmaksi, miten parhaiten turvaamme toimeentulon ja suojelemme elinympäristöämme.

Vanhasen hallitus ammentaa taloudelliset EU-oppinsa edelleenkin säätelemättömän rahan ajatuksesta. Säätelemätön suuren rahan ahneus on tuottanut ennennäkemättömän maailmanlaajuisen talousahdingon, ja se syöksee vielä työttömyyteen miljoonat ihmiset.

EU:ssa on voitu onneksi sopia jäsenmaiden yhtäaikaisista elvyttävistä toimista, mutta niiden kokonaismitoitus on tilanteen vakavuus huomioon ottaen jäänyt vaatimattomaksi. Valitettavasti elvytystoimien kohdentumisessa eivät riittävästi ole saaneet sijaa investoinnit energian säästöön tai uusiutuviin energiamuotoihin. Monen EU-maan päätös tukea runsaasti energiaa tuhlaavaa ja runsaan ylikapasiteetin omaavaa autoteollisuutta ei täytä tulevaisuuden tavoitteita vähäisestä energiankäytöstä.

Selonteossa on hallitus luetellut melkoisen joukon tavoitteita, kuvauksia siitä, millainen Euroopan unionin tulisi olla. Silti yhdessäkään tällaisessa hallituksen itse muotoilemassa "tahtotilassa" ei hallitus halua suitsia keinottelua, verojen minimointia maata vaihtamalla tai työvoiman polkumyyntiä.

Hallitus vaikenee selonteossa visusti pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia uhkaavasta jäsenmaiden verokilpailusta. Jos sellainen halutaan estää, EU-tasolla on säädettävä pääoma-, yritys- ja ympäristöverojen vähimmäistasot.

Suomi ja EU seisovat tienhaarassa. Vaihtoehtoina ovat joko ihmisten Eurooppa tai rahan Eurooppa. Vasemmistoliitto valitsee ihmisten Euroopan. Sen toteutuminen edellyttää syvällisiä muutoksia talouden rakenteissa, tuloerojen ja palkkasyrjinnän poistamista, työtä rasismia ja muukalaisvihaa vastaan sekä aitoa ja aktiivista tasa-arvon tavoittelua.

Hallituksen tavoitetiloihin sisältyy se, että 2020-luvulla Euroopan unioni on johtava uusiutuvan energian tuottaja, samoin kuin se, että EU on ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä. Nämä tavoitteet ovat hyviä ja perusteltuja. Tietenkin olisi ollut hyvä, jos näitä olisi jopa voitu jollakin tavoin vielä konkretisoidakin.

Itämeri on EU:n sisämeri. Vain Pietarin ja Kaliningradin alueen kohdalla Itämereen ulottuu unionin ulkopuolinen Venäjä. Näin ollen Itämeren kohtalo on ennen kaikkea unionimaiden vastuulla, ja pidän kovin valitettavana sitä, että Itämeren osalta hallitus ei ole muotoillut tahtotilaa.

Hallituksen tavoitetilana 2020-luvulle on, että EU on yhtenäinen globaalitoimija, joka puhuu yhdellä äänellä. Useiden EU-maiden Nato-jäsenyyteen viitataan, mutta hallituksella itsellään ei ole Naton suhteen tahtotilaa, mutta täällähän me kuulimme keskustapuolueen äänenpainolla Natoon liittymisen tahtotilasta.

Perin omituinen on Vanhasen hallituksen toteamus, että sotilasliitto Naton kautta Natoon kuuluvat jäsenmaat voivat paremmin toteuttaa eurooppalaista toimintaa. Sotilasliittona Nato ei ole lainkaan ongelmaton. Päinvastoin se väistämättä jakaa maailmaa. Kuvaavaa Naton luonteelle on, että se valitsi pääsihteerikseen miehen, joka pääministerinä vei oman maansa YK:n peruskirjan vastaiseen hyökkäyssotaan.

Myös selonteon toive EU:sta tehokkaana kriisinhallinnan toimijana on sikäli vaatimaton ja vähän vääränlainenkin, että paino asettuu näin jälkikäteiselle toiminnalle eikä suinkaan ennalta ehkäisevään toimintaan, jossa pääpaino on aivan muualla kuin aseissa.

On syytä kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että perinteiset ydinasevallat eivät ole vähentäneet ydinaseistustaan siinä määrin kuin se olisi ollut tarpeen. Lisäksi ydinasemaiden määrä on lisääntynyt ja saattaa edelleenkin lisääntyä. EU:lta ja sen jäsenmailta on syytä edellyttää suurta aloitteellisuutta aseriisunnan edistämisessä ja sotilasliitot korvaavien kattavien turvallisuusrakenteiden luomisessa.

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentissä meillä on suunnaton voimavara. Miksi me luopuisimme hänestä?

Vanhasen hallitus hyväksyi vastoin Suomen alkuperäistä kantaa Lissabonin sopimusta laadittaessa erityisesti pienille maille tärkeän kiertävän EU-puheenjohtajuuden lopettamisen. Samalla hallitus päätyi kannattamaan pysyvän EU-presidentin viran perustamista.

Paradoksaalisesti EU:lle pysyvää presidenttiä kannattanut Vanhasen hallitus haluaa selonteossaan tosiasiassa estää Suomen presidentin osallistumisen Eurooppa-neuvoston kokouksiin silloinkin, kun siellä ovat käsiteltävänä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiat. Vasemmistoliitto on toisella kannalla. Suomen kannalta on vain hyväksi se, että pääministerin lisäksi myös presidentti osallistuu noihin kokouksiin, onhan kaksi parempi kuin yksi, kun EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksista sovitaan.

Hämmentävää on se, että myös demarit ovat suuren valiokunnan äänestyksessä vastustaneet vasemmistoliiton esitystä presidentin mukanaolon varmistamisesta Eurooppa-neuvostossa. Taitaa olla tovereilla nyt selittämistä. (Ed. Jaakonsaari: No ei ole!)

Herra puhemies! Ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi suuren valiokunnan mietinnön vastalauseeseen 1 sisältyvät ehdotukset lausumiksi ja lisäksi ulkoasiainvaliokunnan eriävään mielipiteeseeni kirjaamat ehdotukset tahtotiloiksi.

Jyrki Kasvi /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen EU-taipaleella on ollut myötä- ja vastamäkiä, mutta jokainen voi tykönään kuvitella, miltä Suomi näyttäisi unionin ulkopuolella, kun saisimme Norjan tavoin maksaa paljon Suomen jäsenmaksua suuremman summan EU:lle ilman valtaa EU:n politiikkaan, kun valuuttakeinottelijat pompottaisivat Suomen pienen markan kurssia, kun Suomella ei olisi unionia Venäjän-politiikkansa selkänojana, kun voisimme kilvan Ruotsin kanssa parantaa teollisuutemme kilpailukykyä ja leikata devalvoimalla suomalaisten ostovoimaa.

Toki EU on byrokraattinen ja pikkutarkka säätäjä, jonka jäsenmaiden kansallinen itsekkyys ja ristiinveto estävät usein Euroopan etua toteutumasta. Jokainen EU:n jäsenvaltio yrittää olla erityisetuja imevä punkki EU:n nahassa eikä näe 26:ta samanlaista punkkia omassa nahassaan. (Ed. Jaakonsaari: Hyvin sanottu!)

Pitäisikö Suomen siis kehittyä entistä taitavammaksi rahanimijäksi vai rakentaa vahvempaa ja tehokkaampaa unionia, jossa lyhytnäköiselle itsekkyydelle ei ole sijaa? Hallitus on onneksi valinnut jälkimmäisen tien.

Vihreät eivät ymmärrä niitä puheenvuoroja, joiden mukaan EU:n tulisi olla heikko. Vahva unioni, jolla on yhteiset pelisäännöt ja vahvat toimielimet, on pienten jäsenmaiden paras suoja kansallista itsekkyyttä ja suurten maiden suhmurointia vastaan. (Eduskunnasta: Oikein!)

Schengenin ja Prümin sopimukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten suuret jäsenmaat sanelevat sopimuksiaan koko unionille ilman, että muut pääsevät lainkaan vaikuttamaan niihin. Tätäkö vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset haluavat? Heikompaa unionia, jossa suurten maiden valta kasvaa pienten kustannuksella? (Eduskunnasta: Lissabonin sopimus!)

Ihmiskunnan kohtalonkysymys, ilmastopolitiikka, on hyvä esimerkki siitä, miksi maailma tarvitsee vahvaa, rohkeaa Eurooppaa. Vain yhtenäisinä me voimme näyttää muulle maailmalle mallia siinä, että tehokkaat, vaikuttavat toimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ovat mahdollisia. (Eduskunnasta: Eli se on sama kuin Lissabonin sopimus!) Kilpalaulanta paikallisista erikoisolosuhteista ja kansallisista päästökiintiöistä ei johda meidät kuin turvesuohon.

Myös kansainvälisen talousrikollisuuden ja veroparatiisien vastainen taistelu tarjoaa esimerkin haasteesta, johon Euroopan maat pystyvät vastaamaan vain yhdessä. Vähitellen jopa Liechtensteinin ja Sveitsinkin pankit ovat alkaneet luovuttaa tietojaan EU-maiden viranomaisille, mutta paljon pimeää rahaa on edelleen kateissa.

Arvoisa puhemies! Suuri valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota useisiin EU-politiikan haasteisiin ja ehdottaa niihin myös ratkaisuja. Esimerkiksi ajatus EU-poliittisten selontekojen vakinaistamisesta on vihreiden mielestä kannatettava. Se tiivistäisi valtioneuvoston ja eduskunnan EU-poliittista yhteistyötä ja lisäisi julkista keskustelua.

Suomen tiedotusvälineitä on moitittu EU:n unohtamisesta, mutta emme me poliitikotkaan ole leiviskäämme hyvin hoitaneet. Eduskunnan koneistossa pyörivät rutiininomaiset E- ja U-kirjeet eivät meitä pahemmin inspiroi.

Myös esitys EU:n budjettikauden yhdenmukaistamisesta komission ja parlamentin toimikautta vastaaviksi jaksoiksi on kannatettava. Se selkeyttäisi rahankäyttöä ja lisäisi komission ja parlamentin poliittista vastuuta.

Etenkin EU-parlamentin rooli on ajankohtainen paitsi lähestyvien parlamenttivaalien myös Lissabonin sopimuksen vuoksi. Suomen suhde parlamenttiin on ollut koko jäsenyyden ajan ristiriitainen. Sitä mukaa kun parlamentin valta on kasvanut, sitä on haluttu saada myös aisoihin.

Jopa poliittisen vallan huipulla on ihmetelty, etteivät suomalaiset europarlamentaarikot tunne Suomen EU-poliittisia kantoja. Suuri valiokunta linjaakin, että valtioneuvoston tulee pitää suomalaiset europarlamentaarikot ajan tasalla Suomen kannoista ja niiden perusteluista. Tieto ei voi kuitenkaan kulkea vain yhteen suuntaan.

EU-parlamentin keskeiseksi rooliksi on muodostunut eurooppalaisten kuluttajien ja kansalaisten oikeuksien puolustaminen kaupallisten ja kansallisten etujen ristipaineessa.

Vihreät toivovatkin valtioneuvoston puolestaan kuuntelevan EU-parlamenttia ja suomalaisia europarlamentaarikkoja. Valtioneuvostossa ei aina ole oltu tietoisia siitä, miten asiat parlamentissa puolestaan etenevät. Myös eduskunnan pitäminen ajan tasalla on unohtunut aivan liian usein.

Suuri valiokunta kiittelee EU-parlamenttia lobbauksen pelisääntöjen luomisesta. Pelisääntöjä on kuitenkin syytä edelleen vahvistaa ja laajentaa koskemaan myös muita EU:n toimielimiä. Lisäksi on aiheellista kysyä, koska tänne eduskuntaan ja suomalaiseen lainvalmisteluun saadaan samanlaiset pelisäännöt lobbaukselle.

Arvoisa puhemies! EU:n käytännön politiikassa vihreät haluavat kiinnittää huomiota EU:n maatalouspolitiikan ja Itämeren kohtalonyhteyteen. Maatalouspolitiikan harmonisoinnin ansiosta EU päättää myös maatalouden ympäristövaikutuksista koko Euroopan mittakaavassa. Esimerkiksi Itämeren rantavesiä rehevöittävät ravinteet ovat pääasiassa peräisin EU-maiden maataloudesta. EU:n tulisikin sitoa Itämeren valuma-alueen maataloustuet ravinnepäästöjen rajoittamiseen.

Toiseksi vihreät haluavat muistuttaa yhtenäisen, sitovan turvapaikkapolitiikan välttämättömyydestä. On sietämätöntä, että Kreikan ja Italian kaltaiset maat ajavat turvapaikanhakijat rekisteröinnin jälkeen kadulle, missä he joutuvat rasistisen väkivallan ja ihmiskaupan uhreiksi. Tilanne on paikoin niin huono, ettei näistä maista muihin EU-maihin, esimerkiksi Suomeen, paenneita turvapaikanhakijoita voida turvallisesti palauttaa siihen EU-maahan, jossa heidät on alun perin rekisteröity turvapaikanhakijoiksi. Tähän johtaa heikko unioni ja kansallinen itsekkyys.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa poliittisessa retoriikassa me olemme edelleen jossakin EU:n ulkopuolella: Me täällä Suomessa, ne siellä Brysselissä, komissiossa, parlamentissa. Kyse on kuitenkin meidän unionistamme, meidän komissiostamme, meidän parlamentistamme. Ja on vain meistä eurooppalaisista kiinni, millaiseksi unioni tulevaisuudessa kehittyy.

Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! Också svenska riksdagsgruppen sällar sig till skaran av röster som tycker att det är viktigt att oftare diskutera EU, Finlands roll i unionen och unionens framtid. När statsrådet avgav redogörelsen var det första gången sedan medlemskapet 1995 man i riksdagen diskuterade medlemskapet på ett allmänt plan. Svenska riksdagsgruppen stöder tanken på att regeringen borde återkomma till EU-politiken minst en gång per mandatperiod, vilket betyder att redogörelserna kan koncentreras lite bättre.

Herra puhemies! Eräs sekä Suomen että Ahvenanmaan kannalta keskeisimmistä ja polttavimmista kysymyksistä, jolla on myös yhtymäkohtia EU:hun ja EU-politiikkaan, puuttuu selonteosta. Kyse on Itämerestä, joka jo pitkään on ollut ruotsalaisen eduskuntaryhmän asialistan kärkipäässä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että Itämeri on niin keskeinen, että se on ansainnut sekä oman selontekonsa että oman EU-tason strategiansa. Itämeren tila vaikuttaa huomattavasti lähiympäristöömme, ja tiivistämällä yhteistyötämme Itämerta ympäröivien naapureidemme kanssa, voimme kehittää aluetta entisestään. Noin 80 miljoonaa ihmistä on huomionarvoinen tekijä, mikäli alue on oikein edustettuna, mutta siihen vaadittaisiin yhtenäistä ja tiiviimpää otetta, joka nyt puuttuu.

Talman! Europeiska unionen är framför allt en värdegemenskap, som fört med sig fred och stabilitet i Europa. Svenska riksdagsgruppen har tidigare stött tanken på att exempelvis Turkiet ska bli medlem i EU. Vi måste dock komma ihåg att det bör ske först när kriterierna är uppfyllda och landet därmed är redo för ett medlemskap. EU har också en skyldighet att när det är möjligt ta med de länder på västra Balkan som ansökt om medlemskap, även Serbien och Kosovo, i gemenskapen. När vi i EU river ned statsgränser byggs det upp gränser som aldrig tidigare funnits.

I Kosovo har vi en skyldighet att se till att alla, såväl den serbiska minoriteten som majoritetsbefolkningen, kan känna sig trygga och att Serbien får möjlighet att ta sig ur det uppkomna, svåra folkrättsliga problemet. Detta sker snabbast och enklast genom att de tas med i EU. Det ryska inflytandet är stort med betydande ekonomiska investeringar. Det kan således bli ett problem om de inte hör varken till öst eller väst, utan ligger som en isolerad ö i det geografiska EU-området. Som en del av EU kan Serbien fungera som brobyggare och stärka banden mellan unionen och Ryssland. Det är EU:s skyldighet som fredsbyggare att föra detta projekt i hamn.

Gällande den utrikespolitiska arenan är det viktigt att komma ihåg att EU inte ska fungera som en motpol till USA. EU ska hellre ses som en medspelare. Gällande finanskrisen är det viktigt att vi gemensamt strävar efter att lösa de globala problemen. Det här betyder förstås inte att EU inte skulle kunna vara av annan åsikt eller kritisk mot USA:s politik eller agerande. Exempelvis USA:s skulder till FN är en olägenhet som EU i alla sammanhang bör påtala. Svenska riksdagsgruppen påminner också om att satsa på unionen som sådan. Bara i sammanhang där alla unionens länder är med på lika villkor kan Finlands röst höras. Det innebär att det är G27 eller med andra ord hela EU-familjen Finland bör satsa på.

En fråga som synligt kommer att vara på agendan i höst är klimatkonferensen i Köpenhamn. Svenska riksdagsgruppen anser att EU ska fortsätta att vara en drivande kraft i det internationella miljösamarbetet och vara en förebild och föregångare för andra länder. Inför FN:s klimatkonferens på hösten 2009 bör EU driva klimatfrågan till ett nytt skede. EU:s aktivitet i klimatfrågan är viktig för att uppföljaren till Kyotoprotokollet ska bli verklighet. Det kommer självfallet inte att vara billigt att höja klimatribban och ytterligare skära ner utsläppen. Men Sternrapporten från 2006 visade att det blir ännu dyrare att inte göra något överhuvudtaget. Dessutom finns det ett stort utrymme för inbesparingar och andra kostnadseffektiva lösningar.

Herra puhemies! Tiedämme, että EU:ssa tarvitaan nyt voimakkaita ja yhtenäisiä toimenpiteitä työpaikkojen ja kasvun luomiseksi, koska työllisyysasteen merkitys unionin hyvinvoinnille on aivan ratkaiseva. Samalla, kun EU turvaa näin taloutensa ja hyvinvointinsa, on tärkeää vahvistaa myös sosiaalista ulottuvuutta. EU:n päätavoitteena tulee olla myös sosiaaliturvan parantaminen kansalaisten taloudellisten olosuhteiden ohella. Emme saa sortua sosiaaliseen polkumyyntiin, jossa jäsenmaat hankkisivat kilpailuetuja laiminlyömällä kansalaistensa arkipäivän ja elinympäristön. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että pohjoismainen hyvinvointipolitiikka tukee vahvasti kilpailukykyä ja työllisyyttä. Meillä suomalaisilla ja pohjoismaalaisilla on vastuu tämän markkinoimisesta koko EU:ssa.

Svenska riksdagsgruppen vill att unionen ska ha en gemensam asylpolitik. Också invandringspolitiken ska samordnas, dock med beaktande av att arbetsmarknadens behov varierar i medlemsländerna. Unionen måste också utveckla sin invandringspolitik för att få den att också svara mot de krav som ställs på integreringen. Vi anser att medlemsländerna, kommissionen och parlamentet alla ska ha en roll i linjedragningarna om och genomförandet av den gemensamma politiken. Som en förlängning av den gemensamma asylpolitiken vill svenska riksdagsgruppen se att EG-domstolen ges kompetens i asylärenden.

Möjligheten för Åland att påverka i EU-frågor som berör landskapet kommer att ökas. Det är viktigt. Det är ställt utom allt tvivel att Åland inte kan kompenseras för den behörighet som gavs bort vid inträdet i unionen. Många jämför felaktigen Åland med olika regioner i federala system i Europa, områden som inte har en sådan ställning att de kunnat välja att stå utanför EU som Åland hade kunnat. Vi har nu i riksdagen till behandling den fjärde ändringen av självstyrelselagen sedan EU-inträdet. En av de mest elementära rättigheterna för den som står anklagad inför domstol, nämligen rätten att få försvara sig själv, kommer nu ännu en gång att förbättras. Jag utgår från att varje EU-redogörelse kommer att innehålla ett avsnitt om hur de åländska frågorna framskrider.

Avslutningsvis framhåller svenska riksdagsgruppen att man inte i den diskussion som förts om att medlemmarna i Europaparlamentet ska bindas av nationella linjedragningar, stödjer ett sådant synsätt. Ledamöterna i Europaparlamentet bör precis som alla andra parlamentariker världen över arbeta för hela Europa, samtidigt som man arbetar för sitt land och sin region. Samarbetet mellan riksdagen samt riksdagsledamöterna och medlemmarna i Europaparlament borde och kunde dock stärkas.

Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä ihminen tarvitsee elääkseen? Mitä EU ja Suomi tarvitsevat menestyäkseen? Leipää ja rauhaa. Leipään ja rauhaan tiivistyy myös Suomen menestystarina ja murhenäytelmä Euroopan unionin jäsenenä.

Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että EU-jäsenyys on ollut Suomelle merkittävä turvallisuuspoliittinen valinta, koska EU-jäseniä yhdistää syvä yhteenkuuluvuus. Euroopan unionilla on ollut tärkeä tehtävä vakauden lujittamisessa Euroopassa. Me enemmän tai vähemmän EU-kriittiset voimme todeta, että ainakin tähän saakka EU on vakauttanut Euroopan mannerta. Emme toki voi vielä puhua roomalaisesta rauhasta, joka aikoinaan kesti 150 vuotta. Kun Suomi on nyt nettomaksajana unionissa, voidaan laskea, että rauhan ja vakauden hinta on 33 euroa vuosittain. Tämän verran jokainen suomalainen maksoi EU-jäsenyydestä vuonna 2007. Luvut ovat Euroopan komission antamia. Oma valtiovarainministeriömme saattaa antaa suurempia lukuja.

Rauhaa ja vakautta EU on hakenut laajentumisella. Suomi liittyi aikoinaan 12-jäseniseen unioniin, joka on kasvanut nyt 27-jäseniseksi. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä tähänastinen laajentuminen on ollut liian nopeaa. Esimerkiksi Romania ja Bulgaria eivät ole täyttäneet riittävän hyvin jäsenyyden ehtoja. Niissä on myös oikeusvaltion rakentaminen yhä kesken.

Ryhmämme mielestä yhteistyö- ja lähentymissopimuksia tulee käyttää ennen täysjäsenyyttä uusien ehdokasmaiden lähentämiseksi niin, että ne täyttävät jäsenyyskriteerit. Lähentymiseen on varattava riittävästi aikaa, 5—20 vuotta lähentyvän maan lähtötilanteesta riippuen. Kuitenkin vielä EU:n ulkopuolella olevien Pohjoismaiden jäsenyyspyrkimyksiä kd kannattaa vahvasti.

Keskustelu Turkin jäsenyydestä on ennenaikaista. Toisaalta tällä hetkellä Turkin oma into liittymisen edellytyksenä olevien kriteerien saavuttamiseen lienee myös hiipunut.

EU:n budjetin painopisteet ovat perinteisesti olleet maatalous, maaseudun kehittäminen sekä alue- ja rakennepolitiikka, jotka yhdessä edustavat noin 80:tä prosenttia unionin menoista. Nyt olemme suomalaisen leivän tulevaisuuden ja sen murhenäytelmän edessä, jota on näytelty koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Hallituksen selonteko toteaa, että EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on taannut Suomen tuotannon jatkumisen lähes entisessä laajuudessaan. Kysyn: kuka tämän lausunnon voi uskoa? Viime päivien uutiset kertovat, että suomalaisten maitotilojen määrän arvioidaan vähenevän puolentoista vuoden aikana liki viidenneksellä. Syynä ovat kasvavat tuotantokustannukset ja heikentynyt maidon tukitaso. Näin maitotilojen määrä vähenisi alle maagisen 10 000 rajan.

Maa- ja metsätalousvaliokunta tunnustaa lausunnossaan, että Suomen Keski-Euroopan maita huomattavasti alhaisempi EU-rahoitteisen tuen taso ja samalla merkittävä kansallisen tuen tarve johtuu historiallisista syistä. Valiokunta olisi voinut rehellisesti tunnustaa, että Suomen liittymissopimus ei taannut hyviä aikoja kotimaiselle maataloudelle.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä EU:n maatalouspolitiikka on ollut äärettömän lyhytjänteistä. Seuraavien 5 vuoden aikana tapahtuu lukuisia asioita, jotka ovat Suomen viljelijöille, koko maaseudulle sekä suomalaiselle leivälle huolestuttavia.

Vuonna 2004 unioniin liittyneet maat, muun muassa Baltian maat, Puola, Unkari, saavat täydet maataloustuet siirtymäkauden päätyttyä vuonna 2013. Tällöin niiden tehostunut tuotanto luo painetta elintarvikkeiden tuontiin erityisesti ostovoimaiseen Ruuhka-Suomeen.

Maitokiintiöjärjestelmän purkaminen vuonna 2015 osuu vaikeaan ajankohtaan ja uhkaa entisestään Suomen maidontuottajien asemaa. Suomen liittymissopimuksen artikla 141:n mukaiset jatkoneuvottelut osuvat muutosten kasaumaan. Vanhasen hallitus ei EU:n perustuslakineuvotteluissa halunnut edes yrittää saada artiklaan muutosta. Nyt tulkintavalta on EU:lla. (Ed. Laukkanen: Väärä tulkinta!) — Tämä ei ole väärä tulkinta. — Tästä vuosi vuodelta pahenevasta tilanteesta suurimman poliittisen vastuun Suomessa kantavat entinen maatalousyrittäjien puolustaja keskusta ja eurointoileva kokoomus.

Kaikki puolueet Suomessa tunnustavat kansallisen maatalouden merkittävyyden, niin myös kristillisdemokraatit. Hallituksen selonteko EU-politiikasta toteaa toistamiseen, kuten aikoinaan Yya-sopimuksen liturgiat, että Suomen ilmasto- ja luonnonolosuhteista johtuen yhteinen maatalouspolitiikka on meille erityisen haastavaa.

Suomi on ollut usean vuoden ajan nettomaksaja unionin budjettiin. Suomen nettomaksu tulee tulevaisuudessa kasvamaan, kun unioniin on liittynyt ja liittymässä keskimääräistä köyhempiä jäsenmaita.

Me suomalaiset olemme heikkoja itsetunnoltamme. Kansainvälisissä yhteyksissäkin ajattelemme pärjäävämme paremmin mallioppilaana. EU-kriittisyys, jonka suomalaisten enemmistö on omaksunut, ei tue tätä toimintalinjaa.

Suomalaisen yhteiskunnan tukijalkoja, maa- ja metsätaloutta sekä metsäteollisuutta, järkytetään näinä vuosina talouden kansainvälisellä taantumalla ja hallituksen hissuttelevalla EU-politiikalla.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä Suomen hallituksen on ryhdistäydyttävä ja puolustettava leijonan lailla Suomen etua EU-politiikassaan. Hallituksen selonteko luettelee lukuisia tahtotiloja Suomen EU-politiikalle 2020-luvulla. Isänmaata rohkeasti puolustava tahtotila valitettavasti puuttuu valtioneuvoston selonteosta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi esitän, että eduskunta hyväksyy seuraavat lausumaesitykset:

"Eduskunta edellyttää, että Suomi hyväksyy EU-jäsenyyspyrkimykset sellaisille eurooppalaisille maille, jotka täyttävät tinkimättä jäsenyyskriteerit."

"Eduskunta edellyttää, että maatalouspolitiikkaa on uudistettava niin, että kannattavan maatalouden tuotantoedellytykset turvataan pysyvästi koko Suomessa. Maatalouspolitiikassa tulee korostaa ympäristöarvoja, kannattavuutta ja kansallisen huoltovarmuuden parantamista. Suomen tulee huolehtia kansallisen pysyvän tuen asemasta pitäen esillä kansalliset luonnonolomme pohjoisena kasvualueena."

"Eduskunta edellyttää, että Suomen tahtotila on palauttaa alue- ja rakennerahoituksen päätökset kansallisiksi."

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen EU-selonteko on kritiikitön, yltiöoptimistinen ja EU-jäsenyyttä ylistävä katsaus Suomen mallioppilaslinjaan EU:ssa. Vanhat puolueet ovat kaikessa olennaisessa yhtä mieltä EU:sta, niin kuin nyt on tänäänkin nähty. Myös Euroopan parlamentissa näin on asianlaita. 97-prosenttisesti Euroopan kokoomus ja Euroopan demarit äänestävät samalla lailla, 97-prosenttisesti. EU-jäsenyyden haitallinen merkitys kansallisen suvereniteetin ja itsenäisen päätösvaltamme kannalta on aivan selvä.

Euroopan unioni asettaa koko demokratian päälaelleen. EU ei ole demokratia eikä demokraattisesti hallittu. Terveessä ja toimivassa kansanvallassa ihmiset päättävät, mitä valtaa heidän johtajilleen annetaan. EU:ssa johtajat päättävät, mitä oikeuksia ja vapauksia kansalaisille annetaan. Perussuomalaiset haluavat vähemmän EU:ta mutta parempaa EU:ta.

Kansalaisaloiteoikeus on käytännössä kuollut kirjain. Järjettömän rekkarallin kumoamiseksi Brysselin ja Strasbourgin välillä kerättiin miljoona nimeä. Miljoona eurooppalaista oli sitä mieltä, että tämä järjettömyys pitää lopettaa. Ainoa lopputulos tästä oli, että Euroopan unioni osti itselleen aikaisemmin vuokraamansa rakennukset. Rekkaralli jatkuu, ja ilmastomuutoksesta pauhaavat vihreätkin vain istuvat kädet puuhkassa mitään tekemättä.

Suomen hallitus suitsuttaa EU:n perustuslakia, jota nyt kutsutaan EU:n Lissabonin sopimukseksi. EU:n perustuslaki hylättiin Alankomaiden, Ranskan ja Irlannin kansanäänestyksissä, siis hylättiin. Tehtiin muutama kosmeettinen muutos, ja Ranska ja Alankomaat veivät kansalaisiltaan kansanäänestysoikeuden ja vahvistivat tämän parlamenteissaan. Irlantia ei uskallettu näin kyykyttää, mutta irlantilaisia äänestytetään tismalleen samasta sopimuksesta uudestaan. Ei pilkkuakaan, ei kirjaintakaan ole muutettu.

Tämä EU-eliitin pilkka kansanäänestyksiä kohtaan on aivan karmeata. Suomen hallitus ei edes anna kansan äänestää tästä asiasta. Kun pääministeri Vanhanen oli konventtiedustajana, hän, Jens-Peter Bunde ja monet halusivat, että kansanäänestyksiä suositaan. Pääministeri Vanhanen on toista mieltä.

EU:n perustuslaki tuo EU:lle myös presidentin ja ulkoministerin. Molempia Suomi on vastustanut, mutta nyt hallitus hyrisee tyytyväisyyttään, kun se saa, mitä se ei ole halunnut. On surkuhupaisaa, että Suomessa vanhat puolueet haluavat ajaa alas suoralla kansanvaalilla valitun tasavallan presidentin valtaoikeudet ja samat voimat haluavat EU:lle vaaleilla valitsemattoman presidentin. Voi tätä tapojen turmelusta.

Arvoisa puhemies! Suomi on EU:n nettomaksaja nyt ja tulevaisuudessa. Tämä hallituksen tavoite toteutuu. Siinä en näe mitään hurraamisen aihetta. Suomen erityisolosuhteet saavat ymmärrystä puheissa, mutta käytännössä maatalouden niin sanottujen torjuntavoittojen katkeamaton sarja on jo katkaissut monen talonpojan selkärangan ja toimeentulon. Nyt suurtilatkin ovat tulossa tiensä päähän. Muutama tila on jo konkurssimenettelyssä. On hävytöntä, että keskustalaiset poliitikot levittävät epätotuutta perussuomalaisten linjasta. Kansa näkee kepun mustamaalauksen läpi, vaikka maakuntalehtien satraappipäätoimittajat monistavat jopa pääkirjoituksissa keskustan propagandaa pohjanoteerauksenaan viime perjantain Keskisuomalaisen pääkirjoitus. Suuren rahan kokoomuksen Nykypäivä-lehti kertoo, että Hollannin kuningashuone sai EU-tukia 3,3 miljoonaa euroa. Onko tämä oikein? Ei ole. Tuet kuuluvat perheviljelmille, eivät kruunupäille ja suurfirmoille. 3,3 miljoonaa Hollannin kuningashuoneelle. Eikö tällaista pidä uudistaa? Totta kai.

Suomi tulee jatkossakin maksamaan entistä enemmän. Ajatelkaa, suurvalta Ison-Britannian jäsenmaksuhelpotuksesta suomalainen veronmaksaja, niin talonpoika, työläinen kuin virkamies, maksaa 159 miljoonaa euroa budjettikirjassa. Kysyn valtiovarainministeri Jyrki Kataiselta, paljonko Suomen nettomaksuosuus todellisuudessa on. Haluan valtiovarainministeriön luvut, en EU-komission ruusuntuoksuisia lukuja.

EU:n byrokratiataivas jatkaa entiseen malliin verorahojen törsäystä ja turhanpäiväisten direktiivien laadintaa. Jos EU jonkin komissaarin todella tarvitsee, se olkoon hölmöjen lakien ja direktiivien karsintakomissaari. (Ed. Jaakonsaari: Vanha vitsi!)

Hallitus haluaa Turkin EU-jäseneksi. Perussuomalaiset katsovat, että Turkin ihmisoikeustilanne ei tätä edellytä. Emme hyväksy naisten sortamista Turkissa. Emme hyväksy Turkin EU-jäsenyyttä.

Arvoisa puhemies! Kun ollaan eri mieltä, niin silloin erimielisyydestä tehdään vaihtoehtoiset esitykset. Siksi perussuomalaisten eduskuntaryhmä ja kansanedustaja Soini tässä esittää seuraavat lausumaehdotukset ja ponnet, jotka ovat vastakkaisia tälle selonteolle.

1. EU:n Lissabonin sopimuksen kaaduttua Irlannin kansanäänestyksessä hallituksen on aloitettava uudet neuvottelut EU:n perussopimusten huomattavaksi yksinkertaistamiseksi ja kansallisen itsemääräämisoikeuden palauttamiseksi.

2. Suomessa EU:n perussopimusten muutoksista tulee tulevaisuudessa järjestää kansanäänestys.

3. Suomen EU-komissaari pitää, mikäli sellainen jokaiselle maalle Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä tulee, valita vaaleilla samassa yhteydessä europarlamenttiedustajien valinnan kanssa, siis kansa päättää.

4. Hallitus ryhtyy välittömästi toimiin Suomen maksaman Ison Britannian jäsenmaksuhelpotuksen osuuden poistamiseksi.

5. Hallitus ryhtyy tehokkaasti toimiin Suomen nettomaksuosuuden vähentämiseksi.

6. Hallitus toimii siten, että perheviljelmäpohjainen maatalous Suomessa voidaan säilyttää, elintarvikehuolto ja huoltovarmuus turvata sekä tukirahojen kierrättämistä Brysselin kautta merkittävästi vähennetään siirtämällä tukirahojen maksatus ja hallinnointi takaisin Suomeen.

7. Hallitus ei hyväksy Turkin EU-jäsenyyttä, sillä Turkin poliittinen järjestelmä ei takaa ihmisoikeuksia eikä todellista demokratiaa.

8. Hallituksen on toimittava siten, että EU-presidentin ja ulkoministerin virkaa ei perusteta.

9. Ei hyväksytä EU:n kasvattamista suurvallaksi.

10. Hallitus huolehtii siitä, että lopullinen päätäntävalta unionin alueella harjoitettavasta turvapaikkajärjestelmästä säilyy jäsenvaltioilla.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin lämmin kiitos eduskunnan suurelle valiokunnalle ja muille valiokunnille tästä eduskunnan vastauksesta. Selonteon tärkein osuushan olivat nämä tahtotilat 2020-luvulle. Tällä selonteolla haettiin linjaa, tavoitteita tulevaisuuteen. Eduskunta vastauksessaan joitakin vastalauseiden poikkeuksia lukuun ottamatta on hyväksymässä nämä kaikki tahtotilat ja esittämässä lisäksi sosiaalista ulottuvuutta koskevaa tahtotilaa, joka ilman muuta hallituksen puolesta käy. Minusta on erittäin arvokas asia se, että 15 jäsenyysvuoden jälkeen eduskunta näin, voi sanoa, laajasti hyväksyy keskeiset tavoitteemme. Myöskään vastalauseissa itse asiassa näihin tahtotiloihin ei ollut kuin yksittäisiltä kohdiltaan erimielisyyksiä. Ne tunnustan, mutta ottaen huomioon tämän tahtotilojen kokonaismäärän valtaosa näistä tahtotiloista on allekirjoitettu hyvin laajalla enemmistöllä eduskunnan vastauksessa.

Hallituksen puolelta myös oikeastaan kaikki ne muut huomiot ja lisäykset, joita suuren valiokunnan mietinnössä esitetään, ovat hyviä täydennyksiä tehtyyn selontekoon. Selonteko pyrittiin pitämään mahdollisimman suppeana, ja arvelen, että tämä on eräs niistä suppeimmista viime vuosien selonteoista, joita on tehty. Sen tähden tietysti on varmasti hyvin paljon aiheita, jotka itse selontekotekstistä puuttuvat mutta joiden käsittelyssä en uskoisi, että hallituksen ja eduskunnan välillä erityisen suurta ristiriitaa tulisi muodostumaan. Valiokunta myös esittää, että vastaava selonteko pitäisi tehdä vaalikausittain. Uskon, että tämä hallitukselle sopii. Jokainen hallitus tulee tästä erikseen päättämään. Onko sitten se ajankohta paras hallituskauden alussa vai esimerkiksi ennen uutta komissiota ja komission viisivuotisohjelmaa, se kannattaa aina erikseen harkita: mihin ensisijassa pyritään vaikuttamaan.

Tässä selonteossa eräs tulevaisuuteen liittyen ja ennen muuta liittyen jo seuraaviin budjettikehysneuvotteluihin unionissa ehkä räväkimmistä, voimakkaimmista esityksistähän oli se, että EU:n rakennetuen ehdoksi asetettaisiin aina sen saajavaltion hyvä talouspolitiikka. Myös tämä vaatimus on muodostumassa yhä ajankohtaisemmaksi tämän talouskriisin puitteissa. Meidän ongelmahan on se, että edes korkeasuhdanteessa, joka 1990-luvun lopulla, 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on ollut — eräs maailman taloushistorian voimakkaimmista korkeasuhdanteista — edes näiden vuosien aikana läheskään kaikki maat eivät päässeet julkisessa taloudessa tasapainoon ja nyt tämän talouskriisin puitteissahan suurin osa 27 jäsenmaasta menee reippaasti tämän 3 prosentin alijäämätavoitteen alle, mikä on näissä poikkeusoloissa luonnollista, että näin tapahtuu. Sitäkin tärkeämpää on se, että samaan aikaan, kun Eurooppa valmistautuu myös ikääntymisen aiheuttamiin kustannuspaineisiin, pitäisi kyetä nyt sitten myös vakauttamaan julkiset taloudet.

Kun siihen ei oikein keinoja ole ollut, niin hallituksen ehdotushan on se, että myös rakennetuille, jotka saattavat joidenkin jäsenmaiden kohdalla olla todella merkittävät suhteessa niiden kansantuotteeseen, asetettaisiin ehtoja. Ellei noudateta tervettä talouspolitiikkaa, joka selkeästi täyttää yhteisesti asetetut talouspolitiikan tavoitteet, niin tämä tuki olisi ehdollistettua. Tässä suhteessa tuki oikealla tavalla ehdollistamalla toimisi hyvänä konsulttina terveelle ja kurinalaiselle talouspolitiikalle.

Unionin ulkoista edustautumista koskevassa kannassa valiokunta on ehkä aavistuksen varovaisempi kuin hallitus. En usko, että tässäkään, voi sanoa, vuoropuhelun kautta mitään ristiriitaa syntyy. Meillä on muodostumassa maailmaan yhä enemmän, voisi sanoa, näitten klassisten kansainvälisten järjestöjen rinnalle uusia yhteistyökuvioita, joista nämä G2, G7, G8, G20 — major economies — jne. muodostavat hyvän esimerkin.

Nyt on aika helppo ennakoida sitä, että erityisesti USA:n ja Kiinan välillä tämmöinen G2-yhteistyö tulee lisääntymään. Se toivottavasti tuottaa ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta myönteisiä tuloksia, mutta jos se saa kovin paljon voimaa taakseen, niin silloin pitää kysyä, miten Eurooppa pääsee siihen yhteistyöhön mukaan vaikuttamaan niihin asioihin, joilla ehdottomasti on merkitystä myös Euroopan ja meidän suomalaisten hyvinvoinnin kannalta. Jos ainoa vaihtoehto on se, että G2:n jälkeen seuraava koalitio on noin G7, jossa pitää olla neljä tai kuusi eurooppalaista valtiota ja sitten vasta komissio mukana, niin riski on, että käteen jää vaan se G2.

Olisi parempi, että Euroopan unioni voisi edustautua yhdellä äänellä, yhdellä edustajalla, jolloin voisi syntyä tässä tapauksessa G3 silloin, kun tarvitaan tämän tyyppistä suurimpien talouksien välistä keskustelua. Tämä tietysti pakottaisi positiivisella tavalla myös Euroopan unionin hakemaan yhteistä positiotaan, yhteistä mandaattiaan, joka viimeisessä Lontoon G20-kokouksessa onnistui hyvin. Mehän emme olleet siellä paikalla, mutta olemme saaneet siitä tietysti hyvät raportit. Sinällään eurooppalaiset maat edustivat hyvin tarkasti sitä linjaa, joka yhdessä oli unionin puitteissa sovittu, siellä kaikki toistivat samoja puheenvuoroja.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien ryhmäkokouksessahan haastettiin tämä keskustelu siitä, mikä on Euroopan parlamentin jäsenten rooli, ja esitettiin väite, että olisin vaatinut, että heidän pitää edustaa Suomen hallituksen kantaa. En ole koskaan tehnyt näin. Siinä helmikuun alun puheenvuorossani esitin kysymyksen, edustavatko he siellä suomalaisia vai eurooppalaisia puolueryhmiä. En ole vaatinut, että heidän pitää edustaa hallituksen kantaa, vaan viittasin tämän työaikadirektiivin käsittelyn yhteydessäkin siihen Suomessa syntyneeseen laajaan puolueryhmät ylittävään suomalaiseen kantaan, jota muun muassa sosialidemokraattiset ministerit viime vaalikaudella hallituksesta käsin voimakkaasti puolustivat erityisesti Suomen puheenjohtajakaudella. Vaihtoehtona oli järjestely, joka selkeästi tulee vaikeuttamaan meidän terveydenhuollon organisointiamme ja järjestämistämme.

Myöskään tässä kuljettajayrittäjiä koskevassa kiistassa en ole vaatinut ketään Suomen hallituksen taakse vaan näiden suomalaisten 9 000 kuljettajayrittäjän taakse. Suomalaisten puolellahan siellä pitää toimia. Moni on sanonut, että tässä on kyse liikenneturvallisuudesta. Myös palkattu kuljettaja saattaa työaikansa jälkeen tehdä jotakin hyvinkin raskasta, vaikka juosta maratonia viikonvaihteessa. Kyllä se vaikuttaa varmastikin siihen hereilläoloon. (Ed. Tennilä: Huono esimerkki tämä maraton!) Mutta että me voisimme eurooppalaisittain luoda sellaisen kontrollijärjestelmän ...

... jossa ihmisten vapaa-aikaa valvottaisiin tällä tavalla, en usko sellaiseen eurooppalaiseen malliin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kristillisdemokraattien puheenvuorossa pohdittiin tätä nettomaksukysymystä. Se on tässä selonteossa sivulla 17 aika hyvin kuvattu taulukkona. Voi sanoa, me olemme nettomaksajista suhteessa kansantuotteeseen toiseksi pienin nettomaksaja, vaikka, voisi sanoa, vaurausasteeltamme, kansantuote per henkilöä, olemme varmastikin paljon korkeammalla. Se johtuu siitä, että unioni tasaa budjetillaan muun muassa aluekehitystä, maatalouspolitiikkaa, sitten me saamme myös tutkimus- ja kehitysvarojen kautta hyvin paljon palautusosuuksia Suomelle. Eli voidaan sanoa, että Suomi on kyennyt kyllä budjettiasiat neuvottelemaan niin, että olemme tässä suhteessa pienehkö nettomaksaja verrattuna varallisuus- ja vauraustilanteeseemme. Jos verrataan esimerkiksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, joilla on se vanha maksuhelpotus, niin se on kaksi kertaa meitä suurempi nettomaksaja suhteessa, vaikka heillä on tämä palautusosuus.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Värderade talman, arvoisa puhemies! Minä haluaisin myös kiitoksen sanat antaa puheenjohtaja Tuomiojalle, suurelle valiokunnalle ja kaikille muille valiokunnille.

Tässä on monia mielenkiintoisia kannanottoja. Yksi näistä on se, että vastakkainasettelun kansallisen ja EU-politiikan välillä oli pakko loppua, ja se on loppunut. Se on osa samaa kokonaisuutta. Seuraava haasteemme on kyllä sitten eduskuntavaaleissa pitää EU-asiat enemmän esillä kuin tällä hetkellä. Myöskin se kannanotto, mitä te olette esittäneet, että EU:n päätöksenteko on avoimempaa kuin kansallinen päätöksenteko, on sekin mielenkiintoinen ja mielestäni totuudenmukainen.

Molemmat, hallitus ja eduskunta, kantavat huolta edelleen ja näkevät, että vahva komissio on Suomen kannalta perusteltu. Ehkä siinä on tällä hetkellä vähän aihetta ilmaista huolemme, koska komissio on joutunut monessa suhteessa joidenkin jäsenvaltioiden aika suuren painostuksen kohteeksi viime vuosina.

Paljon on keskusteltu ja keskusteltiin edellisenkin, pääministerin puheenvuoron aikana tästä meppien asemasta. Me yhdymme siihen, että meppejä pitää pitää tietoisina siitä, mikä on Suomen hallituksen kanta, mutta jokainen meppi vaikuttaa omasta maailmankatsomuksestaan lähtien. En kyllä lähtisi siitä, että emme olisi pyrkineet informoimaan meppejä. En voi hyväksyä sitä kritiikkiä, mitä tässä on esitetty. Monen ministerin voimalla tämänkin hallituksen aikana on käännytty sekä suomalaisten että muiden meppien puoleen vaikuttaen heihin. Mutta on hyvä, että eduskunta on myös omalta osaltaan valmis vaikuttamaan tässä yhteistyössä ja keksimään uusia yhteistyön muotoja. Olemme myös valmiita antamaan jatkoselvityksiä tästä vaikuttamisstrategiasta.

Det är alltså bra att också riksdagen är redo att reformera sitt arbete, tillsätta den arbetsgrupp som ni föreslår och för sin del medverka till att riksdagen och mepparna har ett bra samarbete.

Sitten täällä on kritisoitu muun muassa sitä, että sosiaalinen ulottuvuus olisi liian vähäinen. Me mainitsemme tämän sanan selonteossa, ja sen lisäksi pitää olla realistisia siitä, mitä EU tekee, mikä on sen sosiaalinen ulottuvuus. Hallitus toteaa, että perustavia sosiaalisia oikeuksia me puolustamme, työoikeutta puolustamme ja vapaa liikkuvuus ei saa heikentää työntekijöiden oikeutta. Tämä on yksi näitä ajankohtaisia asioita, johon me selkeästi otamme kantaa.

Eduskunta edellyttää myöskin, että perusoikeuksien ennakkovalvontaa on lisättävä. Siihen kantaan voimme yhtyä. Hallitus omassa kannanotossaan otti esille sen, että nyt näyttää siltä, että Lissabonin sopimuksen mukaan Suomen pitkäaikainen tavoite siitä, että voisimme päästä osalliseksi EU:n ihmisoikeussopimukseen, on täyttymässä. Siksi me haluamme Lissabonin sopimusta.

Näissä tarkentavissa keskusteluissa ministereiden kanssa on myöskin tarkasteltu niitä ideoita, jotka esiintyvät siinä, että oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön syventämisen ehtona pitäisi olla hyvä hallintotapa ja vähäinen korruptio. Se on asia, jota on hallituksessa käsitelty.

Hyvät ystävät! Minulla oli eilen tilaisuus ottaa osaa yhteen keskusteluun, jossa oli mahdollista todeta, että EU-jäsenyyden ja euron aikana Suomen talous on vahvistunut enemmän kuin Ruotsin talous. (Ed. Jaakonsaari: Kyllä!) Suomen talouskasvu on ollut suurempi kuin Ruotsin talouskasvu euron aikana ja viennin kasvu vahvempi. Kaikki nämä seikat ovat siis olleet vahvempia Suomessa kuin Ruotsissa euron aikana.

Vi har haft en starkare offentlig ekonomi, den har förbättrats mera. Vi har en starkare tillväxt av bnp och också en starkare ökning av vår export. Det här sagt om eurons effekter.

Hyvät ystävät! Kaikki viittaa siihen, että laaja osa eduskunnasta on samaa mieltä siitä, että me tarvitsemme vahvaa unionia Euroopassa, vahvoja kansalaisia unionissa ja vaikutusvaltaista Suomea Euroopan unionissa. Tämä on tavoitteemme.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suuren valiokunnan puheenjohtaja teki todellakin täällä erinomaisen mietinnön esittelyn, joka osoitti, että meillä oli laaja yhteinen konsensustahto tässä mietinnössä. Siksi ihmettelin suuresti sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoroa täällä. Ed. Kiljunen, EU ei ole siellä, EU on täällä, ja siksi Suomen kannan muodostus tapahtuu parlamentaarisella tavalla valitun eduskunnan erikoisvaliokunnissa, suuressa valiokunnassa ja sen jälkeen valtioneuvostossa, ja se on monipuolinen ja perusteellinen käsittely. Te sanotte täällä meille, että teitä sitoo vain se, mitä eurooppalaiset sosialistiryhmät sanovat, ja te viittaatte kintaalla, miten Suomen kansan tahto muodostuu täällä. Minusta tämä on aivan käsittämätön lähtökohta Suomen edustavuudelle siellä. Meitä sitovat Suomen kansan näkemykset, ja se tahtotila muodostetaan eduskunnassa ja Suomen valtioneuvostossa. (Ed. Jaakonsaari: Eikä muodostu!) Totta kai. Meillä on monipuolinen tapa muodostaa kanta, meillä on hieno suomalainen malli, jota voidaan markkinoida moneen muuhunkin maahan. He käyvät katsomassa täällä, miten meillä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) eurooppalainen kanta muodostuu.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri myönsi, niin hallituksen selonteko on suppea, ja siinä suhteessa hän myönsi myöskin sen selonteon puutteet. Sosialidemokraattinen ryhmä suuressa valiokunnassa ja eduskunnassa on moneen otteeseen vaatinut ennen kaikkea sosiaalisen Euroopan käsitteen vahvempaa mukaantuloa tässä selonteossa. Sosialidemokraattinen ryhmä myöskin vaati sitä, että finanssikriisiin pitäisi olla selkeämpiä vastauksia kuin hallitus on pystynyt antamaan, ja nämä kaikki näkyvät tässä suuren valiokunnan mietinnössä, jonka eduskunta on täällä juuri hyväksymässä, aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomioja tässä toi esille.

Minä hämmästelen ed. Laukkasen puheenvuoroa täällä, että hän ei näe, millä tavalla sosialidemokraattinen ryhmä oppositiosta käsin pystyy vaikuttamaan näin paljon tähän eduskunnan mietintöön, joka on olennaisesti parempi kuin tämä hallituksen selonteko, aivan kuten pääministeri Vanhanenkin tässä myöntää.

Toinen hämmästyttävä piirre tässä ed. Laukkasen puheenvuorossa on se, keitä europarlamentaarikot edustavat. Pääministerikin, hämmästyttävää kyllä, sanoi, että he edustavat kansallisia, kotimaisia puolueryhmiä eivätkä niitä eurooppalaisia ryhmiä, joiden kylttien takana siellä parlamentissa istutaan. Minä toivon, että ed. Laukkanen, jos tulee valituksi (Puhemies: Minuutti on kulunut!) europarlamentin ryhmään, edustaa siellä nimenomaan liberaaliryhmää eikä Suomen keskustaa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut vaan ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoroon sen verran, että ei se mikään EU-puheenvuoro ollut, vaan se oli kotimaan politiikkaan tarkoitettu saarna.

Sitten olisin kysynyt pääministeri Vanhaselta siitä, millä perusteella te sanotte, että selonteossa on tiukempi kanta edustautumiseen kuin suuren valiokunnan mietinnössä. Minun mielestäni, jos sitä lukee hyvin tarkasti, niin siinä kyllä lähtökohta on se, että edustautumiseen edes mitään uutta perustuslain muutosta ei tarvita, vaan nykyisellä tullaan toimeen, kun valtioneuvosto vaan toteuttaa sen tahtotilan, mikä valtioneuvostolla on, elikkä määrää, että presidentti ei osallistu ja pääministeri osallistuu. Näin yksinkertaista se kyllä on.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Vanhasen puheenvuoro täällä pöntössä, joka osittain jopa pysyi asiassakin, kyllä paljasti aika hyvin sen, että tämä hallitus ei ole tavallisen suomalaisen asialla, ei tavallisen työntekijän, ei tavallisen kuluttajan asialla silloin, kun tehdään päätöksiä Euroopan unionissa. Esimerkiksi kun kerroitte siitä, mistä on kyse, kun työaikadirektiivistä päätettiin Euroopan unionissa, niin olisiko se teidän mielestänne todellakin ollut oikein, että suomalainen työntekijä tekee 60 tuntia viikossa töitä eikä saa siitä esimerkiksi ylityökorvauksia, koska se tasoitusjakso on vuoden mittainen? Miten voi olla mahdollista, että te pidätte sitä oikeudenmukaisena? Ja aivan samalla tavalla: Aiotteko tehdä työtä minimipalkan puolesta, paremman sosiaaliturvan puolesta, siellä Euroopan unionissa, kun ette tee sitä täällä Suomessakaan? Eli kyllä tämä on todella karmeaa kuultavaa, ettekä sitten edes hyväksy näitä meidän esityksiämme. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Varmaan seuraavassa puheenvuorossa palataan siihen tasavallan presidentin rooliin.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tässäkin keskustelussa on käynyt hyvin ilmi, suomalaisilla ei ole käsitystä siitä, mitä eurooppalaista puoluetta ja parlamenttiryhmää he EU-vaaleissa äänestävät. On demokratian ja äänestäjien pilkkaa, että konservatiivisilla vaaliteemoilla EU-parlamenttiin valittu suomalaismeppi voi päätyä istumaan liberaalien ryhmään tai että vapaamielisyyttä, kansainvälisyyttä ja vahvaa EU:ta ajanut ehdokas päätyy samaan ryhmään uskonnon ja nationalismin puo-lesta kampanjoineiden meppien kanssa. Tietävätkö esimerkiksi kokoomuksen äänestäjät, että läpimenijät istuvat patavanhoillisessa kristillisdemokraattien ryhmässä yhdessä Berlusconin Forza Italian meppien kanssa, tai tietävätkö keskustan äänestäjät vahvistavansa liberaaliryhmää, joka vastustaa maatalous- ja aluetukia, tai tietävätkö Soinin kannattajat, mikä hänen tukemansa Libertas-ryhmä on tai ettei Libertas ole pystynyt tekemään selkoa rahoituksestaan?

Arvoisa puhemies! Ei ihme, että äänestäjät ovat ihmeissään ja moni jää vaalipäivänä nukkumaan. Vetoankin suomalaisiin puolueisiin varsinkin, että kertokaa äänestäjillenne, (Puhemies: Ja minuutti on juuri täyttynyt!) mihin ryhmään te EU-parlamentissa kuulutte ja mitä linjaa se ryhmä käytännössä ajaa.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että valtiovarainministeriö voisi julkaista vuoden 2008 maksuosuudet mahdollisimman pikaisesti. Niin kauan kuin me olemme olleet EU:n jäseniä, me EU-kriittiset olemme kysyneet, miten paljon Suomi on menettänyt itsenäisyyttä Euroopan unionille. Maa- ja metsätalousvaliokunta korosti lausunnossaan, että maamme elintarvikehuoltovarmuus on otettava nykyistä painokkaammin huomioon EU-politiikassa, sillä jokaisella valtiolla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta ja niiden turvallisuudesta. Se on itsenäisyyttä, ed. Skinnari. EU:ssa on nähty tähän saakka ongelmaksi lähinnä ylituotanto. Näin ei ole etenkään tulevaisuudessa. Tämä ei ole ongelma tulevaisuudessa. YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestön Fao:n asiantuntijat arvioivat, että maailman ruokakriisin seuraava vaihe voi tulla jo kuluvan vuoden lopussa tai heti vuoden alussa.

Arvoisa pääministeri, toivon, että Suomi toimii ponnekkaammin oman maataloutensa pelastamiseksi.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi yksi myönteinen asia EU:sta. Ympäristönsuojelu on hyvä asia. Sitä pitää tehdä ylikansallisesti. Itämeri on pelastettava. Siinä annamme tuen, koska on jo budjettimomentti saatu auki. Se on hyvä asia.

Mutta, arvoisa puhemies, on täysin käsittämätöntä, että Suomi kannattaa Lissabonin sopimusta, joka pienentää Suomen vaikutusvaltaa. Suomi, Tanska, monet pienet maat menettävät vaikutusvaltaansa, menettävät painoarvoansa. Saksan vaikutusvalta tuplaantuu. Isojen maiden vaikutusvalta kasvaa. Eivät pienen Suomen kansan edustajat saisi olla vähentämässä meidän painoarvoamme siellä.

Arvoisa puhemies! Nyt äänestäjän tehtävä on valita todellisten vaihtoehtojen välillä, ja se on joko vanhat puolueet, niistä on yksi ja sama, tai toinen vaihtoehto on perussuomalaiset, jotka vievät nämä asiat myös äänestykseen saakka, toisin kuin sosialidemokraatit. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Puhetta tuli, mutta ei esityksiä.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin kyllä vähän malttia tähän keskusteluun. Tämmöinen keskinäinen kinastelu ei kyllä edistä Suomen eikä Euroopan asiaa, ei kumpaakaan. Pitäisi hyväksyä se, että kun kansanäänestyksen aikana hyväksyttiin Suomen EU-jäsenyys, niin nyt pitäisi miettiä, miten parhaiten puolustetaan suomalaista työtä, yrittäjyyttä ja elämäntapaa ja samalla rakennetaan turvallista ja tasa-arvoista Eurooppaa.

Tässä, arvoisa puhemies, tulee nyt kysymys ennakkovaikuttamisesta ja sen parantamisesta. Siihen kiinnitettiin huomiota sekä selonteossa että myöskin suuren valiokunnan mietinnössä aika lailla. Mietinnössä esitetään myös, että hallitus laatisi vaikuttamisstrategian nimenomaan tämän ennakkovaikuttamisen parantamiseksi, jotta emme vain reagoi, vaan vaikutamme jo silloin, kun asioita valmistellaan sekä komissiossa että parlamentissa.

Haluaisin nyt pääministeriltä kysyä: Miten hallitus suhtautuu tähän vaikuttamisstrategiaesitykseen ja miten hallitus aikoo käytännössä parantaa nykyisestä Suomen vaikuttamismahdollisuuksia ennakkoon?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aiheellisesti todettu, että vuorovaikutus meppien ja eduskunnan välillä on riittämätön. Sehän on tosiasia. Nyt, kun Lissabonin sopimus astuu toivottavasti mahdollisimman pian voimaan, sen jälkeenhän tämä kysymys nousee arvoon arvaamattomaan, ja on välttämätöntä, että eduskunnan valiokuntalaitos alkaa ottaa aktiivisemmin meppejä kuultaviksi relevanteissa kysymyksissä, ja ainakin ulkoasiainvaliokunnan osalta tulen esittämään ensi syksynä, että alamme kutsua entistä useammin meppejä kuultaviksi ulkoasiainvaliokunnassa merkittävistä kysymyksistä.

Samalla haluaisin sitten kysyä hallitukselta: Kun cappi eli EU:n maatalouspolitiikka tulee uudistettavaksi vasta joskus 2013 tämän yleisen rahoitusreformin yhteydessä, niin onko teillä nyt selkeä näkemys siitä, että esimerkiksi Itämeri-strategia on ratkaistava merkittäviltä osiltaan ennen sitä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) eikä voida jäädä odottamaan sitä?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmasti niin, että kaikki meistä voivat sanoa ajavansa Suomen etua, mutta mikä itse kullekin se Suomen etu on? Se määräytyy meidän arvopohjamme mukaan ja se määräytyy sen mukaan, millaiseen poliittiseen viiteryhmään me kuulumme. Kyse on siitä, että kun pääministeri sanoo, että tämä hallituksen selonteko on suppea, niin se on ollut myös arvovalinta ja se on johtanut siihen, että esimerkiksi sosiaalista Eurooppaa tai työntekijän oikeuksia, jotka tällä hetkellä vaikkapa meidän yleissitovuutemme näkökulmasta ovat hyvin keskeisiä EU-kysymyksiä, on käsitelty hyvin ohuesti, ja sen takia on tärkeää, että me myös tunnustamme sen, että EU on poliittisten toimijoiden yhteenliittymä kaikilla tasoillansa. Me yhdessä täällä eduskunnassa muodostamme kantaa poliittisesti. Sen jälkeen, jos me ajattelemme vaikka nyt valittavia meppejä, he toimivat siellä poliittisesti, eikä sitä pidä politiikasta häivyttää. Meillä on erilaisia näkemyksiä. Mutta se, miksi sosialidemokraatit ovat mielissään tästä valiokuntatyöskentelystä, jota EU-selonteon ympärillä on käyty, johtuu siitä, että mietintö on parempi kuin selonteko. Se ottaa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) nämä kipupisteet paremmin huomioon.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä oli oikein hyvä kuulla sosialidemokraattien puheenvuorona ryhmän puheenjohtajan käyttämänä, tämä puheenvuoro. Ryhmäpuheenvuorossa oli kahdeksan poikkeavaa kohtaa mietinnöstä, ed. Kiljunen. Teiltä ei vaan jätetty vastalausetta, ja siksi haluan vielä alleviivata sitä, että tämä Suomen ja suomalaisten kannan muodostus tapahtuu hyvin pitkälle eduskunnan erikoisvaliokunnissa, suuressa valiokunnassa, sen jälkeen valtioneuvostossa. Se on parlamentaarinen käsittelymetodi.

Mitä, ed. Kiljunen, tulee vielä tähän Suomen edustautumiseen EU:ssa, te olette olleet hyväksymässä mietintöä, jossa todetaan ja korostetaan pääministerin ensisijaisuutta, kun Suomea siellä edustetaan. Minusta tämä on selkeä viesti. Miksi siitä teidän täytyy nyt poiketa täällä? Sosialidemokraattien vanha kanta on ollut myöskin se, että me parlamentarisoimme myöskin Eurooppa-politiikan edustavuuden Euroopan unionin toimielimissä. Tässä on selvä kanta siihen, ja sitä suuntaa kohti meidän täytyy kulkea.

Sitten lopuksi, puhemies, totean vaan, että sosialidemokraatit puhuvat kovalla äänellä täällä sosiaalisesta Euroopasta. Te sanotte, että teillä on iso ryhmä siellä. Miksette ole hoitaneet näitä asioita siellä Euroopan parlamentissa? (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Silloin täytyy myöskin alkaa keskustella verotuksen harmonisoinnista.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun täytyy oikaista ed. Laukkasta, kun hän täällä useampaan kertaan nyt viittaa sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroon. Ettekö te kuunnellut? Ettekö te kuunnellut? Puheenvuoron kritiikki oli hallituksen selonteossa. Me kritisoimme hallituksen selontekoa, ja tämä eduskunnan mietintö sisällään pitää niitä asioita, mitä siinä puheessa tuotiin esille.

Toiseksi, arvoisa puhemies, täällä on pohdittu sitä, mikä on europarlamentissa toimivien ryhmien asema. Siellä on kaksi suurta ryhmää, sosialidemokraatit ja konservatiivit, ja tosiasiassa, jos sinne halutaan suomalainen ääni kuuluviin, niin niiltä, jotka ovat markkinavapauksien kannalla, ehdottomasti ääni kokoomukselle, niiltä, jotka haluavat sosiaalista Eurooppaa, reiluja työmarkkinoita, sosialidemokraateille.

Täällä puhutaan palovaroittimista, palovaroitin taloon, joka halutaan polttaa. On siis kysymys toimimattomasta palovaroittimesta, mitä sinne halutaan. Keskustan ryhmä menee liberaaliryhmässä työskentelemään, joka haluaa maataloustuet pois, haluaa Euroopan Yhdysvaltoja, jopa on ehdotettu kannabis vapaaksi. Siinä ryhmässä työskentelette. Tämä on hyvin hajanaista. Siellä on kaksi suurta ryhmää, konservatiivit ja sosialidemokraatit, ja siltä väliltä kansalaiset joutuvat tällä hetkellä valitsemaan. (Puhemies: Minuutti on kulunut! — Ed. Laukkanen: Se oli kummallinen puheenvuoro!)

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Finanssikriisiä tässä selonteossa ei laajasti käsitellä. Saattaa olla, että jos se olisi talvella kirjoitettu, nyt todettaisiin, että ainakin joiltakin osiltaan kanta on vähän vanhentunut. Sitä käsitellään muutoin hyvin laajasti eduskunnassa.

Tämän EU:n ulkoisen edustautumisen osalta tässä huomaan, että ed. Ukkolan kanssa me puhuimme eri asiasta. Minä puhuin siitä, miten unioni edustautuu maailmalla, ja tässä suhteessa eduskunta on vähän varovaisempi, kun se toteaa, että sinällään se yhtyy valtioneuvoston tahtotilaan, että EU:lla on yhtenäinen edustautuminen kansainvälisissä järjestöissä. Mutta sitten eduskunta sanoo painottavansa kuitenkin tapauskohtaista arviointia, jossa otetaan huomioon yhtenäisen edustautumisen tuoma lisäarvo verrattuna yksittäisten jäsenvaltioiden vaikutusvaltaan.

Se on selvää, että G7:ssä, G8:ssa, G20:ssä, major economies -kokouksissa britit, Ranska, Saksa, Italia, joissakin tapauksissa Espanja, Alankomaat katsovat, että totta kai he saavat jäsenvaltioina enemmän vaikutusvaltaa, kun voivat olla itse siellä kokouksissa paikalla sen sijaan, että edustautuisivat unionin kautta. Mutta uskoisin, että Suomen kaltaisille maille olisi parempi, että unioni edustautuisi yhtä reittiä pitkin.

Nettomaksun kohdalla minä uskon, että sen näyttää selonteossa oleva taulukko. Se kuvaa samanlaisilla mittareilla mitattuna eri maiden nettomaksuosuuksia ja kertoo siitä, että Suomi on onnistunut EU:n sisäiseen kädenvääntöön liittyvissä taloudellisissa neuvotteluissa ja säännöissä hyvin. Meidän nettomaksuosuutemme verrattuna meidän bkt-osuuteemme on alhainen.

Tämän ennakkovaikuttamisen kohdalta ja ylipäätään tämän vaikuttamisstrategian kohdalta ilman muuta valtioneuvosto toimittaa vähän laajemman selvityksen. Sen kaikki peruspointit ovat tässä selonteossa olemassa. Meidän vaikuttamisstrategiamme on ollut hyvin selkeä unionin laajennuttua 25 jäseneen, ja tässä toimitaan eduskunnan tahdon mukaisella tavalla.

Lopuksi ed. Salolaiselle Itämereen ja cap-uudistukseen liittyen: Tämä seuraava cap-uudistus tarjoaa oikeastaan meidän 15-vuotisen jäsenyyskautemme aikana ensimmäisen kerran mahdollisuuden aidosti uudistaa unionin maatalouspolitiikkaa. Valitettavasti siihen on vielä melko monta vuotta Itämeren kannalta. Meillähän on laajoja alueita Itämeren erityisesti eteläosissa, joissa vain neljännes pelloista on ympäristötuen piirissä, kun meillä on 95 prosenttia, mutta ilman muuta cap-uudistus on merkittävä osa Itämeri-strategian toteuttamista.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Kasville täytyy todeta, kun hän arvioi muita ryhmiä, niin vihreitten ryhmää hän ei arvioinut, tätä Pariisin katujen "Punaisen Dannyn" ryhmää. Mitä tulee teidän ryhmäänne, niin siellä on EU-myönteisiä mutta on semmoisia soinilaisia kuten Ruotsin vihreät esimerkiksi, kunnes ed. Ville Niinistö sai vähän järkeä siihen puolueeseen. Nehän olivat voimakkaita EU:n vastustajia, että kyllä se on hyvin hajanainen.

Sitten, mitä tulee kansallisten etujen turvaamiseen, niin tutkimusten mukaan Suomen vihreitten edustaja äänestää kaikkein eniten Suomen kansallisten kantojen vastaisesti. Ette te kyllä kauheasti kuuntele Suomen kansaa, kun te olette siellä, vaan te leijutte ihan omassa eurooppalaisessa sfäärissänne.

Mitä demareitten kantaan tulee, niin ed. Kiljusen kanta täällä oli hyvin erikoinen. Mietintö suuressa valiokunnassa on yksimielinen ja mietinnössä tuetaan kaikilla tavoilla kaikissa kohdissa hallituksen kantaa. Ei siellä ole mitään irtiottoja ettekä te ottaneet myöskään valiokunnissa millään tavalla irtiottoja. Täällä te yritätte nyt selostaa, että hallituksen osalta teillä on jonkinlainen erilainen näkemys. Täytyy sanoa, että silloin, kun Lipponen oli SDP:n puheenjohtaja, silloin teillä oli kunnon eurolinja, mutta nyt te olette kyllä kuin puluparvi. Otetaan nyt edustautumiskysymys. Noudattaisitte edes siinä entisen puheenjohtajan (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Lipposen linjaa, niin asia olisi harvinaisen selvä.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua todella hämmästyttää, ettei tässä selonteossa eikä myöskään näissä mietinnöissä ole otettu ollenkaan huomioon Venäjää ja Suomea, tai ainoastaan hyvin pienenä mainintana. Viimeksi hallitus vastasi tähän, että tulee Venäjä-selonteko, mutta minusta se ei ole vastaus, että EU-selonteosta jätetään pois Venäjä-asia.

Sitten sanoisin ed. Kasville, kun hän hurskasteli täällä kysymyksellään, että kertokaa nyt mihin ryhmään kuulutte Euroopan unionissa. Minäpä otan yhden esimerkin vihreiden toiminnasta Euroopan neuvostossa. Viime kaudella vihreät olivat sosialidemokraattisen ryhmän jäseniä ja tällä kaudella he ovat konservatiivisen ryhmän jäseniä, eli täysin vaihdettu puolta vaalien jälkeen, eli aivan käsittämätöntä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustelussa on ollut hyvää ja paljon huonoa. Hyvää siinä on ollut muun muassa ed. Laukkasen puheenvuorossa mainittu Suomen edustus Euroopan unionissa. Se on tärkeä kysymys koko tälle parlamentille ja toivon kyllä, että muutkin puolueet sen huomioivat. Mutta aivan hämmästyttävää on se, ja voi myös kysyä, että jos kahden viikon päästä olisi tämä keskustelu pidetty, niin millainen se olisi ollut. Mutta elämään jää ainakin ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoro, joka oli sosialidemokraattisen ryhmän puheenvuoro. Jos se olisi ollut teidän puheenvuoronne, jotenkin ymmärtäisin sen, mutta että koko ryhmän puheenvuoro. Te olette sitä mieltä, että Suomen etu väistyy Euroopan unionin parlamentissa puolue-edun edelle. Mitä muuta te olette valmiita myymään? Te myitte nyt parlamenttiedustuksen kautta suomalaisten yrittäjien aseman. Kuljetusyrittäjät ovat siinä tilanteessa, että he eivät voi harjoittaa omaa elinkeinoaan samalla lailla kuin tähän asti. Sitäkö te, ed. Kimmo Kiljunen ja sosialidemokraatit, haluatte?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salolainen kiinnitti tärkeään asiaan huomiota: Euroopan unionin parlamentaarikkojen osallistuminen eduskunnan työhön. Nimenomaan ympäristöpuolella, ed. Salolainen, se on jo toteutunut viime vaalikaudellakin ja mielestäni hyvin mielenkiintoisella tavalla. Suomalaiset mepit edustavat ympäristöasioissa varsin erinäköistä näkökulmaa. Siellä on täällä jo mainitun suoturpeen ystäviä, siellä on ilmastonmuutoksen tiukkoja vastustajia ja sieltä löytyy myös tästä väliltä kannanottoja, mutta erittäin tärkeätä on, että tämä yhteistyö kasvaa ja se lisääntyy ja se olisi nimenomaan myöskin eduskuntatyölle erittäin tärkeätä, mutta myös toisinpäin, sinne Brysselin kukkuloille, josta todellakin on syytä myös meppien tulla enemmän kansan pariin.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen etu. Otetaanpa teoreettinen esimerkki, eikä varmasti kaukaa todellisuudesta, että seuraava hallitus Suomessa on erittäin kova oikeistolainen, joka vaatii, että Suomi ja Eurooppa pärjäävät alentamalla ympäristönormeja, polkemalla työntekijöitten oikeuksia, ja se on Suomen hallituksen kanta. Miten te voitte olettaa, että arvopohjaltaan toisenlaiset puolueet sitten ikään kuin Suomen edun nimissä edustaisivat samaa linjaa? Ei tietenkään. Ministerineuvostossa on hallituksen linjat esillä. Europarlamentissa edustetaan kansalaisia, äänestäjiä. Mutta pääministeri, oikeastaan se, mikä on varmasti kaikkien yhteinen etu, kun täällä on arvosteltu byrokratiaa — mehän tiedämme sen, että Suomi on ollut erittäin taitava luodessaan oman ikioman byrokratian sekä Esr:n että rakennerahastojen käytössä — ja tästä minä olisin toivonut, että hallitus esittää joitakin ideoita, jolla tätä omaa ikiomaa pässinpökkimää byrokratiaa voidaan vähentää. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Mehän nyt tiedämme, että esimerkiksi Esr:n rahoja ei voida oikeastaan käyttää, koska byrokratia on niin kovaa.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU-vaalit ovat ovella ja aika lailla kannetaan huolta siitä, että kiinnostus vaaleja kohtaan ei ole ihan korkealla tasolla. En ole ihan varma edistääkö tämä keskustelu nyt sitten sitä innostusta, mutta minä haluaisin kiinnittää huomiota mielestäni tärkeään näkökulmaan tässä suhteessa mietinnössä. Siellä nimittäin minusta aika oivallisesti todetaan, että kansalaisten EU-asenteisiin vaikuttaa myöskin se, millä tavalla kansallisessa poliittisessa kielenkäytössä EU:hun ja sen piirissä oleviin kiistattomiin ongelmiin pystytään ottamaan asiallisesti kantaa. Ehkä Suomessa on vanha perinne, että ikään kuin ulkopolitiikassa täytyy välttämättä olla ihan kaikista asioista samaa mieltä ja tähän kiinnitetään minusta oivallisella tavalla huomiota. Nyt kun täällä eduskunnan suuressa salissa on vaadittu myöskin useammin tilaisuutta pohtia EU-politiikkaa, sen sisällöllisiä kysymyksiä, niin luulisin, että tämmöisen käytännön luominen saattaisi parantaa asian tilaa tässä suhteessa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On oivia vaalipuheita täällä käyty. Ed. Kasville haluaisin tässä vastata oikeastaan niillä sanoilla, jotka kuulin tuossa maakuntaa, Pohjois-Savoa, kiertäessäni, innostaessani ihmisiä äänestämään, käyttämään äänioikeuttaan EU-vaaleissa. Kun siellä tapasin nuoren maanviljelijän ja arvelin, että hänen ennakkokäsityksensä on, että hän ei äänestä tai antaa kenties protestiäänen jollekin muulle kuin keskustalle, niin tämä nuori viljelijä sanoi, että nämä ovat tärkeimmät vaalit ja sinne täytyy saada ihmisiä, jotka aidosti tietävät asioista ja ajavat suomalaisen maatalouden ja maanviljelijän asiaa, ei sellaisia opportunisteja, joilla vaihtoehtona on pelkästään ei, eikä minkäänlaista vaihtoehtoa.

Kuten pääministeri tässä otti esille, ihmisiä kismittää esimerkiksi tällaiset kuljettajayrittäjiä koskevat työaikadirektiivit, turhan tiukka lainsäädäntö. Kysyisin eurooppaministeriltä, miten tätä saataisiin yksinkertaistettua, niin että tämmöinen turha, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) pieniin asioihin puuttuminen jää pois.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU-parlamentilla on Euroopassa tärkeä rooli siinä, että EU on aidosti demokraattinen ja kansalaisten ääni oikeasti kuuluu eurooppalaisessa päätöksenteossa. Eli jos me vain luottaisimme ministerineuvostoon ja komissioon, niin se kansalaisen ja tavallisen ihmisen ääni tulisi aika suodatettuna ja niitten lobbareitten, joilla on enemmän rahan valtaa takanaan, ääni kuuluisi vähän kovempaa. Eli toisin sanoen, mitä ed. Sasi sanoi siitä, että vihreiden edustaja on voinut olla Euroopan parlamentissa niin ympäristönsuojelullisesti, sosiaalisen edistyksen kannalta kuin kansalaisten oikeuksien kannalta joskus edistyksellisempi kuin Suomen hallitus on täällä ollut, niin se on vain hyvä asia, koska se on parlamentin rooli ylipäätään, että se on kriittinen toimeenpanovaltaa kohtaan ja puolustaa tavallisten ihmisten oikeuksia.

Mutta se, mitä pääministeri Vanhanen sanoi tästä Euroopan edustautumisesta maailmalla, niin haluaisin siihen kiinnittää huomiota, koska se on erittäin tärkeä. Yhdessä EU on kuitenkin sosiaalisesti edistyksellisempi, ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta edistyksellisempi kuin esimerkiksi Kiina ja Yhdysvallat. Meidän suomalaisten etujen ja arvojen kannalta olisi tärkeää, että Eurooppa on aina näissä edustettuna. Maailman kehitys on muutoin menossa siihen suuntaan, että Euroopan arvovalta on laskussa, jos me emme yhdessä EU:n kautta pysty olemaan mukana näissä pöydissä. Sen takia (Puhemies: Minuutti on jo reippaastikin yli!) se, että pääministeri ja hallitus ovat tässä aktiivisia, on tärkeää.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä keskustelu on ollut erittäin paljastava. Minä en ole kansanedustajana koskaan joutunut semmoiseen ongelmatilanteeseen, etten tietäisi, ketä minä edustan. Minä olen aivan varma, että kristillisdemokraattien tuleva meppi, tietää myöskin, ketä hän edustaa ja hän edustaa suomalaisia äänestäjiä ja äänestää suomalaisen äänestäjän puolesta.

Ed. Kasvi, teidän ryhmäpuheenvuoronne oli erittäin hyvä. Teidän vastauspuheenvuoronne oli vielä parempi, koska se oli paljastava. Te moititte kristillisdemokraatteja ja minä voin kertoa, että kristillisdemokraateille tärkeätä on työ, yrittäjyys, vastuu ja perhe. Tätä te pidätte patavanhoillisena. Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että jos kaikki puolueet pitäisivät nämä asiat kunniassa, kyllä olisi hyvä olla, kyllä olisi hyvä olla.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen vihreitten käytäntöjä ja käytöstä ja puheenvuoroja. Se on entinen vaihtoehtopuolue, syntynyt Koijärvellä. Ihmettelen kyllä, että mille se on vaihtoehto. Ei ainakaan porvarihallitukselle, ei ylipäätään millekään, kaikki käy, Koijärveltä koipussiin.

Ed. Kasvi, ei europarlamentissa ole mitään Libertas-ryhmää, mihin liittyä, mutta voi tulla, jos tulee kannatusta ja toivottavasti kansa antaa kannatusta.

Sitten tärkeä huomio tässä asiassa. Tästä mietinnöstä SDP, kokoomus, keskusta, vihreät, Rkp, kaikki samaa mieltä kaikesta.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Soinille. Te olette ilmoittanut julkisesti tukevanne Libertas-ryhmän perustamista ja harkitsevanne siihen liittymistä, jos teidät valitaan. Toivottavasti pistätte myös sen raha-asiat kuntoon, koska niissä on ollut epäselvyyksiä.

Ed. Sasille muiden muassa on pakko muistuttaa, että mepit ovat vastuussa vain äänestäjilleen, muutenhan me laittaisimme sinne virkamiehiä Suomea edustamaan. Ja kuten puheenvuorossani totesin, EU-parlamentin roolina on nimenomaan kansalaisten etujen puolustaminen taloudellisia ja yksisilmäisiä kansallisia intressejä vastaan. Jotkut mepit vaan hoitavat tämän tonttinsa vähän ärhäkkäämmin kuin toiset.

Ed. Hurskaiselle: On aivan totta, että vihreät joutuivat vaihtamaan ryhmää Euroopan neuvostossa. Kun ei yhteistyö toimi, niin jossain vaiheessa on vaan todettava, että ehkä joku toinen kuuntelee paremmin.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskustelua kuuntelee, niin täytyy sanoa, että kyllä keskusta on ollut todella pitkään vallassa. Ei riitä, että pääministeri haluaa päättää, miten europarlamentissa olevat europarlamentaarikot saavat äänestää, vaan täällä keskustan ryhmä ryhtyy jo päättämään, mitä sos.dem. ryhmä ryhmäpuheenvuorossaan sanoo. Se kertoo kyllä siitä, että vaihtelu alkaisi tehdä hyvää myös keskustan osalta.

Työaika-asiassa tulee erinomaisesti esille meidän ajattelutapojemme ero. Te haluatte, että meidän pitäisi täällä tukea sellaista järjestelyä, jossa 60 tunnin viikkotyöaika tehdään mahdolliseksi. Meistä se on kohtuuton ja merkitsee taaksepäin menoa työntekijöiden oikeuksien kannalta. Tällä meidän kannallamme ovat muuten kaikki palkansaajajärjestöt SAK:sta Akavaan. Jos hallituksella olisi vähänkään palkansaajaosaamista, niin se kuuntelisi myös näitä järjestöjä, jotka ovat kertoneet, että ihan virkaehtosopimuksella saa hoidettua nämä terveyskeskusongelmat.

Pisimmälle meni kuitenkin ed. Laukkanen keskustan puheenvuorossa: presidentti kokonaan pois EU-kokouksista, (Puhemies: Minuutti on täysi!) pääministeri yksin edustaa siellä. Siellä on siis kaksi paikkaa, nyt meni jo ulkoministerikin pois. Ilmeisesti Suomi pitää paikkansa tyhjillään, kun tämä keskustan vallanhimo jatkuu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän keskustelun merkittävä uutinen on kyllä se, että ed. Kiljunen korosti, että sosialidemokraatit eivät aja Euroopan parlamentissa Suomen asiaa. Se, että vihreät eivät aja siellä Suomen asiaa, sehän ei ole mikään uutinen. Tämä SDP:n uusi internationalismi on sellaista, jota joku voi ihailla, mutta minä en kyllä ihaile. Kyllä suomalaisten meppien pitää ajaa myös Suomen asiaa ja ainakin kokoomuslaiset europarlamentaarikot ajavat myös Suomen asiaa.

Ed. Kiljunen lievensi sanomaansa sanomalla, että SDP:n edustajat ajavat siellä kyllä suomalaisten asiaa. Ei oikein vakuuta, ed. Kiljunen, jos tästä suomalaisten asiasta ja edusta päätetään jossakin eurooppalaisten sosialistien yhteisen puolueen keskuskomiteassa ja politbyroossa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus aivan avoimesti, keskusta yhä avoimemmin, sosialidemokraatit piilossa kannattavat sitä, että presidentti jätetään pois Eurooppa-neuvoston kokouksista. Demareissa on valtavirtana nyt jo se, että presidentti pois. Pidän linjaa vääränä, koska parempi on, että siellä on kaksi päättäjää Suomen puolelta silloin, kun Suomen kannalta elintärkeää ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa tehdään. Siellä voi tulla hyvin dramaattisia tilanteita ja silloin on parempi, että Suomen linjan päättää kaksi korkea-arvoista henkilöä, toinen kansan valitsema presidentti, toinen pääministeri. Mutta tämä kokoomuksen linja jyrää täällä nyt jo demareitakin ihan tositilanteissa. Puheet ovat täällä toista, mitä ne ovat silloin, kun noita päätöslauselmia tehdään. Minä esitin suuressa valiokunnassa, että turvataan presidentin osallistuminen, te äänestitte vastaan, näin se meni. Ainakin tyhjää (Puhemies: Minuutti on mennyt!) äänesti ed. Rajamäki, mutta muut äänestivät vastaan.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä on erinomaisen lahjakas puhuja ja myös hyvä tiedottaja, mutta olisi tietysti uskottavampaa, jos hän keskittyisi tiedottamaan oman ryhmänsä kannoista. Demarit osaavat kyllä puhua itse omien kantojensa puolesta. Ja niin kuin juuri äsken pääsin sanomasta, niin ihmettelen tätä keskustan linjausta, jossa presidentti halutaan pois EU-kokouksista. Se ei ole Suomen etujen mukaista. Meillä on ollut hyvä järjestelmä, jossa presidentti on tuonut oman panoksensa ja ulkosuhteiden hoidon kannalta se on ollut erittäin toimiva ja on tuottanut hyviä tuloksia silloin, kun on pitänyt hoitaa asioita, myös kokoushuoneen ulkopuolella, käytävillä. Pisimmälle vietynä tämä kanta, joka tänään kuultiin keskustalta, on kyllä käsittämätön, että pääministeri yksin edustaisi jatkossa Suomea, kun siellä sattuu olemaan kaksi paikkaa käytettävissä. Ei sovi enää keskustan vallanhimoon edes se, että ulkoministeri saisi olla. Muistutan kuitenkin mieleen, että tässä tulee vaalit. En ole täysin varma, mitä tapahtuu vuoden 2011 jälkeen. Kenellä se pääministerin paikka mahtaa silloin olla?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinäluoma, te olitte mukana allekirjoittamassa mietintöä, jossa lukee, että on johdonmukaista, että pääministeri edustaa Suomea. Tämä on yksimielinen näkemys. Tämä on täydellistä saivartelua teiltä, tämä nykyinen malli, jossa pääministerivetoisesti Suomea edustetaan, ulkoministeri mukana, on johdonmukainen ja yksimielinen kanta. Tästä vallitsee laaja yksituumaisuus. Tästä ei kannata teidän, ed. Heinäluoma, saivarrella pätkän vertaa. Mutta se, minkä haluan yhden kerran vain todeta ed. Soinille tässä keskustelussa, enkä palaa tähän — hän on näköjään karannutkin täältä jo. Vennamo sanoi, että ainoa vaihtoehto Suomen puolueettomuuspolitiikalle on länsiliittoutuminen. Ja nyt nämä ovat menossa johonkin Libertas-ryhmään tai Beatles-ryhmään, niin kuin joku heidän edustajansa sanoo. Tämä on täydellistä pilkkaamista koko Euroopan parlamentin roolista.

Ja ed. Heinäluoma, teille lopuksi: Yrittäjäkuljettajat ovat ajo- ja lepoaikadirektiivin piirissä. Tämä on ollut jo aikanaan Suomen eduskunnan erikoisvaliokunnan, suuren valiokunnan, kanta, se oli Suomen kanta ministerineuvostossa. Tämän kannan mukaisesti olisi voitu nyt myöskin toimia tässä työaikadirektiiviasiassa ja pitää yrittäjäkuljettajat tämän direktiivin ulkopuolella. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Siksi juuri liikenneturvallisuuskysymys tulee hoidettua tämän ajo- ja lepoaikadirektiivin kautta.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz epäili, että Euroopan sosialidemokraattien keskuskomiteassa annetaan sitovia ohjeita siitä, miten suomalaiset mepit, sosialidemokraatit, äänestävät. Näin pitkälle ei yhdenkään sosialidemokraatin silmä kanna. Se ehkä näkyy ed. Zyskowiczin pahoissa unissa.

Euroopan sosialidemokraattinen puolue on aika löyhästi liittoutunut, ehkä liiankin löyhästi. Mutta tärkeätä oli, että näissä vaaleissa pystyttiin tekemään ensimmäisen kerran yhteinen manifesti, poliittinen ohjelma, jossa ovat ne tärkeät kohdat, jotka ovat samoja, yhdistävät sosialidemokraatteja kautta Euroopan, ja niiden puolesta toimintaan haetaan kannatusta Euroopan parlamentin vaaleissa ja toimitaan seuraavat viisi vuotta ja koetetaan vaikuttaa myös komission kokoonpanoon, että siihen tulee mahdollisimman edistyksellinen sosialidemokraattinen vahva osuus mukaan. Tämä on luonnollista Euroopan poliittiselle puolueelle, että näin toimitaan ja yhdistetään siellä työssä sitten kansalliset näkemykset ja ne aatteelliset näkemykset, joita kullakin on. Ei ole Suomi-puoluetta siellä Euroopan parlamentissa, vaan suomalaiset ajavat usein yhteisiä asioita. Mutta ei ole sellaista Suomi-puoluetta, ei ole Ruotsi-puoluetta, ei Saksa-puoluetta, (Puhemies: Minuutti!) ja toivottavasti ei ole jatkossakaan, koska silloin me häviäisimme varmasti, jos siellä isot maat lähtisivät puhtaasti kansallisista eduista.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma selvästi antoi väärän käsityksen. Suomella on kaksi paikkaa pöydän ääressä, ja siellä ovat pääministeri ja ulkoministeri. Me emme jätä mitään paikkaa pois. Kiitän sosialidemokraatteja valiokunnan mietinnöstä, koska siellä todetaan nyt ensimmäistä kertaa, että pääministeri johtaa kokouksia. Hänen pitäisi edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa, mutta sen lisäksi myöskin epävirallisissa kokouksissa ja myöskin kolmansien maiden kanssa pidettävissä kokouksissa. Ja nyt ensimmäistä kertaa tältä osin saadaan eduskunnan selkeä kanta, että presidentin pitäisi jäädä myös pois näistä kokouksista, josta on nyt jonkin verran epäselvyyttä. (Ed. Tennilä: Äänestyksen jälkeen!) No, ed. Tennilä oli eri mieltä, mutta demarit olivat onneksi tällä kannalla tässä asiassa. Totean kyllä sen, että kun esimerkiksi Saksasta ja Ruotsista on pääministeri, niin ei ole mitään ongelmaa, että on pääministeri, joka edustaa, ja kuten hallitus toteaa, on epäselvää, jos on kaksipäinen johto. On tärkeätä, että on yksi selkeästi identifioitava johtaja.

Mitä tulee sitten päätöksentekoon Suomen kantojen puolustamisesta, ne ovat Suomen eduskunnan yhteisesti hyväksymiä kantoja. Eivät ne ole hallituksen kantoja, ed. Kiljunen, vaan eduskunnan suuri valiokunta hyväksyy ne kannat ja hallitus noudattaa eduskunnan kantoja. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Käytännössä eduskunta on lähestulkoon aina yksimielinen, myöskin te.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tässä keskustelussa on käynyt niin kuin minä ainakin valiokunnan puheenjohtajana koetin välttää, että ei tämä ole se paikka, jossa me käymme perustuslakikeskustelua. Täällä käydään keskustelua — pitäisikö puhua — EU-politiikasta, ja sen vuoksi valiokunnassa päädyttiin siihen, että ne, jotka olivat esittäneet tällaista hyvin selkeätä kannanottoa, muutosta nykyiseen käytäntöön, luopuivat siitä. Minusta se asia käsitellään jossain erikseen. Mutta on kuitenkin syytä alleviivata, että Suomella on Suomen paikka kaikissa EU-asioissa. Se on vain yksi, ja Suomella on vain yksi ääni. Se on sitten eri asia, ketkä henkilöt kulloinkin käyttävät sitä ääntä. Mutta Suomella voi olla vain yksi linja, ja se on selkeästi määritelty. Sitä edustaa EU-asioissa valtioneuvosto ja nimenomaan sillä tarkennuksella, että nämä Suomen linjaukset ovat eduskunnan hyväksymiä. Ja silloin on ihan selvää, että eduskuntaan päin tätä Suomen tiedottamista ja vuoropuhelua voidaan käydä vain pääministerin kanssa ja pääministerin kautta. Voidaan käyttää muitakin, ja pitääkin käyttää muitakin voimavaroja, mutta tämä edustautumiskysymys eduskunnan kannalta on selkeä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka kristillisdemokraatit eivät tähän mietinnön linjaan yhdykään, niin siinä olen kyllä sosialidemokraattien kanssa samaa mieltä, että mietintö ja siihen liittyvät lausunnot ovat kyllä hallituksen selonteon kanssa melko paljonkin eri linjalla. Esimerkiksi mietinnössä otetaan selkeän kriittinen kanta sekä rakennetukirahojen että maataloustukien kierrättämiseen Brysselin kautta ja esitetään niiden siirtämistä osin kansalliseen hallinnointiin. Toivoisin, että hallituksen taholta nyt kommentoitaisiin tätä mietinnössä otettua kannanottoa.

Sitten ministeri Thors mainitsi puheenvuorossaan, että täällä hallituksen selonteossa mainitaan sana sosiaalinen ulottuvuus, mutta kyllä se kovin köyhäksi jää selonteossa. Sen sijaan mietinnössä ja varsinkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa korostetaan pohjoismaisen hyvinvointimallin puolustamista. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Kyllä Vanhasen hallitus on laiminlyönyt tämän mallin puolustamisen. Se näkyy selonteon linjauksissa.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Niin kuin puheenjohtaja Tuomioja todella totesi, tästä perustuslain muutoksesta ja edustautumisesta käydään muualla keskustelua. Mutta on todettava Lissabonin sopimuksesta, kaksi muutosta. Euroopan neuvostosta tulee tärkeämpi ja eduskunnan valvonta on siksi varmistettava, että se todella toimii. Toinen muutos on se, että toinen paikka ei ole varattuna ulkoministerille, niin kuin nykyjärjestelmässä on, vaan kuka tahansa toinen ministeri voi siinä pääministeriä auttaa.

Sitten tämä vanha keskustelu, että ketä meppi edustaa. Meppi edustaa omaa maailmankatsomustaan ja omia äänestäjiään. Minun täytyy sanoa, että ainakin minä meppinä toimin sillä tavalla. Jos oli tilanteita, joissa Suomen hallituksen kanta ei vastannut kantaani, esimerkiksi tutkintojen tunnustamisesta se ei vastannut Suomen hallituksen kantaa, minä toimin omien äänestäjieni puolesta. Tämä oli linja, koska me tiesimme joissain tapauksissa, että oli pieniä ryhmiä, jotka myöskin pystyvät täällä vaikuttamaan aika hyvin.

Ed. Jaakonsaari kysyi tätä ikiomaa byrokratiaamme. Alivaltiosihteeri Aurasmaa on todennut muutamissa yhteyksissä, että kun Ruotsissa on vastaavia viranomaisia 8, niin meillä on päälle 60 viranomaista, jotka päättävät näistä Ekr- ja Eakr-asioista. Meidän on seuraavaan kauteen valmistauduttava paremmin ja purettava silloin sitä byrokratiaa, mitä on tässä tulossa. Miten vastustaa turhan tiukkaa lainsäädäntöä? Kyllä sitä voi muun muassa tämän eduskunnan valvonnan kautta.

Te vaaditte myöskin tiukempaa läheisyyspe-riaatteen selvitystä hallitukselta. Minä muistan myöskin meppiajoilta, että minä vastustin muun muassa rakennusten energiatehokkuussertifikaattidirektiiviä. En nähnyt siinä mitään muuttamista maiden välillä, mutta Suomen hallitus ei ollut samalla kannalla. Minä olin siis enemmän läheisyysperiaatteen kannalla kuin Suomen eduskunta. (Ed. Tuomioja: Silloinkin oli Rkp!) — Niin, 30 vuotta, joo.

Mutta sitten tässä väitetään, että me emme olisi riittävästi ottaneet sosiaalista ulottuvuutta esiin. Hyvät ystävät, jos me erottaisimme sosiaaliturvan ja sen, mitä on sosiaalinen ulottuvuus EU:ssa. Sosiaalinen ulottuvuus EU-byrokratiakielellä on oikeastaan hyvin paljon työntekijöiden oikeuksia ja siinä me olemme ottaneet näitä asioita esiin ja me yritämme edistää näitä. Mutta se, olemmeko samaa mieltä, että sosiaaliturvasta päätetään kansallisesti vai ei, tämä on kysymys, josta kannattaa jatkaa. (Ed. Tuomioja: Onko pohjoismaisen mallin puolustaminen tärkeä asia vai ei?) — Pohjoismainen malli, sekä puolustaminen että uudistaminen, on ollut esillä muun muassa, kun Suomen ja Ruotsin hallitus kokoontuivat. Me tarvitsemme sekä sen puolustamista että uudistamista ja arviointia.

Haluaisin ed. Lapintielle sanoa, että hän uudisti sitä kielenkäyttöä, että meidän verovaramme hupenevat. Sama asia oli esillä, kun me menimme euroon, eikä näin ole käynyt. Me olemme pystyneet hyvin myöskin euro-oloissa puolustamaan meidän verojärjestelmäämme ja samoin meidän hyvinvointimalliamme. Taas sama uhka uudestaan.

Mitä tulee tähän, että minkälaisia eurooppalaisia puolueryhmittymiä esiintyy, niin kyllähän se on vähän mielenkiintoista, että on eurooppalaisia sääntöjä, jolloin puolueen puheenjohtaja yksityishenkilönä voi tukea jotain tiettyä ryhmittymää. Se on aivan liian löyhä sääntö ja antaa mahdollisuuden kahdella kortilla pelaamiseen, niin kun tässä on ollut Libertaksen osalta esillä.

Vielä haluaisin ed. Salolaiselle todeta, että tässä cap:in uudistus on yksi päätepiste, jolloin voidaan katsoa maatalouspolitiikan ympäristövaikutuksia, mutta kyllä me aiemminkin voimme, kun ympäristösopimukset, ympäristötuki uudistuvat ja viljelijät uudistavat sopimuksensa aikaisemmin. (Puhemies: 4 minuuttia!) Mitä tulee Venäjä-ohjelmaan, ed. Hurskainen, paljon oli turvallisuuspoliittisessa selonteossa ja todella hallitus on hyväksynyt Venäjän toimintaohjelman.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczilla ilmeisesti on harvinaisen huono omatunto, kun hän täällä pohdiskelee sitä, mikä on se keskuskomitea, joka sosialisteille, sosialidemokraattiselle ryhmälle, saneluratkaisut tekisi. Hän hyvin tietää, että tämä Epp-ryhmä, johon konservatiivit, suomalaiset kokoomuslaiset osallistuvat, on ryhmä, jossa muun muassa Berlusconin kannattajat vaikuttavat, jotka vuorostaan ovat yhteistyössä muun muassa Italiassa äärioikeiston kanssa. Tässä porukassa te joudutte niitä päätöksiänne siellä tekemään, ja siinä suhteessa ymmärrän kyllä tämän teidän huonon omantuntonne. Oli erinomaista, että ministeri Thors hieman teitä ripitti ja kertoi, mitä tarkoittaa, kun puhutaan suomalaisten edusta, kun sitä sosialidemokraatit ajavat Euroopan parlamentissa.

Suomen etu, kuten ed. Filatov tässä useaan kertaan sanoi, on niin kuin jo tässä salikeskustelussa näemme: riippuu ideologisista lähtökohdista, miten me sen Suomen edun määrittelemme. Suomen hallituksen linja on Suomen hallituksen linja. Yksikään europarlamentaarikko ei automaattisesti noudata Suomen hallituksen linjaa. Hän voi noudattaa sitä, jos hallituksen linja vastaa sitä omaa tahtotilaa. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Hän voi olla noudattamatta sitä, niin kuin me sosialidemokraatit emme tällä hetkellä noudata. Tämän kylmän porvarihallituksen linja ei ole meidän linjamme silloin, kun me edustaudumme Euroopan parlamentissa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinäluoma kiinnitti huomiota keskustan edustajien puheenvuoroihin. Voi vain toivoa, ed. Heinäluoma, että te jatkatte valitsemallanne tiellä. On aavistuksenomainen ristiriita, ja se aavistus on aika suuri tässä kohtaa, sen tekstin kanssa, jonka te sosialidemokraatit ja puheenjohtaja Tuomioja omalla maltillisella tyylillään olette hyväksyneet. Me olemme yksimielisesti hyväksyneet laajalla enemmistöllä tämän mietinnön, ja te tulette tänne saliin ja roimitte omine sanontoinenne tämän mietinnön aivan kuin te ette olisi tässä mukana. Arvoisa puhemies, minä toivon, että sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa otettu kanta siihen, kenen mandaatilla missäkin istutaan ja äänestetään, saisi mahdollisimman laajan levityksen. Voin luvata, että omalta osaltani huolehdin siitä, että mihin omat evääni riittävät, teen sitä työtä, että kerron, mitä te olette täällä ryhmän nimissä sanoneet tänään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Koskiselle ja ed. Kiljuselle: en ole sanonut, että sosialistiryhmässä europarlamentissa tehtäisiin sitovia ryhmäpäätöksiä. Kyse on siitä, että kun te sanoitte, ettette europarlamentissa edusta Suomen asiaa, vaan nimenomaan suomalaisten asiaa, niin sanoin, että tämä ei ole kovin uskottavaa, jos tämä suomalaisten edun määrittäminen tapahtuu eurooppalaisten sosialistien ryhmän erilaisissa toimielimissä. Kyllä suomalaisten ja Suomen asian määrittäminen suomalaisten sosialidemokraattien kannalta toki onnistuu, mutta siinä vaiheessa, kun korostatte, että sosialistiryhmä on yhtenäisin ja siinä ideologisessa viitekehyksessä haluatte toimia ettekä Suomen puolesta, niin silloin minulle syntyy mielikuva siitä, että myös sosialistiryhmän toimielimissä, keskuskomiteassa, politbyroossa ja muualla, määritetään sitten se suomalaisten etu.

Vielä lopuksi, edustajat ja ministeri Thors: kyllä siellä on Suomen asiaa. Sitä on maatalouden, ympäristön, elinkeinoelämän olosuhteiden ja monissa muissa puolustamisessa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja ainakin kokoomuksen mepit puolustavat Suomen asiaa myös.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Presidentti on osallistunut Eurooppa-neuvoston kokouksiin silloin, kun käsittelyssä on ollut presidentin toimivaltaan liittyviä kysymyksiä, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Nyt keskusta haluaa viedä tämän oikeuden tasavallan presidentiltä. Ymmärrän sen, että kokoomus on ollut jo pitkään tätä mieltä, mutta ihmettelen sitä, että keskusta on tullut tässäkin kysymyksessä kokoomuksen kannalle.

Ed. Laukkanen, te olette selityksen velkaa Suomen kansalle: Missä kysymyksissä tasavallan presidentti on toiminut Eurooppa-neuvoston kokouksessa tavalla, joka on ollut ristiriidassa Suomen edun kanssa? Mitkä ovat olleet sellaisia asioita, joissa tasavallan presidentin läsnäolo on haitannut asioiden eteenpäinviemistä Suomen edun kannalta? Mikä on syy siihen, että te haluatte viedä tasavallan presidentiltä tässä ja nyt oikeuden osallistua Eurooppa-neuvoston kokoukseen silloin, kun käsittelyssä ovat hänen toimivaltaansa kuuluvat asiat?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tuomioja sanoi ihan viisaasti, että tarkoitus ei ollut puhua tässä yhteydessä perustuslain uudistuksesta. Tähän on kuitenkin pakko puuttua sen jälkeen, kun valiokunta on käyttänyt tähän kysymykseen aika paljon palstatilaa, ja varsinkin sen jälkeen, kun keskustan ryhmäpuheenvuorossa mentiin niin pitkälle, että ilmoitettiin, että vain pääministeri saa jatkossa edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Se oli pisimmälle mennyt tähän mennessä ollut lausunto. (Välihuuto) — No, ei se ole saivartelua, jos se on ryhmäpuheenvuorossa, niin se on kai ryhmän kanta.

Mutta sen sijaan ihmettelen kyllä ... En ole ollut valiokunnan keskusteluissa paikalla, mutta olen lukenut mietinnön, ja ei sieltä näitä sitaatteja löydy, mitä täällä keskusta epätoivoissaan yrittää löytää oman kantansa perusteeksi. Täällä on siteerattu perustuslakivaliokunnan aikaisempia kannanottoja, ja sitten todetaan, että "Eurooppa-neuvoston kokouksiin on tähän asti osallistunut Suomesta aina pääministeri sekä usein myös tasavallan presidentti", ja hetkeä myöhemmin: "Eurooppa-neuvoston roolin vahvistuessa ja sen saadessa uusia toimivaltuuksia eduskunnan rooli kansallisessa valmistelussa ei saa heikentyä."

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen kysyi jokin aika sitten, kun täällä puhuttiin sosiaalisen Euroopan vaatimuksesta, että miksi ette ole hoitaneet tätä asiaa. Haluan ed. Laukkaselle muistuttaa, että viimeiset viisi vuotta Eurooppa-neuvostossa, komissiossa, europarlamentissa ja valtaosassa jäsenmaita, niin kuin Suomessa, on ollut oikeistoenemmistö, ja siksi on aivan oikein, että nyt kun varsinkin, uskon, tämän globaalikriisin jälkeen Euroopan uutta kilpailukykyä ryhdytään rakentamaan, juuri nämä työelämän kysymykset, joka on sama kuin sosiaalinen Eurooppa, nousevat keskeiseksi EU-politiikan kysymykseksi. Tässä me emme ns. Suomen etua, jos vaaditaan työaikojen pidentämistä, palkkojen alentamista, ympäristönormien alentamista — mikä on hyvin todennäköistä, komissio esitti jo yhtä Euroopan ensimmäistä työelämän huononnusdirektiiviä, jota hallitus kannatti — kannata, ja se on minusta suomalaisten etu.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luen, ed. Heinäluo-ma, teille vielä, mitä ryhmäpuheenvuorossa totesin: "Suomen vaikutusvallan kannalta on tärkeää, että EU-politiikalla on selkeästi identifioitava johto." — Kuten hallituksen selonteko sanoo. — "Lissabonin sopimuksen myötä Eurooppa-neuvoston muuttuminen toimielimeksi vahvistaa edelleen eduskunnalle vastuullisen pääministerin asemaa EU-politiikan johdossa. Keskustan eduskuntaryhmä pitäisi selkeänä järjestelynä sitä, että jatkossa vain pääministeri edustaisi Suomea Eurooppa-neuvostossa." Tämä on selkeää tekstiä. Tämä on hyvin selkeää tekstiä. Se ei poista millään muotoa sitä järjestelyä, jossa ulkoministeri on mukana. Tämä on selkeä, johdonmukainen malli, ja kuten täällä ed. Tuomioja aikaisemmin sanoi, Ruotsi ja monet muut maat käyttävät samaa mallia. Tämä ei poikkea meidän aikaisemmasta linjastamme millään muotoa.

Mutta, arvoisa herra puhemies, jos saan vielä mennä Eurooppa-politiikan sisältökysymykseen. Ed. Hurskaiselle kommentti vaan siitä. Venäjä-politiikkaahan täällä käsitellään, mutta olen siltä osin samaa mieltä, että Suomen rooli Euroopan unionin Venäjä-politiikan muotoilussa pitää olla entistä keskeisempi. On niin monta asiaa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jotka sitovat meidät ympäristökysymyksissä, puutulliasioissa, Suomenlahden öljykuljetuksissa, koko Itämeren tilaa koskevissa kysymyksissä, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) ja sen takia on hyvin tärkeätä, että Venäjä-politiikalla on keskeinen rooli ...

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ole ihme, että Suomen kansa on sekaisin, kun tässä salissakin menevät tiedot näköjään sekaisin.

Ed. Tuomioja sanoi ihan oikein, miten valiokunnassa päätettiin tämä asia käsitellä. Siinä valiokunnan kokouksessa myöskin demarit olivat mukana sivulla 8 olevassa lausunnossa, jossa lukee: "Eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi ja valtioneuvostolle kuuluvan toimivallan laajuuden vuoksi on johdonmukaista, että pääministeri edustaa Suomea." Te olette hyväksyneet tämän. Ed. Kiljunen, siitä on turha taittaa semmoista peistä, jota Suomen kansa ei ymmärrä.

Sen sijaan sinne ei otettu mukaan kantaa, joka olisi ollut, että eduskunnan näkökulmasta olisi siten perusteltua, että vain pääministeri edustaisi Suomea Eurooppa-neuvostossa. Me nimenomaan neuvottelimme niin, että tämä jätetään pois, koska se on perustuslaillinen ongelma. Se tulee Taxellin työryhmässä myöhemmin huomioon.

Minusta ongelma tässä kaikessa on se, että edusti kuka tahansa muu kuin pääministeri meitä jossain Eurooppa-neuvoston kokouksessa, suurelle valiokunnalle ei tule minkäänlaista kirjallista materiaalia eikä tiedotusta siitä, mitä siellä on neuvoteltu, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) keskusteltu, puhuttu tai sovittu. Presidentti voisi siinä tulla aktiivisemmaksi.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ministeri Thors hieman täsmensi sitä, mitä me parlamentaarikot teemme niin Euroopan unionissa kuin täällä meidän omassa parlamentissamme. Jos olisi joku yksi ainoa Suomen etu, jota vain hallitus saa edustaa, niin mitä puolueet ja oppositio tekisivät täällä eduskunnassa? Tämä työ tulisi aika turhaksi.

Mutta, puhemies, halusin kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen selonteko ja suuren valiokunnan mietintö on nyt oikeastaan laajin strateginen kokonaisnäkemys Euroopan unionin politiikasta ja siitä, kuinka se koskettaa lähes kaikkia politiikan osa-alueita, ja se on sinänsä kiitettävää, että on päästy tämmöiseen kokonaisvaltaiseen otteeseen.

Ed. Räsänen toi esille pohjoismaisen hyvinvointimallin, ja nyt kun Euroopan unioni on näin laaja, niin meillä on tilausta yhä tiivistyvälle pohjoismaiselle yhteistyölle. Ruotsi, Tanska ja Suomi voivat yhdessä ajaa meidän arvojamme, joissa me olemme kuitenkin suhteellisen lähellä toisiamme siellä, ja myös Norja on Eta-alueen myötä mukana näissä prosesseissa. Elikkä pohjoismaisen yhteistyön avulla voidaan edistää näitä meille tärkeitä asioita siellä, ja toivon, että siinä mielessä strateginen näkemys syvenisi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Lissabonin strategia vuonna 2005 uudistettiin, sosiaalinen ulottuvuus päätettiin erottaa strategiasta omaksi projektikseen. Silloinen Vanhasen ykköshallitus kannatti sitä kovin innokkaasti. Nyt tämä projekti on muuttunut savolaiseksi projektiksi: se on aloittamista vaille valmis. Voimistuvan uusliberalismin ja globalisaation huumassa tietoisesti unohdettiin tavoite sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisestä Euroopan unionissa.

Arvoisa eurooppaministeri, miksi hallitus ei lainkaan arvioi tätä prosessia edes jälkikäteen? Miksi tämä sosiaalisen ulottuvuuden arviointi tässä selonteossa typistetään 2,5 riviin? Enempää tästä ei valitettavasti löydy.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kiinnitetty huomiota maatalouspolitiikan pitkän aikavälin linjauksiin, ja tässä asiassa pitää sanoa, että meidän on kyllä erittäin vaikea löytää yhteistyökumppaneita tai yhteistä linjaa minkään puolueen ja puolueryhmän sisältä. Tässä asiassa tarvitaan yhteistyötä eri maiden kanssa. Me löydämme usein parhaat yhteistyökumppanit eteläisimmistä jäsenmaista, ja tässä kyllä puoluepoliittinen yhteistyö ei toimi. Tarvitaan siis kansallisen edun ajamista yhteistyössä niiden maiden kanssa, joiden luonnonolosuhteissa on sellaisia poikkeuksia keskimääräisestä, mitä Suomella on.

Tässä suhteessa voi sanoa, herra puhemies, että tämä selontekoteksti on erittäin hyvä ja myöskin suuren valiokunnan teksti on erittäin hyvä, ja tässä suhteessa oleellista on (Puhemies: Minuutti on mennyt!) maatalouspolitiikan uudistus 2003, joka antaa sitten mahdollisuudet myös ympäristöpolitiikan uudistamiseen sillä tavalla, kuin on esimerkiksi toivottu täällä Itämeri-asian osalta.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä keskustellaan aika ristikkäin näistä asioista. Minä puuttuisin siihen asiaan, miten suuressa valiokunnassa käsitellään näitä asioita, millä arvostuksella niitä ministereitten taholta käsitellään, miten tämä työ organisoidaan kokonaisuudessaan niin, että suomalainen kansanedustaja tietää, missä mennään.

Täällä ed. Salolainen puhui minusta asiaa siinä, että meppien käyttöä pitää lisätä siinä, että me saamme ajankohtaista tietoa. Mutta nythän on käymässä niin, että kun suuren valiokunnan työstä nipistettiin se puoli tuntia pois, niin entistä enemmän vähän niin kuin juosten hoidetaan ne asiat, ja tuntuu siltä, että perjantaipäivä on ministereillekin aika hankala päivä, että heitä on ympäri Suomea erilaisissa kissanristiäisissä mieluummin kuin suuressa valiokunnassa, ja sitä kautta sitten valtiosihteerit saavat hommia. Minusta pitäisi myöskin EU-selonteon puitteissa puuttua siihen ja (Puhemies: Minuutti on mennyt!) käyttää myöskin tämä puoli tehostamiseksi.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkiät EU-vaalit ovat ovella, ja mun huolena on lähinnä se, että nyk ku taantumaa eletähän, on vinanssikriisi, kaikki tietää, että meiltä tuollainen harmaa raha johonkin iliman veroja katuaa, ja on puhuttu paljon, jotta veroparatiisit, siel on hirvittävät potentiaalit, mistä saarahan kansantaloutehen verorahoja, niin haluaasinkin kysyä sitä, ku epäälee, että myös suomalaista rahaa näihin katoaa, ja onko EU:n sisällä sellaasia kolokkia, mihinnä torennäköisesti on näitä pesäkkeitä, eli tulevien meppien pitäs saara tämä asia ootrinkihin eli agendalle.

Haluaasin lopuksi sanoa ed. Kiljuselle, joka poistui juuri salista, pallootteli kokoomuksen kans, että vain demaria ja kokoomusta ku äänestetähän, torella vaikutetaan. Mä väitän, että se kultanen keskitie eli keskustaa ku äänestää EU-vaaleissa, silloon hommat petraantuu.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu varsin paljon työaikadirektiivistä, ja haluaisin sen tässä tuoda esille, että Suomen tavoite koko ajan tässä työaikadirektiivissä on ollut se, että me saamme noudattaa vallitsevaa käytäntöä. Se on ollut se tavoite, ja niin oli jo silloin, kun ed. Filatov toimi työministerinä. Valitettavasti tämä asia on nyt saatu niin paljon solmuun, että tämä ei tapahdu.

Toisin kuin ed. Heinäluoma täällä väitti, me emme voi mitenkään työehtosopimuksella järjestää tätä terveydenhuollon ongelmaa, vaan tilanne on se, että jos ei niin sanottua pikkuratkaisua saada aikaan, niin lopputulema on se, että Suomeen tarvitaan 500—1 000 lääkäriä lisää päivystykseen. Niitä ei oteta mistään. Tämä tuottaa erittäin suuria ongelmia, puhumattakaan tästä kuljetusyrittäjien työaikadirektiivistä, jota on täysin mahdoton valvoa millään muulla tavalla kuin sillä, että työsuojelutarkastaja muuttaa asumaan kuljetusyrittäjän kanssa, ja se ei varmaan ole järkevää työsuojelutarkastajan työajan käyttöä. Eli nämä asiat ovat erittäin pahasti solmussa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Thorsille toivomuksena: Pankaa todellakin tämä suomalainen EU-byrokratia kuriin. Eihän tästä tule mitään, että rahat menevät projektijohtajien palkkaukseen eivätkä siihen, mihin ne on tarkoitettu.

Sitten olisin sanonut vielä, että jos meppi ei tiedä, ketä hän edustaa, niin ei pidä mennä ehdollekaan. Näin se vaan nyt on.

Kolmas asia: Tämä suomalainen kahden lautasen politiikka on todella tullut aikamoisen tiensä päähän, ei siitä pääse mihinkään. Meppiehdokkaana olen nyt tavannut muutamia demareita, jotka ovat suurin piirtein surreet sitä, että demarien ulkopoliittisen johdon linja, EU-politiikan johtamisen linja, on niin vanhanaikainen ja aataminaikainen kuin olla voi, että demokraattisesta järjestelmästä halutaan pitää kiinni ... (Puhemies: Minuutti täyttyy!)

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinäluoma totesi aiemmin, että pääministeri on vaatinut, että suomalaisten meppien täytyy noudattaa hallituksen linjaa Euroopan unionin parlamentin äänestyksissä. Ei hän näin ole vaatinut. Pääministeri on esittänyt, että suomalaiset puolustavat suomalaisten asioita.

Täällä on sanottu sitten, että ei ole työaikadirektiivissä kysymys suomalaisten asioista vaan yrittäjien asioista. Hyvät sosialidemokraatit, ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoro oli suorastaan märkä rätti suomalaisten yrittäjien ja yrittäjyyden päälle. Nimittäin kuten ed. Satonen ja monet muut puheenvuoroissaan ovat todenneet jo aikaisemmin, tämä työaikadirektiivikysymys on sen kaltainen, että tämä juuri saa aikaan sen, että itsenäinen yrittäjä ei sen normaalin työpäivän päälle voi huoltaa autoaan, tehdä kirjanpitoaan, niitä normaalitoimenpiteitä, mitä itse kukin meistä tekee työajan päälle, tämä vaan koskettaa sitä autoa. Te itse asiassa puolustitte ja ajoitte suurten eurooppalaisten yrittäjien (Puhemies: Minuutti täyttyy!) ja kuljetusyritysten etua ja löitte suomalaisia päin naamaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä ymmärrän, miksi kokoomus haluaa presidentiltä yleensäkin vallan ja estää myös presidentin osallistumisen Eurooppa-neuvostoon. Siellähän on takana tämä Nato-jäsenyyden tavoite, jonka esteeksi tasavallan presidentti koetaan. Ihmettelen kyllä, miksi keskusta liukuu tähän asemaan ja miksi sosialidemokraateilla on nyt niin paljon viehtymystä viedä presidentiltä mahdollisuus osallistua Eurooppa-neuvoston kokouksiin, vaikka siellä tosiasiassa käsitellään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta usein hyvin elintärkeitä, perimmäisiäkin asioita. Parempi on, että siellä on myös presidentti paikalla, ettei suurta sekaannusta pääse syntymään. Tulen olemaan tällä kannalla myös jatkossa, kun olen tämän kannan omasta mielestäni harkiten ottanut, olipa presidentti sitten puoluekannaltaan kuka hyvänsä, koska kun virka tulee ja valtaa tulee, niin kyllä se vastuukin kasvaa siitä Suomen edusta. Tähän luotan.

Ed. Kimmo Kiljuselle tiedoksi, että minä en aio äänestää sellaista euroehdokasta, (Puhemies: Minuutti on täysi!) joka ei ole Suomen asialla.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuren valiokunnan puheenjohtajan tavoin on pakko todeta, että on todella sääli, että lautasten määrä on vienyt näin suuren huomion tästä keskustelusta ja todennäköisesti myös tämän keskustelun uutisoinnista. Sen sijaan Suomen EU-politiikan sisältö on tahtonut välillä jäädä lautasensirpaleiden alle. Jos meidän jostain vallasta tulee olla täällä huolissamme, niin eduskunnan vallasta ohjata Suomen EU-politiikkaa.

Toinen keskustelua häirinnyt tekijä on ollut hallitus—oppositio-asetelmalla ratsastaminen etenkin sosialidemokraattien osalta, niin kuin EU-parlamentti olisi jonkinlainen eduskunnan jatke, jossa jatketaan vaan täällä olevia ristiriitoja.

Mutta eniten minua ehkä surettaa se, miten täällä luetaan yhä uudestaan Suomen etua, Suomen linjaa, Suomen intressiä eikä ketään tunnu kiinnostavan Euroopan etu, Euroopan linja. Se Euroopan linja on kuitenkin se, joka näkyy maailmalla ja jolla on globaalia merkitystä. Me emme saa yksisilmäisesti unohtaa, että Suomi on vahva ainoastaan vahvassa Euroopassa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Euroopan etu ja Suomen etuhan eivät ole välttämättä ristiriidassa. Mikä on meidän suurin haasteemme? Talouskriisi. Suomen talous on tällä hetkellä niin sidottu yhteismarkkinoiden toimintaan, että tärkeä ja suuri haaste on, että me saamme yhteismarkkinat elpymään, parempaa rahoitusmarkkinavalvontaa ja sen kautta talouden toimimaan sillä tavalla, että me pystymme Suomessa työllistämään, pitämään suomalaisen työn Suomessa.

Toinen tärkeä asia: ruoka- ja energiaturvallisuus, siihen liittyvä ilmastopolitiikka. Nämä ovat kaikki juuri niitä Euroopan unionin tärkeitä isoja asioita, jotka ovat Eurooppa-politiikan ydintä ja joissa on Suomella erinomainen mahdollisuus olla vaikuttamassa Suomen puolesta, suomalaisten puolesta, ja se ei ole ristiriidassa Euroopan tavoitteiden kanssa.

Meidän tehtävämme on, herra puhemies, löytää asioiden ympärillä erilaisia koalitioita, erilaisia ryhmittymiä riippumatta puolueryhmistä. Kyllä me sen jo tiedämme, arvoisa ed. Hurskainen, Euroopan neuvostosta, yli puolueryhmien löytyy eri asioissa erilaisia koalitioita, ja näin toimii myöskin Euroopan parlamentti. (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!)

Lopuksi vaan, herra puhemies, totean, että Venäjä-politiikka on yksi sellainen asia, jossa Suomen profiilia pitää ehdottomasti Eurooppa-politiikan muotoilussa kasvattaa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen liittyessä unioniin pidettiin selvänä, että sosiaalipolitiikka on kansallisessa päätäntävallassa. Unionillahan ei ole sosiaalipolitiikan alalla suoraa lainsäädännöllistä toimivaltaa muutoin kuin unionin alueella liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvan koordinoinnin osalta. Kuitenkin sisämarkkinoiden rakentamiseen eli työvoiman, palvelujen, pääomien ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseen liittyy paljon lainsäädäntöä, joka sivuaa ja vaikuttaa kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään. EU:n tosiasiallinen vaikutus sosiaali- ja terveyspolitiikan alalle onkin jäsenyyden aikana tullut muiden lainsäädäntöjen, lähinnä kilpailu- ja sisämarkkinasääntelyjen kautta.

Meillä Suomessahan on asumisperusteinen sosiaaliturva, kuten hyvin tiedämme, ja sitten taas Euroopassa laajemmin työsuhteeseen perustuva sosiaaliturva. Olisinkin halunnut kysyä ministeri Thorsilta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kun äsken puheenvuorossa sivusitte sosiaaliturvan yhtenäistämistä, mitä tällä tarkoititte.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkaselle sen verran, että EU-vaalithan ovat poliittiset vaalit ja niissä valitaan puolue ja ehdokas ja samalla valitaan arvomaailma ja ne intressit, mitä kukin ehdokas edustaa. (Ed. Laukkasen välihuuto) Eli vaaleissa on kysymys ihan samoista asioista kuin eduskuntavaaleissa: taloudesta, työllisyydestä, miten ne hoidetaan, miten turvataan ihmisten oikeudet Euroopan unionin tasolla, arkielämässä, ja minkälaisia peruspalveluja on tarjolla Euroopan unionin alueella.

Toiseksi: Vastaukset tai kysymykset, ihan miten päin vaan, kohdistuvat ed. Laukkaselle. Nostitte esille Venäjä-asioita, jotka olin jo nostanut aiemmin esille, eli minä näen, että Venäjä-yhteistyö on erittäin tärkeätä. Tällä hetkellä Euroopan unioni tekee Venäjä-yhteistyötä energia-asioissa, ympäristöasioissa, ja jatkuvasti tulee uusia haasteita. Esimerkiksi Itämeri-asia (Puhemies: Minuutti täyttyy!) on ollut esillä täällä. Se on varmaan tulevaisuuden kysymys, ja sen takia olisin nähnyt, että tässä EU-selonteossa olisivat Venäjä-asiat olleet vahvasti mukana.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Hurskaiselle. Siis kysehän on siitä, että esimerkiksi energiakysymyksessä Venäjä hajottaa Euroopan unionia ja Euroopan unionilla pitää olla paljon selkeämmin yhteinen ääni suhteessa Venäjä-politiikkaan. Meillä on erittäin isoja haasteita: ympäristökysymykset, Suomenlahden öljykuljetukset, puutulliasiat, maakauppojen vastavuoroisuusasiat jne. (Ed. Hurskaisen välihuuto) Välillä Venäjä sulkee Bulgarian, Ukrainan kaasuhanat ja käyttää sitä energiaa tavallaan niin kuin politiikan ja ulkopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan välikappaleena. Tämä on erittäin suuri haaste, koska Venäjä on kieltäytynyt toistaiseksi allekirjoittamasta energiasopimusta. On yhteistyökumppanuksia, paljon hankkeita, joita unioni tarjoaa, ja sen takia meidän pitää olla siinä aktiivinen ja samalla harrastaa myös kahdenkeskistä Venäjä-politiikkaa.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Tässä kysyttiin, miksi enemmän kuin muutamia rivejä sosiaalisesta ulottuvuudesta. Voisi sanoa, että me olemme tarkoituksella käsitelleet kansalaisten Eurooppaa, joka sisältää sitä hyvin paljon uudella tavalla. EU:ssa on aikaisemmin puhuttu hyvin suppeista oikeuksista, mutta kansalaisten Euroopassa pyritään muun muassa hyvinvointiin, työhön, kuluttajansuojaan, kaikkeen tällä tavoin laajasti ottaen, mukaan lukien työntekijän oikeudet, joista me toteamme, että me puolustamme työntekijöiden oikeuksia muun muassa suhteessa vapaaseen liikkuvuuteen.

Pohjoismaista mallia on syytä pitää esillä, ja me pidämme sitä esillä: muun muassa aloitteet Suomen ja Ruotsin hallitusten yhteiskokouksessa, jossa me halusimme sekä uudistaa että puolustaa. Mutta minä haluan myöskin totuudenmukaisen kuvan pohjoismaisesta mallista. Se on joustava, se on avoin ulkomaiselle kilpailulle mutta sitten toisaalta turvaa. Ne kuvaukset, mitä joskus suomalaisessa keskustelussa siitä annetaan, vastaavat enemmän Ranskan jäykkää mallia kuin sitä avointa, joustavaa mallia, joka on ollut sellainen malli, jota muut maat ihannoivat ja josta ne näkevät, että kyseessä on todella menestyksen resepti.

Sitten sosiaaliturvasta. Sosiaaliturva on kyllä kansallinen. Tämä on hallituksen kanta, että sosiaaliturva-asiat päätetään kansallisesti, mitä tarvitaan. Yhteensovittaminen on sitten toinen asia, siihen mennään. Minä kyllä koen, että meillä on joitakin haasteita puolustaa asumisperusteista sosiaaliturvaa nykylaajuudessaan, ja siihen liittyen voi sanoa, että kaikki Pohjoismaat eivät ole meidän kanssamme ihan samassa rivissä, ja siinä tarvitaan myöskin lisääntyvää pohjoismaista yhteistyötä, jotta pystymme sitä puolustamaan.

Lopuksi veroparatiisit. Tämä kriisi, jota me nyt elämme, ja sitä edeltävät direktiiviehdotukset ovat painottaneet, että meidän pitää saada enemmän tietoa kaikista niistä talletuksista ja sijoituksista, joita veroparatiiseihin on tehty. Jos jossakin kriisissä on mahdollisuus, se on nimenomaan tässä finanssikriisissä. Myöskin haluaisin todeta, vaikka siitä ei paljon puhuttu, että hallitus on käytännössä tehnyt hyvin paljon sen eteen, että finanssikriisistä selvittäisiin ja meillä olisi yhtenäiset säännöt. Kiitos eduskunnalle ja valiokunnalle, että stressitestit mainitaan, mutta me olemme todella nähneet, että tässä täytyy katsoa, mikä on rahamarkkinoiden etu, eikä esimerkiksi katsota, mikä on suomalaisen hallinnon kapea etu. Tässä on edetty johdonmukaisesti, rohkeasti ja vedetty muita mukaan, ja se on ainoa tapa saavuttaa sitä luottamusta, mitä tarvitaan.

Venäjä-yhteistyöstä. Se on kyllä puumerkki, josta meiltä odotetaan aina kannanottoja, mutta tilanne on tällä hetkellä verrattain haasteellinen, niin kuin ed. Laukkanen totesi, että jos ei muun muassa haluta pelata samojen energiasääntöjen mukaan kuin muut, jos tulee tämmöisiä ylimääräisiä äkkisäännöksiä, jotka uhkaavat meidän transitotilannettamme, niin yhteistyö on erittäin haastavaa, ja näkisin, että on todella tärkeätä, että meillä on koko EU takanamme, kun me puolustamme suomalaisten etua tässäkin tapauksessa.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen aktiivinen EU-politiikka on kovin hakusessa: "- - tehokkaalla vaikuttamisella pienetkin jäsenmaat voivat vaikuttaa merkittävästi - -." Selonteon poliittisesta keskustelusta huomaa, että hallituksella ei ole näkemystä siitä, mitä se haluaa EU:lta. Päivän politiikassa valtiovarainministeri kiittelee matalaa korkotasoa ja ulkomaankauppaministeri manailee, miksi Suomi on edes eurossa. Yhteisvaluutta euro on osoittanut tässä kriisissä ainakin toistaiseksi vahvuutensa.

Syytä olisi miettiä euroalueen laajentamista koko sisämarkkina-alueelle. Valuuttakurssien aiheuttamat häiriöt ovat ikäviä yritysten kannattavuudelle ainakin Suomen lähialueilla. Ruotsin kruunun devalvoituminen on siirtänyt tuotantoa Suomesta Ruotsin puolelle rajaa. Euroalueen laajeneminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa vaadituista kriteereistä joustamista. Heikot maat vaarantaisivat koko euron olemassaolon tällöin. Erityisesti huolestuttavaa on valtioneuvoston käsitys Euroopan unionista, että mikään ei muutu ja toiminta voi tulevaisuudessa jatkua entiseen malliin.

Nykyisen globaalin finanssi- ja talouskriisin syvyyttä ja pitkäkestoisuutta ei selonteossa huomioida. Selonteon talousindikaattorit ja niiden tulkinta ovat liian optimistisia. Siis muutama sana taloudesta.

Euroopan taloutta riivaa nyt pahin taantuma sitten toisen maailmansodan. Komission viimeisen arvion mukaan talouskasvu pysyy miinuksella ainakin tämän vuoden. Reilu vuosi sitten komission puheenjohtaja suitsutti, kuinka Lissabonin strategialla on luotu 9,5 miljoonaa työpaikkaa. Nyt taantuma vie niistä 8,5 miljoonaa ja työttömyys nousee 11 prosenttiin. Samalla EU:n julkisen talouden alijäämä nousee 7 prosenttiin ja EU:n budjettialijäämä kasvaa sallitusta 3:sta peräti 6 prosenttiin.

Suomen kaltaisen pienen maan talous on riippuvainen maailman markkinoista, avoimesta taloudesta. Suuret EU-maat pystyvät sinnittelemään myös kotimarkkinoidensa voimin. Taantumassa rajojen sulkeminen oman tuotannon suojelemiseksi on suurille jäsenmaille houkutteleva vaihtoehto. Protektionismi on väärä lääke kriisiin, ja sen mahdollinen käyttö syventää taantumaa. Viime kuukausina on nähty, kuinka EU:n sisäinen solidaarisuus on löytänyt rajansa ja jäsenmaiden eriävät intressit törmäävät toisiinsa. Erityisesti tämä näkemys nousi esille tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa, eli solidaarisuus on EU:ssa koetuksella.

Nyt tarvitaan EU:ssa entistä enemmän johtajuutta, jotta se kääntää nämä globaalit haasteet voitokseen. Eurooppa tarvitsee yhteisen näkemyksen, kuinka se saa aikaan kestävää kasvua, parempaa tuottavuutta ja työllisyyttä, hyvinvointia kaikille eurooppalaisille. Suomen hallituksen soisi todella ryhtyvän vaikuttamaan. Nimittäin suuren valiokunnan asiantuntijakuulemisessa todettiin, että tosiasia on se, että meillä ei ole ihmisiä juomassa kahvia pöydissä, joissa tehdään vaikuttamisen politiikkaa.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelu hallituksen EU-selonteosta käytiin jokin aika sitten illan pitkinä tunteina eikä prime time -aikaan, mikä on osoituksena siitä, etteivät kaikki täällä eduskunnassakaan näe EU-asioita tärkeiksi. Tuolloin kannoin huolta Venäjästä, josta olen jo täällä moneen kertaan tänään maininnut. En enää toista noita vastauksia, mutta tuolloin hallitus puolusteli, että Venäjä-selonteko on tulossa. Mutta minusta se ei poista sen merkitystä, että sen olisi pitänyt olla tässä EU-selonteon käsittelyn yhteydessä, koska se on merkittävä osa sitä. Ja myöskään valiokuntien mietinnöissä ei ole pureuduttu tähän kysymykseen syvemmälti, ja sekin minua ihmetytti, koska minusta tätä voi aivan hyvin verrata siihen, että jos vaikka täällä on talouspoliittinen selonteko käsittelyssä, niin hallitus voisi puolustella, miksi työllisyys ei ole siinä mukana, sillä väitteellä, että työllisyyspoliittinen selonteko on valmisteilla. Asiat vain kuuluvat toisiinsa, ja silloin ne täytyy myös ottaa huomioon, kun näitä asioita käsitellään, samanaikaisesti.

Selontekoon nostettujen valintojen kirjo ihmetyttää usealta osin minua. EU on nimennyt vuoden 2009 luovuuden ja innovatiivisuuden vuodeksi, ja sen enempää EU-selonteossa kuin sivistysvaliokunnan lausunnossakaan ei ole tästä sanaakaan. Eikö hallitus ole tietoinen, että luovuus ja innovatiivisuus ovat tämän vuoden teemana, vai eikö hallitus ole kiinnostunut näistä kahdesta tekijästä, jotka ovat nyt ja tulevaisuudessa yksi Suomen menestyksen kulmakivistä?

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta priorisoi tämän eduskuntakauden alussa Itämeren suojelun keskeiseksi tavoitteeksi toiminnassaan. Selonteossa Itämerta ei ole käsitelty lainkaan, ei lainkaan. Onneksi ympäristövaliokunta on nostanut asian lausuntoonsa siitä huolimatta, että Itämeri-selonteko tulee käsittelyyn vielä ennen kesää. Mutta ympäristövaliokunnan lausunnossakin se oli kovin kovin laihana esillä, ei voi muuta kuin hämmästellä. Eli siis kokonaisuudessaan tuo EU-selonteko ja myös valiokuntien lausunnot minusta jäivät kovin ohuiksi, ja kaikkiin oli hallituksella sama perustelu, eli näiden tärkeiden osa-alueiden puuttumista hallitus perusteli, että ne tulevat esille seuraavassa selonteossa, selonteossa siitä asiasta.

Arvoisa puhemies! Tässä olen viime illat ja viikonloput kiertänyt Suomea ja Suomi on taas kerran tullut tutuksi. Kysymys, joka minulle on esitetty voi sanoa lähes jokaisella paikkakunnalla, on ollut se, mitä EU antaa tavalliselle kansalaiselle. No, minulla on valtavasti vastauksia, en ala niitä kertoa teille täällä, vaan kerron niitä tuolla vaalikentillä. Mutta yksi asia, mikä on tullut mieleen ja mikä voisi aika helposti edesauttaa tätä tilannetta, että ihmiset tietäisivät, että EU:ssa todella tehdään jotain myös ihan konkreettista kansalaisten hyväksi, olisi esimerkki nyt vaikkapa Irlannista, mutta se on useassa EU-maassa. Eli tien laitaan, jota EU on tukenut, on laitettu hienot EU-tähdet ja kyltissä lukee: "Tätä hanketta on tuettu Euroopan unionin varoilla." On tuettu myös erilaisia kulttuurikohteita ja erilaisia rakennuksia ja niin edelleen. Ja minusta se olisi erittäin helppo keino siihen, että kansalaiset voisivat kokea sen konkreettisesti. Tämä ei ole suinkaan ainoa asia, painotan, mitä EU tekee. Toki siellä tehdään paljon paljon muuta, mutta tämä ehkä sitten näkyisi tuolla meidän katukuvassamme.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Heti aluksi haluan kannattaa ed. Timo Soinin tekemiä lausumaehdotuksia.

On jo aikakin 14 EU-jäsenyysvuoden jälkeen, että valtioneuvosto tuo eduskunnan käsiteltäväksi Suomen EU-politiikan sisältöön keskittyvän selonteon. On hyvä, että EU-politiikkaa ohjaavista periaatteista, sisällöllisistä painopisteistä ja tulevaisuuden tavoitteista keskustellaan erityisesti näin eurovaalien alla. Jos kansalaiset saavat ennen vaaleja riittävästi oikeaa ja olennaista tietoa EU:sta, sen hallinnosta, tehtävistä ja kustannuksista, saattaa se innostaa heitä lähtemään myös vaaliuurnille.

Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että EU-jäsenyys on antanut Suomelle uusia vaikutusmahdollisuuksia, tukenut taloutemme toimintaedellytyksiä ja liittänyt Suomen osaksi eurooppalaista valtavirtaa. Lisäksi todetaan jäsenyyden vahvistaneen maamme turvallisuutta. Vaikka osa näistä ja muista selonteossa esitetyistä myönteisistä seikoista kenties pitää paikkansa, on niissä kaiken kaikkiaan vahvasti liioittelun makua. Suomi maksaa kalliisti jäsenyyden hyödyistä.

Vuonna 2007 Suomen maksuosuus unionin budjettiin oli 172 miljoonaa euroa, ja on arvioitu, että vuodelle 2009 se saattaa nousta jopa 500 miljoonaan euroon. Tämä on valtava summa rahaa erityisesti nykyisessä taloustilanteessa, kun sekä valtio että kunnat ovat tiukoilla ja velkaantuvat huolestuttavalla tahdilla.

Samanaikaisesti kun Suomi maksaa yhä enemmän EU-byrokratian pohjattomaan kassaan, on meillä täällä kotimaassa jatkuvasti kasvava joukko pienituloisia työttömiä, opiskelijoita ja eläkeläisiä, yhä enemmän syrjään työnnettyjä omia kansalaisia. Tätä vasten on vaikea hyväksyä EU:n kasvaneita maksuosuuksiamme.

Arvoisa puhemies! Tavallisen kansalaisen näkökulmasta katsottuna EU on tuonut mukanaan joitakin positiivisia asioita, kuten matalan korkotason ja vapauden matkustaa, työskennellä ja opiskella Euroopan unionin alueella, mutta valitettavasti vapaat rajat ylittävä rikollisuus on saanut myös paremmat edellytykset toimilleen EU-alueella.

Kuten suuren valiokunnan mietinnössäkin todetaan, näyttäytyy EU kansalaisten arjessa etäisenä, byrokraattisena, kalliina ja liiaksi yksityiskohtiin puuttuvana. EU-vaalien alhaiset äänestysprosentit kertovat omaa karua kieltään ihmisten suhtautumisesta unioniin. Liian monia ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tämä on demokratian toteutumisen kannalta ongelmallista, ja voidaankin sanoa, että EU kärsii luottamus- ja oikeutuskriisistä.

Suuri valiokunta ja perustuslakivaliokunta korostavat aivan oikein, että unionia on tärkeää kehittää ottamalla kaikessa toiminnassa huomioon kansalaisten näkökulma. Tämä on syytä muistaa, sillä onhan Euroopan unionin tarkoitus olla eurooppalaisten ihmisten asialla. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen kaikkineen on kuitenkin todella suuri haaste, ja siihen tuskin pystytään vastaamaan ainakaan kovin lyhyellä aikavälillä.

Arvoisa puhemies! On vaativa tehtävä pyrkiä sovittamaan kansallinen etu ja erityisolosuhteet yhteensä 27 jäsenvaltion kesken, ja yhä haastavammaksi tehtävä käy unionin laajentumisen myötä. Toisinaan käy mielessä, yrittävätkö kaikki jäsenvaltiot edes ajaa yhteistä etua vaiko vain omaa etuaan.

Valtioneuvoston selonteosta ja useista erikoisvaliokuntien lausunnoista käy ilmi, että Suomen EU-vaikuttamisessa on kehittämisen varaa. Ilmeisesti suomalaisilla on taipumusta jäädä mielipiteineen muiden maiden äänekkäämpien ja voimakkaammin omaa etuaan ajavien edustajien varjoon.

Suuren valiokunnan mietinnössä todetaan, että vaikuttamiskyky perustuu paljolti henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kuten karismaan, kielitaitoon ja sosiaalisiin taitoihin. Näin vaalien alla toivoisi, että tämä viesti välittyisi kaikille Suomen kansalaisille. Ei ole yhdentekevää, ketkä me valitsemme edustamaan maatamme europarlamenttiin. Sinne tarvitaan rohkeita ja päteviä ihmisiä, jotka osaavat huolehtia siitä, ettei suomalaisten etuja poljeta. Mielestäni onkin hienoa, että perussuomalaiset voivat tarjota tulevissa EU-vaaleissa kaikille suomalaisille äänestäjille todellisia vaihtoehtoja nykyisten europarlamentaarikkojen linjalle. Toivon, että ehdokkaamme saavat äänestysprosentin nousemaan 50 prosenttiin.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen EU-selonteon tavoitteena oli ilmaista hallituksen yhteinen näkemys Suomen EU-politiikan suurista linjoista. Selonteon perspektiivi heijastettiin tarkoituksella suhteellisen kauas tulevaisuuteen, 2020-luvulle. Pidän selonteon kokonaisuutta ja 2020-luvun tahtotiloja varsin onnistuneina.

Selonteossa todetaan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehostuneen huomattavasti. Lissabonin sopimuksen sisältämät uudistukset tukevat tätä kehitystä. Unionin kannalta haasteellista lienee sopimuksen voimaanastumisen jälkeenkin todella yhteisten kantojen muodostaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin.

EU:n erityisenä vahvuutena pidetään sen kattavia valmiuksia kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan. EU:n keinovalikoimaan kuuluvat sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan sekä kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun instrumentit. Unionin pysyvänä tavoitteena on kriisinhallinnassa tarvittavien kykyjen kehittäminen. Suomi on osallistunut aktiivisesti sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan voimavaratyöhön unionin puitteissa, ja tarkoituksena on osallistua myös sotilaallisia kykyjä edelleen kehittävään pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön. On hyvä muistaa, että kaikkien muiden unionimaiden tavoin Suomi tulee käyttämään näin kehitettäviä suorituskykyjä myös YK- ja Nato-johtoisissa operaatioissa.

Selonteon visio ei ulotu yhteisen puolustuksen alueelle kuin korkeintaan epäsuorasti. Kriisinhallinnan kehittämisen todetaan palvelevan myös muita sotilaallisia suorituskykyjä ja kehittävän EU-maiden yhteistoimintavalmiuksia myös sotilaallisten kriisitilanteiden varalle. Samalla korostetaan EU:n ja Naton toiminnan toisiaan täydentävää luonnetta kriisinhallinnassa. Ranskan paluun Naton komentorakenteeseen arvioidaan parantavan EU:n ja Naton yhteistyömahdollisuuksia.

Arvoisa herra puhemies! EU:n yhteisen puolustuksen ja Naton asemassa tapahtuvan kehityksen ennakointi on Suomen puolustuksen kehittämisen kannalta avainkysymys. Pian tänne suureen saliin palaavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valiokuntakäsittelyn yhteydessä esitettyjen asiantuntijalausuntojen perusteella voi päätellä, että rahoituksen riittävyyden tai oikeastaan riittämättömyyden pakottamana joudumme jo 2010-luvulla arvioimaan puolustusratkaisun perusteita. Arviointi olisi pitänyt aloittaa jo tämän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon kohdalla, jotta rakenteellisiin muutoksiin olisi voitu riittävän hyvissä ajoin ryhtyä valmistautumaan.

Joka tapauksessa EU:n yhteisen puolustuksen ja Naton tarjoamat mahdollisuudet on otettava paljon avoimemmin huomioon seuraavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa laadittaessa. Oma tämän hetken arvioni on, että vuoteen 2020 mennessä on epätodennäköistä, että Naton asema kollektiivisen puolustuksen perusjärjestelynä Euroopassa olennaisesti muuttuisi. EU:n jäsenmaiden keskuudessa ei yksinkertaisesti nähdä sellaista uhkaa turvallisuudelle, joka edellyttäisi EU-alueen puolustamiseen soveltuvan kyvyn kehittämistä. Suurin osa EU:n jäsenistä kuuluu Natoon, ja nämä maat katsovat sen edelleen tarjoavan hyvän kehyksen sekä sotilaallisten voimavarojen kehittämiselle että kollektiivisen puolustuksen järjestämiselle. Yhteiseen puolustukseen liittyvät kysymykset ovat kuitenkin Natossa ja EU:ssa taka-alalla huomion kohdentuessa kriisinhallintaan.

Kriisinhallinnan haasteet ovat sellaisia, että niihin vastaamiseen tarvitaan syvenevää kansainvälistä yhteistyötä. Tšadin YK-operaation kohtaamat vaikeudet osoittavat, ettei YK:lla ole riittäviä valmiuksia suoriutua omin voimin kaikkein vaativimmista operaatioista. Saman päätelmän voi vetää Naton osalta Afganistanissa. Järjestöjen välisen paremman yhteistyön lisäksi tarvitaan myös kriisinhallinnan kokonaisvaltaistamista. Kehitysyhteistyön, kriisinhallinnan ja humanitaarisen avun välineistö muodostaa kokonaisuuden, jonka käyttöä voisimme tehostaa. Kriisinhallinnan kokonaisvaltaistaminen tarjoaa otollisen kohteen Euroopan ja Yhdysvaltojen yhteistyön kehittämiselle.

Arvoisa puhemies! Päätän toteamalla, että mielestäni Euroopan ja Yhdysvaltain suhteissa on avautunut mahdollisuus transatlanttisen kumppanuuden uudistamiseen. EU:n jäsenenä ja Naton kumppanina Suomen tulisi osaltaan ponnistella mahdollisimman aktiivisesti, jotta tämä mahdollisuus osattaisiin käyttää hyväksi.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen jo vuodesta 1995. Yhteiskunnan ja talouden vakautta on lisännyt myös yhteisvaluutta, jonka seteleiden ja kolikkojen suunnittelussa tosin unohtuivat ihmisen hahmotuksen ja tuntoaistin lainalaisuudet. Seteleitä ja kolikoita on edelleen vaikea erottaa toisistaan lompakossa.

Tosin lompakkoon eksyneet rahat eivät ikävä kyllä ole EU:n tämän hetken pahin talousongelma. Yhtäkkiä vuoden 2008 lopussa EU-talousalueenkin talous romahti syöksyyn, josta ne maat, jotka olivat vastuullisesti onnistuneet noususuhdanteen aikana vahvistamaan pankkinsa, eläkeyhtiöt ja kansainvälisen finanssiluototuksensa, toivottavasti selviävät kuiville vesille. Suomella on monia muita EU-maita paremmat mahdollisuudet — toistaiseksiko? — estää yritysten konkurssit, työttömien nuorten, varsinkin miesten, joukot ja kotien joutuminen vasaran alle, jos me niin haluamme.

Suomen vahvuus sekä sosiaalisen ulottuvuuden että terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen tuottamisessa ja järjestämisessä on tahto, tahto taata oman maan kansalaisten mahdollisuudet sosiaali- ja terveys- sekä viestintäpalveluihin kaikissa olosuhteissa ja kaikkialla maailmassa.

Lissabonin sopimuksessa sosiaaliturva ei enää ole kansallisen vallan alla vaan jaettu. Käytäntöjä muokkaavat todellisuudessa markkinat, EU-oikeuden päätökset ja EU:n laajeneminen. Tulisiko säilyttää mahdollisuus pitää ainakin terveyspalvelut kansallisen turvallisuuden sisäisinä palveluina?

Hallituksen selonteossa voisi mielestäni selvästi ja vahvemmin ottaa kantaan omaan tahtoon suojata oman maan terveydenhoidon järjestelmiä sekä liikenne- ja viestintäpalvelujen toimivuuden varmistamista kaupallisesti pienillä markkinoilla. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten Suomi seuraavalla EU-parlamenttikaudella kykenee varmistamaan Suomen edun yhteiskunta- ja työllisyysrauhan näkökulmasta, kun väestömme vanhenee yhtenä nopeimmista Euroopassa.

Suomalaisen liikkuvan koulutetun työvoiman saaminen maailmalta kotiin on tärkeää, ja sen eteen on tehtävä työtä myös sinä aikana, kun työvoima on Suomen ulkopuolella. Alkutoimena suomalaisten tv-kanavien näkyminen Etelä-Euroopassa olisi palautettava mitä nopeimmin, jotta ulkosuomalaiset voivat seurata tapahtumia ja kieltä täällä omassa maassaan.

Arvoisa puhemies! Työntekijäsukupolven kokonaishyvinvointi huoltosuhteen heikentyessä ja odotettavissa olevan työuran nykyisestään pidentyessä on tärkeää, ja se olisi pitänyt nostaa myös selonteossa selkeämmin esiin. Tahtooko nuori, opintovelkainen työelämän sukupolvi paitsi perustaa perheen ja elättää työnteollaan paitsi omat vanhukset, lapsensa sekä työelämän ulkopuolella olevat, myös olla maksamassa valtionvelan, korkeiden verojen ja eläkkeiden lisäksi kehitysapua maihin, joissa poliitikot laiminlyövät yhteiskuntansa kehittämisen, ihmisoikeudet ja taloudellisen vakauden? Kysymys on siis myös siitä, miten Euroopan unioni osaltaan kykenee sitouttamaan kehitysyhteistyöhön ja kriisiprojekteihinsa myöskin vastaanottavat maat.

Arvoisa puhemies! Uskon, että yhteisellä, nykyistä paremmin koordinoidulla EU-tason ja kansallisten parlamenttien välisellä eri politiikkojen yhteensovittamisella ja koordinaatiolla myös kehitysyhteistyö pysyy kohtuullisesti lastemme kustannettavissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: EU antaa toisaalta meille myös sisämarkkinoiden mahdollisuuksia. Palveluiden, energiatuotteiden, tutkimuksen, opetuksen, kulttuurin alan toimijoille Eurooppa avaa monipuoliset markkinat. Suomalaisten on pidettävä kansallisten peruspalvelujen varmistamisen lisäksi kuitenkin aktiivisesti silmänsä auki EU:ssa yrittäjä-, verotus-, työelämä- ja vahingonkorvauslainsäädännön tasolla. Suomen tulee edelleen korostaa työelämän tasa-arvoa ja perheen ja työn yhteensovittamista paitsi sukupuolten, myös vajaakuntoisten työllistymisessä ja osallisuudessa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Voi olla, että tarvitsen kurkunpääntulehduslisää, aikaa nimittäin.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta oli omassa EU-selonteossaan kriittinen mutta silti yksimielinen. Valiokunta arvioi, että selonteolla on yksi ansio. Se avaa mahdollisuuden keskustella Suomen EU-politiikan sisällöstä. Sen jälkeen valiokunta joutui toteamaan, että ainakaan sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta selonteko ei tätä mahdollisuutta käytä. Ja toden totta, selonteko mainitsee terveyden yhdessä lauseessa ja kuittaa unionin sosiaalisen ulottuvuuden kahdella ja puolella rivillä. Jos tämä on porvarihallituksen kontribuutio keskusteluun esimerkiksi sosiaalisesta Euroopasta tai Lissabonin strategian tulevaisuudesta, niin eipä totisesti hyvältä näytä.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2000 Euroopan unioni asetti Lissabonin strategiassa itselleen päämäärän ja nimesi kolme tavoitetta sen saavuttamiseksi. Siitä on tultava maailman kilpailukykyisin talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Näin ensimmäistä kertaa talousyhteisö asetti itselleen myös sosiaalisen päämäärän. Syntyi paljon käytetty käsite sosiaalinen Eurooppa.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, tunsimme vahvaa huolta sosiaali- ja terveyspalveluidemme luisumisesta pois omasta kansallisesta päätäntävallastamme. Arvioimme, että oma asumispohjainen hyvinvointimallimme on parempi kuin muun Euroopan unionin perheen ja kirkon tukeen tai mahdollisimman vähäiseen puuttumiseen ja yksilön omaan vastuuseen perustuvat järjestelmät. Näin jälkikäteen tarkastellen arvio oli oikea. Kaikista EU-maista pohjoismaista hyvinvointijärjestelmää toteuttavat jäsenmaat ovat parhaiten onnistuneet saavuttamaan Lissabonin strategian kaikki tavoitteet, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäksi myös tuottavuuden ja työllisyyden kasvutavoitteet.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionille se ei kuitenkaan riittänyt. Kun Lissabonin strategiaa vuonna 2005 päätettiin uudistaa, sosiaalinen ulottuvuus erotettiin strategiasta erilliseksi projektiksi. Siitä tuli ihan oikea savolainen projekti: aloittamista vaille valmis. Voimistuvan uusliberalismin huumassa unohdettiin tietoisesti tavoite sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisestä. Näin kävi myös Suomessa ja täällä eduskunnassa, jossa strategian uudistaminen Vanhasen ykköshallituksen toimesta ajettiin läpi ja kutakuinkin läpihuutojuttuna.

Tämä ajattelun logiikka on helppo ymmärtää. Euroopan unioni uhkasi hävitä taloudellisen kilpailun USA:lle ja Kiinalle. Tällöin ainoa vaihtoehto oli kaikin tavoin parantaa Euroopan unionin kilpailukykyä. Niinpä sosiaalinen Eurooppa alistettiin taloudelle, sen kasvulle ja kilpailukyvylle. Seuraavaksi ilman talouskriisiä tämä logiikka olisi edennyt niin, että kun USA:n talous toimii tehokkaammin, niin sen sosiaaliturvajärjestelmänkin täytyy olla omaamme tehokkaampi. Ottakaamme siis siitä oppia. Ja jos häviäisimme taloudellisen kilpailun, ei meillä ole varaa hyvinvointivaltioonkaan. Tämähän oli tuttua puhetta myös täällä koti-Suomessa ja tässäkin salissa vielä reilu vuosi sitten.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina tämmöinen puhe on sattuneesta syystä kaikunut vaimentuneena. Ei tämä talouden ja virkamiehistön valtaeliitin logiikka ole kuitenkaan minnekään hävinnyt. Se on vain siirtynyt taustalle odottamaan otollisempaa aikaa. Meidän suomalaisen hyvinvointimallin puolustajien on löydettävä uskottavat vastaukset tämän rautaisen logiikan haasteisiin. Ellemme siihen kykene, olemme vaarassa menettää poliittisen uskottavuutemme eurooppalaisten ihmisten silmissä ja mielissä, ja mikä vielä pahempaa, ihmiset menettävät uskonsa siihen, että poliittiset tai muut järjestelmät voivat ylipäätään mitään globalisoituvalle kapitalismille. Siihen meillä ei ole yksinkertaisesti varaa. Sosiaalista Eurooppaa ei saa alistaa talouden ja tuottavuuden aputyökaluksi, vaan siitä on kehitettävä hyvinvoivan ja tasa-arvoisen Euroopan kivijalka.

Arvoisa puhemies! Siinä työssä Suomen hallituksenkin soisi olevan mukana, ei vain sanoissa vaan myös teoissa. Siitä mukanaolosta tästä selonteosta löytyy valitettavan vähän merkkejä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan ed. Lapintien hyviä ehdotuksia lausumiksi.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Selonteossa korostetaan EU-jäsenyyden merkitystä Suomen ja suomalaisten menestymiselle yhä rajattomammaksi muuttuvassa maailmassa. Erityisen tärkeänä selonteossa pidetään EU-jäsenyyttä turvallisuuden ja vakauden lisääjänä Suomen toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten ennustettavuuden parantamiseksi. Esimerkkeinä mainitaan energiaturvallisuus ja taloudellinen vakaus nyt finanssikriisin oloissa.

Suomi on aivan oikein valinnut toimintalinjakseen EU:ssa aktiivisen osallistumisen EU:n toimintaan niillä alueilla, joissa tärkeitä ratkaisuja tehdään. Selonteon keskeinen tahtotila liittyy unionin toimielinten, toimintatapojen ja lainsäädännön kehittämiseen suurempaan avoimuuteen, läheisyysperiaatteeseen ja toiminnan tehokkuuteen. Näissä edellä mainitsemissani asioissa työtä todella riittää, sillä juuri niiden puute aiheuttaa eniten kansalaisten EU-vastaisuutta.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko käsittelee EU-politiikkaa varsin yleisellä tasolla, ja valtioneuvosto sanookin sen olevan keskustelun avaus. Selonteossa ei puhuta suomalaisen tai eurooppalaisen työvoiman terveydestä ja hyvinvoinnista, jaksamisesta, työuran pituudesta, työympäristön laadusta tai muista työelämäkysymyksistä. Kuitenkin on todettava, että työterveyden ja työturvallisuuden edistämiseksi EU-yhteistyö on laajaa ja monipuolista. Yhteistyötä harjoitetaan kolmikantaisesti, ja Suomi on toiminnassa aktiivinen. EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategia asettaa toiminnalle haastavia tavoitteita ja lähtee siitä, että jäsenvaltiot toimivat määrätietoisesti tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos tämä selonteko on avaus, niin kysynkin, miten tätä hyvin tärkeää keskustelua jatketaan?

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana alkoholipolitiikasta. Tähän selontekoon ei sisälly linjauksia suomalaisen alkoholin vähittäismyyntimonopolin tulevaisuudesta tai ylipäänsä pohjoismaisen kansanterveysperusteisen alkoholipolitiikan yhteensovittamisesta eurooppalaisen maatalouspolitiikasta lähtevän alkoholipolitiikan kanssa. Suomen kannalta olisi tärkeää tuoda linjaukset paitsi monopolin myös alkoholiverotuksen osalta. Selonteossahan muuten tuodaan esiin muun muassa rahapelien yksinoikeusjärjestelmän välttämättömyys haittojen torjumiseksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan olisi hyvin perusteltua, että valtioneuvosto valmistelisi erillisen selonteon siitä, miten Euroopan yhdentymisen sosiaalista ulottuvuutta tulisi pitkällä aikavälillä vahvistaa ja miten talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen yhteensovittamista unionissa tulisi edistää. Tällaiseen keskusteluun olisi tarvetta Lissabonin sopimuksen kohtalon varmistuttua ja uuden komission sekä uuden parlamentin työn käynnistyttyä 13. heinäkuuta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen EU-selonteossa esittämät tavoitteet merkitsevät todella suurta muutosta Suomen linjaan unionin perusluonteen osalta. Vielä vuoden 2001 tulevaisuusselonteossa torjuttiin federalismi ja lähdettiin siitä, että Euroopan unionia kehitetään jatkossakin itsenäisten jäsenvaltioiden ja Euroopan kansojen tiiviinä yhteisönä. Tässä uusimmassa selonteossa sen sijaan halutaan siirtää yhä useampia tehtäviä Euroopan unionille ja kehittää siitä 2020-luvulle tultaessa "Globaali johtaja" — suora lainaus selonteosta — joka harjoittaa myös lähialueillamme, jälleen sitaatti, "määrätietoista politiikkaa, johtajuutta". Sehän tarkoittaa sitä, että ilmeisesti Venäjä-suhteemme siirretään Euroopan unionin, globaalin johtajan, hoidettaviksi, jota en kyllä kannata lainkaan.

Toinen havainto tästä selonteosta on, että se luo EU:sta kiiltokuvamaisen analyysin. Se vaikenee hyvin olennaisista asioista ilmeisen tarkoituksella, kuten Euroopan unionin suurten jäsenmaiden vallasta, mikä ilmiö viime aikoina on esiintynyt hyvin vahvana EU:n suurten jäsenmaiden kokoonnuttua varsin usein keskenään määrittelemään EU:n toimet talouskriisin osalta ja sitten tuomaan vasta ne koko unionin käsittelyyn. On myös niin, että protektionismi on kasvussa EU-jäsenmaissa, samoin nationalismi. Näistä vaietaan kokonaan. Vaietaan myöskin uusliberalismista, joka on vasemmiston kannalta se suuri ongelma EU:n politiikan osalta. Se on luotu suurten yhtiöitten ja yritysten tarpeisiin sisämarkkinoiden laajentamiseksi ja se on se päälinjaus siinä. Mitä se tarkoittaa? Kilpailuttamista, matalampia veroja yrityksille, verokilpailua jne. Eräs esimerkki, mitä tällainen uusliberalistinen politiikka tuo Suomelle, on vaikkapa uusin postidirektiivi, joka tullaan panemaan Suomessa voimaan niin kuin nämä EU-päätökset pitää panna voimaan aikanaan lain muodossa. Se tarkoittaa, että Itella tulee menettämään kilpailutuksen seurauksena nyt parhaiten tuottavimmat, taloudellisesti tuottavimmat alueensa kermankuorijoille. Ja maaseudulla, kun postinjakoa pitää kuitenkin jatkaa, niin valtion pitää tulla maksumieheksi nykyisen postitoimintatason säilyttämiseksi vähintään 100 miljoonalla eurolla vuosittain — budjettirahaa varmaankin.

Tälle kiiltokuva-EU:lle halutaan selonteossa siirtää yhä uusia tehtäviä aina talouspolitiikkaa myöten, joka on jo hyvin strateginen tavoite. Myös sosiaaliturvaa halutaan yhtenäistää. Siinä ollaan jo ihan perimmäisissä asioissa. Eräs esimerkki halusta luoda sitä suurta ja mahtavaa on se, että ehdotetaan Euroopan laajuista sähköverkkoa ikään kuin se jotain hyvää Suomelle toisi. Sehän lisäisi jättimonopolien tuottoja sähköalalla valtavasti ja nostaisi sähkön hintaa entisestään meillä Suomessa. Pohjoismainen sähköpörssi jo näyttää, mihin tällainen monopolien kaudella tapahtuva yhtenäistäminen esimerkiksi sähköverkkojen osalta johtaa.

Seuraava havainto on, että Vanhasen hallitus hakee valtakirjaa jatkaa valtavirtapolitiikkaansa EU-politiikan ydinosalta ja sehän on tarkoittanut, että sopeudutaan niihin päätöksiin ja EU:n valtavirtaan, jonka itse asiassa ja tosiasiassa EU:n suuret jäsenmaat ovat määritelleet ja sitä sitten kannatetaan. Sitten Suomessa puolustaudutaan kritiikkiä vastaan sanomalla, että parempaan ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuuksia. Valtavirtapolitiikan mukaisesti Vanhasen hallitus luopui Lissabonin sopimuksen neuvottelujen loppuvaiheessa tavoittelemasta meille erittäin tärkeää pysyvää komissaaria, siitä luovuttiin. Irlanti sanoi kansanäänestyksessä ei Lissabonin sopimukselle ja Irlannille tehdyllä myönnytyksellä komissaari palaa kaikille jäsenmaille, myös Suomelle. Ei sitä saatu valtavirtapolitiikalla, myöntymällä kaikkeen, vaan sillä, että Irlanti sanoi ei. Suomenkin pitää uskaltaa se eikin sanoa silloin, kun kansallinen etu sitä vaatii. Tämä on tietenkin Suomen EU-politiikan peruskysymys, minkälaista politiikkaa harjoitetaan. EU:han on realiteetti. Nyt annetaan paljon periksi, kun valtavirrassa halutaan olla, mutta ei ole valmiutta sanoa ei.

Lopuksi totean, että eräs hyvin vahva keino Suomelle olisi mennä Irlannin tapaan kansanäänestyksiin. Tutkija Tiia Lehtonen tulee juuri tarkastetussa väitöskirjassaan siihen johtopäätökseen, että kun Irlannilla on valmius käyttää kansanäänestyksiä, niin se vaikuttaa siten, että se vahvistaa Irlannin asemaa keskeisimmistä asioista EU:ssa neuvoteltaessa. Suomen pitää ottaa mallia sieltä ja hakea kansanäänestyksestä sekä lisää hyväksyttävyyttä EU:lle, kansalaiskeskustelua, mutta myöskin voimaa itselleen, mutta silloin pitää olla myöskin kanttia.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän Suomen jäsenyyden aikana, erityisesti nyt viime aikoina, vahva EU on todistanut tarpeellisuutensa liittyen esimerkiksi tähän taloudelliseen kriisiin, mitä tällä hetkellä maailmassa eletään. Se on esimerkiksi Suomelle tarjonnut toimintaympäristön vakautta. On todellinen onni, että me olemme olleet yhteisessä valuutassa mukana ja se on myöskin tarjonnut alhaista korkotasoa verrattuna moniin muihin. Se on kuitenkin ihan käytännön asioita ihmisten kannalta silloin, kun puhutaan niistä, jotka ovat velkaa ottaneet tai pelkäävät, että rahan arvo menee. Toisaalta se on aika hyvin tai oikeastaan erittäin hyvin onnistunut estämään protektionismin kasvua Euroopan sisällä. On ollut paljon sanottavaa siitä, että nämä toimenpiteet taantuman estämiseksi tai muuttamiseksi uudeksi nousuksi ovat sellaisia, että siihen ei protektionismi kuulu. Toisaalta toimet myöskin pankkijärjestelmän vakauttamiseksi ovat olleet hyvä alku ainakin ja on nähty myöskin selvä koko eurooppalainen tarve konkreettisen valvontayhteistyön lisäämiseen pankkimaailman puolessa ja Eurooppa on myöskin vaikuttanut siihen hyvin voimakkaasti, että koko maailmassa nähdään nyt, että myöskin finanssipuolen valvontaa tarvitaan.

Täällä on hyvin paljon puhuttu siitä, että on ihmisten Eurooppa ja rahan Eurooppa. Meidän näkökantamme täällä kokoomuspuolella on se, että meillä on työn Eurooppa eli meillä on aitoja työpaikkoja. Kyllähän se on tosiasia, että hyvä toimintaympäristö antaa mahdollisuuden yrittäjyydelle, joka luo työtä. Työ luo taas toimeentuloa ja työ luo omalta puoleltaan hyvinvointia, joka antaa mahdollisuuden paremmalle sosiaaliturvalle ja paremmalle hyvinvointiyhteiskunnalle. Eli täällä veljet ja sisaret vasemmalta usein unohtavat, missä järjestyksessä asiat menevät, että mistä hyvinvointi sekä tehdään, että sitä myöskin käytetään. Ei ole olemassa vastakkainasettelua ihmisten Eurooppa ja rahan Eurooppa, vaan mieluummin se on työn Euroopan kautta.

Puhun oikeastaan ihan talouden näkökulmasta näistä esityksistä ja ehdotuksista, koska täällä on hyvin laajasti käyty lävitse sekä kinastelua, mutta myöskin analyyttisempaa tulkintaa koko Euroopan kehittämisestä. Jos ajatellaan ihan työn näkökulmasta, yrittämisen näkökulmasta, niin on muutamia selkeitä asioita, mitä täytyy konkreettisesti viedä eteenpäin. Totta kai yksi tärkeä kysymys on vapaa työn liikkuvuus, mutta myöskin siinä suhteessa työntekijöiden oikeudet, että ne ovat saman tyylisiä joka puolella Eurooppaa. Käytännön asioita ideoinnin, innovaatiojärjestelmän kautta on tietysti patenttijärjestelmän kehittäminen eurooppalaiselle tasolle. Ei voi olla sellaista tilannetta, että nykyään kestää kahdeksan vuotta, että jonkun patentin saa. Se on itse asiassa luovien ihmisten ideoiden väärinkäyttöä, mikäli asiat eivät toimi käytännössä.

Eurooppa on vahva yksikkö myöskin toimimaan tällaisten maailmanlaajuisten standardien puolesta, jolloin se luo meille parempaa kilpailukykyä, parempaa näkökulmaa sitten maailmanlaajuisesti, mikäli me olemme vahvoja toimijoita siinä, että meidän toimintatavat, standardit ovat myöskin maailmanlaajuisesti käytössä. Täytyy myöskin tulkita, mikä Suomessa usein tulkitaan, että ilmastopolitiikka Eurooppa-tasolla ei ole välttämättä taakka, vaan se on ennen kaikkea mahdollisuus. Jos me olemme tässä sopivasti etukenossa, niin me olemme itse asiassa myöskin monilla muilla sektoreilla sitten sellaisia, jotka luomme Eurooppaan lisää työtä.

On myöskin erittäin tärkeää miettiä, mistä työ syntyy. Se syntyy usein palveluista ja yksi tärkeä elementti on saada myöskin palveludirektiivi täytäntöön. Se on erittäin tärkeä elementti EU:n kilpailukyvyn näkökulmasta. Toisaalta EU:n rakennetukien pitäisi olla ehkä ehdollistettuja talouspolitiikkaan. Täytyy hoitaa taloutta muutenkin hyvin, niin silloin pystytään hoitamaan myöskin rakennepolitiikkaa. Tärkeintä on myöskin panostus ihan käytännönläheiseen ideointi- ja innovaatiopolitiikkaan, ei byrokraattisiin malleihin. Ja niin kun tässä on jo puhuttu, tärkeää on ennakkovaikuttaminen. Suomella on paljon ideoita. Annetaan niitä ideoita eurooppalaiseen käytäntöön, tehdään tehokkaasti sitä toimintaa paremman yhteiskunnan luomiseksi.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi ajattelin sanoa jotakin tästä mietinnön teon aikaisesta työskentelystä. Suuren valiokunnan jäsenenä olen päässyt työjaostossa myös tekstikeskusteluun mukaan, ja niinpä en tässä puheessani isosti mene asian yksityiskohtiin. Mutta työskentelystä on sanottava, että arvostan erityisesti puheenjohtaja Tuomiojan tapaa ottaa kaikki, myös pienemmät ryhmät, mukaan keskusteluun tasapuolisesti ja arvostaen, samoin kuin varapuheenjohtajienkin osalta toki on tapahtunut. Minusta se on suuren valiokunnan työssä ollut erittäin hieno piirre. Se tässä tulkoon nyt esille.

Toinen asia, jonka haluan tässä nostaa esille, on vastalauseeni. Siitä huolimatta, että olen kokenut saavani ääneni kuuluviin lauseenmuodostukseen, siellä on muutamia asiakohtia, joista on jätetty vastalause. Kristillisdemokraatit ovat tänään ed. Kari Kärkkäisen suulla niitä lausumia ehdottaneet, ja tässä kannatan ed. Kari Kärkkäisen ehdotusta vastalauseen 2 lausumien suuntaan. Siellä on kolme kohtaa, joihin kiinnitämme huomiota.

Uudet jäsenet. Perusteluissa kiinnitän huomion siihen, että nimenomaan Turkki ei itsekään tällä hetkellä osoita hirveästi kiinnostusta jäsenyyteen, ja siinä mielessä kannattaa kriittisyyttä tämän asian osalta pitää pinnassa.

Toinen näkökulma, jossa katsomme eri suuntaan kuin hallituksen selonteko, on maatalouden puolella. Siellä panostuksia kansallisen maatalouden hyvinvointiin on saatava huomattavasti enemmän näkyviin kuin tällä hetkellä.

Kolmas kohta on alue- ja rakennerahastot. Selkeästi meillä on nyt kokemusta pitkältä ajalta jo siitä, että kun raha kiertää Brysselin kautta, niin paikallinen kokemus puuttuu ja toisaalta rahankierron vauhti ja tehokkuus kärsivät siitä, kun päätökset eivät tapahdu täällä paikallisesti ja paikallistuntemus ei pääse siinä määrin esiin kuin on tarpeen. Tämän takia näistä kolmesta asiasta on omat lausumat ja vastalause.

Kolmas asia, joka tulee mietinnössä mielestäni erittäin hyvin esiin ja jonka haluan tässä vielä nostaa puheen päätteeksi esille, liittyy vaikuttamiseen. Ed. Kauppila nosti debatissa esiin sen, miten perjantaisin me istumme usein kuuntelemassa ministerin puuttuessa virkakuntaa, ja itsellänikin on jonkinlainen pukkikirjanpito suuressa valiokunnassa siitä, ketkä ministerit siellä viihtyvät ja ketkä mieluummin tekevät jotakin muuta. Mielestäni tiedonsiirto ministeriöistä eduskunnan suuntaan tarvitsee tehostamista. Toisaalta tänään täällä on esiin jo noussutkin asia, että tässä salissa puhuttaisiin EU-politiikasta ihan avoimesti ja vapaasti, laajasti, ei niin, että se on kohdistettu johonkin erilliseen selontekoon, kuten täällä on nyt viime vuosien aikana tapahtunut. Sitä keskustelua tulee tehostaa, ja sehän mietinnössä nostetaankin esiin.

Kolmas näkökulma. Jotta päästään vaikuttavaan päätöksentekoon, kuten mietinnössä myös tulee hyvin esille, tarvitaan ennakointi. Suomalaisittain on erittäin tärkeää, että me pystyisimme eri tasoilla ennakoimaan. Täällä on tänään paljon puhuttu mepeistä ja meppien yhteistyöstä ja siitä, keitä meppi edustaa, mutta myös Suomen kannan ennakoinnissa vientituotteena Brysseliin meidän tulisi olla tehokkaampia. Palautetta tulee Euroopan suunnasta, että esimerkiksi suomalaiset vaikuttajat matkustavat iltakoneessa kotiin eivätkä osallistu sinne, missä todellisuudessa keskustellaan. Tällaisia asioita on pohdittava, onko näissä jotakin perää ja mitä voidaan tehdä. Tässä on terästämisen paikka.

Arvoisa puhemies! Toistan vielä kannatukseni ed. Kari Kärkkäisen ehdotuksiin.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Palm toi esille suuren valiokunnan sisäistä työskentelyä ja paheksui sitä, että osa ministereistä ei osallistu näihin välttämättömiin tiedonantotilaisuuksiin. Mutta kyllä on syytä mennä itseemme meillä suuren valiokunnan jäsenilläkin, ja myös minulla on syytä mennä itseeni, koska kun kello lähestyy puoli kolmea, niin sali alkaa tyhjetä, olipa ministereitä tai ei. Se johtuu siitä aikataulusta, mikä suuren valiokunnan kokouksella pakosti tässä eduskunnan työrytmissä on. Elikkä kyllä jossakin vaiheessa kansanedustajankin pitää päästä kotiin. On vain muutamia sellaisia tilaisuuksia, että olen kyllä ihan tietoisesti sitten siirtänyt omaa kotiinpaluutani myöhemmäksi. Mutta ei pelkästään kannata ministereitä syytellä, että virkamiehet tulevat ja selostavat, kyllä meissäkin on oma vikamme.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä pidän varsin perusteltuna sitä, että eduskunnan jäsenet odottavat, että ministeri on suuressa valiokunnassa vähintäänkin silloin paikalla, jos ministeri edustaa Suomea sitten siinä vastaavassa kokouksessa. Joskus on ollut niitä tilanteita, että on kysymys jostakin epävirallisesta kokouksesta, johon mennään jo — nyt minulla pätkii, mikä se on se virkamies, korkeimman virkamiehen taholta — valtiosihteerin tasolta, ja silloin on ihan ymmärrettävää, että ministeri ei ole paikalla, mutta silloin, jos ministeri edustaa maata kokouksessa, niin olisi kyllä vähintäänkin hienoa, että hän on myös suuressa valiokunnassa.

Toinen asia, johon ed. Ukkola kiinnitti huomiota, on tämä, että välillä hävettää istua siellä, kun ei ole kuin muutama edustaja enää puoli neljän aikaan jäljellä. Se on ihan totta.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ajankohta kaiken kaikkiaan tälle selonteolle on monella tavalla erittäin hyvä ja varmasti otollinenkin. EU ja maailma painivat, kuten kaikki tiedämme, ankaran talouskriisin keskellä, unioni ja yleensäkin olosuhteet ovat merkittävästi muuttuneet Suomen EU:hun liittymisen jälkeen ja totta kai edessä on myös parlamenttivaalit tässä vajaan kahden viikon kuluttua.

Pidän erityisen myönteisenä sitä, että hallitus haluaa Suomen vaikuttavan entistä aktiivisemmin ja tavoitteellisemmin EU:n päätöksentekoon. Selonteko korostaa aivan oikein sitä, että kansallinen yhtenäisyys tulee säilyttää Suomen EU-politiikassa äärimmäisen vahvana. Ilman vahvaa yhtenäisyyttä pieni maa ei voi saada tavoitteitaan lävitse. Tarvittaessa Suomen tuleekin erittäin määrätietoisesti puolustaa omia kansallisia tavoitteitaan EU-politiikan päätöksenteossa. Tämänkin vuoksi meidän on syytä panna merkille suuren valiokunnan asiantuntijakuulemiseen pohjautuva näkemys siitä, että Suomen EU-vaikuttamisessa on kehittämisen varaa alkaen muun muassa meppiemme hyödyntämisestä.

Arvoisa puhemies! EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa pitää jatkaa ja kehittää tavalla, jossa huomioidaan Suomen pitkät etäisyydet, harva asutus ja pohjoisista olosuhteista johtuvat erityisolosuhteet. Olosuhdehaitat on siis huomioitava jatkossakin EU:n alue- ja rakennepolitiikan painopisteinä, mutta samalla on vastattava myös uusiin haasteisiin kuten jyrkästi heikentyvään väestökehitykseen.

Selonteossa esitetään EU-rahoituskauden sopimista viideksi vuodeksi. On kuitenkin todellinen vaara siihen, että tällainen muutos käytännössä heikentäisi varojen tehokasta käyttöä ja ohjelmien tasaista toteuttamista. Eli tähän esitettyyn muutokseen on syytä suhtautua todella varauksellisesti. Aivan välttämätöntä on myös yksinkertaistaa alue- ja rakennepolitiikan sisältöä ja hallintoa EU-koneistossa, mutta vahvasti myös Suomessa. Onhan tosiasia, että olemme itse tehneet niin alue- ja rakennepolitiikan kuin myös maatalouspolitiikan hallinnoinnin itsellemme tavattoman vaikeaksi ja monimutkaiseksi.

Selonteossa on otettu vahvasti kantaa aivan oikein myös EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, ja vaikka huomenna nyt maatalouspolitiikkaa ja maaseutupolitiikkaa käsitellään erikseen, niin muutama huomio tästä.

Ensinnäkin on todettava, että suuri valiokunta mietinnössään, selonteko ja maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan ovat käsitelleet maatalouspolitiikkaa ja sen tavoitteita erittäin ansiokkaasti. On helppo yhtyä siihen tavoitteeseen, että Suomen maataloudelle tulee ensinnäkin taata tuotantoedellytykset sen kaikilla tuotannon aloilla ja kaikilla tuotantoalueilla. Selonteko asettaa tavoitteeksi muun muassa yhtenäisen, hallinnollisesti yksinkertaisemman maatalouspolitiikan, joka tarkoittaisi yhtenäistä maatalouspolitiikkaa ja maatalouspolitiikan tukialuetta koko maahan. Eli käytännössä yhtenäinen tukialue selonteon mukaan merkitsisi artiklan 142 mukaista järjestelmää koko maahan. Tavoite on kannatettava, mutta se edellyttää sitä, että tukitasojen tulee nousta luonnonolosuhteita vastaavasti pohjoiseen ja itään mentäessä. Suuri valiokunta toteaa ja korostaa tämän osalta erittäin viisaasti, että 142 artikla on unionin primäärioikeutta, jonka antamasta oikeusvarmuudesta Suomen ei tulisi luopua ilman vastaavia takeita korvaavan järjestelmän pysyvyydestä. Itse lähden siitä, että tuon lauseen sanat "ei tulisi" tulee muuttaa sanoiksi "ei tule", eli tämä varmuus täytyy ensinnäkin todella varmistaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä EU-selonteon palautekeskustelussa haluaisin oikeastaan keskittyä yhteen asiaan, ja se koskee Suomen vaikuttamismahdollisuuksia EU:ssa kokonaisuutena. Lainaan siinä meidän asiantuntijatekstejämme, joita valiokunnan sisällä käsiteltiin, koska niitä aika vähän on täällä päästy edes lainaamaan.

Näin isoon asiaan kuin EU, jolla on näin pitkä historia 1940-luvun lopulta lähtien ja muuta, ei voi suhtautua minusta muuta kuin niin, että suhtautuu siihen niin kuin vesilasiin, joka on puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä. Minusta tämä lasi on puolillaan ja siinä on paljon positiivisia asioita, ja negatiiviset asiat täytyisi silloin nähdä vain osana tätä kokonaisuutta ja tehdä niihin ratkaisevia parannusehdotuksia, jos niitä painottaa niin kovasti. Siinä mielessä tämänpäiväinen keskustelu tässä salissa ei kyllä oikein hyvää kuvaa tietotaidosta ole aina antanut.

Siinä, miten Suomi on toiminut tässä vaikuttamisessaan, minua tavallaan viehätti se, että yliopistotasoiset tutkijat ovat selvittäneet näitä asioita jo. Toinen heistä on varatuomari, tutkija Anna Hyvärinen Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta ja Turun yliopistosta, ja lainaan häntä jonkun verran.

"Yleisemminkin EU-asioiden hoitamisessa olisi painotettava reaktiivisuuden sijasta proaktiivisuutta. Lähitulevaisuudessa on mietittävä, miten Suomi voisi entistä enemmän tehostaa vaikuttamista unionin tavoitteenasetteluun. Komission sääntelyideat eivät synny tyhjästä, vaan niiden takana voi olla vaikkapa parlamentin oma aloitemietintö, EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö tai jonkin jäsenvaltion tekemä aloite." Tutkimusaineiston valossa yliopiston tutkija siis sanoo näin.

Hän jatkaa: "- - näyttää siltä, että Suomi tekee vain harvoin aloitteita, joissa komissiolta pyydetään tietynlaista ehdotusta uudeksi EU-lainsäädännöksi. Pienen jäsenmaan aloitteellisuutta rajoittaa omalta osaltaan tietysti se, että uskottavan aloitteen tekeminen vaatii huomattavasti pohjatyötä. Selonteossa korostetaan, että Suomi on omaksunut EU:ssa rakentavan roolin."

Tutkija jatkaa: "Keräämäni tutkimusaineiston mukaan yleisesti ottaen pieni maa voi menestyä vain rakentamalla kompromisseja. Voidaan kuitenkin ajatella, että silloin, kun jokin EU-hanke on Suomen näkökulmasta erityisen ongelmallinen ja keskeinen, omista periaatteista ja prioriteeteista pidettäisiin kiinni nykyistä tiukemmin. Tarpeen tullen Suomen on uskallettava olla vaativa, ei yksinomaan joustava jäsenvaltio." Tämä on hänen kirjallista lausuntoaan suurelle valiokunnalle, ja vielä vähän myöhemmin on toinen lainaus häneltä: "- - tutkimusaineisto viittaa siihen, ettei valtiosihteerijärjestelmä juuri ole tuonut vahvistusta EU-asioiden hoitamiseen. Toisin on esimerkiksi Ruotsissa."

Olisin tätä asiaa, arvoisa puhemies, kysynyt meidän pääministeriltämme, miten tätä asiaa jatkossa korjataan, koska tämä on akateemisen tutkimuksen tulos, yksi erittäin selkeä esimerkki, missä voimme mennä aivan toisella lailla eteenpäin, jos haluamme.

Toinen tutkija, joka on tehnyt väitöskirjansa tästä, oli Ulkopoliittisesta instituutista valtiotieteiden tohtori Tiia Lehtonen, joka toteaa tämän: "Väitöstyöni tutkimustulosten ja haastatteluaineiston perusteella voidaan myös todeta, että neuvottelijoiden henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten sosiaaliset taidot, luottamusta ilmentävät persoonallisuuden piirteet, henkilökemiat ja karisma koettiin merkittäväksi erityisesti silloin, kun osallistujien määrä on rajallinen ja päätöksentekoareena suljettu (esimerkiksi Eurooppa-neuvosto, Coreper, HVK)."

Halusin, arvoisa puhemies, erityisesti tämän eduskunnan pöytäkirjoihin sen takia, että tässä on konkreettinen keino parantaa Suomen sinänsä ihan hyvää työtä Brysselissä ja EU:ssa, ja tähän liittyy myöskin minusta se kahden lautasen ongelma, josta täällä jonkun verran puhuttiin.

Koen aika omalaatuisena sen ja olen monessa paikassa yrittänyt puhua siitä, että ongelma nyt minun mielestäni ei ole niinkään perustuslaillinen vaan enemmän tietojen siirto. Jos siellä on kokous, johon Suomesta pääsee kaksi, niin parempi niin. Mutta minkä takia tietoja ei tule suurelle valiokunnalle näistä tilaisuuksista, jos presidentti edustaa Suomea jossain Eurooppa-neuvoston kokouksissa ja muissa? En tiedä, tuleeko niitä sitten Utvalle. Miksi ne eivät tule suurelle valiokunnalle, jolle lainsäädäntö velvoittaa ministereiden etukäteen kertovan kaiken sen, mitä he aikovat Brysselissä ehdottaa ja jälkikäteen myöskin raportoivan? Tämä ei tunnu edes julkisuuttakaan kiinnostavan, mutta minua se kyllä kiinnostaa jatkuvasti ja toistuen.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! EU-selonteossa Suomen painopisteet on listattu tahtotiloiksi. Nämä tahtotilatavoitteet ovat mielestäni useimmissa kohdissa ihan kannatettavia, mutta jäävät valitettavasti puolitiehen. Pelkät tahtotilat nimittäin eivät riitä, tarvitaan myös selkeä näkemys siitä, miten näihin tavoitteisiin päästään. Kehittämisen näköala puuttuu, kuten Eurooppa-asiantuntija Esko Antola on todennut.

Mielestäni selonteon suuri puute on myös se, että siinä on unohdettu sosiaalinen Eurooppa, tasa-arvon Eurooppa sekä työn ja ihmisten Eurooppa. Sosiaalinen Eurooppa on kuitattu selonteossa vain yhdellä kappaleella tilanteessa, jossa muu Eurooppa keskustelee aktiivisesti sosiaalisen Euroopan kysymyksistä, kuten kattavammasta sosiaaliturvasta. Suomen näkökulmana voisi olla sosiaalisen Euroopan luominen vahvistamalla pohjoismaista mallia Euroopan unionissa. Sosiaalisen Euroopan malli, joka korkeamman verotuksen vastapainoksi tarjoaa kattavamman sosiaaliturvan ja johtaa tasaisempiin tulo- ja varallisuuseroihin, on osoittautunut kestäväksi myös kriisiolosuhteissa. Sosiaalista Eurooppaa voisi painottaa myös nostamalla Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuskirjan keskiöön. Euroopan unioni ei voi olla vain sisämarkkinoiden unioni, sen on oltava myös kansalaisten unioni.

Selonteossa ajankohtaisen finanssikriisin käsittely on jäänyt vaatimattomaksi. Tähän suuri valiokuntakin mietinnössään viittaa. Mielestäni on osoittautunut välttämättömäksi, että finanssimarkkinoiden valvontaa tehostetaan ja niiden läpinäkyvyyttä lisätään. Vain näin voidaan estää uusien kriisien synty. Hyvin toimivat finanssimarkkinat ovat välttämättömät talouselämälle, mutta niiden on palveltava ensisijaisesti ihmisiä ja yrityksiä. Päätavoite ei voi olla lyhyen tähtäimen voittojen maksimointi.

Mielestäni Euroopan unionin pitäisi olla edelläkävijä uuden, toimivan ja tehokkaan finanssivalvonnan rakentamisessa. Valitettavasti komissio on ollut tässä asiassa kovin passiivinen. Suomen osaltaan pitää olla finanssimarkkinoiden valvonnan tehostamisessa aloitteellinen ja aktiivinen. Yhteistyötä toki tulee kehittää myös EU:n ulkopuolisten keskeisten finanssimarkkinoita valvovien tahojen kanssa.

Minulle on jäänyt myös se kuva, että komissio ei oikein tiedä, miten päälle kaatuvaa talouskriisiä pitäisi käsitellä. Vaarana on, että Euroopan unionin alueella on ensi vuoden alkupuolella 27 miljoonaa työtöntä ihmistä, jos Euroopan unionin alueella ei kyetä aktiivisiin toimiin työpaikkojen luomiseksi ja talouskasvun tukemiseksi.

On huomionarvoista, että keskeisten EU-maiden elvytystoimet ovat huomattavasti vaatimattomampia kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kiinan. Mielestäni en voikaan allekirjoittaa sitä suuren valiokunnan mietinnön tekstiä, jossa todetaan, että kriisi on osoittanut, että unioni kykenee toimimaan vaikeassa tilanteessa tehokkaasti ja yhtenäisesti. Se on toiminut ehkä jossain määrin yhtenäisesti, mutta teho on puuttunut.

Selonteosta puuttuu kokonaan myös harmaa talous ja korruptio, jonka ytimeen pureutuminen vaatii konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä. Talousrikollisuus aiheuttaa EU-alueellakin merkittäviä vahinkoja yhteiskunnalle ja yksityisille toimijoille. Tämän vuoksi on tärkeää, että talousrikollisuutta ja harmaata taloutta pyritään estämään ennakolta sisämarkkinoilla. Tarvitsemme myös EU:ssa ja Suomessa tehokkaita toimia veroparatiisien sulkemiseksi.

Selonteossa mielestäni aivan oikein korostetaan, että tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä innovaatiot ovat olennainen tekijä EU:n kilpailukyvyssä. Suomi on tästä hyvä esimerkki. Me valitsimme 1990-luvun alun laman jälkeen strategiaksi tuntuvan panostuksen tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä valinta aikanaan nopeutti Suomen selviytymistä lamasta. 3 prosentin tavoite bruttokansantuotteesta on kova monille EU-maille ainakin lyhyellä tähtäimellä. Euroopan unionin kilpailukyvyn kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että mahdollisimman moni maa siihen pääsee ja että EU onnistuu omassa tutkimus- ja innovaatiopolitiikassaan.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee turvallisuuspolitiikkaan, niin EU on Suomelle keskeinen viitekehys, kuten mietinnössäkin todetaan. EU on myös toiminnallaan näyttänyt, että sillä on parhaat edellytykset kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan, jossa yhdistyvät niin sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta kuin myös kehityspolitiikka ja humanitaarinen apu. Hyvät tulokset näkyvät muun muassa Kosovossa.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin jäsenyys on parantanut merkittävästi Suomen asemaa eurooppalaisessa yhteisössä, olemmehan osa unionin rakenteita ja päätöksentekoa. Aivan itsestäänselvää se ei kuitenkaan ole, vaan vaikutusmahdollisuutemme pienenä valtiona riippuvat paljon EU-politiikkamme aktiivisuudesta, omasta kyvystämme saada äänemme kuuluviin niin neuvostossa, komissiossa kuin parlamentissakin.

Vaikka EU:ssa on ensisijaisesti kysymys yhteisten asioiden edistämisestä, jokainen jäsenvaltio ajaa unionissa yhteisön päämäärien ohella myös omia kansallisia tavoitteitaan, ja tähän, arvoisa puhemies, myös Suomen tulisi entistä enemmän panostaa. Meidän tulee huolehtia siitä, että EU-tasolla tehtävät päätökset ovat Suomen etujen mukaisia.

Koska liikenne- ja viestintäsektoreiden asiakokonaisuudet ovat Suomen kilpailukyvylle erityisen tärkeitä, liikenne- ja viestintävaliokunta, oma valiokuntani, on halunnut lausunnossaan korostaa suomalaisen asiantuntemuksen turvaamista näillä toimialoilla. Syrjäinen sijaintimme luo meille sellaiset muista jäsenmaista poikkeavat olosuhteet, joissa kansallisten tarpeiden huomioiminen ja kansallisen edun ajaminen on kilpailukykymme kannalta äärimmäisen tärkeää.

Meillä on aivan lähiajoilta mediassakin esillä ollut esimerkki ikään kuin kompuroinnista tässä asiassa. Kansainvälisen merenkulkujärjestön Imon puitteissa tehty uusi laivaliikenteen polttoaineen rikkipitoisuutta koskeva määräys asettaa vuodesta 2015 alkaen Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin laivaliikenteelle muita merialueita tiukemman rikkipitoisuuden enimmäisrajan. Näillä säännöksillä meriliikenteen polttoainevaikutukset on tarkoitus saattaa lähemmäs muiden liikennemuotojen vaatimuksia. Tämä Imon päätös on Itämeren suojelun kannalta erinomainen, mutta Suomen elinkeinoelämälle on tiedossa iso lisälasku. Päätös uhkaa heikentää merkittävästi suomalaisten kuljetuksista riippuvaisten vienti- ja tuontipainotteisten toimialojen kilpailukykyä muihin Euroopan maihin nähden. Asia kuuluu EU:n toimivaltaan ja on siis läpäissyt EU:n päätöksentekoprosessin Suomen hyväksynnällä.

Hallitus on onneksi tiedostanut asian merkityksen, mikä tulee esille ministeri Vehviläisen vastauksessa kirjalliseen kysymykseeni. Suomelle epäedulliseen EU-tasolla tehtyyn päätökseen pyritään vaikuttamaan jälkikäteen, jotta kustannukset eivät toteutuisi pelätyssä laajuudessaan.

Hyvä puhemies! Kuten selonteossa todetaan, suomalainen asiantuntemus on taattava kaikissa EU:n toimielimissä ja kaikilla päätöksenteon tasoilla. Sen lisäksi, että on tärkeää, että kansalliset erityiskysymyksemme ja erityistarpeemme tulevat huomioiduiksi, meillä on myös tarjota arvokasta osaamista useilla sektoreilla.

Jotta edellä kuvaamani kaltaiset tilanteet tulevaisuudessa vältetään, Suomen on panostettava erityisesti varhaiseen vaikuttamiseen, vaikuttamiseen jo ennen kuin asiat ovat EU:n valmistelu- ja päätöksentekorattaissa. Tällöin myös eduskunnan on mahdollista käyttää entistä paremmin perustuslaillista oikeuttaan osallistua EU-asioiden valmisteluun.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! EU on Suomelle tärkeä, ja EU on Suomen ympäristölle tärkeä. EU:n kautta Suomen lainsäädäntöön tulee suuri määrä ympäristölainsäädäntöä. Erityisen ansiokasta EU:n ympäristöpolitiikassa on tuotelähtöinen osuus. EU:n tuotelähtöinen ympäristöpolitiikka on suorastaan nerokas, ja sitä pitää vahvistaa.

Ansiokas ja napakka EU-selonteko voisi sisältää vahvempaa näkemystä EU:n ympäristöpolitiikan instrumenteista. Sitä voitaisiin sitten viedä läpi täällä Suomessa, kun en usko, että suomalaisin voimin ilman EU:ta tällaista lainsäädäntöä syntyy.

EU tekee todella ensiarvoisen tärkeää työtä myös energiaturvallisuuden alalla. Suomen energiaturvallisuus on melko hyvällä tasolla. EU yhtenäistää energiaulkosuhteitaan ja hoitaa niitä yhdessä rintamassa, ja energiaverkot yhdistävät koko unionin tulevaisuudessa. Tämä on kyllä sellaista yhteistyötä, jota ilman Suomi olisi aika orpo, yksinäinen tekijä, jos emme olisi EU:ssa.

EU:n budjetista 40 prosenttia käytetään maatalouden alalla. Tulevaisuudessa EU:n maatalouspolitiikkaa on todella linjattava uudelleen. Tämä meno ei voi jatkua. Maatalouspolitiikka ei kyllä tullut vielä valmiiksi tällä selonteolla, eli keskustelu jatkuu.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan heti alkuun todeta, että selonteon kaksi lähtökohtaa ovat erittäin tarpeellisia. Ensinnäkin selonteko on tarpeellinen keskustelun avaaja EU-asioista. Todellista EU-keskustelua tarvitaan, ja minusta onkin hyvä tuo valiokunnan esitys siitä, että eduskunnan suuressakin salissa jatkossa tultaisiin keskustelemaan paljon enemmän EU:n asioista. Toinen lähtöoletus on myöskin hyvä, nimittäin unioniakin tarvitaan. EU on meille poliittinen vaikuttamiskanava, jossa me parhaiten voimme hoitaa suuria kriisejä ja isoja, yhteisiä asioita: ilmastoa, taloutta ja energia-asioita. Talouskriisi on osoittanut, että suomalaisten etu on myös se, että kuulumme yhteiseen rahaliittoon, jossa taloudellinen perustamme tulee paremmin turvatuksi.

Arvoisa puhemies! Hyvää tässä selonteossa ovat aika monetkin asiat, ja haluan käydä nyt niitä tässä läpi.

Ensinnäkin selonteko osoittaa halua tarkastella sitä, miten Suomi asemoi itsensä unionin politiikassa. Tämä asemointi on nyt minusta realistinen, ehkä kipeälläkin tavalla realistinen. Linjaamme nyt, että olemme ytimen sijasta niin sanotussa mainstreamissa, valtavirrassa. Olemme aktiivisia ja otamme aktiivisen roolin pienenä maana EU-maiden valtavirrassa. Tästä päästäänkin hyvin seuraavaan asiaan.

Nimittäin, kun me valtavirrassa toimimme, meidän vaikutuskanavamme ja -keinomme pitää olla erityisessä kunnossa. Hienoa onkin, että EU-vaikuttaminen on tässä selonteossa selkeässä tarkastelussa. Parlamentin poliittinen valta on lisääntynyt, ja vaikutuksen ja vaikuttamisen pitää jatkossa näkyä uudella tavalla. On myös tärkeää, että eduskunnan omaa toimintaa EU-asioihin vaikuttamisessa tehostetaan, ja kannatankin tuota valiokunnassamme tehtyä puhemiehistölle aiottua esitystä siitä, että EU-asioiden käsittelyä kehitetään täällä eduskunnan salissakin.

Lisäksi tarkastelun kohteena tässä EU-vaikuttamisessa pitäisi tietysti olla myös ministerien tekemiset. Niin kuin asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, valitettavasti edes suomalaiset ministerit eivät ole sitoutuneet tähän vaikuttamiseen niin suurella tasolla kuin me oletammekaan.

Minusta on siis hyvä, että valiokunta esittää nyt hyvin tiukan version valtioneuvostolle, jota se pyytää laatimaan eduskunnalle selkeän vaikuttamisstrategian ja esittämään siis ne muodot ja keinot, miten tämä vaikuttaminen jatkossa tapahtuu. Tämä tiukennus on minusta erittäin hyvä siksi, että nyt sitten saamme eduskunnan salissa käsitellä näitä todellisia vaikuttamiskeinoja.

Nimittäin selonteossa on selkeästi nyt kirjattu, niin kuin asiantuntijakuulemisessakin kävi ilmi, että näyttää siltä, että Suomen EU-vaikuttamisessa on selkeästi kehittämisen varaa. Ja asiantuntijakuulemisessa osoitettiin, että vaikuttamiskyky perustuu selkeästi myös henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, karismaan, sosiaalisiin taitoihin ja jopa kielitaitoon, ja nämä seikat saattavat vaikuttaa lopputulokseen luultuakin enemmän. Minusta nämä asiantuntijakuulemisessa esille nousseet seikat jo puoltavat sitä, että valtioneuvosto ottaa tämän nopealla aikataululla nyt käsittelyynsä. Aikaisemmassa esityksessähän valtioneuvoston selonteossa esitettiin, että perustettaisiin työryhmä näitä seikkoja arvioimaan.

Arvoisa puhemies! Muutakin merkittävää siellä on. Minusta tämä budjettikauden yhdenmukaistaminen parlamenttikauden pituuden kanssa on hyvä aloite, ja toivon, että sitä tullaan viemään jatkossakin läpi.

Mutta kyllä tässä selonteossa on myös paljon ihmeellistä niin sanotusta poliittisesta arvomaailmasta kertovaa, oikeistohallituksen arvomaailmasta kertovaa, sisäistä viestiä. Ensinnäkin niin valiokunnassa kuin käytävilläkin on kova halu ratkoa valtioelinten suhteita tässä selonteossa, joka minusta ei ole oikea paikka tällaisten asioiden käsittelyyn. Tämä asia kävi myös ilmi selkeästi näissä ryhmäpuheenvuoroissa, jotka edellä kuulimme.

Sitten yksi kaikkein merkittävin asia ainakin minulle henkilökohtaisesti on se, että sosiaalinen Eurooppa on kutistunut yhteen kappaleeseen, joka sekin sinne piti kovan taistelun tuloksena saada. Eli minusta se ei osoita hyvää selonteon menettelyä, jos tahtotilaa ei löydetä sosiaalisen Euroopan rakentamiseksi eikä kansalaisten Euroopan rakentamiseksi.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Täällä on käyty keskustelua EU:n vaikuttamisesta tämän selonteon pohjalta, ja ehkä vähälle huomiolle on jäänyt myöskin eduskunnan oman sisäisen vaikuttamisen kehittäminen. Tässä suhteessa myöskin suuren valiokunnan toimintaan liittyy varmasti kehittämistarpeita. Jos ajattelee sitä, että suuren valiokunnan työ muodostuu ministereitten tenttaamiseksi tai kysymysten esittämiseksi, niin se ei välttämättä ehkä vaikuttamisen osalta, prosessin osalta, ole vielä riittävää, vaan pitäisi olla myös mahdollisuus analysoida ja tehdä kokonaisuuksia koskevia linjauksia. Työ kuitenkin tapahtuu keskeisesti Euroopan unionissa ministerineuvoston kautta ja siellä kunkin ministerin ja Suomen hallituksen tahto ja paneutuminen ja asiantuntemus tulee sitten olemaan ratkaisevaa.

Tältä osin on ollut kyllä merkillepantavaa se, että kaikkien ministerien osalta — esimerkiksi valtiovarainministerihän jätti pari Ecofiniä väliin kesällä 2007, ihan ensimmäisiä — tämän tyyppinen toiminta ei tietenkään missään nimessä ole minimivaatimusten mukaista, vaan pitää olla vahvasti mukana, vaikka esityslistat eivät välttämättä aina joka ministerineuvostossa ole kovin tärkeitä. Tästähän käytiin julkistakin keskustelua, ja tilanne on osin parantunut.

Mutta kuitenkin katsoisin, että meillä on myöskin syytä keskustella, käydäänkö suuressa valiokunnassa riittävästi asioita läpi. Kun nyt vertaan edelliseen neljään vuoteen, kun sisäministerineuvostossa myös puheenjohtajuuskauden ajan olin, yhtään suurta valiokuntaa ei jäänyt väliin ministerinä. Silloin suurella valiokunnalla oli myöskin oikeus- ja sisäasiain työjaosto, jota taisi nykyinen ministeri Thors johtaa. En tiedä mistä johtuu, kun nyt ei ole haluttu vastaavaa jaostoa perustaa suureen valiokuntaan ministeri Thorsin ollessa oikeus- ja sisäasiainministerineuvostossa.

Sitten minä olen hyvin huolissani siitä, että meillä Suomen edustautuminen Eurooppa-neuvostossa on tullut tosiaan valtioelinten välisen väännön ilmentymänä tänään täällä esille. Pyrkimys siihen, että vain pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa, tuli kyllä edustajien Laukkanen ja Sasi linjalla vahvasti esille. Minusta suuren valiokunnan kannanotto tältä osin on liian voimakas ja sitä käytetään nyt ilmiselvästi nimenomaan presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti tärkeän lisäarvon poissulkemiseksi keskeisessä foorumissa, Eurooppa-neuvostossa. En ollut itse valtiovarainvaliokunnan virkamatkan takia ratkaisevassa käsittelyssä, mutta ilmaisin ennen lähtöäni kyllä kielteisen kannan tähän muotoiluun. Uskon, että hyvin vahvasti sosialidemokraattinen ryhmä pitää tätä painotusta virheellisenä.

EU:n laajentuessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että se vahvistaa kansalaisten näkökulmasta sisäistä turvallisuutta ja sen hyväksyttävyys on olemassa. Tältä osin esimerkiksi se tapa, jolla Romanian ja Bulgarian osalta päätetään päivämäärät ja sitten katsotaan kriteerit, on ehdottomasti väärin. Sillä tavalla unionin toimintakyky ja sen hyväksyttävyys kansalaisten keskuudessa eivät kyllä vahvistu. On erittäin tärkeätä nyt seuraavan etapin osalta todella varmistaa, että kriteerit ovat kohdallaan, oli sitten kyse Turkista tai muista. Unionin itsetarkoituksellinen laajeneminen ei voi olla perusteltua.

On erittäin ikävää, että muun muassa perussuomalaisten taholta on yksiselitteisesti leimattu Lissabonin sopimus ikään kuin suureksi katastrofiksi. Itse asiassa koko unionin ongelma on sen lainkäyttö. Lainvalvontaviranomaisilla ei ole ollut laajentumista vastaavaa toimintakykyä, ei ole ollut päätöksentekokykyä, ja jos ajattelee poliisiyhteistyötä, rajavalvontaa ja rajat ylittävän turvallisuuden varmistamista, joka on kansalaisille tärkeää, niin se ei ole ollut kunnossa. Itse muistan, että puoli vuotta etsittiin Europolille pääjohtajaa samaan aikaan, kun kansalaiset kokivat järjestäytyneen rikollisuuden ja rajat ylittävän rikollisuuden torjuntatarvetta, ja unionissa käytettiin ministerineuvostossa energiaa pääjohtajan valintaan. Eli tässä suhteessa on tärkeätä, että Lissabonin sopimus voidaan toteuttaa.

Itse pitäisin kyllä hyvin tärkeänä myöskin, että Suomi olisi yli vaalikausien ja yli hallituskausien voimakkaasti pitämässä myös perintöä hengissä ja Suomen vahvaa paneutumista. Nyt tuntuu, että meillä jatkuvuutta ei välttämättä ole varmistettu. Nyt puhun nimenomaan muun muassa rajat ylittävän rikollisuuden, terrorismin ja laittoman muuttoliikkeen torjunnasta ja Prümin sopimuksesta, jossa ministereiden Brax ja Thors aikoinaan eduskunnassa tätä uudistusta kohtaan ja Suomen mukaan lähtöä kohtaan kohdistama vastustus ilmeisesti on osasyynä siinä, että OSA-neuvostossa ei asiaa ole pidetty paljon esillä. Myöskään Suomen laajennetun yhteisvastuun aloitetta maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa ei ole pidetty ministerineuvostossa esillä. Tämä on vakava virhe, koska joulukuussa 2006 Eurooppa-neuvosto kirjasi meidän edellisen hallituksen sisäasiainagendan selkeästi. Myöskin rajat ylittävä pelastusmekanismi ja vastaavat rajat ylittävät toimintamallit kirjattiin. Niitten eteen ei ole nyt systemaattisesti sisäministeriössäkään tehty työtä. Tältä osin ehkä me voisimme eduskunnassakin enemmän seurata sitä, että tällainen vaalikausien rajat ylittävä linja, Suomen linja, varmistuu.

Surullinen jakso minusta on nimenomaan nyt Venäjään liittyen tämä puutullikysymys. Kesällä 2007, tasan kaksi vuotta sitten, käytiin ajankohtaiskeskustelu aloitteestamme metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisesta tässä salissa. Yksi vaatimus meillä oli se, että niin suuressa talouttamme ja hyvinvointiamme koskevassa asiassa kuin metsäteollisuuden toimintaedellytyksissä puutullien osalta ei voida jäädä seisomaan Brysselin eteiseen, vaan on suorat, välittömät yhteydet Moskovaan hoitamalla löydettävä ratkaisu tähän asiaan. Toki me tiedämme tähän liittyvät suuret paineet ja jännitteet, mutta esimerkiksi erityisesti koivukuidun osalta ratkaisun on löydyttävä. Minä totesin silloin tältä paikalta, että ellei pian näitä asioita oteta vakavasti, maa järisee kahden Imatran ja yhden Kemijärven edestä. Nyt on jo järissyt, ja pian järisee lisää.

Tässä suhteessa on erittäin tärkeätä, että kesäkuun alussa 3.6. pääministeri Putinin ja Suomen hallituksen neuvotteluissa voidaan ilman mitään välimuotoja tilapäisratkaisu tai 50 prosentin alennusteema sopia selkeästi välittömästä, pysyvästä, täydellisestä tullittomuudesta koivukuidun osalta, mikä on ainut mahdollisuus meidän koivun kilpailukykyä ajatellen eukalyptusta vastaan. Itse asiassa myös Venäjän vaneriteollisuuden ja heidän oman etunsa mukaista on ehdottomasti, että tämä ratkaisu nyt synnytetään.

Herra puhemies! Unionin arvoja kuvaa tietysti myöskin nimenomaan unionin toimintakyky tässä vakavassa taloudellisessa kriisissä. Minusta on ollut kyllä hyvä, että komissio jo viime joulukuussa edellytti pikaisia elvyttäviä toimenpiteitä, ja nyt näyttää siltä, että valtiovarainvaliokunnassa yli puoluerajojen tämä perusviesti ymmärretään, kun parhaillaan kehysmietintöä täällä selonteosta ollaan tekemässä. Mutta se, mistä olen huolissani, on, että nyt ollaan porvarihallituksen toimesta ajautumassa samanlaiseen päättämättömyyteen ja nimenomaan sosiaalisten erojen ja terveyserojen osalta vakavaan syrjäytymistilanteeseen ja sosiaalisen kriisin tilanteeseen kuin 1990-luvun alussa. Tällä minä tarkoitan sitä, että finanssikriisin, sosiaalisten vaikutusten kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseen ei ole työttömien perheiden ja tämän kriisin kohteeksi joutuneiden ihmisten osalta ryhdytty. Komissio esitti tätä jo joulukuussa. Jos ei sosialidemokraatteja haluta kuunnella, kuunneltaisiin nyt asiantuntijoita ja komissiota, joka näkee tässä asiassa nimenomaan sen hinnan, mikä tällä tulee olemaan koko unionin laajuudessa.

Työntekijöiden ja palkansaajien näkökulma on myöskin jäänyt liian vähälle. On ollut hyvä, että sitä on nyt tuotu täällä keskustelussa esille. Suomalaisen työntekijän irtisanominen on edelleen helpompaa kuin muualla irtisanominen. Se selkeästi näkyy meillä. Nyt erityisesti on kyllä tärkeätä, että me puhumme selkeän työlainsäädännön puolesta, sosiaalisen polkumyynnin estämisestä ja työn perusoikeuksien turvaamisesta Euroopassa. Totta kai panostamme myöskin uusien työpaikkojen luomiseen koulutuksella ja yhteiskunnan perusrakenteiden vahvistamisella. Finanssikriisin hallinta tulee olemaan tietysti myöskin koetinkivi, ja siinä uskon kyllä, että Eurooppa omalta osaltaan toimii myöskin pankkivalvonnan ja finanssivalvonnan tehostamiseksi. Tätä kapitalismin säätelemättömän järjestelmän laskua, mihin nyt miljoonat syyttömät joutuvat, ei voida katsoa ilman korjauksia.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun olen eri yhteyksissä kiinnittänyt huomiota eduskunnan työtapoihin ja erityisesti liittyen Euroopan unionin politiikkaan, niin haluan täältä täysistuntopaikalta myöskin ottaa saman asian esille. Me olemme korostaneet sitä, että eduskunta seuraa hyvin tarkasti unioniasioiden käsittelyä ja antaa valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti ohjeet hallitukselle, miten tulee toimia.

Olemme kuitenkin kesäloma-aikataulussa toisessa rytmissä kuin Euroopan unionin lähes kaikki muut jäsenmaat. Se tarkoittaa sitä, että kun Euroopan unioni, niin kuin kaikki muutkin organisaatiot, pyrkii puhdistamaan pöytää ennen kesälomia, siis heinäkuussa, ja tuottaa hyvin paljon tärkeitä asioita nimenomaan heinäkuun aikana, niin meillä eduskunta, vaikka periaatteessa suuri valiokunta tietysti kokoontuu ja voi kokoontua, on jo kesälomatunnelmissa. Valitettavasti kyllä asia on niin, että eduskunnan käsittelyn tarkkuus ja intensiteetti ei ole siinä kunnossa kuin heinäkuussa käsiteltävien asioiden osalta olisi tarpeen.

Olenkin sitä mieltä, että meidän tulisi eduskunnan työaikatauluja muuttaa sillä tavalla, että työtä jatkettaisiin juhannuksen jälkeen heinäkuun puolelle vähän aikaa. Samalla se merkitsisi sitä, että myöskin hallituksen työrytmiä pitäisi muuttaa niin, että töitä tehtäisiin täysipainoisesti heinäkuun loppupuolelle asti ja sitten pyhitettäisiin elokuun alkupuoli vähintäänkin lomakaudeksi, mikä tarkoittaisi sitä, että budjettikäsittely valtioneuvostossa ja sitä kautta myöskin puolueitten elimissä, eduskuntaryhmissä, lykättäisiin sinne elokuun loppupuolelle kokonaisuudessaan, kun nyt se aloitetaan elokuun alussa. Tämä olisi mielestäni tärkeää sen takia, että pystyisimme täysipainoisesti osallistumaan Eurooppa-politiikan käsittelyyn myöskin eduskunnassa ja valtioneuvoston piirissä ja sitten kuitenkin turvaamaan kesälomat niin ministereille kuin kansanedustajille riittävän hyvin.

Arvoisa puhemies! Varsinaisena asiana liittyen selonteon sisältöön haluan kiinnittää huomiota maatalouspolitiikan pitkän aikavälin linjauksiin. On aivan selvää, että Euroopan yhteisön yhteinen maatalouspolitiikka on perusteiltaan edelleenkin siinä samassa asennossa, se on perusteiltaan sellaista, millaiseksi se luotiin kuuden Keski-Euroopan maan tarpeita varten. Nyt, kun unioni on laajentunut monta kertaa sen jälkeen, niin Euroopan on pakko todeta, että unionin maatalouspolitiikka ei riittävästi ota huomioon niitä hyvin erilaisia olosuhteita, mitä laajenemisen myötä Euroopassa on.

Suomen kannalta aivan keskeistä jatkoa ajatellen on se, että yhteisen maatalouspolitiikan puitteisiin voitaisiin luoda toimiva luonnonhaittakorvausjärjestelmä. Tänä päivänähän korkeimman luonnonhaittakorvaustason piirissä on muun muassa Luxemburgin alue, josta kaikki tiedämme, että esimerkiksi Etelä-Suomen alue on kuitenkin luonnonolosuhteiltaan paljon heikompaa tuotantoaluetta. Pitäisi siis luoda järjestelmä, joka aidosti ja tasapuolisesti ottaa huomioon ne merkittävät erot, mitä luonnonolosuhteissa ja sitä kautta tuotantokustannuksissa on niin pohjoisilla alueilla, vuoristoalueilla kuin sitten myöskin Etelä-Euroopan hyvin kuivilla ja karuilla alueilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tätä politiikan osa-aluetta uudistetaan, niin me löydämme kumppanit ei niinkään Keski-Euroopasta eikä puolueryhmistä, vaan kumppanit Suomi löytää eteläisistä jäsenmaista, vuoristoisista jäsenmaista. Samanlaisia pohjoisia olosuhteita (Puhemies: 5 minuuttia!) ei millään muulla maalla ole olemassa.

Tässä suhteessa voin mielihyvällä todeta, että maatalouspolitiikkaa koskevan uudistuksen tavoite on selkeästi kirjattu suuren valiokunnan mietintöön. Suomessa ministeriö on myöskin aivan viime viikolla julkaissut tällaisen pienen kirjasen The Cap After 2013, joka on toimitettu komissiolle ja jossa hyvin selkeästi määritellään Suomen tavoitteet cap-uudistukseen vuoden 2013 jälkeen. Tässä yhteydessä voidaan sitten tehdä ne perustavaa laatua olevat korjaukset, joita tarvitaan. Se ei tule olemaan helppoa, mutta ponnisteluja on suoritettava niin, että nämä tarvittavat muutokset saataisiin.

Myös ympäristökysymysten osalta tämä on tärkeä ennakkoehto. Täällä on puhuttu Itämeren alueen tilanteesta, Itämeren suojelusta. Emme voi riittävän perusteellisesti uudistaa suomalaistakaan maatalouden ympäristötukijärjestelmää, ellei tätä luonnonhaittakorvausjärjestelmää ensin pystytä uudistamaan. Nyt on ollut meidän ympäristötukijärjestelmämme yksi tavoite, että sillä tuetaan maatalouden harjoittamisen yleisiä edellytyksiä, koska jos maatalous loppuisi kokonaan, niin kuin ilman ympäristötukijärjestelmää voisi käydä merkittävästi, niin tietenkin sillä olisi kielteisiä ympäristövaikutuksia. Eli tämä yleinen, kaikille tiloille tuleva tuki tiettyjen perusehtojen täyttyessä on tällä tavalla hyvin perusteltu.

Mutta jos meillä olisi vastaava tukijärjestelmä luonnonhaittakorvauksen puolella, jolla voitaisiin hoitaa tämä yleinen tukitaso-ongelma, voisimme ympäristötuen kohdistaa täysin ja yksinomaan näihin kaikkein ongelmallisimpiin kohtiin. Tiedämmehän aika hyvin, että 80 prosenttia ravinnekuormituksesta tulee ehkä pariltakymmeneltä prosentilta peltoalaa. Kun tällä tavalla voisimme toimia, niin tämä ympäristötavoite tulisi paremmin täytetyksi niillä resursseilla, mitkä ovat käytettävissä. Mutta koko tämä maatalouspolitiikan uudistus on ehtona sille, että voimme tässä suhteessa toimia myöskin ympäristön kannalta tarkoituksenmukaisemmalla ja paremmalla tavalla.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluaisin korjata ed. Kiljusen, siis Kimmo Kiljusen, uskomuksen siitä, että tämä työaikadirektiivi jollakin tavalla vaarantaisi liikennettä. Näinhän se asia ei ole, vaan tällä yksityisyrittäjällä, kuljettajalla, on kyllä ajoaika. Mutta jos hän sitten ajoajan päätyttyä haluaa pestä autonsa tai täyttää joitakin papereita, niin hän ei saisi sitä tehdä, jos tätä työaikadirektiiviä tällä tavalla ankarasti tulkittaisiin.

Myös lääkäreiden kohdalla meillä on semmoisia erikoisaloja, joissa päivystetään niin sanottuna varallaolijana, ja se tarkoittaa sitä, että ollaan työpaikalla, jolloin saadaan virkaehtosopimuksen mukainen korvaus siitä, mutta ei olla aktiivityössä. Nyt, jos tämä rajoitettaisiin tällä työaikadirektiivillä, niin me tarvitsisimme ainakin 200 uutta lääkäriä näille erikoisaloille niin kuin esimerkiksi elinsiirrot, joilla on hyvin vähän osaajia.

Eli siis tämän työaikadirektiivin ei pitäisi olla kokonaan tämän kansallisen määräysvallan yläpuolella, mutta sitä nyt väkisin tungetaan myöskin meille. Se on paha juttu, jos se tulee meillä voimaan.

Tämä selontekohan määrittelee Suomen peruslinjaukset ja edistää laaja-alaisesti keskustelua EU-politiikastamme. Suuren valiokunnan mietinnössä taas menemme erikoisvaliokunnan lausuntojenkin mukaisesti vähän tarkempiin sovellutuksiin ja pyrimme aktiivisesti antamaan ohjeita, millä tavalla Suomen tulisi käyttäytyä EU:n jäsenenä. EU:han on parhaimmillaan antaessaan kansalaisillemme turvaa, ratkaistessaan ympäristökysymyksiä ja ilmasto- ja energiapolitiikassa sekä tietenkin sisämarkkinoissa. Tuotestandardithan ovat meille kaikille tuttuja. Ennenhän esimerkiksi pistorasiat olivat kaikki erilaisia eri Euroopan maissa, ja nyt onneksi ne ovat samanlaisia. Voimme ottaa omat sähkölaitteet mukaamme. Voimme myös liikkua, matkustella ja opiskella vapaasti kaikissa EU-maissa.

EU nähdään myös liiallisiin yksityiskohtiin puuttuvana. Tarpeettomasta säätelystä kertoi komissaari Olli Rehn meille suuressa valiokunnassa kertoen esimerkiksi mansikkadirektiivistä, kirsikkadirektiivistä, kieroista kurkuista jne. Eli näitä tällaisia turhia direktiivejä ei komission pitäisi meille antaa. Kuitenkaan esimerkiksi alkoholipolitiikassa ei ole yhtään päästy eteenpäin, vaikka Suomen kannalta olisi erittäin hyvä, jos olisi yhtenäinen alkoholiverotus koko EU-alueella, jolloin me välttyisimme tästä alkoholituonnista, joka nyt on erittäin vilkasta Virosta nimenomaan.

Suuri valiokunta lausui myös, että Eurooppa-neuvoston istunnossa Suomea edustaisi pääministeri, ja se on kokoomuksen kanta, kuten moneen kertaan on sanottu, samoin kuin keskustan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta lausuu toiveenaan, että sosiaali- ja terveyspolitiikka pidettäisiin kansallisessa päätösvallassa, tämä sen vuoksi, että pohjoismainen asumisperusteinen ja veroperusteinen terveydenhoito on huomattavasti poikkeava työperusteisesta sosiaaliturvasta, joka on siis vallassa Keski- ja Etelä-Euroopassa. On aivan luonnollista, että saksalaiset, hollantilaiset ja belgialaiset liikkuvat rajojen yli, mutta heillähän onkin yksityiset vakuutusyhtiöt, jotka maksavat tiettyjen standardien mukaisesti heidän hoitonsa. Meillä taas kunta maksaa hoidon. Eli jos Suomesta potilas siirtyy toiseen EU-maahan, niin hänellä tulisi olla tällainen maksusitoumus eli terveydenhoito olisi toistaiseksi subsidiariteettiperusteinen.

Erityisvaliokuntien lausuntoja lukiessa oli hyvin mielenkiintoista katsoa vasemmiston ja perussuomalaisten vastalauseita ja eriäviä mielipiteitä, koska ne olivat hyvin EU-vastaisia monessa suhteessa, ja tästähän me olemme jo kuulleet.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva selonteko on periaatteessa hyvä, ja hyvä asia on, että se on herättänyt keskustelua Suomen asemasta EU:ssa. Näin EU-vaalien lähestyessä toivoisi kansalaisten heräävän ja tiedostavan EU:n merkityksen jokaisen arkipäivään.

Valiokuntakäsittelyssä on otettu moniin asioihin kantaa, ja suuren valiokunnan mietintö on varsin perusteellinen. Suomen jäsenyys EU:ssa on tuonut meille paljon hyvää. Pienenä maana meille on tärkeää olla osana liittoumaa, ja se on lisännyt Suomen vaikutusvaltaa. Pieni maa joutuu hakemaan liittolaisia edistäessään tavoitteitaan. Kuten ministeri Thors totesi, pohjoismaiden yhteistyö ei aina ole yhteisessä linjassa ja siinä on parantamisen varaa. Tätä yhteistä pohjaa varmasti lisäisi kaikkien pohjoismaiden jäsenyys EU:ssa. Toisaalta liittolaisia on syytä myös hakea aina asiapohjalta muualtakin kuin ihan läheltä.

EU:n merkitys täytyy pystyä pitämään maailmanlaajuisesti sille kuuluvassa asemassa. Tärkeää on vahvistaa EU:n vaikutusvaltaa ja kilpailukykyä muuhun maailmaan nähden.

Mietinnössä on hyvin todettu kansalaisnäkökulman tärkeys, ja se antaa pohjaa EU:n toiminnalle.

Tänään on paljon keskusteltu Suomen edustautumisesta Eurooppa-neuvostossa, ja täysin johdonmukaista ja perustuslain mukaan asiallista on, että pääministeri edustaa Suomea. Kaksoisedustus verottaa asiantuntijavahvuutta kokonaisryhmästä, joka maailmalle menee.

Täällä keskustelun yhteydessä on muun muassa noussut esille yhteistyön lisääminen meppien ja eduskunnan kesken, ja tätä ajatusta on varmasti syytä kehittää.

Arvoisa puhemies! Aluekehitys- ja rakennerahat ovat myös olleet paljon keskustelussa, ja näiden kierrätys EU:n kautta täytyy nähdä positiivisena asiana lappilaisesta näkökulmasta. Näin tuntuu ainakin, että näitä rahoja saadaan meille jatkossakin nykyisessä määrin. Lapin erityisolosuhteet on EU:ssa tunnustettu, mutta niin kuin monessa puheenvuorossa on todettu, byrokratiaan on syytä kiinnittää huomiota ja sitä on pyrittävä vähentämään.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouden ja maatalouspolitiikan osuus sekä EU-politiikassa että tässä EU-selonteossa on luonnollisesti aika korkea, ja sille on syynsä, niin kuin täällä on todettu. Muun muassa budjettiosuus on edelleen lähes 40 prosenttia, joka maatalouteen liittyy EU:n rahankäytössä. Täällä on muun muassa ed. Perkiö arvioinut sitä, että maatalouspolitiikan luku ei todellakaan ole vielä loppuun kirjoitettu, ja varmasti näin on. Huomasin, että siinä oli varmasti kriittistä sävyä mukana, mutta haluaisin kuitenkin alkajaisiksi muistuttaa siitä, että kun maatalouspolitiikkaa Euroopan yhteisössä aikanaan luotiin, niin kuin ed. Korkeaoja täällä hyvin toi esille, niin silloin elettiin aivan eri maailmassa ja tavoitteena oli muun muassa elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen ja myöskin kohtuullisten kuluttajahintojen turvaaminen. Nämä tavoitteet on kuitenkin EU:n maatalouspolitiikan avulla hyvin onnistuttu saavuttamaan. Tavallaan ympyrä on sulkeutumassa, kun elämme maailmassa, jossa luonnonvarat niukkenevat ja väestö edelleen maailmassa kasvaa, siirrymme öljytaloudesta aivan uudenlaiseen uusiutuvan energian aikaan, niin näidenkään tavoitteiden korostaminen ei ole lainkaan poissuljettua EU-maatalouspolitiikan yhteydessä.

Selonteossa päädytään luonnollisesti käsittelemään Suomen maatalouspolitiikkaa hyvin pitkälti jäsenyyssopimuksen onnistumisten ja epäonnistumisten valossa ja todetaan aika yksiselitteisesti se, että maatalouden osalta jäimme kyllä tavoitteissa selkeästi. Ponnessa todetaan, että meidän pitäisi saavuttaa tuollainen yhtenäinen 142 artiklan tyyppinen kansallinen maatalouspolitiikka tai maatalouspoliittinen sopimus koko maahan. Tämä on hyvä tavoite, mutta käytännössä kylläkin todennäköisesti erittäin vaikeasti saavutettavissa, koska elämme täysin eri unionissa, mihin aikanaan liityimme, ja henkilökohtaisesti en jaksa uskoa, että kovin helposti muutamme tuota liittymissopimuksen meille tuomaa erittäin kohtalokasta tukirajaa ainakaan kovin helposti.

Sen sijaan allekirjoitan täysin sen näkemyksen, minkä täällä ed. Korkeaoja toi esille luonnonhaittakorvauksen korostamisen ja muuttamisen tärkeydestä. Siinä ollaan hyvällä tiellä. Suomi on saanut siinä omia ehtojaan ja omia tavoitteitaan läpi. Tässä pitää edelleen onnistua siten, että myös tämän lfa-tuen yläraja onnistuttaisiin joko korottamaan tai kokonaan poistamaan, koska se on myöskin edellytyksenä sille, että voimme todellakin tätä ympäristötukea suunnata enemmän niihin ongelmakohteisiin, joihin erityisesti nämä ympäristötuen erityisosat on tarkoitettu, samalla kuitenkaan vaarantamatta sitä tukitason heikennystä, joka väistämättä tästä alueellisesta kohdennuksesta seuraisi.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää yhteen tavoitteeseen huomiota, jota oikeastaan ei ole selonteossa juurikaan käsitelty, ja se on se, millaisia tiloja ja millaista maataloutta me oikein tämän maatalouspolitiikan avulla tavoittelemme ja ruokimme. Täällä puhutaan hyvin selkeästi perheviljelmäpohjaisesta maataloudesta, mutta on kyllä pakko todeta, että viidessätoista vuodessa Suomen maatilat ja suomalainen maatalous ovat kyllä aika rajusti muuttuneet. Emme todellakaan enää elä samanlaisessa tilaluokassa ja tuottamisluokassa kuin viisitoista vuotta sitten. Voidaan kysyä, ovatko esimerkiksi suunnitteilla olevat tuhannen lehmän navetat tai kahden—kolmentuhannen emakon sikalat tai kahden—kolmensadantuhannen kanan kanalat enää sitä perheviljelmäpohjaista maataloutta, millaisena me olemme sen perinteisesti kokeneet. Tähän voidaan vielä liittää se, että yleensä tällaisen tuotannon perässä on sitten suora tie kauppaan, tuotetaan suoraan private label -tuotteita jonkun oman kaupan jalostamon kautta. Luulen, että suomalainen ymmärtämys tämän kaltaisen maatalouden tukemiseen ei ehkä ole niin vahva kuin sen perinteisen perheviljelmäpohjaisen tukemiseen, mitä tähän asti on lähtökohtana pidetty. Pitäisinkin tärkeänä, että meillä keskusteltaisiin enemmän myöskin tällaisen monitoiminnallisen maatalouden ja maaseutuyrittämisen mahdollisuuksista, ja näen sen osana tavoitetta vihreästä maatalouspolitiikasta, johon hallitus täällä selonteossaan tavoitteena hyvin vahvasti viittaa.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaunisto nosti erittäin tärkeän kysymyksen esille, kun hän puhui maatalousyritysten koon muutoksesta ja perheviljelmäpohjasta. Kysymys ei ole ongelma ainoastaan Suomelle, vaan kysymys on erityisen suuri ongelma koko Euroopan laajuudessa. Kun uudet jäsenmaat toivat tullessaan entiset kolhoosit, jotka nyt on muutettu osakeyhtiötiloiksi, niin samalla tuli Euroopan unionin sisälle tilanne, jossa on vanhoissa jäsenmaissa perheviljelmäpohjalta kehittynyt maatalous ja pitkälle vieläkin hyvin nykyaikainen kyllä, nykyaikaistunut perheviljelmätalous, mutta sitten näissä uusissa jäsenmaissa tällaisia erittäin suuria teollisuusmaisia tiloja, jotka ovat lähtökohdiltaan täysin toisenlaisia. EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa on suuri haaste löytää ratkaisu, joka ikään kuin tuo yhteisen politiikan näin erilaiseen tilarakenteeseen, mikä meillä on nyt käsillä.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Selontekoa voi pitää oikeistohallituksen pliisuna ylistyslauluna vapaiden sisämarkkinoiden puolesta. Jalkoihin tässä selonteossa jäävät nyt ympäripyöreiden tahtotilojen ja kunnianhimottomien tavoitteiden sekamelskassa ihmisten ja kansalaisten näkökulma. Joitakin esimerkkejä:

Ensinnäkin selonteossa korostuu oikeistohallituksen tahtotila markkinoiden ylistämiseen. Markkinoiden valtaan ei myöskään mietinnössä ole riittävästi haluttu puuttua. Tiedämme, että tällä hetkellä unionissa on jo tekeillä kuluttajansuojan murentaminen. On monia asioita, joissa markkinat ovat saaneet ihmisten sijasta vallan. Minusta tämä epäkohta on yksi ratkaisevia epäkohtia, joita selonteon käsittelyssä ei muutettu, vaikka me sosiaalidemokraatit sitä toivoimme.

Hyvä esimerkki myöskin markkinoiden korostamisesta on se, että työntekijöiden oikeudet ja työmarkkinoiden asiat, jopa työaikadirektiivin ja omistaja-kuljettajien osoittamat esimerkit, eivät kuitenkaan tule selonteossa esiin työntekijöiden oikeuksien korostamisena ja työmarkkinoiden joustavuuden sijasta työmarkkinoiden hyvinvoinnin korostamisena. Se on selkeä puute ja korostaa ihmisten Euroopan sijasta tällaista markkina-Euroopan lähtökohtaa, joka tuntuu olevan tässä selonteossa ensimmäisenä perustavana lähtökohtana.

Arvoisa puhemies! Myöskin pettymykseksi jää tässä selonteossa se, että talouskriisi ei ole osoittanut kuitenkaan riittävästi tarvetta tässäkään selonteossa korostaa finanssivalvontaa. Kyllä stressitestit löytyvät, ja löytyy muutamia muitakin finanssivalvontaan liittyviä kehittämisarvioita, mutta todellisia vahvoja tahtotilaosoituksia siitä, että haluttaisiin esimerkiksi ottaa käyttöön pörssivero tai haluttaisiin ehdottomasti puuttua finanssivalvonnan tiukennuksella tuleviin talouskriiseihin tai tuleviin taloudellisiin huonoihin aikoihin, tämän tyyppisiä esityksiä, valitettavasti tahtotilasta 2010-luvulle ei kuitenkaan löydy.

Arvoisa puhemies! Korjattavaa löytyy myöskin maatalouspolitiikasta. En halua sitä kovasti tässä ruveta retostelemaan, mutta on selvää, että lähtökohta yhteisen maatalouspolitiikan tiensä päähän tulemiseksi on ainakin joidenkin asiantuntijoiden mukaan jo alkanut, ja kyllä minusta tällaisessa tahtotila-arviossa olisi pitänyt rohkeammin olla myöskin selonteon osalta jo liikkeellä. Meidän olisi pitänyt linjata, minkälaista maatalouspolitiikan tahtotilaa me todella haluamme, ja tehdä konkreettisia esityksiä keinoineen.

Olosuhdehaittojen korostaminen kyllä selonteosta löytyy niin kuin mietinnöstäkin, mutta todellisia konkreettisia ehdotuksia suuntaan tai toiseen ei löydy. Yksi kiitettävä puoli on kuitenkin se, että nyt korostetaan vihreää maatalouspolitiikkaa. Minusta se on kuitenkin kiitoksen arvoinen asia.

Linjattavaa kyllä olisi löytynyt myöskin maatalouspolitiikan painopisteestä ja sen kokoluokasta myöskin rahoituksen suhteen. Tiedämme, että lähes 40 prosenttia käytetään yhä kuitenkin maatalouspolitiikkaan EU:ssakin. Olisi ehkä ollut syytä linjata vielä budjettiarkkitehtuuriakin ja miettiä, mitkä olisivat tuon budjettiarkkitehtuurin keskeiset painopisteet 2010-luvun aikana.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan korostaa myöskin ulkosuhteita. Nimittäin jo ennen kuin suuressa valiokunnassa aloitimme tämän mietinnön valmistamisen ja selonteon tarkan käsittelyn asiantuntijakuulemisten pohjalta, oli selkeää, että yksi lause ulkopoliittisessa osuudessa oli jo yli kaiken. Se oli nimittäin asiantuntijoiden esiin nostama lause. Tahtotilana oli muotoiltu, että EU on yhtenäinen globaali toimija, joka puhuu yhdellä äänellä kaikissa keskeisissä maailmanpolitiikan kysymyksissä. Itse odotin hyvinkin suurella mielenkiinnolla, miten tämä yhteinen tahtotila sitten ymmärretään ja miten tätä tahtotilaa tulkitaan, ja näyttääkin siltä, että edes tämän mietinnön valmistamisen aikana sellaisia konkreettisia keinoja ja tavoitteita tämän tyyppiseen tahtotilaan pääsemiseksi ei tunnu löytyvän.

Toki hyvää on se, että me korostamme yhdellä rintaäänellä, että Euroopan unioni on Suomen ulkosuhteiden hoidon keskeisin kanava. Näinhän tämä on. Unionilla on jo vakiintuneet yhteistyömuodot kaikkien merkittävien toimijoiden kanssa, ja tätä kautta meille avautuvat sekä talouspolitiikan verkot että globalisaation hallintaan ulottuvat verkot ulottuvillemme. Mutta mitä muuta yhteinen globaali toimija tarkoittaa ja mitä tarkoittaa yhdellä äänellä puhuminen maailmanpolitiikan kysymyksissä, jää kyllä tässä selonteossa ja valitettavasti vielä mietinnössämmekin arvailujen varaan. Hyvää on kuitenkin se, että itäinen kumppanuus ja yhteistoiminta Keski-Aasian maiden kanssa korostuu, niin kuin korostuu myös Venäjän strateginen kumppanuus EU:n kanssa. Nämä ovat hyviä puolia, mutta tässäkin suhteessa tätä ulkosuhteiden osuutta olisi ollut hyvä vielä vähän enemmän käydä läpi.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan todeta, että Euroopan unioni on ollut onneksi Euroopalle siinä suhteessa, että se on tuonut rauhaa ja vakautta tähän maanosaan. Ja Suomen liittyminen Euroopan unioniin ja erityisesti Euroopan rahaliittoon on ollut onneksi kyllä meille, koska tämä finanssikriisi tällä hetkellä olisi kyllä aivan toista luokkaa Suomessa, jos me emme olisi Euroopan rahaliiton jäseniä. Olisimme vapaasti spekuloitavan valuutan varassa ja sen vaikutukset kansakunnalle saattaisivat olla hyvinkin kohtalokkaita. Eli voimme olla tyytyväisiä siitä, että tämä on se tilanne, mihin Suomi on aikoinaan viety ja olemme tehneet aikoinaan oikeita valintoja.

Arvoisa puhemies! Haluan käsitellä tätä aihealuetta niiden kahden valiokunnan näkökulmasta, missä itse olen mukana eli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan näkökulmasta.

Täällä on puhuttu aika paljon työaikadirektiivistä tämän päivän aikana ja minusta vaan tuntuu, että hyvin harvassa puheenvuorossa on oikeasti ymmärretty, mistä siinä on kysymys. Ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoro oli yksi niistä, missä minun mielestäni oltiin aivan oikeilla linjoilla. Eli aika monet ovat sanoneet, että kun Euroopan parlamentti kaatoi tämän työaikadirektiivin, sillä nyt estettiin työelämän huononnusdirektiivin voimaantulo. Minä toivoisin kuitenkin, että oltaisiin hiukan rehellisempiä tässä vaalien allakin, että ei tässä mitään ole estetty. Tämän hetkinen tilanne on se, että opt-out-järjestelmä on voimassa. 27 valtiosta 14 käyttää opt-out-järjestelmää. Näissä opt-out-maissa on mahdollista teettää yli 70 tunnin työviikkoja eikä ole näköpiirissäkään sellaista lopputulosta, että jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin välillä päästäisiin yksimielisyyteen tästä työaikadirektiivistä. Eli ainoa, mitä ollaan saavuttamassa sillä toiminnalla, mitä on tehty, on se, että Suomi joutuu siihen tilanteeseen, että me emme voi toimia, kuten Lääkäriliitto haluaa ja kuten meillä on aina toimittu, että ei-aktiivista päivystysaikaa ei lasketa työajaksi. Tämä tulee merkitsemään meille vähintään 500—1 000 lääkärin tarvetta, jos ei onnistuta tätä asiaa ratkaisemaan niin sanotulla pikkuratkaisulla. Se tulee myöskin tarkoittamaan sitä, että erityisesti pienillä paikkakunnilla on erittäin vaikea pitää päivystyksiä toiminnassa, koska mistä me otamme ne lääkärit, ja kaiken lisäksi me joudumme vielä järjestämään lääkäreiden työajat sillä tavalla kuin lääkärit itse eivät niitä halua järjestettävän eli päädytään aivan järjettömään lopputulokseen. Sen takia toivon, että ainakin tämä lääkärien päivystysasia saataisiin nyt alta pois ja sen jälkeen voitaisiin sitten jatkaa keskustelua siitä, millä tavalla tämä koko työaikadirektiivi tullaan järjestämään. Vielä haluan korostaa, että Suomi ei ole mitään muuta tässä asiassa halunnut alun perinkään, ei edes silloin, kun ed. Filatov toimi työministerinä, kuin sen, että me voimme jatkaa omaa käytäntöämme, jossa meidän omat työaikalakimme ja työehtosopimukseen perustuva järjestelmämme on voimassa.

Kuljetusyrittäjien työaikadirektiivi, arvoisa puhemies, on vielä hullumpi tilanne. Siis on aivan käsittämätöntä, että kuljetusyrittäjältä voidaan säädellä direktiivillä hänen kokonaistyöaikansa. On ymmärrettävää, että ajoaikaa voidaan säädellä, mutta ei sitä, milloin hän pesee autonsa, milloin tekee paperihommia, milloin on puhelimessa sopimassa urakoista pitäisi säädellä direktiivin tasolta. Voi sanoa, kun katsoi näitä äänestystuloksia, niin vain täysin kuljetusyrittäjän elämää ymmärtämätön sosialidemokraatti tai vihreä meppi voi olla sitä mieltä, että tässä on jotain järkeä. Ei siinä ole järjen hiventäkään. Meidän pitäisi sentään kunnioittaa niitten ihmisten työtä, jotka pitkää päivää tekevät ja pitävät omalta osaltaan tätä suomalaista järjestelmää käynnissä sillä työmäärällä, mitä siellä kuljetusyrittäjät tekevät. Toivon, että tässä järki voittaisi, että Euroopan parlamentissa, kun äänestystulos oli varsin niukka, niin tuleva parlamentti ymmärtäisi muuttaa tämän edellisen parlamentin päätöksen, kun asia sitten yhteissovittelumenettelyin etenee.

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikasta täällä on pidetty erittäin hyviä puheenvuoroja edustajien Kauniston ja Korkeaojan toimesta. Totean vaan lyhyesti sen, että Suomi ja suomalainen ruoka tulevat jatkossa säilymään vain niin, että maataloustuotanto on kannattavaa sekä Etelä-Suomessa että Pohjois-Suomessa ja sen takia tämä kirjaus täällä, että "Suomi muodostaa yhtenäisen tukialueen osana uudistettua vihreämpää yhteistä maatalouspolitiikkaa" on erittäin tärkeä kohta, koska se tilanne, että meillä keinotekoisesti isoilla tukieroilla siirtyy tuotantoa maan sisällä sellaisiin osiin, joissa se ei luontaisesti ole kannattavaa, ei ole järkevää. Sen sijaan on järkevää, ollaan sitten Etelä-Suomessa, Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, niillä alueilla, joissa on hyvät tuotannolliset olosuhteet, että siellä pitää voida tehdä kannattavaa maataloustuotantoa myöskin jatkossa. Se on erittäin kannatettavaa ja järkevää. Mielestäni ne viimeaikaiset päätökset, jotka on tehty — olkoonkin, että taistelu on ollut vaikeaa Euroopan unionin sisällä — jotka sitten kotimaassa on tehty sen jälkeen, ovat olleet oikeaan suuntaan, ja linjauksia sen jälkeen, kun on toimittu niissä raameissa, jotka meillä on Euroopan unionista saatu. Jos tulevaisuudessa päästään siihen, että me saamme tämän yhtenäisen tukialueen, niin se on tietysti hyvä tavoite, mutta kuten ed. Kaunisto täällä sanoi, se on aika pitkän tien päässä, jolloin realismia voi olla se, että tätä luonnonhaittakorvausta saadaan korotettua ja sitä kautta kannattavuutta parannettua ja ennen kaikkea säilytettyä sitä kautta kotimainen elintarviketuotanto.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan kommentoida ed. Rajamäen puheenvuoroa siltä osin, että yhdyn hänen puheenvuoroonsa, mitä liittyy siihen, että tätä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa tulisi koordinoida Euroopan unionin tasolla ja Suomen tulisi olla siinä aktiivinen. Yhdyn siihen näkemykseen. Se nykyinen tilanne, että meidän turvapaikanhakijoista monet ovat sellaisia henkilöitä, jotka ovat jo saaneet turvapaikan jossain muussa EU-maassa, ei ole kyllä terveen järjen mukainen.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satosen puheenvuoro osoittaa hyvin, että kaikessa on kysymys poliittisista valinnoista. Mielestäni hänen puheenvuoronsa osoittaa meille myös sen, että me sosialidemokraatit emme sellaista poliittista valintaa missään nimessä voisi tehdä, että Euroopan alueella ei olisi ollenkaan olemassa selkeää enimmäistyöaikaa. Nyt meillä on jo tilanne, jossa enimmäistyöaikaa jatkuvasti on nostettu opt-outein, kun se tarjottiin ensin yhdelle jäsenmaalle, nyt meillä on jo 14 jäsenmaata, jotka ovat opt-out-järjestelmän piirissä tietyin syin. Niin kuin me tiedämme, meillä on myös hyviä syitä siihen, miksi meillä olisi tarvetta siihen, että tällainen porsaanreikä olisi olemassa, mutta kaiken kaikkiaan ihmisten suojelemisestakin pitäisi olla kysymys. Kyllä markkinoille annetaan aivan liian suuri valta, jos me ajattelemme, että ihmisiä ei tarvitse suojella työturvallisuuden tai toisten ihmisten turvallisuuden nimissä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru ei nyt ymmärrä tätä asiaa, kun tässä on kysymys viikkotyöajasta, mitä tämä direktiivi säätelee. Meillä lääkäreillä on tapana tehdä yksi (Ed. Kiuru: Ymmärrän!) pitkä viikko, ja tämän jälkeen me saamme vapaata tai saamme helpompia viikkoja sen jälkeen. Tämä on siis varallaoloa, joka ei millään tavalla vaaranna sitä, että olisimme jotenkin väsyneitä, koska aktiivityöaika on sitten ihan erikseen ja se on hyvin tarkkaan laskettu. Mutta tämä on niin tekopyhää, kun uskotaan, että kaikki ammatit menevät tähän samaan sabluunaan.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä on kuitenkin hyvä vielä sen verran kerrata tässä historiaa tämän työaikadirektiivin osalta, että koko opt-out-järjestelmästä olisi luovuttu, jos teidän sosialidemokraattien isobritannialainen veljespuolue olisi niin päättänyt, mutta kun ei päättänyt, niin pystyi yksin kaatamaan sen asian yhdessä vaiheessa. Sen jälkeen on tullut EU:n laajentuminen, sen jälkeen on tullut myöskin paljon niitä maita, jotka ovat joutuneet erityisesti tämän ei-aktiivisen päivystysajan takia soveltamaan osittain tätä opt-outia, vaikka eivät haluaisikaan soveltaa, koska se on osoittautunut ainoaksi järkeväksi keinoksi vastata tähän. Suomi ei ole tähän halunnut mennä, me emme halua mennä vieläkään, koska me emme usko sellaiseen politiikkaan, jossa pyritään työehtojen heikentämiseen, vaan meidän lähtökohtamme, kuten sanoin jo aikaisemmin, on ollut se, että me saisimme hoitaa asioita sillä tavalla kuin Suomessa on totuttu hoitamaan, hyvässä kolmikantaisessa yhteistyössä ja kunnioittaen myöskin Lääkäriliiton näkemystä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Puutun vain yhteen kohtaan tässä selonteossa.

Olen sitä mieltä, että meppien kanssa tehtävässä yhteistyössä, myös siinä lobbaamisessa, on paljon parannettavaa jo pelkästään omien meppiemme suhteen puhumattakaan muiden maiden mepeistä, kuten mietinnössä suuri valiokunta viittaa. Joskus asioita ei ole tuotu meille eduskuntaan heti ja ajoissa valiokuntiin. Tätä pitää jatkuvasti parantaa. Sinänsä yhdyn siihen, että meillä Suomen eduskunnassa EU-asioiden käsittely on melko toimivaa, esimerkkinä maa- ja metsätalousvaliokunnassa viikoittainen käsittely EU-asioista: mitä on meneillään, mitä on tulossa pian ja mikä pidemmällä aikavälillä. Se on hyödyllistä.

Olen myös sitä mieltä, että ympäristövaliokunnan lausunnossa on hyvin todettu tämä, että viljelijöillä on oltava oikeus gmo-vapaaseen tuotantoon ja kuluttajilla on oltava oikeus niistä vapaisiin tuotteisiin. On myös hyvä, että selonteon yhteydessä nousi esiin se, että ruuan tuotanto eroaa muusta taloudellisesta toiminnasta. Samalla on muistettava se, että maataloustukien tehtävänä on muun muassa alentaa ruuan hintaa kuluttajille. Tällä on merkitystä esimerkiksi terveyserojen kaventamisessa sosiaaliryhmien välillä.

Arvoisa puhemies! On myönnettävä, että EU on laajentunut erittäin nopeasti, liiankin nopeasti, mikä vaikuttaa myös kansalaisten EU-hyväksyntään. Kun me, etenkin EU:n pohjoiset maat, kuljemme tuolla maailmalla varsinkin näissä kehittyvissä maissa puhumassa muun muassa hyvästä hallinnosta ja korruption kitkennästä ja demokratiasta, meidän on samalla varmistettava näiden asioiden toteutuminen oman yhteisömme piirissä.

Arvoisa puhemies! Selonteon sisällöstä on oltu montaa mieltä. On toisaalta nähty se inspiroivana ja tulevaisuutta visioivana, toisten mielestä se on ollut mitäänsanomaton. Luulenpa, että totuus on jossakin tässä puolivälissä. Joka tapauksessa tällaisille selonteoille varmaankin noin kerran vaalikaudessa tuntuu olevan tarvetta, selonteoille, joissa käsitellään muitakin kuin institutionaalisia asioita.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! EU:n maatalouspolitiikan osalta se yhteinen maatalouspolitiikka on kyllä tullut tiensä päähän. Sehän ei perustu oikeudenmukaiseen ja tasavertaiseen eri maiden ja tuotantosuuntien kohteluun, ja lisäksi se on lyhytjänteistä. EU:n maatalouspolitiikassahan on jatkettu korkeimpien tukien suuntaamista Keski-Euroopan hyville viljelyalueille cap-reformin mukaisesti ja nämä tuotantoon sitomattomat cap-tuet ovat johtaneet koko maataloutemme kannalta myös epäterveisiin ratkaisuihin, jotka Suomessa erityisesti heikentävät nuorten viljelijöiden toimintaedellytyksiä. Pellon omistamisestahan on tullut itsetarkoitus. Tuetaan näennäisviljelyä, luopujien bonuksia aktiivituottajien kustannuksella. Tältä osin Suomi voi pärjätä vain suuntaamalla ratkaisujansa nyt kotieläintuotannon ja työvaltaisen maatalouden erityistarpeisiin myös Itä- ja Pohjois-Suomen näkökulmasta.

Euroopan sosialidemokraattien linjaus maataloustukien suuntaamisessa on meidän kannaltamme hyvin tärkeä. Sehän on nimenomaan tukien yksinkertaistaminen, ylärajan asettaminen tuelle, pien- ja perhetilallisten toimeentulon turvaaminen, tukien läpinäkyvyys ja kontrolli, eli tämän tukiautomaattijärjestelmän parempi valvonta ja purkaminen. Siihen liittyy osittain myös renationalisoinnin, osittaisen kansallistamisen, mahdollisuuksien läpikäynti ja sitten, että jäsenmaiden omilla tukijärjestelmillä tulee täydentää esimerkiksi poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden tuomia haittoja niitä kompensoiden. Tältä osin Eurooppa-neuvoston linjaukset Suomen vaikeista luonnonolosuhteista täytyisi kirjauttaa. Tätä maatalousreformia ei pidä tehdä Suomen kannalta niin, että luovutaan 142:sta, uhrataan se ohimennen tässä maatalouspolitiikassa.

Kansallisen edun varmistaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä niiden kanssa, jotka tukevat meidän tapaamme ottaa huomioon heikot tuotanto-olosuhteet ja perheviljelmien tulevaisuus. Tältä osin tarvitaan tahtoa ja tehokkaampaa edunvalvontaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen EU-politiikan historiassa on ollut aaltoliikettä, ja silloin kun Suomi 1995 liittyi Euroopan unioniin, olimme aktiivinen opiskelija, pyrimme oppimaan ja myöskin vähitellen vaikuttamaan.

Ehkä tähänastisen EU-jäsenyyden huippukausi oli vuonna 1999, jolloin Suomi oli todella focuksessa Euroopan unionissa. Keväällä 1999 presidentti Ahtisaari tuli huippukokoukseen soviteltuaan rauhan Belgradissa Kosovon ja Serbian osalta, ja täytyy sanoa, että koskaan Suomi ei ole saanut niin paljon kiitosta kuin siinä yhteydessä presidentti Ahtisaaren työn johdosta.

Syksyllä 1999 Suomen puheenjohtajakausi oli todellinen menestys. Täytyy sanoa, että silloin Tampereen huippukokouksessa aloitettiin ehkä tärkein sivuhuippukokouksen ohjelma eli Tampereen ohjelma, jossa alettiin tiivistää sisä- ja oikeusasioitten yhteistyötä. Tietysti oikeastaan se, mikä sen teki erityisen tärkeäksi, olivat terroristi-iskut 2001, joten oikeastaan olimme ennenaikaisia, mutta se työ oli erittäin tärkeätä ja johti merkittäviin tuloksiin. Täytyy sanoa, että se on ehkä näistä aloitteista yksi tärkeimpiä, mitä on tehty. Mutta myöskin Helsingin huippukokous vuonna 1999, jolloin päätettiin laajentumisesta ja siitä, mitkä maat otetaan mukaan tähän laajentumisprosessiin, myöskin Turkki, oli erittäin tärkeä ratkaisu.

Sen jälkeen me ratsastimme tällä menestyksellä. Mutta täytyy sanoa, että kun punamultahallitus vuonna 2003 tuli valtaan, niin silloin Suomi vähitellen menetti hyvin nopeasti merkittävän osan siitä arvovallasta, jota olimme saaneet siihenastisten kahdeksan vuoden aikana rakentaessamme EU-yhteistyötä.

Pääministeri ei ollut innostunut EU:sta ja myöskin tasavallan presidentti ja silloinen ulkoministeri olivat vanhoja Eec-vastustajia, mutta myöskin hyvin skeptisiä EU:n suhteen, eivät innostuneita, ja täytyy sanoa, että kyllä se heijastui Suomen työssä Euroopan unionissa, mutta myöskin meidän arvostuksessamme.

Suomesta tuli oikeastaan sopeutuja. Hallitus lähti siitä, että EU etenee hitaimman jäsenensä mukaisesti ja Suomi menee sen mukaisesti eikä ole aktiivinen toimija. On erittäin myönteistä se, että kun nykyinen Matti Vanhasen toinen hallitus perustettiin, hallitusohjelmaan kirjattiin selvästi EU-aktiivista politiikkaa tukevia toimia, ja erittäin tärkeätä on, että tämä selonteko nyt saadaan, jossa vihdoinkin Suomen EU-politiikalle asetetaan selkeitä tavoitteita, mitä Suomi haluaa unionissa. Emme ole enää pelkästään sopeutuja, vaan aktiivinen toimija, ja tämä on melkoinen loikka eteenpäin Suomen EU-kehityksen historiassa.

Täytyy sanoa, että mitä tulee tähän keskusteluun, niin suuri valiokunta käytännössä tukee hallituksen toimia kaikissa asioissa. Ei voida löytää mitään merkittäviä eroja suuren valiokunnan kannassa verrattuna hallituksen kantaan. Ehkä tiettyjä eroja on, mitä tulee aluepolitiikkaan ja maatalouspolitiikkaan, jolta osalta katsotaan, että pitäisi ehkä selvittää sitä, voitaisiinko byrokratiaa vähentää ja ehkä jossain määrin läheisyysperiaatteen mukaisesti jättää tehtäviä kotimaisten toimijoitten hoidettavaksi. Mutta täytyy sanoa, että hallituksella sinänsä varmasti ei ole myöskään mitään tätä vastaan.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua myöskin yhteistyöstä meppien kanssa. Täytyy sanoa, että vuodesta 1995 alkaen oltiin tilanteessa, jossa oikeastaan valtiovalta ei juurikaan ollut yhteistyössä meppien kanssa, ja jos minä ajattelen tilannetta esimerkiksi 1988—89, mepit eivät tienneet, mikä on Suomen kanta tärkeimpiin kysymyksiin. Lipposen kakkoshallituksen aikana tämä asia korjattiin ja mepit ovat saaneet tärkeän informaation. Mutta täytyy sanoa, että yhteistyössä on varmasti vielä parantamisen varaa ja erityisesti eduskunnan ja meppien yhteistyön kannalta.

Täytyy sanoa, kun täällä on korostettu meppien itsenäisyyttä, että totuus kuitenkin on se, että Suomessa valmistelu on erittäin tehokasta. Kaikki tahot otetaan valmisteluun mukaan. Valtioneuvosto sovittelee kannat ja eduskunta viime kädessä hyväksyy ne. Täytyy sanoa, että kun vihreitten meppi äänestää hyvin usein Suomen kantaa vastaan, niin kun täällä on yhteinen kanta löydetty, jossa eduskunta lähestulkoon yksimielisesti yleensä on mukana, ehkä ed. Timo Soinia lukuun ottamatta, ja jos meidän vihreä meppimme on siinä ed. Timo Soinin porukassa, niin se ei kyllä kovin kansallista linjaa tosiaan siellä Euroopan parlamentissa edusta. Kyllä minun täytyy sanoa, että olennaista olisi se, että kun on eduskunnan yhteinen kanta ja varsinkin kun se on lähestulkoon yksimielinen, niin kyllä meppien varsin pitkälti pitäisi noudattaa sitä Suomen linjaa. Se on Suomen edun mukaista.

Mitä tulee sitten siihen, keitä mepit edustavat, niin tietysti he edustavat valitsijoita, mutta se eduskunnan kanta heijastaa kyllä niitten valitsijoitten mielipidettä. Se, että meppi on sitä mieltä, että hänen valitsijansa ovat jotakin ihan toista mieltä, on mielestäni siinä suhteessa jossain määrin harha-ajattelu.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin kiinnittää joihinkin asioihin huomiota, ja yksi on se, että mitä tulee edustautumiseen Eurooppa-neuvostossa, niin nyt otetaan uusi askel eteenpäin kuitenkin. Kun tähän asti on todettu, että hallituksen päämiesten Eurooppa-neuvoston tapaamisissa pääministeri perustuslain mukaan on aina paikalla, nyt laajennetaan tätä myöskin sitten epävirallisiin tapaamisiin ja kolmansien maiden välisiin huippukokouksiin. No, oikeastaan perustuslain kannalta on selvä, että näissäkin pääministeri on läsnä, ja se nähtiin puheenjohtajakauden aikana. Vanhanen edusti G8-kokouksessa EU:ta ja myöskin Suomea. Mutta tältä osin täytyy sanoa, että on hyvä, että eduskunnan selkeä kanta on, että presidentin ei tarvitse olla näissä kokouksissa, vaan hän voi olla kotimaassa valmistelemassa asioita ja osallistumassa esimerkiksi Utvan kokouksiin, ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksiin, ja antamassa siellä hallitukselle konkreettisia käsityksiään näitten valmisteluun, mutta itse kokoukseen ei tarvitse mennä.

Mikä on myöskin myönteistä, on se, että tässä suuren valiokunnan mietinnössä todetaan, että Länsi-Balkanin ja Turkin pitäisi tulla jäseniksi sen jälkeen, kun ovat täyttäneet jäsenyyskriteerit. Tästähän Suomessa on keskusteltu, mutta on tärkeää se, että tältä osin Suomessa on nyt varsin yhtenäinen eduskuntakanta myöskin tai tullaan tämä vahvistamaan, ja on mielestäni tärkeätä, että me voimme kehittää Turkista islamilaisen maan, joka on mallivaltio kaikille muille islamilaisille valtioille sikäli, että kun kunnioitat ihmisoikeuksia, toteutat markkinataloutta ja toimit demokraattisesti, niin voit menestyä ja olla kehittynyt eurooppalainen valtio. Uskon, että sillä esimerkillä on erittäin suuri merkitys.

Myöskin lähdetään tosiaan, kuten aikaisemmin sanoin, siitä, että alue- ja rakennepolitiikassa pitäisi miettiä sitä, voitaisiinko jotakin toimintaa kansallistaa. Täytyy sanoa, että monet hankkeet, joita nyt tehdään, ovat sinänsä usein tärkeitä, mutta jossain määrin keinotekoisia, ja tärkeätä on se, että päätösvalta entistä enemmän näissä asioissa voisi olla Suomessa.

Myöskin yksi tärkeä kannanotto on se, että valiokunta katsoo, että meillä unionissa pitäisi olla mahdollisimman yhdenmukainen turvapaikkajärjestelmä, ja kun me olemme yksi yhtenäinen Schengen-alue, yksi yhtenäinen alue, jolla voidaan vapaasti liikkua, niin mielestäni on tärkeätä, että meillä on myöskin yhtenäinen raja, ja jos jostakin tulee ylitse, silloin pitää voida liikkua alueen sisällä vapaasti. Mutta on täysin selvää, että silloin näitten sääntöjen pitää olla yhdenmukaisia ja sellaisia, että kaikki ovat ne hyväksyneet. Ne voivat olla suhteellisen tiukkoja, mutta olennaista on se, että ei ole mitään sellaista aluetta, josta tullaan lävitse, ja muut joutuvat sitten sopeutumaan näihin säännöksiin, vaan tärkeätä on se, että nämä säännökset ovat yhdenmukaisia.

Mikä on myöskin tärkeätä, on se, että täällä valiokunnan mietinnössä korostetaan sitä, että unionin pitää olla kriisinhallinnassa aktiivinen, kokonaisvaltainen toimija, ja tietysti, jos me haluamme kansainvälistä solidaarisuutta, yhteistyötä, ihmisoikeuksien turvaamista, niin on erittäin tärkeätä, että eduskunta ja Suomi ovat tässä työssä olennaisesti mukana.

Lopuksi, puhemies, haluan todeta sen, että on tärkeätä, että EU-asioista järjestetään keskusteluja riittävän usein tässä salissa, koska on merkittävää se, että kansan valitsemat kansanedustajat voivat antaa oman palautteensa hallitukselle ja että todellakin se politiikka, mitä Euroopan unionissa harjoitetaan, on mahdollisimman perusteellisesti ankkuroitu kansalaismielipiteeseen.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Allekirjoitan melkein kaiken sen, minkä ed. Sasi äsken totesi. Tässä omassa puheenvuorossani kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan. Kun tämä oli lähetekeskustelussa, pääministeri totesi, että Suomen EU-politiikan painopisteet ovat kansalaisten Eurooppa, menestyvä Eurooppa ja EU globaalina vaikuttajana. Kiinnitän huomiota nyt vain tuohon ensimmäiseen osaan, kansalaisten Eurooppaan.

Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että kansalaisten Eurooppa syntyisi, jos noudatettaisiin läheisyysperiaatetta eli päätökset tehtäisiin siinä elimessä, joka on kaikkein lähimpänä sitä osaa kansasta, jota päätös koskee. Jos päätös koskee perhettä, niin se tehdään mahdollisimman lähellä perhettä. Jos se koskee yrityksiä, se saatetaan tehdä EU:ssa, ettei tämmöistä kilpailuvääristymää syntyisi. Mutta silloin kun kilpailuvääristymän syntymisestä ei ole pelkoa, päätös tulisi tehdä kansallisessa parlamentissa. Eli läheisyysperiaate on äärettömän tärkeä.

Kun väitetään, että EU vaikuttaa, jotkut sanovat, 80-prosenttisesti niihin asioihin, mitä Suomessa päätetään, niin katsoin tämän päivän esityslistaa. Seuraavana asiana meillä on verotililaki. Asettaako Euroopan unioni mitään velvoitteita verotililaista? Valitettavasti se sen tekee. Kun me verojaostossa käsittelimme verotililakia, niin me yksimielisesti olimme sitä mieltä, että kyllä on ajateltava alkuperäistuottajia, joilla on nyt mahdollisuus tehdä kerran vuodessa se valvontailmoitus ja tehdä se kahden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä lukien eli käytännössä helmikuun aikana.

Nyt, kun verotililaissa halutaan siirtyä siihen, että joka kuukauden 12. päivä olisi sekä valvontatilityksen jättöaika kuin myöskin maksuaika, oli sula mahdottomuus ajatella, että nämä alkuperäistuottajat jättäisivät ilmoituksen helmikuun 12. päivänä ja maksaisivat saman kuun 12. päivänä, koska se ei käytännössä olisi ollut mahdollista. Silloin me verojaostossa yksimielisesti olimme sitä mieltä, että kaikkein parasta olisi se, että he jättäisivät maaliskuun 12. päivänä, mutta kun sitä selvitettiin, kävi ilmi, että EU ei sitä salli. EU ei sitä salli, että Suomen eduskunta päättäisi, että viljelijät ja muut alkutuottajat jättäisivät valvontailmoituksensa maaliskuun 12. päivänä.

Minä kysyn, miksi tällaisiin asioihin puututaan. Mikä merkitys tällä on, miksi parlamentti ei tästä asiasta voi päättää? No, lainkuuliaisena ja hyvänä oppilaana verojaosto, niin kuin me tulemme seuraavassa asiassa näkemään, antoi periksi. Me emme panneet valvontailmoituksen jättämispäiväksi maaliskuun 12. päivää, vaan poikkeamme siitä periaatteesta, mikä oli verotililain periaate, että raja on aina kuukauden 12. päivänä, mutta nyt pysytään alkutuottajien osalta vanhassa järjestelmässä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä asiasta, johon EU puuttuu, vaikka sen ei tulisi sellaiseen asiaan puuttua.

Minä ymmärsin myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenen puheesta, että patoturvallisuuslaista on myöskin EU:lla joitakin määräyksiä, mitkä pitää ottaa huomioon tässä kansallisessa lainsäädännössä. Kun todella noudattaisim-me läheisyysperiaatetta, niin silloin kansalaiset myöskin ymmärtäisivät, että EU palvelee meitä, EU:sta on hyötyä, ja syntyisi tämmöinen kansalaisten Eurooppa.

Pari sanaa byrokratiasta, se on pitkälle kotikutoista. Maatalouspolitiikassa pitäisi myöskin päästä eroon siitä, että Hollannin kuningaskunta, Englannin kuningaskunta, Westminsterin herttua nostavat ne kaikkein suurimmat tuet. Ja on se myöskin melkoista heikkoutta, että kaikki maat Ranskaa lukuun ottamatta ovat sitä mieltä, että Strasbourgin kokouksista pitäisi luopua, koska siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa, mutta kuitenkaan tällaista ei saada läpi.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin itsekin korostaa kansalaisten Eurooppaa, mutta hiukan eri näkökulmasta. Nimittäin minusta selonteossa on tehty oikea arvovalinta siinä suhteessa, että kansalaisten Eurooppa todellakin korostuu. No, parempi linja ja vielä jalostuneempi linja on valiokuntamme mietinnössä, sillä mietinnössä korostetaan Lissabonin sopimukseen sisältyvän perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen tärkeyttä. Nämä ovat erittäin hyviä asioita. Valitettavaa on kuitenkin se, että kovin vähän me kiinnitämme huomiota todellisuudessa siihen, että EU ei kiinnosta kansalaisiamme ja äänestystuloksetkin EU-vaaleissa jäävät monissa maissa alhaisiksi.

Unionin kiinnostavuudesta Suomessakin kertoo hyvin karua kieltään EU-maissa tehty tutkimuskysely, johon myös suomalaiset osallistuivat vastaajina. Nimittäin saimme pohjalukemat siinä, kuinka hyvin kansalaisemme tiesivät siis vielä muutamia kuukausia sitten, että EU-vaalit pidetään nyt kesäkuun alussa. Näyttää siis siltä, että arjessa kansalaiset kokevat EU:n kovin etäiseksi ja kaukaiseksi, byrokraattiseksi, kalliiksi ja jossakin määrin jopa tuhlailevaksi ja yksityiskohtiin liikaa puuttuvaksi. Samanaikaisesti kuitenkin kansalaisilla on suuret odotukset unionista hyvinvoinnin takaajana ja toisaalta myöskin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineenä.

Minusta jatkossa pitäisikin erityisesti kiinnittää huomiota nyt siihen, miten kansalaiset EU:n kokevat, ja hallituksen pitäisi antaa kyllä kovin suuri paino EU-keskustelun yksipuolisuuden korjaamiselle. Nyt asiassa korostuvat oikeastaan tällaiset kasvavan populismin tekijät: on yltiöpäiset ihannoijat ja yltiöpäiset vastustajat, ja ongelmat näkyvät joko niiden vähättelynä tai alleviivaamisena. Siksi toivonkin, puhemies, että hallitus ottaisi nyt nämä asiat tiukkaan syyniin ja keskusteltaisiin siitä, miten suomalaiset innostuisivat näkemään tämän EU:n tärkeyden.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäelle olisin tuossa aikaisemmin vaan kommentoinut sitä, kun hän sanoi, että nyt maan ostoa ja omistamista ihannoidaan, että kun tuo luopumistukilaki jälleen kerran tulee eduskunnalle ilmeisesti tänä syksynä ja nythän viimeiset kaksi vuotta voimassa olevassa luopumistukilaissa ei ole mahdollisuutta vuokrausvaihtoehtoon, niin toivon, että hän kovasti sitten puolustaa sen vaihtoehdon lisäämistä jälleen takaisin tuohon lakiin. Varsinkin Itä-Suomessa sillä on erittäin suuri merkitys esimerkiksi sen takia, että meillä maatilat yleensä ovat erillään, pellot ovat siinä talouskeskuksen ympärillä toisin kuin esimerkiksi Länsi-Suomessa, jossa saattaa olla niin, että asuinrakennukset ovat kyläraitin varrella ja pellot ovat jossakin kauempana, jolloin niitten myyminen on tietyistä syistä helpompaa.

Ed. Sasille kommentoisin sitä, kun hän sanoi, että pääministeri ei ole edes innostunut EU:sta: Täytyy muistaa, että hän oli konventin jäsen ja muistan, mitenkä innostuneen, hyvän puheenvuoron hän käytti sen jälkeen täällä salissa ilman papereita. Tällä hetkellähän hän on myös pitkäaikaisimpia EU-toimijoita tuolla pääministerien joukossa ja häntä kuullaan ja kuunnellaan siellä.

Ed. Kallikselle: olen monissa asioissa aivan samaa mieltä, mitä tulee tuohon verotililakiin, mutta palaan siihen seuraavassa kohdassa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kun tässä olen pitkin päivää kuunnellut näitä monia hyviä puheenvuoroja, niin oma mielipiteeni kulminoituu kahteen sanaan: kansalaisten Eurooppa vai markkinoiden Eurooppa? Henkilökohtaisesti kannatan kansalaisten Eurooppaa.

EU-vaaleilla on merkitystä, sillä ei ole samantekevää, minkälaisten mielipiteitten pohjalta Eurooppaa johdetaan ja kehitetään. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaisi näistä tämän päivän keskusteluista kopin siinä mielessä, että meidän äänestysprosenttiamme saataisiin korotetuksi. Sekin on signaali Eurooppaan, että jos pieni katajainen pohjoinen kansa osoittaa aktiivisuutta vaaleissa, niin ehkä meidän äänemmekin painaa siellä hivenen enemmän, kun me voimme vedota myös siihen argumenttiin, että suomalaiset ovat kiinnostuneita siitä, mitä Euroopassa tehdään, mitä siellä tapahtuu. Ja tässä mielessä tämän selonteon antamisajankohta on varsin sopiva. Toivottavasti se herättää Suomen kansalaisissa mielenkiintoa EU-vaaleja kohtaan ja kohottaa meidän aika vaatimatonta viimekertaista äänestysprosenttiamme.

Erkki Pulliainen /vihr:

Herra puhemies! Valiokuntamatka mahdollisti nyt vasta päätyttyään osallistumisen tähän keskusteluun. Kiinnitän huomiota vain yhteen ainoaan yksityiskohtaan. Nimittäin kun olen ollut rakentavan kriittinen koko EU-instituutiota kohtaan, niin joudun toteamaan sen, että integraatio itse asiassa sellaisena kuin se on toteutunut Euroopan yhteisönä on jäänyt eräällä tavalla nykytilanteen vaatimuksiin nähden puolitiehen. Itse asiassa me tarvitsisimme tällä hetkellä talous- ja rahaliiton, joka on globaali, ei vain EU:n talous- ja rahaliiton laajuinen.

Nimittäin nyt kun ajatellaan sitä, mihinkä talouskriisiin, joka on muuttumassa muuten sosiaalikriisiksi erinomaisen pikaisesti, olemme ajautuneet ja joutuneet, nyt tarvittaisiin ehdottomasti, aivan sillä tavalla kuin meillä oli talous- ja rahaliiton ecu-vaiheessa tämmöinen korivaluutta-ecu, koko maapallon laajuisen uuden valuutan, joka voisi olla korivaluutta ja jossa Yhdysvaltain osuus dollareineen olisi esimerkiksi 60 prosenttia ja joka olisi nimenomaan vakautettu suhteessa luonnonvaroihin, sillä luonnonvarat alkavat nyt käydä todella niukoiksi, ja sillä tavalla tästä on seurauksena vain toistuvia talouskriisejä, jos ei rakenteisiin perustavaa laatua olevalla tavalla puututa.